Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-24-Speech-4-133"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021024.6.4-133"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Herr Präsident, Frau Kommissarin! Als wir Mitte der neunziger Jahre hier im Parlament die Saatgutrichtlinie behandelt haben, war ich Berichterstatter für den Agrarausschuss. Wir haben damals bei dem Thema gentechnisch veränderte Organismen die Aussetzung der Endabstimmung beantragt und durchgesetzt. Ich habe dann für den Agrarausschuss zwei Jahre verhandelt. Es ging damals schon nicht darum, ob Gentechnik eingesetzt werden soll oder nicht, sondern es ging um die Frage der Kennzeichnung und der Einbeziehung dieser Saatgutrichtlinie und der Modalitäten in die Freisetzungsrichtlinie, damals noch 90/220.
Das ist dann erreicht worden. Damals hatte uns die Wissenschaft noch deutlich gemacht, dass es zu einer Koexistenz des Anbaus von gentechnisch veränderten Pflanzen und des Anbaus von gentechnisch nicht veränderten Pflanzen kommen könnte. Eine Kontamination wurde von der Wissenschaft ausgeschlossen. Dieser Stand ist nun überholt, einmal durch die Praxis und dann aber auch durch die Wissenschaft. Wir haben jetzt das Problem, dass wir eine Kontamination bekommen, die von denjenigen, die ohne Einsatz von Gentechnik – ob das nun konventionell oder ökologisch ist – anbauen wollen bzw. nach der Bioverordnung rechtlich auch anbauen müssen, nicht gewollt ist.
Nun will die Kommission einen Schwellenwert festsetzen, unterhalb dessen nicht gekennzeichnet werden muss. Hier gehen die Zahlen etwas durcheinander. Es wurde einmal von 1 % Kontamination gesprochen, jetzt sind wir bei 0,3 und 0,5 %. Aber wie auch immer: Wir haben die Situation, dass es jetzt zu einer unbeabsichtigten Freisetzung von gentechnisch veränderten Organismen in erheblichem Ausmaß kommt. Wenn wir das bei einer Fläche von siebeneinhalb bis acht Millionen Hektar einmal auf Raps und Mais beziehen, dann kommen jedes Jahr 7 Millionen Pflanzen zur Aussaat. Dieses soll nun nicht etwa mit dem Parlament verhandelt werden, auch nicht im ständigen Ausschuss für die Freisetzungsrichtlinie, die jetzt erneuert worden ist, sondern es soll im ständigen Ausschuss für Saatgut beschlossen werden. Hier soll im Komitologieverfahren eine Regelung festgelegt werden, die, wenn sie so durchgesetzt wird, dem widerspricht, was das Europäische Parlament in der Kennzeichnungsrichtlinie für Lebensmittel ansetzt, nämlich 0,5 %.
Wenn wir die Aussaat ohne Kennzeichnung in diesen Größenordnungen genehmigen, dann ist damit zu rechnen, dass bei der Aussaat der andere Wert überschritten wird und alle diejenigen, die eigentlich überhaupt keine gentechnisch veränderten Organismen anwenden, in die Kennzeichnungspflicht bzw. in die Nachprüfung gezwungen werden. Hier müssen wir zu einer Regelung kommen, die einmal klar deutlich macht – das ist auch die Position des Agrarausschusses, die wir jetzt gerade noch einmal abgestimmt haben –, dass es eine Koexistenz geben muss, dass also diejenigen, die gentechnisch veränderte Organismen anwenden wollen, sicherstellen müssen, dass diejenigen nicht damit in Verbindung gebracht werden, die das nicht wollen. Das gilt sowohl für die 70 % der Landwirte in Deutschland, die dies nicht wollen, als auch für ungefähr den Prozentsatz von Verbraucherinnen und Verbrauchern, die dies nicht wollen.
Es nützt also nichts, wenn wir von einem bestimmten Schwellenwert ausgehen, denn das Risiko bei Überschreitung und die Kosten sind individuell in Schadensersatzregelungen kaum zu tragen. Also muss eine Regelung geschaffen werden, damit diejenigen, die verursachen, nach dem Verursacherprinzip auch in die Pflicht genommen werden können. Dieser Prozess, diese Festlegung sind schwierig, Frau Kommissarin, und können nicht im Komitologieverfahren und im Ständigen Ausschuss und im technischen Anhang geregelt werden, sondern das bedarf einer neuerlichen Diskussion und einer Verabschiedung, und zwar unter der Mitentscheidung des Europäischen Parlaments. Wir müssten auch die Wissenschaft in die Pflicht nehmen und in Anhörungen klären, wie eine Koexistenz, die tatsächlich diesen Namen verdient, durchzusetzen ist. Das alles braucht Zeit und darf auf keinen Fall übers Knie gebrochen werden. Bis dahin muss gelten: Für diejenigen, die gentechnisch veränderte Organismen nicht anwenden wollen, muss Saatgut ohne jede Kontamination sichergestellt werden."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, fru kommissær, da vi i midten af 1990'erne behandlede frødirektivet her i Parlamentet, var jeg ordfører for Landbrugsudvalget. Vi foreslog dengang at udsætte den endelige afstemning om emnet genetisk modificerede organismer, og det fik vi også gennemført. Derefter forhandlede jeg for Landbrugsudvalget i to år. Allerede dengang drejede det sig ikke om, hvorvidt der skulle anvendes genteknik eller ej, det drejede sig om spørgsmålet om mærkning og inddragelse af frødirektivet og dets metoder i udsætningsdirektivet, som dengang stadig hed 90/220.
Det blev så opnået. Dengang fortalte videnskaben os endnu klart, at der kunne finde en sameksistens sted mellem dyrkning af genetisk modificerede planter og dyrkning af planter, som ikke var genetisk modificerede. Videnskaben udelukkede, at der kunne ske en kontaminering. Dette stadium er nu forladt, dels af praksis, dels af videnskaben. Vi har nu det problem, at vi får en kontaminering, som ikke er ønsket af de mennesker, som ønsker eller som i henhold til økologiforordningen juridisk set er forpligtet til at dyrke uden anvendelse af genteknik, hvad enten det nu er konventionelt eller økologisk.
Nu vil Kommissionen fastsætte en grænseværdi, under hvilken der ikke skal mærkes. Her er tallene noget divergerende. Engang blev der talt om 1% kontaminering, nu ligger vi på 0,3% og 0,5%. Men under alle omstændigheder har vi nu den situation, at der sker en utilsigtet udsætning af genetisk modificerede organismer i væsentligt omfang. Hvis vi med et areal på 7,5-8 millioner ha prøver at relatere det til raps og majs, så udsås der hvert år 7 millioner planter. Det skal nu ikke f.eks. forhandles med Parlamentet, heller ikke i det stående udvalg om udsætningsdirektivet, som nu er blevet fornyet, nej, det skal vedtages i Den Stående Komité for Frø og Plantemateriale. Her skal der under anvendelse af udvalgsproceduren fastsættes en ordning, som, hvis den bliver gennemført som planlagt, er i modstrid med det, som Europa-Parlamentet fastsætter i mærkningsdirektivet for fødevarer, nemlig 0,5%.
Hvis vi tillader udsåning uden mærkning i disse størrelsesordener, så må man regne med, at den anden værdi bliver overskredet ved udsåningen, og at alle de, som egentlig overhovedet ikke anvender genetisk modificerede organismer, bliver tvunget ind under mærkningspligten respektive kontrollen. Her må vi finde frem til en ordning, som gør det klart og tydeligt - det er også Landbrugsudvalgets holdning, som vi netop har stemt om endnu en gang - at der må findes en sameksistens, at altså de, som vil anvende genetisk modificerede organismer, skal sikre, at de, som ikke ønsker det, ikke bliver bragt i forbindelse med det. Det gælder både for de 70% af landmændene i Tyskland, som ikke ønsker det, og for ca. den samme procentsats af forbrugerne, som ikke ønsker det.
Det nytter altså ikke noget, hvis vi går ud fra en bestemt grænseværdi, for hvis den overskrides, vil risikoen og omkostningerne næppe kunne løftes individuelt i skadeserstatningsordninger. Altså må der skabes en ordning, så de, der forårsager skaden, kan drages til ansvar efter princippet om, at forureneren betaler. Denne proces, denne fastsættelse er vanskelig, fru kommissær, og den kan ikke klares i udvalgsproceduren og i den stående komité og et teknisk bilag, den kræver en ny diskussion og en vedtagelse, og det skal ske i fælles beslutningsprocedure med Europa-Parlamentet. Vi ville også skulle drage videnskaben til ansvar og i høringer få klarlagt, hvordan en sameksistens, som virkelig fortjener dette navn, kan gennemføres. Det kræver alt sammen tid og må under ingen omstændigheder hastes igennem. Indtil da må det gælde, at der skal sikres frø uden nogen kontaminering til de mennesker, som ikke vil anvende genetisk modificerede organismer."@da1
"Κύριε Πρόεδρε, κυρία Επίτροπε, όταν στα μέσα της δεκαετίας του 1990 ασχοληθήκαμε εδώ στο Σώμα με την οδηγία σχετικά με τους σπόρους, ήμουν εισηγητής για την Επιτροπή Γεωργίας και Ανάπτυξης της Υπαίθρου. Είχαμε ζητήσει τότε και επιβάλλαμε στο θέμα των γενετικά τροποποιημένων οργανισμών την αναστολή της τελικής ψηφοφορίας. Εν συνεχεία, διεξήγαγα για δύο χρόνια διαπραγματεύσεις εξ ονόματος της Επιτροπής Γεωργίας και Ανάπτυξης της Υπαίθρου. Τα θέμα δεν ήταν τότε αν πρέπει να χρησιμοποιούμε τη γενετική τεχνολογία ή όχι, αλλά η επισήμανση και η συμπερίληψη αυτής της οδηγίας σχετικά με τους σπόρους και των μεθόδων της στην οδηγία σχετικά με την ελευθέρωση, η οποία ήταν τότε ακόμη οδηγία 90/220.
Το είχαμε επιτύχει τότε. Εκείνη την εποχή, η επιστήμη μάς είχε καταστήσει σαφές ότι δεν θα μπορούσαμε να έχουμε συνύπαρξη της καλλιέργειας γενετικά τροποποιημένων φυτών και της καλλιέργειας γενετικά μη τροποποιημένων φυτών. Η επιστήμη είχε αποκλείσει επίσης την περίπτωση μόλυνσης. Αυτή η θέση έχει ξεπεραστεί τώρα, τόσο από την πράξη όσο και από την επιστήμη. Τώρα αντιμετωπίζουμε το πρόβλημα της μόλυνσης, την οποία δεν θέλουν όσοι θέλουν να καλλιεργούν χωρίς τη χρήση της γενετικής τεχνολογίας – άσχετα αν είναι συμβατικό ή οικολογικό – ή πρέπει βάσει νόμου να καλλιεργούν σύμφωνα με τον βιοκανονισμό.
Τώρα θέλει η Επιτροπή να ορίσει κατώτατο όριο, κάτω από το οποίο δεν πρέπει να υπάρχει επισήμανση. Εδώ μπερδεύονται κάπως οι αριθμοί. Στην αρχή γινόταν λόγος για 1% μόλυνση, τώρα βρισκόμαστε στο 0,3 και 0,5%. Όπως και να έχει όμως το θέμα, βρισκόμαστε σε μια κατάσταση τώρα, όπου υπάρχει σε μεγάλο βαθμό μη σκόπιμη ελευθέρωση γενετικά τροποποιημένων οργανισμών. Αν το εφαρμόσουμε σε μια έκταση επτάμιση έως οχτώ εκατομμύρια εκτάρια σε αγριόκραμβες και καλαμπόκι, θα έχουμε κάθε χρόνο 7 εκατομμύρια φυτά για σπορά. Η διαπραγμάτευση δεν πρέπει να γίνει με το Κοινοβούλιο ούτε στη μόνιμη επιτροπή για την οδηγία σχετικά με την ελευθέρωση, η οποία έχει τώρα ανανεωθεί, αλλά θα πρέπει να αποφασιστεί στη μόνιμη επιτροπή για τους σπόρους. Σε αυτό το σημείο πρέπει στη διαδικασία επιτροπολογίας να υπάρξει ρύθμιση, η οποία, αν επικρατήσει με αυτόν τον τρόπο, θα έρχεται σε αντίθεση με αυτό που επιδιώκει το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο στην οδηγία σχετικά με την επισήμανση τροφίμων, δηλαδή το 0,5%.
Αν εγκρίνουμε τη σπορά χωρίς επισήμανση σε αυτές τις ποσότητες, πρέπει να υπολογίζουμε ότι κατά τη σπορά θα υπάρχει υπέρβαση της άλλης τιμής και όλοι εκείνοι που δεν χρησιμοποιούν καθόλου γενετικά τροποποιημένους οργανισμούς θα υποχρεωθούν να προχωρήσουν στην επισήμανση ή στον επανέλεγχο. Πρέπει να υπάρξει μια ρύθμιση, η οποία θα καθιστά σαφές – αυτή είναι και η θέση της Επιτροπής Γεωργίας, την οποία ψηφίσαμε τώρα – ότι πρέπει να υπάρξει συνύπαρξη, δηλαδή αυτοί που θέλουν να χρησιμοποιούν γενετικά τροποποιημένους οργανισμούς να διασφαλίζουν ότι δεν θα έχουν σχέση με εκείνους που δεν το επιθυμούν. Αυτό ισχύει τόσο για το 70% των γεωργών της Γερμανίας που δεν το θέλουν όσο και για περίπου το ίδιο ποσοστών των καταναλωτών που δεν το θέλουν.
Δεν ωφελεί, λοιπόν, να ξεκινήσουμε με ένα συγκεκριμένο κατώτατο όριο, γιατί ο κίνδυνος σε περίπτωση υπέρβασης και το κόστος είναι αβάσταχτο για τα μεμονωμένα άτομα στις ρυθμίσεις αποζημίωσης. Θα πρέπει να δημιουργηθεί συνεπώς μια ρύθμιση, ούτως ώστε αυτοί που προβαίνουν σε υπέρβαση να μπορούν να λογοδοτούν βάσει της αρχής “ο ρυπαίνων πληρώνει”. Αυτή η διαδικασία, αυτός ο καθορισμός είναι δύσκολος, κυρία Επίτροπε, και δεν μπορεί να ρυθμιστεί στη διαδικασία επιτροπολογίας και στη Μόνιμη Επιτροπή και στο τεχνικό παράρτημα, αλλά απαιτείται νέα συζήτηση και ψήφιση, και μάλιστα με συναπόφαση του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου. Έπρεπε να υποχρεώσουμε και την επιστήμη και να εξετάσουμε σε διαβουλεύσεις πως μπορεί να εφαρμοστεί η συνύπαρξη, η οποία αξίζει πραγματικά αυτό το όνομα. Όλο αυτό χρειάζεται χρόνο και δεν μπορεί σε καμία περίπτωση να γίνει με πρόχειρο τρόπο. Έως τότε πρέπει να ισχύει το εξής: θα πρέπει να διασφαλιστούν οι σπόροι χωρίς καμία μόλυνση για όσους δεν θέλουν να χρησιμοποιούν γενετικά τροποποιημένους οργανισμούς."@el8
"Mr President, Commissioner, when we debated the seed directive here in Parliament in the mid-1990s, I acted as rapporteur for the Committee on Agriculture and Rural Development. At the time, we successfully applied for the final vote on the issue of genetically modified organisms to be deferred. I then negotiated for two years on behalf of the Committee on Agriculture. The issue at stake then was not whether genetic engineering should or should not be used; the issue at stake was labelling and the inclusion of this seed directive and its methods in the release directive, which at the time was still Directive 90/220.
We achieved this. At the time, the scientists still insisted that genetically modified crops could coexist alongside non-genetically modified crops; they excluded the possibility of contamination. This stand has now been overtaken both by events and by opinion within the scientific community itself. Now those who wish or rather who, under the bio regulation, are legally obliged to farm – be it conventionally or organically – without using genetic engineering, face the problem of unwanted contamination.
Now the Commission wants to set a threshold below which no labelling is required. This is where the figures start to get confusing. Once upon a time there was talk of 1% contamination; now we are down to 0.3 and 0.5%. But the fact remains that genetically modified organisms are being released unintentionally in huge quantities. If we relate this to an area of seven-and-a-half or eight million hectares of rape or corn, 7 million plants seed every year. This is not going to be negotiated with Parliament, not even in the Standing Committee on the release directive, which has now been renewed; it is to be decided in the Standing Committee on Seeds, where a ruling is to be laid down under the comitology procedure which, if implemented as it stands, contradicts Parliament's figure of 0.5% in the food labelling directive.
If we approve seeding in these quantities without labelling, then we must assume that the other value will be exceeded during seeding and that even those who do not use any form of genetically modified organism will be forced to comply with labelling and testing requirements. We need a ruling here which clarifies once and for all – and this is also the position which the Committee on Agriculture has just adopted – that there has to be coexistence, that those who wish to use genetically modified organisms must ensure that those who do not are not brought into contact with them. That applies both to the 70% of farmers in Germany who do not want GMOs and to about the same percentage of consumers who do not want GMOs.
So there is no point in starting from a specific threshold because, if it is exceeded, the risk and the individual costs will be impossible to bear under compensation rules. So we need a ruling whereby those who are to blame can be held to account under the polluter-pays principle. This process, these rulings are no simple matter, Commissioner, and cannot be decided under the comitology procedure or in the standing committee and technical annex; they need further debate and another vote, with codecision by Parliament. We should also hold science to account and organise hearings in order to clarify how coexistence which is really worth its name, can be applied. All this takes time and must not, under any circumstances, be rushed. Until then, the rule must be that uncontaminated seed can be guaranteed for those who do not want to use genetically modified organisms."@en3
"Señor Presidente, Comisaria, cuando debatimos la directiva relativa a las semillas en el Parlamento, a mediados de los noventa, yo actué como ponente de la Comisión de Agricultura y Desarrollo Rural. En ese momento, conseguimos que la votación final sobre el problema de los organismos modificados genéticamente (OMG) se aplazase. Posteriormente, negocié durante dos años en nombre de la Comisión de Agricultura y Desarrollo Rural. El problema en cuestión entonces no era si se debería utilizar o no la ingeniería genética, sino el etiquetado y la inclusión de esta directiva relativa a las semillas y sus métodos en la directiva sobre la liberación intencional de OMG, que en esos momentos seguía siendo la Directiva 90/220.
Lo conseguimos. En ese momento, los científicos seguían insistiendo en que los cultivos modificados genéticamente podían coexistir con los cultivos no modificados genéticamente; excluían la posibilidad de la contaminación. Esta postura ya se ha desechado, debido tanto a los acontecimientos como a la opinión de la propia comunidad científica. Ahora quienes desean o más bien quienes, de conformidad con el reglamento biológico, están legalmente obligados a cultivar – ya sea convencional u orgánicamente – sin utilizar la ingeniería genética, se enfrentan al problema de la contaminación no deseada.
Ahora la Comisión quiere establecer un límite, por debajo del cual no sea preciso el etiquetado. Es aquí donde las cifras comienzan a resultar confusas. En una ocasión se habló de un 1% de contaminación y ahora se ha reducido hasta el 0,3 y el 0,5%. Sin embargo, el hecho es que se están comercializando inintencionadamente organismos genéticamente modificados en grandes cantidades. Si relacionamos esto con una superficie de siete y medio a ocho millones de hectáreas de colza o maíz, sacamos la conclusión de que se siembran 7 millones de plantas cada año. Esto no se va a negociar con el Parlamento, ni siquiera en la comisión permanente para la directiva sobre la liberación intencional de OMG, que ya ha sido renovada. Se va a decidir en la comisión permanente sobre semillas, donde se va a tomar una decisión de conformidad con el procedimiento de comitología, que, si se ejecuta de conformidad con la postura actual, se contradice con la cifra del Parlamento del 0,5% de la directiva relativa al etiquetado de los alimentos.
Si aprobamos el cultivo de estas cantidades sin etiquetado, entonces debemos asumir que el otro valor se superará durante el cultivo y que incluso quienes no utilizan ninguna forma de organismos modificados genéticamente se verán obligados a cumplir los requisitos de etiquetado y autorización. Necesitamos una decisión en este ámbito que aclare de una vez por todas – y esta es también la postura que ha adoptado la Comisión de Agricultura y Desarrollo Rural – que tiene que haber coexistencia y que quienes desean utilizar organismos modificados genéticamente deberán asegurarse de que quienes no desean utilizarlos no entren en contacto con ellos. Esto resulta aplicable tanto al 70% de los agricultores alemanes, que no quieren utilizar OMG, como a un porcentaje similar de consumidores que no quieren consumir OMG.
Por lo tanto, no vale la pena comenzar desde un límite específico, porque, si se supera, el riesgo y los costes individuales no podrán ser soportados en virtud de normas de compensación. En consecuencia, necesitamos una decisión por la que los culpables tengan que someterse al principio de que el que contamina paga. Este proceso, estas decisiones no resultan sencillas, Comisaria, y no se pueden alcanzar de conformidad con el procedimiento de comitología ni en la comisión permanente ni en forma de anexo técnico. Necesitan ser debatidas en profundidad y otra votación, con la decisión conjunta del Parlamento. También debemos contar con la comunidad científica para que opine y organice audiencias, con el fin de aclarar cómo se puede aplicar una verdadera coexistencia. Todo esto lleva su tiempo y no debe, bajo ninguna circunstancia, hacerse de forma precipitada. Hasta entonces, la norma deberá ser que se podrá garantizar una semilla no contaminada a quienes no desean utilizar organismos modificados genéticamente."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kun keskustelimme täällä parlamentissa siemendirektiivistä 1990-luvun puolivälissä, toimin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan esittelijänä. Tuolloin pyysimme ja onnistuimme lykkäämään GMO:eja koskevaa lopullista äänestystä. Sen jälkeen neuvottelin kahden vuoden ajan maatalouden valiokunnan puolesta. Silloin ei ollut kyse siitä, pitäisikö geenitekniikkaa käyttää vai ei, vaan pakkausmerkinnöistä ja siemendirektiivin ja sen menetelmien sisällyttämisestä GMO:ien tarkoituksellisesta levitt�misest� ymp�rist��n annettuun direktiiviin, joka tuolloin oli viel� direktiivi N:o 220/90/ETY.
Tässä onnistuimme. Tuolloin tutkijat olivat vielä vakaasti sitä mieltä, että geneettisesti muunnettuja ja geneettisesti muuntamattomia kasveja voidaan viljellä rinnakkain ilman, että saastumista tapahtuu. Sekä kehitys että tiedeyhteisön mielipide ovat nyt osoittaneet tämän kannan vääräksi. Nyt ei-toivottu saastuminen on niiden ongelmana, jotka haluavat tai joiden on maataloustuotteiden luonnonmukaista tuotantotapaa koskevan asetuksen N:o 2092/91/EY mukaisesti pakko viljellä – joko perinteisesti tai luonnonmukaisesti – ilman geneettistä muuntelua.
Komissio haluaa nyt asettaa raja-arvon, jonka alittuessa merkintää ei edellytetä. Tässä kohdassa luvut alkavat käydä hämmentäviksi. Aikoinaan puhuttiin yhden prosentin saastumisesta, nyt luvut ovat laskeneet 0,3 ja 0,5 prosenttiin. Kuitenkin tosiasiassa GMO:eja leviää ympäristöön tahattomasti valtavia määriä. Kun rapsin ja maissin viljelyala on seitsemän ja puoli tai kahdeksan miljoonaa hehtaaria, tämä merkitsee, että seitsemän miljoonaa kasvia siementää joka vuosi. Tästä ei neuvotella parlamentin kanssa, ei edes nyt muutettua, tarkoituksellista levittämistä koskevaa direktiiviä varten perustetussa pysyvässä komiteassa. Asiasta päätetään siemeniä käsittelevässä pysyvässä komiteassa, jossa komiteamenettelyn mukaisesti tehdään päätös, joka nykyisessä muodossaan toteutuessaan on ristiriidassa 0,5 prosentin kanssa, jota parlamentti esittää elintarvikkeiden tuotemerkintöjä koskevaan direktiiviin.
Jos hyväksymme sen, että tällainen siemmenysmäärä ei edellytä merkintää, meidän on oletettava, että toinen arvo ylittyy siemennyksen aikana ja että nekin, jotka eivät käytä minkäänlaisia GMO:eja, joutuvat noudattamaan merkintä- ja testausvaatimuksia. Tarvitsemme päätöksen, joka lopullisesti selventää, että rinnakkaiselon on oltava mahdollista – tämä on myös maatalousvaliokunnan juuri hyväksymä kanta. GMO:ien käyttäjien on taattava, että ne, jotka eivät halua joutua kosketuksiin GMO:ien kanssa, voivat sen välttää. Tämä koskee sekä niitä 70 prosenttia Saksan viljelijöistä että noin samaa osuutta kuluttajista, jotka eivät halua GMO:eja.
Näin ollen ei ole mitään järkeä lähteä tietystä raja-arvosta, sillä jos se ylittyy, riski ja yksittäiset kustannukset kasvavat niin suuriksi, etteivät korvaussäännökset kata niitä. Tarvitsemme siis päätöksen, jonka perusteella syylliset voidaan saattaa vastuuseen saastuttaja maksaa -periaatteen nojalla. Arvoisa komission jäsen, tämä prosessi tai nämä päätökset eivät ole helppoja, eikä niistä voida päättää komiteamenettelyssä tai pysyvässä komiteassa ja teknisissä liitteissä. Ne edellyttävät lisäkeskusteluja ja uutta äänestystä, yhteispäätösmenettelyä, johon parlamentti osallistuu. Meidän olisi myös saatettava tiedeyhteisö vastuuseen ja järjestettävä kuulemisia sen selvittämiseksi, miten todella nimensä veroinen rinnakkaiselo voidaan käytännössä toteuttaa. Tämä vie aikaa, eikä prosessia pidä missään nimessä kiirehtiä. Siihen asti säännön on oltava se, että niille, jotka eivät halua käyttää GMO:eja, on voitava taata GMO:eista puhtaat siemenet."@fi5
"Monsieur le Président, Madame la Commissaire, lorsque nous nous sommes occupés, au milieu des années quatre-vingt-dix, de la directive relative aux semences au sein de ce Parlement, j'étais rapporteur pour la commission de l'agriculture et du développement rural. Sur la question des OGM, nous avons à l'époque demandé et imposé un moratoire sur le vote final. À cette époque, la question n'était pas de savoir si le génie génétique devait être utilisé ou pas. La question portait surtout sur l'étiquetage et sur l'introduction de cette directive relative aux semences, ainsi que sur les modalités reprises dans la directive relative à la dissémination, intitulée à l'époque 90/220.
Ce stade a alors été atteint. À l'époque, la science nous avait précisé que l'on pouvait parvenir à une coexistence de la culture des plantes génétiquement modifiées et de la culture des plantes non génétiquement modifiées. La science excluait toute possibilité de contamination. Ce stade est à présent dépassé, tout d'abord dans la pratique, mais également par la science. Nous sommes face à un problème de contamination non voulue par ceux qui veulent cultiver sans recourir au génie génétique - qu'il s'agisse d'une agriculture conventionnelle ou biologique -, ou qui sont juridiquement tenus de cultiver en respectant le règlement relatif à l'agriculture biologique.
La Commission veut à présent établir un seuil au-dessous duquel il ne faudrait pas étiqueter. On assiste à une véritable confusion au niveau des chiffres. On a tout d'abord parlé d'une contamination de 1 %. Nous en sommes à présent à 0,3 et 0,5 %. Nous continuons toutefois de faire face à une situation où l'on arrive à une dissémination non intentionnelle d'organismes génétiquement modifiés dans des proportions assez grandes. Si on l'applique à une surface de 7,5 à 8 millions d'hectares consacrée au maïs ou au colza, on en arrive alors à un ensemencement de 7 millions de plantes chaque année. Cela ne devrait pas être débattu avec le Parlement, pas plus qu'au sein du comité permanent sur la directive relative à la dissémination, qui vient d'être remanié. Cela devrait être décidé au sein du comité permanent des semences, où sera établie en procédure de comitologie une réglementation qui, si elle s'impose sous cette forme, contredit ce que le Parlement européen prévoit dans la directive sur l'étiquetage, à savoir un seuil de 0,5 %.
Si nous autorisons l'ensemencement sans étiquetage selon ces ordres de grandeur, il faut alors s'attendre à ce que l'autre valeur soit dépassée lors de l'ensemencement et à ce que tous ceux qui n'utilisent pas d'organismes génétiquement modifiés soient contraints à un devoir d'étiquetage, voire de contrôle. Sur ce point, nous devons parvenir à une réglementation qui précise - et c'est également la position de la commission de l'agriculture que nous venons d'approuver - que la coexistence doit être possible, que tous ceux qui veulent utiliser les organismes génétiquement modifiés doivent garantir que ceux qui ne les veulent pas ne soient pas mis en contact avec ces OGM. Cela vaut tant pour les 70 % d'agriculteurs allemands que pour le pourcentage plus ou moins similaire de consommateurs qui ne veulent pas des OGM.
Il ne sert donc à rien de partir d'un seuil déterminé car, en cas de dépassement, le risque et les coûts individuels pourraient à peine être supportés selon les réglementations en matière d'indemnisation. Il convient dès lors de créer une réglementation, afin que ceux qui en sont la cause soient contraints à des dommages et intérêts selon le principe du pollueur-payeur. Ce processus et l'établissement de cette réglementation sont des démarches difficiles, Madame la Commissaire, et elles ne peuvent pas être arrêtées en procédure de comitologie, en comité permanent ou dans l'annexe technique. Elles nécessitent plutôt une nouvelle discussion et un vote, et ce avec codécision du Parlement européen. Nous devrions également amener la science à assumer ses responsabilités et préciser lors des auditions comment une coexistence digne de ce nom peut s'imposer. Tout cela demande du temps et ne peut en aucun cas se faire dans la précipitation. D'ici là, la règle qui doit prévaloir est la suivante : garantir des semences non contaminées à tous ceux qui ne veulent pas utiliser les organismes génétiquement modifiés."@fr6
"Signor Presidente, signora Commissario, quando il Parlamento aveva discusso della direttiva sementi a metà degli anni ’90, sono stato relatore per la commissione per l'agricoltura e lo sviluppo rurale. All’epoca fu accolta la nostra richiesta di differire la votazione finale sulla questione degli organismi geneticamente modificati (OGM). Successivamente avevo negoziato per due anni a nome della commissione per l’agricoltura. La questione cruciale non era tanto l’utilizzo o meno dell’ingegneria genetica, quanto piuttosto l’etichettatura e l’inclusione della direttiva sementi e delle relative metodiche nella direttiva sull'emissione deliberata nell'ambiente, che allora era ancora la direttiva 90/220.
Siamo riusciti nel nostro intento. All’epoca, però, gli scienziati insistevano ancora nel dire che le colture geneticamente modificate potevano coesistere con quelle convenzionali, escludendo la possibilità di contaminazione. Tale posizione è stata ormai superata sia dagli eventi che dal parere della stessa comunità scientifica. Oggi il problema della contaminazione indesiderata si pone a tutti coloro che vogliono coltivare, o meglio vi sono tenuti per legge, ai sensi del regolamento sull’agricoltura biologica, – in modo convenzionale o biologico – senza fare ricorso all’ingegneria genetica.
Ora la Commissione desidera fissare una soglia sotto la quale non sia necessario etichettare. Qui inizia il balletto delle cifre. Un tempo si parlava di contaminazione all’1 per cento, mentre ora siamo allo 0,3 e 0,5 per cento. Resta comunque il fatto che gli OGM vengono ora diffusi accidentalmente in grosse quantità. Se prendiamo una superficie di 7,5-8 milioni di ettari coltivati a colza o mais, ogni anno ben 7 milioni di piante producono semi. La questione non sarà negoziata con il Parlamento, nemmeno in seno al comitato permanente per la direttiva sull’emissione nell’ambiente, ormai rinnovato. Il tutto sarà deciso in seno al comitato permanente delle sementi, ove secondo la procedura di comitatologia si fisserà una norma che, se applicata così com’è, sarà in contraddizione con lo 0,5 per cento del Parlamento per la direttiva sull’etichettatura degli alimenti.
Se consentiamo una semina di dette quantità senza etichettatura, dobbiamo allora supporre che il valore indicato verrà oltrepassato durante la semina e che persino chi non usa alcun OGM dovrà attenersi ai requisiti di etichettatura e verifica. Abbiamo bisogno di una norma che chiarisca una volta per tutte – questa è anche la posizione appena assunta dalla commissione per l’agricoltura – che si deve prevedere la coesistenza: chi vuole usare OGM deve assicurarsi che chi non ne fa uso non debba far fronte alla contaminazione. Ciò vale sia per il 70 per cento di agricoltori tedeschi che non vogliono usare OGM, sia per la stessa percentuale circa di consumatori che non desiderano acquistarli.
Non c’è motivo di partire da una determinata soglia perché, quando essa verrà superata, sarà impossibile far fronte ai rischi e ai costi individuali secondo una norma sugli indennizzi. Serve una legge che obblighi i colpevoli a rispondere dei propri atti ai sensi del principio “chi inquina paga”. Signora Commissario, una simile normativa non è di facile elaborazione né può essere fissata con la procedura di comitatologia, in un comitato permanente o in un allegato tecnico. Serve un’ulteriore discussione e un’altra votazione, in una procedura di codecisione con il Parlamento. Dovremmo inoltre chiamare gli scienziati a render conto e a tenere audizioni, in modo da capire come si possa trovare una coesistenza degna di questo nome. Per fare questo serve tempo e non si deve procedere frettolosamente. La regola da seguire nel frattempo è che le sementi non contaminate possano essere garantite per coloro che non desiderano usare OGM."@it9
"Mr President, Commissioner, when we debated the seed directive here in Parliament in the mid-1990s, I acted as rapporteur for the Committee on Agriculture and Rural Development. At the time, we successfully applied for the final vote on the issue of genetically modified organisms to be deferred. I then negotiated for two years on behalf of the Committee on Agriculture. The issue at stake then was not whether genetic engineering should or should not be used; the issue at stake was labelling and the inclusion of this seed directive and its methods in the release directive, which at the time was still Directive 90/220.
We achieved this. At the time, the scientists still insisted that genetically modified crops could coexist alongside non-genetically modified crops; they excluded the possibility of contamination. This stand has now been overtaken both by events and by opinion within the scientific community itself. Now those who wish or rather who, under the bio regulation, are legally obliged to farm – be it conventionally or organically – without using genetic engineering, face the problem of unwanted contamination.
Now the Commission wants to set a threshold below which no labelling is required. This is where the figures start to get confusing. Once upon a time there was talk of 1% contamination; now we are down to 0.3 and 0.5%. But the fact remains that genetically modified organisms are being released unintentionally in huge quantities. If we relate this to an area of seven-and-a-half or eight million hectares of rape or corn, 7 million plants seed every year. This is not going to be negotiated with Parliament, not even in the Standing Committee on the release directive, which has now been renewed; it is to be decided in the Standing Committee on Seeds, where a ruling is to be laid down under the comitology procedure which, if implemented as it stands, contradicts Parliament's figure of 0.5% in the food labelling directive.
If we approve seeding in these quantities without labelling, then we must assume that the other value will be exceeded during seeding and that even those who do not use any form of genetically modified organism will be forced to comply with labelling and testing requirements. We need a ruling here which clarifies once and for all – and this is also the position which the Committee on Agriculture has just adopted – that there has to be coexistence, that those who wish to use genetically modified organisms must ensure that those who do not are not brought into contact with them. That applies both to the 70% of farmers in Germany who do not want GMOs and to about the same percentage of consumers who do not want GMOs.
So there is no point in starting from a specific threshold because, if it is exceeded, the risk and the individual costs will be impossible to bear under compensation rules. So we need a ruling whereby those who are to blame can be held to account under the polluter-pays principle. This process, these rulings are no simple matter, Commissioner, and cannot be decided under the comitology procedure or in the standing committee and technical annex; they need further debate and another vote, with codecision by Parliament. We should also hold science to account and organise hearings in order to clarify how coexistence which is really worth its name, can be applied. All this takes time and must not, under any circumstances, be rushed. Until then, the rule must be that uncontaminated seed can be guaranteed for those who do not want to use genetically modified organisms."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mevrouw de commissaris, toen wij ons midden jaren negentig in het Parlement bogen over de zadenrichtlijn was ik rapporteur voor de Commissie landbouw en plattelandsontwikkeling. Destijds werd ingegaan op ons verzoek de definitieve stemming over het onderwerp genetisch gemodificeerde organismen uit te stellen. Vervolgens heb ik namens de Landbouwcommissie twee jaar lang onderhandelingen gevoerd. Het ging daarbij niet om de vraag of gentechniek wel of niet toegepast moest worden, maar over de etikettering en over de opname van deze richtlijn en de hierin vervatte methoden in wat toen nog richtlijn 90/220 heette betreffende de verspreiding.
Dat is gelukt. Toentertijd dacht men in wetenschappelijke kringen nog dat genetisch gemodificeerde gewassen en niet gemodificeerde gewassen naast elkaar konden bestaan. De wetenschap sloot contaminatie uit. Die opvatting is achterhaald, eerst door de praktijk en vervolgens door de wetenschap zelf. Het probleem is dat degenen die – hetzij conventioneel, hetzij ecologisch – zonder gebruik te maken van gentechniek willen telen dan wel wettelijk verplicht zijn tot een teeltwijze overeenkomstig de bioverordening, geconfronteerd worden met ongewenste contaminatie.
De Commissie wil nu een drempelwaarde invoeren. Zit men onder die waarde, dan is etikettering niet noodzakelijk. Op dit punt is er wat verwarring omtrent de cijfers. Ooit was er sprake van 1 procent contaminatie, maar nu zitten we dan op 0,3 en 0,5 procent. Hoe het ook zij, er is sprake van een situatie waarbij onvoorziene GGO’s in forse hoeveelheden vrijkomen. In concreto betekent dit dat bij een oppervlak van 7,5 tot 8 miljoen hectare koolzaad of maïs elk jaar 7 miljoen planten worden uitgezaaid. Daarover wordt niet onderhandeld met het Parlement; zelfs niet in het Permanent Comité voor de onlangs herziene richtlijn betreffende de verspreiding. Hierover wordt beslist door het Permanent Comité voor zaden. In het kader van de comitologieprocedure moet dat comité met een regeling komen die, wanneer die als zodanig ten uitvoer wordt gelegd, indruist tegen de waarde waar het Europees Parlement in de etiketteringsrichtlijn voor levensmiddelen naar streeft, namelijk 0,5 procent.
Als we toestaan dat zulke grote hoeveelheden worden ingezaaid zonder dat sprake is van registratie moeten wij ervan uitgaan dat die streefwaarde wordt overschreden en dat ook degenen die geen genetisch gemodificeerde organismen gebruiken, gedwongen zijn de test- en etiketteringsbepalingen na te leven. Er moet dan ook een regeling komen die duidelijk stelt – dat is ook het standpunt waar de Landbouwcommissie sinds kort op staat – dat er coëxistentie moet zijn. Dat houdt in dat degenen die gebruik willen maken van genetisch gemodificeerde organismen moeten waarborgen dat degenen die dat niet willen er niet mee in aanraking kunnen komen. Onder die laatste categorie valt 70 procent van de Duitse boeren en de Duitse consumenten.
Het heeft dus geen zin van een bepaalde drempelwaarde uit te gaan, want het risico bij overschrijding en de kosten van schadevergoedingsregelingen zijn in individuele gevallen nauwelijks te dragen. Er moet dus een regeling komen die ertoe strekt dat veroorzakers overeenkomstig het beginsel ‘de vervuiler betaalt’ verantwoordelijk gesteld kunnen worden. Over die regeling en het daaraan voorafgaande proces moet niet te licht worden gedacht, mevrouw de commissaris. Een en ander kan niet zomaar even worden geregeld in het kader van de comitologieprocedure, of in het Permanent Comité en de technische bijlage. Er dient een nieuw debat en een nieuw besluitvormingsproces aan vooraf te gaan waarbij ook het Europees Parlement wordt betrokken. Daarnaast dienen wij een beroep te doen op de wetenschap, die moet uitzoeken hoe een coëxistentie die die naam werkelijk verdient tot stand kan komen. Dat kost tijd; we mogen in dit proces beslist niet over één nacht ijs gaan. Totdat we meer weten moeten we ervoor zorgen dat degenen die geen genetisch gemodificeerde organismen willen gebruiken, kunnen rekenen op zaden zonder enige contaminatie."@nl2
"Senhor Presidente, Senhora Comissária, quando debatemos a directiva relativa às sementes, aqui no Parlamento, em meados dos anos noventa, eu fui o relator da Comissão da Agricultura e do Desenvolvimento Rural. Na altura, pedimos com sucesso a prorrogação da votação final no tema dos organismos geneticamente modificados. Negociei, depois, durante dois anos em nome da Comissão da Agricultura e do Desenvolvimento Rural. O que estava em causa naquela altura não era se a engenharia genética deve ou não ser utilizada; o que estava em causa era a rotulagem e a inclusão desta directiva relativa às sementes, bem como dos seus métodos, na Directiva relativa à libertação no ambiente de organismos geneticamente modificados, à altura, ainda a Directiva nº 90/220.
Isto foi conseguido então. Na época, os cientistas ainda insistiam que o cultivo de plantas geneticamente modificadas podia coexistir com o cultivo de plantas não modificadas geneticamente, excluíam a possibilidade de contaminação. Esta posição foi agora ultrapassada tanto pelos acontecimentos, como pela opinião dentro da própria comunidade científica. Actualmente, aqueles que desejam cultivar – seja de forma convencional ou biológica – sem recorrer à engenharia genética ou que são legalmente obrigados a tal pelo regulamento biológico confrontam-se com o problema da contaminação indesejada
Agora, a Comissão pretende estabelecer um limite abaixo do qual a rotulagem não é obrigatória. É aqui que os números começam a ser confusos. Falou-se, em tempos, de uma contaminação de 1%, agora, descemos para 0,3 ou 0,5%. Mas o que continua a ser um facto é que estão a ser libertadas fortuitamente grandes quantidades de organismos geneticamente modificados. Se aplicarmos isto a uma superfície de sete e meio a oito milhões de hectares de colza e de milho, então são semeados 7 milhões de plantas todos os anos. Isto não será negociado com o Parlamento, nem sequer no Comité Permanente para a Directiva relativa à libertação deliberada no ambiente de organismos geneticamente modificados, a qual foi agora revista; isto será decidido no Comité Permanente das Sementes, onde será estabelecida uma disposição, num processo de comitologia, que, caso seja aplicada como está, contrariará aquilo que o Parlamento Europeu fixa na directiva relativa à rotulagem de alimentos, isto é, 0,5%.
Se autorizarmos a semeadura sem rotulagem nestas quantidades, temos de contar que o outro valor seja ultrapassado durante a semeadura e que mesmo aqueles que não utilizam quaisquer organismos geneticamente modificados serão obrigados a cumprir os requisitos da rotulagem e da verificação. Precisamos aqui de uma regulamentação que esclareça de uma vez por todas – e esta é também a posição que a Comissão da Agricultura e do Desenvolvimento Rural acabou de adoptar – que tem de haver uma coexistência, que aqueles que querem utilizar organismos geneticamente modificados têm de assegurar que aqueles que não o desejam não entrem em contacto com eles. Isto aplica-se tanto aos 70% de agricultores na Alemanha que não querem OGM, como à mesma percentagem de consumidores que não querem OGM.
Portanto, não vale a pena partirmos de um determinado limiar, porque, se este for excedido, o risco e os custos individuais serão impossíveis de suportar no âmbito das disposições relativas a indemnização. Por conseguinte, precisamos de uma regulamentação de acordo com a qual os culpados possam ser responsabilizados ao abrigo do princípio poluidor-pagador. Este processo, estas decisões não são fáceis, Senhora Comissária, e não podem ser resolvidas no âmbito do processo de comitologia, na comissão permanente e no anexo técnico; necessitam de um novo debate e de uma outra votação, com a co-decisão do Parlamento. Deveríamos envolver e comprometer a ciência e organizar audições a fim de esclarecer como é possível pôr em prática uma coexistência, digna, de facto, desse nome. Tudo isto precisa de tempo e não deve, de modo algum, ser precipitado. Até lá, a regra deve ser que possam ser asseguradas sementes sem contaminação àqueles que não querem utilizar organismos geneticamente modificados."@pt11
"Herr talman, fru kommissionär! När vi behandlade utsädesdirektivet i mitten av nittiotalet här i Europaparlamentet var jag föredragande för utskottet för jordbruk och landsbygdens utveckling. Då begärde vi och fick vi den slutgiltiga omröstningen uppskjuten om genetiskt modifierade organismer. Då hade jag underhandlat för utskottet för jordbruk och landsbygdens utveckling i två år. Den gången gällde det inte om genteknik skulle få användas eller inte, utan frågan om märkning och om detta utsädesdirektiv och dess tillvägagångssätt skulle omfattas av utsättningsdirektivet eller inte, som då hette 90/220.
Det uppnådde vi då. Vetenskapen gjorde klart för oss att det skulle kunna bli så att genmodifierade växter odlas tillsammans med icke genmodifierade växter, och kontaminering var utesluten. Denna åsikt är förlegad, dels genom praxis men dels också genom nya rön. Vi ställs nu inför problemet att det sker kontaminering som inte önskas av dem som vill odla utan genteknik – kalla det konventionellt eller ekologiskt – eller av dem som måste göra det enligt förordningen om biologiska livsmedel.
Nu önskar kommissionen fastställa ett tröskelvärde under vilket ingen märkning krävs. Här talas det om lite olika siffror. Först talade man om 1 procents kontaminering, och nu ligger vi på 0,3 och 0,5 procent. Men som vanligt befinner vi oss i situationen där vi i avsevärd omfattning får genetiskt modifierade organismer genom oavsiktlig utsättning. Om vi tänker oss detta på en yta av sju och en halv till åtta miljoner hektar med raps och majs kommer det att motsvara sju miljoner plantor för utsäde årligen. Detta skall nu inte förhandlas med Europaparlamentet och inte heller i den ständiga kommittén för utsättningsdirektivet som just fått förnyat mandat, utan beslut om detta ska fattas i den Ständiga kommittén för utsäde. Här skall genom kommittéförfarandet en bestämmelse komma till stånd som strider mot det som Europaparlamentet förordar i direktivet om märkning av livsmedel, nämligen 0,5 procent.
Om vi godkänner att utsäde i den här storleksordningen inte behöver märkas kan vi räkna med att andra värden kommer att överskridas vid sådd. Dessutom kommer alla de som egentligen inte använder några genetiskt modifierade organismer att tvingas till märkning eller efterkontroller. Här måste vi få till stånd regler som en gång för alla klargör – och det är åsikten i utskottet för jordbruk och landsbygdens utveckling som vi nu åter röstat om – att det måste finnas samexistens. Alla som vill använda genetiskt modifierade organismer måste alltså garantera att de som inte vill det inte kommer i kontakt med organismerna. Det gäller både för de 70 procent av de tyska lantbrukarna som inte vill det och för den andel av konsumenterna som inte vill det.
Det tjänar alltså ingenting till att vi utgår från ett bestämt tröskelvärde. Både risken för att värdet överskrids och kostnaderna som skall justeras individuellt genom ersättningsbestämmelser är nämligen knappast acceptabla. Därför måste det till bestämmelser så att de som utgör orsaken får bära ansvaret enligt principen om att förorenaren betalar. Denna process – och fastställandet är ingen lätt uppgift, fru kommissionär – kan inte bestämmas genom kommittéförfarandet och den ständiga kommittén i en teknisk bilaga. Frågan kräver en ny debatt och ett beslut genom Europaparlamentets medbeslutande. Även forskningen måste ta sitt ansvar och klargöra i utfrågningar hur en samexistens värd namnet skall genomföras. Allt detta tar tid, och vi får under inga omständigheter förhasta oss. Till dess måste det vara så att de som inte vill använda genmodifierade organismer kan garanteras utsäde utan minsta spår av kontaminering."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples