Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-24-Speech-4-109"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021024.4.4-109"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Tout en évoquant la situation désastreuse dans laquelle se trouvent les "trois-quarts des quelque 1,2 milliard de personnes qui consomment moins d’un dollar par jour et qui vivent à la campagne", le rapporteur n’a rien d’autre à proposer, pour remédier à l’insuffisance alimentaire des pays pauvres, que "l’accès des pays en développement au marché pour qu’ils bénéficient de la prospérité commune et s’engagent dans la voie de la croissance économique", cela assorti de quelques mesures de charité.
Mais c’est précisément l’économie de marché qui a poussé ces pays à abandonner les cultures vivrières au profit des monocultures pour le marché mondial et c'est cette même économie de marché qui fait que même la croissance économique mondiale se traduit pour plus d’un milliard d’êtres humains par une misère plus grande et par la faim.
Par ailleurs, le rapporteur sait parfaitement que les aides aux pays pauvres sont réduites par les grandes puissances et qu’elles ne profitent en réalité qu’à une petite couche de la population locale, quand elles ne se transforment pas en commandes pour les trusts des pays riches.
Et, de toute façon, ce dont les pays pauvres ont besoin, ce n'est pas d'une méprisante charité, mais de ne plus être pillés et exploités comme ils l'ont toujours été précisément par ces grands groupes industriels et ces grandes puissances."@fr6
|
| lpv:translated text |
"Ordføreren peger på den katastrofale situation, "at 75% af de 1,2 milliarder mennesker, der lever af mindre end 1 dollar om dagen, lever i landdistrikter", men han foreslår til afhjælpning af fødevaremanglen i de fattige lande kun, "at udviklingslandene får øget adgang til markederne, så de kan drage fordel af den generelle velstand og opnå økonomisk vækst" og som supplement hertil visse foranstaltninger med karakter af almisse.
Det er imidlertid netop markedsøkonomien, der har tvunget de pågældende lande til at opgive det fødevareproducerende landbrug til fordel for monokulturer, som er bestemt til verdensmarkedet, og det er samme markedsøkonomi, der indebærer, at den globale økonomiske vækst for mere end en milliard mennesker er ensbetydende med øget fattigdom og sult.
Ordføreren ved i øvrigt udmærket, at stormagterne har reduceret bistanden til de fattige lande, og at bistanden i virkeligheden kun kommer en ringe del af lokalbefolkningen til gode, hvis den da ikke omdannes til ordrer, der kommer de rige landes koncerner til gode.
Under alle omstændigheder har de fattige lande ikke brug for ringeagt i form af almisser. De har brug for, at den udplyndring og udnyttelse, de til stadighed har været udsat for netop fra selv samme store industrikoncerners og stormagters side, bringes til ophør."@da1
"Der Berichterstatter verweist zwar auf die verheerende Situation von „75 % der 1,2 Milliarden Menschen, die mit weniger als einem Dollar täglich auskommen müssen und die in ländlichen Gebieten leben“, hat jedoch zur Behebung der Unterversorgung mit Nahrungsmitteln in den armen Ländern nichts anderes vorzuschlagen als „den Zugang zu Märkten für Entwicklungsländer, um es ihnen zu ermöglichen, vom gemeinsamen Wohlstand zu profitieren und wirtschaftliches Wachstum zu erzielen“, ergänzt durch einige barmherzige Maßnahmen.
Doch genau die Marktwirtschaft hat diese Länder dazu gebracht, die Lebensmittelkulturen zugunsten der Monokulturen für den Weltmarkt aufzugeben, und die gleiche Marktwirtschaft bewirkt, dass selbst das weltweite Wirtschaftswachstum sich für mehr als eine Milliarde Menschen in zunehmender Verelendung und Hunger niederschlägt.
Im Übrigen weiß der Berichterstatter ganz genau, dass die Hilfen für die armen Länder durch die Großmächte immer mehr beschnitten werden und in Wahrheit nur einer kleinen Schicht der einheimischen Bevölkerung zugute kommen, sofern sie sich nicht in Aufträge für die Konzerne der reichen Länder verwandeln.
Was die armen Länder brauchen, ist auf keinen Fall eine herablassende Barmherzigkeit, sondern ein Ende der Ausplünderung und Ausbeutung, der sie gerade durch diese Großkonzerne und diese Großmächte stets ausgesetzt sind."@de7
".
Ο εισηγητής, αν και αναφέρεται στην απελπιστική κατάσταση στην οποία βρίσκεται το “75% των 1,2 δισεκατομμυρίων ατόμων με ημερήσιο εισόδημα μικρότερο από 1 δολάριο ΗΠΑ και κατοικία αγροτικές περιοχές”, το μόνο που έχει να προτείνει για την καταπολέμηση της έλλειψης τροφίμων στις φτωχές χώρες είναι η “πρόσβαση σε αγορές για αναπτυσσόμενες χώρες προκειμένου να τους επιτραπεί να επωφεληθούν από την κοινή ευημερία και να επιτύχουν οικονομική πρόοδο”, καθώς και κάποια μέτρα αγαθοεργίας.
Όμως, η οικονομία της αγοράς είναι εκείνη που έσπρωξε τις χώρες αυτές να εγκαταλείψουν την παράδοση παραγωγής τροφίμων και να στραφούν στις μονοκαλλιέργειες για την παγκόσμια αγορά και εκείνη που μετατρέπει, ακόμα και την παγκόσμια οικονομική πρόοδο, σε μεγαλύτερη εξαθλίωση και πείνα για περισσότερο από ένα δισεκατομμύριο ανθρώπους.
Επιπλέον, ο εισηγητής γνωρίζει κάλλιστα ότι οι μεγάλες δυνάμεις μειώνουν τη βοήθεια προς τις φτωχές χώρες, από την οποία εν πάση περιπτώσει επωφελείται ένα ελάχιστο ποσοστό του τοπικού πληθυσμού, όταν δεν έχει τη μορφή παραγγελιών για τις επιχειρήσεις των πλούσιων χωρών.
Εν πάση περιπτώσει, αυτό που έχουν ανάγκη οι φτωχές χώρες δεν είναι η φιλανθρωπία εκ των άνω, αλλά ο τερματισμός της καταλήστευσης και της εκμετάλλευσής τους εκ μέρους ακριβώς αυτών των ισχυρών βιομηχανικών ομίλων και των μεγάλων δυνάμεων."@el8
".
Although he mentions the ‘75% of the 1.2 billion people living below USD 1 a day … in rural areas’, the rapporteur makes no proposal for remedying the food shortage in poor countries other than ‘access to markets for developing countries in order to allow them to benefit from common prosperity and achieve economic growth’, together with a number of charitable measures.
Yet it is precisely the market economy which has driven these countries to abandon food-producing traditions in favour of single-crop farming for the world market, and this same market economy which means that even the growth of the world economy leads to more poverty and hunger for over a billion people.
Moreover, the rapporteur is quite aware that the major powers are cutting aid to poor countries and that it only actually benefits a tiny section of the local population, and that is when it does not take the form of orders for wealthy countries’ corporations.
In any case, what the poor countries need is not patronising charity but an end to the plundering and exploitation they have always suffered at the hands of precisely these large industrial groups and major powers."@en3
"Aunque el ponente ha dicho que el «75% de los 1 200 millones de habitantes viven con menos de 1 dólar americano al día … en zonas rurales», no ha hecho ninguna propuesta para remediar la escasez de alimentos en los países pobres más que el «acceso de los países en desarrollo a los mercados, para que puedan beneficiarse de la prosperidad común y conseguir el crecimiento económico», junto con una serie de medidas caritativas.
Pero es precisamente la economía de mercado la que ha llevado a esos países a abandonar las tradiciones de producción alimentaria en aras de los monocultivos destinados al mercado mundial, y esa misma economía de mercado es la que hace que hasta el propio crecimiento de la economía mundial signifique más pobreza y hambre para mil millones de personas.
Además, el ponente es consciente de que las grandes potencias están reduciendo las ayudas a los países pobres, que en realidad llegan sólo a un pequeño segmento de la población local, y eso cuando no adoptan la forma de pedidos para las corporaciones de los países ricos.
En cualquier caso, lo que necesitan los países pobres no es caridad condescendiente, sino que concluya el saqueo y la explotación que han sufrido siempre estos países precisamente en manos de los grandes grupos industriales y las grandes potencias."@es12
".
Vaikka esittelijä mainitsee, että ”75 prosenttia niistä 1,2 miljardista ihmisestä, jotka elävät alle yhdellä dollarilla päivässä, elää maaseudulla”, hän ei esitä mitään muuta ratkaisua köyhien maiden ruokapulan poistamiseksi kuin ”avaamaan markkinat yhä laajemmin kehitysmaille, jotta ne voivat nauttia yhteisestä hyvinvoinnista ja kasvattaa talouttaan”, yhdessä monien hyväntekeväisyystoimien kanssa.
Kuitenkin nimenomaan markkinatalous on ajanut nämä valtiot hylkäämään elintarvikkeiden tuotantoperinteet maailmanmarkkinoille tarkoitetun yhden viljelykasvin viljelemiseksi. Tämä sama markkinatalous merkitsee myös sitä, että jopa maailmantalouden kasvu lisää yli miljardin ihmisen köyhyyttä ja nälkää.
Esittelijä on lisäksi varsin tietoinen siitä, että kauppamahdit leikkaavat tukeaan köyhille maille ja että tuesta hyötyy tosiasiassa vain pieni osa paikallisesta väestöstä, elleivät siitä sitten määrää vauraiden maiden yritykset.
Joka tapauksessa köyhät maat eivät tarvitse holhoavaa hyväntekeväisyyttä, vaan sen rosvouksen ja hyväksikäytön lopettamista, josta ne ovat aina kärsineet nimenomaan näiden suurten teollisuusryhmittymien ja kauppamahtien kourissa."@fi5
"Sebbene il relatore citi il “75 per cento del miliardo e duecento milioni di persone che vivono con meno di un dollaro statunitense al giorno... nelle zone rurali”, non è capace di avanzare altre proposte per ovviare al problema della carenza di generi alimentari nei paesi poveri se non quella di rafforzare “l’accesso ai mercati dei paesi in via di sviluppo, affinché beneficino della prosperità comune e si assicurino la crescita economica”, insieme con una serie di misure caritatevoli.
In realtà è proprio l’economia di mercato che ha spinto quei paesi ad abbandonare le coltivazioni tradizionali per passare alle monocolture, i cui raccolti vengono poi venduti sul mercato mondiale, ed è la stessa economia di mercato a far sì che oltre un miliardo di persone soffrano di più la fame e diventino ancora più povere persino quando l’economia mondiale è in fase di crescita.
Inoltre, il relatore sa benissimo che le grandi potenze stanno tagliando gli aiuti per i paesi poveri, aiuti di cui peraltro beneficia solo una piccola parte della popolazione, e ciò avviene quando gli aiuti non si trasformano in ordinativi per le imprese dei paesi ricchi.
Ad ogni modo, ciò di cui i paesi poveri hanno bisogno non sono opere di carità, bensì la cessazione dello sfruttamento e del saccheggio che hanno sempre dovuto subire ad opera proprio dei grandi gruppi industriali e delle grandi potenze."@it9
".
Although he mentions the ‘75% of the 1.2 billion people living below USD 1 a day … in rural areas’, the rapporteur makes no proposal for remedying the food shortage in poor countries other than ‘access to markets for developing countries in order to allow them to benefit from common prosperity and achieve economic growth’, together with a number of charitable measures.
Yet it is precisely the market economy which has driven these countries to abandon food-producing traditions in favour of single-crop farming for the world market, and this same market economy which means that even the growth of the world economy leads to more poverty and hunger for over a billion people.
Moreover, the rapporteur is quite aware that the major powers are cutting aid to poor countries and that it only actually benefits a tiny section of the local population, and that is when it does not take the form of orders for wealthy countries’ corporations.
In any case, what the poor countries need is not patronising charity but an end to the plundering and exploitation they have always suffered at the hands of precisely these large industrial groups and major powers."@lv10
"Hoewel hij erop wijst dat “75% van de 1,2 miljard mensen die van minder dan $1 per dag moeten leven op het platteland wonen”, weet de rapporteur niets anders voor te stellen om het voedseltekort van de arme landen op te lossen dan “toegang tot de markten voor ontwikkelingslanden zodat zij deel kunnen hebben aan de algemene welvaart en tot economische groei kunnen komen”, evenals een aantal charitatieve maatregelen.
Maar het is juist de markteconomie die deze landen ertoe heeft gedwongen de teelt van voedingsgewassen op te geven ten gunste van monocultuur voor de wereldmarkt, en deze zelfde markteconomie maakt dat zelfs de wereldwijde economische groei voor meer dan één miljard mensen gelijk staat aan nog meer armoede en honger.
De rapporteur weet overigens best dat de hulp aan de arme landen door de grote mogendheden is teruggebracht en dat deze in werkelijkheid slechts ten goede komt aan een kleine laag van de plaatselijke bevolking, zo de hulp al niet wordt omgezet in orders voor grote bedrijfsconglomeraten uit rijke landen.
Hoe het ook zij, wat de arme landen nodig hebben is niet een bemoederende liefdadigheid, maar stopzetting van de plundering en uitbuiting door deze grote concerns en deze grote mogendheden waaraan ze sinds jaar en dag blootstaan."@nl2
"Embora mencione que "75% dos 1,2 mil milhões de pessoas com um rendimento inferior a um dólar por dia vive em zonas rurais" o relator limita-se a propor, para remediar a insuficiência alimentar dos países pobres, o " acesso aos mercados por parte dos países em desenvolvimento, a fim de que estes possam beneficiar da prosperidade comum e atingir o crescimento económico", e mais algumas medidas de caridade.
No entanto, é precisamente a economia de mercado que levou estes países a abandonarem as suas tradições, em termos de produção alimentar, em proveito das monoculturas destinadas ao mercado mundial e que, inclusive, faz com que o crescimento económico mundial se traduza em mais pobreza e fome para mais de mil milhões de seres humanos.
Por outro lado, o relator sabe perfeitamente que as grandes potências estão a reduzir as ajudas aos países pobres e que, na realidade, estas ajudas revertem apenas a favor de uma pequena camada da população local, e isso quando não se transformam em encomendas para as empresas dos países ricos.
De toda a forma, não é de acções de beneficência que estes países precisam, mas sim de deixarem de ser vítimas da pilhagem e exploração levada a cabo, precisamente, por estes grandes grupos industriais e por estas grandes potências."@pt11
"När föredraganden erinrar om den katastrofala situationen för ”de 1,2 miljarder människor som lever på mindre än 1 USD om dagen [och som] lever [till] 75 procent i landsbygdsområden” har han ingenting annat att föreslå för att råda bot på den otillräckliga livsmedelsförsörjningen i de fattiga länderna än ”ökat marknadstillträde för utvecklingsländerna, i syfte att de ska kunna dra nytta av det allmänna välståndet och uppnå ekonomisk tillväxt”, som exempel på några välgörenhetsåtgärder.
Men det är just marknadsekonomin som har drivit dessa länder att överge odlingen av livsmedelsgrödor till förmån för monokulturer med sikte på den globala marknaden, och det är just marknadsekonomin som gör att till och med den globala ekonomiska tillväxten för mer än en miljard tar sig uttryck i ökad fattigdom och hungersnöd.
För övrigt vet föredraganden mycket väl att stormakterna har skurit ned biståndsanslagen till de fattiga länderna och att de i verkligheten endast gynnar ett litet skikt av lokalbefolkningen, när de inte omvandlas till beställningar för de rika ländernas storföretag.
Vad de fattiga länderna behöver är hur som helst inte någon nedlåtande välgörenhet utan att inte längre bli plundrade och utnyttjade som de alltid har blivit av just dessa stora industriella grupper och stormakter."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Dichiarazione di voto abbreviata in applicazione dell’articolo 137, paragrafo 1, del Regolamento)"9
"G"7
"g"7
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples