Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-09-Speech-3-165"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021009.12.3-165"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, mes chers collègues, la démarche ayant abouti à la proposition de règlement dont nous débattons ce soir est exemplaire et mériterait d'être méditée d'une manière approfondie à l'heure où nous allons devoir actualiser la politique commune de la pêche. C'est il y a une quinzaine d'années que des pêcheurs français de Boulogne-sur-Mer ont commencé à exploiter et à mettre sur le marché certaines espèces de poissons vivant au-delà du plateau continental dans la fosse abyssale, à plus de 800 mètres de profondeur. C'est à la demande de ces professionnels de la pêche qu'un institut scientifique, l'Ifremer, a commencé à s'intéresser de près à la biologie de ces espèces et notamment à leur cycle biologique. Une bonne collaboration entre professionnels et scientifiques a permis de déterminer assez tôt que ces espèces ont des cycles de vie lents et qu'il y avait urgence à limiter les prélèvements afin de ne pas mettre en danger leurs équilibres biologiques.
Toujours à la demande des professionnels, appuyés dans leur démarche par les scientifiques, le gouvernement du premier État membre concerné, la France, a demandé à la Commission d'intervenir pour réglementer ces nouvelles pêcheries par l'établissement de TAC et de quotas. La Commission a été longtemps réticente et a mis du temps à réagir. Sans un accord politique au Conseil "pêche" de juin dernier, il n'est pas sûr que nous aurions aujourd'hui ces deux propositions de règlement sur les pêcheries des stocks d'eaux profondes. Mais enfin, les voilà, et je les salue, ainsi que le rapport de notre collègue Michael Holmes, qui a traité cette question avec beaucoup de compétence et à qui je souhaite à mon tour un prompt rétablissement.
La genèse de ces règlements est exemplaire à plus d'un titre. Elle illustre tout d'abord le fait que les pêcheurs sont bien les premiers concernés et les premiers acteurs lorsqu'il s'agit d'établir les règles d'une pêche durable. Elle montre ensuite que les instruments les mieux adaptés pour assurer une protection efficace des espèces halieutiques sont des instruments souples et réversibles, tels que les TAC et les quotas, et non des mesures structurelles rigides aux effets irréversibles tels que le déchirage des navires et la reconversion des pêcheurs. Elle montre encore que les pêcheurs et les scientifiques peuvent collaborer étroitement et intelligemment ensemble et aboutir à des propositions de mesures de gestion réalistes et constructives permettant l'activité tout en ménageant la ressource. Elle montre enfin qu'une démarche ascendante, partant du terrain pour aller vers l'autorité compétente, est plus efficace qu'une démarche descendante, voire condescendante, telle que la Commission la pratique, hélas, le plus souvent, et notamment à l'occasion du lancement du projet de réforme de la PCP. Ces leçons doivent donc être précieusement conservées et appliquées, si possible, à l'ensemble du processus de réformes en cours.
Cela étant, je pense qu'on ne peut que se féliciter d'aboutir à ce règlement et je soutiendrai le rapport de Michael Holmes ainsi que la plupart de ses amendements qui ont l'appui des pêcheurs concernés, notamment ceux qui prévoient le réexamen du dispositif dans les trois ans pour faire le point sur les résultats obtenus."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hr. kommissær, mine damer og herrer, det forløb, der har ført til det forslag til forordning, som vi drøfter her i aften, er forbilledligt og burde tages op til nøje overvejelse nu, hvor vi skal til at modernisere den fælles fiskeripolitik. For ca. 15 år siden var der nogle franske fiskere fra Boulogne-sur-Mer, som begyndte at fange og markedsføre visse fiskearter, der lever på det dybe hav på den anden side af kontinentalsoklen, nemlig i mere end 800 m's dybde. Det var på disse fiskeres opfordring, at et videnskabeligt institut, Ifremer, begyndte at interessere sig nærmere for disse arters biologi og ikke mindst for deres biologiske cyklus. På grund af det gode samarbejde mellem fiskerne og videnskabsmændene kunne man hurtigt fastslå, at disse arter har en langsom livscyklus, og at det var tvingende nødvendigt at begrænse fangsten for ikke at bringe deres biologiske ligevægt i fare.
Det var også på fiskernes opfordring - og her fik de støtte fra videnskabsmændene - at regeringen i den første berørte medlemsstat, nemlig Frankrig, anmodede Kommissionen om at gribe ind og regulere denne nye form for fiskeri ved at indføre samlede tilladte fangstmængder og kvoter. Kommissionen var længe tilbageholdende, og den var et stykke tid om at reagere. Uden en politisk aftale i Rådet (fiskeri) i juni i år er det ikke sikkert, at vi i dag havde haft disse to forslag til forordning om fiskeri efter dybhavsbestande. Men her er de endelig, og det glæder jeg mig over, ligesom jeg også glæder mig over betænkningen af vores kollega, Michael Holmes, som har behandlet dette spørgsmål på en meget dygtig måde, og som jeg også gerne vil ønske god bedring.
Disse forordningers tilblivelse er forbilledlig af mere end en grund. Den viser først og fremmest, at fiskerne er de første, som berøres, og de første, som involveres, når det gælder om at fastlægge reglerne for et bæredygtigt fiskeri. Den viser desuden, at de mest velegnede instrumenter til at sikre en effektiv beskyttelse af fiskearterne er fleksible instrumenter, der kan ændres, såsom samlede tilladte fangstmængder og kvoter, og ikke stive strukturforanstaltninger med uigenkaldelige konsekvenser, f.eks. ophugning af skibene og omskoling af fiskerne. Og den viser ligeledes, at fiskerne og videnskabsmændene kan arbejde tæt og fornuftigt sammen for at nå frem til nogle forslag til foranstaltninger, som er realistiske og konstruktive, og som muliggør et fiskeri, hvor ressourcerne bruges fornuftigt. Endelig viser den, at et opadgående forløb, der starter i marken og går opad mod den ansvarlige myndighed, er mere effektiv end et nedadgående og sågar nedladende forløb, som Kommissionen desværre oftest praktiserer, navnlig i forbindelse med forslaget til en reform af den fælles landbrugspolitik. Dette skal vi tage grundigt ved lære af og om muligt benyttes os af i hele den igangværende reformproces.
Derfor kan man efter min mening kun glæde sig over, at vi er nået frem til denne forordning. Jeg støtter Michael Holmes' betænkning og de fleste af ændringsforslagene, som har de berørte fiskeres støtte, navnlig de ændringsforslag, der tager sigte på en revision om tre år for at gøre status over de opnåede resultater."@da1
"Herr Präsident, Herr Kommissar, liebe Kolleginnen und Kollegen! Die Art und Weise, in der vorgegangen wurde, um den Entwurf für eine Verordnung vorzulegen, den wir heute Abend erörtern, war vorbildlich und würde gerade zu dem Zeitpunkt eine gründlichere Betrachtung verdienen, da wir die gemeinsame Fischereipolitik zu aktualisieren haben. Vor rund 15 Jahren haben die französischen Fischer von Boulogne-sur-Mer begonnen, bestimmte Fischarten, die jenseits des Festlandsschelfs im Tiefseegraben in über 800 Meter Tiefe lebten, zu fischen und zu vermarkten. Auf Ersuchen dieser Praktiker hat ein Forschungsinstitut, das Französische Forschungsinstitut zur Nutzung des Meeres (IFREMER), begonnen, sich näher mit der Biologie dieser Fischarten und vor allem deren biologischem Zyklus zu befassen. Dank der guten Zusammenarbeit zwischen Praktikern und Wissenschaftlern konnte recht bald ermittelt werden, dass diese Fischarten lange Lebenszyklen haben, und dass es dringend geboten war, die Befischung der Bestände einzuschränken, um ihr biologisches Gleichgewicht nicht zu gefährden.
Darüber hinaus hat die Regierung des ersten betroffenen Mitgliedstaates, nämlich Frankreichs, wiederum auf Ersuchen der Praktiker, deren Vorgehen von den Wissenschaftlern unterstützt wurde, die Kommission aufgefordert, sich einzuschalten und diese neuen Formen der Fischerei durch die Einführung von TAC und Quoten zu regeln. Die Kommission zögerte lange und ließ sich Zeit, bevor sie reagierte. Ohne die politische Einigung im Rat „Fischerei“ vom Juni gäbe es möglicherweise die beiden Vorschläge für Verordnungen über die Fischerei auf Tiefseebestände heute nicht. Aber schließlich liegen sie vor, und ich begrüße sie sowie den Bericht unseres Kollegen Michael Holmes, der diese Frage mit viel Sachverstand behandelt hat und dem auch ich baldige Genesung wünsche.
Die Entstehungsgeschichte dieser Verordnungen ist in mehrfacher Hinsicht als vorbildlich zu bezeichnen. Zunächst macht sie deutlich, dass die Fischer in der Tat als Erste betroffen sind und auch als Erste aktiv werden, wenn es darum geht, Normen für eine nachhaltige Fischerei aufzustellen. Darüber hinaus zeigt sie, dass Instrumente, die flexibel sind und wieder rückgängig gemacht werden können, wie die TAC und die Quoten, am besten geeignet sind, um einen wirksamen Schutz der Fischbestände zu gewährleisten, und nicht etwa starre Strukturmaßnahmen mit unumkehrbaren Auswirkungen, wie das Abwracken von Schiffen und die Umschulung der Fischer. Sie zeigt auch, dass Fischer und Wissenschaftler eng und Erfolg versprechend zusammenarbeiten und zu realistischen sowie konstruktiven Vorschlägen für Bewirtschaftungsmaßnahmen gelangen können, die eine Befischung erlauben und zugleich die Bestände schonen. Schließlich zeigt sie, dass ein Vorgehen von unten nach oben, von der Praxis zur zuständigen Behörde, mehr Wirkung zeigt als ein von oben nach unten gerichtetes oder gar herablassendes Vorgehen, wie es die Kommission leider zumeist praktiziert, vor allem im Zusammenhang mit dem Start des Vorhabens zur Reform der Gemeinsamen Fischereipolitik (GFP). Diese Lehren gilt es folglich sorgsam zu beachten und möglichst auf den gesamten laufenden Reformprozess anzuwenden.
Abschließend möchte ich meiner Meinung Ausdruck verleihen, dass wir uns nur beglückwünschen können, wenn es uns gelingt, diese Verordnung zu verwirklichen, und ich werde den Bericht von Michael Holmes sowie die meisten seiner Änderungsvorschläge unterstützen, die auch von den betroffenen Fischern befürwortet werden, vor allem jene, die innerhalb von drei Jahren die Überprüfung der Regelung vorsehen, um die erzielten Ergebnisse auszuwerten."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, αγαπητοί συνάδελφοι, η διαδικασία η οποία κατέληξε στην πρόταση κανονισμού την οποία συζητούμε απόψε, αποτελεί υπόδειγμα και αξίζει να την μελετήσουμε σε βάθος, τη στιγμή που θα πρέπει να επικαιροποιήσουμε την κοινή αλιευτική πολιτική. Πάνε δεκαπέντε χρόνια από τότε που οι γάλλοι αλιείς της Boulogne-sur-Mer, άρχισαν να εκμεταλλεύονται και να εμπορεύονται κάποια είδη ιχθύων που ζούσαν έξω από την ηπειρωτική πλάκα, στα έγκατα των ωκεανών, σε βάθος μεγαλύτερο των 800 μέτρων. Κατόπιν αιτήσεως αυτών ακριβώς των επαγγελματιών αλιέων, το Ifremer, ένα ερευνητικό ινστιτούτο, έδειξε άμεσο ενδιαφέρον για τη βιολογία αυτών των ειδών και κυρίως για τον βιολογικό τους κύκλο. Μια καλή συνεργασία μεταξύ επαγγελματιών και επιστημόνων, επέτρεψε να προσδιορίσουμε αρκετά νωρίς ότι αυτά τα είδη έχουν βραδείς κύκλους ζωής και ότι έπρεπε άμεσα να περιοριστεί η αλιεία τους, ούτως ώστε να μην τεθούν σε κίνδυνο οι βιολογικές τους ισορροπίες.
Πάντα μετά από αίτημα των επαγγελματιών, οι οποίοι στην προσπάθειά τους είχαν και τη στήριξη των επιστημόνων, η κυβέρνηση του άμεσα ενδιαφερόμενου κράτους μέλους, της Γαλλίας δηλαδή, ζήτησε την επέμβαση της Επιτροπής για την επιβολή κανόνων, όσον αφορά αυτά τα νέα αλιεύματα, με τη θέσπιση TAC και ποσοστώσεων. Η Επιτροπή παρέμεινε για μεγάλο διάστημα διστακτική και καθυστέρησε την αντίδρασή της. Δίχως την πολιτική συμφωνία, η οποία πραγματοποιήθηκε στο Συμβούλιο Αλιείας του περασμένου Ιουνίου, δεν είναι σίγουρο ότι θα είχαμε σήμερα αυτές τις δύο προτάσεις κανονισμού σχετικά με την αλιεία αποθεμάτων βαθέων υδάτων. Όμως, ορίστε που τελικά βρίσκονται στα χέρια μας. Εγώ τις ασπάζομαι, όπως επίσης και την έκθεση του συναδέλφου Michael Holmes, ο οποίος χειρίστηκε πολύ ικανά το θέμα και στον οποίο εύχομαι και εγώ με τη σειρά μου ταχεία ανάρρωση.
Ο τρόπος σύνταξης αυτών των κανονισμών αποτελεί υπόδειγμα για πολλούς λόγους. Καταρχάς, αποδεικνύει ότι οι αλιείς είναι σίγουρα οι άμεσα ενδιαφερόμενοι, οι πρωτεργάτες όταν πρόκειται για τη θέσπιση κανόνων αειφόρου αλιείας. Δείχνει έπειτα, ότι τα πιο κατάλληλα όργανα για την αποτελεσματική προστασία των αλιευτικών ειδών είναι εκείνα που είναι ευέλικτα και αντιστρέψιμα, όπως τα TAC και οι ποσοστώσεις, και όχι τα αυστηρά διαρθρωτικά μέτρα που έχουν μη αντιστρέψιμα αποτελέσματα, όπως η καταστροφή σκαφών και η αλλαγή επαγγέλματος για τους αλιείς. Δείχνει ακόμα, ότι οι αλιείς και οι επιστήμονες μπορούν να συνεργαστούν στενά και ευφυώς και να μπορέσουν να καταλήξουν σε προτάσεις ρεαλιστικών και εποικοδομητικών μέτρων διαχείρισης, τα οποία θα επιτρέπουν τη δραστηριότητα, προφυλάσσοντας ταυτόχρονα και τους πόρους. Δείχνει, τέλος, ότι μια προσέγγιση από τα κάτω προς τα πάνω, από τους άμεσα ενδιαφερομένους προς την αρμόδια αρχή, είναι πιο αποτελεσματική από μια προσέγγιση από τα πάνω προς τα κάτω, ή ακόμα και συγκαταβατική, όπως ακριβώς είναι τις περισσότερες φορές, δυστυχώς, η προσέγγιση της Επιτροπής, και μάλιστα τη στιγμή που δημοσιοποιείται το σχέδιο μεταρρύθμισης της ΚΑΠ. Αυτά τα διδάγματα, λοιπόν, πρέπει να είναι πολύτιμα για εμάς και να εφαρμοστούν, αν γίνεται, στο σύνολο της διαδικασίας μεταρρύθμισης που βρίσκεται σε εξέλιξη.
Ανεξαρτήτως αυτών, νομίζω ότι δεν μπορούμε παρά να εκφράσουμε ικανοποίηση για το ότι καταλήξαμε σε αυτόν τον κανονισμό και θα στηρίξω την έκθεση του Michael Holmes, όπως και τις περισσότερες από τις τροπολογίες του, οι οποίες τυγχάνουν της υποστήριξης των ενδιαφερομένων αλιέων, ιδίως εκείνων που ζητούν την επανεξέταση της διάταξης ανά τριετία, ώστε να επικαιροποιούνται τα επιτευχθέντα αποτελέσματα."@el8
"Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, the move that led to the proposal for a regulation that we are debating this evening is exemplary and deserves thorough consideration when it comes to updating the common fisheries policy. Around fifteen years ago, the French fishermen of Boulogne-sur-Mer began fishing for and selling certain species of fish living beyond the continental shelf in the deep trench, which is more than 800 metres deep. It was at the request of these professional fishermen that a scientific research institute, Ifremer, started to take a close interest in the biology of these species and particularly in their biological cycle. A fruitful collaboration between professionals and scientists enabled them to determine quite early on that these species have slow life cycles and that there was an urgent need for catches to be limited so as not to endanger their biological balance.
Also at the request of the professionals, supported in their action by the scientists, the government of the main Member State concerned, France, asked the Commission to take action to regulate these new fishing grounds by establishing TACs and quotas. The Commission was reluctant for a long time and dragged its heels. Without the political agreement reached at the Fisheries Council of last June, it is unlikely that we would now have these two proposals for regulations on fishing deep-water stocks. Finally, however, we do have them and I welcome both them and the report by Michael Holmes, who has addressed this issue with great competence and whom I too wish a speedy recovery.
The way in which these regulations have come to exist is exemplary for more than one reason. It illustrates first of all the fact that fishermen are of course the main people concerned and the main actors when it comes to establishing rules for sustainable fishing. It also shows that the instruments best suited to providing the effective protection of fish species are those which are flexible and reversible, such as TACs and quotas, and not rigid structural measures with irreversible effects such as the destruction of vessels or the retraining of fishermen. It also shows that fishermen and scientists can work together closely and intelligently and come up with proposals for realistic and constructive management measures which allow fishing to take place whilst at the same time managing resources. Lastly, it demonstrates that an upwards action rising from the field level to the competent authority is more effective than the downwards and even condescending action usually favoured, unfortunately, by the Commission, not least when it launched the draft reform of the CFP. These lessons must therefore be carefully retained and implemented, if possible, within the entire process of reforms underway.
Having said that, I think that we can only welcome the fact that we have achieved this regulation and I shall be supporting the report by Michael Holmes as well as most of his amendments, which have the support of the fishermen concerned, particularly those calling for the re-examination of the provision every three years in order to update the results obtained."@en3
"Señor Presidente, Comisario, Señorías, la iniciativa que llevó a la propuesta de reglamento que estamos debatiendo esta tarde es ejemplar y merece una consideración especial, sobre todo a la hora de actualizar la política común relativa a la industria pesquera. Hace alrededor de quince años, los pescadores franceses de Boulogne-sur-Mer comenzaron a pescar y a vender determinadas especies de peces que vivían más allá de la plataforma continental, en la fosa oceánica, que se encuentra a más de 800 metros de profundidad. Gracias a la petición de estos pescadores profesionales, un instituto de investigaciones científicas, Ifremer, comenzó interesarse por la biología de estas especies y en particular por su ciclo biológico. La fructífera colaboración entre profesionales y científicos permitió determinar en una fase bastante temprana que estas especies tienen un ciclo de vida lento y que existe una necesidad urgente de restringir las capturas para no poner en peligro su equilibrio biológico.
También gracias a la petición de los profesionales, apoyados en su acción por los científicos, el gobierno del principal país implicado, Francia, solicitó a la Comisión que llevara a cabo acciones para regular estas zonas pesqueras mediante el establecimiento de TAC y de cuotas. La Comisión se mostró reticente durante mucho tiempo y pospuso la cuestión. Sin el acuerdo político alcanzado en el Consejo de Pesca del último mes de julio, hubiera sido poco probable contar en la actualidad con estas dos propuestas de reglamento sobre las poblaciones de aguas profundas. Finalmente, sin embargo, aquí las tenemos y personalmente, acojo con satisfacción dichas propuestas y el informe elaborado por el Sr. Holmes, quien ha tratado esta cuestión con una gran competencia y a quien deseo una rápida recuperación.
El modo en que estos reglamentos han visto la luz es ejemplar por más de una razón. En primer lugar, ilustra el hecho de que los pescadores son, qué duda cabe, los más preocupados y los principales agentes a la hora de establecer normas para conseguir una pesca sostenible. Por otra parte, demuestra que los instrumentos más adecuados para proporcionar una protección eficaz de las especies marinas son precisamente los más flexibles y reversibles, como los TAC y las cuotas, y no las rígidas medidas estructurales con efectos irreversibles como la destrucción de las embarcaciones o el reciclaje de los pescadores. Además demuestra que los pescadores y los científicos pueden trabajar mano a mano y de forma inteligente, y proponer medidas realistas y constructivas que permitan faenar a la vez que gestionar los recursos. Por último, demuestra que una acción ascendente que parta desde el terreno correspondiente hasta la autoridad competente es más eficaz que una acción descendente e incluso una acción condescendiente, por desgracia normalmente favorecida por la Comisión, incluso cuando lanzó el proyecto de reforma de la PPC. Así pues, es necesario aprender estas lecciones y en la medida de lo posible aplicarlas dentro del proceso global de reformas en curso.
Dicho esto, creo que debemos acoger con satisfacción el hecho de que hayamos conseguido este reglamento. Personalmente, apoyaré el informe del Sr. Holmes, así como la mayoría de sus enmiendas, que cuentan con el beneplácito de los pescadores afectados, en especial aquellos que solicitan que se vuelva a examinar la disposición cada tres años a fin de actualizar los resultados obtenidos."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, ehdotus asetukseksi, josta tänä iltana keskustelemme, saatiin aikaan toimilla, joita voidaan pitää esimerkillisinä ja joita on harkittava perusteellisesti saatettaessa yhteistä kalastuspolitiikkaa ajan tasalle. Noin viisitoista vuotta sitten ranskalaiset kalastajat Boulogne-sur-Merissä alkoivat pyytää ja myydä tiettyjä kalalajeja, jotka elivät mannerjalustan ulkopuolella, yli 800 metriä syvässä vajoamassa. Tieteellinen tutkimuslaitos Ifremer alkoi näiden ammattikalastajien pyynnöstä tutkia lähemmin kyseisten lajien biologiaa ja erityisesti niiden biologista kaarta. Hedelmällinen yhteistyö ammattilaisten ja tutkijoiden välillä auttoi heitä melko aikaisessa vaiheessa määrittämään, että näiden lajien elinkaari on hidas ja että pyyntiä on rajoitettava pikaisesti, ettei lajien biologista tasapainoa vaaranneta.
Syvänmeren kalastukseen liittyvät kysymykset koskettivat jäsenvaltioista eniten Ranskaa. Tutkijoiden tukemien ammattikalastajien pyynnöstä Ranskan hallitus pyysikin komissiota sääntelemään uusia kalastusalueita vahvistamalla suurimmat sallitut saaliit ja kiintiöt. Komissio oli pitkään vastahakoinen ja jarrutti asian etenemistä. Jos viime kesäkuussa kokoontunut kalatalousneuvosto ei olisi saavuttanut poliittista yhteisymmärrystä, näitä kahta ehdotusta syvänmeren kantojen kalastusta koskevaksi asetukseksi ei todennäköisesti olisi. Lopulta ne kuitenkin saatiin aikaan, ja olen tyytyväinen sekä niihin että Michael Holmesin mietintöön, jossa hän on käsitellyt kysymystä erittäin asiantuntevasti. Toivotan myös omasta puolestani hänelle pikaista toipumista.
Tapaa, jolla nämä asetukset on laadittu, voidaan käyttää esimerkkinä monestakin syystä. Ensinnäkin se osoittaa, että kalastajat ovat tärkein ryhmä, jota asia koskee, ja että pääasiassa heidän toiminnallaan on vaikutusta kestävää kalastusta koskevien sääntöjen laatimiseen. Se osoittaa myös, että kalalajeja voidaan tehokkaimmin suojella joustavilla ja kumottavissa olevilla välineillä, kuten suurimmilla sallituilla saaliilla ja kiintiöillä, eikä jäykillä rakenteellisilla toimilla, joilla on peruuttamattomia vaikutuksia, kuten laivojen hävittämisellä tai kalastajien uudelleenkoulutuksella. Lisäksi siitä käy ilmi, että kalastajat ja tutkijat voivat toimia tiiviissä ja järkevässä yhteistyössä ja saada aikaan ehdotuksia realistisista ja rakentavista hallinnointitoimista, joiden avulla sekä kalastaminen että kalavarojen hoitaminen on mahdollista. Lopuksi se osoittaa, että alhaalta ylöspäin, kentältä toimivaltaiselle viranomaiselle suuntautuva toiminta on tehokkaampaa kuin ylhäältä alaspäin tapahtuva ja jopa alentuva toiminta, jota komissio valitettavasti yleensä suosii. Näin se toimi myös julkistaessaan yhteisen kalastuspolitiikan uudistamista koskevan luonnoksen. Nämä opetukset on pidettävä tarkasti mielessä ja pantava täytäntöön, mahdollisuuksien mukaan käynnissä olevan uudistusprosessin aikana.
Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että voimme vain olla tyytyväisiä saatuamme asetuksen laadituksi, ja tuen Michael Holmesin laatimaa mietintöä ja useimpia hänen tarkistuksistaan. Niillä on myös asianosaisten kalastajien tuki, varsinkin niiden, jotka vaativat säädöksen uudelleentarkastelua joka kolmas vuosi, jotta saavutetut tulokset voidaan saattaa ajan tasalle."@fi5
"Signor Presidente, signor Commissario, onorevoli colleghi, l’iniziativa che è sfociata nella proposta di regolamento di cui discutiamo questa sera è esemplare e merita di essere considerata con molta attenzione quando si tratterà di aggiornare la politica comune della pesca. Quindici anni fa circa, i pescatori francesi di Boulogne-sur-Mer iniziarono a pescare e a vendere talune specie di pesci che vivono oltre la piattaforma continentale nella fossa abissale, che si trova a più di 800 metri di profondità. Su richiesta di questi pescatori professionisti, un istituto di ricerca scientifica
ha iniziato ad interessarsi da vicino alla biologia di tali specie ed in particolare al loro ciclo biologico. Una fruttuosa collaborazione tra pescatori professionisti e scienziati ha consentito di determinare in tempi piuttosto brevi che queste specie hanno cicli di vita lenti e che esisteva l’urgente necessità di limitare le catture in modo da non metterne a repentaglio l’equilibrio biologico.
Sempre su richiesta dei pescatori professionisti, sostenuti nella loro azione dagli scienziati, il governo del principale Stato membro interessato, la Francia, ha chiesto alla Commissione di intervenire per regolamentare le nuove attività di pesca stabilendo TAC e contingenti. La Commissione è stata per molto tempo riluttante e continuava a temporeggiare. Senza l’accordo politico raggiunto nella riunione del Consiglio “Pesca” dello scorso giugno, è improbabile che avremmo avuto ora le due proposte di regolamento sulla pesca di
ittici di acque profonde. Tuttavia, sono state infine presentate e, da parte mia, le accolgo con favore insieme alla relazione dell’onorevole Holmes, che ha trattato la questione con grande competenza ed al quale anch’io auguro un pronto recupero.
La genesi dei regolamenti in questione è esemplare per più di un motivo. Essa denota innanzi tutto che i pescatori sono i principali interessati ed hanno un ruolo di primo piano quando si tratta di stabilire norme per una pesca sostenibile, e dimostra altresì che gli strumenti più adeguati per garantire un’effettiva protezione delle specie ittiche sono quelli flessibili e reversibili, quali i TAC ed i contingenti, e non misure strutturali rigide con effetti irreversibili, quali la distruzione dei pescherecci o la riqualificazione dei pescatori. Ne emerge inoltre che, grazie ad uno stretto ed intelligente rapporto di collaborazione, pescatori e scienziati possono presentare proposte di misure di gestione realistiche e costruttive che consentano di esercitare l’attività di pesca e allo stesso tempo di gestire le risorse. Infine possiamo trarre la conclusione che un’azione ascendente, che parta dal basso per arrivare alle autorità competenti, è più efficace di un’azione discendente, per non dire condiscendente, purtroppo solitamente preferita dalla Commissione, in particolare in occasione dell’avvio del progetto di riforma della PCP. Occorre pertanto far tesoro di tali lezioni ed applicarle, se possibile, nel corso di tutte le fasi del processo di riforma in corso.
Detto questo, penso che non si possa che accogliere con favore il fatto di aver definito il regolamento in questione e sosterrò la relazione dell’onorevole Holmes nonché la maggior parte dei suoi emendamenti, che godono dell’appoggio dei pescatori interessati, in particolare quelli che chiedono un riesame del dispositivo ogni tre anni per fare il punto sui risultati ottenuti."@it9
"Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, the move that led to the proposal for a regulation that we are debating this evening is exemplary and deserves thorough consideration when it comes to updating the common fisheries policy. Around fifteen years ago, the French fishermen of Boulogne-sur-Mer began fishing for and selling certain species of fish living beyond the continental shelf in the deep trench, which is more than 800 metres deep. It was at the request of these professional fishermen that a scientific research institute, Ifremer, started to take a close interest in the biology of these species and particularly in their biological cycle. A fruitful collaboration between professionals and scientists enabled them to determine quite early on that these species have slow life cycles and that there was an urgent need for catches to be limited so as not to endanger their biological balance.
Also at the request of the professionals, supported in their action by the scientists, the government of the main Member State concerned, France, asked the Commission to take action to regulate these new fishing grounds by establishing TACs and quotas. The Commission was reluctant for a long time and dragged its heels. Without the political agreement reached at the Fisheries Council of last June, it is unlikely that we would now have these two proposals for regulations on fishing deep-water stocks. Finally, however, we do have them and I welcome both them and the report by Michael Holmes, who has addressed this issue with great competence and whom I too wish a speedy recovery.
The way in which these regulations have come to exist is exemplary for more than one reason. It illustrates first of all the fact that fishermen are of course the main people concerned and the main actors when it comes to establishing rules for sustainable fishing. It also shows that the instruments best suited to providing the effective protection of fish species are those which are flexible and reversible, such as TACs and quotas, and not rigid structural measures with irreversible effects such as the destruction of vessels or the retraining of fishermen. It also shows that fishermen and scientists can work together closely and intelligently and come up with proposals for realistic and constructive management measures which allow fishing to take place whilst at the same time managing resources. Lastly, it demonstrates that an upwards action rising from the field level to the competent authority is more effective than the downwards and even condescending action usually favoured, unfortunately, by the Commission, not least when it launched the draft reform of the CFP. These lessons must therefore be carefully retained and implemented, if possible, within the entire process of reforms underway.
Having said that, I think that we can only welcome the fact that we have achieved this regulation and I shall be supporting the report by Michael Holmes as well as most of his amendments, which have the support of the fishermen concerned, particularly those calling for the re-examination of the provision every three years in order to update the results obtained."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, geachte collega’s, de procedure die heeft geleid tot het verordeningsvoorstel waarover wij vanavond debatteren is exemplarisch, en er is alle reden uitgebreid bij die voorbeeldige gang van zaken stil te staan nu we voorbereidingen treffen voor de hervorming van het gemeenschappelijk visserijbeleid. Ongeveer vijftien jaar geleden zijn Franse vissers in Boulogne-sur-Mer begonnen met het vangen en verhandelen van een aantal vissoorten die voorbij het continentaal plat in de abyssale zone leven, op meer dan 800 meter diepte. Op verzoek van deze beroepsmensen uit de visserijsector heeft een wetenschappelijk instituut, het Ifremer, uitgebreid onderzoek gedaan naar het leven van deze soorten en in het bijzonder naar hun levenscyclus. Dankzij een goede samenwerking tussen beroepsmensen en wetenschappers heeft men al vrij snel kunnen vaststellen dat deze soorten een trage levenscyclus hebben en dat er snel vangstbeperkingen ingesteld moesten worden om het biologisch evenwicht niet te verstoren.
Andermaal op verzoek van de beroepsmensen, gesteund door de wetenschappers, heeft de regering van de meest direct betrokken lidstaat, Frankrijk, de Commissie derhalve verzocht in actie te komen en de vangsten van deze soorten aan beperkingen te onderwerpen via de vaststelling van TAC’s en quota. De Commissie heeft zich lange tijd terughoudend opgesteld en het heeft lang geduurd voordat ze in actie kwam. Was er in de Raad Visserij van juni jongstleden geen politiek akkoord bereikt, dan hadden we vandaag misschien niet gedebatteerd over deze twee verordeningsvoorstellen inzake de visserij op diepzeebestanden. Maar goed, die voorstellen liggen er nu, en ik ben blij dat ze er zijn, en dat geldt ook voor het verslag van de heer Holmes, die deze kwestie zeer bekwaam behandeld heeft en die ik op mijn beurt een spoedig herstel toewens.
De ontstaansgeschiedenis van deze verordeningen is in meerdere opzichten exemplarisch. Er blijkt in de eerste plaats uit dat de vissers de belangrijkste gesprekspartners en de voornaamste actoren zijn wanneer het gaat om de vaststelling van regels voor een duurzame visserij. Verder toont de gehele gang van zaken aan dat soepele en reversibele instrumenten als TAC’s en quota het meest geschikt zijn om een doeltreffende bescherming van vissoorten te waarborgen, en dus niet rigide structurele maatregelen met onomkeerbare effecten als het slopen van schepen of de omscholing van vissers. Ook kunnen we vaststellen dat vissers en wetenschappers nauw en zinvol met elkaar kunnen samenwerken en tot voorstellen kunnen komen voor realistische en constructieve beheermaatregelen op basis waarvan de visserijactiviteiten voortgezet kunnen worden zonder dat de natuurlijke hulpbronnen uitgeput raken. En ten slotte blijkt uit het verloop van de procedure dat een bottom-upbenadering, waarbij de actie geïnitieerd wordt vanuit het beroepsveld en vervolgens overgenomen wordt door de bevoegde autoriteit, doeltreffender is dan een top-downbenadering, zoals de Commissie die helaas meestal toepast, nu ook weer bij de lancering van het project inzake de hervorming van het GVB. Deze lessen dienen we nadrukkelijk voor ogen te houden en voorzover mogelijk toe te passen op alle lopende hervormingsprocessen.
Hoe het ook zij, ik denk dat we ons allemaal gelukkig mogen prijzen dat deze verordening tot stand is gekomen, en ik zal dan ook steun verlenen aan het verslag van Michael Holmes en aan de meeste van zijn amendementen, die ook gesteund worden door de betrokken vissers, met name de amendementen waarin gevraagd wordt om een evaluatie van de regeling binnen drie jaar teneinde inzicht te verkrijgen in de behaalde resultaten."@nl2
"Senhor Presidente, Senhor Comissário, caros colegas, a acção que levou à proposta de regulamento que debatemos, esta noite, não só é exemplar como merece ser objecto de uma análise aprofundada quando procedermos à actualização da política comum da pesca. Há cerca de quinze anos, os pescadores franceses da Boulogne-sur-Mer começaram a pescar e a vender certas espécies de peixe, que vivem para além da plataforma continental, nas águas profundas, a mais de 800 metros de profundidade. Foi a pedido destes profissionais da pesca que um instituto de investigação científica, o Ifremer, começou a interessar-se mais de perto pela biologia destas espécies e, em especial, pelo seu ciclo biológico. Uma colaboração profícua entre profissionais e cientistas permitiu-lhes concluir rapidamente que estas espécies têm ciclos de vida lentos e que havia urgência em limitar as capturas a fim de não pôr em perigo os seus equilíbrios biológicos.
Ainda a pedido dos profissionais, apoiados na sua acção pelos cientistas, o Governo do principal Estado-Membro envolvido na questão, a França, solicitou à Comissão que interviesse no sentido de regulamentar estas novas pescarias através do estabelecimento de TAC e de quotas. A Comissão pôs algumas reticências, durante um largo período de tempo, e arrastou o assunto. Sem o acordo político alcançado no Conselho "Pescas", de Junho último, muito provavelmente não teríamos estas duas propostas de regulamento sobre a pesca das unidades populacionais da fundura. Mas, aqui estão elas, pelo que me regozijo, assim como felicito o relatório do nosso colega, o senhor deputado Michael Holmes, que abordou esta questão com extrema competência e a quem desejo, pela minha parte, uma rápida recuperação.
A génese destes regulamentos é exemplar por mais do que uma razão. Ela ilustra, antes de mais, o facto de os pescadores serem, efectivamente, as principais pessoas envolvidas no assunto e os principais actores quando se trata de estabelecer as regras de uma pesca sustentável. Mostra também que os instrumentos que melhor asseguram uma protecção eficaz das espécies haliêuticas são os instrumentos flexíveis e reversíveis, tais como os TAC e as quotas, e não as medidas estruturais rígidas, com efeitos irreversíveis, como a destruição dos navios e a reconversão dos pescadores. Mostra ainda que os pescadores e os cientistas podem estabelecer uma estreita e inteligente colaboração e chegar a propostas de medidas de gestão realistas e construtivas, que permitem a actividade da pesca, gerindo, no entanto, os recursos existentes. Por último, mostra que uma acção ascendente, partindo das bases para as cúpulas, isto é para as autoridades competentes, é mais eficaz do que uma acção descendente, até condescendente, normalmente adoptada pela Comissão, aliás com muita pena nossa, sobretudo quando lançou o projecto de reforma da PCP. Por conseguinte, estas lições devem ser cuidadosamente retidas e implementadas, se possível, no âmbito de todo o processo de reformas em curso.
Posto isto, creio que só nos resta regozijarmo-nos por termos chegado a este regulamento, pelo que apoiarei o relatório Michael Holmes, assim como a maior parte das suas alterações que têm o apoio dos pescadores envolvidos na questão, especialmente, as alterações que prevêem uma reavaliação do dispositivo todos os três anos, a fim de fazer o ponto da situação quanto aos resultados obtidos."@pt11
"Herr talman, herr kommissionär, mina kära kolleger! Det var en exemplarisk strategi som ledde fram till det förslag till förordning vi diskuterar här i kväll, och den skulle förtjäna att granskas mer ingående nu när vi skall modernisera den gemensamma fiskeripolitiken. Det var ungefär 15 år sedan som franska fiskare från Boulogne-sur-mer började utnyttja och sälja vissa fiskarter som lever bortom kontinentalsockeln i den mer än 800 meter djupa djuphavsgraven. På begäran av dessa yrkesfiskare började ett vetenskapligt institut, Ifremer, intressera sig närmare för dessa arters biologi, framför allt deras biologiska cykel. Tack vare ett gott samarbete mellan yrkesmännen och forskarna kunde man ganska snabbt konstatera att dessa arter har långsamma livscykler och att man snarast var tvungen att begränsa fångsterna, för att inte äventyra deras biologiska jämvikt.
Det var också på yrkesfiskarnas begäran, men med stöd av forskarna, som regeringen i den främst berörda medlemsstaten, Frankrike, begärde att kommissionen skulle ingripa för att reglera detta nya fiske genom att införa totalt tillåtna fångster och kvoter. Kommissionen var under en lång tid motvillig och dröjde med att reagera. Utan den politiska överenskommelsen från rådet (fiske) i juni i år är det inte säkert att vi i dag hade fått dessa två förslag till förordningar om fiske efter djuphavsbestånd. Men nu har vi dem här och jag välkomnar dem, liksom betänkandet av vår kollega Michael Holmes, som har hanterat från här frågan med stor kompetens och som jag hoppas blir frisk snart.
Dessa förordningar kom till på ett föredömligt sätt i flera avseenden. Ärendets gång visar framför allt att yrkesfiskarna är de som först berörs och de första som agerar när det gäller att fastställa bestämmelser för ett hållbart fiske. Det framgår också att de instrument som är bäst anpassade för att ge fiskarter ett effektivt skydd är de som är flexibla och möjliga att förändra, såsom totalt tillåtna fångster och kvoter, och inte stelbenta och oåterkalleliga strukturåtgärder, såsom nedmontering av fartyg och omskolning av fiskare. Vi har dessutom fått se att fiskare och forskare kan ha ett nära och förnuftigt samarbete och komma fram till förslag om realistiska och konstruktiva förvaltningsåtgärder som möjliggör fisket och samtidigt är resurssparande. Man kan slutligen konstatera att ett uppåtgående initiativ, dvs. ett initiativ som kommer från dem som är verksamma på fältet till den behöriga myndigheten, är effektivare än ett nedåtgående eller till och med nedlåtande initiativ, sådana som kommissionen tyvärr oftast tar, framför allt i samband med förslaget till en reform av den gemensamma fiskeripolitiken. Dessa lärdomar bör vi därför varsamt bevara och om möjligt tillämpa på hela den pågående reformprocessen.
Samtidigt anser jag att man bara kan glädja sig åt denna förordning. Jag kommer därför att stödja betänkandet av Michael Holmes och de flesta av hans ändringsförslag, som har de berörda yrkesfiskarnas stöd, framför allt de som anger att man skall se över systemet vart tredje år för att sammanfatta uppnådda resultat."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples