Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-24-Speech-4-154"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021024.8.4-154"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Herr Präsident! Es gibt in dieser Diskussion um den Strafgerichtshof ganz verschiedene Extreme. Das eine haben wir vorhin gehört, das war die Rede von Frau Cauquil. Frau Cauquil, ich muss Ihnen ganz ehrlich sagen, wir wollen kein weltweites Revolutionstribunal. Wenn man solche Thesen vertritt wie Sie, ist das die sicherste Methode, um die Idee eines Strafgerichtshofes zum Scheitern zu bringen. Auf der anderen Seite wollen wir aber auch - und da stimme ich wieder mit Ihnen überein - keinen Strafgerichtshof, der nur ein Alibi in den Händen der großen Mächte ist. Ich bedaure es außerordentlich, dass sowohl in den USA als auch in China als auch in Russland und anderen Staaten die Kräfte immer stärker werden, die diesen Strafgerichtshof, wenn sie ihn nicht ganz verhindern wollen oder können, zu einem Alibi degradieren wollen.
Wir als Europäische Union gehen einen klaren Weg des Rechts. Ich glaube, dass dieser Weg in einer guten und wichtigen Tradition steht. Hier in Straßburg ist der Europarat als Menschenrechtsgemeinschaft vor über 50 Jahren entstanden. Hier in Straßburg wurde die Europäische Menschenrechtskonvention verabschiedet und der Menschenrechtsgerichtshof geschaffen. Hier in Straßburg sitzt seit 50 Jahren unser Europäisches Parlament als Stimme der Völker, als Stimme der europäischen Rechtsgemeinschaft. Wir haben ganz bewusst, weil wir diese Rechtsgemeinschaft auf den ganzen Kontinent ausdehnen wollen, an die Spitze des historischen Erweiterungsprozesses, der nunmehr seiner Krönung entgegengeht, die Idee der Kopenhagener Kriterien gestellt - Demokratie und Rechtsstaatlichkeit.
Dies ist eine Konsequenz aus unserer Geschichte, die leider in besonderer Weise Völkermord, Vertreibung, Entrechtung und Unterdrückung von Minderheiten sowie Verbrechen gegen die Menschlichkeit gekannt hat. Wir haben kein Recht, gegenüber der übrigen Welt als Oberlehrer aufzutreten, wie wir das manchmal tun, wenn wir unseren Charakter als Rechtsgemeinschaft nicht selbst ernst nehmen. Das bedeutet nicht nur Rechtsgemeinschaft im Inneren, sondern das bedeutet, dass wir weltweit der starke Partner anderer sein müssen, wenn es um eine weltweite Rechtsgemeinschaft geht. Der Strafgerichtshof ist genauso wie unser Gründungsvertrag in Rom entstanden, und die Idee Rom ist ja auch in besonderer Weise mit dem Begriff des Rechts verbunden. Dieses Statut von Rom, das dem Strafgerichtshof zugrunde liegt, darf nicht ausgehöhlt, darf nicht geschwächt, darf nicht verwässert werden. Wenn wir nicht wollen, dass notwendige Gerichte gegen Völkermörder, gegen Verbrechen gegen die Menschlichkeit, die es immer wieder gibt, wenn auch zu Unrecht als Siegerjustiz oder als punktuelle Justiz diffamiert werden, dann brauchen wir einen permanenten Strafgerichtshof, der für alle gleichermaßen gilt, egal ob es sich um große oder kleine Staaten handelt, egal wessen Staatsangehörigkeit ein Täter oder ein Verbrecher hat.
Aus diesem Grunde wollen wir an diesem Statut unverändert festhalten. Wir kritisieren schärfstens den Rat der Europäischen Union, dass er es hier an Klarheit und Würde mangeln lässt, dass er hier versucht, sich immer wieder mit Manövern durchzuschmuggeln, dass er immer wieder vor Mächten einknickt. Wenn dieses Europa sich selbst ernstnehmen will, muss es hart für diesen Strafgerichtshof eintreten und muss auch den Vereinigten Staaten von Amerika sagen, dass sie zwar unser wichtigster Verbündeter sind, aber dass gerade ein solcher Verbündeter innerhalb der freien Welt die Pflicht hat, das Recht auch dann ernst zu nehmen, wenn es für ihn unbequem sein könnte.
Wir brauchen als Antwort auf den 11. September nicht mehr Unilateralismus, sondern die Stärkung der weltweiten Rechtsgemeinschaft. Deshalb fordern wir eine rasche und unverwässerte Ratifizierung des Statuts von Rom."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, i diskussionen om Straffedomstolen findes der helt forskellige ekstremer. Den ene har vi lige hørt, det var fru Cauquils tale. Fru Cauquil, jeg må helt ærligt sige til Dem, at vi ikke ønsker noget verdensomspændende revolutionstribunal. Når man forsvarer sådanne teser, som De gør, så er det den sikreste metode til at bringe idéen om Straffedomstolen til fald. Men på den anden side vil vi heller ikke - her er jeg enig med Dem - have en Straffedomstol, som kun er et alibi i hænderne på de store magter. Jeg beklager dybt, at der i såvel USA, Kina og Rusland som andre stater er stadig stærkere kræfter, som vil degradere Straffedomstolen til et alibi, hvis ikke de vil eller kan forhindre den helt.
Vi i EU går klart rettens vej. Jeg tror, at denne vej hviler på en god og vigtig tradition. Her i Strasbourg opstod Europarådet som et fællesskab omkring menneskerettigheder for over 50 år siden. Her i Strasbourg blev den europæiske menneskerettighedskonvention vedtaget og Menneskerettighedsdomstolen skabt. Her i Strasbourg har vores Europa-Parlament i 50 år siddet som folkenes stemme, som det europæiske retssamfunds stemme. Det er helt bevidst, at vi har sat idéen fra Københavnskriterierne - demokrati og retsstat - i spidsen for den historiske udvidelsesproces, som nu nærmer sig sin kroning, fordi vi vil udvide dette retssamfund til hele kontinentet.
Det er en konsekvens af vores historie, som desværre på særlig vis har kendt til folkemord, fordrivelse, fratagelse af rettigheder og undertrykkelse af mindretal samt forbrydelser mod menneskeheden. Vi har ikke ret til at optræde som overlærer over for resten af verden, som vi nogle gange gør, hvis ikke vi selv tager vores karakter som retssamfund alvorligt. Det betyder ikke kun retssamfund indadtil, det betyder, at vi i hele verden skal være den stærke partner for andre, når det gælder et verdensomspændende retssamfund. Straffedomstolen opstod ligesom vores grundlæggende traktat i Rom, og begrebet Rom er jo også på særlig vis knyttet til begrebet ret. Rom-statutten, som ligger til grund for Straffedomstolen, må ikke blive udhulet, må ikke blive svækket, må ikke blive udvandet. Hvis vi ikke ønsker, at nødvendige domstole mod folkemord og forbrydelser mod menneskeheden, som igen og igen finder sted, diffameres som sejrherrens justits eller punktuel justits, selv om det måtte være med urette, så har vi brug for en permanent Straffedomstol, som gælder ens for alle, uanset om der er tale om store eller små stater, uanset hvilket statsborgerskab en gerningsmand eller en forbryder har.
Derfor vil vi holde fast ved denne statut uden ændringer. Vi kritiserer på det skarpeste Rådet, fordi det ikke udviser tilstrækkelig klarhed og værdighed, fordi det igen og igen forsøger at snige sig igennem med nye manøvrer, fordi det igen og igen bøjer sig for magter. Hvis Europa vil tage sig selv alvorligt, skal det gå hårdt ind for Straffedomstolen og også sige til USA, at det nok er vores vigtigste allierede, men at netop en sådan allieret i den frie verden har pligt til at tage retten alvorligt, også når det kunne være ubekvemt for ham selv.
Som svar på den 11. september har vi ikke brug for mere unilateralisme, men for en styrkelse af det verdensomspændende retssamfund. Derfor kræver vi en hurtig og ufortyndet ratificering af Rom-statutten."@da1
"Κύριε Πρόεδρε, σε αυτήν τη συζήτηση για το Διεθνές Ποινικό Δικαστήριο υπάρχουν τελείως διαφορετικές ακρότητες. Την πρώτη την ακούσαμε προηγουμένως και αφορά την ομιλία της κυρίας Cauquil. Κυρία Cauquil, θέλω να σας πω με κάθε ειλικρίνεια πως δεν θέλουμε ένα παγκόσμιο δικαστήριο επαναστάσεων. Αν εκπροσωπούμε τέτοιες θέσεις όπως εσείς, είναι η πιο βέβαιη μέθοδος για να αποτύχει η ιδέα ενός ποινικού δικαστηρίου. Από την άλλη, όμως, δεν θέλουμε – και εδώ συμφωνώ πάλι μαζί σας – ένα ποινικό δικαστήριο, το οποίο θα αποτελεί άλλοθι στα χέρια των μεγάλων δυνάμεων. Λυπούμε πολύ που τόσο στις ΗΠΑ όσο και στην Κίνα και τη Ρωσία και σε άλλες χώρες γίνονται ολοένα και πιο ισχυρές οι δυνάμεις, οι οποίες θέλουν να υποβιβάσουν αυτό το ποινικό δικαστήριο σε άλλοθι, ακόμα και αν δεν θέλουν ή δεν μπορούν να το αποτρέψουν τελείως.
Εμείς, ως Ευρωπαϊκή Ένωση, ακολουθούμε σαφώς τον δρόμο του δικαίου. Πιστεύω ότι αυτός ο δρόμος βασίζεται σε μια καλή και σημαντική παράδοση. Εδώ στο Στρασβούργο συστάθηκε το Συμβούλιο της Ευρώπης ως κοινότητα ανθρωπίνων δικαιωμάτων πριν από περισσότερο από 50 χρόνια. Εδώ στο Στρασβούργο ψηφίστηκε η Ευρωπαϊκή Σύμβαση των Ανθρωπίνων Δικαιωμάτων και ιδρύθηκε το Δικαστήριο Ανθρωπίνων Δικαιωμάτων. Εδώ στο Στρασβούργο έχει την έδρα του εδώ και 50 χρόνια το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο ως φωνή των λαών, ως φωνή της ευρωπαϊκής κοινότητας δικαίου. Επειδή θέλουμε να επεκτείνουμε αυτήν την κοινότητα δικαίου σε όλη την ήπειρο, στην κορυφή της ιστορικής διαδικασίας διεύρυνσης, η οποία πλέον φτάνει στο αποκορύφωμά της, θέσαμε την ιδέα των κριτηρίων της Κοπεγχάγης – της δημοκρατίας και του κράτους δικαίου.
Αυτή είναι μια συνέπεια της ιστορίας μας, η οποία γνώρισε δυστυχώς με ιδιαίτερο τρόπο γενοκτονίες, εκδιώξεις, αφαίρεση δικαιωμάτων και καταπίεση των μειονοτήτων, καθώς και εγκλήματα κατά της ανθρωπότητας. Δεν έχουμε κανένα δικαίωμα να εμφανιζόμαστε στον υπόλοιπο κόσμο ως δάσκαλοι, όπως το κάνουμε ορισμένες φορές, όταν δεν λαμβάνουμε στα σοβαρά τον χαρακτήρα μας ως κοινότητα δικαίου. Αυτό δεν σημαίνει μόνο κοινότητα δικαίου στο εσωτερικό, αλλά ότι πρέπει να είμαστε παγκοσμίως ο δυνατός εταίρος άλλων, όταν πρόκειται για την παγκόσμια κοινότητα δικαίου. Το Ποινικό Δικαστήριο δημιουργήθηκε με τον ίδιο ακριβώς τρόπο όπως και η ιδρυτική πράξη μας στη Ρώμη, και η ιδέα της Ρώμης είναι και αυτή συνδεδεμένη με ιδιαίτερο τρόπο με τον όρο του δικαίου. Αυτό το Καταστατικό της Ρώμης, στο οποίο βασίζεται το Ποινικό Δικαστήριο, δεν πρέπει να υπονομευθεί και να αποδυναμωθεί. Αν δεν θέλουμε σημαντικά δικαστήρια που δικάζουν γενοκτονίες και εγκλήματα κατά της ανθρωπότητας, τα οποία εμφανίζονται κάθε τόσο, να δυσφημούνται ακόμη και άδικα ως δικαιοσύνη των νικητών ή ως επιλεκτική δικαιοσύνη, χρειαζόμαστε ένα μόνιμο ποινικό δικαστήριο, το οποίο θα έχει την ίδια ισχύ για όλους, ανεξάρτητα από το αν πρόκειται για μεγάλες ή μικρές χώρες, ανεξάρτητα από το ποια εθνικότητα έχει ο δράστης ή ο εγκληματίας.
Γι’ αυτόν τον λόγο υποστηρίζουμε αυτό το Καταστατικό χωρίς καμία απολύτως αλλαγή. Επικρίνουμε εντονότατα το Συμβούλιο της Ευρωπαϊκής Ένωσης ότι αφήνει να υπάρχουν κενά όσον αφορά τη σαφήνεια και την αξιοπρέπεια, ότι προσπαθεί να ξεφύγει με ελιγμούς, ότι υποτάσσεται διαρκώς στις μεγάλες δυνάμεις. Αν αυτή η Ευρώπη θέλει να λάβει τον εαυτό της στα σοβαρά, πρέπει να έχει σκληρή στάση σε σχέση με το ποινικό δικαστήριο και πρέπει να πει και στις Ηνωμένες Πολιτείες της Αμερικής ότι ναι μεν είναι ο πιο σημαντικός μας σύμμαχος, αλλά ιδιαίτερα ένας τέτοιος σύμμαχος έχει την υποχρέωση στον ελεύθερο κόσμο να δέχεται τη δικαιοσύνη, ακόμη και αν δεν είναι ευχάριστη για αυτόν.
Δεν χρειαζόμαστε ως απάντηση για την 11η Σεπτεμβρίου πια τη μονομέρεια, αλλά την ενίσχυση της παγκόσμιας κοινότητας δικαίου. Ζητούμε, λοιπόν, την ταχεία επικύρωση του Καταστατικού της Ρώμης, χωρίς καμία απολύτως αλλαγή."@el8
"Mr President, this debate on the International Criminal Court has gone from one extreme to another. We heard one extreme earlier, in Mrs Cauquil's speech. Mrs Cauquil, I must say to you in all honesty that we do not want an international revolutionary tribunal. Putting forward theses such as yours is a sure-fire way of scuppering the whole idea of a criminal court. On the other hand – and here I do agree with you – we do not want a criminal court to be no more than a rubber stamp in the hands of the major powers. I am really sorry that the forces that, even if they are not willing or able to prevent this court completely, want to downgrade it to some sort of rubberstamp are gaining ground in the USA and China and Russia and other countries.
We in the European Union are going the way of the law and I think that this forms part of a good and important tradition. The Council of Europe was founded as a human rights community here in Strasbourg over 50 years ago. The Human Rights Convention was adopted and the Court of Human Rights was created here in Strasbourg. For the last 50 years, the European Parliament has sat here in Strasbourg as the voice of the people, as the voice of the European rule of law and because we want to extend this rule of law to the whole continent, we quite deliberately set the idea of the Copenhagen criteria, democracy and the rule of the law, at the spearhead of the historic enlargement process, which is now approaching its culmination.
This is a consequence of our history, which has, unfortunately, seen its own share of genocide, expulsion, disenfranchisement, suppressed minorities and crimes against humanity. We have no right to play teacher to the rest of the world, as we sometimes do, unless we take our own rule of law seriously. That does not just mean respecting the rule of law internally, it also means being the strong partner for others throughout the world, when it comes to the worldwide rule of law. The criminal court, like our founding treaty, was born in Rome and the idea of Rome is somehow bound up with the concept of law. The Rome Statute underlying the criminal court should not be undermined, weakened or watered down. If we do not want the courts needed for genocide and recurrent crimes against humanity to be wrongly denigrated as victor's justice or one-off justice, then we need a permanent criminal court to which all are equally subject, large and small states alike, whatever the nationality of the perpetrator or criminal.
That is why we want to hold on to this Statute as it stands. We are severely critical of the Council of the European Union for skimping on clarity and dignity here, for repeatedly trying to get by with devious manoeuvres and for repeatedly giving in to the powers that be. If Europe wants to take itself seriously, it must fight for this criminal court and must say to the United States of America that they are indeed our most important ally, but that just such an ally has a duty within the free world to take the law seriously, however uncomfortable it may find it.
We do not need more unilateralism in response to 11 September; we need to strengthen the rule of law throughout the world, which is why we are calling for fast, undiluted ratification of the Rome Statute."@en3
"Señor Presidente, este debate acerca de la Corte Penal Internacional ha pasado de un extremo a otro. Primero hemos escuchado un extremo, en el discurso de la Sra. Cauquil. Señora Cauquil, para ser sincero debo decirle que no queremos un tribunal internacional revolucionario. El planteamiento de tesis como las suyas constituye una manera segura de arruinar la idea general de una corte penal. Por otra parte – y en eso estoy de acuerdo con usted, tampoco queremos una corte penal que no sea más que un sello de caucho en manos de los poderes principales. Verdaderamente lamento que las fuerzas que, a pesar de que no desean o no son capaces de evitar totalmente la creación de esta corte, quieren reducirla a una especie de sello de caucho, estén ganando terreno en los Estados Unidos, China, Rusia y otros países.
En la Unión Europea seguimos el camino de la ley y, en mi opinión, eso forma parte de una positiva e importante tradición. El Consejo de Europa se fundó como una comunidad de derechos humanos aquí, en Estrasburgo, hace 50 años. La Convención de los Derechos Humanos se adoptó y el Tribunal de los Derechos Humanos se fundó también aquí, en Estrasburgo. Durante los últimos 50 años, el Parlamento Europeo se ha reunido aquí, en Estrasburgo, como la voz del pueblo, como la voz del Estado de Derecho europeo y, dado que queremos extender este Estado de Derecho a todo el continente, establecimos de forma bastante deliberada la idea del Estado de Derecho, la democracia y los criterios de Copenhague, al comienzo del proceso histórico de la ampliación, que ya está llegando a su fin.
Esto es una consecuencia de nuestra historia, que, desafortunadamente, ha sufrido su parte correspondiente de genocidios, expulsiones, privación de los derechos civiles, minorías reprimidas y delitos contra la humanidad. No tenemos derecho a dar lecciones al resto del mundo, como hacemos en ocasiones, a menos que nos tomemos en serio nuestro propio Estado de Derecho. Eso no sólo significa respetar el Estado de Derecho internamente, sino también ser el socio fuerte de otros países de todo el mundo, por lo que respecta al Estado de Derecho mundial. La Corte Penal, al igual que nuestro tratado constitutivo, nació en Roma y la idea de Roma está en cierto modo ligada al concepto del derecho. El Estatuto de Roma que sirve de base a la Corte Penal no debería verse perjudicado, debilitado ni arruinado. Si no queremos que los tribunales necesarios para genocidios y delitos recurrentes contra la humanidad sean desacreditados erróneamente como la justicia del vencedor o justicia extraordinaria, entonces necesitamos una corte penal permanente a la que nos sometamos todos en las mismas condiciones, estados grandes y pequeños por igual, independientemente de la nacionalidad del autor o delincuente.
Este es el motivo por el que queremos adherirnos a este Estatuto, sin modificaciones. Somos muy críticos con el Consejo de la Unión Europea por escatimar claridad y dignidad aquí, por intentar repetidamente evadirse con maniobras enrevesadas y por ceder repetidamente ante los poderes que sean. Si Europa quiere tomarse en serio a sí misma, debe luchar por esta Corte Penal y tiene que decir a los Estados Unidos de América que son, sin duda, nuestro aliado más importante, pero que este tipo de alianza conlleva la obligación dentro del mundo libre de tomarse el derecho en serio, independientemente de lo molesto que pueda resultar.
No necesitamos más unilateralismo en respuesta al 11 de septiembre; tenemos que reforzar el Estado de Derecho en todo el mundo, que es el motivo por el que estamos solicitando una rápida y completa ratificación del Estatuto de Roma."@es12
"Arvoisa puhemies, tämä keskustelu Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta on vellonut äärimmäisyydestä toiseen. Yksi äärimmäinen kanta sisältyi jäsen Cauquilin puheenvuoroon. Jäsen Cauquil, minun on sanottava teille täysin rehellisesti, että me emme kaipaa kansainvälistä vallankumoustuomioistuinta. Tuollaisten väitteiden esittäminen johtaa vuorenvarmasti koko rikostuomioistuin-ajatuksen romuttumiseen. Toisaalta olen kanssanne yhtä mieltä siitä, että emme halua rikostuomioistuimesta pelkkää suurvaltojen käytössä olevaa kumileimasinta. On todella ikävää, että voimat, jotka eivät halua tai kykene kokonaan estämään rikostuomioistuimen toimintaa mutta pyrkivät alentamaan sen jonkinlaiseksi kumileimasimeksi, voittavat alaa Yhdysvalloissa, Kiinassa, Venäjällä ja muissa maissa.
Me Euroopan unionissa noudatamme lakeja, ja mielestäni se on osa hyvää ja tärkeää perinnettä. Euroopan neuvosto perustettiin ihmisoikeusyhteisöksi täällä Strasbourgissa yli 50 vuotta sitten. Euroopan ihmisoikeussopimus hyväksyttiin täällä Strasbourgissa ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin perustettiin tänne. Viimeiset 50 vuotta Euroopan parlamentti on kokoontunut Strasbourgiin edustamaan kansojen ääntä, eurooppalaisen oikeusvaltion ääntä. Koska haluamme ulottaa oikeusvaltion periaatteen koskemaan koko maanosaa, asetimme tarkoituksella huipennustaan lähestyvän historiallisen laajentumisprosessin johtoajatukseksi Kööpenhaminan kriteerit: demokratian ja oikeusvaltion.
Tämä on seurausta historiastamme, johon on siihenkin valitettavasti kuulunut kansanmurhia, karkotuksia, kansalaisoikeuksien riistoa, sorrettuja vähemmistöjä ja rikoksia ihmisyyttä vastaan. Meillä ei ole oikeutta esiintyä muun maailman opettajana, niin kuin joskus teemme, ellemme suhtaudu omaan oikeusvaltioomme vakavasti. Tämä ei tarkoita pelkästään oikeusvaltion periaatteen noudattamista sisäisesti, vaan myös toimimista vahvana osapuolena muille kaikkialla maailmassa, kun kyse on maailmanlaajuisesta oikeusvaltiosta. Kansainvälinen rikostuomioistuin syntyi Roomassa, kuten perustamissopimuksemmekin, ja Rooma liittyy jollakin tavoin lain käsitteeseen. Rikostuomioistuimen pohjana olevaa Rooman perussääntöä ei pidä kyseenalaistaa, heikentää eikä vesittää. Jos emme halua, että kansanmurhien ja ihmisyyttä vastaan tehtävien, toistuvien rikosten käsittelyyn tarvittavat tuomioistuimet leimataan voittajien oikeudeksi tai kertakäyttöoikeudeksi, meidän on saatava pysyvä rikostuomioistuin, jonka alaisia ovat kaikki, niin suuret kuin pienetkin valtiot, tekijän tai rikollisen kansallisuudesta riippumatta.
Tästä syystä haluamme säilyttää perussäännön sellaisenaan. Arvostelemme Euroopan unionin neuvostoa ankarasti siitä, että se on kitsastellut selkeydessä ja arvokkuudessa, pyrkinyt toistuvasti selviytymään tilanteista juonimalla ja antanut periksi valtaapitäville. Jos Eurooppa haluaa suhtautua itseensä vakavasti, sen on taisteltava Kansainvälisen rikostuomioistuimen puolesta ja sanottava Yhdysvalloille, että se tosiaan on tärkein liittolaisemme, mutta että juuri sellaisen liittolaisen velvollisuus on vapaassa maailmassa suhtautua lakiin vakavasti vaikka se ei niin mukavalta tuntuisikaan.
Emme kaipaa lisää yksipuolisia toimia vastauksena syyskuun 11. päivän tapahtumiin. Meidän on lujitettava oikeusvaltion periaatetta kaikkialla maailmassa, ja siksi vaadimme, että Rooman perussääntö ratifioidaan nopeasti ja vesittämättömänä."@fi5
"Monsieur le Président, il y a dans cette discussion sur la Cour pénale internationale des positions extrêmes totalement différentes. Nous venons d'en entendre une dans la bouche de Mme Cauquil. Madame Cauquil, je dois vous dire sincèrement que nous ne voulons pas d'un tribunal révolutionnaire international. Soutenir des thèses comparables aux vôtres est la méthode la plus sûre pour faire échouer l'idée d'une Cour pénale internationale. D'un autre côté, nous ne voulons pas non plus - et je vous rejoins sur ce point - d'une Cour pénale internationale qui ne constitue qu'un alibi dans les mains des grandes puissances. Je regrette vraiment que, tant aux États-Unis qu'en Chine, en Russie et dans d'autres États, les forces voulant transformer cette Cour pénale internationale en alibi sans pour autant pouvoir ou vouloir en empêcher la création gagnent du terrain.
L'Union européenne va quant à elle dans le sens du droit. Je pense que cette voie se situe dans une bonne et importante tradition. C'est ici, à Strasbourg, que le Conseil de l'Europe fait depuis plus 50 ans office de communauté des droits de l'homme. C’est ici, à Strasbourg, que la Convention européenne des droits de l'homme a été adoptée et que la Cour européenne des droits de l'homme a été créée. C'est ici, à Strasbourg, que siège depuis 50 ans notre Parlement européen comme voix des peuples, comme voix d'une communauté de droit européenne. C'est parce que nous voulons étendre cette communauté de droit à tout le continent que nous avons en toute conscience imposé l'idée des critères de Copenhague - démocratie et État de droit - lors des sommets historiques portant sur le processus d'élargissement, qui connaît aujourd'hui son couronnement.
C'est une conséquence de notre histoire, qui a malheureusement connu le génocide, l'expulsion, la privation de droits et l'oppression des minorités, ainsi que des crimes contre l'humanité. Nous n'avons pas le droit de nous présenter comme des donneurs de leçon par rapport au reste du monde, comme nous le faisons parfois, si nous ne prenons pas au sérieux notre statut de communauté de droit. Cela ne signifie pas uniquement communauté de droit sur un plan intérieur. Cela signifie aussi que nous devons être le partenaire résolu d'autres pays dès lors qu'il s'agit de créer une communauté de droit mondiale. La Cour pénale internationale est née à Rome, tout comme le traité instituant la CEE, et l'idée de Rome est liée d'une certaine manière à celle du droit. Le Statut de Rome, sur lequel repose la Cour pénale, ne peut être sapé, affaibli ou édulcoré. Si nous ne voulons pas que des tribunaux nécessaires pour juger les génocides ou les crimes récurrents contre l'humanité soient perçus à tort et de manière diffamatoire comme une justice de vainqueur ou une justice ponctuelle, il nous faut alors une cour pénale permanente, qui fasse autorité pour tous et en toute équité, qu'il s'agisse d'un grand ou d'un petit État et quelle que soit la nationalité de l'auteur ou du criminel.
C'est la raison pour laquelle nous voulons nous en tenir à ce statut, sans rien changer. Nous critiquons sévèrement le Conseil de l'Union européenne pour son manque de clarté et de dignité, du fait qu'il use ici de diverses manœuvres dilatoires peu recommandables, du fait qu'il courbe constamment l'échine devant les différentes puissances. Si cette Europe veut se prendre au sérieux, elle doit défendre avec force l'idée de cette Cour pénale et doit également dire aux États-Unis qu'ils sont notre plus important allié, mais qu'un tel allié appartenant au monde libre a justement le devoir de prendre le droit au sérieux, même si celui-ci pourrait le mettre dans l'inconfort.
La réponse aux attentats du 11 septembre ne doit plus être l'unilatéralisme, mais bien le renforcement de la communauté de droit. C'est la raison pour laquelle nous demandons une ratification rapide et non édulcorée du Statut de Rome."@fr6
"Signor Presidente, in questa discussione sulla Corte penale internazionale siamo passati da un estremo all’altro. Nel discorso dell’onorevole Cauquil, per esempio, abbiamo riscontrato una posizione molto radicale. Onorevole Cauquil, le devo dire con tutta franchezza che non vogliamo una corte internazionale rivoluzionaria. Se sostenessimo tesi come le sue, saremmo certi di far naufragare l’intero concetto di Corte penale. D’altra parte – e su questo sono d’accordo con lei – non vogliamo che la Corte penale diventi un mero strumento burocratico nelle mani delle grandi potenze. Mi sembra deplorevole che negli Stati Uniti, in Cina, in Russia e in altri paesi stiano guadagnando terreno alcune forze che, pur non avendo la volontà o la capacità di evitare la formazione di questa Corte, vogliono ridurla ad un semplice strumento burocratico.
Noi dell’Unione europea rispettiamo la legge, e credo che ciò faccia parte di una tradizione positiva e importante. Il Consiglio d’Europa è stato fondato più di 50 anni fa qui a Strasburgo quale organismo di tutela dei diritti dell’uomo. A Strasburgo è stata adottata la Convenzione europea per la salvaguardia dei diritti dell’uomo ed è stata istituita la Corte per i diritti dell’uomo. Negli ultimi 50 anni, a Strasburgo il Parlamento europeo ha dato voce ai popoli e all’idea di Stato di diritto europeo; ora vogliamo estendere tale idea all’intero continente, e quindi poniamo deliberatamente i criteri di Copenaghen, la democrazia e lo Stato di diritto alla testa dello storico processo di allargamento, che ora si avvia al suo culmine.
Tutto ciò è una conseguenza della nostra storia, che purtroppo ha visto la propria parte di genocidi, espulsioni, privazione dei diritti civili, oppressione delle minoranze e crimini contro l’umanità. Non avremo alcun diritto di dare lezioni al resto del mondo – come tendiamo a fare talvolta – finché non avremo interpretato seriamente l’idea del primato del diritto. Questo non significa rispettare tale principio soltanto a livello nazionale, ma anche diventare per tutto il mondo un
forte ed autorevole nel far valere la legge. La Corte penale, come il nostro Trattato fondatore, è nata a Roma, e Roma in certo modo è legata al concetto di diritto. Lo Statuto di Roma su cui poggia la Corte penale non dev’essere minato, indebolito né annacquato. Se non vogliamo che i tribunali che devono perseguire i genocidi e i ricorrenti crimini contro l’umanità vengano ingiustamente accusati di rappresentare la giustizia dei vincitori o una giustizia
abbiamo bisogno di una Corte penale permanente a cui tutti siano ugualmente soggetti, gli Stati grandi e quelli piccoli, indipendentemente dalla nazionalità dell’autore dell’atto criminale.
Ecco perché vogliamo mantenere lo Statuto nella sua forma attuale. Muoviamo gravi critiche al Consiglio dell’Unione europea per aver mancato di chiarezza e dignità su questo punto, per aver cercato ripetutamente di cavarsela con manovre ambigue cedendo ai più forti. Se l’Europa vuole prendersi sul serio, deve lottare per questa Corte penale; deve dire agli Stati Uniti d’America che essi sono indubbiamente i nostri più importanti alleati, ma che in qualità di alleati essi hanno il dovere – nei confronti del mondo libero – di prendere seriamente la legge, per quanto scomoda essa sia.
Non abbiamo bisogno di altro unilateralismo in risposta all’11 settembre; dobbiamo rafforzare lo Stato di diritto in tutto il mondo, ed ecco perché vogliamo una tempestiva ratifica dello Statuto di Roma, che non cerchi in alcun modo di indebolirlo."@it9
"Mr President, this debate on the International Criminal Court has gone from one extreme to another. We heard one extreme earlier, in Mrs Cauquil's speech. Mrs Cauquil, I must say to you in all honesty that we do not want an international revolutionary tribunal. Putting forward theses such as yours is a sure-fire way of scuppering the whole idea of a criminal court. On the other hand – and here I do agree with you – we do not want a criminal court to be no more than a rubber stamp in the hands of the major powers. I am really sorry that the forces that, even if they are not willing or able to prevent this court completely, want to downgrade it to some sort of rubberstamp are gaining ground in the USA and China and Russia and other countries.
We in the European Union are going the way of the law and I think that this forms part of a good and important tradition. The Council of Europe was founded as a human rights community here in Strasbourg over 50 years ago. The Human Rights Convention was adopted and the Court of Human Rights was created here in Strasbourg. For the last 50 years, the European Parliament has sat here in Strasbourg as the voice of the people, as the voice of the European rule of law and because we want to extend this rule of law to the whole continent, we quite deliberately set the idea of the Copenhagen criteria, democracy and the rule of the law, at the spearhead of the historic enlargement process, which is now approaching its culmination.
This is a consequence of our history, which has, unfortunately, seen its own share of genocide, expulsion, disenfranchisement, suppressed minorities and crimes against humanity. We have no right to play teacher to the rest of the world, as we sometimes do, unless we take our own rule of law seriously. That does not just mean respecting the rule of law internally, it also means being the strong partner for others throughout the world, when it comes to the worldwide rule of law. The criminal court, like our founding treaty, was born in Rome and the idea of Rome is somehow bound up with the concept of law. The Rome Statute underlying the criminal court should not be undermined, weakened or watered down. If we do not want the courts needed for genocide and recurrent crimes against humanity to be wrongly denigrated as victor's justice or one-off justice, then we need a permanent criminal court to which all are equally subject, large and small states alike, whatever the nationality of the perpetrator or criminal.
That is why we want to hold on to this Statute as it stands. We are severely critical of the Council of the European Union for skimping on clarity and dignity here, for repeatedly trying to get by with devious manoeuvres and for repeatedly giving in to the powers that be. If Europe wants to take itself seriously, it must fight for this criminal court and must say to the United States of America that they are indeed our most important ally, but that just such an ally has a duty within the free world to take the law seriously, however uncomfortable it may find it.
We do not need more unilateralism in response to 11 September; we need to strengthen the rule of law throughout the world, which is why we are calling for fast, undiluted ratification of the Rome Statute."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, in het debat over het Internationaal Strafhof liggen de standpunten wel erg ver uiteen. Aan het ene uiteinde bevindt zich het betoog van mevrouw Cauquil. Mevrouw Cauquil, ik moet u eerlijk bekennen dat wij geen behoefte hebben aan een internationaal revolutionair tribunaal. Als we ons gaan bedienen van stellingen zoals u die poneert, is het zeker dat het idee van een strafhof op niets uitloopt. Anderzijds mag het Strafhof – op dat punt ben ik het helemaal met u eens – geen marionettenrechtbank van de grootmachten worden. Ik betreur het zeer dat in de VS, China, Rusland en andere landen krachten aan invloed winnen die van het Strafhof een marionettenrechtbank willen maken als het niet lukt om de komst ervan tegen te houden.
Wij, als Europese Unie, bewandelen de duidelijke paden van het recht, die naar mijn opvatting geworteld zijn in een goede en wezenlijke traditie. Hier in Straatsburg is vijftig jaar geleden de Raad van Europa als mensenrechtengemeenschap opgericht. Hier in Straatsburg is het Europees Verdrag voor de rechten van de mens afgekondigd en het Europees Hof voor de rechten van de mens ingesteld. Hier in Straatsburg zetelt al vijftig jaar het Europees Parlement als stem van de volkeren, als stem van de Europese rechtsgemeenschap. Omdat wij willen dat deze rechtsgemeenschap zich over het gehele continent verspreidt hebben wij aan de top van het historische uitbreidingsproces, dat nu afstevent op zijn bekroning, welbewust de notie van de criteria van Kopenhagen geplaatst – democratie en rechtsstatelijkheid.
Dat is de consequentie van onze geschiedenis, die helaas maar al te vaak bestaan heeft uit perioden waarin volkerenmoord en misdaden tegen de menselijkheid werden bedreven, waarin mensen werden verdreven en waarin minderheden van hun rechten werden beroofd en onderdrukt werden. Wij hebben het recht niet om, wat wij soms doen, tegenover de rest van de wereld een belerend vingertje op te steken als het wezen van onze rechtsgemeenschap niet serieus genomen wordt door onszelf. Dat betekent dat wij als rechtsgemeenschap niet naar binnen gekeerd mogen zijn, maar wereldwijd als sterke partner van anderen op moeten komen voor het bevorderen van een internationale gemeenschap van recht. De bakermat van ons oprichtingsverdrag en het Internationaal Strafhof is Rome, een stad die op bijzondere wijze met het begrip recht is verbonden. Het Statuut van Rome waarop het Strafhof berust mag noch uitgehold, noch afgezwakt, noch ondergraven worden. Als wij willen voorkomen dat processen die gevoerd moeten worden wegens regelmatig de kop opstekende genocide en misdaden tegen de menselijkheid in een kwaad daglicht worden gesteld doordat ze, hoe onterecht ook, betiteld worden als exclusivistische of overwinnaarsrechtspraak, moet er een permanent strafhof worden opgericht dat voor iedereen in gelijke mate geldt, of het nu gaat om grote of kleine landen en ongeacht de nationaliteit van de dader of misdadiger.
Daarom willen wij onverkort vasthouden aan dit Statuut. Wij hekelen de Raad van de Europese Unie, die hier tekortschiet in helderheid en waardigheid, die probeert zich met vervelende trucs uit de problemen te manoeuvreren en die steeds weer opnieuw voor de grootmachten door de knieën gaat. Als dit Europa zichzelf serieus wil nemen, moet het krachtig voor het Strafhof opkomen en moet het de Verenigde Staten duidelijk maken dat wij weliswaar bondgenoten zijn, maar dat een bondgenoot in de vrije wereld verplicht is het recht ook serieus te nemen als het even niet uitkomt.
Het antwoord op 11 september mag niet bestaan uit meer unilateralisme; het moet bestaan uit een versterking van de wereldwijde rechtsgemeenschap. Daarom eisen wij dat het Statuut van Rome zo spoedig mogelijk en zonder mitsen en maren wordt geratificeerd."@nl2
"Senhor Presidente, este debate sobre o Tribunal Penal Internacional foi de um extremo ao outro. Ouvimos um extremo anteriormente, na intervenção da senhora deputada Cauquil. Senhora Deputada Cauquil, tenho de lhe dizer muito sinceramente que não queremos um tribunal revolucionário internacional. Propor teses como as suas é um caminho certo para liquidar a ideia de um Tribunal Penal. Por outro lado – e neste aspecto concordo consigo –, não queremos que qualquer tribunal penal seja pouco mais do que um cheque em branco nas mãos das grandes potências. Lamento profundamente que as forças que, ainda que não queiram ou não possam impedir completamente a existência deste tribunal, querem degradá-lo ao nível de uma espécie de cheque em branco, estejam a ganhar terreno nos EUA, assim como na China, na Rússia e em outros países.
Nós, na União Europeia, seguimos o caminho do direito e penso que isto faz parte de uma boa e importante tradição. O Conselho da Europa foi fundado como uma comunidade de direitos humanos, aqui em Estrasburgo, há mais de 50 anos. A Convenção Europeia dos Direitos do Homem foi adoptada e o Tribunal dos Direitos do Homem foi criado aqui em Estrasburgo. Ao longo dos últimos 50 anos, o Parlamento Europeu esteve sediado aqui em Estrasburgo como a voz dos povos, como a voz da comunidade europeia de direito e, uma vez que queremos estender esta comunidade de direito a todo o continente, colocámos muito deliberadamente à cabeça do processo histórico de alargamento, cujo ponto alto se está agora a aproximar, a ideia dos Critérios de Copenhaga – democracia e Estado de direito.
Isto é uma consequência da nossa história que, infelizmente, conheceu a sua quota-parte de genocídio, expulsão, privação dos direitos civis, repressão de minorias e crimes contra a humanidade. Não temos o direito de dar lições ao resto do mundo, como o fazemos por vezes, se não levarmos a sério o nosso próprio carácter enquanto comunidade de direito. Isto não significa apenas respeitar a comunidade de direito a nível interno, mas significa também ser o parceiro forte de outros a nível mundial, quando se trata da comunidade de direito mundial. O Tribunal Penal, tal como o nosso Tratado que institui a Comunidade Europeia, nasceu em Roma e a ideia de Roma está, de certa forma, ligada ao conceito de direito. O Estatuto de Roma, subjacente ao Tribunal Penal, não deve ser esvaziado, enfraquecido ou atenuado. Se não queremos que os tribunais necessários contra genocídios e crimes recorrentes contra a humanidade sejam difamados injustamente como justiça dos vencedores ou como justiça pontual, necessitamos de um tribunal penal permanente ao qual todos estejam igualmente sujeitos, tanto Estados grandes como pequenos, seja qual for a nacionalidade do perpetrador ou criminoso.
É por isso que queremos manter este Estatuto sem alterações. Criticamos severamente o Conselho da União Europeia pela falta de clareza e de dignidade neste assunto, pelo facto de tentar constantemente escapar-se através de manobras tortuosas e de ceder constantemente aos poderosos. Se a Europa quiser levar-se a si própria a sério, tem de lutar por este tribunal penal e tem de dizer aos Estados Unidos da América que eles são, de facto, o nosso aliado mais importante, mas que precisamente um tal aliado tem a obrigação de levar o direito a sério, dentro do mundo livre, por muito desconfortável que isto lhe pareça.
Não necessitamos de mais unilateralismo em resposta ao 11 de Setembro; precisamos de reforçar a comunidade de direito mundial. E é por isso que exigimos uma ratificação rápida e não desvirtuada do Estatuto de Roma."@pt11
"Herr talman! I den här debatten om brottmålsdomstolen finns det olika ytterligheter. En av dem hörde vi nyss, det var Cauquils anförande. Fru Cauquil! Ärligt talat vill vi inte ha en global revolutionstribunal. Att företräda sådana åsikter som ni gör är det säkraste sättet att se till att tanken om en brottmålsdomstol går om intet. Men vi vill inte heller, som ni så riktigt säger, ha en brottmålsdomstol som bara är ett alibi för stormakterna. Jag beklagar djupt att de krafter som vill degradera den till ett alibi växer sig allt starkare i såväl USA som Kina och Ryssland – om de inte försöker stoppa den helt och hållet.
Från Europeiska unionens sida går vi en tydlig väg åt höger. Jag tror att denna väg är en del av en god och betydelsefull tradition. Här i Strasbourg uppstod Europarådet för 50 år sedan som en gemenskap för mänskliga rättigheter. Här i Strasbourg antogs Europakonventionen om de mänskliga rättigheterna och skapades Europadomstolen för mänskliga rättigheter. Sedan 50 år tillbaka finner vi här vårt Europaparlament som det europeiska folkets röst, som en röst för den europeiska rättsgemenskapen. Eftersom vi vill att denna rättsgemenskap skall omfatta hela kontinenten har vi medvetet etablerat tanken bakom Köpenhamnskriterierna – demokrati och rättsstatsprincipen – i främsta ledet under denna historiska utvidgningsprocess som inom kort når sin kulmen.
Det är en konsekvens av vår historia som tyvärr i alltför hög grad har kännetecknats av folkmord, fördrivning, rättighetsberövande, förtryck av minoriteter och brott mot mänskligheten. Vi har ingen rätt att mästra resten av världen som vi gör ibland om vi inte själva tar vår egen rättsgemenskap på allvar. Med det menas inte bara en inre rättsgemenskap, utan att vi också utåt måste uppträda som en stark partner för andra när det handlar om en global rättsgemenskap. Brottmålsdomstolen kom till i Rom i likhet med fördraget om upprättandet av vår gemenskap. Begreppet Rom är ju på ett särskilt sätt kopplat till rättsbegreppet. Denna Romstadga som ligger till grund för brottmålsdomstolen får inte urgröpas, försvagas eller urvattnas. Om vi inte vill att de domstolar, som vi behöver mot folkmord och brott mot mänskligheten som begås om och om igen, skall smutskastas – även om det inte alltid är obefogat för att de tillämpar segrarens rättvisa eller bara gäller i vissa avseenden –, då behöver vi en permanent brottmålsdomstol. Den skall gälla för alla oavsett om det handlar om stora eller små stater och oavsett vilken nationalitet en gärningsman eller förbrytare har.
Av det skälet vill vi hålla fast vid denna stadga i oförändrad form. Vi kritiserar å det starkaste Europeiska unionens råd för att det brister i klarhet och värdighet, för att det smusslar och för att det viker sig för de mäktiga. Om detta Europa vill ta sig självt på allvar måste det kämpa för denna brottmålsdomstol. Europa måste också tala om för USA att landet förvisso är vår viktigaste bundsförvant, men att just en sådan bundsförvant har en skyldighet i den fria världen att respektera lagen, även om den kan vara obekväm.
Vi behöver inte mer unilateralism utan snarare att den globala rättsgemenskapen stärks som ett svar på den 11 september. Därför kräver vi en snabb och ej urvattnad ratificering av Romstadgan."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples