Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-09-Speech-3-082"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021009.6.3-082"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Señora Presidenta, Señorías, quiero comenzar agradeciendo las palabras del Consejo y de la Comisión y, cómo no, felicitando a los señores ponentes, al Sr. Bushill-Matthews y a la Sra. Bastos.
La Carta de los Derechos Fundamentales de la Unión Europea en su capítulo segundo, bajo el título Libertades, en el artículo 15, nos dice que "Todo ciudadano de la Unión tiene la libertad de buscar un empleo, de trabajar, de establecerse o de prestar servicios en cualquier Estado miembro". Este artículo se me antoja la elevación a la categoría de derecho fundamental de los principios de libre circulación de servicios y de personas, y sin embargo, son todavía muchos los obstáculos a la movilidad de la mano de obra de los trabajadores, cualificados o no, entre los Estados miembros, lo que impide unos mercados laborales europeos abiertos a todos y, probablemente, como consecuencia lógica de ello, origina desequilibrios territoriales y situaciones de injusticia o de exclusión social o de pobreza.
Obstáculos todos ellos que dificultan la consecución del objetivo fijado en el Consejo Europeo de Lisboa y ratificado en el de Barcelona. La Unión Europea debe convertirse en la economía del conocimiento más competitiva y dinámica del mundo, capaz de un crecimiento económico sostenible, acompañado de una mejora cuantitativa y cualitativa del empleo y de una mayor cohesión social.
De ahí por tanto la necesidad de modificar y simplificar los sistemas de seguridad social y de consagrar la transferibilidad de los derechos complementarios de pensión, y la conveniencia, o quizás la necesidad, de un plan de movilidad con auténtico impacto efectivo en la vida de los ciudadanos, y principalmente en ámbitos territoriales específicos como las áreas transfronterizas, con implicación de las autoridades locales, potenciando la dimensión local del empleo.
Este impacto debe producirse también en ámbitos materiales o competenciales específicos, como la economía de los servicios o el medio ambiente y, por supuesto, con la participación de los agentes sociales, en una comunicación fluida, fácil, de los sectores profesional y educativo, teniendo muy especialmente en cuenta, la importancia de la formación y de los sistemas educativos de cara al desarrollo de una cultura de movilidad, horizontalizando políticas, por ejemplo, la de igualdad y otras, porque las distintas opciones no son compartimentos estancos y excluyentes, sino parte de un todo, de un conjunto de acciones que pretende desarrollar el modelo social europeo y hacer realidad los principios que unos visionarios, lo digo con respeto, intuyeron hace más de 50 años.
Y de lo que se trata al final es de que, como ha dicho la Señora Comisaria, quienes desean moverse a lo largo y a lo ancho de la Unión Europea puedan hacerlo."@es12
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Fru formand, mine damer og herrer, jeg vil indlede med at takke for Rådets og Kommissionens indlæg og naturligvis lykønske ordførerne, fru Bastos og hr. Bushill-Matthews.
I EU's charter om grundlæggende rettigheder, står der i kapitel II, artikel 15, under overskriften "Friheder", at "enhver unionsborger har frihed til at søge beskæftigelse, arbejde, etablere sig og levere tjenesteydelser i alle medlemsstaterne". Jeg mener, at denne artikel burde betegnes som en grundlæggende ret, hvad angår fri bevægelighed for tjenesteydelser og personer. Der er imidlertid stadig mange hindringer i vejen for den uddannede eller uuddannede arbejdskrafts bevægelighed mellem medlemsstaterne, hvilket forhindrer europæiske arbejdsmarkeder, der er åbne for alle, og som en logisk følge heraf skabes der sandsynligvis territorial uligevægt og uretfærdighed, social udelukkelse og fattigdom.
Det er alt sammen forhindringer, der vanskeliggør forfølgelsen af det mål, der blev fastsat på Det Europæiske Råd i Lissabon og bekræftet på Det Europæiske Råd i Barcelona. EU skal blive den mest konkurrencedygtige og dynamiske videnbaserede økonomi i verden, en økonomi, der kan skabe en bæredygtig økonomisk vækst, ledsaget af flere og bedre job og større social samhørighed.
Derfor er det nødvendigt at ændre og forenkle de sociale sikringsordninger og at godkende princippet om overførsel af tillægspensionsrettigheder. Det ville være hensigtsmæssigt og måske nødvendigt at skabe en mobilitetsplan, som har en reel indvirkning på borgernes liv, og hovedsageligt i specifikke territoriale områder, som f.eks. grænseoverskridende områder, med inddragelse af de lokale myndigheder, hvorved den lokale beskæftigelsessituation styrkes.
Denne indvirkning bør også kunne mærkes på specifikke materielle og kompetencemæssige områder, f.eks. tjenesteydelsesøkonomien eller miljøet, og naturligvis med deltagelse af arbejdsmarkedets parter, med en flydende og let kommunikation mellem erhvervs- og uddannelsessektorerne, med særlig opmærksomhed på betydningen af uddannelse og af uddannelsessystemerne med henblik på udviklingen af en mobilitetskultur ved at skabe horisontale politikker, f.eks. lighedspolitikker og andre politikker, for de forskellige muligheder er ikke tætte og uafhængige rum, men en del af et hele, af en række aktioner, som har til formål at udvikle den europæiske sociale model og gennemføre de principper, som nogle visionære mennesker, det siger jeg med respekt, så for over 50 år siden.
Til syvende og sidst drejer det sig, som kommissæren har sagt, om, at de, der ønsker at flytte rundt i hele EU, kan gøre det."@da1
"Frau Präsidentin, meine Damen und Herren! Ich möchte zunächst den Vertretern des Rates und der Kommission für ihre Worte danken und natürlich den Berichterstattern, Herrn Bushill-Matthews und Frau Bastos, meinen Glückwunsch aussprechen.
Die Charta der Grundrechte der Europäischen Union besagt im zweiten Kapitel unter dem Titel Freiheiten in Artikel 15: „Alle Unionsbürgerinnen und Unionsbürger haben die Freiheit, in jedem Mitgliedstaat Arbeit zu suchen, zu arbeiten, sich niederzulassen oder Dienstleistungen zu erbringen.“ Dieser Artikel bedeutet für mich die Erhebung der Prinzipien des freien Verkehrs von Personen und Dienstleistungen in den Rang eines Grundrechts. Dennoch bestehen zwischen den Mitgliedstaaten noch immer viele Hindernisse für die Mobilität der Arbeitnehmer, mit oder ohne Qualifizierung. Diese Hindernisse stehen europäischen Arbeitsmärkten entgegen, die für alle offen sind und die wahrscheinlich, als logische Konsequenz, territoriale Ungleichgewichte und Fälle von Ungerechtigkeit, sozialer Ausgrenzung oder Armut erzeugen.
Alle diese Hemmnisse erschweren die Erreichung des auf dem Europäischen Rat von Lissabon fixierten und auf dem Europäischen Rat von Barcelona ratifizierten Ziels. Die Europäische Union muss zur wettbewerbsfähigsten und dynamischsten wissensbasierten Wirtschaft in der Welt werden, die zu einem nachhaltigen Wirtschaftswachstum bei gleichzeitiger quantitativer und qualitativer Verbesserung der Beschäftigung und stärkerer sozialer Kohäsion imstande ist.
Daraus ergibt sich das Erfordernis, die Systeme der sozialen Sicherheit zu verändern und zu vereinfachen und die Übertragbarkeit der ergänzenden Rentenansprüche festzuschreiben, ergibt sich auch die Zweckmäßigkeit oder vielleicht die Notwendigkeit eines Mobilitätsplans mit einer echten Auswirkung auf das Leben der Bürgerinnen und Bürger, hauptsächlich in speziellen Gebieten wie den Grenzregionen, unter Mitwirkung der örtlichen Behörden und Stärkung der lokalen Dimension der Beschäftigung.
Diese Auswirkung muss auch materiell und in speziellen Zuständigkeitsbereichen wie dem Dienstleistungssektor oder der Umwelt spürbar werden, natürlich unter Mitwirkung der Sozialpartner und in einer ungehinderten, unkomplizierten Kommunikation zwischen Beruf und Bildung, wobei ganz besonders die Bedeutung der Bildung und der Bildungssysteme mit Blick auf die Entwicklung einer Mobilitätskultur zu berücksichtigen ist. Es sind horizontale Politikbereiche zu schaffen, beispielsweise auf dem Gebiet der Gleichstellung und in anderen Bereichen, da die verschiedenen Optionen keine abgeschotteten und eigenständigen Ressorts darstellen, sondern Teil eines Ganzen sind, einer Reihe von Aktionen, die auf die Entwicklung des europäischen Sozialmodells und die Verwirklichung der Prinzipien gerichtet sind, die von einigen Visionären, ich sage das voller Respekt, vor mehr als 50 Jahren vorausgeahnt wurden.
Letztendlich geht es darum, wie die Kommissarin sagte, dass diejenigen, die sich kreuz und quer durch die Europäischen Union bewegen möchten, dies auch tun können."@de7
"Κυρία Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, θα ήθελα να ξεκινήσω ευχαριστώντας το Συμβούλιο και την Επιτροπή για τα λόγια τους και, φυσικά, συγχαίροντας τους εισηγητές, τον κ. Bushill-Matthews και την κ. Bastos.
Το Kεφάλαιο II του Χάρτη των Θεμελιωδών Δικαιωμάτων της Ευρωπαϊκής Ένωσης, που τιτλοφορείται “Ελευθερίες”, στο άρθρο 15, μας λέει ότι “Κάθε πολίτης της Ένωσης είναι ελεύθερος να αναζητήσει απασχόληση, να εργαστεί, να εγκατασταθεί ή να παράσχει υπηρεσίες σε οποιοδήποτε κράτος μέλος”. Πιστεύω ότι αυτό το άρθρο θα πρέπει να προβιβαστεί στην κατηγορία του θεμελιώδους δικαιώματος όσον αφορά την ελεύθερη κυκλοφορία των υπηρεσιών και των προσώπων. Ωστόσο, υπάρχουν ακόμη πολλά εμπόδια στην κινητικότητα του εργατικού δυναμικού, ειδικευμένου ή ανειδίκευτου, μεταξύ των κρατών μελών, γεγονός που μας εμποδίζει να έχουμε ευρωπαϊκές αγορές εργασίας ανοιχτές σε όλους και, πιθανότατα, ως λογική συνέπεια αυτού του γεγονότος, προκαλεί εδαφικές ανισορροπίες και καταστάσεις αδικίας, κοινωνικού αποκλεισμού ή φτώχειας.
Όλα αυτά είναι εμπόδια στην επίτευξη του στόχου που καθορίστηκε στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Λισαβόνας και επικυρώθηκε στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Βαρκελώνης. Η Ευρωπαϊκή Ένωση πρέπει να καταστεί η πιο ανταγωνιστική και δυναμική οικονομία της γνώσης στον κόσμο, ικανή για βιώσιμη οικονομική ανάπτυξη, που θα συνοδεύεται από περισσότερες και καλύτερες θέσεις απασχόλησης και μεγαλύτερη κοινωνική συνοχή.
Σε αυτό, λοιπόν, οφείλεται η ανάγκη να τροποποιηθούν και να απλοποιηθούν τα συστήματα κοινωνικής ασφάλισης και να καθιερωθεί η μεταβιβασιμότητα των συμπληρωματικών συνταξιοδοτικών δικαιωμάτων. Θα ήταν ενδεδειγμένο, και ίσως αναγκαίο, να δημιουργηθεί ένα σχέδιο κινητικότητας που θα έχει πραγματικό θετικό αντίκτυπο στη ζωή των πολιτών, κυρίως σε ειδικές περιοχές όπως οι διασυνοριακές, με τη συμμετοχή των τοπικών αρχών, ενισχύοντας την τοπική διάσταση της απασχόλησης.
Αυτός ο αντίκτυπος πρέπει να γίνει επίσης αισθητός σε ειδικά πεδία και τομείς αρμοδιότηττας, όπως η οικονομία των υπηρεσιών και το περιβάλλον, και, φυσικά, με τη συμμετοχή των κοινωνικών φορέων, σε μια άνετη και εύκολη επικοινωνία μεταξύ του επαγγελματικού και εκπαιδευτικού τομέα, λαμβάνοντας ιδιαιτέρως υπόψη τη σημασία των συστημάτων κατάρτισης και εκπαίδευσης σε σχέση με την ανάπτυξη πνεύματος κινητικότητας, δημιουργώντας οριζόντιες πολιτικές, όπως οι πολιτικές για την ισότητα και άλλες, διότι οι διάφορες επιλογές δεν είναι στεγανά και απομονωμένα διαμερίσματα, αλλά μέρη ενός συνόλου, μια σειρά δράσεων που αποσκοπούν να αναπτύξουν το ευρωπαϊκό κοινωνικό πρότυπο και να κάνουν πραγματικότητα τις αρχές που ορισμένοι οραματιστές – το λέω αυτό με σεβασμό – συνέλαβαν πριν από περισσότερα από 50 χρόνια.
Σε τελική ανάλυση, όπως είπε η Επίτροπος, το θέμα είναι όσοι επιθυμούν να μετακινηθούν στο εσωτερικό της Ευρωπαϊκής Ένωσης να μπορούν να το κάνουν."@el8
"Madam President, ladies and gentlemen, I would like to begin by thanking the Council and the Commissioner for their words and, of course, congratulating the rapporteurs, Mr Bushill-Matthews and Mrs Bastos.
Chapter II of the European Union’s Charter of Fundamental Rights, entitled ‘Freedoms’, in Article 15, tells us that 'Every citizen of the Union has the freedom to seek employment, to work, to exercise the right of establishment and to provide services in any Member State'. I believe that this article should be promoted to the category of a fundamental right in terms of the free movement of services and persons. However, there are still many obstacles to the mobility of the workforce, qualified or non-qualified, between the Member States, which prevents us from having European labour markets open to all and, probably, as a logical consequence of this, causes territorial imbalances and situations of injustice, social exclusion or poverty.
These are all obstacles to the achievement of the objective set at the Lisbon European Council and ratified at the Barcelona European Council. The European Union must become the most dynamic and competitive knowledge-based economy in the world, capable of sustainable economic growth, accompanied by more and better jobs and greater social cohesion.
Hence the need to modify and simplify social security systems and enshrine the principle of the transferability of supplementary pension rights. It would be appropriate, and perhaps necessary, to create a mobility plan which has a real effective impact on the lives of the citizens, and mainly in specific regions such as cross-border areas, with the involvement of the local authorities, reinforcing the local dimension of employment.
This impact must also be felt in specific material areas and areas of competence, such as the service economy and the environment and of course, with the participation of social agents, in a fluid and easy communication between the professional and educational sectors, taking particular account of the importance of training and education systems in relation to the development of a culture of mobility, creating horizontal policies, such as policies on equality and others, because the different options are not exclusive and self-contained compartments, but part of a whole, a series of actions intended to develop the European social model and realise the principles that certain visionaries – I say this with respect – perceived more than 50 years ago.
At the end of the day, as the Commissioner has said, it is a question of those who want to move around throughout the European Union being able to do so."@en3
"Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan kiittää ensin neuvostoa ja komission jäsentä esitetyistä puheenvuoroista sekä tietenkin onnitella esittelijöitä Bushill-Matthewsia ja Bastosia.
Euroopan unionin perusoikeuskirjan II luvussa (Vapaudet) olevan 15 artiklan mukaan ”jokaisella unionin kansalaisella on vapaus hakea työpaikkaa, tehdä työtä, sijoittautua tai tarjota palveluja missä tahansa jäsenvaltiossa”. Mielestäni tämä artikla pitäisi siirtää keskeisemmälle paikalle perusoikeuksien joukkoon, koska se koskee palvelujen ja henkilöiden vapaata liikkuvuutta. Sekä pätevän että muun kuin pätevän työvoiman liikkuvuudelle on kuitenkin edelleen monia esteitä jäsenvaltioiden välillä. Tämän vuoksi meillä ei ole kaikille avoimia eurooppalaisia työmarkkinoita, mikä puolestaan saattaa olla omiaan aiheuttamaan alueellista epätasapainoa ja epäoikeudenmukaisuutta, sosiaalista syrjäytymistä ja köyhyyttä.
Kaikki nämä seikat estävät saavuttamasta Lissabonin Eurooppa-neuvoston kokouksessa asetettua ja Barcelonan Eurooppa-neuvoston hyväksymää tavoitetta. Sen mukaan Euroopan unionista on tultava maailman dynaamisin ja kilpailukykyisin tietopohjainen talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta.
Näistä syistä on tarpeen muuttaa ja yksinkertaistaa sosiaaliturvajärjestelmiä ja vaalia ylimääräisten eläkeoikeuksien siirrettävyyden periaatetta. Olisi asianmukaista ja ehkä tarpeellista laatia sellainen liikkuvuussuunnitelma, joka vaikuttaa todella tehokkaasti kansalaisten elämään etenkin raja-alueiden kaltaisilla erityisalueilla. Tältä osin paikallisviranomaisten osallistuminen olisi suotavaa työllisyyspolitiikan paikallisulottuvuuden voimistamiseksi.
Vaikutuksen täytyy näkyä myös erityisillä konkreettisilla aloilla ja toiminta-aloilla, kuten palvelutaloudessa ja ympäristöalalla sekä tietenkin yhteiskunnallisten toimijoiden osallistumisessa ja ammatti- ja koulutusalojen välisenä sujuvana ja joustavana yhteydenpitona. Vaikutuksen täytyy näkyä myös sen huomioon ottamisena, mikä merkitys koulutusjärjestelmillä on liikkuvuuden kehittämisen kannalta, ja laaja-alaisten politiikkojen, muun muassa tasa-arvopolitiikan, luomisena, koska eri vaihtoehdot eivät sulje toisiaan pois eivätkä muodosta erillisiä osastoja, vaan osan kokonaisuudesta. Ne muodostavat sarjan toimintoja, joiden tarkoituksena on eurooppalaisen yhteiskuntamallin kehittäminen ja tiettyjen sellaisten periaatteiden toteuttaminen, jotka tietyt viime vuosisadan ennustajat – mainitsen tämän kaikella kunnioituksella – havaitsivat hyviksi jo yli 50 vuotta sitten.
Kuten komission jäsen on todennut, loppujen lopuksi kaikki halukkaat voivat liikkua kaikkialla Euroopan unionissa."@fi5
"Madame la Présidente, Mesdames, Messieurs, je souhaite avant tout remercier le Conseil et la Commission de leurs propos et, bien évidemment, féliciter les rapporteurs, M. Bushill-Matthews et Mme Bastos.
La Charte des droits fondamentaux de l'Union européenne, en son chapitre deux intitulé Libertés, à l'article 15, stipule que "tout citoyen de l'Union a la liberté de chercher un emploi, de travailler, de s'établir ou de fournir des services dans tout État membre". J'ai envie d'élever les principes de libre circulation des services et des personnes au rang de droit fondamental. Toutefois, les obstacles à la mobilité des travailleurs, qualifiés ou non, entre les États membres restent nombreux, ce qui empêche l'existence de marchés européens du travail ouverts à tous et est, probablement en conséquence logique, à l'origine de déséquilibres territoriaux et de situations d'injustice ou d'exclusion sociale, ou encore de pauvreté.
Autant d'obstacles qui empêchent d'atteindre l'objectif fixé lors du Conseil européen de Lisbonne et ratifié lors du Conseil de Barcelone. L'Union européenne doit devenir l'économie du savoir la plus compétitive et la plus dynamique du monde, capable d'une croissance économique durable, accompagnée d'une amélioration quantitative et qualitative de l'emploi et d'un renforcement de la cohésion sociale.
D'où la nécessité de modifier et de simplifier les systèmes de sécurité sociale et de consacrer la transférabilité des droits complémentaires de pension, et l'opportunité, voire la nécessité, d'un plan de mobilité présentant un impact effectif réel sur la vie des citoyens et, en particulier, dans des cadres territoriaux spécifiques comme les zones transfrontalières, avec une implication des autorités locales, renforçant ainsi la dimension locale de l'emploi.
Cet impact doit également produire ses effets dans des milieux matériels ou concurrentiels spécifiques, tels que l'économie des services ou l'environnement et, cela va sans dire, avec la participation des agents sociaux dans le cadre d'une communication fluide et aisée des secteurs professionnel et éducatif, en tenant tout particulièrement compte de l'importance de la formation et des systèmes éducatifs par rapport au développement d'une culture de la mobilité ; en donnant un caractère horizontal aux politiques, entre autres, celle de l'égalité, parce que les diverses options ne sont pas des compartiments étanches et exclusifs, mais font partie d'un tout, d'un ensemble d'actions qui prétend développer le modèle social européen et concrétiser les principes que quelques visionnaires - je le dis avec respect - ont pressentis il y a plus de 50 ans.
En définitive, le but, comme l'a souligné Mme la commissaire, est que les personnes désireuses de se déplacer sur tout le territoire de l'Union européenne puissent le faire."@fr6
"Signora Presidente, onorevoli colleghi, desidero innanzi tutto ringraziare il Consiglio e il Commissario per le loro dichiarazioni e congratularmi, ovviamente, con i relatori, l’onorevole Bushill-Matthews e l'onorevole Bastos.
La Carta dei diritti fondamentali dell’Unione europea, all’articolo 15 del capo II, intitolato “Libertà”, afferma: “Ogni cittadino dell’Unione ha la libertà di cercare un lavoro, di lavorare, di stabilirsi o di prestare servizi in qualunque Stato membro”. A mio parere, questo articolo dovrebbe essere promosso alla categoria di diritto fondamentale in relazione alla libera circolazione dei servizi e delle persone. Sussistono, tuttavia, numerosi ostacoli alla mobilità della forza lavoro, qualificata o meno, tra gli Stati membri, cosa che impedisce l’attuazione di mercati europei del lavoro aperti a tutti e, probabilmente, come logica conseguenza di questo, causa squilibri territoriali e situazioni di ingiustizia, di emarginazione sociale o di povertà.
Questi sono tutti ostacoli al raggiungimento dell’obiettivo fissato al Consiglio europeo di Lisbona e ratificato al Consiglio europeo di Barcellona. L’Unione europea deve diventare l’economia basata sulla conoscenza più competitiva e dinamica del mondo, in grado di realizzare una crescita economica sostenibile con nuovi e migliori posti di lavoro e una maggiore coesione sociale.
Da qui emerge la necessità di modificare e semplificare i regimi di previdenza sociale e sancire il principio della trasferibilità dei diritti a pensione complementare. Sarebbe appropriato, e forse necessario, creare un piano di mobilità che abbia un impatto reale ed effettivo sulla vita dei cittadini, soprattutto in regioni particolari come le zone frontaliere, con la partecipazione degli enti locali, rafforzando la dimensione locale dell’occupazione.
Tale impatto deve farsi sentire anche in ambiti concreti e in settori di competenza specifici, come l’economia dei servizi e l’ambiente e, naturalmente, con la partecipazione degli attori sociali, in una fluida e agevole comunicazione tra il settore professionale e quello dell’istruzione, tenendo conto in particolare dell’importanza della formazione e dei sistemi di istruzione in relazione allo sviluppo di una cultura della mobilità, creando politiche trasversali, come quella sulla parità e altre, perché le varie opzioni non sono compartimenti stagni e non si escludono, ma sono parte di un insieme, di una serie di azioni intese a sviluppare il modello sociale europeo e realizzare i principi che alcuni visionari – detto con rispetto – intuirono oltre 50 anni fa.
In conclusione, come ha detto il Commissario, si tratta di dare a chi lo desidera la possibilità di spostarsi in tutta l’Unione europea."@it9
"Madam President, ladies and gentlemen, I would like to begin by thanking the Council and the Commissioner for their words and, of course, congratulating the rapporteurs, Mr Bushill-Matthews and Mrs Bastos.
Chapter II of the European Union’s Charter of Fundamental Rights, entitled ‘Freedoms’, in Article 15, tells us that 'Every citizen of the Union has the freedom to seek employment, to work, to exercise the right of establishment and to provide services in any Member State'. I believe that this article should be promoted to the category of a fundamental right in terms of the free movement of services and persons. However, there are still many obstacles to the mobility of the workforce, qualified or non-qualified, between the Member States, which prevents us from having European labour markets open to all and, probably, as a logical consequence of this, causes territorial imbalances and situations of injustice, social exclusion or poverty.
These are all obstacles to the achievement of the objective set at the Lisbon European Council and ratified at the Barcelona European Council. The European Union must become the most dynamic and competitive knowledge-based economy in the world, capable of sustainable economic growth, accompanied by more and better jobs and greater social cohesion.
Hence the need to modify and simplify social security systems and enshrine the principle of the transferability of supplementary pension rights. It would be appropriate, and perhaps necessary, to create a mobility plan which has a real effective impact on the lives of the citizens, and mainly in specific regions such as cross-border areas, with the involvement of the local authorities, reinforcing the local dimension of employment.
This impact must also be felt in specific material areas and areas of competence, such as the service economy and the environment and of course, with the participation of social agents, in a fluid and easy communication between the professional and educational sectors, taking particular account of the importance of training and education systems in relation to the development of a culture of mobility, creating horizontal policies, such as policies on equality and others, because the different options are not exclusive and self-contained compartments, but part of a whole, a series of actions intended to develop the European social model and realise the principles that certain visionaries – I say this with respect – perceived more than 50 years ago.
At the end of the day, as the Commissioner has said, it is a question of those who want to move around throughout the European Union being able to do so."@lv10
"Mevrouw de Voorzitter, waarde collega’s, om te beginnen dank ik de Raad en de Commissie voor hun bijdrage en feliciteer ik de rapporteurs, de heer Bushill-Matthews en mevrouw Bastos, uiteraard met hun werk.
In hoofdstuk II, artikel 15, van het Handvest van de grondrechten van de Europese Unie wordt als een van de vrijheden gesteld dat “iedere burger van de Unie vrij is om werk te zoeken, te werken, zich te vestigen of diensten te verrichten in iedere lidstaat”. Als ik het goed heb, verheft dit artikel de beginselen van vrij verkeer van diensten en personen tot de categorie der grondrechten. De mobiliteit van al dan niet gekwalificeerde arbeidskrachten tussen de verschillende lidstaten stuit echter nog op talloze hindernissen. Daarom heeft niet iedereen toegang tot de Europese arbeidsmarkten. Logischerwijs is de kans groot dat deze situatie de totstandkoming van territoriale ongelijkheden bevordert en onrechtvaardigheid, sociale uitsluiting en armoede in de hand werkt.
Al deze obstakels vormen een beletsel voor de verwezenlijking van de tijdens de Europese Raad van Lissabon vastgestelde en door de Raad van Barcelona bekrachtigde doelstellingen. De Europese Unie moet uitgroeien tot de meest concurrerende en dynamische kenniseconomie ter wereld. Zij moet erin slagen duurzame economische groei te combineren met meer en betere werkgelegenheid en meer sociale cohesie.
Daarom dringt zich een wijziging en vereenvoudiging van de socialezekerheidsstelsels op. In dit verband is het van wezenlijk belang dat wij de overdraagbaarheid van aanvullende pensioenrechten waarborgen. Het is tevens wenselijk of misschien zelfs noodzakelijk dat wij met een mobiliteitsplan komen dat concrete gevolgen heeft voor het dagelijkse leven van de burgers, met name in gebieden zoals de grensoverschrijdende regio’s. Het is belangrijk dat de plaatselijke autoriteiten hierbij worden betrokken zodat de lokale dimensie van het werkgelegenheidsbeleid wordt versterkt.
Deze invloed moet ook op andere specifieke terreinen en bevoegdheidsniveaus voelbaar zijn, bijvoorbeeld in de diensteneconomie en op milieugebied. Uiteraard is de deelname van de sociale partners in dit opzicht onontbeerlijk. Er moet een vlotte en soepele communicatie tot stand komen tussen de beroeps- en onderwijssector. Daarbij dient bijzondere aandacht te worden besteed aan het belang van de opleidingsprogramma’s en de onderwijssystemen met het oog op de ontwikkeling van een mobiliteitscultuur. Dit vergt horizontale beleidslijnen, bijvoorbeeld voor wat het gelijkekansenbeleid betreft. De verschillende opties zijn immers geen losstaande elementen die elkaar uitsluiten. Integendeel, zij maken deel uit van een geheel, van een reeks acties die in het kader van het Europees sociaal model ten uitvoer worden gelegd teneinde de beginselen in de praktijk te brengen die enkele visionairs - ik zeg dit met respect - reeds meer dan 50 jaar geleden intuïtief aanvoelden.
De commissaris zei het ook al. Uiteindelijk gaat het erom dat al wie zich binnen de Europese Unie wenst te verplaatsen, daartoe ook daadwerkelijk de gelegenheid krijgt."@nl2
"Senhora Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, desejo começar por agradecer as palavras do Conselho e da Comissão e, naturalmente, por felicitar os relatores, senhores deputados Bushill-Matthews e Bastos.
A Carta dos Direitos Fundamentais da União Europeia, no seu capítulo II, intitulado Liberdades, estipula, no artigo 15º, que "Todos os cidadãos da União tem a liberdade de procurar emprego, de trabalhar, de se estabelecer ou de prestar serviços em qualquer Estado-Membro". Julgo que este artigo deveria ser elevado à categoria de direito fundamental dos princípios da liberdade de circulação de serviços e de pessoas. Não obstante, são ainda muitos os obstáculos que se colocam à mobilidade da mão-de-obra dos trabalhadores, qualificados ou não, entre os Estados-Membros, o que constitui um entrave a que os mercados de trabalho europeus sejam abertos a todos e, provavelmente, como sua consequência lógica, origina desequilíbrios territoriais e situações de injustiça, de exclusão social ou de pobreza.
São todos eles obstáculos que entravam a consecução do objectivo estabelecido no Conselho Europeu de Lisboa e ratificado no Conselho Europeu de Barcelona. A União Europeia deve tornar-se na economia baseada no conhecimento mais competitiva e dinâmica do mundo, capaz de garantir um crescimento económico sustentável, com mais e melhores empregos, e com maior coesão social.
O que justifica a necessidade de modificar e simplificar os sistemas de segurança social e de consagrar o princípio da transferibilidade dos direitos a pensão complementar. Seria conveniente, e porventura necessário, criar um plano de mobilidade com um verdadeiro impacto efectivo na vida dos cidadãos, e principalmente em regiões específicas, como as áreas transfronteiriças, com a participação das autoridades locais, reforçando a dimensão local do emprego.
Tal impacto deverá sentir-se, de igual modo, em âmbitos materiais ou de competência específicos, como a economia dos serviços e o ambiente e, naturalmente, com a participação dos agentes sociais, numa comunicação fluida e fácil entre os sectores profissional e educativo, tendo muito particularmente em conta a importância da formação e dos sistemas educativos na perspectiva do desenvolvimento de uma cultura de mobilidade, criando políticas horizontais, como políticas sobre a igualdade, entre outras, dado que as várias opções não constituem compartimentos estanques e herméticos, mas, antes, fazem parte de um todo, de um conjunto de acções que prosseguem o desenvolvimento do modelo social europeu e pretendem tornar realidade os princípios que alguns visionários - digo-o com todo o respeito - intuíram há mais de 50 anos.
O que está, ao fim e ao cabo, em causa é, como afirmou a senhora Comissária, que quem queira circular por toda a União Europeia possa fazê-lo."@pt11
"Fru talman, ärade kolleger! Jag vill börja med att tacka rådet och kommissionen för uttalandena, och naturligtvis gratulera föredragandena, Bushill-Matthews och Bastos.
I kapitlet Friheter i artikel 15 i Europeiska unionens stadga om de grundläggande rättigheterna står det att ”alla unionsmedborgare har rätt att söka arbete, arbeta, etablera sig samt tillhandahålla tjänster i varje medlemsstat”. Denna artikel gör att jag får en känsla av att principerna om fri rörlighet för tjänster och personer bör upphöjas till kategorin grundläggande rättigheter. Det finns emellertid många hinder kvar för arbetskraftens rörlighet, kvalificerad eller inte, mellan medlemsstaterna och det förhindrar att de europeiska arbetsmarknaderna är öppna för alla. Den logiska konsekvensen av detta blir förmodligen territoriell obalans, orättvisor, social uteslutning och fattigdom.
Alla dessa hinder försvårar uppnåendet av det mål som fastställdes vid Europeiska rådet i Lissabon och som ratificerades vid Europeiska rådet i Barcelona. Europeiska unionen skall bli världens mest konkurrenskraftiga och dynamiska ekonomi, med möjlighet till hållbar ekonomisk tillväxt med fler och bättre arbetstillfällen och en högre grad av social sammanhållning.
Det är därför det är så viktigt att förändra och förenkla socialförsäkringssystemen, att inrätta överföring av kompletterande pensionsrättigheter och det är därför det är lämpligt, eller rent av nödvändigt att utarbeta en plan för rörlighet som får en reell betydelse för medborgarnas liv, främst inom särskilda lokala områden som gränsöverskridande frågor, där de lokala myndigheterna kan delta, vilket i sin tur förstärker den lokala sysselsättningsdimensionen.
Detta bör även ske när det gäller materiella områden och särskilda kompetenser, tjänsteekonomin och miljöområdet. Det bör finnas en obehindrad och okomplicerad dialog mellan yrkes- och utbildningssektorerna, där arbetsmarknadens parter naturligtvis skall delta. Vikten av yrkesutbildning och utbildningssystemen skall beaktas särskilt med tanke på utvecklingen av en kultur av rörlighet. Politikområdena, till exempel jämställdhetspolitiken och även andra, måste bli mer övergripande, eftersom de olika alternativen inte är enskilda möjligheter som utesluter varandra, utan utgör en del av helheten, en del av en samling åtgärder vars syfte är att utveckla den europeiska sociala modellen och förverkliga de principer som några visionärer, jag säger detta med all respekt, förutsåg för över 50 år sedan.
Vad det handlar om i slutändan är, som kommissionären sade, att de personer som vill röra sig kors och tvärs inom Europeiska unionen skall kunna göra det."@sv13
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples