Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-09-Speech-3-109"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021009.8.3-109"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Madam President, it is slightly difficult to speak on this resolution because as yet it has not been translated and brought up to the office. I have to work on the basis of the French version and I just hope I get it right.
It is tragic that once again we find ourselves standing in this Chamber talking about yet another war in sub-Saharan Africa. It is absolutely right that we voice our displeasure at such an action having taken place. It is true to say that the election was disappointing and that we had hoped for better results. It reflected on the problems of Ivoirian birthright – as to whether you should be allowed to stand as a president if you were born in the country or if your parents were Ivoirian.
We should always remember, however, that everything concerning our relations with these developing countries is based on the Cotonou Accord. That, of course, gives us a basis for democracy, human rights and good governance. Quite honestly, good governance to me is almost more important than pure democracy because if you can get a stable country that is transparent in its doings then that is a big step.
Côte d'Ivoire is a huge country with enormous potential and is one of the lynchpins in West Africa. This was very much an internal power struggle. There are those who blame outside influences or rebel groups from other nations, but this was a pure power struggle within the nation itself. It was an issue of people wanting to take power simply as a domestic issue. The problem is much the same as that experienced by Nigeria in that there is a very strong Muslim presence in the north of the country, and a Christian one in the south. There is always a vying between these two groups. As it happens, the Muslims in the north tend to be the poorer of the two groups. The Commission should focus aid onto this area to benefit the Muslims who have not got the wealth of the south.
I was in Ghana two weekends ago when the ECOWAS meeting of the 14 West African states took place. They discussed the situation in the Côte d'Ivoire. There was real doom and gloom amongst the representatives and leaders of those countries. When things go wrong in a country of that size, it not only destabilises Côte d'Ivoire, it very much destabilises that whole region. Therefore I was delighted that at least the ECOWAS leaders had the foresight and sense to intervene in the situation in Côte d'Ivoire and send a delegation there in the hope that it could mediate between the two parties.
I sincerely hope that they are successful because there are problems arising in Nigeria where exactly the same situation exists. That country has a strong fundamentalist Muslim north and a Christian group in the south.
With the way the Commission is now moving towards regional policies, it is absolutely vital that we get these countries to understand that if they are going to be able to face global prospects as far as trade is concerned, they must pull together as a region. Therefore it is vitally important that they support each other.
The one disappointment was that NEPAD, the new African partnership on development, has not reacted more strongly in this situation. Written into that new agreement was a peer review. I had hoped that when a problem like this arose, the Heads of States in African countries in that organisation, which has been set up by Africans to look after Africa, would have immediately stepped in. But unfortunately, as with the Zimbabwean situation, they have not done so. If this organisation has not fallen at the first fence then it has certainly stumbled. I sincerely hope preparatory talks can take place as soon as possible because only around a table can we bring this conflict to an end without the death and destruction that usually happens.
All I can do is ask the Commission to press both parties to stop warring and come together for discussions."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Fru formand, det er ret vanskeligt at tale om dette beslutningsforslag, da det endnu ikke er oversat og omdelt. Jeg er nødt til holde mig til den franske version, og jeg håber, at jeg har forstået den rigtigt.
Det er tragisk, at vi endnu en gang i Parlamentet skal tale om endnu en krig i Afrika. Det er helt rigtigt, at vi giver udtryk for vores utilfredshed. Valget var en skuffelse, og vi havde håbet på bedre resultater. Valget afspejlede problemerne med fødselsret i Côte d'Ivoire - hvorvidt man har lov til at opstille som præsident, hvis man er født i landet, eller hvis ens forældre er fra Côte d'Ivoire.
Vi skal dog huske, at alt, hvad der berører vores forbindelser med disse udviklingslande, er baseret på Cotonou-aftalen, som er grundlaget for demokrati, menneskerettigheder og god forvaltningsskik. God forvaltningsskik er for mig næsten endnu vigtigere end demokrati, for det er et stort skridt, hvis man kan etablere et land, der er gennemsigtigt og stabilt.
Côte d'Ivoire er et enormt land med stort potentiale og et af de helt centrale lande i Vestafrika. Det drejer sig om en intern magtkamp. Nogle skyder skylden på eksterne indflydelser eller oprørsgrupper fra andre nationer, men det er en ren magtkamp i landet mellem personer, der ønsker at overtage magten internt. Problemet er stort set det samme som i Nigeria med mange muslimer i den nordlige del af landet og mange kristne i den sydlige del. Der er altid en kappestrid mellem de to grupper. Muslimerne i den nordlige del af landet er de fattigste af de to grupper. Kommissionen bør rette hjælpen mod muslimerne i den nordlige del af landet, der ikke har den rigdom, som findes i den sydlige del.
Jeg var i Ghana for to weekender siden til mødet med Det Økonomiske Fællesskab af Vestafrikanske Stater (ECOWAS), hvor 14 vestafrikanske lande deltog. De drøftede situtationen i Côte d'Ivoire. Der var en dommedagsstemning blandt repræsentanterne og regeringslederne i de pågældende lande. Når det begynder at gå skævt i et land af den størrelse, giver det ikke blot ustabilitet i Côte d'Ivoire, men også i hele regionen. Det glædede mig meget, at mindst én af regeringslederne var fremsynet nok til at gribe ind over for situationen i Côte d'Ivoire og sende en delegation i håbet om at kunne mægle mellem de to parter.
Jeg håber oprigtigt, at det lykkes, for der er ved at opstå problemer i Nigeria, som er i nøjagtig samme situation. Landet har en stærk fundamentalistisk muslimsk gruppe i den nordlige del og en kristen gruppe i den sydlige del.
Med Kommissionens skridt i forbindelse med regionalpolitik er det af afgørende betydning, at disse lande forstår, at handel på globalt plan kræver, at de samarbejder som region. Det er derfor meget vigtigt, at de støtter hinanden.
Den eneste skuffelse var, at Det Nye Partnerskab for Afrikas Udvikling (NEPAD) ikke reagerede kraftigere i forbindelse med denne situation. I den nye aftale var der fastsat krav om peer review. Jeg håbede, at statslederne i de afrikanske lande i den organisation, der er oprettet af afrikanerne til at overvåge Afrika, straks ville have grebet ind i en sådan situation. Men det har de - ligesom i Zimbabwe - desværre ikke gjort. Organisationen har været meget tæt på at svigte. Jeg håber, at der kan indledes drøftelser snarest. Det er den eneste måde, hvorpå vi kan løse denne konflikt, uden at det ender med den sædvanlige død og ødelæggelse.
Alt, hvad jeg kan gøre, er at opfordre Kommissionen til at lægge pres på begge parter for at få dem til at deltage i drøftelserne."@da1
"Frau Präsidentin! Es ist etwas schwierig, über diesen Entschließungsantrag zu sprechen, da er noch nicht übersetzt und den Büros zugeleitet wurde. Ich muss mich auf die französische Fassung stützen und hoffe nur, dass ich sie richtig verstehe.
Es ist schon traurig, dass wir wieder einmal in diesem Hause stehen, um über einen neuen Krieg im subsaharischen Afrika zu sprechen. Völlig richtig ist, dass wir unser Missfallen über die stattgefundenen Ereignisse zum Ausdruck bringen. Es ist richtig, wenn wir sagen, dass die Wahl enttäuschend war und dass wir uns einen besseren Ausgang erhofft hatten. Sie warf ein Licht auf die Probleme des ivorischen Geburtsrechts – nämlich auf die Frage, ob es nur erlaubt sein sollte, als Präsident zu kandidieren, wenn man im Land geboren wurde oder wenn die Eltern Ivorer sind.
Wir sollten jedoch stets bedenken, dass sich alles, was unsere Beziehungen zu diesen Entwicklungsländern angeht, auf das Cotonou-Abkommen stützt. Dies bietet uns natürlich eine Grundlage für Demokratie, Menschenrechte und verantwortliche Staatsführung. Ehrlich gesagt erscheint mir eine verantwortliche Staatsführung fast noch wichtiger als reine Demokratie, denn wenn man ein stabiles Land schafft, das in seinem Handeln transparent ist, dann ist das ein großer Schritt.
Die Republik Côte d’Ivoire ist ein großes Land mit einem gewaltigen Potenzial und stellt eine wichtige Stütze in Westafrika dar. Es handelte sich hierbei überwiegend um einen internen Machtkampf. Einige machen äußere Einflüsse oder Rebellengruppen anderer Staaten verantwortlich, doch hierbei ging es um einen reinen Machtkampf innerhalb des Landes selbst. Es waren hier Menschen am Werk, die vor einem rein innenpolitischen Hintergrund die Macht ergreifen wollten. Das Problem gleicht in hohem Maße den Erfahrungen, die Nigeria gemacht hat, wo es im Norden des Landes eine starke muslimische und im Süden eine starke christliche Präsenz gibt. Zwischen diesen beiden Volksgruppen gibt es immer ein Wetteifern. Nun sind die Muslime im Norden eher die ärmere dieser beiden Volksgruppen. Die Kommission sollte daher ihre Hilfe auf dieses Gebiet konzentrieren, um die Muslime zu unterstützen, die nicht über den Reichtum des Südens verfügen.
Ich war am vorletzten Wochenende in Ghana, wo das ECOWAS-Gipfeltreffen der 14 westafrikanischen Staaten stattfand. Sie erörterten die Lage in der Republik Côte d’Ivoire. Unter den Vertretern und Führern dieser Länder herrschte regelrecht Ratlosigkeit und Resignation. Wenn in einem Land dieser Größe Probleme auftreten, dann bringt dies nicht nur die Republik Côte d’Ivoire, sondern in großem Maße die gesamte Region aus dem Gleichgewicht. Deshalb war ich hocherfreut, dass zumindest die ECOWAS-Führer die Weitsicht und das Fingerspitzengefühl hatten, in die Situation in der Republik Côte d’Ivoire einzugreifen und eine Delegation dorthin zu entsenden, in der Hoffnung, dass sie zwischen den beiden Parteien vermitteln könne.
Ich hoffe ernsthaft, dass sie Erfolg haben wird, denn es treten bereits Probleme in Nigeria auf, wo genau die gleiche Situation vorherrscht. Dieses Land hat einen stark fundamentalistischen muslimischen Norden und eine christliche Volksgruppe im Süden.
Mit Blick auf den Ansatz, den die Kommission in der Regionalpolitik zunehmend verfolgt, ist es unerlässlich, dass wir diesen Ländern begreiflich machen, dass sie, wollen sie globale Erfolgsaussichten in Handelsfragen haben, als Region an einem Strang ziehen müssen. Deshalb ist es lebenswichtig, dass sie einander unterstützen.
Eine Enttäuschung bestand darin, dass die Neue Partnerschaft für die Entwicklung Afrikas (NEPAD) in dieser Situation nicht stärker reagiert hat, denn in dem neuen Abkommen steht ja, dass man sich selbst der Dinge annehmen muss. So hatte ich gehofft, dass beim Auftreten eines solchen Problems die Staatschefs der afrikanischen Länder in dieser Organisation, die schließlich von Afrikanern errichtet wurde, um sich um Afrika zu kümmern, unverzüglich eingreifen würden. Doch leider haben sie dies, wie schon im Falle Simbabwes, nicht getan. Wenn diese Organisation nicht an der ersten Hürde gescheitert ist, so ist sie doch zumindest ins Stolpern geraten. Ich hoffe ernsthaft, dass so bald wie möglich vorbereitende Gespräche stattfinden können, denn nur am Verhandlungstisch können wir diesen Konflikt zu einem Ende bringen, ohne dass es zu Tod und Zerstörung kommt, wie dies üblicherweise der Fall ist.
Mir bleibt nur, die Kommission aufzufordern, beide Parteien zur Einstellung der Feindseligkeiten und zu Gesprächen zu drängen."@de7
"Κυρία Πρόεδρε, είναι λίγο δύσκολο να μιλήσω γι’ αυτό το ψήφισμα, δεν έχει μεταφραστεί μέχρι τώρα, ούτε έχει φτάσει στο γραφείο μου. Αναγκαστικά λοιπόν εργάζομαι με βάση το γαλλικό κείμενο και ελπίζω μόνο να το επιτύχω.
Είναι τραγικό που για άλλη μια φορά το Σώμα συνεδριάζει και συζητά για έναν ακόμη πόλεμο στη νοτίως της Σαχάρας Αφρική. Είναι απόλυτα σωστό να επισημάνουμε τη δυσαρέσκειά μας μπροστά σε μια τέτοια κατάσταση. Είναι αλήθεια ότι οι εκλογές ήταν απογοητευτικές και ότι ελπίζαμε σε καλύτερα αποτελέσματα. Οι εκλογές έφεραν στο φως τα προβλήματα της καταγωγής εκ γεννήσεως στην Ακτή του Ελεφαντοστού – σχετικά με το αν κάποιος θα μπορούσε να θέσει υποψηφιότητα για πρόεδρος σε περίπτωση που είχε γεννηθεί στη χώρα ή σε περίπτωση που οι γονείς του κατάγονταν από την Ακτή του Ελεφαντοστού.
Εντούτοις, δεν πρέπει ποτέ να ξεχνούμε πως ό,τι αφορά τις σχέσεις μας με τις συγκεκριμένες αναπτυσσόμενες χώρες βασίζεται στη Συμφωνία του Κοτονού. Αυτό, φυσικά, αποτελεί τη βάση για τη δημοκρατία, τα ανθρώπινα δικαιώματα και τη χρηστή διακυβέρνηση. Ειλικρινά, φρονώ ότι η χρηστή διακυβέρνηση είναι σχεδόν εξίσου σημαντική με την απόλυτη δημοκρατία, διότι είναι μεγάλη πρόοδος να μπορείς να έχεις μια χώρα που την χαρακτηρίζει η σταθερότητα και η διαφάνεια στη λειτουργία της.
Η Ακτή του Ελεφαντοστού είναι μια μεγάλη χώρα με τεράστιο δυναμικό που συνιστά έναν από τους κεντρικούς μοχλούς της Δυτικής Αφρικής. Η κατάσταση εκεί ήταν μάλλον ένας αγώνας για εσωτερική εξουσία. Υπάρχουν εκείνοι που αποδίδουν ευθύνες σε εξωτερικές επιρροές ή επαναστατικές ομάδες από άλλα έθνη, αλλά εδώ επρόκειτο σαφώς για σύγκρουση εξουσίας μέσα στο ίδιο το έθνος. Το πρόβλημα προσιδιάζει σε εκείνο που αντιμετώπισε η Νιγηρία, υπάρχει δηλαδή πολύ ισχυρή μουσουλμανική παρουσία στο βόρειο μέρος της χώρας και χριστιανική στο νότιο. Υπάρχει πάντα ανταγωνισμός μεταξύ των δύο αυτών ομάδων. Συμβαίνει οι μουσουλμάνοι του Βορρά να είναι οι πιο φτωχοί από τις δύο ομάδες. Η Επιτροπή θα πρέπει να επικεντρώσει τη βοήθεια σε αυτήν την περιοχή, για να βοηθήσει τους μουσουλμάνους που δεν διαθέτουν την ευημερία του Νότου.
Πριν από δύο σαββατοκύριακα βρέθηκα στην Γκάνα, όπου πραγματοποιήθηκε συνάντηση των 14 κρατών της Δυτικής Αφρικής στο πλαίσιο των εργασιών της Οικονομικής Κοινότητας των Δυτικοαφρικανικών Κρατών. Συζητήθηκε η κατάσταση στην Ακτή του Ελεφαντοστού. Επικρατούσε αληθινή απογοήτευση και μελαγχολία ανάμεσα στους εκπροσώπους και τους αρχηγούς αυτών των χωρών. Όταν η κατάσταση σε μια χώρα τέτοιου μεγέθους είναι άσχημη, τότε δρα αποσταθεροποιητικά όχι μόνο για την Ακτή του Ελεφαντοστού αλλά και για ολόκληρη την περιοχή. Συνεπώς, χάρηκα ιδιαίτερα που τουλάχιστον οι αρχηγοί της Οικονομικής Κοινότητας των Δυτικοαφρικανικών Κρατών είχαν την προνοητικότητα και την εξυπνάδα να παρέμβουν στην κατάσταση που επικρατεί στην Ακτή Ελεφαντοστού αποστέλλοντας εκεί μια αντιπροσωπεία με την ελπίδα ότι θα μπορούσε να μεσολαβήσει μεταξύ των δύο μερών.
Ειλικρινά εύχομαι να επιτύχουν, καθώς εγείρονται προβλήματα και στη Νιγηρία όπου επικρατεί η ίδια ακριβώς κατάσταση. Η εν λόγω χώρα χαρακτηρίζεται από έναν ισχυρό φονταμενταλιστικό μουσουλμανικό Βορρά και μια χριστιανική ομάδα στον Νότο.
Η στάση που επιδεικνύει σήμερα η Επιτροπή έναντι των περιφερειακών πολιτικών, καθιστά απολύτως καίριο να καταστήσουμε σαφές σε αυτές τις χώρες ότι, για να μπορέσουν να αντιμετωπίσουν τις παγκόσμιες προοπτικές στο εμπόριο, θα πρέπει να συσπειρωθούν ως περιοχή. Συνεπώς, είναι ζωτικής σημασίας να στηρίξουν η μία την άλλη.
Η μόνη απογοήτευση ήταν ότι η NEPAD, η νέα αφρικανική συνεργασία για την ανάπτυξη, δεν αντέδρασε πιο δυναμικά σε αυτήν την κατάσταση. Η νέα συμφωνία περιελάμβανε και μια αξιολόγηση από τους ομοίους. Ήλπιζα ότι όταν ανέκυπτε ένα τέτοιο πρόβλημα, οι αρχηγοί των αφρικανικών κρατών της οργάνωσης αυτής – που συστάθηκε από Αφρικανούς με σκοπό να μεριμνήσει για την Αφρική – θα παρενέβαιναν αμέσως. Αλλά δυστυχώς, όπως συνέβη και με την κατάσταση στη Ζιμπάμπουε, δεν το έπραξαν. Και παρότι τελικά η οργάνωση αυτή δεν κατέρρευσε στο πρώτο εμπόδιο, σίγουρα παραπάτησε. Ελπίζω ειλικρινά ότι οι προπαρασκευαστικές συζητήσεις θα πραγματοποιηθούν το συντομότερο δυνατόν, διότι μόνο γύρω από ένα τραπέζι μπορούμε να δώσουμε τέλος σε αυτήν τη σύγκρουση χωρίς τον θάνατο και την καταστροφή που συνήθως συνεπάγονται.
Το μόνο που μπορώ να κάνω είναι να ζητήσω από την Επιτροπή να ασκήσει πιέσεις και στα δύο μέρη, ώστε να σταματήσουν τον πόλεμο και να αρχίσουν τις συζητήσεις."@el8
"Señora Presidenta, resulta algo difícil hablar acerca de esta resolución porque todavía no ha sido traducida y llevada a la oficina.
Tengo que trabajar con la versión francesa y espero no equivocarme.
Es trágico que otra vez nos encontremos en esta Cámara hablando de otra guerra en el África subsahariana. Es enteramente correcto que expresemos nuestro disgusto por semejante acción. Es verdad que la elección fue decepcionante, y que esperábamos resultados mejores. Esto se reflejó en los problemas relativos a derechos de nacimiento marfileños, es decir, si uno puede presentarse candidato a presidente si ha nacido en el país o sus padres eran marfileños.
Sin embargo, siempre deberíamos tener presente que todo lo que concierne a nuestras relaciones con estos países en desarrollo se basa en el Acuerdo de Cotonú. Eso, sin duda, nos da una base para la democracia, los derechos humanos y la gobernanza. Sinceramente, para mí la gobernanza es casi más importante que la pura democracia, porque si se puede conseguir la estabilidad de un país que es transparente en su actuación, eso ya es un gran paso.
Côte d'Ivoire es un país enorme con un potencial enorme, y es uno de los pilares de África Occidental. Esto ha sido en gran medida una lucha interna por el poder. Hay quien culpa a influencias del exterior o a grupos rebeldes de otras naciones, pero esto no ha sido más que una lucha por el poder dentro de la propia nación. Algunos querían tomar el poder como una cuestión doméstica. El problema es casi el mismo que el de Nigeria, en el sentido de que existe una fuerte presencia musulmana en el norte del país y cristiana en el sur. Siempre hay rivalidad entre estos dos grupos. Y los musulmanes del norte suelen ser el grupo más pobre de los dos. La Comisión debería concentrar la ayuda en esta zona para beneficiar a los musulmanes que no poseen la riqueza del sur.
Estuve en Ghana hace dos fines de semana cuando se celebró la reunión de la CEDEAO de los 14 Estados de África Occidental. Allí se discutió sobre la situación de Côte d'Ivoire, y hubo pesimismo y sentimientos negativos entre los representantes y líderes de estos países. Cuando las cosas salen mal en un país de ese tamaño, no sólo desestabiliza a Côte d'Ivoire, sino a toda la región. Por ello, me alegró ver que al menos los líderes de la CEDEAO tuvieran la previsión y el sentido común de intervenir en Côte d'Ivoire y enviar una delegación con la esperanza de que pudiera mediar entre ambas partes.
Espero de todo corazón que lo consigan, porque en Nigeria están surgiendo problemas en una situación semejante. Ese país tiene un norte marcadamente fundamentalista musulmán y un grupo cristiano en el sur.
Visto el modo en que la Comisión está actuando con respecto a las políticas regionales, es absolutamente vital que consigamos que estos países entiendan que si van a tener que hacer frente a perspectivas globales en el ámbito del comercio, deben obrar de común acuerdo como región. Por ello, es vital que se apoyen mutuamente.
La única decepción ha sido que el NEPAD, la nueva asociación africana para el desarrollo, no haya actuado más enérgicamente en esta situación. Este nuevo acuerdo incluye un mecanismo de supervisión. Yo esperaba que cuando surgieran problemas como éste, los Jefes de Estado de los países africanos de dicha organización, creada por africanos para velar por África, intervendrían inmediatamente. Pero desgraciadamente, como ocurre también en Zimbabwe, no lo han hecho. Si esta organización no se ha caído en la primera valla, ciertamente ha tropezado. Espero sinceramente que puedan celebrarse conversaciones preparatorias lo antes posible, pues sólo sentados alrededor de una mesa podremos poner fin a este conflicto sin la típica muerte y destrucción.
Lo único que puedo hacer es pedir a la Comisión que presione a ambas partes para parar la guerra y reunirnos a discutir."@es12
"Arvoisa puhemies, on hieman vaikea keskustella päätöslauselmasta, koska sitä ei ole vielä käännetty ja toimitettu meille. Perustan puheeni ranskankieliseen versioon ja toivon ymmärtäneeni sen oikein.
On järkyttävää, että me jälleen kerran keskustelemme parlamentissa taas uudesta sodasta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. On aivan oikein, että esitämme ääneen tyytymättömyytemme siihen, että tällaista tapahtuu. On todettava, että vaalit olivat pettymys ja että olimme toivoneet parempia tuloksia. Tulokset liittyivät Norsunluurannikon perinnöllisten oikeuksien ongelmiin – voiko presidenttiehdokkaaksi asettua maassa syntynyt vai onko tämän vanhempienkin oltava norsunluurannikkolaisia.
Meidän on kuitenkin aina muistettava, että kaikki näihin kehitysmaihin liittyvät suhteemme perustuvat Cotonoun sopimukseen. Luonnollisesti perustana ovat demokratia, ihmisoikeudet ja hyvä hallintotapa. Itse asiassa mielestäni hyvä hallintotapa on jopa tärkeämpää kuin puhdas demokratia, sillä sellaisen vakaan valtion kehittäminen, jonka toiminta on avointa, on merkittävä saavutus.
Norsunluurannikko on valtava valtio, jolla on suuria mahdollisuuksia ja edellytyksiä Länsi-Afrikassa. Valtakamppailu oli pääosin sisäinen. Jotkut ovat syyttäneet ulkopuolisia vaikutteita tai muista valtioista peräisin olevia kapinallisryhmiä, mutta tämä oli puhtaasti valtion sisäinen valtataistelu. Kyse oli siitä, että kansa halusi vallan valtion sisällä. Ongelma on pitkälti samanlainen kuin se, joka koettiin Nigeriassa, jossa maan pohjoisosa on vahvaa muslimialuetta ja maan eteläosa kristittyjen aluetta. Ryhmittymien välillä vallitsee aina kilpailutilanne. Sattuu olemaan niin, että pohjoisessa asuvat muslimit ovat yleensä ryhmistä köyhempiä. Komission olisi kohdennettava tukea alueen muslimeille, joilla ei ole etelän rikkauksia.
Vierailin kaksi viikkoa sitten Ghanassa, jossa pidettiin 14 Länsi-Afrikan valtion talousyhteisön ECOWAS:n kokous. Kokouksessa keskusteltiin Norsunluurannikon tilanteesta. Näiden valtioiden edustajat ja johtajat ja olivat raskasmielisiä ja synkkiä tilanteen vuoksi. Kun Norsunluurannikon kokoisessa valtiossa asiat menevät pieleen, siitä seuraa epävakautta koko alueella. Olin tämän vuoksi iloinen siitä, että edes ECOWAS:n johtajat olivat kaukonäköisiä ja halusivat puuttua tilanteeseen Norsunluurannikolla sekä lähettää paikan päälle valtuuskunnan toivoen, että se voisi toimia välittäjänä osapuolten välillä.
Toivon vilpittömästi heille menestystä, sillä Nigeriassa, jossa tilanne on aivan samanlainen, ilmenee parhaillaan ongelmia. Maan pohjoisosassa vaikuttaa vahva fundamentalistimuslimien ryhmä ja etelässä kristittyjen ryhmä.
Sen lisäksi, kuinka komissio nyt suhtautuu aluepolitiikkaan, on ratkaisevan tärkeää, että saamme nämä valtiot ymmärtämään, että jos ne pyrkivät vastaamaan kauppaa koskeviin globaaleihin haasteisiin, koko alueen on toimittava yhteistyössä. Niiden on ehdottomasti tuettava toinen toistaan.
Yksi pettymys oli se, ettei NEPAD, uusi kumppanuus Afrikan kehittämiseksi, ole ottanut voimakkaammin kantaa tilanteeseen. Uuteen sopimukseen sisältyi vertaisarviointi. Toivoin, että tällaisen ongelman ilmetessä tähän afrikkalaisten perustamaan järjestöön kuuluvat Afrikan valtionpäämiehet, joiden pyrkimyksenä on Afrikasta huolehtiminen, olisivat välittömästi ottaneet kantaa. Aivan kuten Zimbabwen tapauksessakin, he eivät valitettavasti toimineet näin. Jos järjestö ei ole hajonnut jo ensimmäisen esteen kohdalla, on se ainakin kompastellut. Toivon vilpittömästi, että alustavat keskustelut voidaan aloittaa mahdollisimman pian, sillä koko konfliktin päättäminen ilman tavanomaisia kuolonuhreja ja tuhoa, onnistuu ainoastaan neuvottelupöydän ääressä.
Pyydän komissiota vetoamaan molempiin osapuoliin, jotta nämä lopettaisivat sotimisen ja aloittaisivat vuoropuhelun."@fi5
"Madame la Présidente, il est un peu difficile de parler de cette résolution, étant donné qu'elle n'a pas encore été traduite et abordée en commission. Je dois pour l'instant travailler en m'appuyant sur la version française et j'espère que je la comprends bien.
Il est tragique de se retrouver une fois de plus dans cette Assemblée à parler d'encore une guerre qui se déroule en Afrique sub-saharienne. Il est tout à fait normal que nous exprimions notre mécontentement devant un tel événement. Il est juste de dire que les élections ont été décevantes et que nous avions espéré de meilleurs résultats. Cela s'est répercuté sur les problèmes ivoiriens relatifs aux droits acquis à la naissance - à savoir, si une personne est autorisée à exercer la fonction de président si elle est née dans le pays ou si ses parents sont ivoiriens.
Nous devrions toutefois nous rappeler que tout ce qui concerne nos relations avec ces pays en voie de développement repose sur l'accord de Cotonou. Cela nous donne une base sur laquelle la démocratie, les droits de l'homme et la bonne gouvernance peuvent s'appuyer. Très honnêtement, la bonne gouvernance est à mes yeux presque plus importante que la démocratie pure car si vous parvenez à assurer la stabilité d'un pays et la transparence de ces actes, vous réalisez une avancée majeure.
La Côte-d'Ivoire est un pays très vaste disposant d'un potentiel énorme. Elle constitue un des piliers de l'Afrique de l'Ouest. Il s'agissait davantage d'une lutte interne pour le pouvoir. Il y a ceux qui en rejettent la responsabilité sur les influences extérieures et les groupes rebelles d'autres nations, alors qu'il s'agissait purement et simplement d'une lutte de pouvoir au sein de la nation même. Il s'agissait d'une population voulant prendre le pouvoir en réaction à un problème de politique intérieure. Ce problème ressemble fort à celui auquel est confronté le Nigeria, en ce qu'il existe une présence musulmane très forte dans le nord du pays et une présence chrétienne dans le sud. Il existe toujours une rivalité entre ces deux groupes. Dans la situation actuelle, les musulmans du nord constituent la plus pauvre des deux communautés. La Commission devrait concentrer son aide sur cette région pour qu'elle profite aux musulmans qui ne possèdent pas la richesse du sud.
J'étais au Ghana il y a deux semaines, lorsque s'est tenue la réunion de la CEDEAO rassemblant 14 États ouest-africains. Ils ont discuté de la situation en Côte-d'Ivoire. Le pessimisme régnait parmi les représentants et les chefs d'État de ces pays. Lorsque les choses tournent mal dans un pays de cette taille, cela ne déstabilise pas uniquement la Côte-d'Ivoire, mais bien toute la région. C'est pourquoi j'ai été heureux que les dirigeants de la CEDEAO aient eu la perspicacité et le bon sens d'intervenir dans la situation de la Côte-d'Ivoire et d'y envoyer une délégation dans l'espoir qu'elle puisse assurer une médiation entre les deux parties.
J'espère sincèrement qu'elle y parviendra car des problèmes sont en train de surgir au Nigeria où existe une situation pratiquement similaire. Le pays est composé d'une communauté musulmane très fondamentaliste au nord et d'une communauté chrétienne au sud.
Vu la manière dont la Commission évolue à présent sur les questions de politique régionale, il est absolument essentiel que nous fassions comprendre à ces pays que s'ils veulent être capables de faire face à des perspectives mondiales de commerce, ils doivent s'unifier en tant que région. Il est dès lors vital qu'ils se soutiennent mutuellement.
Il est décevant que le Nouveau partenariat pour le développement de l'Afrique n'ait pas réagi plus vivement à cette situation. Cet accord prévoit un examen par les pairs. J'avais espéré que lorsqu'un problème de cette nature surgirait, les chefs d'État des pays africains adhérant à cette organisation mise en place par des Africains pour veiller sur l'Afrique interviendrait directement. Malheureusement, à l'instar de la situation au Zimbabwe, ils n'ont pas réagi. Si cette organisation n'est pas tombée au premier obstacle, elle a certainement trébuché. J'espère sincèrement que les discours préparatoires pourront avoir lieu dès que possible car ce n'est qu'autour d'une table que nous pourrons mettre fin à ce conflit tout en évitant les massacres et les destructions par trop fréquents dans ce genre de circonstances.
Tout ce que je peux faire, c'est demander à la Commission de forcer les deux parties à arrêter de se faire la guerre et à entamer des discussions."@fr6
"Signora Presidente, è un po’ difficile discutere di questa risoluzione perché non è ancora stata tradotta e consegnata all’Ufficio di presidenza. Devo procedere sulla base della versione francese e spero solo di averla capita correttamente.
Tutto quello che posso fare è chiedere alla Commissione di fare pressione su entrambe le parti affinché smettano di combattere e si riuniscano per discutere.
E’ drammatico ritrovarsi di nuovo in Aula a discutere di un’altra guerra nell’Africa subsahariana. E’ assolutamente legittimo esprimere il nostro dispiacere per il fatto che si siano verificati simili azioni. E’ vero, le elezioni sono state deludenti e avevamo sperato in risultati migliori. Tale situazione si riflette sui problemi connessi al concetto di ivorianità, secondo il quale per ricoprire la carica di presidente occorre essere nato nel paese o avere genitori ivoriani.
Dovremmo sempre ricordare tuttavia che le nostre relazioni con i paesi in via di sviluppo si fondano per tutti i loro aspetti sull’accordo di Cotonou. Tale accordo infatti ci fornisce una base per la democrazia, i diritti umani e il buon governo. In tutta sincerità per me il buon governo
è quasi altrettanto importante della semplice democrazia perché riuscire a ottenere un paese stabile e trasparente nelle sue azioni è un enorme passo avanti.
La Costa d’Avorio è un immenso paese con enormi potenzialità ed è uno dei cardini nell’Africa occidentale. Esso è stato travolto da una violentissima lotta interna per il potere. Alcuni attribuiscono la responsabilità dei disordini a influenze esterne o a gruppi ribelli di altre nazioni, ma si tratta in realtà di una mera lotta di potere all’interno della nazione stessa. La situazione è da ricondurre a persone che volevano prendere il potere considerando tale decisione una questione interna. Il problema è molto simile a quello che vive la Nigeria, in quanto vi è una presenza molto forte di musulmani nel nord del paese e di cristiani nel sud. Vi è una situazione di scontro costante tra i due gruppi. Dato che i musulmani del nord sono tendenzialmente i più poveri dei due gruppi, la Commissione dovrebbe concentrare gli aiuti in quest’area per sostenere i musulmani che non godono del benessere del sud.
Ero in Ghana due settimane fa quando si è svolta la riunione ECOWAS di 14 Stati dell’Africa occidentale. Si è discusso della situazione in Costa d’Avorio. E’ stato uno scambio di dichiarazioni apocalittiche e catastrofiche fra i rappresentanti e i
di questi paesi. Quando le cose vanno male in un paese delle dimensioni della Costa d’Avorio viene fortemente destabilizzata l’intera regione. Mi sono pertanto rallegrato del fatto che almeno i
ECOWAS abbiano avuto la lungimiranza e il discernimento di intervenire nella situazione in Costa d’Avorio inviando una delegazione nel paese con l’auspicio che possa mediare tra le due parti.
Mi auguro sinceramente che la mediazione abbia successo perché in Nigeria, dove esiste esattamente la stessa situazione, si stanno verificando problemi simili. Questo paese ha una forte presenza di musulmani fondamentalisti a nord e un gruppo cristiano a sud.
Per il modo in cui la Commissione sta attualmente portando avanti le politiche regionali, è assolutamente fondamentale far capire a questi paesi che se intendono riuscire ad affrontare le prospettive globali in ambito commerciale, devono unirsi a livello regionale. Pertanto è di vitale importanza che si sostengano a vicenda.
Il NEPAD, il nuovo partenariato africano per lo sviluppo, è stato deludente in quanto non ha reagito con abbastanza forza alla situazione. In tale nuovo accordo era previsto che vi fosse una verifica reciproca. Avrei auspicato che, qualora si fosse presentato un problema simile, i capi di Stato dei paesi africani membri di questa organizzazione, istituita da africani per occuparsi dell’Africa, sarebbero immediatamente intervenuti. Purtroppo invece, come è avvenuto per lo Zimbabwe, non lo hanno fatto. Se il NEPAD non è caduto al primo colpo, tuttavia ha certamente vacillato.
Auspico vivamente che i colloqui preparatori possano svolgersi il più presto possibile perché solo attorno ad un tavolo negoziale possiamo porre fine a questo conflitto senza le morti e le distruzioni che di solito si verificano."@it9
"Madam President, it is slightly difficult to speak on this resolution because as yet it has not been translated and brought up to the office. I have to work on the basis of the French version and I just hope I get it right.
It is tragic that once again we find ourselves standing in this Chamber talking about yet another war in sub-Saharan Africa. It is absolutely right that we voice our displeasure at such an action having taken place. It is true to say that the election was disappointing and that we had hoped for better results. It reflected on the problems of Ivoirian birthright – as to whether you should be allowed to stand as a president if you were born in the country or if your parents were Ivoirian.
We should always remember, however, that everything concerning our relations with these developing countries is based on the Cotonou Accord. That, of course, gives us a basis for democracy, human rights and good governance. Quite honestly, good governance to me is almost more important than pure democracy because if you can get a stable country that is transparent in its doings then that is a big step.
Côte d'Ivoire is a huge country with enormous potential and is one of the lynchpins in West Africa. This was very much an internal power struggle. There are those who blame outside influences or rebel groups from other nations, but this was a pure power struggle within the nation itself. It was an issue of people wanting to take power simply as a domestic issue. The problem is much the same as that experienced by Nigeria in that there is a very strong Muslim presence in the north of the country, and a Christian one in the south. There is always a vying between these two groups. As it happens, the Muslims in the north tend to be the poorer of the two groups. The Commission should focus aid onto this area to benefit the Muslims who have not got the wealth of the south.
I was in Ghana two weekends ago when the ECOWAS meeting of the 14 West African states took place. They discussed the situation in the Côte d'Ivoire. There was real doom and gloom amongst the representatives and leaders of those countries. When things go wrong in a country of that size, it not only destabilises Côte d'Ivoire, it very much destabilises that whole region. Therefore I was delighted that at least the ECOWAS leaders had the foresight and sense to intervene in the situation in Côte d'Ivoire and send a delegation there in the hope that it could mediate between the two parties.
I sincerely hope that they are successful because there are problems arising in Nigeria where exactly the same situation exists. That country has a strong fundamentalist Muslim north and a Christian group in the south.
With the way the Commission is now moving towards regional policies, it is absolutely vital that we get these countries to understand that if they are going to be able to face global prospects as far as trade is concerned, they must pull together as a region. Therefore it is vitally important that they support each other.
The one disappointment was that NEPAD, the new African partnership on development, has not reacted more strongly in this situation. Written into that new agreement was a peer review. I had hoped that when a problem like this arose, the Heads of States in African countries in that organisation, which has been set up by Africans to look after Africa, would have immediately stepped in. But unfortunately, as with the Zimbabwean situation, they have not done so. If this organisation has not fallen at the first fence then it has certainly stumbled. I sincerely hope preparatory talks can take place as soon as possible because only around a table can we bring this conflict to an end without the death and destruction that usually happens.
All I can do is ask the Commission to press both parties to stop warring and come together for discussions."@lv10
"Mevrouw de Voorzitter, het is enigszins lastig om over deze ontwerpresolutie te spreken, aangezien zij nog niet vertaald is. Ik moet uitgaan van de Franse versie en ik hoop maar dat ik deze goed begrepen heb.
Het is tragisch dat wij opnieuw in deze vergaderzaal staan te praten over alweer een oorlog in Afrika bezuiden de Sahara. Het is volkomen terecht dat wij ons ongenoegen uiten over hetgeen is gebeurd. Het is waar dat de verkiezingen teleurstellend waren en dat wij op een betere uitkomst hadden gehoopt. Zij wierpen een ongunstig licht op de problemen rond het Ivoriaans geboorterecht - de vraag of iemand zich kandidaat mag stellen als hij niet in het land is geboren of wanneer zijn ouders niet Ivoriaans zijn.
Wij moeten evenwel altijd in gedachten houden dat alles wat verband houdt met onze betrekkingen met deze ontwikkelingslanden gebaseerd is op de Overeenkomst van Cotonou. Dat geeft ons uiteraard een basis voor democratie, mensenrechten en goed bestuur. Eerlijk gezegd vind ik goed bestuur bijna nog belangrijker dan democratie op zich. Een stabiel land waarin transparantie heerst is immers een grote stap voorwaarts.
Ivoorkust is een geweldig groot land met enorme mogelijkheden en het is een van de hoekstenen van West-Afrika. Het betrof hier nadrukkelijk een interne machtsstrijd. Er zijn mensen die met een beschuldigende vinger wijzen naar externe invloeden of buitenlandse rebellengroepen, maar dit was een puur binnenlandse machtsstrijd. Het ging hier om mensen die de macht wilden grijpen, eenvoudigweg een binnenlandse aangelegenheid. Het probleem is zeer vergelijkbaar met dat van Nigeria in de zin dat er een zeer grote moslimpopulatie is in het noorden van het land, terwijl in het zuiden veel christenen wonen. Tussen deze twee groepen heerst altijd rivaliteit. Nu is het zo dat de moslims in het noorden over het algemeen armer zijn dan de christenen in het zuiden. De Commissie dient steunmaatregelen te concentreren op dit gebied opdat de moslims die niet de rijkdom van het zuiden bezitten ervan profiteren.
Twee weekeinden geleden was ik in Ghana ter gelegenheid van de bijeenkomst van ECOWAS, de Economische Gemeenschap van de veertien West-Afrikaanse staten. Tijdens die bijeenkomst werd de situatie in Ivoorkust besproken. De vertegenwoordigers en leiders van deze landen waren uitermate somber gestemd. Wanneer de zaken misgaan in een land dat zo groot is als Ivoorkust, destabiliseert dat niet alleen het land zelf, maar in hoge mate de hele regio. Ik was derhalve opgetogen dat de ECOWAS-leiders tenminste zo vooruitziend en verstandig waren om zich in de situatie in Ivoorkust te mengen en een delegatie te sturen in de hoop dat deze zou kunnen bemiddelen tussen de twee partijen.
Ik hoop van ganser harte dat de delegatie daarin slaagt, want er rijzen problemen in Nigeria, waar precies dezelfde situatie bestaat. Dat land heeft een grote groep fundamentalistische moslims in het noorden en christenen in het zuiden.
In het licht van de ontwikkeling naar regionale beleidsvormen die de Commissie heeft ingezet is het van cruciaal belang dat wij deze landen duidelijk maken dat zij als regio één lijn moeten trekken, willen zij in staat zijn op wereldschaal handel te drijven. Het is daarom van levensbelang dat zij elkaar steunen.
Het is teleurstellend dat Nepad, het nieuwe partnerschap voor de ontwikkeling van Afrika, zich in deze situatie niet krachtiger heeft opgesteld. Onderdeel van dat partnerschap was intercollegiale toetsing. Ik had gehoopt dat wanneer zich een probleem als dit zou voordoen, de staatshoofden van Afrikaanse landen in die organisatie – die is opgericht door Afrikanen ten behoeve van Afrika – onmiddellijk tussenbeide zouden komen. Maar helaas hebben zij dat niet gedaan, net zo min als in het geval van Zimbabwe. Als deze organisatie al niet bij de eerste horde gevallen is, dan is zij toch in ieder geval gestruikeld. Ik hoop oprecht dat er zo spoedig mogelijk voorbereidende besprekingen zullen worden gehouden. Wij kunnen dit conflict immers uitsluitend beëindigen zonder de dood en verwoesting die daarmee gewoonlijk gepaard gaan wanneer de partijen om de tafel gaan zitten.
Al wat ik kan doen is de Commissie verzoeken er bij beide partijen op aan te dringen de vijandelijkheden te staken en besprekingen te beginnen."@nl2
"Senhor Presidente, é um pouco difícil falar sobre esta proposta de resolução, pois ainda não foi traduzida, nem entregue no meu gabinete. Tenho, pois, de me basear na versão francesa, na esperança de entender correctamente tudo o que lá vem escrito.
É trágico estarmos novamente aqui reunidos nesta Câmara para falar sobre mais uma guerra na África subsariana. Temos toda a razão em expressar o nosso descontentamento pela acção levada a cabo. É verdade que as eleições foram decepcionantes e que se esperava melhores resultados. Incidiram na questão de saber quais os direitos inatos previstos na lei da Costa do Marfim – mais concretamente, se um cidadão nascido no país ou cujos pais têm ou tiveram nacionalidade da Costa do Marfim pode ser autorizado a ocupar o cargo de Presidente.
Devemos ter sempre presente, porém, que tudo o que se prende com as nossas relações com estes países em desenvolvimento deve assentar no Acordo de Cotonou. Este constitui, efectivamente, uma base para pugnarmos pela democracia, pelos direitos humanos, pela boa governação. Falando sinceramente, a boa governação é, a meu ver, quase mais importante do que a democracia pura e simples, pois, se conseguirmos a estabilidade num país, e que este seja transparente na sua actuação, isso já é um longo caminho percorrido.
Um país imenso com enormes potencialidades, a Costa do Marfim desempenha um papel fulcral na África Ocidental. O que ali se verificou foi, em larga medida, uma luta interna pelo poder. Há quem ponha as culpas em influências externas ou em grupos rebeldes de outras nações, mas tratou-se, pura e simplesmente, de uma luta pelo poder dentro do próprio país. Houve elementos que quiseram assumir o poder, por questões meramente internas. O problema é muito semelhante ao que se verifica na Nigéria, na medida em que existe uma presença muçulmana muito forte no Norte do país, e uma comunidade cristã no Sul. Existe entre os dois grupos uma rivalidade latente. A comunidade muçulmana, no Norte, tende a ser a mais pobre das duas. A Comissão deveria canalizar a sua ajuda essencialmente para esta região, de modo a beneficiar os muçulmanos, que não gozam da riqueza dos do Sul.
Estive no Gana há dois fins-de-semana, por ocasião da reunião dos catorze Estados da África Ocidental no âmbito da CEDEAO. Debateram a situação na Costa do Marfim. O ambiente era de verdadeira apreensão entre os representantes e os dirigentes daqueles países. Quando as coisas correm mal num país da dimensão da Costa do Marfim, não é apenas este que fica desestabilizado mas também toda a região circundante. Congratulei-me, pois, pelo facto de pelo menos os dirigentes da CEDEAO terem tido a visão e o bom senso de intervir na situação na Costa do Marfim, enviando uma delegação ao local na esperança de esta conseguir actuar como mediadora entre as duas partes em conflito.
Espero sinceramente que esta delegação seja bem sucedida na sua missão, pois estão a surgir problemas na Nigéria, onde existe uma situação idêntica à da Costa do Marfim. Trata-se, também, de um país com uma forte presença muçulmana no Norte e uma comunidade cristã no Sul.
Atendendo ao rumo que a Comissão está neste momento a imprimir às suas políticas regionais, é absolutamente fundamental que façamos ver a estes países que, se pretendem ser capazes de fazer face aos desafios da economia global do ponto de vista do comércio, terão forçosamente de se unir e assumir como uma região. É, pois, de importância vital que se apoiem mutuamente.
Foi decepcionante o facto de a NEPAD, a nova parceria africana para o desenvolvimento, não ter reagido mais energicamente perante a situação. Do novo acordo escrito que preside a esta parceria consta uma avaliação inter-pares. Tinha para mim que, face a um problema desta natureza, os Chefes de Estado dos países africanos que integram aquela organização, criada por africanos para velar pela África, de imediato interviriam. Lamentavelmente, porém, e à semelhança do que se verifica em relação à situação no Zimbabué, não o fizeram. Se aquela organização não caiu por terra ao primeiro obstáculo, decerto fraquejou. Espero sinceramente que possa haver lugar, quanto antes, a conversações preparatórias, pois só à mesa das negociações será possível pôr cobro a este conflito, sem o cenário de morte e destruição que habitualmente caracteriza estas situações.
Outro recurso não tenho senão o de exortar a Comissão a pressionar as partes beligerantes a pôr cobro às hostilidades e a procurar a conciliação pela via do diálogo."@pt11
"Fru talman! Det är en aning svårt att tala om denna resolution eftersom den än så länge inte har blivit översatt och överlämnad till kansliet. Jag är tvungen att arbeta utifrån den franska versionen och jag hoppas att jag får någon reda i det.
Det är tragiskt att vi än en gång här i kammaren finner oss behandla ännu ett krig i Afrika söder om Sahara. Det är absolut rätt att vi uttrycker vårt missnöje mot en sådan handling som den som har ägt rum. Det är sant att påstå att valet var en besvikelse och att vi hade hoppats på bättre resultat. Det speglade problemen med den ivorianska bördsrätten – beträffande om man skulle tillåtas vara president om man hade fötts i landet eller om ens föräldrar var ivorianer.
Vi bör emellertid alltid komma ihåg att allt som rör våra förbindelser med dessa utvecklingsländer är grundat på Cotonouavtalet. Det ger givetvis en grund för demokrati, mänskliga rättigheter och god förvaltning. Uppriktigt sagt, för mig är god förvaltning nästan mer betydelsefullt än äkta demokrati, eftersom det är ett stort steg i sig om man kan uppnå stabilitet i ett land vars verksamhet är öppen för insyn.
Elfenbenskusten är ett mycket stort land med en ofantlig potential, och det är ett av Västafrikas stöttepelare. Det här var mycket av en intern maktkamp. Det finns de som lägger skulden på yttre faktorer eller på andra länders rebellgrupper, men det här var en ren maktkamp inom den egna nationen. Det var fråga om personer som ville uppfatta makt som endast en nationell fråga. Problemet liknar på många sätt det man erfarit i Nigeria, att det förekommer en mycket stark muslimsk närvaro i norra delarna av landet och en kristen sådan i syd. Det förs alltid en kamp mellan dessa två grupper. Händelsevis tenderar muslimerna i norr att vara den fattigare av dessa två grupper. Kommissionen borde koncentrera biståndet till det här området, till förmån för muslimerna som inte har söderns välstånd.
Jag var i Ghana för två helger sedan, när Ecowas möte för de 14 västafrikanska staterna ägde rum. De diskuterade situationen i Elfenbenskusten. Det var verkligen jämmer och elände mellan dessa länders företrädare och ledare. När det går snett för ett land av en sådan omfattning destabiliseras inte bara Elfenbenskusten utan i stort sett hela regionen. Därför var jag glad över att åtminstone ledarna inom Ecowa hade framsyntheten och förnuftet att ingripa i situationen i Elfenbenskusten och att skicka dit en delegation i hopp om att kunna medla mellan de två parterna.
Jag hoppas innerligt att de skall lyckas, eftersom det har uppstått problem i Nigeria där exakt samma situation föreligger. Det landet har en starkt fundamentalistiskt muslimsk grupp i norr och en kristen grupp i söder.
I och med att kommissionen nu rör sig mot den regionala politiken, är det absolut avgörande att vi får dessa länder att förstå att om de skall kunna bemöta globala möjligheter vad beträffar handel, måste de samarbeta som en enad region. Därför är det absolut nödvändigt att de stöder varandra.
En besvikelse var att NEPAD, det nya partnerskapet för Afrikas utveckling, inte reagerade starkare över den här situationen. En kollegial granskning var inskriven i det nya avtalet. Jag hade hoppats att när den här sortens problem visade sig skulle ledarna för de afrikanska staterna, som är med i den organisation som har inrättats av afrikaner för att se efter Afrika, omedelbart träda in. Men tyvärr, som med situationen i Zimbabwe, har de inte gjort det. Om denna organisation inte har fallit vid det första hindret så har den förvisso snubblat. Jag hoppas verkligen att de förberedande samtalen kan inledas så snart som möjligt, eftersom det endast är vid förhandlingsbordet som vi kan få ett slut på denna konflikt utan de följder av dödsfall och förstörelse som vanligtvis inträffar.
Det enda jag kan göra är att be kommissionen att försöka övertala de båda parterna att sluta kriga och komma samman för diskussioner."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Corrie (PPE-DE )."5,10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples