Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-09-Speech-3-143"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-10-09"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Solidariteitsfonds4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20021009.9.3-143"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-10-09-Speech-3-1444
lpv:speaker	lp:Barnier4
lpv:spoken text	". - Monsieur le Président, je voudrais d'abord remercier chacun des intervenants pour leurs contributions et leurs questions, ainsi que pour les préoccupations précises qui ont été exprimées. J'ai été particulièrement sensible aux témoignages que vous avez apportés presque unanimement à l'égard de la Commission, de sa capacité de réaction et d'initiative. Je ne prends pas ces compliments pour moi seul. Mme Schreyer, qui est à mes côtés, a beaucoup travaillé en faveur de l'instrument de flexibilité qui permet de financer ce fonds, et naturellement l'ensemble de nos services auront été sensibles, Mesdames et Messieurs les Députés, à vos témoignages. Peut-être faudra-t-il continuer à réfléchir à cette question. Encore une fois, nous ne revendiquons pas de compétences communautaires. Je le sais d'autant plus que dans le cadre de la protection civile, la compétence souvent n'est pas nationale. Elle est quelquefois régionale. Mais là où il y a une volonté, il y a un chemin, et je trouve que ce serait une belle idée, une idée efficace que d'aller plus loin qu'une simple coordination et de mettre sur pied, un jour, une force européenne de protection civile. Merci, Monsieur le Président, merci à vos rapporteurs, et merci par avance du vote que vous ferez demain sur cette question. Comme Mme Sudre l'a dit, cela fait trois ans que je pense que la réponse de l'Union européenne n'est pas à la hauteur quand il y a des catastrophes majeures. Je me souviens de conversations avec M. Hatzidakis quelques jours après mon arrivée à la Commission, c'était au lendemain du tremblement de terre dans la région d'Athènes. Comme citoyen français, j'ai été touché, de même que je l'ai été quand l'Allemagne a été frappée par la tempête ; il y a eu aussi ces catastrophes aux Açores... Franchement, je pense depuis longtemps, m'intéressant à cette question des risques et de la maîtrise des risques, que la réponse de l'Union européenne dans le cas de catastrophes de grande ampleur n'était pas à la hauteur. Voilà comment nous avons rebondi cette fois-ci, parce que la catastrophe qui a touché l'Allemagne, l'Autriche, la République tchèque et la Slovaquie est d'une ampleur jusqu'alors inconnue. Nous avons immédiatement tiré cette fois-ci, tous ensemble, sous l'autorité du président Prodi, une leçon. Je voudrais encore une fois remercier vos rapporteurs, et en particulier M. Berend, pour leur coopération et leurs propositions. M. Lisi, que j'ai écouté, a dit : est-ce qu'un milliard va suffire ? Je l'espère. J'espère même qu'on n'utilisera pas chaque année ce milliard. C'est déjà infiniment plus que la petite ligne budgétaire qui existait autrefois, et qui permettait tout juste un saupoudrage. Nous allons, Monsieur Lisi, Mesdames et Messieurs, prouver le mouvement en marchant. Au fur et à mesure que les années passeront - j'espère que nous n'aurons pas trop de catastrophes - nous allons avoir des points de repère, et nous ferons dans quelques années une évaluation de la gestion de ce fonds. J'ai déjà eu l'occasion de dire que si, en fin d'année, ce fonds était complètement épuisé, nous pourrions utiliser - je dis bien : en fin d'année - les crédits l'année suivante. Mais utilisons déjà ce milliard si nous en avons besoin. Ensuite, nous ferons l'évaluation nécessaire. Je voudrais d'ailleurs dire à M. Ferber que pour utiliser cet argent efficacement et rapidement, au bénéfice des populations qui l'attendent - élus locaux, entreprises, en Allemagne, en Autriche et dans les deux pays candidats qui ont été touchés - il nous faut pouvoir débloquer ces fonds. Pour cela, j'insiste sur le fait que nous devons disposer d'une demande d'intervention des États membres ainsi que d'évaluations des dégâts, même si les dossiers ne sont pas de gros dossiers techniques. Je l'ai dit encore aujourd'hui aux ministres présidents de Land allemands ou autrichiens, nous l'avons fait savoir aux ambassadeurs des pays concernés, nous avons besoin d'évaluations de l'ampleur des dégâts. Nous avons pris dans ce sens des contacts avec les services des pays concernés. M. Ripoll i Martínez a évoqué le cas très particulier des sécheresses. Ce n'est pas prioritairement les sécheresses que nous visons à travers cette solidarité. J'ajoute d'ailleurs, Monsieur Ripoll i Martínez, que s'il y a, comme il faut le craindre, des périodes de sécheresse, nous avons dans le budget de l'Union européenne, notamment au travers de la PAC, d'autres moyens d'aider et d'être solidaires, notamment avec les agriculteurs. Enfin, je voudrais répondre à M. Pohjamo qui m'a demandé quels pays pourraient, en dehors des pays de l'Union, bénéficier de ce fonds. La proposition de règlement prévoit très précisément que ce sont les pays de l'Union européenne ou ceux avec lesquels des négociations d'adhésion ont été engagées. Vous me permettrez, je vous ai dit que j'étais intéressé par ce sujet depuis longtemps, de dire qu'au-delà de ce fonds qui, je l'espère, sera opérationnel grâce à vous et grâce au Conseil dans quelques semaines au plus tard, il y a des leçons à tirer. Prévenir coûte toujours moins cher que réparer. Et donc j'ai imaginé deux idées dont nous reparlerons. D'abord, même si la Commission ne revendique pas de compétences dans ce domaine, je crois qu'il serait utile d'avoir une étude de benchmarking sur les différents systèmes d'assurances dans les États membres ou les pays candidats. J'ai été très frappé l'autre jour, lors de ma visite en Saxe-Anhalt, de rencontrer un industriel dont l'entreprise avait été complètement dévastée et qui m'a dit qu'il n'avait pas d'assurance du tout. Je pense donc qu'il faut regarder, dans chacun de nos pays, où sont les bonnes pratiques, où sont les meilleurs systèmes et peut-être échanger ces bonnes pratiques dans le cadre de la coopération intergouvernementale. Deuxième idée à propos de la prévention, et Mme Guy-Quint comme Mme Schierhuber ont évoqué cette question de la prévention. Dans les propositions auxquelles nous réfléchissons pour la future politique régionale et de cohésion, pour le futur agenda de l'après 2006 (propositions que je ferai au nom du collège à la fin de l'année 2003), je suis décidé à faire de la prévention contre les risques naturels et les catastrophes une priorité obligatoire des fonds structurels européens dans l'ensemble des régions de l'Union et dans l'ensemble de nos programmes. Enfin, je voudrais conclure, puisque je vais le plus loin possible dans les leçons, répondant à M. Stockmann et à M. Savary, que moi aussi je pense qu'on devrait aller plus loin qu'une simple coordination. Nous avons déjà fait des progrès depuis les précédentes catastrophes, notamment sous l'autorité et l'impulsion de ma collègue Margot Wallström. Je crois qu'on devrait aller vers cette belle et efficace idée d'une force européenne de protection civile, qu'on devrait mettre en réseau des unités spécialisées dans nos différents pays, capables d'être agrégées, d'être mobilisées en cas de catastrophes sur le territoire de l'Union ou en dehors, et que ce ne soit pas les Belges, les Français, les Allemands, les Autrichiens qui partent, chacun avec beaucoup de bonne volonté mais séparément, mais que ce soit les Européens qui partent pour aider les Européens ou leurs voisins."@fr6
lpv:translated text	"Hr. formand, først vil jeg gerne takke alle talerne for deres bidrag og deres spørgsmål og for de præcise problemstillinger, som de var inde på. Det glædede mig især at høre Deres næsten enstemmige udtalelser om Kommissionen og dens handlekraft og initiativrigdom. Jeg vil dog ikke selv tage hele æren for disse komplimenter. Fru Schreyer, som sidder her ved siden af mig, har gjort et stort arbejde for at udvikle det fleksibilitetsinstrument, som gør det muligt at finansiere denne fond, og alle vores tjenestegrene glæder sig naturligvis også over Deres udtalelser, mine damer og herrer. Måske bør vi fortsat overveje dette spørgsmål. Jeg vil gerne gentage, at det ikke henhører under EU's kompetenceområde. I forbindelse med civilbeskyttelse forholder det sig oven i købet ofte sådan, at det ikke er medlemsstaternes kompetence, men regionernes kompetence. Men hvor der er en vilje, er der en vej, og det ville efter min mening være en god og effektiv idé at gå længere end blot til en samordning, så vi en dag kan oprette en europæisk civilbeskyttelsesstyrke. Tak, hr. formand, tak til ordførerne, og på forhånd tak for Deres afstemning om dette spørgsmål i morgen. Som fru Sudre sagde, har jeg i de sidste tre år været af den opfattelse, at EU's indsats ikke er tilstrækkelig, når der finder større katastrofer sted. Jeg kan huske en samtale, som jeg havde med hr. Hatzidakis et par dage efter min indsættelse i Kommissionen. Det var lige efter jordskælvet i området omkring Athen. Som fransk statsborger gjorde det indtryk på mig, og det gjorde også indtryk på mig, da Tyskland blev ramt af stormen. Herefter var der katastroferne på Azorerne ... Jeg interesserer mig for spørgsmålet om risiko og risikostyring, og derfor har jeg faktisk længe været af den opfattelse, at EU's indsats ikke var tilstrækkelig ved større katastrofer. Denne gang reagerede vi med det samme, fordi den katastrofe, der ramte Tyskland, Østrig, Den Tjekkiske Republik og Slovakiet, havde et hidtil uset omfang. Det var noget, som vi denne gang straks tog ved lære af alle sammen under kommissionsformand Prodis ledelse. Jeg vil gerne endnu en gang takke Deres ordførere - og navnlig hr. Berend - for deres samarbejde og forslag. Hr. Lisi, som jeg lyttede til, spurgte, om 1 milliard er nok. Det håber jeg. Jeg håber endda, at vi ikke kommer til at bruge denne milliard hvert år. Det er allerede overordentligt meget mere end den lille budgetpost, som vi havde tidligere, og som kun lige gav mulighed for en indsats hist og her. Hr. Lisi, mine damer og herrer, det er noget, som vi finder ud af hen ad vejen. Efterhånden som årene går - og jeg håber ikke, at vi får alt for mange katastrofer - får vi nogle udgangspunkter, og om et par år skal vi foretage en evaluering af denne fonds forvaltning. Som jeg har sagt før, kan vi, hvis fondens midler er brugt helt op ved årets udgang - og jeg understreger, at det er ved årets udgang - bruge bevillingerne året efter. Men lad os starte med at bruge den ene milliard, hvis vi har behov for det. Herefter kan vi så foretage den nødvendige evaluering. Jeg vil i øvrigt gerne sige til hr. Ferber, at hvis vi skal bruge disse penge på effektiv og hurtig måde, der er til gavn for de befolkninger, som venter på denne støtte - lokale myndigheder og virksomheder i Tyskland, Østrig og de to ansøgerlande, der blev ramt - er vi nødt til at kunne frigøre midlerne. Derfor vil jeg gerne understrege, at vi skal have en støtteansøgning fra medlemsstaterne og en vurdering af skaderne til rådighed, selv om der ikke er tale om større, tekniske sager. Jeg sagde så sent som i dag til ministerpræsidenterne for de tyske og østrigske delstater, at vi har brug for en vurdering af skadernes omfang, hvilket vi også har fortalt de pågældende landes ambassadører. Vi har i den forbindelse taget kontakt til tjenestegrenene i de pågældende lande. Hr. Ripoll y Martínez de Bedoya nævnte tørken, som er et meget specielt tilfælde. Det er ikke tørken, som dette solidaritetsinitiativ først og fremmest tager sigte på. Jeg vil i øvrigt tilføje, hr. Ripoll y Martínez de Bedoya, at hvis der kommer tørkeperioder - sådan som man må frygte - er der i EU's budget taget højde for andre muligheder for at hjælpe og være solidarisk med ikke mindst landbrugerne, navnlig via den fælles landbrugspolitik. Endelig vil jeg gerne svare hr. Pohjamo, som spurgte mig, hvilke lande der kan nyde godt af denne fond foruden EU-landene. I forslaget til forordning står der meget tydeligt, at det er EU-landene og de lande, som EU har indledt tiltrædelsesforhandlinger med. Som jeg sagde til Dem før, har dette spørgsmål optaget mig i lang tid, og tillad mig derfor at sige, at hvis man ser bort fra denne fond, som med Deres og Rådets hjælp forhåbentlig bliver funktionsdygtig om nogle få uger, bør vi også tage ved lære af denne situation. Det er altid billigere at forebygge end at udbedre skaderne. Jeg har derfor to forslag, som vi skal drøfte på et senere tidspunkt. Om det første forslag vil jeg sige, at selv om Kommissionen ikke har nogen beføjelser på dette felt, ville det efter min mening være hensigtsmæssigt med en benchmarkingundersøgelse af de forskellige forsikringssystemer i medlemsstaterne og ansøgerlandene. Under mit besøg i Sachsen-Anhalt den anden dag blev jeg meget overrasket over at møde en virksomhedsejer, hvis virksomhed var blevet fuldstændig ødelagt, og som fortalte mig, at han slet ikke havde nogen forsikring. Derfor bør vi efter min mening finde ud af, hvor den bedste praksis og de bedste systemer er i de enkelte medlemsstater, og herefter bør vi måske udveksle den bedste praksis inden for rammerne af det mellemstatslige samarbejde. Jeg kommer nu til mit andet forslag, når det gælder forebyggelse. Fru Guy-Quint og fru Schierhuber nævnte dette forebyggelsesspørgsmål. I de forslag, som vi overvejer i forbindelse med den kommende regional- og samhørighedspolitik og dagsordenen efter 2006 - forslag, som jeg vil stille på Kommissionens vegne ved udgangen af 2003 - er jeg fast besluttet på at gøre forebyggelsen af naturkatastrofer og -risici til en obligatorisk prioritet i de europæiske strukturfonde i alle EU's regioner og i alle vores programmer. Jeg vil slutte af med at svare hr. Stockmann og hr. Savary - eftersom jeg går så langt som muligt, når det gælder om at tage ved lære af situationen - at jeg også er af den opfattelse, at vi bør gå længere end blot til en samordning. Vi har allerede gjort fremskridt siden de tidligere katastrofer, og det har vi navnlig takket være - og under ledelse af - min kollega Margot Wallström. Efter min mening bør vi benytte os af den gode og effektive idé med en europæisk civilbeskyttelsesstyrke og oprette et netværk af specialenheder i de forskellige lande. Disse specialenheder skal kunne sammenlægges og mobiliseres i tilfælde af katastrofer på eller uden for EU's område, og det skal ikke være belgiere, franskmænd, tyskere og østrigere, som tager af sted hver især og hver for sig, selv om det ikke er den gode vilje, der mangler. Det skal nemlig være europæere, der tager af sted for at hjælpe europæerne og deres naboer."@da1 ". Herr Präsident, ich möchte zunächst den Rednern für ihre Beiträge und ihre Fragen sowie für die ganz konkreten Anliegen danken, die zum Ausdruck gebracht worden sind. Besonders berührt war ich von den Aussagen, die Sie fast einhellig über die Kommission, ihre Reaktions- und Initiativfähigkeit getroffen haben. Ich beziehe diese Komplimente nicht auf mich allein. Auch Frau Schreyer an meiner Seite, die sich sehr für das Flexibilitätsinstrument eingesetzt hat, das die Finanzierung dieses Fonds ermöglichen soll, und natürlich alle Dienststellen der Kommission werden über Ihre Äußerungen sehr erfreut sein. Vielleicht wird noch weiteres Nachdenken über diese Frage erforderlich sein. Ich wiederhole nochmals, wir erheben keinen Anspruch auf Zuständigkeiten der Gemeinschaft, umso mehr, da mir bekannt ist, dass der Zivilschutz häufig nicht unter die nationale, sondern bisweilen auch unter die regionale Zuständigkeit fällt. Aber wo ein Wille ist, ist auch ein Weg, und ich finde, es wäre eine gute und nützliche Idee, über den Rahmen der einfachen Koordinierung hinauszugehen und eines Tages ein europäisches Zivilschutzkorps auf die Beine zu stellen. Ich danke Ihnen, Herr Präsident, ich danke Ihren Berichterstattern und ich danke im Voraus für das Abstimmungsergebnis, das Sie morgen in dieser Frage erzielen werden. Wie Frau Sudre bereits sagte, vertrete ich nun schon seit drei Jahren die Ansicht, dass die Europäische Union nicht angemessen auf Katastrophen größeren Ausmaßes reagiert. Ich erinnere mich noch an meine Unterhaltungen mit Herrn Hatzidakis einige Tage nach meinem Amtsantritt in der Kommission, unmittelbar nach dem Erdbeben in der Region Athen. Auch als Franzose fühlte ich mich sehr betroffen, genauso wie ich es nach dem Sturm in Deutschland war. Ich denke auch an die Naturkatastrophen auf den Azoren… Ehrlich gesagt, ich bin seit langem – seit ich mich mit der Frage derartiger Risiken und ihrer Beherrschung auseinander setze – der Ansicht, dass das Verhalten der Europäischen Union bei Katastrophen größeren Ausmaßes nicht angemessen ist. Deshalb haben wir diesmal reagiert, weil die Katastrophe, die Deutschland, Österreich, die Tschechische Republik und die Slowakei ereilt hat, ein bisher unbekanntes Ausmaß aufwies. Diesmal haben wir alle gemeinsam unter der Anregung durch Kommissionspräsident Prodi unverzüglich Lehren gezogen. Ich möchte nochmals Ihren Berichterstattern – und insbesondere Herrn Berend – für ihre Mitarbeit und ihre Vorschläge danken. Ich habe Herrn Lisi fragen hören, ob wohl eine Milliarde genügen wird. Ich hoffe es doch. Ich hoffe sogar, dass diese Milliarde nicht jedes Jahr aufgebraucht wird. Diese Mittel sind schon unvergleichlich größer als die kleine Haushaltslinie, die früher existierte und die gerade wie ein Tropfen auf einen heißen Stein wirkte. Wir werden mit der Zeit sehen, woran wir sind. Im Lauf der Jahre werden wir über Anhaltspunkte verfügen - ich hoffe, es werden sich nicht allzu viele Katastrophen ereignen – und in einigen Jahren werden wir eine Bewertung des Einsatzes dieses Fonds vornehmen. Wie ich bereits Gelegenheit hatte zu sagen, könnten wir, wenn dieser Fonds am Jahresende völlig aufgebraucht sein sollte, ich betone jedoch - erst am Jahresende -, Mittel aus dem nächsten Jahr verwenden. Aber setzen wir erst einmal diese Milliarde ein, wenn wir sie benötigen. Danach werden wir die erforderliche Bewertung vornehmen. Ich möchte übrigens Herrn Ferber sagen, damit dieses Geld wirksam und zügig zum Wohle der Menschen eingesetzt werden kann, die darauf warten - die lokalen Abgeordneten und die Unternehmen in Deutschland, Österreich und in den beiden betroffenen Bewerberländern, müssen wir in der Lage sein, diese Mittel freizugeben. Dazu - und das ich möchte betonen - muss seitens der betroffenen Mitgliedstaaten ein Antrag auf Bereitstellung von Mitteln sowie eine Bewertung der Schäden vorliegen, und zwar nicht unbedingt in Form umfangreicher technischer Dokumentationen. Erst heute wieder habe ich dies den Ministerpräsidenten der Länder Deutschlands und Österreichs gesagt: Wir haben auch den Botschaftern der betroffenen Länder mitgeteilt, dass wir die Bewertung des Schadensumfangs benötigen. In diesem Sinne haben wir Kontakt zu den Behörden der betroffenen Länder aufgenommen. Herr Ripoll i Martínez verwies auf den ganz speziellen Fall von Dürrekatastrophen. Im vorliegenden Fall zielt jedoch die Solidarität nicht vorrangig auf Dürrefälle. Im Übrigen möchte ich hinzufügen, dass wir im Haushalt der Europäischen Union über andere Mittel verfügen - vor allem im Rahmen der gemeinsamen Agrarpolitik -, um zu helfen und uns vor allem den Landwirten gegenüber solidarisch zu erweisen, falls es zu Dürreperioden kommt, wie zu befürchten ist. Schließlich möchte ich Herrn Pohjamo antworten, der mich fragte, welche Länder außerhalb der Europäischen Union diesen Fonds in Anspruch nehmen könnten. Im vorliegenden Verordnungsvorschlag wird konkret ausgeführt, dass dies die Länder der Europäischen Union bzw. jene sind, mit denen Beitrittsverhandlungen aufgenommen worden sind. Ich sagte Ihnen bereits, dass ich mich seit langem mit diesem Thema befasse. Gestatten Sie mir daher hinzuzufügen, dass wir, abgesehen von dem Fonds, der dank Ihres Einsatzes und dank des Rates hoffentlich spätestens in einigen Wochen einsatzbereit sein wird, auch Lehren zu ziehen haben. Vorbeugen ist immer billiger als instand setzen. Ich habe daher zwei Ideen entwickelt, auf die wir noch einmal zurückkommen werden. Zunächst wäre es meines Erachtens nützlich – auch wenn die Kommission auf diesem Gebiet keinen Anspruch auf Zuständigkeit erhebt – eine Benchmarkstudie über die verschiedenen Versicherungssysteme in den Mitgliedstaaten bzw. den Bewerberländern zu erstellen. Ich war sehr konsterniert, als ich bei meinem kürzlichen Aufenthalt in Sachsen-Anhalt einem Unternehmer begegnete, dessen Betrieb völlig zerstört war, und der mir sagte, dass er keinerlei Versicherung habe. Daher bin ich der Ansicht, dass wir in unseren jeweiligen Ländern nach den bewährten Praktiken und den besten Verfahren Ausschau halten und diese vielleicht im Rahmen der zwischenstaatlichen Zusammenarbeit austauschen sollten. Ein zweiter Gedanke zur Prävention. Frau Guy-Quint und Frau Schierhuber haben ja ebenfalls auf die Frage der Prävention verwiesen. Ich bin entschlossen, der Prävention von natürlichen Risiken und Katastrophen in den Vorschlägen, über die wir im Hinblick auf die künftige Regional- und Kohäsionspolitik sowie die künftige Agenda für den Zeitraum nach 2006 nachdenken und die ich Ende 2003 im Namen unseres Kollegiums vorstellen werde, im Rahmen der europäischen Strukturfonds in allen Regionen der Union und in allen unseren Programmen obligatorisch Vorrang einzuräumen. Abschließend möchte ich unter dem Gesichtspunkt, dass wir ein Maximum an Lehren ziehen wollen, sagen - und gehe damit gleichzeitig auf Herrn Stockmann und Herrn Savary ein -, dass auch ich der Ansicht bin, man sollte mehr tun als eine einfache Koordinierung anstreben. Seit den jüngsten Katastrophen haben wir - vor allem unter dem Einfluss und auf Betreiben meiner Kollegin Margot Wallström - bereits Fortschritte erzielt. Ich glaube, man sollte diesen vielversprechenden und konstruktiven Gedanken der Schaffung einer europäischen Zivilschutztruppe weiterverfolgen und die in unseren Ländern bestehenden Spezialeinheiten vernetzen, die im Katastrophenfall auf dem Hoheitsgebiet innerhalb oder außerhalb der Europäischen Union zusammengeführt und mobilisiert werden können. Dann wären es nicht Belgier, Franzosen, Deutsche oder Österreicher, die sich voll guten Willens unabhängig voneinander auf den Weg machen, sondern Europäer, die anderen Europäern oder deren Nachbarn helfen wollen."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα καταρχάς να συγχαρώ όλους τους ομιλητές για τη συμβολή και για τις ερωτήσεις τους, καθώς και για τις εύστοχες ανησυχίες που εξέφρασαν. Με συγκίνησαν ιδιαίτερα τα θετικά σχόλια, που εκφράσατε σχεδόν ομόφωνα, όσον αφορά τις ικανότητες αντίδρασης και λήψης πρωτοβουλιών της Επιτροπής. αΌμως, τα συγχαρητήρια δεν απευθύνονται μόνο σε εμένα. Η κ. Schreyer, που βρίσκεται στο πλευρό μου, εργάστηκε σκληρά για τη δημιουργία ενός ευέλικτου μέσου που θα επιτρέπει τη χρηματοδότηση αυτού του Ταμείου, ενώ ασφαλώς τα θετικά σας σχόλια αφορούν και το σύνολο των υπηρεσιών μας. Ίσως θα πρέπει να συνεχίσουμε να μελετάμε αυτό το θέμα. Για άλλη μια φορά, σημειώνω ότι δεν αξιώνουμε κοινοτικές αρμοδιότητες. Το γνωρίζω καλά αυτό, πόσο μάλλον που, στο πλαίσιο της προστασίας των πολιτών, η αρμοδιότητα συχνά δεν ανήκει στο κράτος, αλλά στις περιφέρειες. Όμως, όπου υπάρχει θέληση, υπάρχει και τρόπος και πιστεύω ότι θα είναι μια ωραία, μια αποτελεσματική ιδέα, το να προχωρήσουμε πέρα από έναν απλό συντονισμό και να συστήσουμε κάποια στιγμή μια ευρωπαϊκή δύναμη πολιτικής προστασίας. Σας ευχαριστώ, κύριε Πρόεδρε, ευχαριστώ τους εισηγητές σας και ευχαριστώ εκ των προτέρων για την ψηφοφορία που θα πραγματοποιήσετε αύριο σχετικά με αυτό το ζήτημα. Όπως είπε και η κ. Sudre, πάνε τρία χρόνια που σκέφτομαι ότι η ανταπόκριση της Ευρωπαϊκής Ένωσης στις μείζονες καταστροφές δεν είναι η ενδεδειγμένη. Θυμάμαι κάποιες συζητήσεις με τον κ. Χατζηδάκη, λίγες ημέρες μετά την άφιξή μου στην Επιτροπή, την επομένη του σεισμού στην Αττική. Ως γάλλος πολίτης, συγκινήθηκα, όπως συγκινήθηκα και όταν η καταιγίδα έπληξε τη Γερμανία. Υπήρξαν και εκείνες οι καταστροφές στις Αζόρες· Ειλικρινά, επειδή αυτό το ζήτημα των κινδύνων και του ελέγχου τους με ενδιαφέρει, πιστεύω εδώ και καιρό ότι η ανταπόκριση της Ευρωπαϊκής Ένωσης σε περιπτώσεις καταστροφών που έχουν μεγάλη έκταση δεν ήταν η ενδεδειγμένη. Και ορίστε πώς ταραχτήκαμε αυτήν τη φορά, γιατί η καταστροφή που έπληξε τη Γερμανία, την Αυστρία, την Τσεχική Δημοκρατία και τη Σλοβακία έχει μια έκταση που δεν είχαμε γνωρίσει ποτέ έως τώρα. Αυτήν τη φορά, πήραμε όλοι, υπό την μαζί, επί Προεδρίας του κ. Πρόντι, ένα μάθημα. Θα ήθελα για άλλη μια φορά να ευχαριστήσω τους εισηγητές σας, και ιδιαιτέρως τον κ. Berend, για τη συνεργασία και τις προτάσεις τους. Άκουσα τον κ. Lisi να λέει: θα είναι αρκετό άραγε ένα δισεκατομμύριο; Το ελπίζω. Ελπίζω επίσης ότι δεν θα το χρησιμοποιούμε κάθε χρόνο. Όπως και να έχει, είναι απείρως μεγαλύτερο από τη μικρή χρηματοδότηση που υπήρχε άλλοτε και που αρκούσε για ψίχουλα. Κύριε Lisi, κυρίες και κύριοι, ο χρόνος θα δείξει. Όσο περνά ο καιρός – ελπίζω βέβαια ότι δεν θα υπάρξουν πολλές καταστροφές – θα έχουμε τα σημεία αναφοράς και σε λίγα χρόνια θα αξιολογήσουμε τη διαχείριση αυτού του ταμείου. Όπως μου δόθηκε η ευκαιρία να πω, εάν, στο τέλος της χρονιάς, το ταμείο έχει χρησιμοποιηθεί ολοσχερώς, θα μπορέσουμε ίσως να χρησιμοποιήσουμε – το διευκρινίζω: στο τέλος της χρονιάς – τις πιστώσεις της επόμενης. Ας χρησιμοποιήσουμε, ωστόσο, πρώτα αυτό το ένα δισεκατομμύριο ευρώ, αν χρειαστεί, και στη συνέχεια θα προβούμε στην απαραίτητη αξιολόγηση. Θα ήθελα επίσης να πω στον κ. Ferber ότι, για να χρησιμοποιήσουμε αυτά τα χρήματα αποτελεσματικά και γρήγορα, προς όφελος των πληθυσμών που τα περιμένουν – οργανισμοί τοπικής αυτοδιοίκησης, επιχειρήσεις, στη Γερμανία, την Αυστρία και στις δύο πληγείσες υποψήφιες χώρες – πρέπει να είμαστε σε θέση να απελευθερώσουμε αυτά τα κονδύλια. Για αυτό, επιμένω στο γεγονός ότι πρέπει να λάβουμε αίτηση εκ μέρους των κρατών μελών, καθώς και αξιολόγηση των ζημιών, ακόμα και αν δεν πρόκειται για μεγάλους τεχνικούς φακέλους. Όπως επανέλαβα σήμερα στους πρωθυπουργούς των γερμανικών και αυστριακών Länder, και όπως γνωστοποιήσαμε στους πρέσβεις των ενδιαφερομένων χωρών, χρειαζόμαστε εκτιμήσεις του μεγέθους των ζημιών. Προς τον σκοπό αυτόν, συναντηθήκαμε και με αξιωματούχους των ενδιαφερομένων χωρών. Ο κ. Ripoll i Martínez μας θύμισε την πολύ ιδιαίτερη περίπτωση της ξηρασίας. Η ξηρασία, όμως, δεν ανήκει στις προτεραιότητες αυτής τα αλληλεγγύης. Να προσθέσω, εξάλλου, κύριε Ripoll i Martínez, ότι αν υπάρξουν, πράγμα πολύ πιθανό, περίοδοι ξηρασίας, υπάρχουν στον προϋπολογισμό της Ευρωπαϊκής Ένωσης, κυρίως μέσα από την ΚΓΠ, άλλοι τρόποι να βοηθήσουμε και να δείξουμε την αλληλεγγύη μας, κυρίως προς τους αγρότες. Τέλος, θα ήθελα να δώσω μια απάντηση και στον κ. Pohjamo, ο οποίος με ρώτησε ποιες χώρες, εκτός από τις χώρες της Ευρωπαϊκής Ένωσης, θα μπορούσαν να χρηματοδοτηθούν από αυτό το ταμείο. Η πρόταση κανονισμού είναι απόλυτα σαφής: η χρηματοδότηση αφορά μόνο τις χώρες της Ευρωπαϊκής Ένωσης, ή εκείνες με τις οποίες έχουν ξεκινήσει προενταξιακές διαπραγματεύσεις. Όπως είπα, ασχολούμαι εδώ και πολύ καιρό με αυτό το ζήτημα. Θα μου επιτρέψετε λοιπόν να πω ότι, εκτός από αυτό το ταμείο το οποίο θα λειτουργήσει, ελπίζω, χάρη σε εσάς και χάρη στο Συμβούλιο, σε μερικές εβδομάδες το αργότερο, θα πρέπει να αποκομίσουμε και κάποια διδάγματα. Η πρόληψη στοιχίζει πάντα λιγότερο από την αποκατάσταση. Και έτσι, είχα δύο ιδέες τις οποίες θα ξανασυζητήσουμε. Πρώτον, ακόμα και αν η Επιτροπή δεν αξιώνει κάποιες αρμοδιότητες σε αυτόν τον τομέα, πιστεύω ότι θα ήταν χρήσιμο να διεξαχθεί συγκριτική μελέτη σχετικά με τα διάφορα ασφαλιστικά συστήματα στα κράτη μέλη ή στις υποψήφιες χώρες. Μου έκανε τρομερή εντύπωση τις προάλλες, κατά την επίσκεψή μου στο ομόσπονδο κρατίδιο Sachsen-Anhalt, το γεγονός ότι ένας βιομήχανος που συνάντησα και του οποίου η επιχείρηση είχε καταστραφεί ολοσχερώς, μου είπε ότι δεν ήταν ασφαλισμένος. Πιστεύω, λοιπόν, ότι πρέπει να εξετάσουμε, σε κάθε μία από τις χώρες μας, τις βέλτιστες πρακτικές, τα καλύτερα συστήματα, και να ανταλλάξουμε ίσως αυτές τις βέλτιστες πρακτικές στο πλαίσιο της διακυβερνητικής συνεργασίας. Η δεύτερη ιδέα μου αφορά την πρόληψη, για την οποία έχουν ήδη μιλήσει οι κυρίες Guy-Quint και Schierhuber. Στις υπό σκέψη προτάσεις που αφορούν τη μελλοντική περιφερειακή πολιτική και την πολιτική συνοχής, και θα συμπεριλαμβάνονται στην ατζέντα μετά από το 2006 (προτάσεις τις οποίες θα υποβάλω εξ ονόματος της Επιτροπής συλλογικά στο τέλος του 2003), είμαι αποφασισμένος να καταστήσω επιτακτική προτεραιότητα των ευρωπαϊκών διαρθρωτικών ταμείων, στο σύνολο των περιφερειών της Ένωσης και των προγραμμάτων μας, την πρόληψη έναντι των φυσικών κινδύνων και καταστροφών. Τέλος, συνεχίζοντας με τα διδάγματα, θα ήθελα να ολοκληρώσω, απαντώντας στους κκ. Stockmann και Savary, ότι και εγώ πιστεύω πως θα έπρεπε να προχωρήσουμε περισσότερο από έναν απλό συντονισμό. Ήδη έχουμε σημειώσει προόδους από τότε που έγιναν οι προηγούμενες καταστροφές, κυρίως υπό την αιγίδα και την παρακίνηση της συναδέλφου μου Margot Wallström. Πιστεύω ότι θα έπρεπε να προχωρήσουμε προς την ωραία και αποτελεσματική ιδέα μιας ευρωπαϊκής δύναμης πολιτικής προστασίας, δημιουργώντας ένα δίκτυο ειδικών μονάδων σε κάθε χώρα, οι οποίες θα μπορούν να συσπειρωθούν, να κινητοποιηθούν σε περίπτωση καταστροφών στην επικράτεια της Ένωσης ή και εκτός των ορίων της, και να μην ξεκινούν μόνοι τους οι Βέλγοι, οι Γάλλοι, οι Γερμανοί, οι Αυστριακοί, ο καθένας με πολλή καλή διάθεση αλλά χωριστά, αλλά οι Ευρωπαίοι, να βοηθήσουν άλλους Ευρωπαίους, τους γείτονές τους."@el8 ". Mr President, I wish first of all to thank each of the speakers for their contributions and their questions, and for the specific concerns that have been expressed. I particularly appreciated your almost unanimous praise for the Commission, for its ability to react and to take the initiative. I do not accept these compliments for myself alone. Mrs Schreyer, who stands beside me, has worked extremely hard to create a flexibility instrument that will enable us to finance this fund and, of course, all of our staff will also have appreciated your words. Perhaps we should discuss this issue further. Once again, we are not calling for Community competence. I also know that competence for civil protection is often not national. It is sometimes regional. But where there is a will there is a way and I think that it would be a fine and effective idea to go beyond mere coordination and one day to set up a European civil protection force. I thank you, Mr President and I thank the rapporteurs. Thank you in advance for your vote on this issue tomorrow. As Mrs Sudre said, for three years now, I have thought that the European Union’s response to major disasters has not been equal to the task. I am reminded of conversations I had with Mr Hatzidakis a few days after I arrived at the Commission, the day after the earthquake in the Athens area. As a French citizen, I was moved, as I was when Germany was buffeted by storms; and there were also those disasters in the Azores ... Frankly, for a long time I have thought, with regard to this issue of risk and risk control, that the European Union’s response to major disasters has not been equal to the task. We have reacted in this way this time because the disaster that has befallen Germany, Austria, the Czech Republic and Slovakia is on a scale that has never been seen before. Under the auspices of President Prodi, we have all learned a lesson from this. I would like once again to thank your rapporteurs, especially Mr Berend, for their cooperation and their proposals. I heard Mr Lisi say: will EUR one billion be enough? I certainly hope so. I even hope that this billion will not be used up every year. This is already infinitely more than the small budget line that existed previously and which could only be spread very thinly. Mr Lisi, ladies and gentlemen, we shall put our best foot forward. As the years go by – and I hope we will not be seeing too many disasters – we will establish points of reference and in a few years we shall evaluate the management of this fund. I have already said that if, by the end of the year, this fund were completely used up – and I must make it clear that I mean at the very end of the year – we could use credits from the following year. Let us use this EUR one billion first, however, if we need to. We will then assess what needs to be done. I would also like to say to Mr Ferber that in order to use this money effectively and rapidly, to benefit the communities that are expecting it – local representatives and businesses in Germany, Austria and in the two candidate countries that have been affected – we must be able to release these funds. I therefore insist on the fact that we must receive a request for intervention from the Member States and an assessment of the damage, even if the dossiers are not extensive technical ones. I said the same thing today to the Minister-Presidents of the German and Austrian Länder. We have informed the ambassadors of the countries concerned that we need assessments of the scale of the damage. To this end, we have been holding meetings with officials from the countries concerned. Mr Ripoll i Martínez mentioned the very specific case of droughts. I have to say, Mr Ripoll i Martínez, that droughts are not intended to be the main target of this solidarity. I would also add that if periods of drought do occur, as appears likely, we do have other means in the European Union budget, under the CAP for instance, of helping and of demonstrating solidarity, in particular where farmers are concerned. Lastly, I wish to reply to Mr Pohjamo, who asked me which countries apart from Member States of the Union could benefit from this fund. The proposal for a regulation lays down very clearly that this fund is designed for the countries of the European Union or those countries with which negotiations for accession have been opened. I should like, if you do not mind, since I have taken an interest in this matter for a long time, to say that in addition to this fund which I hope will be operational, thanks to you and to the Council, in a few weeks at the latest, there are lessons to be learned. Prevention is always cheaper than repair and consequently, I have had two ideas which we can discuss a little further. Firstly, although the Commission is not asking to be given competence in this field, I think it would be useful to have a benchmark study of the various insurance schemes in the Member States and candidate countries. I was struck quite forcefully the other day, during my visit to Saxony-Anhalt, when I met a businessman whose company had been totally destroyed and who told me that he had no insurance cover at all. I therefore believe that we must take a look, in each of our countries, at best practice and the best schemes and perhaps exchange these best practices in the framework of intergovernmental cooperation. My second idea concerns prevention, an issue mentioned by Mrs Guy-Quint and Mrs Schierhuber. In the proposals we are considering for the future regional and cohesion policy for the future agenda for after 2006 (proposals that I shall be making on behalf of the Commission at the end of 2003), I am determined to make prevention against natural risks and disasters a mandatory priority for the European Structural Funds in all of the Union’s regions and in all of our programmes. Lastly, I wish to conclude, because I am going as far as possible into the lessons to be learned, by replying to Mr Stockmann and Mr Savary, that I also think we should go beyond mere coordination. We have already made progress since earlier disasters, particularly under the auspices and the authority of my colleague Margot Wallström. I think that we should move towards this fine and effective idea of a European civil protection force, that we should create a network of specialised units in our various countries, which can be linked up and mobilised in the event of disasters within Union territory or beyond, and that it should not be Belgians, French, Germans or Austrians who set out - each with much goodwill but separately - but Europeans who set out to help other Europeans – their neighbours."@en3 ". Señor Presidente, ante todo, quiero manifestar mi agradecimiento a cada uno de los oradores por sus aportaciones y sus preguntas, así como por las preocupaciones concretas que han expresado. Agradezco especialmente sus elogios casi unánimes a la Comisión por su capacidad de reacción y de iniciativa. No acepto estos cumplidos dirigidos sólo a mi persona. La Sra. Schreyer, que está aquí a mi lado, ha trabajado mucho para crear un instrumento flexible que nos permita financiar el Fondo y, por supuesto, todos nuestros colaboradores también habrán agradecido sus palabras. Seguramente, convendría seguir debatiendo este tema. Una vez más, no pedimos competencias comunitarias. Ya sé además que las competencias en materia de protección civil a menudo no son nacionales: a veces son regionales. No obstante, cuando existe la voluntad, existe un camino, y yo creo que sería una idea excelente y eficaz ir más allá de la mera coordinación y crear algún día un cuerpo europeo de protección civil. Muchas gracias, señor Presidente, y gracias también a los ponentes. Les agradezco de antemano su voto de mañana en relación con este asunto. Como ha afirmado la Sra. Sudre, hace ya tres años que pienso que la respuesta de la Unión Europea ante las catástrofes graves no ha estado a la altura de las circunstancias Recuerdo las conversaciones que mantuve con el Sr. Hatzidakis pocos días después de mi incorporación a la Comisión, el día siguiente al terremoto en la región de Atenas. Como ciudadano francés, sentí una gran pena, y lo mismo me ocurrió cuando Alemania fue azotada por las tormentas, y luego se produjeron las catástrofes de las Azores… Sinceramente, hace tiempo que pienso, en lo referente a la cuestión de los riesgos y su control, que la respuesta de la Unión Europea ante las catástrofes graves no ha estado a la altura de las circunstancias. Esta vez hemos reaccionado de este modo porque la catástrofe que ha afectado a Alemania, Austria, la República Checa y Eslovaquia ha sido de una magnitud nunca vista. Todos hemos aprendido la lección, bajo los auspicios del Presidente Prodi. Permítame que manifieste, una vez más, mi agradecimiento a los ponentes, especialmente al Sr. Berend, por su cooperación y sus propuestas. Le he oído preguntar al Sr. Lisi si 1 000 millones de euros serán suficientes. Confío de verdad en que así sea. Confío incluso en que no sea necesario hacer uso cada año de toda esta cantidad. Se trata, con todo, de una suma infinitamente superior a la de la pequeña partida presupuestaria que existía antes y que, una vez repartida, sólo permitía aportaciones muy reducidas. Señor Lisi, Señorías, vamos a procurar hacer todo lo que podamos. Con el tiempo —y espero que no tengamos demasiadas catástrofes— iremos estableciendo unos puntos de referencia y, dentro de unos años, evaluaremos la gestión del Fondo. Ya he afirmado que, si a finales de año se agotara por completo el Fondo —y debo aclarar que me refiero a finales de año, y no antes—, se podrían utilizar créditos del año siguiente. No obstante, debemos empezar por emplear los 1 000 millones de euros, si es necesario, y luego ya evaluaremos qué conviene hacer. Quisiera además decirle al Sr. Ferber que, para poder emplear dicho dinero de manera eficaz y rápida, con objeto de que beneficie a las comunidades que lo están esperando —las autoridades locales y las empresas de Alemania, Austria y los dos países candidatos que se han visto afectados—, tenemos que poder movilizar esos fondos. Por ello, insisto en que debemos recibir una solicitud de intervención de los Estados miembros y una evaluación de los daños, aunque la documentación no sea pródiga en datos técnicos. Es lo mismo que les he dicho hoy a los presidentes de los estados federados de Alemania y Austria. Hemos comunicado a los embajadores de los países afectados que necesitamos una evaluación de la magnitud de los daños. Con este fin, hemos celebrado reuniones con funcionarios de estos países. El Sr. Ripoll i Martínez ha mencionado el caso muy concreto de las sequías. Debo decirle, Sr. Ripoll i Martínez, que no se ha previsto que las sequías constituyan un objetivo primordial de este mecanismo de solidaridad. Quisiera añadir, además, que si se producen períodos de sequía, como parece probable que suceda, en el presupuesto de la Unión Europea contamos con otros recursos, en el marco de la PAC, por ejemplo, para prestar ayuda y demostrar nuestra solidaridad, particularmente en el caso de los agricultores. Finalmente, quisiera responderle al Sr. Pohjamo, que me ha preguntado qué países, aparte de los Estados miembros de la Unión, podrían beneficiarse del Fondo. La propuesta de reglamento establece muy claramente que el Fondo está destinado a los países de la Unión Europea y a los países con los que se han iniciado negociaciones con vistas a su adhesión. Si me lo permiten, puesto que hace tiempo que me intereso por esta cuestión, quisiera decir que, más allá del Fondo –que espero que esté disponible dentro de unas semanas, a más tardar, gracias a ustedes y al Consejo–, hay lecciones que debemos extraer. La prevención resulta siempre más barata que la reparación y, en consecuencia, se me han ocurrido dos ideas que podremos debatir más adelante en mayor profundidad. En primer lugar, aunque la Comisión no pide que se le otorguen competencias en este ámbito, creo que sería útil disponer de un estudio de referencia sobre los diferentes sistemas de seguros de los Estados miembros y de los países candidatos. El otro día, durante mi vista a Sajonia-Anhalt, me quedé asombrado cuando un empresario con quien hablé, cuyo negocio había quedado totalmente destruido, me dijo que no tenía ningún tipo de seguro. Por consiguiente, creo que debemos examinar las mejores prácticas y los mejores sistemas de cada uno de nuestros países, e intercambiar quizás estas mejores prácticas, en el marco de la cooperación intergubernamental. Mi segunda idea se refiere a la prevención, un asunto que han mencionado la Sra. Guy-Quint y la Sra. Schierhuber En las propuestas para la futura política regional y de cohesión que estamos considerando con vistas a la futura agenda para el período posterior a 2006 (propuestas que voy a presentar, en nombre de la Comisión, a finales de 2003), estoy decidido a incluir la prevención contra los riesgos y las catástrofes naturales, como una prioridad obligatoria de los Fondos Estructurales europeos en todas las regiones de la Unión y en todos nuestros programas. Finalmente, para acabar, puesto que estoy llevando las lecciones lo más lejos posible, quisiera responder al Sr. Stockmann y al Sr. Savary que yo también creo que deberíamos ir más allá de una mera coordinación. Ya hemos realizado algunos avances desde las catástrofes anteriores, sobre todo bajo los auspicios y la autoridad de mi colega Margot Wallström. Creo que deberíamos considerar seriamente la excelente y eficaz idea de contar con un cuerpo europeo de protección civil, y deberíamos crear una red de unidades especializadas en nuestros países, que se podrían sumar y movilizar en el caso de catástrofes dentro del territorio de la Unión o fuera de ésta, y que no fuesen los belgas, los franceses, los alemanes o los austríacos quienes se movilizasen –cada uno con muy buena voluntad, pero por separado–, sino que fuesen los europeos quienes acudiesen en ayuda de otros europeos o de sus vecinos."@es12 ". Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi kiittää kaikkia puhujia heidän kannanotoistaan, kysymyksistään ja heidän esittämistään erityisistä huolenaiheista. Erityisesti arvostin lähes yksimielistä kiitosta, jonka olette antaneet komissiolle sen kyvystä reagoida ja ryhtyä toimenpiteisiin. Kiitokset eivät kuulu pelkästään minulle. Schreyer, joka on tässä vieressäni, on työskennellyt erittäin ahkerasti luodakseen joustavan välineen, joka antaa meille mahdollisuuden myöntää varat tähän rahastoon. Luonnollisesti myös kaikki komission virkamiehet arvostavat kiitoksianne. Ehkä meidän pitäisi keskustella asiasta lisää. Toistan vielä, etten pyydä yhteisön toimivaltaa. Tiedän myös, ettei toimivalta väestönsuojelun alalla ei ole aina kansallinen vaan joskus se on alueellinen. Jos löytyy tahtoa, löytyy myös keinoja, ja uskon, että olisi hyvä ja toteuttamiskelpoinen ajatus mennä pidemmälle kuin koordinointi ja perustaa jonakin päivänä eurooppalaiset siviilipelastusjoukot. Kiitän teitä, arvoisa puhemies, ja kiitän myös esittelijöitä. Kiitän teitä etukäteen myös huomisesta äänestyksestä. Kuten Sudre sanoi, olen jo kolme vuotta ollut sitä mieltä, että Euroopan unionin toiminta suuronnettomuuksien sattuessa ei ole ollut asianmukaista. Minua on muistutettu keskusteluista, jotka kävin Hatzidakisin kanssa muutamia päiviä sen jälkeen, kun minut oli nimetty komission jäseneksi Ateenan alueen maanjäristystä seuraavana päivänä. Ranskan kansalaisena liikutuin ja samoin liikutuin silloin, kun myrskyt koettelivat Saksaa. Lisäksi Azoreilla oli oma katastrofinsa. Suoraan sanottuna olen jo kauan ajatellut tällaisista riskeistä ja riskien hallinnasta, että Euroopan unionin toiminta suuronnettomuuden sattuessa ei ole ollut asianmukaista. Tällä kertaa olemme reagoineet tällä tavalla, koska Saksassa, Itävallassa, Tšekissä ja Slovakiassa tapahtunut katastrofi oli ennennäkemättömän laaja. Komission puheenjohtajan Prodin johdolla olemme oppineet tästä paljon. Haluaisin jälleen kiittää parlamentin esittelijöitä ja erityisesti Berendiä yhteistyöstä ja ehdotuksista. Kuulin Lisi kysyvän, että riittääkö miljardi euroa. Toivon todellakin niin. Toivon jopa, että tätä miljardia euroa ei tarvitse käyttää kokonaan joka vuosi. Summa on jo sinänsä huomattavasti suurempi kuin aiempi pieni budjettikohta, josta riitti jaettavaa vain rippeiksi. Jäsen Lisi ja arvoisat muut parlamentin jäsenet, teemme parhaamme. Vuosien mittaan – ja toivon, ettemme joudu näkemään monia katastrofeja – voimme määritellä vertailukohtia, ja muutaman vuoden päästä arvioimme rahaston hallintoa. Olen jo todennut, että jos rahaston varat on käytetty loppuun vuoden loppuun mennessä – ja tarkoitan todella joulukuun viimeiseen päivään mennessä – voisimme käyttää seuraavan vuoden määrärahoja. Käyttäkäämme kuitenkin ensin nämä miljardi euroa, jos siihen on tarvetta. Katsomme sitten myöhemmin, mitä pitäisi tehdä. Haluaisin myös sanoa Ferberille, että näiden rahojen käyttämiseksi tehokkaasti ja nopeasti, jotta niistä olisi apua niitä odottaville tahoille – paikallisviranomaisille ja yrityksille Saksassa, Itävallassa sekä kahdessa tuhoja kärsineessä ehdokasvaltiossa – meidän on kyettävä vapauttamaan kyseiset rahat. Tästä syystä korostan sitä, että meidän on saatava jäsenvaltioilta tukihakemus ja arvio vahinkojen laajuudesta, vaikka asiakirjat eivät olisikaan laajoja ja teknisiä. Sanoin saman asian tänään Saksan ja Itävallan osavaltioiden pääministereille. Olemme ilmoittaneet asianomaisten maiden suurlähettiläille, että tarvitsemme arviot vahinkojen laajuudesta. Tästä syystä olemme pitäneet kokouksia asianomaisten maiden viranomaisten kanssa. Ripoll i Martínez mainitsi kuivuudesta aiheutuneet tuhot. Jäsen Ripoll i Martínez, minun on sanottava, että kuivuudesta kärsineitä alueita ei ollut tarkoitettu solidaarisuuden ensisijaisiksi kohteiksi. Haluaisin myös lisätä. että jos kuivuuskausia sattuu, kuten todennäköiseltä vaikuttaa, Euroopan unionin talousarviossa on esimerkiksi YMP:n puitteissa muita keinoja auttaa ja osoittaa solidaarisuutta, erityisesti maanviljelijöille. Lopuksi haluaisin vastata jäsen Pohjamolle, joka kysyi minulta, mitkä unionin ulkopuoliset maat voivat saada tukea tästä rahastosta. Ehdotuksessa asetukseksi todetaan erittäin selvästi, että rahastosta voidaan myöntää tukea Euroopan unionin jäsenvaltioille sekä valtioille, joiden kanssa on aloitettu neuvottelut unioniin liittymisestä. Haluaisin vielä sanoa, koska tämä asia on kiinnostanut minua jo kauan, että sen lisäksi, että tämä rahasto otetaan toivottavasti käyttöön viimeistään parin viikon kuluessa parlamentin ja neuvoston ansiosta, tästä asiasta voidaan oppia paljon. Ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin tuhojen korjaus, ja tästä syystä minulla on kaksi ajatusta, joita voimme tarkastella hieman lähemmin. Ensinnäkin vaikka komissio ei pyydäkään toimivaltaa tässä asiassa, katson, että olisi hyödyllistä tehdä vertaisanalyysi jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden erilaisista vakuutusjärjestelmistä. Minuun teki voimakkaan vaikutuksen, kun Sachsen-Anhaltissa vieraillessani tapasin yrittäjän, jonka koko yritys oli tuhoutunut ja joka kertoi minulle, ettei hänellä ollut minkäänlaista vakuutussuojaa. Tästä syystä olen sitä mieltä, että meidän on tutkittava kaikissa jäsenvaltioissa parhaita mahdollisia käytäntöjä ja järjestelmiä ja kenties vaihdettava näitä parhaita käytäntöjä hallitustenvälisen yhteistyön kautta. Toinen ajatukseni koskee ennaltaehkäisyä, josta Guy-Quint ja Schierhuber jo puhuivat. Ehdotuksissamme (jotka aion esittää komission puolesta vuoden 2003 lopussa) käsittelemme tulevaa, vuoden 2006 jälkeistä alue- ja koheesiopolitiikkaa, ja olen vakaasti päättänyt tehdä luonnonriskien ja mullistusten ennaltaehkäisystä ehdottoman painopisteen Euroopan rakennerahastoille kaikilla unionin alueilla ja kaikissa ohjelmissamme. Siitä syystä, että haluan ottaa mahdollisimman paljon opiksi, haluaisin päättää puheeni vastaamalla Stockmannille ja Savarylle, että katson myös, ettei meidän pitäisi tyytyä pelkkään koordinointiin vaan meidän pitäisi mennä pidemmälle. Olemme jo edistyneet sitten viime katastrofien, erityisesti kollegani Margot Wallströmin alaisuudessa ja johdolla. Uskon, että meidän on edistettävä tätä hienoa ja toteuttamiskelpoista ajatusta eurooppalaisten siviilipelastusjoukkojen perustamisesta ja että eri maissa pitäisi luoda erikoisyksiköiden verkosto, joka voitaisiin yhdistää ja saattaa toimintavalmiuteen katastrofitilanteissa unionin alueella ja muualla. Katson myös, ettei niiden ihmisten, jotka lähtevät auttamaan hyvää tahtoa osoittaen mutta erillisinä joukkoina, pitäisi olla belgialaisia, ranskalaisia, saksalaisia eikä itävaltalaisia vaan eurooppalaisia, jotka lähtevät auttamaan toisia eurooppalaisia, naapureitaan."@fi5 "Signor Presidente, vorrei innanzi tutto ringraziare tutti coloro che sono intervenuti per i loro contributi e le domande poste, nonché per le preoccupazioni specifiche che sono state espresse. Sono stato soddisfatto in particolare dell’espressione quasi unanime di apprezzamento nei confronti della Commissione, della sua capacità di reagire e di prendere l’iniziativa. Questi complimenti non vanno rivolti solo a me. La collega Schreyer, che è accanto a me, ha lavorato con grande impegno per creare un meccanismo di flessibilità che consentirà di finanziare il Fondo, e tutti i servizi della Commissione interessati accoglieranno con piacere le vostre parole. Forse sarà necessario approfondire la questione. Ancora una volta, non rivendichiamo competenze comunitarie. So inoltre che la competenza in materia di protezione civile spesso non è nazionale, ma è talvolta regionale. Tuttavia, volere è potere, e trovo che sarebbe una bella idea, un’idea efficace andare oltre un semplice coordinamento ed istituire un giorno una forza europea di protezione civile. Grazie, signor Presidente, grazie ai relatori, e grazie in anticipo per la votazione che si svolgerà domani sull’argomento. Come ha detto l’onorevole Sudre, sono tre anni ormai che penso che la risposta dell’Unione europea in caso di gravi catastrofi non è adeguata. Mi ricordo le conversazioni che ho avuto con l’onorevole Hatzidakis alcuni giorni dopo il mio arrivo alla Commissione, all’indomani del terremoto verificatosi nella zona di Atene. Come cittadino francese, ero colpito, come lo ero quando la Germania è stata interessata da violenti nubifragi, per non parlare delle catastrofi nelle Azzorre… In tutta onestà, per molto tempo ho pensato, riguardo alla questione dei rischi e del controllo dei rischi, che la risposta dell’Unione europea in caso di gravi catastrofi non fosse adeguata. Nel presente caso abbiamo reagito in questo modo perché la catastrofe che ha colpito Germania, Austria, Repubblica ceca e Slovacchia è di una portata senza precedenti. Sotto gli auspici del Presidente Prodi, abbiamo tutti tratto una lezione. Vorrei ancora una volta ringraziare i relatori, ed in particolare l’onorevole Berend, per la loro cooperazione e le proposte avanzate. Ho sentito l’onorevole Lisi dire: un miliardo di euro sarà sufficiente? Io lo spero proprio, come spero che non sia necessario spendere un importo del genere ogni anno. Si tratta di un importo di gran lunga superiore a quello previsto dalla modesta linea di bilancio esistente in passato, che poteva essere distribuito con molta parsimonia. Onorevole Lisi, onorevoli deputati, cercheremo di fare del nostro meglio. Con il passare degli anni, nel corso dei quali spero che non si verifichino troppe catastrofi, acquisiremo punti di riferimento, e fra qualche anno effettueremo una valutazione della gestione del Fondo. Ho già avuto occasione di dire che, se alla fine dell’anno il Fondo dovesse essere completamente esaurito, si potrebbero utilizzare – lo ripeto: alla fine dell’anno – gli importi stanziati per l’anno successivo. Utilizziamo comunque prima il miliardo di euro se ve n’è bisogno. In seguito, valuteremo ciò che si deve fare. Vorrei inoltre dire all’onorevole Ferber che per utilizzare i fondi messi a disposizione in modo rapido ed efficace, a vantaggio delle popolazioni che attendono di riceverli – rappresentanti locali ed imprese in Germania, in Austria e nei due paesi candidati colpiti – dobbiamo essere in condizione di erogarli. Insisto pertanto sul fatto che dobbiamo ricevere una richiesta d’intervento dagli Stati membri ed una valutazioni dei danni, anche se non si tratta di casi particolarmente complessi dal punto di vista tecnico. L’ho ripetuto ancora oggi ai ministri presidenti dei tedeschi ed austriaci ed abbiamo informato gli ambasciatori dei paesi interessati che abbiamo bisogno di valutazioni dell’entità dei danni. A tal fine abbiamo tenuto riunioni con funzionari dei paesi interessati. L’onorevole Ripoll i Martínez ha fatto riferimento al caso specifico della siccità. Devo dire, onorevole Ripoll i Martínez, che il problema della siccità non è destinato ad essere l’obiettivo principale del Fondo di solidarietà. Vorrei aggiungere inoltre che, se vi saranno, come sembra probabile, periodi di siccità, disponiamo nel bilancio dell’Unione europea, nell’ambito della PAC ad esempio, di altri mezzi per portare aiuti e dimostrare la nostra solidarietà, in particolare per quanto riguarda gli agricoltori. Infine vorrei rispondere all’onorevole Pohjamo, che mi ha chiesto quali paesi, a parte gli Stati membri dell’Unione europea, potrebbero beneficiare del Fondo in questione. La proposta di regolamento prevede in modo estremamente preciso che il Fondo è destinato ai paesi dell’Unione europea o a quei paesi con i quali sono stati avviati negoziati di adesione. Se mi è consentito, dato che mi interesso da molto tempo della questione, vorrei far rilevare – al di là del Fondo, che, grazie a voi ed al Consiglio, spero sarà operativo al più tardi fra qualche settimana – che vi sono alcuni insegnamenti da trarre. Prevenire costa sempre meno che riparare e pertanto mi sono venute in mente due idee che forse vale la pena di approfondire. Innanzi tutto, anche se la Commissione non rivendica alcuna competenza in questo settore, ritengo che sarebbe utile effettuare uno studio comparativo dei vari regimi di assicurazione negli Stati membri o nei paesi candidati. Sono stato molto colpito l’altro giorno, durante la mia visita in Sassonia-Anhalt, quando ho incontrato un industriale la cui impresa era stata completamente distrutta e che mi ha detto di non essere coperto da alcuna assicurazione. Penso pertanto che si debbano individuare in ciascuno dei nostri paesi le buone prassi ed i sistemi migliori e forse procedere ad uno scambio di tali prassi nel quadro della cooperazione intergovernativa. La seconda idea riguarda la prevenzione, una questione di cui hanno parlato sia l’onorevole Guy-Quint che l’onorevole Schierhuber. Nelle proposte che stiamo valutando per la futura politica regionale e di coesione, per l’agenda concernente il periodo successivo al 2006 (proposte che dovrei formulare a nome della Commissione alla fine del 2003), sono deciso a fare della prevenzione contro i rischi e le catastrofi naturali una priorità obbligatoria dei Fondi strutturali europei in tutte le regioni dell’Unione e in tutti i programmi. Infine, poiché vorrei approfondire il più possibile l’argomento degli insegnamenti da trarre, rispondendo all’onorevole Stockmann e all’onorevole Savary, concludo dicendo che anch’io ritengo che si dovrebbe andare oltre un semplice coordinamento. Abbiamo già compiuto passi avanti dopo le precedenti catastrofi, in particolare sotto l’autorità e l’impulso della collega, Commissario Wallström. Credo che si debba portare avanti l’idea avvincente ed efficace di una forza europea di protezione civile, che si debba creare una rete di unità specializzate nei vari paesi europei, in grado di essere aggregate e mobilitate in caso di catastrofi sul territorio dell’Unione o al di fuori di esso, e che non siano belgi, francesi, tedeschi a partire, ciascuno con molta buona volontà ma separatamente, ma gli europei, per aiutare gli europei o le popolazioni dei paesi limitrofi."@it9 ". Mr President, I wish first of all to thank each of the speakers for their contributions and their questions, and for the specific concerns that have been expressed. I particularly appreciated your almost unanimous praise for the Commission, for its ability to react and to take the initiative. I do not accept these compliments for myself alone. Mrs Schreyer, who stands beside me, has worked extremely hard to create a flexibility instrument that will enable us to finance this fund and, of course, all of our staff will also have appreciated your words. Perhaps we should discuss this issue further. Once again, we are not calling for Community competence. I also know that competence for civil protection is often not national. It is sometimes regional. But where there is a will there is a way and I think that it would be a fine and effective idea to go beyond mere coordination and one day to set up a European civil protection force. I thank you, Mr President and I thank the rapporteurs. Thank you in advance for your vote on this issue tomorrow. As Mrs Sudre said, for three years now, I have thought that the European Union’s response to major disasters has not been equal to the task. I am reminded of conversations I had with Mr Hatzidakis a few days after I arrived at the Commission, the day after the earthquake in the Athens area. As a French citizen, I was moved, as I was when Germany was buffeted by storms; and there were also those disasters in the Azores ... Frankly, for a long time I have thought, with regard to this issue of risk and risk control, that the European Union’s response to major disasters has not been equal to the task. We have reacted in this way this time because the disaster that has befallen Germany, Austria, the Czech Republic and Slovakia is on a scale that has never been seen before. Under the auspices of President Prodi, we have all learned a lesson from this. I would like once again to thank your rapporteurs, especially Mr Berend, for their cooperation and their proposals. I heard Mr Lisi say: will EUR one billion be enough? I certainly hope so. I even hope that this billion will not be used up every year. This is already infinitely more than the small budget line that existed previously and which could only be spread very thinly. Mr Lisi, ladies and gentlemen, we shall put our best foot forward. As the years go by – and I hope we will not be seeing too many disasters – we will establish points of reference and in a few years we shall evaluate the management of this fund. I have already said that if, by the end of the year, this fund were completely used up – and I must make it clear that I mean at the very end of the year – we could use credits from the following year. Let us use this EUR one billion first, however, if we need to. We will then assess what needs to be done. I would also like to say to Mr Ferber that in order to use this money effectively and rapidly, to benefit the communities that are expecting it – local representatives and businesses in Germany, Austria and in the two candidate countries that have been affected – we must be able to release these funds. I therefore insist on the fact that we must receive a request for intervention from the Member States and an assessment of the damage, even if the dossiers are not extensive technical ones. I said the same thing today to the Minister-Presidents of the German and Austrian Länder. We have informed the ambassadors of the countries concerned that we need assessments of the scale of the damage. To this end, we have been holding meetings with officials from the countries concerned. Mr Ripoll i Martínez mentioned the very specific case of droughts. I have to say, Mr Ripoll i Martínez, that droughts are not intended to be the main target of this solidarity. I would also add that if periods of drought do occur, as appears likely, we do have other means in the European Union budget, under the CAP for instance, of helping and of demonstrating solidarity, in particular where farmers are concerned. Lastly, I wish to reply to Mr Pohjamo, who asked me which countries apart from Member States of the Union could benefit from this fund. The proposal for a regulation lays down very clearly that this fund is designed for the countries of the European Union or those countries with which negotiations for accession have been opened. I should like, if you do not mind, since I have taken an interest in this matter for a long time, to say that in addition to this fund which I hope will be operational, thanks to you and to the Council, in a few weeks at the latest, there are lessons to be learned. Prevention is always cheaper than repair and consequently, I have had two ideas which we can discuss a little further. Firstly, although the Commission is not asking to be given competence in this field, I think it would be useful to have a benchmark study of the various insurance schemes in the Member States and candidate countries. I was struck quite forcefully the other day, during my visit to Saxony-Anhalt, when I met a businessman whose company had been totally destroyed and who told me that he had no insurance cover at all. I therefore believe that we must take a look, in each of our countries, at best practice and the best schemes and perhaps exchange these best practices in the framework of intergovernmental cooperation. My second idea concerns prevention, an issue mentioned by Mrs Guy-Quint and Mrs Schierhuber. In the proposals we are considering for the future regional and cohesion policy for the future agenda for after 2006 (proposals that I shall be making on behalf of the Commission at the end of 2003), I am determined to make prevention against natural risks and disasters a mandatory priority for the European Structural Funds in all of the Union’s regions and in all of our programmes. Lastly, I wish to conclude, because I am going as far as possible into the lessons to be learned, by replying to Mr Stockmann and Mr Savary, that I also think we should go beyond mere coordination. We have already made progress since earlier disasters, particularly under the auspices and the authority of my colleague Margot Wallström. I think that we should move towards this fine and effective idea of a European civil protection force, that we should create a network of specialised units in our various countries, which can be linked up and mobilised in the event of disasters within Union territory or beyond, and that it should not be Belgians, French, Germans or Austrians who set out - each with much goodwill but separately - but Europeans who set out to help other Europeans – their neighbours."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, ik zou allereerst alle sprekers willen bedanken voor hun bijdragen en hun vragen, alsmede voor de specifieke punten van zorg die zij naar voren hebben gebracht. Ik ben bijzonder onder de indruk van de blijken van waardering van nagenoeg alle afgevaardigden voor het reactievermogen en de daadkracht van de Commissie. Ik dank u voor die complimenten, maar ik wil daar ook anderen bij betrekken: mevrouw Schreyer, die hier naast me zit, heeft hard gewerkt om het flexibiliteitsinstrument te kunnen inzetten ten behoeve van de financiering van dit fonds, en natuurlijk zijn ook al onze diensten u erkentelijk voor uw complimenten, dames en heren afgevaardigden. Misschien moeten we op die gedachte voortborduren. Nogmaals, wij vragen niet om communautaire bevoegdheden op dit gebied, en ik weet ook dat de bevoegdheden in het kader van de civiele bescherming vaak niet bij de nationale overheden, maar bij de regionale bestuurslagen berusten. Maar waar een wil is, is een weg, en ik denk dat het een mooi, efficiënt idee is om het niet bij coördinatie te laten en toe te werken naar de oprichting, op enig moment in de toekomst, van een Europees korps voor civiele bescherming. Dank u, mijnheer de Voorzitter, dank ook aan uw rapporteurs, en bij voorbaat dank voor de stem die u morgen zult uitbrengen met betrekking tot dit voorstel. Zoals mevrouw Sudre heeft gezegd ben ik drie jaar geleden al tot de slotsom gekomen dat de Europese Unie in gebreke blijft waar het gaat om de hulpverlening bij ernstige rampen. Zo herinner ik me een discussie met de heer Hatzidakis enkele dagen na mijn toetreding tot de Commissie, kort na de aardbeving in de omgeving van Athene. Als Frans burger voelde ik me betrokken, zoals ik me betrokken voelde toen Duitsland door een storm getroffen werd, en later ook bij die rampen op de Azoren… Dit vraagstuk van risico’s en risicobeheersing heeft al lang mijn aandacht, en ik kan u in alle eerlijkheid zeggen dat ik al geruime tijd van mening ben dat de Europese Unie tekortschiet bij de hulpverlening in geval van ernstige rampen. En nu is de discussie opnieuw opgelaaid, omdat de ramp die Duitsland, Oostenrijk, de Tsjechische Republiek en Slowakije heeft getroffen van een niet eerder vertoonde omvang is. Deze keer hebben wij allen tezamen, onder leiding van voorzitter Prodi, een les getrokken, en ik zou nogmaals een woord van dank willen richten tot uw rapporteurs, in het bijzonder de heer Berend, voor hun samenwerking en hun voorstellen. Ik heb goed geluisterd naar de heer Lisi, die zich afvroeg of één miljard wel toereikend zal zijn. Ik hoop het. Sterker nog, ik hoop dat dat miljard dit jaar niet gebruikt zal worden. Het is in ieder geval oneindig veel meer dan de magere begrotingslijn van voorheen, waarmee maar net het bloeden gestopt kon worden. Mijnheer Lisi, dames en heren, de praktijk zal het uitwijzen. Naarmate de jaren verstrijken – en ik hoop dat zich niet al te veel rampen zullen voordoen – zullen we richtpunten krijgen, en over enkele jaren zullen we het beheer van dit fonds evalueren. Ik heb het eerder al aangegeven: mocht het fonds volledig gebruikt zijn aan het eind van het jaar – ik zeg nadrukkelijk: aan het eind van het jaar –, dan kunnen we de kredieten van het daaropvolgende jaar gebruiken. Maar laten we eerst maar eens dat miljard gebruiken als we het nodig hebben; daarna kunnen we bekijken wat er eventueel nog gedaan moet worden. De heer Ferber zou ik het volgende willen zeggen: om dit geld doeltreffend en snel te kunnen aanwenden ten behoeve van de burgers die erop wachten – lokale vertegenwoordigers en ondernemingen in Duitsland en Oostenrijk en in de twee getroffen kandidaat-landen – moeten die middelen wel vrijgemaakt kunnen worden. In dit verband wil ik hier benadrukken dat de lidstaten een aanvraag om steun moeten indienen, evenals schaderapporten, en dat hoeven echt geen uitgebreide technische dossiers te zijn. Ik heb het vandaag opnieuw duidelijk gemaakt aan de ministers-presidenten van de Duitse en Oostenrijkse Länder en we hebben het ook de ambassadeurs van de betrokken landen laten weten: we hebben beoordelingen van de omvang van de schade nodig. Met het oog daarop hebben we contact opgenomen met de diensten van de betrokken landen. De heer Ripoll i Martínez de Bedoya heeft het zeer bijzondere geval van droogteperiodes aan de orde gesteld. De solidariteit waarover we hier spreken heeft niet direct betrekking op droogteschade. Ik voeg daar aan toe, mijnheer Ripoll i Martínez de Bedoya, dat er voor schade als gevolg van droogteperiodes – en die kunnen zich helaas altijd voordoen – in de begroting van de Europese Unie, bijvoorbeeld voor het GLB, al mechanismen voorhanden zijn om hulp te bieden en solidariteit te tonen, met name ten aanzien van de landbouwers. Tot slot zou ik antwoord willen geven aan de heer Pohjamo, die me gevraagd heeft welke landen naast de lidstaten van de Unie in aanmerking zouden komen voor steun uit dit fonds. In het verordeningsvoorstel staat heel duidelijk dat dit fonds bedoeld is voor de lidstaten van de Europese Unie en de landen waarmee toetredingsonderhandelingen gevoerd worden. Ik heb u al gezegd dat dit onderwerp me al lang bezighoudt; staat u me daarom toe er nog even op door te gaan. Mijns inziens moeten we niet alleen naar dit fonds kijken – waarvan ik hoop dat het dankzij u en de Raad op zijn laatst over enkele weken operationeel zal zijn –, maar ook bepaalde lessen trekken. Voorkomen kost altijd minder dan herstellen, en op basis van die gedachte heb ik twee ideeën uitgewerkt, waarover we later nog zullen spreken. Eerste idee: de Commissie wil zeker geen bevoegdheden opeisen op dit gebied, maar ik denk dat het nuttig zou zijn de verschillende verzekeringssystemen in de lidstaten en de kandidaat-landen via benchmarking met elkaar te vergelijken. Tijdens mijn recente bezoek aan Saksen-Anhalt kreeg ik tot mijn grote verbazing van een ondernemer wiens bedrijf volledig verwoest was te horen dat hij op geen enkele wijze verzekerd was. Ik denk dat het goed zou zijn in al onze landen te bekijken wat goede praktijken zijn en wat de beste systemen zijn, en die goede praktijken kunnen dan wellicht uitgewisseld worden in het kader van de intergouvernementele samenwerking. Dan mijn tweede idee met betrekking tot preventie, een punt dat overigens ook aan de orde gesteld is door mevrouw Guy-Quint en mevrouw Schierhuber. Ik ben vastbesloten in de voorstellen voor het toekomstig regionaal en cohesiebeleid – de agenda voor na 2006 – die thans in voorbereiding zijn (en die ik namens het college eind 2003 zal indienen) van preventie van natuurlijke risico’s en rampen een verplichte prioriteit te maken voor de Europese structuurfondsen in alle regio’s van de Unie en in al onze programma’s. Ik wil zo veel mogelijk lessen trekken uit het verleden, en daarom tot slot nog dit. In antwoord op de vragen van de heer Stockmann en de heer Savary zou ik willen zeggen dat ik eveneens van mening ben dat we niet kunnen volstaan met louter coördinatie. Naar aanleiding van de vorige rampen is er al het nodige gedaan, met name onder leiding en op initiatief van mijn collega Margot Wallström. Mijns inziens moeten we toewerken naar dat mooie, efficiënte idee van een Europees korps voor civiele bescherming; we moeten een netwerk oprichten van speciale eenheden in de verschillende lidstaten die in geval van een ramp op het grondgebied van de Unie samengebracht en ingezet kunnen worden, zodat het geen Belgen, Fransen, Duitsers of Oostenrijkers zijn die, allemaal met veel goede wil maar ieder voor zich, in beweging komen om de Europeanen of hun buren te helpen, maar Europeanen."@nl2 "Senhor Presidente, em primeiro lugar, gostaria de agradecer a cada um dos oradores as suas intervenções e perguntas, bem como as preocupações específicas que manifestaram. Registei com particular agrado os elogios que proferiram, quase unanimemente, em relação à Comissão, pela sua capacidade de reacção e de iniciativa. Não tomo estes cumprimentos como dirigidos exclusivamente à minha pessoa. A senhora Comissária Schreyer, aqui presente, trabalhou arduamente para criar um instrumento de flexibilidade que permita financiar este fundo e, naturalmente, que todos os nossos serviços apreciarão, igualmente, as vossas palavras. Talvez seja de continuar a reflectir nesta questão. Mais uma vez, nós não reivindicamos competências comunitárias. Também sei que, muitas vezes, a protecção civil não é da competência nacional, mas sim regional. Porém, querer é poder, e creio que ir além de uma simples coordenação e criar, um dia, uma força europeia de protecção civil, seria uma ideia não só excelente como eficaz. Muito obrigado, Senhor Presidente, muito obrigado aos relatores e, desde já, muito obrigado pela votação que terá lugar amanhã relativa a esta questão Como disse a senhora deputada Sudre, há três anos que considero que a resposta da União não está à altura das suas responsabilidades. Recordo-me de conversas que tive com o senhor deputado Hatzidakis, dias depois da minha chegada à Comissão, mais precisamente no dia a seguir ao tremor de terra que ocorreu na região de Atenas. Como cidadão francês, fiquei impressionado, da mesma maneira que fiquei impressionado quando a Alemanha foi fustigada por tempestades; e ocorreram também catástrofes deste tipo nos Açores… Para falar francamente, há muito que penso, com respeito a esta questão dos risco e do controlo dos riscos, que a resposta da União Europeia no caso de catástrofes de grandes proporções não estava à altura. Reagimos assim desta vez, porque a catástrofe que caiu sobre a Alemanha, a Áustria, a República Checa e a Eslováquia foi de uma dimensão nunca vista até à data. Todos nós, com o apoio do Presidente Prodi, tirámos daqui uma lição. Gostaria, mais uma vez, de agradecer aos vossos relatores e, em especial, ao senhor deputado Berend, a sua cooperação bem como as suas propostas. Ouvi o senhor deputado Lisi dizer o seguinte: será que mil milhões de euros serão suficientes? Espero bem que sim. Espero até que estes mil milhões de euros não seja gastos todos os anos. Isto já é infinitamente mais do que a pequena rubrica orçamental que existia antigamente, e que permitia uma distribuição muito parca. Senhor Deputado Lisi, Senhoras e Senhores Deputados, nós fazemos o caminho, caminhando. À medida que os anos passam - e espero não assistirmos a muitas catástrofes - vamos estabelecendo pontos de referência e, dentro de alguns anos, faremos uma avaliação da gestão deste fundo. Já tive ocasião de dizer que, se no final do corrente ano, as verbas deste fundo forem completamente aplicadas, poderemos utilizar – quero deixar claro que disse: final do ano – as dotações do ano seguinte. Mas para já, utilizemos, se precisarmos, estes mil milhões de euros. Depois, avaliaremos o que é preciso fazer. Gostaria também de dizer ao senhor deputado Ferber que, para utilizar estas verbas, eficaz e rapidamente, em benefício das populações que as aguardam - representantes locais, empresas na Alemanha, na Áustria e nos dois países candidatos que foram afectados -, precisamos de poder desbloquear estes fundos. Por conseguinte, volto a dizer que os Estados-Membros têm de apresentar um pedido de intervenção, assim como avaliações dos danos, mesmo que os s, do ponto de vista técnico, não sejam pormenorizados. Ainda hoje disse isto aos Ministros-Presidentes dos Länder alemães e austríacos. Informámos também os embaixadores dos países em questão de que precisamos de uma avaliação da dimensão dos danos e foram estabelecidos contactos neste sentido com os serviços dos países em causa. O senhor deputado Ripoll i Martínez evocou o caso muito específico das secas. Tenho de o dizer, senhor deputado, que as secas não são objecto, prioritariamente, desta expressão de solidariedade. Acrescentaria aliás, senhor deputado, que se ocorrerem períodos de seca, como parece ser provável, dispomos de outros meios dentro do orçamento da União Europeia, especificamente, através da PAC, de ajudar e demonstrar solidariedade, especialmente, estando em causa os agricultores. Por fim, gostaria de responder ao senhor deputado Pohjamo que me perguntou quais os países, fora da União, que poderiam beneficiar deste fundo. A proposta de regulamento estipula, muito claramente, que este fundo se destina aos países da União Europeia ou aos países que já iniciaram as negociações de adesão à UE. Gostaria, se me permitem, uma vez que há muito que me interesso por esta questão, de dizer que para além deste fundo que, espero bem, esteja operacional, graças a vós e ao Conselho, dentro de algumas semanas, o mais tardar, há ainda lições a tirar. Prevenir custa sempre menos do que reparar e, por conseguinte, tive duas ideias, as quais poderemos discutir lá mais para a frente. Em primeiro lugar, mesmo que a Comissão não reivindique que lhe sejam atribuídas competências neste domínio, creio que seria útil proceder a uma aferição dos diferentes regimes de seguros nos Estados-Membros ou nos países candidatos. Fiquei impressionado, quando, há dias, numa visita minha à Saxónia-Anhalt, falei com um industrial, cuja empresa tinha sido completamente destruída, e que me disse que a mesma não estava coberta por qualquer espécie de seguro. Por conseguinte, creio que é preciso analisar, em cada um dos nossos países, as melhores práticas e os melhores regimes e, provavelmente, proceder a um intercâmbio de boas práticas, no quadro da cooperação intergovernamental. A minha segunda ideia sobre a prevenção tem a ver com uma questão que as senhoras deputadas Guy-Quint e Schierhuber referiram. Nas propostas que estamos a considerar para a futura política regional e de coesão, para a futura agenda do pós 2006 (propostas que apresentarei em nome do colégio, no final do ano 2003) estou determinado a fazer da prevenção contra os riscos naturais e as catástrofes uma prioridade obrigatória dos Fundos Estruturais Europeus em todas as regiões da União e em todos os nossos programas. Por último, e uma vez que vou o mais longe possível nas lições a aprender, gostaria de terminar respondendo aos senhores deputados Stockmann e Savary que também eu subscrevo a ideia de ir além de uma simples coordenação. Registam-se já alguns progressos desde que ocorreram as anteriores catástrofes, nomeadamente, com o apoio e sob a direcção da minha colega Margot Wallström. Creio que se deveria avançar nesta ideia excelente e eficaz de uma força europeia de protecção civil, que se deveria criar uma rede de unidades especializadas nos nossos diferentes países, que possam reunir-se e mobilizar-se em caso de catástrofes no território da União ou no exterior, uma força, não de belgas, franceses, alemães, austríacos dispostos a lançar mãos à obra - todos com muito boa vontade, mas separadamente - mas de europeus decididos a ajudar os europeus ou os seus vizinhos."@pt11 "Herr talman! Jag skulle först vilja tacka alla talare för deras inlägg och frågor, och för de särskilda farhågor som uttryckts. Jag blev särskilt berörd av er nästan enhälliga uppskattning av kommissionen, av kommissionens reaktions- och initiativförmåga. Jag tar inte åt mig hela äran av era komplimanger. Schreyer, som står vid min sida, har arbetat mycket för ett flexibelt instrument som skall finansiera denna fond, och alla mina medarbetare kommer givetvis att ha berörts av era kommentarer, mina damer och herrar ledamöter. Vi bör kanske fortsätta att diskutera den frågan. Än en gång: vi kräver inte ytterligare behörighetsområden för gemenskapen. Jag är medveten om detta, också för att det ofta inte är nationerna som är behöriga när det gäller civilt skydd. Det är ibland regionerna. Men där det finns en vilja finns det en väg, och jag anser att det vore en vacker och effektiv idé att gå längre än att bara samordna och en dag upprätta en civil skyddsstyrka för EU. Tack herr talman, tack till föredragandena och tack för att ni tidigarelägger morgondagens omröstning om den här frågan. Som Sudre sade var det för tre år sedan som Europeiska unionen inte lyckades vidta tillräckligt omfattande åtgärder efter en större katastrof. Jag minns mina samtal med Hatzidakis några dagar efter det att jag hade börjat vid kommissionen, det var dagen efter jordbävningen i Atenområdet. Som fransk medborgare blev jag berörd, på samma sätt som jag blev berörd när Tyskland drabbades av stormar, och det har även skett katastrofer på Azorerna ... Frågan om risker och riskhantering intresserar mig, och ärligt talat anser jag att Europeiska unionen länge inte har lyckats med att gå in med tillräckligt stöd efter omfattande katastrofer. Men den här gången har vi kommit till en vändpunkt, eftersom den katastrof som drabbade Tyskland, Österrike, Tjeckien och Slovakien var mer omfattande än någon tidigare. Den här gången tog vi alla tillsammans lärdom, under ordförande Prodis ledning. Jag skulle än en gång vilja tacka föredragandena, särskilt Berend, för deras samarbete och förslag. Lisi, som jag har lyssnat till, sade: kommer 1 miljard att räcka? Jag hoppas det. Jag hoppas till och med att denna miljard inte kommer att utnyttjas varje år. Detta är redan oändligt mycket mer än den lilla budgetpost som fanns tidigare, och som bara gjorde det möjligt att strö ut litet anslag här och litet där. Vi kommer att pröva systemet genom att använda det, herr Lisi, mina damer och herrar. I takt med att åren går – och jag hoppas att vi inte kommer att få se alltför många katastrofer – kommer vi att få referenspunkter att hålla oss till och inom några år kommer vi att utvärdera hanteringen av denna fond. Jag har redan haft tillfälle att påpeka det faktum att om fonden är helt uttömd vid årets slut kommer vi att kunna utnyttja – alltså vid årets slut – följande års anslag. Låt oss redan nu utnyttja denna miljard om vi behöver det. Sedan kommer vi att göra en nödvändig utvärdering. Till Ferber skulle jag vilja säga att vi måste kunna frigöra dessa medel för att använda pengarna snabbt och effektivt till fördel för de personer som väntar på dem – lokala förtroendevalda och företag i Tyskland, Österrike och de två drabbade kandidatländerna. Jag vill därför betona att vi måste få en begäran om stöd från medlemsstaterna tillsammans med en skadeberäkning, även om det inte rör sig om omfattande tekniska handlingar. Det sade jag senast i dag till de tyska och österrikiska delstaternas ministrar, vi har meddelat detta till de berörda ländernas ambassadörer: vi behöver beräkningar av skadornas omfattning. Vi har därför tagit kontakt med de berörda ländernas myndigheter. Ripoll i Martínez tog upp det mycket specifika fallet med torka. Vi kommer inte att prioritera torka med denna solidaritetsfond. Jag vill dessutom tillägga, herr Ripoll i Martínez, att om det uppstår perioder av torka – vilket man har anledning att frukta – har vi i Europeiska unionens budget andra medel för att hjälpa till och vara solidariska med bland annat jordbrukarna, framför allt genom den gemensamma jordbrukspolitiken. Jag vill till sist svara Pohjamo, som frågade vilka länder utanför unionen som skulle kunna omfattas av denna fond. I förslaget till förordning anges tydligt att fonden skall avse Europeiska unionens länder och de länder som förhandlar om medlemskap i EU. Jag nämnde att jag länge har intresserat mig för den här frågan och vill påpeka att vi bör ta ett antal lärdomar, bortsett från att inrätta denna fond, som tack vare er och rådet kommer att börja fungera senast inom några veckor. Det kostar alltid mindre att förebygga än att reparera. Jag har därför funderat på två idéer som vi kommer att återkomma till. Trots att kommissionen inte är behörig på området tror jag det vore värdefullt att göra en riktmärkningsanalys av medlemsstaternas och kandidatländernas försäkringssystem. Jag blev mycket förvånad häromdagen när jag besökte Sachsen-Anhalt och mötte en näringsidkare som hade fått sitt företag helt ödelagt och som berättade att han inte hade någon försäkring över huvud taget. Jag tror därför att vi måste titta på, i alla våra länder, var de bästa metoderna finns, var de bästa systemen finns, och kanske förändra metoderna inom ramen för det mellanstatliga samarbetet. Den andra idén om förebyggande åtgärder, Guy-Quint och Schierhuber tog också upp frågan om förebyggande arbete, är följande: i förslagen till framtidens regional- och sammanhållningspolitik för perioden efter 2006 (förslag som jag kommer att lägga fram på kollegiets vägnar i slutet av 2003) är jag fast besluten att göra förebyggande av katastrofer och naturbetingade risker till en obligatorisk prioritering i EU:s strukturfonder för alla regioner i unionen och alla våra program. Jag skulle till sist vilja avsluta, med tanke på att jag går så långt jag kan när det gäller vilka lärdomar vi bör ta, för att svara Stockmann och Savary, och säga att också jag anser att vi bör gå längre och inte bara ha en samordning. Sedan de senaste katastroferna har vi redan gjort framsteg, som framför allt min kollega Margot Wallström har lett och drivit på. Jag tror att vi bör utveckla den vackra och effektiva idén om att EU bör upprätta en civil skyddsstyrka, som bör ingå i ett nätverk av specialiserade enheter i våra olika länder och som skall kunna sättas samman och mobiliseras vid katastrofer inom eller utanför unionens territorium. Det skall inte vara belgare, fransmän, tyskar eller österrikare som åker iväg – var och en med god vilja men ändå för sig – utan européer som ger sig av för att hjälpa européer eller deras grannar."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall.)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα )"8 "Barnier,"6 "Commission"6 "Land"9,9 "dossier"11

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph