Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-09-Speech-3-147"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021009.10.3-147"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Señor Presidente, me complace anunciar en esta sesión plenaria que la Comisión de Industria, Comercio Exterior, Investigación y Energía de este Parlamento ha alcanzado un acuerdo completo, en segunda lectura, sobre la posición común relativa a la Directiva sobre eficiencia energética en edificios.
Esta importante pieza legislativa, señor Presidente, es una consecuencia directa del Libro Verde sobre seguridad de suministro, que la Comisión presentó en su día, y que generó un vivo debate a nivel europeo, sobre esta trascendental cuestión para nuestra competitividad y nuestro bienestar.
Esta Directiva, que ahora verá felizmente la luz, representa un cambio cualitativo notable respecto a intentos anteriores de conseguir los mismos objetivos basados exclusivamente en la coordinación y la voluntariedad.
Esta vez la Comisión, valientemente, establece un marco vinculante que, sin duda, redundará en homogeneizar las mejores prácticas en los quince Estados miembros. He de expresar también, señor Presidente, mi particular satisfacción, compartida por toda la Comisión de Industria, por la gran receptividad que ha mostrado el Consejo hacia todas las aportaciones del Parlamento: el principio de facturación individual, el trato diferenciado a edificios ya construidos y edificios nuevos, la definición clara de las exenciones, la especial atención a la vivienda social, la importancia creciente del enfriamiento pasivo en países meridionales, donde los sistemas de aire condicionado, de manera creciente, contribuyen a nuestro consumo energético, y por supuesto, el énfasis en los mecanismos de estímulo más que en las sanciones.
Para evaluar la importancia de esta pieza legislativa hay que tener presente que en los edificios se consume el 40 % del gasto energético de la Unión, lo que en términos cuantitativos supone 100.000 millones de euros anuales; 2,5 % del total de nuestras importaciones y 0,5 % de nuestro Producto Interior Bruto. Por tanto, qué duda cabe que esta Directiva, a la que seguirán otras que la Comisión ha lanzado ya, va a representar un avance importantísimo, por una parte, del cumplimiento de los objetivos medioambientales de la Unión, y por otro, en lo que se refiere a garantizar la seguridad del suministro.
Sí ha habido un punto en el que el Consejo, por un lado, y el Parlamento y la Comisión, por otro, han debido limar alguna aspereza. Me refiero al período de implantación de esta trascendental Directiva.
El Consejo pretendía, desde su óptica, - quizá con argumentos que no se pueden compartir, aunque quizá sí comprender - que una vez transcurridos los 36 meses de transposición a las legislaciones nacionales, existieran 4 años adicionales para que esta Directiva fuese plenamente operativa; con ello nos íbamos más allá del 2008; y el 2008 es un año emblemático porque en ese año empieza el período de verificación de los compromisos de Kioto. Por tanto, esto para el Parlamento no era aceptable: ni en términos de ahorro de energía ni en términos simbólicos. Y, por consiguiente, al final, como solemos hacer en las instituciones europeas, llegamos a un acuerdo de compromiso y este período adicional quedó fijado en 3 años.
Por tanto, señor Presidente, creo que podemos estar muy satisfechos, felicitar a la Comisaria y a su equipo por esta gran aportación a la política energética de la Unión, a todos mis compañeros de la Comisión de Industria por el gran apoyo que he recibido, a la secretaría de la comisión por su excelente trabajo técnico y, como decía antes, hay que agradecer al Consejo su receptividad."@es12
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, det glæder mig på dette plenarmøde at kunne meddele, at Udvalget om Industripolitik, Eksterne Økonomiske Forbindelser, Forskning og Energi ved andenbehandlingen har opnået fuld enighed om den fælles holdning til direktivet om bygningers energimæssige ydeevne.
Dette vigtige stykke lovgivning, hr. formand, er en direkte følge af den grønbog om forsyningssikkerhed, som Kommissionen forelagde i sin tid, og som skabte en livlig debat på europæisk plan om dette spørgsmål, der er overordentligt betydningsfuldt for vores konkurrenceevne og vores velfærd.
Dette direktiv, som nu glædeligvis ser dagens lys, repræsenterer en betydelig kvalitativ ændring i forhold til tidligere forsøg på at nå de samme mål udelukkende på grundlag af koordinering og frivillighed.
Denne gang fastsætter Kommissionen modigt en bindende ramme, som uden tvivl vil medvirke til at homogenisere god praksis i de 15 medlemsstater. Jeg skal også, hr. formand, give udtryk for min særlige tilfredshed, som hele Udvalget om Industripolitik deler, med den store modtagelighed, som Rådet har udvist over for alle Parlamentets bidrag: princippet om individuel fakturering, den forskellige behandling af allerede opførte bygninger og nye bygninger, den klare definition af fritagelser, den særlige opmærksomhed på socialt boligbyggeri, den voksende betydning af passiv afkøling i sydlige lande, hvor klimaanlæg i stigende grad bidrager til vores energiforbrug, og naturligvis vægten på opmuntringsmekanismer frem for på sanktioner.
For at forstå betydningen af dette stykke lovgivning må man have for øje, at 40% af energiforbruget i Unionen finder sted i bygninger, og det svarer til 100 milliarder euro årligt, 2,5% af vores samlede import og 0,5% af vores bruttonationalprodukt. Derfor kan der ikke herske tvivl om, at dette direktiv, der vil blive fulgt af andre, som Kommissionen allerede har forelagt, vil repræsentere et enormt fremskridt, dels hvad angår opfyldelsen af Unionens miljømål, dels hvad angår forsyningssikkerhed.
Der var et punkt, hvorpå Rådet på den ene side og Parlamentet og Kommissionen på den anden måtte udjævne visse modsætninger. Jeg taler om perioden for gennemførelse af dette overordentligt betydningsfulde direktiv.
Det var Rådets synspunkt - måske med argumenter, som vi ikke kan støtte, men måske forstå - at der, når de 36 måneder til gennemførelse i de nationale lovgivninger var gået, skulle gå yderligere fire år, før dette direktiv blev fuldt ud gældende. Det ville blive senere end 2008, og 2008 er et symbolsk år, for det år begynder perioden med kontrol af Kyoto-forpligtelserne. Derfor var det ikke acceptabelt for Parlamentet, hverken energibesparelsesmæssigt eller symbolsk. Og derfor endte vi, som vi plejer at gøre det i de europæiske institutioner, med at indgå en kompromisaftale, og den supplerende periode blev fastsat til tre år.
Derfor mener jeg, hr. formand, at vi kan være tilfredse, og at vi kan lykønske kommissæren og hendes stab med dette fremragende bidrag til Unionens energipolitik, alle mine kolleger i Udvalget om Industripolitik med den støtte, jeg har fået, udvalgets sekretariat med dets glimrende tekniske arbejde, og som sagt skal Rådet takkes for dets modtagelighed."@da1
"Herr Präsident, es freut mich, in dieser Plenarsitzung mitteilen zu können, dass der Ausschuss für Industrie, Außenhandel, Forschung und Energie in zweiter Lesung völlige Übereinstimmung betreffend den gemeinsamen Standpunkt zur Richtlinie über die Energieeffizienz von Gebäuden erreicht hat.
Dieser wichtige gesetzgeberische Vorgang ist eine direkte Folge des seinerzeit von der Kommission vorgelegten Grünbuchs über Versorgungssicherheit, durch das eine lebhafte europaweite Debatte über diese für unsere Wettbewerbsfähigkeit und unseren Wohlstand bedeutsame Frage ausgelöst wurde.
Diese Richtlinie, die nunmehr ihre glückliche Geburt erlebt, stellt eine bemerkenswerte qualitative Veränderung gegenüber früheren Versuchen dar, dieselben Ziele ausschließlich auf der Grundlage von Koordinierung und Freiwilligkeit zu erreichen.
Diesmal legt die Kommission mutig einen verbindlichen Rahmen fest, der ohne Zweifel zu einer Vereinheitlichung der besten Praktiken in den fünfzehn Mitgliedstaaten führen wird. Ich muss auch meine vom gesamten Industrieausschuss geteilte besondere Genugtuung angesichts der großen Aufgeschlossenheit zum Ausdruck bringen, die der Rat in Bezug auf sämtliche Beiträge des Parlaments gezeigt hat: den Grundsatz der individuellen Abrechnung, die differenzierte Behandlung von bestehenden Gebäuden und Neubauten, die eindeutige Festlegung der Befreiungen, die besondere Aufmerksamkeit für die Sozialwohnungen, die wachsende Bedeutung der passiven Kühlung in südlichen Ländern, wo die Klimaanlagen in steigendem Maße zu unserem Energieverbrauch beitragen, und natürlich die stärkere Betonung von Anreizsystemen anstelle von Sanktionen.
Um die Bedeutung dieses gesetzgeberischen Vorgangs recht zu ermessen, muss man bedenken, dass die Gebäude 40 % des Energieverbrauchs der Union ausmachen, was in absoluten Zahlen 100 Milliarden Euro jährlich entspricht; das sind 2,5 % unserer gesamten Importe und 0,5 % unseres Bruttoinlandprodukts. Folglich kann es keinen Zweifel daran geben, dass diese Richtlinie, auf die andere folgen werden, die bereits von der Kommission erarbeitet wurden, einen äußerst wichtigen Fortschritt darstellt, einerseits zur Erfüllung der umweltpolitischen Ziele der Union und andererseits in Bezug auf die Gewährleistung der Versorgungssicherheit.
Einen Punkt hat es aber doch gegeben, bei dem der Rat auf der einen Seite und das Parlament und die Kommission auf der anderen einige Meinungsverschiedenheiten ausräumen mussten. Ich meine den Zeitraum für die Umsetzung dieser weitreichenden Richtlinie.
Der Rat forderte aus seiner Sicht – mit Argumenten, die man vielleicht nicht teilen, aber doch möglicherweise verstehen kann –, dass es nach Ablauf der 36 Monate für die Umsetzung in nationales Recht vier zusätzliche Jahre bis zum vollen Funktionieren dieser Richtlinie geben sollte; damit wären wir über das Jahr 2008 hinaus gelangt, und 2008 ist ein symbolisches Jahr, weil in diesem Jahr der Verifizierungszeitraum für die Verpflichtungen von Kyoto beginnt. Folglich war dies für das Parlament nicht annehmbar: weder im Hinblick auf die Energieeinsparung noch in Bezug auf die Symbolik. Daher gelangten wir schließlich, wie wir das in den europäischen Institutionen zu tun pflegen, zu einem Kompromissübereinkommen, und dieser zusätzliche Zeitraum wurde auf drei Jahre festgelegt.
Ich glaube also, Herr Präsident, dass wir sehr zufrieden sein und die Kommissarin und ihr Team zu diesem großen Beitrag zur Energiepolitik der Union, alle meine Kolleginnen und Kollegen aus dem Energieausschuss zu der großen mir zuteil gewordenen Unterstützung sowie das Sekretariat der Ausschusses zu seiner ausgezeichneten technischen Arbeit beglückwünschen können und, wie ich vorhin sagte, dem Rat für seine Aufgeschlossenheit zu danken haben."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, χαίρομαι που ανακοινώνω σε αυτήν τη σύνοδο της Ολομέλειας ότι η Επιτροπή Βιομηχανίας, Εξωτερικού Εμπορίου, Έρευνας και Ενέργειας του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου κατέληξε σε πλήρη συμφωνία, κατά τη δεύτερη ανάγνωση, όσον αφορά την κοινή θέση για την οδηγία σχετικά με την ενεργειακή απόδοση των κτιρίων.
Αυτό το σημαντικό νομοθετικό μέτρο, κύριε Πρόεδρε, είναι άμεση απόρροια του Πράσινου Βιβλίου για την ασφάλεια της ενεργειακής τροφοδοσίας, το οποίο παρουσίασε αρχικά η Επιτροπή και το οποίο προκάλεσε έντονη συζήτηση σε ευρωπαϊκό επίπεδο, σχετικά με αυτό το θέμα που είναι σημαντικό για την ανταγωνιστικότητα και την ευημερία μας.
Αυτή η οδηγία, που ευτυχώς θα δει τώρα το φως, αποτελεί μια αξιοσημείωτη ποιοτική αλλαγή σε σχέση με προηγούμενες προσπάθειες επίτευξης των ίδιων στόχων που βασίζονταν αποκλειστικά στον συντονισμό και στην εθελοντική εφαρμογή.
Αυτήν τη φορά η Επιτροπή καθιερώνει θαρραλέα ένα δεσμευτικό πλαίσιο που αναμφίβολα θα συμβάλει στην ομογενοποίηση των βέλτιστων πρακτικών στα δεκαπέντε κράτη μέλη. Πρέπει να εκφράσω επίσης, κύριε Πρόεδρε, την ιδιαίτερη ικανοποίησή μου, την οποία συμμερίζεται όλη η Επιτροπή Βιομηχανίας, για τη δεκτικότητα του Συμβουλίου απέναντι σε όλες τις προτάσεις του Κοινοβουλίου: την αρχή της ατομικής τιμολόγησης, τη διαφοροποιημένη αντιμετώπιση των υφιστάμενων και των νέων κτιρίων, τον σαφή καθορισμό των εξαιρέσεων, την ιδιαίτερη προσοχή στις εργατικές κατοικίες, την αυξανόμενη σημασία της παθητικής ψύξης των νότιων χωρών, όπου τα συστήματα κλιματισμού συμβάλλουν με αυξανόμενο ρυθμό στην ενεργειακή μας κατανάλωση και, φυσικά, την έμφαση στους μηχανισμούς παροχής κινήτρων αντί για τις κυρώσεις.
Για να αξιολογήσουμε τη σημασία αυτού του νομοθετικού μέτρου, πρέπει να έχουμε υπόψη ότι το 40% των ενεργειακών δαπανών της Ένωσης καταναλώνεται στα κτίρια, γεγονός το οποίο σε αριθμούς σημαίνει 100 000 εκατομμύρια ευρώ ετησίως: 2,5% των συνολικών εισαγωγών μας και 0,5% του Ακαθάριστου Εγχώριου Προϊόντος μας. Επομένως, δεν υπάρχει καμία αμφιβολία ότι αυτή η οδηγία, την οποία θα ακολουθήσουν άλλες που έχει ήδη ξεκινήσει η Επιτροπή, συνιστά εξαιρετικά σημαντική πρόοδο, αφενός, από την άποψη της εκπλήρωσης των περιβαλλοντικών στόχων της Ένωσης και, αφετέρου, σε σχέση με την εγγύηση της ασφάλειας του ενεργειακού εφοδιασμού.
Πράγματι, υπήρξε ένα σημείο στο οποίο το Συμβούλιο, από τη μία πλευρά, και το Κοινοβούλιο και η Επιτροπή, από την άλλη, έπρεπε να εξομαλύνουν ορισμένες διαφορές. Αναφέρομαι στην περίοδο εφαρμογής αυτής της σημαντικής οδηγίας.
Η άποψη του Συμβουλίου ήταν – ίσως με επιχειρήματα με τα οποία δεν μπορούμε να συμφωνήσουμε, αλλά τα οποία μπορεί να είναι κατανοητά – ότι αφού περάσουν οι 36 μήνες για τη μεταφορά στις εθνικές νομοθεσίες, θα πρέπει να περάσουν άλλα 4 χρόνια για να είναι απολύτως λειτουργική αυτή η οδηγία· αυτό θα μας πήγαινε πέρα από το 2008· και το 2008 είναι ένα συμβολικό έτος, διότι τότε αρχίζει η περίοδος της επαλήθευσης των δεσμεύσεων του Κυότο. Επομένως, αυτό δεν ήταν αποδεκτό για το Κοινοβούλιο: ούτε από άποψη εξοικονόμησης ενέργειας ούτε από συμβολική άποψη. Και επομένως, στο τέλος, όπως κάνουμε συνήθως στα ευρωπαϊκά θεσμικά όργανα, καταλήξαμε σε μία συμφωνία συμβιβασμού και αυτή η πρόσθετη περίοδος καθορίστηκε στα 3 χρόνια.
Πιστεύω επομένως, κύριε Πρόεδρε, ότι μπορούμε να είμαστε πολύ ικανοποιημένοι και μπορούμε να συγχαρούμε την Επίτροπο και την ομάδα της γι’ αυτήν τη μεγάλη συμβολή στην ενεργειακή πολιτική της Ένωσης, όλους τους συναδέλφους μου στην Επιτροπή Βιομηχανίας για τη μεγάλη υποστήριξη που μου προσέφεραν, τη γραμματεία της επιτροπής για την εξαίρετη τεχνική εργασία της και, όπως είπα και προηγουμένως, πρέπει να ευχαριστήσουμε το Συμβούλιο για τη δεκτικότητά του."@el8
".
Mr President, I am happy to announce in this plenary sitting that this Parliament’s Committee on Industry, External Trade, Research and Energy has reached full agreement at second reading on the common position on the directive on the energy efficiency of buildings.
Mr President, this important piece of legislation is a direct consequence of the Green Paper on security of supply, which the Commission originally presented, and which gave rise to a lively debate at European level on this issue which is essential to our competitiveness and well-being.
This directive, which is now happily to see the light, represents a significant qualitative change in relation to previous attempts to achieve the same objectives based exclusively on coordination and voluntary application.
This time the Commission is bravely establishing a binding framework which will undoubtedly lead to an homogenisation of best practices in the fifteen Member States. Mr President, I must also express my particular satisfaction, which is shared by the whole of the Industry Committee, with the Council’s receptiveness to all of Parliament’s contributions: the principle of individual charging, differentiated treatment between existing buildings and new buildings, the clear definition of exemptions, special attention to social housing, the growing importance of passive cooling in southern countries, where air conditioning systems are increasingly contributing to our energy consumption, and, of course, the emphasis on incentive mechanisms rather than penalties.
In order to assess the importance of this piece of legislation we must bear in mind that 40% of the Union’s energy expenditure is consumed in buildings, which in quantitative terms means EUR 100 000 million per year; 2.5 % of our total imports and 0.5 % of our Gross Domestic Product. There can therefore be no doubt that this directive, which will be followed by others that the Commission has already launched, will represent an extremely important advance, on the one hand in terms of compliance with the Union’s environmental objectives and, on the other, with regard to guaranteeing the security of supply.
There has been one point on which the Council, on the one hand, and Parliament and the Commission, on the other, have had to iron out certain differences. I am talking about the period for the implementation of this essential directive.
It was the Council’s view – perhaps with arguments which we cannot agree with, but which may be understandable – that once the 36 months for transposition into national legislations had elapsed, there should be four additional years for this directive to become fully operational; this took us beyond 2008; and 2008 is a symbolic year since it is then that the period for verification of the Kyoto commitments begins. This was not therefore acceptable to Parliament: either in terms of energy saving or in symbolic terms. And therefore, in the end, as we usually do in the European institutions, we reached a compromise agreement and this additional period was set at three years.
I therefore believe, Mr President, that we can be very satisfied and we can congratulate the Commissioner and her team on this great contribution to the Union’s energy policy, all my colleagues in the Industry Committee for the great support I have received, the secretariat of the committee for their excellent technical work and, as I said before, we must thank the Council for their receptiveness."@en3
".
Arvoisa puhemies, olen iloinen voidessani ilmoittaa tässä täysistunnossa, että parlamentin teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta on saavuttanut toisessa käsittelyssä täydellisen yksimielisyyden yhteisestä kannasta rakennusten energiatehokkuutta koskevaksi direktiiviksi.
Arvoisa puhemies, tämä tärkeä säädös on välitön seuraus alun perin komission esittelemästä toimitusvarmuutta koskevasta vihreästä kirjasta, joka synnytti Euroopassa vilkasta keskustelua tästä kilpailukykymme ja hyvinvointimme kannalta ratkaisevan tärkeästä aiheesta.
Direktiivi, joka on nyt onnistuneesti saatu valmiiksi, on huomattava laadullinen muutos verrattuna aikaisempiin yrityksiin saavuttaa samat tavoitteet yksinomaan koordinoinnin ja vapaaehtoisen soveltamisen avulla.
Tällä kertaa komissio on rohkeasti säätänyt sitovat puitteet, joiden avulla parhaat käytännöt epäilemättä yhdenmukaistetaan viidessätoista jäsenvaltiossa. Arvoisa puhemies, minä ja koko teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta olemme myös erityisen tyytyväisiä siitä, että neuvosto on ollut vastaanottavainen kaikille parlamentin esittämille näkökohdille. Näitä ovat henkilökohtaisen laskutuksen periaate, olemassa olevien ja uusien rakennusten erilliskohtelu, vapautuksien selkeä määrittely, erityishuomion kiinnittäminen sosiaaliseen asuntotuotantoon, passiivisen viilentämisen merkityksen lisääntyminen eteläisissä maissa, joissa ilmastointijärjestelmät muodostavat yhä suuremman osan energiankulutuksestamme sekä tietenkin kannustinjärjestelmien edistäminen rangaistusten sijaan.
Tämän säädöksen merkityksen arvioimiseksi meidän on muistettava, että 40 prosenttia unionin energiakustannuksista aiheutuu rakennuksista. Määrällisesti se on 100 000 miljoonaa euroa vuodessa, eli 2,5 prosenttia kokonaistuonnistamme ja 0,5 prosenttia bruttokansantuotteestamme. Epäilemättä tämä direktiivi ja muut sitä seuraavat direktiivit, joiden laatimisen komissio on jo aloittanut, merkitsevät erittäin tärkeää edistystä toisaalta unionin ympäristötavoitteiden noudattamisessa ja toisaalta toimitusvarmuuden takaamisessa.
Eräästä näkökohdasta toisaalta neuvosto ja toisaalta parlamentti ja komissio ovat joutuneet ratkaisemaan joitakin erimielisyyksiä. Kyse on tämän olennaisen tärkeän direktiivin täytäntöönpanoajanjaksosta.
Neuvosto esitti näkemykselleen perusteita, joista emme ehkä ole samaa mieltä, mutta jotka voimme ymmärtää. Sen mukaan direktiivin saaminen täysin toimivaksi edellyttää neljän vuoden lisäaikaa siihen 36 kuukauden ajanjaksoon, jonka kuluessa direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä. Määräaika ylittäisi siis vuoden 2008, joka on symbolinen vuosi, sillä silloin alkaa Kioton sitoumusten tarkastusvaihe. Näin ollen parlamentti ei voinut hyväksyä näkemystä sen paremmin energiansäästön kuin symbolisenkaan merkityksen kannalta. Niinpä saimme lopuksi aikaan kompromissiratkaisun, kuten Euroopan unionin toimielimissä on tapana, ja kyseinen lisäaika määriteltiin kolmeksi vuodeksi.
Arvoisa puhemies, siksi uskonkin, että voimme olla erittäin tyytyväisiä ja kiittää komission jäsentä ja hänen ryhmäänsä siitä, että he ovat suuresti edistäneet unionin energiapolitiikkaa. Lisäksi kiitän kaikkia kollegoitani teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa saamastani suurenmoisesta tuesta, valiokunnan sihteeristöä erinomaisesta teknisestä työstä ja, kuten aiemmin totesin, neuvostoa vastaanottavaisuudesta."@fi5
"Monsieur le Président, je suis heureux d'annoncer au cours de cette séance plénière que la commission de l'industrie, du commerce extérieur, de la recherche et de l'énergie de ce Parlement a obtenu un accord complet, en seconde lecture, sur la position commune relative à la directive sur la performance énergétique des bâtiments.
Monsieur le Président, ce document législatif important est une conséquence directe du Livre vert sur la sécurité de l'approvisionnement énergétique que la Commission a présenté en son temps et qui a fait l'objet d'un débat animé au niveau européen sur cette question essentielle pour notre compétitivité et notre bien-être.
Cette directive, qui verra bientôt le jour, représente un changement qualitatif considérable par rapport aux tentatives antérieures pour atteindre les mêmes objectifs, exclusivement basées sur la coordination et l'application volontaire.
Cette fois, la Commission ose instaurer un cadre contraignant qui permettra, sans aucun doute, d'homogénéiser les meilleures pratiques dans les quinze États membres. Je dois également exprimer, Monsieur le Président, ma satisfaction, qui est partagée par l'ensemble de la commission de l'industrie, quant à la grande réceptivité dont a fait montre le Conseil envers toutes les contributions du Parlement : le principe de la facturation individuelle, la différence de traitement entre les bâtiments déjà construits et les bâtiments neufs, la définition claire des exemptions, l'attention particulière accordée aux logements sociaux, l'importance croissante de la réfrigération passive dans les pays méridionaux où les systèmes de climatisation contribuent de plus en plus à notre consommation d'énergie et, bien évidemment, l'accent mis sur les mécanismes de stimulation plus que sur les sanctions.
Pour évaluer l'importance de ce document législatif, il faut garder à l'esprit que 40 % des dépenses d'énergie de l'Union sont attribuables aux bâtiments, ce qui équivaut, en termes quantitatifs, à cent milliards d'euros par an, soit 2,5 % du total de nos importations et 0,5 % de notre produit intérieur brut. Par conséquent, il ne fait aucun doute que cette directive, qui sera suivie par d'autres que la Commission a déjà lancées, représentera un pas en avant très important, d'une part, en ce qui concerne la réalisation des objectifs environnementaux de l'Union et, d'autre part, pour ce qui est de garantir la sécurité de l'approvisionnement énergétique.
Il y a bien eu un point sur lequel le Conseil, d'une part, le Parlement et la Commission, d'autre part, ont dû arrondir les angles. Je me réfère à la période de mise en œuvre de cette directive importante.
De son point de vue, le Conseil souhaitait - peut-être par le biais d'arguments qui ne peuvent être partagés, mais que l'on peut éventuellement comprendre -, une fois écoulés les 36 mois de transposition dans les législations nationales, ajouter 4 années supplémentaires pour que cette directive soit pleinement opérationnelle. Cela nous emmenait au-delà de 2008 ; or, 2008 est emblématique parce que c'est au cours de cette année que débute la phase de vérification des engagements de Kyoto. Par conséquent, le Parlement ne pouvait accepter cette proposition ni en termes d'économies d'énergie ni en termes symboliques. Nous avons donc fini, comme nous en avons l'habitude au sein des institutions européennes, par parvenir à un compromis et fixer cette période additionnelle à 3 ans.
Partant, Monsieur le Président, je pense que nous pouvons nous estimer très satisfaits, féliciter la commissaire et son équipe pour leur contribution à la politique énergétique de l'Union, remercier tous mes collègues de la commission de l'industrie pour l'aide qu'ils m'ont apportée, le secrétariat de la commission pour son excellent travail technique et, comme je le soulignais précédemment, le Conseil pour sa réceptivité."@fr6
".
Signor Presidente, sono lieto di annunciare in questa seduta plenaria che la commissione per l’industria, il commercio estero, la ricerca e l’energia ha raggiunto in seconda lettura pieno accordo sulla posizione comune relativa alla direttiva sul rendimento energetico nell’edilizia.
Signor Presidente, questo importante atto legislativo è una conseguenza diretta del Libro verde sulla sicurezza dell’approvvigionamento energetico, presentato all’epoca dalla Commissione, che ha dato origine ad una vivace discussione a livello europeo su tale questione essenziale per la nostra competitività e il nostro benessere.
Questa direttiva, che vedrà ora finalmente la luce, rappresenta un cambiamento qualitativo notevole rispetto ai precedenti tentativi di conseguire gli stessi obiettivi, basati esclusivamente sul coordinamento e l’applicazione volontaria.
In questa occasione la Commissione stabilisce con coraggio un quadro vincolante che, senza dubbio, avrà il risultato di omogeneizzare le migliori prassi nei 15 Stati membri. Signor Presidente, devo altresì esprimere la mia particolare soddisfazione, condivisa dall’intera commissione per l’industria, il commercio estero, la ricerca e l’energia, per la ricettività del Consiglio rispetto a tutti i contributi del Parlamento: il principio della fatturazione individuale, il trattamento differenziato tra gli edifici già esistenti e quelli di nuova costruzione, la definizione chiara delle esenzioni, la speciale attenzione all’edilizia popolare, l’importanza crescente del raffreddamento passivo nei paesi meridionali, dove gli impianti di aria condizionata contribuiscono sempre di più al consumo energetico, e, naturalmente, l’accento posto sugli incentivi piuttosto che sulle sanzioni.
Per valutare l’importanza di questo atto legislativo dobbiamo tenere presente che il 40 per cento della spesa energetica dell’Unione si consuma negli edifici, il che in termini quantitativi significa 100 000 milioni di euro l’anno, il 2,5 per cento delle nostre importazioni complessive e lo 0,5 per cento del prodotto interno lordo. Non vi è dubbio quindi che questa direttiva, alla quale faranno seguito altre che la Commissione ha già presentato, rappresenta un progresso estremamente importante, da un lato, per il conseguimento degli obiettivi ambientali dell’Unione e, dall’altro, per quanto riguarda la garanzia della sicurezza dell’approvvigionamento energetico.
Su un punto il Consiglio, da un lato, e il Parlamento e la Commissione, dall’altro, hanno dovuto limare alcune differenze. Mi riferisco al periodo di attuazione di questa fondamentale direttiva.
Il Consiglio voleva – forse con argomentazioni non condivisibili, seppure in un certo senso comprensibili – che, una volta trascorsi i 36 mesi per il recepimento nell’ordinamento giuridico nazionale, si prevedessero altri quattro anni perché la direttiva diventasse pienamente operativa; in tal modo si sarebbe giunti oltre il 2008, un anno simbolico poiché segna l’inizio del periodo di verifica degli impegni di Kyoto. Questa soluzione non era pertanto accettabile per il Parlamento, né in termini di risparmio energetico né in termini simbolici. Di conseguenza, alla fine, come facciamo di solito nelle Istituzioni europee, siamo giunti ad un accordo di compromesso e questo periodo addizionale è stato fissato a tre anni.
Ritengo quindi, signor Presidente, che possiamo essere molto soddisfatti e congratularci con il Commissario e il suo gruppo per il grande contributo offerto alla politica energetica dell’Unione, nonché con tutti i colleghi della commissione per l’industria, il commercio estero, la ricerca e l’energia per il sostegno riservatomi e con la segreteria della commissione per l’eccellente lavoro tecnico. Infine, ripeto, devo ringraziare il Consiglio per la ricettività."@it9
".
Mr President, I am happy to announce in this plenary sitting that this Parliament’s Committee on Industry, External Trade, Research and Energy has reached full agreement at second reading on the common position on the directive on the energy efficiency of buildings.
Mr President, this important piece of legislation is a direct consequence of the Green Paper on security of supply, which the Commission originally presented, and which gave rise to a lively debate at European level on this issue which is essential to our competitiveness and well-being.
This directive, which is now happily to see the light, represents a significant qualitative change in relation to previous attempts to achieve the same objectives based exclusively on coordination and voluntary application.
This time the Commission is bravely establishing a binding framework which will undoubtedly lead to an homogenisation of best practices in the fifteen Member States. Mr President, I must also express my particular satisfaction, which is shared by the whole of the Industry Committee, with the Council’s receptiveness to all of Parliament’s contributions: the principle of individual charging, differentiated treatment between existing buildings and new buildings, the clear definition of exemptions, special attention to social housing, the growing importance of passive cooling in southern countries, where air conditioning systems are increasingly contributing to our energy consumption, and, of course, the emphasis on incentive mechanisms rather than penalties.
In order to assess the importance of this piece of legislation we must bear in mind that 40% of the Union’s energy expenditure is consumed in buildings, which in quantitative terms means EUR 100 000 million per year; 2.5 % of our total imports and 0.5 % of our Gross Domestic Product. There can therefore be no doubt that this directive, which will be followed by others that the Commission has already launched, will represent an extremely important advance, on the one hand in terms of compliance with the Union’s environmental objectives and, on the other, with regard to guaranteeing the security of supply.
There has been one point on which the Council, on the one hand, and Parliament and the Commission, on the other, have had to iron out certain differences. I am talking about the period for the implementation of this essential directive.
It was the Council’s view – perhaps with arguments which we cannot agree with, but which may be understandable – that once the 36 months for transposition into national legislations had elapsed, there should be four additional years for this directive to become fully operational; this took us beyond 2008; and 2008 is a symbolic year since it is then that the period for verification of the Kyoto commitments begins. This was not therefore acceptable to Parliament: either in terms of energy saving or in symbolic terms. And therefore, in the end, as we usually do in the European institutions, we reached a compromise agreement and this additional period was set at three years.
I therefore believe, Mr President, that we can be very satisfied and we can congratulate the Commissioner and her team on this great contribution to the Union’s energy policy, all my colleagues in the Industry Committee for the great support I have received, the secretariat of the committee for their excellent technical work and, as I said before, we must thank the Council for their receptiveness."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ik heb het genoegen in deze plenaire vergadering aan te kondigen dat de Commissie industrie, externe handel, onderzoek en energie van dit Parlement in tweede lezing algemene overeenstemming heeft bereikt over het gemeenschappelijk standpunt ten aanzien van de richtlijn betreffende de energieprestaties van gebouwen.
Mijnheer de Voorzitter, dit belangrijke wetgevingsinstrument is een direct gevolg van het oorspronkelijk door de Commissie gepresenteerde Groenboek over een continue energievoorziening dat op Europees niveau een levendig debat heeft geopend over een kwestie die van essentieel belang is voor ons concurrentievermogen en ons welzijn.
De onderhavige richtlijn, die nu gelukkig eindelijk het licht ziet, houdt een aanzienlijke kwalitatieve verbetering in ten aanzien van vroegere pogingen om dezelfde doelstellingen louter op basis van coördinatie en vrijwillige deelname te bereiken.
Ditmaal heeft de Commissie onvervaard een bindend juridisch kader vastgesteld dat ongetwijfeld zal bijdragen aan de harmonisatie van de beste praktijken in de vijftien lidstaten. Mijnheer de Voorzitter, ik moet hier overigens zowel op persoonlijke titel als namens de rest van de Commissie industrie, externe handel, onderzoek en energie mijn bijzondere voldoening uitspreken over de enorme ontvankelijkheid van de Raad ten aanzien van de bijdragen van het Parlement: het beginsel van individuele facturering, de gedifferentieerde behandeling van reeds bestaande gebouwen en nieuwe gebouwen, de duidelijke definitie van de gehanteerde vrijstellingen, speciale aandacht voor sociale woningen, het toenemende belang van de passieve afkoeling in zuidelijke landen waar de airconditioningsystemen een steeds groter aandeel van het energieverbruik voor hun rekening nemen, en natuurlijk ook het voorstel om stimuleringsmechanismen te laten prevaleren boven sancties.
Het belang van dit wetgevingsdocument blijkt uit het feit dat 40 procent van de totale vraag naar energie in de Unie wordt gebruikt in gebouwen. In kwantitatieve termen komt dit neer op 100 miljard euro per jaar: 2,5 procent van onze totale invoer en 0,5 procent van ons bruto binnenlands product. Het lijdt derhalve geen twijfel dat deze richtlijn, die gevolgd zal worden door andere reeds door de Commissie gelanceerde initiatieven, een uitermate belangrijke stap voorwaarts betekent, zowel voor wat betreft de verwezenlijking van de milieudoelstellingen van de Unie als met het oog op een continue energievoorziening.
Er is echter een punt waarover de meningen van enerzijds de Raad en anderzijds het Parlement en de Commissie aanvankelijk nogal uiteenliepen. Ik heb het over de termijn voor de uitvoering van deze belangrijke richtlijn.
De Raad was van oordeel - uitgaande van voor ons onaanvaardbare maar desondanks wellicht begrijpelijke argumenten - dat na het verstrijken van de termijn van 36 maanden voor omzetting in de nationale wetgeving, moest worden voorzien in een extra termijn van vier jaar om deze richtlijn volledig operationeel te maken. Op die manier waren wij al voorbij het jaar 2008, dat echter een emblematisch jaar is omdat vanaf dat moment controle zal worden uitgeoefend op de naleving van de afspraken van Kyoto. Daarom was dit voorstel voor het Parlement onaanvaardbaar, zowel om symbolische redenen als in termen van energiebesparing. Uiteindelijk hebben wij naar goede Europese gewoonte een compromis bereikt waarin de extra termijn wordt vastgesteld op drie jaar.
Ik denk dan ook dat wij zeer tevreden mogen zijn, mijnheer de Voorzitter. Ik feliciteer de commissaris en haar medewerkers met deze belangrijke bijdrage aan het energiebeleid van de Unie. Mijn felicitaties ook aan alle collega’s van de Commissie industrie, externe handel, onderzoek en energie die mij enorm hebben gesteund en aan het secretariaat van de commissie dat met name op technisch gebied uitstekend werk heeft verricht. Zoals ik al zei, verdient ook de Raad een woord van dank voor zijn ontvankelijkheid."@nl2
"Senhor Presidente, é com satisfação que anuncio nesta sessão plenária que a Comissão da Indústria, do Comércio Externo, da Investigação e da Energia deste Parlamento alcançou um acordo completo em segunda leitura sobre a posição comum sobre a directiva relativa ao rendimento energético dos edifícios.
Senhor Presidente, este importante diploma é uma consequência directa do Livro Verde sobre segurança do abastecimento energético, que a Comissão apresentou oportunamente e que esteve na origem de um aceso debate a nível europeu sobre esta questão que é crucial para a nossa competitividade e para o nosso bem-estar.
Esta directiva, que felizmente vem agora à luz, representa uma mudança qualitativa significativa relativamente a tentativas anteriores de alcançar os mesmos objectivos com base exclusivamente na coordenação e na aplicação voluntária.
Desta vez, a Comissão estabelece, corajosamente, um quadro vinculativo que, sem dúvida, permitirá homogeneizar as melhores práticas nos quinze Estados-Membros. Devo ainda manifestar, Senhor Presidente, a minha particular satisfação, comungada por toda a Comissão da Indústria, pela disponibilidade do Conselho para aceitar todos os contributos do Parlamento: o princípio da facturação individual, o tratamento diferenciado entre edifícios já construídos e edifícios novos, a definição clara das isenções, a especial atenção à habitação social, a importância crescente do arrefecimento passivo em países meridionais, onde os sistemas de ar condicionado contribuem cada vez mais para o nosso consumo energético, e, naturalmente, a ênfase nos mecanismos de estímulo e não nas sanções.
Na avaliação da importância deste diploma, importa ter presente que 40% do consumo energético da União fica a dever-se aos edifícios, o que, em termos quantitativos, representa 100 000 milhões de euros anuais; 2,5% do total das nossas importações e 0,5% do nosso Produto Interno Bruto. É, pois, irrefutável que esta directiva, que será seguida por outras que a Comissão já lançou, representará um importantíssimo passo em frente, por um lado, na consecução dos objectivos ambientais da União e, por outro, no que diz respeito a garantir a segurança do aprovisionamento energético.
Houve, de facto, um ponto em relação ao qual o Conselho, por um lado, e o Parlamento e a Comissão, por outro, tiveram de limar algumas arestas. Refiro-me ao período de implementação desta directiva de enorme significado.
O Conselho pretendia, na sua óptica - avançando argumentos que não podemos partilhar, embora os possamos compreender -, que, uma vez decorridos os 36 meses para a transposição para os ordenamentos jurídicos nacionais, se previsse um período adicional de 4 anos até esta directiva estar plenamente operacional; ora, isto ia além de 2008; e 2008 é um ano emblemático, dado que nesse ano tem início a fase de verificação do cumprimento dos compromissos de Quioto. Por conseguinte, o Parlamento não o poderia aceitar: nem em termos de poupança energética nem em termos simbólicos. Razão pela qual, no final, como é hábito fazer-se nas Instituições europeias, chegámos a um acordo de compromisso e este período adicional ficou fixado em 3 anos.
Julgo, por isso, Senhor Presidente, que podemos congratular-nos, felicitar a Comissária e a sua equipa por este grande contributo para a política energética da União, todos os meus colegas da Comissão da Indústria pelo grande apoio que recebi, o secretariado da comissão pelo seu excelente trabalho técnico e, como disse já, impõe-se agradecer ao Conselho pela sua receptividade."@pt11
"Herr talman! Det är en glädje att under detta plenarsammanträde kunna meddela att utskottet för industri, utrikeshandel, forskning och turism fullständigt har enats kring den gemensamma ståndpunkten om direktivet om byggnaders energiprestanda.
Denna viktiga lagstiftning, herr talman, är en direkt följd av den grönbok om trygg energiförsörjning som kommissionen lade fram och som har gett upphov till en livlig debatt på europeisk nivå om denna fråga som är av grundläggande vikt för vår konkurrenskraft och vårt välbefinnande.
Detta direktiv som vi nu glädjande nog kan lägga fram, utgör en avsevärd kvalitativ förändring jämfört med de tidigare försök som har gjorts för att nå samma mål, vilka grundas på samordning och frivillighet.
Denna gång fastställer kommissionen modigt nog en bindande ram, som utan tvivel kommer att medföra att man kan enhetliggöra bästa metoder i de femton medlemsstaterna. Jag vill även säga, herr talman, att jag – och denna känsla delas av hela utskottet för industrifrågor, transport och turism – är särskilt tillfredsställd över den stora mottaglighet som rådet har visat när det gäller samtliga bidrag från parlamentet: principen om individuell fakturering, att man skiljer mellan befintliga och nya byggnader, den tydliga definitionen av dispens, den särskilda uppmärksamhet som ägnas åt sociala bostäder, den ökande vikten av den passiva avkylningen i sydliga länder, i vilka luftkonditioneringssystemen i ökande grad bidrar till vår energikonsumtion och naturligtvis att man snarare betonar stimulansmekanismer än sanktioner.
För att utvärdera vikten av detta lagstiftningsförslag måste man vara medveten om att bostadssektorn står för 40 procent av den totala energiförbrukningen, vilket i kvantitativa termer utgör 100 000 miljoner euro per år, 2,5 procent av vår totala import och 0,5 procent av vår BNI. Det råder följaktligen inget tvivel om att detta direktiv, vilket kommer att följas av andra förslag som kommissionen redan har lagt fram, kommer att innebära ett mycket viktigt framsteg när det gäller uppfyllandet av unionens miljömål och även för att garantera en trygg energiförsörjning.
Det finns dock en punkt om vilken rådet å ena sidan och parlamentet och kommissionen å den andra inte riktigt har kunnat komma överens om. Jag talar om den period under vilken detta mycket viktiga direktiv skall genomföras.
Vad rådet ville var – man kan inte instämma i argumenten, även om man kanske förstår dem – att medlemsstaterna skall ha ytterligare fyra år på sig att fullt ut genomföra direktivet när de 36 månaderna för att införliva direktivet i de nationella lagstiftningarna har förflutit. Detta innebär att vi passerar 2008 och å 2008 är ett symboliskt år, eftersom det är då man skall börja kontrollera hur Kyotoöverenskommelserna följs. Parlamentet kunde följaktligen inte godta detta: varken när det gäller energibesparingar eller symboliskt menat. Till slut nådde vi en kompromisslösning, vilket vi brukar göra i de europeiska institutionerna, och denna tilläggsperiod fastställdes till tre år.
Herr talman! Jag anser följaktligen att vi kan vara mycket nöjda och jag gratulerar kommissionären och hennes arbetsgrupp till detta viktiga bidrag till unionens energipolitik. Jag tackar även alla mina kolleger i utskottet för industrifrågor, transport och turism för det stora stöd jag har fått, och som jag sade tidigare, vi måste tacka rådet för dess mottaglighet."@sv13
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples