Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-24-Speech-4-011"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-10-24"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Insiderhandel och otillbörlig marknadspåverkan (marknadsmissbruk)4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20021024.2.4-011"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-10-24-Speech-4-0124
lpv:speaker	lp:Robert Goebbels4
lpv:spoken text	"Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, chers collègues, la directive sur les abus de marché est importante à plus d'un titre. C'est la première directive qui sera adoptée selon la procédure dite Lamfalussy. Il s'agit d'une législation-cadre qui sera complétée par des règlements d'exécution. Cette législation secondaire sera arrêtée par la Commission sur la base de propositions du Comité européen des régulateurs de marchés de valeurs mobilières en Europe, en anglais CESR. Le CESR élaborera ses propositions sur la base d'une large consultation publique. L'adoption des règlements d'exécution par la Commission se fera également de façon transparente. Le Conseil Écofin et le Parlement européen contrôleront la Commission. Le Parlement disposera d'un délai de trois mois pour émettre un avis. Si, dans ce délai, le Parlement adopte une résolution, la Commission devra réexaminer le projet de mesures. Il y a donc là garantie d'un contrôle démocratique de la législation secondaire. La directive a pour seule ambition de mieux réglementer les marchés financiers. Elle ne veut pas réglementer la profession de journaliste. Malheureusement, certains médias, notamment britanniques, ont lancé une campagne, parfois hallucinante, contre les propositions de la Commission en faisant croire que la liberté de la presse était en jeu. La liberté de la presse n'a pas été et ne sera pas en danger. L'article premier dispose clairement qu'aucun journaliste ne pourra être tenu responsable de la diffusion d'informations fausses ou trompeuses, à moins que ce journaliste ne retire un avantage ou des profits de la diffusion de ses informations. Je pars du principe que tous les journalistes essaient de faire correctement leur métier et qu'ils vérifient leurs sources. Si un journaliste est trompé, il ne sera pas tenu responsable, à moins qu'il ait touché de l'argent dans la manipulation intervenue. Certains scandales récents, du jusqu'au démontrent qu'aucune profession n'est d'une honnêteté parfaite. Le Parlement veut encourager l'établissement de codes de bonne conduite et l'autorégulation des journalistes, notamment en ce qui concerne d'éventuels conflits d'intérêt. Mais la meilleure autorégulation du monde ne dispensera jamais tout législateur de rester vigilant et d'intervenir au niveau réglementaire si, d'aventure, l'autorégulation était insuffisante ou défaillante. C'est pourquoi j'invite à rejeter les deux amendements étrangement identiques déposés à cet égard. Il est tout simplement inacceptable qu'une profession, fût-elle aussi respectable que celle des journalistes, tente de se soustraire définitivement à une éventuelle réglementation européenne la concernant. Une fois encore, ce ne sera pas le CESR qui établira les règles, mais ce sera la Commission, sous le contrôle démocratique du Conseil et du Parlement. Je puis vous assurer, Monsieur le Président, que je serai le premier, et pas le seul, à me dresser contre toute atteinte à la liberté de la presse ou contre toute surréglementation impraticable. Mais la loi européenne doit être la même pour tous. Tout démocrate, donc tout journaliste digne de ce nom, devrait applaudir à ce principe impératif. Pour l'avenir, en vue d'étendre à la fois la possibilité de confier davantage de réglementations à caractère technique à la législation secondaire et d'assurer aux colégislateurs un droit de décision finale, il faudra impérativement prévoir une procédure de en amendant l'article 202 du traité. La directive ambitionne de définir les mêmes règles pour tous les produits financiers dans toute l'Union, afin de lutter contre toute forme de délit d'initiés et d'abus de marché. Le Parlement avait adopté en première lecture 77 amendements. Le Conseil en a retenu 60 intégralement et 10 partiellement. C'est manifestement un succès pour le Parlement. Je tiens à rendre hommage aux présidences belge, espagnole et danoise, ainsi qu'aux services de la Commission, qui se sont toujours montrés disposés à trouver des compromis valables. Mes remerciements s'adressent également à mes collègues de la commission économique et monétaire, notamment à M. Thomas Mann. Comme la Commission et le Conseil ont marqué leur accord sur les cinq amendements retenus par la commission économique et monétaire en vue de la deuxième lecture, la directive pourra être mise en vigueur rapidement. Les nouvelles règles contribueront certainement à restaurer la confiance dans la probité des marchés financiers. Depuis l'éclatement de la bulle spéculative sur les marchés boursiers et les scandales financiers qui ont affecté les États-Unis et l'Europe, beaucoup d'investisseurs hésitent. Depuis début 2000, plus de 7 000 milliards de dollars de gains boursiers virtuels ont été effacés. En Europe, plusieurs milliers de milliards d'euros se sont également évaporés. Cette situation déstabilise les économies, pénalise les épargnants, fragilise les fonds d'investissement, appauvrit les fonds de pension. Pour restaurer la confiance des investisseurs et des petits épargnants dans les marchés financiers, il faut lutter contre toute forme de connivence criminelle, imposer une transparence aussi étendue que possible. Ces derniers mois, on a eu droit à de nombreuses révélations sur le capitalisme de copinage entre dirigeants d'entreprises, cabinets d'audit, banques d'affaires et analystes financiers. Tout ce monde, a priori respectable, s'était organisé de façon à écrémer à son propre profit l'exubérance boursière. Parce que le marché n'était pas transparent, il y a eu des conflits d'intérêt au sein des cabinets d'audit. Beaucoup d'analystes financiers ont été juges et parties. Auditeurs comme analystes ont trompé les participants aux marchés qui leur avaient fait confiance. La raison en était la pratique des stock-options et autres bonus personnels à engranger conformément aux résultats financiers de leurs employeurs respectifs. Les sommes en question défient parfois l'entendement. Un exemple : les dirigeants des vingt-cinq plus grandes sociétés américaines ayant fait faillite, ces 18 derniers mois, s'étaient octroyés, pendant les trois années précédant la faillite de leur société, des compensations totales de l'ordre de 3,3 milliards de dollars. S'il ne faut pas généraliser, les années d'exubérance du secteur financier n'en ont pas moins abouti à une sorte de le syndrome de la finance folle. Tout comme l'assainissement du marché de la viande bovine, la nécessité et la mise en place d'un système de contrôle rigoureux, l'assainissement des marchés financiers nécessiteront des règles précises pour lutter contre tout délit d'initiés, toute manipulation de marchés."@fr6
lpv:spokenAs	vice-chair; PES (1999-07-20--2004-07-19)14 member; Members from the European Parliament to the Joint Parliamentary Assembly of the Agreement between the African, Caribbean and Pacific States and the European Union (ACP-EU) (2002-02-06--2004-07-19)14 substitute; EMPL (2002-01-17--2004-07-19)14 member; ECON (2002-01-17--2004-07-19)14 unknown; Parti ouvrier socialiste luxembourgeois (1999-07-20--2004-07-19)14
lpv:translated text	"Hr. formand, hr. kommissær, kære kolleger, direktivet om markedsmisbrug er vigtigt i mere end en forstand. Det er det første direktiv, der vedtages under anvendelse af den såkaldte Lamfalussy-procedure. Der er tale om rammelovgivning, som vil blive suppleret med gennemførelsesbestemmelser. Den pågældende sekundære lovgivning vedtages af Kommissionen på grundlag af de forslag, der stilles af EU-udvalget for Værdipapirreguleringsmyndigheder, ofte betegnet ved den engelske forkortelse CESR. CESR udarbejder forslag baseret på bred offentlig høring. Kommissionens vedtagelse af gennemførelsesbestemmelserne vil også ske i åbenhed. Økofin-Rådet og Europa-Parlamentet udøver kontrol med Kommissionen. Parlamentet har en frist på tre måneder til at fremsætte udtalelse. Såfremt Parlamentet inden for den pågældende periode vedtager et beslutningsforslag, skal Kommissionen foretage fornyet undersøgelse af de foreslåede foranstaltninger. Proceduren sikrer således demokratisk kontrol med den sekundære lovgivning. Direktivet tager udelukkende sigte på at opnå bedre regulering af kapitalmarkederne. Det tager ikke sigte på at regulere journalisterhvervet. Beklageligvis har visse, især britiske, medier iværksat en undertiden hallucinerende kampagne rettet mod Kommissionens forslag, idet man lader forstå, at der sættes spørgsmålstegn ved pressefriheden. Der har ikke været og bliver ikke sat spørgsmålstegn ved pressefriheden. I artikel 1 anføres det tydeligt, at en journalist aldrig kan gøres ansvarlig for udbredelse af fejlagtige eller vildledende oplysninger, medmindre den pågældende journalist drager - eventuelt økonomisk - fordel af udbredelsen af sådanne oplysninger. Det er mit udgangspunkt, at journalister tilstræber at udføre deres erhverv på korrekt vis og efterprøver deres kilder. Såfremt en journalist har taget fejl, drages han ikke til ansvar, medmindre han har modtaget penge i forbindelse med det omhandlede misbrug. Den senere tids skandaler, som har berørt dagblade og tidsskrifter som og viser, at intet erhverv er ubetinget hæderligt. Parlamentet ønsker at fremme udarbejdelsen af adfærdskodekser og selvregulering blandt journalister, i særdeleshed når det gælder eventuelle interessekonflikter. Selv verdens bedste selvregulering fritager imidlertid ikke den lovgivende magt for at vise årvågenhed og gribe regulerende ind, såfremt selvreguleringen skulle svigte eller vise sig utilstrækkelig. Jeg opfordrer derfor til, at man forkaster de to påfaldende enslydende ændringsforslag, der er stillet desangående. Det er ganske enkelt uacceptabelt, at et erhverv, uanset at der måtte være tale om et så agtværdigt erhverv som journalisterhvervet, forsøger definitivt at unddrage sig en eventuel europæisk regulering, der berører erhvervet. Lad mig understrege endnu en gang, at det ikke er CESR, der fastsætter bestemmelserne, men Kommissionen, som er underlagt Rådets og Parlamentets demokratiske kontrol. Hr. formand, jeg forsikrer, at jeg som den første, og afgjort ikke som den eneste, vil vende mig mod ethvert forsøg på at anfægte pressefriheden eller mod enhver form for overregulering, som ikke lader sig gennemføre i praksis. Fællesskabsretten bør imidlertid være ens for alle. Enhver demokrat, og således også enhver, der fortjener at kaldes journalist, bør bifalde dette uomgængelige princip. For at åbne mulighed for i videre udstrækning at lade bestemmelser af teknisk art vedtage som sekundær lovgivning og samtidig sikre de medansvarlige for lovgivningen endelig beslutningsret er det bydende nødvendigt, at der etableres en procedure, hvilket kræver ændring af traktatens artikel 202. Direktivet tager sigte på at fastsætte samme regler for alle finansielle instrumenter overalt i Unionen for at bekæmpe enhver form for insiderhandel og markedsmisbrug. Parlamentet vedtog under førstebehandlingen 77 ændringsforslag. Rådet overtog 60 ændringsforslag uændret, mens 10 blev overtaget delvist, hvilket afgjort er at betragte som en succes for Parlamentet. Jeg vil gerne takke det belgiske, det spanske og det danske formandskab samt Kommissionens tjenestegrene, som altid har været indstillet på at finde holdbare kompromiser. Jeg ønsker ligeledes at rette en tak til kollegerne i Udvalget om Økonomi og Valutaspørgsmål, i særdeleshed Thomas Mann. Eftersom Kommissionen og Rådet har tilkendegivet, at de tilslutter sig de fem ændringsforslag, der er stillet af Udvalget om Økonomi og Valutaspørgsmål i forbindelse med andenbehandlingen, kan direktivet hurtigt træde i kraft. De nye regler vil afgjort bidrage til at genskabe tilliden til kapitalmarkedernes hæderlighed. Spekulationsbølgen på børserne brast, og finansskandaler har ramt USA og Europa, hvilket har fået mange investorer til at vise tilbageholdenhed. Siden begyndelsen af 2000 er potentielle børsgevinster på mere end 7.000 milliarder dollars forsvundet. I Europa er der ligeledes forsvundet flere tusinde milliarder euro. Situationen destabiliserer økonomierne, straffer dem, der sparer op, svækker investeringsfondene og udhuler pensionsfondene. For at genskabe investorernes og småsparernes tillid til kapitalmarkederne er det nødvendigt at bekæmpe enhver form for ulovlig medviden og skabe størst mulig åbenhed. I de seneste måneder har vi oplevet talrige afsløringer af kapitalismens kammerateri mellem virksomhedsledere, revisorer, investeringsbanker og investeringsanalytikere. Alle disse a priori respektable aktører havde arrangeret sig på en måde, der sikrede, at de til egen fordel kunne skumme fløden i en situation med overflod på børserne. Markedet var ikke gennemskueligt, hvorfor der opstod interessekonflikter i revisionsfirmaerne. Mange investeringsanalytikere var på samme tid dommer og part i sagen. Revisorer og analytikere førte markedsaktørerne, som havde vist dem tillid, bag lyset. Årsagen var anvendelsen af aktieoptioner og anden form for personlig bonus, som udløses afhængigt af de økonomiske resultater, de pågældende medarbejdere skaber. De pågældende beløb trodser undertiden enhver beskrivelse. Eksempelvis havde lederne af de 25 største amerikanske virksomheder, som er gået konkurs inden for de seneste 18 måneder, i de tre år, der gik forud for deres virksomheders konkurs, sikret sig godtgørelser til en samlet værdi af omkring 3,3 milliarder dollars. Nok skal man ikke generalisere, men i de år, hvor der var overflod i den finansielle sektor, udviklede der sig, hvad man kunne kalde en finansgalskab For at opnå en sanering af markedet for oksekød har det været nødvendigt at etablere et finmasket kontrolsystem. På samme måde er det for at opnå en sanering af kapitalmarkederne nødvendigt at fastsætte præcise regler til bekæmpelse af enhver form for insiderhandel og markedsmisbrug."@da1 "Herr Präsident, Herr Kommissar, werte Kolleginnen und Kollegen! Die Richtlinie über den Marktmissbrauch ist in vielerlei Hinsicht von Bedeutung. Es ist die erste Richtlinie, die nach dem so genannten Lamfalussy-Verfahren angenommen werden soll. Es handelt sich um Rahmenvorschriften, die durch Ausführungsverordnungen ergänzt werden sollen. Diese sekundärrechtlichen Vorschriften werden von der Kommission auf der Grundlage der Vorschläge des Ausschusses der europäischen Wertpapieraufsichtsbehörden (CESR) erlassen. Der CESR wird seine Vorschläge auf der Grundlage einer breiten öffentlichen Konsultation erarbeiten. Die Annahme der Ausführungsverordnungen durch die Kommission wird ebenfalls in transparenter Weise erfolgen. Der Rat Ecofin und das Europäische Parlament werden die Kommission kontrollieren. Dem Parlament wird eine Frist von drei Monaten eingeräumt, um eine Stellungnahme abzugeben. Wenn das Parlament innerhalb dieser Frist eine Entschließung verabschiedet, muss die Kommission die vorgesehenen Maßnahmen nochmals prüfen. Damit ist also eine demokratische Kontrolle der sekundärrechtlichen Vorschriften gewährleistet. Einziges Anliegen der Richtlinie ist es, die Finanzmärkte besser zu reglementieren. Sie will nicht den Beruf des Journalisten reglementieren. Leider haben einige Medien, vor allem in Großbritannien, eine zuweilen haarsträubende Kampagne gegen die Vorschläge der Kommission entfesselt und wollten glauben machen, die Pressefreiheit stünde auf dem Spiel. Die Pressefreiheit war nicht in Gefahr und wird es auch nicht sein. Artikel 1 besagt ganz eindeutig, dass kein Journalist für die Verbreitung falscher oder trügerischer Informationen verantwortlich gemacht werden kann, sofern er keinen Vorteil oder Gewinn aus der Verbreitung dieser Informationen zieht. Ich gehe von dem Grundsatz aus, dass alle Journalisten versuchen, ihren Job korrekt auszuüben, und dass sie ihre Quellen überprüfen. Wenn ein Journalist getäuscht wurde, wird er nicht verantwortlich gemacht, es sei denn, er hat bei der Manipulation Geld kassiert. Einige Skandale der jüngsten Zeit, vom bis zum beweisen, dass keine Berufsgruppe die perfekte Ehrlichkeit für sich gepachtet hat. Das Parlament will die Aufstellung von Verhaltenskodizes und Selbstregulierungsregeln für Journalisten fördern, besonders hinsichtlich eventueller Interessenkonflikte. Doch auch die beste Selbstregulierung der Welt kann den Gesetzgeber niemals von seiner Pflicht entbinden, wachsam zu bleiben und ordnungspolitisch tätig zu werden, falls die Selbstregulierung nicht ausreichen oder versagen sollte. Deshalb rufe ich Sie dazu auf, die beiden diesbezüglichen Änderungsanträge, die seltsame Ähnlichkeiten aufweisen, abzulehnen. Es ist ganz einfach nicht hinnehmbar, dass eine Berufsgruppe, und sei sie so respektabel wie die der Journalisten, versucht, sich endgültig eventuellen europäischen Rechtsvorschriften, die sie betreffen könnten, zu entziehen. Nochmals: diese Regeln werden nicht durch den CESR aufgestellt, sondern durch die Kommission, unter der demokratischen Kontrolle des Rates und des Parlaments. Ich kann Ihnen versichern, Herr Präsident, dass ich der Erste und nicht der Einzige wäre, der sich gegen jeden Angriff auf die Pressefreiheit oder gegen jede nicht praktikable Überreglementierung wenden würde. Aber das europäische Gesetz muss für alle gleich sein. Jeder Demokrat und somit jeder Journalist, der dieses Namens würdig ist, müsste diesem zwingenden Grundsatz beipflichten. Um zum einen die Möglichkeit auszuweiten, mehr Rechtsvorschriften technischer Art in Form sekundärrechtlicher Vorschriften zu verabschieden und gleichzeitig den Mitgesetzgebern ein endgültiges Entscheidungsrecht zu sichern, muss für die Zukunft unbedingt ein Verfahren in Abänderung zu Artikel 202 des Vertrags vorgesehen werden. Anliegen der Richtlinie ist es, die gleichen Regeln für alle Finanzprodukte in der gesamten Union festzulegen, um jede Form von Insider- und Marktmissbrauchsvergehen zu bekämpfen. Das Parlament hatte in erster Lesung 77 Änderungsvorschläge angenommen. Davon hat der Rat 60 vollständig und 10 teilweise übernommen. Das ist eindeutig ein Erfolg für das Parlament. Ich möchte mich bei der belgischen, der spanischen und der dänischen Präsidentschaft sowie bei den Dienststellen der Kommission bedanken, die stets bereit waren, vertretbare Kompromisse zu finden. Mein Dank gilt auch meinen Kolleginnen und Kollegen vom Ausschuss für Wirtschaft und Währung, vor allem Herrn Thomas Mann. Da die Kommission und der Rat sich mit den fünf im Ausschuss für Wirtschaft und Währung für die zweite Lesung vorgelegten Änderungsvorschlägen einverstanden erklärt haben, kann die Richtlinie zügig in Kraft gesetzt werden. Die neuen Vorschriften werden gewiss dazu beitragen, das Vertrauen in die Finanzmärkte wiederherzustellen. Seitdem die Spekulationsblase auf den Börsenmärkten geplatzt ist und die USA sowie Europa von Finanzskandalen heimgesucht wurden, üben sich viele Investoren in Zurückhaltung. Seit Anfang 2000 sind mehr als 7000 Milliarden Dollar virtuelle Börsengewinne von der Bildfläche verschwunden. In Europa haben sich ebenfalls mehrere Tausend Milliarden Euro in Luft aufgelöst. Diese Situation destabilisiert die Wirtschaft, geht auf Kosten der Anleger, schwächt die Investmentfonds und lässt die Pensionsfonds schrumpfen. Um das Vertrauen der Investoren und der Kleinanleger in die Finanzmärkte wiederherzustellen, gilt es gegen jede Form von krimineller Kungelei zu kämpfen und so viel Transparenz wie möglich durchzusetzen. In den letzten Monaten kam es zu zahlreichen Enthüllungen über den Kungelkapitalismus zwischen Unternehmensleitern, Wirtschaftsprüfern, Geschäftsbanken und Finanzanalysten. All diese a priori ehrenwerten Leute hatten sich organisiert, um zum eigenen Vorteil den Börsenboom abzuschöpfen. Aufgrund mangelnder Transparenz des Marktes kam es zu Interessenkonflikten innerhalb der Wirtschaftsprüfungsgesellschaften. Zahlreiche Finanzanalysten waren Richter und Partei zugleich. Wirtschaftsprüfer und Analysten täuschten die Marktteilnehmer, die ihnen vertraut hatten. Ursache war die Praxis der Stock-options und sonstiger persönlicher Gewinnanteile, die man in Abhängigkeit von den Finanzergebnissen der jeweiligen Auftraggeber einheimsen konnte. Dabei sind Summen im Spiel, die bisweilen die Vorstellungskraft übersteigen. Ein Beispiel: Die Manager der 25 größten amerikanischen Unternehmen, die in den letzten 18 Monaten in Konkurs gegangen sind, hatten sich in den letzten drei Jahren vor dem Konkurs ihres Unternehmens Ausgleichszahlungen in der Größenordnung von insgesamt 3,3 Milliarden Dollar zugeschanzt. Zwar sollte man das nicht verallgemeinern, jedoch haben die fetten Jahre des Finanzsektors zu einer Art dem Syndrom des Finanzwahnsinns, geführt. Ebenso wie die Sanierung des Rindfleischmarktes die Schaffung eines strengen Kontrollsystems notwendig macht, erfordert auch die Sanierung der Finanzmärkte präzise Regeln, um jede Form von Insidervergehen und Marktmissbrauch zu bekämpfen."@de7 ". Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, αγαπητοί συνάδελφοι, η οδηγία για τις πράξεις χειραγώγησης της αγοράς είναι σημαντική για πολλούς λόγους. Αποτελεί την πρώτη οδηγία που θα εγκριθεί σύμφωνα με τη διαδικασία Lamfalussy. Πρόκειται για μια νομοθεσία-πλαίσιο η οποία θα συμπληρωθεί με εκτελεστικούς κανονισμούς. Η Επιτροπή, εγκρίνει αυτήν την κατ’ εξουσιοδότηση νομοθεσία βάσει προτάσεων της Ευρωπαϊκής Επιτροπής Ρυθμιστικών Αρχών και Αγορών Κινητών Αξιών γνωστής με τα αγγλικά αρχικά CESR. Η CESR θα εκπονήσει τις προτάσεις της, βάσει ευρείας δημόσιας διαβούλευσης. Aλλά και η έγκριση των εκτελεστικών κανονισμών από την Επιτροπή, θα γίνει με απόλυτη διαφάνεια. Το Συμβούλιο Ecofin και το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο θα ελέγχουν την Επιτροπή. Η Επιτροπή θα έχει στη διάθεσή της προθεσμία τριών μηνών για να εκφέρει γνώμη. Εάν, μέσα σε αυτήν την προθεσμία, το Κοινοβούλιο εγκρίνει ψήφισμα, η Επιτροπή θα πρέπει να επανεξετάσει το σχέδιο μέτρων. Επομένως, σε αυτήν την περίπτωση, ο δημοκρατικός έλεγχος της κατ’ εξουσιοδότηση νομοθεσίας είναι εξασφαλισμένος. Η οδηγία έχει σαν μοναδικό στόχο να θέσει καλύτερους κανόνες στις χρηματαγορές. Δεν επιθυμεί να επιβάλει κανόνες στη δημοσιογραφία. Δυστυχώς, κάποια μέσα ενημέρωσης, κυρίως στη Μεγάλη Βρετανία, άρχισαν μια εκστρατεία, εξωπραγματική μερικές φορές, ενάντια στις προτάσεις της Επιτροπής, κάνοντας αυτές τις προτάσεις να φαίνονται σαν απειλή κατά της ελευθερίας του Τύπου. Η ελευθερία του Τύπου δεν κινδύνεψε ούτε και θα κινδυνέψει. Το πρώτο άρθρο βεβαιώνει σαφώς ότι κανένας δημοσιογράφος δεν θα μπορεί να θεωρηθεί υπεύθυνος για τη μετάδοση λανθασμένων ή παραπλανητικών πληροφοριών, εκτός αν αυτός ο δημοσιογράφος έχει κάποιο όφελος ή κέρδος από τη διάδοση αυτών των πληροφοριών. Ξεκινώ από την αρχή ότι όλοι οι δημοσιογράφοι προσπαθούν να κάνουν σωστά τη δουλειά τους και ότι ελέγχουν την εγκυρότητα των πηγών τους. Αν ένας δημοσιογράφος κάνει λάθος, δεν θα θεωρηθεί υπεύθυνος, εκτός αν κέρδισε χρήματα από τη χειραγώγηση που έγινε. Κάποια σκάνδαλα που έγιναν πρόσφατα, από την μέχρι το αποδεικνύουν ότι κανένα επάγγελμα δεν είναι εντελώς αδιάβλητο. Το Κοινοβούλιο θέλει να ενθαρρύνει τη σύσταση κωδίκων δεοντολογίας και αυτορρύθμισης των δημοσιογράφων, κυρίως όσον αφορά πιθανές συγκρούσεις συμφερόντων. Όμως ακόμα και η καλύτερη αυτορρύθμιση του κόσμου δεν θα εξαφανίσει την ανάγκη να επαγρυπνούν οι νομοθέτες και να παρεμβαίνουν κανονιστικά εάν, κατά τύχη, η αυτορρύθμιση είναι ανεπαρκής ή ελλιπής. Για αυτόν τον λόγο, προτείνω να απορρίψουμε τις δύο, παράξενα όμοιες, τροπολογίες που κατατέθηκαν επ’ αυτού. Είναι απλώς απαράδεκτο ένα επάγγελμα, ακόμα και εάν είναι τόσο αξιοσέβαστο όσο εκείνο του δημοσιογράφου, να προσπαθεί να υπεκφύγει έναν πιθανό ευρωπαϊκό κανονισμό που να το αφορά. Και για άλλη μία φορά, τους κανόνες δεν θα θεσπίσει η CESR, αλλά η Επιτροπή, υπό τον δημοκρατικό έλεγχο του Συμβουλίου και του Κοινοβουλίου. Μπορώ να σας διαβεβαιώσω, κύριε Πρόεδρε, ότι θα είμαι ο πρώτος, και όχι ο μόνος, που θα στραφεί ενάντια σε κάθε επίθεση προς την ελευθερία του Τύπου ή ενάντια σε κάθε υπερβολικό και μη εφαρμόσιμο κανονισμό. Όμως, το ευρωπαϊκό δίκαιο πρέπει να είναι το ίδιο για όλους. Κάθε δημοκράτης και, επομένως, κάθε δημοσιογράφος που φέρει επάξια αυτό το όνομα, θα έπρεπε να επικροτήσει αυτήν την επιτακτική αρχή. Όσο για το μέλλον, θα πρέπει οπωσδήποτε να προνοήσουμε μια διαδικασία τροποποιώντας το άρθρο 202 της Συνθήκης, προκειμένου να διευρύνουμε τη δυνατότητα θέσπισης επιπλέον κανονισμών τεχνικού χαρακτήρα κατ’ εξουσιοδότηση, αλλά και να δώσουμε στους συννομοθέτες το δικαίωμα συμμετοχής στη λήψη των τελικών αποφάσεων. Η οδηγία φιλοδοξεί να θεσπίσει τους ίδιους κανόνες για όλα τα οικονομικά προϊόντα σε όλη την Ένωση, προκειμένου να καταπολεμήσει κάθε μορφή αδικήματος το οποίο να έχει σχέση με πρόσωπα που κατέχουν εμπιστευτικές πληροφορίες και με πράξεις χειραγώγησης της αγοράς. Κατά την πρώτη ανάγνωση, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο ενέκρινε 77 τροπολογίες. Tο Συμβούλιο υιοθέτησε 60 από αυτές εν όλω και 10 εν μέρει, πράγμα που αποτελεί σίγουρα επιτυχία για το Κοινοβούλιο. Θα ήθελα να συγχαρώ τη βελγική, την ισπανική και τη δανική Προεδρία, καθώς επίσης και το προσωπικό της Επιτροπής, το οποίο είναι πάντα πρόθυμο να συμβάλει στην εξεύρεση λειτουργικών συμβιβασμών. Θα ήθελα, επίσης, να ευχαριστήσω τους συναδέλφους μου στην Επιτροπή Οικονομικής και Νομισματικής Πολιτικής, κυρίως τον κ. Thomas Mann. Εφόσον η Επιτροπή και το Συμβούλιο συμφώνησαν πάνω στις πέντε τροπολογίες που πρότεινε η Επιτροπή Οικονομικής και Νομισματικής Πολιτικής κατά τη δεύτερη ανάγνωση, η οδηγία θα μπορέσει σύντομα να τεθεί σε ισχύ. Οι νέοι κανόνες, θα συμβάλουν ασφαλώς στην αποκατάσταση της εμπιστοσύνης στην ακεραιότητα των οικονομικών αγορών. Έπειτα από την έκρηξη της κερδοσκοπικής φούσκας στις χρηματιστηριακές αγορές και τα οικονομικά σκάνδαλα τα οποία έπληξαν τις ΗΠΑ και την Ευρώπη, πολλοί επενδυτές διστάζουν. Από τις αρχές του 2000, περισσότερα από 7 000 τρισεκατομμύρια δολάρια ΗΠΑ εικονικών χρηματιστηριακών κερδών διαγράφηκαν. Στην Ευρώπη, πολλές χιλιάδες δισεκατομμύρια ευρώ εξανεμίστηκαν κατά τον ίδιο τρόπο. Αυτή η κατάσταση αποσταθεροποιεί τις οικονομίες, τιμωρεί τους αποταμιευτές, εξασθενίζει τα επενδυτικά κεφάλαια και μειώνει το ενεργητικό των συνταξιοδοτικών ταμείων. Για να αποκατασταθεί η εμπιστοσύνη των επενδυτών και των μικρο-αποταμιευτών όσον αφορά τις οικονομικές αγορές, πρέπει να καταπολεμήσουμε κάθε μορφή εγκληματικής συνέργειας και να επικρατήσει η διαφάνεια σε όσο το δυνατόν περισσότερους τομείς. Τους τελευταίους μήνες, μας αποκαλύφθηκαν πολλά στοιχεία σχετικά με τα πολλά κεφάλαια που επέφερε η συνεργασία ανάμεσα σε διευθυντικά στελέχη επιχειρήσεων, ελεγκτικές εταιρείες, τράπεζες επενδύσεων, και οικονομικούς αναλυτές. Όλοι αυτοί, φαινομενικά αξιοσέβαστοι, είχαν οργανωθεί κατά τέτοιο τρόπο ώστε να εκμεταλλευτούν προς ίδιον όφελος τη μεγάλη άνοδο του χρηματιστηρίου. Εφόσον δεν υπήρχε διαφάνεια στην αγορά, δημιουργήθηκαν συγκρούσεις συμφερόντων στις ελεγκτικές εταιρείες. Πολλοί οικονομικοί αναλυτές βρέθηκαν στη θέση του δικαστή και του διαδίκου. Ελεγκτές και αναλυτές εκμεταλλεύτηκαν όσους αγόρασαν και τους είχαν δείξει εμπιστοσύνη. Ο λόγος ήταν η πρακτική παραχώρησης δικαιωμάτων προαίρεσης για την αγορά μετοχών και άλλων έκτακτων παροχών, ανάλογα με τα οικονομικά αποτελέσματα των εργοδοτών τους. Τα εν λόγω ποσά ξεπερνούν κάθε φαντασία. Ένα παράδειγμα: οι διευθύνοντες των εικοσιπέντε μεγαλύτερων αμερικάνικων εταιρειών που κήρυξαν πτώχευση τους τελευταίους δεκαοκτώ μήνες είχαν προσφέρει στους εαυτούς τους τα τρία προηγούμενα χρόνια συνολικά πακέτα αμοιβών της τάξεως των 3,3 δισεκατομμυρίων δολαρίων ΗΠΑ. Αν και δεν πρέπει να γενικεύουμε, τα χρόνια της οικονομικής αφθονίας, έχουν επιφέρει ένα είδος χρηματοπιστωτικής νόσου των τρελών αγελάδων, ένα “σύνδρομο της τρελής οικονομίας”. Όπως ακριβώς η εξυγίανση της αγοράς κρέατος, έτσι και η ανάγκη εφαρμογής ενός συστήματος αυστηρού ελέγχου για την εξυγίανση των χρηματαγορών, θα απαιτήσει συγκεκριμένους κανόνες για την καταπολέμηση κάθε αδικήματος που προέρχεται από άτομα που κατέχουν εμπιστευτικές πληροφορίες και κάθε χειραγώγησης της αγοράς."@el8 "Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, the directive on market abuses is important for several reasons. It is the first directive to be adopted under what is known as the Lamfalussy procedure. This is a piece of framework legislation that will be supplemented by implementing regulations. The Commission will pass this secondary legislation on the basis of proposals by the Committee of European Securities Regulators, known as CESR in English. The CESR will draft its proposals on the basis of broad public consultation. The Commission will also adopt the implementing regulations in a transparent way. The Ecofin Council and the European Parliament will monitor the Commission. Parliament will have a deadline of three months in which to deliver an opinion. If, within that period, Parliament adopts a resolution, the Commission will have to re-examine its draft measures. This, therefore, provides a guarantee that secondary legislation will be democratically monitored. The sole aim of the directive is to better regulate the financial markets. It is not seeking to regulate the profession of journalism. Unfortunately, some parts of the press, especially in the United Kingdom, have launched a sometimes incredible campaign against the Commission’s proposals, suggesting that the very freedom of the press was at stake. The freedom of the press has not been in any danger and nor will it be. The first article clearly states that no journalist can be held responsible for disseminating false or misleading information, unless that journalist is gaining any advantage or profit from divulging such information. I am starting from the premise that all journalists attempt to do their job correctly and that they check their sources. If a journalist is wrong, they will not be held responsible, unless he has touched money in the manipulation that has occurred. Some recent scandals, from the to the show that no profession is entirely honest. Parliament wishes to encourage the establishment of codes of good conduct and self-regulation for journalists, not least with regard to potential conflicts of interest, but the best form of self-regulation in the world will never exempt legislators from having to remain vigilant and from intervening at regulatory level if, perchance, self-regulation should prove to be inadequate or unworkable. This is why I ask you to reject the two strangely identical amendments tabled on this matter. It is simply unacceptable that a profession, even one as respectable as journalism, should attempt to exempt itself definitively from a European regulation that concerns it. Once again, it is not the CESR that will establish the rules but the Commission, under the democratic control of the Council and Parliament. I can assure you, Mr President, that I shall be the first, and not the only one, to oppose any attack on the freedom of the press or against any unworkable over-regulation. European law must, however, be the same for everyone. Every democrat and, consequently, every journalist worthy of the name should welcome this crucial principle. For the future, in order to provide the possibility both of giving secondary legislation more regulations of a technical nature and of providing colegislators with final decision-making rights, a ‘call-back’ procedure, amending Article 202 of the Treaty, absolutely must be provided for. The aim of the directive is to lay down the same rules for all financial products throughout the Union, in order to combat all forms of insider dealing and market abuse. At first reading, Parliament adopted 77 amendments. The Council accepted 60 of these in full and 10 in part. This is clearly a success for Parliament. I wish to pay tribute to the Belgian, Spanish and Danish presidencies and to the Commission staff, who have always proved willing to reach workable compromises. I also address my thanks to my colleagues in the Committee on Economic and Monetary Affairs, especially Mr Thomas Mann. Because the Commission and the Council have declared their agreement on the five amendments accepted by the Committee on Economic and Monetary Affairs following second reading, the directive could be implemented quite rapidly. The new rules will certainly help to restore confidence in the integrity of the financial markets. Since the bursting of the speculative bubble over the stock markets and the financial scandals that have hit both the United States and Europe, many investors are hesitant. Since the beginning of 2000, more than USD 7 trillion of virtual stock exchange profits have also been wiped off the market. In Europe, several thousand billion euros have also gone up in smoke. This situation destabilises economies, penalises savers, weakens investment funds and lowers the value of pension funds. In order to restore the confidence of investors and small savers in the financial markets, we must combat all forms of criminal connivance, forcing companies to be as transparent as possible. In recent months, we have seen numerous revelations about the pally form of capitalism operating amongst company directors, accounting companies, investment banks and financial analysts. This entire group, which on the surface, appears to be quite respectable, operated in such a way that it could milk stock market exuberance for their own profit. As a result of the market’s lack of transparency, there have been conflicts of interest within accounting firms. Many financial analysts have been both judge and accused. Auditors and analysts duped the market players that placed their trust in them. The reason for this was the practice of stock options and other personal bonuses to be received in line with the financial results of their employers. The sums in question sometimes defy belief. One example is that the CEOs of the twenty-five largest American companies to have declared themselves bankrupt in the last 18 months had awarded themselves, in the three years preceding their company’s bankruptcy, packages totalling around USD 3.3 billion. Although we should not generalise, the golden years of the financial sector have nevertheless led to a sort of ‘financial mad cow disease the ‘mad finance syndrome’. Just like the clean-up of the meat market, the need for and the establishment of a rigorous monitoring system and the clean-up of the financial markets will require precise rules to combat all insider dealing and all market manipulation."@en3 "Señor Presidente, señor Comisario, Señorías, la directiva sobre abusos del mercado es importante por diversas razones. Es la primera directiva que se va a adoptar con arreglo al llamado procedimiento Lamfalussy. Se trata de una legislación marco que se completará con reglamentos de aplicación. La Comisión aprobará esta legislación secundaria sobre la base de las propuestas del Comité de Reguladores Europeos del Mercado de Valores, conocido por sus siglas en inglés, CESR. El CESR elaborará sus propuestas a partir de una amplia consulta pública. La Comisión también adoptará los reglamentos de aplicación de forma transparente. El Consejo Ecofin y el Parlamento Europeo se encargarán de controlar la labor de la Comisión. El Parlamento deberá presentar un dictamen en un plazo límite de tres meses. Si en ese período el Parlamento adopta una resolución, la Comisión deberá reexaminar sus medidas propuestas. De este modo, se garantiza un control democrático de la legislación secundaria. El único objetivo de la Directiva es regular de forma más eficaz los mercados financieros. No se pretende regular la profesión del periodismo. Desafortunadamente, algunos sectores de la prensa, en especial en el Reino Unido, han lanzado una increíble campaña contra las propuestas de la Comisión, en la que sugieren que la propia libertad de prensa se está viendo amenazada. La libertad de prensa no está en peligro y no lo va a estar. El primer artículo determina claramente que ningún periodista podrá se acusado de publicar información falsa o engañosa, a no ser que obtenga algún beneficio o provecho por la divulgación de tal información. Parto de la premisa de que todo periodista intenta realizar su trabajo de forma correcta y que consulta y comprueba sus fuentes. Si un periodista actúa de forma errónea, no será responsable de ello a no ser que haya ganado dinero a costa de la manipulación perpetrada. Algunos escándalos recientes, desde el hasta el demuestran que no existe ninguna profesión completamente honesta. El Parlamento desea favorecer el establecimiento de códigos de conducta y de autorregulación de los periodistas, entre otras cosas con objeto de resolver los conflictos de intereses potenciales, pero la mejor autorregulación del mundo no eximirá a los legisladores de permanecer atentos y de intervenir en el ámbito normativo si resulta que la autorregulación es insuficiente o inviable. Este es el motivo por el cual les pido que rechacen las dos enmiendas curiosamente idénticas presentadas sobre este tema. Simplemente, es inaceptable que una profesión, ni siquiera una tan respetable como la de periodismo, intente eximirse por completo de los reglamentos europeos que la implican directamente. Una vez más, no es el CESR quien establecerá las normas, sino la Comisión, bajo el control democrático del Consejo y el Parlamento. Le puedo asegurar, señor Presidente, que seré el primero y no el único en oponerme a cualquier ataque que sufra la libertad de prensa o rechazar cualquier exceso de regulación inviable. Sin embargo, la ley europea debe ser igual para todos. Todo demócrata y por consiguiente todo periodista que merezca este apelativo debería aceptar este principio crucial. De cara al futuro y a fin de tener la posibilidad tanto de dotar la legislación secundaria de más reglamentos de naturaleza técnica, como de dotar a los colegisladores de derechos de decisión final, se impone absolutamente implantar un procedimiento de revocación previa modificación del artículo 202 del Tratado. El objetivo de la Directiva es establecer las mismas normas para todos los productos financieros en toda la Unión, con objeto de combatir de este modo todas las formas de información privilegiada y de abuso del mercado. En primera lectura, el Parlamento presentó 77 enmiendas. De éstas, el Consejo aceptó íntegramente 60, y 10 parcialmente. Se trata claramente de un éxito del Parlamento. Me gustaría rendir homenaje a las Presidencias tanto belga, como española y danesa y al personal de la Comisión, por haberse mostrado siempre tan dispuestos a alcanzar acuerdos viables. También he de expresar mi agradecimiento a mis colegas de la Comisión de Asuntos Económicos y Monetarios, y en especial al Sr. Thomas Mann. Gracias a que la Comisión y el Consejo han expresado su acuerdo con las cinco enmiendas aprobadas por la Comisión de Asuntos Económicos y Monetarios en segunda lectura, la Directiva podría aplicarse muy rápidamente. Las nuevas normas ayudarán sin duda a restablecer la confianza en todos los mercados financieros. Desde que estalló la burbuja especulativa en los mercados bursátiles y se desencadenaron los escándalos financieros en los Estados Unidos y en Europa, muchos inversores dudan. Desde principios del año 2000, más de 7 billones de USD de beneficios bursátiles virtuales también han abandonado el mercado. En Europa también se han esfumado varios miles de millardos de euros. Esta situación desestabiliza las economías, penaliza a los ahorradores, debilita los fondos de inversión y reduce el valor de los fondos de pensiones. Para recuperar la confianza de los inversores y de los pequeños ahorradores en los mercados financieros, debemos luchar contra todas las formas de connivencia criminal, obligando a las empresas a actuar de la forma más transparente posible. En los últimos meses hemos sido testigos de numerosas revelaciones sobre el capitalismo de compadreo entre directores de empresas, sociedades de auditoría, bancos de inversión y analistas financieros. Este grupo, que a primera vista parece bastante respetable, actuaba de tal modo que conseguían extraer todo el jugo del mercado bursátil en su propio beneficio. Debido a la falta de transparencia del mercado, surgieron conflictos de intereses en las empresas de auditoría. Muchos analistas financieros han sido a la vez jueces y acusados. Los auditores y los analistas embaucaron a los agentes bursátiles, que terminaron por depositar toda su confianza en ellos. La razón de esto se encuentra en la práctica de las opciones sobre acciones y otras bonificaciones personales que recibían en función de los resultados financieros de sus empresas. En ocasiones, los importes son inimaginables. Un ejemplo nos lo da el hecho de que los presidentes de los consejos de administración de las veinticinco empresas norteamericanas más grandes que se han declarado en bancarrota en los últimos 18 meses, se habían embolsado, en los tres años anteriores a la quiebra de la empresa, cantidades que alcanzan los 3 300 millones de USD. A pesar de que no deberíamos generalizar, los años dorados del sector financiero han conducido irremediablemente a una especie de «enfermedad de las vacas locas financieras», algo así como un «síndrome de las finanzas locas». Al igual que el proceso de limpieza del mercado de la carne, la necesidad de establecer un sistema de control riguroso y de depurar los mercados financieros exigirá normas precisas para combatir cualquier uso de información privilegiada y manipulación del mercado."@es12 "Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, markkinoiden väärinkäyttöä koskeva direktiivi on tärkeä monestakin syystä. Se on ensimmäinen direktiivi, joka on hyväksytty niin kutsutun Lamfalussy-menettelyn mukaisesti. Se kuuluu puitelainsäädäntöön, jota täydennetään täytäntöönpanoasetuksilla. Komissio hyväksyy kyseisen sekundaarilainsäädännön Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean (Committee of European Securities Regulators, CESR) ehdotusten perusteella. CESR laatii ehdotuksensa laajan julkisen kuulemismenettelyn pohjalta. Myös komissio toimii avoimesti hyväksyessään täytäntöönpanoasetukset. Ecofin-neuvosto ja Euroopan parlamentti valvovat komissiota. Parlamentin on annettava lausuntonsa kolmen kuukauden määräajassa. Jos parlamentti tuona aikana hyväksyy päätöslauselman, komission on tarkasteltava uudelleen ehdotuksiaan toimenpiteiksi. Näin taataan, että sekundaarilainsäädäntöä valvotaan demokraattisesti. Direktiivin ainoa tarkoitus on parantaa rahoitusmarkkinoiden sääntelyä, eikä sillä pyritä sääntelemään toimittajan ammattia. Valitettavasti varsinkin Yhdistyneessä kuningaskunnassa osa lehdistöä on silloin tällöin käynnistänyt uskomattoman kampanjan komission ehdotuksia vastaan vihjaten, että lehdistön vapaus olisi vaakalaudalla. Lehdistön vapautta ei ole vaarannettu, eikä vaaranneta tulevaisuudessakaan. Ensimmäisessä artiklassa todetaan selvästi, että toimittajat eivät ole vastuussa väärän tai harhaanjohtavan tiedon levittämisestä, ellei toimittaja saa etua tai voittoa kyseisen tiedon levittämisestä. Lähden siitä olettamuksesta, että kaikki toimittajat yrittävät tehdä työnsä hyvin ja että he tarkistavat lähteensä. Jos toimittaja on väärässä, häntä ei pidetä vastuullisena, ellei hän ole hyötynyt rahallisesti vääristä tiedoista. Niin kuin tapahtuneet viimeaikaiset skandaalit osoittavat, ettei mikään ammattikunta ole täysin rehellinen. Parlamentti haluaa edistää toimittajien eettisten normien laatimista sekä toimittajien itsesääntelyä varsinkin mahdollisten eturistiriitojen vuoksi. Parhainkaan itsesääntely ei kuitenkaan vapauta lainsäätäjiä velvollisuudesta olla valppaana ja puuttua asioihin lainsäädännöllä, jos itsesääntely kaikesta huolimatta osoittautuu riittämättömäksi tai toimimattomaksi. Siksi pyydänkin teitä hylkäämään kaksi tästä kysymyksestä käsiteltäväksi jätettyä hämmästyttävän samankaltaista tarkistusta. On yksinkertaisesti mahdotonta hyväksyä sitä, että niinkin kunnioitettava ammattikunta kuin toimittajat yrittäisi vapauttaa itsensä täydellisesti itseään koskevasta yhteisön asetuksesta. Toistan vielä, että sääntöjä ei laadi CESR, vaan komissio neuvoston ja parlamentin demokraattisessa valvonnassa. Arvoisa puhemies, voin vakuuttaa teille, että olen ensimmäisenä, enkä suinkaan ainoana, vastustamassa hyökkäyksiä lehdistön vapautta vastaan tai ylisääntelyä, jota on mahdoton toteuttaa. Yhteisön lainsäädännön on kuitenkin oltava kaikille sama. Kaikkien demokraattien ja näin ollen myös kaikkien kunnon toimittajien tulisi suhtautua myönteisesti tähän ratkaisevan tärkeään periaatteeseen. Jotta tulevaisuudessa olisi mahdollista sekä sisällyttää sekundaarilainsäädäntöön enemmän teknisiä asetuksia että antaa lainsäätäjille oikeus lopulliseen päätöksentekoon, on ehdottomasti säädettävä takaisinottomenettely, jolla muutetaan perustamissopimuksen 202 artiklaa. Direktiivin tarkoituksena on, että samat säännöt koskevat kaikkia rahoitustuotteita koko unionissa, jotta voidaan torjua kaikki sisäpiirikaupan ja markkinoiden väärinkäytön muodot. Ensimmäisessä käsittelyssä parlamentti hyväksyi 77 tarkistusta. Neuvosto hyväksyi niistä 60 kokonaan ja 10 osittain. Parlamentti on siis selvästi onnistunut tehtävässään. Haluan osoittaa kiitokseni puheenjohtajuutta hoitaneille Belgialle, Espanjalle ja Tanskalle sekä komission henkilöstölle, jotka ovat aina osoittautuneet halukkaiksi saavuttamaan toimivia kompromissiratkaisuja. Kiitän myös kollegoitani talous- ja raha-asioiden valiokunnassa, erityisesti Thomas Mannia. Koska komissio ja neuvosto ovat ilmoittaneet olevansa samaa mieltä viidestä tarkistuksesta, jotka talous- ja raha-asioiden valiokunta hyväksyi toisen käsittelyn jälkeen, direktiivi voidaan panna täytäntöön melko nopeasti. Uudet säännöt auttavat varmasti palauttamaan uskon rahoitusmarkkinoiden luotettavuuteen. Arvopaperimarkkinoiden keinottelukuplan puhkeamisen sekä Yhdysvaltoja ja Eurooppaa kohdanneiden rahoitusskandaalien jälkeen monet sijoittajat ovat epävarmoja. Vuodesta 2000 alkaen markkinoilta on hävinnyt yli seitsemän biljoonan Yhdysvaltain dollarin arvosta varsinaisia arvopaperipörssivoittoja. Myös Euroopassa useita tuhansia miljardeja euroja on hävinnyt savuna ilmaan. Tällainen tilanne tekee talouksista epävakaita, rankaisee säästäjiä, heikentää sijoitusrahastoja ja laskee eläkerahastojen arvoa. Jotta voidaan palauttaa sijoittajien ja piensäästäjien luottamus rahoitusmarkkinoihin, on estettävä rikollisuuden katsominen läpi sormien velvoittamalla yhtiöt toimimaan mahdollisimman avoimesti. Viime kuukausina on tullut ilmi useita tapauksia, jotka ovat paljastaneet yritysjohtajien, tilintarkastusyhtiöiden, investointipankkien ja rahoitusanalyytikoiden keskuudessa toimivan kapitalistisen hyvä-veli -kerhon. Koko tämä päällisin puolin melko kunnialliselta vaikuttava ryhmä toimi siten, että se pystyi lypsämään arvopaperimarkkinoiden runsaudesta itselleen voittoa. Koska markkinat eivät ole tarpeeksi avoimet, tilintarkastusyhtiöissä on ollut eturistiriitoja. Useat rahoitusanalyytikot ovat olleet sekä tuomarin että syytetyn paikalla. Tilintarkastajat ja analyytikot pettivät heihin luottaneet markkinatoimijat. Syynä tähän oli käytäntö, jonka mukaan osakeoptioita ja muita henkilökohtaisia lisäpalkkioita saatiin työnantajan rahoitustuloksen perusteella. Kyseessä olevia summia on toisinaan mahdotonta uskoa todeksi. Esimerkiksi viimeisten 18 kuukauden aikana 25 suurimman konkurssiin asetetun yhdysvaltalaisyhtiön pääjohtajat ovat kolmena yhtiönsä konkurssia edeltäneenä vuonna myöntäneet itselleen varoja yhteensä noin 3,3 miljardin dollarin arvosta. Vaikka ei pitäisikään yleistää, rahoitusalan kultaiset vuodet ovat kuitenkin johtaneet jonkinlaiseen rahoitusalan hullun lehmän tautiin – hullun rahoituksen syndroomaan. Aivan kuten lihamarkkinoiden selvittäminen, myös rahoitusmarkkinoiden tarvitsema tiukka seurantajärjestelmä ja sen perustaminen sekä rahoitusmarkkinoiden selvittäminen edellyttävät tarkkoja sääntöjä sisäpiirikauppojen ja markkinoiden manipuloinnin torjumiseksi."@fi5 "Signor Presidente, signor Commissario, onorevoli deputati, la direttiva sugli abusi di mercato è importante per una serie di motivi. E’ la prima direttiva ad essere adottata con la cosiddetta procedura Lamfalussy. Questa normativa quadro sarà integrata da regolamenti di attuazione. La Commissione emanerà tale legislazione secondaria sulla base delle proposte formulate dal Comitato delle autorità europee di regolamentazione dei valori mobiliari, abbreviato con l’acronimo inglese CESR. Il CESR elaborerà le proposte sulla scorta di una consultazione pubblica condotta su vasta scala. L’adozione dei regolamenti di attuazione da parte della Commissione sarà improntata anch’essa alla trasparenza. Il Consiglio ECOFIN e il Parlamento europeo veglieranno sull’operato della Commissione. Il Parlamento disporrà di tre mesi di tempo per emettere un parere. Se entro tale periodo il Parlamento adotterà una risoluzione, la Commissione sarà tenuta a riesaminare le misure proposte. Si garantisce così che anche la legislazione secondaria sia sottoposta ad un controllo democratico. La direttiva mira solo a regolamentare meglio i mercati finanziari. Essa non intende disciplinare la professione giornalistica. Purtroppo alcuni organi d’informazione, in particolare quelli britannici, hanno lanciato una campagna talvolta assurda contro le proposte della Commissione, affermando che queste avrebbero messo in pericolo la libertà di stampa. La libertà di stampa non è stata e non sarà in alcun modo intaccata. Il primo articolo stabilisce senza possibilità di equivoco che nessun giornalista potrà mai essere considerato responsabile della divulgazione d’informazioni false o tendenziose, a meno che tale giornalista non tragga un vantaggio o profitto dalla diffusione di tali informazioni. Parto dal presupposto che tutti i giornalisti si sforzano di svolgere il proprio mestiere con correttezza e verificano le proprie fonti. Se un giornalista è stato ingannato non sarà considerato colpevole, a meno che la manipolazione dei fatti non abbia contribuito a gonfiare il suo portafogli. Gli scandali più recenti, dal al dimostrano che nessuna professione è senza macchia. Il Parlamento vuole incoraggiare la definizione di codici deontologici e di autoregolamentazione per i giornalisti, in particolare in materia di conflitto d’interessi. Nondimeno, anche la migliore autoregolamentazione del mondo non potrà mai dispensare il legislatore dall’esercitare un controllo e intervenire con norme qualora l’autoregolamentazione dovesse dimostrarsi inadeguata o imperfetta. Vi invito pertanto a respingere i due emendamenti, stranamente simili, presentati su questo tema. Non è tollerabile che alcuna professione, seppure rispettata come quella giornalistica, tenti di sottrarsi in maniera definitiva ad un’eventuale regolamentazione europea che la riguarda. Ribadisco ancora una volta che non toccherà al CESR stabilire le regole, ma sarà la Commissione a farlo, sotto il controllo democratico di Consiglio e Parlamento. Signor Presidente, posso assicurare che sarò il primo e di certo non il solo a inalberarmi contro qualsiasi tentativo di limitazione della libertà di stampa o di iperregolamentazione della stessa. Ma la legge europea deve essere uguale per tutti. Qualsiasi democratico, e dunque qualsiasi giornalista degno di questo nome, dovrebbe plaudere a questo principio sovrano. Al fine di dotare la legislazione secondaria di un numero maggiore di regolamenti di natura tecnica pur garantendo ai colegislatori il diritto ultimo di decisione, in futuro sarà assolutamente indispensabile prevedere una procedura di emendando l’articolo 202 del Trattato. La direttiva si propone di definire regole identiche per tutti i prodotti finanziari dell’Unione al fine di impedire gli abusi di informazioni privilegiate e contrastare ogni forma di manipolazione del mercato. In sede di prima lettura, il Parlamento aveva adottato 77 emendamenti; il Consiglio ne ha ripresi integralmente 60 e parzialmente 10. E’ una vittoria inconfutabile per il Parlamento. Desidero rendere omaggio alle Presidenze belga, spagnola e danese, come anche ai servizi della Commissione che si sono dimostrati sempre disponibili nel cercare soluzioni di compromesso. Ringrazio anche l’onorevole Thomas Mann e gli altri colleghi della commissione per i problemi economici e monetari. Avendo la Commissione e il Consiglio espresso un consenso sui cinque emendamenti presentati dalla commissione per i problemi economici e monetari in vista della seconda lettura, la direttiva potrà entrare in vigore molto presto. Le nuove regole contribuiranno senz’altro a ripristinare la fiducia nell’integrità dei mercati finanziari. Molti investitori sono ormai esitanti dopo la dissoluzione della bolla speculativa nelle Borse e gli scandali finanziari che hanno investito gli Stati Uniti e l’Europa. Dall’inizio del 2000 ad oggi sono stati bruciati oltre 7 000 miliardi di dollari di profitti azionari virtuali. In Europa si sono dissolte nel nulla diverse migliaia di miliardi di euro. Questa situazione destabilizza le economie, penalizza i risparmiatori, indebolisce i fondi d’investimento e impoverisce i fondi pensionistici. La fiducia degli investitori e dei piccoli risparmiatori nei mercati finanziari può essere riconquistata lottando contro ogni forma di connivenza criminosa e imponendo alle emittenti la maggiore trasparenza possibile. Negli scorsi mesi sono venuti alla luce numerosi esempi di capitalismo clientelare in cui sono rimasti coinvolti dirigenti d’impresa, revisori dei conti, banche e analisti finanziari. Tutte persone dall’apparenza assolutamente rispettabile che si erano organizzate per scremare a proprio beneficio l’esuberanza dei mercati azionari. La mancanza di trasparenza del mercato ha lasciato molte società di certificazione attanagliate dai conflitti d’interesse. Molti analisti finanziari si sono trovati ad essere da entrambi i lati della sbarra. I revisori e gli analisti hanno ingannato gli attori del mercato che avevano creduto in loro. E questo perché possedevano e altri premi personali di cui potevano godere in funzione dei risultati finanziari dei loro datori di lavoro. Le somme in gioco superano talvolta la fantasia. Basti un esempio: i dirigenti delle venticinque maggiori società americane che hanno fatto bancarotta negli ultimi 18 mesi si erano autoerogati emolumenti per un totale di 3,3 miliardi di dollari nei tre anni antecedenti il fallimento delle loro società. Pur senza voler fare di ogni erba un fascio, gli anni d’oro dei mercati finanziari sono stati colpiti da una sorta di “mucca pazza della finanza”, una follia che ha contagiato il comparto finanziario. Allo stesso modo in cui è stato risanato il mercato della carne bovina, anche in questo caso sarà necessario mettere in atto un sistema rigoroso di monitoraggio. Il risanamento dei mercati finanziari non può prescindere da regole precise volte a debellare l’abuso di informazioni privilegiate e manipolazioni del mercato."@it9 "Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, the directive on market abuses is important for several reasons. It is the first directive to be adopted under what is known as the Lamfalussy procedure. This is a piece of framework legislation that will be supplemented by implementing regulations. The Commission will pass this secondary legislation on the basis of proposals by the Committee of European Securities Regulators, known as CESR in English. The CESR will draft its proposals on the basis of broad public consultation. The Commission will also adopt the implementing regulations in a transparent way. The Ecofin Council and the European Parliament will monitor the Commission. Parliament will have a deadline of three months in which to deliver an opinion. If, within that period, Parliament adopts a resolution, the Commission will have to re-examine its draft measures. This, therefore, provides a guarantee that secondary legislation will be democratically monitored. The sole aim of the directive is to better regulate the financial markets. It is not seeking to regulate the profession of journalism. Unfortunately, some parts of the press, especially in the United Kingdom, have launched a sometimes incredible campaign against the Commission’s proposals, suggesting that the very freedom of the press was at stake. The freedom of the press has not been in any danger and nor will it be. The first article clearly states that no journalist can be held responsible for disseminating false or misleading information, unless that journalist is gaining any advantage or profit from divulging such information. I am starting from the premise that all journalists attempt to do their job correctly and that they check their sources. If a journalist is wrong, they will not be held responsible, unless he has touched money in the manipulation that has occurred. Some recent scandals, from the to the show that no profession is entirely honest. Parliament wishes to encourage the establishment of codes of good conduct and self-regulation for journalists, not least with regard to potential conflicts of interest, but the best form of self-regulation in the world will never exempt legislators from having to remain vigilant and from intervening at regulatory level if, perchance, self-regulation should prove to be inadequate or unworkable. This is why I ask you to reject the two strangely identical amendments tabled on this matter. It is simply unacceptable that a profession, even one as respectable as journalism, should attempt to exempt itself definitively from a European regulation that concerns it. Once again, it is not the CESR that will establish the rules but the Commission, under the democratic control of the Council and Parliament. I can assure you, Mr President, that I shall be the first, and not the only one, to oppose any attack on the freedom of the press or against any unworkable over-regulation. European law must, however, be the same for everyone. Every democrat and, consequently, every journalist worthy of the name should welcome this crucial principle. For the future, in order to provide the possibility both of giving secondary legislation more regulations of a technical nature and of providing colegislators with final decision-making rights, a ‘call-back’ procedure, amending Article 202 of the Treaty, absolutely must be provided for. The aim of the directive is to lay down the same rules for all financial products throughout the Union, in order to combat all forms of insider dealing and market abuse. At first reading, Parliament adopted 77 amendments. The Council accepted 60 of these in full and 10 in part. This is clearly a success for Parliament. I wish to pay tribute to the Belgian, Spanish and Danish presidencies and to the Commission staff, who have always proved willing to reach workable compromises. I also address my thanks to my colleagues in the Committee on Economic and Monetary Affairs, especially Mr Thomas Mann. Because the Commission and the Council have declared their agreement on the five amendments accepted by the Committee on Economic and Monetary Affairs following second reading, the directive could be implemented quite rapidly. The new rules will certainly help to restore confidence in the integrity of the financial markets. Since the bursting of the speculative bubble over the stock markets and the financial scandals that have hit both the United States and Europe, many investors are hesitant. Since the beginning of 2000, more than USD 7 trillion of virtual stock exchange profits have also been wiped off the market. In Europe, several thousand billion euros have also gone up in smoke. This situation destabilises economies, penalises savers, weakens investment funds and lowers the value of pension funds. In order to restore the confidence of investors and small savers in the financial markets, we must combat all forms of criminal connivance, forcing companies to be as transparent as possible. In recent months, we have seen numerous revelations about the pally form of capitalism operating amongst company directors, accounting companies, investment banks and financial analysts. This entire group, which on the surface, appears to be quite respectable, operated in such a way that it could milk stock market exuberance for their own profit. As a result of the market’s lack of transparency, there have been conflicts of interest within accounting firms. Many financial analysts have been both judge and accused. Auditors and analysts duped the market players that placed their trust in them. The reason for this was the practice of stock options and other personal bonuses to be received in line with the financial results of their employers. The sums in question sometimes defy belief. One example is that the CEOs of the twenty-five largest American companies to have declared themselves bankrupt in the last 18 months had awarded themselves, in the three years preceding their company’s bankruptcy, packages totalling around USD 3.3 billion. Although we should not generalise, the golden years of the financial sector have nevertheless led to a sort of ‘financial mad cow disease the ‘mad finance syndrome’. Just like the clean-up of the meat market, the need for and the establishment of a rigorous monitoring system and the clean-up of the financial markets will require precise rules to combat all insider dealing and all market manipulation."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, geachte collega’s, de richtlijn betreffende marktmisbruik is om meer dan één reden van belang. Het is de eerste richtlijn die aangenomen zal worden volgens de zogeheten Lamfalussy-procedure. Het betreft hier kaderwetgeving die aangevuld zal worden met uitvoeringsverordeningen. Deze secundaire wetgeving zal door de Commissie uitgewerkt worden op basis van de voorstellen van het Europees Comité van effectenregelgevers, in het Engels het CESR. Het CESR zal zich bij zijn voorstellen op zijn beurt baseren op de uitkomsten van een brede openbare raadpleging. Ook bij de vaststelling van de uitvoeringsverordeningen door de Commissie zal transparantie betracht worden. De Raad ECOFIN en het Europees Parlement zullen controle uitoefenen op de werkzaamheden van de Commissie. Het Parlement zal drie maanden de tijd hebben om advies uit te brengen. Neemt het Parlement binnen die termijn een resolutie aan, dan is de Commissie verplicht de voorgenomen maatregelen op basis van die tekst opnieuw tegen het licht te houden. We kunnen er dus zeker van zijn dat er democratische controle plaatsvindt van de secundaire wetgeving. Met de richtlijn wordt enkel beoogd de financiële markten beter te reguleren; ze heeft niet tot doel regels voor journalisten in te voeren. Helaas hebben sommige media, met name in het Verenigd Koninkrijk, een soms onbegrijpelijk harde campagne gevoerd tegen de voorstellen van de Commissie, met als argument dat de persvrijheid in het geding zou zijn. De persvrijheid is niet in gevaar en zal ook niet in gevaar komen. Artikel één bepaalt nadrukkelijk dat journalisten niet verantwoordelijk gesteld kunnen worden voor de verspreiding van valse of misleidende informatie, tenzij ze zelf voordeel of baat hebben bij de verspreiding van die informatie. Ik ga uit van de gedachte dat alle journalisten proberen hun vak op correcte wijze uit te oefenen en dus hun bronnen natrekken. Wordt een journalist vals voorgelicht, dan kan hij niet verantwoordelijk gesteld worden voor de verspreide – onjuiste – informatie, behalve als hij zelf financieel beter wordt van de betreffende manipulatie. Recente schandalen als die van de en het bewijzen dat geen enkele beroepsgroep zich op honderd procent eerlijkheid kan beroepen. Het Parlement wil de invoering van codes van goed gedrag voor journalisten en zelfregulering in de media bevorderen, met name ten aanzien van mogelijke belangenconflicten. Maar zelfs de meest vergaande vorm van zelfregulering ontslaat de wetgever niet van de plicht waakzaam te blijven en via regelgeving in te grijpen ingeval zelfregulering niet blijkt te volstaan of niet het gewenste resultaat oplevert. Om die reden roep ik u op de twee amendementen dienaangaande - die vreemd genoeg identiek zijn - te verwerpen. Het is simpelweg onaanvaardbaar dat een beroepsgroep, zelfs een zo respectabele beroepsgroep als die van de journalisten, probeert voorgoed gevrijwaard te blijven van specifiek op die groep gerichte Europese regelgeving. Nogmaals, niet het CESR maar de Commissie zal de regels vaststellen, en daarbij is ze onderworpen aan de democratische controle van de Raad en het Parlement. Ik kan u verzekeren, mijnheer de Voorzitter, dat ik de eerste - en niet de enige - zal zijn die in het geweer komt wanneer de persvrijheid in het geding zou zijn of wanneer er sprake zou zijn van een overdaad aan onuitvoerbare regels. De Europese wet dient evenwel voor iedereen te gelden. Iedere democraat en dus ook iedere journalist die zichzelf als democraat beschouwt zou die opvatting moeten onderschrijven. Voor de toekomst dient er zonder meer een procedure te komen, via wijziging van artikel 202 van het Verdrag. Op die manier kan het gebruik van secundaire wetgeving voor regelgeving van technische aard bevorderd worden en kan de medewetgevers tevens een eindbeslissingsrecht gegarandeerd worden. De richtlijn heeft tot doel uniforme regels vast te leggen voor alle financiële producten in de gehele Unie, zodat alle vormen van handel met voorkennis en marktmisbruik effectief bestreden kunnen worden. Het Parlement heeft in de eerste lezing 77 amendementen aangenomen. Daarvan heeft de Raad er zestig integraal en tien gedeeltelijk overgenomen. Dat kan zonder meer een succes voor het Parlement genoemd worden. Ik zou een woord van dank willen richten tot het Belgische, Spaanse en Deense voorzitterschap en tot de diensten van de Commissie. Allen hebben zich voortdurend bereid getoond te zoeken naar aanvaardbare compromissen. Een woord van dank ook aan het adres van mijn collega’s in de Economische en Monetaire Commissie, met name de heer Thomas Mann. De Commissie en de Raad hebben ingestemd met de vijf amendementen die door de Economische en Monetaire Commissie zijn voorgesteld met het oog op de tweede lezing, en dat betekent dat de richtlijn op korte termijn van kracht kan worden. De nieuwe regels zullen zeker bijdragen aan het herstel van het imago van de financiële markten. Sinds het uiteenspatten van de luchtbel van speculaties op de beurzen en de financiële schandalen in zowel de Verenigde Staten als Europa zijn veel investeerders terughoudend geworden. Sinds begin 2000 is meer dan 7000 miljard dollar virtuele beurswinst verdwenen. Ook in Europa zijn miljarden euro’s in rook opgegaan. Deze situatie leidt tot instabiliteit van de economieën, treft de spaarders in hun portemonnee, vermindert de investeringsbereidheid en doet het vermogen van de pensioenfondsen afnemen. Om het vertrouwen van investeerders en kleine spaarders in de financiële markten te herstellen moet de strijd aangebonden worden met iedere vorm van crimineel gedrag en moet van alle partijen maximale transparantie geëist worden. De laatste maanden hebben we voortdurend verhalen gehoord over geheime afspraken tussen topbestuurders, accountantskantoren, zakenbanken en financieel analisten. Alle betrokkenen – in beginsel toch respectabele lieden – hadden de zaken zo geregeld dat de exorbitante beurswinsten ten eigen bate afgeroomd konden worden. Vanwege een gebrek aan transparantie van de markten zijn er belangenconflicten ontstaan in de accountancywereld. Veel financieel analisten waren zowel arbiter als belanghebbende partij. Accountants en analisten hebben met hun bedrog het vertrouwen van de marktdeelnemers geschonden. Oorzaak van dit alles: de praktijk van stock-options en andere individuele bonussen die topmanagers kunnen binnenhalen, afhankelijk van de financiële resultaten die worden behaald door hun werknemers. De bedragen waarom het gaat zijn soms onvoorstelbaar hoog. Een voorbeeld: de president-directeuren van de 25 grootste Amerikaanse bedrijven die de afgelopen anderhalf jaar failliet zijn gegaan hadden zichzelf in de drie jaar voorafgaand aan het faillissement van hun onderneming bonussen toegekend die tezamen 3,3 miljard dollar bedroegen. Ik wil niet generaliseren, maar we kunnen toch wel stellen dat de jaren van overvloed in de financiële sector uitgemond zijn in een soort het syndroom van de financiële gekte. Om de rundvleessector te saneren moest een streng controlesysteem in het leven worden geroepen, en precies zo moet voor een sanering van de financiële markten een stelsel van strikte regels ingevoerd worden om een einde te maken aan iedere vorm van handel met voorkennis en aan iedere vorm van marktmanipulatie."@nl2 "Senhor Presidente, Senhor Comissário, caros colegas, a directiva relativa aos abusos de mercado é fundamental por várias razões. Esta é a primeira directiva a ser adoptada segundo o chamado procedimento Lamfalussy. Trata-se de uma legislação-quadro que será completada por regulamentos de execução. Esta legislação secundária será apresentada pela Comissão, com base nas propostas do Comité Europeu dos Reguladores, conhecido, em inglês, como o CESR. O CESR elaborará as suas propostas com base num ampla consulta pública. A adopção, pela Comissão, das disposições regulamentares de execução processar-se-á também de uma forma transparente. Cumpre ao Conselho ECOFIN e ao Parlamento Europeu monitorizar o trabalho da Comissão. O Parlamento disporá de um prazo de três meses para emitir parecer. Se, dentro desse prazo, o Parlamento aprovar uma resolução, a Comissão terá de reanalisar o seu projecto de medidas. Existe, por conseguinte, a garantia de um controlo democrático da legislação secundária. O único objectivo da directiva é regulamentar melhor os mercados financeiros. Esta não pretende regulamentar a profissão de jornalista. Infelizmente, alguns sectores dos meios de comunicação social, nomeadamente no Reino Unido, lançaram uma campanha, por vezes inacreditável, contra as propostas da Comissão, fazendo crer que a própria liberdade de imprensa estava em risco. A liberdade de imprensa não esteve, nem virá a estar, em perigo. O artigo 1º estipula, claramente, que nenhum jornalista poderá ser responsabilizado pela divulgação de informações falsas ou enganosas, a menos que o jornalista em causa beneficie de algum modo da divulgação dessa mesma informação. Parto do princípio que todos os jornalistas tentam exercer a sua profissão com rectidão e que verificam as suas fontes. Se houver logro na informação de um jornalista, este só será responsabilizado por esse logro no caso de ter beneficiado pecuniariamente com a manipulação ocorrida. Alguns casos recentes, desde o até à demonstram que nenhuma profissão está inteiramente a salvo de desonestidades. O Parlamento gostaria de instar ao estabelecimento de códigos de boa conduta e à auto-regulação para a profissão dos jornalistas, sobretudo no que se refere a possíveis conflitos de interesse. Todavia, mesmo a melhor auto-regulação do mundo jamais dispensará qualquer legislador de estar vigilante e de intervir, ao nível das disposições regulamentares, no caso, porventura, de a auto-regulação se revelar inadequada ou incompleta. Razão por que exorto à rejeição das duas alterações, estranhamente idênticas, apresentadas sobre esta matéria. É simplesmente inaceitável que uma profissão, por muito respeitável que seja como é o caso dos jornalistas, tente esquivar-se, completamente, a uma regulamentação, a nível europeu, que lhe diga respeito. Mais uma vez, não será o CESR que estabelecerá as regras, mas sim a Comissão, sob o controlo democrático do Conselho e do Parlamento. Posso assegurar-lhe, Senhor Presidente, que serei o primeiro e não o único, a insurgir-me contra qualquer atentado à liberdade de imprensa ou contra qualquer excesso de regulamentação impraticável. A legislação europeia deve, no entanto, ser a mesma para todos. Qualquer democrata, por conseguinte qualquer jornalista digno desse nome, deverá aplaudir este princípio fundamental. De futuro, a fim de oferecer a possibilidade, quer de confiar mais disposições regulamentares de carácter técnico à legislação secundária quer de assegurar aos co-legisladores direitos de decisão final, será necessário prever, impreterivelmente, um procedimento que altere o artigo 202º do Tratado. O objectivo da directiva é estabelecer as mesmas regras para todos os produtos financeiros, em toda a União, na mira de combater qualquer abuso de informação privilegiada e qualquer manipulação de mercado. Aquando da primeira leitura, o Parlamento Europeu apresentou setenta e sete alterações. O Conselho retomou sessenta integralmente e dez parcialmente. Um resultado que é, manifestamente, um sucesso para o Parlamento. Faço questão de prestar homenagem às presidências belga, espanhola e dinamarquesa, assim como aos serviços da Comissão, que se mostraram sempre dispostos a encontrar compromissos aceitáveis. Os meus agradecimentos também aos meus colegas da Comissão dos Assuntos Económicos e Monetários, especialmente, ao senhor deputado Thomas Mann. Visto que a Comissão e o Conselho deram o seu acordo às cinco alterações aceites pela Comissão dos Assuntos Económicos e Monetários na sequência da segunda leitura, a directiva poderá ser implementada muito rapidamente. As novas regras contribuirão, seguramente, para restaurar a confiança na integridade dos mercados financeiros. Após a eclosão da bolha especulativa nos mercados bolsistas e os escândalos financeiros que afectaram os Estados Unidos e a Europa, são muitos os investidores que estão hesitantes. Desde o início de 2000, mais de 7000 mil milhões de dólares americanos de lucros bolsistas virtuais desapareceram, pura e simplesmente, do mercado. Na Europa, também se evaporaram milhares e milhares de milhões. Esta é uma situação que desestabiliza as economias, penaliza os investidores, fragiliza os fundos de investimento e reduz o valor dos fundos de pensão. Para restaurar a confiança dos investidores e dos pequenos accionistas nos mercados financeiros, é preciso lutar contra qualquer forma de conivência criminal e obrigar as empresas à maior transparência possível. Nestes últimos meses, assistimos a várias revelações sobre o capitalismo da "manigância" entre administradores de empresas, gabinetes de auditores, bancos de negócios e analistas financeiros. Todas estas pessoas, aparentemente respeitáveis, organizaram-se de forma a aproveitarem-se, em benefício próprio, da exuberância bolsista. Devido à falta de transparência do mercado, verificaram-se conflitos de interesses no seio dos gabinetes de auditoria. Muitos analistas financeiros foram igualmente juízes e réus. Auditores e analistas ludibriaram os intervenientes no mercado que confiaram neles. A razão disto residia na prática das e outros bónus pessoais a receber, em função dos resultados financeiros dos respectivos empregadores. As somas em questão desafiam, por vezes, a razão. Um exemplo: os administradores das vinte e cinco maiores empresas americanas que declararam falência nos últimos 18 meses, premiaram-se a si próprios, nos três anos que antecederam à falência da sua empresa, com receitas na ordem dos 3,3 mil milhões de dólares americanos. Muito embora não devamos generalizar, a verdade é que os anos de ouro do sector financeiro acabaram numa espécie de a síndrome da finança louca. Tal como o saneamento do mercado da carne de bovino, a necessidade de criar um sistema de controlo rigoroso, bem como de proceder ao saneamento dos mercados financeiros, vão exigir regras precisas para combater qualquer abuso de informação privilegiada e qualquer manipulação de mercado."@pt11 "Herr talman, herr kommissionär, kära kolleger! Direktivet om marknadsmissbruk är viktigt av flera anledningar. Det är det första direktiv som skall antas enligt det så kallade Lamfalussy-förfarandet. Det handlar om en ramlagstiftning som skall kompletteras med föreskrifter för genomförandet. Denna sekundärlagstiftning kommer att fastställas av kommissionen på grundval av förslag från Europeiska värdepapperstillsynskommittén, CESR på engelska. CESR kommer att utarbeta sina förslag på grundval av ett brett offentligt samråd. Kommissionens antagande av bestämmelserna för genomförandet kommer även att ske på ett genomblickbart sätt. Ekofin-rådet och Europaparlamentet kommer att kontrollera kommissionen. Parlamentet kommer att förfoga över en tidsfrist på tre månader för att avge ett yttrande. Om parlamentet antar en resolution inom denna tidsram måste kommissionen åter granska åtgärdsförslaget. Det finns alltså en garanti för en demokratisk kontroll av sekundärlagstiftningen. Direktivet har som enda syfte att reglera finansmarknaderna bättre. I direktivet uttrycks ingen önskan att införa regler för journalistyrket. Tyvärr har vissa medier, framför allt de brittiska, inlett en i vissa stycken helt sanslös kampanj mot kommissionens förslag för att inbilla folk att pressfriheten stod på spel. Pressfriheten har inte äventyrats och kommer heller inte att äventyras. Första artikeln föreskriver tydligt och klart att ingen journalist skall kunna hållas ansvarig för spridandet av falska eller lögnaktiga uppgifter, såvida journalisten inte har en fördel av eller tjänar på att sprida dessa uppgifter. Jag utgår från principen att alla journalister försöker bedriva sitt yrke på rätt sätt och att de kontrollerar sina källor. Om en journalist har blivit förd bakom ljuset skall han eller hon inte hållas ansvarig, såvida journalisten inte har erhållit pengar genom otillbörlig marknadspåverkan. Vissa nyligen inträffade skandaler, från till visar att inget yrke är fullständigt hederligt. Parlamentet vill uppmuntra införandet av koder för gott uppförande och yrkesetiska regler för journalister, framför allt vad gäller eventuella intressekonflikter. Men de bästa yrkesetiska regler i världen kan aldrig befria varje lagstiftare från att förbli vaksam och införa regler om de yrkesetiska reglerna skulle vara otillräckliga eller bristfälliga. Därför uppmanar jag er att förkasta de båda egendomligt lika ändringsförslag som lagts fram i ärendet. Det är helt enkelt inte godtagbart att en yrkesgrupp, även om den är lika aktningsvärd som journalisterna, försöker att definitivt undandra sig ett eventuellt europeiskt regelverk som gäller yrkesgruppen. Jag upprepar att det inte kommer att vara CESR som fastställer reglerna utan kommissionen under demokratisk kontroll av rådet och parlamentet. Herr talman! Jag kan försäkra er att jag kommer att vara den förste och inte den ende som reser mig mot alla angrepp mot pressfriheten eller mot all form av omöjlig överreglering. Men den europeiska lagen måste vara densamma för alla. Varje demokrat och följaktligen var och en som är värd att kallas journalist borde välkomna denna etiska princip. För att i framtiden både ge möjlighet att överlåta ytterligare bestämmelser av teknisk karaktär åt sekundärlagstiftningen och att säkerställa rätten till det slutliga beslutsfattandet för de lagstiftande myndigheterna är det nödvändigt att införa ett call-back-förfarande genom att ändra artikel 202 i fördraget. Direktivet har som mål att utforma samma regler för alla finansiella produkter i hela unionen i syfte att bekämpa alla former av insiderbrott och marknadsmissbruk. I första behandlingen hade parlamentet antagit 77 ändringar. Rådet har behållit 60 i sin helhet och 10 delvis. Det är en klar framgång för parlamentet. Jag vill tacka de belgiska, spanska och danska ordförandeskapen samt kommissionens enheter som alltid visat sig vara beredda att hitta godtagbara kompromisser. Jag vill också tacka mina kolleger i utskottet för ekonomi och valutafrågor, framför allt Thomas Mann. Eftersom kommissionen och rådet har samtyckt till de fem ändringsförslag som utskottet för ekonomi och valutafrågor har reserverat för den andra behandlingen kommer direktivet snart att kunna träda i kraft. De nya reglerna kommer säkert att bidra till att återge förtroendet för de finansiella marknadernas integritet. Alltsedan spekulationsbubblan på börsmarknaderna sprack och alltsedan de finansskandaler som drabbat Förenta staterna och Europa tvekar många investerare. Sedan början av år 2000 har mer än 7 000 miljarder dollar i virtuella börsvinster utplånats. I Europa har också flera tusen miljarder euro gått upp i rök. Detta förhållande gör ekonomierna osäkra, straffar spararna, försvagar investeringsfonderna och utarmar pensionsfonderna. För att återställa investerarnas och småspararnas förtroende för finansmarknaderna är det nödvändigt att bekämpa varje form av brottsligt samförstånd och kräva en så hög grad av insyn som möjligt. Under de senaste månaderna har vi tagit del av många avslöjanden om insiderhandel mellan företagsledare, revisionsbyråer, affärsbanker och finansanalytiker. Alla dessa, som förutsattes vara hederliga, hade vidtagit åtgärder för att för egen räkning ta för sig av de enorma börsvinsterna. På grund av bristen på insyn i marknaden har det förekommit intressekonflikter inom revisionsbyråerna. Många finansanalytiker har varit domare och parter i målet. Både revisorer och analytiker har bedragit de marknadsaktörer som haft förtroende för dem. Anledningen var bruket av aktieoptioner och andra personliga bonusförmåner i enlighet med deras respektive arbetsgivares finansiella resultat. De summor det rör sig om är ibland helt ofattbara. Ett exempel: ledningen för de tjugofem största amerikanska företagen som gått i konkurs under de senaste 18 månaderna hade under de tre åren innan deras företag gick i konkurs beviljat sig ersättningar på sammanlagt 3,3 miljarder dollar. Även om man inte får generalisera har åren med omåttlig uppgång inom finanssektorn likväl resulterat i en sorts galna finanssyndromet. Precis som när det gällde saneringen av köttmarknaden, då det var nödvändigt att införa ett strängt kontrollsystem, kommer saneringen av finansmarknaderna att göra det nödvändigt att införa exakta regler för att kämpa mot alla insiderbrott och all otillbörlig marknadspåverkan."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(call-back)"12 "Call-back"7 "Daily Mirror"13,8,1,2,12,7,11,9,6 "Daily Mirror"10,3 "Daily Mirrorissa"5 "Goebbels (PSE ),"6 "Magazine des actionnaires"13,2,1,8,10,3,11,7,9,6 "Magazine des actionnaires,"12 "Magazine des actionnairesissakin"5 "a financial mad cow disease."1 "call back"2,1 "call-back"8,11,9,6 "financial mad cow disease"2 "financial madcow disease"13,11,7,6 "rapporteur."6 "stock-option"9 "stock-options"11

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph