Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-09-Speech-3-156"

PredicateValue (sorted: default)
rdf:type
dcterms:Date
dcterms:Is Part Of
dcterms:Language
lpv:document identification number
"en.20021009.11.3-156"4
lpv:hasSubsequent
lpv:speaker
lpv:spoken text
"Herr Präsident, liebe Kolleginnen und Kollegen! Betrugsbekämpfung scheint sich nicht nur zu einer Daueraufgabe in der EU zu entwickeln, die Kommission ist auch durchaus fantasievoll, wenn es um die Mittel und Wege geht. Mit dieser Mitteilung zur Betrugssicherheit der Rechtsvorschriften und des Vertragsmanagements - fürwahr ein hochtrabender Titel - zeigt die Kommission wieder einmal ihr Potenzial an Fantasie. Es bleibt abzuwarten, ob der vollmundige Text auch das hält, was er verspricht. Zweifel darüber halte ich für angebracht. Seit Beginn der Amtszeit glänzt diese Kommission mit plakativen verbalen Versprechungen, Taten sind dem nicht gefolgt. Trotz des von ihr ausgegebenen Slogans „Null Toleranz für Betrug und Unregelmäßigkeiten“, sind die offiziell zugegebenen Betrugszahlen im Jahr 2000 so hoch wie nie zuvor ausgefallen, und auch das Jahr 2001 liegt mit 1,25 Mrd. Euro deutlich über dem Durchschnitt der früheren Jahre. Nun sollen Rechtsvorschriften und Verträge betrugssicher abgefasst werden. Sie sollen sozusagen einen Stempel bekommen: Geprüft und für betrugssicher befunden! Ob das der große Wurf ist? Ist es nicht eine Selbstverständlichkeit, dass die Texte - soweit das mit Texten überhaupt möglich ist - rechtmäßiges und nicht rechtswidriges Handeln bei der Vergabe der EU-Milliarden fördern? Beschäftigt die Kommission nicht Heerscharen von gut ausgebildeten und hoch bezahlten Beamten, nicht zuletzt dafür, dass dieses Ziel erreicht wird? Deshalb meine ich, dass diese Mitteilung eigentlich, wenn wir ganz ehrlich sind, überflüssig ist, weil sie nämlich Selbstverständliches fordert. Fazit kann für mich nur sein: Offenbar gehen die Uhren in der Kommission doch anders. Offenbar ist es notwendig, per offizieller Mitteilung festzulegen, dass rechtmäßig und nicht rechtswidrig gehandelt werden muss. Ich halte das für sehr bedenklich für ein Organ, das Hüterin der europäischen Verträge ist. Sollte die Kommission nicht dem gegenüber endlich die aufgedeckten Betrugsfälle angehen und Konsequenzen ziehen? Wäre das nicht die erfolgversprechende Methode? Warum geht die Kommission nicht vor dem Europäischen Gerichtshof zum Beispiel gegen eine frühere Kommissarin mit den ihr zustehenden Mitteln vor? Das wäre zielgerichteter, weil abschreckend für die Zukunft. Aber nein, die Kommission verändert vielmehr die Haushaltsordnung in Richtung auf weniger Transparenz. Sie versucht weiterhin, die Kontrollrechte des Parlaments einzuschränken, und sie hat den unabhängigen Finanzkontrolleur abgeschafft. Auf alle diese Punkte wird in dem Bericht des Kollegen Bösch, den ich im übrigen auch voll unterstütze, hingewiesen. Entschlossenes Durchgreifen ist unerlässlich, wenn Erfolge bei der Betrugsbekämpfung erzielt werden sollen. Alles andere können nur flankierende Maßnahmen sein. Nun will ich bei dieser Gelegenheit nicht auch noch auf die Kritik am Buchhaltungssystem der Kommission eingehen, obwohl da einiges im Argen zu liegen scheint. Aber es ist doch traurig, wie die Kommission nach wie vor mit Kritikern umgeht. Sie scheint ja nichts dazu gelernt zu haben. Der Kollege Bösch hat es angesprochen, ich will es wiederholen. So wird einer dänischen Beamtin das Dossier entzogen. Sie wird zur Seite gedrückt, weil sie auf Missstände aufmerksam macht. Ich meine die Vorgänge bei EUROSTAT, auf die wir im Bericht auch hinweisen. Trotz dieser Kritik - ich möchte fast im Deutschen sagen, hinreichender Tatverdacht erwiesen - kooperiert die Kommission weiterhin mit einer Firma, die äußerst dubios agiert, die Verträge erschlichen und keine gute Arbeit geleistet hat. Hier muss die Kommission reagieren. Ansonsten kann der Vorwurf nicht erspart bleiben, dass Mitteilungen wie die vorliegende reine Ablenkungsmanöver sind!"@de7
lpv:spokenAs
lpv:translated text
"Hr. formand, kære kolleger, bekæmpelse af svig synes ikke kun at udvikle sig til en vedvarende opgave i EU, Kommissionen er også meget fantasifuld, når det handler om midlerne og vejene. Med denne meddelelse om beskyttelse af lovgivningen og kontraktforvaltningen mod risikoen for svig - i sandhed en højtravende titel - viser Kommissionen endnu en gang sit potentiale i fantasi. Vi må vente og se, om den flotte tekst også holder, hvad den lover. Jeg mener, det er rimeligt at have sine tvivl. Siden Kommissionen tiltrådte, har den glimret med simplificerede verbale løfter, men de er ikke blevet fulgt op af handling. Trods Kommissionens slogan "Nul tolerance over for svig og uregelmæssigheder" er de officielt indrømmede tal for svig i 2000 så høje som aldrig før, og også 2001 ligger med 1,25 milliarder euro betydeligt over gennemsnittet for de tidligere år. Nu skal lovgivning og traktater udformes således, at de er svigbeskyttede. De skal så at sige have et stempel: prøvet og fundet svigbeskyttede! Om det er det store clou? Er det ikke en selvfølge, at teksterne - såfremt det overhovedet er muligt med tekster - fremmer en lovlig og ikke-retsstridig handlen ved tildelingen af EU-milliarder? Beskæftiger Kommissionen ikke en hærskare af veluddannede og højt betalte embedsmænd ikke mindst for at nå dette mål? Derfor mener jeg, at denne meddelelse egentlig, hvis vi er helt ærlige, er overflødig, fordi den kræver det, der er en selvfølge. Facit kan for mig kun være følgende: Åbenbart går urene i Kommissionen anderledes. Åbenbart er det nødvendigt at fastlægge pr. officiel meddelelse, at der skal handles lovligt og ikke retsstridigt. Det er efter min mening meget betænkeligt for en instans, der er vogter over de europæiske traktater. Bør Kommissionen ikke langt om længe tage fat i de opdagede tilfælde af svig og drage konsekvenser heraf? Ville det ikke være en lovende metode? Hvorfor går Kommissionen f.eks. ikke til EF-Domstolen med en sag mod en tidligere kvindelig kommissær med de midler, den har til rådighed? Det ville være mere målrettet, fordi det er afskrækkende for fremtiden. Men nej, Kommissionen ændrer snarere finansforordningen i retning af mindre gennemsigtighed. Den forsøger endvidere at begrænse Parlamentets kontrolrettigheder, og den har afskaffet den uafhængige finansinspektør. Alle disse punkter gøres der opmærksom på i Bösch-betænkningen, som jeg i øvrigt også støtter fuldt ud. Et resolut indgreb er nødvendigt, hvis bekæmpelsen af svig skal være vellykket. Alt andet kan kun være flankerende foranstaltninger. Nu vil jeg ved denne lejlighed ikke også komme ind på kritikken af Kommissionens bogføringssystem, selv om der også synes at være uorden dér. Men det er da trist at se, hvordan Kommissionen fortsat behandler kritikere. Den synes ikke at have lært noget i den forbindelse. Hr. Bösch nævnte det, jeg vil gentage det. F.eks. bliver en dansk embedsmand sat af en sag. Hun presses til side, fordi hun gør opmærksom på misforhold. Jeg tænker her på procedurerne hos Eurostat, som vi også refererer til i betænkningen. Trods denne kritik - jeg vil næsten sige sigtelse på tilstrækkeligt grundlag - samarbejder Kommissionen fortsat med et firma, der handler yderst tvivlsomt, som har tiltusket sig kontrakter og ikke udført noget godt arbejde. Her skal Kommissionen reagere. Ellers kan man ikke undgå bebrejdelsen om, at meddelelser som den foreliggende er rene afledningsmanøvrer!"@da1
"Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, η καταπολέμηση της απάτης δεν φαίνεται μόνο να εξελίσσεται σε μόνιμη αποστολή της ΕΕ, αλλά και η Επιτροπή δείχνει επίσης μεγάλη φαντασία όσον αφορά τους τρόπους και τα μέσα. Το δυναμικό της ως προς την φαντασία φαίνεται άλλη μια φορά στην ανακοίνωσή της για την θωράκιση της νομοθεσίας και της διαχείρισης των συμβάσεων κατά της απάτης – στ’ αλήθεια, πρόκειται για έναν πομπώδη τίτλο. Παραμένει να δούμε εάν το σχέδιο αυτό θα ανταποκριθεί τελικά στα όσα υπόσχεται. Θεωρώ σωστό να διατηρεί κανείς επιφυλάξεις ως προς αυτό. Από την αρχή της θητείας της, η Επιτροπή διακρίθηκε για τις συμφιλιωτικές υποσχέσεις της, όμως δεν ακολούθησαν οι ανάλογες πράξεις. Το σλόγκαν της Επιτροπής σχετικά με τη μηδενική ανεκτικότητα απέναντι στην απάτη και τις παρατυπίες δεν εμπόδισε να είναι υψηλότερα παρά ποτέ τα επίσημα αριθμητικά στοιχεία για την απάτη κατά το 2000, αλλά και τα στοιχεία για το 2001, που φθάνουν το 1,25 δισ. ευρώ, είναι σαφώς πάνω από τον μέσον όρο των προηγουμένων ετών. Τώρα η νομοθεσία και οι συμβάσεις πρέπει να διατυπώνονται έτσι ώστε να μην είναι δυνατή η απάτη. Είναι σαν να πρέπει να φέρουν μία σφραγίδα που θα γράφει “ελέγχθηκε και κρίθηκε ανθεκτικό κατά της απάτης”! Αποτελεί αυτό επίτευγμα; Δεν είναι αυτονόητο ότι τα νομικά κείμενα – όσο είναι δυνατόν να ισχύσει κάτι τέτοιο για κείμενα – θα ενισχύουν μάλλον τη σύννομη παρά την παράνομη δράση κατά τη χορήγηση των κοινοτικών δισεκατομμυρίων; Μήπως δεν απασχολεί η Επιτροπή πλήθος καλά καταρτισμένων και πληρωμένων υπαλλήλων και για να επιτευχθεί ο παραπάνω στόχος; Πραγματικά, πιστεύω ότι εάν είμαστε ειλικρινείς, θα πρέπει να πούμε ότι αυτή η ανακοίνωση είναι περιττή, καθώς ζητά αυτονόητα πράγματα. Το μόνο συμπέρασμα στο οποίο μπορώ να καταλήξω είναι ότι προφανώς τα ρολόγια της Επιτροπής δείχνουν έναν άλλο χρόνο από τα δικά μας. Φαίνεται πως είναι αναγκαίο να οριστεί μέσω επίσημης ανακοίνωσης ότι πρέπει να υπακούουμε στους νόμους και όχι να τους παραβαίνουμε. Αυτό το θεωρώ πολύ ανησυχητικό για ένα θεσμικό όργανο που είναι θεματοφύλακας των Συνθηκών. Ενόψει όλων αυτών, δεν θα έπρεπε επιτέλους η Επιτροπή να ασχοληθεί με τις περιπτώσεις απάτης που έχουν αποκαλυφθεί και να συναγάγει τα απαραίτητα συμπεράσματα; Δεν είναι αυτή η μέθοδος που υπόσχεται επιτυχία; Για να αναφέρω ένα παράδειγμα, γιατί η Επιτροπή δεν προσφεύγει με τα μέσα που διαθέτει στο Ευρωπαϊκό Δικαστήριο εναντίον μίας πρώην Επιτρόπου; Αυτό θα ήταν μια πιο στοχοθετημένη ενέργεια, καθώς θα λειτουργούσε μελλοντικά ως αποτρεπτικό παράδειγμα. Όμως όχι – η Επιτροπή προτιμά να αλλάξει τον Δημοσιονομικό Κανονισμό προκειμένου να μειώσει τη διαφάνεια. Εξακολουθεί να επιχειρεί να περιορίσει τον ελεγκτικό ρόλο του Κοινοβουλίου και κατάργησε τον ανεξάρτητο δημοσιονομικό ελεγκτή. Η έκθεση Bösch, την οποία υποστηρίζω πλήρως, αναφέρεται σε όλα αυτά τα σημεία. Εάν θέλουμε να καταπολεμηθεί αποτελεσματικά η απάτη, είναι απαραίτητη η αποφασιστική επέμβαση. Όλα τα άλλα δεν μπορούν να είναι παρά μόνο συνοδευτικά μέτρα. Δεν θέλω τώρα να εκμεταλλευτώ την ευκαιρία για να επεκτείνω την κριτική στο λογιστικό σύστημα της Επιτροπής, μολονότι φαίνεται πως αρκετά πράγματα δεν πάνε καλά ως προς αυτό. Όμως είναι βασικά λυπηρός ο τρόπος που η Επιτροπή εξακολουθεί να αντιδρά στην κριτική. Δεν φαίνεται να έχει πάρει κανένα μάθημα. Ο κ. Bösch αναφέρθηκε σε αυτό και εγώ θέλω να το επαναλάβω. Μία δανή υπάλληλος έχασε το χαρτοφυλάκιό της. Η περιθωριοποίησή της οφείλεται στο γεγονός ότι επισημαίνει περιπτώσεις κακοδιαχείρισης. Αναφέρομαι σε όσα συνέβησαν με τη EUROSTAT, στην οποία αναφέρεται και η έκθεση. Παρά την κριτική αυτήν – που αναφέρεται σε ένα γεγονός που θα μπορούσα να χαρακτηρίσω χωρίς περιστροφές επαρκή λόγο υποψίας – η Επιτροπή εξακολουθεί να συνεργάζεται με μία εταιρεία που λειτουργεί με εξαιρετικά αμφίβολο τρόπο, που πήρε συμβάσεις με δόλο και η εργασία της δεν ήταν καλή. Η Επιτροπή πρέπει να αντιδράσει σε αυτό. Διαφορετικά δεν μπορεί να αποφύγει την κατηγορία ότι ανακοινώσεις όπως η παρούσα δεν είναι παρά παραπλανητικοί ελιγμοί!"@el8
"Mr President, ladies and gentlemen, not only does combating fraud seem to be becoming an ongoing task in the EU, but the Commission is also showing a great deal of imagination when it comes to the ways and means, and it is again showing its capacity for fantasy with this communication on the fraudproofing of legislation and contract management – a high-sounding title in very truth. It remains to be seen whether the draft, when it comes to fruition, will also contain what has been promised. I think it right to be sceptical about that. Since taking office, this Commission has distinguished itself by placatory promises, the words of which have not been followed up by actions. The Commission's announcement of its slogan ‘Zero Tolerance for Fraud and Irregularities’ has not prevented the officially-acknowledged fraud figures for 2000 from being higher than ever, and even those for 2001 from being, at EUR 1.25 billion, well above the average for previous years. Legislation and contracts are now to be drafted in such a way as to be fraudproof. It is as if they were meant to be stamped with the words ‘checked and found fraudproof’! Is that the big picture? Is it not self-evident that legal documents – insofar as such documents are at all able to do so – promote lawful rather than unlawful conduct when the EU's billions are handed out? Does the Commission not employ hosts of well-trained and highly-paid officials, and this objective not far from the least of those they are there to achieve? Actually, I do think, if we are really honest, that this communication is superfluous, promoting as it does something that goes without saying. I can only sum this up by saying that the Commission's clocks are obviously set differently after all. It is evidently necessary to lay down by means of an official communication that we must obey rather than disobey the law. I find that very worrying on the part of an institution that is the custodian of the European treaties. In view of that, should the Commission not at last deal with the cases of fraud that have come to light and draw the necessary conclusions? Is that not the method that promises success? To give one example, why does the Commission, with the resources at its disposal, not take a certain former lady Commissioner before the European Court of Justice? Providing a deterrent example for the future, that would be better targeted. But no, the Commission prefers to change the Financial Regulation in order to reduce transparency. It is still trying to limit Parliament's supervisory role, and it has done away with the independent financial controller. All these points are referred to in Mr Bösch's Report, which I also fully endorse in other respects. If fraud is to be successfully combated, then decisive intervention is indispensable. Anything else can be nothing more than an accompanying measure. Now I do not want to use this opportunity to enlarge on criticism of the Commission's book-keeping system, although there seems to be a certain amount wrong with it, but it is rather sad how the Commission continues to deal with criticism. It seems to have learned nothing from it. Mr Bösch mentioned it, and I want to repeat it. A Danish official is deprived of her brief and is marginalised for drawing attention to instances of maladministration, by which I mean what went on at Eurostat, to which our report makes reference. Despite this criticism – and despite what I am tempted to bluntly call adequate grounds for suspicion – the Commission continues to cooperate with a firm that operates in a highly questionable way, which has won contracts by deception and has failed to do any good work. This is something to which the Commission must respond. If it does not, it cannot be spared the criticism that communications such as this one are nothing more than diversionary manoeuvres!"@en3
"Señor Presidente, Señorías, la lucha contra el fraude no sólo parece estar convirtiéndose en una tarea continua en la UE, sino que la Comisión está mostrando igualmente una gran imaginación en cuanto a las formas y los medios, y además está demostrando su capacidad para la fantasía con su comunicación sobre el blindaje de la legislación y de la gestión de los contratos contra el fraude, sin duda un título muy rimbombante. Aún queda por ver si el proyecto, cuando dé su fruto, contendrá también lo que se ha prometido. Creo que conviene ser escépticos en esta cuestión. Desde que tomó posesión, esta Comisión se ha distinguido por realizar promesas apaciguadoras, palabras que no se han visto seguidas de acciones. El anuncio de la Comisión de su consigna de «tolerancia cero al fraude y a las irregularidades» no ha evitado que las cifras de fraude oficialmente admitidas correspondientes al año 2000 hayan sido más altas que nunca y que incluso las de 2001 (con 1.250 millones de euros) se encuentren por encima de la media con respecto a años anteriores. La legislación y los contratos deben redactarse actualmente de tal forma que sean capaces de evitar el fraude. Es como si debieran llevar un sello con las palabras «comprobado y hallado a prueba de fraude». ¿Hacían falta tantas alforjas para este viaje? ¿Acaso no es evidente que los documentos legales, en la medida en que tales documentos sean capaces de ello, promuevan una conducta legal y no ilegal en el reparto miles de millones de euros? ¿No emplea la Comisión a montones de funcionarios formados y altamente remunerados, entre otras cosas para lograr este objetivo? De hecho, si somos completamente sinceros, creo que esta comunicación es superflua, promoviendo como promueve algo que resulta bastante evidente. Únicamente puedo resumir diciendo que parece que los relojes de la Comisión están puestos en una hora distinta. Evidentemente, es necesario hacer constar por medio de una comunicación oficial que debemos obedecer y no desobedecer las leyes. Creo que esto resulta muy preocupante por parte de una institución que es la guardiana de los tratados europeos. En vista de ello, ¿no debería la Comisión tratar al menos los casos de fraude que han salido a la luz y extraer las conclusiones necesarias? ¿Acaso no es éste el método más prometedor? Para citar un ejemplo, ¿por qué la Comisión, con los recursos que tiene a su disposición, no lleva a cierta ex Comisaria ante el Tribunal Europeo de Justicia? Ello proporcionaría un ejemplo disuasorio de cara al futuro y constituiría una medida más acertada. Sin embargo, la Comisión prefiere modificar el Reglamento Financiero para reducir la transparencia. Aún está intentando limitar el papel supervisor del Parlamento, y ha eliminado el interventor financiero independiente. A todos estos puntos se refiere el informe del Sr. Bösch, que yo también suscribo por completo en otros respectos. Si debemos combatir el fraude con éxito, entonces es indispensable una intervención decisiva. Cualquier otro paso no puede ser más que una medida de acompañamiento. No voy a utilizar esta oportunidad para extenderme en las críticas del sistema contable de la Comisión, aunque parece que tiene una serie de problemas, pero resulta bastante triste ver cómo la Comisión trata las críticas. Parece que no haya aprendido nada de ellas. El Sr. Bösch lo ha mencionado, y a mí me gustaría subrayarlo. A una funcionaria danesa le retiran el expediente y la marginan por llamar la atención sobre casos de negligencia administrativa, y me estoy refiriendo a lo que sucedió en Eurostat, como señala igualmente nuestro informe. A pesar de las críticas, y a pesar de lo que estoy tentada de calificar abiertamente de motivo de sospecha, la Comisión continúa colaborando con una empresa que funciona de un modo altamente cuestionable, que ha conseguido contratos por medio del engaño y no ha realizado ningún trabajo como es debido. Esto es algo a lo que debe responder la Comisión. Si no lo hace, no podrá evitar la crítica de que comunicaciones como esta no son más que maniobras de despiste."@es12
"Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, petosten torjumisesta näyttää tulevan EU:lle jatkuva tehtävä, mutta sen lisäksi komissio käyttää paljon mielikuvitusta keksiäkseen siihen keinoja. Se on jälleen osoittanut osaavansa käyttää mielikuvitusta, tällä kertaa laatimalla mietinnön petoksiin varautumisesta lainsäädännössä ja sopimusten hallinnoinnissa – komealta kuulostava otsikko tosiaankin. Nähtäväksi jää, sisältääkö luonnos toteutuessaan sen mitä luvattiin. Mielestäni siihen on suhtauduttava varauksella. Siitä alkaen kun tämä komissio aloitti toimintansa, sille ovat olleet ominaisia rauhoittavat lupaukset – sanat, jotka eivät ole muuttuneet teoiksi. Komissio ilmoitti tunnuslauseekseen 'nollatoleranssin periaatteen', jossa petoksia ja säännönvastaisuuksia ei hyväksytä . Siitä huolimatta petosten määrä oli vuonna 2000 virallisen ilmoituksen mukaan suurempi kuin koskaan, ja vuonna 2001 petosten rahallinen arvo – 1,25 miljardia euroa – ylittää huomattavasti aikaisempien vuosien keskiarvon. Lainsäädäntö ja sopimukset on nyt laadittava niin, että niillä voidaan ehkäistä petoksia. Ikään kuin niihin pitäisi leimata sanat 'tarkistettu ja todettu petoksia ehkäiseväksi'! Tähänkö tosiaankin pyritään? Eikö ole itsestään selvää, että oikeudellisilla asiakirjoilla edistetään – mikäli se niiden avulla on edes mahdollista – mieluummin laillisia kuin laittomia menettelyitä, kun EU:n miljardeja jaetaan? Onhan komissiolla palveluksessaan joukoittain hyvin koulutettuja ja korkeapalkkaisia virkamiehiä, ja tämä yksi vähimmistä tavoitteista, joka heidän tulee saavuttaa. Rehellisyyden nimissä tämä tiedonanto on mielestäni tarpeeton, sillä sen avulla edistetään sellaista, mikä on itsestään selvää. Voin vain lyhyesti todeta, että komission toimintatapa on mitä ilmeisimmin erilainen. On selvästikin tarpeen säätää virallisella tiedonannolla, että meidän on mieluummin noudatettava lakeja kuin rikottava niitä. Minusta se on hyvin huolestuttavaa toimielimeltä, joka on perustamissopimusten vartija. Eikö komission olisi tätä silmällä pitäen vihdoin käsiteltävä ilmi tulleet petostapaukset ja tehtävä tarvittavat johtopäätökset? Eikö kyseisellä menetelmällä saataisi tuloksia? Esimerkin mainitakseni, miksi komissio ei käytössään olevilla resursseilla haasta erästä entistä naispuolista komission jäsentä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen? Näin saataisiin tarkemmin kohdennettu varoittava esimerkki tulevaisuutta varten. Sen sijaan komissio muuttaa mieluummin varainhoitoasetusta avoimuuden vähentämiseksi. Se yrittää edelleen rajoittaa parlamentin valvontatehtävää ja on hankkiutunut eroon riippumattomasta varainhoidon valvojasta. Kaikki nämä näkökohdat mainitaan Böschin mietinnössä, jota tuen täysin muiltakin osin. Jos petosten torjunnassa halutaan onnistua, päättäväinen toiminta on välttämätöntä. Sitä voidaan ainoastaan täydentää muilla toimilla. En halua käyttää tätä tilaisuutta arvostellakseni laajemmin komission kirjanpitojärjestelmää, vaikka se vaikuttaakin jossain määrin virheelliseltä. Komission suhtautuminen arvosteluun on kuitenkin melko surullista. Se ei vaikuta oppineen siitä mitään. Bösch mainitsikin tämän jo, mutta haluan toistaa sen. Tanskalaiselta virkamieheltä otettiin pois valtuudet ja hänet laitettiin syrjään, koska tämä kiinnitti huomiota esimerkkitapauksiin huonosta hallinnosta. Tällä tarkoitan Eurostatin tapahtumia, joihin mietinnössämme viitataan. Arvostelusta huolimatta – ja huolimatta siitä, mitä kutsuisin suoraan sanoen riittäväksi syyksi epäilyille – komissio jatkaa yhteistyötä yrityksen kanssa, jonka toiminta on erittäin kyseenalaista, joka on saanut sopimuksia vilpillisin keinoin, eikä ole suorittanut työtään hyvin. Komission on vastattava tähän. Jos se ei vastaa, se ei voi välttyä arvostelulta, että tämän kaltaiset tiedonannot on laadittu vain huomion kiinnittämiseksi toisaalle."@fi5
"Monsieur le Président, chers collègues, la lutte contre la fraude semble devenir non seulement une mission permanente au sein de l’UE, mais la Commission se montre également pleine d'imagination quant aux moyens à employer et aux chemins à prendre. Avec cette communication concernant l’étanchéité à la fraude de la législation et des contrats - certes un titre ampoulé -, la Commission montre encore une fois son potentiel de fantaisie. Il reste à voir si ce texte prétentieux tiendra effectivement ses promesses. J’ai cependant des doutes sur la question. Depuis le début de son mandat, cette Commission brille par des promesses grandiloquentes, des mots qui ne sont jamais suivis d’effets. Malgré le slogan de "Tolérance zéro à la fraude et aux irrégularités" de la Commission, les chiffres officiels de la fraude pour l’année 2000 sont plus hauts que jamais, et l’année 2001, avec 1,25 milliard d’euros, se situe également bien au-dessus de la moyenne des années précédentes. Il faut maintenant que les législations et les contrats soient formulés de façon à être étanches à la fraude. Ils doivent en quelque sorte recevoir un cachet où sera inscrit : "testé et garanti sans fraude" ! S’agit-il vraiment d’un coup de maître ? Cela ne va-t-il pas de soi qu’un texte légal - si cela est possible par des textes - encourage une attitude réglementaire et non illégale dans l’attribution des milliards de l’UE ? La Commission n’occupe-t-elle pas justement une armée de fonctionnaires bien formés et généreusement payés pour atteindre ce but ? C’est pourquoi je pense, si l’on veut être tout à fait sincère, que cette communication est superflue dans la mesure où elle exige un comportement qui va de soi. J’en tire pour conclusion que les horloges de la Commission ne tournent apparemment pas dans le même sens qu’ailleurs. Il semble nécessaire d’affirmer dans une communication officielle qu’il faut agir de façon réglementaire et non illégale. Je trouve cela très inquiétant pour une institution qui est la gardienne des traités européens. La Commission ne devrait-elle pas enfin s’attaquer aux cas de fraude découverts et en tirer les conclusions nécessaires ? Ne serait-ce pas une méthode plus prometteuse ? Pourquoi la Commission, avec les moyens à sa disposition, ne traîne-t-elle pas devant la Cour de justice des Communautés européennes, par exemple, une ancienne commissaire ? Elle ferait par là un exemple dissuasif mieux ciblé pour l’avenir. Mais non, au contraire, la Commission préfère modifier le règlement financier dans une direction qui lui donne moins de transparence. Elle tente encore de limiter les droits de contrôle du Parlement et elle a déjà supprimé le procureur financier indépendant. Il est fait allusion à tous ces points dans le rapport de M. Bösch, que je soutiens totalement par ailleurs. Il faut sévir de façon résolue si l’on veut obtenir des résultats en matière de lutte contre la fraude. Tout le reste ne peut être que des mesures complémentaires. Maintenant, je ne veux pas profiter de l'occasion pour ajouter aux critiques du système de comptabilité de la Commission, bien qu’il semble fort bancal. Mais il est triste de voir comment la Commission agit avec les esprits critiques. Il semble qu’elle ne se soit pas améliorée sur ce point. M. Bösch en a parlé, je souhaite le répéter. Un dossier a été retiré de cette façon à une fonctionnaire danoise. Elle est mise sur la touche pour avoir attiré l’attention sur des irrégularités. Je veux parler de l’affaire Eurostat à laquelle nous faisons aussi allusion dans le rapport. Malgré cette critique - pour laquelle je serais presque tentée de dire que les soupçons sont suffisamment établis -, la Commission continue de coopérer avec une firme qui agit de façon particulièrement douteuse, qui a obtenu les contrats de manière frauduleuse et n’a pas fourni un travail satisfaisant. La Commission doit réagir. Sinon, on ne lui épargnera pas le reproche selon lequel les communications comme celle qui se trouve devant nous sont de simples manœuvres de diversion !"@fr6
"Signor Presidente, onorevoli colleghi, non solo la lotta antifrode sembra essere diventata un compito di crescente attualità nell’UE, ma la Commissione sta anche mostrando una grande dose di immaginazione in relazione alle modalità, nonché una buona predisposizione alla fantasia, con questa comunicazione sull’impermeabilità alle frodi della legislazione e della gestione dei contratti – un titolo alquanto altisonante. Resta da vedere se la bozza, quanto a risultati, manterrà le sue promesse. Mi permetto di dubitarne. Fin dall’inizio del suo mandato, infatti, questa Commissione si è distinta per le sue promesse rassicuranti, alle quali non sono mai corrisposte azioni concrete. Nonostante l’annuncio della Commissione dello slogan “Tolleranza zero per le frodi e le irregolarità”, i casi di frodi ufficialmente riconosciuti nel 2000 sono cresciuti in maniera spettacolare, e anche quelli del 2001 sono nettamente superiori alla media degli anni precedenti, attestandosi su un importo di 1,25 miliardi di euro. Da ora in poi le leggi e i contratti dovranno essere redatti in modo da essere impermeabili alle frodi. E’ come se si dovesse apporre il timbro con la scritta “certificato e garantito antifrode”! E’ questa la grande trovata? Non è lapalissiano che i documenti legali promuovano – sempre che simili testi si prestino allo scopo – un comportamento legale piuttosto che illegale quando vengono distribuiti i miliardi dell’UE? La Commissione non ha forse alle sue dipendenze stuoli di funzionari preparati e ben retribuiti e non è forse questo il minimo che sono tenuti a garantire? In realtà, io penso che, ad essere onesti fino in fondo, questa comunicazione sia superflua in quanto promuove un principio che dovrebbe essere sottinteso. Posso solo dedurne che gli orologi della Commissione sono regolati in modo strano. Evidentemente è proprio necessaria una comunicazione ufficiale che sancisca che la legge va rispettata e non trasgredita. E’ preoccupante che a dirlo sia proprio l’Istituzione custode dei Trattati. In quest’ottica la Commissione non dovrebbe occuparsi almeno dei casi di frode venuti alla luce e trarre le dovute conclusioni? Non è forse questo il metodo che dà buoni frutti? Per citare un esempio, perché la Commissione, con le risorse di cui dispone, non porta dinanzi alla Corte europea di giustizia una certa ex Commissario? Un’azione più mirata sarebbe quella di dare un esempio che funga da deterrente. E invece no, la Commissione preferisce cambiare il regolamento finanziario per diminuirne la trasparenza. Ancora una volta la Commissione cerca di limitare il ruolo di supervisione che è proprio del Parlamento e ha abolito il controllo finanziario indipendente. Tutti questi punti sono menzionati nella relazione dell’onorevole Bösch, che, sotto altri profili, gode della mia piena approvazione. Perché la lotta antifrode dia dei risultati, è indispensabile un intervento deciso. Tutto il resto non ha più valore di misure di accompagnamento. Non intendo dilungarmi nelle critiche al sistema contabile della Commissione, sebbene pare che qualcosa non funzioni come dovrebbe, ma è abbastanza triste vedere come la Commissione continui a considerare le critiche. Sembra che non abbia imparato niente dalle accuse che le sono state mosse. L’onorevole Bösch ha citato un episodio che vorrei riprendere: una funzionaria danese viene sollevata dall'incarico che le era stato affidato e viene emarginata per aver attirato l’attenzione su casi di cattiva amministrazione. Mi riferisco a quello che è successo nell’ambito di Eurostat, che viene ricordato anche nella nostra relazione. Nonostante queste critiche – e nonostante quelli che sono tentato di chiamare seccamente motivi di sospetto – la Commissione continua a cooperare con un’azienda che opera in modo molto equivoco, che ha ottenuto appalti con l’inganno e che non è stata in grado di fare un buon lavoro. Questo è un caso del quale la Commissione dovrà rispondere, altrimenti non può pensare di sottrarsi all’accusa che comunicazioni come quella in questione non siano null’altro che manovre diversive."@it9
"Mr President, ladies and gentlemen, not only does combating fraud seem to be becoming an ongoing task in the EU, but the Commission is also showing a great deal of imagination when it comes to the ways and means, and it is again showing its capacity for fantasy with this communication on the fraudproofing of legislation and contract management – a high-sounding title in very truth. It remains to be seen whether the draft, when it comes to fruition, will also contain what has been promised. I think it right to be sceptical about that. Since taking office, this Commission has distinguished itself by placatory promises, the words of which have not been followed up by actions. The Commission's announcement of its slogan ‘Zero Tolerance for Fraud and Irregularities’ has not prevented the officially-acknowledged fraud figures for 2000 from being higher than ever, and even those for 2001 from being, at EUR 1.25 billion, well above the average for previous years. Legislation and contracts are now to be drafted in such a way as to be fraudproof. It is as if they were meant to be stamped with the words ‘checked and found fraudproof’! Is that the big picture? Is it not self-evident that legal documents – insofar as such documents are at all able to do so – promote lawful rather than unlawful conduct when the EU's billions are handed out? Does the Commission not employ hosts of well-trained and highly-paid officials, and this objective not far from the least of those they are there to achieve? Actually, I do think, if we are really honest, that this communication is superfluous, promoting as it does something that goes without saying. I can only sum this up by saying that the Commission's clocks are obviously set differently after all. It is evidently necessary to lay down by means of an official communication that we must obey rather than disobey the law. I find that very worrying on the part of an institution that is the custodian of the European treaties. In view of that, should the Commission not at last deal with the cases of fraud that have come to light and draw the necessary conclusions? Is that not the method that promises success? To give one example, why does the Commission, with the resources at its disposal, not take a certain former lady Commissioner before the European Court of Justice? Providing a deterrent example for the future, that would be better targeted. But no, the Commission prefers to change the Financial Regulation in order to reduce transparency. It is still trying to limit Parliament's supervisory role, and it has done away with the independent financial controller. All these points are referred to in Mr Bösch's Report, which I also fully endorse in other respects. If fraud is to be successfully combated, then decisive intervention is indispensable. Anything else can be nothing more than an accompanying measure. Now I do not want to use this opportunity to enlarge on criticism of the Commission's book-keeping system, although there seems to be a certain amount wrong with it, but it is rather sad how the Commission continues to deal with criticism. It seems to have learned nothing from it. Mr Bösch mentioned it, and I want to repeat it. A Danish official is deprived of her brief and is marginalised for drawing attention to instances of maladministration, by which I mean what went on at Eurostat, to which our report makes reference. Despite this criticism – and despite what I am tempted to bluntly call adequate grounds for suspicion – the Commission continues to cooperate with a firm that operates in a highly questionable way, which has won contracts by deception and has failed to do any good work. This is something to which the Commission must respond. If it does not, it cannot be spared the criticism that communications such as this one are nothing more than diversionary manoeuvres!"@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, geachte afgevaardigden, fraudebestrijding lijkt een blijvende taak binnen de EU te worden, en de Commissie is zeer vindingrijk als het gaat om de middelen en methoden om dat probleem aan te pakken. Met de mededeling over fraudebestendigheid van wetgeving en contractbeheer – een werkelijk hoogdravende titel – toont de Commissie weer eens hoeveel fantasie ze heeft. Het is nog maar afwachten of alle mooie beloftes in deze tekst ook echt waargemaakt kunnen worden. Deze Commissie blinkt sinds haar aantreden uit in het doen van opvallende beloftes, die vervolgens niet in daden worden omgezet. Ondanks de door haar gebezigde slogan “zero tolerance tegenover fraude en onregelmatigheden” waren de officieel erkende fraudebedragen in 2000 hoger dan ooit tevoren. Ook in 2001 ligt het fraudebedrag van 1,25 miljard euro aanzienlijk hoger dan het gemiddelde in de voorgaande jaren. Nu moeten wetten en contracten zodanig worden opgesteld dat ze fraudebestendig zijn. Ze moeten zogezegd het stempel “onderzocht en fraudebestendig bevonden” krijgen. Is dat nu het grote voorstel? Het is toch vanzelfsprekend dat teksten – voor zover dat met teksten überhaupt mogelijk is – rechtmatig zijn en geen onrechtmatige praktijken bij de toekenning van de EU-miljarden bevorderen. De Commissie heeft toch massa’s goed opgeleide en goed betaalde ambtenaren in dienst, niet in de laatste plaats om deze doelstelling te bereiken! Daarom ben ik van mening dat deze mededeling, als we heel eerlijk zijn, overbodig is. Daarin worden immers zaken geëist die vanzelfsprekend zijn. De enige conclusie die ik hieruit kan trekken is, dat er voor de Commissie toch andere regels gelden. Het is blijkbaar noodzakelijk om per officiële mededeling aan te geven wat rechtmatig is en dat er niet onrechtmatig mag worden gehandeld. Mijns inziens is dat zeer bedenkelijk voor een instelling die de hoedster van de Europese verdragen is. Zou de Commissie in het licht daarvan de vastgestelde gevallen van fraude niet moeten aanpakken en daaruit de consequenties moeten trekken? Zou dat niet de veelbelovende methode zijn? Waarom spant de Commissie met de middelen die haar ter beschikking staan bijvoorbeeld geen proces aan tegen een voormalig commissaris voor het Europees Hof van Justitie? Daar zou voor de toekomst tenminste een afschrikkende werking van uitgaan. Maar nee, de Commissie wijzigt liever het Financieel Reglement om de transparantie te verminderen. Ze blijft proberen het controlerecht van het Parlement in te perken en ten slotte heeft ze de onafhankelijke financieel controleur afgeschaft. In het verslag-Bösch, dat ik overigens ook volledig ondersteun, wordt op al deze punten gewezen. Daadkrachtig optreden is van doorslaggevend belang voor het bereiken van een succesvolle fraudebestrijding. Alle andere maatregelen kunnen slechts een aanvulling daarop vormen. Ik wil nu niet ingaan op de kritiek op het boekhoudsysteem van de Commissie, hoewel ook daar nog wel het een en ander op aan valt te merken. Maar het is toch betreurenswaardig hoe de Commissie nog steeds met kritiek omgaat. Het lijkt erop dat ze helemaal niets heeft bijgeleerd. De heer Bösch heeft daar reeds over gesproken en ik wil dat nog eens herhalen. Zo wordt een Deense ambtenaar van het dossier afgehaald. Zij wordt aan de kant gezet, omdat zij misstanden aan de kaak stelt. Ik doel ook op de verrichtingen van Eurostat, waarop wij in het verslag eveneens de aandacht vestigen. Ondanks al deze kritiek – ik zou bijna ronduit willen zeggen voldoende aanwijzingen voor een verdenking – werkt de Commissie nog steeds samen met een onderneming die uiterst dubieus handelt, die contracten op slinkse wijze heeft verkregen en die slecht werk heeft geleverd. Daar zou de Commissie iets aan moeten doen. Anders kan het verwijt niet uitblijven dat mededelingen zoals onderhavige pure afleidingsmanoeuvres zijn!"@nl2
"Senhor Presidente, caros colegas, não só o combate à fraude parece estar a tornar-se uma tarefa recorrente na UE, como a Comissão está também a demonstrar de facto uma grande imaginação quando se trata de métodos e de meios, tal como atesta a presente comunicação da Comissão sobre a imunidade à fraude da legislação e da gestão dos contratos - um título bem sonante, diga-se em abono da verdade -, que demonstra uma vez mais o seu potencial fantasioso. Resta saber se o conteúdo do texto definitivo também contemplará as mesmas promessas. Considero acertado algum cepticismo a esse respeito. Desde que assumiu as suas funções, esta Comissão tem-se distinguido por promessas conciliadoras, as quais não têm dado lugar à acção. O anúncio da Comissão da sua política de “Tolerância Zero para a Fraude e as Irregularidades” não conseguiu impedir que os números de fraudes oficialmente apurados para 2000 sejam os mais elevados de sempre e que mesmo os anunciados para 2001, da ordem dos 1 25 mil milhões de euros, se situem bem acima da média estabelecida para anos anteriores. Pretende-se agora elaborar legislação e contratos que sejam imunes à fraude. É como se se pretendesse carimbá-los com as palavras: “verificado e considerado imune à fraude”! Será esta a grande jogada? Não será inequívoco que os textos jurídicos - se é que esse tipo de textos são de facto capazes de o fazer - promovem uma conduta legal e não ilegal no quadro da atribuição dos milhares de milhões da UE? Não é um facto que a Comissão emprega um séquito de funcionários altamente especializados e muito bem pagos com o único intuito de atingir este objectivo? Por isso penso, com toda a franqueza, que esta comunicação é supérflua, uma vez que promove realmente o óbvio. A única conclusão a que posso chegar é que, aparentemente, os relógios da Comissão, afinal, não estão acertados. Ao que parece, há a necessidade de estabelecer por meio de uma comunicação oficial que as leis têm de ser obedecidas e não desobedecidas. Considero isto muito preocupante da parte de uma Instituição que é a guardiã dos Tratados europeus. Em face disso, não deveria a Comissão lidar finalmente com os casos de fraude que têm vindo a lume e retirar as necessárias conclusões? Não seria esse o método mais auspicioso? Para dar apenas um exemplo, por que razão a Comissão, com os meios que tem à sua disposição, não leva uma certa antiga Comissária à barra do Tribunal de Justiça das Comunidades Europeias? Fazê-lo seria o mais acertado, pois daria um exemplo dissuasor para o futuro. Mas não, a Comissão prefere alterar o orçamento com vista a uma menor transparência. Continua a tentar limitar as competências de supervisão do Parlamento e baniu o auditor financeiro independente. Todos estes pontos são referidos no relatório do senhor deputado Bösch, o qual, no restante, merece também o meu inteiro apoio. Se pretendemos combater a fraude de forma eficaz, é indispensável uma intervenção determinada. Quaisquer outras medidas não passariam de medidas marginais. Mas eu não pretendo aproveitar esta oportunidade para criticar ainda mais o sistema de contabilidade da Comissão, embora o mesmo pareça padecer de alguns males. Só que é de facto lamentável a forma como a Comissão continua a lidar com as críticas. Parece que não retirou daí nenhuma lição. O senhor deputado Bösch mencionou-o e eu reitero-o. Uma funcionária dinamarquesa é destituída das suas funções e é posta na prateleira pelo facto de chamar a atenção para exemplos de má gestão; refiro-me aqui ao que se passou no Eurostat, situações às quais o nosso relatório se refere. Apesar desta crítica - e apesar daquilo a que estou tentado a designar abertamente de motivos de suspeição suficientes -, a Comissão continua a colaborar com uma empresa que opera com métodos altamente duvidosos, que obteve contratos sem prestar bons serviços. A Comissão tem de dar resposta a isto. Se não der, não pode ser poupada à crítica de que comunicações como esta não passam de manobras de diversão!"@pt11
"Herr talman, kära kolleger! Bedrägeribekämpning tycks inte bara utveckla sig till en ständig uppgift inom EU, utan kommissionen är också mycket fantasifull när det gäller medel och metoder. Med detta meddelande om skydd mot bedrägerier genom heltäckande lagstiftning och i kontraktsförvaltningen – förvisso en högtravande titel – visar kommissionen återigen sin fantasipotential. Det återstår att se om den anspråksfulla texten också håller vad den lovar. Jag anser att man har fog för tvivel. Sedan början av sin mandattid glänser denna kommission med storslagna verbala löften, som inte följs av några gärningar. Trots kommissionens slogan om nolltolerans för bedrägerier och oegentligheter var de officiellt erkända bedrägerisiffrorna år 2000 högre än någonsin, och även år 2001 ligger de med 1,25 miljarder euro klart över genomsnittet för de tidigare åren. Nu skall lagbestämmelser och fördrag avfattas på ett sätt som ger skydd mot bedrägerier. De skall så att säga få en stämpel: Granskad och befunnen bedrägeriskyddad! Jag undrar om detta är ett lyckokast. Är det inte en självklarhet att texterna – såvida det över huvud taget är möjligt för några som helst texter – främjar lagenligt och inte lagstridigt handlande vid tilldelningen av EU-miljarderna? Sysselsätter kommissionen inte härskaror av välutbildade och högt betalda tjänstemän, inte minst för att uppnå detta mål? Därför anser jag att detta meddelande egentligen, om vi skall vara helt ärliga, är överflödigt, eftersom det nämligen kräver sådant som är självklart. Facit blir för mig bara följande: Uppenbarligen går klockorna i kommissionen ändå annorlunda. Uppenbarligen är det nödvändigt att med ett officiellt meddelande fastslå att man måste handla lagenligt och inte lagstridigt. Jag anser att det är mycket betänkligt för ett organ som är de europeiska fördragens väktare. Borde kommissionen inte här äntligen ta itu med de upptäckta bedrägerifallen och dra konsekvenserna av dem? Vore det inte en framgångsrik metod? Varför drar kommissionen exempelvis inte en tidigare kommissionär inför EG-domstolen med de medel som står till buds? Det vore mer målinriktat, eftersom det skulle få en avskräckande effekt för framtiden. Men nej, kommissionen ändrar i stället budgetförordningen för att få mindre öppenhet. Den försöker dessutom att begränsa parlamentets kontrollrättigheter, och den har avskaffat den oberoende styrekonomen. Alla dessa punkter hänvisas det till i kollegan Böschs betänkande, som jag för övrigt fullständigt stöder. Beslutsamma kraftåtgärder är absolut nödvändiga, om man skall ha framgång med bedrägeribekämpningen. Allt annat kan bara vara kompletterande åtgärder. Nu vill jag i detta sammanhang inte gå in på kritiken av kommissionens bokföringssystem, även om det verkar vara illa beställt med en del där. Men det är ändå sorgligt hur kommissionen fortfarande behandlar kritiker. Den verkar ju inte ha lärt sig något. Kollegan Bösch tog upp det, och jag vill upprepa det. Exempelvis har man fråntagit en dansk tjänsteman hennes uppgifter. Hon flyttas åt sidan, eftersom hon har påpekat vissa missförstånd. Jag syftar på händelserna i Eurostat, som vi också nämner i betänkandet. Trots denna kritik, på tyska skulle jag nästan säga att det förelegat tillräcklig misstanke – samarbetar kommissionen fortfarande med ett företag som agerar synnerligen dubiöst, som har fuskat sig till kontrakten och som inte gjort något bra arbete. Här måste kommissionen reagera, annars kan man inte komma undan anklagelsen att liknande meddelanden är rena avledningsmanövrar!"@sv13
lpv:unclassifiedMetadata

Named graphs describing this resource:

1http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Danish.ttl.gz
2http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Dutch.ttl.gz
3http://purl.org/linkedpolitics/rdf/English.ttl.gz
4http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Events_and_structure.ttl.gz
5http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Finnish.ttl.gz
6http://purl.org/linkedpolitics/rdf/French.ttl.gz
7http://purl.org/linkedpolitics/rdf/German.ttl.gz
8http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Greek.ttl.gz
9http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Italian.ttl.gz
10http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Latvian.ttl.gz
11http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Portuguese.ttl.gz
12http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Spanish.ttl.gz
13http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Swedish.ttl.gz
14http://purl.org/linkedpolitics/rdf/spokenAs.ttl.gz

The resource appears as object in 2 triples

Context graph