Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-24-Speech-4-125"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021024.5.4-125"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Herr Präsident, liebe Kolleginnen und Kollegen! Ich danke Frau Jackson für ihre wichtige Frage und Frau Wallström für die ehrliche Antwort. Es ist allerdings schade, dass realistischerweise wirklich keine großen politischen Fortschritte in Neu Delhi zu erwarten sind, denn die Menschen erwarten eigentlich etwas anderes. Nach den schrecklichen Überschwemmungen in Deutschland und den Nachbarländern gab es schon die Erwartung, dass in Johannesburg jetzt endlich das Klimaproblem gelöst wird, und damals hat man gesagt, da ist eine andere Tagesordnung vorgesehen. In Neu Delhi sieht das ähnlich aus, aber wir müssen hartnäckig weiter verhandeln, auch wenn die schnellen Fortschritte nicht immer zu erreichen sind.
Wir müssen uns auch in Erinnerung rufen, dass Kyoto natürlich nur ein erster Schritt ist, und deswegen sagen wir in unserer Entschließung noch einmal ganz deutlich, dass es am Ende gleiche Rechte für alle Bürger geben muss, und das heißt im Grunde: die Pro-Kopf-Emission sollte überall auf der ganzen Welt gleich sein. Das bedeutet für die Entwicklungsländer allerdings noch sehr viel mehr, als wir jetzt in Kyoto zugesagt haben. Angesichts der Debatten, die wir jetzt gerade in Deutschland um den Emissionshandel hatten, muss man immer wieder in Erinnerung rufen, dass sich auch in Deutschland eigentlich alle Parteien darüber einig sind, dass wir langfristig bis 2050 Emissionsreduktionen um 80 % - ich wiederhole, minus 80 % - brauchen, und wenn wir jetzt schon so energisch dagegen argumentieren, wenn ein erster Schritt getan werden soll, dann sehe ich eigentlich schwarz für dieses langfristige Ziel. Trotzdem müssen wir dazu stehen, und das bekräftigen wir in der Entschließung.
Die Ratifizierung durch Russland, Japan und die USA ist weiterhin sehr, sehr wichtig. Uns ist schon mehrfach gesagt worden, wir können das nicht nur immer verlangen, es darf eigentlich kein Treffen, egal auf welcher Ebene, zwischen den Vertretern der Europäischen Union - ob es die Kommission sei oder der Ministerrat oder auch wir im Parlament - zwischen der EU und den USA, zwischen der EU und Russland geben, auf dem dieses Thema nicht angesprochen wird. Es muss die oberste Priorität in den Beziehungen zu diesen Ländern sein. Wir dürfen da nicht locker lassen, und ich unterstütze auch ausdrücklich das, was der Kollege Moreira Da Silva zum Thema WTO gesagt hat. Wir müssen in der WTO durchsetzen, dass wir bestimmte Produkte auch vom europäischen Markt fern halten können, wenn sie in einer Methode hergestellt werden, die das Klima zusätzlich zerstört.
Entscheidend ist natürlich die Glaubwürdigkeit der Europäischen Union. Wir müssen zu Hause handeln. Das Europäische Parlament hat mit sehr großer Mehrheit einen klaren Standpunkt zum Emissionshandel angenommen. Ich bedaure, dass der Ministerrat die Entscheidung erst einmal wieder verschoben hat, und ich bedaure, dass man aus ersten Reaktionen hört, dass wichtige Änderungsanträge, die wir angenommen haben - zum Beispiel zum Cap oder zum Basisjahr 1990 - noch nicht unbedingt auf Zustimmung stoßen. Der Rat muss schnell ein klares Konzept annehmen, und ich glaube, wir müssen auch hier als Europäisches Parlament hartnäckig verhandeln. Das soll es gewesen sein. In drei Minuten kann man nicht das gesamte Thema beleuchten, aber ich glaube, es ist wirklich wichtig, dass wir unsere Position als Europäisches Parlament immer wieder deutlich machen."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, kære kolleger, jeg takker fru Jackson for hendes vigtige spørgsmål og fru Wallström for det ærlige svar. Det er unægtelig en skam, at der, realistisk set, virkelig ikke kan forventes nogen store politiske fremskridt i New Delhi, for folk forventer egentlig noget andet. Efter de skrækkelige oversvømmelser i Tyskland og i nabolandene forventedes det, at klimaproblemet nu endelig skulle løses i Johannesburg, og dengang sagde man, at der var fastsat en anden dagsorden. I New Delhi ser det ud på lignende måde, men vi må hårdnakket forhandle videre, også selv om vi ikke kan opnå hurtige fremskridt.
Vi må også huske, at Kyoto naturligvis kun er det første skridt, og derfor siger vi i vores beslutning endnu en gang helt tydeligt, at der i sidste ende må være samme rettigheder for alle borgere, og det betyder i grunden, at emission pr. indbygger bør være den samme i hele verden. Det betyder for udviklingslandene ganske vist meget mere, end vi lovede i Kyoto. I betragtning af den debat, som vi netop havde i Tyskland omkring handlen med emissioner, skal man hele tiden huske på, at alle partier også i Tyskland egentlig er enige om, at vi på lang sigt indtil 2050 er nødt til at reducere emissionerne med 80% - jeg gentager 80% - og når vi allerede nu argumenterer så energisk imod, når det første skridt skal tages, er jeg egentlig pessimistisk med hensyn til dette langsigtede mål. Alligevel må vi stå fast på det, og det bekræfter vi med denne beslutning.
Ruslands, Japans og USA's ratificering er fortsat meget, meget vigtig. Det er gentagne gange blevet sagt til os, at vi ikke blot altid kan forlange det, og at der ikke må være et eneste møde, ligegyldigt på hvilket niveau, mellem repræsentanterne for EU - det være sig Kommissionen eller Ministerrådet eller os i Parlamentet - mellem EU og USA, mellem EU og Rusland, hvor dette emne ikke tages op. Det må være højeste prioritet i vores kontakt med disse lande. Vi må ikke give efter på dette punkt, og jeg støtter også udtrykkeligt det, som hr. Moreira Da Silva sagde om WTO. Vi må i WTO gennemføre, at vi kan holde bestemte produkter væk fra det europæiske marked, hvis de bliver fremstillet på en sådan måde, at det yderligere ødelægger klimaet.
Troværdigheden i EU er naturligvis afgørende. Vi må rydde op hos os selv. Europa-Parlamentet har med meget stort flertal indtaget et klart standpunkt til handel med emissioner. Jeg beklager, at Rådet endnu en gang har udskudt afgørelsen, og jeg beklager, at man på de første reaktioner hører, at vigtige ændringsforslag, som vi har vedtaget - f.eks. om den fælles landbrugspolitik eller om referenceåret 1990
endnu ikke ubetinget møder bifald. Rådet må hurtigt vedtage et klar plan, og jeg mener, at vi i Europa-Parlamentet må forhandle hårdnakket. Det var, hvad jeg ville sige. På tre minutter kan man ikke belyse hele emnet, men jeg synes, at det virkelig er vigtigt, at vi igen og igen gør Europa-Parlamentets holdning tydelig."@da1
"Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, ευχαριστώ την κυρία Jackson για τη σημαντική ερώτησή της και την κυρία Wallström για την ειλικρινή απάντηση. Ωστόσο, είναι λυπηρό το γεγονός ότι ρεαλιστικά δεν αναμένεται πραγματικά μεγάλη πρόοδος στο Νέο Δελχί, γιατί οι άνθρωποι περιμένουν κάτι διαφορετικό. Μετά τις φοβερές πλημμύρες στη Γερμανία και τις γειτονικές χώρες, περιμέναμε να λυθεί επιτέλους στο Γιοχάνεσμπουργκ το κλιματολογικό πρόβλημα, και τότε είχε ειπωθεί ότι δεν το προέβλεπε η ημερήσια διάταξη. Παρόμοια φαίνεται να είναι η κατάσταση και στο Νέο Δελχί, πρέπει όμως να εξακολουθήσουμε να διαπραγματευόμαστε επίμονα, ακόμη και αν δεν μπορεί να επιτυγχάνεται πάντα γρήγορη πρόοδος.
Πρέπει, επίσης, να θυμόμαστε ότι το Κυότο αποτελεί βέβαια μόνο το πρώτο βήμα, και γι’ αυτό λέμε στην απόφασή μας για ακόμη μία φορά με σαφήνεια ότι στο τέλος θα πρέπει να υπάρχουν ίσα δικαιώματα για όλους τους πολίτες, και αυτό σημαίνει βασικά ότι η κατά κεφαλή εκπομπή ρύπων θα πρέπει να είναι ίδια σε όλο τον κόσμο. Αυτό συνεπάγεται όμως πολύ περισσότερα για τις αναπτυσσόμενες χώρες, από αυτά που εγκρίναμε στο Κυότο. Με δεδομένες τις συζητήσεις που διεξήγαμε μόλις τώρα στη Γερμανία σχετικά με το εμπόριο εκπομπών, πρέπει να θυμόμαστε διαρκώς ότι και στη Γερμανία συμφωνούν ουσιαστικά όλα τα κόμματα ότι μακροπρόθεσμα έως το 2050 χρειαζόμαστε μείωση των εκπομπών κατά 80% – επαναλαμβάνω μείωση κατά 80% –, και αν τασσόμαστε από τώρα τόσο έντονα κατά της μείωσης αυτής, όταν πρέπει να γίνει το πρώτο βήμα, δεν βλέπω να υλοποιείται αυτός ο μακροπρόθεσμος στόχος. Παρόλα αυτά, πρέπει να επιμείνουμε και αυτό τονίζουμε στην απόφαση.
Η επικύρωση από τη Ρωσία, την Ιαπωνία και τις ΗΠΑ εξακολουθεί να είναι εξαιρετικά σημαντική. Όπως μας έχουν πει επανειλημμένα, το μόνο που μπορούμε να κάνουμε είναι, σε κάθε συνάντηση, σε οποιοδήποτε επίπεδο, μεταξύ των εκπροσώπων της Ευρωπαϊκής Ένωσης – είτε πρόκειται για την Επιτροπή είτε για το Συμβούλιο των Υπουργών είτε πρόκειται για εμάς στο Κοινοβούλιο – μεταξύ της ΕΕ και των ΗΠΑ, μεταξύ της ΕΕ και της Ρωσίας, να συζητείται αυτό το θέμα. Πρέπει να είναι ύψιστη προτεραιότητα στις σχέσεις μας με αυτές τις χώρες. Δεν πρέπει να χαλαρώσουμε, και υποστηρίζω κατηγορηματικά αυτό που είπε ο συνάδελφος Moreira Da Silva για το θέμα του ΠΟΕ. Πρέπει να επιβάλουμε και στον ΠΟΕ την άποψη ότι μπορούμε να κρατήσουμε μακριά και από την ευρωπαϊκή αγορά προϊόντα που κατασκευάζονται με τρόπο που προκαλεί επιπλέον αλλαγή του κλίματος.
Αποφασιστικής σημασίας είναι, βέβαια, και η αξιοπιστία της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Πρέπει να ενεργήσουμε στο σπίτι μας. Το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο έκανε δεκτή με πολύ μεγάλη πλειοψηφία τη θέση σχετικά με το εμπόριο εκπομπών. Λυπούμαι που το Συμβούλιο των Υπουργών μετέθεσε και πάλι την απόφαση και λυπούμαι επίσης που οι πρώτες αντιδράσεις αναφέρουν ότι σημαντικές τροπολογίες που έχουμε εγκρίνει – π.χ. για την ΚΓΠ ή το έτος βάσης 1990 – δεν θα τύχουν απαραίτητα της συναίνεσης. Το Συμβούλιο πρέπει να αποκτήσει γρήγορα μια σαφή προσέγγιση, και πιστεύω ότι και σε αυτό το σημείο πρέπει ως Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο να διαπραγματευτούμε σκληρά. Τελείωσα. Σε τρία λεπτά δεν μπορούμε να διαφωτίσουμε όλο το θέμα, αλλά πιστεύω ότι είναι πραγματικά σημαντικό να καθιστούμε συνέχεια σαφή τη θέση μας ως Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο."@el8
"Mr President, ladies and gentlemen, my thanks to Mrs Jackson for tabling such an important question and to Mrs Wallström for her honest answer. It is, though, a pity that, realistically speaking, no serious political progress is expected in New Delhi because people are in fact hoping for something else. After the dreadful floods in Germany and neighbouring countries, people expected the climate problem to be resolved once and for all in Johannesburg, only to be told that it had a different agenda. The same appears to be true of New Delhi, but we must continue to be tough negotiators, even if we cannot always make rapid progress.
We must also remember that Kyoto is, of course, just the first step, which is why we reiterate quite clearly in our resolution that all citizens must end up with the same rights, which basically means that per capita emissions should be the same the world over. For the developing countries, this implies a great deal more than we promised in Kyoto. In view of the recent debate on emissions trading in Germany, we have to keep reminding ourselves that all the parties in Germany are in fact agreed that we need to reduce emissions in the long term by 80% – I repeat 80% by 2050 – and if we are already arguing so energetically against it now, when first steps need to be taken, then I do not hold out much hope for this long-term objective. Nonetheless, we must stand by it and our resolution reaffirms this.
Ratification by Russia, Japan and the USA is still very, very important. As we have been told on numerous occasions, all we can do is keep on making demands and ensuring that every meeting, at whatever level, between representatives of the European Union, be it the Commission or the Council of Ministers or us here in the European Parliament, between the EU and the USA, between the EU and Russia, addresses this issue. It must be our top priority in our dealings with these countries. We must not relax in our efforts and I expressly endorse what Mr Moreira Da Silva said about the WTO. We must get the WTO to agree to allow us to keep certain products off the European market if they have been manufactured using processes that cause additional climate change.
The credibility of the European Union is, of course, vital. We have to clean up our own act. Parliament has, by a very large majority, taken a clear stand on emissions trading. I am sorry that the Council of Ministers has postponed its decision yet again and I am sorry to hear from initial reactions that important amendments which we adopted, for example on the CAP or on 1990 as the base year, may not meet with the Council's approval. The Council needs to adopt a clear concept, and quickly, and we, the European Parliament, need to be tough negotiators. That is all I have to say. Three minutes is too short a time to expand on the whole issue but I think it really is important for us to keep clarifying our position here in this House."@en3
"Señor Presidente, Señorías, deseo dar las gracias a la Sra. Jackson por haber planteado una pregunta tan importante y a la Sra. Wallström por su respuesta sincera. No obstante, es una pena que, en términos realistas, no se espere ningún progreso político importante en Nueva Delhi, porque, de hecho, la gente espera algo más. Tras las terribles inundaciones de Alemania y de sus países vecinos, la gente esperaba que el problema climático se resolviese de una vez por todas en Johanesburgo, sólo por el hecho de que se le dijera que su agenda era diferente. Lo mismo parece suceder con Nueva Delhi, aunque debemos continuar actuando como negociadores tenaces, a pesar de que no siempre podamos progresar rápidamente.
Por supuesto, también debemos recordar que Kyoto es simplemente el primer paso, que es el motivo por el que reiteramos de forma bastante clara en nuestra resolución que todos los ciudadanos deben terminar con los mismos derechos, lo que significa básicamente que las emisiones per cápita deberían ser las mismas en todo el mundo. Para los países en desarrollo, esto implica mucho más de lo que prometimos en Kyoto. En vista del reciente debate acerca del comercio de los derechos de emisiones celebrado en Alemania, no debemos olvidar que todos los partidos alemanes están de acuerdo en que tenemos que reducir las emisiones en un 80% a largo plazo – y repito, en un 80% para 2050 – y, si ya nos estamos oponiendo tan enérgicamente a ello, ahora que sólo es necesario dar los primeros pasos, no tengo muchas esperanzas de que este objetivo se cumpla a largo plazo. No obstante, debemos continuar defendiendo esta reducción, tal y como reafirma nuestra resolución.
Sin embargo, la ratificación por parte de Rusia, Japón y Estados Unidos es importantísima. Como se nos ha dicho en numerosas ocasiones, todo lo que podemos hacer es continuar planteando exigencias y asegurándonos de que en cada reunión, a cualquier nivel, entre representantes de la Unión Europea, ya sean de la Comisión, del Consejo de Ministros, o los diputados del Parlamento Europeo, entre la Unión Europea y los Estados Unidos, o entre la Unión Europea y Rusia, se trate este tema. Debe ser nuestra mayor prioridad en nuestras relaciones con estos países. No debemos relajarnos en nuestros esfuerzos y ratifico expresamente lo que el Sr. Moreira Da Silva ha dicho acerca de la OMC. Debemos conseguir que la OMC nos permita mantener ciertos productos fuera del mercado europeo, cuando hayan sido fabricados utilizando procesos que afecten al cambio climático.
Por supuesto, la credibilidad de la Unión Europea resulta vital. Tenemos que reformar nuestro propio comportamiento. El Parlamento ha adoptado, por una gran mayoría, una clara postura acerca del comercio de los derechos de emisiones. Siento que el Consejo de Ministros haya pospuesto su decisión una vez más y siento advertir, por las reacciones iniciales, que algunas enmiendas importantes que adoptamos, por ejemplo relacionadas con la PAC o con el establecimiento de 1990 como año base, no vayan a recibir la aprobación del Consejo. El Consejo tiene que adoptar un concepto claro rápidamente y nosotros, el Parlamento Europeo, tenemos que ser negociadores tenaces. Eso es todo lo que tengo que decir. Tres minutos es muy poco tiempo para extenderse hablando acerca de todo el problema, pero creo que resulta verdaderamente importante que continuemos aclarando nuestra postura en esta Cámara."@es12
"Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kiitän Jacksonia tärkeän kysymyksen esittämisestä ja Wallströmiä rehellisestä vastauksesta. Sääli, ettei New Delhin kokoukselta todellisuudessa kuitenkaan ole odotettavissa merkittäviä poliittisia edistysaskeleita, vaikka kansalaiset tahtoisivat asioiden olevan toisin. Saksan ja sen naapurimaiden hirvittävien tulvien jälkeen ihmiset odottivat, että ilmasto-ongelmaan olisi saatu vihdoin ratkaisu Johannesburgin kokouksessa, mutta kokouksen esityslistalla olikin muita asioita. Näin näyttää käyvän myös New Delhin kokouksessa, mutta meidän on otettava tiukka linja neuvotteluissa, vaikka nopeita kehitystuloksia ei aina saadakaan aikaan.
Meidän on myös muistettava, että Kioton pöytäkirja on tietenkin vasta ensimmäinen askel, ja tämän vuoksi toistamme jälleen selkeästi päätöslauselmassamme, että kaikkien kansalaisten on saatava samat oikeudet. Tämä tarkoittaa periaatteessa sitä, että asukaskohtaisten päästöjen olisi oltava samantasoiset kaikkialla maailmassa. Kehitysmailta tämä edellyttää paljon enemmän toimia kuin mitä Kiotossa lupasimme. Saksassa viimeaikoina käydyn päästökauppakeskustelun perusteella on muistettava, että kaikki Saksan puolueet ovat yhtä mieltä siitä, että päästöjä on vähennettävä pitkällä aikavälillä 80 prosenttia – siis 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä –, ja jos me jo nyt, kun olisi toteutettava ensimmäisiä toimia, vastustamme tätä hanakasti, en suhtautuisi kovinkaan toiveikkaasti tähän pitkän aikavälin tavoitteeseen. Meidän on joka tapauksessa tuettava tavoitetta, ja päätöslauselmamme on osoitus siitä.
On edelleen äärimmäisen tärkeää saada Venäjä, Japani ja Yhdysvallat ratifioimaan pöytäkirja. Kuten meille on jo useasti kerrottu, emme voi kuin esittää pyyntöjä ja varmistaa, että jokaisessa Euroopan unionin komission, ministerineuvoston tai parlamentin edustajien tapaamisissa, EU:n ja Yhdysvaltojen tapaamisissa sekä EU:n ja Venäjän tapaamisissa kaikilla tasoilla käsitellään tätä asiaa. Ratifioinnin on oltava ensisijaisena aiheena, kun olemme tekemisissä näiden maiden kanssa. Meidän on jatkettava toimiamme ratifioinnin toteutumiseksi, ja annan täyden tukeni sille, mitä Moreira Da Silva sanoi Maailman kauppajärjestöstä. Järjestö on saatava suostumaan siihen, että saamme pitää sellaiset tuotteet poissa eurooppalaisilta markkinoilta, joiden valmistuksessa käytetyt menetelmät lisäävät ilmastonmuutosta.
Euroopan unionin uskottavuudella on myös paljon merkitystä. Meidän on parannettava omat tapamme. Parlamentti on suurella äänten enemmistöllä esittänyt selkeästi kantansa päästökauppaan. Mielestäni on valitettavaa, että ministerineuvosto on jälleen lykännyt päätöstään ja että ensimmäiset reaktiot tarkistuksiin, jotka olemme antaneet esimerkiksi yhteisestä maatalouspolitiikasta tai vuodesta 1990 vertailuvuotena, olivat sen suuntaisia, että neuvosto ei hyväksy tarkistuksia. Neuvoston on esitettävä nopeasti selkeä kanta asiaan, ja meidän on oltava tiukkoja neuvotteluissa. Tässä olikin kaikki, mitä halusin sanoa. Kolme minuuttia on liian lyhyt aika koko asian käsittelyyn, mutta mielestäni on tärkeää, että tarkennamme edelleen parlamentin kantaa asiaan."@fi5
"Monsieur le Président, chers collègues, je remercie Mme Jackson pour sa réponse importante et Mme Wallström pour sa réponse sincère. Il est cependant dommage que l'on ne puisse, de manière réaliste, espérer aucune avancée politique à New Delhi, car les hommes attendent à vrai dire autre chose. Après les horribles inondations qui ont frappé l'Allemagne et les pays voisins, on espérait que le problème du climat trouverait enfin une solution, et on a dit à l'époque qu'un autre ordre du jour était prévu. À New Delhi, les choses semblent être pareilles, mais nous devons continuer à négocier avec ténacité, même si des avancées rapides ne sont pas encore en vue.
Nous devons également rappeler que Kyoto ne représente bien entendu que le premier pas en avant, et c'est la raison pour laquelle nous disons encore une fois clairement dans notre résolution que tous les citoyens doivent bénéficier des mêmes droits, ce qui signifie en principe que les émissions par tête devraient être les mêmes dans le monde entier. Pour les pays en développement, cela signifie encore bien plus que ce que nous avons promis pour l'instant à Kyoto. À la lumière des débats que nous avons justement tenus en Allemagne en ce qui concerne le commerce des émissions, nous devons constamment rappeler que, dans ce pays, tous les partis s'accordent à dire qu'il faut réduire les émissions de dioxine de carbone de 80 % d'ici à 2050 - je répète, de 80 % au minimum -, mais si nous nous mettons à argumenter en sens contraire au moment de prendre les premières mesures, je suis assez pessimiste sur la possibilité d'atteindre cet objectif à long terme. Nous devons toutefois nous y tenir, et c'est ce que nous appuyons dans la résolution.
La ratification par la Russie, le Japon et les États-Unis reste très importante. On nous a déjà dit à plusieurs reprises que nous ne pouvons nous contenter de le demander sans cesse : il faut qu'il n'y ait plus une rencontre, quel que soit le niveau, entre les représentants de l'Union européenne - qu'il s'agisse de la Commission, du Conseil de ministres ou du Parlement -, entre l'UE et les États-Unis, entre l'UE et la Russie, où ce thème ne sera pas abordé. Il s'agit de la priorité numéro un dans nos relations avec ces pays. Nous ne pouvons pas céder, et je soutiens également ce que mon collègue Moreira Da Silva a dit au sujet de l'OMC. Nous devons obtenir de l'OMC qu'elle nous autorise à éloigner certains produits du marché européen s'ils sont fabriqués selon une méthode qui nuit au climat.
La crédibilité de l'Union européenne est bien entendu essentielle. Nous devons agir chez nous. Le Parlement européen a approuvé à une large majorité un avis clair sur le commerce des émissions. Je regrette que le Conseil de ministres ait de nouveau reporté la décision, mais je regrette également que l'on entende parmi les premières réactions que des amendements importants que nous avons acceptés - par exemple sur la PAC ou sur l'année de base 1990 - ne rencontrent pas encore l'approbation du Conseil. Le Conseil doit vite accepter un concept clair, et je pense que le Parlement européen doit également agir avec ténacité. C'est tout ce que j'avais à dire. En trois minutes, on ne peut hélas pas éclairer l'ensemble d'une question, et je pense qu'il est vraiment important que le Parlement européen précise une nouvelle fois clairement sa position."@fr6
"Signor Presidente, onorevoli colleghi, porgo i miei ringraziamenti all’onorevole Jackson per aver sollevato questa importante questione e al Commissario, signora Wallström, per la risposta onesta che ci ha dato. E’ però un peccato che, realisticamente parlando, non ci si aspetti alcun progresso politico sostanziale a Nuova Delhi, poiché le attese sono ben altre. A seguito delle terribili inondazioni che hanno colpito la Germania e i paesi limitrofi, la gente si aspettava che il problema climatico fosse risolto una volta per tutte a Johannesburg; poi è stato detto loro che il problema non compariva all’ordine del giorno. Lo stesso sembra valere per Nuova Delhi, ma dobbiamo continuare a negoziare con determinazione, anche se non sempre riusciamo a conseguire progressi rapidi.
Dobbiamo inoltre ricordare che Kyoto ovviamente rappresenta solo un primo passo. Di conseguenza, ribadiamo molto chiaramente nella nostra risoluzione che tutti i cittadini devono avere pari diritti, ovvero le emissioni
devono essere le stesse in tutto il mondo. Per i paesi in via di sviluppo le implicazioni sono molto maggiori di quanto avevamo previsto a Kyoto. Sulla scia del recente dibattito che si è svolto in Germania sullo scambio di emissioni non dobbiamo dimenticare che tutti i partiti tedeschi concordano sul fatto che le emissioni nel lungo termine vanno ridotte dell’80 per cento – ripeto 80 per cento entro il 2050 – e, se già ci scagliamo con tanto vigore contro questo obiettivo adesso che dobbiamo muovere solo i primi passi, allora non nutro molte speranze per l’obiettivo a lungo termine. Tuttavia, dobbiamo persistere e la risoluzione ribadisce questo concetto.
La ratifica da parte della Russia, del Giappone e degli Stati Uniti rimane un fattore di estrema importanza. Come abbiamo detto in numerose occasioni, noi possiamo solo avanzare richieste e garantire che il tema sia affrontato ad ogni incontro bilaterale, a prescindere dal livello, tra i rappresentanti dell’Unione europea – Commissione, Consiglio dei ministri, o Parlamento – e gli USA, la Russia. Deve essere la nostra priorità assoluta nei rapporti con questi paesi. Non dobbiamo allentare gli sforzi e sottoscrivo esplicitamente quanto detto dall’onorevole Moreira da Silva a proposito dell’OMC. Dobbiamo fare in modo che l’OMC ci consenta di escludere determinati prodotti dal mercato europeo, se tali prodotti sono stati fabbricati mediante processi suscettibili di intensificare il cambiamento climatico.
La credibilità dell’Unione europea è ovviamente vitale. Dobbiamo essere irreprensibili. Il Parlamento a larga maggioranza ha preso una posizione chiara sullo scambio di emissioni. Mi dispiace che il Consiglio dei ministri abbia rinviato la sua decisione per l’ennesima volta e constato con rammarico – a giudicare da alcune reazioni iniziali - che, ad esempio, potrebbero essere respinti alcuni importanti emendamenti adottati sul CAP o sul 1990 come anno di riferimento. Il Consiglio deve identificare un concetto chiaro e in tempi brevi, mentre spetta al Parlamento negoziare con determinazione. A questo punto devo concludere il mio intervento. Tre minuti non sono molti per affrontare in dettaglio l’intera questione. Ritengo però che sia molto importante continuare a puntualizzare la posizione dell’Assemblea."@it9
"Mr President, ladies and gentlemen, my thanks to Mrs Jackson for tabling such an important question and to Mrs Wallström for her honest answer. It is, though, a pity that, realistically speaking, no serious political progress is expected in New Delhi because people are in fact hoping for something else. After the dreadful floods in Germany and neighbouring countries, people expected the climate problem to be resolved once and for all in Johannesburg, only to be told that it had a different agenda. The same appears to be true of New Delhi, but we must continue to be tough negotiators, even if we cannot always make rapid progress.
We must also remember that Kyoto is, of course, just the first step, which is why we reiterate quite clearly in our resolution that all citizens must end up with the same rights, which basically means that per capita emissions should be the same the world over. For the developing countries, this implies a great deal more than we promised in Kyoto. In view of the recent debate on emissions trading in Germany, we have to keep reminding ourselves that all the parties in Germany are in fact agreed that we need to reduce emissions in the long term by 80% – I repeat 80% by 2050 – and if we are already arguing so energetically against it now, when first steps need to be taken, then I do not hold out much hope for this long-term objective. Nonetheless, we must stand by it and our resolution reaffirms this.
Ratification by Russia, Japan and the USA is still very, very important. As we have been told on numerous occasions, all we can do is keep on making demands and ensuring that every meeting, at whatever level, between representatives of the European Union, be it the Commission or the Council of Ministers or us here in the European Parliament, between the EU and the USA, between the EU and Russia, addresses this issue. It must be our top priority in our dealings with these countries. We must not relax in our efforts and I expressly endorse what Mr Moreira Da Silva said about the WTO. We must get the WTO to agree to allow us to keep certain products off the European market if they have been manufactured using processes that cause additional climate change.
The credibility of the European Union is, of course, vital. We have to clean up our own act. Parliament has, by a very large majority, taken a clear stand on emissions trading. I am sorry that the Council of Ministers has postponed its decision yet again and I am sorry to hear from initial reactions that important amendments which we adopted, for example on the CAP or on 1990 as the base year, may not meet with the Council's approval. The Council needs to adopt a clear concept, and quickly, and we, the European Parliament, need to be tough negotiators. That is all I have to say. Three minutes is too short a time to expand on the whole issue but I think it really is important for us to keep clarifying our position here in this House."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, beste collega’s. Ik wil mevrouw Jackson bedanken voor haar belangrijke vraag en mevrouw Wallström voor haar eerlijke antwoord. Het is wel jammer dat er realistisch gezien echt geen grote politieke vooruitgang is te verwachten in New Delhi, want de mensen verwachten eigenlijk iets anders. Na de verschrikkelijke overstromingen in Duitsland en zijn buurlanden werd verwacht dat het klimaatprobleem nu eindelijk eens opgelost zou worden in Johannesburg. Toen werd er gezegd dat er andere punten op de agenda stonden. In New Delhi is het van hetzelfde laken een pak, maar we moeten hardnekkig blijven onderhandelen, ook al is er niet altijd snel vooruitgang te boeken.
Wij moeten ook bedenken dat Kyoto natuurlijk slechts een eerste stap is. Daarom zeggen wij in onze resolutie nog een keer heel duidelijk dat er uiteindelijk sprake moet zijn van gelijke rechten voor alle burgers. Dat betekent in feite dat de uitstoot per hoofd overal ter wereld gelijk zou moeten zijn. Maar dat betekent voor de ontwikkelingslanden nog veel meer dan wij nu in Kyoto hebben toegezegd. Gezien de discussies die wij kort geleden in Duitsland hebben gehad over de handel in emissies, moet er steeds weer aan worden herinnerd dat ook in Duitsland eigenlijk alle partijen het erover eens zijn dat wij op de lange termijn de uitstoot moeten verminderen met 80 procent - ik herhaal, 80 procent minder in 2050. En als we nu al zo fanatiek tegenargumenten aanvoeren wanneer een eerste stap gezet moet worden, dan zie ik het eigenlijk somber in voor dat langetermijndoel. Desondanks moeten we onze verantwoordelijkheid nemen, en dat bekrachtigen wij in deze resolutie.
De ratificatie door Rusland, Japan en de Verenigde Staten blijft zeer, zeer belangrijk. Zoals we al herhaalde malen te horen hebben gekregen, kunnen we alleen maar eisen en ervoor zorgen dat dit onderwerp ter sprake komt bij elke ontmoeting, op welk niveau dan ook, tussen vertegenwoordigers van de Europese Unie – of het nu de Commissie is of de Raad van Ministers of wij hier in het Parlement – tussen de EU dus en de VS, en tussen de EU en Rusland. Dit moet de hoogste prioriteit hebben in onze relaties met die landen. Wij moeten hieraan vast blijven houden. Ik ondersteun ook uitdrukkelijk wat collega Moreira da Silva heeft gezegd over de WTO. We moeten in de WTO gedaan krijgen dat we bepaalde producten van de Europese markt mogen weren wanneer ze volgens een procédé worden gemaakt dat het klimaat extra schade toebrengt.
Essentieel is natuurlijk de geloofwaardigheid van de Europese Unie. Wij moeten ons eigen handelen op orde brengen. Het Europees Parlement heeft met overgrote meerderheid een duidelijk standpunt ingenomen over de handel in emissies. Ik betreur dat de Raad van Ministers zijn beslissing voorlopig weer heeft uitgesteld. Ook betreur ik dat uit eerste reacties blijkt dat belangrijke amendementen die wij hebben goedgekeurd – bijvoorbeeld over het GLB of 1990 als basisjaar – niet onvoorwaardelijk instemming vinden van de Raad. De Raad moet snel een duidelijk concept aannemen. Volgens mij moeten wij als Europees Parlement ook hierover hardnekkig onderhandelen. Hier wil ik het bij laten. Je kunt dit onderwerp in drie minuten niet helemaal behandelen. Maar ik denk dat het echt belangrijk is dat wij onze positie als Europees Parlement steeds weer duidelijk maken."@nl2
"Senhor Presidente, Senhoras e Senhores, os meus agradecimentos à senhora deputada Jackson por ter colocado uma questão tão importante, e à Senhora Comissária Wallström pela sua resposta franca. No entanto, é de lamentar que, realisticamente falando, não se espere nenhum progresso político sério em Nova Deli porque as pessoas efectivamente estão à espera de outra coisa qualquer. A seguir às terríveis inundações na Alemanha e nos países vizinhos, as pessoas estavam à espera de que o problema do clima ficasse resolvido de uma vez por todas em Joanesburgo, só para ouvir dizer que a agenda era outra. O mesmo parece acontecer com Nova Deli, mas temos de continuar a ser duros nas negociações, mesmo que nem sempre consigamos progredir rapidamente.
Também devemos lembrar que, evidentemente, Quioto é apenas o primeiro passo, razão por que nós reiteramos muito claramente na nossa resolução que todos os cidadãos devem ter os mesmos direitos, o que basicamente significa que as emissões
deverão ser as mesmas em todo o mundo. Para os países em desenvolvimento, isso implica muito mais do que o que prometemos em Quioto. Tendo em conta o recente debate sobre o comércio de emissões na Alemanha, não podemos esquecer que todos os partidos alemães concordam efectivamente com a necessidade de a longo prazo reduzirmos as emissões em 80% – repito, 80% até 2050 – e se já agora contestamos este objectivo tão energicamente, quando se trata de dar os primeiros passos, então não deposito grandes esperanças nesse objectivo de longo prazo. Em todo o caso, devemos apoiá-lo e a nossa resolução reitera esse apoio.
A ratificação do Protocolo pela Rússia, pelo Japão e pelos EUA continua a ser extremamente importante. Como já ouvimos dizer em numerosas ocasiões, tudo o que podemos fazer é continuar a fazer exigências e a assegurar que esta questão seja abordada em todas as reuniões, a todos os níveis, entre representantes da União Europeia, seja a Comissão ou o Conselho de Ministros ou nós aqui no Parlamento Europeu, entre a UE e os EUA, entre a UE e a Rússia. Deve ser essa a nossa primeira prioridade nas nossas negociações com esses países. Não devemos abrandar os nossos esforços e subscrevo expressamente o que disse o senhor deputado Moreira da Silva sobre a OMC. Temos de conseguir que a OMC permita que mantenhamos determinados produtos fora do mercado europeu que tenham sido produzidos por processos responsáveis por alterações climáticas adicionais.
A credibilidade da União Europeia, evidentemente, é vital. Temos de alterar a nossa própria conduta. O Parlamento adoptou, por uma maioria muito ampla, uma posição clara sobre o comércio de emissões. Lamento que o Conselho de Ministros tenha adiado mais uma vez a sua decisão e lamento ouvir nas primeiras reacções que alterações importantes que adoptámos, por exemplo, sobre a PAC ou sobre 1990 como ano de referência, poderão não ser aceites pelo Conselho. O Conselho tem de adoptar um conceito claro, e rapidamente, e nós, Parlamento Europeu, temos de ser negociadores exigentes. É tudo o que tenho para dizer. Três minutos é muito pouco tempo para expor toda esta questão, mas considero que é realmente importante continuarmos a clarificar a nossa posição aqui nesta Assembleia."@pt11
".
Herr talman, kära kolleger! Jag vill tacka Jackson för hennes viktiga fråga och Wallström för det uppriktiga svaret. Men det är synd att det inte är realistiskt att förvänta sig några stora politiska framsteg i New Delhi, för människor förväntar sig någonting annat. Efter de fruktansvärda översvämningarna i Tyskland och grannländerna fanns det förväntningar om att klimatproblemet till sist skulle lösas i Johannesburg, men där sade man att det är en annan dagordning som är avsedd för det. Det ser likadant ut i New Delhi. Men vi måste envist förhandla vidare, även om vi inte alltid kan nå snabba resultat.
Vi måste också komma ihåg att Kyoto självklart enbart är ett första steg. Därför upprepar vi i vår resolution klart och tydligt att i slutändan måste samma regler gälla för alla medborgare. Det innebär i princip att utsläppen per capita bör vara samma i hela världen. Det innebär dock mycket mer för utvecklingsländerna än vad vi enades om i Kyoto. Med tanke på diskussionerna som vi förde i Tyskland om utsläppshandeln får man inte glömma bort att alla tyska partier egentligen var överens om att vi på lång sikt fram till år 2050 måste minska utsläppen med 80 procent, jag upprepar, 80 procent. När vi nu så energiskt argumenterar om när ett första steg skall tas, så tror jag inte längre på detta långsiktiga mål. Vi måste ändå ha detta mål för ögonen, och det bekräftar vi i resolutionen.
Rysslands, Japans och USA:s ratificering är fortfarande av yttersta vikt. Man har sagt oss vid ett flertal tillfällen, men vi kan inte ständigt kräva det, att det egentligen inte får hållas några toppmöten oavsett nivå mellan företrädare från Europeiska unionen – från kommissionens, ministerrådets eller från Europaparlamentets sida – mellan EU och USA, mellan EU och Ryssland, där denna fråga inte behandlas. Detta måste vara den högsta prioriteringen i förbindelserna mellan dessa länder. Vi får inte slappna av, och jag ställer mig bakom det som Moreira Da Silva sade i frågan om WTO. Vi måste genomdriva i WTO att vi kan hålla vissa produkter borta från den europeiska marknaden om dessa framställts med metoder som förstör klimatet ytterligare.
Det som är avgörande är naturligtvis Europeiska unionens trovärdighet. Vi måste agera på hemmaplan. Europaparlamentet har med stor majoritet intagit en tydlig ståndpunkt gentemot utsläppshandeln. Jag beklagar att ministerrådet till att börja med skjutit upp beslutet. Sedan beklagar jag det som framkommit av de första reaktionerna som tyder på att viktiga ändringsförslag som vi antagit, t.ex. om GJP eller år 1990 som basår, inte omedelbart accepterats. Rådet måste snabbt anta ett klart koncept, och jag tror att vi från Europaparlamentets sida behöver förhandla med stor envishet. Nu har min tid gått ut, tror jag. Man kan inte behandla hela denna frågeställning på tre minuter, men jag tror att det verkligen är viktigt att vi från Europaparlaments sida gång på gång klargör vår ståndpunkt."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples