Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-09-Speech-3-079"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021009.6.3-079"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Signora Commissario, io credo che il richiamo continuo agli obiettivi fissati a Lisbona non sia di grande utilità se si vogliono definire, a livello europeo e soprattutto a livello di singolo paese, piani d’azione e interventi normativi volti a creare l’ambiente migliore per la competitività delle imprese, soprattutto in questo periodo, e quindi creare le condizioni perché vi sia buona occupazione.
Credo che ci sia una serie di cose da fare - che si può scegliere di fare oppure no - a livello di singolo paese. Alcune considerazioni: io credo, per esempio, che il richiamo continuo all’intervento delle parti sociali non solo sia eccessivo ma rischi di condurci su una strada di ulteriore irrigidimento dei mercati del lavoro, una strada che è quella di proteggere e dare garanzie, assicurazioni, possibilità ai lavoratori e alle imprese che già sono nel circolo produttivo, di difendere quindi gli
del mercato del lavoro e dell’economia creando, per questa via, maggiori ostacoli agli
a quelli che più hanno bisogno, quelli che un lavoro lo cercano.
Sul fronte della mobilità intracomunitaria - questo è, a mio giudizio, un obiettivo importante - credo che si debba lavorare per creare le condizioni per un effettivo accesso a tale mobilità. Ricordo tuttavia che ci sono problemi di mobilità all’interno della Comunità, all’interno dei singoli paesi: penso, per esempio, al caso dell’Italia, dove c’è una scarsissima, quasi nulla mobilità del lavoro all’interno del paese, e questo a causa della legislazione del mercato del lavoro, a causa dei contratti collettivi nazionali - spero che nessuno voglia proporre un contratto europeo dei vari settori del lavoro - contratti che non riconoscono le specificità e anche i vantaggi comparati che le singole aree possono mettere a disposizione per un mercato del lavoro efficiente; bisogna quindi creare mobilità dei lavoratori, ma creare anche mobilità degli investimenti.
A questo stesso proposito, cito un altro aspetto: mobilità del lavoro e ordini professionali. Molti paesi, ad esempio l’Italia, hanno un assetto corporativo per quanto riguarda la regolamentazione delle professioni, ciò che crea l’impossibilità di accesso, se non a condizione di sottostare ai vincoli delle corporazioni, e crea una barriera legislativa alla mobilità, per esempio all’accesso, in Italia, di coloro che vogliono esercitare alcune delle più importanti libere professioni.
Credo che su questo si debba riflettere, e si debba riflettere anche sul fatto che scommettere su un ruolo sempre crescente delle parti sociali, anziché su regole di mercato il più possibile efficienti, possa essere la scommessa buona per l’Europa."@it9
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Fru kommissær, jeg tror ikke, at en konstant henvisning til de målsætninger, der blev opstillet i Lissabon, er særlig nyttig, hvis vi på EU-plan og ikke mindst i de enkelte lande ønsker at sørge for handlingsplaner og lovgivningsindgreb, som tager sigte på at skabe bedre betingelser for virksomhedernes konkurrenceevne - ikke mindst i denne tid - og således på at skabe forudsætningerne for en god beskæftigelse.
Der bør efter min mening gøres en række ting - som man kan vælge at gøre eller ej - i de enkelte lande. Jeg har et par bemærkninger i den forbindelse. Jeg mener f.eks., at en konstant henvisning til et indgreb fra arbejdsmarkedets parters side er overdrevet, og at dette også risikerer at gøre arbejdsmarkedet endnu mindre fleksibelt. Det er en løsning, hvor man giver beskyttelse, garantier, forsikringer og muligheder til de arbejdstagere og virksomheder, der allerede er en del af produktionsforløbet, og hvor man således forsvarer dem, der er en del af arbejdsmarkedet og økonomien, og herved skaber større hindringer for dem, der står uden for, og dem, der leder efter et arbejde og har hårdest brug for et.
Når det gælder mobiliteten i EU - som efter min mening er en vigtig målsætning - bør vi arbejde på at skabe forudsætningerne for en reel adgang til denne mobilitet. Jeg vil dog gerne gøre opmærksom på, at der er problemer med mobiliteten i EU og i de enkelte lande. Her tænker jeg f.eks. på Italien, hvor arbejdskraftens mobilitet inden for landegrænserne er meget ringe og endda næsten ikkeeksisterende, hvilket skyldes arbejdsmarkedslovgivningen og de nationale overenskomster - jeg håber ikke, at der er nogen, som foreslår en europæisk kontrakt for de forskellige arbejdssektorer - der ikke tager hensyn til de særpræg og de sammenlignelige fordele, som de enkelte områder kan bidrage til et effektivt arbejdsmarked med. Derfor skal vi ikke kun skabe mobilitet for arbejdstagerne, men også for investeringerne.
Jeg vil nævne et andet aspekt i samme forbindelse, nemlig arbejdskraftens mobilitet og erhvervssammenslutningerne. Når det gælder erhvervenes regulering, har mange lande, f.eks. Italien, et sammenslutningssystem, som gør adgangen umulig, medmindre man opfylder sammenslutningernes krav, og som skaber en lovgivningsbarriere for mobiliteten og f.eks. for, at de, der i Italien ønsker at udøve nogle af de vigtigste selvstændige erhverv, kan gøre dette.
Det bør man efter min mening tænke over, og man bør ligeledes tænke over, om en satsning på at give arbejdsmarkedets parter en stadig større rolle i stedet for at skabe nogle markedsregler, der er så effektive som muligt, er den rigtige satsning for Europa."@da1
"Frau Kommissarin, ich halte den fortwährenden Hinweis auf die in Lissabon beschlossenen Ziele nicht für sehr hilfreich, wenn wir auf europäischer Ebene und vor allem auf der Ebene der einzelnen Länder Aktionspläne und Rechtsetzungsmaßnahmen festlegen wollen, die darauf abzielen, insbesondere in diesen Zeiten ein besseres Umfeld für die Wettbewerbsfähigkeit der Unternehmen und somit die Voraussetzungen für ein gutes Beschäftigungsniveau zu schaffen.
Vieles muss auf der Ebene der einzelnen Mitgliedstaaten getan werden – wobei gewählt werden kann, ob man es tut oder nicht. Hierzu einige Erwägungen: Ich glaube zum Beispiel, dass der ständige Hinweis auf die Beteiligung der Sozialpartner nicht nur übertrieben ist, sondern uns sogar auf einen Weg der weiteren Erstarrung der Arbeitsmärkte führen kann, einen Weg, der darin besteht, bereits im Produktionskreislauf befindliche Arbeitnehmer und Unternehmen zu schützen, ihnen Garantien, Sicherheiten und Möglichkeiten zu bieten, also die Beteiligten des Arbeitsmarktes und der Wirtschaft zu schützen, indem größere Hindernisse für die Außenseiter, die Bedürftigsten, die Arbeitsuchenden geschaffen werden.
Was die innergemeinschaftliche Mobilität anbelangt – eine meiner Einschätzung nach wichtige Zielsetzung –, so sollte man sich darauf konzentrieren, die Bedingungen für einen wirklichen Zugang zu dieser Mobilität zu schaffen. Gleichwohl möchte ich darauf hinweisen, dass es Probleme mit der Mobilität innerhalb der Gemeinschaft und innerhalb der einzelnen Mitgliedstaaten gibt. Ich denke dabei beispielsweise an Italien, wo eine äußerst geringe, ja fast gar keine berufliche Mobilität innerhalb des Landes festzustellen ist, und zwar aufgrund der Arbeitsmarktvorschriften und der nationalen Tarifverträge – ich hoffe, dass niemand einen europäischen Tarifvertrag für die verschiedenen Arbeitsmarktbereiche vorschlagen will –, wobei in Letzteren weder die Besonderheiten noch die komparativen Vorteile anerkannt werden, die die einzelnen Gebiete für einen effizienten Arbeitsmarkt zu bieten haben. Es gilt daher, Mobilität der Arbeitnehmer, aber auch der Investitionen zu schaffen.
Ein weiterer Aspekt in diesem Zusammenhang betrifft die berufliche Mobilität und berufsständische Organisationen der Arbeitnehmer. Viele Länder, darunter Italien, haben ein Innungssystem für die Reglementierung der Berufe, was den Zugang zur Mobilität, außer, wenn man sich den Zwängen der Innungen unterwirft, unmöglich macht und eine legislative Barriere für die Mobilität schafft, was zum Beispiel in Italien für den Zugang derjenigen gilt, die einen der wichtigsten freien Berufe ausüben wollen.
Darüber müsste meines Erachtens nachgedacht werden, ebenso wie über die Tatsache, dass es für Europa wohl besser wäre, auf die Notwendigkeit einer zunehmenden Rolle der Sozialpartner zu setzen, anstatt zu versuchen, möglichst wirksame Marktvorschriften einzuführen."@de7
"Κυρία Επίτροπε, πιστεύω ότι η συνεχής αναφορά στους στόχους που τέθηκαν στη Λισαβόνα δεν ωφελεί πολύ, εάν θέλουμε να αναπτύξουμε, σε ευρωπαϊκό και προπαντός σε εθνικό επίπεδο, σχέδια δράσης και νομοθετικά μέτρα για τη δημιουργία καλύτερου περιβάλλοντος για την ανταγωνιστικότητα των επιχειρήσεων, ιδίως αυτήν την περίοδο, και, κατά συνέπεια, τη δημιουργία των σωστών συνθηκών για υψηλής ποιότητας απασχόληση.
Κατά τη γνώμη μου, υπάρχουν διάφορα πράγματα που πρέπει να κάνουμε – και που μπορούμε να επιλέξουμε αν θα τα κάνουμε ή όχι – σε εθνικό επίπεδο. Ορίστε μερικές σκέψεις: πιστεύω, για παράδειγμα, ότι η συνεχής επικέντρωση στη δράση των κοινωνικών εταίρων δεν είναι μόνον υπερβολική, αλλά παρουσιάζει τον κίνδυνο να μας οδηγήσει σε έναν δρόμο που θα αυξήσει την ακαμψία της αγοράς εργασίας, στον δρόμο της προστασίας και της παροχής εγγυήσεων, διασφαλίσεων και ευκαιριών στους εργαζομένους και στις επιχειρήσεις που αποτελούν ήδη τμήμα του παραγωγικού κύκλου, με άλλα λόγια της προστασίας όσων βρίσκονται εντός της αγοράς εργασίας και της οικονομίας, δημιουργώντας έτσι μεγαλύτερα εμπόδια σε όσους βρίσκονται εκτός
σε όσους έχουν περισσότερη ανάγκη και αναζητούν εργασία.
Όσον αφορά την ενδοκοινοτική κινητικότητα – η οποία, κατά την άποψή μου, αποτελεί σημαντικό στόχο – πιστεύω ότι θα πρέπει να εργασθούμε για τη δημιουργία των κατάλληλων συνθηκών για την πραγματική πρόσβαση σε αυτήν την κινητικότητα. Υπενθυμίζω, ωστόσο, ότι υπάρχουν προβλήματα κινητικότητας στο εσωτερικό της Κοινότητας και στο εσωτερικό των επιμέρους κρατών και αναφέρω, ως παράδειγμα, την περίπτωση της Ιταλίας, όπου υπάρχει απειροελάχιστη, σχεδόν μηδενική κινητικότητα του εργατικού δυναμικού στο εσωτερικό της χώρας και αυτό εξαιτίας της νομοθεσίας που διέπει την αγορά εργασίας, εξαιτίας των εθνικών συλλογικών συμβάσεων – και ελπίζω κανείς να μην επιθυμεί να προτείνει ευρωπαϊκές συλλογικές συμβάσεις για τους διάφορους τομείς της αγοράς εργασίας – συμβάσεις οι οποίες δεν αναγνωρίζουν την ιδιαιτερότητα και τα συγκριτικά πλεονεκτήματα που ενδέχεται να παρουσιάζει η κάθε περιφέρεια για μια αποτελεσματική αγορά εργασίας
πρέπει κατά συνέπεια να δημιουργήσουμε κινητικότητα των εργαζομένων, αλλά και κινητικότητα των επενδύσεων.
Μια άλλη πτυχή του ίδιου ζητήματος είναι η κινητικότητα των εργαζομένων στους κλάδους των ελευθέρων επαγγελμάτων. Πολλές χώρες, όπως η Ιταλία, έχουν ένα συντεχνιακό σύστημα ρύθμισης των ελευθέρων επαγγελμάτων, το οποίο καθιστά αδύνατη την πρόσβαση σε όσους δεν πληρούν τους όρους των επαγγελματικών συλλόγων και θέτει νομοθετικά εμπόδια στην κινητικότητα, για παράδειγμα στην πρόσβαση όσων θέλουν να ασκήσουν ορισμένα από τα πιο σημαντικά ελεύθερα επαγγέλματα στην Ιταλία.
Πιστεύω ότι πρέπει να προβληματιστούμε επ’ αυτού και πρέπει επίσης να σκεφτούμε μήπως θα ήταν καλύτερα να επικεντρωθεί η Ευρώπη στην ανάγκη μιας συνεχούς αύξησης του ρόλου των κοινωνικών εταίρων αντί να προσπαθεί να καθιερώσει όσο το δυνατόν πιο αποτελεσματικούς κανόνες της αγοράς."@el8
"Commissioner, I feel that there is not much point in constantly referring back to the Lisbon objectives if our goal is to define at European level and, most importantly, at national level, action plans and legislative measures to create an environment which will encourage firms’ competitiveness, particularly in this period, and thus create the right conditions for high-quality employment.
In my opinion, there are a number of things we should do – and we can choose whether or not to do them – at national level. Here are a few considerations. I feel, for example, that the constant focus on the action of the social partners is not just excessive but is in danger of leading us along a path which will increase the rigidity of the labour market, the path of protecting workers and firms that are already part of the production cycle and providing them with guarantees, safeguards and opportunities, in other words protecting those inside the labour market and the economy and thus creating greater barriers for those outside the market, those who need it most, those who are seeking work.
As regards intracommunity mobility – and I feel this is an important goal – I believe that we must concentrate on creating the right conditions for effective access to this mobility. I would point out, however, that there are mobility problems within the Community and within the individual countries, and I am thinking here of Italy, for example, where there is extremely little, if any, labour mobility within the country because of labour market legislation, because of national collective agreements – and I hope that nobody is going to propose European collective agreements for the different sectors of the labour market – agreements which do not recognise specific situations or even the different benefits that the individual areas might present for an efficient labour market; we therefore need to create worker mobility but also investment mobility.
Another aspect of the same subject is the mobility of professional labour and professional categories of workers. Many countries such as Italy have a corporative system for regulating the professions, which makes access impossible since the partners would be bound to the corporations and creates a legislative barrier to mobility, for example to access in Italy for those who wish to exercise some of the most important liberal professions.
I believe that we must reflect on this issue, and we must also reflect on the fact that it might be better for Europe to concentrate on the need for a constant increase in the role of the social partners rather than trying to introduce the most effective market rules possible."@en3
"Comisario, creo que no tiene mucho sentido referirse continuamente a los objetivos de Lisboa si nuestra meta es definir a escala europea, y sobre todo a escala nacional, planes de acción y medidas legislativas para crear un entorno que fomente la competitividad de las empresas, en especial en este periodo, y así crear las condiciones adecuadas para un empleo de alta calidad.
En mi opinión hay varias cosas que deberíamos hacer –y podemos optar por hacerlas o no– en el ámbito nacional. He aquí algunas consideraciones. Pienso, por ejemplo, que el hecho de centrarnos siempre en la acción de los interlocutores sociales no es una exageración pero encierra el peligro de llevarnos por un camino que incrementará la rigidez del mercado de trabajo, el camino de la protección de los trabajadores y las empresas que ya forman parte del ciclo de producción y de la concesión de garantías, salvaguardias y oportunidades a estos trabajadores y empresas, en otras palabras, la protección de aquellos que ya se hallan dentro del mercado laboral y la economía y creando así barreras más altas para aquellos que se encuentran fuera del mercado, los que más lo necesitan, los que buscan trabajo.
En cuanto a la movilidad intracomunitaria –y pienso que este es un objetivo importante–, creo que debemos centrarnos en la creación de las condiciones adecuadas para el acceso efectivo a esta movilidad. Sin embargo, señalaría el hecho de que no hay problemas de movilidad dentro de la Comunidad y dentro de los países individuales, y aquí me quiero referir en Italia, por ejemplo, donde hay poquísima, si es que hay, movilidad de mano de obra dentro del país debido a la legislación del mercado de trabajo, a los convenios colectivos nacionales –y espero que nadie proponga convenios colectivos europeos para los diferentes sectores del mercado de trabajo–, acuerdos que no reconocen situaciones específicas o incluso las diferentes ventajas que las distintas áreas podrían suponer para un mercado de trabajo eficiente; por ello necesitamos crear movilidad de los trabajadores y también movilidad de las inversiones.
Otro aspecto de la misma cuestión es la movilidad de la mano de obra profesional y las categorías profesionales de trabajadores. Muchos países, como Italia, poseen un sistema corporativo para regular las profesiones que imposibilita el acceso porque los socios estarían vinculados a las corporaciones, y que levanta una barrera legislativa a la movilidad, por ejemplo al acceso en Italia para quienes desean ejercer algunas de las profesiones liberales más importantes.
Pienso que debemos meditar sobre esta cuestión, y también debemos meditar sobre el hecho de que podría ser mejor para Europa concentrarse en la necesidad de un aumento constante del papel de los interlocutores sociales y no intentar introducir las reglas de mercado más efectivas posible."@es12
"Arvoisa komission jäsen, mielestäni ei ole kovinkaan aiheellista viitata jatkuvasti Lissabonin tavoitteisiin, jos päämääränämme on määritellä toimintasuunnitelmat ja säännökset yritysten kilpailukykyä kannustavan ympäristön luomiseksi Euroopan tasolla ja etenkin kansallisella tasolla nimenomaan tällä ohjelmakaudella ja luoda siten asianmukaiset edellytykset laadukkaalle työlle.
Mielestäni meillä on paljon tehtävää jäsenvaltioissa, ja voimme valita, mitä teemme tai jätämme tekemättä. Esitän muutamia näkökohtia. Arvelen muun muassa, että jatkuva keskittyminen työmarkkinaosapuolten toimiin on liiallista ja saattaa johtaa työmarkkinoiden jäykkyyteen ja sellaisten työntekijöiden ja yritysten suojelemiseen, jotka ovat jo osa tuotantoprosessia, ja turvan, varmuuden ja mahdollisuuksien tarjoamiseen yksinomaan heille. Tällöin suojellaan työmarkkinoilla ja talouselämässä jo olevia tahoja ja luodaan siten lisäesteitä niille, jotka ovat jääneet markkinoiden ulkopuolelle – niille, jotka tarvitsisivat näitä asioita eniten ja jotka etsivät työtä.
Yhteisön sisäisen liikkuvuuden osalta – mielestäni tämä on tärkeä päämäärä – katson, että meidän on keskityttävä asianmukaisten edellytysten luomiseen, jotta liikkuvuudesta tulisi todella mahdollista. Huomautan kuitenkin, että yhteisössä ja yksittäisissä valtioissa on liikkuvuusongelmia. Muun muassa Italiassa valtion sisäinen työvoiman liikkuvuus on hyvin vähäistä, jollei olematonta työmarkkinalainsäädännön ja kansallisten työehtosopimusten – toivon, ettei kukaan aio ehdottaa alakohtaisia eurooppalaisia työehtosopimuksia – vuoksi. Sopimuksissa ei oteta huomioon erityistilanteita tai edes niitä hyötyjä, joita erilaisista yksittäisistä aloista voi olla luotaessa tehokkaita työmarkkinoita. Tämän vuoksi meidän on huolehdittava sekä työntekijöiden että investointien liikkuvuudesta.
Eräs toinen samaan aiheeseen liittyvä näkökohta on ammattihenkilöstön ja työntekijöiden ammattiryhmien liikkuvuus. Monilla valtioilla, kuten Italialla, on korporatiivinen järjestelmä, jonka avulla säännellään ammatteja ja jonka vuoksi ammattiin pääsy on mahdotonta, koska kumppanit olisivat sidottuja korporaatioihin, ja joka luo lainsäädännöllisen esteen liikkuvuudelle. Tämä este vaikuttaa esimerkiksi sellaisten henkilöiden mahdollisuuksiin työskennellä Italiassa, jotka haluavat harjoittaa jotain tärkeimmistä vapaista ammateista.
Mielestäni meidän on pohdittava tätä kysymystä, ja meidän on myös pohdittava sitä, olisiko Euroopan parempi keskittyä työmarkkinaosapuolten aseman jatkuvan parantamisen tarpeeseen, eikä niinkään mahdollisimman tehokkaiden markkinasääntöjen käyttöönottoon."@fi5
"Madame la Commissaire, je ne crois pas qu'il soit très utile de rappeler sans cesse les objectifs fixés à Lisbonne si l'on veut définir, au niveau européen et surtout au niveau de chaque pays, des plans d'action et des mesures juridiques destinés à créer les meilleures conditions pour la compétitivité des entreprises, surtout en cette période, et créer donc les conditions d'un emploi de qualité.
Je crois qu'il y a une série de choses à faire - que l'on peut choisir de faire ou non - au niveau de chacun des pays. Je considérerai ces quelques éléments : je crois, par exemple, que la requête continue d'interventions des partenaires sociaux n'est pas seulement excessive mais qu'elle risque de nous conduire sur la voie d'une paralysie encore plus forte des marchés du travail, une voie qui protège et donne des garanties, assurances, possibilités aux travailleurs et aux entreprises qui sont déjà dans le cycle de production, qui défend donc les acteurs présents du marché du travail et de l'économie et crée de cette façon plus d'obstacles aux acteurs extérieurs, à ceux qui sont dans le besoin, à ceux qui cherchent un travail.
Sur le front de la mobilité intracommunautaire - un objectif important, à mon avis -, je crois que l'on doit travailler pour créer les conditions d'un accès effectif à cette mobilité. Je rappelle toutefois qu'il y a des problèmes de mobilité à l'intérieur de la Communauté, à l'intérieur de chaque pays ; je pense, par exemple, au cas de l'Italie, où la mobilité du travail à l'intérieur du pays est quasi nulle, et ce, à cause de la législation du marché du travail, à cause des conventions collectives nationales - j'espère que personne n'a l'intention de proposer une convention collective européenne pour les différents secteurs du travail -, des conventions qui ne reconnaissent pas les spécificités et aussi les avantages comparés que chacune des zones met à disposition pour un marché du travail efficace ; il faut donc créer la mobilité des travailleurs, mais aussi la mobilité des investissements.
Je veux citer un autre aspect à ce même propos : celui de la mobilité du travail et des catégories professionnelles. De nombreux pays, comme l'Italie, ont une structure corporative en ce qui concerne la réglementation des professions, ce qui crée une impossibilité d'accès, sinon à condition de se soumettre aux obligations des corporations, et cela crée une barrière législative à la mobilité, par exemple à l'accès, en Italie, de ceux qui veulent exercer certaines des professions libérales les plus importantes.
Je crois qu'il faut réfléchir à cela, et il faut réfléchir également au fait que se concentrer sur un rôle croissant des partenaires sociaux plutôt que sur des règles de marché les plus efficaces possible peut être le bon pari pour l'Europe."@fr6
"Commissioner, I feel that there is not much point in constantly referring back to the Lisbon objectives if our goal is to define at European level and, most importantly, at national level, action plans and legislative measures to create an environment which will encourage firms’ competitiveness, particularly in this period, and thus create the right conditions for high-quality employment.
In my opinion, there are a number of things we should do – and we can choose whether or not to do them – at national level. Here are a few considerations. I feel, for example, that the constant focus on the action of the social partners is not just excessive but is in danger of leading us along a path which will increase the rigidity of the labour market, the path of protecting workers and firms that are already part of the production cycle and providing them with guarantees, safeguards and opportunities, in other words protecting those inside the labour market and the economy and thus creating greater barriers for those outside the market, those who need it most, those who are seeking work.
As regards intracommunity mobility – and I feel this is an important goal – I believe that we must concentrate on creating the right conditions for effective access to this mobility. I would point out, however, that there are mobility problems within the Community and within the individual countries, and I am thinking here of Italy, for example, where there is extremely little, if any, labour mobility within the country because of labour market legislation, because of national collective agreements – and I hope that nobody is going to propose European collective agreements for the different sectors of the labour market – agreements which do not recognise specific situations or even the different benefits that the individual areas might present for an efficient labour market; we therefore need to create worker mobility but also investment mobility.
Another aspect of the same subject is the mobility of professional labour and professional categories of workers. Many countries such as Italy have a corporative system for regulating the professions, which makes access impossible since the partners would be bound to the corporations and creates a legislative barrier to mobility, for example to access in Italy for those who wish to exercise some of the most important liberal professions.
I believe that we must reflect on this issue, and we must also reflect on the fact that it might be better for Europe to concentrate on the need for a constant increase in the role of the social partners rather than trying to introduce the most effective market rules possible."@lv10
"Mevrouw de commissaris, het voortdurend hameren op de criteria van Lissabon is mijns inziens weinig zinvol als wij - vooral in deze tijd - op Europees en nationaal niveau een actieplan en wetgevende maatregelen willen uitvaardigen voor de totstandkoming van een betere omgeving voor het mededingingsvermogen van de ondernemingen, en dus voor de totstandkoming van de voorwaarden voor een goede werkgelegenheid.
Mijns inziens moeten de lidstaten kiezen of zij bepaalde dingen al dan niet willen doen. Ik geloof bijvoorbeeld dat het voortdurend hameren op de betrokkenheid van de sociale partners niet alleen overdreven is maar zelfs kan uitmonden in een nog groter gebrek aan soepelheid op de arbeidsmarkt. Dan gaat men het pad bewandelen van de bescherming die geboden wordt aan de zich reeds in het productiecircuit bevindende werknemers en bedrijven. Dan gaat men hen, de
van de arbeidsmarkt, allerlei garanties en mogelijkheden bieden en steeds hogere barrières opwerpen voor de
voor degenen die misschien het meest behoefte hebben aan werk.
Wat de communautaire mobiliteit betreft - mijns inziens een belangrijk doel - moet men ervoor zorgen dat effectieve toegang tot mobiliteit wordt gegarandeerd. Ik wil u er evenwel aan herinneren dat niet alleen in de Gemeenschap, maar ook binnen de lidstaten allerlei mobiliteitsproblemen bestaan. Ik denk bijvoorbeeld aan mijn land, Italië, waar bijna geen - of totaal geen - interne mobiliteit van werknemers bestaat vanwege de bestaande arbeidsmarktwetgeving, vanwege de nationale collectieve arbeidsovereenkomsten - en ik hoop dat niemand op het briljante idee komt om voor de verschillende bedrijfstakken Europese overeenkomsten voor te stellen - waarin geen rekening wordt gehouden met noch de specifieke kenmerken noch de betrekkelijke voordelen van bepaalde sectoren met betrekking tot een efficiënte arbeidsmarkt. Daarom is mobiliteit van werknemers noodzakelijk maar ook mobiliteit van investeringen.
Ik wil in dit verband nog een ander vraagstuk noemen: de mobiliteit van werknemers en beroepsverenigingen. In veel landen, waaronder Italië, bestaat er een op corporatieve leest geschoeid systeem voor de beroepsreglementering. Men krijgt geen toegang tot een bepaald beroep als men niet voldoet aan de door de beroepsverenigingen vastgestelde voorwaarden. Dit is een legislatieve hinderpaal voor de mobiliteit. Ik denk bijvoorbeeld aan de toegang tot enkele van de belangrijkste vrije beroepen.
Mijns inziens moeten wij hierover nadenken, evenals over de vraag of het aandringen op een grotere rol voor de sociale partners, en niet op regels voor een zo efficiënt mogelijke arbeidsmarkt, wel de juiste weddenschap voor Europa is."@nl2
"Senhora Comissária, penso que a constante referência aos objectivos fixados em Lisboa não é de grande utilidade se pretendemos definir, a nível europeu e, sobretudo, ao nível dos diferentes países, planos de acção e medidas legislativas destinados a criar um ambiente mais susceptível de incentivar a competitividade das empresas, sobretudo neste período e, portanto, de criar as condições necessárias para que haja um emprego de elevado grau de qualidade.
Penso que há toda uma série de coisas para fazer – que podemos decidir fazer ou não - ao nível dos diferentes países. Algumas considerações: eu considero, por exemplo, que a referência constante à intervenção dos parceiros sociais não só é excessiva como se arrisca a levar-nos por um caminho de maior rigidez dos mercados de trabalho, um caminho que consiste em proteger os trabalhadores e as empresas que já fazem parte do círculo de produção, dando-lhes garantias, salvaguardas e oportunidades, por outras palavras, protegendo quem está dentro do mercado do trabalho e da economia e criando, desta forma, maiores obstáculos a quem estiver fora do mercado, àqueles que maiores necessidades enfrentam, às pessoas que procuram emprego.
No que respeita à mobilidade intercomunitária – na minha opinião, esse é um objectivo importante –, penso que devemos trabalhar no sentido de criar as condições necessárias para um verdadeiro acesso a essa mobilidade. No entanto, recordo que existem problemas de mobilidade no interior da Comunidade e no seio dos diferentes países: estou a pensar, por exemplo, no caso da Itália, onde existe uma mobilidade mínima, quase nula, no interior do país, em virtude da legislação do mercado do trabalho, devido aos contratos colectivos de trabalho – e eu espero que ninguém vá propor acordos colectivos europeus para os diferentes sectores do mercado do trabalho - contratos esses que não reconhecem situações específicas nem sequer as diferentes vantagens que as áreas individuais poderiam representar para um mercado do trabalho eficiente; por conseguinte, é necessário criar mobilidade dos trabalhadores, mas criar igualmente mobilidade dos investimentos.
Outro aspecto da mesma questão é a mobilidade do trabalho profissional e das categorias profissionais de trabalhadores. Muitos países, como por exemplo a Itália, têm um sistema corporativo para a regulamentação das profissões, o que cria a impossibilidade de acesso caso não se respeite a condição de estar sujeito aos vínculos das corporações, e cria uma barreira legislativa à mobilidade, por exemplo, ao acesso, em Itália, de pessoas que pretendam exercer algumas das mais importantes profissões liberais.
Penso que devemos reflectir sobre tudo isto, e que também devemos reflectir no facto de que poderia ser melhor para a Europa concentrar-se na necessidade de um aumento constante do papel dos parceiros sociais, em vez de tentar introduzir as regras de mercado mais eficientes que for possível."@pt11
"Fru kommissionär! Den ständiga hänvisningen till de mål som fastställdes i Lissabon är inte till någon stor hjälp om vi vill utarbeta handlingsplaner och lagstiftning på europeisk nivå och i de enskilda medlemsstaterna, framför allt under denna period, för att skapa en bättre miljö för företagens konkurrenskraft och därmed skapa förutsättningar för en god sysselsättning.
Jag tror att det finns en hel serie åtgärder vi kan vidta – som man kan välja att göra eller att låta bli att göra – på nationell nivå. Låt mig nämna ett par saker: Jag tror till exempel att den ständiga hänvisningen till arbetsmarknadens parter inte bara är överdriven utan riskerar att föra oss in på en väg som leder till ytterligare stelbenthet på arbetsmarknaden, en väg som innebär att skydda och ge garantier, försäkringar, möjligheter för arbetare och företag som redan befinner sig i produktionen, att med andra ord skydda alla
på arbetsmarknaden och i ekonomin och därigenom skapa om möjligt ännu större hinder för dem som är
de som har störst behov, de som söker ett arbete.
När det gäller rörligheten inom gemenskapen – detta är enligt min mening ett viktigt mål – så tror jag att vi måste arbeta för att skapa villkor för effektiv tillgång till denna rörlighet. Jag vill under alla omständigheter påminna om att det finns hinder för rörligheten inom gemenskapen, inom de enskilda länderna: jag tänker till exempel på Italien, där rörligheten inom landet är mycket liten, nästan obefintlig, och detta beror på lagstiftningen på arbetsmarknaden, de nationella kollektivavtalen – jag hoppas att ingen tänker föreslå ett europeiskt kollektivavtal för arbetsmarknadens olika sektorer – avtal som inte tar hänsyn till de särskilda förutsättningarna eller de komparativa fördelarna som de enskilda områdena kan erbjuda för en effektiv arbetsmarknad; vi måste med andra ord skapa rörlighet för arbetskraften, men även skapa rörlighet för investeringar.
I det sammanhanget vill jag nämna en annan faktor: rörligheten för arbetet och yrkesregler. Många länder, till exempel Italien, har en korporativ ordning när det gäller att reglera olika yrken, och detta gör det omöjligt att få tillträde om man inte underkastar sig de regler som korporationen har infört, och i Italien skapar detta rättsliga hinder för rörligheten, till exempel för tillträde till olika yrken, för dem som skulle vilja utöva något av de viktigare fria yrkena.
Detta tror jag är något vi måste fundera på, och vi bör även fundera på om det inte skulle kunna vara en god satsning för Europa att satsa på att ge arbetsmarknadens parter en allt större roll, snarare än effektivare regler för arbetsmarknaden."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"insiders"13,2
"outsider,"9
"outsiders"2,2
"outsiders,"13
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples