Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-09-Speech-3-077"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021009.6.3-077"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Herr talman! Låt mig säga några ord om sysselsättningsstrategin.
För det första är jag glad över att både kommissionen och rådet så tydligt knyter an till och försvarar Lissabonstrategin med dess klara mål, med tal om ekonomisk tillväxt, full sysselsättning och sociala hänsyn som balanserar varandra. Det är mycket viktigt med balans i sysselsättningspolitiken, där det finns olika intressen sida vid sida med varandra.
För det andra är det bra att kommissionen så tydligt talar om implementeringsperspektivet när det gäller sysselsättningsstrategin. Vi har haft problemet att det har funnits många goda tankar, men att det har varit si och så med förverkligandet i medlemsländerna. Det är viktigt att den europeiska sysselsättningsstrategin förenas med de nationella sysselsättningspolitikerna. I det sammanhanget är parlamenten en nyckelfaktor, eftersom de beviljar budgeten till de nationella sysselsättningsstrategierna. Jag tycker därför att det var fint att Hjort Frederiksen, liksom kommissionen, betonade parlamentens roll. Jag skulle dock vilja ha en precisering. Det är bra att parlamentets roll skall utökas. Skall parlamenten få lov att diskutera, skall de få lov att besluta? Parlamenten beslutar ju om nationell sysselsättningsstrategi. Finns det någon annan europeisk annorlunda sysselsättningsstrategi som parlamenten inte bör få besluta om? Detta är en konkret fråga.
Jag vill också ta upp det som Diamantopoulou sade och som jag har hört tidigare, nämligen betydelsen av stabilitet när det gäller riktlinjerna. Jag kan förstå det önskemålet, och jag delar helt uppfattningen att det skall finnas stabilitet i målsättningarna. Riktlinjerna handlar också om medel. Att medlen skall vara så stabila är jag dock litet mera tveksam till. Jag tror att man måste vara verklighetsnära, att man måste söka konkreta former.
Låt mig avslutningsvis säga att både utvidgningsprocessen med dess mycket speciella problem i anslutningsländerna och den nya växande arbetslösheten utgör nya utmaningar som kräver att vi har känsla för verkligheten. Man får då inte säga att medlen måste vara ytterst stabila och oföränderliga år från år."@sv13
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg vil gerne have lov til at sige nogle få ord om beskæftigelsesstrategi.
For det første glæder det mig, at både Kommissionen og Rådet tydeligt identificerer sig med og kæmper for Lissabon-strategien med dens klare mål og visioner om økonomisk vækst, fuld beskæftigelse og sociale aspekter i indbyrdes balance. Det er meget vigtigt at skabe en afbalanceret beskæftigelsespolitik, hvor en række forskellige interesser står side om side.
For det andet er det godt, at Kommissionen taler så tydeligt om mulighederne for at gennemføre beskæftigelsesstrategien. Vi har tidligere haft det problem, at der har været mange gode idéer, men kun middelmådige resultater, når idéerne har skullet føres ud i livet i medlemsstaterne. Det er vigtigt, at den europæiske beskæftigelsesstrategi koordineres med nationale beskæftigelsespolitikker. I den forbindelse er parlamenterne en nøglefaktor, fordi de bevilger midlerne til de nationale beskæftigelsesstrategier. Derfor finder jeg det opmuntrende, at hr. Hjort Frederiksen og Kommissionen understregede parlamenternes rolle. Jeg kunne imidlertid godt tænke mig en afklaring. Det er godt, at parlamenterne skal spille en større rolle. Er der en fast aftale om, at de skal afholde debatter og træffe beslutninger? Som vi ved, træffer parlamenterne beslutninger om nationale beskæftigelsesstrategier. Findes der en anden og anderledes europæisk beskæftigelsesstrategi, som parlamenterne ikke skal have lov til at træffe beslutninger om? Det er et praktisk spørgsmål.
Jeg vil også bringe noget på bane, som fru Diamantopoulou sagde, og som jeg havde hørt før. Det handler om stabilitet med hensyn til retningslinjerne. Jeg kan forstå dette ønske om stabilitet, og jeg er helt enig i, at der skal være stabilitet i målene. Retningslinjerne handler imidlertid også om midlerne, og jeg er noget mere tvivlende over for påstanden om, at midlerne skal være lige så stabile. Jeg mener, at vi skal holde fast i virkeligheden og fokusere på det håndgribelige.
Afslutningsvis vil jeg sige, at både udvidelsesprocessen med dens meget specifikke problemer for kandidatlandene og den nylige stigning i arbejdsløsheden udgør nye udfordringer, der kræver realitetssans. Så går det ikke an at sige, at midlerne skal være ekstremt stabile og uforanderlige år efter år."@da1
"Herr Präsident! Lassen Sie mich einige Worte zur Beschäftigungsstrategie sagen.
Zum einen begrüße ich, dass sowohl die Kommission als auch der Rat die Lissabonner Strategie so deutlich erwähnen und befürworten, denn diese hat klare Ziele aufgestellt, bei denen ein ausgewogenes Verhältnis zwischen Wirtschaftswachstum, Vollbeschäftigung und sozialen Belangen besteht. Ein Gleichgewicht in der Beschäftigungspolitik ist von größter Bedeutung, vor allem weil hier verschiedene Interessen nebeneinander bestehen.
Zum anderen ist es positiv, dass die Kommission bezüglich der Beschäftigungsstrategie so klar und deutlich den Aspekt der Umsetzung hervorhebt. Wir hatten bisher das Problem, dass es viele gute Ideen gab, deren Umsetzung in den Mitgliedstaaten aber nicht immer gewährleistet war. Die europäische Beschäftigungsstrategie muss daher mit den nationalen Beschäftigungspolitiken verknüpft werden. In diesem Zusammenhang stellen die Parlamente einen Schlüsselfaktor dar, da sie die Mittel für die nationalen Beschäftigungsstrategien bewilligen. Aus diesem Grunde fand ich erfreulich, dass Herr Hjort Frederiksen, ebenso wie die Kommission, die Rolle der Parlamente betont hat. Zu einer Frage hätte ich jedoch gerne eine etwas präzisere Auskunft. Es ist gut, dass die Rolle der Parlamente gestärkt wird. Aber sollen die Parlamente diskutieren dürfen oder sollen sie Beschlüsse fassen dürfen? Die Parlamente beschließen ja die nationale Beschäftigungsstrategie. Gibt es eine andere europäische Beschäftigungsstrategie, zu der sie keine Beschlüsse fassen sollen? Das ist eine konkrete Frage.
Ferner möchte ich einen Aspekt aufgreifen, den Frau Diamantopoulou angesprochen hat und der auch bereits früher erwähnt worden ist: die Bedeutung der Stabilität im Hinblick auf die Leitlinien. Ich verstehe diesen Wunsch und bin ebenfalls der Ansicht, dass wir eine Stabilität in den Zielsetzungen brauchen. Aber in den Leitlinien geht es auch um die Mittel, und einer Stabilität bei den Mitteln stehe ich doch eher skeptisch gegenüber. Meiner Ansicht nach muss man hier Praxisnähe beweisen und sich auf das Machbare konzentrieren.
Lassen Sie mich abschließend noch erwähnen, dass sowohl der Erweiterungsprozess und die besonderen Probleme der Beitrittsländer als auch die erneut anwachsende Arbeitslosigkeit neue Herausforderungen darstellen, die von uns Sinn für die Realität fordern. Wir dürfen daher nicht verlangen, dass die Mittel unverändert stabil sein, d. h. von Jahr zu Jahr gleich bleiben sollen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, επιτρέψτε μου να πω δυο λόγια για τη στρατηγική για την απασχόληση.
Καταρχάς, είμαι ευτυχής που τόσο η Επιτροπή όσο και το Συμβούλιο σαφώς ταυτίζονται και υπερασπίζονται τη στρατηγική της Λισαβόνας, με τους σαφείς στόχους και την αναφορά της στην οικονομική ανάπτυξη, την πλήρη απασχόληση και κοινωνικούς προβληματισμούς σε αρμονία μεταξύ τους. Είναι πολύ σημαντικό να επιτύχουμε μια ισορροπημένη πολιτική για την απασχόληση, η οποοία θα επιτρέπει τη συνύπαρξη διαφορετικών συμφερόντων.
Δεύτερον, είναι θετικό το γεγονός ότι η Επιτροπή μιλά τόσο καθαρά για τις προοπτικές υλοποίησης της στρατηγικής για την απασχόληση. Αντιμετωπίζουμε το πρόβλημα ότι έχουν διατυπωθεί πολλές καλές ιδέες, αλλά με μέτρια αποτελέσματα όσον αφορά την υλοποίησή τους στα κράτη μέλη. Είναι σημαντικό να συντονισθεί η Ευρωπαϊκή Στρατηγική για την Απασχόληση με τις εθνικές πολιτικές για την απασχόληση. Σε σχέση με το θέμα αυτό, τα κοινοβούλια αποτελούν σημαντικό παράγοντα, διότι αυτά κατανέμουν τα κονδύλια για τις εθνικές στρατηγικές για την απασχόληση. Συνεπώς, θεωρώ θετικό το γεγονός ότι ο κ. Hjort Frederiksen, καθώς και η Επιτροπή, τόνισαν τον ρόλο των κοινοβουλίων. Ωστόσο, θα ήθελα μια διευκρίνιση. Είναι θετικό το γεγονός ότι τα κοινοβούλιο πρόκειται να διαδραματίσουν σημαντικότερο ρόλο. Υπάρχει σαφής δέσμευση ότι αυτά θα διεξάγουν συζητήσεις και θα λαμβάνουν αποφάσεις; Όπως γνωρίζουμε, τα κοινοβούλια πράγματι λαμβάνουν αποφάσεις σχετικά με τις εθνικές στρατηγικές για την απασχόληση. Υπάρχει κάποια άλλη, διαφορετική Ευρωπαϊκή Στρατηγική για την Απασχόληση για την οποία δεν θα πρέπει να επιτρέπεται στα κοινοβούλια να λαμβάνουν αποφάσεις; Αυτό είναι ένα πρακτικό ζήτημα.
Θέλω επίσης να θίξω κάτι που είπε η κ. Διαμαντοπούλου, το οποίο είχα ακούσει νωρίτερα: το νόημα της σταθερότητας όσον αφορά τις κατευθυντήριες γραμμές. Κατανοώ την επιθυμία για σταθερότητα και συμμερίζομαι πλήρως την άποψη ότι πρέπει να υπάρχει σταθερότητα όσον αφορά τους στόχους. Ωστόσο, οι κατευθυντήριες γραμμές αναφέρουν και τα μέσα και είμαι λίγο πιο επιφυλακτικός απέναντι στην άποψη ότι τα μέσα θα πρέπει να είναι εξίσου σταθερά. Πιστεύω ότι θα πρέπει να είμαστε σε επαφή με την πραγματικότητα και να επικεντρωνόμαστε σε ό,τι είναι πραγματοποιήσιμο.
Εν κατακλείδι, θα ήθελα να πω ότι τόσο η διαδικασία της διεύρυνσης, με τα πολύ ιδιαίτερα προβλήματα που εμφανίζει για τις υποψήφιες χώρες, όσο και η πρόσφατη αύξηση της ανεργίας αποτελούν νέες προκλήσεις, οι οποίες απαιτούν συναίσθηση της πραγματικότητας. Επομένως, δεν θα πρέπει να λέγεται ότι τα μέσα πρέπει να είναι απόλυτα σταθερά και αμετάβλητα από έτος σε έτος."@el8
"Mr President, allow me to say a few words about employment strategy.
First of all, I am pleased that both the Commission and the Council so clearly identify with and advocate the Lisbon strategy, with its clear aims and its talk of economic growth, full employment and social considerations in balance with each other. It is very important to achieve a balanced employment policy, where a number of different interests stand side by side.
Secondly, it is good that the Commission speaks so clearly about the prospects for implementing employment strategy. We have had the problem that there have been a lot of good ideas, but with mediocre results when it comes to realising them in the Member States. It is important that the European Employment Strategy be coordinated with national employment policies. In this connection, the parliaments are a key factor, because they allocate the budgets for the national employment strategies. I think that it was good, therefore, that Mr Hjort Frederiksen, as well as the Commission, emphasised the role of the parliaments. I should, however, like a clarification. It is good that the parliaments are to play a greater role. Is there a firm commitment for them to hold debates and for them to take decisions? As we know, the parliaments do take decisions on national employment strategies. Is there another, different, European employment strategy which the parliaments should not be allowed to take decisions on? That is a practical question.
I also want to bring up something Mrs Diamantopoulou said, which I had heard earlier; that is, the meaning of stability as far as the guidelines are concerned. I can understand this wish for stability, and I fully share the view that there must be stability in the goals. The guidelines also speak of the means, however, and I am slightly more doubtful about the contention that the means must be just as stable. I believe that we must keep a grip on reality and focus on what is tangible.
May I say by way of conclusion that both the
enlargement process, with its very particular problems for the candidate countries, and the recent rise in unemployment present new challenges which demand a sense of reality. It must not then be said that the means have to be extremely stable and unchanging year by year."@en3
"Señor Presidente, permítame decir unas palabras sobre la estrategia de empleo.
En primer lugar, estoy satisfecho de que tanto la Comisión como el Consejo identifiquen con tanta claridad y sean partidarios de la estrategia de Lisboa, manteniendo el equilibrio entre sus claros objetivos y sus conversaciones sobre crecimiento económico, pleno empleo y consideraciones sociales. Es muy importante conseguir una política de empleo equilibrada, en la que los distintos intereses estén debidamente atendidos.
En segundo lugar, es bueno que la Comisión se pronuncie con tanta claridad acerca de las perspectivas de aplicación de la estrategia de empleo. Hemos tenido el problema de que ha habido muchas buenas ideas, pero los resultados han sido mediocres cuando nos fijamos en ellos en los Estados miembros. Es importante que la Estrategia europea de empleo esté coordinada con las políticas de empleo nacionales. A este respecto, los parlamentos son factores clave, porque ellos distribuyen los presupuestos de las estrategias de empleo nacionales. Por lo tanto, creo que ha sido positivo que el Sr. Hjort Frederiksen y también la Comisión hayan subrayado el papel de los parlamentos. Sin embargo, me gustaría que se me aclarara una cuestión. Es bueno que los parlamentos vayan a tener un papel más importante. Pero ¿existe un compromiso firme para que celebren debates y tomen decisiones? Como sabemos, los parlamentos toman decisiones acerca de las estrategias de empleo nacionales. ¿Existe otra estrategia europea de empleo distinta, sobre la que no debieran decidir los parlamentos? Esa es una pregunta práctica.
También quisiera sacar a colación algo que ha dicho la Sra. Diamantopoulou y que yo ya había oído con anterioridad: el significado de la estabilidad respecto de las directrices. Entiendo perfectamente este deseo de estabilidad, y comparto plenamente la opinión de que debe haber estabilidad en los objetivos. Sin embargo, las directrices también se refieren a los medios, y en esto tengo mis dudas con respecto a la afirmación de que los medios deben ser igualmente estables. Creo que debemos ser realistas y centrarnos en lo que es tangible.
Permítanme decir, a modo de conclusión, que tanto el proceso de ampliación, con sus problemas particulares respecto de los países candidatos, y el reciente aumento del desempleo suponen nuevos retos que exigen sentido de la realidad. Así que no se debe decir que los medios han de ser extremadamente estables e invariables año tras año."@es12
"Arvoisa puhemies, haluan sanoa muutaman sanan työllisyysstrategiasta.
Ensiksikin olen iloinen siitä, että sekä komissio että neuvosto ymmärtävät niin hyvin Lissabonin strategiaa ja kannattavat sitä, sen selkeitä tavoitteita ja siinä esitettyjä toisiaan tasapainottavia tekijöitä – talouskasvua, täystyöllisyyttä ja sosiaalisia näkökohtia – koskevia ajatuksia. On hyvin tärkeää saavuttaa tasapainoinen työllisyyspolitiikka, jossa joukko erilaisia etuja otetaan huomioon samanaikaisesti.
Toiseksi on hyvä, että komissio puhuu niin selkeästi työllisyysstrategian täytäntöönpanoon liittyvistä tulevaisuudennäkymistä. Meillä on ollut paljon hyviä ideoita, mutta ongelmana on ollut se, että niiden toteuttamisen tulokset jäsenvaltioissa ovat olleet keskinkertaisia. On tärkeää, että Euroopan työllisyysstrategiaa koordinoidaan kansallisten työllisyyspolitiikkojen avulla. Kansanedustuslaitokset ovat tältä osin avainasemassa, koska ne myöntävät määrärahat kansallisia työllisyysstrategioita varten. Mielestäni oli tämän vuoksi hyvä, että ministeri Hjort Frederiksen ja komissio korostivat kansanedustuslaitosten roolia. Haluaisin kuitenkin kuulla erään täsmennyksen. On hyvä, että kansanedustuslaitosten rooli korostuu tulevaisuudessa. Onko siihen, että ne pitävät puheita ja tekevät päätöksiä, sitouduttu lujasti? Kuten tiedämme, kansanedustuslaitokset tekevät kansallisia työllisyysstrategioita koskevia päätöksiä. Onko olemassa toinen, ”Euroopan työllisyysstrategia”, jota koskevia päätöksiä kansanedustuslaitokset eivät saa tehdä? Tämä on käytännön kysymys.
Haluan ottaa esille myös komission jäsenen Diamantopouloun suuntaviivojen osalta esittämän ja jo aikaisemminkin kuulemani näkemyksen vakauden merkityksestä. Voin ymmärtää vakaustarpeen, ja yhdyn täysin näkemykseen siitä, että vakaus on tärkeää määriteltäessä päämääriä. Suuntaviivoissa mainitaan kuitenkin myös keinot, ja suhtaudun hieman epäilevämmin väitteeseen, jonka mukaan keinojen on oltava aivan yhtä vakaita. Olen sitä mieltä, että meidän on pitäydyttävä tosiasioissa ja keskityttävä siihen, mikä on konkreettista.
Haluan lopuksi todeta, että sekä laajentumisprosessi ja siitä ehdokasvaltioille aiheutuvat erityisongelmat että viimeaikainen työttömyyden kasvu ovat uusia haasteita, jotka edellyttävät todellisuudentajua. Tällöin ei saa vaatia, että keinojen on oltava äärimmäisen vakaita ja muuttumattomia vuodesta toiseen."@fi5
"Monsieur le Président, permettez-moi de dire quelques mots à propos de la stratégie pour l'emploi.
D'une part, je me réjouis de voir que la Commission et le Conseil se rejoignent et défendent la stratégie de Lisbonne et ses objectifs clairs, avec des discours sur la croissance économique, le plein emploi et les perspectives sociales qui s'équilibrent l'un l'autre. Il est primordial d'avoir un équilibre au niveau de la politique pour l'emploi, dans laquelle différents intérêts entrent en jeu.
D'autre part, c'est une bonne chose que la Commission parle aussi clairement d'une perspective de mise en œuvre en matière de stratégie pour l'emploi. Le problème est que si bon nombre d'intentions étaient bonnes, leur mise en œuvre s'est faite de manière médiocre dans les États membres. Il est essentiel que la stratégie européenne pour l'emploi soit en accord avec les politiques nationales pour l'emploi. Dans ce contexte, les parlements jouent un rôle important, dans la mesure où ce sont eux qui décident du budget à octroyer aux stratégies nationales pour l'emploi. Je pense dès lors que c'est une très bonne chose que Hjort Frederiksen et la Commission aient mis en avant le rôle des parlements. Je voudrais toutefois obtenir une précision. Il est bien d'élargir le rôle des parlements. Mais les parlements seront-ils autorisés à discuter et à prendre des décisions ? Les parlements décident des stratégies nationales pour l'emploi. Existe-t-il une autre stratégie européenne pour l'emploi par rapport à laquelle ils ne doivent pas prendre de décisions ? C'est là une question concrète.
Je voudrais également revenir sur ce qu'a dit Mme Diamantopoulou et ce que j'ai entendu auparavant, à savoir la signification de la stabilité dans le cadre des orientations. Je peux comprendre l'objectif final, et je suis tout à fait d'accord qu'il faut parvenir à une certaine stabilité au niveau des objectifs. Les orientations traitent de la question des moyens. Or, je suis quelque peu sceptique par rapport à la stabilité des moyens. Je pense que l'on doit être réaliste et chercher des solutions concrètes.
Permettez-moi de terminer en ajoutant que le processus d'élargissement et les problèmes très particuliers qu'il soulève dans les pays candidats, ainsi que la nouvelle augmentation du chômage, constituent de nouveaux défis qui exigent de nous que nous fassions preuve de réalisme. Nous ne devons par conséquent pas exiger des moyens qu'ils soient stables et constants d'année en année."@fr6
"Signor Presidente, intervengo brevemente riguardo alla strategia per l’occupazione.
Innanzi tutto, sono lieto che sia la Commissione che il Consiglio diano il loro appoggio incondizionato alla strategia di Lisbona, con i suoi chiari obiettivi e l’attenzione sulla crescita economica, sulla piena occupazione e su considerazioni sociali in equilibrio. E’ molto importante formulare una politica equilibrata per l’occupazione, in cui coesistono una serie di interessi diversi.
In secondo luogo, è positivo che la Commissione parli con chiarezza delle prospettive per l’attuazione della strategia per l’occupazione. Il nostro problema è stato di avere molte buone idee, ma risultati mediocri all’atto di applicarle negli Stati membri. E’ importante che la strategia europea per l’occupazione sia coordinata con le politiche nazionali in materia. In proposito, i parlamenti sono un elemento chiave, perché provvedono a destinare le risorse di bilancio alle strategie nazionali in favore dell’occupazione. Considero quindi positivo che il Ministro Hjort Frederiksen, oltre alla Commissione, abbia sottolineato il ruolo dei parlamenti. Tuttavia, vorrei un chiarimento. E’ positivo che queste istituzioni svolgano un ruolo più rilevante. Esiste un impegno deciso perché tengano discussioni e adottino decisioni? Come sappiamo, i parlamenti assumono decisioni sulle strategie nazionali per l’occupazione. Esiste un’altra diversa strategia europea per l’occupazione su cui i parlamenti non sono autorizzati a decidere? Non è una domanda retorica.
Vorrei anche sollevare un argomento menzionato dal Commissario Diamantopoulou, di cui avevo sentito parlare in precedenza, vale a dire cosa si intende per stabilità delle linee direttrici. Posso comprendere una simile volontà di stabilità e condivido pienamente la necessità di obiettivi stabili. Le linee direttrici indicano anche i mezzi di attuazione, tuttavia, e nutro qualche dubbio in più su un’analoga necessità di stabilità in relazione a questi ultimi. Ritengo che dobbiamo restare ancorati alla realtà e concentrarci sugli aspetti tangibili.
In conclusione, sia il processo dell’allargamento, con i problemi alquanto specifici che comporta per i paesi candidati, sia il recente aumento della disoccupazione presentano nuove sfide che richiedono un forte senso della realtà. Non è quindi opportuno affermare che i mezzi di attuazione devono essere estremamente stabili e immutati di anno in anno."@it9
"Mr President, allow me to say a few words about employment strategy.
First of all, I am pleased that both the Commission and the Council so clearly identify with and advocate the Lisbon strategy, with its clear aims and its talk of economic growth, full employment and social considerations in balance with each other. It is very important to achieve a balanced employment policy, where a number of different interests stand side by side.
Secondly, it is good that the Commission speaks so clearly about the prospects for implementing employment strategy. We have had the problem that there have been a lot of good ideas, but with mediocre results when it comes to realising them in the Member States. It is important that the European Employment Strategy be coordinated with national employment policies. In this connection, the parliaments are a key factor, because they allocate the budgets for the national employment strategies. I think that it was good, therefore, that Mr Hjort Frederiksen, as well as the Commission, emphasised the role of the parliaments. I should, however, like a clarification. It is good that the parliaments are to play a greater role. Is there a firm commitment for them to hold debates and for them to take decisions? As we know, the parliaments do take decisions on national employment strategies. Is there another, different, European employment strategy which the parliaments should not be allowed to take decisions on? That is a practical question.
I also want to bring up something Mrs Diamantopoulou said, which I had heard earlier; that is, the meaning of stability as far as the guidelines are concerned. I can understand this wish for stability, and I fully share the view that there must be stability in the goals. The guidelines also speak of the means, however, and I am slightly more doubtful about the contention that the means must be just as stable. I believe that we must keep a grip on reality and focus on what is tangible.
May I say by way of conclusion that both the
enlargement process, with its very particular problems for the candidate countries, and the recent rise in unemployment present new challenges which demand a sense of reality. It must not then be said that the means have to be extremely stable and unchanging year by year."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ik wil wat commentaar kwijt over de werkgelegenheidsstrategie.
Ten eerste ben ik blij dat zowel de Commissie als de Raad de Lissabon-strategie zo duidelijk aanhouden en verdedigen, met name de duidelijke doelstellingen en het streven naar evenwicht tussen economische groei, volledige werkgelegenheid en sociale aspecten. In het werkgelegenheidsbeleid, waar verschillende belangen een rol spelen, is evenwicht zeer belangrijk.
Ten tweede is het goed dat de Commissie duidelijke taal spreekt wat de tenuitvoerlegging van de werkgelegenheidsstrategie betreft. Er waren immers vele goede ideeën, maar de verwezenlijking ervan in de lidstaten liet vaak te wensen over. Het is belangrijk dat het Europees werkgelegenheidsbeleid en het beleid dat de lidstaten op dit vlak voeren, verzoenbaar zijn. In dit opzicht zijn de nationale parlementen een sleutelfactor, omdat zij de begroting voor het nationale werkgelegenheidsbeleid goedkeuren. Het verheugde mij dat de heer Hjorth Frederiksen en de Commissie de rol van de parlementen onderstreepten. Ik zou echter het volgende willen weten. Het is goed dat de rol van het parlement uitgebreid wordt. Zullen de parlementen het recht krijgen om te debatteren en besluiten te nemen? Zij hebben beslissingsbevoegdheid voor de nationale werkgelegenheidsstrategie. Is er een andere soort Europese werkgelegenheidsstrategie waarover de nationale parlementen geen besluit mogen nemen? Dit is een praktische vraag.
Ik wil ook inhaken op de woorden van mevrouw Diamantopoulou en anderen over het belang van stabiliteit wat de richtsnoeren betreft. Ik begrijp dat men stabiliteit wenst en ik zie de noodzaak ervan in. De richtsnoeren hebben ook betrekking op de middelen. Dat de middelen net zo stabiel moeten zijn, vind ik niet zo logisch. Ik denk dat wij realistisch moeten blijven en ons moeten concentreren op concrete zaken.
Tot slot merk ik op dat het uitbreidingsproces met zijn specifieke problemen in de kandidaat-landen en de opnieuw oplopende werkloosheid nieuwe uitdagingen zijn die vereisen dat wij de werkelijkheid in het vizier blijven houden. Het is onmogelijk te eisen dat de middelen jarenlang gelijk moeten blijven en niet mogen veranderen."@nl2
"Senhor Presidente, permita-me que diga algumas palavras acerca da estratégia de emprego.
Antes de mais, é com satisfação que vejo que, quer a Comissão, quer o Conselho se identificam claramente com a estratégia de Lisboa, advogando-a, com o equilíbrio entre os seus objectivos claros de crescimento económico, pleno emprego e considerações sociais. É importante que se consiga uma política de emprego equilibrada, na qual diferentes interesses possam existir lado a lado.
Em segundo lugar, é positivo que a Comissão fale de forma tão clara acerca das perspectivas de implementação da estratégia de emprego. Sempre deparámos com problemas quando, na altura de as passar à prática nos Estados-Membros, as nossas boas ideias tiveram resultados medíocres. É fundamental que a Estratégia Europeia para o Emprego seja coordenada com as políticas de emprego nacionais. A este respeito, os Parlamentos são elementos fundamentais, pois cabe-lhes a atribuição dos orçamentos às respectivas estratégias nacionais de emprego. Por isso, considero positivo que o senhor Ministro Hjort Frederiksen, assim como a Comissão, tenham salientado o papel dos Parlamentos. No entanto, gostaria de obter um esclarecimento. É positivo que os Parlamentos venham a desempenhar um papel mais importante. Haverá um compromisso no sentido de que estes possam realizar debates e tomar decisões? Como sabemos, os Parlamentos tomam decisões a respeito das estratégias nacionais de emprego. Haverá outra estratégia europeia de emprego, distinta, a respeito da qual os Parlamentos não possam tomar decisões? Esta é uma pergunta de ordem prática.
Gostaria também de me referir a algo que a senhora Comissária Diamantopoulou afirmou e que ouvi há pouco, a saber, o significado de estabilidade no que respeita às orientações. Posso compreender este desejo de estabilidade, e partilho totalmente da opinião de que deverá haver estabilidade nos objectivos. Mas as orientações falam também de meios, e sou algo mais céptico acerca da afirmação de que os meios têm de ser igualmente estáveis. Considero que temos de manter-nos em contacto com a realidade e concentrar-nos naquilo que é concreto.
Permitam-me que diga, à guisa de conclusão, que, tanto o processo de alargamento, com os seus problemas muito particulares para os países candidatos, como o recente aumento do desemprego representam desafios novos que exigem que saibamos dar provas de realismo. Assim, não se poderá dizer que os meios têm de ser extremamente estáveis e permanecer inalterados de ano para ano."@pt11
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples