Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-22-Speech-2-251"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021022.9.2-251"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – Herr Präsident, sehr geehrte Abgeordnete! Obwohl das Europäische Parlament über seine Geschäftsordnung debattiert, möchte ich doch die Gelegenheit wahrnehmen, das Wort zu ergreifen. Das Entlastungsverfahren ist natürlich ein sehr, sehr wichtiges Verfahren für die Kommission, und es ist im Vertrag selbst verankert. Es ist jetzt auch in der Haushaltsordnung noch einmal klarer verankert: Es gibt zwei bestehende Rechtsgrundlagen, die natürlich mit ausschlaggebend sind. Ich muss deshalb die Frage aufwerfen, ob alle eingereichten Änderungsanträge im Einklang mit diesen Rechtsgrundlagen stehen.
Das Parlament hat mit dem Rat und dem Rechnungshof während der letzten beiden Jahre über die Neufassung der Haushaltsordnung verhandelt und sehr intensiv daran gearbeitet. Am Ende ist man zu einem guten und klaren Ergebnis gekommen. In Artikel 146 Absatz 1 heißt es: „Auf Empfehlung des Rates, der mit qualifizierter Mehrheit beschließt, erteilt das Europäische Parlament vor dem 30. April des Jahres n+2 der Kommission Entlastung für die Ausführung des Haushaltsplans des Haushaltsjahres n. Kann die in Absatz 1 vorgesehene Frist nicht eingehalten werden, so teilt das Europäische Parlament oder der Rat der Kommission die Gründe für den Aufschub des Entlastungsbeschlusses mit. Vertagt das Europäische Parlament die Erteilung des Entlastungsbeschlusses, so trifft die Kommission so schnell wie möglich Vorkehrungen, um die Hinderungsgründe auszuräumen.“ So weit das Zitat aus Artikel 146.
Die Absicht der Legislativbehörde für diese Formulierung war meines Erachtens klar. Wenn der Entlastungsbeschluss ausnahmsweise vertagt wird, so soll sehr schnell eine Antwort von Seiten der Kommission gegeben werden, um die Hinderungsgründe auszuräumen. Nun wird in den Vorschlägen hier Oktober vorgeschlagen, also sechs Monate später. Das ist natürlich nicht unbedingt eine schnelle Reaktion im Sinne des Artikel 146. Es sind auch drei andere Probleme mit diesem Vertagungsverfahren verbunden. Erstens: Die Kommission muss darauf achten, dass das Parlament die Gründe für den Aufschub des Entlastungsbeschlusses realistisch und im möglichen Rahmen hält. Zweitens: Wenn Aktionen vorgesehen sind, sind sechs Monate wiederum relativ kurz. Wenn Antworten und Verpflichtungen vorgesehen sind, dann kann oder sollte die Kommission das auch schneller vorlegen. Drittens: Wenn diese Bedingungen in der Geschäftsordnung selbst als eine normale Möglichkeit vorgesehen sind, ist natürlich das Risiko gegeben, dass der Aufschub als regelmäßiger Vorgang erachtet wird.
Ich möchte darauf hinweisen, dass das Parlament natürlich auch jetzt schon Instrumente in der Hand hat, um die Kommission zu weiteren Aktivitäten und Aktionen zu veranlassen. Das ist ja in den letzten Jahren auch geschehen. Mit dem Beschluss über das Entlastungsverfahren waren ganz klare Forderungen verbunden, worüber die Kommission einen
Bericht erstellt – und zwar nicht fakultativ, sondern, weil sie dazu verpflichtet ist – und klarlegen muss, welche Maßnahmen sie entsprechend dem Resolutionsbeschluss vorgelegt hat.
Gestern Abend wurden nun noch Änderungsanträge zu der Frage der Oktober-Option – so möchte ich es einmal nennen – eingereicht, die nun weitere Fragen aufwerfen. Die Kommission würde es deshalb begrüßen, wenn hierzu noch einmal eine Klärung stattfinden könnte."@de7
|
| lpv:translated text |
".
Hr. formand, ærede medlemmer, selv om Europa-Parlamentet drøfter sin forretningsorden, vil jeg alligevel gerne benytte lejligheden til at tage ordet. Dechargeproceduren er naturligvis en meget, meget vigtig procedure for Kommissionen, og den er forankret i selve traktaten. Den er nu også forankret endnu klarere i finansforordningen. Der findes to eksisterende retsgrundlag, som naturligvis også er udslaggivende. Jeg må derfor spørge, om alle de stillede ændringsforslag er i overensstemmelse med disse retsgrundlag.
Parlamentet har gennem de to seneste år forhandlet med Rådet og Revisionsretten om revideringen af finansforordningen og arbejdet meget intensivt på det. Til slut er man nået til et godt og klart resultat. I artikel 146, stk. 1, hedder det: Efter henstilling fra Rådet, der træffer afgørelse med kvalificeret flertal, meddeler Europa-Parlamentet senest den 30. april i år n + 2 Kommissionen decharge for gennemførelsen af budgettet for regnskabsåret n. Hvis den frist, der er nævnt i stk. 1, ikke kan overholdes, oplyser Europa-Parlamentet eller Rådet Kommissionen om årsagerne til, at afgørelsen har måttet udsættes. Hvis Europa-Parlamentet udsætter afgørelsen om decharge, bestræber Kommissionen sig på snarest muligt at træffe for-anstaltninger, der kan fjerne eller gøre det lettere at fjerne hindringerne for denne afgørelse. Så vidt citatet fra artikel 146.
Den lovgivende myndigheds hensigt med denne formulering var efter min opfattelse klar. Hvis dechargebeslutningen undtagelsesvis bliver udsat, så skal der meget hurtigt komme et svar fra Kommissionens side for at rydde hindringerne af vejen. Nu foreslås der i forslagene her oktober, altså seks måneder senere. Det er naturligvis ikke nødvendigvis en hurtig reaktion i henhold til artikel 146. Der er også tre andre problemer i forbindelse med denne udsættelsesprocedure. For det første skal Kommissionen være opmærksom på, at Parlamentet holder begrundelserne for at udsætte dechargebeslutningen realistiske og inden for det muliges rammer. For det andet er seks måneder på den anden side relativt kort tid, hvis der er fastsat aktioner. Hvis der er fastsat svar og forpligtelser, så kan eller bør Kommissionen forelægge dem hurtigere. For det tredje er der naturligvis risiko for, at udsættelsen betragtes som en regelmæssig procedure, hvis disse betingelser findes i selve forretningsordenen som en normal mulighed.
Jeg vil gerne pege på, at Parlamentet naturligvis også allerede i dag har instrumenter i hånden, som kan tilskynde Kommissionen til yderligere aktiviteter og aktioner. Det er jo også sket i de seneste år. Beslutningen om dechargeproceduren har været forbundet med helt klare krav, som Kommissionen udarbejder en
rapport om - og det er ikke fakultativt, det er den forpligtet til - og den skal præcisere, hvilke initiativer den har fremlagt i overensstemmelse med beslutningsforslaget.
I aftes blev der så stillet flere ændringsforslag om spørgsmålet om oktober-optionen - lad mig kalde den det - som nu rejser yderligere spørgsmål. Kommissionen ville derfor hilse det velkommen, hvis der kunne ske en afklaring på dette område."@da1
".
Κύριε Πρόεδρε, αξιότιμοι βουλευτές, μολονότι το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο συζητά για τον δικό του Κανονισμό, θα ήθελα να εκμεταλλευτώ την ευκαιρία για να πω λίγα λόγια. Φυσικά, η διαδικασία χορήγησης απαλλαγής είναι υψίστης σημασίας για την Επιτροπή και ορίζεται από την ίδια την Συνθήκη. Τώρα έχει επίσης μια σταθερή και σαφέστερη θέση και στον δημοσιονομικό κανονισμό: υπάρχουν δύο ισχύουσες νομικές βάσεις που ασφαλώς θα πρέπει να υπολογίζονται και οι δύο κατά τη λήψη αποφάσεων. Ως εκ τούτου πρέπει να θέσω το ερώτημα αν όλες οι υποβληθείσες τροπολογίες είναι σύμφωνες με αυτές τις νομικές βάσεις.
Τα τελευταία δύο χρόνια, το Συμβούλιο διεξήγαγε διαπραγματεύσεις με το Συμβούλιο και το Ελεγκτικό Συνέδριο σχετικά με την αναθεώρηση του δημοσιονομικού κανονισμού και εργάστηκε σκληρά για αυτό. Τελικά επιτεύχθηκε ένα καλό και σαφές αποτέλεσμα. Το άρθρο 146 παράγραφος 1 αναφέρει: “Το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο μετά από σύσταση του Συμβουλίου, που πρέπει να ληφθεί με ειδική πλειοψηφία, χορηγεί πριν από τις 30 Απριλίου του έτους n+2 απαλλαγή στην Επιτροπή για την εκτέλεση του προϋπολογισμού του οικονομικού έτους n. Εάν δεν μπορεί να τηρηθεί η προθεσμία που προβλέπεται στην παράγραφο 1, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο ή το Συμβούλιο ανακοινώνουν στην Επιτροπή τους λόγους αναβολής της απόφασης για την απαλλαγή. Εάν το Κοινοβούλιο αναβάλει την απόφαση για την απαλλαγή, η Επιτροπή ενεργεί το συντομότερο δυνατόν για την άρση του κωλύματος”. Αυτά όσον αφορά το άρθρο 146.
Κατά την εκτίμησή μου, η πρόθεση της νομοθετικής αρχής κατά την επιλογή αυτής της διατύπωσης ήταν σαφής. Όταν κατ’ εξαίρεσιν αναβάλλεται η απόφαση για την απαλλαγή, πρέπει να δοθεί πολύ σύντομα μια απάντηση από την Επιτροπή για να αρθούν οι λόγοι που εμποδίζουν τη χορήγηση απαλλαγής. Εδώ όμως προτείνεται ο Οκτώβριος, δηλαδή έξι μήνες αργότερα. Αυτό ασφαλώς δεν είναι οπωσδήποτε μια ταχεία αντίδραση σύμφωνα με το πνεύμα του άρθρου 146. Υπάρχουν επίσης άλλα τρία προβλήματα σχετικά με την διαδικασία αναβολής. Πρώτον, η Επιτροπή πρέπει να φροντίσει να παραμένουν ρεαλιστικοί και στα πλαίσια του εφικτού οι λόγοι της αναβολής χορήγησης απαλλαγής από το Κοινοβούλιο. Δεύτερον, εάν προβλέπεται να γίνουν ενέργειες, οι έξι μήνες είναι ένα σχετικά σύντομο διάστημα. Εάν η Επιτροπή πρέπει να δώσει απαντήσεις και δεσμεύσεις, μπορεί και θα έπρεπε να το κάνει πιο σύντομα. Τρίτον, εάν αυτοί οι όροι πρέπει να θεωρηθούν ως μια κανονική δυνατότητα του Κανονισμού, υπάρχει ασφαλώς κίνδυνος να θεωρηθεί η αναβολή κανονική διαδικασία.
Θα ήθελα να επισημάνω ότι το Κοινοβούλιο έχει ήδη, όπως είναι φυσικό, στη διάθεσή του μέσα για να ωθήσει την Επιτροπή να αναλάβει περαιτέρω δράση και όντως το έχει κάνει αυτό τα τελευταία χρόνια. Η απόφαση χορήγησης απαλλαγής συνδέθηκε με πολύ σαφή αιτήματα σε σχέση με τα οποία η Επιτροπή εκπονεί έκθεση
και μάλιστα όχι προαιρετικά αλλά υποχρεωτικά, και πρέπει να διασαφηνίσει ποια μέτρα κατέθεσε σύμφωνα με την πρόταση ψηφίσματος.
Χθες το βράδυ υποβλήθηκαν τροπολογίες για αυτό που θα ήθελα να αποκαλέσω “επιλογή του Οκτωβρίου” οι οποίες τώρα θέτουν και άλλα θέματα. Ως εκ τούτου η Επιτροπή θα επικροτούσε την περαιτέρω διευκρίνιση του ζητήματος."@el8
"C
.
Mr President, honourable Members, although it is for Parliament to debate its own Rules of Procedure, I would like to take the opportunity to say a few words. The discharge procedure is of course of very great importance to the Commission, and it is enshrined in the Treaty itself. Now it has a place, and is couched in even clearer terms, in the financial regulation, so that there are two existing legal bases, which of course have to be taken together in reaching decisions. I must therefore raise the question of whether all the amendments that have been submitted are in accordance with these legal bases.
Over the last two years, Parliament has negotiated with the Council and the Court of Auditors and done very in-depth work on the recast financial regulation. A good and clear result has finally been achieved. Article 146 (1) states: 'The European Parliament, acting on a recommendation from the Council, which shall act by a qualified majority, shall give a discharge to the Commission before 30 April of the year n+2 in respect of the implementation of the budget of the financial year n. Where the time period provided for in paragraph 1 cannot be adhered to, the European Parliament or the Council shall notify the Commission of the reasons for the suspension of the discharge resolution. Where the European Parliament defers the grant of the discharge resolution, the Commission shall act as soon as possible to remove the causes of impediment.' End of quotation from Article 146.
I believe that the legislative authority had a clear aim in choosing this formulation. Where, exceptionally, the discharge resolution is deferred, the Commission is to respond very quickly in order to remove the causes of the impediment. Now these proposals refer to October, all of six months later. That is, of course, not exactly a quick response within the meaning of Article 146. This deferment procedure also involves three other difficulties. The first is that the Commission has to take care that Parliament keeps the reasons for the suspension of the discharge resolution realistic and within the bounds of feasibility. The second is that, if it is envisaged that action will be taken, six months is again a relatively short period. If the Commission is meant to come up with responses and commitments, it can – and should – do so more quickly. Thirdly, if these conditions are to be seen as a normal option in the Rules of Procedure themselves, there is of course the risk of suspension being regarded as a regular course of action.
I would like to point out that Parliament already, of course, has instruments available, by which it can impose further tasks and actions on the Commission, and, indeed, it has done so in recent years. The resolution on the discharge procedure was combined with quite unambiguous demands, concerning which the Commission is drawing up a follow-up report – not as a matter of choice, but because it is obliged to – and has to set out in clear terms what measures it has submitted in accordance with the motion for a resolution.
Yesterday evening, amendments were tabled on what I would like to call the ‘October option’ question, and these now raise further issues. The Commission would therefore welcome it if these could be further clarified."@en3
".
Señor Presidente, Señorías, si bien concierne al Parlamento debatir sobre su propio Reglamento, quisiera aprovechar la ocasión para decir unas palabras. El procedimiento de aprobación de la gestión es, por descontado, un asunto de suma importancia para la Comisión, y el Tratado así lo consagra. Ahora tiene un lugar, y está formulado en términos aún más claros en el Reglamento financiero, de modo que existen dos fundamentos jurídicos que deben considerarse conjuntamente en la toma de decisiones. Por lo tanto, debo plantear la cuestión de si todas las enmiendas que hemos presentado respetan estos fundamentos jurídicos.
En los dos últimos años, el Parlamento ha negociado con el Consejo y el Tribunal de Cuentas y ha llevado a cabo una tarea exhaustiva en torno a la refundición del Reglamento financiero. Por fin se ha logrado un resultado satisfactorio y claro. El artículo 146 establece lo siguiente: «El Parlamento Europeo, por recomendación del Consejo que decidirá por mayoría cualificada, aprobará, antes del 30 de abril del año N+2, la gestión de la Comisión en la ejecución del Presupuesto del ejercicio N. Si la fecha prevista en el apartado 1 no pudiere respetarse, el Parlamento Europeo o el Consejo informará a la Comisión de los motivos del aplazamiento de la decisión. En el supuesto de que el Parlamento Europeo aplazare la decisión sobre aprobación de la gestión presupuestaria, la Comisión procurará adoptar, lo antes posible, las medidas idóneas que faciliten la eliminación de los obstáculos a la citada decisión». Fin de la cita del artículo 146.
Creo que la autoridad legislativa tenía un claro objetivo al elegir esta formulación. Cuando, excepcionalmente, se aplaza la aprobación de la gestión, la Comisión debe reaccionar con rapidez para eliminar las causas del impedimento. En estos momentos estas propuestas se remiten a octubre, todas ellas seis meses más tarde. Naturalmente, no es lo que podríamos llamar una respuesta rápida en el sentido del artículo 146. Este procedimiento de aplazamiento también implica otras tres dificultades. La primera consiste en que la Comisión debe procurar que el Parlamento argumente el aplazamiento de la aprobación de la gestión con unos motivos razonables y dentro de los límites de la viabilidad. La segunda es que, si se prevé que se va a actuar, seis meses representan, de nuevo, un periodo relativamente corto. Si se espera que la Comisión presente respuestas y compromisos, puede –y debe– hacerlo con mayor rapidez. En tercer lugar, si estas condiciones se deben entender como una opción normal en el mismo Reglamento, es evidente que se corre el riesgo de que el aplazamiento se considere un procedimiento habitual.
Desearía señalar que el Parlamento, naturalmente, ya dispone de instrumentos a través de los que puede imponer más tareas y acciones a la Comisión, y en efecto, así lo ha hecho en los últimos años. La resolución sobre el procedimiento de aprobación de la gestión se combinó con peticiones inequívocas, sobre las que la Comisión está redactando un informe de seguimiento –no por elección, sino por obligación– y debe establecer claramente las medidas que ha presentado, de conformidad con la propuesta de resolución.
Ayer por la tarde, se presentaron enmiendas a lo que me gustaría llamar el asunto de la «opción de octubre» y que plantean nuevas cuestiones. Por lo tanto, a la Comisión le complacería que se pudieran aclaran un poco más."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, vaikka parlamentin kuuluu itse keskustella omasta työjärjestyksestään, haluan tarttua tilaisuuteen ja sanoa siitä muutaman sanan. Vastuuvapausmenettelyllä on luonnollisesti erittäin suuri merkitys komissiolle, ja se sisältyy jopa EY:n perustamissopimukseen. Nyt sillä on sijansa varainhoitoasetuksessa, jossa se on esitetty entistä selkeämmin, joten meillä on nyt kaksi oikeusperustaa, jotka on luonnollisesti molemmat otettava huomioon päätöksiin pyrittäessä. Minun on täten otettava esiin kysymys siitä, ovatko kaikki jätetyt tarkistukset näiden oikeusperustojen mukaisia.
Parlamentti on kahtena edellisenä vuotena neuvotellut neuvoston ja tilintarkastustuomioistuimen kanssa ja tehnyt hyvin perusteellista työtä varainhoitoasetuksen muuttamisen parissa. Nyt on vihdoin päästy hyvään ja selkeään tulokseen. Varainhoitoasetuksen 146 artiklassa säädetään seuraavaa: ”Ennen vuoden n+2 huhtikuun 30 päivää Euroopan parlamentti myöntää neuvoston määräenemmistöllä antamasta suosituksesta komissiolle vastuuvapauden varainhoitovuoden n talousarvion toteuttamisesta. Jos 1 kohdassa säädettyä määräaikaa ei voida noudattaa, Euroopan parlamentti tai neuvosto antaa komissiolle tiedon siitä, miksi päätöstä on täytynyt lykätä. Jos Euroopan parlamentti lykkää vastuuvapauden myöntämistä koskevaa päätöstä, komissio pyrkii viipymättä toteuttamaan kaikki toimenpiteet helpottaakseen tämän päätöksen tiellä olevien esteiden poistamista.” Tähän päättyy lainaus 146 artiklasta.
Lainsäädäntöviranomaisella oli uskoakseni selkeä päämäärä, kun se valitsi tällaisen sanamuodon. Jos vastuuvapauden myöntämistä koskevaa päätöstä lykätään poikkeuksellisesti, komission on reagoitava hyvin nopeasti helpottaakseen tämän päätöksen tiellä olevien esteiden poistamista. Nyt näissä ehdotuksissa viitataan lokakuuhun, eli jopa noin puolen vuoden päähän. Tämä ei varsinaisesti vastaa 146 artiklassa tarkoitettua nopeaa toimintaa. Lykkäämismenettelyyn liittyy myös kolme muuta ongelmaa. Ensimmäinen on, että komission on huolehdittava siitä, että parlamentin perustelut vastuuvapauden myöntämistä koskevan päätöksen lykkäämiselle ovat realistisia ja toteuttamiskelpoisia. Toinen ongelma on, että jos komission on ryhdyttävä toimenpiteisiin, puoli vuotta on vielä melko lyhyt aika. Jos komission on tarkoitus löytää vastaukset ja tehdä sitoumuksia, se voi, ja sen pitäisi voida, tehdä niin nopeammin. Kolmanneksi jos näitä edellytyksiä on pidettävä työjärjestykseen sisältyvänä tavanomaisena vaihtoehtona, on luonnollisesti vaara, että lykkäämistä pidetään normaalikäytäntönä.
Haluaisin huomauttaa, että parlamentilla on jo luonnollisesti käytössään välineet, joilla se voi määrätä lisätehtäviä ja toimia komissiolle, ja niin se onkin itse asiassa tehnyt viime vuosina. Vastuuvapausmenettelyä koskevaan päätökseen liitettiin melko yksiselitteisiä vaatimuksia, joita noudattaen komissio laatii parhaillaan – ei valinnanvapaudesta vaan velvollisuudesta – seurantakertomusta, ja sen on esitettävä selkeästi, mihin toimiin se on ryhtynyt päätösesityksen mukaisesti.
Eilen illalla jätettiin tarkistuksia kysymyksestä, jonka haluaisin nimetä ”lokakuuvaihtoehdoksi”, ja tarkistukset tuovat mukanaan muitakin kysymyksiä. Sen vuoksi komissio haluaisi saada niihin hieman lisävalaistusta."@fi5
"Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, bien que le Parlement européen débatte de son règlement, je voudrais profiter de l'occasion pour prendre la parole. La procédure de décharge est naturellement une procédure extrêmement importante pour la Commission, et elle est d'ailleurs ancrée dans le Traité. Elle est maintenant également ancrée clairement dans le règlement financier : il existe donc deux bases juridiques qui sont chacune déterminantes lorsqu'il s'agit de prendre des décisions. C'est pourquoi je dois poser la question suivante : tous les amendements introduits sont-ils en accord avec ces bases juridiques ?
Le Parlement a négocié ces deux dernières années avec le Conseil et la Cour des comptes au sujet de la nouvelle version du règlement financier et il y a travaillé très intensivement. Le résultat atteint est bon et clair. L'article 146, paragraphe 1, stipule : "Le Parlement européen, sur recommandation du Conseil qui statue à la majorité qualifiée, donne avant le 30 avril de l’année N+2 décharge à la Commission sur l’exécution du budget de l’exercice N. Si la date prévue au paragraphe 1 ne peut être respectée, le Parlement européen ou le Conseil informe la Commission des motifs pour lesquels la décision a dû être différée. Au cas où le Parlement européen ajourne la décision octroyant la décharge, la Commission s’efforce de prendre, dans les meilleurs délais, les mesures de nature à permettre et à faciliter la levée des obstacles à cette décision." Fin de la citation de l'article 146.
L'objectif poursuivi par l'autorité législative à travers cette législation était clair à mon avis. Si la décision de décharge est retardée de manière exceptionnelle, une réponse doit être donnée très rapidement par la Commission afin d'éliminer les motifs d'empêchement. La proposition actuelle est de fixer le mois d'octobre pour cette réponse, soit six mois plus tard. Ce n'est pas évidemment pas une réponse rapide au sens de l'article 146. Il y a également trois autres problèmes liés à cette procédure d'ajournement. Premièrement : la Commission doit veiller à ce que le Parlement maintienne dans des limites réalistes et possibles les motivations d'un report de la décision de décharge. Deuxièmement : si des actions sont prévues, six mois supplémentaires sont une période relativement courte. Si des réponses et des engagements sont prévus, alors la Commission peut, ou même doit, les présenter dans un délai plus rapide. Troisièmement : si ces conditions sont prévues dans le règlement comme une possibilité normale, on court évidemment le risque que ce report soit considéré comme une procédure ordinaire.
Je voudrais souligner que le Parlement dispose évidemment déjà d'instruments qui lui permettent de commander à la Commission d'entreprendre des activités ou des actions supplémentaires. Cela s'est déjà produit ces dernières années. Des exigences très claires étaient liées à la décision sur la procédure de décharge : la Commission établit un rapport de suivi - et elle ne le fait pas de manière facultative, elle y est obligée - et elle doit y préciser quelles mesures elle a prises en fonction de la proposition de résolution.
Hier soir, des amendements ont été déposés sur la question de l'option d'octobre - pour la nommer simplement - et soulèvent de nouvelles questions. La Commission souhaiterait donc qu'une clarification puisse encore avoir lieu à ce sujet."@fr6
"Signor Presidente, onorevoli deputati, sebbene spetti al Parlamento discutere il proprio Regolamento, colgo l’occasione per intervenire brevemente. La procedura di discarico riveste ovviamente una grandissima importanza per la Commissione ed è custodita nel Trattato stesso. Ora ha la sua collocazione ed è espressa in termini ancora più chiari nel regolamento finanziario, cosicché esistono due basi giuridiche, che devono essere considerate congiuntamente nell’adozione delle decisioni. Devo quindi sollevare la questione della conformità degli emendamenti presentati a tali basi giuridiche.
Negli ultimi due anni, il Parlamento ha negoziato con il Consiglio e la Corte dei conti e ha lavorato in modo molto approfondito sulla riformulazione del regolamento finanziario. Alla fine è stato raggiunto un risultato chiaro e positivo. L’articolo 146, paragrafo 1, dispone: “Il Parlamento europeo, su raccomandazione del Consiglio che delibera a maggioranza qualificata, dà atto alla Commissione, entro il 30 aprile dell’anno n+2, dell’esecuzione del bilancio dell’esercizio n. Se la data prevista al paragrafo 1 non può essere rispettata, il Parlamento europeo o il Consiglio informano la Commissione dei motivi per cui la decisione ha dovuto essere differita. Qualora il Parlamento europeo rinvii la decisione di scarico, la Commissione si adopera per prendere, al più presto, misure che consentano e facilitino la rimozione degli ostacoli che si frappongono alla decisione.”
Credo che l’autorità legislativa avesse un chiaro scopo nello scegliere questa formulazione. Se, eccezionalmente, la decisione di discarico è rinviata, la Commissione deve agire al più presto per rimuovere gli ostacoli che si frappongono alla decisione. Le proposte suggeriscono entro ottobre, cioè ben sei mesi più tardi. Non sarebbe esattamente un’azione rapida ai sensi dell’articolo 146. Questa procedura di rinvio implica altre tre difficoltà. La prima è che la Commissione deve verificare che il Parlamento adduca ragioni realistiche ed entro i limiti di fattibilità per la sospensione della decisione di discarico. La seconda è che, se si prevede l’avvio di un’azione, sei mesi sono un periodo relativamente breve. Se si intende che la Commissione deve presentare soluzioni e impegni, può – anzi deve – farlo in tempi più rapidi. In terzo luogo, se queste condizioni vanno viste come una normale opzione del Regolamento, vi è il rischio che la sospensione sia considerata la norma.
Vorrei far notare che il Parlamento dispone già, ovviamente, di strumenti con cui può imporre ulteriori compiti e azioni alla Commissione e, di fatto, in questi ultimi anni se ne è avvalso. La decisione sulla procedura di discarico è stata associata a richieste precise, riguardo alle quali la Commissione sta elaborando una relazione di
non per scelta, ma perché vi è obbligata – e deve indicare chiaramente quali misure ha adottato sulla scorta della proposta di risoluzione.
Ieri sera sono stati presentati emendamenti su quella che definirei “l’opzione di ottobre”, che ora sollevano ulteriori questioni. La Commissione apprezzerebbe quindi maggiori chiarimenti al riguardo."@it9
"C
.
Mr President, honourable Members, although it is for Parliament to debate its own Rules of Procedure, I would like to take the opportunity to say a few words. The discharge procedure is of course of very great importance to the Commission, and it is enshrined in the Treaty itself. Now it has a place, and is couched in even clearer terms, in the financial regulation, so that there are two existing legal bases, which of course have to be taken together in reaching decisions. I must therefore raise the question of whether all the amendments that have been submitted are in accordance with these legal bases.
Over the last two years, Parliament has negotiated with the Council and the Court of Auditors and done very in-depth work on the recast financial regulation. A good and clear result has finally been achieved. Article 146 (1) states: 'The European Parliament, acting on a recommendation from the Council, which shall act by a qualified majority, shall give a discharge to the Commission before 30 April of the year n+2 in respect of the implementation of the budget of the financial year n. Where the time period provided for in paragraph 1 cannot be adhered to, the European Parliament or the Council shall notify the Commission of the reasons for the suspension of the discharge resolution. Where the European Parliament defers the grant of the discharge resolution, the Commission shall act as soon as possible to remove the causes of impediment.' End of quotation from Article 146.
I believe that the legislative authority had a clear aim in choosing this formulation. Where, exceptionally, the discharge resolution is deferred, the Commission is to respond very quickly in order to remove the causes of the impediment. Now these proposals refer to October, all of six months later. That is, of course, not exactly a quick response within the meaning of Article 146. This deferment procedure also involves three other difficulties. The first is that the Commission has to take care that Parliament keeps the reasons for the suspension of the discharge resolution realistic and within the bounds of feasibility. The second is that, if it is envisaged that action will be taken, six months is again a relatively short period. If the Commission is meant to come up with responses and commitments, it can – and should – do so more quickly. Thirdly, if these conditions are to be seen as a normal option in the Rules of Procedure themselves, there is of course the risk of suspension being regarded as a regular course of action.
I would like to point out that Parliament already, of course, has instruments available, by which it can impose further tasks and actions on the Commission, and, indeed, it has done so in recent years. The resolution on the discharge procedure was combined with quite unambiguous demands, concerning which the Commission is drawing up a follow-up report – not as a matter of choice, but because it is obliged to – and has to set out in clear terms what measures it has submitted in accordance with the motion for a resolution.
Yesterday evening, amendments were tabled on what I would like to call the ‘October option’ question, and these now raise further issues. The Commission would therefore welcome it if these could be further clarified."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, geachte afgevaardigden, het Europees Parlement discussieert weliswaar over zijn eigen Reglement, maar toch zou ik hier het woord willen voeren. De kwijtingsprocedure is natuurlijk een heel belangrijke kwestie voor de Commissie, en is ook in het Verdrag zelf vastgelegd. In het Financieel Reglement staat het nu ook nog duidelijker. Er is een dubbele rechtsgrondslag, en dat is natuurlijk van doorslaggevend belang. Daarom is de vraag of de ingediende amendementen wel allemaal in overeenstemming zijn met deze dubbele rechtsgrondslag.
Het Parlement heeft de afgelopen twee jaar samen met de Raad en de Rekenkamer intensief onderhandeld over het nieuwe Financieel Reglement. Uiteindelijk is er een goed en duidelijk resultaat bereikt. In artikel 146 (1) staat: "1. Voor 30 april van het jaar n+2 verleent het Europees Parlement op aanbeveling van de Raad, die bij gekwalificeerde meerderheid van stemmen besluit, de Commissie kwijting voor de uitvoering van de begroting van het begrotingsjaar n. 2. Indien de in lid 1 bedoelde datum niet in acht kan worden genomen, deelt het Europees Parlement of de Raad de Commissie de redenen mee waarom het besluit moet worden uitgesteld. 3. Ingeval het Europees Parlement het besluit waarbij de kwijting wordt verleend uitstelt, tracht de Commissie zo spoedig mogelijk maatregelen te treffen om de factoren die dat besluit in de weg staan, op te heffen." Tot zover het citaat uit artikel 146.
De wetgevende macht had volgens mij duidelijke bedoelingen met deze formulering. Wanneer het besluit tot kwijting bij wijze van uitzondering wordt uitgesteld moet de Commissie heel snel een antwoord geven om de redenen voor de weigering uit de weg te ruimen. In deze voorstellen wordt oktober genoemd, dat is dus zes maanden later. Dat is natuurlijk niet echt een snelle reactie volgens artikel 146. Aan deze procedure voor uitstel zitten nog drie andere problemen vast. Ten eerste: de Commissie moet ervoor zorgen dat het Parlement realistische redenen noemt voor het uitstel van de kwijting. Ten tweede: wanneer er daden moeten volgen zijn zes maanden toch weer tamelijk kort. Wanneer er antwoorden moeten worden gegeven en andere verplichtingen bestaan moet de Commissie ook sneller reageren. Ten derde: wanneer deze voorwaarden in het Reglement zelf als normale mogelijkheid zijn voorzien bestaat natuurlijk het risico dat het uitstel min of meer als de regel wordt beschouwd.
Ik zou erop willen wijzen dat het Parlement natuurlijk nu al instrumenten in de hand heeft om de Commissie tot verdergaande activiteiten te dwingen. Dat is in de afgelopen jaren tenslotte ook gebeurd. Het besluit over de kwijting was aan duidelijke voorwaarden gekoppeld, en daarover schrijft de Commissie een
verslag. Dat is geen recht, maar een plicht. Daarin moet ze duidelijk maken welke maatregelen ze na het besluit in de resolutie heeft voorgesteld.
Gisteravond zijn er nogmaals amendementen ingediend over de zogenaamde oktoberoptie, en daarin worden nieuwe vragen gesteld. Daarom hoopt de Commissie dat hier nogmaals voor helderheid wordt gezorgd."@nl2
"Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, embora seja o Parlamento Europeu a debater o seu próprio Regimento, gostaria de aproveitar a oportunidade para usar da palavra. A quitação constitui obviamente um processo de extraordinária importância para a Comissão, encontrando-se inscrita no próprio Tratado. Neste momento, encontra-se também enunciada, e em termos ainda mais claros, no Regulamento Financeiro, de modo que existem duas bases jurídicas, que têm, naturalmente, de ser consideradas em conjunto na tomada de decisões. É, portanto, imperativo que eu coloque a questão de saber se todas as alterações apresentadas se encontram de acordo com estas bases jurídicas.
Durante os dois últimos anos, o Parlamento tem negociado com o Conselho e o Tribunal de Contas a nova versão do Regimento, nela tendo trabalhado aprofundadamente. Foi finalmente obtido um resultado que prima pela qualidade e pela clareza. O nº 1 do artigo 146º refere: “Por recomendação do Conselho, decidida por maioria qualificada, o Parlamento Europeu concede à Comissão, antes de 30 de Abril do ano n+2, quitação pela execução orçamental do exercício n. Se o período de tempo previsto no parágrafo 1 não puder ser cumprido, o Parlamento Europeu ou o Conselho comunicarão à Comissão os motivos para o adiamento da resolução sobre a quitação. Quando o Parlamento Europeu adia a concessão da resolução, a Comissão toma com a rapidez possível medidas para eliminar as causas do impedimento.” Fim de citação do artigo 146º.
Quanto a mim, a intenção da autoridade legislativa ao proceder a esta formulação, foi clara. Nos casos em que, excepcionalmente, haja adiamento da resolução de quitação, deve ser dada com toda a rapidez uma resposta por parte da Comissão, de modo a eliminar a causa do impedimento. As actuais propostas referem-se a Outubro, portanto seis meses depois. Claro que esta não é exactamente uma reacção rápida nos termos do artigo 146º. Existem igualmente três outras dificuldades relacionadas com este processo de adiamento. A primeira é que a Comissão tem de providenciar no sentido de o Parlamento manter os motivos para o adiamento da resolução sobre a quitação dentro de um quadro realista e exequível. Segunda: se estiverem previstas acções, seis meses acaba por ser um período de tempo relativamente curto. Estando previstas respostas e compromissos da parte da Comissão, esta pode – e deve – fazê-lo mais rapidamente. A terceira dificuldade é que, se estas condições se encontrarem previstas no Regimento como uma possibilidade normal, existe naturalmente o risco de o adiamento ser encarado como um procedimento regular.
Gostaria de chamar a atenção para o facto de o Parlamento já dispor naturalmente de instrumentos capazes de induzir a Comissão a outras actividades e acções, o que também já aconteceu nos últimos anos. A resolução sobre o processo de quitação foi combinada com requisitos extremamente claros, relativamente aos quais a Comissão elabora presentemente um relatório de acompanhamento – que não é facultativo, mas sim obrigatório -, no qual tem de deixar claras as medidas que apresentou em conformidade com a decisão de resolução.
Ontem à noite, ainda foram entregues alterações sobre a questão que eu designaria como a “opção de Outubro” e que acabam elas próprias por levantar outras questões. A Comissão congratular-se-ia, portanto, se pudesse haver um esclarecimento a este respeito."@pt11
"Herr talman, ärade ledamöter! Fastän Europaparlamentet diskuterar sin arbetsordning vill jag ändå passa på tillfället att ta till orda. Beviljandet av ansvarsfrihet är naturligtvis ett mycket viktigt förfarande för kommissionen, och det är förankrat i själva fördraget. Det har nu igen också blivit klarare förankrat i budgetförordningen: Det finns två befintliga rättsliga grunder, som naturligtvis också är utslagsgivande. Jag måste därför ställa frågan om alla inlämnade ändringsförslag står i samklang med dessa rättsliga grunder.
Parlamentet har under de senaste två åren förhandlat med rådet och revisionsrätten om en revidering av budgetförordningen, och arbetat mycket intensivt på detta. Till slut kom man fram till ett bra och klart resultat. I artikel 146.1 står det: ”Europaparlamentet skall före den 30 april år n + 2, på rekommendation av rådet som skall fatta sitt beslut med kvalificerad majoritet, bevilja kommissionen ansvarsfrihet beträffande budgetens genomförande år n”. I punkt 2 står det:” Om det datum som anges i punkt 1 inte kan hållas skall Europaparlamentet eller rådet underrätta kommissionen om orsakerna till att beslutet har måst skjutas upp”. I punkt 3 står det: ”Om Europaparlamentet skjuter upp beslutet om beviljande av ansvarsfrihet skall kommissionen så fort som möjligt vidta åtgärder för att underlätta att hindren för detta beslut undanröjs”. Så långt citatet ur artikel 146.
Den lagstiftande myndighetens avsikt med denna formulering var klar, enligt min åsikt. Om beslutet om ansvarsfrihet undantagsvis skjuts upp, så skall det mycket snabbt lämnas ett svar från kommissionen för att undanröja orsaken till hindren. Nu sägs det här i förslagen oktober, alltså sex månader senare. Det är naturligtvis inte obetingat en snabb reaktion i enlighet med artikel 146. Det finns också tre andra problem förknippade med detta bordläggningsförfarande. För det första måste kommissionen se till att parlamentet bemödar sig om att anledningarna till att skjuta upp ansvarsfriheten skall vara realistiska och hålla sig inom en rimlig ram. För det andra: Om åtgärder skall vidtas, är sex månader återigen relativt kort tid. Om man räknar med svar och åtaganden, så kan eller bör kommissionen också lägga fram detta snabbare. För det tredje: Om dessa villkor finns föreskrivna i arbetsordningen, till och med som en normal möjlighet, finns det naturligtvis risk för att bordläggningen kommer att betraktas som ett reguljärt förfarande.
Jag vill påpeka att parlamentet naturligtvis redan nu har instrument till förfogande för att förmå kommissionen att vidta ytterligare åtgärder. Det har ju också skett under de senaste åren. Det fanns mycket klara krav förknippade med beslutet om förfarandet för att bevilja ansvarsfrihet, och kommissionen sammanställer en uppföljningsrapport om kraven – inte frivilligt, utan därför att kommissionen är skyldig att göra det – där man måste klarlägga vilka åtgärder som man presenterat i enlighet med resolutionsbeslutet.
I går kväll lämnades nu fler ändringsförslag in som rör ”oktoberalternativet” – så vill jag kalla det – och där uppstår det nu ytterligare frågor. Kommissionen skulle därför välkomna om detta också skulle kunna klaras upp."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"follow up"2,1,8,7
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples