Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-22-Speech-2-240"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021022.8.2-240"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Hr. formand, PPE-kongressen i Estoril er nu gået ind for fuld åbenhed i lovgivningsprocessen i Rådet. Dermed støtter alle vigtige politiske kræfter den åbenhed, som blev sat på dagsordenen, da danskerne stemte nej til Maastricht-traktaten den 2. juni 1992. Vi har set en række fremskridt, men har også en række ting til gode. Kommissionen offentliggør nu sine dagsordener og beslutningsreferater fra møderne. Der er det vigtigt at vide, hvem der sagde hvad, og hvordan de stemte. Kommissærerne må stå til ansvar for offentligheden. Rådet har udleveret referater fra arbejdsgruppen og forhandlingerne om åbenhed. Vi må have samme adgang til andre arbejdsgruppers arbejdsdokumenter og referater. Og vi må have adgangen umiddelbart, så vi kan følge med, før lovene bliver vedtaget.
Vi behandler nu et forslag til kompromis om Parlamentets adgang til fortrolig information, men de nye regler vil begrænse den adgang, som alle medlemmer har efter traktaten. Jeg tror, at vi kunne komme længere ved at gå til Domstolen, som det er gjort med stor succes i forbindelse med rigtige aftaler. Jeg vil derfor ikke lægge stemme til kompromiset.
Når sandheden skal frem, har Europa-Parlamentet aldrig forhandlet sig til fremskridt. Det har været enkelte medlemmer, som har presset på sammen med ombudsmanden, og aktive borgere, som har vundet retssager på stribe. Det er ved Domstolen i Luxembourg, vi har opnået de fleste fremskridt, ikke i forhandlinger mellem Rådet, Kommissionen og Parlamentet. Det er den triste kendsgerning. Europa-Parlamentet er altid villig til at rejse kravene, men det bliver tavst, når der kan indgås en rammeaftale eller forhandles en åbenhedsforordning, som nu indebærer den fare, at dokumenter, der i dag er offentlige i Danmark og Sverige, skal betragtes som hemmelige dokumenter fra det tidspunkt, de er fremsendt til EU.
Jeg er heller ikke tryg ved den nye aftale og vil opfordre Udvalget om Udenrigsanliggender, Menneskerettigheder, Fælles Sikkerhed og Forsvarspolitik til at gå til Domstolen med de dokumenter, vi ikke kan få udleveret, f.eks. screeningrapporterne om ansøgerlandenes tilpasning til EU-lovgivningen. Screeningrapporterne er et meget godt eksempel på dokumenter, som burde kunne læses af alle her i salen og i ansøgerlandenes parlamenter. Jeg tvivler på, at vi kan få dem efter de nye regler. Jeg kan ikke forestille mig, at Domstolen vil hindre os i at få dokumenter, som er et klart led i lovgivningsprocessen. Jeg tror, vi kan få flere fremskridt ved at kæmpe frem for nu at indgå et magert kompromis."@da1
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Herr Präsident, der PPE-Kongress in Estoril hat sich jetzt für die vollständige Offenheit des legislativen Verfahrens im Rat ausgesprochen. Damit unterstützen alle bedeutenden politischen Kräfte die Transparenz, die auf die Tagesordnung gesetzt wurde, als die Dänen am 2. Juni 1992 gegen den Vertrag von Maastricht stimmten. Es hat eine Reihe von Fortschritten gegeben, einiges bleibt aber noch zu tun. Die Kommission veröffentlicht jetzt die Tagesordnungen und die Protokolle ihrer Sitzungen. Es ist wichtig zu wissen, wer was gesagt hat und wie er abgestimmt hat. Die Kommissare müssen rechenschaftspflichtig gegenüber der Öffentlichkeit sein. Der Rat hat die Protokolle über die Beratungen der Arbeitsgruppe zur Transparenz zugänglich gemacht. Ebenso müssen wir auch Zugang zu den Arbeitsunterlagen und Protokollen anderer Arbeitsgruppen haben. Und wir brauchen den Zugang sofort, damit wir uns informieren können, bevor Gesetzesvorschriften beschlossen werden.
Wir behandeln jetzt einen Kompromissentwurf über den Zugang des Parlaments zu vertraulichen Informationen, doch die neuen Vorschriften würden den Zugang beschränken, den alle Abgeordneten gemäß dem Vertrag haben. Ich glaube, dass wir mehr erreichen können, wenn wir den Gerichtshof anrufen, was in bestimmten Fällen bereits sehr erfolgreich war. Deshalb werde ich nicht für den Kompromiss stimmen.
Die Wahrheit ist, dass das Europäische Parlament nie Fortschritte durch Verhandlungen erreicht hat. Es gab einige Abgeordnete, die Druck ausgeübt haben, und zwar zusammen mit dem Bürgerbeauftragten und aktiven Bürgern, die in vielen Rechtsverfahren erfolgreich waren. Die meisten Fortschritte sind über den Gerichtshof in Luxemburg erreicht worden, nicht durch Verhandlungen zwischen Rat, Kommission und Parlament. So sieht es leider aus. Das Europäische Parlament ist schnell dabei, Forderungen zu stellen, macht aber einen Rückzieher, wenn die Möglichkeit besteht, eine Rahmenvereinbarung in eine in der Diskussion befindliche Verordnung zur Transparenz einzubeziehen, welche die Gefahr mit sich bringt, dass Dokumente, die in Dänemark und Schweden jetzt öffentlich sind, ab dem Zeitpunkt ihrer Übergabe an die EU als geheim betrachtet werden müssen.
Ich habe auch bei der neuen Vereinbarung kein gutes Gefühl und möchte den Ausschuss für auswärtige Angelegenheiten, Menschenrechte, gemeinsame Sicherheit und Verteidigungspolitik auffordern, den Gerichtshof in Bezug auf jene Dokumente anzurufen, die uns nicht ausgehändigt werden, z. B. die Screening-Berichte über die Anpassung der Beitrittskandidaten an die Rechtsnormen der EU. Diese Berichte sind ein sehr gutes Beispiel für Dokumente, die allen Abgeordneten hier im Haus und in den Parlamenten der Kandidatenländer zugänglich sein müssten. Ich habe meine Zweifel, ob dies nach den neuen Vorschriften möglich sein wird. Ich kann mir nicht vorstellen, dass der Gerichtshof uns den Zugang zu Dokumenten verwehren wird, die ein eindeutiger Bestandteil des legislativen Verfahrens sind. Ich glaube, durch Kampf können wir mehr erreichen als durch einen schwachen Kompromiss."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, το Συνέδριο του Ευρωπαϊκού Λαϊκού Κόμματος στο Estoril συστήνει πλέον πλήρη διαφάνεια στη νομοθετική διαδικασία στο Συμβούλιο. Όλες οι σημαντικές πολιτικές δυνάμεις στηρίζουν, συνεπώς, τη διαφάνεια, η οποία συμπεριελήφθη στην ημερήσια διάταξη όταν οι Δανοί καταψήφισαν τη Συνθήκη του Μάαστριχτ στις 2 Ιουνίου 1992. Διαπιστώσαμε πρόοδο σε ορισμένους τομείς, υπάρχουν όμως και αρκετά πράγματα τα οποία προσδοκούμε. Η Επιτροπή δημοσιεύει τώρα τις ημερήσιες διατάξεις της και τα πρακτικά των συναντήσεων όπου λαμβάνονται αποφάσεις. Είναι σημαντικό να ξέρουμε ποιος είπε τι και ποιος ψήφισε τι. Οι Επίτροποι πρέπει να λογοδοτούν στο κοινό. Το Συμβούλιο εξέδωσε πρακτικά που αφορούν τις συζητήσεις της ομάδας εργασίας για τη διαφάνεια. Πρέπει να έχουμε παρόμοια πρόσβαση σε έγγραφα εργασίας και πρακτικά άλλων ομάδων εργασίας, αλλά η πρόσβαση αυτή πρέπει να είναι άμεση, ούτως ώστε να μπορούμε να παρακολουθούμε τις εξελίξεις πριν από την έγκριση των νόμων.
Στην παρούσα φάση συζητούμε μια πρόταση για συμβιβασμό όσον αφορά την πρόσβαση του Κοινοβουλίου σε εμπιστευτικές πληροφορίες, ωστόσο, οι νέοι κανόνες θα περιόριζαν αυτή την πρόσβαση που δικαιούνται όλοι οι βουλευτές του ΕΚ δυνάμει της Συνθήκης. Πιστεύω ότι θα μπορούσαμε να σημειώσουμε μεγαλύτερη πρόοδο προσφεύγοντας στο Ευρωπαϊκό Δικαστήριο, όπως έγινε με μεγάλη επιτυχία στο ζήτημα των σωστών συμφωνιών. Συνεπώς δεν θα υπερψηφίσω τον συμβιβασμό.
Για να πούμε την αλήθεια, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο ουδέποτε διαπραγματεύθηκε οτιδήποτε ώστε να σημειωθεί πρόοδος. Υπήρξαν μεμονωμένες περιπτώσεις βουλευτών οι οποίοι άσκησαν πίεση, μαζί με τον Ευρωπαίο Διαμεσολαβητή και ορισμένους ενεργούς πολίτες, κερδίζοντας τη μια δίκη μετά την άλλη. Τη μεγαλύτερη πρόοδο τη σημειώσαμε ενώπιον του Ευρωπαϊκού Δικαστηρίου στο Λουξεμβούργο και όχι σε διάφορες διαπραγματεύσεις ανάμεσα στο Συμβούλιο, την Επιτροπή και το Κοινοβούλιο. Αυτή είναι η οδυνηρή αλήθεια. Το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο είναι πάντα έτοιμο να προβεί σε αιτήματα, αλλά προτιμά να σιωπά σε περιπτώσεις όπως αυτή, όπου είναι πιθανό να τεθεί σε ισχύ μια συμφωνία πλαίσιο ή να πραγματοποιηθεί διαπραγμάτευση για έναν κανονισμό περί διαφάνειας, γεγονός που συνεπάγεται τον κίνδυνο, έγγραφα, τα οποία επί του παρόντος είναι διαθέσιμα στο κοινό στη Δανία και στη Σουηδία, να θεωρούνται απόρρητα αμέσως μόλις διαβιβαστούν στην ΕΕ.
Ούτε είμαι ικανοποιημένος με τη νέα συμφωνία, και για αυτό θα καλούσα την Επιτροπή Εξωτερικών Υποθέσεων, Δικαιωμάτων του Ανθρώπου, Κοινής Ασφάλειας και Αμυντικής Πολιτικής να προσφύγει στο Ευρωπαϊκό Δικαστήριο για τα έγγραφα που δεν μπορούμε να αποκτήσουμε, όπως τις εκθέσεις ελέγχου σχετικά με την προσαρμογή των υποψηφίων χωρών στη νομοθεσία της ΕΕ. Οι εκθέσεις ελέγχου αποτελούν χαρακτηριστικό παράδειγμα εγγράφων τα οποία θα έπρεπε να μπορεί να αναγνώσει οποιοσδήποτε εδώ στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, καθώς και στα κοινοβούλια των υποψηφίων χωρών. Αμφιβάλλω αν θα μπορούμε να τα αποκτήσουμε βάσει των νέων κανόνων. Δεν μπορώ να διανοηθώ ότι το Ευρωπαϊκό Δικαστήριο θα μας εμποδίσει να αποκτήσουμε αυτά τα έγγραφα, τα οποία αποτελούν σαφώς μέρος της νομοθετικής διαδικασίας. Πιστεύω ότι μπορούμε να επιτύχουμε μεγαλύτερη πρόοδο διατηρώντας μαχητική στάση, παρά προχωρώντας τώρα σε έναν φτωχό συμβιβασμό."@el8
"Mr President, the PPE’s Congress in Estoril has now advocated complete transparency in the legislative process in the Council. All the important political forces therefore support the transparency placed on the agenda when the Danes voted against the Treaty of Maastricht on 2 June 1992. We have seen progress in a number of areas, but we also have a number of things to look forward to. The Commission now publishes its agendas and the minutes of the meetings at which decisions are taken. It is important to know who said what and how they voted. The Commissioners must be accountable to the public. The Council has issued minutes relating to the working party’s discussions on transparency. We must have similar access to other working parties’ working documents and minutes, and we must have access immediately so that we can follow developments before the laws are adopted.
We are currently debating a proposal for a compromise on Parliament’s access to confidential information, but the new rules would limit that access to which all MEPs are entitled under the Treaty. I believe we could make more progress by going to the Court of Justice, as has been done with great success in connection with proper agreements. I shall not therefore vote in favour of the compromise.
If truth be told, the European Parliament has never negotiated anything in the way of progress. There have been individual MEPs who have exerted pressure, together with the Ombudsman and active citizens who have won one legal case after another. It is before the Court of Justice in Luxembourg that we have achieved most progress, not in negotiations between the Council, the Commission and Parliament. That is the sad fact. The European Parliament is always ready to make demands, but it becomes silent whenever, as now, there is the possibility of a framework agreement’s being entered into or a regulation on transparency’s being negotiated, entailing the danger of documents at present publicly available in Denmark and Sweden being regarded as secret as soon as they are forwarded to the EU.
Nor am I happy with the new agreement, and I would call upon the Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy to go to the Court of Justice in connection with those documents we cannot obtain, such as the screening reports on the candidate countries’ adjustments to EU legislation. The screening reports are very good examples of documents it should be possible for everyone here in the Chamber and in the candidate countries’ parliaments to read. I doubt if we should be able to obtain them under the new rules. I cannot imagine the Court of Justice preventing us from obtaining documents that are a clear part of the legislative process. I believe we can obtain more progress by putting up a fight than by entering now into a poor compromise."@en3
"—
Señor Presidente, el Congreso del Partido Popular Europeo celebrado en Estoril ha abogado por la plena transparencia en el proceso legislativo del Consejo. Por consiguiente, todas las fuerzas políticas más destacadas apoyan la transparencia, que se incluyó en la agenda cuando los daneses votaron en contra del Tratado de Maastricht el 2 de junio de 1992. Hemos observado avances en algunos ámbitos, pero sigue habiendo cosas que esperamos con impaciencia. Actualmente, la Comisión publica el orden del día y las actas de las reuniones en las que se toman decisiones. Es importante saber quién ha dicho qué y cómo han votado. Los Comisarios deben rendir cuentas a los ciudadanos. El Consejo ha hecho públicas actas relacionadas con los debates sobre transparencia del grupo de trabajo. Debemos tener un acceso similar a los documentos de trabajo y a las actas de otros grupos de trabajo, y hemos de tener acceso sin demora para poder seguir lo que ocurre antes de que se aprueben las leyes.
En la actualidad, estamos debatiendo una propuesta para llegar a un compromiso sobre el acceso del Parlamento a información confidencial, pero la nueva normativa limitaría el acceso al que todos los diputados tienen derecho de conformidad con el Tratado. Creo que podemos avanzar mucho más dirigiéndonos al Tribunal de Justicia, tal y como se ha hecho con gran éxito con acuerdos propiamente dichos. Por consiguiente, no voy a votar a favor del compromiso.
En aras de la verdad, el Parlamento Europeo nunca ha negociado nada en marcha. Ha habido diputados que han presionado conjuntamente con el Defensor del Pueblo y ciudadanos activos que han ganado una demanda judicial tras otra. Ante el Tribunal de Justicia de Luxemburgo es donde hemos logrado los mayores avances, no en las negociaciones entre el Consejo, la Comisión y el Parlamento. Ésta es la triste verdad. El Parlamento Europeo está siempre dispuesto a hacer peticiones, pero permanece en silencio cada vez que, como ahora, existe la posibilidad de que se formalice un acuerdo marco o de que se negocie un reglamento sobre transparencia, lo que comporta el peligro de que documentos que actualmente son de acceso público en Dinamarca o Suecia sean considerados secretos al remitirlos a la UE.
No estoy tampoco satisfecho con el nuevo acuerdo, y quisiera apelar a la Comisión de Asuntos Exteriores, Derechos Humanos, Seguridad Común y Política de Defensa para que acuda al Tribunal de Justicia en relación con los documentos que no podemos obtener, como por ejemplo, los informes de evaluación sobre los ajustes que están realizando los países candidatos para adecuarse a la legislación de la Unión Europea. Los informes de evaluación representan un ejemplo muy bueno de documentos que todos los diputados de esta Cámara y de los parlamentos de los países candidatos deberían poder leer. Dudo que podamos obtenerlos con la nueva normativa. No puedo imaginarme al Tribunal de Justicia impidiéndonos obtener documentos que son claramente parte del proceso legislativo. Creo que podemos realizar más avances oponiendo resistencia que suscribiendo ahora un compromiso deficiente."@es12
"Arvoisa puhemies, PPE:n kokouksessa Estorilissa peräänkuulutettiin täydellistä avoimuutta neuvoston lainsäädäntöprosessiin. Sen vuoksi kaikki merkittävät poliittiset puolueet tukevat avoimuutta, joka otettiin esityslistalle tanskalaisten äänestettyä Maastrichtin sopimusta vastaan 2. kesäkuuta 1992. Monilla aloilla on tapahtunut edistystä, mutta monissa kysymyksissä odotamme kovasti eteenpäin menoa. Komissio on nyt julkaissut esityslistansa ja pöytäkirjansa kokouksista, joissa päätökset tehdään. On tärkeää saada tietää, kuka on sanonut mitäkin ja miten kukin on äänestänyt. Komission jäsenet ovat tilivelvollisia kansalaisille. Neuvosto on toimittanut pöytäkirjoja työryhmän avoimuuskeskusteluista. Meillä on oltava sama oikeus tutustua myös muiden työryhmien työasiakirjoihin ja pöytäkirjoihin, ja niiden on oltava saatavilla välittömästi, jotta voimme seurata asioiden kulkua ennen lakien hyväksymistä.
Keskustelemme parhaillaan kompromissiehdotuksesta parlamentin oikeudesta tutustua luottamuksellisiin tietoihin, mutta uudet säännöt saattavat rajoittaa tuota oikeutta, jonka EY:n perustamissopimus takaa kaikille parlamentin jäsenille. Edistyisimme tässä uskoakseni nykyistä enemmän viemällä asian Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen, kuten on tehty hyvin menestyksellisesti varsinaisten sopimusten yhteydessä. Sen vuoksi en aio äänestää kompromissin puolesta.
Euroopan parlamentti ei ole rehellisesti sanottuna koskaan saavuttanut mitään edistykseen liittyvää neuvotteluteitse. Jotkut yksittäiset parlamentin jäsenet ovat harjoittaneet painostusta yhdessä oikeusasiamiehen ja sellaisten aktiivisten kansalaisten kanssa, jotka ovat voittaneet oikeusjuttuja toistamiseen. Eniten edistystä olemme saavuttaneet juuri Luxemburgissa sijaitsevassa yhteisöjen tuomioistuimessa, emme neuvoston, komission ja parlamentin välisissä neuvotteluissa. Tämä on surullinen tosiasia. Euroopan parlamentti on aina valmis esittämään vaatimuksia, mutta se vaikenee aina silloin, kun, kuten nyt, sille tarjoutuu mahdollisuus puitesopimuksen tekoon tai sopimiseen avoimuusasetuksesta, mikä tuo mukanaan riskin siitä, että Tanskassa ja Ruotsissa tätä nykyä yleisesti saatavilla olevia asiakirjoja pidetään salaisina heti, kun ne toimitetaan EU:lle.
En ole tyytyväinen myöskään uuteen sopimukseen ja kehottaisinkin ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokuntaa viemään tämän kysymyksen yhteisöjen tuomioistuimeen niiden asiakirjojen osalta, joita emme voi saada käsiimme. Näitä ovat ehdokasvaltioiden mukautumista EU:n lainsäädäntöön koskevat seulontakertomukset, jotka ovat erittäin hyvä esimerkki asiakirjoista, joita kaikkien täällä istuntosalissa sekä ehdokasvaltioiden parlamenteissa olisi voitava tutkia. Epäilen, että saisimme uusien sääntöjen perusteella oikeuden tutustua niihin. En voi uskoa, että yhteisöjen tuomioistuin epäisi meiltä oikeuden saada käyttöömme asiakirjoja, jotka ovat selkeä osa lainsäädäntöprosessia. Saavutamme mielestäni enemmän edistystä vastarintaan ryhtymällä kuin tyytymällä kehnoon kompromissiin."@fi5
"Monsieur le Président, le congrès du PPE à Estoril s'est déclaré en faveur d'une transparence totale du processus législatif au Conseil. Ainsi, toutes les forces politiques importantes sont en faveur de la transparence qui a été mise à l'ordre du jour lorsque les Danois ont rejeté le traité de Maastricht le 2 juin 1992. Certains progrès ont été réalisés mais toute une série de choses doit encore l'être. La Commission publie en ce moment ses ordres du jour et les comptes-rendus des réunions au cours desquelles des décisions ont été prises. Il est important de savoir qui a dit quoi et dans quel sens chacun a voté. Les commissaires doivent être responsables devant le public. Le Conseil a rendu publics les comptes-rendus du groupe de travail et les débats sur la transparence. Nous devons également avoir accès aux documents de travail et aux comptes-rendus d'autres groupes de travail. Et nous devons y avoir accès immédiatement afin que nous puissions suivre le déroulement des choses avant que les lois soient adoptées.
Nous discutons en ce moment d'une proposition de compromis concernant l'accès du Parlement à des informations confidentielles, mais les nouvelles règles limiteront l'accès auquel tous les députés ont droit en vertu du Traité. Je crois que nous pourrions aller plus loin en saisissant la Cour de justice, comme il est utile de le faire en cas de véritables accords. Je ne voterai donc pas pour le compromis.
En vérité, le Parlement européen n'a jamais été à l'origine de progrès. Certains membres et le médiateur ont fait pression et des citoyens actifs ont gagné de nombreux procès. C'est à la Cour de justice de Luxembourg que nous avons réalisé la plupart des progrès, pas lors de discussions entre le Conseil, la Commission et le Parlement. C'est la triste réalité. Le Parlement européen est toujours prêt à présenter des exigences mais il ne dit rien, comme maintenant, lorsque existe la possibilité de conclure un accord-cadre ou de négocier un règlement en matière de transparence qui pourraient impliquer que des documents qui sont aujourd'hui publics au Danemark ou en Suède soient considérés comme secrets dès lors qu'ils sont transmis à l'Union européenne.
Le nouvel accord m'inquiète également et j'invite la commission des affaires étrangères, des droits de l'homme, de la sécurité commune et de la politique de défense à se présenter devant la Cour de justice à propos des documents que nous ne pouvons pas obtenir, par exemple les rapports sur le degré d'adaptation des pays candidats à la législation de l'Union européenne. Ces rapports constituent un très bon exemple de documents qui devraient pouvoir être lus par tous les membres de cette Assemblée et des parlements des pays candidats. Je doute que nous puissions les obtenir selon les nouvelles règles. Cela m'étonnerait que la Cour de justice nous empêche l'accès à des documents qui font clairement partie du processus législatif. Je crois que nous progresserons davantage en luttant plutôt qu'en s'engageant maintenant dans un maigre compromis."@fr6
"Signor Presidente, il Congresso del PPE a Estoril ha propugnato la completa trasparenza del processo legislativo in seno al Consiglio. Tutte le principali forze politiche sostengono quindi l’obiettivo della trasparenza, inserito nell’agenda quando i danesi non votarono a favore del Trattato di Maastricht, il 2 giugno 1992. Abbiamo registrato progressi in una serie di settori, ma abbiamo anche una serie di obiettivi ancora da realizzare. La Commissione ora pubblica gli ordini del giorno e i verbali delle riunioni in cui sono adottate decisioni. E’ importante sapere chi ha detto cosa e come hanno votato. I Commissari devono rendere conto ai cittadini. Il Consiglio ha pubblicato i verbali relativi alle discussioni del gruppo di lavoro sulla trasparenza. Dobbiamo avere un analogo accesso anche ai documenti di lavoro e ai verbali di altri gruppi di lavoro e tale accesso deve essere immediato, in modo da poter seguire gli sviluppi prima che le leggi siano adottate.
Stiamo discutendo una proposta per un compromesso riguardante l’accesso del Parlamento alle informazioni riservate, ma le nuove regole limiterebbero di fatto l’accesso cui tutti i deputati hanno diritto in base al Trattato. Credo che potremmo compiere maggiori progressi rivolgendoci alla Corte di giustizia, come è stato fatto con successo in relazione a veri e propri accordi. Non voterò quindi a favore del compromesso.
A dire il vero, il Parlamento europeo non ha mai negoziato nulla che abbia condotto a qualche progresso. Sono stati singoli deputati ad esercitare pressioni, insieme al mediatore e a cittadini attivi che hanno vinto una causa dietro l’altra. E’ dinanzi alla Corte di giustizia a Lussemburgo che abbiamo compiuto i maggiori progressi, non nei negoziati tra Consiglio, Commissione e Parlamento. Questa è la triste verità. Il Parlamento è sempre pronto ad avanzare richieste, ma tace ogniqualvolta si presenta una possibilità, come ora, di concludere un accordo quadro o di negoziare un regolamento sulla trasparenza, con il rischio che documenti attualmente disponibili al pubblico in Danimarca e in Svezia diventino segreti non appena siano trasmessi all’Unione.
Non mi soddisfa neppure il nuovo accordo e invito la commissione per gli affari esteri, i diritti dell’uomo, la sicurezza comune e la politica di difesa a rivolgersi alla Corte di giustizia per i documenti che non possiamo ottenere, quali le relazioni di controllo sugli adeguamenti dei paesi candidati alla legislazione comunitaria. Queste relazioni sono ottimi esempi di documenti che dovrebbero essere a disposizione di tutti i deputati, nonché dei parlamenti dei paesi candidati. Dubito che riusciremo ad ottenerli in base alle nuove regole, mentre non credo che la Corte di giustizia possa negarci l’accesso a simili documenti che sono chiaramente parte del processo legislativo. Ritengo che potremo ottenere maggiori progressi lottando, piuttosto che accettando un inadeguato compromesso."@it9
"Mr President, the PPE’s Congress in Estoril has now advocated complete transparency in the legislative process in the Council. All the important political forces therefore support the transparency placed on the agenda when the Danes voted against the Treaty of Maastricht on 2 June 1992. We have seen progress in a number of areas, but we also have a number of things to look forward to. The Commission now publishes its agendas and the minutes of the meetings at which decisions are taken. It is important to know who said what and how they voted. The Commissioners must be accountable to the public. The Council has issued minutes relating to the working party’s discussions on transparency. We must have similar access to other working parties’ working documents and minutes, and we must have access immediately so that we can follow developments before the laws are adopted.
We are currently debating a proposal for a compromise on Parliament’s access to confidential information, but the new rules would limit that access to which all MEPs are entitled under the Treaty. I believe we could make more progress by going to the Court of Justice, as has been done with great success in connection with proper agreements. I shall not therefore vote in favour of the compromise.
If truth be told, the European Parliament has never negotiated anything in the way of progress. There have been individual MEPs who have exerted pressure, together with the Ombudsman and active citizens who have won one legal case after another. It is before the Court of Justice in Luxembourg that we have achieved most progress, not in negotiations between the Council, the Commission and Parliament. That is the sad fact. The European Parliament is always ready to make demands, but it becomes silent whenever, as now, there is the possibility of a framework agreement’s being entered into or a regulation on transparency’s being negotiated, entailing the danger of documents at present publicly available in Denmark and Sweden being regarded as secret as soon as they are forwarded to the EU.
Nor am I happy with the new agreement, and I would call upon the Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy to go to the Court of Justice in connection with those documents we cannot obtain, such as the screening reports on the candidate countries’ adjustments to EU legislation. The screening reports are very good examples of documents it should be possible for everyone here in the Chamber and in the candidate countries’ parliaments to read. I doubt if we should be able to obtain them under the new rules. I cannot imagine the Court of Justice preventing us from obtaining documents that are a clear part of the legislative process. I believe we can obtain more progress by putting up a fight than by entering now into a poor compromise."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, het PPE-congres in Estoril heeft nu duidelijk gekozen voor totale openheid in het wetgevingsproces in de Raad. Daarmee steunen alle belangrijke politieke groepen de openheid die op de agenda werd gezet, toen de Denen op 2 juni 1992 het Verdrag van Maastricht verwierpen. Er zijn al een aantal vorderingen gemaakt, maar er dienen ook nog een aantal zaken te gebeuren. De Commissie publiceert nu al de agenda en de verslagen van de bijeenkomsten waarop ze besluiten neemt. Het is belangrijk te weten wie wat gezegd heeft en hoe er gestemd werd. De commissarissen zijn de burgers verantwoording verschuldigd. De Raad heeft reeds verslagen gepubliceerd van de werkgroep en zijn onderhandelingen over openheid. Ook de werkdocumenten en notulen van de andere werkgroepen moeten voor het publiek toegankelijk zijn, en wel onmiddellijk, zodat wij het wetgevingsproces kunnen volgen vóór de wetten aangenomen worden.
Wij behandelen nu een compromisvoorstel over de toegang van het Parlement tot vertrouwelijke informatie, maar de nieuwe regels beogen een beperking van het recht op inzage dat alle leden volgens het Verdrag hebben. Mijns inziens kunnen we meer bereiken door naar het Hof van Justitie te stappen, wat voor echte overeenkomsten reeds gebeurd is en een groot succes was. Ik zal daarom tegen het compromis stemmen.
Om de waarheid te zeggen, heeft het Parlement nog nooit via onderhandelingen vooruitgang bereikt. Er zijn een aantal leden die samen met de ombudsman druk hebben uitgeoefend en actieve burgers die een groot aantal rechtszaken gewonnen hebben. In het Hof van Justitie in Luxemburg hebben wij de meeste successen geboekt, niet in de onderhandelingen tussen de Raad, de Commissie en het Parlement. Het is triest maar waar dat het Europees Parlement altijd bereid is hoge criteria aan te leggen, maar daar niets van laat blijken als er, zoals nu, gewerkt wordt aan een kaderovereenkomst of een openheidsverordening die het risico inhoudt dat documenten die vandaag in Denemarken en Zweden openbaar zijn, als geheime documenten beschouwd zullen worden zodra ze aan de EU worden gestuurd.
Ook de nieuwe overeenkomst baart mij zorgen en ik verzoek de Commissie buitenlandse zaken, mensenrechten, gemeenschappelijke veiligheid en defensiebeleid naar het Hof van Justitie te stappen in verband met de documenten die wij niet kunnen krijgen, bijvoorbeeld de voortgangsrapporten betreffende de aanpassing van de wetgeving in de kandidaat-landen aan de EU-wetgeving. Deze rapporten zijn een goed voorbeeld van documenten die door iedereen hier in de zaal en in de parlementen van de kandidaat-landen gelezen moeten kunnen worden. Ik betwijfel of wij ze met de nieuwe regels zullen kunnen inkijken. Ik kan mij niet voorstellen dat het Hof ons zal belemmeren toegang te krijgen tot documenten die een duidelijk onderdeel van het wetgevingsproces zijn. Mijns inziens kunnen wij meer bereiken door ervoor te vechten dan met dit mager compromis."@nl2
"Senhor Presidente, o Congresso do PPE no Estoril defendeu agora a total transparência no processo legislativo no Conselho. Todas as forças políticas importantes apoiam, portanto, a questão da transparência que foi inscrita na ordem do dia quando os dinamarqueses votaram contra o Tratado de Maastricht a 2 de Junho de 1992. Registaram-se progressos numa série de áreas, mas também continuamos à espera de um conjunto de coisas. Agora a Comissão publica as suas ordens de trabalho e as actas das reuniões onde são tomadas decisões. É importante saber quem disse o quê e como votaram. Os Comissários devem ser responsáveis perante o público. O Conselho publicou actas dos debates do grupo de trabalho sobre a transparência. Devemos ter um acesso semelhante aos documentos e actas de outros grupos de trabalho, e esse acesso deve ser imediato para podermos acompanhar os desenvolvimentos antes de a legislação ser adoptada.
Estamos neste momento a discutir uma proposta de um acordo sobre o acesso do Parlamento à informação confidencial, mas as novas regras iriam limitar esse acesso que é um direito de todos os eurodeputados consagrado no Tratado. Penso que poderíamos fazer mais progressos se recorrêssemos ao Tribunal de Justiça, como tem sido feito com grande sucesso em relação a acordos adequados. Logo, não vou votar a favor deste acordo.
Para dizer a verdade, o Parlamento Europeu nunca negociou coisa alguma que lhe permitisse realizar progressos. Houve deputados que exerceram pressões a título individual, justamente com o Provedor de Justiça e cidadãos activos que ganharam acções legais sucessivas. É perante o Tribunal de Justiça no Luxemburgo que temos conseguido mais progressos, não nas negociações entre o Conselho, a Comissão e o Parlamento. Essa é a triste realidade. O Parlamento Europeu está sempre pronto para fazer exigências, mas cala-se sempre que, como agora, tem a possibilidade de entrar num acordo-quadro ou de negociar um regulamento sobre transparência, correndo-se o perigo de os documentos que neste momento estão acessíveis ao público na Dinamarca e na Suécia serem considerados confidenciais assim que forem transmitidos à UE.
Também não estou contente com o novo acordo e quero apelar à Comissão dos Assuntos Externos, dos Direitos do Homem, da Segurança Comum e da Política de Defesa para que recorra ao Tribunal de Justiça em relação aos documentos a que não temos acesso, tais como os relatórios sobre a adaptação dos países candidatos à legislação da UE. Relatórios deste tipo são óptimos exemplos de documentos que todos os membros desta Assembleia e dos parlamentos dos países candidatos deveriam poder consultar. Duvido que consigamos obtê-los dentro das novas regras. Não consigo imaginar o Tribunal de Justiça a impedir-nos de aceder a documentos que manifestamente fazem parte do processo legislativo. Penso que podemos conseguir mais progressos lutando por isso do que entrando agora num mau acordo."@pt11
"Herr talman! PPE-kongressen i Estoril har nu gått in för full öppenhet i lagstiftningsprocessen i rådet. Därmed stöder alla viktiga politiska krafter den öppenhet som fördes upp på dagordningen, när danskarna röstade nej till Maastrichtfördraget den 2 juni 1992. Vi har sett en rad framsteg, men ganska mycket återstår att göra. Kommissionen offentliggör nu sina dagordningar och beslutsprotokoll från mötena. Där är det viktigt att veta vem som sade vad och hur de röstade. Kommissionärerna måste stå till svars inför allmänheten. Rådet har lämnat ut protokoll från arbetsgruppen och förhandlingarna om öppenhet. Vi måste ha samma tillgång till andra arbetsgruppers arbetsdokument och protokoll. Och vi måste få denna tillgång omedelbart, så att vi kan följa med, innan lagarna antas.
Vi behandlar nu ett förslag till kompromiss om parlamentets tillgång till känslig information, men de nya bestämmelserna kommer att begränsa den tillgång som alla ledamöter har enligt fördraget. Jag tror att vi skulle kunna komma längre genom att gå till domstolen, som man har gjort med stor framgång i samband med riktiga avtal. Jag kommer därför inte att rösta för kompromissen.
Om sanningen skall fram, så har Europaparlamentet aldrig förhandlat sig till framsteg. Det har varit enskilda ledamöter som har utövat påtryckningar tillsammans med ombudsmannen och aktiva medborgare som har vunnit rättsliga tvister i tur och ordning. Det är vid domstolen i Luxemburg som vi har uppnått de flesta framstegen, inte i förhandlingar med rådet, kommissionen och parlamentet. Det är det trista sakförhållandet. Europaparlamentet är alltid villigt att väcka kraven, men det blir tyst, när man kan ingå ett ramavtal eller förhandla fram en öppenhetsförordning, som nu innebär risk för att dokument, som i dag är offentliga i Danmark och Sverige, skall betraktas som hemliga dokument från den tidpunkt då de har skickats in till EU.
Jag känner mig inte heller trygg med det nya avtalet och kommer att uppmana utskottet för utrikesfrågor, mänskliga rättigheter, gemensam säkerhet och försvarspolitik att gå till domstolen med de dokument som vi inte kan få utlämnade, t.ex. undersökningsrapporterna om ansökarländernas anpassning till EU-lagstiftningen. Undersökningsrapporterna är ett mycket bra exempel på dokument, som borde kunna läsas av alla här i kammaren och i ansökarländernas parlament. Jag tvivlar på att vi kan få dem enligt de nya reglerna. Jag kan inte föreställa mig att domstolen kommer att hindra oss från att få dokument som är ett tydligt led i lagstiftningsförfarandet. Jag tror att vi kan göra större framsteg genom att kämpa än genom att nu ingå en mager kompromiss."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples