Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-24-Speech-4-119"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021024.5.4-119"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – Mr President, thank you for those very valid questions on COP 8 as it is called, which I will try to answer as clearly as possible.
The European climate change programme Mrs Jackson referred to was launched on 8 March 2000 and has identified key elements for a cost-effective EU-wide strategy to combat climate change. Our communication last year outlined a first package of ten measures with a cost-effective reduction potential of between 122 and 178 million tonnes of CO2 equivalent. That is nearly halfway towards our Kyoto target of -8%.
The Commission has already presented proposals for a number of these measures, including an EU emissions trading scheme, the energy performance of buildings, co-generation and a strategy to increase the use of biofuels in road transport. Others, such as legislation on minimum energy efficiency standards for end use equipment or the promotion of energy services and on fluorinated gases, are in the pipeline. But is true that some of our Member States will have to take serious steps to deal with the current trend when it comes to greenhouse gas emissions. You cannot afford to be lax in that area.
Transport has been identified as one of the more intractable sectors, with carbon dioxide emissions from transport the fastest growing, despite the progress made through our agreement with the European Automobile Manufacturers Association. The Commission has indicated that changes in current mobility patterns need to be a high priority.
Turning to the role of MEPs, the MEPs I met yesterday, who will be in the delegation going to India, find it frustrating that often they are in the same group as the NGOs. As observers, they will not have access to the negotiations or to the round table discussions in New Delhi.
We have had Members of the European Parliament in the European Communities delegation at previous COPs in Bonn and Marakesh. On both occasions I appreciated and enjoyed the outstanding cooperation with the EP delegation. It has been very helpful to have the Members of the European Parliament present and active on those occasions and at bilateral meetings with other parliamentarians.
In a letter to President Cox, the Commission President, Mr Prodi, recently confirmed that, on the basis of the framework agreement on relations between Parliament and the Commission, the Commission could accept the inclusion of eight Members of the European Parliament as observers in our Community delegation for COP 8. The inclusion of the MEPs in the COP delegation follows the established rules on the presence of Members of Parliament in delegations to international conferences.
We decided, after our discussion yesterday, that we on the Commission side will do everything we can to see whether some parts of the round table discussions could be made public or opened up to Members of the European Parliament, but we are in the hands of a UN organisation, so we can only ask. You will then need to ask the Council and the Member States whether it would be possible to participate in coordination meetings.
This issue will have to be raised in a more general context, because it concerns not only the MEPs attending this and other climate change meetings, but also other international fora. It is important to sort out for the future the different roles and responsibilities of the Commission, the Member States and Members of the European Parliament. Now is probably not the time to change all the rules in the existing agreement, but later on it should be taken to a more general level and clear rules established for the future.
I have appreciated enormously the cooperation with Members of the European Parliament. I hope that will continue at COP 8 in India.
First of all, after Bonn and Marrakech, COP 8 is an opportunity to reinforce the commitments from developed countries to reduce greenhouse gas emissions and repeat calls on those countries that have not yet ratified the Kyoto Protocol to do so in the near future. The discussions at COP 8 in India will first of all deal with progress on implementation. That is to establish the state of play. The concerns of developing countries relate to adaptation to climate change and the initiation of a process for further action to be taken after 2012, for a second commitment period.
The progress of the Conference will be detailed in a daily declaration. However, if you ask how important this conference is compared with the others, I can say that no negotiations on major issues of substance are foreseen. So there is a difference between previous COP meetings and this one. This is not to say that it is not important, but it is not at the level of true negotiations as yet.
We can expect the developing countries to remind the industrialised world of our obligations under the climate convention when it comes to helping them in capacity building and adaptation to climate change. The European Union, together with other developed countries, wants to have an initial discussion on the process for deciding on further action for the second commitment period and to initiate this process in New Delhi. The Environment Council also called upon other countries to engage in a dialogue on this question last week.
I can anticipate that the role of the European Union will be to try to build bridges between Japan, the United States and other countries which would like to push the developing countries to move towards quantified commitments for the second commitment period, as of now. The developing countries are opposed to that and, of course, argue from a political standpoint that it is our role to lead the way, to show that we are serious about getting our greenhouse gas emissions down, before they will accept anything that could hamper their development. So this debate will probably start, but we in the European Union have said that we should concentrate on establishing the process, because our first objective is for the Kyoto Protocol to enter into force. We should not let anything stop us from reaching that goal.
The Commission together with Member States will use COP 8 to emphasise the importance of implementing the Kyoto Protocol and the agreements reached in Bonn and Marrakech. We welcome the various points raised in the European Parliament resolution of 2 October and we will take them on board as far as possible.
One issue that we will pursue at COP 8 is also a follow-up to the coalition of the willing on renewable energy that the European Union launched in Johannesburg. We will discuss the way forward with like-minded countries and encourage others to join in.
As you know, the Kyoto Protocol will enter into force once 55 parties representing at least 55% of the emissions of Annex 1 have ratified the Protocol. So far, 95 countries representing 37.1% of emissions have ratified the Kyoto Protocol, representing around two thirds of the world population. The speed of ratification, and this concerns your second question, Mrs Jackson, increased before and during the World Summit in Johannesburg. Such events often trigger this kind of reaction. That is fine, but the important thing is to get the countries to ratify the Protocol and to make progress in implementing it. Canada and Russia said, during the World Summit, that they intent to ratify it, while major developing countries, such as China, India and Brazil, have by now done so.
I would say that what is most important now is to continue to put pressure on Russia, because we know that the ratification by Russia, which represents 17.4% of emissions, is vital to reach the 55% threshold needed for the Kyoto Protocol to enter into force. We are, of course, in contact with the Russian authorities and we are closely following progress on ratification in Russia. My colleague and I have urged other parties, with whom we have bilateral meetings, to ratify the Kyoto Protocol and we are continuing to do so. We have done all we can, travelling around the world talking to Australia and other countries in the everyday bilateral context, drawing attention to this issue and to the importance of ratifying the Kyoto Protocol. So we are continuing to call on the US and Australia to return to the Kyoto process."@en3
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, tak for disse meget relevante spørgsmål om COP8, som konferencen kaldes. Jeg vil forsøge at besvare dem så klart som muligt.
Det europæiske klimaændringsprogram, som fru Jackson henviste til, blev iværksat den 8. marts 2000 og har ført til fastlæggelse af nøgleelementerne i en omkostningseffektiv EU-strategi til bekæmpelse af klimaændringer. I vores meddelelse redegjorde vi sidste år for en første pakke på 10 foranstaltninger med et omkostningseffektivt reduktionspotentiale på mellem 122 og 178 millioner t CO2 -ækvivalent. Dette er næsten halvvejs Kyoto-målet på -8%.
Kommissionen har allerede forelagt forslag vedrørende flere af disse foranstaltninger, herunder en EU-emissionshandelsordning, bygningers energieffektivitet, medforbrænding og en strategi for øget anvendelse af biobrændsel til vejtransport. Andre forslag vedrørende f.eks. minimumsenergieffektivitetsstandarder for forbrugsudstyr, fremme af energitjenester og fluorerede gasser er undervejs. Men det er korrekt, at visse medlemsstater vil skulle træffe omfattende foranstaltninger i forhold til den nuværende tendens, hvad angår drivhusgasemissioner. Der er ikke råd til at være eftergivende på dette område.
Transport er blevet identificeret som en af de mere vanskelige sektorer, idet emissionerne af kuldioxid fra transport stiger hurtigst til trods for de resultater, der er opnået gennem vores aftale med den europæiske automobilfabrikantsammenslutning. Kommissionen har påpeget behovet for at prioritere en ændring af de nuværende transportmønstre.
Hvad angår Europa-Parlamentets medlemmers rolle, fandt de medlemmer, jeg mødtes med i går, og som vil deltage i delegationen til Indien, det frustrerende, at de ofte befinder sig i samme gruppe som ngo'erne. Som observatører har de ikke adgang til forhandlingerne eller rundbordsdrøftelserne i New Delhi.
Vi har haft medlemmer af Europa-Parlamentet i EU's delegationer ved de tidligere COP'er i Bonn og Marrakesh. Ved begge lejligheder værdsatte jeg det særdeles udmærkede samarbejde med EP-delegationen. Det har været en stor hjælp, at medlemmer af Europa-Parlamentet har været til stede og aktive ved disse lejligheder og ved bilaterale møder med andre parlamentarikere.
I en skrivelse til formanden, hr. Cox, bekræftede Kommissionens formand, hr. Prodi, for nylig, at Kommissionen på grundlag af rammeaftalen om forbindelserne mellem Parlamentet og Kommissionen kunne acceptere optagelsen af otte medlemmer af Europa-Parlamentet som observatører i vores fællesskabsdelegation til COP8. Parlamentsmedlemmernes optagelse i COP-delegationen følger de fastlagte regler for parlamentsmedlemmers tilstedeværelse i delegationer ved internationale konferencer.
Vi besluttede efter vores drøftelser i går, at vi fra Kommissionens side vil gøre alt, hvad vi kan, for at se, om visse dele af rundbordsdrøftelserne kan gøres offentlige eller gøres tilgængelige for medlemmer af Europa-Parlamentet, men vi er i hænderne på en FN-organisation, så vi kan kun bede om det. Det vil så være Deres opgave at spørge Rådet og medlemsstaterne, om det er muligt at deltage i koordineringsmøderne.
Dette spørgsmål bør behandles i en mere generel sammenhæng, fordi det ikke kun vedrører parlamentsmedlemmer, der deltager i dette eller hint klimaændringsmøde, men også andre internationale fora. Det er vigtigt at få fastlagt den fremtidige fordeling af roller og ansvar mellem Kommissionen, medlemsstaterne og medlemmerne af Europa-Parlamentet. Det er dog næppe det rette tidspunktet at ændre alle bestemmelser i den eksisterende aftale, men senere bør spørgsmålet behandles på et mere generelt plan, og der bør fastlægges klare bestemmelser for fremtiden.
Jeg har sat meget stor pris på samarbejdet med Europa-Parlamentets medlemmer og håber, det vil fortsætte under COP8 i Indien.
Først og fremmest giver COP8 efter Bonn og Marrakech en anledning til at styrke de industrialiserede landes forpligtelser til at reducere drivhusgasemissionerne og gentage opfordringerne til de lande, der endnu ikke har ratificeret Kyoto-protokollen, om at gøre dette i den nærmeste fremtid. COP8-drøftelserne i Indien vil først og fremmest vedrøre gennemførelsesresultaterne, idet man ønsker at foretage en slags statusopgørelse. Udviklingslandene lægger især vægt på tilpasninger til klimaændringer og på at indlede en proces, der kan sikre, at der træffes yderligere foranstaltninger efter 2012 under en ny forpligtelsesperiode.
Der vil blive redegjort for konferencens arbejde i daglige erklæringer. Men hvis De spørger, hvor vigtig denne konference er i forhold til de foregående, kan jeg oplyse, at der ikke er planlagt forhandlinger om spørgsmål af væsentlig betydning. Så der er forskel mellem dette og de foregående COP-møder. Dette er ikke ensbetydende med, at det ikke er vigtigt, men der er endnu ikke indledt reelle forhandlinger.
Udviklingslandene vil givet minde de industrialiserede lande om deres forpligtelser i henhold til klimakonventionen, hvad angår bistand til kapacitetsopbygning og tilpasning til klimaændringer. EU og andre industrialiserede lande ønsker at indlede drøftelser om den proces, der skal føre til yderligere tiltag under den anden forpligtelsesperiode, og at påbegynde denne proces i New Delhi. Rådet (miljø) opfordrede også sidste uge andre lande til at gå ind i en dialog om dette spørgsmål.
Jeg kan forudse, at EU's rolle vil blive at forsøge at bygge bro mellem Japan, USA og andre lande, som ønsker at bevæge udviklingslandene i retning af kvantificerede forpligtelser for den anden forpligtelsesperiode allerede på nuværende tidspunkt. Udviklingslandene modsætter sig dette og anfører ud fra et politisk synspunkt, at det er vores rolle at føre an og vise, at vi seriøst ønsker at nedbringe drivhusgasemissionerne, inden de vil acceptere noget, der kan sinke deres udvikling. Så den debat vil sandsynligvis starte, men vi har fra EU-hold påpeget, at vi bør koncentrere os om at iværksætte processen, fordi vores primære mål er Kyoto-protokollens ikrafttræden. Vi bør ikke lade noget forhindre os i at nå dette mål.
Kommissionen og medlemslandene vil bruge COP8 til at understrege vigtigheden af at gennemføre Kyoto-protokollen og de aftaler, der blev indgået i Bonn og Marrakech. Vi er positivt indstillet over for de forskellige punkter, der anføres i Europa-Parlamentets beslutning af 2. oktober, og vil så vidt muligt medtage dem.
Et andet spørgsmål, vi vil gå videre med på COP8, er en opfølgning af den koalition vedrørende vedvarende energikilder, som EU etablerede i Johannesburg. Vi vil drøfte de fremtidige muligheder med ligesindede lande og opfordre andre til at slutte sig til os.
Som bekendt vil Kyoto-protokollen træde i kraft, når 55 parter, der repræsenterer mindst 55% af de i bilag 1 opførte emissioner, har ratificeret protokollen. Hidtil har 95 lande, der repræsenterer 37,1% af emissionerne, ratificeret Kyoto-protokollen, svarende til ca. to tredjedele af verdens befolkning. Ratificeringshastigheden, og dette vedrører Deres andet spørgsmål, fru Jackson, steg inden og under verdenstopmødet i Johannesburg. Sådanne begivenheder afføder den slags reaktioner. Det er udmærket. Men det vigtigste er at få landene til at ratificere protokollen og opnå resultater i forbindelse med gennemførelsen heraf. Under verdenstopmødet tilkendegav Canada og Rusland, at de havde til hensigt at ratificere den, og flere store udviklingslande såsom Kina, Indien og Brasilien har gjort det nu.
Jeg mener, at det vigtigste nu er fortsat at lægge pres på Rusland, fordi vi ved, at det er afgørende for at nå den grænse på 55%, der er nødvendig for Kyoto-protokollens ikrafttræden, at konventionen ratificeres af Rusland, der tegner sig for 17,4% af emissionerne. Vi er selvfølgelig i kontakt med de russiske myndigheder og følger indgående udviklingen hen imod en ratificering i Rusland. Min kollega og jeg har indtrængende opfordret andre parter, som vi har bilaterale møder med, til at ratificere Kyoto-protokollen og vil fortsat gøre det. Vi har gjort alt, hvad vi kan, under vores rejser rundt i verden til Australien og andre lande som led i gængse bilaterale forbindelser og henledt opmærksomheden på dette spørgsmål og vigtigheden af at ratificere Kyoto-protokollen. Så vi opfordrer fortsat USA og Australien til at vende tilbage til Kyoto-processen."@da1
".
Herr Präsident, vielen Dank für diese sehr berechtigten Fragen zu COP 8, wie die Konferenz genannt wird. Ich will versuchen, so klar wie möglich zu antworten.
Das von Frau Jackson erwähnte europäische Programm zum Klimawandel wurde am 8. März 2000 ins Leben gerufen und hat Schlüsselelemente für eine kosteneffiziente EU-weite Strategie zur Bekämpfung des Klimawandels ermittelt. In unserer Mitteilung vom vergangenen Jahr haben wir ein erstes Paket von zehn Maßnahmen aufgezeigt mit einem kostendeckenden Reduzierungspotenzial zwischen 122 und 178 Millionen Tonnen CO2–Äquivalent. Das ist fast der halbe Weg zu unserem Kyoto-Ziel von minus 8 %.
Die Kommission hat bereits Vorschläge für eine Reihe dieser Maßnahmen vorgelegt, darunter für ein EU-Programm für den Emissionshandel, für die Energieeffizienz von Gebäuden, für die Kraft-Wärmekopplung und für eine Strategie zur stärkeren Nutzung von Biokraftstoffen im Straßenverkehr. Weitere Maßnahmen, wie eine Gesetzgebung über Mindeststandards für die Energieeffizienz von Endverbrauchergeräten oder die Förderung von Energiedienstleistungen und von fluorierten Gasen sind in Vorbereitung. Allerdings müssen einige unserer Mitgliedstaaten wirklich ernsthafte Schritte unternehmen, um am gegenwärtigen Trend im Bereich der Treibhausgasemissionen teilzuhaben. Auf diesem Gebiet darf man sich keine Nachlässigkeit leisten.
Das Verkehrswesen hat sich als einer der schwierigeren Sektoren erwiesen. Die vom Verkehr verursachten Kohlendioxidemissionen nehmen am schnellsten zu, trotz der Fortschritte aufgrund unserer Vereinbarung mit dem Europäischen Verband der Automobilhersteller. Die Kommission hat darauf hingewiesen, dass Änderungen in den gegenwärtigen Mobilitätsmustern eine hohe Priorität haben müssen.
Nun zur Rolle der Mitglieder des Parlaments. Die Abgeordneten, mit denen ich mich gestern traf und die zur Delegation gehören, die nach Indien reist, empfinden es als frustrierend, dass sie sich oft in der gleichen Gruppe wie die NRO befinden. Als Beobachter wird ihnen der Zugang zu den Verhandlungen oder zu den Rundtisch-Diskussionen in Neu-Delhi verwehrt sein.
Bei den vorangegangenen COP in Bonn und Marrakesch hatten wir Mitglieder des Europäischen Parlaments in der Delegation der Europäischen Gemeinschaften. Ich habe bei beiden Gelegenheiten die hervorragende Zusammenarbeit mit der Parlamentsdelegation geschätzt und genossen. Die Anwesenheit und die Aktivität der Mitglieder des Europäischen Parlaments bei jenen Ereignissen und bei bilateralen Treffen mit anderen Parlamentariern waren sehr hilfreich.
In einem Schreiben an Präsident Cox bekräftigte Kommissionspräsident Prodi vor kurzem, dass die Kommission auf der Grundlage der Rahmenvereinbarung über die Beziehungen zwischen Parlament und Kommission die Einbeziehung von acht Abgeordneten des Europäischen Parlaments als Beobachter in unserer Gemeinschaftsdelegation für COP 8 akzeptieren könnte. Die Einbindung der Parlamentsmitglieder in die COP-Delegation folgt den festgelegten Regeln über die Präsenz der Mitglieder des Parlaments in Delegationen zu internationalen Konferenzen.
Nach unserer gestrigen Diskussion haben wir beschlossen, seitens der Kommission alles zu unternehmen, um zu erreichen, dass Teile der Rundtisch-Gespräche öffentlich geführt oder für Mitglieder des Europäischen Parlaments zugänglich gemacht werden, aber wir sind von einer UNO-Organisation abhängig und können also nur fragen. Sie werden dann den Rat und die Mitgliedstaaten fragen müssen, ob es möglich wäre, an Koordinierungstreffen teilzunehmen.
Diese Frage wird in einem generelleren Zusammenhang zur Sprache kommen müssen, weil es nicht nur die Abgeordneten betrifft, die an diesem und anderen Treffen zum Klimawandel teilnehmen, sondern auch zu anderen internationalen Foren reisen. Für die Zukunft wird es wichtig sein, sich über die verschiedenen Funktionen und Verantwortlichkeiten der Kommission, der Mitgliedstaaten und der Mitglieder des Europäischen Parlaments klar zu werden. Jetzt dürfte nicht die Zeit sein, alle Regeln der geltenden Vereinbarung zu ändern, aber später sollte die Frage auf eine allgemeinere Ebene gehoben, und es sollten eindeutige Regeln für die Zukunft aufgestellt werden.
Ich habe die Zusammenarbeit mit den Abgeordneten des Europäischen Parlaments außerordentlich geschätzt. Ich hoffe, das wird auch bei der COP 8 in Indien so sein.
Zunächst bietet COP 8 nach Bonn und Marrakesch eine Gelegenheit, die Verpflichtungen der entwickelten Länder zur Reduzierung der Treibhausgasemissionen zu bekräftigen und jene Länder, die das Kyoto-Protokoll noch nicht ratifiziert haben, erneut aufzufordern, dies in naher Zukunft zu tun. Bei den Diskussionen auf der COP 8 in Indien wird es vor allem um Fortschritte bei der Umsetzung gehen, das heißt, den Stand festzustellen. Die Bedenken der Entwicklungsländer betreffen die Anpassung an den Klimawandel und die Einleitung eines Prozesses weiterer Maßnahmen nach 2012, also eines zweiten Verpflichtungszeitraums.
Über den Fortgang der Konferenz wird ausführlich in einer täglichen Erklärung berichtet. Wenn Sie jedoch danach fragen, wie wichtig diese Konferenz im Vergleich mit den anderen ist, kann ich sagen, dass Verhandlungen über wesentliche inhaltliche Fragen nicht vorgesehen sind. Es besteht also ein Unterschied zwischen früheren COP-Treffen und diesem. Das soll nicht heißen, dass diese Konferenz nicht wichtig wäre, aber sie findet noch nicht auf der Ebene echter Verhandlungen statt.
Wir können damit rechnen, dass die Entwicklungsländer uns als industrialisierte Welt an unsere Verpflichtungen aus der Klimakonvention erinnern, wenn es darum geht, ihnen beim Aufbau von Kapazitäten und bei der Anpassung an den Klimawandel zu helfen. Die Europäische Union wünscht sich gemeinsam mit anderen entwickelten Ländern eine erste Diskussion, um über das weitere Vorgehen in der zweiten Verpflichtungsperiode zu entscheiden und diesen Prozess in Neu-Delhi in Gang zu setzen. Der Rat „Umwelt“ hat in der vergangenen Woche ebenfalls andere Länder aufgefordert, sich an einem Dialog über diese Frage zu beteiligen.
Ich kann mir vorstellen, dass es die Rolle der Europäischen Union sein wird, zwischen Japan, den Vereinigten Staaten und anderen Ländern, die von jetzt an die Entwicklungsländer gern zu zahlenmäßigen Verpflichtungen für die zweite Verpflichtungsperiode bewegen wollen, Brücken aufzubauen zu versuchen. Die Entwicklungsländer sind dagegen und argumentieren natürlich von einem politischen Standpunkt aus, es sei unsere Aufgabe, auf dem Weg voranzugehen, um zu beweisen, dass wir unsere Treibhausgase ernsthaft verringern wollen, bevor sie selbst irgend etwas akzeptieren, was ihre Entwicklung hemmen könnte. Diese Debatte wird vermutlich einsetzen, aber wir in der Europäischen Union haben gesagt, wir sollten uns auf die In-Gang-Setzung des Prozesses konzentrieren, da unser erstes Ziel das In-Kraft-Treten des Kyoto-Protokolls ist. Wir sollten uns durch nichts von der Erreichung dieses Ziels aufhalten lassen.
Die Kommission wird gemeinsam mit den Mitgliedstaaten die COP 8 dazu nutzen, die Bedeutung der Umsetzung des Kyoto-Protokolls und der in Bonn und Marrakesch erzielten Vereinbarungen hervorzuheben. Wir begrüßen die verschiedenen Punkte, die in der Entschließung des Europäischen Parlaments vom 2. Oktober aufgeworfen wurden, und werden sie uns so weit es geht zu eigen machen.
Eine weitere Frage, die wir auf der COP 8 verfolgen werden, ist auch eine Fortsetzung der Koalition des Willens für erneuerbare Energien, die von der Europäischen Union in Johannisburg angestoßen wurde. Wir werden den weiteren Weg mit gleichgesinnten Ländern diskutieren und andere zur Teilnahme auffordern.
Wie Sie wissen, wird das Kyoto-Protokoll in Kraft treten, sobald das Protokoll von 55 Parteien, die mindestens 55 % der Emissionen aus Anhang 1 zu vertreten haben, ratifiziert wurde. Bisher haben 95 Länder, die 37,1 % der Emissionen repräsentieren, das Protokoll von Kyoto ratifiziert. Sie stehen für etwa zwei Drittel der Weltbevölkerung. Das Tempo der Ratifizierung, und das betrifft jetzt Ihre zweite Frage, Frau Jackson, hat vor und auf dem Weltgipfel in Johannesburg zugenommen. Oft werden durch solche Ereignisse derartige Reaktionen ausgelöst. Das ist gut, aber entscheidend ist, die Länder zur Ratifizierung des Protokolls zu bewegen und mit seiner Umsetzung voranzukommen. Auf dem Weltgipfel sagten Kanada und Russland, sie beabsichtigten die Ratifizierung, während größere Entwicklungsländer wie China, Indien und Brasilien es nunmehr getan haben.
Meiner Meinung nach ist es nun am wichtigsten, weiter Druck auf Russland auszuüben, weil wir wissen, dass die Ratifizierung durch Russland, das 17,4 % der Emissionen repräsentiert, zur Erreichung der für das In-Kraft-Treten des Kyoto-Protokolls notwendigen Schwelle von 55 % entscheidend ist. Wir sind natürlich mit den russischen Behörden in Kontakt und verfolgen aufmerksam die Fortschritte auf dem Weg zur Ratifizierung in dem Land. Mein Kollege und ich haben andere Vertragsparteien in bilateralen Begegnungen gedrängt, das Kyoto-Protokoll zu ratifizieren, und das werden wir auch weiter tun. Wir haben alles in unseren Kräften Stehende getan, reisen um die Welt, sprechen mit Australien und anderen Ländern im täglichen bilateralen Umfeld, lenken die Aufmerksamkeit auf diese Frage und auf die Bedeutung der Ratifizierung des Kyoto-Protokolls. Wir fordern weiterhin die USA und Australien auf, zum Prozess von Kyoto zurückzukehren."@de7
".
Κύριε Πρόεδρε, σας ευχαριστώ για αυτές τις πολύ βάσιμες ερωτήσεις σχετικά με την COP 8, όπως ονομάζεται, στις οποίες θα προσπαθήσω να απαντήσω με όσο το δυνατόν μεγαλύτερη σαφήνεια.
Το ευρωπαϊκό πρόγραμμα για την αλλαγή του κλίματος, στο οποίο αναφέρθηκε η κ. Jackson, ξεκίνησε στις 8 Μαρτίου 2000 και έχει προσδιορίσει βασικά στοιχεία για μια οικονομικά αποδοτική στρατηγική σε ολόκληρη την ΕΕ, προκειμένου να καταπολεμηθεί η αλλαγή του κλίματος. Η ανακοίνωσή μας το περασμένο έτος σκιαγράφησε μια πρώτη δέσμη δέκα μέτρων με μια οικονομικά αποδοτική πιθανότητα μείωσης μεταξύ 122 και 178 εκατ. τόνων ισοδύναμου CO2. Αυτό αντιστοιχεί περίπου στο μισό του στόχου του -8% του Κυότο.
Η Επιτροπή έχει ήδη παρουσιάσει προτάσεις για ορισμένα από αυτά τα μέτρα, συμπεριλαμβανομένων ενός ευρωπαϊκού συστήματος εμπορίας εκπομπών, της ενεργειακής απόδοσης των κτηρίων, της συμπαραγωγής και μιας στρατηγικής για την αύξηση της χρήσης των βιοκαυσίμων στις οδικές μεταφορές. Άλλα μέτρα, όπως η νομοθεσία για τις προδιαγραφές ελάχιστης ενεργειακής απόδοσης για εξοπλισμό τελικής χρήσης ή για την προώθηση υπηρεσιών ενέργειας, και για φθοριούχα αέρια, βρίσκονται στο στάδιο του σχεδιασμού. Όμως, είναι αλήθεια ότι ορισμένα από τα κράτη μέλη θα πρέπει να κάνουν σοβαρά βήματα, ώστε να αντιμετωπίσουν τη σημερινή τάση όσον αφορά τις εκπομπές αερίων θερμοκηπίου. Δεν είναι δυνατόν να χαλαρώσει η επαγρύπνηση σε αυτόν τον τομέα.
Οι μεταφορές έχουν επισημανθεί ως ένας από τους πιο δύσκολους τομείς, όπου οι εκπομπές διοξειδίου του άνθρακα από τις μεταφορές σημειώνουν τη γρηγορότερη αύξηση, παρόλη την πρόοδο που σημειώθηκε μέσω της συμφωνίας μας με την Ένωση Ευρωπαίων Κατασκευαστών Αυτοκινήτων. Η Επιτροπή έχει επισημάνει ότι οι αλλαγές στα σημερινά πρότυπα κινητικότητας πρέπει να αποτελέσουν υψηλή προτεραιότητα.
Όσον αφορά τον ρόλο των βουλευτών του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, οι βουλευτές που συνάντησα εχθές, μέλη της αντιπροσωπείας που θα μεταβεί στην Ινδία, θεωρούν απογοητευτικό το γεγονός ότι βρίσκονται συχνά στην ίδια ομάδα με τις ΜΚΟ. Ως παρατηρητές, δεν θα έχουν πρόσβαση στις διαπραγματεύσεις ή στις συζητήσεις στρογγυλής τραπέζης στο Νέο Δελχί.
Βουλευτές του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου συμμετέχουν στην αντιπροσωπεία των Ευρωπαϊκών Κοινοτήτων σε προηγούμενες COP στη Βόννη και στο Μαρακές. Και στις δύο περιπτώσεις, εκτίμησα και απόλαυσα την εξαιρετική συνεργασία με την αντιπροσωπεία του ΕΚ. Υπήρξε πολύ χρήσιμη η παρουσία και η δραστηριότητα βουλευτών του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου σε αυτές τις περιστάσεις και σε διμερείς συναντήσεις με άλλους κοινοβουλευτικούς εκπροσώπους.
Σε μια επιστολή προς τον Πρόεδρο Cox, ο Πρόεδρος της Επιτροπής, κ. Πρόντι, επιβεβαίωσε πρόσφατα ότι, βάσει της συμφωνίας πλαίσιo για τις σχέσεις μεταξύ του Κοινοβουλίου και της Επιτροπής, η Επιτροπή θα μπορούσε να δεχτεί να συμμετέχουν βουλευτές του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου ως παρατηρητές στην αντιπροσωπεία της κοινότητας για την COP 8. Η συμμετοχή των βουλευτών του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου στην αντιπροσωπεία της COP ακολουθεί τους ισχύοντες κανόνες σχετικά με την παρουσία βουλευτών του Κοινοβουλίου σε αντιπροσωπείες σε διεθνείς διασκέψεις.
Αποφασίσαμε, κατόπιν της χθεσινής μας συζήτησης, ότι εμείς, από την πλευρά της Επιτροπής, θα κάνουμε ό,τι μπορούμε, για να δούμε εάν ορισμένα αποσπάσματα των συζητήσεων στρογγυλής τραπέζης θα μπορούσαν να δημοσιοποιηθούν ή να είναι ανοικτά σε βουλευτές του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, αλλά αρμόδιος για να το αποφασίσει είναι ένας οργανισμός των ΗΕ, και επομένως το μόνο που μπορούμε να κάνουμε είναι να το ζητήσουμε. Θα πρέπει, στη συνέχεια, να ρωτήσετε το Συμβούλιο και τα κράτη μέλη εάν θα ήταν δυνατή η συμμετοχή σε συντονιστικές συνεδριάσεις.
Αυτό το ζήτημα θα πρέπει να τεθεί σε πιο γενικό πλαίσιο, διότι δεν αφορά μόνον τους βουλευτές του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου που παρακολουθούν αυτήν και άλλες συναντήσεις για την αλλαγή του κλίματος, αλλά επίσης και άλλα διεθνή φόρα. Είναι σημαντικό να ξεκαθαριστούν για το μέλλον οι διαφορετικοί ρόλοι και οι ευθύνες της Επιτροπής, των κρατών μελών και των βουλευτών του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου. Ίσως να μην είναι τώρα η κατάλληλη στιγμή για να αλλάξουν όλοι οι κανόνες στην υπάρχουσα συμφωνία, αλλά αργότερα θα εξεταστεί σε πιο γενικό πλαίσιο και θα αποσαφηνιστούν οι κανόνες που καθιερώθηκαν για το μέλλον.
Εκτίμησα πολύ τη συνεργασία με τους βουλευτές του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου. Ελπίζω ότι θα συνεχιστεί στην COP 8 στην Ινδία.
Καταρχάς, μετά τη Βόννη και το Μαρακές, η COP 8 είναι μια ευκαιρία ενίσχυσης των δεσμεύσεων εκ μέρους των αναπτυγμένων χωρών, προκειμένου να μειωθούν οι εκπομπές αερίων θερμοκηπίου και να επαναληφθούν οι εκκλήσεις προς αυτές τις χώρες που δεν έχουν ακόμη επικυρώσει το Πρωτόκολλο του Κυότο να το επικυρώσουν στο εγγύς μέλλον. Οι συζητήσεις στην COP 8 στην Ινδία θα περιστραφούν, καταρχάς, γύρω από την πρόοδο της εφαρμογής. Αυτό γίνεται για να προσδιοριστεί η κατάσταση που επικρατεί. Οι ανησυχίες των αναπτυσσόμενων χωρών έχουν σχέση με την προσαρμογή στην αλλαγή του κλίματος και την έναρξη μιας διαδικασίας για λήψη περαιτέρω δράσης μετά το 2012, για μια δεύτερη περίοδο δέσμευσης.
Η πρόοδος της Διάσκεψης θα περιγραφεί λεπτομερώς σε μια ημερήσια δήλωση. Ωστόσο, εάν ερωτάτε πόσο σημαντική είναι αυτή η διάσκεψη σε σύγκριση με τις άλλες, μπορώ να πω ότι δεν προβλέπονται διαπραγματεύσεις για μεγάλα ζητήματα ουσίας. Επομένως, υπάρχει διαφορά μεταξύ των προηγούμενων συναντήσεων COP και αυτής. Αυτό δεν σημαίνει ότι δεν είναι σημαντική, αλλά δεν βρίσκεται στο επίπεδο των πραγματικών διαπραγματεύσεων έως αυτήν τη στιγμή.
Μπορούμε να αναμένουμε από τις αναπτυσσόμενες χώρες να υπενθυμίσουν στον εκβιομηχανισμένο κόσμο τις υποχρεώσεις μας που προβλέπονται από τη σύμβαση για το κλίμα, όσον αφορά την παροχή βοήθειας προς αυτές στον τομέα της δημιουργίας ικανοτήτων και της προσαρμογής στην αλλαγή του κλίματος. Η Ευρωπαϊκή Ένωση, από κοινού με άλλες αναπτυγμένες χώρες, επιθυμεί να διεξαχθεί μια προκαταρκτική συζήτηση σχετικά με τη διαδικασία απόφασης περαιτέρω δράσης για τη δεύτερη περίοδο δέσμευσης και να εγκαινιαστεί αυτή η διαδικασία στο Νέο Δελχί. Το Συμβούλιο Περιβάλλοντος, επίσης, κάλεσε άλλες χώρες να ξεκινήσουν διάλογο σχετικά με αυτήν την ερώτηση, την περασμένη εβδομάδα.
Μπορώ να προσδοκώ ότι ο ρόλος της Ευρωπαϊκής Ένωσης θα είναι να προσπαθήσει να οικοδομήσει γέφυρες μεταξύ της Ιαπωνίας, των Ηνωμένων Πολιτειών και άλλων χωρών που θα ήθελαν να πιέσουν τις αναπτυσσόμενες χώρες να κινηθούν προς προσδιορισμένες ποσοτικά δεσμεύσεις για τη δεύτερη περίοδο δέσμευσης, όπως τώρα. Οι αναπτυσσόμενες χώρες αντιτίθενται σε αυτό και, φυσικά, υποστηρίζουν από πολιτική άποψη ότι ο ρόλος μας είναι να είμαστε πρωτοπόροι, να δείξουμε ότι είμαστε σοβαροί όσον αφορά τη μείωση των εκπομπών αερίων θερμοκηπίου, πριν αποδεχτούν οτιδήποτε θα μπορούσε να παρεμποδίσει την ανάπτυξή τους. Επομένως, αυτή η συζήτηση πιθανόν να ξεκινήσει, αλλά εμείς στην Ευρωπαϊκή Ένωση έχουμε πει ότι πρέπει να εστιάσουμε την προσοχή μας στην καθιέρωση της διαδικασίας, διότι ο πρώτος στόχος μας είναι να τεθεί σε ισχύ το Πρωτόκολλο του Κυότο. Δεν πρέπει να επιτρέψουμε σε τίποτα να μας σταματήσει από την επίτευξη αυτού του στόχου.
Η Επιτροπή από κοινού με τα κράτη μέλη θα χρησιμοποιήσει την COP 8, προκειμένου να δώσει έμφαση στη σημασία της εφαρμογής του Πρωτοκόλλου του Κυότο και στις συμφωνίες που επιτεύχθηκαν στη Βόννη και στο Μαρακές. Επικροτούμε τα διάφορα σημεία που περιλαμβάνονται στο ψήφισμα του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου της 2ας Οκτωβρίου και θα τα θέσουμε στο τραπέζι των διαπραγματεύσεων όσο το δυνατόν περισσότερο.
Ένα ζήτημα που θα θέσουμε στην COP 8 είναι επίσης να δοθεί συνέχεια στον συνασπισμό όσων διάκεινται ευνοϊκά προς την ανανεώσιμη ενέργεια, τον οποίον εγκαινίασε η Ευρωπαϊκή Ένωση στο Γιοχάνεσμπουργκ. Θα συζητήσουμε τον τρόπο για να προχωρήσουμε με χώρες που έχουν τον ίδιο σκοπό και να ενθαρρύνουμε και άλλες να συμπλεύσουν μαζί μας.
Όπως γνωρίζετε, το Πρωτόκολλο του Κυότο θα τεθεί σε ισχύ μόλις επικυρωθεί από 55 συμβαλλόμενα μέλη που εκπροσωπούν τουλάχιστον το 55% των εκπομπών του Παραρτήματος 1. Έως τώρα, έχει επικυρωθεί από 95 χώρες που εκπροσωπούν το 37,1% και τα δύο τρίτα περίπου του παγκόσμιου πληθυσμού. Η ταχύτητα επικύρωσης, και αυτό αφορά τη δεύτερη ερώτησή σας, κυρία Jackson, αυξήθηκε πριν και κατά τη διάρκεια της Παγκόσμιας Διάσκεψης Κορυφής στο Γιοχάνεσμπουργκ. Τέτοια γεγονότα συχνά προκαλούν αυτό το είδος αντίδρασης. Αυτό είναι καλό, όμως το σημαντικό είναι να πεισθούν οι χώρες να επικυρώσουν το Πρωτόκολλο και να σημειώσουν πρόοδο όσον αφορά την εφαρμογή του. Ο Καναδάς και η Ρωσία δήλωσαν, κατά τη διάρκεια της Παγκόσμιας Διάσκεψης Κορυφής, ότι σκοπεύουν να το επικυρώσουν, ενώ μεγάλες αναπτυσσόμενες χώρες, όπως η Κίνα, η Ινδία και η Βραζιλία, το έχουν ήδη κάνει αυτό.
Θα έλεγα ότι το πιο σημαντικό τώρα είναι να συνεχίσουμε να ασκούμε πίεση στη Ρωσία, διότι γνωρίζουμε ότι η επικύρωση από τη Ρωσία, η οποία αντιπροσωπεύει το 17,4% των εκπομπών, είναι σημαντική προκειμένου να επιτευχθεί το κατώτατο όριο του 55% που απαιτείται, ώστε να τεθεί σε ισχύ το Πρωτόκολλο του Κυότο. Είμαστε, φυσικά, σε επαφή με τις ρωσικές αρχές και παρακολουθούμε εκ του σύνεγγυς την πρόοδο όσον αφορά την επικύρωση στη Ρωσία. Ο συνάδελφός μου και εγώ καλέσαμε τα άλλα συμβαλλόμενα μέρη, με τα οποία έχουμε διμερής συναντήσεις, να επικυρώσουν το Πρωτόκολλο του Κυότο και συνεχίζουμε να κάνουμε το ίδιο. Έχουμε κάνει ό,τι μπορούμε, ταξιδεύοντας σε όλο τον κόσμο, μιλώντας στην Αυστραλία και σε άλλες χώρες σε καθημερινό διμερές πλαίσιο, εφιστώντας την προσοχή σε αυτό το ζήτημα και στη σημασία της επικύρωσης του Πρωτοκόλλου του Κυότο. Επομένως, συνεχίζουμε να καλούμε τις ΗΠΑ και την Αυστραλία να επιστρέψουν στη διαδικασία του Κυότο."@el8
"Señor Presidente, gracias por estas inteligentes preguntas sobre la COP 8, como suele denominarse, que intentaré responder de la forma más clara posible.
El programa europeo sobre el cambio climático que comentaba la Sra. Jackson se lanzó el 8 de marzo de 2000 y ha identificado los elementos clave para una estrategia rentable en el ámbito de la UE para combatir el cambio climático. Nuestra comunicación del año pasado perfilaba un primer paquete de diez medidas con un potencial de reducción rentable de entre 122 y 178 millones de toneladas equivalentes de CO2. Esto nos deja casi a mitad de camino de nuestro objetivo de Kioto, de –8%.
La Comisión ya ha presentado propuestas para varias de estas medidas, incluido un programa de comercialización de emisiones de la UE, el rendimiento energético de los edificios, la cogeneración y una estrategia para aumentar el uso de biocombustibles en el transporte por carretera. Y se están tramitando otros, como la legislación sobre los niveles mínimos de eficiencia energética para los equipos de uso final o la promoción de servicios energéticos y sobre gases fluorados. Pero es cierto que algunos de nuestros Estados miembros tendrán que tomar medidas importantes para resolver su tendencia actual en lo que se refiere a las emisiones de gases invernadero. No se pueden permitir ser tolerantes en este tema.
El transporte se ha revelado como uno de los sectores más intratables, donde las emisiones de dióxido de carbono aumentan con gran rapidez a pesar del progreso que representa nuestro acuerdo con la Asociación Europea de Fabricantes de Automóviles. La Comisión ha indicado que habrá que otorgar máxima prioridad a los cambios en los modelos actuales de movilidad.
Volviendo al papel de los diputados y diputadas, aquellos con los que me reuní ayer, que formarán parte de la delegación que irá a la India, consideran frustrante que muchas veces les coloquen en el mismo grupo que las ONG. Como observadores, no tendrán acceso a las negociaciones o a las mesas redondas de Nueva Delhi.
En las COP de Bonn y Marrakech algunos diputados del Parlamento Europeo formaban parte de la delegación de las Comunidades Europeas. En ambas ocasiones agradecí y aproveché la importante cooperación con la delegación del Parlamento Europeo. Ha sido muy útil que algunos miembros del Parlamento Europeo estuvieran presentes y participaran en dichas ocasiones y en las reuniones bilaterales con otros parlamentarios.
En una carta al Presidente Cox, el presidente de la Comisión, Sr. Prodi, confirmó hace poco que, basándose en el acuerdo marco sobre relaciones entre Parlamento y Comisión, la Comisión podía aceptar la inclusión de ocho miembros del Parlamento Europeo como observadores en nuestra delegación de la Comunidad para la COP 8. La inclusión de los diputados en la delegación de la COP sigue las normas establecidas sobre la presencia de miembros del Parlamento en las delegaciones que participan en las conferencias internacionales.
Después de nuestras discusiones de ayer, decidimos que por parte de la Comisión haremos todo lo que podamos para ver si algunas partes de los debates en mesa redonda pueden ser públicos o abiertos a los miembros del Parlamento Europeo, pero estamos en manos de una organización de las Naciones Unidas, de modo que sólo podemos pedir. De modo que deberán pedir al Consejo y a los Estados miembros si sería posible participar en las reuniones de coordinación.
Este tema tendrá que plantearse en un contexto más general, porque afecta no sólo a los diputados que asisten a ésta y a otras reuniones sobre el cambio climático, sino también a otros foros internacionales. Es importante establecer para el futuro los diversos papeles y responsabilidades de la Comisión, los Estados miembros y los miembros del Parlamento Europeo. Quizás ahora no es el momento de cambiar todas las normas del acuerdo existente, pero más adelante debería plantearse de forma más general y establecer unas normas más claras.
Agradezco en gran manera la cooperación con los miembros del Parlamento Europeo. Espero que seguirá siendo así en la COP 8 en la India.
En primer lugar, después de Bonn y Marrakech, la COP 8 es una oportunidad para reforzar los compromisos de los países desarrollados para reducir las emisiones de gases invernadero y repetir las llamadas a aquellos países que todavía no han ratificado el Protocolo de Kioto para que lo hagan en un futuro próximo. Los debates de la COP 8 en la India se centrarán ante todo en el progreso de la aplicación. Se hace para establecer cuál es la situación. Los países en desarrollo se preocupan por la adaptación al cambio climático y la iniciación de un proceso de nuevas medidas a tomar después de 2012, un segundo período de compromiso.
El progreso de la Conferencia se detallará en un informe diario. Sin embargo, si me preguntan qué importancia tiene esta conferencia en comparación con las demás, puedo decir que no se prevén negociaciones sobre temas sustanciales. De modo que hay una diferencia entre los encuentros anteriores de la COP y éste. No quiero decir que no sea importante, pero de momento no tiene el nivel de unas verdaderas negociaciones.
Podemos esperar que los países en desarrollo nos recuerden al mundo industrializado nuestras obligaciones para con la convención climática cuando se trate de ayudarles a favorecer la capacitación y adaptarse al cambio climático. La Unión Europea, junto con otros países desarrollados, quiere celebrar un debate inicial sobre el proceso para decidir nuevas medidas para el segundo período de compromiso e iniciar este proceso en Nueva Delhi. La semana pasada el Consejo de Medio Ambiente también pidió a otros países que participaran en un diálogo sobre este tema.
Puedo anticipar que el papel de la Unión Europea será intentar construir puentes entre Japón, los Estados Unidos y otros países que podrían impulsar a los países en desarrollo hacia unos compromisos cuantificables para el segundo período de compromiso, a partir de ahora. Los países en desarrollo se oponen a ello y, naturalmente, argumentan desde un punto de vista político que nuestro papel es dar ejemplo, para demostrar que somos serios a la hora de reducir nuestras emisiones de gases invernadero, antes de que ellos acepten nada que pueda perjudicar su desarrollo. De modo que probablemente se iniciará este debate, pero en la Unión Europea hemos dicho que deberíamos concentrarnos en establecer el proceso, porque nuestro primer objetivo es que entre en vigor el Protocolo de Kioto. No debemos dejar que nada nos impida alcanzar este objetivo.
La Comisión, junto con los Estados miembros, utilizará la COP 8 para resaltar la importancia de aplicar el Protocolo de Kioto y los acuerdos alcanzados en Bonn y Marrakech. Agradecemos los diversos puntos planteados en la resolución del 2 de octubre del Parlamento Europeo e intentaremos aceptarlos en la medida de lo posible.
Un aspecto que perseguiremos en la COP 8 es un nuevo avance hacia la coalición de voluntades en cuanto a energía renovable que la Unión Europea inició en Johanesburgo. Discutiremos el camino a seguir con los países que piensen lo mismo y animaremos a los demás para que se unan a nosotros.
Como saben, el Protocolo de Kioto entrará en vigor cuando lo hayan ratificado 55 partes que representen al menos un 55% de las emisiones del Anexo 1. Hasta el momento, han ratificado el Protocolo de Kioto 95 países que representan un 37,1% de las emisiones, y que constituyen más o menos dos tercios de la población mundial. La rapidez de la ratificación, y esto responde ya a su segunda pregunta, señora Jackson, aumentó antes y durante la Cumbre Mundial de Johanesburgo. Este tipo de acontecimientos suelen fomentar este tipo de reacciones. Y está muy bien, pero lo importante es conseguir que los países ratifiquen el Protocolo y que progresen en su aplicación. Durante la Cumbre Mundial, Canadá y Rusia dijeron que tienen intención de ratificarlo, mientras que otros países en desarrollo, como China, India y Brasil, ya lo han hecho.
Yo diría que lo más importante ahora es seguir presionando a Rusia, porque todos sabemos que la ratificación de Rusia, que representa un 17,4 de las emisiones, es esencial para llegar al 55% necesario para que entre en vigor el Protocolo de Kioto. Naturalmente, estamos en contacto con las autoridades rusas y seguimos muy de cerca el progreso hacia la ratificación en Rusia. Mi colega y yo hemos instado a otras partes, con las que mantenemos reuniones bilaterales, para que ratifiquen el Protocolo de Kioto, y seguiremos haciéndolo. Hemos hecho todo lo que hemos podido, viajando por todo el mundo para hablar con Australia y otros países en el contexto bilateral de cada día, llamando la atención sobre este tema y la importancia de ratificar el Protocolo de Kioto. Y seguimos pidiendo a los Estados Unidos y a Australia que vuelvan al proceso de Kioto."@es12
". – Arvoisa puhemies, kiitos COP 8 -kokoukseksi kutsumaamme konferenssia koskevista kysymyksistä. Ne ovat perusteltuja, ja yritän vastata niihin mahdollisimman tarkasti.
Jacksonin mainitsema eurooppalainen ilmastonmuutosohjelma käynnistettiin 8. maaliskuuta 2000, ja siihen sisältyy perusedellytykset Euroopan unionin kustannusvaikuttavalle strategialle ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Viime vuonna antamassamme tiedonannossa esitettiin ensimmäinen kymmenen toimenpiteen paketti, jolla aikaansaatava kustannusvaikuttava vähentämispotentiaali on noin
122–178 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Tämä olisi lähes puolet Kioton pöytäkirjan 8 prosentin vähentämistavoitteesta.
Komissio on jo esittänyt useita toimenpide-ehdotuksia, jotka koskevat esimerkiksi EU:n päästökauppajärjestelmää, rakennusten energiatehokkuutta, yhdistettyä sähkön ja lämmön tuottoa sekä strategiaa biopolttoaineiden käytön lisäämiseksi maantieliikenteessä. Valmisteilla on muitakin lainsäädäntöehdotuksia, jotka koskevat esimerkiksi loppukäyttöön tarkoitettujen laitteiden vähimmäistehokkuuteen liittyviä vaatimuksia tai energiapalvelujen edistämistä sekä fluorattuja kaasuja koskevaa lainsäädäntöä. On kuitenkin totta, että joillakin jäsenvaltioilla on edessään runsaasti työtä, jotta ne saavuttavat kasvihuonekaasupäästöjen nykyisen torjunnan tason. Tällä alalla ei ole varaa löysäilyyn.
Liikenneala on osoittautunut yhdeksi hankalammista aloista, sillä liikenteen hiilidioksidipäästöt lisääntyvät nopeimmin, vaikka yhteistyö Euroopan autonvalmistajien yhdistyksen kanssa onkin edistynyt yhdistyksen kanssa tehdyn sopimuksen ansiosta. Komissio on ilmoittanut, että nykyiset liikkumiskäytännöt on asetettava ensisijaisiksi tarkastelun kohteiksi.
Seuraavaksi käsittelen parlamentin jäsenten asemaa. Eilen tapaamani parlamentin jäsenet, jotka ovat Intiaan lähtevän valtuuskunnan jäseniä, pitivät turhauttavana sitä, että heidät laitetaan usein samaan ryhmään kansalaisjärjestöjen kanssa. Tarkkailijoina he eivät voi osallistua New Delhissä käytäviin neuvotteluihin tai pyöreän pöydän keskusteluihin.
Euroopan parlamentin jäseniä on osallistunut yhteisön valtuuskuntaan aikaisemmissa COP-kokouksissa Bonnissa ja Marrakechissa. Molemmissa kokouksissa olin tyytyväinen erinomaisesti toimineeseen yhteistyöhön Euroopan parlamentin valtuuskunnan kanssa. Euroopan parlamentin jäsenten läsnäolosta ja toiminnasta on ollut paljon apua kokouksissa ja muiden parlamentin edustajien kanssa pidetyissä kahdenvälisissä kokouksissa.
Puhemies Coxille äskettäin lähettämässään kirjeessä komission puheenjohtaja Prodi vahvisti, että komissio hyväksyy Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen perusteella, että kahdeksan Euroopan parlamentin jäsentä osallistuu tarkkailijoina yhteisön COP 8 -kokouksen valtuuskuntaan. Parlamentin jäsenet otetaan COP-valtuuskuntaan parlamentin jäsenten läsnäolosta kansainvälisten konferenssien valtuuskunnissa laadittujen sääntöjen mukaisesti.
Eilisen keskustelumme perusteella päätimme, että komissio tekee kaikkensa selvittääkseen, voidaanko osa pyöreän pöydän keskusteluista muuttaa julkisiksi tai avoimiksi Euroopan parlamentin jäsenille. Toiminnasta kuitenkin vastaa YK:n järjestö, joten voimme ainoastaan kysyä asiaa. Koordinointikokouksiin osallistumisesta teidän on kysyttävä neuvostolta ja jäsenvaltioilta.
Tätä asiaa on syytä käsitellä laajemmassa yhteydessä, sillä kyse on Euroopan parlamentin jäsenten osallistumisesta sekä tähän ja muihin ilmastonmuutosta koskeviin kokouksiin että muihin kansainvälisiin tapaamisiin. On tärkeää määritellä, millainen asema ja vastuu komissiolla, jäsenvaltioilla ja Euroopan parlamentin jäsenillä on tulevaisuudessa. Nyt ei ehkä kuitenkaan ole sopiva hetki muuttaa kaikkia sopimuksen nykyisiä sääntöjä, mutta jatkossa asiaa olisi käsiteltävä yleisemmin, ja siitä olisi laadittava selkeät säännöt tulevaisuutta varten.
Olen ollut todella tyytyväinen yhteistyöhön Euroopan parlamentin jäsenten kanssa. Toivottavasti yhteistyö jatkuu yhtä hyvänä Intian COP 8 -kokouksessa.
Ensiksikin on todettava, että Bonnin ja Marrakechin konferenssien jälkeen COP 8 -kokous on tilaisuus, jossa voimme saada vahvistuksen teollisuusmaiden sitoumuksesta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen sekä kehottaa kertaalleen maita, jotka eivät ole ratifioineet Kioton pöytäkirjaa, ratifioimaan sen lähitulevaisuudessa. Intian COP 8 -kokouksessa keskustellaan ensinnäkin täytäntöönpanon edistymisestä yleiskuvan saamiseksi pöytäkirjan tilanteesta. Kehitysmaiden huolenaiheena ovat ilmastonmuutokseen mukautuminen ja vuonna 2012 alkavan toisen sitoumuskauden toimien aloittaminen.
Konferenssin edistymisestä kerrotaan päivittäisellä ilmoituksella. Kysymykseenne siitä, kuinka tärkeä tämä konferenssi on edellisiin verrattuna, vastaan, ettei tärkeitä ydinkysymyksiä koskevia neuvotteluja ole suunnitteilla, ja tässä suhteessa tämänkertainen COP-kokous on erilainen kuin aikaisemmat kokoukset. Tämä ei tarkoita, etteikö kokous olisi tärkeä, vaan että vielä ei ole todellisten neuvottelujen aika.
Kokouksessa kehitysmaat luultavasti muistuttavat teollisuusmaita siitä, että ilmastosopimuksen mukaan teollisuusmailla on velvollisuus auttaa kehitysmaita lisäämään valmiuksia ja mukautumaan ilmastonmuutokseen. Euroopan unionin maat ja muut teollistuneet maat haluavat neuvotella alustavasti siitä, miten toisen sitoumuskauden toimista päätetään, sekä aloittaa kyseisen prosessin New Delhissä. Ympäristöneuvosto pyysi viime viikolla, että muutkin maat osallistuisivat asiasta käytävään vuoropuheluun.
Kokouksessa Euroopan unioni luullakseni pyrkii toimimaan siltana Japanin, Yhdysvaltojen ja muiden sellaisten maiden välillä, jotka haluaisivat, että kehitysmaat sitoutuisivat tästä lähtien toisen sitoumuskauden määrällisiin tavoitteisiin. Kehitysmaat vastustavat määrällisiä tavoitteita ja esittävät poliittisena puolustuksenaan tietenkin, että teollistuneiden maiden olisi näytettävä mallia ja osoitettava, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen suhtaudutaan vakavasti. Ennen tällaisen näytön saamista kehitysmaat eivät suostu mihinkään, mikä voisi estää niiden kehittymistä. Näin ollen tämä keskustelu todennäköisesti aloitetaan, mutta Euroopan unionin kanta on, että neuvotteluissa olisi ensisijaisesti pyrittävä saamaan prosessia eteenpäin, sillä tärkein tavoitteemme on saada Kioton pöytäkirja voimaan. Mikään ei saa estää tämän tavoitteen saavuttamista.
Komissio ja jäsenvaltiot käyttävät COP 8 -kokouksen tarjoamaa tilaisuutta korostaakseen, kuinka tärkeää on panna täytäntöön Kioton pöytäkirja sekä Bonnissa ja Marrakechissa tehdyt sopimukset. Suhtaudumme myönteisesti useisiin kohtiin, joita Euroopan parlamentti esittää 2. lokakuuta antamassaan päätöslauselmassa, ja otamme ne huomioon mahdollisimman tarkasti.
Euroopan unioni perusti Johannesburgissa uusiutuviin energialähteisiin myönteisesti suhtautuvista maista ryhmän, jonka toimien seurantaa jatketaan COP 8 -kokouksessa. Samanhenkisten maiden kanssa keskustellaan tulevista toimista, ja muita maita kehotetaan liittymään ryhmään.
Kuten tiedätte, Kioton pöytäkirja tulee voimaan, kun 55 sopimuspuolta on ratifioinut sen. Näiden maiden yhteenlaskettujen päästöjen on katettava vähintään 55 prosenttia liitteen 1 maiden päästöistä. Tähän mennessä Kioton pöytäkirjan on ratifioinut 95 maata, joiden osuus maailman väestöstä on kaksi kolmasosaa ja päästöistä 37,1 prosenttia. Ratifiointi nopeutui – ja tämä koskee toista Jacksonin esittämää kysymystä – ennen Johannesburgin maailmanlaajuista huippukokousta ja sen aikana. Tällaiset kokoukset usein aiheuttavat vastaavanlaisia reaktioita. Tämähän on hyvä asia, mutta tärkeintä olisi saada maat ratifioimaan pöytäkirja ja edistymään sen täytäntöönpanossa. Kanada ja Venäjä ilmoittivat huippukokouksessa, että ne aikovat ratifioida pöytäkirjan, kun taas suuret kehitysmaat, kuten Kiina, Intia ja Brasilia, ovat sen jo ratifioineet.
Nyt on mielestäni tärkeintä jatkaa Venäjän painostamista, sillä tiedämme, että Kioton pöytäkirjan voimaan tulemiseksi tarvittavan 55 prosentin vähimmäismäärän saavuttaminen edellyttää, että Venäjä, jonka osuus päästöistä on 17,4 prosenttia, ratifioi pöytäkirjan. Olemme luonnollisesti yhteydessä Venäjän vallanpitäjiin ja seuraamme tiiviisti ratifioinnin edistymistä Venäjällä. Muiden osapuolten kanssa pitämissämme kahdenvälisissä kokouksissa olemme kollegani kanssa kannustaneet osapuolia ratifioimaan Kioton pöytäkirjan, ja jatkamme tätä työtä. Olemme tehneet kaikkemme, ja olemme matkustaneet ympäri maailmaa, keskustelleet Australian ja muiden maiden kanssa kahdenvälisissä tapaamisissa sekä kiinnittäneet huomiota tähän asiaan ja Kioton pöytäkirjan ratifioinnin merkitykseen. Pyydämme edelleen, että Yhdysvallat ja Australia osallistuisivat jälleen Kioton prosessiin."@fi5
".
Monsieur le Président, je vous remercie de poser ces questions importantes au sujet de la Huitième Conférence des parties, auxquelles je tâcherai de répondre le plus clairement possible.
Le programme européen de changement climatique auquel Madame Jackson a fait allusion a été lancé le 8 mars 2000 et a permis d'identifier des éléments clés afin d'établir une stratégie efficace et peu onéreuse qui s'étendrait à toute l'Union européenne pour combattre les changements climatiques. L'année passée, notre communication a ébauché un premier ensemble de dix mesures permettant une réduction efficace potentielle de l'ordre de 122 à 178 millions de tonnes de CO2. Nous serions alors à mi-chemin de notre objectif de -8 % décidé à Kyoto.
La Commission a déjà proposé plusieurs propositions pour certaines de ces mesures, notamment un système d'échange des émissions de l'Union européenne, les performances énergétiques des bâtiments, la cogénération et une stratégie visant à augmenter l'usage de biocarburants pour les transports routiers. D'autres sont en perspective, comme une législation sur les normes de capacité énergétique minimale du matériel en fin de vie ou la promotion des services d'énergie et sur les gaz fluorés. Mais il est vrai que certains de nos États membres devrons prendre de sérieuses mesures afin d'affronter la tendance actuelle en matière d'émission de gaz à effet de serre. Nul ne peut se permettre d'être laxiste dans ce domaine.
Le secteur des transports s'est révélé être un des plus difficiles, ses émissions de dioxyde de carbone étant celles qui augmentent le plus rapidement malgré les progrès réalisés grâce à notre accord avec l'Association des constructeurs européens d'automobiles. La Commission a d'ailleurs précisé que des modifications des modèles de mobilité devaient être une priorité.
À propos du rôle des députés européens, ceux que j'ai rencontré hier, et qui feront partie de la délégation en Inde, trouvent très frustrant le fait d'être régulièrement placés dans le même groupe que les ONG. En tant qu'observateurs, ils n'auront pas accès aux négociations ni aux tables rondes de discussions à New Delhi.
Des députés européens ont déjà fait partie de la délégation des Communautés européennes lors des Conférences des parties précédentes à Bonn et à Marrakech. À ces deux occasions, j'ai pu apprécier et me réjouir de l'extraordinaire coopération entretenue avec la délégation du Parlement européen. La présence et l'activité des députés européens lors de ces rassemblements et des séances bilatérales avec d'autres députés ont été très utiles. L'inclusion de députés européens dans la délégation de la Conférence des parties respecte la règle sur la présence de députés dans les délégations devant assister aux conférences internationales.
À la suite de notre discussion d'hier, nous avons décidé que nous, membres de la Commission, ferions tout ce qui est en notre pouvoir pour voir s'il est possible de rendre publiques certaines parties des discussions en table ronde ou du moins de les rendre accessibles aux députés européens. Ceci dit, nous dépendons d'une organisation des Nations unies, donc tout ce que nous pouvons faire est de leur demander si c'est possible. Après cela, vous devrez demander au Conseil et aux États membres s'il est possible de participer aux réunions de coordination.
Cette question devra être soulevée dans un contexte plus général car elle ne concerne pas uniquement les députés européens devant assister à des conférences sur les changements climatiques, mais aussi d'autres réunions internationales. Il sera important, à l'avenir, de définir les rôles et responsabilités de la Commission, des États membres et des députés européens. Ce n'est probablement pas le meilleur moment maintenant pour changer toutes les règles de l'accord existant mais, plus tard, des discussions devront être menées à un niveau plus général et des règles claires devront être établies pour l'avenir.
J'ai énormément apprécié cette coopération avec les députés européens. J'espère qu'elle se poursuivra lors de la Huitième Conférence des parties en Inde.
Tout d'abord, après Bonn et Marrakech, la Huitième Conférence des parties est l'occasion de renforcer les engagements pris par les pays développés de diminuer leurs émissions de gaz à effet de serre et de renouveler les appels aux pays n'ayant pas encore ratifié le protocole de Kyoto afin qu'ils le fassent dans un avenir proche. Les discussions de la Huitième Conférence des parties, qui aura lieu en Inde, traiteront d'abord des progrès réalisés au niveau de l'application, pour savoir où nous en sommes. La préoccupation des pays en voie de développement se rapporte à l'adaptation aux changements climatiques et au lancement d'un programme d'action future, qui sera mené après 2012, pour une deuxième période d'engagement.
L'avancement de la Conférence sera détaillé lors d'une déclaration quotidienne. Cependant, si vous voulez savoir si cette conférence sera plus ou moins importante que les autres, je peux déjà vous dire qu'aucune négociation n'est prévue concernant des questions majeures. Ainsi, il existe une différence entre les réunions des Conférences des parties précédentes et celle-ci. Je ne veux pas dire par là qu'elle n'est pas importante, mais elle n'en est pas encore au stade de la véritable négociation.
Nous pouvons nous attendre à ce que les pays en voie de développement rappellent aux pays industrialisés leurs obligations, découlant de la convention sur le climat, de les aider en matière de renforcement des capacités et d'adaptation aux changements climatiques. L'Union européenne, ainsi que d'autres pays développés, veulent avoir une discussion initiale sur le processus afin de décider des actions futures pour la deuxième période d'engagement et le lancer lors de la conférence de New Delhi. La semaine passée, le Conseil "Environnement" a fait appel à d'autres pays pour qu'ils engagent le dialogue à ce propos.
Je pense pouvoir dire que le rôle de l'Union européenne sera de lancer des ponts entre le Japon, les États-Unis et d'autres pays désireux d'encourager les pays en voie de développement à se diriger dès à présent vers des engagements quantifiés pour la deuxième période d'engagement. Les pays en voie de développement y sont opposés et bien évidemment affirment, d'un point de vue politique, que c'est à nous de montrer le chemin, de leur montrer que nous avons la ferme intention de réduire nos émissions de gaz à effet de serre avant qu'ils n'acceptent quoi que ce soit susceptible d'entraver leur développement. Ainsi, ce débat sera probablement enclenché, mais l'Union européenne a déclaré qu'il valait mieux se concentrer sur l'établissement du processus, puisque notre objectif est que le protocole de Kyoto entre en vigueur. Rien ne doit nous empêcher d'atteindre ce but.
La Commission et les États membres se serviront de la Huitième Conférence des parties pour mettre l'accent sur l'importance de l'exécution du protocole de Kyoto et des accords atteints à Bonn et à Marrakech. Nous saluons les différents points soulevés par la résolution du 2 octobre du Parlement européen et nous les assumerons autant que possible.
Lors de la Huitième Conférence des parties, nous tenterons également de resserrer davantage encore la coalition désireuse de favoriser les énergies renouvelables, formée à Johannesburg par l'Union européenne. Nous poursuivrons la discussion avec des pays partageant le même avis et encouragerons les autres à se joindre à nous.
Comme vous le savez, le protocole de Kyoto entrera en vigueur lorsque 55 parties représentant au moins 55 % des émissions de l'annexe 1 l'auront ratifié. Jusqu'à présent, 95 pays représentant 37,1 % des émissions ont ratifié le protocole de Kyoto, ce qui représente à peu près deux tiers de la population mondiale. La vitesse de ratification, et ceci concerne votre deuxième question, Madame Jackson, a augmenté avant et pendant le Sommet de la Terre de Johannesburg. De tels événements entraînent souvent ce genre de réaction. C'est très bien, mais l'important est d'amener les pays à ratifier le protocole et de faire avancer son application. Lors du Sommet de la Terre, le Canada et la Russie ont déclaré qu'ils avaient l'intention de ratifier le protocole, tandis que d'importants pays en voie de développement comme la Chine, l'Inde et le Brésil l'ont déjà fait.
Je dirais qu'il est extrêmement important de continuer à mettre la pression sur la Russie puisqu'elle représente 17,4 % des émissions. Sa ratification est donc vitale si l'on veut atteindre le seuil des 55 % requis pour l'entrée en vigueur du protocole de Kyoto. Nous sommes bien entendu en contact avec les autorités russes et nous suivons de près l'évolution du processus de ratification en Russie. Mon collègue et moi-même avons pressé les autres parties, avec lesquelles nous avons des réunions bilatérales, de ratifier le protocole de Kyoto, et nous continuons de le faire. Nous avons fait ce que nous pouvions, nous avons voyagé jusqu'au bout du monde et avons parlé avec les représentants de l'Australie et d'autres pays dans un contexte bilatéral quotidien, et avons attiré leur attention sur ce sujet et sur l'importance de la ratification du protocole de Kyoto. Ainsi, nous continuons d'en appeler aux États-Unis et à l'Australie pour qu'ils reviennent au processus de Kyoto."@fr6
".
Signor Presidente, ringrazio per le domande molto pertinenti che mi sono state rivolte sul cosiddetto COP-8, alle quali cercherò di rispondere nella maniera più chiara possibile.
Il Programma europeo sul cambiamento climatico a cui ha fatto riferimento l’onorevole Jackson è stato avviato l’8 marzo 2000 e ha identificato gli elementi fondamentali della strategia mondiale dell’UE basata sul rapporto costi-benefici per contrastare il fenomeno. La comunicazione della Commissione dello scorso anno ha definito un primo pacchetto di dieci misure con un potenziale costi-benefici di riduzione che si attesta tra i 122 e i 178 milioni di tonnellate di equivalenti di biossido di carbonio. Siamo quasi a metà strada verso il traguardo di Kyoto, che prevede una riduzione di 8 punti percentuali.
La Commissione ha già presentato proposte per diverse di queste misure, come la disciplina di scambio di emissioni a livello comunitario, l’efficienza energetica negli edifici, la cogenerazione nonché una strategia per intensificare l’impiego di biocarburanti nel trasporto su strada. Altri punti sono in programma, ad esempio la normativa sugli
minimi di efficienza energetica per i macchinari destinati all’impiego finale, o la promozione dei servizi energetici e i gas fluorinati. D’altro canto, alcuni Stati membri dovranno prendere seri provvedimenti per affrontare le tendenze attuali in merito ai gas a effetto serra. Non ci si può permettere alcun lassismo su questo fronte.
I trasporti sono stati identificati come uno dei settori più intoccabili, sebbene il tasso di crescita delle emissioni di biossido di carbonio sia il più elevato e nonostante i progressi compiuti grazie all’accordo raggiunto con l’Associazione europea dei produttori di autoveicoli. La Commissione ha però indicato che la necessità di introdurre cambiamenti nei modelli attuali di mobilità riveste carattere di priorità assoluta.
Passando al ruolo dei deputati al Parlamento europeo, i parlamentari che ho incontrato ieri e che faranno parte della delegazione in India trovano frustrante il fatto di dover spesso confluire nel medesimo gruppo delle ONG. In qualità di osservatori, essi non avranno accesso ai negoziati o alle tavole rotonde previste a Nuova Delhi.
Nel corso di COP precedenti, come quello di Bonn e di Marrakesh, alla delegazione delle Comunità europee hanno preso parte alcuni deputati al Parlamento europeo. In entrambe le occasioni ho apprezzato grandemente la straordinaria cooperazione con la delegazione PE. E’ stata molto utile la presenza attiva di parlamentari europei in tali occasioni e agli incontri bilaterali con altri parlamentari.
In una lettera al Presidente Cox il Presidente della Commissione, Romano Prodi, ha recentemente confermato che in base dell’accordo quadro sulle relazioni tra Parlamento e Commissione, l’esecutivo potrebbe accettare la presenza di otto deputati in qualità di osservatori nella delegazione comunitaria al COP-8. L’inclusione dei deputati nella delegazione ottempera alle norme istituite in merito alla presenza di parlamentari nelle delegazioni alle conferenze internazionali.
In seguito alla discussione di ieri è stato deciso che la Commissione farà il possibile affinché alcune sezioni delle tavole rotonde siano pubbliche o siano aperte ai deputati al Parlamento europeo; siamo però nelle mani di un’organizzazione delle Nazioni Unite, pertanto possiamo solo avanzare una richiesta. Voi poi dovrete chiedere al Consiglio e agli Stati membri di autorizzare la vostra partecipazione agli incontri di coordinamento.
La questione deve essere sollevata in un contesto più generale poiché non riguarda solo la partecipazione dei deputati a questo o ad altri incontri sul cambiamento climatico, ma anche ad altri
internazionali. Per il futuro è importante definire i diversi ruoli e responsabilità della Commissione, degli Stati membri e dei deputati al Parlamento europeo. Ora probabilmente non è il momento di cambiare tutte le norme dell’accordo in vigore, ma prossimamente la questione va discussa in una prospettiva più generale, istituendo regole chiare per il futuro.
Ho apprezzato moltissimo la cooperazione con i parlamentari europei e spero che continuerà anche al COP-8 in India.
Innanzitutto, dopo Bonn e Marrakech il COP-8 è diventato un’opportunità per rafforzare gli impegni che i paesi industrializzati si sono assunti in merito alla riduzione delle emissioni di gas a effetto serra e per ribadire gli appelli ai paesi che non hanno ancora ratificato il Protocollo di Kyoto affinché lo ratifichino nel prossimo futuro. Le discussioni del COP-8 in India verteranno primariamente sui progressi in materia di attuazione, in modo da avere il polso della situazione. Le preoccupazioni dei paesi in via di sviluppo sono incentrate sull’adattamento al cambiamento climatico e sull’avvio del processo atto a definire le azioni da intraprendere dopo il 2012 per una seconda fase di impegni.
I progressi compiuti dalla Conferenza saranno comunicati giorno per giorno in forma di dichiarazioni. Tuttavia, se mi chiedete quanto importante sia la Conferenza rispetto alle altre, posso dire che non sono previsti negoziati sulle principali questioni di fondo. Sussiste pertanto una differenza rispetto ai precedenti incontri del COP. Ciò non significa che non sia importante, ma non è ancora al livello di negoziati veri e propri.
Ci possiamo aspettare che i paesi in via di sviluppo ricorderanno al mondo industrializzato gli impegni presi ai sensi della Convenzione sul cambiamento climatico, in particolare gli aiuti promessi per la costituzione di capacità e l’adattamento al cambiamento climatico. L’Unione europea, insieme ad altri paesi industrializzati, intende avviare una prima discussione in merito al procedimento che porterà a decidere i prossimi interventi per la seconda fase di impegni e auspica che tale processo prenda avvio a Nuova Delhi. La settimana scorsa il Consiglio “Ambiente” ha infatti esortato altri paesi a intraprendere un dialogo in tale ambito.
Posso anticipare che l’Unione europea cercherà di mediare tra Giappone, Stati Uniti e altri paesi che vorrebbero spingere i paesi in via di sviluppo a optare per impegni quantitativi per la seconda fase, fin da ora. I paesi in via di sviluppo si oppongono e ovviamente sostengono che da un punto di vista politico spetta a noi aprire la via, dimostrando serietà nella riduzione delle nostre emissioni di gas a effetto serra, prima che essi possano accettare soluzioni suscettibili di ostacolare il loro sviluppo. Dunque il dibattito probabilmente inizierà, ma l’Unione europea ha dichiarato che va assegnata priorità all’instaurazione del processo, perché l’obiettivo primario è l’entrata in vigore del Protocollo di Kyoto. Nulla dovrebbe fermarci nel perseguimento di questo obiettivo.
La Commissione, insieme agli Stati membri, utilizzerà il COP-8 per enfatizzare l’importanza dell’attuazione del Protocollo e degli accordi raggiunti a Bonn e a Marrakech. Accogliamo con favore i vari punti sollevati nella risoluzione del Parlamento europeo del 2 ottobre, che seguiremo nella misura del possibile.
Un’altra questione che sarà perseguita in seno al COP-8 è il sostegno alla coalizione di intenti sull’energia rinnovabile che l’Unione europea ha lanciato a Johannesburg. Discuteremo le possibili strade da percorrere con paesi che si allineano su posizioni analoghe e incoraggeremo gli altri ad unirsi a noi.
Come sapete, il Protocollo di Kyoto entrerà in vigore quando sarà ratificato da 55 paesi firmatari che rappresentino almeno il 55 per cento delle emissioni di cui all’Allegato 1. Finora lo hanno ratificato 95 paesi che rappresentano il 37,1 per cento delle emissioni e circa i due terzi della popolazione mondiale. Il ritmo della ratifica – e con questo rispondo alla sua seconda domanda, onorevole Jackson – è aumentato nel periodo antecedente e durante il Vertice mondiale di Johannesburg. Tali eventi spesso innescano questo tipo di reazione. Si tratta di un elemento positivo, ma l’importante è che i paesi ratifichino il Protocollo e compiano progressi verso la sua attuazione. Durante il Vertice mondiale, il Canada e la Russia avevano dichiarato che intendevano ratificarlo, mentre i principali paesi in via di sviluppo, come Cina, India e Brasile lo hanno già fatto.
Aggiungerei che ora è essenziale continuare ad esercitare pressioni sulla Russia, in quanto sappiamo che la ratifica di questo paese, che rappresenta il 17,4 per cento delle emissioni, è vitale per raggiungere la necessaria soglia del 55 per cento per l’entrata in vigore del Protocollo. Siamo ovviamente in contatto con le autorità russe e seguiamo da vicino i progressi in direzione di una ratifica in quel paese. Il mio collega ed io abbiamo sollecitato altri Stati con cui intratteniamo incontri bilaterali a ratificare il Protocollo di Kyoto e continueremo in questo senso. Abbiamo fatto tutto quanto in nostro potere, abbiamo compiuto una serie di visite in tutto il mondo, in Australia e in altri paesi, nel contesto bilaterale ordinario, attirando l’attenzione su tale materia e sull’importanza della ratifica. Pertanto continuiamo a sollecitare gli Stati Uniti e l’Australia a rientrare nel processo di Kyoto."@it9
". – Mr President, thank you for those very valid questions on COP 8 as it is called, which I will try to answer as clearly as possible.
The European climate change programme Mrs Jackson referred to was launched on 8 March 2000 and has identified key elements for a cost-effective EU-wide strategy to combat climate change. Our communication last year outlined a first package of ten measures with a cost-effective reduction potential of between 122 and 178 million tonnes of CO2 equivalent. That is nearly halfway towards our Kyoto target of -8%.
The Commission has already presented proposals for a number of these measures, including an EU emissions trading scheme, the energy performance of buildings, co-generation and a strategy to increase the use of biofuels in road transport. Others, such as legislation on minimum energy efficiency standards for end use equipment or the promotion of energy services and on fluorinated gases, are in the pipeline. But is true that some of our Member States will have to take serious steps to deal with the current trend when it comes to greenhouse gas emissions. You cannot afford to be lax in that area.
Transport has been identified as one of the more intractable sectors, with carbon dioxide emissions from transport the fastest growing, despite the progress made through our agreement with the European Automobile Manufacturers Association. The Commission has indicated that changes in current mobility patterns need to be a high priority.
Turning to the role of MEPs, the MEPs I met yesterday, who will be in the delegation going to India, find it frustrating that often they are in the same group as the NGOs. As observers, they will not have access to the negotiations or to the round table discussions in New Delhi.
We have had Members of the European Parliament in the European Communities delegation at previous COPs in Bonn and Marakesh. On both occasions I appreciated and enjoyed the outstanding cooperation with the EP delegation. It has been very helpful to have the Members of the European Parliament present and active on those occasions and at bilateral meetings with other parliamentarians.
In a letter to President Cox, the Commission President, Mr Prodi, recently confirmed that, on the basis of the framework agreement on relations between Parliament and the Commission, the Commission could accept the inclusion of eight Members of the European Parliament as observers in our Community delegation for COP 8. The inclusion of the MEPs in the COP delegation follows the established rules on the presence of Members of Parliament in delegations to international conferences.
We decided, after our discussion yesterday, that we on the Commission side will do everything we can to see whether some parts of the round table discussions could be made public or opened up to Members of the European Parliament, but we are in the hands of a UN organisation, so we can only ask. You will then need to ask the Council and the Member States whether it would be possible to participate in coordination meetings.
This issue will have to be raised in a more general context, because it concerns not only the MEPs attending this and other climate change meetings, but also other international fora. It is important to sort out for the future the different roles and responsibilities of the Commission, the Member States and Members of the European Parliament. Now is probably not the time to change all the rules in the existing agreement, but later on it should be taken to a more general level and clear rules established for the future.
I have appreciated enormously the cooperation with Members of the European Parliament. I hope that will continue at COP 8 in India.
First of all, after Bonn and Marrakech, COP 8 is an opportunity to reinforce the commitments from developed countries to reduce greenhouse gas emissions and repeat calls on those countries that have not yet ratified the Kyoto Protocol to do so in the near future. The discussions at COP 8 in India will first of all deal with progress on implementation. That is to establish the state of play. The concerns of developing countries relate to adaptation to climate change and the initiation of a process for further action to be taken after 2012, for a second commitment period.
The progress of the Conference will be detailed in a daily declaration. However, if you ask how important this conference is compared with the others, I can say that no negotiations on major issues of substance are foreseen. So there is a difference between previous COP meetings and this one. This is not to say that it is not important, but it is not at the level of true negotiations as yet.
We can expect the developing countries to remind the industrialised world of our obligations under the climate convention when it comes to helping them in capacity building and adaptation to climate change. The European Union, together with other developed countries, wants to have an initial discussion on the process for deciding on further action for the second commitment period and to initiate this process in New Delhi. The Environment Council also called upon other countries to engage in a dialogue on this question last week.
I can anticipate that the role of the European Union will be to try to build bridges between Japan, the United States and other countries which would like to push the developing countries to move towards quantified commitments for the second commitment period, as of now. The developing countries are opposed to that and, of course, argue from a political standpoint that it is our role to lead the way, to show that we are serious about getting our greenhouse gas emissions down, before they will accept anything that could hamper their development. So this debate will probably start, but we in the European Union have said that we should concentrate on establishing the process, because our first objective is for the Kyoto Protocol to enter into force. We should not let anything stop us from reaching that goal.
The Commission together with Member States will use COP 8 to emphasise the importance of implementing the Kyoto Protocol and the agreements reached in Bonn and Marrakech. We welcome the various points raised in the European Parliament resolution of 2 October and we will take them on board as far as possible.
One issue that we will pursue at COP 8 is also a follow-up to the coalition of the willing on renewable energy that the European Union launched in Johannesburg. We will discuss the way forward with like-minded countries and encourage others to join in.
As you know, the Kyoto Protocol will enter into force once 55 parties representing at least 55% of the emissions of Annex 1 have ratified the Protocol. So far, 95 countries representing 37.1% of emissions have ratified the Kyoto Protocol, representing around two thirds of the world population. The speed of ratification, and this concerns your second question, Mrs Jackson, increased before and during the World Summit in Johannesburg. Such events often trigger this kind of reaction. That is fine, but the important thing is to get the countries to ratify the Protocol and to make progress in implementing it. Canada and Russia said, during the World Summit, that they intent to ratify it, while major developing countries, such as China, India and Brazil, have by now done so.
I would say that what is most important now is to continue to put pressure on Russia, because we know that the ratification by Russia, which represents 17.4% of emissions, is vital to reach the 55% threshold needed for the Kyoto Protocol to enter into force. We are, of course, in contact with the Russian authorities and we are closely following progress on ratification in Russia. My colleague and I have urged other parties, with whom we have bilateral meetings, to ratify the Kyoto Protocol and we are continuing to do so. We have done all we can, travelling around the world talking to Australia and other countries in the everyday bilateral context, drawing attention to this issue and to the importance of ratifying the Kyoto Protocol. So we are continuing to call on the US and Australia to return to the Kyoto process."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, hartelijk dank voor deze zeer pertinente vragen betreffende de zogeheten COP-8, waarop ik een zo duidelijk mogelijk antwoord zal trachten te formuleren.
Het Europees Programma inzake klimaatverandering waarnaar mevrouw Jackson hier heeft verwezen, is op 8 maart 2000 in werking getreden. Het draagt fundamentele elementen aan voor een kosteneffectieve Europese strategie ter bestrijding van de klimaatverandering. In onze mededeling van vorig jaar hebben wij een eerste pakket van tien maatregelen voorgelegd met een kosteneffectief reductiepotentieel van tussen de 122 en 178 miljoen ton CO2-equivalent. Dat is bijna de helft van het in Kyoto vastgestelde streefdoel van 8 procent.
De Commissie heeft voor een aantal van deze maatregelen reeds voorstellen ingediend, met inbegrip van een regeling voor de handel in EU-emissierechten, energieprestaties van gebouwen, warmtekrachtkoppeling en een strategie om het gebruik van biobrandstoffen in het wegvervoer te bevorderen. Andere initiatieven, zoals de opstelling van een regeling inzake minimumnormen voor de energie-efficiëntie van apparatuur voor eindgebruik, bevordering van energiediensten en gebruik van gefluoreerde gassen, zijn momenteel in de maak. Het is echter waar dat sommige van onze lidstaten grote inspanningen zullen moeten leveren om de huidige trend naar verhoging van de uitstoot van broeikasgassen te doorbreken. Laksheid is hier uit den boze.
Het vervoer wordt beschouwd als een van de lastigste sectoren, aangezien de uitstoot van CO2 door voertuigen het snelst groeit, de gunstige gevolgen van onze overeenkomst met de Europese Federatie voor autoproducenten ten spijt. De Commissie heeft gesignaleerd dat de wijziging van de huidige vervoerspatronen prioritaire aandacht moet krijgen.
Om terug te komen op de rol van de EP-leden, de afgevaardigden die ik gisteren heb ontmoet en die deel zullen uitmaken van de delegatie voor India vinden het frustrerend dat zij vaak in dezelfde groep als de NGO’s worden ondergebracht. Als waarnemers zullen zij geen toegang hebben tot de onderhandelingen en de rondetafelgesprekken in New Delhi.
Tijdens de vorige COP’s in Bonn en Marrakech waren er in de delegatie van de Europese gemeenschappen leden van het Europees Parlement aanwezig. In beide gevallen heb ik de uitstekende samenwerking met de EP-delegatie ten zeerste op prijs gesteld en heb ik van haar aanwezigheid genoten. De aanwezigheid en deelname van de leden van het Europees Parlement aan die conferenties en aan de bilaterale vergaderingen met andere parlementsleden is overigens ook zeer nuttig gebleken.
In een brief aan Voorzitter Cox heeft Commissievoorzitter Prodi onlangs bevestigd dat de Commissie, overeenkomstig het kaderakkoord voor de betrekkingen tussen het Parlement en de Commissie, bereid is acht afgevaardigden als waarnemers in de communautaire delegatie voor de COP-8 op te nemen. De toelating van de EP-leden tot de COP-delegatie is in overeenstemming met de bestaande regelgeving betreffende de aanwezigheid van afgevaardigden in delegaties voor internationale conferenties.
Na ons debat van gisteren hebben wij besloten dat de Commissie van haar kant alles zal doen wat in haar macht ligt om ervoor te zorgen dat bepaalde delen van de rondetafelgesprekken in het openbaar plaatsvinden of worden opengesteld voor de leden van het Europees Parlement. U moet echter wel beseffen dat het laatste woord hierover aan de VN-organisatie is en dat wij niet meer kunnen doen dan een verzoek indienen. Vervolgens moet u de Raad en de lidstaten vragen of het mogelijk is aan coördinatievergaderingen deel te nemen.
Ik ben van oordeel dat dit vraagstuk in een meer algemene context aan de orde moet worden gesteld, aangezien het niet alleen gaat om de aanwezigheid van EP-leden op deze en andere klimaatconferenties maar ook om andere internationale gespreksfora. Met het oog op de toekomst is het van wezenlijk belang dat de functies en verantwoordelijkheden van de Commissie, de lidstaten en de leden van het Europees Parlement duidelijk worden vastgesteld. Dit is waarschijnlijk niet het moment om alle bepalingen van de bestaande overeenkomst te wijzigen, maar mettertijd zal deze kwestie in meer algemene termen moeten worden behandeld en zullen er eenduidige, toekomstgerichte spelregels moeten worden vastgesteld.
Ik heb de samenwerking met de leden van het Europees Parlement steeds ten zeerste op prijs gesteld en ik hoop dat dit ook op de COP-8 in India zo zal blijven.
Om te beginnen biedt de COP-8 ons, na Bonn en Marrakech, de gelegenheid de verplichtingen van de ontwikkelde landen inzake de vermindering van de uitstoot van broeikasgassen te versterken en de landen die het Protocol van Kyoto nog niet hebben geratificeerd ertoe aan te zetten dit zo spoedig mogelijk te doen. Tijdens de debatten van de COP-8 in India zal met name aandacht worden besteed aan de vooruitgang op het gebied van de tenuitvoerlegging. Op die manier kan de stand van zaken worden opgemaakt. De ontwikkelingslanden hechten vooral belang aan de aanpassing aan de klimaatverandering en aan de voortzetting van de acties na 2012. Op dat moment moet de tweede verplichtingsperiode van start gaan.
Er zal dagelijks een verklaring worden afgelegd over het verloop van de conferentie. Maar goed, u vraagt mij hoe belangrijk deze conferentie is in vergelijking met andere bijeenkomsten. Ik kan u alvast zeggen dat er geen onderhandelingen over substantiële kwesties op de agenda staan. In dit opzicht verschilt deze conferentie van de vorige COP’s. Dat betekent echter niet dat deze bijeenkomst onbelangrijk is. Er zullen alleen geen echte onderhandelingen plaatsvinden.
Wellicht zullen de ontwikkelingslanden de geïndustrialiseerde wereld herinneren aan de verplichtingen die wij in het kader van het Klimaatverdrag zijn aangegaan om hen te helpen bij de uitbouw van hun reactievermogen en de aanpassing aan de klimaatverandering. De Europese Unie en andere ontwikkelde landen wensen dat er een voorbereidend debat wordt gevoerd over het besluitvormingsproces dat moet uitmonden in nieuwe afspraken en een tweede verplichtingsperiode en dat dit proces in New Delhi op gang wordt gebracht. De Raad Milieu heeft vorige week ook andere landen opgeroepen om deel te nemen aan het overleg over deze kwestie.
Ik kan u alvast meedelen dat de Europese Unie zich zal inspannen om een brug te slaan tussen Japan, de Verenigde Staten en andere landen die de ontwikkelingslanden nu reeds willen aanzetten tot kwantitatieve afspraken voor de tweede toepassingsfase. De ontwikkelingslanden verzetten zich tegen dit initiatief. Zij beroepen zich daarbij op een politiek argument. Volgens hen is het aan ons om het voorbeeld te geven en te bewijzen dat het ons ernst is met de vermindering van de uitstoot van broeikasgassen voordat zij verplichtingen aangaan die hun ontwikkeling in het gedrang zouden kunnen brengen. Waarschijnlijk zal hierover dus een debat worden geopend, maar de Europese Unie heeft duidelijk gesteld dat al onze aandacht moet uitgaan naar de vaststelling van het proces, aangezien ons hoofddoel de inwerkingtreding van het Protocol van Kyoto is. Niets mag ons ervan weerhouden deze doelstelling te verwezenlijken.
Samen met de lidstaten zal de Commissie de COP-8 te baat nemen om het belang van de toepassing van het Protocol van Kyoto en de in Bonn en Marrakech bereikte overeenkomsten te onderstrepen. Wij kunnen ons vinden in de punten die het Europees Parlement in haar resolutie van 2 oktober heeft aangestipt en wij zullen die in de mate van het mogelijke verdedigen.
Wij zullen tijdens de COP-8 ook pleiten voor voortzetting van de coalitie voor de bevordering van hernieuwbare energie die de Europese Unie in Johannesburg heeft gelanceerd. Wij zullen met gelijkgezinde landen van gedachten wisselen over de te hanteren strategie en wij zullen de andere landen aanmoedigen zich bij ons te voegen.
Zoals u weet, zal het Protocol van Kyoto in werking treden zodra het geratificeerd is door 55 partijen die samen minstens 55 procent van de in bijlage 1 bedoelde emissies vertegenwoordigen. Tot dusver is het Protocol van Kyoto geratificeerd door 95 landen, die tezamen verantwoordelijk zijn voor 37,1 procent van de emissies en ongeveer tweederde van de wereldbevolking uitmaken. Voor en tijdens de Wereldtop in Johannesburg en hiermee ben ik bij uw tweede vraag aangekomen, mevrouw Jackson werd een toename van het aantal ratificaties waargenomen. Dergelijke evenementen leiden vaak tot dit soort reacties. Dat is uiteraard mooi meegenomen, maar hoofdzaak is dat de landen het Protocol ratificeren en de toepassing ervan bespoedigen. Canada en Rusland hebben tijdens de Wereldtop gezegd dat zij alles in het werk zullen stellen om de tekst te ratificeren en belangrijke ontwikkelingslanden als China, India en Brazilië hebben dat ondertussen ook daadwerkelijk gedaan.
In mijn ogen komt het er nu vooral op aan dat wij druk blijven uitoefenen op Rusland. Wij weten immers dat de ratificatie door Rusland - goed voor 17,4 procent van de emissies - van vitaal belang is om de drempel van 55 procent te halen die nodig is om het Protocol van Kyoto in werking te laten treden. Uiteraard onderhouden wij contacten met de Russische autoriteiten en volgen wij het ratificatieproces in Rusland op de voet. Mijn collega en ik hebben ook andere partijen waarmee wij bilaterale bijeenkomsten organiseren aangespoord het Protocol van Kyoto te ratificeren, en wij blijven dat doen. Wij hebben alles gedaan wat in onze macht lag: wij hebben de wereld afgereisd, wij hebben met Australië en andere landen overleg gepleegd in het kader van onze gewone bilaterale betrekkingen, wij hebben de aandacht op deze kwestie gevestigd en het belang van de ratificatie van het Protocol van Kyoto benadrukt. Wij blijven bijvoorbeeld ook ijveren voor de terugkeer van de VS en Australië naar het proces van Kyoto."@nl2
"Senhor Presidente, agradeço as perguntas muito válidas que me foram dirigidas sobre a COP 8, como costumamos chamar-lhe, e a que tentarei responder o mais claramente possível.
O programa europeu no domínio das alterações climáticas que a senhora deputada Jackson referiu foi lançado em 8 de Março de 2000 e permitiu identificar elementos fundamentais para uma estratégia eficaz em termos de custos a adoptar ao nível da UE com vista a combater as alterações climáticas. A nossa comunicação do ano passado definiu um primeiro pacote de dez medidas eficazes em termos de custos, com um potencial de redução das emissões da ordem dos 122 a 178 milhões de toneladas de equivalentes de CO2. Isto corresponde a quase metade do nosso objectivo de Quioto, de -8%.
A Comissão já apresentou propostas relativas a várias dessas medidas, incluindo as que se referem ao regime comunitário de transacção de direitos de emissão, ao desempenho energético dos edifícios, à co-geração e a uma estratégias destinada a promover a maior utilização de biocombustíveis nos transportes rodoviários. Outras, como, por exemplo, as propostas de legislação relativas a níveis mínimos de rendimento energético aplicáveis a equipamento para o consumidor final
à promoção de serviços energéticos ou aos gases fluorados, estão a ser preparadas. Mas é verdade que alguns dos nossos Estados-Membros terão de pensar seriamente em tomar medidas para contrariar a actual tendência em termos de emissões de gases com efeito de estufa. Trata-se de uma área em que não podemos dar-nos ao luxo de não agir com firmeza.
O sector dos transportes foi identificado como um dos mais difíceis, na medida em que é aquele em que o crescimento das emissões de dióxido de carbono tem sido mais rápido, apesar dos progressos conseguidos através do nosso acordo com a Associação Europeia de Fabricantes de Automóveis. A Comissão explicou que a alteração das actuais tendências de mobilidade tem de ser uma das grandes prioridades.
Passando agora ao papel dos deputados do Parlamento Europeu, os deputados com que me encontrei ontem, que irão integrar a delegação que se deslocará à Índia, consideram frustrante serem frequentemente incluídos no mesmo grupo que as ONG. Na qualidade de observadores, não terão acesso às negociações nem às mesas-redondas a realizar em Nova Deli.
Já tivemos deputados do Parlamento Europeu integrados nas delegações das Comunidades Europeias que participaram nas COP de Bona e de Marraquexe. Em ambas ocasiões, apreciei muito a extraordinária cooperação que mantivemos com a delegação do PE. A presença e participação activa de deputados do Parlamento Europeu nessas ocasiões e em reuniões bilaterais com outros parlamentares têm sido muito úteis.
Numa carta dirigida recentemente ao senhor Presidente Cox, Romano Prodi, Presidente da Comissão, confirmou que a Comissão podia aceitar a inclusão de oito deputados do Parlamento Europeu, como observadores, na delegação comunitária que irá participar na COP 8, com base no acordo-quadro sobre as relações entre o Parlamento e a Comissão. A inclusão de deputados desta assembleia na delegação à COP obedece às regras estabelecidas sobre a presença da deputados do Parlamento em delegações a conferências internacionais.
Após a nossa discussão de ontem, decidimos que, no que lhe toca, a Comissão fará tudo o que estiver ao seu alcance no sentido de assegurar que algumas partes das mesas-redondas sejam públicas ou abertas aos deputados do Parlamento Europeu, mas estamos nas mãos de uma organização das Nações Unidas, o que significa que a única coisa que podemos fazer é apresentar um pedido nesse sentido. Depois, será necessário os deputados perguntarem ao Conselho e aos Estados-Membros se será possível participarem nas reuniões de coordenação.
Esta questão terá de ser levantada num contexto mais geral, porque diz respeito à participação de deputados do Parlamento Europeu não só nesta e noutras reuniões sobre alterações climáticas, mas também noutras instâncias internacionais. É importante esclarecer, para o futuro, os diferentes papéis e responsabilidades da Comissão, dos Estados-Membros e dos deputados do Parlamento Europeu. Não será este, talvez, o momento de modificar todas as regras do acordo existente, mas, mais tarde, esta questão deverá ser abordada a um nível mais geral de modo a estabelecerem-se regras para o futuro.
Tem sido, para mim, um enorme prazer colaborar com deputados do Parlamento Europeu. Espero que essa colaboração se mantenha na COP 8, a realizar na Índia.
Em primeiro lugar, depois de Bona e de Marraquexe, a COP 8 será uma oportunidade de reforçar os compromissos assumidos pelos países desenvolvidos no que se refere à redução das emissões de gases com efeito de estufa e de exortar novamente os países que ainda não ratificaram o Protocolo de Quioto a fazerem-no num futuro próximo. As discussões a realizar na COP 8, na Índia, irão ocupar-se, em primeiro lugar, dos progressos ao nível da aplicação, com vista a determinar a situação actual. As preocupações dos países em desenvolvimento relacionam-se com as alterações climáticas e com o lançamento de um processo que envolve novas acções, a empreender a partir de 2012, altura em que se iniciará o segundo período de cumprimento do Protocolo.
O andamento dos trabalhos da Conferência será divulgado através de uma declaração diária. No entanto, se me perguntam qual a importância desta conferência em comparação com outras, posso dizer-vos que não estão previstas quaisquer negociações sobre questões de fundo. Por conseguinte, existe uma diferença entre as reuniões realizadas anteriormente no âmbito da COP e a que se vai realizar em Nova Deli. Isto não quer dizer que não seja uma conferência importante, mas, para já, não se irá processar a um nível que permita verdadeiras negociações.
Prevê-se que os países em desenvolvimento recordem ao mundo industrializado as obrigações que assumimos no âmbito da Convenção-Quadro das Nações Unidas sobre as Alterações Climáticas a fim de os ajudarmos a reforçarem capacidades e adaptarem-se às alterações climáticas. A União Europeia, tal como outros países desenvolvidos, deseja realizar uma discussão inicial sobre o processo a adoptar para decidir sobre as novas acções a empreender no segundo período de cumprimento do Protocolo, e espera iniciar esse processo em Nova Deli. O Conselho “Ambiente” também exortou outros países a iniciarem um diálogo sobre esta questão na semana passada.
Posso dizer desde já que o papel da União Europeia consistirá em tentar construir pontes entre o Japão, os Estados Unidos e outros países que desejam pressionar os países em desenvolvimento no sentido de assumirem, de imediato, compromissos quantificados tendo em vista o segundo período de cumprimento. Os países em desenvolvimento opõem-se a isso, argumentando, numa óptica política, que nos compete a nós dar o exemplo, a fim de provarmos que queremos realmente reduzir as nossas emissões de gases com efeito de estufa antes de eles próprios assumirem quaisquer compromissos susceptíveis de prejudicar o seu desenvolvimento. Por conseguinte, esta questão irá, provavelmente, começar a ser debatida, mas, a União Europeia tem dito que nos devíamos concentrar em definir o processo, porque o nosso primeiro objectivo é assegurar que o Protocolo de Quioto entre em vigor. Não devemos permitir nada que nos impeça que realizar esse objectivo.
A Comissão, em conjunto com os Estados-Membros, aproveitara a COP 8 para realçar a importância de implementar o Protocolo de Quioto e os acordos estabelecidos em Bona e em Marraquexe. Saudamos os vários pontos focados na resolução do Parlamento Europeu de 2 de Outubro, e, tanto quanto possível, iremos tomá-los em consideração.
Uma questão que iremos levantar na COP 8 é o seguimento a dar à coligação de países que se mostraram dispostos a adoptar medidas em matéria de energias renováveis, lançada pela União Europeia em Joanesburgo. Iremos discutir a via a seguir com países cuja posição é idêntica à nossa e incentivar outros países a aderirem à coligação.
Como sabem, o Protocolo de Quioto entrará em vigor assim que seja ratificado por 55 partes, que representem, pelo menos, 55% das emissões do Anexo I. Até à data, o Protocolo já foi ratificado por 95 países que representam 37,1% das emissões e cerca de dois terços da população mundial. O processo de ratificação – e isto está ligado à segunda pergunta da senhora deputada Jackson – acelerou-se no período que precedeu a Cimeira Mundial de Joanesburgo e durante essa Cimeira. Estes eventos desencadeiam, frequentemente, este tipo de reacção. É bom que assim seja, mas o que é importante é conseguir que os países ratifiquem o Protocolo e levar para a frente a sua aplicação. Durante a cimeira mundial, o Canadá e a Rússia afirmaram ser sua intenção ratificarem o Protocolo, enquanto outros importantes países em desenvolvimento, como a China, a Índia e o Brasil, já o fizeram.
Eu diria que, nesta altura, o mais importante é continuar a exercer pressão sobre a Rússia, porque sabemos que a ratificação por aquele país, que representa 17,4% das emissões, é vital para atingirmos o limiar de 55% necessário para o Protocolo de Quioto entrar em vigor. Como é natural, temos mantido contactos com as autoridades russas e estamos a acompanhar atentamente o andamento do processo de ratificação na Rússia. O meu colega e eu temos exortado outras partes com quem temos mantido reuniões bilaterais a ratificarem o Protocolo de Quioto, e iremos continuar a fazê-lo. Temos feito tudo o que está ao nosso alcance, viajando pelo mundo, falando com a Austrália e com outros países no contexto dos contactos bilaterais diários, chamando a atenção para esta questão e para a importância de se ratificar o Protocolo de Quioto. Continuamos, portanto, a insistir com os Estados Unidos e a Austrália para que voltem a participar no processo de Quioto."@pt11
".
Herr talman! Tack för dessa mycket välgrundade frågor om COP 8 [den åttonde konferensen mellan parterna i FN:s ramkonvention om klimatförändringar], som det kallas, vilka jag skall försöka svara på så tydligt som möjligt.
Det europeiska klimatförändringsprogrammet som Jackson hänvisade till startades den 8 mars 2000, och genom detta har man fastställt viktiga faktorer för en kostnadseffektiv EU-omfattande strategi för att bekämpa klimatförändringen. I vårt meddelande från förra året angavs ett första paket med tio åtgärder för en kostnadseffektiv reduceringspotential på mellan 122 och 178 miljoner ton koldioxidekvivalenter. Det är nästan halvvägs till vårt Kyoto-mål på – 8 procent.
Kommissionen har redan lagt fram förslag till ett antal av dessa åtgärder, inberäknat ett system för utsläppshandel, byggnaders energiprestanda, kraftvärme och en strategi för att öka användningen av biobränslen under vägtransporter. Andra, såsom lagstiftning om minimieffektivitetskrav för slutanvändarutrustningar eller för främjandet av energitjänster, och om fluorerade gaser, är under utarbetande. Men det är sant att vissa av våra medlemsstater är tvungna att vidta allvarliga åtgärder för att ta itu med den aktuella utvecklingen när det gäller utsläpp av växthusgaser. Vi har inte råd att vara släpphänta inom det området.
Det har konstaterats att transportsektorn är en av de mer svårbearbetade sektorerna, med de snabbast växande koldioxidutsläppen från transporter, trots de framgångar som gjorts genom vårt avtal med den europeiska biltillverkarorganisationen. Kommissionen har angett att förändringar inom nuvarande mobilitetsmönster bör ges hög prioritet.
För att övergå till parlamentsledamöternas roll; de parlamentsledamöter som jag träffade i går och som kommer att ingå i delegationen till Indien, ansåg det vara frustrerande att de ofta placeras i samma grupp som de icke-statliga organisationerna. Som observatörer kommer de inte att ha tillträde till förhandlingarna eller till rundabordsdiskussionerna i New Delhi.
Vi har haft ledamöter från Europaparlamentet i Europeiska gemenskapernas delegationer vid tidigare COP-möten i Bonn och Marrakech. Vid båda tillfällena uppskattade jag och trivdes med det enastående samarbetet med Europaparlamentets delegation. Det har varit till stor hjälp att ha ledamöter från Europaparlamentet närvarande och verksamma vid dessa tillfällen och vid bilaterala sammanträden med andra parlamentsledamöter.
I ett brev till talman Cox bekräftade nyligen kommissionens ordförande Prodi att enligt ramavtalet om förbindelserna mellan parlamentet och kommissionen kan kommissionen godkänna att åtta ledamöter från Europaparlamentet ingår som observatörer i gemenskapens delegation till COP 8. Medräknandet av parlamentsledamöterna i COP-delegationen följer de etablerade reglerna om närvaro av parlamentsledamöter i delegationer till internationella konferenser.
Vi beslöt, efter våra diskussioner i går, att vi från kommissionens sida skall göra allt som står i vår makt för att undersöka huruvida delar av rundabordsdiskussionerna kan offentliggöras och bli tillgängliga för ledamöterna av Europaparlamentet, men vi är i händerna på en FN-organisation, så allt vi kan göra är att fråga. Därefter måste ni fråga rådet och medlemsstaterna huruvida det skulle kunna vara möjligt att delta i samordningsmöten.
Den här frågan bör ställas i ett mer allmänt sammanhang, eftersom det inte bara gäller parlamentsledamöters deltagande i detta och andra klimatförändringsmöten, utan även i andra internationella forum. Det är nödvändigt att för framtiden reda ut de olika rollerna och ansvarsområdena för kommissionen, medlemsstaterna och ledamöterna av Europaparlamentet. Nu är det sannolikt inte rätt tid att ändra samtliga regler i det befintliga avtalet, men vid ett senare tillfälle bör det föras till en mer allmän nivå, och man bör fastställa tydliga regler för framtiden.
Jag har uppskattat samarbetet med ledamöterna av Europaparlamentet väldigt mycket. Jag hoppas att det kommer att fortsätta vid COP 8 i Indien.
För det första, efter Bonn och Marrakech utgör COP 8 ett tillfälle att förstärka de utvecklade ländernas åtaganden att minska utsläppen av växthusgaser och att återigen uppmana de länder som ännu inte har ratificerat Kyotoprotokollet att göra det inom den närmaste framtiden. Vid diskussionerna under COP 8 i Indien kommer man först och främst att gå igenom framstegen beträffande genomförandet. Det innebär att fastställa läget. Utvecklingsländernas delaktighet relateras till anpassningen till klimatförändringen och inledningen av en process för ytterligare åtgärder som skall vidtas efter 2012, under en andra åtagandeperiod.
Konferensens förlopp kommer att specificeras i ett dagligt uttalande. Hur som helst, om ni frågar hur viktig denna konferens är i förhållande till andra kan jag tala om att man inte har förutsett några förhandlingar angående betydande sakfrågor. Så det finns en skillnad mellan tidigare COP-möten och det här. Det innebär inte att mötet inte är viktigt, men än så länge är det inte på någon egentlig förhandlingsnivå.
Under klimatkonventionen kan vi förvänta oss att utvecklingsländerna kommer att påminna den industrialiserade världen om våra skyldigheter när det gäller att bistå dem i deras kapacitetsuppbyggnad och anpassning till klimatförändringen. Europeiska unionen vill tillsammans med andra utvecklade länder ha en inledande diskussion om beslutsförfarandet inför ytterligare åtgärder för den andra åtagandeperioden och att denna process skall påbörjas i New Delhi. Förra veckan uppmanade rådet (miljö) även andra länder att engagera sig i en dialog kring denna fråga.
Jag kan ana att Europeiska unionens roll kommer att bli att försöka bygga broar mellan Japan, Förenta staterna och andra länder som skulle vilja driva på utvecklingsländerna mot omfattande åtaganden under den andra åtagandeperioden från och med nu. Utvecklingsländerna motsätter sig detta och påstår, naturligtvis, utifrån en politisk ståndpunkt att det är vår roll att gå i spetsen och visa att vi menar allvar med att minska våra utsläpp av växthusgaser, innan de kan godkänna något som skulle kunna hämma deras utveckling. Så denna debatt kommer antagligen att sätta i gång, men vi från Europeiska unionen har sagt att vi bör koncentrera oss på att fastställa ett förfarande, eftersom vår första målsättning är att Kyotoprotokollet skall träda i kraft. Vi bör inte låta någonting hindra oss från att nå det målet.
Kommissionen tillsammans med medlemsstaterna kommer att nyttja COP 8 för att betona nödvändigheten av att genomföra Kyotoprotokollet och överenskommelserna som uppnåtts i Bonn och Marrakech. Vi välkomnar de åtskilliga frågor som tagits upp i Europaparlamentets resolution av den 2 oktober, och vi kommer i största möjliga utsträckning att ta oss an dessa.
En fråga som vi kommer att driva vid COP 8 är också en uppföljning av den frivilliga koalition för förnybar energi som Europeiska unionen startade i Johannesburg. Vi kommer att diskutera vägen framåt med likasinnade länder och uppmuntra andra att delta.
Som ni vet kommer Kyotoprotokollet att träda i kraft när 55 parter, som representerar minst 55 procent av utsläppen i bilaga 1, har ratificerat protokollet. Hittills har 95 länder, som står för 37,1 procent av utsläppen, ratificerat Kyotoprotokollet, vilket utgör omkring två tredjedelar av världsbefolkningen. Ratificeringens framgång, och det här gäller er andra fråga fru Jackson, ökade före och efter världstoppmötet i Johannesburg. Sådana händelser brukar ofta väcka den här typen av reaktioner. Det är bra, men den viktiga frågan är att få länder att ratificera protokollet och att nå framgång med att genomföra det. Kanada och Ryssland sade under världstoppmötet att de har för avsikt att ratificera protokollet, medan större länder såsom Kina, Indien och Brasilien redan har gjort det.
Jag skulle säga att det som är viktigast just nu är att fortsätta att utöva påtryckningar mot Ryssland, eftersom vi vet att en ratificering av Ryssland, som står för 17,4 procent av utsläppen, är avgörande för att nå upp till tröskelvärdet 55 procent, vilket behövs för att Kyotoprotokollet skall träda i kraft. Vi står naturligtvis i kontakt med de ryska myndigheterna, och vi följer ratificeringsprocessen i Ryssland på nära håll. Min kollega och jag har uppmanat andra parter, med vilka vi har bilaterala möten, att ratificera Kyotoprotokollet, och det kommer vi att fortsätta med. Vi har gjort allt vi har kunnat, rest runt i världen och talat med Australien och andra länder i ett vardagligt bilateralt sammanhang, fäst uppmärksamheten vid denna fråga och vid betydelsen av en ratificering av Kyotoprotokollet. Så vi fortsätter att uppmana Förenta staterna och Australien att återvända till Kyotoprocessen."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Commission"10,3
"Wallström,"5,10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples