Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-24-Speech-4-134"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-10-24"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Siementen satunnaisesti sisältämät geneettisesti muunnetut organismit (GMO:t)4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20021024.6.4-134"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-10-24-Speech-4-1354
lpv:speaker	lp:Wallström4
lpv:spoken text	". – Mr President, the questions are very important in the context of the current debate on GMOs in Europe. We still do not have a clear-cut reply to some of Mr Graefe zu Baringdorf's questions. Please accept that my answers are to some extent preliminary ones, which will require further scrutiny and reflection, both within the Commission and in our ongoing discussions with the Member States and the different stakeholders. The Committee on Agriculture has been informed twice about the status of this proposal. Commissioner Byrne has written to inform Mrs Jackson that the text will be formally submitted to the European Parliament, which will then have the opportunity to scrutinise it. Article 21(2) of Directive 18/2001/EC provides for the possibility of establishing thresholds below which traces of authorised GMOs are exempted from labelling requirements. Hence, conventional products containing adventitious traces of such GM seeds below this threshold would not have to be labelled. Let me now answer some of the questions raised by Mr Graefe zu Baringdorf. On the competent body to set thresholds, the Regulatory Committee, provided for in Directive 18/2001/EC, is competent for decisions pertaining to thresholds under Article 21(2) of the directive, with regard to exemption from labelling requirements. However, it is not competent for decisions made under the sector-specific seeds directives, where thresholds relate specifically to marketing criteria for seeds. The Standing Committee on Seeds rightly has the necessary competence in this case. Consistency between the different pieces of legislation has to be maintained. On the risks that a significant percentage of GM seeds may be released out of control into the environment, I would first say that it is paramount that any threshold should take account of the protection of human health and, importantly, in the case of seeds, the environment. You will be aware that this includes a comprehensive free-market assessment of the potential risks. Secondly, thresholds must be workable and enforceable. The proposed thresholds arise directly from the opinion of the Scientific Committee on Plants and are scientifically founded with reference to the characteristics of the crop species. Thirdly, on the registration of GMO cultivation, under the provisions of Article 31(3)(b), Member States are required to establish registers for recording the location of GM fields grown for commercial purposes. As detailed in the article, the objective of this is to allow the possible effects of these GMOs on the environment to be monitored. As for the scope of Directive 18/2001/EC, this clearly relates to cultivation of a GM seed product itself and not a conventional seed product containing traces of GM seeds. The GM seed product itself has to be labelled as such and also traced, so that growers will know what they are sowing. It will therefore be possible for Member States to record the locations of the resultant crops. However, the threshold values, which are based on robust scientific assessment, should aim at ensuring that the cultivation of conventional seeds basically maintains the characteristics of non-GM cultivation. Coexistence is a key issue in the Commission communication on Life Sciences and Biotechnology – a Strategy for the Future. The Commission has commissioned a number of studies on this issue. The main aim is to assess the consequences arising from an increase in the cultivation of GM crops in the European Union in the context of coexistence. So far, we only have preliminary data based on hypothetical scenarios, and further experimental data is required to provide a more accurate picture. I wish to begin with a short description of the problem we are faced with when dealing with the adventitious presence of GM seeds in conventional products. This is also important for everyone who has followed this debate. The Commission is actively pursuing such work before considering possible options to ensure the viability of conventional and organic farming and their sustainable coexistence with GM crops. As a further step in this process, the Commission has commenced discussions in partnership with Member States, farmers and other private operators to find the most appropriate solutions. It is important to say that the issue of coexistence is not one of risk . It does, however, highlight a possible need to establish correct agricultural management systems and practices for the different crop types to ensure their coexistence and consumer choice. This is my initial reply to your questions and I will be happy to make further comments at the end of the debate. On a global scale, GMO cultivation has increased dramatically in recent years. In 2001, 5.5 million farmers in 13 countries grew an estimated 52.6 million acres with GM crops. Between 2000 and 2001, the number of acres planted to GM crops increased by almost 20%. For some crops, the increase was particularly large. In the US, GM corn increased from 4.4% of all planted acres in 1996 to 32% in 2002. GM soya beans increased from 7.4% in 1996 to 74% in 2002. To date, the cultivation of GMOs has been geographically concentrated, with 99% of all GM crops produced by four nations: the United States of America, Argentina, Canada and China. However, GM cultivation is likely to spread to other nations in the next few years. So far Europe has played a very marginal role, with fewer than 20 000 acres of GM crops, mainly in Spain and France. That is some 0.03% of the worldwide area. Europe has large volumes of trade with major GM producers – although trade in GM products has mainly concerned products for animal feed. Imports of GM products for human consumption, like maize, have largely ceased, because of the inability of exporters to ensure the identity of all individual GMOs in shipments. The last few years have shown that the adventitious presence of traces of GMOs in conventional products has become inevitable. Cross-pollination between plants is a natural phenomenon – that also happens between other seeds. We simply cannot completely control its mechanisms, which include factors such as wind and insect movements. It is therefore largely unavoidable that small traces of GMOs will be transferred to conventional crops and their harvested products. Storage and transportation practices may also make it difficult or extremely costly to ensure total segregation. Consequently, conventional seed lots will contain traces of GM seeds. Setting tolerance thresholds for impurities for GM seeds in this particular case is the only way to address the problem. Closing our market completely is not a viable option. Against this background, the Commission is currently preparing a proposal for a Commission directive amending the annexes to the seed directives. This proposal includes additional conditions and requirements concerning the adventitious presence of GM seeds in lots of non-GM seeds."@en3
lpv:translated text	"Hr. formand, disse spørgsmål er af stor betydning på baggrund af den aktuelle debat om ngo'er i Europa. Vi har stadig ikke et entydigt svar på flere af hr. Graefe zu Baringdorfs spørgsmål. Jeg beder Dem have forståelse for, at mine svar til en vis grad har karakter af indledende overvejelser, som kræver yderligere gennemgang og overvejelser i Kommissionen såvel som i forbindelse med de igangværende drøftelser med medlemsstaterne og de forskellige berørte parter. Landbrugsudvalget er to gange blevet underrettet om forslagets formelle stilling. Kommissær Byrne har skriftligt meddelt fru Jackson, at Parlamentet vil få teksten forelagt formelt og få mulighed for at gennemgå den. Det er i henhold til artikel 21, stk. 2, i direktiv 18/2001/EF muligt at fastsætte tærskelværdier, under hvilke spor af tilladte GMO'er er undtaget fra mærkningskravene. Følgelig vil konventionelle produkter, som utilsigtet indeholder spor af GMO'er under denne tærskelværdi, ikke skulle mærkes. Lad mig nu besvare nogle af hr. Graefe zu Baringdorfs spørgsmål. Hvad angår spørgsmålet om, hvilket organ der er kompetent til at fastsætte disse tærskelværdier, er det i direktiv 18/2000/EF nævnte forskriftsudvalg kompetent til at træffe afgørelser vedrørende de i direktivets artikel 21, stk. 2, nævnte grænseværdier med hensyn til undtagelser fra mærkningskrav. Men det er ikke kompetent i forhold til afgørelser under de sektorspecifikke frødirektiver, hvor tærskelværdier specifikt vedrører markedsføringskriterierne for plantefrø. Den Stående Komité for Frø og Plantemateriale har ganske rigtigt den nødvendige kompetence i dette tilfælde. Overensstemmelsen mellem de forskellige dele af lovgivningen bør sikres. Angående risikoen for, at en betydelig procentdel GM-plantefrø slipper ud i miljøet uden kontrol, skal jeg først anføre, at enhver tærskelværdi først og fremmest fastsættes ud fra hensynet til menneskers sundhed og miljøet, hvilket er nok så vigtigt i forbindelse med frø. Dette indebærer vel og mærke en omfattende evaluering af potentielle risici i forbindelse med det frie marked. For det andet skal det være muligt at arbejde med og gennemføre tærskelværdierne. De foreslåede værdier er taget direkte fra udtalelsen fra Den Stående Komité for Frø og Plantemateriale og er videnskabeligt begrundede i de forskellige afgrøders karakteristika. For det tredje skal medlemsstaterne, hvad angår registrering af GMO'er, ifølge artikel 31, stk. 3, litra b), registrere beliggenheden af de jorder, hvorpå der dyrkes GMO'er i kommercielt øjemed. Som det fremgår af artiklen, er formålet at kunne overvåge disse GMO'ers eventuelle indvirkning på miljøet. Angående anvendelsesområdet for direktiv 18/2000/EF omfatter det klart dyrkningen af GM-frøafgrøder som sådanne og ikke konventionelle frøafgrøder, der indeholder spor af GM-frø. Selve GM-frøprodukterne skal mærkes som sådanne og være sporbare, så landbrugerne ved, hvad de sår. Det vil følgelig være muligt for medlemsstaterne at registrere beliggenheden af de resulterende afgrøder. Dog bør tærskelværdierne, som er baseret på solide videnskabelige analyser, tilstræbe at sikre, at dyrkning af konventionelle plantefrø grundlæggende bevarer ikke-GM-dyrkningens karakteristika. Sameksistens er nøglebegrebet i Kommissionens meddelelse om livsvidenskab og bioteknologi - en strategi for fremtiden. Kommissionen har bestilt en række undersøgelser om dette emne. Målet er at analysere konsekvenserne af stigende dyrkning af GM-afgrøder i EU i relation til sameksistens. Vi har endnu kun foreløbige data baseret på hypotetiske scenarier, og yderligere eksperimentelle data er nødvendige, før vi kan danne os et mere præcist billede. Jeg vil indledningsvis kort beskrive de problemer, vi står over for ved behandlingen af utilsigtet tilstedeværelse af GM-frø i konventionelle produkter. Dette er også vigtigt for alle, der har fulgt med i debatten. Kommissionen fortsætter aktivt dette arbejde, inden den tager stilling til, hvordan man kan sikre konventionelt og økologisk landbrugs levedygtighed og bæredygtig sameksistens med GM-afgrøder. Kommissionen har som et yderligere skridt i denne proces indledt drøftelser på partnerskabsbasis med medlemsstaterne, landbrugerne og andre private operatører for at finde frem til de mest hensigtsmæssige løsninger. Det er vigtigt at sige, at spørgsmålet om sameksistens ikke i sig selv er en risiko. Men det sætter fokus på et eventuelt behov for at etablere korrekte landbrugsforvaltningsordninger og fremgangsmåder for de forskellige typer afgrøder for at sikre deres sameksistens og forbrugernes valgfrihed. Dette er mit indledende svar på Deres spørgsmål, og jeg vil med glæde komme med flere kommentarer ved forhandlingens afslutning. På globalt plan er dyrkningen af GMO'er steget drastisk i de senere år. I 2001 havde 5,5 millioner landmænd i 13 lande skønsmæssigt beplantet 52,6 millioner acres med GM-afgrøder. Mellem 2000 og 2001 steg antallet af acres beplantet med GM-afgrøder med knap 20%. For visse afgrøder har stigningen været særlig stor. I USA er GM-majs steget fra 4,4% af samtlige beplantede arealer i 1996 til 32% i 2002. GM-soja er steget fra 7,4% i 1996 til 74% i 2002. Hidtil har dyrkningen af GMO'er været koncentreret geografisk, idet 99% af alle GM-afgrøder er blevet produceret af fire nationer, nemlig USA, Argentina, Canada og Kina. Dog må dyrkningen af GM-afgrøder forventes at blive spredt til andre lande inden for få år. Europa har indtil videre spillet en meget marginal rolle med under 20.000 acres GM-afgrøder i hovedsagelig Spanien og Frankrig. Dette svarer til 0,03% af det samlede areal i verden. Europa har en meget stor samhandel med de vigtigste GM-afgrøder - selv om handlen med GM-produkter hovedsagelig har vedrørt produkter til dyrefoder. Importen af GM-produkter til konsum, herunder majs, er næsten standset, fordi eksportørerne ikke med sikkerhed kan identificere de enkelte GMO'er i ladningerne. Det har de seneste år vist sig, at utilsigtet tilstedeværelse af spor af GMO'er i konventionelle produkter er uundgåelig. Krydsbestøvning af planter er et naturligt fænomen - der også sker mellem andre afgrøder. Vi kan simpelthen ikke sikre fuld kontrol med denne funktion, som også omfatter faktorer som vind og insekters bevægelse. Det er derfor stort set uundgåeligt, at små spor af GMO'er overføres til konventionelle planter og høstede afgrøder. De gængse oplagrings- og transportmetoder kan også gøre det vanskeligt eller ekstremt dyrt at sikre fuldstændig adskillelse. Følgelig vil konventionelle afgrødepartier indeholde spor af GM-frø. Opstilling af tolerancetærskler for forurening med GM-plantefrø er i dette særlige tilfælde den eneste løsning på problemet. En fuldstændig lukning af vores markeder er ikke en realistisk løsning. Dette er baggrunden for, at Kommissionen nu forbereder et forslag til kommissionsdirektiv om ændring af bilagene til frødirektiverne. Forslaget omfatter supplerende betingelser og krav vedrørende utilsigtet tilstedeværelse af GM-plantefrø i partier af almindelige plantefrø."@da1 ". Herr Präsident, die Fragen sind im Kontext der gegenwärtigen Debatte über GVO in Europa sehr wichtig. Auf einige der Fragen von Herrn Graefe zu Baringdorf haben wir noch keine eindeutige Antwort. Akzeptieren Sie es also bitte, dass meine Antworten in gewissem Maß noch vorläufig sind und weitere Untersuchungen und Überlegungen sowohl innerhalb der Kommission als auch in unseren laufenden Diskussionen mit den Mitgliedstaaten und den verschiedenen Interessengruppen erforderlich machen werden. Der Agrarausschuss wurde zweimal über den Stand der Arbeit an diesem Vorschlag informiert. Kommissar Byrne hat Frau Jackson schriftlich mitgeteilt, dass der Text dem Europäischen Parlament formell vorgelegt wird, das dann Gelegenheit zur genauen Prüfung haben wird. Artikel 2 Absatz 2 der Richtlinie 18/2001/EG sieht die Möglichkeit vor, Schwellenwerte festzulegen, unterhalb derer Spuren genehmigter GVO von der Kennzeichnungspflicht ausgenommen sind. Also müssten konventionelle Produkte, in denen zufällige Spuren solcher Samen unterhalb dieser Schwelle auftreten, nicht gekennzeichnet werden. Ich will nun auf einige Fragen von Herrn Graefe zu Baringdorf antworten. Das zuständige Gremium für die Festlegung von Schwellenwerten, der Regelungsausschuss, so vorgesehen in der Richtlinie 18/2001/EG, ist zu Entscheidungen befugt, die die Schwellenwerte nach Artikel 21 Absatz 2 in Bezug auf die Ausnahme von Kennzeichnungserfordernissen der Richtlinie betreffen. Der Ausschuss ist jedoch nicht für Entscheidungen zuständig, die nach den sektorspezifischen Saatgutrichtlinien getroffen werden, wo sich Schwellenwerte speziell auf Marktkriterien für Saatgut beziehen. In diesem Fall liegt die Zuständigkeit richtigerweise beim Ständigen Ausschuss für Saatgut. Zwischen den verschiedenen Teilen der Gesetzgebung ist Konsistenz zu wahren. Zu den Risiken der möglichen unkontrollierten Freisetzung eines signifikanten Prozentsatzes von gentechnisch verändertem Saatgut in die Umwelt möchte ich zunächst sagen, dass jeder Schwellenwert vorrangig den Schutz der menschlichen Gesundheit und, was im Falle von Saatgut besonders wichtig ist, den Schutz der Umwelt zu berücksichtigen hat. Sie werden wissen, dass dazu eine umfassende marktunabhängige Bewertung der potenziellen Risiken gehört. Des Weiteren müssen die Schwellenwerte praktikabel und durchsetzbar sein. Die vorgeschlagenen Werte stammen direkt aus der Stellungnahme des wissenschaftlichen Pflanzenausschusses, sind wissenschaftlich fundiert und beziehen sich auf die Eigenschaften der Pflanzenarten. Drittens zur Registrierung des GVO-Anbaus nach den Bestimmungen von Artikel 31 Absatz 3 Unterabsatz b, wonach von den Mitgliedstaaten gefordert wird, Verzeichnisse zur Registrierung der Lage von GV-Feldern, die für kommerzielle Zwecke bestimmt sind, anzulegen. Wie in dem Artikel im Einzelnen ausgeführt, besteht das Ziel hierbei darin, die möglichen Folgen dieser GVO auf die Umwelt überwachen zu können. Was den Geltungsbereich der Richtlinie 18/2001/EG angeht, so bezieht sie sich eindeutig auf den Anbau eines GV-Saatguterzeugnisses selbst und nicht auf ein konventionelles Saatgut, das zufällig Spuren von GV-Samen enthält. Das gentechnisch veränderte Saatgut selbst muss als solches gekennzeichnet werden und auch rückverfolgbar sein, so dass die Landwirte wissen, was sie da aussäen. Es wird den Mitgliedstaaten daher möglich sein, die Standorte der daraus hervorgehenden Kulturen zu registrieren. Die Schwellenwerte jedoch, die auf einer soliden wissenschaftlichen Bewertung beruhen, sollten gewährleisten, dass die konventionelle Anbaukultur von Saatgut grundsätzlich die Eigenschaften von nicht gentechnisch veränderten Kulturen beibehält. Koexistenz ist in der Mitteilung der Kommission „Eine strategische Vision für Biowissenschaften und Biotechnologie“ eine Kernfrage. Die Kommission hat zu diesem Thema eine Reihe von Studien in Auftrag gegeben. Das Hauptziel besteht in der Bewertung der Folgen, die sich aus einer Zunahme des Anbaus von gentechnisch veränderten Kulturen in der Europäischen Union im Kontext der Koexistenz ergeben. Bisher haben wir nur vorläufige Daten, die auf hypothetischen Szenarien beruhen. Um ein genaueres Bild zu bekommen, sind weitere experimentelle Ergebnisse nötig. Lassen Sie mich eingangs das Problem, mit dem wir es zu tun haben, wenn wir uns mit dem zufälligen Vorhandensein von gentechnisch verändertem Saatgut in konventionellen Produkten befassen, kurz umreißen. Dies ist auch für alle wichtig, die diese Debatte verfolgt haben. Die Kommission geht solchen Arbeiten aktiv nach, bevor sie eventuelle Optionen zur Sicherung der Lebensfähigkeit konventioneller und organischer Landwirtschaft und ihrer dauerhaften Koexistenz mit gentechnisch veränderten Kulturen in Erwägung zieht. Als weiteren Schritt in diesem Prozess ist die Kommission in partnerschaftliche Diskussionen mit den Mitgliedstaaten, mit Landwirten und anderen privaten Akteuren eingetreten, um die geeignetste Lösung zu finden. Wichtig wäre zu sagen, dass das Problem der Koexistenz nicht ein Risiko an sich darstellt. Es macht jedoch besonders deutlich, wie notwendig es sein kann, richtige Agrarmanagementsysteme und Anbaupraktiken für die verschiedenen Pflanzentypen zu betreiben, um deren Koexistenz und für die Verbraucher die Wahlfreiheit zu sichern. Dies ist meine vorläufige Antwort auf Ihre Fragen; gern will ich am Ende der Aussprache weitere Bemerkungen machen. Im Weltmaßstab hat der Anbau von GVO in den letzten Jahren dramatisch zugenommen. Im Jahr 2001 haben 5,5 Millionen Landwirte in 13 Ländern schätzungsweise 21,3 Mio. ha mit gentechnisch veränderten Kulturen bestellt. Zwischen 2000 und 2001 nahm die Fläche mit GV-Kulturen um fast 20 % zu. Bei einigen Pflanzenarten fiel die Zunahme besonders stark aus. So stieg der Anbau von GV-Mais in den USA von 4,4 % der bestellten Fläche im Jahr 1996 auf 32 % im Jahr 2002. Gentechnisch veränderte Sojabohnen nahmen von 7,4 % im Jahr 1996 auf 74 % im Jahr 2002 zu. Der Anbau von GVO hat sich geografisch konzentriert; 99 % aller gentechnisch veränderten Kulturen werden in vier Ländern produziert: in den Vereinigten Staaten von Amerika, in Argentinien, Kanada und China. Er wird sich jedoch in einigen Jahren wahrscheinlich auf andere Länder ausweiten. Bisher hat Europa mit weniger als 8 100 ha, hauptsächlich in Spanien und Frankreich, eine sehr marginale Rolle gespielt. Es sind etwa 0,03 % der weltweiten Fläche. Europas Handelsvolumen mit bedeutenden GV-Erzeugern ist groß  obwohl dieser Handel hauptsächlich Produkte für Tierfutter umfasst. Importe von GV-Erzeugnissen für den menschlichen Konsum, wie Mais, wurden weitgehend eingestellt, weil die Exporteure nicht in der Lage waren, die Identität aller einzelnen GVO in einer Lieferung zu gewährleisten. Die letzten Jahre haben gezeigt, dass das zufällige Vorhandensein von GVO-Spuren in konventionellen Produkten unvermeidbar geworden ist. Fremdbestäubung ist bei Pflanzen ein natürliches Phänomen  das tritt auch bei anderem Saatgut auf. Diesen Mechanismus, zu dem Faktoren wie Wind und Insektenflug gehören, können wir einfach nicht vollständig kontrollieren. Darum ist die Übertragung geringer Spuren von GVO auf konventionelle Kulturen und deren Ernten weitgehend unvermeidbar. Auch die Lagerungs- und Transportpraktiken machen eine völlige Trennung schwer oder äußerst kostspielig. Folglich werden konventionelle Saatgutpartien Spuren von gentechnisch veränderten Samen enthalten. Die Festlegung von Toleranzschwellen für die Reinheit von GV-Saatgut ist in diesem speziellen Fall der einzige Weg, um das Problem in den Griff zu bekommen. Eine völlige Abschottung unseres Marktes ist keine tragfähige Option. Vor diesem Hintergrund arbeitet die Kommission zurzeit an einem Vorschlag für eine Richtlinie zur Änderung der technischen Anhänge der Saatgutrichtlinien. Dieser Vorschlag umfasst zusätzliche Bedingungen und Anforderungen in Bezug auf zufällig vorhandene gentechnisch veränderte Samen in Partien konventionellen Saatguts."@de7 ". Κύριε Πρόεδρε, οι ερωτήσεις είναι πολύ σημαντικές στο πλαίσιο της σημερινής συζήτησης για τους ΓΤΟ στην Ευρώπη. Δεν έχουμε ακόμη σαφή απάντηση σε ορισμένες από τις ερωτήσεις του κ. Graefe zu Baringdorf. Σας παρακαλώ να δεχτείτε ότι οι απαντήσεις μου είναι σε κάποιο βαθμό προκαταρκτικές, γεγονός που θα απαιτήσει περαιτέρω εξέταση και σκέψη, τόσο στην Επιτροπή όσο και στις επικείμενες συζητήσεις μας με τα κράτη μέλη και τους διάφορους ενδιαφερόμενους φορείς. Η Επιτροπή Γεωργίας έχει ενημερωθεί δύο φορές σχετικά με την πρόοδο αυτής της πρότασης. Ο Επίτροπος Byrne έχει συντάξει επιστολή για να πληροφορήσει την κ. Jackson ότι το κείμενο θα υποβληθεί επισήμως στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, το οποίο εν συνεχεία θα έχει την ευκαιρία να το εξετάσει προσεκτικά. Το άρθρο 21(2) της οδηγίας 18/2001/ΕΚ εξασφαλίζει τη δυνατότητα θέσπισης κατώτατου ορίου κάτω από του οποίου τα ίχνη των επιτρεπόμενων ΓΤΟ εξαιρούνται από τις απαιτήσεις επισήμανσης. Στο εξής, τα συμβατικά προϊόντα που περιέχουν τυχαία ίχνη τέτοιων ΓΤ σπόρων σε ποσοστό μικρότερο από αυτό το κατώτατο όριο δεν είναι υποχρεωτικό να επισημαίνονται. Επιτρέψτε μου τώρα να απαντήσω σε ορισμένες από τις ερωτήσεις που έθεσε ο κ. Graefe zu Baringdorf. Όσον αφορά το αρμόδιο όργανο για τον ορισμό των κατώτατων ορίων, η Κανονιστική Επιτροπή, που προβλέπεται από την Οδηγία 18/2001/ΕΚ, είναι αρμόδια για τις αποφάσεις που έχουν σχέση με κατώτατα όρια σύμφωνα με το άρθρο 21(2) της οδηγίας, όσον αφορά την εξαίρεση από τις απαιτήσεις επισήμανσης. Ωστόσο, δεν είναι αρμόδια για αποφάσεις που λαμβάνονται σύμφωνα με τομεακές οδηγίες για τους σπόρους, όπου τα κατώτατα όρια σχετίζονται συγκεκριμένα με τα κριτήρια εμπορίας για τους σπόρους. Η Μόνιμη Επιτροπή Σπόρων προς Σπορά έχει ορθώς την απαιτούμενη αρμοδιότητα σε αυτήν την περίπτωση. Πρέπει να διατηρείται η συνέπεια μεταξύ των διαφορετικών νομοθεσιών. Όσον αφορά τους κινδύνους ανεξέλεγκτης ελευθέρωσης στο περιβάλλον σημαντικού ποσοστού ΓΤ σπόρων, θα πω καταρχάς ότι είναι πολύ σημαντικό το γεγονός ότι κάθε κατώτατο όριο πρέπει να λαμβάνει υπόψη την προστασία της ανθρώπινης υγείας καθώς και, πράγμα πολύ σημαντικό στην περίπτωση των σπόρων, το περιβάλλον. Θα γνωρίζετε ότι αυτό περιλαμβάνει μια πλήρη εκτίμηση ελεύθερης αγοράς των ενδεχόμενων κινδύνων. Δεύτερον, τα κατώτατα όρια πρέπει να είναι πραγματοποιήσιμα και εκτελεστά. Τα προτεινόμενα κατώτατα όρια προκύπτουν ευθέως από τη γνωμοδότηση της Φυτοϋγειονομικής Επιστημονικής Επιτροπής και θεμελιώνονται επιστημονικώς σχετικά με τα χαρακτηριστικά των ειδών των καλλιεργούμενων φυτών. Τρίτον, όσον αφορά την καταγραφή των καλλιεργειών ΓΤΟ, το άρθρο 31(3)(β), απαιτεί από τα κράτη μέλη να δημιουργήσουν μητρώα για την καταγραφή των τοποθεσιών όπου καλλιεργούνται ΓΤΟ για εμπορικούς σκοπούς. Όπως ορίζεται στο άρθρο, στόχος του είναι να καταστεί εφικτή η παρακολούθηση των ενδεχόμενων επιπτώσεων αυτών των ΓΤΟ στο περιβάλλον. Όσον αφορά το πεδίο εφαρμογής της Οδηγίας 18/2001/ΕΚ, αφορά σαφώς την καλλιέργεια του ίδιου του προϊόντος ΓΤ σπόρου και όχι ενός προϊόντος συμβατικού σπόρου που περιέχει ίχνη ΓΤ σπόρων. Το ίδιο το προϊόν ΓΤ σπόρου πρέπει να επισημαίνεται ως τέτοιο και επίσης να ανιχνεύεται, ούτως ώστε οι καλλιεργητές να γνωρίζουν τι σπέρνουν. Θα είναι, επομένως, δυνατόν για τα κράτη μέλη να καταγράφουν τις τοποθεσίες όπου υπάρχουν τέτοιες καλλιέργειες. Ωστόσο, οι τιμές του κατώτατου ορίου, οι οποίες βασίζονται σε τεκμηριωμένη επιστημονική αξιολόγηση, πρέπει να στοχεύουν στο να διασφαλιστεί ότι η καλλιέργεια των συμβατικών σπόρων διατηρεί βασικά τα χαρακτηριστικά της μη ΓΤ καλλιέργειας. Η συνύπαρξη αποτελεί βασικό ζήτημα στην ανακοίνωση της Επιτροπής σχετικά με τις Βιοεπιστήμες και τη Βιοτεχνολογία – μια Στρατηγική για το Μέλλον. Η Επιτροπή έχει αναθέσει αρκετές μελέτες για το θέμα. Ο κύριος στόχος είναι η αξιολόγηση των συνεπειών που προκύπτουν από την αύξηση των καλλιεργειών ΓΤ καλλιεργούμενων φυτών στην Ευρωπαϊκή Ένωση, στο πλαίσιο της συνύπαρξης. Έως τώρα, διαθέτουμε μόνον προκαταρκτικά δεδομένα που βασίζονται σε υποθετικά σενάρια, και απαιτούνται περαιτέρω πειραματικά δεδομένα προκειμένου να υπάρξει μια πιο ακριβής εικόνα. Επιθυμώ να ξεκινήσω με μια σύντομη περιγραφή του προβλήματος που αντιμετωπίζουμε όταν ασχολούμαστε με την τυχαία παρουσία ΓΤ σπόρων σε συμβατικά προϊόντα. Αυτό είναι επίσης σημαντικό για όλους όσοι έχουν παρακολουθήσει αυτήν τη συζήτηση. Η Επιτροπή επιδιώκει ενεργά ένα τέτοιο έργο προτού εξετάσει πιθανές επιλογές, προκειμένου να διασφαλίσει τη βιωσιμότητα της συμβατικής και βιολογικής γεωργίας και τη βιώσιμη συνύπαρξή τους για ΓΤ καλλιέργειες. Ως περαιτέρω βήμα σε αυτήν τη διαδικασία, η Επιτροπή έχει ξεκινήσει συζητήσεις σε συνεργασία με κράτη μέλη, αγρότες και άλλους ιδιωτικούς φορείς, προκειμένου να βρεθούν οι πιο κατάλληλες λύσεις. Είναι σημαντικό να πούμε ότι το ζήτημα της συνύπαρξης δεν αποτελεί αυτό καθαυτό ζήτημα κινδύνου Ωστόσο, τονίζει την πιθανή ανάγκη θέσπισης ορθών συστημάτων και πρακτικών γεωργικής διαχείρισης για τους διάφορους τύπους καλλιεργειών, προκειμένου να διασφαλιστεί η συνύπαρξή τους και η επιλογή του καταναλωτή. Αυτή είναι η αρχική μου απάντηση στις ερωτήσεις σας και θα χαρώ και κάνω περαιτέρω σχόλια στο τέλος της συζήτησης. Σε παγκόσμια κλίμακα, η καλλιέργεια ΓΤΟ έχει αυξηθεί δραματικά τα τελευταία χρόνια. Το 2001, 5,5 εκατ. αγρότες σε 13 χώρες υπολογίζεται ότι καλλιέργησαν περίπου 210,4 εκατ. στρέμματα με ΓΤ καλλιέργειες. Μεταξύ του 2000 και του 2001, ο αριθμός των στρεμμάτων στα οποία φυτεύτηκαν ΓΤ καλλιέργειες αυξήθηκε κατά 20% περίπου. Για ορισμένες καλλιέργειες, η αύξηση ήταν ιδιαίτερα μεγάλη. Στις ΗΠΑ, ο ΓΤ αραβόσιτος αυξήθηκε από 4,4% της συνολικής καλλιεργούμενης έκτασης το 1996 σε 32% το 2002. Οι ΓΤ σπόροι σόγιας αυξήθηκαν από 7,4% το 1996 σε 74% το 2002. Μέχρι σήμερα, η καλλιέργεια ΓΤΟ υπήρξε γεωγραφικά συγκεντρωμένη, με την παραγωγή του 99% όλων των ΓΤ καλλιεργούμενων φυτών από τέσσερις χώρες: τις Ηνωμένες Πολιτείες Αμερικής, την Αργεντινή, τον Καναδά και την Κίνα. Ωστόσο, η ΓΤ καλλιέργεια είναι πιθανόν να εξαπλωθεί και σε άλλα έθνη μέσα στα επόμενα έτη. Έως τώρα, η Ευρώπη έχει διαδραματίσει πολύ περιθωριακό ρόλο, με λιγότερα από 80 000 στρέμματα ΓΤ καλλιεργούμενων φυτών, κυρίως στην Ισπανία και στη Γαλλία. Αυτό αντιπροσωπεύει το 0,03% του παγκόσμιου τομέα. Η Ευρώπη διεξάγει μεγάλο όγκο εμπορικών συναλλαγών με μεγάλους παραγωγούς ΓΤ προϊόντων – παρόλο που το εμπόριο ΓΤ προϊόντων αφορά κυρίως προϊόντα για ζωοτροφές. Οι εισαγωγές ΓΤ προϊόντων για ανθρώπινη κατανάλωση, όπως ο αραβόσιτος, έχει κατά μεγάλο βαθμό σταματήσει, εξαιτίας της ανικανότητας των εξαγωγέων να διασφαλίσουν την ταυτότητα όλων των μεμονωμένων ΓΤΟ στα φορτία. Τα τελευταία έτη έχουν αποδείξει ότι η τυχαία παρουσία ιχνών ΓΤΟ στα συμβατικά προϊόντα έχει γίνει αναπόφευκτη. Η διασταυρωτή επικονίαση μεταξύ φυτών είναι φυσικό φαινόμενο – αυτό συμβαίνει επίσης και μεταξύ άλλων σπόρων. Απλώς δεν μπορούμε να ελέγξουμε πλήρως τον μηχανισμό της, ο οποίος περιλαμβάνει παράγοντες όπως η δράση του ανέμου και των εντόμων. Είναι, επομένως, κατά μεγάλο βαθμό αναπόφευκτο το γεγονός ότι μικρά ίχνη ΓΤΟ θα μεταφερθούν σε συμβατικές καλλιέργειες και στα προϊόντα τους. Οι πρακτικές αποθήκευσης και μεταφοράς μπορούν επίσης να κάνουν πολύ δύσκολη ή εξαιρετικά δαπανηρή τη διασφάλιση του πλήρους διαχωρισμού. Συνεπώς, τα αγροτεμάχια με συμβατικούς σπόρους θα περιέχουν ίχνη ΓΤ σπόρων. Το να θέσουμε κατώτατα όρια ανοχής μη καθαρότητας για ΓΤ σπόρους σε αυτήν τη συγκεκριμένη περίπτωση είναι ο μόνος τρόπος για να αντιμετωπίσουμε το πρόβλημα. Το πλήρες κλείσιμο της αγοράς μας δεν είναι βιώσιμη επιλογή. Σε αυτό το πλαίσιο, η Επιτροπή προετοιμάζει επί του παρόντος πρόταση οδηγίας της Επιτροπής που θα τροποποιεί τα παραρτήματα των οδηγιών για τους σπόρους. Αυτή η πρόταση περιλαμβάνει επιπλέον προϋποθέσεις και απαιτήσεις που αφορούν την τυχαία παρουσία ΓΤ σπόρων σε αγροτεμάχια μη ΓΤ σπόρων."@el8 "Señor Presidente, estas preguntas son muy importantes en el contexto del debate actual sobre OMG en Europa. Todavía no tenemos una respuesta bien definida para algunas de las preguntas del Sr. Graefe zu Baringdorf. Por favor, tenga en cuenta que mis respuestas son hasta cierto punto preliminares, y que requieren todavía un examen más profundo, tanto en la Comisión como en nuestras continuas conversaciones con los Estados miembros y las diversas partes interesadas. Se ha informado dos veces a la Comisión de Agricultura sobre la situación de esta propuesta. El Comisario Byrne ha escrito para informar a la Sra. Jackson de que el texto se presentará formalmente al Parlamento Europeo, que después tendrá la oportunidad de estudiarlo a fondo. El apartado 2 del artículo 21 de la Directiva 18/2001/CE prevé la posibilidad de establecer umbrales por debajo de los cuales los rastros de OMG autorizados queden exentos de la obligación de etiquetado. Por este motivo, los productos convencionales que contengan rastros accidentales de estas semillas modificadas genéticamente, siempre que no sobrepasen el umbral indicado, no deberán etiquetarse como tales. Permítanme ahora que responda a las preguntas del Sr. Graefe zu Baringdorf. Sobre el organismo competente para establecer umbrales, el Comité Regulador previsto en la Directiva 18/2001/CE es competente cuando se trata de decisiones sobre los umbrales que se establezcan de conformidad con el apartado 2 del artículo 21 de la Directiva, en relación con la exención de las obligaciones de etiquetado. Sin embargo, no es competente cuando se trata de decisiones conformes a las Directivas sectoriales sobre semillas concretas, cuyos umbrales se refieren específicamente a los criterios de comercialización de semillas. Es el Comité Permanente de Semillas quien tiene competencias en este caso. Hay que mantener la coherencia entre los diferentes instrumentos legislativos. Sobre los riesgos de que un porcentaje significativo de semillas modificadas genéticamente se libere al ambiente fuera de control, yo diría ante todo que es de máxima importancia que se tenga en cuenta un umbral de protección de la salud humana y, en el caso de las semillas, del medio ambiente. Su Señoría comprenderá que esto incluye una valoración global de los riesgos potenciales sin tener en cuenta el mercado. En segundo lugar, los umbrales deben ser viables y aplicables. Los umbrales propuestos proceden directamente de la opinión del Comité Científico de las Plantas y tienen una base científica basada en las características de las especies cultivadas. En tercer lugar, sobre el registro del cultivo de OMG, de conformidad con lo dispuesto en la letra b del apartado 3 del artículo 31, los Estados miembros deben crear unos registros para conocer la ubicación de los campos MG cultivados con fines comerciales. Como se detalla en el artículo, el objetivo es permitir un seguimiento de los posibles efectos de estos OMG en el medio ambiente. En cuanto al ámbito de la Directiva 18/2001/CE, es evidente que se refiere al cultivo de un producto con semillas modificadas genéticamente y no a un producto cultivado con semillas convencionales que contenga rastros de semillas MG. El producto procedente de semillas modificadas genéticamente también tiene que ser etiquetado como tal y ser objeto de seguimiento de modo que los agricultores sepan lo que siembran. Por lo tanto, será posible que los Estados miembros registren las ubicaciones de los cultivos resultantes. Sin embargo, el objetivo de estos valores límite, que se basan en una valoración científica sólida, debería ser garantizar que el cultivo de semillas convencionales conserve básicamente las características del cultivo no modificado genéticamente. La coexistencia es un aspecto clave de la comunicación de la Comisión sobre Ciencias de la Vida y Biotecnología – una Estrategia de Futuro. La Comisión ha encargado varios estudios sobre este tema. El objetivo principal es valorar las consecuencias derivadas de un aumento en el cultivo de productos modificados genéticamente en la Unión Europea en el contexto de la coexistencia. Hasta el momento, sólo tenemos datos preliminares basados en escenarios hipotéticos, y se requieren más datos experimentales para obtener una imagen más exacta. Quisiera empezar con una breve descripción del problema a que nos enfrentamos cuando hablamos de presencia accidental de semillas modificadas genéticamente en productos convencionales. Es importante también para todos quienes hayan seguido este debate. La Comisión está llevando a cabo este trabajo antes de considerar posibles opciones para garantizar la viabilidad de los cultivos convencionales y orgánicos y su coexistencia sostenible con los cultivos modificados genéticamente. Como paso adelante en este proceso, la Comisión ha iniciado conversaciones con los Estados miembros, los agricultores y otros operadores privados para encontrar la solución más adecuada. Es importante decir que el tema de la coexistencia no es una cuestión de riesgo de por sí. Sin embargo, resalta una posible necesidad de establecer los sistemas y las prácticas adecuadas para la gestión agrícola de los diversos tipos de cultivos, con el fin de garantizar su coexistencia y la libertad de elección del consumidor. Ésta es mi respuesta inicial a sus preguntas y con mucho gusto haré más comentarios al final del debate. A escala mundial, el cultivo de OMG ha aumentado drásticamente en los últimos años. En 2001, 5,5 millones de agricultores de 13 países cultivaron unos 52,6 millones de acres con cultivos modificados genéticamente. Entre 2000 y 2001, la cantidad de acres plantados en cultivos MG aumentó casi un 20%. Para algunos cultivos, este aumento ha sido especialmente alto. En los Estados Unidos el maíz modificado genéticamente pasó del 4,4% de todos los acres cultivados en 1996 al 32% en 2002. La soja MG aumentó del 7,4% en 1996 al 74% en 2002. Hasta la fecha, el cultivo de OMG se ha concentrado geográficamente, y el 99% de todos los cultivos modificados genéticamente se producen en cuatro países: los Estados Unidos, Argentina, Canadá y China. Sin embargo, es probable que el cultivo de OMG se extienda a otros países en los próximos años. Hasta el momento Europa ha tenido un papel muy marginal, con menos de 20.000 acres de cultivos MG, principalmente en España y Francia. Es decir, sólo un 0,03% de la superficie mundial. Europa participa con un gran volumen de comercio con importantes productores de OMG, aunque este comercio se ha basado principalmente en productos para el consumo animal. Las cantidades de productos MG para consumo humano, como el maíz, prácticamente han dejado de comercializarse, debido a la incapacidad de los exportadores para garantizar la identidad de cada uno de los OMG de los envíos. Durante los últimos años se ha visto que la presencia accidental de rastros de OMG en los productos convencionales se ha vuelto inevitable. La polinización cruzada entre plantas es un fenómeno natural, que también ocurre entre otras semillas. Simplemente no podemos controlar completamente sus mecanismos, en los que influyen factores como el viento y el movimiento de los insectos. Por lo tanto, en general es inevitable que pequeñas partes de OMG se transfieran a los cultivos convencionales y a los productos cosechados. Las prácticas de almacenamiento y transporte también pueden dificultar o hacer muy costoso garantizar la separación total. En consecuencia, los lotes de semillas convencionales contienen rastros de semillas modificadas genéticamente. La única forma de tratar el problema, en este caso concreto, es establecer unos umbrales de tolerancia para las impurezas de semillas modificadas genéticamente. Cerrar el mercado completamente no es una opción viable. Con estos antecedentes, la Comisión está preparando actualmente una propuesta para una directiva de la Comisión que modifique los anexos de las directivas sobre semillas. Esta propuesta incluye condiciones y requisitos adicionales en relación con la presencia accidental de semillas modificadas genéticamente en los lotes de semillas no modificadas genéticamente."@es12 "Arvoisa puhemies, nämä kysymykset ovat hyvin keskeisiä geneettisesti muunnetuista organismeista Euroopassa tällä hetkellä käytävässä keskustelussa. Meillä ei edelleenkään ole yksiselitteisiä vastauksia kaikkiin jäsen Graefe zu Baringdorfin esittämiin kysymyksiin. Sallinette siis, että vastaukseni ovat osittain alustavia ja edellyttävät lisäpohdintaa ja -tarkastelua sekä komissiossa että jäsenvaltioiden ja eri sidosryhmien kanssa parhaillaan käytävissä keskusteluissa. Maatalousvaliokunnalle on tiedotettu kahdesti ehdotuksen etenemisestä. Komission jäsen Byrne on ilmoittanut valiokunnan puheenjohtajalle Jacksonille kirjallisesti, että ehdotus toimitetaan virallisesti Euroopan parlamentille, joka saa silloin tilaisuuden perehtyä siihen. Direktiivin N:o 18/2001/EY 21 artiklan 2 kohdassa säädetään mahdollisuudesta vahvistaa luvallisten GMO:ien vähimmäismäärä, jonka alittuessa tuotteita ei tarvitse merkitä. Tällöin tavanomaisia tuotteita, jotka sisältävät tällaisten siementen satunnaisia jäämiä tätä raja-arvoa vähemmän, ei tarvitsisi merkitä. Seuraavaksi vastaan joihinkin jäsen Graefe zu Baringdorfin esittämiin kysymyksiin. Direktiivin N:o 18/2001/EY mukainen sääntelykomitea on toimivaltainen tekemään direktiivin 21 artiklan 2 kohdassa säädettyjä raja-arvoja koskevia päätöksiä, jotka koskevat vapautusta merkintävelvollisuudesta. Se ei kuitenkaan ole toimivaltainen tekemään alakohtaisten siemendirektiivien mukaisia päätöksiä, sillä niissä raja-arvot liittyvät nimenomaisesti siementen markkinoille saattamista koskeviin perusteisiin. Siemeniä käsittelevä pysyvä komitea on oikeutetusti toimivaltainen tekemään tällaiset päätökset. On syytä säilyttää johdonmukaisuus eri säädösten välillä. Riskeistä, että huomattava määrä muuntogeenisiä siemeniä leviää hallitsemattomasti ympäristöön, sanoisin ensinnäkin, että oli raja-arvo mikä hyvänsä, siinä on ehdottomasti otettava huomioon ihmisten terveyden suojelu ja erityisesti siementen kohdalla ympäristö. Huomannette, että tähän sisältyy kattava potentiaalisten riskien vapaita markkinoita koskeva arvio. Toiseksi, raja-arvojen on oltava toimivia ja niiden noudattamista on voitava valvoa. Ehdotetut raja-arvot perustuvat suoraan kasveja käsittelevän tiedekomitean lausuntoon, ja niillä on tieteellinen, viljelykasvilajien ominaisuudet huomioon ottava perusta. Kolmanneksi, jäsenvaltioiden on 31 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti luotava rekisterit pitääkseen kirjaa kaupallisiin tarkoituksiin viljeltyjen GMO:ien viljelypaikoista. Artiklassa täsmennetään, että rekisterien tarkoituksena on mahdollistaa kyseisten GMO:ien ympäristövaikutusten seuraaminen. Direktiivin N:o 18/2001/EY soveltamisala kattaa selvästi geneettisesti muunnettujen siementen viljelyn, mutta ei sellaisten tavanomaisten siementen viljelyä, jotka sisältävät geneettisesti muunnettujen siementen jäämiä. Muuntogeeninen siementuote on merkittävä ja voitava jäljittää, jotta viljelijät tietävät, mitä kylvävät. Näin jäsenvaltiot kykenevät pitämään kirjaa syntyvien satojen viljelypaikoista. Vankkaan tieteelliseen arviointiin perustuvien raja-arvojen tavoitteena olisi kuitenkin oltava, että tavanomaisten siementen viljelyssä säilyvät perinteisen viljelyn tunnusmerkit. Rinnakkaiselo on keskeinen käsite komission tiedonannossa ”Biotekniikka ja biotieteet – strategia Euroopalle”. Komissio on tilannut useita tätä koskevia tutkimuksia. Päätavoitteena on arvioida seuraukset, joita syntyy kun perinteisen viljelyn rinnalle Euroopan unionissa tulee yhä laajempi GMO-viljely. Toistaiseksi meillä on vain oletettuihin skenaarioihin perustuvia alustavia tietoja, ja tarvitsemme lisää kokeisiin perustuvaa tietoa saadaksemme asiasta selkeämmän käsityksen. Haluan aloittaa kuvailemalla lyhyesti ongelman, jonka tavanomaisten tuotteiden satunnaisesti sisältämät geneettisesti muunnetut siemenet muodostavat. Tämäkin on tärkeää kaikille, jotka ovat seuranneet aiheesta käytävää keskustelua. Komissio toimii aktiivisesti saadakseen tätä tietoa ennen kuin se harkitsee eri vaihtoehtoja, joilla taataan perinteisen ja luonnonmukaisen viljelyn elinkelpoisuus ja kestävä rinnakkaiselo muuntogeenisten viljelmien kanssa. Prosessin jouduttamiseksi komissio on aloittanut keskustelut jäsenvaltioiden, maanviljelijöiden ja muiden yksityisten toimijoiden kanssa löytääkseen soveliaimmat ratkaisut. On tärkeää todeta, että rinnakkaiselo ei sinänsä muodosta riskiä. Se kuitenkin tuo esiin sen, että eri viljelykasvityypeille on kenties luotava omat maatalouden hallintajärjestelmänsä ja -käytäntönsä, jotta taataan niiden rinnakkaiselo ja kuluttajien valinnanvapaus. Tämä on ensimmäinen vastaukseni kysymyksiinne, ja lausun mielelläni lisäkommentteja keskustelun päätteeksi. GMO:ien viljely on lisääntynyt maailmassa dramaattisesti viime vuosina. Vuonna 2001 5,5 miljoonaa maanviljelijää 13 maassa kasvatti noin 52,6 miljoonaa eekkeriä muuntogeenisiä viljelykasveja. Vuonna 2001 maa-ala, jolla muuntogeenisiä viljelykasveja kasvatettiin, oli lähes 20 prosenttia suurempi kuin edellisenä vuonna. Joidenkin viljelykasvilajien kohdalla lisäys oli erityisen suuri. Yhdysvalloissa muuntogeenisen maissin osuus kokonaisviljelyalasta lisääntyi vuosina 1996–2002 4,4 prosentista 32 prosenttiin. Muuntogeenisen soijapavun osuus kokonaisviljelyalasta lisääntyi samana aikana 7,4 prosentista 74 prosenttiin. Tähän saakka GMO:ien viljely on ollut maantieteellisesti keskittynyttä, sillä 99 prosenttia kaikista muuntogeenisistä viljelykasveista tuotetaan neljässä valtiossa: Yhdysvalloissa, Argentiinassa, Kanadassa ja Kiinassa. On kuitenkin todennäköistä, että GMO:ien viljely leviää lähivuosina muihin maihin. Toistaiseksi Eurooppa on pysynyt tästä kehityksestä syrjässä, sillä muuntogeenisten kasvien viljelyala on täällä alle 20 000 eekkeriä, ja niitä viljellään etupäässä Espanjassa ja Ranskassa. Tämä on noin 0,03 prosenttia koko maailman viljelyalasta. Eurooppa käy runsaasti kauppaa suurten GMO-tuottajien kanssa, mutta muuntogeenisten tuotteiden kauppa on koskenut lähinnä eläinten rehuja. Maissin ja muiden ihmisravinnoksi tarkoitettujen muuntogeenisten tuotteiden tuonti on käytännössä loppunut, sillä viejät eivät ole kyenneet takaamaan, että kaikki toimitusten sisältämät GMO:t voidaan tunnistaa. Muutaman viime vuoden aikana on käynyt ilmi, että satunnaiset GMO:ien jäämät perinteisissä tuotteissa ovat väistämättömiä. Kasvien ristipölytys on luonnollinen ilmiö, ja sitä tapahtuu myös muiden siementen välillä. Näitä mekanismeja on yksinkertaisesti mahdotonta hallita, sillä niihin vaikuttavat muun muassa tuulet ja hyönteisten liikkeet. Pieniä GMO:ien jäämiä siirtyy siis lähes vääjäämättä perinteisiin viljelykasveihin ja niistä saataviin satoihin. Myös varastointi- ja kuljetuskäytännöt saattavat tehdä täydellisen erottelun vaikeaksi tai erittäin kalliiksi. Tavanomaiset siemenerät sisältävät siten väistämättä muuntogeenisten siementen jäämiä. Ainoa tapa ratkaista ongelma tässä nimenomaisessa tapauksessa on vahvistaa muuntogeenisten siementen epäpuhtauksia koskevat toleranssirajat. Markkinoidemme täydellinen sulkeminen ei ole mahdollista. Komissio valmistelee näistä lähtökohdista parhaillaan ehdotusta komission direktiiviksi, jolla muutetaan siemendirektiivien liitteitä. Ehdotus sisältää lisäehtoja ja -vaatimuksia, jotka koskevat tavanomaisten siemenerien satunnaisesti sisältämiä muuntogeenisiä siemeniä."@fi5 ". Monsieur le Président, ces questions sont très importantes dans le contexte du débat actuel sur les OGM en Europe. Nous n'avons toujours pas eu de réponse précise à certaines des questions de Monsieur Graefe zu Baringdorf. Veuillez accepter le fait que mes réponses sont en quelque sorte préliminaires, et qu'elles nécessiteront une réflexion et un examen plus approfondis, tant au sein de la Commission que lors de notre débat en cours avec les États membres et les différentes parties. La commission de l'agriculture a été informée par deux fois de l'état de cette proposition. Le commissaire Byrne a informé Mme Jackson que le texte serait officiellement soumis au Parlement européen, lequel aura alors l'occasion de l'analyser. L'article 21, paragraphe 2, de la directive 18/2001/CE prévoit la possibilité d'établir des seuils en dessous desquels la présence d'OGM autorisés ne doit pas être étiquetée. Ainsi, si les traces de telles semences génétiquement modifiées présentes dans les produits traditionnels ne dépassent pas ce seuil, cela ne figurera pas sur l'étiquetage. Laissez-moi maintenant répondre à quelques-unes des questions soulevées par M. Graefe zu Baringdorf. À propos du corps compétent pour l'établissement des seuils, le comité de réglementation prévu par la directive 18/2001/CE est, selon l'article 21, paragraphe 2, de la directive, compétent pour décider des seuils lorsqu'il s'agit de dispense de l'obligation d'étiquetage. Par contre, il n'est pas compétent pour les décisions prises en vertu des directives propres au secteur des semences, où les seuils ont spécifiquement trait aux critères de commercialisation des semences. Le comité permanent des semences a, à juste titre, la compétence nécessaire en la matière. Il faut maintenir la cohérence entre les différentes législations. En ce qui concerne les risques qu'un pourcentage important de semences génétiquement modifiées se retrouve dans l'environnement hors de tout contrôle, je dirais tout d'abord qu'il est primordial que chaque seuil prenne en considération la protection de la santé de l'homme et, bien entendu, dans le cas des semences, de l'environnement. Vous serez conscients que ceci comprend une évaluation complète des risques potentiels sur le marché libre. Deuxièmement, les seuils doivent être applicables et réalisables. Les seuils proposés émanent directement du comité scientifique des plantes et sont scientifiquement fondés puisque basés sur les caractéristiques des espèces de plantes. Troisièmement, l'article 31, paragraphe 3(b) prévoit, pour l'enregistrement des cultures d'OGM, que les États membres établissent des registres pour recenser l'emplacement des champs d'OGM cultivés dans un but commercial. Comme le décrit l'article, l'objectif de cette opération est de contrôler les effets potentiels de ces OGM sur l'environnement. Quant à la portée de la directive 18/2001/CE, elle se rapporte clairement à la culture de la semence génétiquement modifiée en elle-même et ne concerne pas les semences traditionnelles contenant des traces d'OGM. La semence génétiquement modifiée doit être étiquetée en tant que telle et l'agriculteur doit être capable de remonter à sa source pour savoir ce qu'il sème. Les États membres auront donc la possibilité de recenser les emplacements des cultures qui en résulteront. Toutefois, la valeur des seuils, lesquels sont basés sur de solides évaluations scientifiques, devrait viser à assurer que la culture de semences traditionnelles suit les caractéristiques d'une culture non génétiquement modifiée. La coexistence est une question majeure de la communication de la Commission sur les sciences du vivant et la biotechnologie - Une stratégie pour l'avenir. La Commission a commandé plusieurs études à ce sujet. Le but premier est d'évaluer les conséquences de l'augmentation de la culture d'OGM dans l'Union européenne dans le contexte de la coexistence. Pour l'instant, nous n'avons que des données préliminaires basées sur des scénarios hypothétiques. Par conséquent, d'autres données expérimentales sont nécessaires pour se faire une idée plus claire de la situation. Je voudrais commencer par une brève description du problème auquel nous devons faire face pour gérer la présence accidentelle de semences génétiquement modifiées dans des produits traditionnels. Ceci est également important pour toute personne ayant suivi ce débat. La Commission poursuivra activement son travail dans ce domaine avant de prendre en considération des options potentielles visant à assurer la viabilité des agricultures traditionnelle et biologique et leur coexistence durable avec les cultures d'OGM. Pour faire avancer ce processus un peu plus, la Commission a entamé des discussions en partenariat avec les États membres, les agriculteurs et d'autres exploitants afin de trouver les solutions les plus adéquates. Il est important de rappeler que la question de la coexistence ne constitue pas un risque en soi. Cependant, elle souligne la nécessité potentielle d'établir des pratiques et des systèmes corrects de gestion de l'agriculture pour les différents types de plantes pour assurer leur coexistence et le choix des consommateurs. Voilà ma première réponse à vos questions. Je serai ravie de faire d'autres commentaires à la fin de ce débat. À une échelle mondiale, la culture d'OGM a augmenté de manière spectaculaire ces dernières années. En 2001, 5,5 millions d'agriculteurs dans 13 pays ont cultivé environ 52,6 millions d'acres de plantes génétiquement modifiées. Entre 2000 et 2001, le nombre d'acres destinés à accueillir des OGM a augmenté de près de 20 %. L'augmentation était particulièrement importante pour certaines plantes. Aux États-Unis, le maïs génétiquement modifié, qui occupait 4,4 % des terres cultivables en 1996 en occupe 32 % en 2002. Le soja génétiquement modifié est passé de 7,4 % en 1996 à 74 % en 2002. À ce jour, la culture d'OGM est concentrée géographiquement, 99 % des OGM étant produits par quatre nations : les États-Unis, l'Argentine, le Canada et la Chine. Cependant, la culture d'OGM s'étendra certainement à d'autres pays dans les prochaines années. Jusqu'à présent, l'Europe n'a joué qu'un petit rôle en ne produisant que 20 000 acres d'OGM, principalement en France et en Espagne. Cela représente 0,03 % de la surface mondiale. L'Europe commerce beaucoup avec les grands producteurs d'OGM - bien que ce commerce de produits génétiquement modifiés concerne principalement les produits destinés à la nourriture pour animaux. L'importation de produits génétiquement modifiés destinés à la consommation humaine, comme le maïs, a en grande partie cessé vu l'incapacité des exportateurs à assurer l'identité de chaque OGM individuel dans les cargaisons. Ces dernières années nous ont démontré que la présence accidentelle de traces d'OGM dans les produits traditionnels est devenue inévitable. La pollinisation croisée entre les plantes est un phénomène naturel. Il se produit aussi entre d'autres semences. Nous ne pouvons simplement pas contrôler entièrement ses mécanismes, lesquels incluent des facteurs comme le vent et les déplacements des insectes. Le transfert de petites traces d'OGM dans les plantes traditionnelles et le produit de leur récolte est donc en grande partie inévitable. Vu les pratiques de stockage et de transport, il semble très compliqué ou du moins très coûteux d'assurer une ségrégation totale. En conséquence, les lots de semences traditionnelles contiendront des traces de semences génétiquement modifiées. Instaurer des seuils de tolérance pour les impuretés des semences génétiquement modifiées est, dans ce cas particulier, la seule façon dont nous devrions aborder le problème. Fermer notre marché complètement n'est pas une option viable. Dans ce contexte, la Commission est en train de préparer une proposition de directive modifiant les annexes des directives sur les semences. Cette proposition comprend des conditions et des exigences supplémentaires à propos de la présence accidentelle de semences génétiquement modifiées dans les lots de semences non génétiquement modifiées."@fr6 "Signor Presidente, la problematica riveste una particolare rilevanza nel contesto dell’attuale discussione sugli OGM in Europa, e ancora non c’è un responso chiaro a taluni degli interrogativi dell’onorevole Graefe zu Baringdorf. Vi prego di tenere presente che le mie risposte, in certa misura preliminari, richiedono ulteriore esame e riflessione sia all’interno della Commissione che nelle discussioni in corso con gli Stati membri e le varie parti interessate. La commissione per l’agricoltura è stata informata per ben due volte dei progressi nella proposta in questione. Il Commissario Byrne ha scritto all’onorevole Jackson per informarla che il testo sarà formalmente presentato al Parlamento europeo, che avrà dunque la possibilità di esaminarlo. L’articolo 21, paragrafo 2, della direttiva 18/2001/CE prevede la possibilità di fissare soglie sotto le quali le tracce di OGM autorizzate saranno esentate dai requisiti per l’etichettatura. Non andrebbero quindi etichettati quei prodotti convenzionali contenenti tracce accidentali di tali sementi geneticamente modificate sotto la soglia fissata. Ora vorrei rispondere ad alcuni degli interrogativi sollevati dall’onorevole Graefe zu Baringdorf. Relativamente all’organo competente per la determinazione delle soglie, il comitato regolatore di cui alla direttiva 18/2001/CE è competente per qualsiasi decisione concernente le soglie ai sensi dell’articolo 21, paragrafo 2, della direttiva e la relativa esenzione dai requisiti per l’etichettatura. Non è però competente per le decisioni prese ai sensi delle direttive sementi specifiche per settori, ove le soglie sono direttamente correlate ai criteri di commercializzazione per le sementi. Il comitato permanente delle sementi ha giustamente la necessaria competenza sul caso. E’ necessario garantire la coerenza tra i vari testi normativi. Parlando del rischio che una percentuale significativa di sementi geneticamente modificate possa essere rilasciata nell’ambiente senza alcun controllo, vorrei anzitutto precisare che ciò equivale a dire che qualsiasi soglia dovrebbe tener presenti la tutela della salute umana e, fatto importante, la protezione ambientale nel caso delle sementi. Come certo saprete, ciò comprende una valutazione approfondita dei rischi potenziali sul mercato libero. Le soglie, in secondo luogo, devono essere funzionali e applicabili. Quelle proposte emergono direttamente dal parere del comitato scientifico per le piante e hanno un fondamento scientifico basato sulle caratteristiche delle specie coltivate. In terzo luogo, relativamente alla coltivazione di OGM, ai sensi dell’articolo 31, paragrafo 3, lett. b), gli Stati membri devono tenere dei registri per annotare l'ubicazione di campi coltivati a OGM per scopi commerciali. Come specificato nell’articolo, l’obiettivo è consentire il controllo sui possibili effetti degli OGM sull’ambiente. Per quanto concerne il campo d’applicazione della direttiva 18/2001/CE, si fa chiaramente riferimento ad una coltura con sementi geneticamente modificate e non a sementi convenzionali contenenti tracce di OGM. Le sementi geneticamente modificate devono essere etichettate come tali ed essere rintracciabili per permettere così agli agricoltori di sapere che cosa stiano coltivando. Sarà così possibile per gli Stati membri tenere un registro dell’ubicazione delle relative colture. I valori di soglia, fondati su una solida valutazione scientifica, dovrebbero però mirare ad assicurare che la coltivazione di sementi convenzionali mantenga le caratteristiche fondamentali di una coltura non geneticamente modificata. La coesistenza è un aspetto fondamentale nella comunicazione della Commissione su “Scienze naturali e biotecnologie – una strategia per il futuro”. Sono stati commissionati vari studi in materia, il cui obiettivo principale è valutare, nel contesto della coesistenza, le conseguenze derivanti da un incremento nella coltivazione di OGM nell’Unione europea. Sinora disponiamo solo di dati preliminari fondati su scenari ipotetici e sono quindi necessari ulteriori dati sperimentali per avere un quadro più preciso. Vorrei iniziare con una breve descrizione del problema che ci troviamo davanti quando si registri una presenza accidentale di sementi geneticamente modificate in prodotti convenzionali. Ciò serve anche a chiunque abbia seguito il dibattito. La Commissione intende portare avanti attivamente quest’opera prima di considerare le possibili opzioni volte a garantire la praticabilità dell’agricoltura convenzionale e di quella biologica, nonché la loro coesistenza sostenibile con le colture geneticamente modificate. Quale ulteriore passo in questo processo, la Commissione ha avviato una discussione assieme agli Stati membri, gli agricoltori ed altri operatori privati al fine di trovare le soluzioni più adeguate. E’ importante ricordare che la questione della coesistenza non costituisce un rischio di per sé, ma pone in luce l’eventuale esigenza di stabilire corretti sistemi e pratiche agrarie per i diversi tipi di colture, al fine di assicurare la coesistenza delle colture e la scelta dei consumatori. Questa è la mia replica iniziale alle vostre domande e sarò lieta di intervenire di nuovo al termine del dibattito. Su scala mondiale la coltivazione di OGM è aumentata sensibilmente negli ultimi anni. Si stima che nel 2001 5,5 milioni di agricoltori di ben 13 paesi abbiano coltivato 52,6 milioni di acri con colture geneticamente modificate; tra il 2000 e il 2001 il numero di acri coltivati a OGM è cresciuto di quasi il 20 per cento. Per talune colture l’incremento è stato particolarmente rilevante: negli USA il mais geneticamente modificato è passato, in termini di acri coltivati, dal 4,4 per cento nel 1996 al 32 per cento nel 2002, mentre la soia geneticamente modificata è passata dal 7,4 per cento nel 1996 al 74 per cento nel 2002. Sinora la coltivazione di OGM ha registrato una concentrazione geografica con il 99 per cento di tutti gli OGM coltivati in quattro nazioni: USA, Argentina, Canada e Cina. E’ comunque probabile che le colture geneticamente modificate si diffondano ad altri paesi nei prossimi anni. L’Europa ha sinora svolto un ruolo molto marginale, con meno di 20 000 acri coltivati ad OGM, soprattutto in Spagna e Francia, cioè circa lo 0,03 per cento della superficie mondiale. L’Europa realizza grossi volumi di scambi con i principali produttori di OGM, sebbene gli scambi di prodotti geneticamente modificati riguardino principalmente i mangimi per animali. Le importazioni di OGM per il consumo umano, come ad esempio il mais, si sono generalmente interrotte in quanto gli esportatori non sono in grado di garantire l’identità di tutti i singoli OGM contenuti nelle spedizioni. Gli ultimi anni ci hanno dimostrato come sia divenuta inevitabile la presenza accidentale di tracce di OGM nei prodotti convenzionali. L’impollinazione incrociata è un fenomeno naturale, che avviene anche con altre sementi; in realtà non possiamo controllarne tutti i meccanismi, che comprendono fattori come il vento e gli insetti. E’ quindi praticamente inevitabile che piccole tracce di OGM passino alle colture convenzionali e ai relativi raccolti. Le prassi per lo stoccaggio e il trasporto possono rendere difficile o assai costoso garantire una separazione totale; di conseguenza, i lotti di sementi convenzionali possono contenere tracce di sementi geneticamente modificate. In questo caso particolare, la determinazione delle soglie di tolleranza per le impurità delle sementi geneticamente modificate è l’unico modo per affrontare il problema, mentre la chiusura totale dei nostri mercati non è un’ozione praticabile. In questo contesto la Commissione sta attualmente preparando una proposta di direttiva della Commissione, che modifica gli allegati alle direttive sulle sementi. La proposta prevede ulteriori condizioni e requisiti circa la presenza accidentale di sementi geneticamente modificate in lotti convenzionali."@it9 ". – Mr President, the questions are very important in the context of the current debate on GMOs in Europe. We still do not have a clear-cut reply to some of Mr Graefe zu Baringdorf's questions. Please accept that my answers are to some extent preliminary ones, which will require further scrutiny and reflection, both within the Commission and in our ongoing discussions with the Member States and the different stakeholders. The Committee on Agriculture has been informed twice about the status of this proposal. Commissioner Byrne has written to inform Mrs Jackson that the text will be formally submitted to the European Parliament, which will then have the opportunity to scrutinise it. Article 21(2) of Directive 18/2001/EC provides for the possibility of establishing thresholds below which traces of authorised GMOs are exempted from labelling requirements. Hence, conventional products containing adventitious traces of such GM seeds below this threshold would not have to be labelled. Let me now answer some of the questions raised by Mr Graefe zu Baringdorf. On the competent body to set thresholds, the Regulatory Committee, provided for in Directive 18/2001/EC, is competent for decisions pertaining to thresholds under Article 21(2) of the directive, with regard to exemption from labelling requirements. However, it is not competent for decisions made under the sector-specific seeds directives, where thresholds relate specifically to marketing criteria for seeds. The Standing Committee on Seeds rightly has the necessary competence in this case. Consistency between the different pieces of legislation has to be maintained. On the risks that a significant percentage of GM seeds may be released out of control into the environment, I would first say that it is paramount that any threshold should take account of the protection of human health and, importantly, in the case of seeds, the environment. You will be aware that this includes a comprehensive free-market assessment of the potential risks. Secondly, thresholds must be workable and enforceable. The proposed thresholds arise directly from the opinion of the Scientific Committee on Plants and are scientifically founded with reference to the characteristics of the crop species. Thirdly, on the registration of GMO cultivation, under the provisions of Article 31(3)(b), Member States are required to establish registers for recording the location of GM fields grown for commercial purposes. As detailed in the article, the objective of this is to allow the possible effects of these GMOs on the environment to be monitored. As for the scope of Directive 18/2001/EC, this clearly relates to cultivation of a GM seed product itself and not a conventional seed product containing traces of GM seeds. The GM seed product itself has to be labelled as such and also traced, so that growers will know what they are sowing. It will therefore be possible for Member States to record the locations of the resultant crops. However, the threshold values, which are based on robust scientific assessment, should aim at ensuring that the cultivation of conventional seeds basically maintains the characteristics of non-GM cultivation. Coexistence is a key issue in the Commission communication on Life Sciences and Biotechnology – a Strategy for the Future. The Commission has commissioned a number of studies on this issue. The main aim is to assess the consequences arising from an increase in the cultivation of GM crops in the European Union in the context of coexistence. So far, we only have preliminary data based on hypothetical scenarios, and further experimental data is required to provide a more accurate picture. I wish to begin with a short description of the problem we are faced with when dealing with the adventitious presence of GM seeds in conventional products. This is also important for everyone who has followed this debate. The Commission is actively pursuing such work before considering possible options to ensure the viability of conventional and organic farming and their sustainable coexistence with GM crops. As a further step in this process, the Commission has commenced discussions in partnership with Member States, farmers and other private operators to find the most appropriate solutions. It is important to say that the issue of coexistence is not one of risk . It does, however, highlight a possible need to establish correct agricultural management systems and practices for the different crop types to ensure their coexistence and consumer choice. This is my initial reply to your questions and I will be happy to make further comments at the end of the debate. On a global scale, GMO cultivation has increased dramatically in recent years. In 2001, 5.5 million farmers in 13 countries grew an estimated 52.6 million acres with GM crops. Between 2000 and 2001, the number of acres planted to GM crops increased by almost 20%. For some crops, the increase was particularly large. In the US, GM corn increased from 4.4% of all planted acres in 1996 to 32% in 2002. GM soya beans increased from 7.4% in 1996 to 74% in 2002. To date, the cultivation of GMOs has been geographically concentrated, with 99% of all GM crops produced by four nations: the United States of America, Argentina, Canada and China. However, GM cultivation is likely to spread to other nations in the next few years. So far Europe has played a very marginal role, with fewer than 20 000 acres of GM crops, mainly in Spain and France. That is some 0.03% of the worldwide area. Europe has large volumes of trade with major GM producers – although trade in GM products has mainly concerned products for animal feed. Imports of GM products for human consumption, like maize, have largely ceased, because of the inability of exporters to ensure the identity of all individual GMOs in shipments. The last few years have shown that the adventitious presence of traces of GMOs in conventional products has become inevitable. Cross-pollination between plants is a natural phenomenon – that also happens between other seeds. We simply cannot completely control its mechanisms, which include factors such as wind and insect movements. It is therefore largely unavoidable that small traces of GMOs will be transferred to conventional crops and their harvested products. Storage and transportation practices may also make it difficult or extremely costly to ensure total segregation. Consequently, conventional seed lots will contain traces of GM seeds. Setting tolerance thresholds for impurities for GM seeds in this particular case is the only way to address the problem. Closing our market completely is not a viable option. Against this background, the Commission is currently preparing a proposal for a Commission directive amending the annexes to the seed directives. This proposal includes additional conditions and requirements concerning the adventitious presence of GM seeds in lots of non-GM seeds."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, deze vragen zijn van fundamenteel belang in het kader van het huidige debat over GGO’s in Europa. Op sommige van de vragen die de heer Graefe zu Baringdorf hier opwerpt, kunnen wij nog geen welomlijnd antwoord geven. Ik hoop dat u begrijpt dat mijn antwoorden slechts een voorlopig karakter hebben en verder onderzoek en overleg behoeven, zowel in de Commissie als in het kader van de gesprekken die momenteel met de lidstaten en de diverse belanghebbenden gevoerd worden. Wij hebben de Commissie landbouw en plattelandsontwikkeling tweemaal ingelicht over de status van dit voorstel. Commissaris Byrne heeft mevrouw Jackson schriftelijk meegedeeld dat de tekst officieel zal worden voorgelegd aan het Europees Parlement, zodat u ons voorstel nauwgezet kunt onderzoeken. Krachtens artikel 21, lid 2, van richtlijn 18/2001/EG kunnen drempels voor toegestane GGO’s worden vastgesteld. Indien de aanwezige sporen onder de vastgestelde grens liggen, hoeven ze niet geëtiketteerd te worden. In overeenstemming hiermee is voor conventionele producten die onvoorziene sporen van dergelijke genetisch gemodificeerde zaden bevatten geen etiket nodig indien de sporen het toegestane niveau niet overschrijden. Laat ik nu even nader ingaan op enkele van de vragen die de heer Graefe zu Baringdorf hier heeft geformuleerd. Mijn eerste antwoord heeft betrekking op de instantie die verantwoordelijk is voor het vaststellen van de drempelwaarden. Krachtens artikel 21, lid 2, van richtlijn 18/2001/EG is het in de tekst genoemde regelgevend comité bevoegd voor de besluitvorming inzake de drempelwaarden en de vrijstelling van etiketteringsverplichtingen. Het is echter niet bevoegd voor beslissingen die in het kader van de sectorspecifieke zaadrichtlijnen worden genomen, aangezien de drempelwaarden in dat geval specifiek afhankelijk zijn van de marktcriteria voor zaden. Die verantwoordelijkheid berust terecht bij het Permanent Comité voor zaden. Het is uiteraard van wezenlijk belang dat de samenhang tussen de verschillende wetgevingsdocumenten wordt gewaarborgd. Het volgende punt betreft het risico dat een aanzienlijk percentage genetisch gemodificeerde zaden zonder enige controle in het milieu terechtkomt. Om te beginnen is het van het grootste belang dat bij de vaststelling van de drempelwaarden rekening wordt gehouden met de bescherming van de menselijke gezondheid en van het milieu, aangezien het hier om zaden gaat. U bent zich er wellicht van bewust dat dit noodzakelijkerwijs gepaard moet gaan met een alomvattende risicobeoordeling. Ten tweede moeten de drempelwaarden haalbaar en afdwingbaar zijn. De voorgestelde drempels berusten op het advies van het Wetenschappelijk Comité voor planten en zijn derhalve wetenschappelijk onderbouwd, en er wordt in verwezen naar de specifieke kenmerken van elk gewas. Ten derde zijn de lidstaten in verband met de registratie van GGO-gewassen verplicht overeenkomstig artikel 31, lid 3, sub b, registers aan te leggen waarin de locatie van voor handelsdoeleinden verbouwde genetisch gemodificeerde gewassen wordt opgetekend. Zoals in het desbetreffende artikel wordt gesteld, is deze maatregel bedoeld om de opvolging van de mogelijke milieueffecten van de GGO’s mogelijk te maken. Verder heeft het toepassingsgebied van richtlijn 18/2001/EG duidelijk betrekking op de teelt van genetische gemodificeerde zaadproducten en niet op conventionele zaadproducten die sporen van genetisch gemodificeerde zaden bevatten. Genetisch gemodificeerde zaadproducten moeten als zodanig geëtiketteerd en getraceerd worden, zodat de boeren weten wat zij zaaien. Op die manier kunnen de lidstaten een register bijhouden van de locaties van de betrokken gewassen. Uiteraard moeten de op wetenschappelijke leest geschoeide drempelwaarden er mede voor zorgen dat de teelt van conventionele zaden blijft beantwoorden aan de eigenschappen van een niet genetisch gemodificeerde cultuur. Coëxistentie is een van de basiselementen van de mededeling van de Commissie “Biowetenschappen en biotechnologie een strategie voor Europa”. Momenteel wordt deze kwestie in opdracht van de Commissie bestudeerd. Hoofddoel is de gevolgen van een toename van de teelt van genetisch gemodificeerde gewassen in de Europese Unie te evalueren in het licht van de beoogde duurzame coëxistentie. Vooralsnog beschikken wij alleen maar over algemene informatie die berust op louter hypothetische scenario’s. Er bestaat behoefte aan experimentele gegevens, zodat wij een waarheidsgetrouw beeld van de situatie kunnen schetsen. Ik zal beginnen met een korte beschrijving van het probleem waarmee wij worden geconfronteerd bij de aanpak van de onvoorziene aanwezigheid van genetisch gemodificeerde zaden in conventionele producten. Dat is van wezenlijk belang voor eenieder die dit debat gevolgd heeft. De Commissie zet zich actief in om de nodige gegevens te verzamelen alvorens zich uit te spreken over de formules die moeten worden gehanteerd om de levensvatbaarheid van de conventionele en biologische landbouw te waarborgen en de duurzame coëxistentie tussen deze aanpak en de productie van genetisch gemodificeerde gewassen veilig te stellen. De Commissie heeft overigens reeds een begin gemaakt met de volgende fase van het proces. Zij is besprekingen gestart met de lidstaten, de landbouwers en andere privé-ondernemers om van gedachten te wisselen over mogelijke oplossingen. In dit verband zij erop gewezen dat coëxistentie niet per se een risico hoeft in te houden. Er zal echter wel behoefte ontstaan aan doeltreffende systemen voor landbouwbeheer en passende praktijken voor de verschillende soorten gewassen, zodat de coëxistentie gewaarborgd blijft en de keuzevrijheid van de consument niet wordt aangetast. Tot hier mijn voorlopige antwoord op uw vragen. Ik zal u aan het einde van het debat met plezier opnieuw te woord staan. Over het geheel genomen is de teelt van GGO’s de afgelopen jaren spectaculair gegroeid. In 2001 beplantten 5,5 miljoen landbouwers uit 13 verschillende landen naar schatting 52,6 miljoen acres met genetisch gemodificeerde gewassen. Tussen 2000 en 2001 is de verbouwde oppervlakte met minstens 20 procent toegenomen. Deze uitbreiding had vooral betrekking op enkele specifieke gewassen. In de VS steeg de teelt van genetisch gemodificeerd graan van 4,4 procent van de totale teeltoppervlakte in 1996 tot 32 procent in 2002. De productie van genetisch gemodificeerde sojabonen steeg van 7,4 procent in 1996 tot 74 procent in 2002. Tot dusver bleef de productie van GGO’s geografisch beperkt tot vier landen die samen 99 procent van alle genetisch gemodificeerde gewassen voor hun rekening namen: de Verenigde Staten van Amerika, Argentinië, Canada en China. Het ziet er evenwel naar uit dat de teelt van genetisch gemodificeerde gewassen de komende jaren ook in andere landen zal doorzetten. Tot nog toe heeft Europa in deze sector een onbeduidende rol gespeeld, aangezien de met deze gewassen beplante oppervlakte slechts 20.000 acres bedraagt, waarvan het merendeel zich in Spanje en Frankrijk bevindt. Dat is ongeveer 0,03 procent van de wereldproductie. Europa onderhoudt belangrijke handelsbetrekkingen met grote GGO-producenten, ofschoon het daarbij vooral gaat om producten voor diervoeders. De invoer van genetisch gemodificeerde producten voor menselijk gebruik, zoals maïs, is zo goed als volledig stilgevallen omdat de uitvoerders geen garanties kunnen bieden ten aanzien van de samenstelling van alle individuele GGO’s die hun leveringen bevatten. De laatste jaren is gebleken dat de onvoorziene aanwezigheid van GGO-sporen in traditionele producten onvermijdelijk is geworden. Kruisbestuiving tussen planten is een natuurlijk verschijnsel dat ook tussen verschillende zaden optreedt. Het is een mechanisme dat wij niet volledig in de hand hebben, aangezien factoren zoals de wind en de verplaatsing van insecten aan onze controle ontsnappen. Daarom is het volstrekt onvermijdelijk dat GGO-sporen in beperkte mate naar conventionele gewassen en derhalve ook naar de bijbehorende geoogste producten worden overgebracht. Ook opslag- en vervoerspraktijken bemoeilijken een absolute scheiding, temeer daar deze eis de kosten behoorlijk opdrijft. Het gevolg hiervan is dat ook conventionele zaden sporen van genetische gemodificeerde zaden bevatten. In dit concrete geval kan het probleem slechts op één manier worden opgelost, namelijk via de vaststelling van tolerantiedrempels voor de aanwezigheid van GGO-onzuiverheden. Het hermetisch sluiten van onze markt is geen haalbare oplossing. Gelet op deze omstandigheden werkt de Commissie momenteel aan een voorstel voor een richtlijn tot wijziging van de bijlagen bij de zaadrichtlijnen. Het voorstel voorziet in aanvullende voorwaarden en vereisten voor de onvoorziene aanwezigheid van genetisch gemodificeerde zaden in niet genetisch gemodificeerde partijen."@nl2 "Senhor Presidente, as perguntas são muito importantes no contexto do debate sobre os OGM actualmente em curso na Europa. Ainda não temos uma resposta bem definida para algumas das perguntas do senhor deputado Graefe zu Baringdorf. Peço-lhe que aceite o facto de as minhas respostas serem ainda, em certa medida, respostas preliminares, que exigirão uma análise e reflexão mais aprofundadas, quer ao nível da Comissão, quer no âmbito das conversações em curso com os Estados-Membros e com os vários parceiros. A Comissão da Agricultura e do Desenvolvimento Rural já foi informada duas vezes sobre o andamento dessa proposta. O senhor Comissário Byrne escreveu à senhora deputada Jackson informando-a de que o texto será formalmente apresentado ao Parlamento Europeu, que terá então oportunidade de o examinar. O nº 2 do artigo 21º da Directiva 2001/18/CE prevê a possibilidade de se estabelecerem limites abaixo dos quais os vestígios de OGM autorizados ficam isentos dos requisitos de rotulagem. Por conseguinte, os produtos convencionais em que os vestígios fortuítos de sementes geneticamente modificadas sejam inferiores aos referidos limiares não precisam de ser indicados nos rótulos. Quanto aos riscos de uma percentagem significativa de sementes GM vir a ser libertada de forma descontrolada no ambiente, gostaria de dizer, em primeiro lugar, que é imprescindível que os limites fixados levem em conta a protecção da saúde humana e, sobretudo no caso das sementes, a protecção do ambiente. Sabem, decerto, que isso inclui uma avaliação completa do mercado em termos dos riscos potenciais. Em terceiro lugar, no que se refere ao registo de culturas de OGM, o artigo 31º, nº 3, alínea b), estipula que os Estados-Membros são obrigados a manter registos da localização de campos cultivados com OGM para fins comerciais. Tal como se diz no referido artigo, o objectivo desta medida é permitir o controlo dos eventuais efeitos desses OGM no ambiente. Quanto ao âmbito da Directiva 2001/18/EC, esta aplica-se, nitidamente, às culturas em que são utilizadas sementes GM propriamente ditas, e não sementes convencionais contendo vestígios de sementes GM. As sementes GM têm de conter uma indicação nesse sentido no rótulo e têm de obedecer aos requisitos de rastreabilidade, de modo que os agricultores saibam o que estão a semear. Isto permite, portanto, que os Estados-Membros registem a localização das culturas em que são utilizadas essas sementes. No entanto, os valores-limite, que se baseiam numa avaliação científica sólida, devem procurar assegurar que a produção de culturas utilizando sementes convencionais mantenha, essencialmente, as características de culturas que não envolvem sementes GM. A coexistência é a questão fundamental abordada na comunicação da Comissão, “Ciências da Vida e Biotecnologia – uma Estratégia para o Futuro”. A Comissão encomendou uma série de estudos sobre esta questão. O principal objectivo é avaliar as consequências de um aumento da produção de culturas GM na União Europeia no contexto da coexistência. De momento, só temos dados preliminares baseados em cenários hipotéticos, e são necessários mais dados experimentais para formarmos uma ideia mais clara. Gostaria de começar por uma breve descrição do problema com que nos debatemos, no que se refere à presença fortuita de sementes geneticamente modificadas em produtos convencionais. Este aspecto também é importante para todos aqueles que têm acompanhado este debate. A Comissão está activamente empenhada em realizar esse trabalho antes de considerar opções possíveis, com vista a assegurar a viabilidade da agricultura convencional e orgânica e a sustentabilidade da sua coexistência com as culturas GM. No contexto deste processo, a Comissão iniciou também conversações em parceria com os Estados-Membros, os agricultores e outros operadores do sector privado com vista a encontrar as soluções mais adequadas. É importante frisar que a questão da coexistência não envolve em si mesma um risco. Evidencia, contudo, a eventual necessidade de criar sistemas e práticas correctos de gestão agrícola para os diferentes tipos de culturas, de modo a assegurar a sua coexistência e a possibilidade de escolha por parte dos consumidores. É esta a minha resposta inicial às perguntas do senhor deputado, e terei todo o prazer em retomar este assunto no final do debate. A nível global, verificou-se um aumento muito acentuado do cultivo de OGM nos últimos anos. Em 2001, 5,5 milhões de agricultores em 13 países cultivaram cerca de 21,3 milhões de hectares com culturas geneticamente modificadas. Entre 2000 e 2001, a área cultivada com culturas geneticamente modificadas aumentou quase 20%. No caso de algumas culturas, o aumento foi particularmente acentuado. Nos Estados Unidos, a área cultivada com milho geneticamente modificado aumentou de 4,4% de toda a área cultivada, em 1996, para 32%, em 2002. No caso da soja geneticamente modificada, esse aumento foi de 7,4%, em 1996, para 74%, em 2002. Até à data, o cultivo de OGM tem estado geograficamente concentrado, e 99% de todas as culturas geneticamente modificadas são produzidas por quatro países: Estados Unidos da América, Argentina, Canadá e China. No entanto, é natural que o cultivo de OGM se estenda a outros países nos próximos anos. Até à data, a Europa tem desempenhado um papel diminuto nesta área, cultivando menos de 8 100 hectares de culturas geneticamente modificadas, principalmente em Espanha e França. Isto corresponde a 0,03% de toda a área cultivada a nível mundial. As trocas comerciais da Europa com os grandes produtores de OGM são muito consideráveis, embora as importações de produtos GM envolva principalmente produtos destinados à alimentação animal. A importações de produtos GM para consumo humano, como milho, por exemplo, cessaram em grande medida, devido ao facto de os exportadores não conseguirem assegurar a identificação de todos os OGM dos produtos que exportam. Nos últimos anos, constatou-se que a presença fortuita de vestígios de OGM em produtos convencionais se tornou inevitável. A polinização cruzada entre plantas é um fenómeno natural e também se dá noutras sementes. É totalmente impossível controlarmos os seus mecanismos, que envolvem factores como o vento e os movimentos dos insectos. Por conseguinte, é em grande medida impossível evitar que pequenos vestígios de OGM sejam transferidos para as culturas convencionais e para as respectivas colheitas. As práticas de transporte e armazenamento também levam a que seja difícil, ou extremamente dispendioso, assegurar uma segregação total. Por conseguinte, os lotes de sementes convencionais irão, forçosamente, conter vestígios de sementes GM. A única maneira de resolver este problema específico é estabelecer limiares de tolerância para impurezas aplicáveis às sementes GM. Fechar completamente o nosso mercado não é uma opção viável. Neste contexto, a Comissão está actualmente a preparar uma proposta de directiva da Comissão destinada a alterar os anexos das directivas relativas às sementes. Esta proposta inclui condições e requisitos suplementares sobre a presença fortuita de sementes geneticamente modificadas em lotes de sementes não modificadas geneticamente."@pt11 ". Herr talman! Frågorna är väldigt betydelsefulla i samband med den aktuella debatten om genetiskt modifierade organismer (GMO) i Europa. Vi har fortfarande inte något entydigt svar på vissa av Graefe zu Baringdorfs frågor. Jag ber er godta att mina svar i viss mån är preliminära, vilket kommer att kräva ytterligare granskning och övervägande både inom kommissionen och i våra pågående diskussioner med medlemsstaterna och de olika parterna. Utskottet för jordbruk och landsbygdens utveckling har informerats två gånger om status för detta förslag. Kommissionär Byrne har skrivit och informerat Jackson om att den här texten formellt kommer att presenteras för Europaparlamentet, som då kommer att ha möjlighet att gå igenom den i detalj. I artikel 21.2 i direktiv 18/2001/EG anges möjligheten att införa trösklar, och där är de spår av tillåtna genetiskt modifierade organismer som underskrider dessa trösklar undantagna från märkningskraven. Följaktligen behöver inte de konventionella produkterna märkas som innehåller oavsiktliga spår under tröskelvärdet av sådant genetiskt modifierat utsäde. Låt mig nu svara på några av de frågor som har ställts av Graefe zu Baringdorf. I fråga om behörigt organ för att införa trösklar är den föreskrivande kommittén, som anges i direktiv 18/2001/EG, behörig när det gäller beslut angående trösklar enligt artikel 21.2 i direktivet avseende undantag från märkningskraven. Den är emellertid inte behörig när det gäller beslut som tagits enligt de sektorsvisa utsädesdirektiven, där trösklarna är direkt knutna till saluföringskriterierna för utsäde. Ständiga kommittén för utsäde har rätteligen den kompetens som krävs i det här fallet. Överensstämmelse mellan de olika delarna ur lagstiftningen behöver inte upprätthållas. Med risk för att en betydande andel genetiskt modifierat utsäde okontrollerat skall släppas ut i miljön skulle jag först och främst säga att det är ytterst viktigt att man för varje tröskel skall beakta skyddet för människors hälsa, och, beträffande utsäde, i första hand miljön. Ni kommer att inse att detta inbegriper en omfattande utvärdering av de potentiella riskerna inom den fria marknaden. För det andra, trösklarna måste vara lätthanterliga och verkställbara. De föreslagna trösklarna härrör direkt från ett uttalande från Vetenskapliga kommittén för växter, och de är vetenskapligt grundade med hänsyn till egenskaperna hos denna grödas art. För det tredje, när det gäller registreringen av odling av genetiskt modifierade organismer skall medlemsstaterna, enligt bestämmelserna i artikel 31.3 b, upprätta register med förteckningar över områdenas lokalisering där genetiskt modifierade organismer odlas för kommersiella syften. Såsom det anges i artikeln är avsikten med detta att möjliggöra en kontroll av de eventuella effekterna som dessa genetiskt modifierade organismer får för miljön. Tillämpningsområdet för direktiv 18/2001/EG är tydligt relaterat till odling av själva den genetiskt modifierade utsädesprodukten, och inte till en konventionell utsädesprodukt som innehåller spår av genetiskt modifierat utsäde. Själva den genetiskt modifierade utsädesprodukten måste märkas som sådan och även som spårad, så att odlarna vet vad de sår. Det kommer därför att vara möjligt för medlemsstaterna att registrera de resulterande grödornas lokalisering. Tröskelvärdena, som är baserade på en tillförlitlig vetenskaplig analys, torde bistå med att se till så att odlingen av konventionellt utsäde på det hela taget upprätthåller egenskaperna för icke-genetiskt modifierad odling. Samexistens är en huvudfråga i kommissionens meddelande om Biovetenskap och bioteknik – En strategi för framtiden. Kommissionen har förordnat ett antal undersökningar angående denna fråga. Det huvudsakliga syftet är att, inom ramen för samexistens, utvärdera konsekvenserna av odling av genetiskt modifierade grödor inom Europeiska unionen. Så här långt har vi endast preliminära uppgifter som är baserade på hypotetiska scenarier, och för att få en exaktare beskrivning krävs ytterligare erfarenhetsmässig information. Jag skulle vilja börja med en kort beskrivning av det problem vi står inför när vi behandlar den oavsiktliga förekomsten av genetiskt modifierat utsäde i konventionella produkter. Det är även viktigt för alla de som har följt den här debatten. Kommissionen fortsätter att aktivt arbeta med detta innan man beaktar möjliga alternativ för att säkerställa bärkraft åt konventionell och ekologisk produktion och deras hållbara samexistens med de genetiskt modifierade grödorna. Som ett ytterligare steg i denna process har kommissionen inlett diskussioner under medverkan av medlemsstaterna, jordbrukare och andra privata operatörer för att finna de lämpligaste lösningarna. Det är viktigt att påpeka att frågan om samexistens inte är en risk i sig. Den belyser emellertid ett eventuellt behov av att införa regelrätta agrikulturella förvaltningssystem och metoder för de olika typerna av grödor för att garantera deras samexistens och ett konsumentval. Det här är mitt inledande svar till era frågor, och jag hoppas kunna ge ytterligare kommentarer i slutet av denna debatt. Globalt sett har odling av genetiskt modifierade organismer ökat dramatiskt under de senaste åren. År 2001 producerade 5,5 miljoner jordbrukare i 13 länder uppskattningsvis 21,3 miljoner hektar genetiskt modifierade grödor. Mellan år 2000 och 2001 ökade antalet odlade hektar av genetiskt modifierade grödor med nästan 20 procent. För vissa grödor var ökningen särskilt stor. I Förenta staterna ökade den totala mängden odlade hektar av genetiskt modifierad majs från 4,4 procent år 1996 till 32 procent år 2002. Genetiskt modifierade sojabönor ökade från 7,4 procent år 1996 till 74 procent år 2002. Hittills har odlingen av genetiskt modifierade organismer varit geografiskt koncentrerad, med 99 procent av alla genetiskt modifierade grödor producerade av fyra länder: Förenta staterna, Argentina, Kanada och Kina. Det är dock troligt att genetiskt modifierad odling kommer att sprida sig till andra länder under de närmaste åren. Hittills har Europa spelat en mycket marginell roll, med mindre än 8 000 hektar genetiskt modifierade grödor, huvudsakligen i Spanien och Frankrike. Det utgör ungefär 0,03 procent av världens yta. Europa har stora handelsvolymer med större GM-producenter – även om handel av genetiskt modifierade produkter huvudsakligen har avsett djurfoderprodukter. Import av genetiskt modifierade produkter avsedda för livsmedel, såsom majs, har i stort sett upphört på grund av exportörernas bristande förmåga att garantera sortäktheten för varje individuell genetiskt modifierad organism i partierna. Under de senaste åren har det visat sig att den oavsiktliga förekomsten av spår av genetiskt modifierade organismer i konventionella produkter har blivit oundviklig. Korspollinering av växter är ett naturligt fenomen – det sker även mellan andra utsäden. Vi kan helt enkelt inte till fullo kontrollera dess mekanismer, vilka inbegriper faktorer som blåst och insekters förflyttningar. Det är därför till stor del oundvikligt att små spår av genetiskt modifierade organismer kan överföras till konventionella grödor och deras skördade produkter. Lager- och transportmetoder kan också göra det svårt eller oerhört kostsamt att garantera en fullständig uppdelning. Följaktligen kommer konventionella utsädespartier att innehålla spår av genetiskt modifierat utsäde. I det här speciella fallet är ett upprättande av toleranströsklar för föroreningar från genetiskt modifierat utsäde det enda sättet att bemöta problemet. Att fullständigt stänga vår marknad utgör inte något praktiskt alternativ. Mot denna bakgrund håller kommissionen för närvarande på att förbereda ett förslag till kommissionsdirektiv om ändring av bilagorna till utsädesdirektiven. Detta förslag inbegriper nya villkor och krav angående den oavsiktliga förekomsten av genetiskt modifierat utsäde i partier med icke genetiskt modifierat utsäde."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Commission"10,3 "Em segundo lugar, os limites têm de ser praticáveis e exequíveis. Os limites são propostos directamente com base no parecer do Comité Científico das Plantas, e a sua fundamentação científica prende-se com as características das espécies de culturas."11 "Gostaria agora de responder a algumas das questões levantadas pelo senhor deputado Graefe zu Baringdorf. O Comité de Regulamentação previsto na Directiva 2001/18/CE é o organismo que tem competência para decidir sobre os limites previstos no nº 2 do artigo 21º da referida directiva, no que se refere à isenção dos requisitos de rotulagem. Não tem, contudo, competência para tomar decisões sobre matérias abrangidas pelas directivas relativas às sementes aplicáveis a sectores específicos, cujos limites se aplicam especificamente aos critérios de comercialização das sementes. O Comité Permanente das Sementes é, justificadamente, o organismo com competência nessa matéria. É necessário manter a compatibilidade entre as diferentes leis."11 "Wallström,"5,10,3 "komissio"5 "per se"10,3

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph