Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-09-Speech-3-069"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021009.6.3-069"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – Mr President, may I start by saying how much I welcome the Commissioner's remarks, and also those of the Danish Presidency. The concept of putting employment in a central place in the Presidency programme is absolutely right and sets exactly the right tone and example not just for us but indeed for successive presidencies.
I am reminded that at the end of the debate in December on exactly this subject, Commissioner Liikanen accosted me just after he finished speaking and asked whether the Parliament agreed with winding up the JEV Programme, because this was what the Commission very much wanted to do. I told him that Parliament did indeed want to see the programme wound up. He said he was very relieved to hear that and would now get on with it.
So far, I have not seen much action in winding the programme up. The Commission needs to be much quicker and lighter on its feet on such issues, but then, so do we all.
I would like to make some general remarks and then touch on my report. Certainly it is fair to say that generally, Member States and this Parliament too often skate around the important issue of employment. There is much talk but little action and such action as there is often unhelpful. Certainly my own country sets a rather poor example in this respect. Last year 4 600 employment regulations were introduced. That is one every 26 minutes. That is hardly the way ahead.
But it is not enough for us to have separate programmes and projects, welcome as those may be. It is not enough just to set targets whether for young people, women, the long-term unemployed etc., and then sit back and watch. It is not enough to focus so firmly on job protection, trying to keep current jobs alive even when the market has moved on. We need to focus on job creation, which means liberating enterprise. We need to recognise that the greatest engine of employment growth in all our countries is the sector called 'small and medium-sized enterprises'. We must help them succeed and thrive and not hold them back. We need to realise that full employment helps create social inclusion and not the other way around.
The Lisbon Council said, and I repeated this in my report, that we need to encourage a regulatory climate which is conducive to investment, innovation and entrepreneurship in general. Two years on, we have simply added to the burdens on business, and high unemployment in continental Europe is our own fault.
I am heartened, however, by the lead that the Danish Presidency is trying to give and I would like to thank Minister Frederiksen in particular for a most helpful letter that he sent me on 18 September. I am sure he will not be embarrassed if I share with colleagues just one paragraph which is very pertinent to our topic of discussion today:
'My clear stand is that the European Union should only step in with legislation where there is an obvious need for such regulation and, in such cases, only to the necessary extent. There should be room for manoeuvre at the national level and if regulation is introduced it should, in my view, to the highest possible extent, be in the form of framework directives rather than detailed rules. There should also, wherever possible, be a freedom of choice as to the method of implementation as is, for instance, the case in connection with the open coordination method in the employment and social field. Finally I would like to emphasise that I also attach great importance to the principle of subsidiarity.'
Those are extremely wise words and we all look forward to them being translated into action. Similarly, the comments from Commissioner Prodi back in July saying that the intention was to simplify regulation by at least 25%, and to do that with all speed, is also to be welcomed. Again, we wish to see some flesh put on those particular commitments as soon as possible, preferably again under your leadership and presidency.
As far as the growth and employment initiative is concerned, I was delighted that this was approved unanimously in committee and that we had made some progress in becoming lighter on our feet. The first report on this multi-annual programme was in January 2001. The second year's report was made only 11 months later, and this year the report is actually in October. Next year I would like to make it earlier still, and I would look for the earliest possible feedback from the Commission to make this possible.
Specifically, however, I would like to point out how much I welcome the Commission's cooperation in providing information and updates at regular intervals. I welcome the progress that has been made and in particular the way that the programme has been managed and has developed. I would like to see some clear responses and some action regarding the proposals made by the Parliament both last year and indeed this time around. Very simply, I would like to see the next Commission report show that it has not only read Parliament's report but has actually responded to it. This means including a fuller analysis of certain aspects of the initiative and also the winding up of the Joint European Venture, the JEV Programme, in its current form."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, lad mig starte med at sige, at jeg stærkt bifalder kommissærens og det danske formandskabs bemærkninger. Planen om at fokusere på beskæftigelsen i formandskabets program er en god idé og sætter det helt rigtige eksempel, ikke blot for os, men for kommende formandskaber.
Det minder mig om, at kommissær Liikanen i slutningen af forhandlingen i december om netop dette emne henvendte sig til mig lige efter, at han var færdig med at tale, og spurgte, om Parlamentet var enige i afviklingen af JEV-programmet, da det også var Kommissionens ønske. Jeg fortalte ham, at Parlamentet ønskede at afvikle programmet. Han sagde, at det var han meget lettet over at høre og ville gå videre med sagen.
Indtil videre er programmet ikke afviklet. Kommissionen skal være hurtigere på aftrykkeren i sådanne situationer, og det gælder for os alle.
Jeg har nogle generelle kommentarer, og derefter vil jeg tale om min betænkning. Det er vel helt rimeligt at sige, at medlemsstaterne og Parlamentet alt for ofte viger uden om et vigtigt spørgsmål, nemlig beskæftigelse. Der er meget snak, men meget lidt handling, som ofte ikke er særlig effektiv. Mit eget land er et godt eksempel. Sidste år blev der indført 4.600 beskæftigelsesforskrifter. Det er én hvert 26. minut. Det er vist ikke vejen frem.
Men det er ikke nok for os at have forskellige programmer og projekter, positivt som det ellers er. Det er ikke nok blot at udarbejde målsætninger for unge mennesker, kvinder, langtidsarbejdsløse osv. og så læne sig tilbage. Det er ikke nok at fokusere så meget på jobsikring og forsøge at opretholde arbejdspladser, selv når markedet har udviklet sig i en anden retning. Vi skal fokusere på jobskabelse, som betyder liberalisering af virksomheder. Vi skal erkende, at den bedste mulighed for udvikling af økonomisk vækst i alle lande ligger hos den sektor, som kaldes "små og mellemstore virksomheder". Vi skal få disse virksomheder til at trives og ikke holde dem tilbage. Vi skal erkende, at fuld beskæftigelse gavner den sociale integration og ikke omvendt.
På Det Europæiske Råds møde i Lissabon enedes man, som jeg også har fremhævet i min betænkning, om at støtte et lovgivningsmæssigt miljø, som er åbent over for investeringer, nyskabelse og selvstændig erhvervsvirksomhed generelt. Efter to år har vi blot pålagt erhvervslivet flere byrder, og den store arbejdsløshed i Europa er vi selv skyld i.
Det danske formandskabs holdning glæder mig dog, og jeg vil især gerne takke den danske beskæftigelsesminister, Claus Hjort Frederiksen, for et meget informativt brev, som han sendte mig den 18. september. Jeg er sikker på, at det ikke vil genere ham, hvis jeg gengiver et enkelt afsnit for vores kolleger, der er meget relevant for vores drøftelse i dag.
I brevet siger han, at hans klare holdning er den, at EU kun skal skride ind med lovgivning, hvis der er behov for regulering og kun i det nødvendige omfang. Der skal være plads til nationale bestemmelser, og hvis der fastsættes regler, skal det efter hans opfattelse så vidt muligt være i form af rammedirektiver frem for detaljerede regler. Der bør også så vidt muligt være valgfrihed med hensyn til gennemførelsesmetoder som i forbindelse med den åbne koordinationsmetode på beskæftigelsesområdet og det sociale område. Endelig understreger Claus Hjort Frederiksen, at han lægger stor vægt på subsidiaritetsprincippet.
Det er meget kloge ord, og vi ser alle frem til at omsætte disse ord til handling. Kommentarerne fra kommissær Prodi i juli om at forenkle lovgivningen med mindst 25% så hurtigt som muligt hilser jeg også velkommen. Vi ønsker ligeledes at se resultater så hurtigt som muligt, helst under Deres ledelse og formandskab.
Med hensyn til vækst- og beskæftigelsesinitiativet glæder det mig, at det blev enstemmigt vedtaget på udvalgsplan, og at vi har gjort visse fremskridt i forenklingen af det. Den første betænkning om dette flerårige program blev præsenteret i januar 2001. Det næste års betænkning blev præsenteret blot 11 måneder senere, og i år præsenteres betænkningen i oktober. Næste år bør det blive endnu tidligere, og jeg håber på Kommissionens hurtige tilbagemelding, så det kan lade sig gøre.
Jeg vil dog gerne understrege, at jeg er meget tilfreds med Kommissionens samarbejde med hensyn til oplysninger og regelmæssige opdateringer. Jeg glæder mig over de fremskridt, der er opnået, og især programmets styring og udvikling. Jeg ønsker at se resultater i forbindelse med Parlamentets forslag fra sidste år og i år. Helt enkelt ønsker jeg, at Kommissionens næste rapport afspejler, at Kommissionen har læst Parlamentets betænkning, og en reaktion herpå, som skal omfatte en grundig analyse af visse aspekter af initiativet og en afvikling af Joint European Venture (JEV-programmet) i sin nuværende form."@da1
".
Herr Präsident, eingangs möchte ich die Anmerkungen der Kommissarin und des dänischen Vorsitzes ausdrücklich begrüßen. Die Idee, die Beschäftigung in den Mittelpunkt des Arbeitsprogramms des Vorsitzes zu stellen, ist vollkommen richtig und liefert nicht nur uns, sondern auch künftigen Präsidentschaften die passende Botschaft und das perfekte Beispiel.
Dies erinnert mich daran, dass mich zum Abschluss der Aussprache zu ebendiesem Thema im Dezember Kommissionsmitglied Liikanen direkt im Anschluss an seine Rede ansprach und mich fragte, ob das Parlament damit einverstanden sei, das JEV-Programm abzuwickeln, weil dies der erklärte Wunsch der Kommission sei. Ich teilte ihm mit, dass das Parlament in der Tat an der Abwicklung des Programms interessiert sei. Er war sehr erleichtert, dies zu hören, und wollte sich nun darum bemühen.
Bisher habe ich von diesen Bemühungen, das Programm zu beenden, nicht viel bemerkt. Die Kommission muss mit derartigen Fällen schneller und flexibler verfahren, aber dies trifft auch für uns zu.
Lassen Sie mich zunächst einige allgemeine Anmerkungen machen, um dann auf meinen Bericht einzugehen. Es trifft natürlich zu, dass die Mitgliedstaaten und unser Parlament sich viel zu häufig an dem wichtigen Thema Beschäftigung vorbeilancieren. Es wird viel geredet, aber wenig unternommen, und die Maßnahmen sind häufig nicht hilfreich. Meine Heimat geht in dieser Hinsicht sicherlich nicht mit gutem Beispiel voran. Im vergangenen Jahr wurden 4 600 Arbeitsbestimmungen eingeführt, also eine Bestimmung alle 26 Minuten. Dies ist wohl kaum der richtige Weg.
Doch es reicht nicht aus, dass wir eigene Programme und Projekte verfolgen, so nützlich diese auch sein mögen. Es reicht nicht, Ziele zu setzen, sei es für junge Menschen, Frauen, Langzeitarbeitslose usw., sich dann zurückzulehnen und abzuwarten. Wir können uns nicht nur auf den Erhalt von Arbeitsplätzen konzentrieren und versuchen, bestehende Arbeitsplätze zu sichern, wenn der Markt schon viel weiter ist. Im Mittelpunkt muss die Schaffung von Arbeitsplätzen stehen, d. h. die Förderung des Unternehmertums. Wir müssen uns darüber bewusst werden, dass der Sektor der „kleinen und mittleren Unternehmen“ der größte Beschäftigungsmotor in allen unseren Ländern ist. Wir müssen daher die KMU in ihrem Erfolg und ihrem Wachstum nicht bremsen, sondern unterstützen. Wir müssen erkennen, dass Vollbeschäftigung zur sozialen Eingliederung beiträgt, und nicht umgekehrt.
Auf dem Europäischen Gipfeltreffen von Lissabon wurde gesagt, und ich habe dies in meinem Bericht aufgegriffen, dass regulierende Rahmenbedingungen zur Förderung von Investitionen, Innovationen und Unternehmergeist unterstützt werden müssen. Zwei Jahre später haben wir die Belastungen für Unternehmen noch weiter erhöht, und hohe Arbeitslosenquoten in Kontinentaleuropa haben wir uns selbst zuzuschreiben.
Dennoch ermutigt mich die Tatsache, dass der dänische Vorsitz in dieser Hinsicht eine Führungsrolle übernehmen will, und ich möchte insbesondere Herrn Minister Frederiksen für sein ausgesprochen hilfreiches Schreiben danken, dass er am 18. September an mich gerichtet hat. Ich bin mir sicher, dass es ihm nicht unangenehm sein wird, wenn ich meinen Kolleginnen und Kollegen einen Absatz daraus vorlesen werde, der für das Thema unserer heutigen Erörterungen von großem Belang ist:
„Ich stehe auf dem Standpunkt, dass die Europäische Union nur dann Rechtsvorschriften erlassen sollte, wenn ein eindeutiger Bedarf dafür vorliegt, und auch in diesem Fall nur in dem erforderlichen Umfang. Es sollte auf einzelstaatlicher Ebene Handlungsspielraum geben, und wenn eine Rechtsvorschrift eingeführt wird, dann sollten meiner Ansicht nach soweit wie irgend möglich Rahmenrichtlinien Vorrang vor ausführlichen Rechtsvorschriften erhalten. Zudem sollte es soweit wie möglich eine Wahlfreiheit bezüglich der Umsetzungsmethode geben, wie es z. B. im Zusammenhang mit der Methode der offenen Koordinierung im Bereich der Beschäftigung und sozialer Angelegenheiten der Fall ist. Abschließend möchte ich betonen, dass ich dem Grundsatz der Subsidiarität ebenfalls große Bedeutung beimesse.“
Das sind sehr kluge Worte, und wir alle hoffen, dass sie in die Tat umgesetzt werden. Die Anmerkungen von Kommissionspräsident Prodi im Juli, der darauf verwies, dass die Rechtsvorschriften so schnell wie möglich um mindestens 25 % vereinfacht werden sollten, sind ebenfalls zu begrüßen. Doch auch hier ist es unser Wunsch, dass diesen Zusicherungen schnellstmöglich ein wenig mehr Substanz gegeben wird, vor allem natürlich unter Ihrer Führung und Präsidentschaft.
Was die Wachstums- und Beschäftigungsinitiative anbelangt, so war ich erfreut, dass sie einstimmig im Ausschuss verabschiedet worden ist und dass wir bezüglich der Vereinfachung einige Fortschritte erzielen konnten. Der erste Bericht zu diesem mehrjährigen Programm wurde im Januar 2001 vorgelegt. Der Bericht für das zweite Jahr wurde nur 11 Monate später erstellt, und in diesem Jahr wird der Bericht bereits im Oktober veröffentlicht. Im kommenden Jahr würde ich es begrüßen, wenn er noch früher vorgelegt werden könnte, und ich würde mich über eine frühestmögliche Rückmeldung der Kommission freuen, um dies zu ermöglichen.
Ich möchte jedoch ausdrücklich darauf hinweisen, wie sehr mich die Kooperation der Kommission bei der regelmäßigen Bereitstellung von Informationen und aktualisierten Angaben freut. Die Fortschritte sowie insbesondere die Verwaltung des Programms und seine Entwicklung sind ebenfalls zu begrüßen. Ich erhoffe mir klare Antworten sowie Maßnahmen als Reaktion auf die Vorschläge, die das Parlament sowohl im vergangenen Jahr als auch in letzter Zeit vorgelegt hat. Es wäre ganz einfach wünschenswert, wenn man dem nächsten Kommissionsbericht entnehmen könnte, dass der Bericht des Parlaments nicht nur gelesen wurde, sondern auch darauf reagiert wird. Dies bedeutet die Aufnahme einer ausführlicheren Analyse einiger Aspekte der Initiative sowie die Beendigung des JEV-Programms in seiner jetzigen Form."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα να ξεκινήσω εκφράζοντας την ικανοποίησή μου για τις παρατηρήσεις της Επιτρόπου, καθώς και για τα σχόλια της δανικής Προεδρίας. Η ιδέα να αποκτήσει η απασχόληση κεντρική θέση στο πρόγραμμα της Προεδρίας είναι απολύτως σωστή και αποτελεί το σωστό παράδειγμα και πρότυπο όχι μόνο για μας αλλά και για τις ακόλουθες Προεδρίες.
Θυμούμαι ότι στο τέλος της συζήτησης που είχαμε τον Δεκέμβριο για το ίδιο ακριβώς θέμα, ο Επίτροπος κ. Liikanen με πλησίασε μετά το τέλος της ομιλίας του και με ρώτησε αν το Κοινοβούλιο συμφώνησε να κλείσει το πρόγραμμα JEV, διότι αυτό ήταν κάτι που ήθελε πάρα πολύ να κάνει η Επιτροπή. Του είπα ότι πράγματι το Κοινοβούλιο επιθυμούσε να κλείσει το πρόγραμμα. Είπε ότι ανακουφίστηκε που το άκουσε και ότι τώρα θα το προχωρούσε.
Μέχρι στιγμής, δεν έχω δει να αναπτύσσεται μεγάλη δράση για το κλείσιμο του προγράμματος. Η Επιτροπή πρέπει να γίνει πιο γρήγορη και πιο ευέλικτη σε τέτοια θέματα, όπως εξάλλου και όλοι μας.
Θα ήθελα να προβώ σε κάποιες γενικές παρατηρήσεις πριν αναφερθώ στην έκθεσή μου. Βέβαια, δικαίως λέμε ότι, γενικά, τα κράτη μέλη και το παρόν Κοινοβούλιο πολύ συχνά παρακάμπτουν το σημαντικό θέμα της απασχόλησης. Τα λόγια είναι πολλά αλλά η δράση λίγη και τέτοιου είδους που συχνά είναι άχρηστη. Βεβαίως η χώρα μου δίνει ένα μάλλον κακό παράδειγμα σε αυτό το θέμα. Πέρυσι εισήχθησαν 4 600 κανονισμοί για την απασχόληση, δηλαδή ένας ανά 26 λεπτά. Αυτός δεν είναι τρόπος για να πάμε μπροστά.
Αλλά δεν αρκεί να διαθέτουμε ξεχωριστά προγράμματα και σχέδια, όσο ευπρόσδεκτα και αν είναι. Δεν αρκεί απλώς να θέτουμε στόχους για τους νέους ανθρώπους, τις γυναίκες ή τους μακροχρόνιους ανέργους, για παράδειγμα, και μετά να μένουμε αμέτοχοι. Δεν αρκεί να επικεντρωνόμαστε τόσο σταθερά στην προστασία της εργασίας, προσπαθώντας να διατηρήσουμε ζωντανές τις τρέχουσες θέσεις εργασίας ακόμη και όταν η αγορά έχει προχωρήσει. Πρέπει να επικεντρωθούμε στη δημιουργία θέσεων εργασίας, το οποίο σημαίνει ελευθέρωση του επιχειρηματικού κλάδου. Πρέπει να αναγνωρίσουμε ότι η μεγαλύτερη μηχανή αύξησης της απασχόλησης σε όλες τις χώρες μας είναι ο τομέας των “μικρομεσαίων επιχειρήσειων”. Πρέπει να τις βοηθήσουμε να επιτύχουν και να ευημερήσουν και όχι να τις συγκρατούμε. Πρέπει να συνειδητοποιήσουμε ότι η πλήρης απασχόληση βοηθά στην υλοποίηση της κοινωνικής ενσωμάτωσης και όχι το αντίστροφο.
Το Συμβούλιο της Λισαβόνας δήλωσε, και το επανέλαβα στην έκθεσή μου, ότι πρέπει να ενθαρρύνουμε ένα κανονιστικό κλίμα που να προωθεί την επένδυση, την καινοτομία και την επιχειρηματικότητα εν γένει. Εδώ και δύο χρόνια, έχουμε απλώς προσθέσει βάρη στις επιχειρήσεις και η υψηλή ανεργία στην ηπειρωτική Ευρώπη είναι δικό μας λάθος.
Με ενθαρρύνει, ωστόσο, η καθοδήγηση που προσπαθεί να δώσει η δανική Προεδρία και θα ήθελα να ευχαριστήσω ιδιαίτερα τον υπουργό κ. Frederiksen για την πολύ χρήσιμη επιστολή που μου απέστειλε στις 18 Σεπτεμβρίου. Είμαι σίγουρος ότι δεν θα νιώσει αμηχανία αν μοιραστώ με τους συναδέλφους μια μόνο παράγραφο που συνδέεται σε μεγάλο βαθμό με το θέμα της συζήτησής μας σήμερα:
“Η σαφής θέση μου είναι ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση θα πρέπει να παρεμβαίνει με νομοθεσία όπου υπάρχει προφανής ανάγκη για τέτοια ρύθμιση και, σε αυτές τις περιπτώσεις, μόνο σε έναν ορισμένο βαθμό. Θα πρέπει να υπάρχει περιθώριο για χειρισμούς σε εθνικό επίπεδο και αν εισάγεται κανονισμός, τότε θεωρώ ότι θα πρέπει να έχει, κατά το δυνατόν, τη μορφή οδηγιών πλαίσιο και όχι λεπτομερών κανόνων. Θα πρέπει επίσης, όπου είναι εφικτό, να υπάρχει ελευθερία επιλογής ως προς τη μέθοδο εφαρμογής όπως είναι, για παράδειγμα, η περίπτωση σχετικά με τη μέθοδο ανοιχτού συντονισμού στον τομέα της απασχόλησης και της κοινωνίας. Τέλος, θα ήθελα να τονίσω ότι δίνω επίσης μεγάλη σημασία στην αρχή της επικουρικότητας”.
Τα λόγια αυτά είναι πραγματικά σοφά και προσδοκούμε όλοι να γίνουν πραγματικότητα. Παρομοίως, τα σχόλια του Επιτρόπου κ. Πρόντι τον περασμένο Ιούλιο ότι η πρόθεση ήταν να απλοποιηθούν οι κανονισμοί κατά 25% τουλάχιστον, και μάλιστα τάχιστα, είναι επίσης ευπρόσδεκτα. Και ως προς αυτό πάλι, ελπίζουμε οι συγκεκριμένες δεσμεύσεις να υλοποιηθούν όσο το δυνατόν πιο σύντομα, κατά προτίμηση υπό την ηγεσία και Προεδρία σας.
Όσον αφορά την πρωτοβουλία της ανάπτυξης και της απασχόλησης, με ικανοποίησε ιδιαίτερα το γεγονός ότι η επιτροπή την ενέκρινε ομόφωνα και ότι επετεύχθη κάποια πρόοδος σε ό,τι αφορά την προσπάθειά μας να απαλλαγούμε από περιττά βάρη. Η πρώτη έκθεση σχετικά με το συγκεκριμένο πολυετές πρόγραμμα πραγματοποιήθηκε τον Ιανουάριο του 2001. Η έκθεση του δεύτερου χρόνου έγινε μόλις 11 μήνες αργότερα, και φέτος η έκθεση εκπονείται ουσιαστικά τον Οκτώβριο. Τον επόμενο χρόνο θα ήθελα να την εκπονήσω ακόμη νωρίτερα, και θα καλούσα την Επιτροπή να με πληροφορήσει το νωρίτερο δυνατόν, προκειμένου να το επιτύχω.
Ωστόσο, θα ήθελα να τονίσω ιδιαίτερα πόσο χαίρομαι για τη συνεργασία της Επιτροπής στην παροχή πληροφοριών και ενημέρωσης σε τακτά χρονικά διαστήματα. Χαιρετίζω την πρόοδο που πραγματοποιήθηκε και ιδιαίτερα τον τρόπο με τον οποίο το πρόγραμμα εφαρμόστηκε και αναπτύχθηκε. Θα ήθελα να δω μερικές σαφείς απαντήσεις και κάποια δράση σχετικά με τις προτάσεις που έκανε το Κοινοβούλιο τόσο τον περασμένο χρόνο όσο και τώρα. Πολύ απλά, θα ήθελα να δω την επόμενη έκθεση της Επιτροπής να δείχνει όχι μόνο ότι διάβασε την έκθεση του Κοινοβουλίου αλλά και ότι ανταποκρίθηκε. Αυτό σημαίνει ότι θα περιλαμβάνεται μια πληρέστερη ανάλυση ορισμένων πτυχών της πρωτοβουλίας και επίσης το κλείσιμο του προγράμματος “Κοινή Ευρωπαϊκή Επιχείρηση”, του προγράμματος JEV, στην παρούσα μορφή του."@el8
"Señor Presidente, empezaré diciendo lo mucho que me complacen las observaciones del Comisario, como también las de la Presidencia danesa. La idea de situar el empleo en un lugar central en el programa de la Presidencia es enteramente correcta y establece la tendencia apropiada y el ejemplo no sólo para nosotros, sino para sucesivas presidencias.
Recuerdo que al final del debate sobre este mismo tema en diciembre, el Comisario Liikanen me abordó justo después de terminar de hablar y me preguntó si el Parlamento estaba de acuerdo con la finalización del Programa JEV, porque eso era lo que la Comisión deseaba hacer. Le dije que, sin duda, el Parlamento quería ver el programa finalizado. Él respondió que se quedaba más tranquilo al oír eso y que pondría manos a la obra.
Hasta ahora, no he visto que se hiciera mucho para llevar a término el programa. La Comisión tiene que ser mucho más rápida y moverse con más agilidad en cuestiones de este tipo, pero entonces también tendremos que hacerlo todos nosotros.
Quisiera realizar unas observaciones generales y después aludir brevemente a mi informe. Sin duda es justo afirmar que en general, los Estados miembros y este Parlamento van dando rodeos demasiado a menudo alrededor de una cuestión importante como es el empleo y no van al grano. Se habla mucho pero hay poca acción, y cuando la hay, a menudo no es útil. En realidad, el ejemplo de mi país respecto de esta cuestión es bastante pobre: el año pasado se introdujeron 4.600 reglamentos sobre empleo. Eso supone una cada 26 minutos. Y ese no es el camino a seguir ni mucho menos.
Pero no basta con que dispongamos de distintos programas y proyectos, aunque sean bienvenidos. No basta con definir objetivos, ya sean para jóvenes, mujeres, desempleados a largo plazo, etc., y sentarse a esperar. No basta con concentrarse de modo tan firme en la protección del trabajo, intentando mantener vivos los puestos de trabajo actuales cuando el mercado ha dado un paso adelante. Necesitamos concentrarnos en la creación de empleo, que supone liberar a la empresa. Tenemos que reconocer que el gran motor del crecimiento de empleo en todos nuestros países es el sector llamado «pequeña y mediana empresa». Debemos ayudar a este sector a lograr sus objetivos y a prosperar y no refrenarlo. Tenemos que darnos cuenta de que el pleno empleo ayuda a la inserción social y no al revés.
En el Consejo de Lisboa se dijo, y yo lo he repetido en mi informe, que necesitamos fomentar un clima normativo que favorezca la inversión, la innovación y el desarrollo del espíritu empresarial en general. Dos años después, simplemente nos hemos sumado a las cargas de la empresa, y el alto desempleo existente en la Europa continental es culpa nuestra.
Sin embargo, estoy animado por el ejemplo que la Presidencia danesa está intentando dar, y me gustaría agradecer al Ministro Frederiksen en particular la carta que me envió el 18 de septiembre. Estoy seguro de que no lo avergonzaré si comparto con Sus Señorías tan sólo un párrafo que tiene bastante relevancia con respecto al tema de debate que nos ocupa hoy:
«Mi posición clara es que la Unión Europea sólo debería intervenir con su legislación cuando exista una necesidad manifiesta, y, en estos casos, sólo en la medida de lo necesario. Hay que dejar espacio para la actuación nacional, y si se introduce una normativa, debería hacerse, desde mi punto de vista, en su mayor parte en forma de directivas marco y no de reglas detalladas. También debería haber, en la medida de lo posible, libertad de elección del método de aplicación, como ocurre, por ejemplo, con el caso del método abierto de coordinación en el terreno del empleo y los asuntos sociales. Por último, me gustaría subrayar que también concedo gran importancia al principio de subsidiariedad.»
Éstas son palabras muy sabias, y todos esperamos verlas traducidas en acción. De la misma manera, también acogemos con satisfacción los comentarios que el Comisario Prodi hizo en el mes de julio acerca de la intención de simplificar la normativa en un 25% como mínimo y de hacerlo lo más pronto posible. Así que de nuevo deseamos ver que se pone la carne en el asador en estos compromisos tan pronto como sea posible, preferiblemente bajo su liderazgo y Presidencia.
En lo que concierne a la iniciativa de crecimiento y empleo, fue un placer que se aprobara por unanimidad en comisión y que hubiéramos mejorado en agilidad. El primer informe sobre este programa plurienal se realizó en enero de 2001. El informe del segundo año se realizó tan sólo 11 meses más tarde, y este año el informe es de hecho del mes de octubre. El año que viene me gustaría realizarlo todavía antes, y espero recibir los comentarios de la Comisión lo antes posible para llevar a cabo esta tarea.
No obstante, en concreto me gustaría señalar con cuánta satisfacción acojo la cooperación de la Comisión en el suministro de información y actualizaciones regulares. Saludo el progreso realizado, y en particular la manera en que se ha gestionado y desarrollado el programa. Me gustaría ver respuestas claras y alguna acción relacionada con las propuestas que el Parlamento hizo el año pasado y hace ahora mismo. Sencillamente, me gustaría que el próximo informe de la Comisión demostrara que no sólo ha leído el informe del Parlamento, sino que en realidad ha respondido al mismo. Esto implica incluir un análisis más completo de ciertos aspectos de la iniciativa y también la ultimación del Programa Empresa Conjunta Europea, JEV, en su forma actual."@es12
". – Arvoisa puhemies, haluan heti kertoa, kuinka tyytyväinen olen sekä komission että puheenjohtajamaan Tanskan huomautuksiin. Se, että työllisyys asetetaan puheenjohtajamaan ohjelmassa keskeiseen asemaan, on ehdottomasti asianmukaista ja luo täsmälleen oikeaa henkeä sekä meidän keskuudessamme että tulevia puheenjohtajuuskausia ajatellen.
Komission jäsen Erkki Liikanen puhutteli minua juuri tästä aiheesta joulukuussa käydyn keskustelun päätteeksi heti puheenvuoronsa päätyttyä ja tiedusteli, yhtyikö parlamentti näkemykseen, jonka mukaan JEV-ohjelma on lakkautettava. Komissio piti lakkauttamista hyvin tärkeänä. Kerroin Liikaselle, että parlamentti oli yhtä mieltä asiasta. Hän sanoi olevansa hyvin huojentunut sen kuullessaan ja ryhtyvänsä toimiin asian eteenpäin viemiseksi.
Nähdäkseni ohjelman lakkauttamiseksi ei ole tehty sen jälkeen paljoakaan. Komission olisi oltava paljon nopeampi ja joustavampi tällaisissa asioissa, mutta sama koskee meitä kaikkia.
Haluan esittää joitakin yleishuomautuksia, minkä jälkeen käsittelen mietintöäni. On varmaan perusteltua todeta yleisesti, että jäsenvaltiot ja Euroopan parlamentti usein vain kiertävät tärkeän työllisyyskysymyksen ympärillä tyyliin "paljon puhetta, vähän tekoja", ja vähäisetkin teot ovat usein hyödyttömiä. Tältä osin omankaan maani toiminta tuskin on kovin esimerkillistä. Viime vuonna otettiin käyttöön 4 600 työmarkkinasäännöstä eli uusi säännös 26 minuutin välein. Tämä tuskin vie eteenpäin.
Erilliset ohjelmat ja hankkeet eivät kuitenkaan riitä, vaikka ne olisivatkin tervetulleita. Pelkkä nuoria, naisia, pitkäaikaistyöttömiä tai muita vastaavia ryhmiä koskevien tavoitteiden asettaminen ei riitä, jos sen jälkeen vain jäädään odottelemaan tuloksia. Markkinoiden muuttuessa ei riitä, että nykyiset työpaikat pyritään säilyttämään päättäväisesti. On pyrittävä ensisijaisesti luomaan uusia työpaikkoja, eli edistämään yritteliäisyyttä. Meidän on myönnettävä, että pienet ja keskisuuret yritykset ovat työllisyyden kasvun voimakkain moottori kaikissa valtioissamme. Meidän on autettava tällaisia yrityksiä onnistumaan ja menestymään sen sijaan, että tukahdutamme ne. Meidän on ymmärrettävä, että täystyöllisyys on omiaan edistämään sosiaalista osallisuutta eikä päinvastoin.
Lissabonin Eurooppa-neuvosto totesi, että meidän on kannustettava investointeja, innovaatiota ja yrittäjyyttä edistävän säädösympäristön luomista yleensä, ja olen toistanut tämän lausunnon mietinnössäni. Kaksi vuotta sitten lisäsimme liiketoiminnan kustannuksia, ja Manner-Euroopan suuret työttömyysluvut ovat omaa syytämme.
Tanskan puheenjohtajuuskauden suunta on kuitenkin mielestäni rohkaiseva, ja haluan kiittää ministeri Frederikseniä erityisesti hänen minulle 18. syyskuuta lähettämästään mitä hyödyllisimmästä kirjeestä. Hänellä ei ole varmaankaan mitään sitä vastaan, että lainaan seuraavaksi hänen kirjeestään erästä tämänpäiväiseen keskusteluumme hyvin läheisesti liittyvää kappaletta:
Mielestäni on selvää, että Euroopan unionin pitäisi puuttua lainsäädäntöön ainoastaan, jos sääntely on ilmeisen tarpeellista, ja silloinkin vain siinä määrin kuin se on välttämätöntä. Jäsenvaltioille olisi jätettävä liikkumavaraa, ja mahdollisesti annettavan lainsäädännön olisi mielestäni muodostuttava mahdollisimman suurelta osin puitedirektiiveistä eikä yksityiskohtaisista säännöistä. Lisäksi jäsenvaltioille olisi annettava valinnanvapaus täytäntöönpanotavan osalta aina kun se on mahdollista, kuten työllisyyteen ja sosiaalialaan sovellettavan avoimen koordinointi-menetelmän yhteydessä. Lopuksi haluan tuoda esiin, että myös toissijaisuusperiaate merkitsee minulle hyvin paljon.
Tämä on hyvin viisasta puhetta, ja odotamme kaikki, että se johtaa tekoihin. Myös komission puheenjohtajan Prodin heinäkuussa esittämät huomautukset lainsäädännön vähintään 25-prosenttisesta ja mahdollisimman pikaisesta yksinkertaistamisesta ovat kannatettavia. Toivomme myös näiden erityissitoumusten osalta mahdollisimman pikaisia käytännön tuloksia – mieluiten jo teidän johdollanne ja kaudellanne.
Olen iloinen siitä, että valiokunta hyväksyi kasvua ja työllisyyttä koskevan aloitteen yksimielisesti ja että helpotukseksemme koemme edistyneemme jonkin verran. Ensimmäistä monivuotista ohjelmaa koskevaa mietintöä käsiteltiin tammikuussa 2001. Toisen vuoden mietintö oli saatavilla jo 11 kuukautta myöhemmin, ja tämän vuoden mietintö ajoittuu käytännössä lokakuulle. Haluaisin, että mietinnön laatimista ensi vuonna aikaistetaan edelleen, ja toivon komission palautteen olevan käytettävissä mahdollisimman ajoissa, jotta tämä olisi mahdollista.
Haluan erityisesti tuoda julki, kuinka tyytyväinen olen komission yhteistyöhön sen tarjotessa ja ajantasaistaessa tietoja määräajoin. Olen tyytyväinen tapahtuneeseen kehitykseen ja erityisesti tapaan, jolla ohjelmaa on hallinnoitu, ja siihen, kuinka se on kehittynyt. Haluaisin, että parlamentin sekä viime vuonna että tällä kertaa esittämiin ehdotuksiin annetaan selkeitä vastauksia ja että ehdotukset johtavat tekoihin. Haluaisin yksinkertaisesti, että komission seuraavasta kertomuksesta käy selvästi ilmi, että se on lukenut parlamentin mietinnön ja todella reagoinut siihen. Tämä edellyttää, että kertomukseen sisällytetään aloitteen joidenkin näkökohtien nykyistä kattavampi erittely ja että eurooppalainen yhteisyritysohjelma (JEV-ohjelma) nykyisessä muodossaan lakkautetaan."@fi5
".
Monsieur le Président, puis-je commencer par dire combien j'approuve les remarques de la commissaire, ainsi que celles de la présidence danoise. Le concept visant à accorder une place centrale à l'emploi dans le programme de la présidence est absolument correct et donne la bonne mesure et le bon exemple de ce qu'il faut faire, pas uniquement pour nous, mais également pour les présidences à venir.
Je me rappelle qu'à la fin du débat de décembre qui portait exactement sur le même sujet, le commissaire Liikanen m'a accosté juste après avoir fini son intervention et m'a demandé si le Parlement était d'accord pour clôturer le programme JEV, car c'était ce que la Commission voulait à tout prix faire. Je lui ai dit que le Parlement voulait en effet que ce programme soit clôturé. Il a dit qu'il était très soulagé de l'entendre et qu'il s'y attellerait.
Depuis lors, je n'ai pas constaté beaucoup d'initiatives pour clôturer ce programme. La Commission doit être beaucoup plus rapide et avoir le pas plus léger sur ces questions, mais il en va de même pour nous tous.
Je voudrais faire quelques remarques d'ordre général et ensuite en venir à mon rapport. Il est certainement juste de dire que, généralement, les États membres et ce Parlement tournent trop souvent autour de la question importante de l'emploi. Il y a plus de paroles que d'actes, et ces actes ne sont pas souvent d'un grand secours. Mon propre pays donne certainement un assez mauvais exemple dans ce domaine. L'année dernière, 4 600 règles relatives à l'emploi y ont été introduites, à savoir une toutes les 26 minutes. C'est loin d'être la bonne méthode.
Il ne suffit toutefois pas de disposer de programmes et de projets séparés, quand bien même ceux-ci peuvent être bien accueillis. Il ne suffit pas d'établir des objectifs, que ce soit pour les jeunes, les femmes, les chômeurs de longue durée, etc., pour ensuite se rasseoir et observer ce qui se passe. Il ne suffit pas de se focaliser si fermement sur la protection de l'emploi, en essayant de maintenir les emplois actuels, même lorsque le marché a évolué. Nous devons nous concentrer sur la création d'emplois, ce qui signifie stimuler l'esprit d'entreprise. Nous devons reconnaître que le moteur le plus efficace en matière de croissance de l'emploi dans tous nos pays est le secteur des petites et moyennes entreprises. Nous devons aider ce secteur à réussir, à prospérer, et ne pas le contenir. Nous devons nous rendre compte que le plein emploi contribue à l'intégration sociale et non l'inverse.
Le Conseil de Lisbonne a dit, et je l'ai répété dans mon rapport, que nous devons encourager un climat régulateur propice à l'investissement, l'innovation et l'esprit d'entreprise en général. En deux ans, nous n'avons fait qu'augmenter les charges sur les entreprises. Le niveau élevé de chômage en Europe continentale est entièrement de notre faute.
L'orientation qu'essaye de donner la présidence danoise me semble toutefois encourageante, et je voudrais tout particulièrement remercier le ministre Frederiksen pour la lettre très utile qu'il m'a envoyée le 18 septembre. Je suis sûr qu'il ne se sentira pas embarrassé si je porte à la connaissance de mes collègues un paragraphe de cette lettre qui me semble très pertinent au regard de la discussion que nous avons aujourd'hui :
"Ma position est que l'Union européenne devrait uniquement intervenir sur le plan législatif là où le besoin urgent d'un tel règlement se fait sentir et uniquement dans les proportions qu'exigent pareilles situations. Il devrait exister un espace de manœuvre au niveau national, et si une régulation est introduite, elle devrait à mon avis l'être, dans la mesure du possible, sous la forme de directives cadres plutôt que de règles détaillées. Là où cela s'avère possible, il devrait également exister une liberté de choix quant à la méthode de mise en œuvre, comme c'est par exemple le cas avec la méthode ouverte de coordination dans le domaine de l'emploi et des affaires sociales. Enfin, je voudrais souligner que j'accorde également une grande importance au principe de subsidiarité."
Il s'agit de paroles extrêmement sages, et nous nous réjouissons tous de les voir suivies d'effets. De même, les commentaires du commissaire Prodi en juillet dernier, disant que l'objectif était de simplifier à raison de 25 % au moins la réglementation, doivent également être salués. Une fois de plus, nous souhaitons que ces engagements se concrétisent le plus rapidement possible, de préférence sous votre présidence.
En ce qui concerne l'initiative en faveur de la croissance et de l'emploi, j'ai été heureux de constater qu'elle a été approuvée à la majorité en commission et que nous avons réalisé certains progrès en allégeant notre mode de fonctionnement. Le premier rapport sur le programme pluriannuel a été rédigé en janvier 2001. Le rapport portant sur la deuxième année n'a été rédigé que 11 mois plus tard, et cette année, le rapport est en fait attendu pour le mois d'octobre. L'année prochaine, je voudrais le faire encore plus tôt, et je tenterai d'obtenir au plus tôt le compte-rendu de la Commission pour que ce soit possible.
Sur un point plus précis, je voudrais toutefois souligner combien j'apprécie la coopération de la Commission dans la mise à disposition d'informations et de mises à jour à intervalles réguliers. J'apprécie les progrès qui ont été réalisés et, en particulier, la manière dont le programme a été géré et développé. Je voudrais voir apparaître certaines réponses claires et certaines actions concernant les propositions faites par le Parlement l'année dernière et ces derniers temps. Pour dire les choses plus simplement, je voudrais que le prochain rapport de la Commission dise que la Commission ne s'est pas contentée de lire le rapport du Parlement, mais qu'elle y a réellement répondu. Cela signifie qu'il doit comprendre une analyse plus complète de certains aspects de cette initiative ainsi que la clôture du programme
sous sa forme actuelle."@fr6
"Signor Presidente, vorrei innanzi tutto esprimere il mio apprezzamento per le osservazioni del Commissario e della Presidenza danese. La scelta di porre l’occupazione al centro del programma della Presidenza è assolutamente appropriata, stabilisce esattamente il giusto tono e fornisce l’esempio non soltanto per noi, ma anche per le successive Presidenze.
Ricordo che al termine della discussione svoltasi a dicembre sul medesimo argomento, il Commissario Liikanen si è rivolto a me subito dopo aver concluso il suo intervento, chiedendomi se il Parlamento fosse d’accordo a terminare il programma “Impresa comune europea”, perché questo voleva fortemente la Commissione. Gli dissi che il Parlamento era senza dubbio favorevole alla chiusura di tale programma. Rispose di essere molto sollevato e che avrebbe proceduto in tal senso.
Sinora, non ho visto molto impegno mirato a concludere tale programma. La Commissione deve essere più veloce e più agile su tali questioni. Lo stesso però vale anche per noi.
Vorrei esprimere alcune osservazioni generali e illustrare quindi la mia relazione. Certamente è corretto affermare che, in generale, gli Stati membri e il Parlamento aggirano troppo spesso l’importante questione dell’occupazione. Se ne parla molto, ma si agisce poco e le azioni sono spesso inutili. A tale proposito, il mio paese dà un esempio piuttosto negativo. L’anno scorso sono stati introdotti 4 600 regolamenti in materia di occupazione. Uno ogni 26 minuti. Non si può procedere in questo modo.
Tuttavia, non è sufficiente introdurre programmi e progetti separati, per quanto apprezzabili. Non basta fissare obiettivi, per i giovani, le donne, i disoccupati di lunga durata e così via, e quindi restare a guardare. Non è sufficiente concentrare l’attenzione così fermamente sulla tutela dei posti di lavoro, cercando di mantenere i posti esistenti anche quando il mercato è cambiato. Dobbiamo concentrarci sulla creazione di posti di lavoro, il che significa liberare l’imprenditorialità. Dobbiamo riconoscere che il più potente motore per la crescita dell’occupazione in tutti i nostri paesi è il settore delle piccole e medie imprese. Dobbiamo quindi aiutare queste imprese ad avere successo e a prosperare e non tenerle a freno. Dobbiamo renderci conto che la piena occupazione contribuisce all’integrazione sociale e non viceversa.
Il Consiglio di Lisbona ha affermato che è importante promuovere un contesto normativo che favorisca gli investimenti, l’innovazione e l’imprenditorialità in generale, affermazione che ho riportato nella mia relazione. Due anni dopo, invece, abbiamo aumentato gli oneri che gravano sulle imprese. Pertanto, l’elevata disoccupazione nell’Europa continentale è colpa nostra.
Mi rincuora, comunque, la direzione che sta cercando di imprimere la Presidenza danese e vorrei ringraziare in particolare il Ministro Frederiksen per una lettera molto utile che mi ha inviato il 18 settembre. Sono sicuro che non lo imbarazzerà se condivido con i colleghi un paragrafo molto pertinente per l’odierno argomento di discussione:
“Affermo con chiarezza che l’Unione europea dovrebbe intervenire in termini di legislazione soltanto ove ve ne sia un’evidente necessità e, in tali casi, soltanto nella misura necessaria. Dovrebbe esservi spazio di manovra a livello nazionale e, se introdotta, a mio parere, tale normativa dovrebbe assumere il più possibile la forma di direttive quadro, piuttosto che di norme particolareggiate. Dovrebbe inoltre esservi, ovunque possibile, libertà di scelta riguardo al metodo di attuazione, come accade, ad esempio, con il metodo di coordinamento aperto nel campo occupazionale e sociale. Infine, vorrei sottolineare che attribuisco altresì grande importanza al principio di sussidiarietà.”
Sono parole estremamente sagge, che tutti auspichiamo di vedere messe in pratica. Analogamente, vanno apprezzate anche le osservazioni del Presidente della Commissione Prodi, che a luglio dichiarava l’intenzione di semplificare la normativa almeno del 25 per cento in tempi molto rapidi. Vorremmo veder concretizzati tali impegni specifici il più presto possibile, preferibilmente entro l’attuale legislatura e semestre di Presidenza.
Per quanto riguarda l’iniziativa per la crescita e l’occupazione, sono lieto che sia stata approvata all’unanimità in sede di commissione e che siamo riusciti a sveltire le procedure. La prima relazione su questo programma pluriennale è stata completata nel gennaio 2001. La relazione del secondo anno è stata redatta soltanto 11 mesi più tardi e quest’anno è stata completata entro ottobre. L’anno prossimo vorrei che fosse conclusa ancor prima e invito la Commissione a fornire al più presto il suo parere per rendere possibile tale risultato.
Desidero, comunque, sottolineare in modo specifico quanto apprezzo la cooperazione della Commissione nel fornire informazioni e aggiornamenti ad intervalli regolari. Accolgo con soddisfazione i progressi compiuti e in particolare il modo in cui il programma è stato gestito e sviluppato. Vorrei che giungesse qualche risposta chiara e qualche azione riguardo alle proposte presentate dal Parlamento sia l’anno scorso sia in questo periodo. Molto semplicemente, vorrei che la prossima relazione della Commissione dimostrasse che non solo la relazione del Parlamento è stata letta, ma che ha suscitato una reazione. Questo significa includere un’analisi più completa di taluni aspetti dell’iniziativa e porre fine al programma “Impresa comune europea” nella sua forma attuale."@it9
". – Mr President, may I start by saying how much I welcome the Commissioner's remarks, and also those of the Danish Presidency. The concept of putting employment in a central place in the Presidency programme is absolutely right and sets exactly the right tone and example not just for us but indeed for successive presidencies.
I am reminded that at the end of the debate in December on exactly this subject, Commissioner Liikanen accosted me just after he finished speaking and asked whether the Parliament agreed with winding up the JEV Programme, because this was what the Commission very much wanted to do. I told him that Parliament did indeed want to see the programme wound up. He said he was very relieved to hear that and would now get on with it.
So far, I have not seen much action in winding the programme up. The Commission needs to be much quicker and lighter on its feet on such issues, but then, so do we all.
I would like to make some general remarks and then touch on my report. Certainly it is fair to say that generally, Member States and this Parliament too often skate around the important issue of employment. There is much talk but little action and such action as there is often unhelpful. Certainly my own country sets a rather poor example in this respect. Last year 4 600 employment regulations were introduced. That is one every 26 minutes. That is hardly the way ahead.
But it is not enough for us to have separate programmes and projects, welcome as those may be. It is not enough just to set targets whether for young people, women, the long-term unemployed etc., and then sit back and watch. It is not enough to focus so firmly on job protection, trying to keep current jobs alive even when the market has moved on. We need to focus on job creation, which means liberating enterprise. We need to recognise that the greatest engine of employment growth in all our countries is the sector called 'small and medium-sized enterprises'. We must help them succeed and thrive and not hold them back. We need to realise that full employment helps create social inclusion and not the other way around.
The Lisbon Council said, and I repeated this in my report, that we need to encourage a regulatory climate which is conducive to investment, innovation and entrepreneurship in general. Two years on, we have simply added to the burdens on business, and high unemployment in continental Europe is our own fault.
I am heartened, however, by the lead that the Danish Presidency is trying to give and I would like to thank Minister Frederiksen in particular for a most helpful letter that he sent me on 18 September. I am sure he will not be embarrassed if I share with colleagues just one paragraph which is very pertinent to our topic of discussion today:
'My clear stand is that the European Union should only step in with legislation where there is an obvious need for such regulation and, in such cases, only to the necessary extent. There should be room for manoeuvre at the national level and if regulation is introduced it should, in my view, to the highest possible extent, be in the form of framework directives rather than detailed rules. There should also, wherever possible, be a freedom of choice as to the method of implementation as is, for instance, the case in connection with the open coordination method in the employment and social field. Finally I would like to emphasise that I also attach great importance to the principle of subsidiarity.'
Those are extremely wise words and we all look forward to them being translated into action. Similarly, the comments from Commissioner Prodi back in July saying that the intention was to simplify regulation by at least 25%, and to do that with all speed, is also to be welcomed. Again, we wish to see some flesh put on those particular commitments as soon as possible, preferably again under your leadership and presidency.
As far as the growth and employment initiative is concerned, I was delighted that this was approved unanimously in committee and that we had made some progress in becoming lighter on our feet. The first report on this multi-annual programme was in January 2001. The second year's report was made only 11 months later, and this year the report is actually in October. Next year I would like to make it earlier still, and I would look for the earliest possible feedback from the Commission to make this possible.
Specifically, however, I would like to point out how much I welcome the Commission's cooperation in providing information and updates at regular intervals. I welcome the progress that has been made and in particular the way that the programme has been managed and has developed. I would like to see some clear responses and some action regarding the proposals made by the Parliament both last year and indeed this time around. Very simply, I would like to see the next Commission report show that it has not only read Parliament's report but has actually responded to it. This means including a fuller analysis of certain aspects of the initiative and also the winding up of the Joint European Venture, the JEV Programme, in its current form."@lv10
".
Mijnheer de Voorzitter, ik zou graag beginnen met te zeggen hoezeer ik de opmerkingen van de commissaris op prijs stel, evenals die van het Deense voorzitterschap. Het is volkomen terecht om werkgelegenheid een centrale plaats in het programma van het voorzitterschap te geven. Daarmee wordt precies de juiste toon gezet en een goed voorbeeld gesteld, niet alleen voor ons, maar ook voor volgende voorzitterschappen.
Ik herinner mij dat aan het eind van het debat in december over dit onderwerp commissaris Liikanen mij aansprak nadat hij het woord had gevoerd. Hij vroeg mij of het Parlement ermee instemde het JEV-programma af te ronden, aangezien de Commissie daar erg op gebrand was. Ik vertelde hem dat het Parlement inderdaad wenste dat het programma zou worden afgerond. Hij zei dat hij uitermate opgelucht was dat te horen en dat hij er nu vaart achter zou zetten.
Tot nu toe heb ik daar nog niet veel van gemerkt. De Commissie moet in dergelijke kwesties veel sneller en soepeler te werk gaan, maar aan de andere kant: dat moeten wij allemaal.
Ik wil een aantal algemene opmerkingen maken en vervolgens ingaan op mijn verslag. Er kan beslist gesteld worden dat de lidstaten en dit Parlement over het algemeen te vaak te luchtig doen over het belangrijke onderwerp werkgelegenheid. Er wordt veel gepraat, maar weinig gedaan, en wat er gedaan wordt zet vaak geen zoden aan de dijk. Mijn eigen land geeft in dit opzicht absoluut een tamelijk bedroevend voorbeeld. Vorig jaar zijn er 4600 werkgelegenheidsmaatregelen vastgesteld. Dat is elke 26 minuten één. Dat is niet bepaald de richting die wij op moeten.
Het is evenwel niet voldoende dat wij afzonderlijke programma’s en projecten hebben, hoe welkom deze ook zijn. Het is niet voldoende om alleen maar doelstellingen te bepalen voor jongeren, vrouwen, langdurig werklozen enzovoort, en vervolgens af te wachten wat er gebeurt. Het is niet voldoende om ons zo sterk op de bescherming van werkgelegenheid te concentreren en te proberen bestaande banen te behouden zelfs wanneer de markt zich in een andere richting ontwikkeld heeft. Wij moeten ons concentreren op het scheppen van banen, hetgeen betekent dat wij het ondernemerschap de ruimte moeten geven. We moeten erkennen dat de sector die ‘het midden- en kleinbedrijf’ wordt genoemd de belangrijkste motor is voor de werkgelegenheid, in alle lidstaten. We moeten deze kleine en middelgrote ondernemingen helpen tot bloei te komen en te gedijen en hen niet hinderen. We moeten ons realiseren dat volledige werkgelegenheid bijdraagt aan sociale integratie en niet andersom.
Op de Europese Raad van Lissabon werd gesteld, en ik heb dat in mijn verslag herhaald, dat wij een regelgevend klimaat tot stand moeten brengen dat bevorderlijk is voor investeringen, innovatie en ondernemerschap in het algemeen. Het is nu twee jaar later en we hebben het bedrijfsleven alleen maar meer lasten opgelegd en de hoge werkloosheid in continentaal Europa is onze eigen schuld.
Het voorbeeld dat het Deense voorzitterschap tracht te geven vind ik evenwel bemoedigend en ik zou met name minister Frederiksen willen bedanken voor de uiterst nuttige brief die hij mij op 18 september heeft gestuurd. Ik ben ervan overtuigd dat hij zich niet in verlegenheid gebracht zal voelen wanneer ik één alinea die zeer relevant is voor het onderhavige debat voorlees aan mijn collega’s:
‘Het is mijn stellige mening dat de Europese Unie uitsluitend met wetgeving dient te komen wanneer daar duidelijk behoefte aan is, en dan alleen voor zover dat noodzakelijk is. Er dient ruimte te zijn om op nationaal niveau te manoeuvreren en als wetgeving wordt ingevoerd, dan zou deze mijns inziens zoveel mogelijk de vorm moeten hebben van kaderrichtlijnen in plaats van uitvoerige voorschriften. Er zou eveneens, waar mogelijk, keuzevrijheid moeten bestaan ten aanzien van de wijze van tenuitvoerlegging, zoals bijvoorbeeld het geval is bij de open coördinatiemethode op het gebied van werkgelegenheid en sociale zaken. Tot slot wil ik benadrukken dat ik tevens groot belang hecht aan het subsidiariteitsbeginsel.’
Dit zijn buitengewoon verstandige woorden en wij zien er allemaal naar uit dat zij in daden worden omgezet. Evenzo dient te worden toegejuicht wat Commissievoorzitter Prodi in juli heeft gezegd, namelijk dat het de bedoeling was de hoeveelheid wetgeving met ten minste 25 procent te verminderen en wel zo spoedig mogelijk. Nogmaals, wij zouden graag zien dat deze opmerkingen ten spoedigste in praktijk worden gebracht, bij voorkeur opnieuw onder uw leiding en voorzitterschap.
Dan kom ik nu op het Groei- en werkgelegenheidsinitiatief. Het stemde mij zeer verheugd dat dit unaniem werd aangenomen in de commissie en dat we er tot op zekere hoogte in zijn geslaagd ons te ontdoen van ballast. Het eerste verslag over dit meerjarenprogramma werd in januari 2001 gepresenteerd. Het verslag over het tweede jaar werd slechts elf maanden later opgesteld en dit jaar ligt het verslag reeds in oktober ter tafel. Volgend jaar zou het verslag wat mij betreft zelfs nog eerder mogen worden uitgebracht en ik zou, met dat doel voor ogen, graag in een zo vroeg mogelijk stadium commentaar krijgen van de Commissie.
Ik wil echter met name onderstrepen hoezeer ik het toejuich dat de Commissie regelmatig informatie en aanvullingen verschaft. Ik ben verheugd over de geboekte vooruitgang en vooral over de wijze waarop het programma beheerd wordt en ontwikkeld is. Ik zou evenwel graag zien dat de Commissie een duidelijke reactie geeft op de voorstellen die het Parlement zowel vorig jaar als nu naar voren heeft gebracht en dat er enige actie wordt ondernomen. Ik zou heel eenvoudig willen dat uit het volgende Commissieverslag blijkt dat de Commissie het verslag van het Parlement niet alleen heeft gelezen, maar er daadwerkelijk iets mee heeft gedaan. Dit betekent dat zij bepaalde aspecten van het initiatief grondiger zou moeten analyseren en tevens dat zij het Joint European Venture-programma (JEV) in zijn huidige vorm afrondt."@nl2
"Senhor Presidente, gostaria de começar por dizer que me congratulo profundamente com as observações feitas pela Senhora Comissária e também com as da Presidência dinamarquesa. A ideia de conferir ao emprego um lugar central no programa da Presidência é absolutamente correcta e dá exactamente o tom e o exemplo certos, não apenas para nós, mas também para sucessivas Presidências.
Recordo-me que no fim do debate realizado em Dezembro precisamente sobre este assunto, o Senhor Comissário Liikanen me abordou assim que terminou a sua intervenção e me perguntou se o Parlamento estava de acordo com a conclusão do Programa JEV, porque isso era o que a Comissão realmente queria fazer. Respondi-lhe que o Parlamento queria de facto ver concluído o referido programa. O Senhor Comissário disse-me que ficava muito aliviado com as minhas palavras e que ia então dar seguimento ao assunto.
Até agora, não vi fazer grande coisa em termos da conclusão do programa. A Comissão precisa de ser muito mais rápida e expedita, mas isso, afinal, é algo que se aplica a todos nós.
Gostaria de tecer alguns comentários de carácter geral e seguidamente abordar de forma muito breve o meu relatório. É justo dizer, sem dúvida, que de uma maneira geral os Estados-Membros e este Parlamento tratam frequentemente a importante questão do emprego com demasiada ligeireza. Fala-se muito, mas faz-se pouco e o que se faz, as mais das vezes, não serve para nada. A esse respeito, o meu próprio país dá, sem dúvida, um exemplo bastante fraco. O ano passado foram introduzidos 4 600 regulamentos no domínio do emprego, o que significa um de 26 em 26 minutos. Assim, dificilmente se conseguirá avançar.
Não chega, porém, termos programas e projectos separados, por muito bem-vindos que sejam. Não chega estabelecer objectivos, seja para jovens, seja para mulheres ou para desempregados de longa duração, etc., e depois ficar de braços cruzados a ver o que é que acontece. Não chega concentrar os esforços com tamanha firmeza na protecção dos postos de trabalho, tentando manter postos de trabalho actualmente existentes mesmo quando o mercado já evoluiu. Precisamos de concentrar a nossa atenção na criação de postos de trabalho, o que é sinónimo de libertar a iniciativa. Temos de reconhecer que o maior motor do crescimento do emprego em todos os nossos países é o chamado sector “das pequenas e médias empresas”. Temos de as ajudar a terem êxito e a prosperarem e não as impedir de avançar. É necessário que compreendamos que é o pleno emprego que contribui para criar a inclusão social e não o contrário.
O Conselho Europeu de Lisboa afirmou, e eu repeti-o no meu relatório, que precisamos de incentivar a criação de um clima regulamentar favorável ao investimento, à inovação e ao empreendimento em geral. Dois anos passados, limitámo-nos a aumentar os encargos sobre a actividade empresarial e o elevado índice de desemprego que existe no continente europeu é culpa nossa.
Estou animado, porém, com a liderança que a Presidência dinamarquesa está a tentar assumir e gostaria de agradecer, em especial, ao Senhor Ministro Frederiksen a carta tão solícita que me enviou no dia 18 de Setembro. Estou certo que não se sentirá embaraçado se eu partilhar com os meus colegas apenas um parágrafo dessa carta, que é muito relevante para o assunto que hoje estamos a debater:
“A posição que claramente defendo é que a União Europeia só deverá apresentar legislação quando houver necessidade evidente dessa regulamentação e, nesses casos, apenas na medida das necessidades. Deverá haver espaço de manobra a nível nacional e se for introduzida regulamentação, ela deverá, a meu ver, assumir o mais possível a forma de directivas-quadro e não de regras pormenorizadas. Onde for possível, deverá existir também liberdade de escolha quanto ao método de implementação, como é o caso, por exemplo, no que se prende com o método de coordenação aberto no domínio do emprego e no domínio social. Por último, gostaria de sublinhar que atribuo igualmente grande importância ao princípio da subsidiariedade.”
Estas são palavras extremamente sábias e todos ansiamos por vê-las traduzidas em actos. Do mesmo modo, são também de saudar os comentários feitos pelo Senhor Comissário Prodi em Julho passado, quando disse que a intenção era simplificar a regulamentação em 25%, pelo menos, e fazê-lo o mais rapidamente possível. Uma vez mais, desejamos ver, com a brevidade possível, algum tipo de concretização destes compromissos específicos, de preferência, uma vez mais, sob a sua liderança e durante a sua Presidência.
No que respeita à iniciativa de crescimento e emprego, foi com a maior satisfação que a vi ser aprovada por unanimidade em sede de comissão e que constatei que tínhamos feito alguns progressos por termos aligeirado a nossa forma de actuar. O primeiro relatório sobre este programa plurianual surgiu em Janeiro de 2001. O relatório respeitante ao segundo ano foi feito apenas 11 meses mais tarde e este ano o relatório surge de facto em Outubro. No próximo ano gostaria que fosse feito ainda mais cedo, e para que isso seja possível gostaria de poder contar com o
da Comissão com a máxima brevidade.
No entanto, gostaria de sublinhar especificamente que a cooperação da Comissão, que regularmente fornece informações e actualizações, é algo que muito prezo. Saúdo os progressos feitos e a forma específica como o programa tem sido gerido e se tem desenvolvido. Gostaria que as propostas feitas pelo Parlamento o ano passado e também agora recebessem algumas respostas claras e se traduzissem em actos. Em termos muito simples, gostaria que o próximo relatório da Comissão demonstrasse que aquela Instituição não só leu o relatório do Parlamento como, de facto, lhe respondeu, o que significa incluir uma análise mais completa de determinados aspectos da iniciativa e também a conclusão do Programa JEV (Empresa Comum Europeia), na sua forma actual."@pt11
"Herr talman! Jag skulle vilja inleda med att säga att jag verkligen välkomnar kommissionärens yttranden, och även det danska ordförandeskapets. Idén att placera sysselsättningen på en central plats i ordförandeskapets program är alldeles riktigt och det anger precis den rätta tonen och exemplet inte bara för oss utan förvisso även för de kommande ordförandeskapen.
Jag erinrar mig att, i slutet av decembers debatt om precis det här ämnet, kom kommissionär Liikanen fram och tilltalade mig, strax efter att han avslutat sitt anförande, och han undrade om parlamentet samtyckte till att avsluta JEV-programmet, för det var något som kommissionen gärna ville göra. Jag sade till honom att parlamentet verkligen ville se programmet avslutat. Han sade att han var väldigt lättad över att höra det och att han nu skulle gå vidare med detta.
Så här långt har jag inte kunnat se att man gjort vidare mycket för att avsluta programmet. Det krävs att kommissionen är mycket snabbare och smidigare när det gäller sådana frågor, men det bör vi ju alla vara.
Jag skulle vilja göra några allmänna kommentarer och sedan beröra mitt eget betänkande. Det är säkerligen ingen överdrift att säga att medlemsstaterna och det här parlamentet alltför ofta endast snuddar vid den viktiga frågan om sysselsättningen. Det pratas mycket men det händer alltför litet och när något sker är det ofta till föga hjälp. Förvisso utgör mitt eget hemland ett synnerligen dåligt exempel i detta avseende. Förra året infördes 4 600 nya anställningsregler. Det innebär en var 26:e minut. Det är knappast en väg att gå framåt.
Men det räcker inte att vi har separata program och projekt hur än välkomna dessa må vara. Det räcker inte med att bara upprätta målsättningar för ungdomar, kvinnor, långtidsarbetslösa osv., och sedan sitta med armarna i kors och se på. Det räcker inte med att fullt och fast fokusera på att säkra jobben genom att försöka hålla kvar innevarande arbetstillfällen även när marknaden har förändrats. Vi bör fokusera på att skapa nya jobb, vilket innebär att frigöra företagandet. Vi måste erkänna att det bästa redskapet för att skapa tillväxt inom sysselsättningen i alla våra länder är den sektor som vi kallar ”små och medelstora företag”. Vi måste hjälpa dem att nå framgång och utvecklas, och inte hålla dem tillbaka. Vi måste inse att full sysselsättning bidrar till att skapa social integration och inte omvänt.
Rådet i Lissabon uttalade, och jag upprepar detta i mitt betänkande, att vi bör uppmuntra ett rättsligt klimat som bidrar till investeringar, nyskapande och företagande i allmänhet. Under två års tid har vi endast ökat företagens börda, och det är vårt eget fel att det råder hög arbetslöshet i det kontinentala Europa.
Jag är emellertid uppmuntrad av den hållning som det danska ordförandeskapet intagit och jag skulle särskilt vilja tacka minister Fredriksen för det tjänstevilliga brev som han skickade till mig den 18 september. Jag är säker på att han inte blir förlägen om jag delger kollegerna ett stycke därur, som är mycket relevant för det ämne som vi diskuterar i dag:
”Min bestämda ståndpunkt är att Europeiska unionen endast borde träda in och lagstifta när det finns ett påtagligt behov av sådana föreskrifter, och under sådana omständigheter endast i yttersta nödfall. Det måste finnas manöverutrymme på den nationella nivån, och om bestämmelser införs bör dessa, enligt min åsikt, i största möjliga utsträckning vara i form av ramdirektiv hellre än detaljerade regler. Det borde även, där så är möjligt, finnas en valfrihet när det gäller genomförandemetoden, såsom t.ex. var fallet med den öppna samordningsmetoden inom sysselsättningens och på det sociala området. Slutligen skulle jag vilja betona att jag också fäster stor vikt vid subsidiaritetsprincipen.”
Dessa är ytterst kloka ord och vi ser alla framemot att de omsätts i handling. Likaledes bör yttrandet från kommissionär Prodi från i juli i år välkomnas, där han sade att syftet var att förenkla lagstiftningen med åtminstone 25 procent, och att göra det snarast möjligt. Återigen hoppas vi att få se dessa specifika förpliktelser omsättas i handling så snart som möjligt, företrädesvis under er ledning och ordförandeskap.
När det gäller tillväxt- och sysselsättningsinitiativet är jag glad över att detta godkändes enhälligt i utskottet och att vi gjort vissa framsteg mot att bli mer flexibla. Den första rapporten av detta fleråriga program lades fram i januari 2001. Den andra årsrapporten genomfördes endast 11 månader senare, och i år kommer rapporten rentav i oktober. Nästa år skulle jag ändå vilja att den genomfördes tidigare, och jag kommer att hoppas på tidigaste möjliga gensvar från kommissionen för att kunna möjliggöra detta.
Jag skulle emellertid uttryckligen vilja poängtera hur mycket jag välkomnar kommissionens samarbete när det gäller att med regelbundna mellanrum lämna upplysningar och uppdateringar. Jag välkomnar de framsteg som har gjorts och i synnerhet det sätt på vilket programmet har skötts och utvecklats. Jag skulle vilja se ett tydligt gensvar och agerande angående de förslag som parlamentet presenterade både förra året och förvisso även denna gång. Jag skulle helt enkelt vilja se det framgå i nästa rapport från kommissionen att man inte bara har läst parlamentets betänkande utan verkligen besvarat det. Det innebär en utförligare analys av vissa aspekter i initiativet och också ett avslutande av det europeiska programmet för samriskföretag i dess nuvarande form."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"rapporteur"10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples