Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-09-Speech-3-067"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021009.6.3-067"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Senhor Presidente, Senhor Presidente do Conselho, Senhora Comissária, colegas, a mobilidade é um factor importante para a criação de melhores empregos e para a redução do défice de competências no mercado de trabalho europeu. É manifesta, porém, a existência de um défice de mobilidade profissional e geográfica na União. Relativamente à primeira, os cidadãos europeus não mudam de emprego com muita frequência. Há, contudo, uma evolução ascendente na maior parte dos Estados-Membros desde 1995. Já quanto ao movimento de trabalhadores entre Estados-Membros e a nível interno, o panorama não é mais animador: temos quase metade da taxa de mobilidade dos cidadãos americanos, apenas uma pequena elite de 225 mil cidadãos europeus mudou para outro país da União, o que representa 0,1% da população dos Quinze.
sétima: o papel fundamental que o tele-trabalho pode desempenhar enquanto resposta a uma mobilidade geográfica que o trabalhador não deseja;
oitava: a transferibilidade das pensões é um dos pontos mais delicados neste tema, já que as pensões são um obstáculo muito importante à mobilidade, e o trabalhador que adquiriu direitos a uma pensão no seu Estado-Membro pode arriscar-se a não poder transferi-los; deve assegurar-se, assim, a reactulização, a simplificação e a extensão da Directiva 98/49/CE e do Regulamento 1408/71, bem como acabar de vez com a coexistência de situações de dupla tributação e de ausência da mesma; um outro contributo importante para favorecer a mobilidade geográfica é a criação do cartão europeu de saúde, que se espera que seja posto em prática em 2004;
nona: a utilidade do sistema EURES não pode deixar de ser salientada; no entanto, é necessário alargá-lo e modernizá-lo. Dirijo-me aqui à Comissão para que tenha em conta a importância deste instrumento e que honre as boas intenções expressas na sua comunicação neste aspecto particular; o objectivo de transparência e de centralização das informações sobre as oportunidades de emprego na União passa pela criação de um
único de informação sobre a mobilidade e pela realização de campanhas sectoriais. Saliento também que os países candidatos devem lutar contra a perda de trabalhadores altamente qualificados; neste âmbito, devemos apoiá-los a criarem as suas próprias estruturas de inovação, assim como a fomentarem o intercâmbio de experiências.
Os Estados-Membros, as autoridades locais, os empregadores, os parceiros sociais e as instituições comunitárias devem ser agentes activos para se alcançar o sucesso deste plano de acção, e as medidas agora apresentadas devem ser tidas em conta na revisão da estratégia europeia de emprego.
(
)
Por isso, em Fevereiro de 2002, a Comissão estabeleceu um plano de acção para as competências e mobilidade que identifica 25 medidas que visam responder às carências e às necessidades que foram apontadas pela
de alto nível. Não posso deixar de criticar a Comissão por ter apresentado as suas propostas directamente ao Conselho Europeu de Barcelona sem que o Parlamento tivesse tido a oportunidade de se pronunciar antes.
Se é de salientar a coerência das recomendações do plano de acção, são ainda muitos os obstáculos com os quais deparam os cidadãos europeus. Neste relatório - que tive a honra de elaborar segundo o procedimento Hughes, em colaboração com a Comissão da Cultura e com os pareceres da Comissão dos Direitos das Mulheres e do Comité das Regiões, que se revelaram contributos importantes e valiosos - destaco várias medidas que visam a promoção da mobilidade profissional e geográfica e a eliminação dos obstáculos à sua plena concretização, algumas das quais passo a enunciar.
Primeira: é indispensável que as autoridades locais sejam integradas na criação de uma rede de organismos consultivos, sectoriais e educacionais com vista a aproximar o mundo laboral dos sistemas educativos; há que estabelecer outras acções mais eficazes para reduzir os desequilíbrios regionais, já que, em termos de crescimento do emprego, essas desigualdades explicam-se fundamentalmente pelas diferenças nos níveis de qualificação e educação daqueles que constituem a força do trabalho, bem como na sua mobilidade e adaptabilidade;
segunda: um dos pilares da estratégia europeia do emprego, o espírito empresarial, deve ser apoiado com as verbas adequadas pelos Estados-Membros e estes devem reforçar a coordenação em matéria de formação;
terceira: é de salientar a importância do papel dos parceiros sociais na promoção do acesso à formação visando o objectivo de alcançar mais e melhores qualificações e competências dos trabalhadores por conta de outrem; a participação dos parceiros sociais revela-se também indispensável no acompanhamento do plano de acção a nível europeu, nacional e regional;
quarta: é necessário aplicar com mais rigor a legislação comunitária sobre o reconhecimento mútuo das qualificações;
quinta: os programas de intercâmbio dos jovens, a consciência quanto à diversidade cultural, as capacidades linguísticas e a cidadania devem ser fomentados ao longo da formação;
sexta: para lutar contra a sub-representação das mulheres nos sectores da alta tecnologia é necessário apoiar a realização de acções de formação, bem como a introdução das tecnologias da informação e das comunicações e de novos sistemas de aprendizagem que garantam às mulheres um acesso prioritário, sem esquecer a formação e requalificação dos trabalhadores mais idosos, das pessoas com deficiências e de outros grupos desfavorecidos;"@pt11
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hr. formand for Rådet, fru kommissær, kære kolleger, mobilitet er afgørende for skabelsen af bedre job og for en udligning af kvalifikationsefterslæbet på det europæiske arbejdsmarked. Det er imidlertid tydeligt, at det skorter på både erhvervsmæssig og geografisk mobilitet i EU. Hvad angår det første, er det sådan, at borgerne i EU ikke skifter job særlig tit, selv om der dog kan iagttages en stigende tendens i medlemsstaterne siden 1995. Hvad angår arbejdstageres bevægelighed mellem eller inden for medlemsstaterne, er billedet ikke mere opløftende, idet vi ligger på under det halve af amerikanernes mobilitetsrate, og det er kun en lille elite på 225.000 EU-borgere, der er flyttet til et andet EU-land, hvilket svarer til 0,1% af De 15's befolkning.
For det syvende den afgørende rolle, som distancearbejde kan spille til at undgå en geografisk mobilitet, som arbejdstageren ikke ønsker.
For det ottende er overførsel af pensionsrettigheder et af de mest følsomme punkter på dette område, eftersom pensionerne udgør en betydelig hindring for mobiliteten, og arbejdstagere, der har erhvervet pensionsrettigheder i deres medlemsstat, kan risikere ikke at kunne overføre dem. Der må derfor ske ajourføring, forenkling og udvidelse af direktiv 98/49/EF og forordning 1408/71/EØF, ligesom der en gang for alle må gøres op med såvel dobbeltbeskatning som manglende beskatning. Et andet vigtigt bidrag til fremme af den geografiske mobilitet er indførelsen af et europæisk sygesikringskort, som forhåbentlig kan gennemføres i 2004.
For det niende skal det nyttige Eures-systemet nævnes, men det må udvides og moderniseres. Jeg appellerer her til Kommissionen om at lægge vægt på dette instrument og om at føre de gode hensigter ud i livet, som dens meddelelse giver til kende netop på dette punkt. Målsætningen om gennemsigtighed og centraliserede informationer om job- og uddannelsesmuligheder inden for EU forudsætter, at der oprettes et websted med oplysninger om mobilitet, og at der iværksættes sektoropdelte kampagner. Jeg vil også gerne pege på, at kandidatlandene må gøre en indsats for ikke at miste højt kvalificerede arbejdstagere. På dette punkt må vi støtte dem med at skabe deres egne innovationsstrukturer og ved at fremme erfaringsudveksling.
Medlemsstaterne, de lokale myndigheder, arbejdsgiverne, arbejdsmarkedets parter og EU's institutioner må aktivt bestræbe sig på at sikre denne aktionsplans succes, og der må tages hensyn til de foranstaltninger, der her foreslås, når den europæiske beskæftigelsesstrategi skal revideres.
Derfor vedtog Kommissionen i februar 2002 en aktionsplan om kvalifikationer og mobilitet, der udpeger 25 aktioner, der skal udbedre de mangler og behov, som gruppen på højt plan havde påpeget. Jeg må imidlertid beklage, at Kommissionen har forelagt sine forslag direkte for Det Europæiske Råd uden at give Parlamentet tilstrækkelig tid til at udtale sig om dem inden.
Man kan kun bifalde sammenhængen i aktionsplanens anbefalinger, men EU's borgere møder stadig mange hindringer for deres mobilitet. I denne betænkning - som jeg har haft den ære at udarbejde efter Hughes-proceduren, i samarbejde med Kulturudvalget og med udtalelser fra Udvalget om Kvinders Rettigheder og Regionsudvalget, der har ydet vigtige og værdifulde bidrag - fremhæver jeg de forskellige aktioner, der skal fremme erhvervsmæssig og geografisk mobilitet og fjerne hindringerne for, at dette til fulde kan lade sig gøre, og jeg vil nu gerne nævne nogle af disse.
For det første er det nødvendigt, at de lokale myndigheder inddrages i oprettelsen af et netværk af rådgivende organer for erhvervslivet og uddannelsessystemerne med henblik på at bringe erhvervslivet og uddannelsessystemerne nærmere hinanden. Der bør indledes andre mere effektive aktioner for at mindske de regionale skævheder, eftersom disse uligheder principielt må føres tilbage til forskellene på arbejdskraftens kvalifikations- og uddannelsesniveau samt dennes mobilitet og tilpasningsevne.
For det andet må medlemsstaterne med passende midler støtte en af grundpillerne i EU's beskæftigelsesstrategi, nemlig iværksætterkulturen, ligesom de må styrke koordineringen inden for uddannelse.
For det tredje er det nødvendigt, at arbejdsmarkedets parter gør en effektiv indsats for at fremme arbejdstagernes adgang til uddannelse og udvidelse af kvalifikationer og kompetence. Arbejdsmarkedets parter spiller også en vigtig rolle i opfølgningen af aktionsplanen på europæisk, nationalt og regionalt plan.
For det fjerde må de gældende fællesskabsbestemmelser om gensidig anerkendelse af kvalifikationer håndhæves strengere.
For det femte må uddannelsessystemerne fremme udvekslingsprogrammer for unge, bevidstheden om forskellige kulturer, sprogfærdigheder og kendskab til samfundsforhold.
For det sjette er det for at imødegå kvindernes underrepræsentation inden for højteknologisektorerne nødvendigt at støtte uddannelsesinitiativer og indførelse af informations- og kommunikationsteknologier og nye indlæringssystemer, idet kvinder skal gives prioriteret adgang, samtidig med at ældre arbejdstagere, handicappede og dårligt stillede grupper tilbydes muligheder for uddannelse."@da1
".
Herr Präsident, Herr Ratspräsident, Frau Kommissarin, verehrte Kolleginnen und Kollegen! Die Mobilität ist ein wichtiger Faktor für die Schaffung von besseren Arbeitsplätzen und die Verringerung des Qualifikationsdefizits auf dem europäischen Arbeitsmarkt. Doch in der Union besteht bei der beruflichen und geografischen Mobilität ein klares Defizit. Was Erstere betrifft: Die europäischen Bürger wechseln ihren Arbeitsplatz nicht sehr häufig, auch wenn die meisten Mitgliedstaaten seit 1995 eine zunehmende Tendenz verzeichnen. In Bezug auf die Freizügigkeit der Arbeitnehmer zwischen den Mitgliedstaaten und innerhalb eines Staates ist das Bild auch nicht ermutigender: Unsere Mobilitätsrate ist nur knapp halb so hoch wie die der US-Bürger; lediglich eine kleine Elite von 225 000 europäischen Bürgern ist in ein anderes Land der Union umgezogen, das sind 0,1 % der Bevölkerung der Fünfzehn.
Siebentens die maßgebende Rolle, die die Telearbeit als Lösung spielen könnte, wenn Arbeitnehmer keine geografische Mobilität wünschen.
Achtens: Einer der heikelsten Punkte bei dieser Problematik ist die Übertragbarkeit der Renten, denn die Renten bilden ein beträchtliches Hindernis für die Mobilität; der Arbeitnehmer, der in seinem Mitgliedstaat Rentenanwartschaften erworben hat, könnte Gefahr laufen diese nicht übertragen zu können. Deshalb ist eine Modernisierung, Vereinfachung und Ausweitung der Richtlinie 98/49/EG und der Verordnung 1408/71 geboten, und mit dem Nebeneinanderbestehen von Doppelbesteuerung und Nichtbesteuerung muss ein für allemal Schluss gemacht werden. Ein weiterer wichtiger Beitrag zur Förderung der geografischen Mobilität ist die Schaffung der europäischen Krankenversicherungskarte, mit deren Inkrafttreten für 2004 gerechnet wird.
Neuntens ist auf jeden Fall auch der Nutzen des EURES-Netzwerks hervorzuheben, wenngleich es einer Erweiterung und Modernisierung bedarf. Ich wende mich an dieser Stelle an die Kommission, den Stellenwert dieses Instruments zu beachten und den guten Absichten, die sie in ihrer Mitteilung zu diesem speziellen Punkt zum Ausdruck gebracht hat, nun Taten folgen zu lassen. Das Ziel der Transparenz und Zentralisierung der Informationen über Beschäftigungsmöglichkeiten in der Europäischen Union lässt sich durch die Einrichtung einer zentralen Website erreichen, auf der zur Mobilität und über Kampagnen, die auf einzelne Sektoren gerichtet sind, informiert wird. Ferner möchte ich hervorheben, dass die Kandidatenländer gegen die Abwanderung hoch qualifizierter Arbeitnehmer vorgehen müssen; wir müssen sie beim Aufbau eigener Innovationsstrukturen und bei der Förderung des Erfahrungsaustausches unterstützen.
Mitgliedstaaten, örtliche Behörden, Arbeitgeber, Sozialpartner und Gemeinschaftsinstitutionen müssen sich aktiv darum bemühen, den Erfolg dieses Aktionsplans zu sichern; die jetzt vorgelegten Maßnahmen müssen bei der Revision der europäischen Beschäftigungsstrategie berücksichtigt werden.
Aus diesem Grund hat die Kommission im Februar 2002 einen Aktionsplan für Qualifikation und Mobilität mit 25 Maßnahmen festgelegt, um die Unzulänglichkeiten und Erfordernisse in Angriff zu nehmen, die von der hochrangigen Task Force benannt wurden. Ich komme nicht umhin, die Kommission zu kritisieren, weil sie ihre Vorschläge dem Europäischen Rat von Barcelona direkt unterbreitet hat, bevor sie dem Parlament Gelegenheit gab, dazu Stellung zu nehmen.
Auch wenn die Kohärenz der Empfehlungen des Aktionsplans hervorzuheben ist, bestehen doch nach wie vor viele Hindernisse für die Bürger der Union. In diesem Bericht, den ich die Ehre hatte, nach dem Hughes-Verfahren in Zusammenarbeit mit dem Ausschuss für Kultur, Jugend, Bildung, Medien und Sport und unter Einbeziehung der Stellungnahmen des Ausschusses für die Rechte der Frau und des Ausschusses der Regionen, die sich als wichtige und wertvolle Beiträge erwiesen haben, zu erarbeiten, möchte ich mehrere Maßnahmen hervorheben, mit denen die berufliche und geografische Mobilität gefördert und die ihrer umfassenden Umsetzung im Wege stehenden Hindernisse ausgeräumt werden sollen, und auf einige davon jetzt näher eingehen.
Erstens sollten die örtlichen Behörden in den Aufbau eines Netzes von beratenden sektorübergreifenden Bildungseinrichtungen zur Annäherung der Arbeitswelt und der Ausbildungssysteme einbezogen werden. Weitere wirksamere Maßnahmen sind zu ergreifen, um die regionalen Unterschiede abzubauen, ist doch das unterschiedliche Qualifikations- und Ausbildungsniveau der Arbeitskräfte sowie ihre Mobilität und Anpassungsfähigkeit die Hauptursache für die regionalen Abweichungen im Beschäftigungswachstum.
Zweitens müssen die Mitgliedstaaten den Pfeiler „Unternehmergeist“ der europäischen Beschäftigungsstrategie mit den erforderlichen Mitteln unterstützen und ihre Aktivitäten im Ausbildungsbereich enger abstimmen.
Drittens ist die wichtige Rolle der Sozialpartner bei der Förderung des Zugangs zur Ausbildung für den Erwerb und Ausbau der Fähigkeiten und Qualifikationen der abhängig Beschäftigten herauszustellen. Ebenfalls unerlässlich ist die Einbindung der Sozialpartner in die Überwachung des Aktionsplans auf europäischer, nationaler und regionaler Ebene.
Viertens muss das Gemeinschaftsrecht zur gegenseitigen Anerkennung von Qualifikationen rigoroser angewandt werden.
Fünftens müssen die Jugendaustauschprogramme, das Bewusstsein für die kulturelle Vielfalt, sprachliche Fähigkeiten und die Unionsbürgerschaft durchgängig während der gesamten Ausbildung gefördert werden.
Sechstens: Um etwas gegen die Unterrepräsentation von Frauen in den Hochtechnologiebereichen zu unternehmen, sind Ausbildungsmaßnahmen sowie die Einführung der Informations- und Kommunikationstechnologien und neuer Lernsysteme zu unterstützen, die Frauen einen vorrangigen Zugang garantieren, ohne dabei die Aus- und Weiterbildung älterer Arbeitnehmer, Behinderter und anderer benachteiligter Gruppen zu vernachlässigen."@de7
".
Κύριε Πρόεδρε, κύριε Προεδρεύων του Συμβουλίου, κυρία Επίτροπε, κυρίες και κύριοι, η κινητικότητα αποτελεί σημαντικό παράγοντα για τη δημιουργία καλύτερων θέσεων εργασίας και για την κάλυψη του ελλείμματος δεξιοτήτων στην ευρωπαϊκή αγορά εργασίας. Ωστόσο, υπάρχει σαφέστατα έλλειμμα και όσον αφορά την επαγγελματική και τη γεωγραφική κινητικότητα στην Ένωση. Όσον αφορά την επαγγελματική κινητικότητα, οι ευρωπαίοι πολίτες δεν αλλάζουν πολύ συχνά εργασία, μολονότι στην πλειονότητα των κρατών μελών παρατηρείται μια ανοδική τάση από το 1995 και μετά. Όσον αφορά την κυκλοφορία των εργαζομένων μεταξύ των κρατών μελών αλλά και εντός ενός κράτους μέλους, η εικόνα δεν είναι περισσότερο ενθαρρυντική: το ποσοστό κινητικότητας στην Ένωση είναι σχεδόν το μισό από το ποσοστό κινητικότητας των πολιτών των ΗΠΑ, καθώς μόνο μια μικρή “ελίτ” 225 000 ευρωπαίων πολιτών μετακομίζουν σε άλλη χώρα της Ένωσης· με άλλα λόγια, πρόκειται για το 0,1% του πληθυσμού των Δεκαπέντε.
Έβδομον, ο σημαντικός ρόλος που θα μπορούσε να διαδραματίσει η τηλεργασία ως απάντηση στη γεωγραφική κινητικότητα που δεν είναι επιθυμητή από τους εργαζομένους
Όγδοο, η δυνατότητα μεταφοράς των συνταξιοδοτικών δικαιωμάτων αποτελεί ένα από τα πιο λεπτά θέματα σε αυτόν τον τομέα, γιατί οι συντάξεις αποτελούν μεγάλο φραγμό στην κινητικότητα και οι εργαζόμενοι οι οποίοι έχουν αποκτήσει συνταξιοδοτικά δικαιώματα στο κράτος μέλος όπου εργάζονται διατρέχουν τον κίνδυνο να μην μπορέσουν να μεταφέρουν αυτά τα δικαιώματα. Επομένως, η οδηγία 98/49/ΕΚ και ο κανονισμός 1408/71 πρέπει να εκσυγχρονισθούν, να απλοποιηθούν και να επεκταθούν, ενώ η συνύπαρξη καταστάσεων διπλής φορολόγησης με καταστάσεις στις οποίες αυτή δεν ισχύει πρέπει επιτέλους να εξαλειφθεί· μια ακόμη σημαντική συμβολή στην ενθάρρυνση της γεωγραφικής κινητικότητας είναι η δημιουργία ευρωπαϊκής κάρτας υγείας, η οποία αναμένεται να τεθεί σε ισχύ το 2004
Ένατο, πρέπει να τονίσουμε τη χρήση του συστήματος EURES, αν και αυτό πρέπει να επεκταθεί και να εκσυγχρονισθεί. Θα απευθυνθώ τώρα στην Επιτροπή έτσι, ώστε να λάβει υπόψη της τη σπουδαιότητα αυτού του μέσου και να κάνει πράξη τις καλές προθέσεις που εξέφρασε στην ανακοίνωσή της σχετικά με αυτό το συγκεκριμένο θέμα· ο στόχος της διαφάνειας και της συγκέντρωσης πληροφοριών για τις δυνατότητες απασχόλησης στην Ένωση μπορεί να επιτευχθεί μέσω της δημιουργίας ενός ενιαίου ιστοχώρου πληροφόρησης για την κινητικότητα, καθώς και μέσω της έναρξης εκστρατειών οι οποίες θα εστιάζονται σε μεμονωμένους επαγγελματικούς κλάδους. Θα ήθελα επίσης να τονίσω το γεγονός ότι οι υποψήφιες χώρες πρέπει να καταπολεμήσουν τη “διαρροή εγκεφάλων” σε αυτόν τον τομέα· πρέπει να τις βοηθήσουμε να δημιουργήσουν τις δικές τους διαρθρώσεις για καινοτομίες και να προωθήσουν την ανταλλαγή εμπειριών.
Τα κράτη μέλη, οι τοπικές αρχές, οι εργοδότες, οι κοινωνικοί εταίροι και τα θεσμικά όργανα της Κοινότητας πρέπει να επιδιώξουν ενεργά τη διασφάλιση της επιτυχίας του εν λόγω σχεδίου δράσης, ενώ τα μέτρα που παρουσιάστηκαν τώρα πρέπει να ληφθούν υπόψη κατά την αναθεώρηση της ευρωπαϊκής στρατηγικής για την απασχόληση.
(
)
Για τον λόγο αυτόν, τον Φεβρουάριο του 2002, η Επιτροπή παρουσίασε ένα σχέδιο δράσης για τις δεξιότητες και την κινητικότητα, το οποίο περιλαμβάνει 25 μέτρα που προορίζονται να ανταποκριθούν στα μειονεκτήματα και τις ανάγκες που υπέδειξε η ομάδα έργου υψηλού επιπέδου. Αισθάνομαι υποχρεωμένη να ασκήσω κριτική στην Επιτροπή, γιατί παρουσίασε τις προτάσεις της απευθείας στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Βαρκελώνης, χωρίς προηγουμένως να δώσει στο Κοινοβούλιο την ευκαιρία να τις σχολιάσει.
Μολονότι πρέπει να τονισθεί η συνεκτικότητα των συστάσεων του σχεδίου δράσης, οι ευρωπαίοι πολίτες εξακολουθούν να συναντούν πολλά εμπόδια. Στην εν λόγω έκθεση, την οποία είχα την τιμή να συντάξω, σύμφωνα με τη διαδικασία Hughes, σε συνεργασία με την Επιτροπή Πολιτισμού, Νεότητας, Παιδείας, Μέσων Ενημέρωσης και Αθλητισμού και ενσωματώνοντας τις γνωμοδοτήσεις της Επιτροπής Δικαιωμάτων των Γυναικών και Ίσων Ευκαιριών και της Επιτροπής των Περιφερειών, των οποίων η συμβολή αποδείχτηκε σημαντική και πολύτιμη, ήθελα να τονίσω διάφορα μέτρα που στοχεύουν στην προώθηση της επαγγελματικής και της γεωγραφικής κινητικότητας και στην εξάλειψη των φραγμών στην πλήρη υλοποίησή τους, για ορισμένα από τα οποία θα μιλήσω τώρα.
Πρώτον, οι τοπικές αρχές πρέπει να συμμετάσχουν στη δημιουργία ενός δικτύου συμβουλευτικών φορέων βιομηχανίας και εκπαίδευσης με στόχο την ενίσχυση της συνεργασίας μεταξύ του κόσμου της εργασίας και των εκπαιδευτικών συστημάτων· πρέπει να αναληφθούν άλλες, πιο αποτελεσματικές δράσεις, προκειμένου να μειωθούν οι περιφερειακές ανισότητες, δεδομένου ότι η βασική αιτία των περιφερειακών ανισοτήτων όσον αφορά την αύξηση της απασχόλησης είναι οι διαφορές στα επίπεδα των δεξιοτήτων και της εκπαίδευσης και στην κινητικότητα και προσαρμοστικότητα του εργατικού δυναμικού
Δεύτερον, τα κράτη μέλη πρέπει να στηρίξουν έναν από τους πυλώνες της ευρωπαϊκής στρατηγικής για την απασχόληση – το “επιχειρηματικό πνεύμα” – με τα αναγκαία κεφάλαια και να ενισχύσουν τον συντονισμό των δραστηριοτήτων τους όσον αφορά την κατάρτιση
Τρίτον, πρέπει να τονίσουμε τον σημαντικό ρόλο που διαδραματίζουν οι κοινωνικοί εταίροι για την προώθηση της πρόσβασης στην κατάρτιση έτσι, ώστε οι εργαζόμενοι να αναπτύξουν περισσότερα και καλύτερα προσόντα και δεξιότητες· η συμμετοχή των κοινωνικών εταίρων είναι επίσης σημαντική για την παρακολούθηση του σχεδίου δράσης σε ευρωπαϊκό, εθνικό και περιφερειακό επίπεδο
Τέταρτον, πρέπει να εφαρμοσθεί πιο αυστηρά η κοινοτική νομοθεσία σχετικά με την αμοιβαία αναγνώριση των προσόντων
Πέμπτον, τα προγράμματα ανταλλαγής νέων, η γνώση των πολιτισμικών διαφορών, η γλωσσική ικανότητα και η υπηκοότητα, όλα αυτά πρέπει να ενθαρρύνονται σε όλη τη διάρκεια της κατάρτισης
Έκτον, για την αντιμετώπιση της χαμηλής εκπροσώπησης των γυναικών στους τομείς υψηλής τεχνολογίας, πρέπει να στηριχθεί η ανάληψη δράσεων κατάρτισης και η εφαρμογή τεχνολογιών πληροφοριών και επικοινωνιών και νέων συστημάτων μάθησης που εγγυώνται στις γυναίκες πρόσβαση προτεραιότητας, χωρίς να ξεχνούν την κατάρτιση και την επανεκπαίδευση εργαζομένων μεγαλύτερης ηλικίας, ατόμων με ειδικές ανάγκες και άλλων μειονεκτούντων ομάδων"@el8
".
Mr President, President-in-Office of the Council, Commissioner, ladies and gentlemen, mobility is an important factor in creating better jobs and in closing the skills gap in the European labour market. A gap clearly exists, however, in occupational and geographical mobility in the Union. With regard to the first of these, European citizens do not change jobs very frequently, although most Member States have experienced an upward trend since 1995. With regard to the movement of workers between Member States and nationally, the picture is no more encouraging: our rate of mobility is almost half of that of US citizens, with only a small elite of 225 000 European citizens moving to another Union country; in other words, 0.1% of the population of the Fifteen.
Seventhly, the crucial role that teleworking could play as a response to a geographical mobility that workers do not want;
Eighthly, the transferability of pensions is one of the most sensitive issues in this area, because pensions constitute a major obstacle to mobility, and workers who have acquired rights to a pension in their Member State could risk being unable to transfer these rights. Directive 98/49/EC and Regulation 1408/71 must, therefore, be updated, simplified and extended and the coexistence of situations of double taxation with those in which this does not apply must finally be eliminated; a further major contribution to fostering geographical mobility is the creation of the European health insurance card, which is expected to be up and running in 2004;
Ninthly, we must highlight the use of the Eures system, although this must be extended and brought up to date. I shall now address the Commission, so that it takes account of the importance of this instrument and fulfils the good intentions expressed in its communication on this particular aspect; the objective of transparency and of centralising information on employment opportunities within the Union can be achieved through the creation of a one-stop site providing information on mobility as well as campaigns aimed at individual industries. I would also highlight the fact that the candidate countries must combat the brain drain in this area; we must help them to create their own structures for innovation and to promote the exchange of experience.
Member States, local authorities, employers, social partners and Community institutions must actively seek to ensure the success of this action plan and the measures that have now been presented must be taken into account in the revision of the European Employment Strategy
This is why, in February 2002, the Commission produced an action plan for skills and mobility that identifies 25 measures intended to respond to the shortcomings and needs indicated by the high-level task force. I feel bound to criticise the Commission for having presented its proposals directly to the Barcelona European Council before giving Parliament the opportunity to comment on them.
Whilst the coherence of the action plan’s recommendations should be highlighted, European citizens still face many obstacles. In this report, which I had the honour of drafting, in accordance with the Hughes procedure, in cooperation with the Committee on Culture, Youth, Education, the Media and Sport and incorporating the opinions of the Committee on Women’s Rights and Equal Opportunities and the Committee of the Regions, which proved to be important and valuable contributions – I would highlight various measures intended to promote occupational and geographical mobility and the elimination of obstacles to their full realisation, some of which I shall now discuss.
Firstly, local authorities should be involved in setting up a network of industry-based and educational advisory bodies to bring the world of work and education systems closer together; other, more effective actions need to be taken in order to reduce regional imbalances given that the basic reason for regional inequalities in terms of employment growth is the differences in the skill and educational levels and the mobility and adaptability of the labour force;
Secondly, Member States should provide support for one of the pillars of the European Employment Strategy – the entrepreneurial spirit – using the necessary funds, and coordinate their training-related activities more closely;
Thirdly, we must highlight the important role of the social partners in promoting access to training so that workers can achieve more and better qualifications and skills; the participation of the social partners is also crucial to monitoring the action plan at European, national and regional level;
Fourthly, Community legislation on the mutual recognition of qualifications must be more strictly applied;
Fifthly, youth exchange programmes, the awareness of cultural diversity, linguistic ability and citizenship must all be encouraged throughout training;
Sixthly, in order to combat the under-representation of women in high-technology sectors, support must be provided for the adoption of training actions and for the introduction of information and communications technologies and new systems of learning that guarantee women priority access, not forgetting the training and retraining of older workers, the disabled and other disadvantaged groups;"@en3
".
Señor Presidente, Presidente en ejercicio del Consejo, Comisaria, Señorías, la movilidad es un factor importante para la creación de empleos mejores y para colmar la falta de cualificaciones en el mercado de trabajo europeo. Sin embargo, también hay una falta de movilidad ocupacional y geográfica en la Unión. En relación con la primera de éstas, los ciudadanos europeos no cambian de trabajo con mucha frecuencia, aunque la mayoría de Estados miembros han experimentado una tendencia al alza a partir de 1995. En relación con el movimiento de trabajadores entre Estados miembros y a escala nacional, el cuadro no es más alentador: nuestra tasa de movilidad es casi la mitad de la de los ciudadanos estadounidenses, con sólo una pequeña elite de 225.000 ciudadanos europeos que se trasladan a otro país de la Unión; en otras palabras, el 0,1% de la población de los Quince.
En séptimo lugar, el papel esencial que el teletrabajo podría desempeñar en respuesta a la reticencia de los trabajadores hacia la movilidad geográfica.
En octavo lugar, la transferibilidad de las pensiones es una de las cuestiones más delicadas en este campo, porque las pensiones constituyen un obstáculo importante para la movilidad, y los trabajadores que han adquirido derechos de pensión en su Estado miembro podrían arriesgarse a no poder transferir estos derechos. Por lo tanto, la Directiva 98/49/CE y el Reglamento nº 1408/71 deben actualizarse, simplificarse y extenderse; asimismo, hay que eliminar la coexistencia de situaciones de doble imposición con aquellas en las que no se aplica; otra contribución importante al fomento de la movilidad geográfica es la creación de la tarjeta europea del seguro de enfermedad, que se espera que entre en funcionamiento en 2004.
En noveno lugar, conviene señalar el uso del sistema Eures, aunque éste debe extenderse y actualizarse. Ahora quisiera dirigirme a la Comisión para que tenga en cuenta la importancia de este instrumento y cumpla las buenas intenciones expresadas en su Comunicación sobre este aspecto en particular; el objetivo de la transparencia y la centralización de información sobre oportunidades de empleo dentro de la Unión puede alcanzarse mediante la creación de un sitio único de información sobre la movilidad y el lanzamiento de campañas sectoriales. También señalaría el hecho de que los países candidatos deben combatir la «fuga de cerebros» en este campo; tenemos que ayudarles a crear sus propias estructuras innovadoras y promover el intercambio de experiencias.
Los Estados miembros, las autoridades locales, las empresas, los interlocutores sociales y las instituciones comunitarias deben intentar activamente asegurar el éxito de este Plan de acción, y las medidas que se han propuesto deben tenerse en cuenta en la revisión de la Estrategia europea de empleo.
Esta es la razón por la que, en febrero de 2002, la Comisión presentó un Plan de acción sobre las capacidades y la movilidad que señala 25 medidas encaminadas a responder a las deficiencias y necesidades indicadas por el grupo operativo de alto nivel. Me siento obligada a criticar a la Comisión por haber presentado sus propuestas directamente al Consejo Europeo de Barcelona antes de dar al Parlamento la oportunidad de comentarlas.
Mientras conviene subrayar la coherencia de las recomendaciones del Plan de acción, los ciudadanos europeos todavía se enfrentan a muchos obstáculos. En este informe –que he tenido el honor de preparar, de acuerdo con el Procedimiento Hughes, en colaboración con la Comisión de Cultura, Juventud, Educación, Medios de Comunicación y Deporte e incorporando las opiniones de la Comisión de Derechos de la Mujer e Igualdad de Oportunidades y el Comité de las Regiones, que han demostrado ser contribuciones valiosas e importantes– señalaría varias medidas destinadas a promover la movilidad ocupacional y geográfica y la eliminación de obstáculos para su completa realización, algunas de las cuales discutiré ahora.
En primer lugar, las autoridades locales han de asociarse en el establecimiento de una red de organismos consultivos sectoriales y educativos con el fin de acercar el mundo laboral a los sistemas educativos. Necesitamos que se realice otro tipo de acciones, más efectivas, para reducir los desequilibrios regionales dado que las desigualdades regionales en el ámbito del crecimiento del empleo se explican fundamentalmente por las diferencias en los niveles de cualificación y de formación de la mano de obra, así como por las diferencias en materia de movilidad y de adaptabilidad.
En segundo lugar, los Estados miembros deben apoyar a uno de los pilares de la Estrategia europea de empleo como es el espíritu empresarial con los fondos adecuados, y reforzar la coordinación en materia de formación.
En tercer lugar, debemos señalar la importancia del papel de los interlocutores sociales en la promoción del acceso a la formación para que los trabajadores alcancen más y mejores cualificaciones y capacidades; la participación de los interlocutores sociales también es esencial para el seguimiento del Plan de acción a nivel europeo, nacional y regional;
En cuarto lugar, debe aplicarse con mayor firmeza la legislación comunitaria sobre el reconocimiento recíproco de las cualificaciones.
En quinto lugar, en el marco de la formación deben fomentarse los programas de intercambios juveniles, la conciencia de la diversidad cultural, la capacidad lingüística y la ciudadanía.
En sexto lugar, con el fin de combatir la presencia insuficiente de la mujer en sectores de alta tecnología, debe prestarse apoyo a la adopción de acciones de formación y a la introducción de tecnologías de la información y de la comunicación y nuevos sistemas de aprendizaje que garanticen el acceso prioritario de las mujeres, sin olvidar la formación y el aumento de las cualificaciones de los trabajadores de más edad, las personas con discapacidades y otros grupos desfavorecidos."@es12
".
Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat. Liikkuvuus on tärkeä tekijä luotaessa parempia työpaikkoja ja korjattaessa ammattitaidon puutetta Euroopan työmarkkinoilla. Ammatillisen ja alueellisen liikkuvuuden puute Euroopan unionissa on kuitenkin selvä tosiasia. Ammatillisen liikkuvuuden puutteen osalta on todettava, että Euroopan unionin kansalaiset eivät vaihda työpaikkaa kovin usein, vaikkakin ilmiö on yleistynyt useimmissa jäsenvaltioissa vuoden 1995 jälkeen. Jäsenvaltioiden välisen ja kansallisen työntekijöiden liikkuvuuden kannalta tilanne ei ole yhtään sen kannustavampi. Liikkuvuusasteemme on melkein puolet Yhdysvaltojen kansalaisten vastaavasta luvusta: ainoastaan 225 000 Euroopan unionin kansalaista – 0,1 prosenttia 15 jäsenvaltion väestöstä – muuttaa johonkin toiseen EU:n valtioon.
Seitsemänneksi etätyö voi olla ratkaisu alueellista liikkuvuutta koskevaan ongelmaan silloin, kun työntekijä ei halua muuttaa.
Kahdeksanneksi eläkkeiden siirrettävyys on eräs tämän alan arkaluonteisimmista kysymyksistä, koska eläkkeet ovat vakava este liikkuvuudelle, eivätkä jäsenvaltiossaan eläkeoikeuksia saaneet työntekijät pysty välttämättä siirtämään oikeuksiaan. Direktiivi 98/49/EY ja asetus (ETY) N:o 1408/71 on tämän vuoksi saatettava ajan tasalle, minkä lisäksi niitä on yksinkertaistettava ja laajennettava. Lisäksi tilanteet, joissa verotus on kaksinkertaista eikä tätä oikeutta sovelleta, on lopultakin poistettava. Alueellista liikkuvuutta voidaan parantaa merkittävästi myös luomalla eurooppalainen sairausvakuutuskortti, joka on tarkoitus saada valmiiksi ja käyttöön vuonna 2004.
Yhdeksänneksi meidän on korostettava Eures-järjestelmän käyttöä, vaikkakin sitä on laajennettava ja se on saatettava ajan tasalle. Pyydän komissiota ottamaan huomioon tämän välineen tärkeyden ja toteuttamaan tiedonannossaan sen osalta ilmaisemansa hyvät aikeensa. Unionin työllisyysmahdollisuuksia koskeva avoimuuden ja tietojen keskittämisen tavoite voidaan saavuttaa luomalla liikkuvuutta käsittelevä keskitetty tietopalvelusivusto sekä yksittäisille yrityksille tarkoitettujen kampanjoiden avulla. Haluaisin korostaa myös sitä, että ehdokasvaltioiden on torjuttava aivovientiä; meidän on autettava niitä luomaan omat innovaatiota tukevat järjestelmänsä ja edistämään kokemusten vaihtoa.
Jäsenvaltioiden, paikallisviranomaisten, työnantajien, työmarkkinaosapuolten ja yhteisön toimielinten on pyrittävä aktiivisesti takaamaan tämän toimintasuunnitelman menestyksekäs toteuttaminen, ja esitetyt toimenpiteet on otettava huomioon tarkistettaessa Euroopan työllisyysstrategiaa
Tämän vuoksi komissio laati helmikuussa 2002 ammattitaitoa ja liikkuvuutta koskevan toimintasuunnitelman, jossa määritellään 25 toimenpidettä korkean tason työryhmän määrittelemien puutteiden korjaamiseksi ja sen määrittelemiin tarpeisiin vastaamiseksi. Katson velvollisuudekseni tuoda esiin paheksuntani sen osalta, että komissio esitti ehdotuksensa suoraan Barcelonan Eurooppa-neuvostolle antamatta ensin parlamentille tilaisuutta ottaa niihin kantaa.
Sen lisäksi, että toimintasuunnitelmassa esitettyjen suositusten johdonmukaisuuteen olisi kiinnitettävä huomiota, huomiota olisi kiinnitettävä myös Euroopan kansalaisten edelleen kohtaamiin moniin esteisiin. Haluan tähdentää erilaisia toimenpiteitä ammatillisen ja alueellisen liikkuvuuden edistämiseksi ja liikkuvuuden täysimittaisen toteuttamisen esteiden poistamiseksi. Aion käsitellä osaa näistä toimenpiteistä tässä kertomuksessa, joka minulla oli kunnia laatia Hughes-menettelyn mukaisesti ja yhteistyössä kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokunnan kanssa. Kertomus sisältää lisäksi naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan ja alueiden komitean tärkeiksi ja arvokkaiksi osoittautuneet lausunnot.
Ensinnäkin paikallisviranomaisten olisi osallistuttava toimiin perustamalla teollisuuden ja koulutusalan neuvoa-antavien elinten verkosto työelämän ja koko koulutusjärjestelmän välisen yhteistyön vahvistamiseksi. Lisäksi on toteutettava muita tehokkaampia toimia alueellisen epätasapainon vähentämiseksi, ottaen huomioon, että työllisyyden kasvun osalta alueellisen epätasapainon perussyynä ovat työvoiman ammattitaidon ja koulutustason sekä liikkuvuuden ja mukautuvuuden väliset erot.
Lisäksi jäsenvaltioiden olisi tarjottava tukea eräälle Euroopan työllisyysstrategian pilarille – yrittäjyydelle – myöntämällä tarvittavat varat ja koordinoitava koulutukseen liittyviä toimiaan nykyistä tiiviimmin.
Kolmanneksi meidän on korostettava työmarkkinaosapuolten tärkeää roolia koulutukseen pääsyn edistämisessä, niin että työntekijät voivat kehittää pätevyyttään ja ammattitaitoaan; myös työmarkkinaosapuolten osallistuminen on ratkaisevan tärkeää toimintasuunnitelman seuraamiseksi Euroopan tasolla, jäsenvaltioissa ja eri alueilla.
Neljänneksi tutkintotodistusten vastavuoroista tunnustamista koskevan yhteisön lainsäädännön soveltamista on valvottava nykyistä ankarammin.
Viidenneksi sekä nuorisovaihto-ohjelmia, tietämystä kulttuurisesta monimuotoisuudesta, kielitaitoa että kansalaisuutta on kannustettava koulutuksen avulla.
Kuudenneksi koska naisten osuus korkean teknologian aloilla on liian pieni, on tuettava koulutustoimien toteuttamista ja tieto- ja viestintäteknologian sekä sellaisten uusien koulutusjärjestelmien, joilla taataan naiskiintiöt, käyttöönottoa. Myös ikääntyneiden työntekijöiden, vammaisten ja muiden muita heikommassa asemassa olevien ryhmien koulutusta ja uudelleenkoulutusta on tuettava."@fi5
"Monsieur le Président, Monsieur le Président en exercice du Conseil, Madame la Commissaire, chers collègues, la mobilité est un facteur important pour la création de meilleurs emplois et pour la réduction du déficit de compétences sur le marché du travail européen. Il existe cependant un déficit manifeste en matière de mobilité professionnelle et géographique dans l’Union. Pour ce qui concerne la mobilité professionnelle, les citoyens européens ne changent pas très fréquemment d’emploi, même si on constate une évolution à la hausse dans la plupart des États membres depuis 1995. Pour ce qui est du déplacement des travailleurs entre États membres et à l’intérieur des pays, la situation n’est guère plus encourageante : notre taux de mobilité est pratiquement de moitié inférieur à celui des citoyens américains, seule une petite élite de 225 000 citoyens européens se déplaçant dans un autre pays de l’Union, ce qui représente 0,1 % de la population des Quinze.
septièmement : le rôle fondamental que le télétravail peut jouer en tant que réponse à une mobilité géographique non désirée par le travailleur ;
huitièmement : la transférabilité des retraites constitue un des points les plus délicats dans ce domaine. Les retraites représentent un obstacle très important à la mobilité, le travailleur ayant acquis des droits de retraite dans son État membre pouvant risquer de ne pas pouvoir les transférer ; il faut donc garantir l'actualisation, la simplification et l’extension de la directive 98/49/CE et du règlement 1408/71, et mettre fin à la coexistence de situations de double imposition et d’absence d’imposition ; une autre contribution importante pour favoriser la mobilité géographique est la création de la carte européenne d’assurance maladie, dont la mise en œuvre est prévue pour 2004 ;
neuvièmement : il convient de souligner l’utilité du système EURES ; il faut l’élargir et le moderniser. Je me tourne ici vers la Commission afin qu’elle tienne compte de l’importance de cet instrument et qu’elle respecte les bonnes intentions exprimées dans sa communication sur cet aspect particulier ; l’objectif de transparence et de centralisation des informations concernant les occasions d’emploi dans l’Union passe par la création d’un site unique d’information sur la mobilité et par la réalisation de campagnes sectorielles. Je souligne également que les pays candidats doivent lutter contre l’exode de travailleurs hautement qualifiés ; dans ce contexte, nous devons les aider à créer leurs propres structures d’innovation et encourager l’échange d’expériences.
Les États membres, les autorités locales, les employeurs, les partenaires sociaux et les institutions communautaires doivent être des acteurs de la réussite de ce plan d’action, et les mesures présentées ici doivent être prises en considération dans la révision de la stratégie européenne pour l'emploi.
(
)
C’est pourquoi, en février 2002, la Commission a mis sur pied un plan d’action pour les compétences et la mobilité, qui identifiait 25 mesures visant à répondre aux carences et aux besoins indiqués par la Task Force de haut niveau. Je regrette évidemment que la Commission ait présenté ses propositions directement au Conseil européen de Barcelone sans donner au préalable l’occasion au Parlement de se prononcer.
S’il convient de souligner la cohérence des recommandations du plan d’action, il faut noter néanmoins que les citoyens européens connaissent encore de nombreux obstacles. Dans ce rapport - que j’ai eu l’honneur d’élaborer suivant la procédure Hughes, en collaboration avec la commission de la culture, de la jeunesse, de l'éducation, des médias et des sports et les avis de la commission des droits de la femme et de l'égalité des chances et du comité des régions, qui ont apporté des contributions importantes et précieuses - j’insisterai sur différentes mesures qui visent à promouvoir la mobilité professionnelle et géographique et à éliminer les obstacles à leur pleine concrétisation. Permettez-moi d’en citer quelques-unes.
premièrement, il faut que les autorités locales soient intégrées dans la mise en place d'un réseau d'organismes consultatifs sectoriels et éducatifs en vue de rapprocher le monde du travail des systèmes d'éducation ; il faut créer d’autres actions plus efficaces pour diminuer les déséquilibres régionaux. En termes de croissance de l'emploi, les inégalités régionales s'expliquent fondamentalement par les différences dans les niveaux de qualification et d'éducation de la main-d’œuvre ainsi que dans sa mobilité et son adaptabilité ;
deuxièmement : l’esprit d’entreprise, un des piliers de la stratégie européenne pour l’emploi, doit être soutenu à l’aide de montants adaptés par les États membres, et ces derniers doivent renforcer la coordination en matière de formation ;
troisièmement : il faut souligner l’importance du rôle des partenaires sociaux dans la promotion de l’accès à la formation de manière à ce que les travailleurs salariés bénéficient de qualifications et de compétences d'un meilleur niveau qualitatif et quantitatif ; la participation des partenaires sociaux s’avère également indispensable dans l’accompagnement du plan d’action aux niveaux européen, national et régional ;
quatrièmement : il faut appliquer plus rigoureusement la législation communautaire en matière de reconnaissance mutuelle des qualifications ;
cinquièmement : les programmes d’échange de jeunes, la conscience de la diversité culturelle, les capacités linguistiques et la citoyenneté doivent être encouragés tout au long de la formation ;
sixièmement : pour lutter contre la sous représentation des femmes dans les secteurs de la haute technologie, il faut soutenir la réalisation d’actions de formation, de même qu’il faut introduire des technologies d’information et de communication, ainsi que de nouveaux systèmes d’apprentissage qui garantissent aux femmes un accès prioritaire, sans oublier la formation et le recyclage des travailleurs âgés, des personnes handicapées et des autres groupes désavantagés ;"@fr6
".
Signor Presidente, signor Presidente in carica del Consiglio, signora Commissario, onorevoli colleghi, la mobilità è un fattore importante per creare migliori posti di lavoro e per colmare il
di competenze sul mercato del lavoro europeo. Tuttavia, è evidente nell’Unione un’insufficiente mobilità professionale e geografica. Riguardo alla prima, i cittadini europei non cambiano lavoro con molta frequenza, sebbene nella maggior parte degli Stati membri si registri dal 1995 una tendenza all’aumento. Riguardo alla circolazione dei lavoratori tra gli Stati membri e a livello nazionale, il quadro non è più incoraggiante: il nostro tasso di mobilità è quasi la metà rispetto a quello dei cittadini degli Stati Uniti; soltanto una piccola
di 225 000 cittadini europei si trasferisce in un altro paese dell’Unione, cifra che rappresenta lo 0,1 per cento della popolazione dei Quindici.
Settimo, il telelavoro potrebbe svolgere un ruolo essenziale per rispondere alla mobilità geografica non desiderata dal lavoratore.
Ottavo, la trasferibilità delle pensioni è uno dei punti più delicati in questo ambito, perché le pensioni costituiscono un ostacolo notevole alla mobilità e i lavoratori che hanno maturato diritti pensionistici nel proprio Stato membro rischiano di non poterli trasferire. La direttiva 98/49/CE e il regolamento n. 1408/71 devono, quindi, essere aggiornati, semplificati ed estesi. Occorre inoltre finalmente eliminare le situazioni di doppia imposizione fiscale; un altro contributo importante per favorire la mobilità geografica è la creazione di una carta europea di assicurazione malattia, di cui si attende l’applicazione nel 2004.
Nono, dobbiamo riconoscere l’utilità del sistema EURES, benché sia necessario estenderlo e aggiornarlo. Invito la Commissione a tenere conto dell’importanza di questo strumento e a mantenere le buone intenzioni espresse nella sua comunicazione su questo particolare aspetto; l’obiettivo della trasparenza e dell’accentramento delle informazioni sulle possibilità di occupazione nell’Unione può essere realizzato con la creazione di un sito unico che offra informazioni sulla mobilità e con campagne settoriali. Vorrei altresì sottolineare il fatto che i paesi candidati devono lottare contro la fuga di cervelli in questo settore; dobbiamo aiutarli a creare strutture proprie per l’innovazione e promuovere lo scambio di esperienze.
Gli Stati membri, le autorità locali, i datori di lavoro, le parti sociali e le Istituzioni comunitarie devono contribuire attivamente al successo di questo piano d’azione e le misure ora presentate devono essere prese in considerazione nella revisione della strategia europea per l’occupazione
Per queste ragioni, nel febbraio 2002 la Commissione ha presentato un piano d’azione per le competenze e la mobilità che individua 25 iniziative volte a risolvere le insufficienze e le necessità indicate dalla
di alto livello. Non posso non rivolgere una critica alla Commissione per aver presentato le sue proposte direttamente al Consiglio europeo di Barcellona, senza concedere prima al Parlamento la possibilità di pronunciarsi.
Pur plaudendo alla coerenza delle raccomandazioni del piano d’azione, esistono ancora numerosi ostacoli per i cittadini europei. Nella relazione che ho avuto l’onore di elaborare, a norma della procedura Hughes, in collaborazione con la commissione per la cultura, la gioventù, l’istruzione, i mezzi d’informazione e lo sport e con i pareri della commissione per i diritti della donna e le pari opportunità e del Comitato delle regioni – contributi che si sono rivelati importanti e preziosi – illustro varie misure intese a promuovere la mobilità professionale e geografica e l’eliminazione degli ostacoli alla sua piena realizzazione. Vorrei ora esporre alcune di queste misure.
Innanzi tutto, occorre che le autorità locali siano integrate nella creazione di una rete di enti consultivi settoriali ed educativi al fine di avvicinare il mondo del lavoro ai sistemi educativi; occorre inoltre creare altre iniziative più efficaci per diminuire gli squilibri regionali, considerato che in termini di crescita dell’occupazione le ineguaglianze a livello regionale si spiegano fondamentalmente con le diversità dei livelli di qualifica e di istruzione della manodopera, nonché della sua mobilità e adattabilità.
In secondo luogo, gli Stati membri devono sostenere con i necessari fondi uno dei pilastri della strategia europea per l’occupazione, lo spirito imprenditoriale, e rafforzare il coordinamento in materia di formazione.
In terzo luogo, occorre sottolineare l’importanza del ruolo svolto dalle parti sociali per la promozione dell’accesso alla formazione, con l’obiettivo di dare ai lavoratori la possibilità di ottenere maggiori e migliori qualifiche e competenze; la partecipazione delle parti sociali è indispensabile anche nel monitoraggio del piano d’azione a livello europeo, nazionale e regionale.
In quarto luogo, è necessario applicare con maggiore rigore la legislazione comunitaria in materia di riconoscimento reciproco delle qualifiche.
Quinto punto, i sistemi di formazione dovrebbero promuovere i programmi di scambi di giovani, la consapevolezza delle diversità culturali, le competenze linguistiche e il concetto di cittadinanza.
Sesto, per lottare contro la scarsa presenza delle donne nei settori di alta tecnologia è necessario sostenere l’adozione di azioni di formazione e l’introduzione di tecnologie dell’informazione e delle comunicazioni e di nuovi sistemi di apprendimento che garantiscano alle donne un accesso prioritario, senza dimenticare la formazione e la riqualificazione dei lavoratori più anziani, dei disabili e di altri gruppi svantaggiati."@it9
".
Mr President, President-in-Office of the Council, Commissioner, ladies and gentlemen, mobility is an important factor in creating better jobs and in closing the skills gap in the European labour market. A gap clearly exists, however, in occupational and geographical mobility in the Union. With regard to the first of these, European citizens do not change jobs very frequently, although most Member States have experienced an upward trend since 1995. With regard to the movement of workers between Member States and nationally, the picture is no more encouraging: our rate of mobility is almost half of that of US citizens, with only a small elite of 225 000 European citizens moving to another Union country; in other words, 0.1% of the population of the Fifteen.
Seventhly, the crucial role that teleworking could play as a response to a geographical mobility that workers do not want;
Eighthly, the transferability of pensions is one of the most sensitive issues in this area, because pensions constitute a major obstacle to mobility, and workers who have acquired rights to a pension in their Member State could risk being unable to transfer these rights. Directive 98/49/EC and Regulation 1408/71 must, therefore, be updated, simplified and extended and the coexistence of situations of double taxation with those in which this does not apply must finally be eliminated; a further major contribution to fostering geographical mobility is the creation of the European health insurance card, which is expected to be up and running in 2004;
Ninthly, we must highlight the use of the Eures system, although this must be extended and brought up to date. I shall now address the Commission, so that it takes account of the importance of this instrument and fulfils the good intentions expressed in its communication on this particular aspect; the objective of transparency and of centralising information on employment opportunities within the Union can be achieved through the creation of a one-stop site providing information on mobility as well as campaigns aimed at individual industries. I would also highlight the fact that the candidate countries must combat the brain drain in this area; we must help them to create their own structures for innovation and to promote the exchange of experience.
Member States, local authorities, employers, social partners and Community institutions must actively seek to ensure the success of this action plan and the measures that have now been presented must be taken into account in the revision of the European Employment Strategy
This is why, in February 2002, the Commission produced an action plan for skills and mobility that identifies 25 measures intended to respond to the shortcomings and needs indicated by the high-level task force. I feel bound to criticise the Commission for having presented its proposals directly to the Barcelona European Council before giving Parliament the opportunity to comment on them.
Whilst the coherence of the action plan’s recommendations should be highlighted, European citizens still face many obstacles. In this report, which I had the honour of drafting, in accordance with the Hughes procedure, in cooperation with the Committee on Culture, Youth, Education, the Media and Sport and incorporating the opinions of the Committee on Women’s Rights and Equal Opportunities and the Committee of the Regions, which proved to be important and valuable contributions – I would highlight various measures intended to promote occupational and geographical mobility and the elimination of obstacles to their full realisation, some of which I shall now discuss.
Firstly, local authorities should be involved in setting up a network of industry-based and educational advisory bodies to bring the world of work and education systems closer together; other, more effective actions need to be taken in order to reduce regional imbalances given that the basic reason for regional inequalities in terms of employment growth is the differences in the skill and educational levels and the mobility and adaptability of the labour force;
Secondly, Member States should provide support for one of the pillars of the European Employment Strategy – the entrepreneurial spirit – using the necessary funds, and coordinate their training-related activities more closely;
Thirdly, we must highlight the important role of the social partners in promoting access to training so that workers can achieve more and better qualifications and skills; the participation of the social partners is also crucial to monitoring the action plan at European, national and regional level;
Fourthly, Community legislation on the mutual recognition of qualifications must be more strictly applied;
Fifthly, youth exchange programmes, the awareness of cultural diversity, linguistic ability and citizenship must all be encouraged throughout training;
Sixthly, in order to combat the under-representation of women in high-technology sectors, support must be provided for the adoption of training actions and for the introduction of information and communications technologies and new systems of learning that guarantee women priority access, not forgetting the training and retraining of older workers, the disabled and other disadvantaged groups;"@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de voorzitter van de Raad, mevrouw de commissaris, beste collega’s, mobiliteit is een belangrijke factor bij het scheppen van betere banen en het terugbrengen van het tekort aan vaardige werknemers op de Europese arbeidsmarkt. Er is beslist onvoldoende mobiliteit in de Europese Unie, zowel in professionele als in geografische zin. Wat het eerste type mobiliteit betreft: Europeanen wisselen niet vaak van baan. Sinds 1995 is er in de meeste lidstaten echter wel een groeiende tendens in deze richting merkbaar. Als het gaat om de mobiliteit van werknemers binnen hetzelfde land en tussen de lidstaten is de toestand niet veel hoopgevender: we zijn maar half zo mobiel als de Amerikanen. Slechts een kleine groep van 225.000 Europese burgers is naar een ander land van de Unie vertrokken – dat is 0,1 procent van de bevolking van het Europa van de vijftien.
Zeven. Werken op afstand – thuiswerk – kan een oplossing zijn als de werknemer zich niet in geografische zin wil verplaatsen;
Acht. De overdraagbaarheid van pensioenen vertegenwoordigt bij dit onderwerp één van de meest gecompliceerde punten, aangezien pensioenen een belangrijke hindernis vormen bij de mobiliteit. Een werknemer die in één lidstaat pensioenrechten heeft opgebouwd loopt het risico dat hij die rechten niet kan overdragen. Er moet daarom gewerkt worden aan de vereenvoudiging en het up-to-date brengen van Richtlijn 98/49/EG en Verordening 1408/71. Ook de werkingssfeer van deze rechtsnormen moet uitgebreid worden. Er moet voor eens en altijd een einde gemaakt worden aan alle vormen van dubbele belastingheffing of het tegenovergestelde – het niet aan enig belastingregime onderworpen zijn. Ook de introductie van een Europese gezondheidskaart – een onderneming die vermoedelijk in 2004 haar beslag zal krijgen – kan een andere belangrijke bijdrage leveren aan meer geografische mobiliteit;
Negen. Ik moet hier de nadruk leggen op de inzet van het EURES-systeem. Dat systeem moet echter wel uitgebreid en gemoderniseerd worden. Ik richt me daarom nu tot de Commissie opdat ze zich rekenschap geeft van het belang van dit instrument en de in haar mededeling opgenomen goede intenties in daden omzet. Met het oog op transparantie en centralisering van de informatie aangaande mogelijkheden op werk in de Unie moet er één enkele site worden opgezet met informatie over mobiliteit. Binnen de verschillende sectoren moeten voor dit doel campagnes worden georganiseerd. Ik wijs er ook op dat de kandidaat-landen iets moeten ondernemen om te verhinderen dat hun best opgeleide werknemers het land verlaten. We moeten deze landen daarom helpen bij het opzetten van eigen innovatieve structuren en de uitwisseling van ervaringen op dit gebied stimuleren;
Lidstaten, plaatselijke overheden, werkgevers, de sociale partners en de communautaire instellingen moeten zich actief opstellen om het succes van dit actieplan te verzekeren. Bij de herziening van de Europese Werkgelegenheidsstrategie dient met de nu voorgestelde maatregelen rekening te worden gehouden.
Daarom heeft de Commissie in februari 2002 een actieplan opgesteld voor vaardigheden en mobiliteit, waarin 25 maatregelen zijn opgenomen die een antwoord moeten vormen op de tekortkomingen die de
op hoog niveau heeft vastgesteld. Ik moet de Commissie echter wel op de vingers tikken: ze heeft deze voorstellen rechtstreeks aan de Europese Raad van Barcelona gepresenteerd, zonder het Parlement eerst de gelegenheid te geven zich erover uit te spreken.
De aanbevelingen van dit actieplan zijn beslist consistent, maar de Europese burgers krijgen nog steeds met een groot aantal hindernissen te maken. Ik heb dit verslag samen met de Commissie cultuur, jeugd, onderwijs, media en sport volgens de Hughes-procedure uitgewerkt, en we hebben daarbij gebruik gemaakt van adviezen van de Commissie rechten van de vrouw en gelijke kansen en het Comité van de regio’s, die belangrijke en waardevolle bijdragen hebben geleverd. Ik zal nu een aantal maatregelen opsommen die gericht zijn op de vergroting van de geografische en professionele mobiliteit en het wegnemen van de hindernissen die deze mobiliteit in de weg staan.
Eén. Het is van fundamenteel belang dat de plaatselijke autoriteiten betrokken worden bij het opzetten van een netwerk van raadgevende organen waarin de industrie en het onderwijs vertegenwoordigd zijn, om deze twee werelden, werk en onderwijs, dichter bij elkaar te brengen. Verder moeten er acties worden bedacht om de verschillen tussen de regio’s kleiner te maken. Als je het hebt over groei van de werkgelegenheid, dan kun je namelijk vaststellen dat deze ongelijkheid vooral het gevolg is van het verschil in onderwijs- en kwalificatieniveau van werknemers, hun mobiliteit en hun vermogen zich aan te passen;
Twee. De lidstaten moeten voldoende middelen vrijmaken voor de factor ondernemingsgezindheid, één van de pijlers van de Europese Werkgelegenheidsstrategie. Ze moeten bovendien hun optreden op onderwijsgebied beter coördineren;
Drie. Bij het vergemakkelijken van de toegang tot opleidingen is voor de sociale partners een heel belangrijke rol weggelegd. Zo kunnen werknemers meer en betere vaardigheden ontwikkelen. Ook bij het begeleiden van het actieplan op Europees, nationaal en regionaal niveau is de medewerking van de sociale partners onontbeerlijk;
Vier. We moeten de communautaire wetgeving met betrekking tot de wederzijdse erkenning van diploma’s strenger toepassen;
Vijf. Uitwisselingsprogramma’s voor jongeren, bewustmaking van culturele verscheidenheid, taalvaardigheden en burgerschap – op al deze facetten moet gedurende de hele onderwijsduur gewezen worden;
Zes. Vrouwen zijn in de sector hoogwaardige technologie ondervertegenwoordigd. We moeten daarom werken aan acties die gericht zijn op opleiding. Voor datzelfde doel moeten ook nieuwe informatie- en communicatietechnologie en nieuwe onderwijssystemen worden geïntroduceerd. Op die wijze kunnen we ervoor zorgen dat vrouwen bij de toegang tot onderwijs voorrang krijgen. Daarnaast moeten we aandacht besteden aan het opleiden of herscholen van oudere werknemers, gehandicapten en andere achtergestelde groepen;"@nl2
".
Herr talman, herr rådsordförande, fru kommissionär, kära kolleger! Rörligheten är en viktig faktor för att skapa bättre arbeten och för att minska kompetensunderskottet på den europeiska arbetsmarknaden. Det är dock tydligt att det finns en bristande yrkesmässig och geografisk rörlighet i unionen. När det gäller det första så byter inte de europeiska medborgarna anställning särskilt ofta. Det har dock gått framåt i de flesta medlemsstater sedan 1995. När det gäller arbetstagarnas rörlighet mellan och inom medlemsstaterna är inte situationen mycket bättre: vi har nästan hälften så mycket rörlighet som de amerikanska medborgarna, bara en liten elit på 225 000 europeiska medborgare har flyttat till ett annat land i unionen, vilket utgör 0,1 procent av medborgarna i Europeiska unionens länder.
För det sjunde: Den viktiga roll som telefonarbete kan spela när det gäller en geografisk rörlighet som arbetstagaren inte önskar.
För det åttonde: Överföring av pensionsrättigheter är en av de känsligaste punkterna i detta ämne, eftersom pensionerna är ett mycket större hinder för rörligheten och den arbetstagare som har fått rätten till pension i sin medlemsstater kan riskera att inte få överföra den. Vi bör därför genomföra en förnyelse, förenkling och utvidgning av direktiv 98/49/EG och förordning 1408/71, liksom att genast få slut på situationen att det samtidigt existerar dubbelbeskattning och frånvaro av densamma. Ett annat viktigt bidrag för att gynna den geografiska rörligheten är att inrätta det europeiska sjukförsäkringskortet som förväntas kunna genomföras under 2004.
För det nionde: Nyttan av Euressystemet måste betonas. Det är dock nödvändigt att utöka och modernisera det. Jag riktar mig här till kommissionen för att den skall ta hänsyn till betydelsen av detta instrument och hedra de goda föresatser som kommer till uttryck i sitt meddelande angående denna speciella aspekt. Målet om öppenhet och centralisering av informationen om sysselsättningsmöjligheter i unionen kan ske genom att sätta upp en gemensam webbplats för information om rörlighet och genom branschkampanjer. Jag vill också framhålla att kandidatländerna måste kämpa för att behålla sin högkvalificerade arbetskraft. Här bör vi stödja dem att skapa sina egna innovationsstrukturer, liksom att främja erfarenhetsutbyten.
Medlemsstaterna, de lokala myndigheterna, företagarna, arbetsmarknadens parter och gemenskapsinstitutionerna måste vara aktiva för att nå framgång med denna handlingsplan, och de åtgärder som nu har lagts fram måste beaktas i översynen av den europeiska sysselsättningsstrategin.
(
)
Därför fastställde kommissionen i februari 2002 en handlingsplan för kompetens och rörlighet som fastställer 25 åtgärder för att fylla de brister och behov som specialgruppen på hög nivå har angett. Jag måste kritisera kommissionen för att den lade fram sina förslag direkt till Europeiska rådet i Barcelona utan att parlamentet fick tillfälle att yttra sig först.
Även om sammanhållningen i handlingsplanens rekommendationer skall betonas möter de europeiska medborgarna ändå många hinder. I detta betänkande, som jag har haft äran att utforma enligt Hughesförfarandet, i samarbete med utskottet för kultur, ungdomsfrågor, utbildning, medier och idrott och med utskottet för kvinnors rättigheter och jämställdhetsfrågor och Regionkommittén, som har gett viktiga och värdefulla bidrag, vill jag betona flera åtgärder som syftar till att främja den yrkesmässiga och geografiska rörligheten och avskaffandet av hinder för dess fullständiga förverkligande, varav jag vill räkna upp några.
För det första: Det är nödvändigt att de lokala myndigheterna deltar i skapandet av ett nätverk med rådgivande organ, sektoriella eller utbildningsmässiga för att närma arbetslivet till utbildningssystemen. Vi måste fastställa andra mer effektiva åtgärder för att minska de regionala skillnaderna, eftersom dessa skillnader när det gäller sysselsättningstillväxt framför allt kan förklaras med skillnader i arbetskraftens kvalifikation och utbildning liksom i dess rörlighet och anpassningsförmåga.
För det andra: En av pelarna i den europeiska sysselsättningsstrategin, företagsamheten, bör stödjas med lämpliga medel av medlemsstaterna och dessa länder bör stärka samordningen av utbildningen.
För det tredje: Betydelsen av arbetsmarknadens parters roll i främjandet av tillgång till utbildning för att uppnå fler och bättre kvalifikationer och kompetens hos arbetstagarna på andras bekostnad måste betonas; arbetsmarknadens parters deltagande är också nödvändigt i uppföljningen av de europeiska, nationella och regionala handlingsplanerna.
För det fjärde: Det är nödvändigt att hårdare tillämpa gemenskapslagen om ömsesidigt erkännande av kvalifikationer.
För det femte: Programmen för ungdomsutbyte, både för medvetandegörande av kultur, språkförmåga och medborgarskap måste främjas under utbildningen.
För det sjätte: För att bekämpa kvinnors underrepresentation i de högteknologiska sektorerna är det nödvändigt att stödja genomförandet av utbildningsåtgärder, liksom att införa informations- och kommunikationsteknik och nya inlärningssystem som ger kvinnorna prioriterad tillgång, utan att glömma bort utbildning och omskolning av äldre arbetstagare, funktionshindrade och andra missgynnade grupper."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Applause)"10,10,3
"site"11
"task force"2,11,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples