Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-09-Speech-3-137"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021009.9.3-137"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Signor Presidente, signor Commissario, molti colleghi hanno già sottolineato il valore della solidarietà - d’altra parte questo fondo si chiama "Fondo di solidarietà" - che da questo provvedimento, che ci apprestiamo a votare, si può dedurre e che è il cardine, il cuore di questo provvedimento: un’Europa solidale.
Io vorrei però sottolineare un altro valore che credo assolutamente centrale per questa iniziativa che con tanta tempestività tutti abbiamo voluto e concorso a realizzare, ed è il valore politico di questa iniziativa. Credo, signor Commissario, che raramente abbiamo assistito a situazioni ed eventi in cui molti, moltissimi dei nostri concittadini hanno per la prima volta sentito l’Europa davvero una cosa vicina, davvero un fratello maggiore pronto ad aiutarli con tempestività nelle difficoltà. Non dimentichiamo mai che molti nostri concittadini incontrano le Istituzioni europee solamente, a volte, come un insieme di norme e di regolamenti, di proibizioni e di direttive. Poter offrire loro, come in questo caso, il volto amico dell’Europa credo abbia un valore politico, soprattutto in questi momenti - siamo anche alla vigilia di un
importante, sappiamo tutti quale - un valore politico che non dobbiamo disperdere.
Come facciamo a non disperderlo? Signor Commissario, lei lo ha detto molto bene e io la sostengo in pieno in questo. Non possiamo trasformare questo strumento, che è nato per rispondere alle emergenze, in uno strumento rigido, in uno strumento che non sia elastico nella sua utilizzazione, che non sia flessibile, uno strumento cioè che diventi o corra il rischio addirittura di non essere utilizzato, proprio per la troppa complessità delle norme a cui lo vincoliamo. Dobbiamo mantenere su questo una certa elasticità, e vedo che lei ne ha perfettamente consapevolezza, ma - ed è l’ultimo passaggio che voglio sottoporre alla sua attenzione, anche se lei purtroppo non mi ascolta - credo anche che dobbiamo ritenerlo solo un primo passo.
Colleghi, nessuno di noi auspica che esperienze di questo tipo si ripetano, ma abbiamo anche l’obbligo del realismo: fra poco saremo venticinque Stati membri e i cambiamenti climatici sono quelli che sono sotto gli occhi di tutti; statisticamente è realistico immaginare che purtroppo questi drammi si ripeteranno.
Allora, di fronte a una tragica eventualità, che però temo si ripeterà, non credo che un miliardo di euro sia sufficiente. Proviamo a studiare per il futuro, signor Commissario, altre ipotesi, magari per il bilancio 2004. Io ne suggerisco solo una al volo, e vorrei anche il suo parere: perché non vincolare parte dei residui attivi, che sono così tanti alla fine di ogni nostro bilancio e che non sappiamo come spendere, perché non utilizzarne una percentuale fissa da destinare a questo fondo? E’ un tema di riflessione sul quale la invito a meditare."@it9
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hr. kommissær, mange af parlamentsmedlemmerne har allerede understreget solidaritetens værdi - på den anden side hedder denne fond jo også "solidaritetsfonden" - som fremgår af den betænkning, vi nu skal stemme om, og som er grundlaget for denne betænkning, nemlig et solidarisk Europa.
Jeg vil dog gerne understrege en anden værdi, der efter min mening er yderst central for dette initiativ, som vi alle har bidraget til og ønsket at gennemføre meget hurtigt, og det er dette initiativs politiske værdi. Hr. kommissær, jeg tror sjældent, at vi har oplevet situationer og begivenheder, hvor så mange af vores medborgere for første gang føler, at EU virkelig er tæt på dem og virkelig er som en storebror, der er parat til at yde en hurtig assistance, når de er i vanskeligheder. Vi må ikke glemme, at mange af vores medborgere undertiden kun ser EU-institutionerne som en samling standarder, forskrifter, forbud og direktiver. At kunne vise dem - sådan som det var tilfældet her - at EU er på deres side har efter min opfattelse en politisk værdi, og det gælder ikke mindst nu, hvor der som bekendt snart finder en vigtig folkeafstemning sted. Det er en politisk værdi, som vi ikke må lade gå tabt.
Hvordan skal vi undgå, at den går tabt? Det forklarede De udmærket, hr. kommissær, og jeg er helt enig med Dem. Vi må ikke gøre dette instrument, som er indført for at imødegå nødsituationer, til et usmidigt instrument og et instrument, som ikke er fleksibelt at bruge, det vil sige et instrument, der ligefrem risikerer ikke at blive brugt, fordi vi underlægger det nogle alt for komplekse bestemmelser. Vi skal give det en vis fleksibilitet, og det kan jeg se, at De er fuldstændigt klar over, men - og det er det sidste aspekt, som jeg vil henlede Deres opmærksomhed på, selv om De desværre ikke lytter til mig - jeg tror også, at vi kun skal betragte det som det første skridt.
Mine damer og herrer, der er ingen af os, som håber, at den slags begivenheder gentager sig, men vi er også nødt til at være realistiske. Om ikke så længe bliver vi 25 medlemsstater, og klimaændringerne er tydelige for enhver. Statistisk set er det realistisk at forestille sig, at disse tragedier desværre vil gentage sig.
Når det gælder disse tragiske begivenheder, som jeg desværre er bange for gentager sig, mener jeg således ikke, at 1 milliard euro er tilstrækkeligt. Lad os prøve at lægge andre planer for fremtiden, hr. kommissær, måske i budgettet for 2004. I den forbindelse har jeg blot et hurtigt forslag, som jeg gerne vil høre Deres mening om, nemlig følgende: Hvorfor ikke sætte en fast procentdel af de resterende midler - som vi har så mange af ved hvert regnskabsårs afslutning, og som vi ikke ved, hvordan vi skal bruge - af til denne fond? Det er et spørgsmål, som jeg vil opfordre Dem til at overveje."@da1
"Herr Präsident, Herr Kommissar, zahlreiche Kolleginnen und Kollegen haben bereits den Wert der Solidarität hervorgehoben – und dieser Fonds heißt ja „Solidaritätsfonds“ –, der sich von dieser Verordnung, über die wir morgen abstimmen werden, ableiten lässt und der den Dreh- und Angelpunkt, das Herzstück dieser Verordnung darstellt: Es geht um den Aufbau eines solidarischen Europa.
Ich möchte jedoch einen anderen Wert betonen, den ich als den absoluten Kern dieser Initiative betrachte – die wir alle unterstützt und zu deren rechtzeitigen Verwirklichung wir beigetragen haben –, nämlich den politischen Gewinn aus dieser Initiative. Wohl selten, Herr Kommissar, haben wir Situationen oder Begebenheiten erlebt, in denen viele, äußerst viele unserer Mitbürger Europa zum ersten Mal als ihnen nahestehend, ja wirklich als großen Bruder empfunden haben, der bereit ist, ihnen zu Hilfe zu eilen, wenn sie in Schwierigkeiten sind. Wir sollten nie vergessen, dass viele unserer Mitbürger die europäischen Institutionen bislang mitunter nur als ein Bündel von Vorschriften und Verordnungen, Verboten und Richtlinien erfahren hatten. Ihnen, wie in diesem Fall, die freundschaftliche Seite Europas zu zeigen hat meines Erachtens, insbesondere in diesen Zeiten – auch kurz vor einem wichtigen Referendum, und wir alle wissen, welches – einen politischen Wert, den wir nicht verspielen dürfen.
Was gilt es zu tun, um ihn nicht zu verspielen? Sie, Herr Kommissar, haben das sehr treffend formuliert, und Sie haben dabei meine volle Unterstützung. Wir dürfen dieses Instrument, das geschaffen wurde, um in dringenden Situationen reagieren zu können, nicht in ein starres, nicht anpassungsfähiges oder unflexibles Instrument umwandeln, das just wegen der extremen Komplexität von Normen, an das wir es binden, ineffizient wird oder sogar Gefahr läuft, nicht zur Anwendung zu gelangen. Wir müssen diesbezüglich eine gewisse Flexibilität wahren, und ich stelle fest, dass Sie sich dessen voll bewusst sind, doch – und das ist der letzte Punkt, auf den ich Ihre Aufmerksamkeit lenken möchte, auch wenn Sie mir leider nicht zuhören – müssen wir dies auch lediglich als den ersten Schritt betrachten.
Kollegen, niemand von uns wünscht, dass sich derartige Ereignisse wiederholen, doch müssen wir auch realistisch sein: Schon bald werden es 25 Mitgliedstaaten sein, und die klimatischen Veränderungen sind für alle erkennbar; statistisch gesehen ist die Vermutung realistisch, dass solche Katastrophen sich leider häufen werden.
Angesichts einer tragischen Eventualität, die jedoch meiner Befürchtung nach erneut eintreffen wird, halte ich eine Milliarde Euro für nicht ausreichend. Wir müssen versuchen, Herr Kommissar, für die Zukunft, vielleicht für den Haushaltsplan 2004, andere Möglichkeiten zu sondieren. Ich empfehle nur eine aus dem Stegreif, und möchte auch Ihre Meinung dazu hören. Warum binden wir nicht einen Teil der am Ende aller unserer Haushaltsjahre in erheblichem Umfang verbleibenden Mittel, die nicht ausgeschöpft wurden und von denen wir nicht wissen, wie wir sie ausgeben sollen; warum weisen wir nicht einen festen Prozentsatz dieser Mittel dem Solidaritätsfonds zu? Das wäre eine Überlegung wert, und ich fordere Sie auf, darüber nachzudenken."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, πολλοί συνάδελφοι υπογράμμισαν ήδη την αξία της αλληλεγγύης – και το ταμείο αυτό ονομάζεται “Ταμείο Αλληλεγγύης” – που αποτελεί το θεμέλιο και τον ακρογωνιαίο λίθο, τον πυρήνα του μέτρου που πρόκειται να ψηφίσουμε. Οικοδομούμε μια Ευρώπη της αλληλεγγύης.
Θα ήθελα, ωστόσο, να υπογραμμίσω μια άλλη αξία που πιστεύω ότι βρίσκεται στο επίκεντρο αυτής της πρωτοβουλίας, την οποία όλοι υποστηρίξαμε και συμβάλαμε στην έγκαιρη υλοποίησή της, και αυτή είναι το πολιτικό όφελος που αποκομίζουμε από αυτή. Κύριε Επίτροπε, πιστεύω ότι σπάνια έχουμε βιώσει καταστάσεις και γεγονότα στα οποία πολλοί, πάρα πολλοί συμπολίτες μας ένοιωσαν για πρώτη φορά την Ευρώπη ως κάτι πολύ οικείο, έναν πραγματικό μεγάλο αδελφό έτοιμο να τους βοηθήσει με αμεσότητα στις δύσκολες στιγμές. Ας μην λησμονούμε ότι, σε μερικές περιπτώσεις, η μόνη εμπειρία που έχουν πολλοί συμπολίτες μας από τα ευρωπαϊκά όργανα είναι ως ένα σύνολο κανόνων και κανονισμών, απαγορεύσεων και οδηγιών. Πιστεύω ότι δείχνοντάς τους το φιλικό πρόσωπο της Ευρώπης, όπως κάνουμε σε αυτήν την περίπτωση, έχουμε να κερδίσουμε ένα πολιτικό όφελος, το οποίο δεν πρέπει να χάσουμε, ιδίως σε εποχές όπως αυτή όπου, όπως γνωρίζουμε όλοι, είμαστε προ ενός σημαντικού δημοψηφίσματος.
Πώς θα καταφέρουμε να μην το χάσουμε; Κύριε Επίτροπε, το θέσατε πολύ σωστά και συμφωνώ απόλυτα μαζί σας. Δεν μπορούμε να μετατρέψουμε το μέσο αυτό, που σχεδιάστηκε για την αντιμετώπιση εκτάκτων καταστάσεων, σε ένα άκαμπτο, μη προσαρμόσιμο ή ανελαστικό μέσο, με άλλα λόγια σε ένα μέσο που αποβαίνει αναποτελεσματικό ή κινδυνεύει ακόμη και να αχρηστευθεί ακριβώς εξαιτίας των περίπλοκων κανόνων με τους οποίους το δεσμεύουμε. Στο θέμα αυτό πρέπει να διατηρήσουμε κάποια ελαστικότητα και βλέπω πως το έχετε συνειδητοποιήσει απόλυτα, αλλά – και είναι το τελευταίο ζήτημα επί του οποίου θέλω να επιστήσω την προσοχή σας, αν και δυστυχώς δεν με παρακολουθείτε – πιστεύω επίσης ότι πρέπει να το θεωρήσουμε μόνον ένα πρώτο βήμα.
Αγαπητοί συνάδελφοι, κανείς από εμάς δεν εύχεται την επανάληψη παρόμοιων γεγονότων, αλλά οφείλουμε να είμαστε πραγματιστές: σε λίγο τα κράτη μέλη θα είναι είκοσι πέντε και οι κλιματικές αλλαγές είναι φανερές σε όλους
βάσει της στατιστικής είναι δυστυχώς πολύ πιθανόν να επαναληφθούν παρόμοιες δραματικές καταστάσεις.
Δεν πιστεύω, συνεπώς, ότι ένα δισεκατομμύριο ευρώ είναι αρκετό για την αντιμετώπιση ενός τέτοιων τραγικών γεγονότων, τα οποία φοβούμαι ωστόσο ότι θα επαναληφθούν. Ας προσπαθήσουμε λοιπόν, κύριε Επίτροπε, να μελετήσουμε για το μέλλον άλλες λύσεις, ει δυνατόν για τον προϋπολογισμό του 2004. Επιγραμματικά μόνο αναφέρω μία και θα ήθελα να ακούσω και τη δική σας άποψη: γιατί να μην δεσμεύσουμε μέρος των ενεργών αποθεματικών που είναι τόσο πολλά στο τέλος κάθε προϋπολογισμού και δεν ξέρουμε πώς να τα δαπανήσουμε, γιατί να μην χρησιμοποιήσουμε ένα σταθερό ποσοστό τους για τους σκοπούς αυτού του ταμείου; Είναι ένα θέμα προβληματισμού, το οποίο σας καλώ να λάβετε υπόψη."@el8
"Mr President, Commissioner, many Members have already stressed the value of the solidarity – and this fund is called the ‘Solidarity Fund’ – which is implied in and is the corner stone, the heart of the measure on which we are about to vote. We are building a Europe of solidarity.
I would, however, like to highlight another value which I believe is absolutely central to this initiative – and we have all supported it and contributed to its timely achievement
and that is the political benefit to be gained from it. I feel, Commissioner, that there have been very few situations or events in which many, very many of our fellow citizens have for the first time felt that Europe is genuinely close to them, that it is truly an elder brother ready to run to their aid when they are in difficulties. We must never forget that, in some cases, the only experience many of our fellow citizens have had of the European institutions is of a set of rules and regulations, bans and directives. I believe there is a political benefit to be gained from showing them the friendly side of Europe, as we are doing in this case, particularly at times such as this – and we are approaching a major referendum now, we all know the details – a political benefit which we must not allow to go to waste.
How are we to avoid wasting it? Commissioner, you put it very well and I fully agree with you. We cannot make this instrument, which was designed to respond to emergencies, rigid, unadaptable or inflexible, in other words an instrument which becomes ineffective or which is even in danger of not being used precisely because the rules to which we are linking it are too complex. We must maintain a certain flexibility in this matter and I can see that you are quite aware of this but – and this is the last point to which I would like to draw your attention, even though, I regret, you are not listening to me – I also feel that we must view this merely as an initial step.
Ladies and gentlemen, nobody here wants to see events such as these repeated, but we have a responsibility to be realistic. Soon, there will be 25 Member States, and it is quite clear that the climate is changing. I am afraid that, statistically, it is realistic to expect more such tragedies to occur.
Therefore, in the face of tragic events which, I am afraid, will be repeated, I do not feel that EUR 1 billion will suffice. We must endeavour to explore further possibilities for the future, Commissioner, for the 2004 budget, if possible. I will only make one suggestion at a time, and I would like to hear your opinion too. Why do we not set aside part of our leftover funds – for there is always so much money left at the end of each budget which we do not know how to spend – why do we not use a set amount for this fund? I invite you to reflect on the matter."@en3
"Señor Presidente, señor Comisario, muchos oradores ya han destacado el valor de la solidaridad –el Fondo se llama
que está implícita y que constituye la piedra angular, el núcleo central, de la medida sobre la que vamos a votar. Estamos construyendo una Europa solidaria.
No obstante, quisiera destacar otro valor que considero absolutamente fundamental en esta iniciativa –que todos hemos apoyado y contribuido a hacerla realidad con gran rapidez– y que es el beneficio político que puede reportar. Creo, señor Comisario, que ha habido muy pocas situaciones o acontecimientos en los que muchos, muchísimos de nuestros conciudadanos hayan podido percibir por primera vez que Europa está, en verdad, muy cerca de ellos, que es realmente un hermano mayor dispuesto a acudir rápidamente en su ayuda cuando están en dificultades. No debemos olvidar en ningún momento que, en algunos casos, la única experiencia de las instituciones europeas que han tenido muchos de nuestros conciudadanos ha sido en forma de un conjunto de normas y reglamentos, prohibiciones y directivas. Creo que mostrarles la cara amable de Europa, como estamos haciendo en este caso, particularmente en momentos como el actual –pronto se va a celebrar un referéndum importante, cuyos detalles conocemos todos–, puede reportar un beneficio político que no debemos desperdiciar.
¿Cómo podemos evitar desperdiciarlo? Lo ha expuesto muy bien, señor Comisario, y yo coincido plenamente con usted. No podemos transformar este instrumento, diseñado para responder ante las emergencias, en un instrumento rígido, inadaptable o inflexible; en otras palabras: un instrumento que resulte ineficaz o que incluso corra el riesgo de no ser utilizado, justamente por haberlo vinculado a unas normas demasiado complejas. Debemos mantener una cierta flexibilidad en este aspecto, y ya veo que usted lo tiene muy claro, pero –y éste es el último punto sobre el que quisiera llamar su atención, aunque por desgracia no me está escuchando–— también creo que debemos considerarlo sólo como un primer paso.
Señorías, ninguno de los presentes desea que se repitan sucesos como éstos, pero tenemos la responsabilidad de ser realistas. Pronto habrá 25 Estados miembros y resulta patente que el clima está cambiando. Mucho me temo que, estadísticamente, es realista esperar que estas tragedias se repitan.
Por lo tanto, ante unos trágicos sucesos que me temo que se repetirán, me parece que 1 000 millones de euros no serán suficientes. Debemos procurar explorar otras posibilidades para el futuro, señor Comisario, en el marco del presupuesto de 2004, si es posible. Sólo voy a hacer una sugerencia y me gustaría conocer también su opinión. ¿Por qué no destinamos una parte de los recursos sobrantes, una cantidad fija, al fondo? Al final de cada ejercicio presupuestario, queda siempre tanto dinero, que no sabemos cómo gastarlo. Le invito a que lo medite."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, monet jäsenet ovat jo korostaneet solidaarisuuden merkitystä – perustettavan rahaston nimikin on solidaarisuusrahasto. Solidaarisuus on kulmakivi ja ydin tässä toimenpiteessä, josta olemme äänestämässä. Olemme rakentamassa solidaarista Eurooppaa.
Haluaisin kuitenkin korostaa toista arvoa, jonka uskon olevan keskeinen tälle aloitteelle, jota me kaikki olemme tukeneet ja jonka toteutumista ajallaan me kaikki olemme edistäneet. Tarkoitan poliittista hyötyä, joka solidaarisuudesta voidaan saada. Arvoisa komission jäsen, minusta tuntuu, että on ollut erittäin harvoja tilanteita ja tapahtumia, joissa lukuisat Euroopan kansalaiset olisivat ensimmäistä kertaa tunteneet, että Eurooppa on todellakin lähellä heitä ja todellinen isoveli, joka on valmis tulemaan apuun, kun heillä on vaikeuksia. Emme saa unohtaa, että joissain tapauksissa ainoa kosketus, joka monilla eurooppalaisilla on ollut Euroopan unionin toimielimistä, on joukko sääntöjä, asetuksia, kieltoja ja direktiivejä. Uskon, että poliittista hyötyä voidaan saada osoittamalla heille, kuten olemme tekemässä tässä tapauksessa, Euroopan ystävällinen puoli erityisesti tällaisina aikoina – kun olemme lähestymässä suurta kansanäänestystä, jonka yksityiskohdat me kaikki tunnemme – ja tätä poliittista hyötyä emme saa menettää.
Miten voimme toimia, jottemme menettäisi sitä? Arvoisa komission jäsen, sanoitte sen oikein hyvin, ja olen täysin samaa mieltä kanssanne. Emme saa tehdä tästä hätätapauksia varten suunnitellusta välineestä jäykkää, vaikeasti mukautettavaa ja joustamatonta välinettä, josta tulee tehoton tai jonka vaarana on jäädä käyttämättömäksi juuri sen takia, että rahastoa sitovat säännöt ovat liian monimutkaiset. Meidän on säilytettävä tietty joustavuus tässä asiassa, ja huomaan, että olette melko hyvin tietoisia siitä, mutta uskon myös, että meidän on pidettävä rahastoa vasta ensiaskeleena – ja tämä oli viimeinen asia, johon haluaisin kiinnittää teidän huomionne, vaikka te ette kuuntele minua.
Hyvät kollegat, kukaan täällä ei halua kokea uudestaan tapahtumia, joista täällä on keskusteltu, mutta meidän on oltava realistisia. Pian unionissa on 25 jäsenvaltiota, ja on melko selvä, että ilmapiiri on muuttumassa. Valitettavasti tilastojen perusteella on kuitenkin realistista olettaa, että tällaisia tragedioita tapahtuu tulevaisuudessa enemmän.
Koska pelkään pahoin, että tällaiset traagiset tapahtumat tulevat toistumaan, en usko miljardin euron riittävän. Arvoisa komission jäsen, meidän on vuoden 2004 talousarviossa pyrittävä mahdollisuuksien mukaan tutkimaan muita mahdollisuuksia tulevaisuutta varten. Haluan tällä erää tehdä vain yhden ehdotuksen ja haluaisin kuulla myös teidän mielipiteenne siitä. Miksi emme panisi syrjään osaa ylijääneistä varoista – jäähän jokaisesta talousarviosta aina yli niin paljon varoja, joista emme tiedä, kuinka ne pitäisi käyttää – ja miksi emme käyttäisi tiettyä osaa näistä ylijääneistä varoista tähän rahastoon? Pyydän teitä harkitsemaan asiaa."@fi5
"Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, de nombreux collègues ont déjà souligné la valeur de la solidarité - d'ailleurs, ce fonds s'appelle "Fonds de solidarité" -, que l'on peut déceler dans cette mesure que nous nous apprêtons à voter et qui est le point central, le cœur de cette mesure : une Europe solidaire.
Je voudrais toutefois souligner une autre valeur que je trouve absolument centrale pour cette initiative que nous avons tous voulue et contribué à réaliser dans des délais très rapides : je veux parler de la valeur politique de cette initiative. Je crois, Monsieur le Commissaire, que nous avons rarement assisté à des situations et des événements dans lesquels un grand, très grand nombre de nos concitoyens ont ressenti pour la première fois l'Europe comme une chose vraiment proche, comme un grand frère prêt à les aider sans retard dans les difficultés. N'oublions jamais que beaucoup de nos concitoyens perçoivent les institutions européennes, parfois, seulement comme un ensemble de lois et de règlements, d'interdictions et de directives. Pouvoir leur offrir, comme dans ce cas, le visage ami de l'Europe est, je crois, important sur le plan politique, surtout en ce moment - nous sommes aussi à la veille d'un référendum important, nous savons tous duquel il s'agit -, c'est une valeur sur le plan politique que nous ne devons pas gâcher.
Comme faire pour ne pas la gâcher ? Vous avez eu des mots très justes à ce sujet, Monsieur le Commissaire, et je vous soutiens pleinement. Nous ne pouvons pas transformer cet instrument, qui est né pour répondre aux situations d'urgence, en un instrument rigide, qui ne soit pas élastique dans son utilisation, qui ne soit pas flexible, c'est-à-dire en un instrument qui devienne peu utilisé ou coure même le risque de ne pas l'être du tout, précisément en raison de la trop grande complexité des dispositions auxquelles nous le soumettons. Nous devons maintenir sur cet instrument une certaine élasticité, et je vois que vous en êtes parfaitement conscient, mais - et c'est le dernier passage que je veux soumettre à votre attention, même si, malheureusement, vous ne m'écoutez pas - je crois aussi que nous devons le considérer seulement comme un premier pas.
Chers collègues, aucun d'entre nous ne souhaite que des expériences de ce type se répètent, mais nous sommes aussi obligés d'être réalistes : d'ici peu, nous serons vingt-cinq États membres et les changements climatiques sont ceux que nous voyons ; statistiquement, il est réaliste de penser que, hélas, ces drames se reproduiront.
Alors, face à une éventualité tragique, dont je crains qu'elle ne se répète, je ne crois pas qu'un milliard d'euros soit suffisant. Tentons d'étudier d'autres hypothèses pour le futur, Monsieur le Commissaire, peut-être pour le budget 2004. Je vous en suggère une seule, et je voudrais aussi avoir votre avis : pourquoi ne pas bloquer une part des actifs résiduels, qui sont tellement importants à la fin de chacun de nos budgets et que nous ne savons pas comment dépenser, pourquoi ne pas en utiliser un pourcentage fixe et le destiner à ce fonds ? C'est un sujet de réflexion que je vous invite à méditer."@fr6
"Mr President, Commissioner, many Members have already stressed the value of the solidarity – and this fund is called the ‘Solidarity Fund’ – which is implied in and is the corner stone, the heart of the measure on which we are about to vote. We are building a Europe of solidarity.
I would, however, like to highlight another value which I believe is absolutely central to this initiative – and we have all supported it and contributed to its timely achievement
and that is the political benefit to be gained from it. I feel, Commissioner, that there have been very few situations or events in which many, very many of our fellow citizens have for the first time felt that Europe is genuinely close to them, that it is truly an elder brother ready to run to their aid when they are in difficulties. We must never forget that, in some cases, the only experience many of our fellow citizens have had of the European institutions is of a set of rules and regulations, bans and directives. I believe there is a political benefit to be gained from showing them the friendly side of Europe, as we are doing in this case, particularly at times such as this – and we are approaching a major referendum now, we all know the details – a political benefit which we must not allow to go to waste.
How are we to avoid wasting it? Commissioner, you put it very well and I fully agree with you. We cannot make this instrument, which was designed to respond to emergencies, rigid, unadaptable or inflexible, in other words an instrument which becomes ineffective or which is even in danger of not being used precisely because the rules to which we are linking it are too complex. We must maintain a certain flexibility in this matter and I can see that you are quite aware of this but – and this is the last point to which I would like to draw your attention, even though, I regret, you are not listening to me – I also feel that we must view this merely as an initial step.
Ladies and gentlemen, nobody here wants to see events such as these repeated, but we have a responsibility to be realistic. Soon, there will be 25 Member States, and it is quite clear that the climate is changing. I am afraid that, statistically, it is realistic to expect more such tragedies to occur.
Therefore, in the face of tragic events which, I am afraid, will be repeated, I do not feel that EUR 1 billion will suffice. We must endeavour to explore further possibilities for the future, Commissioner, for the 2004 budget, if possible. I will only make one suggestion at a time, and I would like to hear your opinion too. Why do we not set aside part of our leftover funds – for there is always so much money left at the end of each budget which we do not know how to spend – why do we not use a set amount for this fund? I invite you to reflect on the matter."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, veel collega’s hebben er reeds op gewezen dat dit fonds een uiting is van solidariteit, en dus niet voor niets Solidariteitsfonds heet. Een solidair Europa: daar gaat het om bij de instelling van dit fond waarover wij binnenkort zullen stemmen.
Ik wil echter ook wijzen op een andere, mijns inziens cruciale waarde van dit initiatief - waar wij allen naar uitzagen en dat dankzij ook onze medewerking zo snel tot stand kon komen - namelijk op de politieke waarde hiervan. Ik geloof, mijnheer de commissaris, dat zich zelden situaties en gebeurtenissen hebben voorgedaan waarin zoveel medeburgers voor het eerst hebben gevoeld dat Europa dicht bij hen stond en als een grote broer bereid was hen snel te hulp te schieten in hun moeilijkheden. Laten wij niet vergeten dat voor de meeste medeburgers de Europese instellingen niet meer zijn dan regels en wetgevingen, verboden en richtlijnen. Het feit dat wij hen nu Europa kunnen laten zien als een vriend is mijns inziens van grote politieke waarde, zeer zeker nu een belangrijk referendum op til is - wij weten allen over welk referendum ik spreek. Wij moeten ervoor zorgen dat deze politieke waarde niet verloren gaat.
Hoe kunnen wij daarvoor zorgen? Mijnheer de commissaris, u hebt dat op uitstekende wijze onder woorden gebracht en ik ben het roerend met u eens. Wij moeten oppassen dat dit instrument niet wordt veranderd. Dit is een instrument om op te treden in geval van nood. Daarom moeten wij voorkomen dat dit een star mechanisme wordt en het gebruik daarvan weinig soepel is. Als wij de voorschriften daarvoor te ingewikkeld maken, kunnen wij het niet op soepele wijze inzetten en dan lopen wij het risico dat het nooit wordt ingezet. Wij moeten hoe dan ook flexibiliteit waarborgen, en ik heb vastgesteld dat u zich daar ook ten volle van bewust bent. Ook moeten wij dit beschouwen - en dit is het laatste punt waarop ik u wilde attenderen, alhoewel ik zie dat u niet naar mij luistert - als een eerste stap, en meer niet.
Collega’s, iedereen zou willen dat deze rampen de laatste waren, maar helaas moeten wij realistisch zijn. Binnenkort zijn wij met vijfentwintig lidstaten. Iedereen weet dat het klimaat verandert en het daarom statistisch gezien realistisch is ervan uit te gaan dat dergelijke rampen zich opnieuw zullen voordoen.
Omdat herhaling hiervan, hoe betreurenswaardig ook, waarschijnlijk is, is mijns inziens een miljard euro niet voldoende. Laten wij, mijnheer de commissaris, voor de toekomst andere mogelijkheden bestuderen. Ik denk bijvoorbeeld aan de begroting 2004. Ik zal zo voor de vuist weg een suggestie doen, en daarover wil ik graag uw mening: waarom spreken wij niet af een bepaald percentage van het begrotingsoverschot - aan het eind van elk begrotingsjaar hebben wij immers altijd een flink overschot en weten wij niet wat daarmee aan te vangen - opzij te zetten voor het Solidariteitsfonds? Ik vraag u daar over na te denken."@nl2
"Senhor Presidente, Senhor Comissário, muitos colegas salientaram já o valor da solidariedade – aliás este Fundo chama-se "Fundo de Solidariedade" –, que com esta medida, que estamos prestes a aprovar, poderemos prestar e que é o âmago, o coração da mesma. Estamos a criar uma Europa solidária.
No entanto, gostaria de salientar um outro valor que, creio, é absolutamente central para esta iniciativa que tão oportunamente todos quisemos e ajudámos a concretizar. Trata-se do valor político desta iniciativa. Creio, Senhor Comissário, que raramente assistimos a situações e acontecimentos em que muitos, muitíssimos, concidadãos nossos tenham, por uma vez, sentido a Europa verdadeiramente próxima de si, como um verdadeiro irmão mais velho, pronto a ajudar com celeridade em caso de dificuldade. Não esqueçamos nunca que, nalguns casos, os nossos concidadãos vêem as Instituições Europeias apenas como um conjunto de normas e de regulamentos, de proibições e directivas. Poder oferecer-lhes, como neste caso, o rosto amigo da União, creio, sobretudo nestes momentos, terá um valor político – e estamos agora em vésperas de um importante referendo, de que todos conhecemos os pormenores –, um valor político que não deveremos desperdiçar.
Como fazer para que isso não aconteça? Senhor Comissário, o senhor disse-o com toda a pertinência, e eu apoio-o nesta matéria. Não podemos transformar este instrumento, que nasceu para dar resposta às situações de emergência, num instrumento rígido, inadaptável e inflexível; por outras palavras, num instrumento que se torne, ou corra o risco de se tornar, inutilizável, devido à própria complexidade das normas a que o vinculamos. Deveremos manter, a este respeito, uma certa elasticidade, e vejo que o senhor está plenamente consciente disso. Porém – e é o último aspecto que quero levar à sua atenção, ainda que o senhor, lamento-o, não esteja a ouvir-me – creio que deveremos também considerar este instrumento apenas como um primeiro passo.
Caros colegas, nenhum de nós quer que acontecimentos como estes se repitam, mas temos a obrigação de ser realistas: Em breve seremos vinte e cinco Estados-Membros, e é bastante evidente que o clima está a mudar. Receio que, estatisticamente, seja realista esperar que estas tragédias se repitam.
Por conseguinte, face a acontecimentos trágicos que, receio, se repetirão, não creio que mil milhões de euros sejam suficientes. Tentemos de explorar, para o futuro, Senhor Comissário, outras hipóteses, se possível no orçamento para 2004. Pela minha parte, gostaria apenas de apresentar uma sugestão e de conhecer também a sua opinião: por que não reservar uma parte dos fundos não utilizados – visto que sobra tanto dinheiro, no final de cada exercício, que não sabemos como gastar -, por que não afectar uma percentagem fixa a este fundo? Convido-o a reflectir sobre esta questão."@pt11
"Herr talman, herr kommissionär! Många av mina kolleger har redan understrukit värdet av solidariteten – för övrigt kallas denna fond för ”Solidaritetsfonden”. Och av den resolution som vi skall rösta om kan man sluta sig till att solidariteten är själva grundbulten, hjärtat i resolutionen: ett solidariskt Europa.
Jag skulle emellertid vilja understryka ett annat värde som jag tror är absolut centralt för detta initiativ, ett initiativ som vi alla har önskat och samarbetat för att förverkliga, och det är dess politiska värde. Jag tror, herr kommissionär, att vi sällan har fått vara med om situationer och händelser där många, väldigt många av våra landsmän för första gången har känt att Europa verkligen har varit nära, verkligen en storebror som är beredd att snabbt hjälp till i svårigheter. Vi får aldrig glömma bort att många av våra landsmän endast upplever de europeiska institutionerna som en samling lagar och förordningar, förbud och direktiv. Att som i det här fallet kunna visa dem ett vänligt ansikte av Europa tror jag kommer att få ett politiskt värde, ett politiskt värde som inte får förslösas, framför allt inte i detta ögonblick – vi står just på tröskeln till en folkomröstning som är mycket viktig, vi vet alla vilken.
Hur skall vi göra för att inte slösa bort det? Herr kommissionär, ni har uttryckt det mycket bra och jag stöder er fullt ut i detta. Vi får inte göra om detta instrument som har fötts för att bemöta nödsituationer, till ett fyrkantigt instrument, ett instrument som är oelastiskt när det skall utnyttjas, som inte är flexibelt, dvs. ett instrument som löper risken att faktiskt inte bli utnyttjat, just på grund av att de regler som omgärdar det är så komplicerade. Vi måste bibehålla en viss elasticitet i det här sammanhanget, och jag ser att ni är fullt medveten om detta, men – och detta är det sista jag vill påpeka för er, även om ni dessvärre inte lyssnar på mig – jag tror även att vi måste betrakta detta som bara ett första steg.
Ärade kolleger! Ingen av oss hoppas att erfarenheter av denna typ skall upprepas, men vi är även skyldiga att vara realister: snart är vi 25 medlemsstater och klimatförändringarna kan alla se med sina egna ögon; rent statistiskt är det dessvärre realistiskt att föreställa sig att dessa dramatiska händelser kommer att upprepas.
Ställda inför denna tragiska möjlighet, som jag emellertid fruktar kommer att infrias, så tror jag inte att en miljard euro räcker. Låt oss, herr kommissionär, undersöka andra hypoteser inför framtiden, kanske inför budgeten 2004. Jag tänker helt spontant föreslå en, och jag skulle vilja ha er åsikt om den: varför inte binda en del av de aktiva överskott som är så omfattande i slutet av varje budgetperiod och som vi inte vet hur vi skall göra av med, varför inte avsätta en fast andel av de överskotten till denna fond? Detta är en fråga som jag vill uppmana er att fundera på."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples