Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-09-Speech-3-112"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021009.8.3-112"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Madame la Présidente, soutenir le président Laurent Gbagbo, c'est, mes chers collègues, une évidence. Une évidence à l'égard d'un homme politique dont la prison, l'exil et les souffrances ont rythmé pendant trente ans le combat pour ses idées. En deux années il a redonné à la Côte-d'Ivoire un minimum d'État de droit, redressé le système éducatif, gagné la confiance des institutions internationales et surtout assuré les conditions de la réconciliation nationale en formant un gouvernement composé de tous les partis d'opposition, le RDR y est entré - ma chère collègue Thors - en août 2002. Notre Parlement, en l'invitant à Strasbourg en novembre 2001 - Nicole Fontaine l'avait fait - avait voulu saluer le travail accompli par ce professeur humaniste à la tête de son pays. Nous devons l'aider parce qu'il est le symbole de la légalité républicaine, parce qu'il est le symbole de l'alternance politique dans une Afrique qui en a bien besoin, parce qu'il est le symbole de l'ancrage de l'Afrique dans la démocratie moderne. Alors mes chers collègues, un cessez-le-feu s'impose mais à condition que les rebelles déposent les armes. Aucun président constitutionnellement élu ne peut négocier avec des rebelles en armes occupant 40 % de son pays. L'Union européenne devra participer à l'effort de reconstruction générale du pays : développement de l'État de droit, programme de logements sociaux pour les plus démunis, réorganisation de l'armée ivoirienne.
Mes chers collègues, si la Côte-d'Ivoire se brise, toute l'Afrique de l'Ouest sera déstabilisée durablement et basculera avec des risques terribles d'affrontements ethniques et religieux. Il nous faut donc, dans le cadre d'une diplomatie active, une mission parlementaire, ce à quoi nous allons nous employer, Madame la Présidente, dès demain. Il faut que cette mission parlementaire, comme l'a souhaité le commissaire Barnier avec justesse et pertinence, puisse arriver dans les trois jours à Abidjan et qu'elle tâche, sur la base de la résolution que nous allons voter demain, de jouer un rôle et de faire jouer un rôle à notre Parlement. Car, arriver après la crise ne sert à rien. Nous avons une responsabilité essentielle à l'égard de ce pays, de son président, du peuple ivoirien. Ils ont besoin de notre solidarité, Madame la Présidente, dans la terrible épreuve qui leur est imposée, et le Parlement européen doit donc répondre présent et fermement présent."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Fru formand, mine damer og herrer, det er klart, at vi skal støtte præsident Laurent Gbagbo. Det er klart, eftersom det drejer sig om en politiker, hvis fængselsophold, eksil og lidelser i 30 år har præget hans kamp for sine idéer. I løbet af to år har han givet Côte d'Ivoire et minimum af en retsstat, genopbygget uddannelsessystemet, vundet de internationale institutioners tillid og ikke mindst skabt forudsætningerne for en national forsoning ved at stifte en regering, der består af alle oppositionspartierne, og som RDR blev en del af i august 2002, kære fru Thors. Ved invitere ham til Strasbourg i november 2001 - sådan som Nicole Fontaine gjorde - ønskede Parlamentet at give udtryk for sin anerkendelse af det arbejde, som denne humanistiske professor og statschef har udført. Vi skal støtte ham, fordi han er et symbol på republikkens legalitet, fordi han er et symbol på det politiske generationsskifte i et Afrika, som har hårdt brug for dette, og fordi han er et symbol på Afrikas forankring i et moderne demokrati. Derfor er det nødvendigt med en våbenstilstand, mine damer og herrer, men på betingelse af, at oprørerne nedlægger deres våben. Ingen præsident, som er valgt efter forfatningens bestemmelser, kan forhandle med væbnede oprører, der har besat 40% af hans land. EU skal deltage i bestræbelserne på at foretage en generel genopbygning af landet, nemlig en udvikling af retsstaten, sociale boligprogrammer til de dårligst stillede og en omlægning af den ivorianske hær.
Mine damer og herrer, hvis Côte d'Ivoire splittes, vil hele Vestafrika blive præget af vedvarende ustabilitet og få en forfærdelig risiko for etniske og religiøse uroligheder. Derfor har vi brug for en delegation fra Europa-Parlamentet, som gør en aktiv diplomatisk indsats, og det vil vi arbejde på allerede fra i morgen, fru formand. Denne delegation fra Europa-Parlamentet skal - sådan som kommissær Barnier med rette gav udtryk for ønsket om - kunne nå frem til Abidjan i løbet af tre dage og ud fra den beslutning, som vi vedtager i morgen, spille en vigtig rolle og give Parlamentet en vigtig rolle. Det nytter nemlig ikke noget, at delegationen først ankommer, når krisen er forbi. Vi har et væsentligt ansvar over for landet, over for dets præsident og over for det ivorianske folk. Fru formand, de har brug for vores solidaritet under disse forfærdelige prøvelser, og derfor må der ikke være nogen tvivl om Europa-Parlamentets tilstedeværelse."@da1
"Frau Präsidentin, die Unterstützung für Präsident Laurent Gbagbo ist eine Selbstverständlichkeit. Eine Selbstverständlichkeit gegenüber einem Politiker, der dreißig Jahre lang für seine Ideen gekämpft und dafür Gefängnis, Exil und Leiden in Kauf genommen hat. Innerhalb von zwei Jahren hat er dem Land Côte d'Ivoire ein Minimum an Rechtsstaatlichkeit zurückgegeben, das Bildungswesen wieder aufgebaut, das Vertrauen der internationalen Institutionen errungen und vor allem die Voraussetzungen für die nationale Aussöhnung geschaffen, indem er eine Regierung bildete, der alle Oppositionsparteien angehören – die RDR ist ihr im August 2002 beigetreten, werte Kollegin Thors. Unser Parlament hatte ihn – in Person von Nicole Fontaine – im November 2001 nach Straßburg eingeladen, um das Wirken dieses humanistisch gesinnten Professors an der Spitze seines Landes zu würdigen. Wir müssen ihn unterstützen, denn er ist das Symbol der republikanischen Legalität, das Symbol des politischen Wechsels in einem Afrika, das diesen Wechsel braucht, das Symbol der Verankerung Afrikas in der modernen Demokratie. Ein Waffenstillstand ist also dringend erforderlich, aber unter der Bedingung, dass die Rebellen die Waffen niederlegen. Kein verfassungsmäßig gewählter Präsident kann mit bewaffneten Rebellen verhandeln, die 40 % seines Landes besetzt halten. Die Europäische Union muss ihren Beitrag zu den Bemühungen um den allgemeinen Wiederaufbau des Landes leisten: zur Entwicklung des Rechtsstaats, zum Sozialwohnungsprogramm für die Ärmsten, zur Umstrukturierung der ivorischen Armee.
Wenn Côte d'Ivoire auseinander bricht, bedeutet das, dass ganz Westafrika auf Dauer destabilisiert wird und ins Chaos stürzt, was schreckliche Risiken ethnischer und religiöser Konflikte mit sich bringen wird. Wir müssen also im Rahmen einer aktiven Diplomatie eine parlamentarische Mission entsenden, was wir gleich morgen in Angriff nehmen werden. Diese parlamentarische Mission muss, wie Kommissar Barnier zu Recht vorschlug, innerhalb von drei Tagen nach Abidjan reisen und versuchen, auf der Grundlage der Entschließung, die wir morgen verabschieden werden, sich einzubringen und das auch unserem Parlament zu ermöglichen. Denn nach der Krise anzukommen, ist zu nichts nütze. Wir tragen eine wesentliche Verantwortung gegenüber diesem Land, seinem Präsidenten, dem ivorischen Volk. Sie brauchen unsere Solidarität in der schrecklichen Prüfung, die ihnen auferlegt ist; daher muss das Europäische Parlament entschieden Präsenz zeigen."@de7
"Κυρία Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, είναι φυσιολογικό να υποστηρίζουμε τον πρόεδρο Laurent Gbagbo. Είναι φυσιολογικό να υποστηρίζουμε έναν πολιτικό, το οποίου ο ιδεολογικός αγώνας εδώ και τριάντα χρόνια έχει σημαδευτεί από φυλακίσεις, εξορία και κακουχίες. Μέσα σε δύο χρόνια, ο πρόεδρος Gbagbo αποκατέστησε στην Ακτή του Ελεφαντοστού ένα ελάχιστο δείγμα κράτους δικαίου, αναζωογόνησε το εκπαιδευτικό σύστημα, κέρδισε την εμπιστοσύνη των διεθνών θεσμών, κυρίως όμως εξασφάλισε τις προϋποθέσεις για εθνική συμφιλίωση, με τη συγκρότηση μιας κυβέρνησης η οποία αποτελείται από όλα τα κόμματα της αντιπολίτευσης. Θα ήθελα να επισημάνω στην κ. Thors ότι ο Δημοκρατικός Συναγερμός προσχώρησε σε αυτήν την κυβέρνηση τον Αύγουστο του 2002. Το Κοινοβούλιό μας, προσκαλώντας τον κ. Gbagbo στο Στρασβούργο τον Νοέμβριο του 2001 – με πρωτοβουλία της κ. Nicole Fontaine – θέλησε να αναγνωρίσει το έργο που είχε επιτελέσει αυτός ο ανθρωπιστής καθηγητής και ηγέτης. Πρέπει να του προσφέρουμε τη βοήθειά μας, διότι ο άνθρωπος αυτός αποτελεί σύμβολο της δημοκρατικής νομιμότητας, σύμβολο της πολιτικής αλλαγής που τόσο χρειάζεται η Αφρική, σύμβολο της εδραίωσης της σύγχρονης δημοκρατίας στην Αφρική. Συνεπώς, κυρίες και κύριοι, η κατάπαυση του πυρός είναι απαραίτητη, υπό τον όρο όμως ότι οι αντάρτες θα καταθέσουν τα όπλα. Κανένας πρόεδρος που έχει εκλεγεί με συνταγματικές διαδικασίες δεν μπορεί να διαπραγματεύεται με ένοπλους αντάρτες, οι οποίοι έχουν καταλάβει το 40% της χώρας του. Η Ευρωπαϊκή Ένωση πρέπει να συμμετάσχει στην προσπάθεια γενικής ανασυγκρότησης της χώρας, η οποία θα περιλαμβάνει την ανάπτυξη του κράτους δικαίου, τη δημιουργία εθνικού προγράμματος στέγασης για τους φτωχούς, καθώς και την αναδιοργάνωση του στρατού της Ακτής του Ελεφαντοστού.
Αγαπητοί συνάδελφοι, ο ενδεχόμενος κατακερματισμός της Ακτής του Ελεφαντοστού θα προκαλέσει διαρκή αποσταθεροποίηση σε ολόκληρη τη Δυτική Αφρική και θα την βυθίσει στο χάος. Επιπλέον, θα προκαλέσει σημαντικό κίνδυνο εθνικών και θρησκευτικών συγκρούσεων. Ως εκ τούτου, στο πλαίσιο μιας δραστήριας διπλωματικής προσπάθειας, πρέπει να μεταβεί στην περιοχή μια κοινοβουλευτική αποστολή, πράγμα με το οποίο θα ασχοληθούμε ήδη από αύριο, κυρία Πρόεδρε. Αυτή η κοινοβουλευτική αποστολή, σύμφωνα με τη σαφή και ορθή επιθυμία που διατύπωσε ο Επίτροπος Barnier, θα πρέπει να μπορέσει να μεταβεί στο Αμπιτζάν μέσα σε τρεις ημέρες και, βάσει του ψηφίσματος που θα εγκρίνουμε αύριο, να προσπαθήσει να διαδραματίσει κάποιον ρόλο στην περιοχή, εξ ονόματος ολόκληρου του Κοινοβουλίου μας. Δεν είναι σωστό να μεταβούμε στην Ακτή του Ελεφαντοστού όταν η κρίση θα έχει πλέον περάσει. Έχουμε σημαντική ευθύνη απέναντι σε αυτήν τη χώρα, απέναντι στον πρόεδρό της και απέναντι στον λαό της. Χρειάζονται την αλληλεγγύη μας, κυρία Πρόεδρε, σε αυτήν την τρομερή δοκιμασία που υφίστανται. Το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο πρέπει, λοιπόν, να δώσει αποφασιστικό παρών."@el8
"Madam President, supporting President Laurent Gbagbo is, ladies and gentlemen, natural. It is natural to support a politician for whom prison, exile and suffering have marked the thirty-year long struggle for his ideas. In two years, he has restored to Côte d’Ivoire a minimum rule of law, revitalised the education system, gained the trust of the international institutions and above all, provided conditions for national reconciliation by forming a government made up of all the opposition parties, and I would point out to Mrs Thors that the RDR
party entered the government in August 2002. Parliament invited President Gbagbo to Strasbourg in November 2001 – Nicole Fontaine invited him – and, in doing so, wanted to acknowledge the work carried out by this humanist professor and leader. We must help him because he symbolises republican legality, because he symbolises political change in an Africa that is greatly in need of it, because he is the symbol that Africa is anchored in a modern democracy. Therefore, ladies and gentlemen, a ceasefire is needed, but on the condition that the rebels surrender their weapons. No constitutionally elected president can negotiate with armed rebels that occupy 40% of his country. The European Union must help in the general reconstruction of the country, which will involve the development of the rule of law, a programme of social housing for the most deprived, and the reorganisation of the Côte d’Ivoire army.
Ladies and gentlemen, if Côte d’Ivoire falters, the whole of West Africa will be permanently destabilised, it will be plunged into chaos, and there will be terrible risks of ethnic and religious clashes. We must therefore, as part of an active diplomatic effort, send a parliamentary mission, and this is what we shall begin working on, Madam President, as of tomorrow. As Commissioner Barnier wished, quite rightly and quite appropriately, this parliamentary mission must be able to arrive within three days in Abidjan and it must strive, on the basis of the resolution that we shall vote upon tomorrow, to play a role and provide Parliament with a role to play. It is no good arriving when the crisis is over. We have an essential responsibility towards this country, its president and the people of Côte d’Ivoire. They need our solidarity, Madam President, in the terrible ordeal they are going through, and the European Parliament must therefore have a presence and its presence must be firm."@en3
"Señora Presidenta, apoyar al Presidente Laurent Gbagbo es, queridos colegas, algo natural. Es natural apoyar a un político cuyos treinta años de lucha por sus ideas han estado marcados por la cárcel, el exilio y el sufrimiento. En dos años, ha restablecido una mínima legalidad en Côte d’Ivoire, ha revitalizado el sistema educativo, se ha ganado la confianza de las instituciones internacionales y, sobre todo, ha puesto las condiciones para lograr una reconciliación nacional, mediante la constitución de un gobierno integrado por todos los partidos de la oposición, y quisiera recordarle a la Sra. Thors que el RDR entró en el Gobierno en agosto de 2002. El Parlamento –a través de Nicole Fontaine– invitó al Presidente Gbagbo a Estrasburgo en noviembre de 2001 y, con este gesto, quiso reconocer la labor realizada por este profesor humanista que dirige las riendas de su país. Tenemos que ayudarle porque simboliza la legalidad republicana, porque simboliza el cambio político en un continente que lo necesita muchísimo, y porque es el símbolo de que África se apoya en la democracia moderna. Por esto, Señorías, es necesario un alto el fuego, pero con la condición de que los rebeldes entreguen sus armas. Ningún presidente constitucionalmente elegido puede negociar con unos rebeldes armados que ocupan el 40% de su país. La Unión Europea debe contribuir a la reconstrucción general del país, incluyendo la aplicación del Estado de derecho, la puesta en práctica de un programa de viviendas sociales para los más necesitados y la reorganización del ejército de Côte d’Ivoire.
Señorías, si Côte d’Ivoire sucumbe, toda el África occidental quedará desestabilizada de manera permanente, se hundirá en el caos, y el riesgo de enfrentamientos étnicos y religiosos será enorme. Por consiguiente, debemos enviar una misión parlamentaria, como parte de un esfuerzo diplomático activo, y a ello vamos a dedicar nuestros esfuerzos desde mañana mismo, señora Presidenta. Conforme a los deseos, muy justificados y apropiados, del señor Comisario Barnier, es necesario que esta misión parlamentaria llegue a Abiyán dentro de tres días y que, sobre la base de la resolución que vamos a votar mañana, trate de desempeñar su papel y de hacer que el Parlamento desempeñe el suyo. No serviría de nada llegar cuando haya pasado la crisis. Tenemos una gran responsabilidad con este país, con su Presidente y con el pueblo de Côte d’Ivoire. Necesitan nuestra solidaridad, señora Presidenta, en la dura prueba por la que están pasando, y el Parlamento Europeo, por tanto, debe estar presente allí de manera inequívoca."@es12
"Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, presidentti Laurent Gbagbon tukeminen on luonnollista. On luonnollista tukea poliitikkoa, jonka 30 vuotta kestänyttä taistelua ideologiansa puolesta ovat leimanneet vankeus, maanpako ja kärsimykset. Kahdessa vuodessa hän on palauttanut Norsunluurannikolle jonkinlaisen oikeusjärjestyksen, elvyttänyt koulutusjärjestelmää, saanut kansainvälisten organisaatioiden luottamuksen ja ennen kaikkea huolehtinut edellytyksistä kansallisen sovittelun aikaansaamiseksi muodostamalla hallituksensa kaikkien oppositiopuolueiden edustajista. Haluankin korostaa Thorsille, että RDR-puolue
pääsi hallitukseen elokuussa 2002. Parlamentti – Nicole Fontaine – kutsui presidentti Gbagbon Strasbourgiin marraskuussa 2001 ja halusi näin tehdessään antaa tunnustusta tämän humanististen aineiden professorin ja johtajan työlle. Meidän on autettava häntä, sillä hän symboloi tasavallan laillisuuden poliittista muutosta Afrikassa, joka todella kaipaa muutosta, koska hän symboloi Afrikan kiinnittymistä nykyaikaiseen demokratiaan. Arvoisat kollegat, tulitaukoa tarvitaan, mutta sen on tapahduttava sillä ehdolla, että kapinalliset luovuttavat aseensa. Perustuslaillisesti valittu presidentti ei voi neuvotella aseistautuneiden kapinallisten kanssa, jotka ovat vallanneet 40 prosenttia maasta. Euroopan unionin on autettava maan yleisessä jälleenrakentamisessa, johon liittyy myös oikeusjärjestyksen kehittäminen, sosiaalinen asutusohjelma kaikkein kurjimmissa oloissa eläville ja Norsunluurannikon armeijan uudelleenorganisointi.
Arvoisat kollegat, jos Norsunluurannikko järkkyy, koko Länsi-Afrikan vakaus vaarantuu pysyvästi, se ajautuu kaaokseen ja etnisten tai uskonnollisten selkkausten vaara on suuri. Meidän on tämän vuoksi osana diplomaattisia pyrkimyksiämme lähetettävä paikalle parlamentaarinen valtuuskunta, ja alamme tehdä töitä tämän eteen, arvoisa puhemies, huomisesta alkaen. Kuten komission jäsen Barnier perustellusti ja asianmukaisesti toivoi, valtuuskunnan olisi saavuttava Abidjaniin kolmen päivän kuluessa, ja sen on pyrittävä sen päätöslauselman perusteella, josta huomenna äänestämme, toimimaan aktiivisesti ja tarjoamaan parlamentille apunsa. Paikalle saapumisesta ei ole hyötyä kriisin päätyttyä. Meillä on vastuumme tätä valtiota, sen presidenttiä ja Norsunluurannikon kansaa kohtaan. Arvoisa puhemies, he tarvitsevat nyt solidaarisuuttamme näissä kauheissa koettelemuksissaan ja Euroopan parlamentin on oltava vakaasti läsnä."@fi5
"Signora Presidente, onorevoli colleghi, sostenere il Presidente Laurent Gbagbo è naturale. E’ naturale nei confronti di un uomo politico che per trent’anni ha lottato per le sue idee pagando con la prigione, l’esilio, le sofferenze. In due anni ha ridato alla Costa d’Avorio un minimo di Stato di diritto, ripristinato il sistema educativo, ottenuto la fiducia delle istituzioni internazionali e soprattutto creato le condizioni per la riconciliazione nazionale formando un governo composto da tutti i partiti dell’opposizione; la coalizione dei repubblicani è entrata a farne parte nell’agosto 2002, onorevole Thors. Il Parlamento, invitando il Presidente Gbagbo a Strasburgo nel novembre 2001 – per decisione di Nicole Fontaine – aveva voluto esprimere apprezzamento per l’opera svolta da questo professore umanista alla guida del suo paese. Dobbiamo aiutarlo perché è il simbolo della legalità repubblicana, dell’alternanza politica in un’Africa che ne ha molto bisogno, e dell’ancoramento dell’Africa alla democrazia moderna. Pertanto, onorevoli colleghi, è necessario un cessate il fuoco, a condizione però che i ribelli depongano le armi. Nessun Presidente eletto in modo costituzionale può negoziare con ribelli armati che occupano il 40 per cento del paese. L’Unione europea dovrà partecipare allo sforzo di ricostruzione generale del paese che comprende lo sviluppo dello Stato di diritto, un programma di edilizia sociale per i meno abbienti e la riorganizzazione dell’esercito ivoriano.
Onorevoli colleghi, se la Costa d’Avorio si sgretola, tutta l’Africa occidentale verrà destabilizzata in modo permanente e vacillerà con rischi terribili di scontri etnici e religiosi. Pertanto, nell’ambito di una diplomazia attiva, dobbiamo inviare una missione parlamentare, iniziativa per la quale ci adopereremo, signora Presidente, fin da domani. E’ necessario che questa missione parlamentare, come ha auspicato il Commissario Barnier con precisione e pertinenza, possa arrivare entro tre giorni ad Abidjan e che cerchi, sulla base della risoluzione che voteremo domani, di agire attivamente e di far sì che il Parlamento abbia un ruolo effettivo. Arrivare a crisi finita infatti non serve a niente. Abbiamo una responsabilità essenziale nei confronti di questo paese, del suo Presidente, del popolo ivoriano. La gente della Costa d’Avorio ha bisogno della nostra solidarietà, signora Presidente, nella terribile prova che sta attraversando, e il Parlamento europeo deve pertanto rispondere con la sua presenza e con una posizione decisa."@it9
"Madam President, supporting President Laurent Gbagbo is, ladies and gentlemen, natural. It is natural to support a politician for whom prison, exile and suffering have marked the thirty-year long struggle for his ideas. In two years, he has restored to Côte d’Ivoire a minimum rule of law, revitalised the education system, gained the trust of the international institutions and above all, provided conditions for national reconciliation by forming a government made up of all the opposition parties, and I would point out to Mrs Thors that the RDR
party entered the government in August 2002. Parliament invited President Gbagbo to Strasbourg in November 2001 – Nicole Fontaine invited him – and, in doing so, wanted to acknowledge the work carried out by this humanist professor and leader. We must help him because he symbolises republican legality, because he symbolises political change in an Africa that is greatly in need of it, because he is the symbol that Africa is anchored in a modern democracy. Therefore, ladies and gentlemen, a ceasefire is needed, but on the condition that the rebels surrender their weapons. No constitutionally elected president can negotiate with armed rebels that occupy 40% of his country. The European Union must help in the general reconstruction of the country, which will involve the development of the rule of law, a programme of social housing for the most deprived, and the reorganisation of the Côte d’Ivoire army.
Ladies and gentlemen, if Côte d’Ivoire falters, the whole of West Africa will be permanently destabilised, it will be plunged into chaos, and there will be terrible risks of ethnic and religious clashes. We must therefore, as part of an active diplomatic effort, send a parliamentary mission, and this is what we shall begin working on, Madam President, as of tomorrow. As Commissioner Barnier wished, quite rightly and quite appropriately, this parliamentary mission must be able to arrive within three days in Abidjan and it must strive, on the basis of the resolution that we shall vote upon tomorrow, to play a role and provide Parliament with a role to play. It is no good arriving when the crisis is over. We have an essential responsibility towards this country, its president and the people of Côte d’Ivoire. They need our solidarity, Madam President, in the terrible ordeal they are going through, and the European Parliament must therefore have a presence and its presence must be firm."@lv10
"Mevrouw de Voorzitter, waarde collega’s, het behoeft geen betoog dat president Laurent Gbagbo onze steun verdient. Deze politicus heeft zich dertig jaar lang ingezet voor zijn ideeën. Hij is hiervoor gevangen gezet, verbannen en heeft vele ontberingen moeten doorstaan. In twee jaar tijd heeft hij in Ivoorkust een minimum van rechtsstatelijkheid opgebouwd. Hij heeft het onderwijsstelsel nieuw leven ingeblazen, het vertrouwen van de internationale instellingen gewonnen en met name de voorwaarden gecreëerd voor nationale verzoening door een regering te vormen waarin alle oppositiepartijen zitting hebben. Zo is de RDR, waarde collega Thors, in augustus 2002 in de regering opgenomen. Onze toenmalige Voorzitter van het Parlement, Nicole Fontaine, heeft deze humanistische hoogleraar in november 2001 in Straatsburg uitgenodigd om hem te feliciteren met het werk dat hij als staatsman heeft verricht. Wij moeten hem helpen want hij is het symbool van de republikeinse wettigheid en van de politieke verandering in een Afrika dat een dergelijke verandering hard nodig heeft. Hij is het symbool van de verankering van de moderne democratie in Afrika. Waarde collega’s, er moet een staakt-het-vuren komen, maar op voorwaarde dat de rebellen hun wapens neerleggen. Geen enkele grondwettelijk gekozen president kan onderhandelen met gewapende rebellen die 40 procent van zijn land bezetten. De Europese Unie moet helpen met de algemene wederopbouw van het land. Ik denk hierbij aan de ontwikkeling van de rechtsstaat, een programma voor sociale woningbouw ten behoeve van de allerarmsten en de reorganisatie van het Ivoriaanse leger.
Waarde collega’s, als Ivoorkust uiteenvalt zal heel West-Afrika voor lange tijd worden ontwricht met alle verschrikkelijke risico’s van etnische en religieuze botsingen van dien. Wij moeten derhalve in het kader van een actieve diplomatie een parlementaire missie naar het land sturen. Mevrouw de Voorzitter, hiertoe moeten direct morgen al de benodigde voorbereidingen worden getroffen. Overeenkomstig de wens van commissaris Barnier dient deze parlementaire missie binnen drie dagen aan te komen in Abidjan, alwaar ze op grond van de resolutie die hier morgen zal worden aangenomen in naam van ons Parlement een rol dient te spelen. Het heeft geen zin om na de crisis aan te komen. Wij hebben een zeer grote verantwoordelijkheid jegens Ivoorkust, zijn president en zijn volk. Ze hebben behoefte aan onze solidariteit, mevrouw de Voorzitter, zodat ze aan de verschrikkingen die hun zijn opgelegd het hoofd kunnen bieden. Het Parlement moet daarom laten zien dat het ter plekke daadwerkelijk zijn invloed laat gelden."@nl2
"Senhora Presidente, apoiar o Presidente Laurent Gbagbo é, caros colegas, uma evidência. Uma evidência relativamente a um homem político de que a prisão, o exílio e os sofrimentos ritmaram durante trinta anos o combate pelas suas ideias. Em dois anos conseguiu na Costa do Marfim um mínimo de Estado de direito, recuperou o sistema educativo, ganhou a confiança das instituições internacionais e sobretudo assegurou as condições da reconciliação nacional formando um governo composto de todos os partidos da oposição; o RDR entrou nele – cara colega Thors - em Agosto de 2002. O nosso Parlamento, ao convidá-lo para vir a Estrasburgo em Novembro de 2001 – fê-lo Nicole Fontaine – tinha querido saudar o trabalho desenvolvido por aquele professor humanista à cabeça do seu país. Devemos ajudá-lo porque ele é o símbolo da legalidade republicana, porque ele é o símbolo da alternância política numa África que tanta necessidade tem dela, porque ele é o símbolo da ligação da África à democracia moderna. Então, caros colegas, impõem-se um cessar-fogo, mas na condição de os rebeldes deporem as armas. Nenhum presidente constitucionalmente eleito pode negociar com rebeldes em armas que ocupam 40% do seu país. A União Europeia terá de participar no esforço de reconstrução geral do país: desenvolvimento do Estado de direito, programa de alojamentos sociais para os mais desfavorecidos, reorganização do exército da Costa do Marfim.
Caros colegas, se a Costa do Marfim se dividir, toda a África Ocidental ficará desestabilizada duradouramente e mergulhará no caos, com riscos terríveis de confrontos étnicos e religiosos. Assim, precisamos de enviar, no âmbito de uma diplomacia activa, de uma missão parlamentar, coisa a que vamos dedicar-nos já a partir de amanhã, Senhora Presidente. Essa missão parlamentar, como desejou o Senhor Comissário Barnier correcta e pertinentemente, tem de poder chegar o máximo dentro de três dias a Abidjan e de tentar, com base na resolução que votaremos amanhã, desempenhar um papel em nome do nosso Parlamento. Pois chegar após a crise não serve de nada. Possuímos uma responsabilidade essencial relativamente àquele país, ao seu Presidente, ao povo da Costa do Marfim. Eles precisam da nossa solidariedade, Senhora Presidente, na terrível prova que lhes é imposta, e o Parlamento Europeu tem de marcar uma presença firme."@pt11
"Fru talman! Att stödja Laurent Gbagbo, mina kära kolleger, är en självklarhet. En självklarhet gentemot en man som växelvis har suttit i fängelse, tvingats i exil och utstått lidande under 30 års kamp för sina idéer. På två år har han återgett Elfenbenskusten ett minimum av rättsstatsprinciper, återuppbyggt utbildningssystemet, vunnit förtroende från internationella institutioner och framför allt skapat villkor för nationell försoning genom att bilda en regering bestående av alla oppositionspartier – RDR kom in i regeringen i augusti 2002, min kära kollega Thors. Vårt parlament bjöd in honom till Strasbourg i november 2001 – det var Nicole Fontaine som gjorde det – för att hedra det arbete som denne humanistiske professor utfört i ledningen för sitt land. Vi måste hjälpa honom för att han är en symbol för den republikanska lagligheten, för att han är en symbol för politisk förändring i ett Afrika som behöver en sådan förändring, för att han är en symbol för Afrikas förankring i den moderna demokratin. Det krävs således ett eldupphöravtal, mina kära kolleger, men på villkoret att rebellerna lägger ner sina vapen. Ingen konstitutionellt vald president kan förhandla med väpnade rebeller som ockuperar 40 procent av hans land. Europeiska unionen måste delta i den allmänna återuppbyggnaden av landet: att utveckla rättsstaten och sociala bostadsprogram för de minst bemedlade samt omorganisera Elfenbenskustens armé.
Mina kära kolleger! Om det slår fel i Elfenbenskusten kommer hela Västafrika att bli varaktigt destabiliserat och omkullstjälpt, vilket skulle medföra oerhörda risker för etniska och religiösa sammandrabbningar. Vi måste således agera inom ramen för en aktiv diplomati och tillsätta en parlamentarisk delegation, vilket vi kommer att ägna oss åt redan i morgon, fru talman. En sådan parlamentarisk delegation bör kunna anlända till Abidjan inom tre dagar, en önskan som kommissionär Barnier framförde på ett träffande och lämpligt sätt. Med stöd av den resolution som vi kommer att rösta igenom i morgon bör denna delegation arbeta för att få en roll och för att parlamentet får en roll att spela i det här sammanhanget. Att komma när krisen är slut tjänar nämligen ingenting till. Vi har ett viktigt ansvar gentemot detta land, dess president och dess folk. De behöver vår solidaritet, fru talman, i den hemska prövning de nu tvingas genomgå, och Europaparlamentet bör därför svara med att närvara, och att göra det med beslutsamhet."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples