Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-23-Speech-3-019"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021023.1.3-019"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Hr. formand, som man spørger får man svar. Irland har høstet et stort ja til flere jobs, neutralitet og udvidelse, men der er hverken job eller neutralitet i Nice-traktaten, og hvadenten irerne havde stemt ja eller nej, vil udvidelsen ske ved, at man tager erklæring nr 20, og flytter ansøgerlandenes stemmer i Rådet og pladser i Parlamentet ind i tiltrædelsesaftalerne. Det vil jeg stemme for her i salen, men fremtidens historikere skal vide, at man gjorde et folk fortræd. Irland er det mest EU-positive land, som findes. Irerne stemte nej. I stedet for at give andre folk chancen for at udtale sig, trynede man så irerne på plads med en konstrueret påstand om, at de ellers vil standse udvidelsen.
Indtil nu har jeg kun talt positivt om det danske rådsformandskab. I dag må jeg beklage, at den danske rådsformand var med til at bedrage de irske vælgere. Ville hr. Fogh have standset udvidelsen efter et irsk nej? Han ville nok have taget et andet forslag op af skuffen og sikret udvidelsen uden Nice-traktaten. Det bedste, der kan siges om den traktat, er, at den kun skal holde i et år eller to. Så vil et nyt grundlag komme til afstemning fra det igangværende konvent. Nice-traktaten er det hidtil værste makværk. Jeg har udgivet den i konsolideret form, men kan absolut ikke anbefale bogen.
Nice er ikke velegnet til at sikre folkelig støtte i ansøgerlandene. Nice fjerner landenes ret til selv at vælge deres kommissær til fordel en flertalsudnævnt EU-regering. Fjern den anstødssten nu og erklær, at Kommissionen fortsat skal have en repræsentant fra hver medlemsstat. De irske vælgere har absolut ikke udtalt sig for at fjerne deres kommissær. Indholdet i Nice-traktaten har dårligt været diskuteret denne gang, og man har behændigt undgået, at irerne kunne få kendskab til Giscards første forfatningsudkast. Det blev fremlagt på et lukket møde i torsdags. Kopierne var nummererede og blev samlet ind igen. Giscard har en kur mod folkeafstemninger: Hvis et land stemmer nej næste gang, kommer det ikke med. Stem ja eller forsvind. Lande, der tillader deres befolkning at stemme nej, vil man ikke længere tage hensyn til. EU-staten kommer før vælgerne. I Giscards demokrati kan man vælge mellem at stemme ja eller ja tak. Nej tak, hr. formand."@da1
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Herr Präsident, man erhält die Antworten, die man haben will – man muss nur die entsprechenden Fragen stellen. Irland hat mit großer Mehrheit Ja gesagt zu mehr Arbeitsplätzen, zu Neutralität und zur Erweiterung, aber im Vertrag von Nizza geht es weder um Arbeitsplätze noch um Neutralität, und die Erweiterung wird ohne Rücksicht auf das irische Abstimmungsergebnis durchgeführt, indem man sich auf Erklärung Nr. 20 bezieht und die Stimmen der Beitrittsländer im Rat und die Sitze im Parlament in die Beitrittsverträge verlagert. Ich werde hier im Plenum dafür stimmen, aber zukünftige Historiker sollen wissen, dass man einem Volk Unrecht getan hat. Irland ist das Land, das der EU am positivsten gegenübersteht. Die Iren haben mit Nein gestimmt. Statt auch anderen Völkern die Möglichkeit zur Stellungnahme zu geben, wurden die Iren mit der konstruierten Behauptung in die Enge getrieben, mit einem Nein würden sie die Erweiterung blockieren.
Bisher konnte ich mich nur lobend über die dänische Ratspräsidentschaft äußern. Heute muss ich jedoch mit Bedauern feststellen, dass sich der dänische Ratspräsident am Betrug an den irischen Wählern beteiligt hat. Hätte Herr Rasmussen die Erweiterung nach einem irischen Nein gestoppt? Er hätte wahrscheinlich einen anderen Vorschlag aus der Schublade gezogen und die Erweiterung ohne den Vertrag von Nizza durchgeführt. Das beste, was über diesen Vertrag gesagt werden kann, ist, dass er nur für ein oder zwei Jahre konzipiert ist. Danach wird der zur Zeit arbeitende Konvent ein neues Grundgesetz zur Abstimmung vorlegen. Der Vertrag von Nizza ist das bisher schlimmste Machwerk. Ich habe ihn zwar in kompakter Form herausgegeben, kann das Buch jedoch wirklich nicht empfehlen.
Nizza ist nicht geeignet, die Unterstützung der Bürger in den beitrittswilligen Ländern zu gewährleisten. Nizza nimmt den Ländern das Recht, ihren Kommissar selbst zu wählen und tritt stattdessen für die Wahl einer EU-Regierung durch Mehrheitsbeschluss ein. Wir sollten diesen Stein des Anstoßes beseitigen und erklären, dass jeder Mitgliedstaat auch in Zukunft einen Vertreter in die Kommission entsenden kann. Die irischen Wähler haben sich auf keinen Fall dafür ausgesprochen, dass ihr Kommissar ausscheiden soll. Über den Inhalt des Vertrags von Nizza ist dieses Mal zu wenig diskutiert worden und man hat es geschickt vermieden, dass die Iren Kenntnis von Herrn Giscard d’Estaings erstem Verfassungsentwurf erhalten haben. Er wurde letzten Donnerstag in einer geheimen Sitzung vorgelegt. Die Kopien waren nummeriert und wurden wieder eingesammelt. Herr Giscard d’Estaing kennt ein Mittel gegen Volksabstimmungen: Wenn ein Land das nächste Mal mit Nein stimmt, wird es nicht dabei sein. Mit Ja stimmen oder verschwinden! Länder, die ihren Bürgern gestatten, mit Nein zu stimmen, wird man nicht mehr berücksichtigen. Der EU-Staat ist wichtiger als die Wähler. In der Demokratie von Herrn Giscard d’Estaing hat man die Wahl zwischen „Ja“ und „Ja, bitte“. Nein danke, Herr Präsident."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, αρκεί να κάνει κανείς μία διερευνητική ερώτηση και θα πάρει τις απαντήσεις που ψάχνει. Η Ιρλανδία κέρδισε ένα εμφατικό “ναι” για περισσότερες θέσεις εργασίας, για ουδετερότητα, καθώς και για τη διεύρυνση, μόνο που από τη Συνθήκη της Νίκαιας δεν πρόκειται να προκύψουν ούτε θέσεις εργασίας ούτε ουδετερότητα και, ανεξάρτητα από το αν οι Ιρλανδοί ψήφιζαν “ναι” ή “όχι”, η διεύρυνση θα συνεχιζόταν έτσι κι αλλιώς, κάνοντας χρήση της Διακήρυξης 20 και μετακινώντας τις ψήφους των υποψηφίων χωρών στο Συμβούλιο και τις έδρες στο Κοινοβούλιο στις συμφωνίες προσχώρησης. Θα ψηφίσω υπέρ στο Σώμα, αλλά οι ιστορικοί του μέλλοντος πρέπει να πληροφορηθούν ότι ένας λαός ζημιώθηκε. Η Ιρλανδία είναι η χώρα με τα πιο φιλικά συναισθήματα για την ΕΕ που υπάρχει. Ψήφισε “όχι”. Αντί να δοθεί σε άλλους λαούς η δυνατότητα να εκφράσουν τη γνώμη τους, οι Ιρλανδοί πιέστηκαν με τραμπουκισμό να ψηφίσουν “ναι”, με τον ψευδή ισχυρισμό ότι εάν δεν ψήφιζαν “ναι” θα εμποδιζόταν η διεύρυνση.
Μέχρι τώρα δεν είχα παρά μόνο επαίνους για τη δανική Προεδρία του Συμβουλίου. Σήμερα όμως βρίσκομαι στη λυπηρή θέση να πω ότι η δανική Προεδρία του Συμβουλίου ήταν συνένοχος στην κοροϊδία των ιρλανδών ψηφοφόρων. Θα σταματούσε ο κ. Rasmussen τη διεύρυνση ύστερα από ένα ιρλανδικό “όχι”; Κατά πάσα πιθανότητα θα έβγαζε μια άλλη πρόταση από το μαγικό καπέλο του και θα πετύχαινε τη διεύρυνση χωρίς της Συνθήκη της Νίκαιας. Το καλύτερο που θα μπορούσε να ειπωθεί για τη Συνθήκη είναι ότι θα κρατήσει μόνο ένα ή δύο χρόνια. Μετά θα τεθεί σε ψηφοφορία μια νέα βάση που θα προκύψει από τη Συνέλευση εκείνου του καιρού. Η Συνθήκη της Νίκαιας είναι το χειρότερο χάος που έχει ανακύψει μέχρι στιγμής. Την έχω εκδώσει σε συνοπτική μορφή, αλλά, ειλικρινά, κάθε άλλο παρά συνιστώ το βιβλίο.
Η Νίκαια είναι εντελώς ακατάλληλη για την εξασφάλιση της λαϊκής υποστήριξης των υποψηφίων χωρών. Αφαιρεί το δικαίωμα των χωρών να διαλέγουν η καθεμία τον δικό της Επίτροπο και το εκχωρεί σε μια κοινοτική κυβέρνηση η οποία θα διορίζεται βάσει πλειοψηφικής ψηφοφορίας. Ας αφαιρέσουμε αυτό το εμπόδιο τώρα και ας διακηρύξουμε ότι θα συνεχίσει να υπάρχει εκπρόσωπος κάθε κράτους μέλους στην Επιτροπή. Οι ιρλανδοί ψηφοφόροι κάθε άλλο παρά πήραν θέση υπέρ της απώλειας του Επιτρόπου τους. Το θέμα της Συνθήκης της Νίκαιας ούτε καν συζητήθηκε αυτήν τη φορά, ενώ καταβλήθηκαν μεγάλες προσπάθειες για να εξασφαλιστεί ότι οι Ιρλανδοί δεν θα μάθουν τίποτε για το πρώτο προσχέδιο συντάγματος του κ. Giscard D’Estaing, το οποίο παρουσιάστηκε σε μια κλειστή συνάντηση την περασμένη Πέμπτη. Τα αντίγραφα ήταν αριθμημένα και συλλέχθηκαν ξανά μετά το πέρας. Ο κ. Giscard D’Estaing έχει τη θεραπεία για τα δημοψηφίσματα: εάν μια χώρα ψηφίσει “όχι”, την επόμενη φορά θα μείνει πίσω. Ψηφίστε “ναι” ή εξαφανιστείτε. Οι χώρες που επιτρέπουν στον λαό τους να ψηφίσουν “όχι” δεν θα λαμβάνονται πλέον υπόψη. Το κράτος της ΕΕ έχει μεγαλύτερη σημασία από τους ψηφοφόρους. Στη δημοκρατία του κ. Giscard D’Estaing μπορείτε να επιλέξετε να ψηφίσετε “ναι” ή “ναι, παρακαλώ”. Όχι, ευχαριστώ, κύριε Πρόεδρε."@el8
"Mr President, ask a leading question, and you get the answers you are looking for. Ireland has won an emphatic ‘yes’ to more jobs, to neutrality and enlargement, but there are neither jobs nor neutrality to be had from the Treaty of Nice, and, regardless of whether the Irish had voted ‘yes’ or ‘no’, enlargement would have gone ahead anyway, by taking Declaration 20 and moving applicant countries’ votes in the Council and seats in Parliament into the accession agreements. I will vote for this in the House, but future historians have to know that a people was harmed. Ireland is the most EU-friendly country there is. It voted ‘no’. Instead of giving other people the chance to express their opinion, the Irish were bullied into voting ‘yes’ using the fabricated contention that failure to do so would block enlargement.
Up to now I have had nothing but praise for the Danish Council Presidency. Today, however, I am sorry to say that the Danish President of the Council was party to the deception of the Irish voters. Would Mr Rasmussen have stopped enlargement following an Irish ‘no’? He would probably have pulled another proposal out of the hat and secured enlargement without the Treaty of Nice. The best that can be said about the Treaty is that it will only last for a year or two. Then, a new basis from the Convention of the time will be put to the vote. The Treaty of Nice is the worst mess to date. I have published it in consolidated form, but I can by no means recommend the book.
Nice is ill-suited to secure popular support in the applicant countries. It takes away the countries’ right to choose their own Commissioner, in favour of an EU government appointed by majority voting. Remove the stumbling block now and declare that there will still be a representative of each Member State on the Commission. The Irish voters by no means declared themselves in favour of losing their Commissioner. The subject of the Treaty of Nice was scarcely discussed this time and some skill went into ensuring that the Irish did not come to know about Mr Giscard d’Estaing’s first draft constitution. This was presented at a closed meeting last Thursday. The copies were numbered and were collected in again afterwards. Mr Giscard d’Estaing has a cure for referendums: if a country votes ‘no’ the next time, it will be left behind. Vote ‘yes’ or disappear. Countries permitting their population to vote ‘no’ will no longer be paid any attention. The EU state comes before the voters. In Mr Giscard d’Estaing’s democracy there is a choice between voting ‘yes’ and ‘yes, please’. No, thank you, Mr President."@en3
"Señor Presidente, haz una pregunta trascendental y obtendrás las respuestas que buscas. Irlanda ha votado rotundamente a favor de más trabajo, de neutralidad y de ampliación, pero el Tratado de Niza no ofrece ni trabajo ni neutralidad, e independientemente de que los irlandeses hubieran votado a favor o en contra, la ampliación habría seguido adelante, de todas maneras, tomando la Declaración 20 y tratando en los acuerdos de adhesión los votos en el Consejo y los escaños en el Parlamento de los países candidatos. Voy a votar a favor de ello en el Parlamento, pero los historiadores de tiempos venideros deben saber que se ha hecho daño a un pueblo. Irlanda es el país que mayor apoyo muestra a la UE. Ha votado en contra. En lugar de dar a la gente la oportunidad de expresar su opinión, a los irlandeses se les ha forzado a votar a favor, con el argumento falso de que, de lo contrario, el proceso de ampliación iba a quedar bloqueado.
Hasta ahora, no he tenido más que alabanzas para la Presidencia danesa del Consejo. Hoy, sin embargo, siento afirmar que el Presidente danés del Consejo ha sido cómplice de un engaño a los votantes irlandeses. ¿Habría detenido el Sr. Rasmussen el proceso de ampliación si los irlandeses hubieran votado en contra? Probablemente se habría sacado otra propuesta de la manga y habría asegurado la ampliación sin el Tratado de Niza. Lo mejor que se puede decir del Tratado es que durará sólo uno o dos años. Pasado este tiempo, se someterá a votación un nuevo texto base de la Convención de turno. El Tratado de Niza es, hasta la fecha, el más confuso de todos. Lo he publicado en su versión consolidada, pero de ningún modo puedo recomendar el libro.
Niza no es el instrumento adecuado para lograr el apoyo popular en los países candidatos. Arrebata a los países su derecho a elegir a su propio Comisario, en favor de un Gobierno europeo designado por mayoría de votos. Es necesario eliminar ahora esta traba y declarar que seguirá habiendo un representante de cada Estado miembro en la Comisión. Los votantes irlandeses no se han manifestado, en absoluto, a favor de perder a su Comisario. El Tratado de Niza apenas se ha debatido esta vez, y se ha conseguido hábilmente que los irlandeses no llegaran a conocer el primer proyecto de constitución del Sr. Giscard d’Estaing, que se presentó en una reunión a puerta cerrada el pasado jueves. Las copias estaban numeradas y se recogieron al término de ésta El Sr. Giscard d’Estaing tiene un remedio para los referéndums: si un país vota en contra la próxima vez, se le dejará de lado. Vota a favor o desaparece. A los países que permitan que sus ciudadanos voten en contra, no se les prestará más atención. La UE está antes que los votantes. En la concepción que el Sr. Giscard d’Estaing tiene de la democracia, se da a elegir entre votar a favor o votar a favor. Gracias, pero no, señor Presidente."@es12
"Arvoisa puhemies, kyllä johdattelevaan kysymykseen saa helposti haluamansa vastauksen. Irlanti vastasi painokkaasti "kyllä" uusille työpaikoille, puolueettomuudelle ja laajentumiselle, mutta Nizzan sopimuksella ei ole tarjota työpaikkoja eikä puolueettomuutta, ja huolimatta siitä, olisivatko irlantilaiset äänestäneet "kyllä" tai "ei", laajentuminen olisi jatkunut joka tapauksessa siten, että olisi otettu käyttöön julistus 20 ja siirretty liittymissopimuksiin hakijavaltioiden äänet neuvostossa ja paikat parlamentissa. Äänestän tämän puolesta parlamentissa, mutta tulevien historioitsijoiden on syytä tietää, että kansaa petettiin. Irlanti on kaikkein EU-myönteisin maa. Se äänesti "ei". Sen sijaan, että muut olisivat saaneet ilmaista mielipiteensä, irlantilaiset painostettiin äänestämään "kyllä" sen keinotekoisen väittämän avulla, että muutoin laajentuminen estyisi.
Toistaiseksi olen voinut vain kehua neuvoston puheenjohtajavaltiota Tanskaa. Tänään minun on kuitenkin valitettavasti todettava, että puheenjohtajavaltio Tanska osallistui irlantilaisten äänestäjien pettämiseen. Olisiko pääministeri Rasmussen pysäyttänyt laajentumisen irlantilaisten äänestettyä "ei"? Hän olisi todennäköisesti vetänyt hatusta toisen ehdotuksen ja varmistanut laajentamisen ilman Nizzan sopimusta. Paras, mitä sopimuksesta voidaan sanoa, on se, ettei se kestä kuin pari vuotta. Sen jälkeen äänestetään asiaa pohtivan valmistelukunnan uudesta sopimusperustasta. Nizzan sopimus on toistaiseksi pahin kuviteltavissa oleva tekele. Olen julkistanut sen konsolidoituna toisintona, mutta en voi missään tapauksessa suositella kirjaa.
Nizzan sopimus sopii huonosti kansan tuen saavuttamiseen hakijavaltioissa. Siinä mailta viedään oikeus valita oma komission jäsenensä, ja tilalle annetaan enemmistöpäätöksellä nimitettävä EU:n hallitus. Siirretäänpä kompastuskivi nyt syrjään ja ilmoitetaan, että komissiossa on jatkossakin edustaja kustakin jäsenvaltiosta. Irlantilaiset eivät missään nimessä ilmaisseet kannattavansa komission jäsenensä menettämistä. Nizzan sopimuksen sisällöstä ei tällä kertaa juurikaan keskusteltu, ja irlantilaisilta onnistuttiin taitavasti pimittämään puheenjohtaja Giscard d’Estaingin ensimmäinen perustuslakiluonnos. Se esiteltiin viime torstaina suljetussa kokouksessa. Kopiot oli numeroitu, ja ne kerättiin pois jälkeenpäin. Puheenjohtaja Giscard d’Estaingilla on ratkaisu kansanäänestyksiin: jos jossakin maassa äänestetään seuraavalla kerralla "ei", tämä maa jätetään sivuun. Äänestä "kyllä" tai katoa. Ne maat, joiden väestön annetaan äänestää vastaan, jätetään jatkossa huomiotta. EU-valtio tulkoon ennen äänestäjiä. Puheenjohtaja Giscard d’Estaingin demokratiassa voidaan valita sen välillä, äänestetäänkö "kyllä" tai "kyllä, kiitos". Arvoisa puhemies, ei kiitos tällaiselle."@fi5
"Monsieur le Président, toute question a une réponse. Les Irlandais ont voté massivement en faveur de la création de nouveaux emplois, de la neutralité de leur pays et de l’élargissement, mais le traité de Nice ne prévoit ni la création de nouveaux emplois ni la neutralité du pays. Que les Irlandais aient voté "oui" ou "non", l’élargissement se serait de toute façon fait en prenant la déclaration n° 20 et en transférant les voix des pays candidats au Conseil et leurs sièges au Parlement dans les accords d’adhésion. Si cette solution était mise aux voix, je la voterais, mais l’histoire retiendra qu’un peuple se retrouve pénalisé. L’Irlande est le pays le plus pro-européen qui soit. Les Irlandais avaient voté "non". Et plutôt que de donner aux autres citoyens la chance de s’exprimer, on a écrasé les Irlandais en prétendant erronément qu’un vote négatif empêcherait l’élargissement.
Jusqu’à présent, je n’avais que des propos flatteurs pour la présidence danoise. Aujourd’hui, je dois malheureusement déclarer que le président en exercice du Conseil a contribué à tromper les électeurs irlandais. M. Fogh aurait-il stoppé l’élargissement si les Irlandais avaient dit "non" ? Il aurait sorti de ses tiroirs une autre proposition afin de garantir l’élargissement sans le traité de Nice. Le mieux qu’on puisse dire à propos de ce traité, c’est qu’il durera au maximum un an ou deux. Une nouvelle base, mise au point par la Convention actuelle, sera ensuite mise aux voix. Le traité de Nice est le plus grand gâchis qui soit. J’en ai fait une version simplifiée, mais je ne peux en aucun cas recommander le texte.
Le traité de Nice n’a pas été conçu de façon à recevoir un soutien populaire de la part des pays candidats. Le traité de Nice supprime le droit des États à désigner eux-mêmes leur commissaire au profit d’un gouvernement européen élu au scrutin majoritaire. Supprimez dès à présent cette pierre d’achoppement et déclarez que chaque État membre pourra continuer à avoir un représentant au sein de la Commission. Les électeurs irlandais ne se sont en aucun cas prononcés en faveur de la suppression de leur commissaire. Le contenu du traité de Nice a été très mal présenté en vue de ce référendum et on a adroitement évité que les Irlandais puissent prendre connaissance du premier projet de constitution élaboré par M. Giscard d'Estaing. Il a été présenté à huis clos jeudi dernier. Les copies étaient numérotées et ont été reprises. M. Giscard d'Estaing est contre les référendums : si un pays vote "non" la prochaine fois, il se retrouvera isolé. Votez "oui" ou disparaissez ! On ne tiendra plus compte des pays qui acceptent que leurs citoyens votent contre. L’État européen est plus important que les gens. Dans la démocratie à la mode de M. Giscard d'Estaing, on vote "oui" ou "oui, s'il vous plaît", mais pas "non". Je n’en veux pas, Monsieur le Président."@fr6
"Signor Presidente, se si pone una domanda tendenziosa, si ottiene la risposta desiderata. L’Irlanda ha ottenuto un netto “sì” a più posti di lavoro, alla neutralità e all’allargamento, ma non si ottengono né posti di lavoro né la neutralità dal Trattato di Nizza e, a prescindere dal fatto che gli irlandesi votassero “sì” o “no”, si sarebbe comunque proceduto all’allargamento, adottando la dichiarazione n. 20 e trasferendo i voti dei paesi candidati in seno al Consiglio e i seggi in seno al Parlamento negli accordi di adesione. Voterò a favore in Aula, ma gli storici futuri devono sapere che è stato recato danno ad un popolo. L’Irlanda è il paese più ben disposto nei confronti dell’Unione che esista. Ha votato “no”. Anziché dare ad altre persone la possibilità di esprimere il loro parere, si sono costretti gli irlandesi a votare “sì” fabbricando la tesi secondo cui in caso contrario avrebbero impedito l’allargamento.
Finora non ho avuto che lodi per la Presidenza del Consiglio danese. Oggi invece mi spiace dire che il Presidente in carica del Consiglio ha contribuito ad ingannare gli elettori irlandesi. Il Presidente del Consiglio Rasmussen avrebbe bloccato l’allargamento in seguito a un “no” irlandese? Probabilmente avrebbe estratto un’altra proposta dal cilindro e garantito l’allargamento senza il Trattato di Nizza. Il meglio che si può dire di tale Trattato è che durerà solo un anno o due. Poi sarà messa al voto una nuova base derivante dalla Convenzione. Il Trattato di Nizza è il peggior pasticcio combinato finora. L’ho pubblicato in forma consolidata, ma non posso certo raccomandarne il testo.
Nizza mal si adatta a garantire il sostegno popolare nei paesi candidati. Sopprime il diritto dei paesi di scegliere il proprio Commissario, a favore di un governo europeo formato tramite voto di maggioranza. Eliminate l’ostacolo ora e dichiarate che continuerà ad essere presente un rappresentante di ogni Stato membro in seno alla Commissione. Gli elettori irlandesi non si sono affatto dichiarati favorevoli a rinunciare al proprio Commissario. Questa volta il tema del Trattato di Nizza è stato discusso poco e si è ricorso a qualche artificio per garantire che gli irlandesi non venissero a conoscenza del primo progetto di costituzione di Giscard d’Estaing. Tale progetto è stato presentato giovedì scorso in una riunione a porte chiuse. Le copie erano numerate e sono stare ritirate al termine della seduta. Giscard d’Estaing ha una cura per i
: la prossima volta che un paese voterà “no”, tale paese sarà lasciato indietro. Vota “sì”, oppure sparisci. Ai paesi che permettono alla propria popolazione di votare “no” non sarà più prestata alcuna attenzione. Lo stato dell’Unione europea viene prima degli elettori. Nella democrazia di Giscard d’Estaing la scelta è tra votare “sì” e “sì, per favore”. No, grazie, signor Presidente."@it9
"Mr President, ask a leading question, and you get the answers you are looking for. Ireland has won an emphatic ‘yes’ to more jobs, to neutrality and enlargement, but there are neither jobs nor neutrality to be had from the Treaty of Nice, and, regardless of whether the Irish had voted ‘yes’ or ‘no’, enlargement would have gone ahead anyway, by taking Declaration 20 and moving applicant countries’ votes in the Council and seats in Parliament into the accession agreements. I will vote for this in the House, but future historians have to know that a people was harmed. Ireland is the most EU-friendly country there is. It voted ‘no’. Instead of giving other people the chance to express their opinion, the Irish were bullied into voting ‘yes’ using the fabricated contention that failure to do so would block enlargement.
Up to now I have had nothing but praise for the Danish Council Presidency. Today, however, I am sorry to say that the Danish President of the Council was party to the deception of the Irish voters. Would Mr Rasmussen have stopped enlargement following an Irish ‘no’? He would probably have pulled another proposal out of the hat and secured enlargement without the Treaty of Nice. The best that can be said about the Treaty is that it will only last for a year or two. Then, a new basis from the Convention of the time will be put to the vote. The Treaty of Nice is the worst mess to date. I have published it in consolidated form, but I can by no means recommend the book.
Nice is ill-suited to secure popular support in the applicant countries. It takes away the countries’ right to choose their own Commissioner, in favour of an EU government appointed by majority voting. Remove the stumbling block now and declare that there will still be a representative of each Member State on the Commission. The Irish voters by no means declared themselves in favour of losing their Commissioner. The subject of the Treaty of Nice was scarcely discussed this time and some skill went into ensuring that the Irish did not come to know about Mr Giscard d’Estaing’s first draft constitution. This was presented at a closed meeting last Thursday. The copies were numbered and were collected in again afterwards. Mr Giscard d’Estaing has a cure for referendums: if a country votes ‘no’ the next time, it will be left behind. Vote ‘yes’ or disappear. Countries permitting their population to vote ‘no’ will no longer be paid any attention. The EU state comes before the voters. In Mr Giscard d’Estaing’s democracy there is a choice between voting ‘yes’ and ‘yes, please’. No, thank you, Mr President."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, de vraag bepaalt het antwoord. Ierland heeft een overweldigend “ja” gekregen voor meer banen, neutraliteit en uitbreiding, maar het Verdrag van Nice heeft geen banen, noch neutraliteit te bieden. Ongeacht of de Ieren nu voor of tegen het Verdrag hebben gestemd, de uitbreiding komt er toch, want verklaring nummer 20 en de stemmenverdeling in de Raad en de zetels in het Parlement worden in de toetredingsverdragen opgenomen. Ik zal voor dit voorstel stemmen, maar de historici van de toekomst moeten weten dat men het Ierse volk kwaad heeft berokkend. Ierland is het land met de meeste pro-Europese gevoelens. De Ieren hebben tegen gestemd. In plaats van de bevolking in de andere landen de mogelijkheid te bieden hun mening te uiten, zet men de Ieren op hun plaats met het kunstmatig argument dat zij anders de uitbreiding zullen hinderen.
Tot nog toe had ik alleen positief commentaar op het Deens voorzitterschap. Vandaag betreur ik dat het Deens voorzitterschap medeplichtig is aan het bedriegen van de Ierse kiezers. Zou de heer Rasmussen de uitbreiding hebben tegengehouden indien de Ieren “nee” hadden gestemd? Hij zou wel een ander voorstel bovengehaald hebben en de uitbreiding ook zonder het Verdrag van Nice laten doorgaan. Het beste wat wij over dit Verdrag kunnen zeggen, is dat het maar een of twee jaar moet meegaan. Dan komt er een document van de Conventie waarover gestemd kan worden. Het Verdrag van Nice is de grootste mislukking die we gekend hebben. Ik heb een geconsolideerde versie van het Verdrag uitgegeven, maar kan u dat boek helemaal niet aanbevelen.
Nice is niet geschikt om de steun van de bevolking in de kandidaat-landen te winnen. Met Nice mogen de lidstaten niet langer een eigen commissaris naar de Commissie sturen, maar komt er een EU-regering die met een meerderheidsbeslissing benoemd wordt. Verwijder deze steen des aanstoots en bevestig dat de Commissie ook in de toekomst een afgevaardigde van elke lidstaat moet tellen. De Ierse kiezers willen absoluut niet dat hun commissaris verdwijnt. Het debat over de inhoud van het Verdrag van Nice was deze keer ondermaats. Men heeft ook handig vermeden dat de Ieren het door Giscard d'Estaing opgestelde eerste ontwerp van een grondwet onder ogen kregen. Dit werd donderdag op een gesloten bijeenkomst voorgesteld. De kopieën waren genummerd en zijn achteraf weer opgehaald. Giscard heeft een remedie voor volksraadplegingen. Als een land nog een keer tegen stemt, houdt men niet langer rekening met dat land: stem voor of verdwijn. De EU-staat komt vóór de kiezers. In de democratie van Giscard is er de keuze tussen “ja” en “ja, alstublieft”. Dat verwerpen wij, mijnheer de Voorzitter."@nl2
"Senhor Presidente, todas as perguntas têm uma resposta. A Irlanda ganhou um “sim” maciço a favor de mais empregos, da neutralidade e do alargamento, mas o Tratado de Nice não prevê nem mais empregos nem neutralidade e, independentemente de os irlandeses responderem “sim” ou “não”, o alargamento iria, de qualquer modo, concretizar-se, através da Declaração 20, transferindo os votos dos países candidatos no Conselho e os lugares no Parlamento para os acordos de adesão. Irei votar a favor desta medida, aqui neste hemiciclo, mas os historiadores vindouros terão de saber que um povo foi prejudicado. A Irlanda é o país mais favorável à UE que pode haver. Os irlandeses votaram “não” e, em vez de dar a outros povos a possibilidade de manifestar a sua opinião, os irlandeses foram coagidos a votar “sim”, através de afirmação artificial de que se não votassem “sim” o alargamento seria travado.
Até aqui apenas me referi em termos positivos à Presidência dinamarquesa do Conselho. Lamento ter de dizer hoje, aqui, que o Presidente do Conselho dinamarquês contribuiu para enganar os eleitores irlandeses. Será que o senhor Rasmussen teria travado o alargamento se tivesse havido um “não” irlandês? Provavelmente teria tirado uma outra proposta da cartola e teria garantido o alargamento, mesmo sem o Tratado de Nice. O aspecto mais positivo que se pode referir, em relação ao Tratado de Nice, é que apenas deverá durar um ano ou dois. Depois será votada uma nova base, que está a ser elaborada pela Convenção. O Tratado de Nice é a maior “confusão” que já se viu. Publiquei uma versão consolidada mas não posso, de modo algum, recomendar o livro.
O Tratado de Nice não é adequado para garantir o apoio da população nos países candidatos. O Tratado de Nice elimina o direito dos países de escolherem o seu próprio Comissário, a favor de um governo da UE eleito por maioria. Proponho que eliminem este obstáculo e declarem que a Comissão deverá continuar a ter um representante de cada Estado-Membro. Os eleitores irlandeses não se manifestaram, de modo algum, a favor da perda do seu Comissário. O teor do Tratado de Nice praticamente não foi discutido, desta vez, e muito convenientemente evitou-se que os irlandeses tomassem conhecimento da primeira proposta de Constituição elaborada pelo senhor Giscard d’Estaing. A proposta foi apresentada numa reunião fechada, na quinta-feira passada. As cópias estavam numeradas e foram novamente recolhidas no fim. O senhor Giscard d’Estaing tem uma cura para os referendos: Se um país votar “não”, a próxima vez fica de fora. Votem “sim” ou desapareçam. Os países que permitem ao seu povo votar “não” deixam de contar. O Estado da UE vem primeiro que os eleitores. Na democracia do senhor Giscard d’Estaing os eleitores podem optar por votar “sim” ou “sim, obrigado”. Não obrigado, Senhor Presidente."@pt11
"Herr talman! Som man frågar, får man svar. Man har i Irland har fått ett överväldigande ja till fler arbetstillfällen, neutralitet och utvidgning. Men i Nicefördraget ryms varken arbetstillfällen eller neutralitet, och oberoende av om irländarna hade röstat ja eller nej skulle utvidgningen ha genomförts genom att man tillämpar förklaring nr 20 och för in kandidatländernas röster i rådet och deras platser i Europaparlamentet i anslutningsavtalen. Det kommer jag att rösta för här, men framtidens historiker skall veta att man agerade på ett orätt sätt gentemot folket. Irland är det mest EU-positiva land som finns, och irländarna röstade nej. I stället för att ge andra befolkningar möjlighet att uttala sig satte man irländarna på plats med ett konstruerat påstående om att de i annat fall skulle komma att hindra utvidgningen.
Hittills har jag endast uttalat mig positivt om rådets danska ordförandeskap, men i dag beklagar jag att rådets danske ordförande bidrog till att föra de irländska väljarna bakom ljuset. Skulle Fogh ha stoppat utvidgningen om irländarna röstat nej? Han skulle nog ha plockat fram ett annat förslag och därmed säkrat utvidgningen oberoende av Nicefördraget. Det mest fördelaktiga man kan säga om detta fördrag är att det endast skall gälla i ett eller två år. Därefter kommer man att rösta om ett nytt underlag från det pågående konventet. Nicefördraget är det hittills värsta fuskverk jag sett. Jag har givit ut det i konsoliderad form, men kan absolut inte rekommendera boken.
Nicefördraget är inte lämpligt när det gäller att försäkra sig om ett folkligt stöd i kandidatländerna. Nicefördraget berövar länderna rätten att själva välja sin egen kommissionär till förmån för en majoritetsutnämnd EU-regering. Avlägsna detta hinder nu och gör klart att det i kommissionen även i fortsättningen skall finnas en företrädare från varje medlemsstat. De irländska väljarna har absolut inte samtyckt till att man avlägsnar deras kommissionär. Nicefördragets innehåll har knappast diskuterats denna gång. Man har smidigt undvikit att ge irländarna information om Giscards första författningsutkast. Det lades fram på ett slutet möte i torsdags och kopiorna var numrerade och samlades in igen. Giscard har ett recept när det gäller folkomröstningar: Nästa gång ett land röstar nej får det inte vara med. Rösta ja eller försvinn. Länder som tillåter sin befolkning att rösta nej kommer man inte längre att ta hänsyn till. EU-staten går före väljarna. I Giscards demokrati kan man välja mellan att rösta ja eller ja tack. Nej tack, herr talman."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples