Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-22-Speech-2-104"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-10-22"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Budgetprocedure 20034
dcterms:Language	"sv"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20021022.6.2-104"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-10-22-Speech-2-1054
lpv:speaker	lp:Göran Färm4
lpv:spoken text	". Herr talman! Låt mig börja med att rikta ett stort tack till kollegerna, inte minst dem i budgetutskottet och till budgetutskottets sekretariat. De har nämligen gjort ett fantastiskt arbete med denna budget, och jag tycker att detta är ett bra tillfälle att uppmärksamma det oerhört tuffa arbete som utförs av tjänstemän i detta sammanhang. Ett stort tack också till kommissionen och rådet som genom en lång rad av trialoger, förlikningar, arbetsgrupper och andra kontakter har bidragit till att vi nu ett bra förslag till budget för 2003 att ta ställning till. Jag vill också betona att vi på de allra flesta punkter har nått fram till en bred enighet i budgetutskottet, vilket naturligtvis också är en väldig styrka för parlamentet. Budgetutskottet har också valt sida. Vi har valt att medvetet överskrida taken inom budgetkategorier, bl.a. för att visa på orimligheten i dagens låsta system. Jag återkommer till det i de närmare motiveringarna. Observera att jag inte är ute efter att avskaffa budgettaken. Jag argumenterar inte för att vi skall släppa på kraven på budgetmässig restriktivitet. Men det måste finnas något mellanting mellan total lössläppthet och det vi lever med idag, en sjuårig låst rigid planekonomi! Förhoppningsvis blir det också framöver en självklarhet att medbeslutandemodellen skall gälla budgeten jordbrukspolitiken, och att EU:s utgifter skall in i budgeten Europeiska utvecklingsfonden. Detta är ett viktigt område som jag hoppas att vi kan fortsätta att diskutera under de kommande åren. Låt mig nämna ytterligare ett mera generellt problem innan jag går in på de olika budgetkategorierna, nämligen genomförandet av EU:s budget. Detta håller på att bli ett allvarligt problem. Vi kan inte år efter år gå tillbaka till medborgarna, till skattebetalarna, och meddela dem att vi årligen tar ut 15 miljarder euro av dem vilket vi sedan betalar tillbaka till deras tacksamma finansministrar. Jag tror att det i fråga om detta krävs stora insatser om unionen skall få trovärdighet för sin politik och sin budget och om vi skall kunna leva upp till alla de löften vi ställer ut genom budgeten. Vi måste helt enkelt förenkla hanteringen av strukturfonderna, vilket vi kan börja med redan under innevarande period. Det har vi kommissionär Barniers ord på, men vi kan förstås göra det ännu mer radikalt inför den kommande programperioden. Jag tror också att vi måste förbättra hela processen när vi startar upp nya fleråriga program. Gång efter gång får vi höra att det för fleråriga program som går in på sin tredje eller fjärde programperiod – vi är nu inne på det sjätte ramprogrammet för forskning och utveckling, på det tredje Lifeprogrammet osv. – ofta behövs ett helt år för att man skall komma igång med verksamheten när en ny period inleds. Detta är helt orimligt! Det innebär ibland att man får komprimera fem års tänkt verksamhet till i praktiken fyra års genomförande. Ett tredje område där jag tror att vi måste nå fram till en förbättring av genomförandet och förenklingar är personalfrågor. I år beslöt vi oss för att inte använda flexibilitet för nya tjänster i kommissionen. Det betyder inte att dessa tjänster inte behövs. På sikt tror jag att det kommer att kunna krävas fler tjänster bl.a. för att handha den nya, mer decentraliserade organisationen inom utrikestjänsten, men det kräver förstås också att kommissionen fullödigt bevisar att man arbetar effektivt, att kommissionsreformen genomförs, att vi får genomslag för ett mer effektivt management, och att t.ex. det andra steget i den s.k. Relexreformen verkligen genomförs. Utan dessa ansträngningar blir det hopplöst att argumentera för fler tjänster åt kommissionen, även om vi är övertygade om att de på lång sikt verkligen behövs. Låt mig nu kort beröra några av de konkreta problemen inom varje budgetområde. När det gäller jordbrukspolitiken, kategori 1, argumenterar utskottet sedan flera år tillbaka för en principiell förändring, en utveckling av jordbrukspolitiken. Som en demonstration har vi t.o.m. valt att överskrida budgettaket med 20 miljoner för kategori 1B, landsbygdsutveckling, som en markering av vår principiella ståndpunkt. Vi menar nämligen att man i framtiden bör flytta över pengar, särskilt de pengar som finns i överskott inom kategori 1, till den mer offensiva landsbygdspolitiken. Vi föreslår också att stöden till export av levande djur skall minska och redovisas särskilt. Det skall tydligt framgå hur mycket pengar som faktiskt går till export av levande djur. Det skall förresten bli väldigt intressant att se om de regeringar som har kritiserat djurtransporter osv. nu verkligen tar chansen att följa parlamentets linje. Allt detta som vi föreslår ligger i linje med kommissionens förslag om en översyn efter halva tiden även om vi i resolutionen väljer att kalla det för utveckling av jordbrukspolitiken snarare än reform. Kategori 2: Strukturfonderna. Jag har redan nämnt problemen med genomförandet. Därför skall jag nu bara helt kort ta upp fiskerifrågan. Jag har stor förståelse för att det danska ordförandeskapet prioriterar utvidgningen i dagens läge. Det är den viktigaste politiska frågan, men icke desto mindre måste även fiskepolitiken reformeras. EU måste skapa ett hållbart fiske som kan överleva på sikt. I avvaktan på konkreta förslag har vi valt att göra två saker. För det första slår vi fast att löftet från i fjol om ytterligare 27 miljoner till omställning av de spanska och portugisiska fiskeflottorna skall hållas. Samtidigt har vi valt att inte ta ställning till hur det i detalj skall finansieras, utan det återkommer vi till. När det gäller budgetposten för fiskerireformen har vi valt att etablera en sådan budgetpost men att inte förse den med ett konkret belopp. Det blir en s.k. p.m.-post. Herr talman! Låt mig börja med några principiella reflektioner kring EU:s budgetsystem. Jag måste nämligen säga att jag efter att ha arbetat med denna budget i ungefär tio månader har kommit fram till den bestämda uppfattningen att EU:s budgetsystem är i behov av en omfattande reformering. Vi kommer att få en del förbättringar i form av den nya budgetförordningen. Det kommer att bli en del förbättringar i form av ABB-systemet, systemet med verksamhetsbaserad budgetering. Inom kategori 3, den inre politiken, vill jag framför allt nämna informationspolitiken. Vi godtar inte rådets och kommissionens förslag till en omfattande bantning av informationspolitiken. Tvärtom tycker vi att unionen behöver ett bättre stöd bland medborgarna. Då är information ett nödvändigt smörjmedel. Däremot flyttar vi pengarna, och vår prioritering är klar: det handlar om utvidgningen och om EU:s framtid. Jag vill också peka på de externa myndigheterna, s.k. Där har vi valt en restriktiv linje. Vi har följt rådets budgetförslag i de allra flesta fall. Det beror på att medlemsstaterna finns i styrelsen för dessa och bör då rimligen ta konsekvenser av dessa myndigheters behov i rådets eget budgetförslag. Tyvärr kan vi konstatera att detta inte alltid fungerar. Därför tror jag att det är en sådan sak som vi kommer att behöva diskutera en del framöver. När det gäller pilotprojekt och förberedande åtgärder tycker jag att vi har nått en väldigt bra dialog med kommissionen om genomförandet. Vi lanserar nu några nya idéer, bl.a. en idé om ett pilotprojekt för samarbete mellan små och medelstora företag i EU, inte bara med kandidatländerna utan också med länder som Ryssland, länderna på Balkan och i Nordafrika, som jag tror kommer att bli mycket viktigt. Herr talman! Låt mig till sist få koncentrera mig på kategori 4, de utrikes åtgärderna. På detta område har vi sedan jag kom in i parlamentet 1999 varje år tvingats utkämpa samma konflikt. Rådet och kommissionen föreslår stora nya insatser. Det har handlat om Balkan och om Serbien. I år gäller det Afghanistan och Världshälsofonden, stödet till kampen mot aids och andra fattigdomsrelaterade sjukdomar i den tredje världen. Ingen tar dock ansvar för att tillföra de resurser som behövs. Jag menar att detta är orimligt. Budgettaket är helt enkelt för lågt. Utgifterna har byggts på varje år utan att man tillför några nya resurser. Vi har i år valt att överskrida taket men att göra det på ett öppet sätt genom ett s.k. där vi med direkt hänvisning till Afghanistan och Världshälsofonden kräver 72 miljoner euro mer till kategori 4. Vi har byggt detta förslag så långt som möjligt på en kombination av prioriteringarna från våra två utskott här, utrikesutskottet och utvecklingsutskottet. Detta tror jag kommer att bli huvudpunkten i förhandlingen med rådet mellan första och andra behandlingen. Den måste lösas om vi skall få en acceptabel roll för EU:s utrikesverksamhet. Detta gäller även den gemensamma utrikes- och säkerhetspolitiken. Det är oacceptabelt att denna verksamhet mer och mer glider över från administrativa utgifter till operativ verksamhet, men utan det budgetmässiga inflytande som Europaparlamentet inom den ordinarie utrikesverksamheten. Av det skälet har vi valt att lägga CFSP-anslaget på miniminivån, 30 miljoner, plus 10 miljoner, men de har vi placerat genom programmet för att vi skall kunna etablera den europeiska polisstyrkan i Bosnien. Detta tror jag är en sak som vi måste diskutera mycket noggrant mellan första och andra behandlingen. Avslutningsvis vill jag säga att detta är den sista budgeten för ett EU med 15 medlemsstater. Då har det förstås varit en klar topprioritering att redan i denna budget börja förbereda utvidgningen. Det glädjer mig alldeles speciellt att kunna säga att vi har löst de flesta av utvidgningens problem. Vi har löst dem i bred enighet. Alla politiska grupper har ställt upp, och ledamöter från alla de nationella delegationerna har ställt upp. Det tycker jag känns som den kanske allra största framgången i detta arbete i år. En del punkter har vi själva kunnat åtgärda genom förbättringar av parlamentets eget inre arbete. Jag har ansträngt mig hårt för att få en bättre dialog med utskotten. Nu fungerar dialogen mellan budgetutskottet och utskotten och deras budgetföredragande som en nästintill permanent process från riktlinjerna på våren, över det nya arbete som genomförts i år med särskilda arbetsgrupper för uppföljning av innevarande års budget och fram till ändringsförslagen inför första behandlingen. Jag tror därför att vi i år har minskat den traditionella konflikten där sakutskotten inte anser att budgetutskottet tar tillräcklig hänsyn till deras politiska prioriteringar, och där budgetutskottet i sin tur ofta har menat att sakutskotten slåss för orealistiska budgetkrav. I år har vi kommit längre än tidigare, inte minst när det gäller det traditionellt besvärliga avsnittet med de s.k. A30-anslagen till olika europeiska organisationer. I år har vi genom ett tätt samarbete med utskotten och de politiska grupperna kunnat lägga fram ett enigt förslag från budgetutskottet. Vi har också som bekant reformerat budgetdebatten och redan genomfört den stora budgetdebatten vid septembersammanträdet. Det var ett experiment som jag tycker utföll väl, men det kan säkert förbättras ytterligare. Herr talman! Trots dessa förbättringar, är jag ändå inte nöjd. Här vill jag gärna sända en signal till våra kolleger i konventet. Jag menar att det är orimligt att permanenta ett system med en långsiktig budgetplan som har så rigida principer för sektorsvisa budgettak som de vi idag lever med. De föder nu, efter bara halva budgetplanperioden, allt fler ad hoc-system som riskerar att göra budgetmetodiken totalt oöverskådlig. Vi har under årets budgetprocess redan haft förslag från kommissionen om användning av flexibilitetsinstrumentet i tre fall. Vi har i juliförlikningen kommit överens om ett mer planerat användande av något som egentligen skall vara en nödhjälpsreserv. Vi har löst kommissionens problem med att få tillräckliga personalresurser inför utvidgningen genom en komplicerad modell för s.k. som innebär att vi letar rätt på oanvända resurser för innevarande år och använder dem för kostnader som annars skulle ha fallit på 2003. Just idag har vi dessutom i förlikning med rådet kommit överens om ytterligare ett nytt flexibilitetsinstrument, den s.k. Europeiska solidaritetsfonden, för att hantera effekterna av naturkatastrofer m.m. Nu måste vi emellertid fråga oss: Hur många sådana flexibilitetsinstrument och hur många ad hoc-lösningar skall vi behöva innan vi på bred front inser att hela budgetmetodiken behöver reformeras och bli mer flexibel?"@sv13
lpv:spokenAs	member; BUDG (2002-01-17--2004-07-19)14 member; Delegation for relations with the countries of south-east Europe (2002-03-07--2004-07-19)14 substitute; ECON (2002-01-17--2004-07-19)14 member; PES (1999-07-20--2004-07-19)14 unknown; Socialdemokratiska arbetarepartiet (1999-07-20--2004-07-19)14
lpv:translated text	"Hr. formand, jeg vil gerne indlede med at takke mine kolleger og især mine kolleger i Budgetudvalget og Budgetudvalgets sekretariat. De har gjort et fantastisk stykke arbejde med dette budget, og jeg synes dette er en udmærket anledning til at gøre opmærksom på, hvor utrolig hårdt personalet har arbejdet i denne forbindelse. Jeg vil desuden takke Kommissionen og Rådet, som gennem en lang række triloger, forligsmøder arbejdsgruppemøder og andre kontakter har medvirket til at sikre, at vi nu har et godt budgetforslag for 2003 til afstemning. Jeg vil også understrege, at vi i Budgetudvalget er nået til bred enighed om langt de fleste punkter, hvilket naturligvis også er en vældig styrke for Parlamentet. Budgetudvalget har også valgt side. Vi har bevidst valgt at overskride lofterne inden for budgetkategorier til dels for at belyse, hvor urimeligt det nuværende fastlåste system er. Jeg vil vende tilbage til dette i de mere deltaljerede begrundelser. Det skal bemærkes, at jeg ikke er ude på at afskaffe budgetlofterne. Jeg argumenterer ikke for, at vi skal frafalde kravet om budgettilbageholdenhed. Men der må findes en mellemvej mellem fuldstændig eftergivenhed og det, vi lever med i dag, nemlig en syvårig stram planøkonomi. Jeg håber, at det i fremtiden også vil stå klart, at modellen med fælles beslutningstagning bør finde anvendelse på budgettet landbrugspolitikken, og at EU's udgifter bør opføres på budgettet Den Europæiske Udviklingsfond. Dette er et vigtigt spørgsmål, som jeg håber vi kan fortsætte drøftelserne om de kommende år. Lad mig nu nævne endnu et mere generelt problem, inden jeg kommer ind på de forskellige udgiftsområder, nemlig gennemførelsen af EU's budget. Det er ved at blive et alvorligt problem. Vi kan ikke år efter år gå tilbage til borgerne, til skatteyderne, og fortælle dem, at vi hvert år fratager dem 15 milliarder euro, som vi senere betaler tilbage til deres taknemmelige finansministre. Jeg mener, at der bør gøres en væsentlig indsats på dette område, hvis Unionen skal opnå troværdighed omkring sin politik og sit budget, og hvis vi skal kunne leve op til de løfter, vi giver gennem budgettet. Vi må ganske enkelt forenkle forvaltningen af strukturfondene, og det kan vi begynde på allerede i indeværende periode. Det har vi kommissær Barniers ord for, men vi kan selvsagt gå endnu mere radikalt til værks i den kommende programperiode. Jeg mener også, at vi bør forbedre hele processen, når vi iværksætter nye flerårige programmer. Gang på gang bliver det påpeget, at flerårige programmer, der går ind i deres tredje eller fjerde programmeringsperiode - vi har nu det sjette rammeprogram for forskning og teknologisk udvikling, det tredje Life-program osv. - ofte bruger et helt år på at starte deres aktiviteter op ved en nye periodes begyndelse. Det er helt urimeligt. Det indebærer til tider, at arbejde, der er planlagt til at vare fem år, i praksis komprimeres til fire. Et tredje område, hvor jeg mener, vi bør tilstræbe bedre gennemførelse og forenkling, er personaleområdet. I år besluttede vi ikke at anvende fleksibilitet til nye stillinger i Kommissionen. Dette er ikke ensbetydende med, at der ikke er brug for disse stillinger. På lang sigt vil der givet blive fremsat krav om flere stillinger til dels til forvaltning af den nye mere decentraliserede organisation inden for udenrigstjenesten. Men det kræver selvfølgelig også, at Kommissionen reelt beviser, at den arbejder effektivt, at kommissionsreformen bliver gennemført, at den mere effektive forvaltning slår igennem og at f.eks. andet trin i den såkaldte Relex-reform virkelig føres ud i livet. Uden sådanne tiltag er det håbløst at argumentere for flere stillinger i Kommissionen, selv om vi er overbevist om, at der er behov for dem på lang sigt. Jeg vil nu kort komme ind på nogle af de konkrete problemer inden for hvert enkelt budgetområde. For så vidt angår landbrugspolitikken, udgiftsområde 1, har udvalget i mange år argumenteret for en grundlæggende ændring af landbrugspolitikkens udvikling. Som en demonstration har vi endog besluttet at overskride budgetloftet med 20 millioner euro i underområde 1b om landbrugsudvikling for at markere vores standpunkt på dette område. Vi mener nemlig, at man i fremtiden bør overføre penge og især de overskydende bevilliger i udgiftsområde 1 til den mere offensive del af landbrugspolitikken. Vi foreslå også, at støtten til eksport af levende dyr reduceres og opføres separat. Det vil tydeligt vise, hvor mange penge, der faktisk går til eksport af levende dyr. Det vil for resten blive interessant at se, om de regeringer, der har kritiseret dyretransporter osv., nu virkelig udnytter muligheden for at følge Parlamentets linje. Alle vores forslag ligger på linje med Kommissionens forslag om en midtvejsrevision, selv om vi i beslutningen har valgt at tale om udvikling af landbrugspolitikken snarere end om en reform. Udgiftsområde 2, strukturfondene. Jeg har allerede nævnt gennemførelsesproblematikken. Derfor vil jeg nu kun kort tage fiskerispørgsmålet op. Jeg har stor forståelse for, at det danske formandskab prioriterer udvidelsen i den nuværende situation. Det er det vigtigste politiske spørgsmål, men ikke desto mindre bør også fiskeripolitikken reformeres. EU bør sikre et bæredygtigt fiskeri, der kan overleve på lang sigt. Under afventning af konkrete forslag har vi valgt at gøre to ting. For det første fastholder vi, at sidste års løfte om yderligere 27 millioner euro til omstilling af den spanske og portugisiske fiskerflåde skal holdes. Samtidig har vi valgt ikke at tage stilling til, hvordan det i detaljer skal finansieres, men det kommer vi tilbage til senere. For så vidt angår budgetposten for fiskerireformen, har vi valgt at oprette en sådan post uden dog at opføre et konkret beløb. Det bliver en "p.m.-post". Lad mig begynde med nogle principielle overvejelser om EU's budgetsystem. Jeg må sige, at jeg efter at have arbejdet med dette budget i omkring 10 måneder er af den faste overbevisning, at der er et behov for en omfattende reform af EU's budgetsystem. Vi vil opnå en række forbedringer gennem den nye finansforordning. Der vil også være en række forbedringer at hente gennem ABB-systemet, eller systemet for aktivitetsbaseret budgetopstilling. I forbindelse med udgiftsområde 3, interne politikker, vil jeg frem for alt nævne informationspolitikken. Vi kan ikke acceptere Rådets og Kommissionens forslag om en omfattende indskrænkning af informationspolitikken. Vi mener tværtimod, at Unionen har behov for større støtte fra borgernes side. Her er information befordrende. Ikke desto mindre flytter vi bevillingerne, og vores prioritering er klar, idet det vigtigste er udvidelsen og EU's fremtid. Endvidere skal nævnes de eksterne organer, eller agenturerne. Her har vi valgt en mere restriktiv linje. Vi har i de fleste tilfælde fulgt Rådets budgetforslag. Grunden er, at medlemsstaterne sidder i bestyrelsen af disse agenturer, og man derfor med rimelighed må forvente, at Rådet tager hensyn til disse agenturers behov i sit budgetforslag. Desværre må vi konstatere, at dette ikke altid er tilfældet. Jeg tror derfor, at det er et spørgsmål, som vi kommer til at drøfte en del fremover. For så vidt angår pilotprojekter og forberedende foranstaltninger, synes jeg, vi har haft en udmærket dialog med Kommissionen om gennemførelsen heraf. Vi lancerer nu nogle nye idéer, herunder tanken om et pilotprojekt for samarbejde mellem små og mellemstore virksomheder i EU, ikke kun med kandidatlandene, men også med lande som Rusland, Balkanlandene og landene i Nordafrika, som jeg mener vil få stor betydning. Jeg vil til sidst koncentrere mig om udgiftsområde 4, foranstaltninger udadtil. På dette område har vi, lige siden jeg blev medlem af Parlamentet i 1999, hvert år været tvunget til at tage den samme konflikt. Rådet og Kommissionen foreslår nye store initiativer. Det har handlet om Balkan og Serbien. I år er det Afghanistan og Den Globale Sundhedsfond samt støtte til bekæmpelse af aids og andre fattigdomsrelaterede sygdomme i udviklingslandene. Ingen tager dog ansvaret for at tildele de nødvendige bevillinger. Jeg mener det er urimeligt. Budgetloftet er ganske enkelt for lavt. Udgifterne et steget hvert år, men der er ikke afsat nye ressourcer. I år har vi valgt at overskride loftet og at gøre det åbent gennem et stjerneændringsforslag, hvor vi kræver yderligere 72 millioner euro til udgiftsområde 4 under direkte henvisning til Afghanistan og Verdenssundhedsfonden. Vi har så vidt muligt bygget dette forslag på en kombination af prioriteringer fra vores to udvalg her, Udvalget om Udenrigsanliggender, Menneskerettigheder, Fælles Sikkerhed og Forsvarspolitik og Udvalget om Udvikling og Samarbejde. Jeg er overbevist om, at dette bliver hovedpunktet i forhandlingerne med Rådet mellem førstebehandlingen og andenbehandlingen. Vi skal nå frem til en løsning, hvis vi vil sikre EU en acceptabel rolle udadtil. Dette gælder også den fælles udenrigs- og sikkerhedspolitik. Det er uacceptabelt, at dette arbejde i stadig højere grad glider over fra driftsudgifter til operativ virksomhed men uden den budgetmæssige indflydelse, som Europa-Parlamentet inden for de almindelige eksterne forbindelser. Derfor har vi valgt at sætte FUSP-bevillingerne til et minimum, 30 millioner, plus 10 millioner, som vi dog har tildelt gennem Cards-programmet, så vi kan etablere den europæiske politistyrke i Bosnien. Jeg mener, at dette er et spørgsmål, som bør drøftes indgående mellem første- og andenbehandlingen. Til sidst skal jeg påpege, at dette er det sidste budget for et EU med 15 medlemsstater. Derfor har det selvfølgelig været en klar topprioritering allerede i dette budget at indlede forberedelserne af udvidelsen. Det glæder mig især at kunne sige, at vi har løst de fleste problemer i relation til udvidelsen. Vi har løst dem i bred enighed. Alle politiske grupper har bidraget såvel som medlemmerne fra samtlige nationale delegationer. Det må nok anses for den største succes i forbindelse med dette års arbejde. Det er lykkedes os selv at løse flere problemer ved at forbedre den interne arbejdsgang i selve Parlamentet. Jeg har gjort en stor indsats for at forbedre dialogen med udvalgene. Nu fungerer dialogen mellem Budgetudvalget på den ene side og udvalgene og deres ordførere på den anden side som en næsten fortløbende proces fra retningslinjerne i foråret over det nye arbejde, der er udført i år med særlige arbejdsgrupper til opfølgning af indeværende budget, og frem til ændringsforslagene forud for førstebehandlingen. Jeg tror derfor, at vi i år har mindsket den traditionelle konflikt, hvor de forskellige udvalg ikke mener, at Budgetudvalget tager tilstrækkelig hensyn til deres politiske prioriteringer, og hvor Budgetudvalget til gengæld ofte har ment, at udvalgene slås for urealistiske budgetkrav. I år er vi kommet længere end tidligere, ikke mindst når det gælder den traditionelt vanskelige sektion med de såkaldte A30-bevillinger til forskellige europæiske organisationer. I år har vi gennem et tæt samarbejde med udvalgene og de politiske grupper kunnet fremlægge et enstemmigt forslag fra Budgetudvalget. Vi har også som bekendt reformeret budgetforhandlingen og allerede gennemført den store budgetforhandling under mødeperioden i september. Det var et eksperiment, som jeg synes fungerede godt, men det kan uden tvivl forbedres yderligere. Til trods for disse forbedringer er jeg stadig ikke tilfreds. Her vil jeg gerne sende et signal til vores kolleger i konventet. Jeg finder det urimeligt at fastholde et system med en langsigtet budgetplan, som har så ufleksible principper for sektorbaserede budgetlofter som dem, vi lever med i dag. De giver nu kun halvvejs gennem budgetperioden anledning til stadig flere ad hoc-systemer, som risikerer at gøre budgetmetodologien fuldstændig uoverskuelig. Vi har i forbindelse med dette års budgetbehandling allerede modtaget forslag fra Kommissionen om anvendelse af fleksibilitetsinstrumentet i tre tilfælde. Vi nåede i forbindelse med juli-forliget til enighed om en mere planlagt anvendelse af noget, som egentlig er ment som en nødreserve. Vi har løst Kommissionens problem med at opnå tilstrækkelige personaleressourcer inden udvidelsen gennem en kompliceret model for som indebærer, at vi opsporer uudnyttede ressourcer fra indeværende år og anvender dem til udgifter, som ellers ville være faldet i 2003. Netop i dag er vi i et forlig med Rådet nået til enighed om et andet nyt fleksibilitetsinstrument, EU-solidaritetsfonden, til håndtering af følgerne af naturkatastrofer m.m. Nu må vi imidlertid spørge os selv, hvor mange sådanne fleksibilitetsinstrumenter og ad hoc-løsninger der skal til, før vi over en bred front gør os klart, at hele budgetmetodologien bør reformeres og gøres mere fleksibel."@da1,1 ". Herr Präsident! Lassen Sie mich zunächst einen herzlichen Dank an meine Kollegen richten, nicht zuletzt an die Mitglieder des Haushaltsausschusses und an das Sekretariat des Haushaltsausschusses, die mit diesem Haushalt eine phantastische Arbeit geleistet haben. Dies ist für mich eine gute Gelegenheit, die außerordentlich schwere Arbeit der Mitarbeiter zu würdigen. Mein Dank gilt auch der Kommission und dem Rat, die mit einer langen Reihe von Trilogen, Vermittlungen, Arbeitsgruppen und anderen Kontakten dazu beigetragen haben, dass wir nun einen guten Entwurf des Gesamthaushaltsplans für 2003 zur Abstimmung vorliegen haben. Ferner möchte ich betonen, dass wir zu den meisten Punkten im Haushaltsausschuss eine breite Einigkeit erzielen konnten, was natürlich auch von großer Bedeutung für das Parlament ist. Der Haushaltsausschuss hat auch Stellung dazu genommen. Wir haben die Obergrenze in Kategorien bewusst überschritten, u. a. um die Widersinnigkeit des gegenwärtigen geschlossenen Systems aufzuzeigen. Darauf werde ich bei den einzelnen Begründungen noch zurückkommen. Bitte beachten Sie aber, dass ich nicht darauf aus bin, die Obergrenzen abzuschaffen. Ich plädiere auch nicht für ein Abgehen von der Forderung nach Haushaltsdisziplin. Aber es muss einen Mittelweg geben zwischen völliger Disziplinlosigkeit und der gegenwärtig praktizierten strikten Sieben-Jahres-Planwirtschaft! Ich hege die Hoffnung, dass es auch zukünftig selbstverständlich sein wird, dass das Modell der Mitentscheidung sich auf den Haushaltsplan bezieht auf die Agrarpolitik, und dass Ausgaben der Union in den Haushaltsplan einbezogen werden der Europäische Entwicklungsfonds. Dies ist ein wichtiges Thema, von dem ich hoffe, dass wir es in den kommenden Jahren weiter diskutieren können. Lassen Sie mich nun noch eine weitere Frage allgemeinerer Art aufgreifen, ehe ich mich den einzelnen Rubriken des Haushaltsplans zuwende. Das betrifft die Ausführung des Haushaltsplans der EU, die zu einem ernsten Problem zu werden droht. Wir können nicht Jahr für Jahr den Bürgern und Steuerzahlern mitteilen, dass wir ihnen jährlich 15 Mrd. EUR abnehmen, die wir dann ihren dankbaren Finanzministern zurückzahlen. Meiner Ansicht nach muss die Union in dieser Frage große Anstrengungen unternehmen, um Glaubwürdigkeit für ihre Politik und ihren Haushalt zu erreichen und alle durch den Haushalt gemachten Zusagen zu erfüllen. Wir müssen ganz einfach die Nutzung der Strukturfonds vereinfachen und können damit bereits im aktuellen Zeitraum beginnen. Darauf hat uns Herr Barnier sein Wort gegeben, aber wir können natürlich im kommenden Planungszeitraum noch radikalere Veränderungen vornehmen. Ich bin zudem der Meinung, dass der gesamte Prozess der Einführung neuer Mehrjahresprogramme verbessert werden muss. Jedes Mal bekommen wir wieder zu hören, dass es bei Mehrjahresprogrammen, die in ihren dritten oder vierten Programmplanungszeitraum eintreten - so laufen beispielsweise gegenwärtig das Sechste Rahmenprogramm für Forschung und Entwicklung, das dritte LIFE-Programm usw. - oftmals ein ganzes Jahr dauert, ehe die Arbeit im neuen Planungszeitraum in Gang kommt. Das ist doch völlig inakzeptabel, denn dann ist es ja zum Beispiel so, dass für die Dauer von fünf Jahren geplante Arbeiten in einen Durchführungszeitraum von vier Jahren hineingepresst werden müssen. Ein drittes Gebiet, für das ich einen Verbesserungsbedarf hinsichtlich der Durchführung und Vereinfachung sehe, ist der Personalbereich. In diesem Jahr haben wir beschlossen, das Flexibilitätsinstrument nicht für neue Stellen bei der Kommission einzusetzen, was aber nicht bedeutet, dass diese Stellen nicht gebraucht würden. Langfristig werden meiner Meinung nach wohl mehr Stellen benötigt, so u. a. für die neue, dezentralisiertere Organisation im Außendienst, aber das erfordert natürlich auch, dass die Kommission glaubhaft nachweist, dass sie effizient arbeitet, die Kommissionsreform durchführt, ein effizientes Management durchsetzt und z. B. die zweite Phase der so genannten RELEX-Reform auch tatsächlich in Angriff genommen wird. Ohne diese Anstrengungen ist es nicht sehr aussichtsreich, für mehr Stellen in der Kommission zu werben, auch wenn wir überzeugt davon sind, dass diese langfristig wirklich benötigt werden. Lassen Sie mich nun kurz auf einige konkrete Probleme in den einzelnen Haushaltsbereichen eingehen. Was die Agrarpolitik, Rubrik 1, betrifft, so setzt sich der Ausschuss bereits seit mehreren Jahren für eine prinzipielle Veränderung, eine Weiterentwicklung der Agrarpolitik ein. Um diesen grundsätzlichen Standpunkt deutlich zu machen, haben wir sogar die Obergrenze für die Rubrik 1B, Entwicklung des ländlichen Raums, um 20 Mio. EUR überschritten. Unserer Ansicht nach sollten nämlich Mittel, insbesondere solche, die als Überschussbetrag in der Rubrik 1 vorhanden sind, in den auf eine offensivere Politik ausgerichteten Bereich der Entwicklung des ländlichen Raums übertragen werden. Ferner schlagen wir vor, die Beihilfen für die Ausfuhr lebender Tiere zu senken und gesondert auszuweisen. Damit würde deutlich, wie viele Mittel tatsächlich für den Export lebender Tiere aufgewendet werden. Dabei wird es übrigens sehr interessant sein zu sehen, ob die Regierungen, die Tiertransporte usw. kritisieren, jetzt wirklich die Chance ergreifen und der Linie des Parlaments folgen. Alle von uns vorgeschlagenen Maßnahmen entsprechen dem Vorschlag der Kommission für eine Halbzeitbewertung, auch wenn wir das in der Entschließung eher als Weiterentwicklung der Agrarpolitik denn als Reform bezeichnen. Rubrik 2: Strukturausgaben. Das Problem der Ausführung habe ich bereits angesprochen und werde mich deshalb nur kurz der Fischereifrage widmen. Ich habe volles Verständnis dafür, dass der dänische Ratsvorsitz im Moment der Erweiterung Vorrang einräumt. Das ist natürlich die wichtigste politische Frage, aber dennoch muss die Fischereipolitik reformiert werden. Die EU braucht eine nachhaltige Fischerei, die langfristig gesehen überleben kann. In Erwartung konkreter Vorschläge haben wir zwei Dinge beschlossen. Erstens legen wir fest, dass die Zusage von weiteren 27 Mio. EUR für die Umstellung der spanischen und portugiesischen Fischereiflotte vom vergangenen Jahr einzuhalten ist. Gleichzeitig haben wir keine Stellung dazu genommen, wie die Finanzierung dafür im Einzelnen erfolgen soll, sondern werden zu einem späteren Zeitpunkt darauf zurückkommen. Was die Haushaltslinie für die Fischereireform betrifft, so haben wir die Aufstellung einer solchen Haushaltslinie beschlossen, sie aber nicht mit einem konkreten Betrag versehen. Das wird ein so genannter p.m.-Eintrag. Ich möchte mit einigen grundsätzlichen Überlegungen zum Haushaltsverfahren der Europäischen Union beginnen. Nachdem ich nun etwa zehn Monate an diesem Haushalt gearbeitet habe, bin ich zu dem Schluss gekommen, dass das Haushaltsverfahren der EU einer umfassenden Reform bedarf. Mit der neuen Haushaltsordnung dürfte sich einiges verbessern, und auch mit der projektbezogenen Budgetierung (ABB) werden wir eine Reihe von Verbesserungen erreichen. In der Rubrik 3, interne Politikbereiche, möchte ich vor allem die Informationspolitik nennen. Der Vorschlag der Kommission, umfassende Kürzungen in der Informationspolitik durchzuführen, findet nicht unsere Zustimmung. Wir sind im Gegenteil der Meinung, dass die Union eine stärkere Unterstützung durch die Bürger benötigt, was durch die Information gefördert werden kann. Wir verteilen allerdings die Mittel um, wobei unsere Prioritäten eindeutig sind: die Erweiterung und die Zukunft der EU. Lassen Sie mich auch die externen Einrichtungen ansprechen, die Agenturen Hier haben wir uns für eine restriktive Haltung entschieden und sind in den meisten Fällen dem Haushaltsentwurf des Rates gefolgt. Das hängt damit zusammen, dass die Mitgliedstaaten in den Verwaltungsgremien der Agenturen vertreten sind und daher den Mittelbedarf dieser Einrichtungen im Haushaltsentwurf des Rates angemessen berücksichtigen müssten. Leider müssen wir feststellen, dass dies nicht immer so ist. Daher glaube ich, dass wir dieses Thema in der Zukunft noch diskutieren müssen. Was die Durchführung von Pilotprojekten und vorbereitenden Maßnahmen betrifft, so haben wir meines Erachtens einen sehr guten Dialog mit der Kommission erreicht. Wir bringen jetzt neue Ideen dazu ein, u. a. einen Vorschlag für ein Pilotprojekt zur Zusammenarbeit von kleinen und mittleren Unternehmen der EU nicht nur mit den Beitrittsländern, sondern auch mit Ländern wie Russland, den Balkanstaaten und nordafrikanischen Ländern, von dem ich glaube, dass es von großer Bedeutung sein wird. Abschließend möchte ich mich auf die Rubrik 4, die externen Politikbereiche, konzentrieren. Auf diesem Gebiet haben wir seit 1999, seit ich in dieses Parlament gewählt wurde, jedes Jahr denselben Konflikt auszukämpfen. Rat und Kommission schlagen neue umfassende Maßnahmen vor, z. B. in Bezug auf den Balkan und Serbien, in diesem Jahr Afghanistan und den Global Health Fund, den Kampf gegen AIDS und andere armutsbedingte Krankheiten in den Entwicklungsländern. Niemand übernimmt jedoch die Verantwortung dafür, auch die erforderlichen Mittel dafür zur Verfügung zu stellen. Das ist doch eine absurde Situation! Die Obergrenze ist ganz einfach zu niedrig und die Ausgaben wurden jedes Jahr erhöht, ohne dass neue Mittel bereit gestellt wurden. Wir haben in diesem Jahr eine Überschreitung der Höchstgrenze vorgesehen, wollen dies aber in offener Weise, durch ein so genanntes erreichen, wo wir unter direktem Hinweis auf Afghanistan und den Global Health Fund 72 Mio. EUR mehr für die Rubrik 4 fordern. Dieser Vorschlag basiert so weit wie möglich auf einer Kombination der Prioritäten unserer beiden Ausschüsse, des Ausschusses für auswärtige Angelegenheiten, Menschenrechte, gemeinsame Sicherheit und Verteidigungspolitik und des Ausschusses für Entwicklung und Zusammenarbeit. Dies wird meiner Ansicht nach der Hauptpunkt der Verhandlungen mit dem Rat zwischen der ersten und zweiten Lesung sein. Wollen wir den außenpolitischen Aktivitäten der EU ein annehmbares Gewicht verleihen, dann müssen wir diese Frage lösen. Das gilt auch für die Gemeinsame Außen- und Sicherheitspolitik. Es ist nicht zu akzeptieren, dass dieser Bereich immer mehr von Verwaltungsausgaben zu operativen Ausgaben übergeht, jedoch ohne, dass das Europäische Parlament auf den Haushaltsplan den Einfluss bezüglich der normalen Außenbeziehungen geltend machen kann, den es haben muss. Aus diesem Grunde haben wir für die GASP ein Mindestniveau von 30 Mio. EUR festgelegt, plus 10 Millionen, die wir aber über das Programm CARDS eingebracht haben, um die europäische Polizeitruppe in Bosnien aufbauen zu können. Diese Frage werden wir sehr ausführlich zwischen der ersten und zweiten Lesung diskutieren müssen. Zum Abschluss möchte ich noch daran erinnern, dass dies der letzte Haushaltsplan einer Europäischen Union mit 15 Mitgliedstaaten ist. Daher war die Vorbereitung der Erweiterung bereits in diesem Haushaltsplan natürlich ein zentraler Schwerpunkt. Es freut mich ganz besonders, berichten zu können, dass wir die meisten Probleme im Zusammenhang mit der Erweiterung durch das Engagement aller Fraktionen und Abgeordneten aller nationalen Delegationen in großer Einigkeit lösen konnten. Das empfinde ich als den vielleicht wichtigsten Erfolg unserer Arbeit in diesem Jahr. Einige Probleme haben wir durch die Verbesserung der internen Arbeit des Parlaments selbst lösen können. Ich persönlich habe mich für einen besseren Dialog mit den Ausschüssen eingesetzt. Zum Haushaltsplan vollzieht sich der Dialog zwischen dem Haushaltsausschuss auf der einen Seite sowie den Ausschüssen und deren Verfassern der Stellungnahme zum Haushaltsplan auf der anderen nun praktisch permanent, von den Leitlinien im Frühjahr, über die in diesem Jahr erstmals durchgeführte Nachbereitung des laufenden Haushaltsplans in speziellen Arbeitsgruppen, bis hin zu den Änderungsanträgen in Vorbereitung der ersten Lesung. Meiner Ansicht nach haben wir den schon traditionellen Konflikt in diesem Jahr mildern können, bei dem die Fachausschüsse der Ansicht sind, der Haushaltsausschuss würde ihren politischen Prioritäten nicht genügend Aufmerksamkeit schenken und der Haushaltsausschuss seinerseits den Fachausschüssen entgegenhält, sie würden für unrealistische Haushaltsforderungen kämpfen. In diesem Jahr sind wir weiter vorangekommen als in früheren Jahren, nicht zuletzt hinsichtlich des traditionell komplizierten Kapitels A-30 mit seinen Zuschüssen für verschiedene europäische Organisationen. Diesmal ist es uns durch eine enge Zusammenarbeit mit den Ausschüssen und den Fraktionen gelungen, einen einstimmig angenommenen Vorschlag des Haushaltsausschusses vorzulegen. Wie bekannt haben wir auch die Haushaltsdebatte reformiert und die große Aussprache bereits während der Plenartagung im September durchgeführt. Das war ein Experiment, das meines Erachtens gut gelungen ist, wobei sicherlich noch weitere Verbesserungen möglich sind. Trotz dieser Verbesserungen bin ich nicht zufrieden und möchte an dieser Stelle ein Signal an unsere Kollegen im Konvent senden. Ich meine, es ist einfach nicht sinnvoll, in Form der Finanziellen Vorausschau einen langfristigen Rahmen zu schaffen, der so strikte Grundsätze für sektorenbezogene Obergrenzen beinhaltet, wie die, mit denen wir gegenwärtig leben müssen. Bereits jetzt, nach der Hälfte des von der Finanziellen Vorausschau abgedeckten Zeitraums entstehen dadurch immer mehr Ad-hoc-Systeme, die das Haushaltsverfahren völlig unübersichtlich machen können. Während des diesjährigen Haushaltsverfahrens hat die Kommission bereits in drei Fällen die Inanspruchnahme des Flexibilitätsinstruments vorgeschlagen. Beim Konzertierungsverfahren im Juli haben wir eine planmäßigere Nutzung eines Instruments vereinbart, das eigentlich als Notreserve vorgesehen war. Das Problem der Kommission, in Vorbereitung der Erweiterung ausreichende Personalressourcen zur Verfügung zu haben, haben wir durch ein kompliziertes Modell des so genannten Frontloading gelöst, das es uns ermöglicht, nicht verwendete Mittel des laufenden Jahres zu ermitteln und diese für Kosten zu verwenden, die ansonsten im Jahr 2003 anfallen würden. Gerade heute sind wir mit dem Rat darüber hinaus bezüglich eines neuen Flexibilitätsinstruments zu einer Einigung gekommen. Dabei handelt es sich um den so genannten Europäischen Solidaritätsfonds, mit dessen Hilfe den Auswirkungen von Naturkatastrophen usw. begegnet werden soll. Nun müssen wir uns jedoch fragen: Wie viele solcher Flexibilitätsinstrumente und Ad-hoc-Lösungen brauchen wir noch, ehe wir auf breiter Front begreifen, dass das gesamte Haushaltsverfahren reformiert werden und flexibler gestaltet werden muss."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα καταρχάς να απευθύνω τις ευχαριστίες μου στους συναδέλφους μου, ιδίως στα μέλη της Επιτροπής Προϋπολογισμών, καθώς και στο προσωπικό της γραμματείας της Επιτροπής Προϋπολογισμών. Όλοι τους εργάστηκαν με αγαστό τρόπο για τον συγκεκριμένο προϋπολογισμό, γεγονός που συνιστά, νομίζω, μια καταπληκτική ευκαιρία να προσέξουμε την απίστευτα σκληρή προσπάθεια που κατέβαλε το προσωπικό στο συγκεκριμένο θέμα. Θα ήθελα να ευχαριστήσω επίσης την Επιτροπή και το Συμβούλιο, τα οποία βοήθησαν μέσω πολυάριθμων τριμερών διαλόγων, συνεννοήσεων, ομάδων εργασίας και άλλων επαφών, ώστε σήμερα να έχουμε προς ψήφιση ένα καλό σχέδιο προϋπολογισμού για το 2003.Θα ήθελα επίσης να τονίσω ότι τα μέλη της Επιτροπής Προϋπολογισμών πέτυχαν ευρεία συμφωνία στη συντριπτική πλειοψηφία των θεμάτων, πράγμα το οποίο, όπως είναι φυσικό, ενδυναμώνει σημαντικά το Κοινοβούλιο. Επιπλέον, η Επιτροπή Προϋπολογισμών έχει επιλέξει στρατόπεδο. Επιλέξαμε να υπερβούμε συνειδητά τα ανώτατα όρια κατηγοριών του προϋπολογισμού, εν μέρει με σκοπό να καταδείξουμε τον παραλογισμό του κλειδωμένου συστήματος που ισχύει σήμερα. Θα επανέλθω στο θέμα αυτό όταν έρθει η ώρα να εξηγήσω λεπτομερέστερα τις αιτίες. Σημειώστε ότι δεν προσβλέπω στην κατάργηση των ανώτατων δημοσιονομικών ορίων. Δεν διαφωνώ ότι πρέπει να εγκαταλείψουμε την απαίτηση για δημοσιονομικούς περιορισμούς. Ωστόσο, πρέπει να υπάρξει ένας δρόμος ανάμεσα στην ολική εγκατάλειψη και σε αυτό που ζούμε αυτή τη στιγμή, δηλαδή μια οικονομία που έχει σχεδιαστεί με ανελαστικό τρόπο και έχει κλειδωθεί για επτά χρόνια. Ελπίζω στο μέλλον να αποτελεί κοινό τόπο ότι το μοντέλο της συναπόφασης πρέπει να εφαρμόζεται σε τον προϋπολογισμό της γεωργικής πολιτικής, και ότι ο προϋπολογισμός θα πρέπει να περιλαμβάνει τις δαπάνες της ΕΕ του Ευρωπαϊκού Ταμείου Ανάπτυξης. Αυτό αποτελεί έναν πολύ σημαντικό τομέα για τον οποίο ευελπιστώ ότι θα μπορούμε να συνεχίσουμε να συζητούμε κατά τα προσεχή έτη. Θα ήθελα τώρα να σχολιάσω ένα γενικότερο πρόβλημα, προτού περάσω στις διάφορες κατηγορίες του προϋπολογισμού, και κυρίως την εκτέλεση του προϋπολογισμού της ΕΕ. Το πρόβλημα αυτό αρχίζει να γίνεται σοβαρό. Δεν μπορούμε να γυρίζουμε κάθε χρόνο στους πολίτες – στους φορολογούμενους πολίτες – και να τους λέμε ότι τους παίρνουμε 15 δισεκατομμύρια ευρώ ετησίως και ότι στη συνέχεια τα επιστρέφουμε στους ευγνώμονες υπουργούς οικονομικών των χωρών τους. Πιστεύω ότι απαιτείται σημαντική προσπάθεια επί του προκειμένου, εάν η Ένωση επιθυμεί πραγματικά να αποκτήσει αξιοπιστία όσον αφορά τις πολιτικές και τον προϋπολογισμό της, και εάν εμείς θέλουμε να ανταποκριθούμε σε όλες τις υποσχέσεις που δίνουμε μέσω του προϋπολογισμού. Πρέπει, απλούστατα, να απλοποιήσουμε τη διοίκηση των διαρθρωτικών ταμείων, πράγμα το οποίο μπορούμε να ξεκινήσουμε ήδη από τώρα, από την τρέχουσα δηλαδή δημοσιονομική περίοδο. Επ’ αυτού , έχουμε την υπόσχεση του Επιτρόπου Barnier, ωστόσο, ενόψει της προσεχούς περιόδου υλοποίησης των προγραμμάτων, μπορούμε βεβαίως να γίνουμε ακόμα πιο ριζοσπαστικοί. Πιστεύω επίσης ότι πρέπει να βελτιώσουμε το σύνολο της διαδικασίας, αμέσως μόλις θέσουμε σε εφαρμογή τα νέα πολυετή προγράμματα. Ακούσαμε επανειλημμένως ότι όταν τα πολυετή προγράμματα ξεκινούν την τρίτη ή τέταρτη περίοδο λειτουργίας τους – τώρα βρισκόμαστε στο Έκτο Πρόγραμμα Πλαίσιο Έρευνας και Τεχνολογικής Ανάπτυξης, στο τρίτο πρόγραμμα LIFE, κτλ. – συχνά απαιτείται ένας ολόκληρος χρόνος προκειμένου να ξεκινήσουν οι δραστηριότητες στην αρχή μιας νέας περιόδου. Αυτό είναι εντελώς παράλογο. Ενίοτε σημαίνει ότι στην πράξη αναγκαζόμαστε να συμπιέσουμε σε τέσσερα χρόνια ένα έργο που προοριζόταν να ολοκληρωθεί σε πέντε χρόνια. Ένας τρίτος τομέας στον οποίο οφείλουμε, κατά τη γνώμη μου, να επιτύχουμε κάποια βελτίωση ως προς την εφαρμογή και την απλοποίηση είναι τα ζητήματα προσωπικού. Φέτος, αποφασίσαμε να μην χρησιμοποιήσουμε ευελιξία όσον αφορά τις νέες θέσεις απασχόλησης στην Επιτροπή. Αυτό δεν σημαίνει ότι αυτές οι νέες θέσεις δεν χρειάζονται. Μακροπρόθεσμα, είμαι της άποψης ότι θα υπάρξει απαίτηση για περισσότερες θέσεις εργασίας, εν μέρει προκειμένου να λειτουργήσει η νέα, πιο αποκεντρωμένη οργάνωση στην εξωτερική υπηρεσία, αλλά αυτό βέβαια σημαίνει ότι η Επιτροπή πρέπει να αποδείξει πλήρως ότι λειτουργεί αποτελεσματικά, ότι προχωρεί στη μεταρρύθμισή της, ότι η αποτελεσματικότερη διαχείριση έχει κάποιον αντίκτυπο και ότι, λόγου χάρη, το δεύτερο βήμα της γνωστής μεταρρύθμισης RELEX πραγματοποιείται στα αλήθεια. Δίχως αυτές τις προσπάθειες, δεν θα έχει κανένα νόημα να συζητούμε για δημιουργία περισσότερων θέσεων εργασίας στην Επιτροπή, ακόμα και αν είμαστε πεπεισμένοι ότι οι θέσεις αυτές είναι πράγματι απαραίτητες σε μακροπρόθεσμη βάση. Θα ήθελα τώρα να αναφερθώ συνοπτικά σε ορισμένα από τα πραγματικά προβλήματα που αντιμετωπίζει ο κάθε τομέας του προϋπολογισμού. Όσον αφορά τη γεωργική πολιτική, κατηγορία 1, η επιτροπή υπερασπίζεται εδώ και πολλά χρόνια μια ριζική αλλαγή, δηλαδή την ανάπτυξη της γεωργικής πολιτικής. Απόδειξη, ότι αποφασίσαμε έως και να υπερβούμε κατά 20 εκατομμύρια ευρώ το ανώτατο όριο του προϋπολογισμού για τον υποτομέα 1β:αγροτική ανάπτυξη, προκειμένου να υποδείξουμε τη θέση μας για το θέμα. Θεωρούμε, εν ολίγοις, ότι τα ποσά, και δη το πλεόνασμα, της κατηγορίας 1 θα πρέπει να χρησιμοποιηθούν, μελλοντικά, σε μια πιο καινοτόμο πολιτική για την αγροτική ανάπτυξη. Προτείνουμε επίσης τη μείωση και τη μεμονωμένη αποτίμηση των επιδοτήσεων για τη μεταφορά ζωντανών ζώων. Η ενέργεια αυτή θα καταδείξει το ύψος του ποσού που δαπανάται πραγματικά για τις εξαγωγές ζωντανών ζώων. Παρεμπιπτόντως, θα είναι πολύ ενδιαφέρον να διαπιστώσουμε αν οι κυβερνήσεις που έχουν επικρίνει τη μεταφορά ζώων, κτλ, θα εκμεταλλευτούν την ευκαιρία που τους δίνεται τώρα να ακολουθήσουν τη γραμμή του Κοινοβουλίου. Όλα όσα προτείνουμε συμβαδίζουν με την πρόταση της Επιτροπής για ενδιάμεση αξιολόγηση, ακόμα και αν στο ψήφισμα προτιμήσαμε να τα χαρακτηρίσουμε “ανάπτυξη της γεωργικής πολιτικής”, παρά “μεταρρύθμιση”. Κατηγορία 2: Διαρθρωτικά Ταμεία. Έχω ήδη μιλήσει για το πρόβλημα σχετικά με την εκτέλεση. Ως εκ τούτου, στο σημείο αυτό θα αναφερθώ εν συντομία μόνο στο θέμα της αλιείας. Κατανοώ απόλυτα ότι, στην παρούσα κατάσταση, η δανική προεδρία δίνει προτεραιότητα στη διεύρυνση, η οποία συνιστά το πλέον σημαντικό πολιτικό ζήτημα εντούτοις, η αλιευτική πολιτική χρειάζεται επίσης μεταρρύθμιση. Η ΕΕ πρέπει να δημιουργήσει βιώσιμη αλιεία, η οποία να μπορεί να επιβιώσει μακροπρόθεσμα. Εν αναμονή συγκεκριμένων προτάσεων, επιλέξαμε να κάνουμε δύο πράγματα. Πρώτον, υποστηρίζουμε ότι θα τηρήσουμε την υπόσχεση που δώσαμε πέρυσι, ότι δηλαδή θα διαθέσουμε επιπλέον 27 εκατομμύρια ευρώ για τη μετατροπή του ισπανικού και του πορτογαλικού αλιευτικού στόλου. Ταυτόχρονα, επιλέξαμε να μην υιοθετήσουμε συγκεκριμένη θέση όσον αφορά τον λεπτομερή τρόπο με τον οποίο θα χρηματοδοτηθεί αυτή η δράση, αλλά να ασχοληθούμε με αυτό αργότερα. Όσον αφορά τη θέση του προϋπολογισμού για τη μεταρρύθμιση της αλιείας, επιλέξαμε να δημιουργήσουμε μεν μια τέτοια θέση, αλλά να μην χορηγήσουμε συγκεκριμένα ποσά σε αυτήν. Θα είναι δηλαδή μια “υποχρέωση σε υπόμνημα”. Θα ήθελα να ξεκινήσω με ορισμένες βασικές σκέψεις σχετικά με το δημοσιονομικό σύστημα της ΕΕ. Πρέπει να πω ότι, ύστερα από δέκα περίπου μήνες κατά τους οποίους εργάστηκα για αυτόν τον προϋπολογισμό, πιστεύω ακράδαντα ότι υπάρχει ανάγκη για ουσιαστική μεταρρύθμιση του δημοσιονομικού συστήματος της ΕΕ. Ο νέος δημοσιονομικός κανονισμός θα μας αποφέρει κάποιες βελτιώσεις. Βελτιώσεις θα προκύψουν επίσης μέσω του συστήματος ΠΒΔ, δηλαδή του συστήματος κατάρτισης προϋπολογισμού βάσει δραστηριοτήτων. Στην κατηγορία 3:Εσωτερικές Πολιτικές, θα ήθελα να αναφερθώ κυρίως στην πολιτική της πληροφόρησης. Δεν κάνουμε δεκτή την πρόταση του Συμβουλίου και της Επιτροπής για συνολική αποδυνάμωση της πολιτικής της πληροφόρησης. Αντίθετα, είμαστε της άποψης ότι η Ένωση χρειάζεται καλύτερη υποστήριξη μεταξύ των πολιτών της, και η πληροφόρηση διευκολύνει σημαντικά αυτή την υποστήριξη. Παρόλα αυτά, όμως, μεταφέρουμε τα χρήματα, διότι η προτεραιότητά μας είναι σαφής: προέχει η διεύρυνση και το μέλλον της ΕΕ. Θα ήθελα επίσης να αναφερθώ στις εξωτερικές αρχές, δηλαδή τους οργανισμούς. Εδώ, η γραμμή μας ήταν πιο περιοριστική. Στις περισσότερες περιπτώσεις, ακολουθήσαμε το σχέδιο προϋπολογισμού του Συμβουλίου. Αυτό το κάναμε επειδή τα κράτη μέλη συμμετέχουν στη διοίκηση αυτών των οργανισμών, και επομένως θα πρέπει λογικά να λαμβάνουν υπόψη τους, στην πρόταση προϋπολογισμού του Συμβουλίου, τις συνέπειες των αναγκών των εν λόγω οργανισμών. Δυστυχώς όμως αυτό δεν συμβαίνει πάντα, και, ως εκ τούτου, νομίζω ότι πρέπει να συζητήσουμε το θέμα αυτό κάποια στιγμή στο μέλλον. Όσον αφορά τα πρότυπα έργα και τα προπαρασκευαστικά μέτρα, νομίζω ότι πετύχαμε έναν πολύ καλό διάλογο με την Επιτροπή σχετικά με την εφαρμογή τους. Τώρα, εγκαινιάζουμε κάποιες νέες ιδέες, συμπεριλαμβανομένης και της ιδέας για ένα πρότυπο έργο συνεργασίας των μικρών και μεσαίων επιχειρήσεων της ΕΕ όχι μόνο με τις αντίστοιχες των υποψηφίων προς ένταξη χωρών αλλά και άλλων χωρών, όπως η Ρωσία και ορισμένες χώρες των Βαλκανίων και της Βορείου Αφρικής, πράγμα το οποίο είναι πολύ σημαντικό, κατά τη γνώμη μου. Τέλος, θα ήθελα να επικεντρωθώ στην κατηγορία 4: Εξωτερικές Πολιτικές. Από το 1999, που ήλθα στο Κοινοβούλιο, είμαστε αναγκασμένοι να παίρνουμε μέρος στον ίδιο πόλεμο που ξεσπά κάθε χρόνο σε αυτόν τον τομέα. Το Συμβούλιο και η Επιτροπή προτείνουν νέες, μεγάλες πρωτοβουλίες. Παλαιότερα το θέμα ήταν τα Βαλκάνια και η Σερβία φέτος το Αφγανιστάν και το Παγκόσμιο Ταμείο για την Υγεία αλλά και η στήριξη του αγώνα για την καταπολέμηση του AIDS και άλλων ασθενειών που οφείλονται στη φτώχεια στον αναπτυσσόμενο κόσμο. Ωστόσο, κανείς δεν αναλαμβάνει ευθύνη για την χορήγηση των απαραίτητων πόρων. Νομίζω ότι αυτό είναι παράλογο. Το ανώτατο όριο του προϋπολογισμού είναι απλώς πολύ χαμηλό. Οι δαπάνες αυξάνονται χρόνο με το χρόνο, χωρίς όμως να χορηγούνται νέοι πόροι. Φέτος, επιλέξαμε να υπερβούμε το ανώτατο όριο, αλλά να το κάνουμε ανοικτά, μέσω μιας τροπολογίας με αστερίσκο, με την οποία απαιτούμε τη χορήγηση 72 εκατομμυρίων ευρώ επιπλέον για την κατηγορία 4, με άμεση αναφορά στο Αφγανιστάν και το Παγκόσμιο Ταμείο για την Υγεία. Καταρτίσαμε αυτή την πρόταση σε συνδυασμό – όσο ήταν δυνατό – με τις προτεραιότητες των δύο επιτροπών μας, δηλαδή της Επιτροπής Εξωτερικών Υποθέσεων, Δικαιωμάτων του Ανθρώπου, Κοινής Ασφάλειας και Αμυντικής Πολιτικής και της Επιτροπής Ανάπτυξης και Συνεργασίας. Είμαι της άποψης ότι αυτό θα είναι το κύριο θέμα των διαπραγματεύσεων με το Συμβούλιο μεταξύ πρώτης και δεύτερης ανάγνωσης. Είναι ένα θέμα που πρέπει να επιλυθεί, αν θέλουμε να πετύχουμε έναν αποδεκτό ρόλο στις εξωτερικές δράσεις της ΕΕ. Το ίδιο ισχύει και για την κοινή εξωτερική πολιτική και πολιτική ασφαλείας. Είναι απαράδεκτο η εργασία να επικεντρώνεται όλο και περισσότερο από τις διοικητικές δαπάνες στις λειτουργικές δραστηριότητες, χωρίς ωστόσο το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο να διαθέτει την απαιτούμενη επιρροή στον προϋπολογισμό ως προς τις συνήθεις εξωτερικές σχέσεις. Για τον λόγο αυτόν, επιλέξαμε να χορηγήσουμε στην ΚΕΠΠΑ το ελάχιστο ποσό των 30 εκατομμυρίων, συν δέκα εκατομμύρια, τα οποία εντούτοις έχουμε χορηγήσει μέσω του προγράμματος CARDS, προκειμένου να δημιουργηθεί η κοινοτική αστυνομική δύναμη στη Βοσνία. Πιστεύω ότι αυτό είναι ένα ζήτημα το οποίο πρέπει να συζητήσουμε πολύ προσεκτικά μεταξύ της πρώτης και της δεύτερης ανάγνωσης. Εν κατακλείδι, θα ήθελα να πω ότι αυτός είναι ο τελευταίος προϋπολογισμός της Ευρωπαϊκής Ένωσης των Δεκαπέντε. Συνεπώς, όπως είναι φυσικό, η έναρξη της προετοιμασίας για τη διεύρυνση ήταν η απόλυτη προτεραιότητα ακόμα και σε αυτόν τον προϋπολογισμό. Είμαι ιδιαίτερα ικανοποιημένος που μπορώ σήμερα να πω ότι επιλύσαμε τα περισσότερα προβλήματα που δημιουργεί η διεύρυνση, και ότι πετύχαμε ευρεία συναίνεση ως προς την επίλυσή τους. Όλες οι πολιτικές ομάδες, όπως και όλα τα μέλη των εθνικών αντιπροσωπειών, έπαιξαν τον ρόλο τους. Νομίζω ότι αυτό ακριβώς αποτελεί ενδεχομένως τη μεγαλύτερη επιτυχία του φετινού εγχειρήματος. Μπορέσαμε να χειριστούμε μόνοι μας αρκετά σημεία, επιφέροντας έτσι βελτίωση στο έργο που πραγματοποιείται στο εσωτερικό του ίδιου του Κοινοβουλίου. Κατέβαλα μεγάλες προσπάθειες προκειμένου να επιτευχθεί καλύτερος διάλογος με τις επιτροπές. Τώρα, ο διάλογος ανάμεσα στην Επιτροπή Προϋπολογισμών, αφενός, και τις επιτροπές και τους εισηγητές επί του προϋπολογισμού, αφετέρου, πραγματοποιείται με τη μορφή μιας μόνιμης, πρακτικά, διαδικασίας, η οποία ξεκινά την άνοιξη, με τις κατευθυντήριες γραμμές, περιλαμβάνει το νέο έργο που πραγματοποίησαν φέτος οι ειδικές ομάδες εργασίας για την παρακολούθηση του φετινού προϋπολογισμού, και ολοκληρώνεται με τις τροπολογίες που προηγούνται της πρώτης ανάγνωσης. Ως εκ τούτου, είμαι της γνώμης ότι καταφέραμε να αποκλιμακώσουμε την παραδοσιακή διαμάχη μεταξύ επιτροπών και Επιτροπής Προϋπολογισμών, κατά την οποία οι μεν επιτροπές πιστεύουν ότι η Επιτροπή Προϋπολογισμών δεν δείχνει αρκετή προσοχή στις πολιτικές τους προτεραιότητες, η δε Επιτροπή Προϋπολογισμών συχνά θεωρεί ότι οι επιτροπές πασχίζουν για εξωπραγματικές δημοσιονομικές απαιτήσεις. Φέτος, προχωρήσαμε ακόμα πιο μακριά, κυρίως όσον αφορά τον κατά παράδοση προβληματικό τομέα, που είναι γνωστός ως χορηγούμενα ποσά Α30 σε διάφορους ευρωπαϊκούς οργανισμούς. Φέτος, μέσω της στενής συνεργασίας με τις επιτροπές και τις πολιτικές Ομάδες, είχαμε τη δυνατότητα να υποβάλουμε μια ομόφωνη πρόταση της Επιτροπής Προϋπολογισμών. Όπως γνωρίζετε, μεταρρυθμίσαμε επίσης τη συζήτηση επί του προϋπολογισμού, το μεγαλύτερο μέρος της οποίας διεξήχθη ήδη κατά τη συνεδρίαση του Σεπτεμβρίου. Αυτό ήταν ένα πείραμα, το οποίο νομίζω ότι πέτυχε, ωστόσο υπάρχουν, αναμφίβολα, περιθώρια για περαιτέρω βελτίωση. Παρόλες τις βελτιώσεις, εξακολουθώ να μην είμαι ικανοποιημένος. Στο σημείο αυτό, θα ήθελα να απευθύνω μήνυμα σε όλους τους συναδέλφους μας στη Συνέλευση. Νομίζω ότι είναι παράλογο να μονιμοποιούμε ένα σύστημα το οποίο περιλαμβάνει ένα μακροπρόθεσμο σχέδιο προϋπολογισμού με τόσο ανελαστικές αρχές ως προς τα ανώτατα όρια του τομεακού προϋπολογισμού, όπως αυτές που έχουμε αυτή τη στιγμή. Τώρα, στη μέση της περιόδου κατάρτισης του προϋπολογισμού, οι αρχές αυτές προκαλούν έναν αυξανόμενο αριθμό συστημάτων, τα οποία κινδυνεύουν να καταστήσουν εντελώς χαοτική τη μεθοδολογία κατάρτισης του προϋπολογισμού. Ήδη κατά τη φετινή διαδικασία του προϋπολογισμού, η Επιτροπή μας απέστειλε προτάσεις για τη χρησιμοποίηση του μέσου ευελιξίας σε τρεις περιπτώσεις. Στη συνεννόηση του Ιουλίου συμφωνήσαμε σε μια ορθότερα σχεδιασμένη χρήση αυτού που κανονικά θα έπρεπε να αποτελεί αποθεματικό έκτατης ανάγκης. Επιλύσαμε το πρόβλημα της Επιτροπής όσον αφορά την απόκτηση επαρκών ανθρώπινων πόρων ενόψει της διεύρυνσης, μέσω ενός περίπλοκου μοντέλου αρχικής ιδιαίτερης επιβάρυνσης, πράγμα που σημαίνει ότι εντοπίσαμε τους ανεκτέλεστους πόρους για το τρέχον έτος, τους οποίους χρησιμοποιήσαμε για την κάλυψη δαπανών οι οποίες διαφορετικά θα μετακυλούσαν στο 2003. Μόλις σήμερα, σε συνεννόηση με το Συμβούλιο, συμφωνήσαμε για άλλο ένα μέσο ευελιξίας, το Ταμείο Αλληλεγγύης της ΕΕ, που προορίζεται για την αντιμετώπιση των επιπτώσεων των φυσικών καταστροφών, κτλ. Ωστόσο, τώρα πρέπει να αναρωτηθούμε πόσα τέτοια μέσα ευελιξίας και πόσες λύσεις θα χρειαστούν μέχρι να συνειδητοποιήσουμε ευρέως ότι η όλη μεθοδολογία κατάρτισης του προϋπολογισμού χρειάζεται μεταρρύθμιση προκειμένου να καταστεί περισσότερο ευέλικτη."@el8 "Mr President, let me start by thanking my colleagues, particularly those on the Committee on Budgets, and the Committee on Budgets’ secretariat. They have done a fantastic job with this budget and I think this is an excellent opportunity to draw attention to the incredibly hard work carried out by staff in this context. I would also like to thank the Commission and the Council, who through a long line of trialogues, conciliation, working groups and other contacts have helped to ensure that we now have a good draft budget for 2003 to vote on. I would also like to emphasise that on the vast majority of points we in the Committee on Budgets have reached broad agreement, which is naturally also an enormous strength for Parliament. The Committee on Budgets has also chosen which side it is on. We have chosen to consciously exceed the ceilings within budget categories, partly to demonstrate the absurdity of the current locked system. I will return to this when giving more detailed reasons. Note that I am not looking to abolish the budget ceilings. I am not arguing that we should abandon the demand for budgetary restrictions. However, there must be something in between total abandonment and what we are living with at the moment, a rigid planned economy locked for seven years. I hope that in the future it will also go without saying that the codecision model must apply to the budget agricultural policy, and that the EU’s expenses must be included in the budget the European Development Fund. This is an important area which I hope we can continue to discuss in the years ahead. I would now like to mention a more general problem before going into the various budget headings, namely the implementation of the EU’s budget. This is becoming a serious problem. We cannot go back to the citizens, the taxpayers, year after year and tell them that every year we take EUR 15 billion from them which we then pay back to their grateful ministers of finance. I believe that major work is needed on this issue if the Union is to gain credibility for its policies and its budget and if we are to be able to live up to all the promises we make through the budget. We must quite simply simplify the administration of the structural funds, which we can start doing right now in the current period. We have Commissioner Barnier’s word on this, while of course we can be even more radical ahead of the coming programme period. I also believe that we must improve the entire process when starting new multi-annual programmes. Time after time we are told that when multi-annual programmes are starting their third or fourth programme period we are now in the Sixth Framework Programme for Research and Technological Development, the third LIFE programme, etc. a whole year is often needed in order to start up activities at the beginning of a new period. This is completely preposterous. It sometimes means having to compress work intended to take five years into four years in practice. A third area where I think we have to achieve an improvement in implementation and simplification is staff issues. This year we decided not to use flexibility for new posts in the Commission. This does not mean that these posts are not needed. In the long term I believe there will be a demand for more posts, partly to operate the new, more decentralised organisation in the external service, but of course this means that the Commission must thoroughly demonstrate that it is working effectively, that reform of the Commission is being carried out, that more efficient management is having an impact, and that, for example, the second step in what is known as the RELEX reform is really being carried out. Without these efforts it will be hopeless to argue for more Commission posts, even if we are convinced that they really are necessary in the long term. I would now briefly like to address some of the actual problems in each budget area. When it comes to agricultural policy, heading 1, the committee has for many years argued for a fundamental change, the development of agricultural policy. As a demonstration we have even decided to exceed the budget ceiling by EUR 20 million for sub-heading 1b, rural development, to indicate our position in this respect. We consider namely that in the future, money, especially the excess money under heading 1, should be switched to the more proactive rural development policy. We also propose that subsidies for the export of live animals should be reduced and accounted for separately. This will clearly show how much money is actually being spent on live animal exports. By the way, it will be very interesting to see whether the governments which have criticised animal transport, etc. now really seize the opportunity to follow Parliament’s line. Everything we are proposing is in line with the Commission’s proposal for a mid-term review, even if in the resolution we have chosen to call it development of agricultural policy rather than reform. Heading 2: the Structural Funds. I have already mentioned the problem with implementation. Therefore I will now only briefly take up the fisheries question. I fully understand that in the current situation the Danish Presidency is prioritising enlargement. This is the most important political question but nevertheless, fisheries policy must also be reformed. The EU must create sustainable fishing which can survive in the long term. While awaiting concrete proposals we have chosen to do two things. Firstly we maintain that last year’s promise of a further EUR 27 million to convert the Spanish and Portuguese fishing fleets will be met. At the same time we have chosen not to adopt a position on how this is to be funded in detail, we will return to that at a later date. When it comes to the budget item for fisheries reform we have chosen to set up such a budget item but not to allocate concrete amounts to it. It will be a ‘memorandum item’. I would like to begin with some fundamental reflections on the EU’s budgetary system. I have to say that after having worked on this budget for approximately ten months, I am of the firm opinion that the EU’s budgetary system is in need of major reform. We will gain a number of improvements in the form of the new Financial Regulation. There will also be a number of improvements in the form of the ABB system, the system of activity-based budgeting. In heading 3, internal policies, I would mainly like to mention information policy. We do not accept the Council’s and the Commission’s proposal for comprehensive slimming down of information policy. On the contrary, we think that the union needs better support among its citizens. Here information is a necessary lubricant. Despite this, however, we are moving the money and our priority is clear, what matters is enlargement and the future of the EU. I would also like to point to the external authorities, the agencies Here we have taken a more restrictive line. We have followed the Council’s draft budget in the vast majority of cases. This is because the Member States are on the boards of these agencies and should therefore reasonably take the consequences of these agencies’ needs into account in the Council’s own budget proposal. Unfortunately we have to say that this is not always the case. Therefore I believe that this is a matter we will need to discuss somewhat in the future. When it comes to pilot projects and preparatory measures, I think we have achieved a very good dialogue with the Commission on their implementation. We are now launching some new ideas, including an idea for a pilot project for co-operation between small and medium-sized companies in the EU, not only with the candidate countries but also with countries such as Russia, countries in the Balkans and in North Africa, which I believe will be very important. Finally, I would like to concentrate on heading 4, external policies. Ever since I entered Parliament in 1999 we have been forced to fight the same battle in this area every year. The Council and the Commission propose major new initiatives. This has concerned the Balkans and Serbia. This year it is Afghanistan and the Global Health Fund, support to the fight against AIDS and other poverty-related illnesses in the developing world. No one takes responsibility, however, for allocating the resources needed. I think this is absurd. The budget ceiling is simply too low. Costs have increased every year without any new resources being allocated. This year we have chosen to exceed the ceiling but to do it openly by means of an asterisk amendment, where we demand EUR 72 million more for heading 4 with direct reference to Afghanistan and the Global Health Fund. We have built this proposal as far as possible on a combination of priorities from our two committees here, the Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy and the Committee on Development and Cooperation. I believe this is what will be the main point in negotiations with the Council between the first and the second reading. It must be resolved if we are to achieve an acceptable role for the EU’s external actions. This also applies to the common foreign and security policy. It is unacceptable that this work is increasingly sliding over more and more from administrative expenses to operational activities but without the influence on the budget which the European Parliament in ordinary external relations. For this reason we have chosen to set the CFSP grant at the minimum level, 30 million, plus 10 million but we have allocated this through the Cards programme in order to be able to establish the European police task force in Bosnia. I believe this is an issue which we must discuss very carefully between the first and the second readings. To conclude, I would like to say that this is the last budget for an EU with 15 Member States. Therefore, of course, starting to prepare for enlargement has clearly been the utmost priority even in this budget. I am particularly pleased to be able to say that we have resolved the majority of the problems with enlargement. We have resolved them in broad agreement. All the political groups have played their part, as have members from all the national delegations. I think this feels like possibly the greatest success of this work this year. We have been able to tackle a number of points ourselves by improving the internal work of Parliament itself. I have put a great deal of effort into obtaining a better dialogue with the committees. Now, dialogue between, on the one hand, the Committee on Budgets and, on the other hand, the committees and their rapporteurs for the budget takes place as a practically permanent process, beginning with the guidelines in the spring, including the new work carried out this year with special working groups to monitor this year’s budget and extending to the amendments ahead of the first reading. I therefore believe that we have reduced the traditional conflict where the various committees do not think that the Committee on Budgets is paying sufficient attention to their political priorities and where the Committee on Budgets in turn has often considered that the committees are fighting for unrealistic budgetary demands. This year we have come further than before, not least when it comes to the traditionally problematic section on what are known as the A30 grants to various European organisations. This year through close cooperation with the committees and the political groups we have been able to submit a unanimous proposal from the Committee on Budgets. As you know, we have also reformed the budget debate and have already held the major budget debate at the September sitting. This was an experiment which I think worked well but there is no doubt that it can be improved further. Despite these improvements I am still not satisfied. Here I would like to send a signal to our colleagues in the Convention. I think that it is unreasonable to make permanent a system involving a long-term budget plan which has such rigid principles for sectoral budget ceilings as those we are living with at the moment. Now, only halfway through the budget planning period, they are giving rise to an increasing number of ad hoc systems which risk making the budgeting methodology completely confusing. During this year’s budget process we have already received proposals from the Commission on use of the flexibility instrument in three cases. In the July conciliation we agreed on more planned use of something which should really be an emergency reserve. We have solved the Commission’s problem of obtaining sufficient personnel resources ahead of enlargement by means of a complicated model of frontloading, which means that we hunt down unused resources for the current year and use them for costs which would otherwise have fallen in 2003. Just today in conciliation with the Council we agreed on another new flexibility instrument, the EU Solidarity Fund, to deal with the effects of natural disasters, etc. Now, however, we have to ask ourselves how many such flexibility instruments and how many ad hoc solutions we will need before we realise on a wide front that the entire budgeting methodology needs reforming and to become more flexible."@en3 "Señor Presidente, permítame en primer lugar dar las gracias a mis colegas, en particular a los de la Comisión de Presupuestos y a la Secretaría de la Comisión de Presupuestos. Han realizado un trabajo excelente y creo que ésta es una oportunidad magnífica para valorar el duro trabajo que lleva a cabo el personal en este contexto. Asimismo, me gustaría dar las gracias a la Comisión y al Consejo, que a través de un dilatado diálogo tripartito, la conciliación, grupos de trabajo y otros contactos han ayudado a garantizar que tengamos un buen proyecto de presupuesto para 2003 sobre el que votar. Me gustaría hacer hincapié, también, en el hecho de que en la Comisión de Presupuestos hemos alcanzado un amplio acuerdo en la gran mayoría de los puntos, lo cual le proporciona una enorme fuerza al Parlamento. La Comisión de Presupuestos también ha decidido de qué lado está. Hemos decidido superar deliberadamente los límites máximos de categorías presupuestarias, en parte para demostrar el carácter absurdo del sistema bloqueado actual. Volveré a este punto cuando dé razones más detalladas. Sepan que no pretendo abolir los límites máximos presupuestarios. No sostengo que deberíamos abandonar la exigencia de restricciones presupuestarias. No obstante, tiene que haber un punto intermedio entre el abandono total y lo que vivimos actualmente, una rígida economía planificada y bloqueada durante siete años. Espero que en el futuro no será necesario señalar que el modelo de codecisión debe aplicarse a la del presupuesto la política agrícola, y que los gastos de la UE deben incluirse en el presupuesto el Fondo Europeo de Desarrollo. Ésta es un área importante sobre la que espero que sigamos debatiendo en los años venideros. Antes de pasar a las distintas rúbricas, me gustaría mencionar un problema más general, esto es, la ejecución del presupuesto de la UE. Esto se está convirtiendo en un problema grave. No podemos presentarnos ante los ciudadanos, los contribuyentes, año tras año, y decirles que cada año nos entregan 15 000 millones de euros, que posteriormente devolvemos a sus agradecidos Ministros de Finanzas. Creo que hay mucho trabajo por hacer respecto a esta cuestión si queremos que la Unión gane credibilidad en cuanto a sus políticas y su presupuesto y si queremos cumplir todas las promesas que hacemos a través del presupuesto. Sencillamente, debemos simplificar la administración de los fondos estructurales, algo que podemos empezar a hacer ahora mismo, en el período actual. Tenemos la palabra del Comisario Barnier con respecto a esta cuestión, aunque, por supuesto, podemos ser incluso más radicales antes del próximo período de programación. Asimismo, creo que debemos mejorar todo el proceso cuando pongamos en marcha nuevos programas plurianuales. Una vez tras otra, se nos dice que cuando los programas multianuales comienzan su tercer o cuarto período –actualmente, estamos en el Sexto Programa Marco de Investigación y Desarrollo Tecnológico, la tercera fase del programa LIFE, etc.– a menudo se necesita todo un año para poder comenzar las actividades al principio de un nuevo período. Esto resulta completamente ridículo. En ocasiones, significa que, en la práctica, debemos realizar en cuatro años el trabajo que, en teoría, iba a realizarse en cinco. Un tercer campo en el que creo que tenemos que conseguir una mejora en cuanto a la ejecución y la simplificación son las cuestiones de personal. Este año, decidimos no usar la flexibilidad para crear nuevos puestos en la Comisión. Esto no significa que no se necesiten esos puestos. A la larga, creo que habrá una demanda de más puestos, en parte para que funcione la nueva organización, más descentralizada en el servicio externo, pero por supuesto esto supone que la Comisión debe demostrar claramente que está funcionando de forma eficaz, que se está llevando a cabo la reforma de la Comisión, que la gestión más eficaz está surtiendo efecto y que, por ejemplo, realmente se está llevando a cabo el segundo paso de lo que se denomina reforma Relex. Sin estos esfuerzos, no se podrá argumentar a favor de la creación de nuevos puestos en la Comisión, aunque estemos convencidos de que resultan realmente necesarios a largo plazo. A continuación, me gustaría tratar algunos de los problemas en cada campo presupuestario. En cuanto a la política agrícola, rúbrica 1, la comisión ha abogado por un cambio fundamental, el desarrollo de la política agrícola. Como prueba de ello, hemos decidido superar el límite máximo presupuestario en 20 millones de euros para la subrúbrica 1b, desarrollo rural, para mostrar nuestra postura. Creemos que en el futuro, los fondos, especialmente los fondos sobrantes bajo la rúbrica 1, deberían destinarse a la política de desarrollo rural más activa. Asimismo, proponemos que se reduzcan las subvenciones a la exportación de animales vivos y que se contabilicen por separado. Esto mostrará claramente cuánto dinero se gasta de hecho en las exportaciones de animales vivos. A propósito, será interesante ver si los Gobiernos que han criticado el transporte de animales, etc. aprovechan realmente la oportunidad para seguir la línea del Parlamento. Todo lo que proponemos está en consonancia con la propuesta de la Comisión para una revisión intermedia, aunque en la resolución hayamos decidido hablar de desarrollo de la política agrícola en lugar de reforma. Rúbrica 2: Fondos estructurales. Ya he mencionado el problema que hay con la ejecución. Por tanto, afrontaré brevemente la cuestión de la pesca. Comprendo bien que en la situación actual la Presidencia danesa esté dando prioridad a la ampliación. Ésta es la cuestión política más importante, pero, no obstante, la política de pesca también debe ser reformada. La UE debe crear una pesca sostenible que pueda sobrevivir a largo plazo. Mientras se formulan propuestas concretas, hemos optado por hacer dos cosas. En primer lugar, mantenemos que se cumplirá la promesa del año pasado de 27 millones de euros para la conversión de las flotas pesqueras española y portuguesa. Al mismo tiempo, hemos decidido no adoptar una postura respecto a cómo se financiará esto, volveremos a esta cuestión más adelante. En lo que se refiere a la partida presupuestaria para la reforma pesquera, hemos decidido crear dicha partida, pero no asignarle una cantidad concreta. Será una «partida pro memoria». Me gustaría comenzar con algunas reflexiones fundamentales sobre el sistema presupuestario de la UE. Debo decir que tras haber trabajado en este presupuesto durante aproximadamente diez meses, estoy convencido de que el sistema presupuestario de la UE necesita perentoriamente una reforma sustancial. Conseguiremos una serie de mejoras con el nuevo Reglamento Financiero. También habrá mejoras con el sistema basado en la gestión por actividad. En la rúbrica 3, políticas internas, me gustaría mencionar la política de información. No aceptamos la propuesta del Consejo y la Comisión para una reducción global de la política de información. Por el contrario, creemos que la Unión necesita más apoyo de sus ciudadanos. En este campo, la información es un lubricante necesario. A pesar de ello, no obstante, reasignaremos los fondos y nuestra prioridad está clara, lo que importa es la ampliación y el futuro de la UE. También me gustaría hablar de las autoridades externas, las agencias. En este punto hemos optado por una línea más restrictiva. Hemos seguido el proyecto de presupuesto del Consejo en la inmensa mayoría de los casos. Esto se debe a que los Estados miembros forman parte de los consejos de estas agencias, por lo que deberían considerar de forma razonable las necesidades de estas agencias en el proyecto de presupuesto del propio Consejo. Desgraciadamente, tenemos que manifestar que éste no siempre es el caso. Por tanto, creo que es una cuestión que tendremos que discutir en el futuro. En lo que se refiere a proyectos piloto y medidas preparatorias, creo que hemos conseguido un buen nivel de diálogo con la Comisión respecto a su ejecución. Actualmente estamos lanzando nuevas ideas, como la de un proyecto piloto para la cooperación de pequeñas y medianas empresas de la UE, no sólo con los países candidatos, sino también con países como Rusia y países de los Balcanes y del norte de África, lo cual considero bastante importante. Por último, me gustaría centrarme en la rúbrica 4, políticas exteriores. Desde que entré a formar parte del Parlamento en 1999, nos hemos visto obligados a librar la misma batalla en este campo todos los años. El Consejo y la Comisión proponen nuevas iniciativas importantes. Esto ha afectado a los Balcanes y Serbia. Este año, se trata de Afganistán y el Fondo Mundial para la Salud , el apoyo a la lucha contra el sida y otras enfermedades debidas a la pobreza en el mundo en desarrollo. Nadie se responsabiliza, no obstante, de asignar los recursos necesarios. Creo que esto es absurdo. El límite máximo presupuestario es, sencillamente, demasiado bajo. Los costes han aumentado cada año sin que se hayan asignado nuevos recursos. Este año hemos elegido superar el límite máximo, pero haciéndolo abiertamente, mediante una enmienda asterisco, en la que pedimos 72 millones de euros más para la rúbrica 4, en referencia directa a Afganistán y el Fondo Mundial para la Salud. Hemos formulado esta propuesta en la medida de lo posible según una combinación de las prioridades de nuestras dos comisiones en este campo, la Comisión de Asuntos Exteriores, Derechos Humanos, Seguridad Común y Política de Defensa y la Comisión de Desarrollo y Cooperación. Creo que éste será el principal punto de las negociaciones con el Consejo entre la primera y la segunda lectura. Debe resolverse si queremos conseguir que las acciones exteriores de la UE desempeñen un papel aceptable. Esto también resulta aplicable a la Política Exterior y de Seguridad Común. Es inaceptable que esta labor se deslice cada vez más de gastos administrativos a actividades operativas, pero sin la influencia en el presupuesto que el Parlamento Europeo en las relaciones exteriores ordinarias. Por esta razón, hemos decidido fijar la subvención para la PESC en el nivel mínimo, 30 millones, más 10 millones que hemos asignado a través del programa CARDS para poder establecer una Misión de Policía de la Unión Europea en Bosnia. Creo que ésta es una cuestión que deberíamos discutir cuidadosamente entre la primera y la segunda lectura. Para terminar, deseo señalar que éste es el último presupuesto para una Unión Europea con 15 Estados miembros. Por tanto, iniciar los preparativos para la ampliación ha sido claramente la principal prioridad incluso en este presupuesto. Me complace particularmente poder decir que hemos resuelto la mayoría de los problemas de la ampliación. Los hemos resuelto además con un amplio acuerdo. Todos los grupos políticos han podido ejercer su papel, así como los miembros de todas las delegaciones nacionales. Creo que, posiblemente, éste es el mayor logro en lo que se refiere a esta labor este año. Nosotros mismos hemos podido afrontar una serie de cuestiones mediante la mejora del trabajo interno del propio Parlamento. He puesto un gran empeño en conseguir un mejor diálogo entre las comisiones. Actualmente, el diálogo entre la Comisión de Presupuestos y las demás comisiones y sus ponentes para el presupuesto tiene lugar como un proceso prácticamente permanente, del que forman parte las orientaciones proporcionadas en primavera, el nuevo trabajo realizado este año con grupos de trabajo especiales para supervisar el presupuesto de este ejercicio y las enmiendas para la primera lectura. Creo, por tanto, que hemos reducido el conflicto tradicional en el que las distintas comisiones no creen que la Comisión de Presupuestos preste suficiente atención a sus prioridades políticas y en el que la Comisión de Presupuestos, a su vez, considera que las comisiones luchan por demandas presupuestarias poco realistas. Este año hemos avanzado más que otros y no en menor medida en lo que se refiere a la sección, tradicionalmente problemática, de las llamadas ayudas A30 a distintas organizaciones europeas. Este año, gracias a la estrecha colaboración con las comisiones y los grupos políticos, la Comisión de Presupuestos ha podido presentar una propuesta unánime. Como bien saben, también hemos reformado el debate presupuestario y ya mantuvimos un debate presupuestario importante en la sesión de septiembre. Este experimento tuvo un resultado positivo, en mi opinión, aunque, indudablemente, todavía puede mejorarse. A pesar de estas mejoras no estoy satisfecho. En este punto, me gustaría enviar una señal a nuestros colegas de la Convención. Creo que no es razonable hacer permanente un sistema que incluye una perspectiva financiera a largo plazo con principios tan rígidos para los topes presupuestarios sectoriales como los actuales. Ahora, en mitad del período de planificación presupuestaria, están dando origen a un número cada vez mayor de sistemas que corren el riesgo de hacer la metodología presupuestaria completamente confusa. Durante el proceso presupuestario de este año ya hemos recibido propuestas de la Comisión para el uso del instrumento de flexibilidad en tres casos. En la conciliación de julio acordamos un uso más planificado de algo que realmente debería ser una reserva de emergencia. Hemos resuelto el problema de la Comisión respecto a la obtención de suficientes recursos de personal antes de la ampliación mediante un complejo modelo de distribución anticipada ( de la financiación, lo que supone que tenemos que buscar recursos no empleados en el ejercicio actual y utilizarlos para costes que de otra forma habrían entrado en 2003. Hoy, en la conciliación con el Consejo, se llegó a un acuerdo sobre un nuevo instrumento de flexibilidad, el Fondo de Solidaridad de la UE, destinado a subsanar los efectos de los desastres naturales, etc. No obstante, debemos preguntarnos cuántos instrumentos de flexibilidad y cuántas soluciones harán falta hasta que nos demos cuenta de que la metodología presupuestaria necesita ser reformada en su totalidad y flexibilizarse."@es12 "Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi kiittää kollegoitani, erityisesti budjettivaliokunnan jäseniä ja budjettivaliokunnan sihteeristöä. Nämä ovat tehneet loistavaa työtä talousarvion parissa, ja tämä on mielestäni loistava tilaisuus korostaa, kuinka kovasti nämä ihmiset ovat työskennelleet asian parissa. Haluaisin kiittää myös komissiota ja neuvostoa, jotka ovat useiden kolmikantakokousten, neuvottelujen, työryhmien ja muiden yhteyksien avulla auttaneet varmistamaan, että voimme äänestää hyvästä varainhoitovuoden 2003 talousarviota koskevasta esityksestä. Haluaisin myös korostaa, että budjettivaliokunta on päässyt yhteisymmärrykseen lähes kaikista kohdista, mikä tietenkin vahvistaa erityisesti myös parlamentin asemaa. Budjettivaliokunta on myös valinnut oman kantansa. Olemme tietoisesti päättäneet ylittää talousarvion luokan enimmäismäärät osittain sen vuoksi, että saisimme näin tuotua esille nykyisen lukitun järjestelmän järjettömyyden. Palaan tähän asiaan, kun annan yksityiskohtaisempia selvityksiä. Pyytäisin huomioimaan, etten pyri poistamaan talousarviota koskevia enimmäismääriä. En väitä, että meidän olisi luovuttava talousarviota koskevista rajoituksista. Jonkinlaiseen kompromissiin pitäisi kuitenkin päästä rajoitusten täydellisen hylkäämisen ja nykyisen kaltaisen jäykän, seitsemäksi vuodeksi lukitun suunnitelmatalouden suhteen. Toivon, että jatkossa on itsestään selvää, että yhteispäätösmalli koskee talousarviota maatalouspolitiikkaa, ja että EU:n menojen on sisällyttävä talousarvioon Euroopan kehitysrahastoa koskevien menojen. Tämä on tärkeä asia, ja toivon, että voimme keskustella siitä tulevina vuosina. Ennen kuin ryhdyn käsittelemään eri budjettikohtia, haluaisin käsitellä erästä yleisempää ongelmaa, eli EU:n talousarvion toteuttamista. Siitä on muodostumassa vakava ongelma. Emme voi vuodesta toiseen sanoa kansalaisille ja veronmaksajille, että vaadimme heitä maksamaan vuosittain 15 miljardia euroa, jonka sitten maksamme takaisin heidän kiitollisille valtiovarainministereilleen. Uskon, että tämän asian parissa on tehtävä paljon töitä, jotta unionin toimintamalleihin ja talousarvioon suhtauduttaisiin vakavasti, ja jotta pystyisimme lunastamaan kaikki ne lupaukset, joihin talousarviossa sitoudumme. Meidän on selvästi yksinkertaistettava rakennerahastojen hallintoa, mihin voimme ryhtyä jo nykyisellä kaudella. Komission jäsen Barnier on luvannut toimia näin, vaikka voimme tietenkin olla radikaalimpiakin tulevan ohjelmakauden alkaessa. Uskon myös, että meidän on parannettava koko prosessia, kun aloitamme uusia monivuotisia ohjelmia. Kerta toisensa jälkeen meille kerrotaan, että kun monivuotisten ohjelmien kolmannet tai neljännet ohjelmakaudet alkavat – tällä hetkellä käynnissä on tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen kuudes puiteohjelma, Life-ohjelman kolmas vaihe ja niin edelleen – toimintojen aloittamiseen kuluu uuden kauden alussa usein kokonainen vuosi. Tämä on aivan järjetöntä. Joskus tämä merkitsee, että työ, jonka suorittamiseen on varattu viisi vuotta, joudutaankin käytännössä tekemään neljässä vuodessa. Mielestäni henkilöstöasiat ovat kolmas asia, jonka täytäntöönpanoa meidän on parannettava ja jota on yksinkertaistettava. Tänä vuonna päätimme olla käyttämättä joustoa luodaksemme uusia virkoja komissioon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö näitä virkoja tarvittaisi. Pitkällä aikavälillä uskon, että uusia virkoja tarvitaan, osittain ulkomaanedustuksen uuden, hajautetumman organisaation toteuttamiseksi. Komission on tietenkin pystyttävä osoittamaan, että se työskentelee tehokkaasti, että komission uudistus toteutetaan, että tehokkaampi hallinto johtaa tuloksiin ja että esimerkiksi yhteisön ulkopuolisiin maihin suunnattua yhteisön apua hallinnoivan toimialan uudistuksen toisen vaiheen toteuttaminen on todellakin käynnissä. Ilman näitä toimia komission virkojen lisäämistä on mahdotonta perustella, vaikka olemmekin vakuuttuneita siitä, että niitä todellakin tarvitaan pitkällä aikavälillä. Seuraavaksi haluan käsitellä lyhyesti joitakin todellisia ongelmia kullakin talousarvion alan. Maatalouspolitiikan eli otsakkeen 1 osalta valiokunta on monen vuoden ajan vaatinut perusteellista muutosta eli maatalouspolitiikan kehittämistä. Osoittaaksemme tämän, olemme jopa päättäneet ylittää maaseudun kehittämistä koskevan alaotsakkeen 1b enimmäismäärän 20 miljoonalla eurolla. Olemme nimittäin sitä mieltä, että erityisesti otsakkeen 1 ylimääräiset määrärahat pitäisi tulevaisuudessa siirtää ennaltaehkäisevään maaseudun kehittämispolitiikkaan. Ehdotamme myös, että vähennetään elävien eläinten vientitukia ja että niistä annetaan talousarviossa erillinen selvitys. Tämä osoittaa selvästi, kuinka paljon rahaa elävien eläinten vientitukiin todella käytetään. Lisäksi on todella kiinnostavaa saada tietää, ovatko hallitukset, jotka ovat muun muassa arvostelleet eläinten kuljetuksia, todella käyttäneet tilaisuutta hyväkseen ja noudattaneet parlamentin linjaa. Kaikki ehdottamamme asiat ovat yhteisymmärryksessä komission ehdottaman välitarkistuksen kanssa, vaikka käytämmekin päätöslauselmassa termiä maatalouspolitiikan kehittäminen uudistamisen sijasta. Seuraavaksi käsittelen otsaketta 2, eli rakennerahastoja. Olen jo maininnut toteuttamiseen liittyvän ongelman. Tämän vuoksi käsittelen nyt vain lyhyesti kalastusta koskevaa kysymystä. Ymmärrän täysin, että puheenjohtajavaltio Tanska korostaa tällä hetkellä laajentumista. Se on kaikkein tärkein poliittinen kysymys, mutta kalastuspolitiikkaa on siitä huolimatta uudistettava. EU:n on tehtävä kalastuksesta kestävää ja kalastuselinkeinon on säilyttävä hengissä pitkällä aikavälillä. Odotellessamme konkreettisia ehdotuksia olemme päättäneet tehdä kaksi asiaa. Ensiksikin toistamme viimevuotisen lupauksen siitä, että Espanjan ja Portugalin kalastuslaivaston uudelleenjärjestelyyn osoitetaan 27 miljoonaa euroa lisää. Emme ole kuitenkaan tässä vaiheessa ottaneet kantaa rahoituksen yksityiskohtiin, vaan palaamme asiaan myöhemmin. Kun kyse on kalastuspolitiikan uudistusta koskevasta budjettikohdasta, olemme päättäneet perustaa tällaisen budjettikohdan, muttemme osoita siihen konkreettisia määrärahoja. Kyse on "tiedoksi" merkittävästä kohdasta. Haluaisin aluksi ottaa esille muutamia EU:n talousarviojärjestelmään liittyviä perusasioita. Minun on todettava, että tehtyäni töitä tämän mietinnön parissa noin kymmenen kuukauden ajan, olen vakaasti sitä mieltä, että EU:n talousarviojärjestelmä vaatii perusteellista uudistusta. Uusi varainhoitoasetus parantaa tilannetta jo jonkin verran. ABB-järjestelmä, toimintoperusteinen budjetointijärjestelmä, parantaa myös tilannetta jonkin verran. Otsakkeesta 3, jossa käsitellään sisäisiä politiikkoja, haluaisin korostaa eniten tiedotuspolitiikkaa. Emme hyväksy neuvoston ja komission ehdotusta tiedotuspolitiikan merkittävästä supistamisesta. Olemme päinvastoin sitä mieltä, että unioni tarvitsee enemmän tukea kansalaisiltaan. Tuen saaminen edellyttää tiedottamista. Tästä huolimatta määrärahat siirretään, ja painopisteemme on selvä, tärkeintä on EU:n laajentuminen ja tulevaisuus. Haluan viitata myös ulkoisiin viranomaisiin, erillisvirastoihin. Suhtaudumme niihin pidättyväisemmin. Useimmissa tapauksissa olemme noudattaneet neuvoston talousarvioesitystä. Tämä johtuu siitä, että jäsenvaltiot ovat mukana näiden erillisvirastojen johtokunnissa ja niiden pitäisi sen vuoksi ottaa kohtuullisessa määrin huomioon näiden erillisvirastojen tarpeiden vaikutukset neuvoston omassa talousarvioehdotuksessa. Meidän on valitettavasti todettava, että näin ei aina tapahdu. Sen vuoksi uskon, että tästä asiasta on keskusteltava jonkin verran tulevaisuudessa. Olemme mielestäni päässeet erittäin hyvään vuoropuheluun komission kanssa pilottihankkeiden ja valmistelevien toimien täytäntöönpanosta. Esitämme nyt joitakin uusia ajatuksia, kuten ajatuksen pilottihankkeesta, joka koskee pk-yritysten välistä yhteistyötä EU:ssa niin ehdokasvaltioiden kuin sellaistenkin valtioiden kanssa kuin Venäjä, Balkanin ja Pohjois-Afrikan valtiot. Kyseinen yhteistyö on mielestäni erittäin tärkeää. Lopuksi haluaisin keskittyä otsakkeeseen 4, jossa käsitellään ulkoisia toimia. Siitä asti, kun minusta tuli parlamentin jäsen vuonna 1999, olemme joutuneet käymään saman taistelun joka vuosi. Neuvosto ja komissio ehdottavat merkittäviä uusia aloitteita. Niissä on ollut kyse Balkanista ja Serbiasta. Tänä vuonna kyse on Afganistanista ja Maailman terveysrahastosta sekä aidsin ja muiden köyhyyteen liittyvien sairauksien torjunnan tukemisesta kehitysmaissa. Kukaan ei kuitenkaan ota vastuuta tarvittavien määrärahojen myöntämisestä. Tämä on mielestäni järjetöntä. Enimmäismäärä on yksinkertaisesti liian alhainen. Kustannukset ovat kasvaneet joka vuosi, eikä se ole koskaan johtanut määrärahojen lisäämiseen. Tänä vuonna olemme päättäneet ylittää enimmäismäärän, mutta teemme sen avoimesti asteriskitarkistuksen avulla, jossa vaadimme 72 miljoonan euron lisäystä otsakkeeseen 4 viitaten suoraan Afganistaniin ja Maailman terveysrahastoon. Tämä ehdotus perustuu mahdollisimman tiiviisti kahden läsnä olevan valiokunnan, ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnan sekä kehitysyhteistyövaliokunnan painopistealueiden yhdistämiseen. Mielestäni tämä on tärkein kysymys neuvoston kanssa käytävissä neuvotteluissa ensimmäisen ja toisen käsittelyn välisenä aikana. Se on ratkaistava, jos haluamme saavuttaa EU:n ulkoisille toimille hyväksyttävän aseman. Tämä koskee myös yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Emme voi hyväksyä sitä, että työskentely siirtyy entistä enemmän hallintomenoista operationaalisiin toimiin, ilman että se vaikuttaa määrärahoihin, jotka Euroopan parlamentilla käytössään tavanomaisia ulkosuhteita hoitaessaan. Sen vuoksi olemme päättäneet pitää YUTP:n avustuksen mahdollisimman pienenä, 30 miljoonaa ja 10 miljoonan lisäys, mutta olemme jakaneet varat Cards-ohjelman avulla, jotta pystyisimme perustamaan eurooppalaiset poliisijoukot Bosniaan. Tästä on mielestäni keskusteltava hyvin huolellisesti ensimmäisen ja toisen käsittelyn välisenä aikana. Lopuksi haluaisin sanoa, että tämä on viimeinen talousarvio, joka koskee 15 jäsenvaltiosta koostuvaa EU:ta. Sen vuoksi laajentumisen valmistelun aloittaminen on tietenkin ollut tämän talousarvion kaikkein tärkein asia. Olen erityisen tyytyväinen voidessani todeta, että olemme ratkaisseet suurimman osan laajentumiseen liittyvistä ongelmista. Olemme ratkaisseet ne laajassa yhteisymmärryksessä. Kaikki poliittiset ryhmät ovat olleet mukana, kuten myös kaikkien kansallisten valtuuskuntien jäsenet. Tämä on mielestäni ehkä tämän vuoden työn suurin saavutus. Olemme itsekin pystyneet puuttumaan joihinkin kohtiin tehostamalla parlamentin sisäistä työskentelyä. Olen nähnyt paljon vaivaa parantaakseni valiokuntien kanssa käytävää vuoropuhelua. Nykyään budjettivaliokunta sekä valiokuntien ja niiden talousarviota koskevien lausuntojen valmistelijat käyvät vuoropuhelua lähes jatkuvana prosessina. Vuoropuhelu alkaa keväällä suuntaviivojen laatimisella, ja siihen on tänä vuonna kuulunut erityisten työryhmien kanssa tehty tämä vuoden talousarvion valvomiseen liittyvä uusi työ sekä ensimmäisessä käsittelyssä esitetyt tarkistukset. Sen vuoksi olemme mielestäni pienentäneet perinteistä ristiriitaa, joka on syntynyt, kun eri valiokunnat ovat olleet sitä mieltä, että budjettivaliokunnassa ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota niiden poliittisiin painopisteisiin, ja kun budjettivaliokunta vuorostaan on usein katsonut, että valiokuntien talousarviota koskevat vaatimukset eivät ole realistisia. Tänä vuonna olemme päässeet asioissa entistä pidemmälle, erityisesti perinteisesti vaikeasta osiosta, joka koskee luvun A-30 avustuksia, joita myönnetään erilaisille Euroopan järjestöille. Tänä vuonna budjettivaliokunta on pystynyt esittämään yksimielisesti hyväksytyn ehdotuksen tekemällä läheistä yhteistyötä valiokuntien ja poliittisten ryhmien kanssa. Kuten tiedätte, olemme uudistaneet myös talousarviota koskevaa keskustelua, ja laaja talousarviota koskeva keskustelu käytiin jo syyskuun täysistunnossa. Tämä kokeilu toimi mielestäni hyvin, mutta sitä voidaan varmasti vielä parantaa. Näistä muutoksista huolimatta, en ole vieläkään tyytyväinen. Haluaisin tässä lähettää terveiset valmistelukunnan kollegoillemme. Mielestäni on kohtuutonta laatia pysyvä järjestelmä, joka sisältää pitkän aikavälin budjettisuunnitelmia, joiden alakohtaisia enimmäismäärärahoja koskevat periaatteet säilyvät yhtä tiukkoina kuin tälläkin hetkellä. Nyt kun talousarvion laatimista koskeva jakso on vasta puolivälissä, useiden ad hoc -järjestelmien määrää lisätään, mikä saattaa tehdä talousarviomenettelystä todella sekavan. Jo tämän vuoden talousarviomenettelyn aikana komissio esitti meille joustovälineen käyttöä kolmessa tapauksessa. Heinäkuussa käydyissä neuvotteluissa pääsimme yksimielisyyteen sellaisten varojen suunnitelmallisesta käytöstä, joiden pitäisi todellisuudessa kuulua hätäapuvaraukseen. Olemme ratkaisseet komission ongelman, joka koskee riittävien henkilöresurssien hankkimista ennen laajentumista siten, että sovellamme monimutkaista etupainotusmallia. Tämä merkitsee sitä, että etsimme kuluvalle vuodelle tarkoitettuja käyttämättömiä määrärahoja ja käytämme niitä sellaisten kustannusten kattamiseen, jotka pitäisi muuten kattaa vuonna 2003. Juuri tänään neuvoston kanssa käymissämme neuvotteluissa sovimme, että toista uutta joustovälinettä, EU:n solidaarisuusrahastoa, käytetään muun muassa luonnonkatastrofien vaikutusten korjaamisen rahoittamiseen. Nyt meidän on kuitenkin kysyttävä itseltämme, kuinka monta tällaista joustovälinettä ja ad hoc -ratkaisua tarvitsemme, ennen kuin ymmärrämme täysin, että koko talousarviomenettelyä on uudistettava ja että siitä on tehtävä joustavampi."@fi5 ". Monsieur le Président, je souhaite tout d’abord adresser les remerciements les plus chaleureux à mes collègues, surtout à ceux de la commission des budgets, ainsi qu’au secrétariat de cette même commission. En effet, ils ont accompli un travail fantastique sur ce budget et j’estime qu’il s’agit là d’une bonne occasion pour souligner l’action admirable des fonctionnaires dans ce cadre. Un grand merci à la Commission et au Conseil également qui, par l’intermédiaire d’une longue série de trialogues, de conciliations, de groupes de travail et d’autres contacts, ont contribué à ce que nous maintenant un bon projet de budget 2003 sur lequel voter. Je souhaite également souligner que la grande majorité des points a fait l’objet d’un large consensus en commission des budgets, ce qui constitue naturellement un atout colossal pour le Parlement. La commission des budgets a également choisi son camp. Nous avons choisi de dépasser sciemment les plafonds de rubriques budgétaires, pour montrer notamment l'absurdité du système verrouillé actuel. Je reviendrai sur ce point et vous donnerai plus de détails. Veuillez observer que je ne cherche pas à supprimer les plafonds. Je n'argumente pas en faveur d'un relâchement de la discipline budgétaire. Il doit pourtant exister une voie médiane entre le laisser-aller total et l’économie planifiée septennale rigide et verrouillée qui prévaut actuellement ! J'espère que dorénavant, il sera évident que le modèle de codécision concerne du budget la politique agricole, et que les dépenses de l'Union doivent figurer dans le budget le Fonds européen de développement. Il s'agit d'un dossier important dont nous pourrons, je l'espère, continuer à discuter dans les années à venir. Permettez-moi d'évoquer un problème plus général avant d'examiner les différentes rubriques budgétaires, à savoir l'application du budget de l'Union. Ce problème est sur le point de devenir grave. Nous ne pouvons pas, année après année, revenir devant les citoyens, les contribuables, pour leur dire que nous leur prélevons annuellement 15 milliards d'euros avant de les reverser à leurs ministres des Finances reconnaissants. Je pense que ce dossier requiert des efforts d'envergure si l'Union veut que sa politique et son budget soient crédibles et si nous voulons respecter les engagements auxquels nous souscrivons à travers le budget. Nous devons tout simplement simplifier la gestion des fonds structurels, ce que nous pouvons d'ores et déjà commencer à faire pendant la période en cours. Nous avons la parole de M. Barnier à ce sujet, mais nous pouvons naturellement agir plus radicalement avant la période de programmation à venir. Je pense également que nous devons améliorer la totalité du processus quand nous lançons de nouveaux programmes pluriannuels. À chaque fois, on entend dire à propos de programmes pluriannuels entrant dans leur troisième ou quatrième période de programmation (nous en sommes maintenant au sixième programme-cadre de recherche et de développement technologique, au troisième programme Life, etc.) qu'il faut souvent une année complète avant de pouvoir commencer les travaux lorsqu'une nouvelle période débute. C'est absurde ! Ceci implique parfois de devoir faire en quatre ans des travaux prévus pour cinq années. Troisième domaine dans lequel j'estime que nous devons améliorer la mise en œuvre et simplifier : les questions de personnel. Cette année, nous avons décidé de ne pas recourir à la flexibilité pour les nouveaux postes à la Commission. Ce choix ne signifie pas que ces postes ne sont pas nécessaires. À terme, je crois que la Commission pourra demander des postes plus nombreux, notamment pour gérer la nouvelle organisation décentralisée du service de politique extérieure. La Commission devra toutefois clairement prouver qu'un travail efficace est accompli, que la réforme de la Commission est mise en place, que l'efficacité du management s'améliore et que, par exemple, la seconde étape de la réforme Relex est réellement appliquée. Sans ces efforts, il est vain de demander l'accroissement du nombre de postes de la Commission, même si nous sommes convaincus qu'ils sont réellement nécessaires à long terme. Permettez-moi maintenant de passer brièvement en revue certains problèmes concrets de chaque domaine du budget. En ce qui concerne la politique agricole, rubrique 1, la commission plaide depuis plusieurs années en faveur d'un changement fondamental, un développement de la politique agricole. Nous avons même, pour attirer l'attention, choisi de dépasser de 20 millions le plafond budgétaire de la rubrique 1B (développement rural) dans le but de souligner notre point de vue fondamental. Nous estimons en effet qu'il faut à l'avenir transférer les fonds (en particulier les fonds excédentaires de la rubrique 1) vers la politique rurale plus offensive. Nous proposons également que les subventions en faveur de l'exportation d'animaux vivants soient réduites et fassent l'objet d'une justification particulière. Les sommes effectivement versées pour l'exportation d'animaux vivants doivent ressortir clairement. Il sera d'ailleurs très intéressant de voir si les gouvernements, qui ont notamment critiqué les transports d'animaux, saisissent réellement l'opportunité de respecter la ligne du Parlement. Tout ce que nous proposons est conforme à la proposition de réexamen à mi-parcours présentée par la Commission, même si dans la résolution, nous choisissons l’appellation "développement de la politique agricole" plutôt que "réforme". Rubrique 2 : fonds structurels. J'ai déjà cité les problèmes de mise en œuvre. C'est pour cette raison que je n'évoquerai que très brièvement la question de la pêche. Je comprends très bien que la présidence danoise donne la priorité à l'élargissement dans la situation actuelle, il s'agit du dossier politique le plus important. Toutefois, la politique de la pêche doit elle aussi être réformée. L'Union doit créer une pêche durable capable de survivre à terme. Dans l'attente de propositions concrètes, nous avons décidé de faire deux choses. Premièrement, nous maintenons la promesse faite l'année dernière de verser 27 millions supplémentaires pour la restructuration des flottes en Espagne et au Portugal. Nous avons aussi choisi de ne pas nous prononcer sur une méthode de financement détaillée, nous reviendrons sur ce point. En ce qui concerne la ligne budgétaire consacrée à la réforme de la pêche, nous avons opté pour la création de cette ligne budgétaire sans la doter d'un montant concret. Ce sera une "ligne p.m.". Monsieur le Président, je souhaiterais commencer par quelques réflexions de principe concernant le système budgétaire de l’Union. En effet, je dois dire qu’après quelque dix mois de travail sur ce budget, je suis fermement convaincu que le système budgétaire a besoin d’une réforme globale. Nous obtiendrons quelques améliorations grâce au nouveau règlement financier et le système EBA (établissement du budget sur la base des activités) engendrera quelques progrès supplémentaires. À la rubrique 3, politiques internes, je citerai surtout la politique de l'information. Nous n'approuvons pas la proposition du Conseil et de la Commission de réduire fortement la politique de l'information. Nous estimons au contraire que l'Union a besoin d'un soutien plus fort parmi les citoyens. L'information constitue une aide nécessaire dans ce cadre. Au contraire, nous transférons des fonds et notre priorité est claire : il s'agit de l'élargissement et de l'avenir de l'Union européenne. Je souhaite également attirer l'attention sur les autorités externes, les agences. Nous avons dans ce cas opté pour une ligne restrictive. Nous avons suivi la proposition de budget du Conseil dans la grande majorité des cas. Ce choix repose sur le fait que les États membres sont représentés à la direction de ces agences et doivent par conséquent tenir correctement compte des besoins de ces autorités dans la proposition de budget du Conseil. Nous constatons malheureusement que ce principe ne fonctionne pas toujours. Je pense dès lors qu'il s'agit d'un dossier dont nous devrons discuter tôt ou tard. En matière de projets pilotes et de mesures préparatoires, je pense que le dialogue avec la Commission en matière de mise en œuvre a été très bon. Nous lançons maintenant quelques idées nouvelles, notamment celle d'un projet pilote de coopération entre petites et moyennes entreprises de l'Union, non seulement avec les pays candidats mais avec également des pays comme la Russie, les États des Balkans et d'Afrique du Nord. Je pense que ce projet prendra une importance considérable. Monsieur le Président, permettez-moi enfin de me concentrer sur la rubrique 4, les actions extérieures. Depuis mon entrée au Parlement européen en 1999, nous sommes contraints de participer à la même bataille chaque année. Le Conseil et la Commission proposent de nouvelles actions d'envergure. Les Balkans et la Serbie ont été concernés. Cette année, c'est au tour de l'Afghanistan et du Fonds mondial pour la santé, des subventions destinées à la lutte contre le sida et autres maladies liées à la pauvreté dans le tiers-monde. Pourtant, personne ne prend la responsabilité d'allouer les ressources requises. J'estime que c'est absurde. Le plafond budgétaire est tout simplement trop bas. Les dépenses ont augmenté chaque année sans que l'on ajoute de nouvelles ressources. Cette année, nous avons choisi de dépasser le plafond, mais de le faire ouvertement par le biais d'un amendement astérisque dans lequel nous réclamons 72 millions d'euros supplémentaires pour la rubrique 4, avec référence directe à l'Afghanistan et au Fonds mondial pour la santé. Nous avons élaboré cette proposition en combinant autant que possible les priorités de nos deux commissions, la commission des affaires étrangères, des droits de l'homme, de la sécurité commune et de la politique de défense et la commission du développement et de la coopération. Ce sera, je pense, le principal dossier des négociations avec le Conseil entre la première et la seconde lecture. Il faut le résoudre si nous voulons que les actions extérieures de l'Union jouent un rôle acceptable. Cette constatation s'applique également à la politique extérieure et de sécurité commune. Il est inacceptable que cette activité glisse de plus en plus de tâches administratives vers une action opérationnelle, mais sans l'influence budgétaire que le Parlement européen dans le cadre de cette activité extérieure ordinaire. C'est pour cette raison que nous avons choisi de mettre le montant alloué à la PESC au niveau minimal, 30 millions plus 10 millions que nous alloués au programme CARDS pour pouvoir mettre sur pied la force de police européenne en Bosnie. Il s'agit là d'un dossier que nous devons examiner avec beaucoup d’attention entre la première et la seconde lecture. Pour conclure, je souhaite indiquer que c'est le dernier budget d'une Union à 15 États membres. C'est pourquoi la préparation de l'élargissement dès ce budget constituait une priorité essentielle. Je me réjouis tout particulièrement de pouvoir affirmer que nous avons résolu la plupart des problèmes de l'élargissement. Nous les avons résolus moyennant un large consensus. Tous les groupes politiques ont participé, de même que tous les membres de toutes les délégations nationales. Je considère que c'est peut-être la réussite la plus significative obtenue dans le cadre de ce travail cette année. Nous avons nous-mêmes pu concrétiser certains points en améliorant le travail interne du Parlement. Je me suis énormément efforcé d’améliorer le dialogue avec les commissions. Maintenant, le dialogue entre la commission des budgets, d'une part, et les commissions et leur rapporteur budgétaire, d'autre part, fonctionne presque comme un processus permanent, des orientations du printemps aux propositions d'amendements précédant la première lecture, en passant par le nouveau travail accompli cette année avec des groupes de travail particuliers chargés du suivi du budget annuel en cours. J'estime par conséquent que nous avons cette année réduit le conflit traditionnel, dans le cadre duquel les différentes commissions estimaient que la commission des budgets ne tenait pas suffisamment compte de leurs priorités politiques, tandis que cette dernière à son tour considérait souvent que les commissions présentaient des exigences budgétaires par trop irréalistes. Cette année, nous sommes allés plus loin qu'auparavant, surtout en ce qui concerne le chapitre traditionnellement épineux des "crédits A-30" destinés aux différentes organisations européennes. Cette année, une étroite collaboration avec les commissions et les groupes politiques a permis à la commission des budgets de présenter une proposition unique. Comme vous le savez, nous avons également réformé le débat budgétaire et celui-ci a déjà eu lieu lors de la session de septembre. Je considère que cette expérience s'est bien déroulée mais on peut certainement encore l'améliorer. Monsieur le Président, malgré ces améliorations, je ne suis pas satisfait. Je souhaite ici envoyer un signal à nos collègues de la Convention. J'estime inapproprié de pérenniser un système de perspectives financières à long terme présentant des principes de plafonnement sectoriel aussi rigides que ceux que nous connaissons aujourd'hui. Après seulement la moitié de la période de planification budgétaire, ils engendrent de trop nombreux systèmes ad hoc qui risquent de rendre la procédure budgétaire totalement incompréhensible. Au cours du processus budgétaire de cette année, la Commission nous a déjà proposé à trois reprises d’utiliser l'instrument de flexibilité. Lors de la conciliation de juillet, nous avons convenu d’une meilleure planification en ce qui concerne l'utilisation d'un outil qui doit en réalité constituer une réserve de secours. Nous avons résolu les problèmes de la Commission en dégageant des ressources en personnel suffisantes dans la perspective de l'élargissement, en recourant à un modèle complexe de préfinancement. Celui-ci implique de retrouver des ressources inutilisées pour l'exercice en cours et de les affecter à des charges qu’il aurait normalement fallu supporter en 2003. Aujourd'hui même, dans le cadre d'une conciliation avec le Conseil, nous avons convenu d'un nouvel instrument de flexibilité supplémentaire, le Fonds de solidarité de l’Union européenne qui gérera les effets des catastrophes naturelles. Toutefois, nous devons maintenant nous poser la question suivante : de combien d'instruments de flexibilité de ce genre et de combien de solutions ad hoc aurons-nous besoin avant de réaliser clairement que la totalité de la procédure budgétaire doit être réformée et assouplie ?"@fr6 ". Signor Presidente, innanzi tutto vorrei ringraziare i colleghi, in particolare quelli della commissione per i bilanci, nonché il segretariato della stessa commissione. Tutti hanno svolto un ottimo lavoro sul bilancio e credo che questa sia un’eccellente occasione per attirare l’attenzione sull’incredibile mole di lavoro evasa dal personale in tale contesto. Vorrei anche ringraziare la Commissione e il Consiglio i quali, passando per una lunga serie di triloghi, conciliazioni, gruppi di lavoro e altre riunioni, hanno contribuito a fornirci un ottimo progetto di bilancio per il 2003 su cui votare. Vorrei anche sottolineare che, in commissione per i bilanci, è stato raggiunto un ampio assenso sulla stragrande maggioranza dei temi in gioco, il che naturalmente rappresenta anche un enorme punto di forza per il Parlamento. La commissione per i bilanci ha anche deciso da quale parte stare. Abbiamo scelto di superare volutamente i massimali di rubriche di bilancio, in parte per dimostrare l’assurdità dell’attuale sistema chiuso. Riprenderò quest’argomento quando ne esporrò con maggiore approfondimento i motivi. Si noti che non sto cercando di abolire i massimali di bilancio. Non sto sostenendo che dovremmo abbandonare la richiesta di restrizioni di bilancio. Tuttavia ci deve essere una via di mezzo fra l’abbandono totale e quanto stiamo accettando attualmente, ossia una gestione rigidamente pianificata e bloccata per sette anni. Spero che in futuro sarà anche assodato che il modello della codecisione dovrà applicarsi all’ bilancio la politica agricola, e che dovranno essere iscritte a bilancio le spese dell’Unione europea, compreso il Fondo europeo di sviluppo. E’ questo un ambito importante, del quale spero potremo continuare a discutere negli anni a venire. Prima di entrare nel merito delle varie rubriche di bilancio, vorrei citare un problema più generale, ossia quello dell’esecuzione del bilancio dell’Unione, che sta diventando un problema grave. Non possiamo, anno dopo anno, andare a dire ai cittadini, ai contribuenti, che ogni anno preleviamo loro 15 miliardi di euro per poi restituirli ai rispettivi, e grati, ministri delle Finanze. Credo che occorra intervenire pesantemente su questo problema, se si vuole dare credibilità alle politiche e al bilancio dell’Unione nel rispetto di tutte le promesse fatte attraverso il bilancio. Basta soltanto semplificare la gestione dei Fondi strutturali, cosa che possiamo iniziare a fare proprio nel presente periodo. In merito abbiamo la parola del Commissario Barnier, ma naturalmente possiamo essere ancora più drastici per il prossimo periodo di programmazione. Credo altresì che si debba migliorare l’intero processo avviando i nuovi programmi pluriennali. Ogni volta ci dicono che all’inizio del terzo o quarto periodo di programmazione dei programmi pluriennali – attualmente siamo al sesto programma quadro per la ricerca e lo sviluppo tecnologico, al terzo programma LIFE eccetera – spesso occorre un anno intero per lanciare attività all’inizio di un nuovo periodo. Questo è completamente assurdo: talvolta significa in pratica dovere comprimere in soli quattro anni attività previste per un quinquennio. Un terzo ambito nel quale ritengo che occorra migliorare l’esecuzione e la semplificazione sono le questioni relative al personale. Quest’anno abbiamo deciso di non ricorrere alla flessibilità per i nuovi posti alla Commissione, il che non significa che quei posti non siano necessari. A lungo termine ritengo che serviranno più posti, in parte per far funzionare la nuova organizzazione più decentrata del servizio esterno; naturalmente però questo implica che la Commissione deve dimostrare fino in fondo che sta operando con efficienza, che la sua riforma è in atto, che si stanno vedendo i risultati di una gestione più efficace e che, per esempio, la seconda fase della cosiddetta riforma RELEX è veramente in corso. In assenza di un simile impegno, invano si chiederanno più posti per la Commissione, anche qualora fossimo convinti che siano veramente necessari a lungo termine. Ora vorrei affrontare brevemente alcuni dei problemi concreti di ciascun settore del bilancio. Sulla politica agricola, rubrica 1, per anni la commissione parlamentare ha sostenuto l’esigenza di una modifica radicale: lo sviluppo della politica agricola. A titolo dimostrativo abbiamo anche deciso di superare il massimale di bilancio di 20 milioni di euro per la sottorubrica 1b, sviluppo rurale, per affermare la nostra posizione in merito. Riteniamo infatti che in futuro i fondi, in particolare il margine della rubrica 1, dovrebbero passare alla più proattiva politica di sviluppo rurale. Noi proponiamo anche di ridurre e contabilizzare separatamente le sovvenzioni per l’esportazione di animali vivi. Questo evidenzierà chiaramente la spesa reale per le esportazioni di animali vivi. Fra l’altro sarà molto interessante verificare se i governi che hanno criticato il trasporto degli animali e così via coglieranno ora l’occasione per seguire la linea del Parlamento. Tutto quanto stiamo suggerendo è in linea con la proposta di revisione intermedia avanzata dalla Commissione, anche se nella risoluzione abbiamo scelto di chiamarla sviluppo della politica agricola anziché riforma. Rubrica 2: i Fondi strutturali. Ho già citato il problema dell’esecuzione, pertanto ora riprenderò solo brevemente la questione della pesca. Comprendo appieno che, nell’attuale situazione, la Presidenza danese stia dando la priorità all’allargamento, che è la questione politica più importante, nondimeno occorre riformare anche la politica della pesca. L’Unione europea deve creare una pesca sostenibile capace di sopravvivere a lungo termine. In attesa di proposte concrete, abbiamo scelto di intervenire a due livelli. Primo, confermiamo che sarà rispettata la promessa fatta l’anno scorso di destinare altri 27 milioni di euro alla riconversione delle flotte spagnola e portoghese. Al contempo abbiamo scelto di non decidere i particolari delle modalità di finanziamento di questa operazione, argomento che riprenderemo più avanti. Quanto alla voce di bilancio per la riforma della pesca, abbiamo scelto di istituirne una senza però assegnarle importi concreti; si tratterà di una “voce per memoria”. Vorrei iniziare con alcune riflessioni di principio sul sistema di bilancio dell’Unione europea. Devo dire che, dopo circa dieci mesi di lavoro su questo bilancio, sono fermamente convinto che il sistema di bilancio dell’Unione europea abbia bisogno di una riforma sostanziale. Il nuovo regolamento finanziario comporterà non poche migliorie, mentre altre arriveranno grazie alla nomenclatura di bilancio basata sulle attività (ABB). Sulla rubrica 3, politiche interne, vorrei ricordare principalmente la politica dell’informazione. Non accettiamo la proposta del Consiglio e della Commissione di un netto snellimento della politica dell’informazione, anzi, crediamo che l’Unione necessiti proprio di maggior sostegno fra la cittadinanza. L’informazione, in questo caso, è un veicolo indispensabile. Ciononostante, le stiamo sottraendo fondi, eppure la nostra priorità è chiara: ciò che conta sono l’ampliamento e il futuro dell’Unione europea. Vorrei anche segnalare gli organismi esterni, le agenzie, sulle quali abbiamo adottato una linea più restrittiva. Abbiamo seguito il progetto di bilancio del Consiglio nella stragrande maggioranza dei casi. Infatti gli Stati membri sono rappresentati nei consigli di amministrazione di queste agenzie, e quindi dovrebbero ragionevolmente tenere conto del fabbisogno di quelle agenzie nella proposta di bilancio del Consiglio. Purtroppo occorre dire che ciò non sempre avviene. Pertanto ritengo che di questo problema dovremo discutere non poco in futuro. Parlando di progetti pilota e misure preparatorie, credo che abbiamo raggiunto un ottimo dialogo con la Commissione sulla loro attuazione. Ora stiamo lanciando alcune nuove idee, fra cui quella di un progetto pilota per la collaborazione fra piccole e medie imprese dell’Unione europea e quelle non soltanto dei paesi candidati ma anche di regioni quali la Russia, i Balcani e il Nordafrica, che credo sarà molto importante. Infine vorrei concentrarmi sulla rubrica 4, le azioni esterne. Da quando sono entrato in Parlamento nel 1999, su questo settore siamo stati costretti a combattere la stessa battaglia ogni anno. Il Consiglio e la Commissione propongono nuove grandi iniziative di rilievo, come per esempio per i Balcani e la Serbia. Quest’anno tocca all’Afghanistan e al Fondo globale per la salute, al sostegno alla lotta contro l’AIDS e alle altre malattie legate alla povertà nei paesi in via di sviluppo. Tuttavia nessuno si assume la responsabilità di attribuire le risorse necessarie. Credo che ciò sia assurdo. Il massimale di bilancio è semplicemente troppo basso. I costi sono aumentati anno dopo anno senza che si attribuissero nuove risorse. Quest’anno abbiamo scelto di superare il massimale, ma di farlo apertamente attraverso un emendamento asterisco, con il quale chiediamo 72 milioni di euro in più per la rubrica 4 con riferimento diretto all’Afghanistan e al Fondo globale per la salute. Abbiamo costruito questa proposta il più possibile sull’abbinamento delle priorità espresse dalle nostre due commissioni parlamentari, la commissione per gli affari esteri, i diritti dell’uomo, la sicurezza comune e la politica di difesa e la commissione per lo sviluppo e la cooperazione. Credo che questo sarà il punto principale nei negoziati con il Consiglio fra la prima e la seconda lettura. Bisognerà risolverlo, se si vuole attribuire alle azioni esterne dell’Unione europea una funzione significativa. Altrettanto vale per la politica estera e di sicurezza comune. E’ inaccettabile che questo lavoro si stia sempre più spostando dall’ambito delle spese amministrative a quello delle attività operative, senza però che a ciò corrisponda quell’influenza sul bilancio che il Parlamento europeo nelle normali relazioni esterne. Per questo motivo abbiamo scelto di fissare il contributo per la PESC al livello minimo di 30 milioni, più 10 milioni, ma l’abbiamo stanziato attraverso il programma CARDS in modo da potere istituire la europea di polizia in Bosnia. Credo che si tratti di una questione da discutere molto attentamente fra la prima e la seconda lettura. Per concludere vorrei dire che questo è l’ultimo bilancio per un’Unione europea a 15 Stati membri. Pertanto è ovvio che iniziare a prepararsi per l’allargamento è stata chiaramente la massima priorità anche in questo bilancio. Posso affermare con particolare soddisfazione che abbiamo risolto la maggioranza dei problemi relativi all’ampliamento dell’Unione. Li abbiamo risolti in un ampio consenso. Tutti i gruppi politici hanno svolto il rispettivo ruolo, come hanno fatto i membri di tutte le delegazioni nazionali. Credo che questo possa essere considerato il massimo successo conseguito in questo campo nel corso dell’anno. Siamo riusciti ad affrontare direttamente una serie di aspetti migliorando le procedure interne del Parlamento. Ho dedicato molto impegno a rendere possibile un miglior dialogo con le commissioni. Ebbene, il dialogo fra la commissione per i bilanci, da un lato, e le altre commissioni con i rispettivi relatori di bilancio, dall’altro, ha assunto ormai una veste quasi permanente, che inizia con gli orientamenti in primavera, comprende la nuova opera di monitoraggio del bilancio di questo esercizio svolto quest’anno da gruppi di lavoro speciali e arriva agli emendamenti precedenti alla prima lettura. Credo pertanto si sia appianato il tradizionale conflitto nel quale le varie commissioni si reputano insoddisfatte dell’attenzione accordata alle loro priorità politiche dalla commissione per i bilanci, mentre quest’ultima ritiene a sua volta che le commissioni avanzino pretese di bilancio poco realistiche. Quest’anno abbiamo percorso più strada che in passato, se non altro in merito alla sezione, tradizionalmente problematica, delle cosiddette sovvenzioni del capitolo A30 a varie organizzazioni europee. Grazie a una stretta collaborazione con le commissioni e i gruppi politici, quest’anno siamo riusciti a presentare una proposta unanime da parte della commissione per i bilanci. Come noto, abbiamo anche riformato il dibattito sul bilancio tenendo la discussione principale nella tornata di settembre. Si è trattato di un esperimento che credo abbia sortito risultati positivi, ma che di certo è ulteriormente perfettibile. Nonostante questi miglioramenti, non sono ancora soddisfatto, e su questo vorrei inviare un segnale ai colleghi della Convenzione. Credo sia poco ragionevole rendere permanente un sistema che prevede prospettive finanziarie a lungo a lungo termine, caratterizzata da rigidi principi per i massimali dei bilanci settoriali, come avviene attualmente. Ora che siamo soltanto a metà del periodo di programmazione di bilancio, questi principi stanno generando un numero crescente di sistemi che rischiano di creare una totale confusione nella metodologia di bilancio. Nel corso della procedura di bilancio di quest’anno abbiamo già ricevuto dalla Commissione proposte di ricorso allo strumento di flessibilità in tre casi. Nella conciliazione di luglio abbiamo concordato un utilizzo più programmato di ciò che, in realtà, dovrebbe costituire una riserva d’emergenza. Abbiamo risolto il problema della Commissione consistente nell’ottenere sufficienti risorse di personale prima dell’allargamento mediante un complesso modello di operazioni di anticipazione il che implica la necessità di andare a individuare le risorse inutilizzate per questo esercizio impiegandole per coprire costi che altrimenti sarebbero di competenza del 2003. Proprio oggi, nella conciliazione con il Consiglio abbiamo concordato un altro strumento di flessibilità, il Fondo europeo di solidarietà, per affrontare le conseguenze delle catastrofi naturali e così via. Ora tuttavia dobbiamo chiederci quanti strumenti di flessibilità come questo e quante soluzioni saranno ancora necessarie prima che i più capiscano che occorre riformare l’intera metodologia di bilancio rendendola più flessibile."@it9 "Mr President, let me start by thanking my colleagues, particularly those on the Committee on Budgets, and the Committee on Budgets’ secretariat. They have done a fantastic job with this budget and I think this is an excellent opportunity to draw attention to the incredibly hard work carried out by staff in this context. I would also like to thank the Commission and the Council, who through a long line of trialogues, conciliation, working groups and other contacts have helped to ensure that we now have a good draft budget for 2003 to vote on. I would also like to emphasise that on the vast majority of points we in the Committee on Budgets have reached broad agreement, which is naturally also an enormous strength for Parliament. The Committee on Budgets has also chosen which side it is on. We have chosen to consciously exceed the ceilings within budget categories, partly to demonstrate the absurdity of the current locked system. I will return to this when giving more detailed reasons. Note that I am not looking to abolish the budget ceilings. I am not arguing that we should abandon the demand for budgetary restrictions. However, there must be something in between total abandonment and what we are living with at the moment, a rigid planned economy locked for seven years. I hope that in the future it will also go without saying that the codecision model must apply to the budget agricultural policy, and that the EU’s expenses must be included in the budget the European Development Fund. This is an important area which I hope we can continue to discuss in the years ahead. I would now like to mention a more general problem before going into the various budget headings, namely the implementation of the EU’s budget. This is becoming a serious problem. We cannot go back to the citizens, the taxpayers, year after year and tell them that every year we take EUR 15 billion from them which we then pay back to their grateful ministers of finance. I believe that major work is needed on this issue if the Union is to gain credibility for its policies and its budget and if we are to be able to live up to all the promises we make through the budget. We must quite simply simplify the administration of the structural funds, which we can start doing right now in the current period. We have Commissioner Barnier’s word on this, while of course we can be even more radical ahead of the coming programme period. I also believe that we must improve the entire process when starting new multi-annual programmes. Time after time we are told that when multi-annual programmes are starting their third or fourth programme period we are now in the Sixth Framework Programme for Research and Technological Development, the third LIFE programme, etc. a whole year is often needed in order to start up activities at the beginning of a new period. This is completely preposterous. It sometimes means having to compress work intended to take five years into four years in practice. A third area where I think we have to achieve an improvement in implementation and simplification is staff issues. This year we decided not to use flexibility for new posts in the Commission. This does not mean that these posts are not needed. In the long term I believe there will be a demand for more posts, partly to operate the new, more decentralised organisation in the external service, but of course this means that the Commission must thoroughly demonstrate that it is working effectively, that reform of the Commission is being carried out, that more efficient management is having an impact, and that, for example, the second step in what is known as the RELEX reform is really being carried out. Without these efforts it will be hopeless to argue for more Commission posts, even if we are convinced that they really are necessary in the long term. I would now briefly like to address some of the actual problems in each budget area. When it comes to agricultural policy, heading 1, the committee has for many years argued for a fundamental change, the development of agricultural policy. As a demonstration we have even decided to exceed the budget ceiling by EUR 20 million for sub-heading 1b, rural development, to indicate our position in this respect. We consider namely that in the future, money, especially the excess money under heading 1, should be switched to the more proactive rural development policy. We also propose that subsidies for the export of live animals should be reduced and accounted for separately. This will clearly show how much money is actually being spent on live animal exports. By the way, it will be very interesting to see whether the governments which have criticised animal transport, etc. now really seize the opportunity to follow Parliament’s line. Everything we are proposing is in line with the Commission’s proposal for a mid-term review, even if in the resolution we have chosen to call it development of agricultural policy rather than reform. Heading 2: the Structural Funds. I have already mentioned the problem with implementation. Therefore I will now only briefly take up the fisheries question. I fully understand that in the current situation the Danish Presidency is prioritising enlargement. This is the most important political question but nevertheless, fisheries policy must also be reformed. The EU must create sustainable fishing which can survive in the long term. While awaiting concrete proposals we have chosen to do two things. Firstly we maintain that last year’s promise of a further EUR 27 million to convert the Spanish and Portuguese fishing fleets will be met. At the same time we have chosen not to adopt a position on how this is to be funded in detail, we will return to that at a later date. When it comes to the budget item for fisheries reform we have chosen to set up such a budget item but not to allocate concrete amounts to it. It will be a ‘memorandum item’. I would like to begin with some fundamental reflections on the EU’s budgetary system. I have to say that after having worked on this budget for approximately ten months, I am of the firm opinion that the EU’s budgetary system is in need of major reform. We will gain a number of improvements in the form of the new Financial Regulation. There will also be a number of improvements in the form of the ABB system, the system of activity-based budgeting. In heading 3, internal policies, I would mainly like to mention information policy. We do not accept the Council’s and the Commission’s proposal for comprehensive slimming down of information policy. On the contrary, we think that the union needs better support among its citizens. Here information is a necessary lubricant. Despite this, however, we are moving the money and our priority is clear, what matters is enlargement and the future of the EU. I would also like to point to the external authorities, the agencies Here we have taken a more restrictive line. We have followed the Council’s draft budget in the vast majority of cases. This is because the Member States are on the boards of these agencies and should therefore reasonably take the consequences of these agencies’ needs into account in the Council’s own budget proposal. Unfortunately we have to say that this is not always the case. Therefore I believe that this is a matter we will need to discuss somewhat in the future. When it comes to pilot projects and preparatory measures, I think we have achieved a very good dialogue with the Commission on their implementation. We are now launching some new ideas, including an idea for a pilot project for co-operation between small and medium-sized companies in the EU, not only with the candidate countries but also with countries such as Russia, countries in the Balkans and in North Africa, which I believe will be very important. Finally, I would like to concentrate on heading 4, external policies. Ever since I entered Parliament in 1999 we have been forced to fight the same battle in this area every year. The Council and the Commission propose major new initiatives. This has concerned the Balkans and Serbia. This year it is Afghanistan and the Global Health Fund, support to the fight against AIDS and other poverty-related illnesses in the developing world. No one takes responsibility, however, for allocating the resources needed. I think this is absurd. The budget ceiling is simply too low. Costs have increased every year without any new resources being allocated. This year we have chosen to exceed the ceiling but to do it openly by means of an asterisk amendment, where we demand EUR 72 million more for heading 4 with direct reference to Afghanistan and the Global Health Fund. We have built this proposal as far as possible on a combination of priorities from our two committees here, the Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy and the Committee on Development and Cooperation. I believe this is what will be the main point in negotiations with the Council between the first and the second reading. It must be resolved if we are to achieve an acceptable role for the EU’s external actions. This also applies to the common foreign and security policy. It is unacceptable that this work is increasingly sliding over more and more from administrative expenses to operational activities but without the influence on the budget which the European Parliament in ordinary external relations. For this reason we have chosen to set the CFSP grant at the minimum level, 30 million, plus 10 million but we have allocated this through the Cards programme in order to be able to establish the European police task force in Bosnia. I believe this is an issue which we must discuss very carefully between the first and the second readings. To conclude, I would like to say that this is the last budget for an EU with 15 Member States. Therefore, of course, starting to prepare for enlargement has clearly been the utmost priority even in this budget. I am particularly pleased to be able to say that we have resolved the majority of the problems with enlargement. We have resolved them in broad agreement. All the political groups have played their part, as have members from all the national delegations. I think this feels like possibly the greatest success of this work this year. We have been able to tackle a number of points ourselves by improving the internal work of Parliament itself. I have put a great deal of effort into obtaining a better dialogue with the committees. Now, dialogue between, on the one hand, the Committee on Budgets and, on the other hand, the committees and their rapporteurs for the budget takes place as a practically permanent process, beginning with the guidelines in the spring, including the new work carried out this year with special working groups to monitor this year’s budget and extending to the amendments ahead of the first reading. I therefore believe that we have reduced the traditional conflict where the various committees do not think that the Committee on Budgets is paying sufficient attention to their political priorities and where the Committee on Budgets in turn has often considered that the committees are fighting for unrealistic budgetary demands. This year we have come further than before, not least when it comes to the traditionally problematic section on what are known as the A30 grants to various European organisations. This year through close cooperation with the committees and the political groups we have been able to submit a unanimous proposal from the Committee on Budgets. As you know, we have also reformed the budget debate and have already held the major budget debate at the September sitting. This was an experiment which I think worked well but there is no doubt that it can be improved further. Despite these improvements I am still not satisfied. Here I would like to send a signal to our colleagues in the Convention. I think that it is unreasonable to make permanent a system involving a long-term budget plan which has such rigid principles for sectoral budget ceilings as those we are living with at the moment. Now, only halfway through the budget planning period, they are giving rise to an increasing number of ad hoc systems which risk making the budgeting methodology completely confusing. During this year’s budget process we have already received proposals from the Commission on use of the flexibility instrument in three cases. In the July conciliation we agreed on more planned use of something which should really be an emergency reserve. We have solved the Commission’s problem of obtaining sufficient personnel resources ahead of enlargement by means of a complicated model of frontloading, which means that we hunt down unused resources for the current year and use them for costs which would otherwise have fallen in 2003. Just today in conciliation with the Council we agreed on another new flexibility instrument, the EU Solidarity Fund, to deal with the effects of natural disasters, etc. Now, however, we have to ask ourselves how many such flexibility instruments and how many ad hoc solutions we will need before we realise on a wide front that the entire budgeting methodology needs reforming and to become more flexible."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, om te beginnen wil ik mijn collega´s bedanken, met name die van de Begrotingscommissie en het secretariaat van de commissie. Zij hebben voortreffelijk werk geleverd in verband met deze begroting, en dit lijkt mij een prima gelegenheid om aandacht te schenken aan het zeer gecompliceerde werk dat ambtenaren op dit gebied hebben verricht. Ook wil ik de Commissie en de Raad bedanken, die door middel van een lange reeks trialogen, bemiddelingen, werkgroepen en andere contacten bijgedragen hebben tot de totstandbrenging van dit goede begrotingsvoorstel voor 2003 waarover wij nu gaan stemmen. Ook wil ik onderstrepen dat wij in de Begrotingscommissie op de meeste punten overeenstemming hebben bereikt, iets wat natuurlijk ook een grote steun is voor het Parlement. De Begrotingscommissie heeft ook een standpunt ingenomen. Wij hebben besloten om het plafond van begrotingsrubrieken bewust te overschrijden, onder andere om te wijzen op de onredelijkheid van de huidige gesloten systemen. Ik kom hier later op terug. Let wel, ik ben niet voor het afschaffen van begrotingsplafonds. Ik pleit niet voor het afzwakken van de eisen voor budgettaire restricties. Maar er moet toch een middenweg zijn tussen volledige ongedwongenheid en de zevenjarige rigide planeconomie waar we nu aan vast zitten! Hopelijk wordt het in de toekomst ook vanzelfsprekend dat het medebeslissingsmodel voor de begroting geldt voor het landbouwbeleid, en dat uitgaven van de Europese Unie in de begroting worden opgenomen het Europees Ontwikkelingsfonds. Dit is een belangrijk gebied dat wij naar ik hoop de komende jaren kunnen blijven bespreken. Voor ik de verschillende begrotingsrubrieken ga bespreken, wil ik eerst een algemener probleem aan de orde stellen, dat wil zeggen de uitvoering van de begroting van de Europese Unie, wat een ernstig probleem is geworden. Wij kunnen niet jaar in jaar uit tegen de burgers, de belastingbetalers, zeggen dat wij ieder jaar 15 miljard euro bij hen innen, wat wij vervolgens terugbetalen aan hun dankbare ministers van Financiën. Wij moeten ons uiterste best doen om het beleid en de begroting van de Unie geloofwaardig te maken en om al onze beloftes waar te maken die wij hebben gedaan door middel van de begroting. Wij moeten de administratie van de structuurfondsen vereenvoudigen, iets waar wij in deze periode al mee kunnen beginnen. Dit heeft commissaris Barnier toegezegd, maar wij kunnen natuurlijk ook drastischer stappen nemen voor de komende programmaperiode. Ik denk ook dat wij het totale proces moeten verbeteren als wij beginnen met nieuwe, meerjarige programma´s. Keer op keer krijgen we te horen dat er voor meerjarige programma´s die aan hun derde of vierde programmaperiode toe zijn - wij zijn nu bij het zesde kaderprogramma voor onderzoek en technologische ontwikkeling, bij het derde LIFE-programma, enzovoort - vaak een heel jaar nodig is om de werkzaamheden aan het begin van een nieuwe periode op gang te brengen. Dat is volslagen absurd! Het betekent in sommige gevallen dat werkzaamheden waarvoor vijf jaar is gepland in vier jaar moeten gebeuren. Een derde gebied dat naar mijn mening een betere uitvoering en wat vereenvoudigingen kan gebruiken, is het gebied van het personeel. Dit jaar hebben we besloten om geen flexibiliteit te gebruiken voor nieuwe functies in de Commissie. Dat betekent niet dat wij deze functies niet nodig hebben. Op den duur kunnen wij denk ik meer functies eisen voor onder andere de nieuwe, meer gedecentraliseerde organisatie van de buitenlandse dienst, maar het is natuurlijk ook noodzakelijk dat de Commissie duidelijk aantoont dat zij efficiënt te werk gaat, dat de hervorming van de Commissie wordt uitgevoerd, dat een effectiever management resultaat heeft en dat bijvoorbeeld de tweede fase in de zogeheten Relex-hervorming daadwerkelijk wordt uitgevoerd. Zonder deze inspanningen heeft het geen enkele zin om te pleiten voor meer functies voor de Commissie, ook al zijn wij ervan overtuigd dat zij op de lange termijn nodig zijn. Nu wil ik enkele concrete problemen op de afzonderlijke begrotingsgebieden aanstippen. Wat betreft het landbouwbeleid, rubriek 1, pleit de commissie al jaren voor een fundamentele verandering, de ontwikkeling van het landbouwbeleid. Als protest hebben wij zelfs besloten het begrotingsplafond voor rubriek 1B, de plattelandsontwikkeling, met 20 miljoen euro te overschrijden. Wij vinden namelijk dat in de toekomst geld overgeheveld moet worden, met name het overschot van rubriek 1, naar het actievere plattelandsbeleid. Wij stellen ook voor dat de restituties voor de uitvoer van levende dieren verlaagd worden en speciaal worden verantwoord. Hierdoor moet het duidelijk worden hoeveel geld er naar de uitvoer van levende dieren gaat. Het is trouwens erg interessant om te zien of de regeringen die diertransporten en dergelijke hebben bekritiseerd nu echt de kans grijpen om mee te gaan met het beleid van het Parlement. Al deze voorstellen zijn in overeenstemming met het voorstel van de Commissie voor een ook al noemen wij het in de resolutie de ontwikkeling van het landbouwbeleid in plaats van hervorming. Rubriek 2: de structuurfondsen. Omdat ik de problemen met de uitvoering ervan al genoemd heb, zal ik nu heel kort alleen de visserijkwestie bespreken. Ik heb alle begrip voor het feit dat het Deense voorzitterschap in de huidige situatie de prioriteit geeft aan de uitbreiding. Het is de voornaamste politieke kwestie, maar dat betekent niet dat het visserijbeleid niet hervormd zou moet worden. De Europese Unie moet zorgen voor duurzame visserij, die op de lange termijn levensvatbaar is. In afwachting van concrete voorstellen hebben wij besloten om twee dingen te doen. Ten eerste stellen wij vast dat de vorige jaar beloofde 27 miljoen euro extra voor de herstructurering van de Spaanse en Portugese vissersvloot ook daadwerkelijk beschikbaar wordt gesteld. Tegelijkertijd hebben we besloten om geen standpunt in te nemen over hoe dit in detail gefinancierd wordt, maar daar komen we later op terug. Verder hebben wij besloten een begrotingspost voor de visserijhervorming te creëren, maar niet te voorzien van een concreet bedrag. Het wordt een zogeheten pro memorie-post. Om te beginnen wil ik een aantal principiële overwegingen naar voren brengen over het begrotingssysteem van de Europese Unie. Na zo´n tien maanden aan deze begroting gewerkt te hebben, ben ik er steevast van overtuigd dat het begrotingssysteem van de Europese Unie hard toe is aan een grondige herziening. Er zal een aantal verbeteringen doorgevoerd worden in de vorm van het nieuwe Financieel Reglement, in de vorm van ABB, dat wil zeggen activiteitgerelateerde budgettering. In rubriek 3, interne beleidsmaatregelen, wil ik met name het informatiebeleid bespreken. Wij keuren het voorstel van de Commissie en de Raad voor een omvangrijke vermindering van het informatiebeleid niet goed. Wij vinden juist dat de Unie meer steun van haar burgers kan gebruiken en dan is informatie een belangrijk smeermiddel. Daarentegen hevelen we geld over en onze prioriteit is duidelijk: het gaat om de uitbreiding en de toekomst van de Europese Unie. Ook wil wijzen op de externe autoriteiten, de zogeheten bureaus. Wat dat betreft hebben we gekozen voor een restrictiever beleid. We hebben ons in de meeste gevallen gehouden aan het begrotingsvoorstel van de Raad. Dat komt doordat de lidstaten in het bestuur van deze bureaus zitten en redelijkerwijs de consequenties van de behoeften van deze autoriteiten in het eigen begrotingsvoorstel van de Raad moeten aanvaarden. Helaas kunnen wij constateren dat dit niet altijd werkt. Daarom denk ik dat ik dat het een kwestie is die wij in de toekomst nog vaker zullen moeten bespreken. Wat betreft proefprojecten en voorbereidende acties hebben wij mijns inziens een goede dialoog tot stand gebracht met de Commissie over de uitvoering. Wij introduceren nu een paar nieuwe ideeën, waaronder een idee over een proefproject voor samenwerking tussen kleine en middelgrote bedrijven in de Europese Unie. Niet alleen samen met de kandidaat-landen, maar ook met landen als Rusland, landen op de Balkan en in Noord-Afrika, iets wat naar mijn mening erg belangrijk wordt. Tot slot wil ik mij richten op rubriek 4, externe maatregelen. Sinds ik in 1999 in het Parlement ben gekomen, hebben wij ieder jaar hetzelfde conflict moeten uitvechten. De Raad en de Commissie stellen grote, nieuwe initiatieven voor. Het ging om de Balkan en Servië. Dit jaar betreft het Afghanistan en het steun aan de strijd tegen aids en andere ziekten die gerelateerd zijn aan armoede in de derde wereld. Niemand neemt echter de verantwoordelijkheid om de noodzakelijke middelen beschikbaar te stellen. Dit is absurd. Het begrotingsplafond is eenvoudigweg te laag. De uitgaven hebben zich ieder jaar opgestapeld zonder dat er nieuwe middelen zijn toegevoegd. Wij hebben dit jaar besloten om het plafond te overschrijden, maar wel op een open manier door middel van een zogeheten waarbij wij met een directe verwijzing naar Afghanistan en het 72 miljoen euro extra eisen voor rubriek 4. Wij hebben dit voorstel voorzover mogelijk gebaseerd op een combinatie van prioriteiten van onze twee commissies hier, de Commissie buitenlandse zaken, mensenrechten, gemeenschappelijke veiligheid en defensiebeleid en de Commissie ontwikkelingssamenwerking. Dit wordt naar mijn mening het hoofdpunt in de onderhandelingen met de Raad tussen de eerste en de tweede lezing. Dit moet worden opgelost als wij een aanvaardbare rol willen spelen in de buitenlandse werkzaamheden van de Europese Unie. Het betreft tevens het gemeenschappelijke buitenlands en veiligheidsbeleid. Het is onaanvaardbaar dat deze werkzaamheden steeds meer verschuiven van de huishuidelijke naar de beleidsuitgaven, zonder echter de budgettaire invloed die het Europees Parlement zou moeten hebben in de gewone buitenlandse betrekkingen. Om deze reden hebben wij besloten het krediet voor het GBVB op het minimumniveau te zetten, 30 miljoen plus 10 miljoen, maar dat hebben we toegekend door middel van het CARDS-programma om de Europese politiemacht in Bosnië te kunnen vestigen. Dit is iets wat wij zeer zorgvuldig moeten bespreken tussen de eerste en de tweede lezing. Tot slot wil ik zeggen dat dit de laatste begroting is van een Europese Unie met vijftien lidstaten. Daarom is beginnen met de voorbereidingen voor de uitbreiding in deze begroting zonder meer de hoofdprioriteit. Ik vind het bijzonder verheugend om te kunnen zeggen dat wij de meeste problemen met betrekking tot de uitbreiding hebben opgelost. Wij hebben ze in grote overeenstemming opgelost. Alle politieke fracties en de leden van alle nationale afvaardigingen hebben zich ingezet. Dat is naar mijn mening wellicht het grootste succes dat wij op dit jaar op dit gebied hebben geboekt. Een aantal punten hebben we zelf kunnen oplossen door de interne werkzaamheden van het Parlement te verbeteren. Ik heb mij actief ingezet voor een betere dialoog met de commissies. Nu vindt de dialoog tussen de Begrotingscommissie, de commissies en hun begrotingsrapporteur bijna permanent plaats, om te beginnen met de richtsnoeren in het voorjaar, inclusief de nieuwe werkzaamheden die dit jaar zijn uitgevoerd door speciale werkgroepen om de begroting van het lopende jaar en de amendementen voor de eerste lezing te controleren. Ik denk dat wij dit jaar het traditionele conflict in de kiem hebben gesmoord waarbij verschillende parlementaire commissies vinden dat de Begrotingscommissie te weinig aandacht schenkt aan hun politieke prioriteiten en de Begrotingscommissie op haar beurt vaak vindt dat de commissies onrealistische begrotingseisen stellen. Dit jaar hebben we meer bereikt dan voorgaande jaren, met name wat betreft het doorgaans lastige hoofdstuk over de subsidies onder begrotingshoofdstuk A30 voor verschillende Europese organisaties. Dit jaar hebben wij door middel van een nauwe samenwerking met de parlementaire commissies en de politieke fracties een unaniem voorstel van de Begrotingscommissie kunnen indienen. Zoals bekend hebben wij ook het begrotingsdebat hervormd en het grote begrotingsdebat al tijdens de vergadering in september gevoerd. Hoewel het experiment naar mijn mening geslaagd is, kan er zeker nog wel wat aan verbeterd worden. Ondanks deze verbeteringen ben ik nog niet tevreden. Ik wil graag iets zeggen tegen onze collega´s in de Conventie. Ik vind niet dat wij het huidige systeem in stand moeten houden met financiële vooruitzichten op de lange termijn, dat zulke strenge principes voor sectoriële begrotingsplafonds bevat. Zij leiden, terwijl we slechts op de helft van de begrotingsperiode zijn, tot steeds meer ad-hocsystemen die de begrotingsmethode heel onoverzichtelijk maken. Gedurende het begrotingsproces van dit jaar hebben we al in drie gevallen voorstellen van de Commissie gehad voor het gebruik van het flexibiliteitsinstrument. Tijdens de bemiddeling in juli zijn we het eens geworden over een structureler gebruik van iets wat eigenlijk een noodhulpreserve moet zijn. Wij hebben het probleem van de Commissie met het vinden van voldoende personeel voor de uitbreiding opgelost met behulp van een gecompliceerd model voor zogeheten dat betekent dat wij ongebruikte middelen hebben gevonden voor het lopende jaar en deze gebruiken voor kosten die anders in 2003 gemaakt zouden zijn. Vandaag zijn we het tijdens een bemiddeling met de Raad eens geworden over nog een nieuw flexibiliteitsinstrument, het Europees Solidariteitsfonds, om de gevolgen van natuurrampen en dergelijke op te kunnen vangen. Nu moeten wij onszelf echter gaan afvragen hoeveel van dit soort flexibiliteitsinstrumenten en ad-hocoplossingen wij nodig hebben voor wij inzien dat de hele begrotingsmethode hervormd en flexibeler moet worden."@nl2 "Senhor Presidente, gostaria de começar por agradecer aos meus colegas, em particular, os da Comissão dos Orçamentos, e ao secretariado dessa comissão. Fizeram um trabalho extraordinário com este orçamento e penso que é uma excelente oportunidade para chamar a atenção para o trabalho extremamente difícil realizado pelos funcionários nesta área. Gostaria, também, de agradecer à Comissão e ao Conselho que, num longo processo que envolveu trílogos, conciliação, grupos de trabalho e outros contactos, contribuíram para que agora tenhamos um bom projecto de orçamento para 2003 sobre o qual votar. Gostaria, ainda, de frisar que conseguimos um amplo consenso sobre a grande maioria dos pontos na Comissão dos Orçamentos, o que representa, também, um factor extremamente positivo para o Parlamento. A Comissão dos Orçamentos também decidiu qual a posição que irá assumir. Decidimos, conscientemente, exceder os limites máximos em categorias orçamentais, em parte para demonstrar como é absurdo o actual sistema de imobilização. Voltarei a este assunto quando apresentar as razões em mais pormenor. Note-se que não pretendo abolir os limites máximos orçamentais. Não estou a argumentar que se deva abdicar da exigência de restrições orçamentais. No entanto, terá de haver um meio termo entre a abdicação total e a situação que temos neste momento, uma economia planificada rígida que se mantém estática durante sete anos. Espero que, de futuro, também se torne evidente que o modelo de co-decisão terá de se aplicar a o orçamento a política agrícola, e que as despesas da UE terão de ser levadas em conta no orçamento, incluindo o Fundo Europeu de Desenvolvimento. Trata-se de uma questão importante que espero que continuemos a discutir nos próximos anos. Gostaria agora de mencionar um problema de carácter mais geral, antes de me debruçar sobre as várias categorias do orçamento, nomeadamente, a execução do orçamento da UE. A execução do orçamento está a tornar-se um problema grave. Não podemos continuar a dizer, ano após ano, aos cidadãos – os contribuintes – que lhes cobramos 15 mil milhões de euros, que depois devolvemos aos seus ministros das Finanças, que ficam profundamente agradecidos. Penso que temos de trabalhar muito neste questão se quisermos que as políticas e o orçamento da União tenham credibilidade e se quisermos cumprir todas as promessas que fazemos através do orçamento. Temos, muito simplesmente, de simplificar a administração dos fundos estruturais, e podemos começar a fazê-lo imediatamente, no período em curso. Temos a palavra do senhor Comissário Barnier quanto a este assunto, e, além disso, podemos evidentemente ser ainda mais radicais antes de se iniciar o próximo período de programação. Creio, também, que devemos melhorar todo o processo ao iniciarmos novos programas plurianuais. Tem-nos sido dito vezes sem conta que, quando os programas plurianuais estão a iniciar o seu terceiro ou quarto período de programação – estamos agora no Sexto Programa-Quadro de Investigação e Desenvolvimento Tecnológico, no terceiro programa LIFE, etc. –, muitas vezes é necessário um ano inteiro para arrancar com actividades no princípio de um novo período. Isso é totalmente absurdo. Na prática, isso por vezes implica que se comprima em quatro anos trabalho que se destina a ser realizado ao longo de um período de cinco anos. Uma terceira área em que me parece ser necessário melhorar e simplificar a execução é a das questões de pessoal. Este ano, decidimos não utilizar o instrumento de flexibilidade para criar novos lugares na Comissão. Isto não significa que esses lugares não sejam necessários. A longo prazo, penso que irão ser necessários mais lugares, em parte para assegurar o funcionamento da nova organização, mais descentralizada, do serviço externo, mas é evidente que isso implica que a Comissão demonstre muito claramente que está a trabalhar eficazmente, que a reforma da Comissão está a avançar, que a gestão mais eficiente está a produzir resultados, e que, por exemplo, se está a realizar a segunda fase daquilo que denominamos a reforma RELEX. Sem estes esforços, será inútil defender a criação de mais lugares na Comissão, mesmo que estejamos convencidos de que são realmente necessários a longo prazo. Gostaria agora de abordar brevemente alguns dos problemas reais que existem em cada área orçamental. No caso da política agrícola, a categoria 1, a comissão tem vindo a argumentar há muitos anos que é necessária uma mudança fundamental, o desenvolvimento da política agrícola. Para o demonstrar, decidimos até exceder o limite máximo orçamental em 20 milhões de euros na subcategoria 1b, desenvolvimento rural, para mostrarmos qual era a nossa posição quanto a esta questão. Em particular, consideramos que, de futuro, os fundos, especialmente os excedentes de fundos da categoria 1, devem ser canalizadas para a política de desenvolvimento rural, uma área mais dinâmica. Propomos, também, que os subsídios à exportação de animais vivos devem ser reduzidos e contabilizados separadamente. Isto permitirá mostrar claramente quanto dinheiro se está efectivamente a gastar nas exportações de animais vivos. Aliás, será muito interessante ver se os governos que têm criticado o transporte de animais, etc., irão realmente aproveitar esta oportunidade de subscreverem a posição do Parlamento. Tudo o que estamos a propor está de acordo com a proposta da Comissão no sentido de se realizar uma revisão intercalar, ainda que, na resolução, tenhamos decidido chamar-lhe desenvolvimento, e não reforma, da política agrícola. Categoria 2: Fundos Estruturais. Já mencionei o problema da execução. Portanto, agora, irei apenas abordar brevemente a questão das pescas. Compreendo inteiramente que, na actual situação, a Presidência dinamarquesa considere que o alargamento é prioritário. Essa é a questão política mais importante mas, mesmo assim, a política da pesca também necessita de uma reforma. A UE tem de tornar a pesca sustentável, de modo a poder sobreviver a longo prazo. Enquanto aguardamos que sejam apresentadas propostas concretas, decidimos fazer duas coisas. Em primeiro lugar, afirmamos que a promessa feita no ano passado de afectar mais 27 milhões de euros à conversão das frotas de pesca espanhola e portuguesa será cumprida. Ao mesmo tempo, decidimos não adoptar uma posição sobre a forma como irá ser financiada essa conversão, uma questão a que voltaremos mais tarde. No que se refere à rubrica orçamental destinada à reforma das pescas, decidimos criar uma rubrica mas não lhe afectar montantes concretos. Será uma rubrica . Gostaria de começar com algumas reflexões fundamentais sobre o sistema orçamental da UE. Devo dizer que, depois de ter trabalhado neste orçamento durante aproximadamente dez meses, estou firmemente convencido de que o sistema orçamental da UE necessita de uma grande reforma. O novo Regulamento Financeiro irá trazer uma série de melhorias. O sistema OBA, ou seja, o sistema de orçamentação baseada em actividades, também irá trazer várias melhorias. Na categoria 3, políticas internas, gostaria sobretudo de referir a política de informação. Não aceitamos a proposta do Conselho e da Comissão no sentido de uma redução geral das dotações da política de informação. Pelo contrário, pensamos que a União necessita de um maior apoio por parte dos seus cidadãos. A informação é o lubrificante necessário para esse efeito. No entanto, apesar disso, vamos transferir os fundos e a nossa prioridade é clara: o que interessa é o alargamento e o futuro da UE. Gostaria, também, de mencionar as autoridades externas, as agências. Neste caso, adoptámos uma posição mais restritiva. Na maior parte dos casos, seguimos o projecto de orçamento do Conselho. Fizemo-lo porque os Estados-Membros estão representados nos Conselhos dessas agências e é, portanto, razoável esperar que levem em conta as necessidades das agências no projecto de orçamento do próprio Conselho. Infelizmente, há que dizer que isso nem sempre acontece. Por conseguinte, penso que este assunto terá de ser novamente discutido no futuro. No que se refere aos projecto-piloto e às medidas preparatórias, penso que conseguimos estabelecer um excelente diálogo com a Comissão sobre a sua execução. Vamos agora lançar algumas novas ideias, incluindo um projecto-piloto de cooperação de pequenas e médias empresas da UE, não só com os países candidatos, mas também com países como a Rússia, os países dos Balcãs e do Norte de África, e julgo tratar-se de um projecto muito importante. Por último, gostaria de me debruçar sobre a categoria 4, políticas externas. Desde que vim para o Parlamento em 1999, temos sido obrigados a travar a mesma batalha nesta área todos os anos. O Conselho e a Comissão estão a propor novas iniciativas importantes. Até agora, foram os Balcãs e a Sérvia. Este ano é o Afeganistão e o Fundo Mundial para a Saúde, o apoio à luta contra a SIDA e outras doenças relacionadas com a pobreza no mundo em desenvolvimento. No entanto, ninguém assume a responsabilidade de afectar os recursos necessários. Penso que isto é absurdo. O limite máximo orçamental é, simplesmente, demasiado baixo. Os custos têm vindo a aumentar todos os anos sem que tenham sido afectados novos recursos. Este ano decidimos exceder o limite máximo, mas fazê-lo abertamente através de uma alteração asterisco, em que exigimos mais 72 milhões de euros para a categoria 4, fazendo uma referência directa ao Afeganistão e ao Fundo Mundial para a Saúde. Elaborámos esta proposta, tanto quanto possível, com base num conjunto de prioridades estabelecidas pelas duas comissões em causa, a Comissão dos Assuntos Externos, dos Direitos do Homem, da Segurança Comum e da Política de Defesa e a Comissão para o Desenvolvimento e a Cooperação. Penso que será este o principal ponto a discutir nas negociações a realizar com o Conselho entre a primeira e a segunda leituras. Há que resolver esta questão se quisermos que a UE tenha um papel aceitável nas suas acções externas. Isto também se aplica à política externa e de segurança comum. É inaceitável que o trabalho nesta área esteja a afastar-se cada vez mais das despesas administrativas e a aproximar-se das actividades operacionais, mas sem a influência no orçamento que o Parlamento Europeu nas relações externas normais. Por esta razão, decidimos fixar a dotação da PESC no nível mínimo, 30 milhões de euros, mais 10 milhões, mas afectámos estes fundos ao programa CARDS, a fim de podermos criar a força policial comunitária na Bósnia. Penso que este é um assunto que devemos discutir muito cuidadosamente entre a primeira e a segunda leituras. A concluir, gostaria de dizer que este é o último orçamento para uma UE com 15 Estados-Membros. Por conseguinte, é evidente que começar a preparar o alargamento foi, manifestamente, a principal prioridade já neste orçamento. Congratulo-me, em particular, por poder dizer que conseguimos resolver a maior parte dos problemas relacionados com o alargamento. Resolvemo-los em termos que mereceram o acordo geral. Todos os grupos políticos desempenharam o seu papel, bem como os membros de todas as delegações nacionais. Penso que este aspecto constitui, talvez, o maior êxito do trabalho deste ano. Conseguimos resolver, nós próprios, vários aspectos melhorando a rede interna do Parlamento em si. Desenvolvi um grande esforço com vista a conseguir um diálogo melhor com as comissões. Ora, o diálogo entre a Comissão dos Orçamentos, por um lado, e as comissões e os seus relatores para o orçamento, por outro lado, é um processo praticamente permanente, que se iniciou com as orientações apresentadas na Primavera, e que inclui o trabalho realizado este ano com grupos de trabalho especiais com vista a acompanhar o orçamento deste ano, e se prolongou pelas alterações apresentadas antes da primeira leitura. Penso, portanto, que conseguimos reduzir o conflito tradicional entre as comissões, por um lado, que pensam que a Comissão dos Orçamentos não dedica atenção suficiente às suas prioridades políticas, e, por outro lado, a Comissão dos Orçamentos que, por seu turno, pensa frequentemente que as comissões se estão a bater por solicitações orçamentais irrealistas. Este ano conseguimos avançar mais do que em anos anteriores, sobretudo no que se refere à secção geralmente problemática das chamadas subvenções A30 concedidas a várias organizações europeias. Estes ano, graças a uma estreita colaboração com as comissões e com os grupos políticos, conseguimos apresentar uma proposta unânime da Comissão dos Orçamentos. Como sabem, também modificámos o debate orçamental, e, na sessão de Setembro, realizámos já um debate importante sobre o orçamento. Foi uma experiência que, na minha opinião, resultou, mas não há dúvida que é possível melhorar ainda mais este debate. Apesar destes melhoramentos, continuo a não estar satisfeito. Gostaria de aproveitar esta oportunidade para chamar a atenção dos colegas que nos estão a representar na Convenção Europeia para um aspecto. Julgo que não é razoável tornar permanente um sistema que envolve um plano orçamental a tão longo prazo e com princípios tão rígidos como aqueles que temos de aplicar actualmente aos limites orçamentais sectoriais. Neste momento, numa altura em que nos encontramos apenas a meio do período de planeamento orçamental, isso está a fazer surgir um número cada vez maior de sistema que correm o risco de tornar a metodologia orçamental totalmente confusa. Ao longo do processo orçamental deste ano, já recebemos propostas da Comissão sobre a utilização do instrumento de flexibilidade em três ocasiões. Em Julho, no âmbito do processo de conciliação, acordámos numa utilização mais planeada de uma coisa que devia ser realmente uma reserva de emergência. Resolvemos o problema da Comissão quanto à obtenção de recursos de pessoal suficientes antes do alargamento, utilizando um modelo complicado de antecipação das despesas, mediante o qual procuramos recursos não utilizados do ano em curso para financiar custos que, de outro modo, teriam de ser suportados em 2003. Ainda hoje, no âmbito do processo de conciliação com o Conselho, acordámos num novo instrumento de flexibilidade, o Fundo de Solidariedade da UE, destinado a ajudar a superar os efeitos de catástrofes naturais, etc. Agora, porém, temos de perguntar a nós mesmos quantos instrumentos de flexibilidade e quantas soluções serão necessários para que a maioria de nós se aperceba de que é preciso reformar e tornar mais flexível toda a metodologia da orçamentação."@pt11
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos"12 "(Aplausos)"11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(frontloading)"9 "(Χειροκροτήματα)"8 "Cards-"13 "Färm (PSE ),"13 "Global Health Fund"2 "ad"8 "ad hoc"12,9,11 "agencies"13 "agencies."13 "all"10,3 "alla"13 "alle"1,2 "asterisc amendment"13,2 "asterisk amendment"7 "auch"7 "compresa"9 "desnecessariamente"11 "deve avere"9 "doit avoir"6 "drei"7 "drie"2 "dringend"7 "entire"10,3 "frontloading"1,13,2 "frontloading)"12 "föredragande"13 "gesamten"7 "grandement"6 "great"10,3 "ha de tener"12 "har"13 "hela"13 "hele"1,2 "herunder"1 "hoc"8 "i onödan"13 "including"10,3 "incluida"12 "incluido"12 "incluindo"11 "innecesariamente"12 "intero"9 "kaikkien"5 "koko"5 "kolmen"5 "la totalité"6 "mid-term review"2 "muito"11 "must have"10,3 "myös"5 "même"6 "også"1 "onnodig"2 "ook"2 "pikaisesti"5 "pitää olla"5 "pour rien"6 "senza che ce ne sia bisogno,"9 "skal have"1 "skall ha"13 "stort"1,13 "sämtliche"7 "task force"9 "tem de ter"11 "three"10,3 "todas"11 "todo"11 "todos"12 "totalidad"12 "toutes"6 "tre"1,13,9 "tres"12 "trois"6 "três"11 "tutte"9 "un estremo"9 "unnecessarily"10,3 "unnötigerweise"7 "unødigt"1 "waaronder"2 "ylimääräiset"5 "även"13 "μεγάλη"8 "ολόκληρο"8 "συμπεριλαμβανομένης και"8 "συμπεριλαμβανομένου και"8 "τριών"8 "χωρίς λόγο"8 "όλες"8 "“pro memoria”"11

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph