Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-24-Speech-4-106"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021024.4.4-106"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
Opus-me a alguns dos parágrafos verdadeiramente lamentáveis da resolução comum, mas votei favoravelmente no final por considerar fundamental o combate contra o terrorismo – a maior ameaça global dos nossos tempos – e não querer de algum modo contribuir para um sinal mais fraco nesta matéria. A ocorrência ontem mesmo do sequestro de centenas de cidadãos inocentes num teatro popular de Moscovo, gerando novo drama cujo desenlace ainda é absolutamente incerto nesta altura, vem confirmar, na verdade, todas as piores preocupações, após os ataques de 11 de Setembro de 2001, de Bali e outras várias acções dispersas pelo mundo. Ora, este quadro brutal – cada vez mais assustador - põe a nu vulnerabilidades das sociedades modernas e devia, por isso mesmo, aconselhar-nos contra as ambiguidades e os enredos de pseudo-justificação em que o texto da resolução é infelizmente fértil. Sob a pressão de sucessivos compromissos, o texto é demasiado longo e assemelha-se a uma penosa valsa ou a um tango fastidioso, com passos à esquerda e à direita, à frente e atrás – de tal modo que, às tantas, perdemos mesmo o sentido a que se dirige. Assim não vamos longe e os terroristas de todas as cores poderão continuar a sorrir enquanto alvejam civis inocentes e indefesos e semeiam ódio, brutalidade e destruição. O combate determinado contra o terrorismo é um dos combates políticos fundamentais deste começo de século se não queremos chegar ao seu fim pior do que entrámos. Sem ceder a qualquer desculpabilização no plano político ou moral, deve ser prosseguido com recurso a todos os instrumentos políticos, diplomáticos, militares, policiais e judiciais, conforme o ditem as circunstâncias concretas e a eficácia da dissuasão ou da repressão, recusando tergiversações que condicionem as vítimas e favoreçam os agressores."@pt11
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Jeg har vendt mig imod to yderst uheldige afsnit i den fælles beslutning, men jeg har stemt for til sidst, fordi jeg finder bekæmpelse af terrorisme - den største globale trussel i vor tid - helt fundamental, og fordi jeg ikke på nogen måde vil bidrage til et svagere signal i denne sag. Gidseltagningen i går af hundreder af uskyldige borgere i et revyteater i Moskva, som har skabt et nyt drama, hvis udgang vi endnu ikke kender, bekræfter de værste anelser efter angrebene den 11. september 2001, Bali og flere andre steder rundt om i verden. Denne brutalitet - som bliver stadig frygteligere - viser i al sin gru, hvor sårbare de moderne samfund er, og burde netop derfor advare os imod de uklarheder og fælder af pseudoretfærdiggørelse, som beslutningsteksten desværre er fuld af. På grund af flere kompromiser er teksten alt for lang og minder om en smertelig vals eller en kedsommelig tango, med skridt til venstre og til højre, fremad og tilbage - i en grad, så vi efterhånden ikke aner, hvor vi skal hen. På den måde kommer vi ikke særlig langt, og terrorister af alle arter kan grine videre, mens de rammer uskyldige og forsvarsløse civile og sår had, brutalitet og ødelæggelse. Den målbevidste bekæmpelse af terrorismen er en af de helt afgørende politiske kampe ved begyndelsen af dette århundrede, hvis vi ikke skal nå dets slutning i værre stand, end da vi trådte ind i det. Uden at vige over for nogen form for politisk eller moralsk bortforklaring må denne kamp føres med alle politiske, diplomatiske, militære, politimæssige og retslige midler, efter hvad de konkrete omstændigheder og overtalelsens eller bekæmpelsens effektivitet tilsiger, idet vi må afvise fordrejninger, der lægger skylden på ofrene og begunstiger angriberne."@da1
".
Ich habe mich gegen einige wirklich bedauerliche Absätze im gemeinsamen Entschließungsantrag gewandt, aber ich habe schließlich dafür gestimmt, weil ich den Kampf gegen den Terrorismus - die größte globale Bedrohung unserer Zeit - für ausschlaggebend halte und weil ich auf keinen Fall dazu beitragen möchte, dass in dieser Angelegenheit ein schwächeres Zeichen gesetzt wird. Gerade die gestrige Geiselnahme von Hunderten unschuldiger Bürger in einem Moskauer Volkstheater führt zu einem neuen Drama, dessen Ausgang im Augenblick noch völlig ungewiss ist, und bestätigt die allerschlimmsten Befürchtungen nach den Anschlägen vom 11. September 2001, von Bali und nach mehreren anderen Akten, die an vielen Orten der Welt begangen wurden. Dieses brutale und immer beängstigendere Bild offenbart nun aber Schwachstellen der modernen Gesellschaften und sollte uns gerade deshalb nahe legen, unklare Formulierungen und gedankliche Verrenkungen zugunsten einer scheinbaren Rechtfertigung, die im Text des Entschließungsantrags leider reichlich vorhanden sind, zu vermeiden. Unter dem Zwang einer Reihe von Kompromissen ist der Text allzu lang geworden und ähnelt einem ermüdenden Walzer oder einem langweiligen Tango mit Schritten nach links und rechts, nach vorn und zurück - und das so sehr, dass wir schließlich nicht mehr wissen, in welche Richtung man sich bewegt. So kommen wir nicht weit, und die Terroristen aller Schattierungen können sich weiter ins Fäustchen lachen, während sie unschuldige und wehrlose Zivilisten ins Visier nehmen und überall Hass, Brutalität und Zerstörung bewirken. Der entschlossene Kampf gegen den Terrorismus ist einer der maßgeblichen politischen Kämpfe am Anfang dieses Jahrhunderts, wenn wir nicht wollen, dass wir dessen Ende in einem Zustand erreichen, der schlechter wäre als der, den wir zu dessen Beginn hatten. Ohne sich auf Schuldzuweisungen auf politischem oder moralischem Gebiet einzulassen, muss man weiterkämpfen und dabei alle politischen, diplomatischen, militärischen, polizeilichen und justiziellen Instrumente einsetzen, je nachdem, wie es die konkreten Umstände und die Wirksamkeit der Abschreckung oder der Strafverfolgung verlangen, und jegliches Herumlavieren, bei dem nichts weiter herauskommt, als dass den Opfern die Schuld zugewiesen wird und die Angreifer begünstigt werden, ist abzulehnen."@de7
".
Αντιτάχθηκα σε δύο πραγματικά οικτρές παραγράφους του κοινού ψηφίσματος, αλλά τελικά το υπερψήφισα, διότι πιστεύω ότι η καταπολέμηση της τρομοκρατίας είναι σημαντική – είναι η μεγαλύτερη παγκόσμια απειλή της εποχής μας – και διότι δεν επιθυμώ με κανέναν τρόπο να συμβάλω στην αποστολή ενός πιο αδύναμου μηνύματος σε αυτόν τον τομέα. Η ομηρία εκατοντάδων αθώων πολιτών που συνέβη μόλις εχθές σε ένα τοπικό θέατρο της Μόσχας, προκαλώντας ένα νέο δράμα, το αποτέλεσμα του οποίου είναι ακόμη εντελώς αβέβαιο, επιβεβαίωσε στην πραγματικότητα τους μεγαλύτερους φόβους μας μετά τις επιθέσεις της 11ης Σεπτεμβρίου 2001, την επίθεση στο Μπαλί και διάφορες άλλες δράσεις σε διάφορα σημεία του κόσμου. Αυτό το απάνθρωπο και όλο και πιο τρομοκρατικό κλίμα, ωστόσο, αποκαλύπτει πόσο τρωτή είναι η σύγχρονη κοινωνία και πρέπει, για αυτόν τον λόγο, να μας αποθαρρύνει από τις αμφιβολίες και τις παγίδες των ψεύτικων δικαιολογιών που, δυστυχώς, περιέχει το ψήφισμα. Υπό την πίεση διαδοχικών συμβιβασμών, το κείμενο είναι υπερβολικά μακροσκελές και μοιάζει πολύ με βαρετό βαλς ή με κουραστικό ταγκό, με βήματα αριστερά και δεξιά, εμπρός και πίσω – σε βαθμό ώστε, τελικά, φτάνουμε στο σημείο ακόμη και να ξεχάσουμε σε ποια κατεύθυνση κινείται. Συνεπώς, δεν προχωρούμε πολύ και οι τρομοκράτες όλων των ειδών θα μπορούν να συνεχίσουν να χαμογελούν καθώς σημαδεύουν αθώους και ανυπεράσπιστους πολίτες και ενσπείρουν το μίσος τους, την απανθρωπιά και την καταστροφή. Ο αποφασιστικός αγώνας κατά της τρομοκρατίας είναι ένας από τους θεμελιώδεις πολιτικούς αγώνες στην αρχή αυτού του αιώνα, εάν δεν επιθυμούμε να φτάσουμε στο τέλος του αιώνα ευρισκόμενοι σε χειρότερη κατάσταση από ό,τι στις αρχές του. Χωρίς να ενδίδουμε στη μεταφορά πολιτικής ή ηθικής ευθύνης, ο αγώνας πρέπει να γίνεται μέσω όλων των διαθέσιμων πολιτικών, διπλωματικών, στρατιωτικών, αστυνομικών και δικαστικών μέσων, όπως ορίζουν οι περιστάσεις και η αποτελεσματικότητα της αποτροπής ή της καταστολής, απορρίπτοντας την αναποφασιστικότητα που μέμφεται τα θύματα και ευνοεί τους επιτιθέμενους."@el8
"I opposed two truly deplorable paragraphs in the joint resolution, but in the end I have voted in favour of it, because I believe that combating terrorism is crucial – it is the greatest global threat of our times – and because I do not wish in any way to contribute to sending out a weaker message in this field. The taking only yesterday of hundreds of innocent citizens hostage in a local theatre in Moscow, creating a new drama, the outcome of which is still completely unsure, has actually confirmed all of our greatest fears following the attacks of 11 September 2001, the attack on Bali and various other actions dotted around the world. This brutal and increasingly terrifying climate, however, lays bare the vulnerabilities of modern society and should, for this very reason, counsel us against the ambiguities and the traps of pseudo-justification of which, unfortunately, the text of the resolution is full. Under the pressure of successive compromises, the text is too long and resembles nothing so much as a boring waltz or a tiresome tango, with steps to the left and to the right, forwards and backwards – to such an extent that, eventually, we even forget in which direction it is moving. Consequently, we do not get very far and terrorists of all hues will be able to keep on smiling as they target innocent and defenceless civilians and sow their hatred, brutality and destruction. A resolute fight against terrorism is one of the fundamental political fights at the dawn of this century if we do not wish to reach its close in a worse state than when it started. Without giving in to any political or moral buck-passing, the fight must be pursued by means of all available political, diplomatic, military, police and judicial instruments available, as circumstances on the ground and the effectiveness of dissuasion or suppression dictate, rejecting shilly-shallying that blames the victims and favour the aggressors."@en3
"Me opongo a dos párrafos realmente deplorables de la resolución común, pero al final he votado a favor de ella porque creo que la lucha contra el terrorismo es fundamental – es la mayor amenaza mundial de nuestros tiempos – y porque no quiero bajo ningún concepto contribuir a enviar un mensaje débil en este terreno. El secuestro ocurrido ayer mismo de miles de ciudadanos inocentes que habían acudido a un teatro en Moscú, creando una nueva tragedia cuya repercusión todavía no conocemos del todo, ha confirmado nuestros peores temores después de los atentados del 11 de septiembre de 1002, el atentado de Bali y otras acciones perpetradas en distintos puntos del mundo. Este clima brutal y cada vez más terrorífico deja al descubierto la vulnerabilidad de la sociedad moderna y debe, por esa misma razón, advertirnos de las ambigüedades y las trampas de la pseudo-justificación que, lamentablemente, abunda en el texto de la resolución. Bajo la presión de sucesivos compromisos, el texto es demasiado largo y se parece en exceso a un aburrido vals o a un tedioso tango, con pasos a la izquierda y a la derecha, hacia delante y hacia atrás, hasta el punto de que, al final, hasta olvidamos en qué dirección nos movemos. El resultado es que no llegamos muy lejos y los terroristas de todas las tendencias pueden seguir sonriendo mientras apuntan a ciudadanos inocentes e indefensos y siembran su odio, brutalidad y destrucción. La lucha decidida contra el terrorismo es una de las batallas políticas fundamentales en los albores de este siglo si no queremos llegar a su término en una situación peor que cuando lo iniciamos. Sin dar ningún paso político o moral en falso, la lucha tiene que realizarse con todos los instrumentos políticos, diplomáticos, militares, policiales y judiciales a nuestro alcance, según dicten las circunstancias del terreno y la eficacia de la disuasión o la represión, rechazando la demagogia que culpa a las víctimas y favorecen a los agresores."@es12
"Vastustan yhteisen päätöslauselman kahta todella surkeaa kappaletta. Äänestin kuitenkin loppujen lopuksi tämän päätöslauselman puolesta, koska mielestäni terrorismin vastainen taistelu on ratkaisevan tärkeää – onhan se meidän aikamme vakavin globaalinen uhka – ja koska en halua mitenkään edesauttaa heikomman merkin antamista tällä alalla. Pelkästään jo eilinen selkkaus, jossa satoja viattomia kansalaisia otettiin pankkivangeiksi paikallisessa teatterissa Moskovassa – ja joka johti uuteen murhenäytelmään, jonka tulos on vielä täysin epävarma – on tosiasiassa vahvistanut kaikki 11. syyskuuta 2001 sekä Balissa ja monissa muissa maailmankolkissa tapahtuneiden iskujen aiheuttamat pahimmat pelkomme. Tämä säälimätön ja yhä pelottavampi ilmapiiri paljastaa kuitenkin nyky-yhteiskuntamme haavoittuvat kohdat. Juuri tämän vuoksi meidän pitäisi välttää moniselitteisyyksiä ja näennäisperustelun ansoja, joita päätöslauselman teksti on valitettavasti tupaten täynnä. Useiden kompromissien vuoksi asiakirja on liian pitkä. Se muistuttaa kovasti ikävystyttävää valssia tai vetelää tangoa, jossa liikutaan vasemmalta oikealle ja huovataan edestakaisin – jopa siinä määrin, että saatamme unohtaa mihin suuntaan olemme oikein menossa. Siksi emme pääse asiassa kovinkaan pitkälle, ja kaikenkarvaiset terroristit voivat edelleen hymyillen hyökätä viattomia ja puolustuskyvyttömiä siviilejä vastaan sekä kylvää vihaa, julmuutta ja tuhoa. Terrorismin vastainen päättäväinen taistelu on yksi olennaisista poliittisista taisteluista tällä juuri alkaneella vuosisadalla, jos haluamme, että vuosisata päättyy paremmin, kuin mitä sen alkoi. Taistelua on jatkettava ilman mitään poliittista tai moraalista vastuun pallottelua kaikkien käytettävissä olevien poliittisten, diplomaattisten, sotilaallisten, poliisia koskevien ja oikeudellisten välineiden avulla kentän tilanteen ja ennaltaehkäisevän toiminnan tehokkuuden edellyttämällä tavalla. Meidän on hylättävä jahkailu, josta on haittaa uhreille ja etua hyökkääjille."@fi5
"Je me suis opposé à certains paragraphes vraiment lamentables de la résolution commune, mais j’ai voté pour lors du vote final car je considère que la lutte contre le terrorisme est fondamentale - c’est la plus grave menace mondiale de notre temps - et parce que je ne voulais nullement contribuer à lancer un signal plus faible dans ce domaine. La prise d’otages, hier, de centaines d’innocents dans un théâtre populaire de Moscou, à l’origine d’un nouveau drame au dénouement encore absolument incertain à l’heure actuelle, vient confirmer en réalité toutes les pires préoccupations, après les attaques du 11 septembre 2001, de Bali et d’autres actions dans le monde. Ce cadre brutal - toujours plus épouvantable - met à nu les vulnérabilités des sociétés modernes et devrait nous mettre en garde contre les ambiguïtés et les pièges de pseudo-justification dont fourmille malheureusement le texte de la résolution. Sous la pression de compromis successifs, le texte est trop long et ressemble à une valse pénible ou à un tango fastidieux, avec des pas à gauche et à droite, devant et derrière - de sorte que nous sommes nombreux à en oublier la direction qu'il emprunte. Nous n’irons pas loin ainsi et les terroristes de tous bords pourront continuer à sourire en visant des civils innocents et sans défense et en semant la haine, la brutalité et la destruction. La lutte déterminée contre le terrorisme est une des luttes politiques fondamentales de ce début de siècle, si nous ne voulons pas le conclure moins bien que nous ne l’avons commencé. Sans céder à une quelconque déculpabilisation sur le plan politique ou moral, il faut poursuivre à l’aide de tous les instruments politiques, diplomatiques, militaires, policiers et judiciaires, comme le dictent les circonstances concrètes et l’efficacité de la dissuasion ou de la répression, en refusant les tergiversations qui conditionnent les victimes et favorisent les agresseurs."@fr6
"Ho votato contro due paragrafi assolutamente deplorevoli contenuti nella risoluzione comune; alla fine, però, ho votato a favore di quest’ultima poiché ritengo che la lotta contro il terrorismo sia importantissima – si tratta della più grave minaccia globale dei nostri tempi – e perché non voglio contribuire in alcun modo ad indebolire i messaggi che lanciamo su questa materia. Ancora ieri, centinaia di innocenti cittadini sono stati presi in ostaggio in un teatro di Mosca; si tratta di un nuovo evento drammatico il cui esito è al momento del tutto incerto e che non fa altro che confermare i nostri peggiori timori dopo gli attentati dell’11 settembre 2001, dopo l’attentato a Bali e dopo le molte altre azioni terroristiche compiute in tutto il mondo. Questo crescendo di brutale terrore mette però allo scoperto i punti vulnerabili della società moderna e, proprio per tale motivo, dovrebbe indurci a non nasconderci dietro le ambiguità e le trappole delle autogiustificazioni, di cui la risoluzione purtroppo abbonda. Sotto la spinta di tutta una serie di compromessi, il testo finisce per essere troppo lungo e per assomigliare ad un
lento e noioso, o a un
dal ritmo stanco, con passi a destra e a sinistra, in avanti e indietro – con il risultato che non si sa più in quale direzione si vuole andare. In questo modo non sarà possibile percorrere molta strada, cosicché i terroristi di ogni sorta potranno continuare a sorridere mentre prendono di mira cittadini inermi e innocenti e diffondono ovunque odio, brutalità e distruzione. Una lotta decisa contro il terrorismo è una delle battaglie politiche fondamentali che devono essere combattute all’alba del nuovo secolo se non vogliamo che esso si concluda in condizioni ben peggiori di quelle in cui è iniziato. Senza cedere a sussulti politici o morali, la lotta deve essere condotta con tutti gli strumenti politici, diplomatici, militari, giudiziari e di polizia a nostra disposizione, come richiesto dalle attuali circostanze e dalla necessità di compiere un’azione di dissuasione e repressione efficace e in grado di tacitare qualsiasi esitazione o titubanza, che sarebbe offensiva per le vittime e favorirebbe gli aggressori."@it9
"I opposed two truly deplorable paragraphs in the joint resolution, but in the end I have voted in favour of it, because I believe that combating terrorism is crucial – it is the greatest global threat of our times – and because I do not wish in any way to contribute to sending out a weaker message in this field. The taking only yesterday of hundreds of innocent citizens hostage in a local theatre in Moscow, creating a new drama, the outcome of which is still completely unsure, has actually confirmed all of our greatest fears following the attacks of 11 September 2001, the attack on Bali and various other actions dotted around the world. This brutal and increasingly terrifying climate, however, lays bare the vulnerabilities of modern society and should, for this very reason, counsel us against the ambiguities and the traps of pseudo-justification of which, unfortunately, the text of the resolution is full. Under the pressure of successive compromises, the text is too long and resembles nothing so much as a boring waltz or a tiresome tango, with steps to the left and to the right, forwards and backwards – to such an extent that, eventually, we even forget in which direction it is moving. Consequently, we do not get very far and terrorists of all hues will be able to keep on smiling as they target innocent and defenceless civilians and sow their hatred, brutality and destruction. A resolute fight against terrorism is one of the fundamental political fights at the dawn of this century if we do not wish to reach its close in a worse state than when it started. Without giving in to any political or moral buck-passing, the fight must be pursued by means of all available political, diplomatic, military, police and judicial instruments available, as circumstances on the ground and the effectiveness of dissuasion or suppression dictate, rejecting shilly-shallying that blames the victims and favour the aggressors."@lv10
"Ofschoon ik mij niet kan vinden in een aantal werkelijk betreurenswaardige paragrafen van de gezamenlijke resolutie, heb ik uiteindelijk voor gestemd omdat de strijd tegen het terrorisme de grootste mondiale dreiging van onze tijd mijns inziens van wezenlijk belang is en ik de boodschap die wij hier uitdragen zeker niet wil afzwakken. De gijzeling van honderden onschuldige burgers gisteren in een volkstheater in Moskou luidt een nieuw drama in waarvan de afloop op dit moment zeer onzeker is. Na de aanvallen van 11 september 2001, de aanslag op Bali en diverse andere over de gehele wereld verspreide acties worden met dit voorval onze ergste angsten realiteit. Deze brutale dreiging, die almaar beangstigender wordt, legt de zwakheden van onze moderne maatschappij bloot. Daarom juist moeten wij op onze hoede zijn voor de dubbelzinnigheden en ingewikkelde schijnargumenten waarvan deze resolutie bol staat. Als gevolg van de noodzaak het ene na het andere compromis te sluiten is de tekst te lang geworden. Hij heeft veel weg van een mislukte wals of een eindeloze tango, van links naar rechts en van achteren naar voren, zodat wij op de duur zelfs niet meer weten welke richting hij uitgaat. Daarmee bereiken wij alleen maar dat terroristen van allerlei slag blijven lachen om aanslagen op onschuldige en hulpeloze burgers en haat, geweld en vernieling zaaien. De verwoede strijd tegen het terrorisme is een van de fundamentele politieke uitdagingen van het begin van deze eeuw. Het is de enige manier om te voorkomen dat deze eeuw slechter eindigt dan hij begonnen is. Politieke en morele excuses zijn uit den boze; wij moeten deze strijd hoe dan ook voortzetten. Daartoe moeten alle beschikbare politieke, diplomatieke, militaire, politiële en justitiële instrumenten worden aangewend, naar gelang van de concrete omstandigheden en de doeltreffendheid van een op afschrikking of repressie gebaseerde aanpak. Wij mogen de feiten niet verdraaien, aangezien wij daarmee de slachtoffers benadelen en de agressors in de kaart spelen."@nl2
"Jag motsatte mig två verkligt bedrövliga stycken i den gemensamma resolutionen, men i slutändan röstade jag för den. Jag tror nämligen att det är mycket viktigt att bekämpa terrorismen, det största världsomspännande hotet i vår tid. Jag vill inte heller på något sätt bidra till att vi sänder ut ett försvagat budskap på detta område. Dramat så sent som i går där hundratals oskyldiga medborgare togs som gisslan på en teater i Moskva är ännu ett drama där utgången fortfarande är fullkomligt oviss. Det besannar våra allra värsta farhågor efter attackerna den 11 september 2001, dådet på Bali och andra handlingar runt om i världen. Detta brutala och allt mer skräckinjagande klimat blottlägger det moderna samhällets sårbarhet. Just därför bör detta mana oss till att motverka de tvetydigheter och fällor i form av påhittade rättfärdiganden som resolutionstexten tyvärr är full av. På grund av att kompromisser ständigt behövde göras är texten för lång och liknar mest en långtråkig vals eller tröttande tango, där steg tas till vänster och till höger, framåt och bakåt, så till den grad att vi till sist glömmer vart den är på väg. Som en följd kommer vi inte särskilt långt, och terrorister i alla skepnader kommer med ett leende på läpparna att kunna attackera oskyldiga och försvarslösa civila och sprida sitt hat, sin brutalitet och förstörelse. En beslutsam kamp mot terrorismen är en av de grundläggande politiska kamper vi har att utkämpa i begynnelsen av detta århundrade om vi inte vill befinna oss i en värre situation vid slutet av det. Vi får inte ge efter för något politiskt eller moraliskt övervältrande av ansvar. Kampen måste föras med hjälp av alla politiska, diplomatiska, militära, polisiära och rättsliga instrument som står till förfogande, vilket dagens situation och avstyrkandets eller förtryckets genomslagskraft kräver. Vi måste förkasta velande som lägger skulden på offren och låter angriparna gå fria."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples