Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-09-Speech-3-098"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021009.7.3-098"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Madame la Présidente, oui à des relations fortes entre l'Europe et l'Algérie. Les Algériens ont vécu quasi seuls la barbarie du terrorisme intégriste dès avant le 11 septembre 2001. L'Union européenne doit, pour sa part, se rapprocher de la rive sud-méditerranéenne en s'émancipant d'une conception dominatrice. Ce serait un des moyens de contrer l'unilatéralisme d'une superpuissance américaine qui s'intéresse d'ailleurs de plus en plus à l'Algérie et aux richesses de son sous-sol.
Si l'accord d'association marque donc la volonté d'établir des liens privilégiés entre l'Union et l'Algérie, il n'est pas sans poser de questions, à commencer par le manque de concertation préalable, comme le dénoncent des associations ou des syndicats autonomes en Algérie.
Notre résolution insiste, à juste titre, tout d'abord sur les droits de l'homme et il faut conserver ce caractère à cette résolution. Entre autres, je veux dire à mon tour mon inquiétude sur la situation en Kabylie, alors que les élections locales de demain sont déjà marquées par les appels au boycott, à la grève ou à la répression policière. Comment expliquer qu'aucune proposition crédible de sortie de crise n'ait été formulée par le gouvernement algérien ? Pourquoi les procédures judiciaires à l'encontre des responsables de la répression dite du "printemps noir de 2001" ne sont-elles pas engagées ? Quand les poursuites vont-elles cesser à l'encontre des délégués du mouvement citoyen ? Et, surtout, n'y-a-t-il pas là les signes d'un malaise profond au sein de l'ensemble de la société algérienne, notamment chez les jeunes ?
La multiplication des procès de journalistes, le refus persistant d'abroger le code de la famille, problèmes qu'à ma grande surprise des collègues veulent taire dans la résolution, ne peuvent également qu'attiser le désespoir et les tensions. L'avenir de l'Algérie réside pourtant plus sûrement dans le potentiel démocratique existant que dans un nouveau souffle qui serait offert aux idées intégristes.
Importante aussi à mes yeux est la prise en compte des urgences sociales. Les besoins en emplois, logements, infrastructures publiques de santé, d'éducation, d'eau, sont énormes, alors que les inégalités et les réserves de change n'ont jamais été aussi élevées. Plutôt que la logique du libre-échange qui pousse à la libéralisation et à la déréglementation, cette réalité appelle au contraire une vraie démarche de coopération, par exemple dans les services publics.
L'Europe a donc une responsabilité. Les graves inquiétudes de nombreux acteurs de l'économie algérienne quant à la mise en place d'une zone de libre-échange seront-elles entendues ? Quelle sera l'évaluation des conséquences économiques, sociales et environnementales ?
En conclusion, je veux appeler à la vigilance sur le respect de la libre circulation des personnes et de l'égalité des droits économiques et sociaux et aussi politiques pour les ressortissants algériens sur le sol européen."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Fru formand, vi går ind for, at der knyttes stærke forbindelser mellem Europa og Algeriet. Algerierne stod næsten alene under integralisternes barbariske terror, som allerede fandt sted før den 11. september 2001. EU skal for sit eget vedkommende nærme sig den sydlige Middelhavskyst ved at give afkald på sin dominerende opfattelse. På denne måde vil man kunne bekæmpe den amerikanske stormagts unilaterale karakter, og det er i øvrigt en stormagt, som interesserer sig mere og mere for Algeriet og for skattene i landets undergrund.
Selv om associeringsaftalen således bærer præg af ønsket om at skabe privilegerede forbindelser mellem EU og Algeriet, må man alligevel stille sig selv nogle spørgsmål, ikke mindst når det gælder manglen på et forudgående samråd, sådan som nogle sammenslutninger og selvstændige fagforeninger i Algeriet har gjort opmærksom på.
I vores beslutning lægger vi med rette først og fremmest vægt på menneskerettighederne, og vi skal lade beslutningen beholde denne indfaldsvinkel. Selv vil jeg bl.a. gerne give udtryk for min bekymring over situationen i Kabylien, hvor der i forbindelse med lokalvalgene i morgen allerede har været opfordringer til boykot, strejke eller politikontrol. Hvordan kan det være, at Algeriets regering ikke har stillet noget fornuftigt forslag på, hvordan krisen kan overvindes? Hvorfor har man endnu ikke retsforfulgt de ansvarlige for straffeaktionerne i det såkaldte "sorte forår" i 2001? Hvornår holder man op med at forfølge borgerbevægelsens repræsentanter? Og viser dette ikke også, at problemerne stikker dybt i hele det algeriske samfund, ikke mindst hos de unge?
Det stadig større antal sagsanlæg mod journalister og de gentagne afslag på at ophæve familielovgivningen er problemer, som nogle af parlamentsmedlemmerne til min store overraskelse ikke ønsker at nævne i beslutningen, og som kun er med til at gøre håbløsheden og spændingerne større. Der er dog ingen tvivl om, at Algeriets fremtid i højere grad ligger i det eksisterende demokratiske potentiale end i at puste nyt liv i de integralistiske idéer.
Også de sociale problemer er i mine øjne vigtige. Der er et meget stort behov for beskæftigelse, boliger og offentlige infrastrukturer, når det gælder sundhed, uddannelse og vandforsyning. Samtidig har ulighederne og valutareserverne aldrig været så store, som de er nu. Der er ikke brug for en frihandelstankegang, hvor man fremmer liberaliseringen og dereguleringen, men snarere for en egentlig samarbejdsindsats, f.eks. inden for det offentlige.
Europa har således et ansvar. Vil man lytte til de alvorlige bekymringer, som mange af Algeriets økonomiske aktører giver udtryk for med hensyn til indførelsen af et frihandelsområde? Hvordan vil de økonomiske, sociale og miljømæssige konsekvenser blive vurderet?
Til sidst vil jeg gerne opfordre til, at man er opmærksom på respekten for personers frie bevægelighed, og at man er opmærksom på, at der skal være lige økonomiske, sociale og politiske rettigheder for algeriske statsborgere på europæisk område."@da1
"Frau Präsidentin, ich bejahe starke Beziehungen zwischen Europa und Algerien. Die Algerier haben bereits vor dem 11. September 2001 quasi allein die Barbarei des fundamentalistischen Terrors ertragen. Die Europäische Union muss ihrerseits dem Südufer des Mittelmeeres näher rücken und sich von ihrer dominierenden Haltung befreien. Dies wäre ein Weg, um dem Unilateralismus einer amerikanischen Supermacht Paroli zu bieten, die sich im Übrigen zunehmend für Algerien und seine Bodenschätze interessiert.
Zwar bringt das Assoziationsabkommen den Willen zum Ausdruck, privilegierte Beziehungen zwischen der EU und Algerien aufzubauen, doch wirft es zugleich auch einige Fragen auf, vor allem durch die fehlende vorherige Abstimmung, die von Verbänden und autonomen Gewerkschaften in Algerien kritisiert wird.
Unsere Entschließung stellt zu Recht die Menschenrechte in den Vordergrund, und diesen Charakter der Entschließung gilt es zu wahren. Unter anderem möchte ich persönlich meiner Besorgnis angesichts der Situation in der Kabylei Ausdruck geben, zumal die morgigen Kommunalwahlen bereits von Aufrufen zu Boykott, zu Streiks und zu polizeilichen Repressionsmaßnahmen gekennzeichnet sind. Wie ist es zu erklären, dass durch die algerische Regierung kein glaubwürdiger Vorschlag für einen Ausweg aus der Krise unterbreitet wurde? Warum wurden keine Gerichtsverfahren gegen die Verantwortlichen für die Repression des so genannten „Schwarzen Frühlings 2001“ eingeleitet? Wann werden die Verfolgungen gegen die Delegierten der Bürgerbewegung eingestellt? Und liegen nicht vor allem darin die Zeichen für ein tiefes Unbehagen innerhalb der gesamten algerischen Gesellschaft, insbesondere unter der Jugend?
Die Zunahme der Journalistenprozesse, die anhaltende Weigerung, das Familiengesetz außer Kraft zu setzen, sind Probleme, die einige Kollegen zu meinem großen Erstaunen in der Entschließung nicht ansprechen wollen, die aber die Verzweiflung und die Spannungen nur weiter schüren können. Die Zukunft Algeriens liegt allerdings wohl eher in dem demokratischen Potenzial als in einer Wiederbelebung der fundamentalistischen Ideen.
Wichtig ist in meinen Augen auch die Berücksichtigung der dringendsten sozialen Forderungen. Der Bedarf an Arbeitsplätzen, Wohnungen, öffentlichen Infrastrukturen für Gesundheit, Bildung oder Wasserversorgung ist enorm, während die Ungleichheit und die Währungsreserven nie so groß waren. Diese Realität erfordert eher eine echte Zusammenarbeit, zum Beispiel im Bereich der öffentlichen Dienstleistungen als die Logik des Freihandels, die zu Liberalisierung und Deregulierung führt.
Europa trägt also eine Verantwortung. Finden die ernsten Besorgnisse zahlreicher algerischer Wirtschaftsbeteiligter hinsichtlich der Errichtung einer Freihandelszone Gehör? Wie werden die wirtschaftlichen, sozialen und ökologischen Konsequenzen bewertet?
Abschließend möchte ich zur Wachsamkeit hinsichtlich der Freizügigkeit von Personen und der Gleichheit der wirtschaftlichen, sozialen und auch politischen Rechte für algerische Staatsangehörige auf europäischem Boden aufrufen."@de7
"Κυρία Πρόεδρε, είμαι υπέρ της σύσφιξης των σχέσεων ανάμεσα στην Ευρώπη και την Αλγερία. Ο λαός της Αλγερίας βίωσε σχεδόν αβοήθητος τη βαρβαρότητα της τρομοκρατίας των φονταμενταλιστών, πριν ακόμα από την 11η Σεπτεμβρίου 2001. Η Ευρωπαϊκή Ένωση, από την πλευρά της, πρέπει να συσφίξει τους δεσμούς της με το νότιο τμήμα της λεκάνης της Μεσογείου, απαλλαγμένη από τις αντιλήψεις της περί κυριαρχίας στην περιοχή. Αυτό αποτελεί έναν από τους τρόπους να αντισταθμίσουμε τη μονομέρεια της αμερικανικής υπερδύναμης, η οποία εξάλλου δείχνει όλο και μεγαλύτερο ενδιαφέρον για την Αλγερία και τον ορυκτό της πλούτο.
Μολονότι η συμφωνία σύνδεσης φανερώνει τη βούληση για δημιουργία προνομιακών δεσμών ανάμεσα στην Ευρωπαϊκή Ένωση και την Αλγερία, μας γεννώνται ορισμένα ερωτήματα, τα οποία ξεκινούν από την έλλειψη προκαταρκτικής διαβούλευσης, όπως καταγγέλλουν οι ανεξάρτητες ενώσεις και τα συνδικάτα της Αλγερίας.
Το ψήφισμά μας ορθώς επιμένει πάνω από όλα στα ανθρώπινα δικαιώματα, και αυτός ο χαρακτήρας πρέπει να διατηρηθεί. Όπως έκαναν και άλλοι, θα ήθελα και εγώ με τη σειρά μου να εκφράσω την ανησυχία μου σχετικά με την κατάσταση που επικρατεί στην Καβιλία, τη στιγμή που οι επικείμενες εκλογές έχουν ήδη σημαδευτεί από εκκλήσεις για μποϊκοτάζ, απεργία ή αστυνομική καταστολή. Πώς εξηγείται το γεγονός ότι η κυβέρνηση της Αλγερίας δεν έχει διατυπώσει καμία αξιόπιστη πρόταση για την αντιμετώπιση της κρίσης; Γιατί δεν έχουν ξεκινήσει ακόμα νομικές διαδικασίες κατά των υπευθύνων της ενέργειας καταστολής η οποία πήρε το όνομα “μαύρη Άνοιξη του 2001”; Πότε θα σταματήσουν οι ποινικές διώξεις κατά των εκπροσώπων του κινήματος των πολιτών; Πάνω από όλα όμως, μήπως όλα αυτά δείχνουν ότι ολόκληρη η κοινωνία της Αλγερίας, και ιδιαίτερα οι νέοι, περνούν βαθιά κρίση;
Ο αυξανόμενος αριθμός των ποινικών διώξεων εναντίων δημοσιογράφων και η επίμονη άρνηση της κατάργησης του οικογενειακού κώδικα αποτελούν προβλήματα τα οποία, προς μεγάλη μου έκπληξη, ορισμένοι συνάδελφοί μου θέλουν να αποσιωπήσουν στο ψήφισμα, και τα οποία το μόνο που κάνουν είναι να υποδαυλίζουν την απελπισία και την ένταση. Εντούτοις, το μέλλον της Αλγερίας θα είναι πολύ πιο ασφαλές με το υπάρχον δημοκρατικό δυναμικό, παρά με την επανεμφάνιση των φονταμενταλιστικών ιδεών.
Επιπλέον, θεωρώ σημαντικό να ληφθούν υπόψη οι επείγουσες ανάγκες της κοινωνίας. Υπάρχουν τεράστιες ανάγκες για δημιουργία θέσεων εργασίας, στέγαση, δημόσιες υγειονομικές υποδομές, εκπαίδευση και ύδρευση, ενώ οι ανισότητες και τα συναλλαγματικά διαθέσιμα δεν ήταν ποτέ τόσο αυξημένα. Αντίθετα με τη λογική των ελευθέρων συναλλαγών, η οποία ωθεί στην ελευθέρωση και την απορύθμιση, η κατάσταση αυτή απαιτεί ένα πραγματικό μέτρο συνεργασίας, λόγου χάρη στον τομέα των δημοσίων υπηρεσιών.
Η Ευρώπη, επομένως, φέρει κάποια ευθύνη. Θα εισακουστούν άραγε οι σοβαρές ανησυχίες πολλών οικονομικών φορέων της Αλγερίας όσον αφορά τη δημιουργία ζώνης ελευθέρων συναλλαγών; Ποια θα είναι η αξιολόγηση των οικονομικών, κοινωνικών και περιβαλλοντικών επιπτώσεων;
Εν κατακλείδι, θα ήθελα να κάνω έκκληση για επαγρύπνηση όσον αφορά τον σεβασμό της ελεύθερης κυκλοφορίας των προσώπων και της ισότητας των οικονομικών, κοινωνικών αλλά και πολιτικών δικαιωμάτων των υπηκόων της Αλγερίας που ζουν στην Ευρωπαϊκή Ένωση."@el8
"Madam President, I say ‘yes’ to strong links between Europe and Algeria. The Algerians are practically alone in having suffered the barbarity of fundamentalist terrorism since before 11 September 2001. The European Union, for its part, must strengthen its links with the southern Mediterranean basin by freeing itself from its ideas of domination. This would be one way of countering the unilateralism of an American superpower that is more and more interested in Algeria and the wealth that lies beneath it.
Although the association agreement shows the will to establish privileged links between the Union and Algeria, it also raises questions, starting with the lack of prior consultation, as denounced by Algerian independent trade unions and associations.
Our resolution rightly emphasises human rights first and foremost, and the resolution must keep this aspect. Like others, I in turn would like to express my concern over the situation in Kabylia, where tomorrow’s local elections are already marked by calls for a boycott, for strikes and for the police to take control. Why has no credible solution for overcoming this crisis been put forward by the Algerian Government? Why have no legal proceedings commenced against those responsible for the oppression perpetrated in what has become known as the ‘black spring of 2001’? When will lawsuits cease against representatives of the citizens’ movement? Most of all, are these not signs of a deep malaise within Algerian society as a whole, but in particular among young people?
The increasing number of lawsuits against journalists and the persistent refusal to repeal the family code, problems over which, to my great surprise, some Members wish to draw a veil in the resolution, can only stir up despair and tension. The future of Algeria, however, would be more secure under the existing potential for democracy than under a new resurgence of fundamentalist ideas.
I also believe it is important to take account of urgent social issues. There is a tremendous need in terms of employment, housing, public infrastructures for health, education and water, while inequality and foreign reserves have never been so high. Unlike the rationale for free trade, which encourages liberalisation and deregulation, this situation, on the contrary, requires a true cooperation measure, for example in the field of public services.
Europe therefore has a responsibility. Will the serious concerns of many players in the Algerian economy over the establishment of a free trade area be heard? What will our assessment be of the economic, social and environmental consequences?
In conclusion, I would like to call for vigilance with regard to respect for the free movement of persons and equality of economic, social and political rights for Algerian nationals on European soil."@en3
"Señora Presidenta, apoyo el fortalecimiento de los lazos entre Europa y Argelia. Los argelinos han sufrido prácticamente solos la barbarie del fundamentalismo terrorista desde antes del 11 de septiembre de 2001. La Unión Europea, por su parte, debe fortalecer los lazos con los países del sur del Mediterráneo deshaciéndose de sus ideas de dominación. De esta manera, contrarrestaríamos el unilateralismo de la superpotencia estadounidense, cada vez más interesada en Argelia por la riqueza que esconde su suelo.
Aunque el acuerdo de asociación muestra la voluntad de establecer lazos privilegiados entre la Unión y Argelia, plantea también algunas cuestiones, empezando por la falta de una consulta previa, como han denunciado asociaciones y sindicatos independientes argelinos.
Nuestra resolución acierta al hacer hincapié, en primer lugar y por encima de todo, en los derechos humanos, por lo que la resolución debe mantener este aspecto. Al igual que los demás, quisiera expresar mi preocupación por la situación en Kabilia, donde las elecciones locales de mañana están ya marcadas por llamadas al boicot, a la huelga y a la represión policial. ¿Por qué el Gobierno argelino no ha propuesto ninguna solución convincente para sortear la crisis? ¿Por qué no se han emprendido procedimientos judiciales contra los responsables de la represión llevada a cabo en lo que se conoce como
? ¿Cuándo cesarán los procesos contra los representantes del movimiento ciudadano? Y sobre todo, ¿no hay signos de un malestar profundo en el seno de la sociedad argelina, en particular entre la gente joven?
El número creciente de procesos contra periodistas y las reiteradas negativas de revocar el código familiar, problemas sobre los que, para gran sorpresa mía, algunos diputados quieren correr un tupido velo en esta resolución, sólo pueden provocar tensión y desesperación. El futuro de Argelia, no obstante, estaría más seguro bajo el potencial democrático existente que bajo un renacer de las ideas fundamentalistas.
Creo además que es importante tener en cuenta las urgencias sociales. Hay una gran necesidad en lo que se refiere al empleo, a la vivienda y a las obras públicas destinadas a la atención médica, la educación y el suministro de agua, mientras las desigualdades y las reservas de divisas son mayores que nunca. Más que la lógica del libre mercado, que promueve la liberalización y la desregulación, esta situación requiere una auténtica cooperación, por ejemplo en el área de los servicios públicos.
Europa, por tanto, tiene una responsabilidad. ¿Se escucharán las grandes preocupaciones de numerosos sectores de la economía argelina por la creación de una zona de libre comercio? ¿Cuál será nuestra evaluación de las consecuencias económicas, sociales y medioambientales?
Para terminar, quisiera pedir que permanezcamos ojo avizor con respecto a la libre circulación de personas y a la igualdad de derechos económicos, sociales y políticos para los ciudadanos argelinos en suelo europeo."@es12
"Arvoisa puhemies, kannatan Euroopan ja Algerian välisiä tiiviitä siteitä. Algerialaiset ovat käytännöllisesti katsoen yksin kärsineet islamistiryhmien harjoittamasta raa’asta terrorismista jo kauan ennen syyskuun 11. päivää 2001. Euroopan unionin on osaltaan vahvistettava yhteyksiään eteläisen Välimeren maihin karistamalla ennakkoluulot valtapyrkimyksistä. Tämä olisi yksi keino asettua vastustamaan amerikkalaisen suurvallan yksipuolista eduntavoittelua sen osoittaessa yhä enemmän kiinnostusta Algeriaa ja sen maaperässä piileviä rikkauksia kohtaan.
Vaikka assosiaatiosopimus on osoitus tahdosta luoda etuoikeutettu kumppanuus Euroopan unionin ja Algerian välille, se herättää myös kysymyksiä. Esimerkiksi Algerian riippumattomat ammattiliitot ja järjestöt ovat moittineet sopimusta siitä, ettei eri osapuolia ole sopimuksen laatimisessa juuri kuultu.
Päätöslauselmassa korostetaan ensisijaisesti ihmisoikeuksia, niin kuin pitääkin, ja tämä näkökohta on säilytettävä päätöslauselmassa. Muiden jäsenten tavoin minäkin haluan ilmaista huoleni Kabylian tilanteesta. Kabylian huomisen paikallisvaaleja ovat jo nyt leimanneet vaatimukset boikoteista, lakoista ja poliisin puuttumisesta tilanteeseen. Miksi Algerian hallitus ei ole esittänyt minkäänlaista uskottavaa ratkaisua kriisin voittamiseksi? Miksei ”vuoden 2001 mustana keväänä” tunnetuista sortotoimista vastuussa olevia henkilöitä ole asetettu syytteeseen? Milloin kansalaisliikkeiden edustajia vastaan käytävät oikeudenkäynnit lopetetaan? Eivätkö nämä ole merkkejä vakavasta pahoinvoinnista koko algerialaisessa yhteiskunnassa ja erityisesti nuorten keskuudessa?
Toimittajia vastaan nostettujen syytteiden määrän kasvu ja sitkeä kieltäytyminen kumoamasta perhelakia – molemmat ongelmia, jotka jotkut parlamentin jäsenet haluavat suureksi yllätyksekseni jättää rauhaan päätöslauselmassa – vain lisäävät epätoivoa ja jännitteitä. Algerian tulevaisuus olisi kuitenkin turvatumpi nykyisessä orastavassa demokratiassa kuin uudelleen päätään nostavan fundamentalistisen ajattelutavan päästessä voitolle.
Mielestäni on myös tärkeää ottaa huomioon kiireelliset sosiaaliset kysymykset. Työllisyyteen, asumiseen, julkisen terveydenhuollon infrastruktuuriin, koulutukseen ja vesihuoltoon liittyy valtavia ongelmia, samaan aikaan kun tuloerot ja valuuttavarannot ovat ennätyksellisen korkeita. Toisin kuin vapaakaupassa, jossa kannustetaan talouden vapauttamiseen ja sääntelyn purkamiseen, tässä tilanteessa tarvitaan todellista yhteistyötä, esimerkiksi julkisten palveluiden alalla.
Euroopalla on vastuu. Tulevatko monien Algerian talouden toimijoiden esittämät vapaakauppa-alueen perustamiseen liittyvät vakavat huolenaiheet kuulluiksi? Kuinka arvioimme taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset?
Lisäksi kehotan noudattamaan tarkoin henkilöiden vapaata liikkuvuutta sekä Algerian kansalaisten yhdenvertaisia taloudellisia, sosiaalisista ja poliittisia oikeuksia Euroopan maaperällä."@fi5
"Signora Presidente, dobbiamo dire sì al rafforzamento delle relazioni fra l’Europa e l’Algeria. Gli algerini hanno vissuto quasi da soli la barbarie del terrorismo integralista ancor prima dell’11 settembre 2001. L’Unione europea deve, da parte sua, avvicinarsi all’altra sponda del Mediterraneo abbandonando ogni tentazione di predominio. Sarebbe un modo per contrastare l’unilateralità di una superpotenza americana che si interessa sempre più all’Algeria e alle ricchezze del suo sottosuolo.
Se l’accordo di associazione segna la volontà di stabilire legami privilegiati fra l’Unione e l’Algeria, ciò non significa che non vi siano questioni aperte, a cominciare dalla mancanza di consultazioni di concertazione, come denunciano alcune associazioni e sindacati autonomi in Algeria.
La nostra risoluzione insiste, a giusto titolo, innanzi tutto sui diritti dell’uomo, ed è necessario che questo aspetto della risoluzione venga mantenuto. Fra le altre cose, voglio esprimere a mia volta preoccupazione per la situazione in Kabilia, proprio nel momento in cui le elezioni amministrative di domani sono già minacciate da appelli al boicottaggio, allo sciopero o alla repressione poliziesca. Come spiegare che non sia stata formulata dal governo algerino alcuna proposta credibile per uscire dalla crisi? Come mai non sono state avviate procedure giudiziarie nei confronti dei responsabili della repressione detta “primavera nera del 2001”? Quando cesseranno le persecuzioni contro i delegati del movimento dei cittadini? E, soprattutto, non si leggono in tutto ciò i segni di un malessere profondo in seno alla società algerina nel suo insieme, e in special modo fra i giovani?
Il moltiplicarsi dei processi ai giornalisti, l’ostinato rifiuto di abrogare il codice di famiglia, problemi che con mia grande sorpresa alcuni colleghi hanno preferito tacere nella risoluzione, non possono che accrescere la disperazione e le tensioni. Eppure l’avvenire dell’Algeria risiede molto di più nel potenziale democratico esistente che in un rinnovato incoraggiamento offerto alle idee integraliste.
E’ inoltre assai importante ai miei occhi una presa d’atto delle urgenze sociali. Il bisogno di posti di lavoro, di case, di infrastrutture pubbliche per la sanità, l’istruzione e l’approvvigionamento idrico, è enorme, mentre le ineguaglianze e le riserve di valuta estera non sono mai state così elevate. Piuttosto che la logica del libero scambio che spinge alla liberalizzazione e alla
questa realtà richiede un autentico approccio di cooperazione, per esempio nei servizi pubblici.
L’Europa ha dunque una grande responsabilità. Le gravi inquietudini dei numerosi attori dell’economia algerina a proposito dell’istituzione di una zona di libero scambio verranno comprese? Quale sarà la valutazione delle conseguenze economiche, sociali e ambientali?
In conclusione, voglio fare appello alla vigilanza in materia di rispetto della libera circolazione delle persone e dell’uguaglianza dei diritti economici e sociali e anche politici per gli emigranti algerini sul suolo europeo."@it9
"Madam President, I say ‘yes’ to strong links between Europe and Algeria. The Algerians are practically alone in having suffered the barbarity of fundamentalist terrorism since before 11 September 2001. The European Union, for its part, must strengthen its links with the southern Mediterranean basin by freeing itself from its ideas of domination. This would be one way of countering the unilateralism of an American superpower that is more and more interested in Algeria and the wealth that lies beneath it.
Although the association agreement shows the will to establish privileged links between the Union and Algeria, it also raises questions, starting with the lack of prior consultation, as denounced by Algerian independent trade unions and associations.
Our resolution rightly emphasises human rights first and foremost, and the resolution must keep this aspect. Like others, I in turn would like to express my concern over the situation in Kabylia, where tomorrow’s local elections are already marked by calls for a boycott, for strikes and for the police to take control. Why has no credible solution for overcoming this crisis been put forward by the Algerian Government? Why have no legal proceedings commenced against those responsible for the oppression perpetrated in what has become known as the ‘black spring of 2001’? When will lawsuits cease against representatives of the citizens’ movement? Most of all, are these not signs of a deep malaise within Algerian society as a whole, but in particular among young people?
The increasing number of lawsuits against journalists and the persistent refusal to repeal the family code, problems over which, to my great surprise, some Members wish to draw a veil in the resolution, can only stir up despair and tension. The future of Algeria, however, would be more secure under the existing potential for democracy than under a new resurgence of fundamentalist ideas.
I also believe it is important to take account of urgent social issues. There is a tremendous need in terms of employment, housing, public infrastructures for health, education and water, while inequality and foreign reserves have never been so high. Unlike the rationale for free trade, which encourages liberalisation and deregulation, this situation, on the contrary, requires a true cooperation measure, for example in the field of public services.
Europe therefore has a responsibility. Will the serious concerns of many players in the Algerian economy over the establishment of a free trade area be heard? What will our assessment be of the economic, social and environmental consequences?
In conclusion, I would like to call for vigilance with regard to respect for the free movement of persons and equality of economic, social and political rights for Algerian nationals on European soil."@lv10
"Mevrouw de Voorzitter, ik ben een groot voorstander van het aanhalen van de banden tussen Europa en Algerije. De Algerijnen stonden ook al voor 11 september 2001 alleen in hun strijd tegen het barbaarse terrorisme van de moslimfundamentalisten. De Europese Unie moet meer toenadering zoeken tot de landen ten zuiden van de Middellandse Zee en moet daarbij weerstand bieden aan haar neiging tot dominantie. Dit is een manier om zich te weren tegen het unilateralisme van de Amerikaanse supermacht, die overigens steeds meer interesse begint te tonen in Algerije en zijn natuurlijke rijkdommen.
Met de associatieovereenkomst wordt aangegeven dat de banden tussen de Unie en Algerije moeten worden aangehaald. Toch roept de overeenkomst een aantal vragen bij mij op. Om te beginnen is er vooraf onvoldoende overleg gevoerd over deze overeenkomst. De onafhankelijke verenigingen en vakbonden in Algerije hebben dit punt terecht aan de orde gesteld.
In onze resolutie wordt terecht de nadruk gelegd op de mensenrechten. Dit moet ook zo blijven. Ik wil in deze context aangeven dat ik mij onder meer zorgen maak over de situatie in Kabylië. Zo is er al opgeroepen om de gemeenteraadsverkiezingen van morgen te boycotten. Ook is er reeds gesproken over stakingen en de inzet van politie. Hoe kan worden verklaard waarom de Algerijnse regering geen enkel geloofwaardig voorstel heeft gepresenteerd om de crisis te bezweren? Waarom zijn er nog altijd geen gerechtelijke procedures aangespannen tegen de verantwoordelijken voor de repressiemaatregelen die tijdens de zogenaamde “zwarte lente van 2001” zijn getroffen? Wanneer komt er een einde aan de vervolging van de vertegenwoordigers van de burgerbeweging? Zijn dit niet de oorzaken van het diepe ongenoegen dat met name onder de jongeren bestaat over de Algerijnse samenleving?
Steeds meer journalisten worden voor het gerecht gedaagd en men weigert nog altijd om de familiewet in te trekken, ontwikkelingen die sommige collega’s tot mijn grote verrassing onder het tapijt willen vegen, en die het land verder onderdompelen in wanhoop en ellende. De toekomst van Algerije is te allen tijde veiliger onder de spelregels van de democratie dan onder die van de fundamentalisten.
Het is mijns inziens ook van belang dat er aandacht wordt besteed aan de sociale problemen in het land. Er bestaat zeer veel behoefte aan werk, woningen en openbare infrastructuur op het gebied van de volksgezondheid, het onderwijs en de watervoorziening, terwijl tegelijkertijd de ongelijkheden en valutareserves nog nooit zo groot zijn geweest. De oplossing voor deze problemen moet niet zozeer gezocht worden in vrijhandel, die tot liberalisering en deregulering zullen leiden, maar in samenwerking, bijvoorbeeld op het gebied van de publieke diensten.
Europa moet dus zijn verantwoordelijkheid nemen. Zal er worden geluisterd naar de grote zorgen van veel Algerijnse economen over de gevolgen van een eventuele vrijhandelszone? Hoe zullen de economische, sociale en ecologische gevolgen hiervan worden geëvalueerd?
Tot slot wil ik aangeven dat wij er goed op moeten toezien dat het vrije verkeer van personen en de gelijke economische, sociale en politieke rechten voor de Algerijnse onderdanen op Europese bodem worden nageleefd."@nl2
"Senhora Presidente, digo “sim” a relações fortes entre a Europa e a Argélia. Os Argelinos viveram quase sozinhos a barbárie do terrorismo fundamentalista desde antes de 11 de Setembro de 2001. A União Europeia, pelo seu lado, tem de estreitar os seus laços com a margem sul do Mediterrâneo, emancipando-se de uma concepção dominadora. Eis um dos meios de contrariar o unilateralismo de uma superpotência americana que se interessa aliás cada vez mais pela Argélia e pelas suas riquezas do subsolo.
Assim, embora o acordo de associação marque a vontade de estabelecer laços privilegiados entre a União e a Argélia, nem por isso deixa de levantar questões, a começar pela falta de concertação prévia, como é denunciado pelas associações ou os sindicatos autónomos na Argélia.
A nossa resolução insiste antes de mais, e bem, nos direitos humanos, e há que conservar esse carácter nesta resolução. Entre outras coisas, quero também eu expressar a minha preocupação relativamente à situação na Kabilia, quando as eleições locais de amanhã já se encontram marcadas por apelos ao boicote, à greve ou ao controlo policial. Como explicar que o Governo argelino não tenha formulado nenhuma proposta credível de saída da crise? Porque é que ainda se encontram parados os processos judiciais contra os responsáveis da repressão dita “Primavera negra de 2001”? Quando é que vão terminar os processos instaurados contra os representantes do movimento dos cidadãos? E, sobretudo, não haverá aqui sinais de um mal-estar profundo no seio do conjunto da sociedade argelina, nomeadamente junto dos jovens?
A multiplicação dos processos contra jornalistas, a recusa persistente em revogar o código da família, problemas que, para minha grande surpresa, há colegas que pretendem calar na resolução, não podem também deixar de atiçar o desespero e as tensões. O futuro da Argélia reside no entanto mais seguramente no potencial democrático existente do que num ressurgimento das ideias fundamentalistas.
Importante também a meus olhos é a tomada em consideração das urgências sociais. As necessidades em empregos, alojamentos, infra-estruturas públicas de saúde, de educação, de água, são enormes, enquanto as desigualdades e as reservas de divisas nunca foram tão elevadas. Mais do que uma lógica de comércio livre, orientada para a liberalização e a desregulamentação, esta realidade pede pelo contrário uma verdadeira medida de cooperação, por exemplo nos serviços públicos.
A Europa tem portanto uma responsabilidade. Será que serão ouvidas as graves preocupações de muitos actores da economia argelina relativamente à criação de uma zona de comércio livre? Qual será a nossa avaliação das consequências económicas, sociais e ambientais?
Para concluir, quero apelar para a vigilância relativamente ao respeito da livre circulação das pessoas e da igualdade dos direitos económicos e sociais e também políticos, para os cidadãos argelinos no solo europeu."@pt11
"Fru talman! Jag säger ja till starka förbindelser mellan EU och Algeriet. Algerierna var nästan ensamma om att uppleva den traditionalistiska terrorismens barbari före den 11 september 2001. Europeiska unionen måste närma sig länderna i södra Medelhavsområdet genom att frigöra sig från begreppet dominans. Detta skulle vara ett sätt att parera den amerikanska stormaktens unilateralism, en makt som för övrigt blir alltmer intresserad av Algeriet och dess underjordiska rikedomar.
Associeringsavtalet är således ett uttryck för en vilja att upprätta privilegierade band mellan unionen och Algeriet, men det väcker också frågetecken. Det har till exempel saknats föregående samordning, vilket kritiseras av föreningar och oberoende fackföreningar i Algeriet.
I vår resolution insisterar vi med rätta i första hand på de mänskliga rättigheterna, och vi måste se till att resolutionen behåller den karaktären. Jag vill för egen del bland annat uttrycka min oro för situationen i Kabylien, när morgondagens lokalval redan nu omges av krav på bojkott, strejk och repressiva åtgärder från polisens sida. Hur kan man förklara att den algeriska regeringen inte har formulerat något trovärdigt förslag om hur krisen skall lösas? Varför inleds inte rättegångarna mot dem som ansvarade för de repressiva åtgärderna under den ”svarta våren 2001”? När skall förföljelserna av medborgarrörelsens delegater upphöra? Och framför allt, är detta inte tecken på ett djupgående missnöje i hela det algeriska samhället, framför allt bland ungdomar?
Förtvivlan och spänningarna förstärks av de alltfler rättegångarna mot journalister och den ständiga vägran att avskaffa de nuvarande familjerättsliga lagarna – problem som våra kolleger till min stora förvåning inte vill nämna i resolutionen. Algeriets framtid ligger med säkerhet mer i den demokratiska potential som faktiskt finns än i den nya inspirationen för de traditionalistiska idéerna.
I mina ögon är det också viktigt att ta hänsyn till akuta sociala behov. Det finns enorma behov av arbetstillfällen, bostäder och offentliga infrastrukturer för vård, utbildning och vatten, samtidigt som orättvisorna och valutareserverna aldrig har varit så stora som nu. Denna verklighet uppmanar inte till frihandel, som verkar för liberalisering och avreglering, utan tvärtom till ett verkligt samarbete, till exempel inom den offentliga tjänstesektorn.
EU har således ett ansvar. Många aktörer är allvarligt oroade för den algeriska ekonomin med tanke på att en frihandelszon kommer att inrättas – kommer man att lyssna till dem? Hur kommer man att bedöma de ekonomiska, sociala och miljömässiga följderna?
Avslutningsvis vill jag uppmana till vaksamhet när det gäller personers rätt att röra sig fritt och lika ekonomiska, sociala och politiska rättigheter för de algeriska medborgare som befinner sig på europeisk mark."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"la primavera negra de 2001"12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples