Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-09-Speech-3-108"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021009.8.3-108"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Madame la Présidente, Mesdames et Messieurs les Députés, comme les autres institutions de l'Union européenne, la Commission suit, vous l'imaginez, avec une grande attention l'évolution des événements en Côte-d'Ivoire depuis le début du soulèvement militaire le 19 septembre dernier. L'Union a condamné la mise en cause de la légalité institutionnelle que connaît la Côte-d'Ivoire depuis bientôt trois semaines. En même temps, elle a réaffirmé la nécessité que soit trouvée une solution politique qui n'exclurait aucune des parties en présence, dans l'esprit même du processus de réconciliation nationale que la Côte-d'Ivoire avait initié après les graves troubles de l'année 2000 et que l'Union a soutenu tant au niveau des principes que sur le plan financier. En troisième lieu, la présidence a rappelé que l'Union attachait la plus grande importance au respect des droits de l'homme.
La Commission soutient le président Gbagbo et son gouvernement légitime issus l'un et l'autre d'élections démocratiques. Toutefois, depuis la publication de la déclaration de l'Union le 24 septembre, nous ne cachons pas que des inquiétudes grandissantes sont apparues tant sur la perspective d'une solution politique que sur le respect des droits de l'homme. La Commission avait naturellement accueilli avec beaucoup d'intérêt les résultats du sommet exceptionnel de la Communauté économique des États de l'Afrique de l'Ouest à Accra. La création d'un groupe de contact constitué de six chefs d'État et chargé d'une mission de médiation entre le gouvernement et les rebelles laissait augurer la possibilité d'une solution pacifique qui éviterait les bains de sang et des déchirements durables qu'entraînent inévitablement des combats sur le terrain. Ce travail doit être soutenu. L'accord de principe à un cessez-le-feu donné au groupe de contact par le président Gbagbo et par les rebelles autorisait un certain optimisme sur la mise en œuvre d'un cessez-le-feu, bien que rien n'ait été signé le 4 octobre dernier. Pour l'instant, il n'en a rien été et les forces gouvernementales ont repris les combats contre les rebelles à Bouaké dès ce dimanche 6 octobre. Le groupe de médiation dont nous saluons au passage la disponibilité, la patience et le sens des responsabilités n'a pas caché sa grande déception et son irritation contre le gouvernement ivoirien et son comportement.
Le second point de la déclaration de l'Union du 24 septembre, sur laquelle les inquiétudes sont encore une fois grandissantes, est celui du respect des droits l'homme par les deux parties en présence. Tout d'abord, le comportement des rebelles a connu et connaît de plus en plus de dérives, notamment en ce qui concerne les atteintes aux biens. Quant au gouvernement, les attaques contre les membres de l'opposition et les signes de xénophobie se multiplient au point d'en devenir très préoccupantes. Les circonstances du décès du général Gueï, de son épouse, des membres de sa famille et de proches sont pour le moins suspectes. Les agressions et les intimidations contre M. Ouatara, ses proches et beaucoup de dirigeants de son parti (le rassemblement des républicains) mettent à mal durablement le processus de réconciliation nationale. Le rejet de l'étranger se fait aussi plus manifeste.
Madame la Présidente, Mesdames et Messieurs les Députés, que vous ne vous mépreniez pas sur ces rappels. La légalité institutionnelle en Côte-d'Ivoire doit faire l'objet de la part de la communauté internationale d'un soutien volontariste. Mais ce soutien ne doit pas être aveugle ni inconditionnel.
Madame la Présidente, permettez-moi de formuler en conclusion le vœu que votre institution, par le prestige dont elle jouit auprès des autorités ivoiriennes, utilise son influence auprès d'elles pour faire en sorte, comme s'y efforce de son côté la Commission, de les convaincre que la voie d'une solution pacifique est la seule voie de la raison et de l'espoir."@fr6
|
| lpv:translated text |
"Fru formand, mine damer og herrer, ligesom de andre EU-institutioner har Kommissionen som bekendt fulgt begivenhedernes udvikling i Côte d'Ivoire meget opmærksomt siden starten på det militære oprør den 19. september i år. EU har fordømt den tvivl, der har været omkring den institutionelle legalitet i Côte d'Ivoire i snart tre uger. Samtidig har EU slået fast, at det er nødvendigt at finde en politisk løsning, som ikke udelukker nogen af parterne, hvilket er i tråd med den nationale forsoningsproces, som Côte d'Ivoire havde indledt efter de alvorlige uroligheder i 2000, og som EU både har støttet på det finansielle og det principielle plan. Formandskabet mindede desuden om, at EU lægger meget stor vægt på menneskerettighedernes overholdelse.
Kommissionen støtter præsident Gbagbo og hans retmæssige regering, som begge er indsat efter et demokratisk valg. Efter offentliggørelsen af EU's erklæring den 24. september lægger vi dog ikke skjul på vores voksende bekymring, både når det gælder udsigterne til en politisk løsning og menneskerettighedernes overholdelse. Kommissionen betragtede naturligvis resultaterne af det ekstraordinære topmøde, som Det Økonomiske Fællesskab af Vestafrikanske Stater afholdt i Accra, med stor interesse. Oprettelsen af en kontaktgruppe bestående af seks statschefer, som har til opgave at mægle mellem regeringen og oprørerne, gav håb om, at man kunne finde en fredelig løsning, der kunne forhindre det blodbad og de konstante stridigheder, som kampene i området uundgåeligt medfører. Denne indsats skal støttes. Den principaftale om våbenstilstand, som præsident Gbagbo og oprørerne indgik med kontaktgruppen, gav næring til en vis optimisme med hensyn til våbenstilstandens indførelse, selv om der ikke blev undertegnet noget her den 4. oktober. Dette er endnu ikke blevet til noget, og regeringsstyrkerne genoptog kampene mod oprørerne i Bouaké søndag den 6. oktober. Mæglingsgruppen - hvis imødekommenhed, tålmodighed og ansvarsfølelse vi glæder os over - har ikke lagt skjul på sin store skuffelse og irritation over den ivorianske regering og dens opførsel.
Det andet punkt i EU's erklæring den 24. september, hvor der ligeledes er tale om en voksende bekymring, er de to parters overholdelse af menneskerettighederne. Først skal det siges, at oprørernes adfærd i stadig større grad er ved at komme ud på et sidespor, ikke mindst når det gælder deres krænkelse af ejendom. Fra regeringens side er der flere og flere angreb på oppositionsmedlemmer og stadig flere tegn på fremmedhad, hvilket er meget bekymrende. Omstændighederne ved general Gueïs, hans kones, hans familiemedlemmers og hans pårørendes død er mildest talt suspekte. Angrebene og truslerne mod hr. Ouatara, hans nærmeste og mange af lederne fra hans parti, RDR, går varigt ud over den nationale forsoningsproces. Modstanden mod udlændinge er ligeledes blevet tydeligere.
Fru formand, mine damer og herrer, De må ikke misforstå disse påmindelser. Det internationale samfund skal give sin velvillige støtte til den institutionelle legalitet i Côte d'Ivoire. Men denne støtte skal hverken være blind eller ubetinget.
Fru formand, til sidst vil jeg gerne give udtryk for ønsket om, at Parlamentet med den anseelse, det nyder godt af hos de ivorianske myndigheder, benytter sin indflydelse til - hvilket Kommissionen også bestræber sig på - at overbevise dem om, at en fredelig løsning er den eneste fornuftige løsning og den eneste løsning, der giver et håb."@da1
".
Frau Präsidentin, meine Damen und Herrn Abgeordneten! Wie Sie sich denken können, verfolgt die Kommission ebenso wie die übrigen Organe der Europäischen Union mit großer Aufmerksamkeit die Ereignisse in Côte d'Ivoire seit dem Beginn des Militärputschs am 19. September. Die Union hat die Infragestellung der institutionellen Legalität in Côte d'Ivoire seit fast drei Wochen verurteilt. Gleichzeitig hat sie die Notwendigkeit unterstrichen, nach einer politischen Lösung zu suchen, die im Geiste des nationalen Aussöhnungsprozesses, der in Côte d'Ivoire nach den schweren Unruhen im Jahre 2000 eingeleitet wurde und den die Union sowohl vom Grundsatz her als auch finanziell unterstützt hat, keine der Parteien ausschließt. Drittens hat der Ratsvorsitz daran erinnert, dass die Union der Achtung der Menschenrechte größte Bedeutung beimisst.
Die Kommission unterstützt Präsident Gbagbo und seine rechtmäßige Regierung, die aus demokratischen Wahlen hervorgegangen sind. Dennoch verhehlen wir seit der Veröffentlichung der Erklärung der Union vom 24. September nicht, dass wir hinsichtlich der Perspektive einer politischen Lösung sowie hinsichtlich der Achtung der Menschenrechte zunehmend beunruhigt sind. Die Kommission hatte natürlich die Ergebnisse des Sondergipfels der Wirtschaftsgemeinschaft Westafrikanischer Staaten in Accra mit viel Interesse aufgenommen. Die Einsetzung einer Kontaktgruppe aus sechs Staatschefs, die mit einer Vermittlungsmission zwischen der Regierung und den Rebellen betraut ist, ließ auf die Möglichkeit einer friedlichen Lösung hoffen, um so das Blutbad und die dauerhaften Zerreißproben, die die Kämpfe vor Ort unweigerlich mit sich bringen würden, zu vermeiden. Diese Aktion gilt es zu unterstützen. Die grundsätzliche Zustimmung zu einem Waffenstillstand, die Präsident Gbagbo und die Rebellen der Kontaktgruppe gegeben haben, berechtigten zu einem gewissen Optimismus hinsichtlich der Umsetzung eines Waffenstillstands, obwohl bis zum 4. Oktober noch nichts unterschrieben war. Bislang hat sich nichts getan, und die Regierungstruppen haben die Kämpfe gegen die Rebellen in Bouaké bereits letzten Sonntag, am 6. Oktober wieder aufgenommen. Die Vermittlungsgruppe, deren Bereitschaft, Geduld und Verantwortungsbewusstsein Anerkennung verdienen, hat aus ihrer großen Enttäuschung und ihrer Irritation gegenüber der ivorischen Regierung und deren Verhalten keinen Hehl gemacht.
Der zweite Punkt der Erklärung der Union vom 24. September, der wachsende Besorgnis auslöst, betrifft die Achtung der Menschenrechte durch beide Parteien. Zunächst war und ist das Verhalten der Rebellen zunehmend von Ausschreitungen gekennzeichnet, vor allem was Eigentumsdelikte betrifft. Seitens der Regierung nehmen die Angriffe gegen die Mitglieder der Opposition und die Zeichen der Fremdenfeindlichkeit in Besorgnis erregendem Maße zu. Die Umstände des Todes von General Gueï, seiner Frau, seinen Familienangehörigen und Verwandten sind zumindest suspekt. Die Übergriffe und Einschüchterungsversuche gegen Allassane Ouatara und seine Familie sowie zahlreiche führende Vertreter seiner Partei (der Sammlungsbewegung der Republikaner) fügen dem nationalen Aussöhnungsprozess nachhaltigen Schaden zu. Der Ausländerhass wird ebenfalls immer offenkundiger.
Bitte verstehen Sie diese Bemerkungen nicht falsch. Die institutionelle Legalität in Côte d'Ivoire muss von der internationalen Gemeinschaft zielgerichtet unterstützt werden. Aber diese Unterstützung darf nicht blind und nicht bedingungslos erfolgen.
Frau Präsidentin, gestatten Sie mir abschließend dem Wunsch Ausdruck zu verleihen, dass Ihre Institution, die bei den ivorischen Behörden hohe Wertschätzung genießt, ebenso wie auch die Kommission, ihren Einfluss geltend macht, um diese Behörden zu überzeugen, dass eine friedliche Lösung der einzige Weg der Vernunft und der Hoffnung ist."@de7
"Κυρία Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, όπως και τα υπόλοιπα θεσμικά όργανα της Ευρωπαϊκής Ένωσης, έτσι και η Επιτροπή παρακολουθεί με μεγάλη προσοχή, όπως φαντάζεστε, την εξέλιξη των γεγονότων στην Ακτή του Ελεφαντοστού, μετά την έναρξη της στρατιωτικής εξέγερσης τη 19η Σεπτεμβρίου. Η Ευρωπαϊκή Ένωση καταδίκασε την απειλή κατά της θεσμικής νομιμότητας που απειλεί εδώ και τρεις εβδομάδες την Ακτή του Ελεφαντοστού. Ταυτόχρονα, επιβεβαίωσε για άλλη μια φορά την αναγκαιότητα εξεύρεσης πολιτικής λύσης, η οποία δεν θα απέκλειε κανένα από τα αντιμαχόμενα μέρη και θα εντασσόταν στο πνεύμα της διαδικασίας εθνικής συμφιλίωσης, την οποία ξεκίνησε η Ακτή του Ελεφαντοστού μετά τις σοβαρές αναταραχές που σημειώθηκαν το 2000. Η Ευρωπαϊκή Ένωση υποστήριξε αυτήν τη διαδικασία, τόσο από την άποψη των αρχών, όσο και οικονομικά. Επιπλέον, η Προεδρία επανέλαβε ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση δίνει μέγιστη σημασία στον σεβασμό των ανθρωπίνων δικαιωμάτων.
Η Επιτροπή στηρίζει τον πρόεδρο Gbagbo και τη νόμιμη κυβέρνησή του. Τόσο ο ίδιος όσο και η κυβέρνησή του ανέλαβαν την εξουσία ύστερα από δημοκρατικές εκλογές. Εντούτοις, μετά τη δημοσίευση της δήλωσης της Ευρωπαϊκής Ένωσης στις 24 Σεπτεμβρίου, δεν κρύβουμε ότι έχουν προκληθεί αυξανόμενες ανησυχίες, τόσο ως προς την προοπτική εξεύρεσης πολιτικής λύσης, όσο και ως προς τον σεβασμό των ανθρωπίνων δικαιωμάτων. Η Επιτροπή, όπως είναι φυσικό, χαιρέτισε με μεγάλο ενδιαφέρον τα αποτελέσματα της διάσκεψης της Οικονομικής Κοινότητας των Δυτικοαφρικανικών Κρατών (ECOWAS) που πραγματοποιήθηκε στην πόλη Άκκρα. Η δημιουργία ομάδας επαφής αποτελούμενης από έξι αρχηγούς κρατών και επιφορτισμένης με την αποστολή της διαμεσολάβησης ανάμεσα στην κυβέρνηση και τους αντάρτες ήταν καλός οιωνός όσον αφορά τη δυνατότητα εξεύρεσης ειρηνικής λύσης, η οποία θα εμπόδιζε τις σφαγές και την αιώνια ρήξη που προκαλούν αναπόφευκτα οι επί τόπου συγκρούσεις. Πρέπει να υποστηρίξουμε αυτό το έργο. Η καταρχήν συμφωνία κατάπαυσης του πυρός την οποία διεμήνυσε στην ομάδα επαφής ο πρόεδρος Gbagbo και οι αντάρτες, άφηνε περιθώρια αισιοδοξίας σχετικά με την κατάπαυση του πυρός, παρόλο που τίποτα δεν είχε υπογραφεί έως τις 4 Οκτωβρίου 2002. Για την ώρα, δεν έχει γίνει ακόμα τίποτα, και οι κυβερνητικές δυνάμεις ξανάρχισαν τις μάχες κατά των ανταρτών στην πόλη Μπουακέ, την Κυριακή 6 Οκτωβρίου. Εξάλλου, η ομάδα διαμεσολάβησης, την οποία παρεμπιπτόντως χαιρετίζουμε για την εγρήγορση, την υπομονή και το αίσθημα ευθύνης που επέδειξε, δεν έκρυψε τη βαθιά απογοήτευση και τον εκνευρισμό της για τη συμπεριφορά της κυβέρνησης της Ακτής του Ελεφαντοστού.
Το δεύτερο σημείο που περιλαμβάνει η δήλωση της Ευρωπαϊκής Ένωσης της 24ης Σεπτεμβρίου, και το οποίο προκαλεί επίσης αυξανόμενες ανησυχίες, αφορά τον σεβασμό των ανθρωπίνων δικαιωμάτων και από τα δύο αντιμαχόμενα μέρη. Καταρχάς, η συμπεριφορά των ανταρτών χειροτέρευσε – και εξακολουθεί να χειροτερεύει – κυρίως όσον αφορά επιθέσεις κατά περιουσιών. Όσο για την κυβέρνηση, οι επιθέσεις εναντίον των μελών της αντιπολίτευσης, καθώς και τα συμπτώματα ξενοφοβίας, πολλαπλασιάζονται σε πολύ ανησυχητικό βαθμό. Οι συνθήκες του θανάτου του στρατηγού Gueï, της συζύγου του, συγγενών του και μελών του στενού του περιβάλλοντος κρίνονται τουλάχιστον ύποπτες. Οι επιθέσεις και οι ενέργειες εκφοβισμού εναντίον του κ. Ouatara, των μελών του στενού του περιβάλλοντος και πολλών στελεχών του κόμματός του (του Δημοκρατικού Συναγερμού) δυσχεραίνουν ολοένα και περισσότερο τη διαδικασία εθνικής συμφιλίωσης. Η εχθρότητα προς τους ξένους λαμβάνει επίσης όλο και μεγαλύτερες διαστάσεις.
Κυρία Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, ας μην παρεξηγήσουμε αυτές τις υπενθυμίσεις. Η διεθνής κοινότητα πρέπει να στηρίξει ανεπιφύλακτα τη θεσμική νομιμότητα στην Ακτή του Ελεφαντοστού. Αυτή η ανεπιφύλακτη στήριξη, ωστόσο, δεν πρέπει να παρασχεθεί αδιακρίτως ούτε άνευ όρων.
Κυρία Πρόεδρε, ολοκληρώνοντας, επιτρέψτε μου να εκφράσω την ελπίδα ότι το θεσμικό σας όργανο, χάρη στο κύρος που απολαμβάνει από τις αρχές της Ακτής του Ελεφαντοστού, θα χρησιμοποιήσει την επιρροή του σε αυτές, προκειμένου να τις πείσει, όπως εξάλλου πασχίζει και η Επιτροπή, ότι η εξεύρεση ειρηνικής λύσης αποτελεί τη μοναδική οδό της λογικής και της ελπίδας."@el8
".
Madam President, ladies and gentlemen, like the other institutions of the European Union, the Commission has, as you can imagine, been following, the development of events in Côte d’Ivoire very closely since the military uprising began on 19 September. The Union has condemned the threat to institutional legality that Côte d’Ivoire has been experiencing for almost three weeks. At the same time, it has reaffirmed the need to find a political solution that would not exclude any of the opposing parties, in the spirit of the process of national reconciliation which Côte d’Ivoire opened after the serious unrest of 2000 and which the Union supported in principle and with financial support. Thirdly, the Presidency has reiterated that the Union attaches the utmost importance to respect for human rights.
The Commission supports President Gbagbo and his legitimate government, both put in place
by democratic elections. Nevertheless, since the publication of the Union declaration on 24 September, we have not denied that growing concerns have appeared both on the prospect of a political solution and with regard to human rights. The Commission naturally welcomed with great interest the outcome of the summit
of the Economic Committee of West African States in Accra. The creation of a contact group consisting of six Heads of State, and charged with the task of mediating between the government and the rebels led us to believe that a peaceful solution could be reached that would avoid bloodbaths and lasting rifts that fighting on the ground would inevitably entail. This work must have support. The agreement in principle to a cease-fire given to the contact group by President Gbagbo and by the rebels would allow for a certain optimism in putting a cease-fire in place, although nothing had been signed on 4 October. For the time being there has been nothing and government forces resumed fighting against the rebels at Bouaké on Sunday 6 October. The group of mediators, whose alertness, patience and sense of responsibility incidentally we salute, has not concealed its great disappointment and irritation at the Ivorian Government and its behaviour.
The second point of the Union’s declaration of 24 September, with regard to which concerns are again growing, is respect for human rights by the two opposing parties. First of all, the behaviour of the rebels has deteriorated and is still deteriorating more and more, particularly with regard to attacks on property. As for the government, attacks on members of the opposition and signs of xenophobia are increasing to the point where they are becoming very worrying. The circumstances surrounding the death of General Gueï and his wife, members of his family and close relations are suspicious to say the least. Attacks and intimidation against Mr Ouatara, his close relations and many leading members of his party (Rally of the Republicans) will have a lasting negative effect on the process of national reconciliation. Hostility towards foreigners is also becoming increasingly widespread.
Madam President, ladies and gentlemen, do not misunderstand these reminders. Institutional legality in Côte d’Ivoire must be subject to wholehearted support from the international community. This wholehearted support must not, however, be indiscriminate or unconditional.
Madam President, allow me to conclude by expressing the hope that your institution, by virtue of the prestige in the eyes of the Ivorian authorities, uses its influence to convince them, as the Commission is striving to do, that a peaceful solution is the only way forward that is logical and which offers hope."@en3
".
Señora Presidenta, Señorías, la Comisión ha seguido muy atentamente, como pueden suponer, al igual que las restantes instituciones de la Unión Europea, el desarrollo de los acontecimientos en Côte d’Ivoire, desde el alzamiento militar del 19 de septiembre. La Unión ha condenado el ataque a la legalidad institucional que lleva sufriendo Côte d’Ivoire desde hace casi tres semanas. Al mismo tiempo, ha insistido en la necesidad de que se encuentre una solución política que no excluya a ninguna de las partes en liza, dentro del espíritu del proceso de reconciliación nacional que emprendió Côte d’Ivoire, tras los graves incidentes de 2000, y que la Unión ha apoyado tanto en sus principios, como desde el punto de vista económico. En tercer lugar, la Presidencia ha reiterado que la Unión concede la máxima importancia al respeto de los derechos humanos.
La Comisión apoya al Presidente Gbagbo y a los legítimos miembros de su Gobierno, que en ambos casos han accedido a sus cargos como resultado de unas elecciones democráticas. No obstante, desde que se publicó la declaración de la Unión, el 24 de septiembre, no hemos ocultado nuestra creciente preocupación, tanto en lo que se refiere a las perspectivas de una solución política, como con respecto a los derechos humanos. La Comisión acogió, naturalmente, con gran interés el resultado de la Cumbre de la Comunidad Económica de los Estados del África Occidental que se celebró en Accra. La creación de un grupo de contacto formado por seis jefes de Estado y encargado de mediar entre el Gobierno y los rebeldes nos llevó a creer que sería posible alcanzar una solución pacífica que evitara los baños de sangre y la fractura permanente que inevitablemente acompañarían a los combates sobre el terreno. Esta tarea debe recibir apoyo. El hecho de que el Presidente Gbagbo y los rebeldes hayan comunicado al grupo de contacto su acuerdo de principio con un alto el fuego permite contemplar con un cierto optimismo que éste se haga realidad, a pesar de que el 4 de octubre no se firmó nada. De momento, no se ha concretado nada y las fuerzas gubernamentales reanudaron el domingo 6 de octubre los combates contra los rebeldes en Bouaké. El grupo de mediadores –al cual aprovechamos la ocasión para felicitar por su actitud vigilante, su paciencia y su sentido de la responsabilidad– no ha ocultado su gran decepción e irritación contra el Gobierno de Côte d’Ivoire y su comportamiento.
El segundo punto de la declaración de la Unión del 24 de septiembre, respecto al que vuelve a aumentar la preocupación, versa sobre el respeto de los derechos humanos por ambas partes en liza. En primer lugar, el comportamiento de los rebeldes ha empeorado y continúa empeorando cada vez más, sobre todo en lo que respecta a los ataques contra la propiedad. En cuanto al Gobierno, los ataques contra miembros de la oposición y las manifestaciones de xenofobia van en aumento, hasta el extremo de comenzar a resultar muy preocupantes. Las circunstancias que han rodeado a la muerte del General Gueï, su esposa, miembros de su familia y personas allegadas resultan cuando menos sospechosas. Los ataques e intimidaciones contra el Sr. Ouatara, sus parientes próximos y muchos de los dirigentes de su partido (la Agrupación de Republicanos) tendrán una repercusión negativa y duradera sobre el proceso de reconciliación nacional. La hostilidad contra los extranjeros también se está extendiendo cada vez más.
Señora Presidenta, Señorías, no malinterpreten estas advertencias. La legalidad institucional en Côte d’Ivoire debe recibir el apoyo decidido de la comunidad internacional. No obstante, este apoyo decidido no debe ser indiscriminado ni incondicional.
Señora Presidenta, permítame que concluya mi intervención expresando el deseo de que su institución, dado el prestigio de que goza ante las autoridades de Côte d’Ivoire, haga valer su influencia para convencerlas, al igual que intenta hacer la Comisión, de que una solución pacífica es el único camino razonable y que abre la puerta de la esperanza."@es12
".
Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kuten muutkin Euroopan unionin toimielimet myös komissio on seurannut, kuten voitte kuvitella, Norsunluurannikon tapahtumien kehitystä hyvin tarkkaan sotilaiden valtaannoususta 19. syyskuuta alkaen. Euroopan unioni tuomitsee Norsunluurannikon laillista hallitusta vastaan kohdistuvan, kohta kolme viikkoa jatkuneen uhkan. Se on vahvistanut sitoumuksensa kaikki osapuolet käsittävään poliittiseen ratkaisuun, joka on Euroopan unionin tukeman, vuoden 2000 vakavien levottomuuksien jälkeen aloitetun kansallisen sovittelun hengen mukainen. Euroopan unionin tuki on sekä periaatteellista että taloudellista. Puheenjohtajavaltio on muistuttanut myös siitä, kuinka tärkeänä se pitää ihmisoikeuksien kunnioittamista.
Komissio tukee demokraattisesti valittua presidenttiä Laurent Gbagboa ja hallitusta. Puheenjohtajavaltion unionin puolesta 24. syyskuuta antaman julkilausuman jälkeen emme ole kieltäneet sitä, että sekä poliittisen ratkaisun todennäköisyys että ihmisoikeuksien noudattaminen ovat yhä huolestuttavammassa tilanteessa. Komissio suhtautui luonnollisesti hyvin myönteisesti ja mielenkiinnolla Accrassa pidettyyn Länsi-Afrikan valtioiden talouskomitean huippukokoukseen. Kuudesta valtionpäämiehestä koostuvan yhteysryhmän perustaminen, jonka tehtävänä on välittäjänä toimiminen hallituksen ja kapinallisten välillä, sai meidät uskomaan, että on löydettävissä rauhanomainen ratkaisu, jolla vältettäisiin verilöylyt ja jatkuvat välirikot, joita taistelusta alueella välttämättä seuraa. Tätä työtä on kannatettava. Presidentti Gbagbon ja kapinallisten yhteysryhmälle antama periaatesopimus tulitauosta antaa aihetta toivoon tulitauon toteutumisesta, vaikka 4. lokakuuta mitään ei vielä ollut allekirjoitettu. Tähän mennessä mitään ei ole tapahtunut, ja hallituksen joukot aloittivat uudelleen taistelut kapinallisia vastaan Bouakéssa sunnuntaina 6. lokakuuta. Onko välittäjien ryhmä, jonka valppaus, kärsivällisyys ja vastuuntunto ovat muutoin olleet kiitettäviä, ilmoittanut Norsunluurannikon hallitukselle olevansa suuresti pettynyt ja ärtynyt hallituksen toiminnan johdosta?
Euroopan unionin puolesta 24. syyskuuta annetun julkilausuman toisessa kohdassa esitetään, että molempien osapuolten on kunnioitettava ihmisoikeuksia, ja tämän osalta olemme yhä enemmän huolissamme. Ensinnäkin kapinallisten toiminta on yhä aggressiivisempaa ja huononee jatkuvasti, erityisesti omaisuuteen kohdistuvien hyökkäysten osalta. Hallitus puolestaan toteuttaa opposition jäseniin kohdistuvia hyökkäyksiä ja muukalaisvihamielisyyden merkit lisääntyvät huolestuttavassa määrin. Kenraali Gueïn, hänen vaimonsa, perheenjäsentensä ja läheisimpiensä kuolema tapahtui vähintäänkin epäilyttävissä olosuhteissa. Ouataraan, hänen läheisiinsä ja moniin hänen puolueensa johtohahmoihin (tasavaltalainen ryhmittymä) kohdistuvat hyökkäykset ja uhkaukset vaikuttavat pitkään kielteisesti kansallisen sovittelun prosessiin. Myös ulkomaalaisiin kohdistuva vihamielisyys lisääntyy kovaa vauhtia.
Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, älkää ymmärtäkö väärin näitä muistutuksia. Kansainvälisen yhteisön on tuettava kaikin voimin Norsunluurannikon laillista hallitusta. Tämä tuki ei kuitenkaan saa olla kritiikitöntä eikä varauksetonta.
Arvoisa puhemies, haluan lopuksi todeta, että toivon parlamentin käyttävän arvovaltaansa Norsunluurannikon viranomaisiin näiden vakuuttamiseksi siitä, että rauhanomainen ratkaisu on ainoa järkevä tapa edetä ja toivoa tuova ratkaisu. Näin komissiokin pyrkii tekemään."@fi5
"Signora Presidente, onorevoli deputati, come potete immaginare, al pari delle altre Istituzioni dell’Unione europea, la Commissione segue con grande attenzione l’evoluzione degli eventi in Costa d’Avorio dall’inizio della rivolta militare il 19 settembre scorso. L’Unione ha condannato la crisi di legalità istituzionale che la Costa d’Avorio sta vivendo da quasi tre settimane. Nel contempo l’Unione ha riaffermato la necessità di trovare una soluzione politica che non escluda nessuna delle parti coinvolte, nello stesso spirito del processo di riconciliazione nazionale che la Costa d’Avorio aveva intrapreso dopo i gravi disordini del 2000 e che l’UE ha sostenuto sia a livello di principi che sul piano finanziario. In terzo luogo, la Presidenza ha ricordato che l’Unione attribuisce la massima importanza al rispetto dei diritti dell’uomo.
La Commissione sostiene il Presidente Gbagbo e il governo legittimo, entrambi democraticamente eletti. Tuttavia, dopo la pubblicazione della dichiarazione dell’Unione del 24 settembre, non nascondiamo che sono emerse crescenti preoccupazioni sia sulla prospettiva di una soluzione politica che sul rispetto dei diritti dell’uomo. La Commissione aveva naturalmente accolto con molto interesse i risultati del Vertice straordinario della Comunità economica degli Stati dell’Africa occidentale ad Accra. La creazione di un gruppo di contatto costituito da sei capi di Stato e incaricato di una missione di mediazione tra il governo e i ribelli faceva sperare nella possibilità di una soluzione pacifica che evitasse bagni di sangue e lacerazioni di lunga durata, che gli scontri diretti sul terreno comportano. Quest’opera dev’essere sostenuta. L’accordo di principio per un cessate il fuoco espresso al gruppo di contatto dal Presidente Gbagbo e dai ribelli faceva ben sperare nell’attuazione di un cessate il fuoco, anche se il 4 ottobre scorso non è stato firmato alcun documento. Per il momento non si è concluso nulla e le forze governative hanno ripreso i combattimenti contro i ribelli a Bouaké da domenica 6 ottobre. Il gruppo di mediazione, di cui apprezziamo tra l’altro la disponibilità, la pazienza e il senso di responsabilità, non ha nascosto la sua grande delusione e irritazione nei confronti del governo ivoriano e del suo comportamento.
Il secondo punto della dichiarazione dell’Unione del 24 settembre, che suscita nuovamente preoccupazioni crescenti, è il rispetto dei diritti dell’uomo da parte delle due parti in causa. Innanzi tutto il comportamento dei ribelli è degenerato e continua a degenerare sempre più, in particolare per quanto riguarda gli attacchi alle proprietà. Quanto al governo, gli attacchi contro i membri dell’opposizione e le manifestazioni di xenofobia si moltiplicano al punto da diventare decisamente allarmanti. Le circostanze in cui è avvenuto il decesso del generale Gueï, di sua moglie, dei membri della sua famiglia e delle persone a lui vicine sono quantomeno sospette. Le aggressioni e le intimidazioni contro Ouattara, i suoi collaboratori e molti dirigenti del suo partito (il raggruppamento dei repubblicani) pregiudicheranno in modo duraturo il processo di riconciliazione nazionale. Anche l’ostilità nei confronti degli stranieri emerge in modo più manifesto.
Signora Presidente, onorevoli deputati, non fraintendete questi miei richiami. La legalità istituzionale della Costa d’Avorio deve ottenere il pieno appoggio della comunità internazionale. Tale sostegno non deve tuttavia essere né cieco né incondizionato.
Signora Presidente, mi consenta di formulare in conclusione l’auspicio che la sua Istituzione, attraverso il prestigio di cui gode presso le autorità ivoriane, utilizzi la propria influenza presso di loro per convincerle, come per parte sua si sforza di fare la Commissione, che una soluzione pacifica è la sola via della ragione e della speranza."@it9
".
Madam President, ladies and gentlemen, like the other institutions of the European Union, the Commission has, as you can imagine, been following, the development of events in Côte d’Ivoire very closely since the military uprising began on 19 September. The Union has condemned the threat to institutional legality that Côte d’Ivoire has been experiencing for almost three weeks. At the same time, it has reaffirmed the need to find a political solution that would not exclude any of the opposing parties, in the spirit of the process of national reconciliation which Côte d’Ivoire opened after the serious unrest of 2000 and which the Union supported in principle and with financial support. Thirdly, the Presidency has reiterated that the Union attaches the utmost importance to respect for human rights.
The Commission supports President Gbagbo and his legitimate government, both put in place
by democratic elections. Nevertheless, since the publication of the Union declaration on 24 September, we have not denied that growing concerns have appeared both on the prospect of a political solution and with regard to human rights. The Commission naturally welcomed with great interest the outcome of the summit
of the Economic Committee of West African States in Accra. The creation of a contact group consisting of six Heads of State, and charged with the task of mediating between the government and the rebels led us to believe that a peaceful solution could be reached that would avoid bloodbaths and lasting rifts that fighting on the ground would inevitably entail. This work must have support. The agreement in principle to a cease-fire given to the contact group by President Gbagbo and by the rebels would allow for a certain optimism in putting a cease-fire in place, although nothing had been signed on 4 October. For the time being there has been nothing and government forces resumed fighting against the rebels at Bouaké on Sunday 6 October. The group of mediators, whose alertness, patience and sense of responsibility incidentally we salute, has not concealed its great disappointment and irritation at the Ivorian Government and its behaviour.
The second point of the Union’s declaration of 24 September, with regard to which concerns are again growing, is respect for human rights by the two opposing parties. First of all, the behaviour of the rebels has deteriorated and is still deteriorating more and more, particularly with regard to attacks on property. As for the government, attacks on members of the opposition and signs of xenophobia are increasing to the point where they are becoming very worrying. The circumstances surrounding the death of General Gueï and his wife, members of his family and close relations are suspicious to say the least. Attacks and intimidation against Mr Ouatara, his close relations and many leading members of his party (Rally of the Republicans) will have a lasting negative effect on the process of national reconciliation. Hostility towards foreigners is also becoming increasingly widespread.
Madam President, ladies and gentlemen, do not misunderstand these reminders. Institutional legality in Côte d’Ivoire must be subject to wholehearted support from the international community. This wholehearted support must not, however, be indiscriminate or unconditional.
Madam President, allow me to conclude by expressing the hope that your institution, by virtue of the prestige in the eyes of the Ivorian authorities, uses its influence to convince them, as the Commission is striving to do, that a peaceful solution is the only way forward that is logical and which offers hope."@lv10
"Mevrouw de Voorzitter, het zal u niet verbazen dat de Commissie, net als de andere instellingen van de Europese Unie, de gebeurtenissen in Ivoorkust sinds de militaire opstand van 19 september jongstleden met grote aandacht volgt. De Unie heeft de al bijna drie weken durende aanval op het institutionele rechtssysteem van Ivoorkust veroordeeld. Voorts heeft ze aangegeven dat er een politieke oplossing moet worden gevonden waarbij geen van de betrokken partijen over het hoofd wordt gezien, overeenkomstig het proces van nationale verzoening dat in Ivoorkust na de ernstige ongeregeldheden van 2000 in gang was gezet en waarvan de Unie de beginselen kon onderschrijven. De Unie heeft dit proces dan ook financieel gesteund. Tot slot heeft het voorzitterschap in herinnering gebracht dat de Unie bijzonder veel waarde hechtte aan de naleving van de mensenrechten.
De Commissie steunt president Gbagbo en diens legitieme regering. Ze zijn namelijk beiden via democratische verkiezingen aan de macht gekomen. Wij willen echter niet verhullen dat wij ons sinds de verklaring van de Unie van 24 september grote zorgen maken over de haalbaarheid van een politieke oplossing en de naleving van de mensenrechten. De Commissie had uiteraard met grote belangstelling nota genomen van de resultaten van de buitengewone top van de Economische Gemeenschap van West-Afrikaanse Staten in Accra. Er is een contactgroep opgericht van zes staatshoofden die de regering en de rebellen met elkaar moet verzoenen. Er moet dus een vreedzame oplossing worden gevonden. Niemand heeft baat bij de bloedbaden en de langdurige tweedracht die gevechten teweeg zullen brengen. Dit werk moet derhalve worden gesteund. President Gbagbo en de rebellen hebben de contactgroep laten weten dat ze in beginsel akkoord gaan met een staakt-het-vuren. Er is dus reden te geloven dat er gewerkt wordt aan een dergelijk staakt-het-vuren. Desalniettemin is er niets ondertekend op 4 oktober jongstleden en de regeringstroepen hebben hun strijd tegen de rebellen in Bouaké al op zondag 6 oktober hervat. Wij zijn ingenomen met de inzet, het geduld en het verantwoordelijkheidsgevoel van de bemiddelingsgroep, die zich evenwel zeer teleurgesteld en geërgerd heeft getoond over het optreden van de Ivoriaanse regering.
In haar verklaring van 24 september heeft de Unie verder benadrukt dat de mensenrechten door beide partijen moeten worden nageleefd. Op dit punt zijn wij bijzonder ongerust. Allereerst hebben de rebellen zich ernstig misdragen en deze situatie wordt alleen maar erger. Zo hebben ze zich met name vergrepen aan andermans eigendommen. De regering valt steeds vaker de leden van de oppositie aan en de vreemdelingenhaat wordt steeds zorgelijker. De omstandigheden waarin generaal Gueï, zijn echtgenote en gezinsleden zijn omgekomen, zijn op zijn minst verdacht te noemen. De agressie jegens en intimidatie van de heer Ouattara, zijn naasten en veel leiders van zijn partij (het republikeins verbond) brengen het proces van nationale verzoening ernstig in gevaar. Ook zien we dat men zich in toenemende mate tegen het buitenland keert.
Mevrouw de Voorzitter, geachte afgevaardigden, ik hoop dat u mijn betoog niet verkeerd opvat. De internationale gemeenschap dient het institutionele rechtssysteem in Ivoorkust te steunen, maar er moeten wel voorwaarden aan deze steun worden gekoppeld.
Mevrouw de Voorzitter, de Ivoriaanse autoriteiten hebben het Europees Parlement hoog in het vaandel staan. Ik hoop dat uw instelling gebruik maakt van haar invloed om, net als de Commissie, de Ivoriaanse autoriteiten ervan te overtuigen dat een vreedzame oplossing de enige weg is die logisch is en hoop biedt."@nl2
"Senhora Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, tal como as outras Instituições da União Europeia, a Comissão acompanha, como podem imaginar, com grande atenção a evolução dos acontecimentos na Costa do Marfim desde o início do levantamento militar de 19 de Setembro último. A União condenou a ameaça à legalidade institucional na Costa do Marfim, posta em causa há quase três semanas. Simultaneamente, reafirmou a necessidade de ser encontrada uma solução política que não exclua nenhuma das partes em presença, no próprio espírito do processo de reconciliação nacional que a Costa do Marfim tinha iniciado após os graves problemas ocorridos em 2000 e que a União apoiou tanto a nível dos princípios como a nível financeiro. Em terceiro lugar, a Presidência recordou que a União dava uma grande importância ao respeito dos direitos humanos.
A Comissão apoia o presidente Gbagbo e o seu governo legítimo, saídos ambos de eleições democráticas. Todavia, após a publicação da declaração da União a 24 de Setembro, não escondemos que surgiram preocupações crescentes, tanto na perspectiva de uma solução política como no respeito dos direitos humanos. A Comissão tinha naturalmente acolhido com muito interesse os resultados da cimeira excepcional da Comunidade Económica dos Estados da África Ocidental (CEDEAO) em Accra. A criação de um grupo de contacto constituído por seis chefes de Estado encarregue de uma missão de mediação entre o governo e os rebeldes deixava augurar a possibilidade de uma solução pacífica que evitaria os banhos de sangue e as feridas profundas provocadas inevitavelmente por combates no terreno. Esse trabalho deve ser apoiado. O acordo de princípio de um cessar-fogo dado ao grupo de contacto pelo presidente Gbagbo e pelos rebeldes permitia um certo optimismo quanto à implementação de um cessar-fogo, embora nada tenha sido assinado no passado dia 4 de Outubro. Para já, nada aconteceu e as forças governamentais retomaram os combates contra os rebeldes em Bouaké a partir de Domingo, 6 de Outubro. O grupo de mediação, de que saudamos a propósito a disponibilidade, a paciência e o sentido das responsabilidades, não escondeu a sua grande decepção e a sua irritação contra o Governo da Costa do Marfim e o seu comportamento.
O segundo ponto da declaração da União de 24 de Setembro, relativamente à qual as preocupações são mais uma vez crescentes, é o do respeito dos direitos humanos pelas duas partes em presença. Em primeiro lugar, o comportamento dos rebeldes conheceu e conhece cada vez mais desvios nomeadamente no que diz respeito aos atentados aos bens. Quanto ao governo, os ataques contra os membros da oposição e os sinais de xenofobia multiplicam-se, a ponto de se tornarem muito preocupantes. As circunstâncias da morte do General Gueï, da sua esposa, dos membros da sua família e dos seus mais próximos são pelo menos suspeitas. As agressões e as intimidações contra Ouatara, os seus próximos e muitos dirigentes do seu partido (união dos republicanos) põem em causa duradouramente o processo de reconciliação nacional. A hostilidade para com os estrangeiros começa também a manifestar-se cada vez mais.
Senhora Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, mas não se enganem sobre estas observações. A legalidade institucional na Costa do Marfim tem de ser objecto da parte da comunidade internacional de um apoio claro. Mas esse apoio não pode ser nem cego nem incondicional.
Senhora Presidente, permita-me formular, para concluir, o voto de que a vossa Instituição, pelo prestígio de que goza junto das autoridades da Costa do Marfim, utilize a sua influência junto delas, como acontece pelo seu lado com a Comissão, para as convencer de que a via de uma solução pacífica é a única da razão e da esperança."@pt11
"Fru talman, mina damer och herrar ledamöter! Precis som alla andra EU-institutioner följer kommissionen, vilket ni säkert förstår, med stor uppmärksamhet händelseutvecklingen i Elfenbenskusten sedan det militära upproret inleddes den 19 september i år. Unionen har fördömt ifrågasättandet av den institutionella lagligheten, vilket har pågått i Elfenbenskusten i tre veckor nu. Samtidigt har EU hävdat att man måste hitta en politisk lösning som inte utesluter någon av de berörda parterna. Denna lösning bör gå i samma anda som den nationella försoningsprocessen, som Elfenbenskusten inledde efter de allvarliga oroligheterna under 2000 och som unionen stödde både principiellt och ekonomiskt. För det tredje har ordförandeskapet framhållit att unionen lägger största vikt vid respekten för mänskliga rättigheter.
Kommissionen stöder president Gbagbo och hans lagligaregering, som bägge är valda i demokratiska val. Men sedan unionens uttalande offentliggjordes den 24 september döljer vi inte det faktum att oron växer, både när det gäller utsikterna till en politisk lösning och när det gäller respekten för mänskliga rättigheter. Kommissionen välkomnade självklart med stort intresse resultaten av det extra möte som Västafrikanska staters ekonomiska gemenskap (Ecowas) höll i Accra. Inrättandet av en kontaktgrupp bestående av sex statschefer, som skall ha i uppdrag att medla mellan regeringen och rebellerna, gör att man kan hoppas på möjligheten till en fredlig lösning som skulle förhindra blodbad och varaktiga söndringar, som oundvikligen följer av markstrider. Detta arbete måste stödjas. Med tanke på att president Gbagbo och rebellerna principiellt har meddelat kontaktgruppen att de går med på eldupphör råder viss optimism om att ett eldupphöravtal skall kunna antas, trots att ingenting undertecknades den 4 oktober. För ögonblicket har det inte blivit något resultat och regeringsstyrkorna återupptog striderna mot rebellerna i Bouaké redan söndagen den 6 oktober. Medlingsgruppen, som vi i förbigående sagt vill hedra för dess tillgänglighet, tålamod och ansvarskänsla, har inte dolt sin stora besvikelse och irritation över Elfenbenskustens regering och dess beteende.
Den andra punkten i unionens uttalande av den 24 september är de bägge parternas respekt för mänskliga rättigheter, vilket än en gång ger anledning till ökad oro. Rebellernas beteende har gått och går i fel riktning, framför allt när det gäller attacker mot egendomar. När det gäller regeringen ökar angreppen mot medlemmar av oppositionen och tecknen på främlingsfientlighet, i så pass hög grad att det börjar bli oroväckande. Omständigheterna kring general Gueis och hans makas död och dödsfallen bland hans familjemedlemmar och närstående väcker minst sagt misstänksamhet. Angreppen och hoten mot Ouatara, hans närstående och många ledare i hans parti (Republikansk samling) skadar varaktigt den nationella försoningsprocessen. Förkastandet av det utländska blir också alltmer påtagligt.
Fru talman, mina damer och herrar ledamöter! Ni får inte ta missta er på dessa påpekanden. Elfenbenskustens institutionella laglighet måste få ett bestämt stöd från världssamfundet. Men detta stöd får vara varken blint eller ovillkorligt.
Fru talman! Tillåt mig att avslutningsvis framföra en önskan om att parlamentet använder sitt inflytande, genom den prestige som parlamentet åtnjuter hos myndigheterna i Elfenbenskusten, för att se till att övertyga dem om att vägen till en fredlig lösning är den enda förnuftiga och hoppfulla vägen, vilket kommissionen också anstränger sig för."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples