Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-09-Speech-3-066"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021009.6.3-066"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – Mr President, firstly I congratulate the European Parliament for its stimulating and constructive resolution which was adopted on 25 September 2002. It provides a useful assessment of successes and achievements as well as some of the weaknesses of the European Employment Strategy. It is, of course, important that it identifies concrete priorities for the future.
Further consideration should be given as to how the European Parliament could be actively involved in the design and development of the employment strategy and on how national parliaments can be better integrated into this process. There are major problems in some Member States, where the national parliaments have not participated in, nor have, in some cases, any idea about the employment strategy, the monetary procedures or the common goals.
This is quite a long list of shared convictions and perspectives but the new process for the strategy has only just begun. As you know, the formal proposal for the employment guidelines 2003 will be presented in April 2003 together with the proposal for the broad economic policy guidelines. In the meantime, there is room and time for everybody to become part of the process and to make their voices heard. The Commission will continue to develop the idea of open participation.
In order to further stimulate and facilitate the involvement of potential stakeholders, the Commission intends to adopt another communication. This will be presented in January and will give an outline of the revised strategy with concrete objectives and targets. There is enough time for a rich exchange of views with the Parliament over the next few months in order to define and to agree on procedures for the new European Employment Strategy.
The resolution was most valuable to the Council. The discussions we had yesterday in Luxembourg concerned both the evaluation of the European Employment Strategy and the streamlining of processes in the context of the Lisbon agenda.
As the Minister said, there was a consensus between the Member States on the content and the procedures for the future. I am pleased to say that there is now a large common platform of shared views between the three institutions upon which we can base the further development of the strategy and, in particular, define the next generation of employment guidelines.
I would like to concentrate on three main areas: policy messages, the process and governance of the process. First, as far as the policy messages are concerned, we all agree that the integrated coverage of broad areas is one of the positive achievements of this strategy. There is an agreement that there is a need to keep this wide range of issues within the strategy and not to narrow its scope. Some progress has also been made on the identification of key priorities. There is a long list of these, including job creation and increasing labour force participation; improving quality in work; modernising and improving the functioning of the labour market; ensuring flexibility and security; increasing labour force supply via policies promoting an inclusive labour market; promoting active and preventive labour market policies; reforming tax and benefit systems; improving lifelong learning skills and mobility and promoting developments in entrepreneurship conducive to job creation.
Obviously the next step will consist of transforming this long list into a structured proposal for Employment Guidelines. It remains to be seen whether or not the current four-pillar structure, on which we have articulated the development strategy, is still needed in order to reflect these priorities, or if other groupings could improve their visibility.
If possible, the guidelines should be reduced in number. This brings me to the second issue which is the process. Within the framework provided by the Treaty, the Employment Strategy should focus on the medium and long-term challenges to be met by the Lisbon 2010 deadlines. With a view to ensuring a clearer focus on outcomes and on the medium and long-term goals of the strategy, there is a need for greater stability in the Employment Guidelines which should not be changed every year. Member States' National Action Plans must focus more on implementation.
Overlaps and duplications with other processes should be more limited, in particular, through coordination between the employment strategy and the broad economic policy guidelines. It is crucial that the respective roles and contributions be better defined.
The third point concerns the governance of the process. This is an issue on which the European Parliament expressed great interest in its resolution of 25 September 2002. The ideas for future orientations which I have just outlined should provide a better framework for more openness and participation. Less and clearer objectives should make the strategy more visible. A stronger focus on implementation and results should provide a better knowledge-base and more transparency.
Therefore, within this new framework, and with a stronger, more concrete focus, social partners would play a more effective role, and regional and local authorities would understand their role more easily and could participate more effectively."@en3
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, først vil jeg lykønske Europa-Parlamentet med den interessante og konstruktive beslutning, der blev vedtaget den 25. september 2002. Den indeholder en nyttig evaluering af de positive resultater samt nogle af svaghederne i den europæiske beskæftigelsesstrategi.
Der skal arbejdes mere med Parlamentets rolle i udviklingen af beskæftigelsesstrategien og de nationale regeringers integration i processen. Der er store problemer i enkelte medlemsstater, hvor de nationale regeringer ikke har deltaget i og - i nogle tilfælde - ikke har forståelse for beskæftigelsesstrategien, de monetære procedurer eller de fælles mål.
Det er en lang liste over fælles holdninger og perspektiver, men den nye strategiproces er kun lige begyndt. Som alle ved, præsenteres det formelle forslag om beskæftigelsesretningslinjerne for 2003 i april 2003 sammen med forslaget om de bredere retningslinjer for den økonomiske politik. I mellemtiden er der tid til, at alle kan deltage i processen. Kommissionen vil arbejde videre med planen om åben deltagelse.
For yderligere at skabe interesse for og lette involveringen af eventuelle interessenter har Kommissionen til hensigt at udarbejde endnu en meddelelse til offentliggørelse i januar, som indeholder en oversigt over den reviderede strategi med konkrete målsætninger. Der er tid nok til omfattende drøftelser med Parlamentet i løbet af de næste par måneder for at definere og fastsætte procedurer for den nye europæiske beskæftigelsesstrategi.
Beslutningen var meget værdifuld for Rådet. De drøftelser, som vi havde i går i Luxembourg, omhandlede både evalueringen af den europæiske beskæftigelsesstrategi og ensretningen af processer i henhold til resultaterne af topmødet i Lissabon.
Som ministeren sagde, var der enighed blandt medlemsstaterne om indholdet og procedurerne for fremtiden. Det glæder mig at kunne sige, at de tre institutioner nu deler mange synspunkter, hvorpå vi kan basere strategiens yderligere udvikling og definere den næste generation af beskæftigelsesretningslinjer.
Jeg vil koncentrere mig om tre hovedpunkter: de politiske budskaber, selve processen og gennemførelse af processen. Med hensyn til de politiske budskaber er vi alle enige om, at integreret dækning af brede områder er et af de positive resultater af strategien. Alle er enige om, at der er behov for et bredt anvendelsesområde, der ikke må indsnævres. Der er også sket fremskridt i forbindelse med identifikationen af hovedprioriteterne, som omfatter jobskabelse og stigende erhvervsfrekvenser, forbedret kvalitet i arbejdet, modernisering og forbedring af arbejdsmarkedets funktionsområde, sikring af fleksibilitet og jobsikkerhed, forøgelse af arbejdsudbuddet via politikker, der fremmer beskæftigelsen, fremme af en aktiv og forebyggende arbejdsmarkedspolitik, som er virkningsfuld og effektiv, reform af skatte- og overførselssystemer, forbedring af livslang læring og mobilitet og udvikling inden for de dele af iværksætterområdet, som bidrager til jobskabelse.
Det næste skridt vil helt tydeligt være omsættelsen af denne lange liste til et struktureret forslag til beskæftigelsesretningslinjerne. Det vil vise sig, om den nuværende struktur baseret på fire søjler, hvorpå vi har bygget udviklingsstrategien, stadig er nødvendig for at afspejle disse prioriteter, eller om andre grupperinger kan forbedre synligheden.
Retningslinjerne skal reduceres i antal. Det bringer mig frem til det andet spørgsmål, som er processen. Beskæftigelsesstrategien skal inden for rammerne af traktaten fokusere på de mellem- og langsigtede målsætninger, som skal opfyldes inden den tidsfrist i 2010, som blev fastsat i Lissabon. For at sikre, at man tydeligt kan se strategiens resultater og opfyldelse af de mellem- og langsigtede målsætninger, er der behov for større stabilitet i retningslinjerne, som ikke bør ændres hvert år. Medlemsstaternes nationale handlingsplaner bør fokusere mere på gennemførelsen.
Man skal prøve at begrænse overlap eller gentagelser i forhold til andre samarbejdsprocesser, især gennem koordination af beskæftigelsesstrategien og de bredere retningslinjer for den økonomiske politik. Det er afgørende, at de respektive roller og bidrag defineres mere omhyggeligt.
Det tredje punkt drejer sig om styring af processen. Det er et spørgsmål, som Europa-Parlamentet udtrykte stor interesse for i sin beslutning af 25. september 2002. De retningslinjer, som jeg netop har skitseret, vil danne et godt grundlag for større åbenhed og deltagelse. Mindre og tydeligere målsætninger vil synliggøre strategien. Større fokus på gennemførelse og resultater vil give større videnbase og gennemsigtighed.
Arbejdsmarkedets parter vil derfor med disse rammer og større fokus kunne spille en mere effektiv rolle, og de regionale og lokale myndigheder vil have større forståelse for deres rolle og deltage mere effektivt."@da1
".
Herr Präsident, zunächst möchte ich dem Europäischen Parlament zu seiner vorwärts weisenden und konstruktiven Entschließung danken, die am 25. September 2002 angenommen wurde. Sie liefert eine nützliche Bewertung der Fortschritte und Leistungen sowie einiger Unzulänglichkeiten der Europäischen Beschäftigungsstrategie. Natürlich ist es wichtig, dass darin konkrete Prioritäten für die Zukunft festgelegt werden.
Weitere Überlegungen sollten den Möglichkeiten der aktiven Beteiligung des Europäischen Parlaments an dem Entwurf und der Entwicklung der Beschäftigungsstrategie sowie der Frage gelten, wie nationale Parlamente besser in diesen Prozess integriert werden können. In einigen Mitgliedstaaten stehen wir vor schwer wiegenden Problemen, weil sich die nationalen Parlamente nicht beteiligt haben bzw. weil ihnen in einigen Fällen die Beschäftigungsstrategie, die finanziellen Folgen oder die gemeinsamen Zielsetzungen nicht einmal ein Begriff sind.
Dies ist eine ausgesprochen lange Liste gemeinsamer Überzeugungen und Sichtweisen, doch der neue Prozess für diese Strategie hat gerade erst begonnen. Wie Sie wissen, wird der formale Vorschlag für die beschäftigungspolitischen Leitlinien 2003 im April 2003 zusammen mit dem Vorschlag für die Grundzüge der Wirtschaftspolitik vorgelegt. In der Zwischenzeit verfügt jeder über die Möglichkeit und die Zeit, sich an diesem Prozess zu beteiligen und sich dazu zu äußern. Die Kommission wird die Idee der offenen Beteiligung weiterentwickeln.
Um die Beteiligung potenzieller Interessenten weiter anzuregen und zu erleichtern, will die Kommission eine weitere Mitteilung veröffentlichen. Diese wird im Januar vorgelegt und einen Überblick über die geänderte Strategie sowie über die konkreten Zielsetzungen geben. In den kommenden Monaten bleibt genügend Zeit für einen fruchtbaren Meinungsaustausch mit dem Parlament, im Verlauf dessen Verfahrensweisen für die neue Europäische Beschäftigungsstrategie festgelegt und abgestimmt werden können.
Die Entschließung war für den Rat von großem Nutzen. Unsere gestrigen Erörterungen in Luxemburg bezogen sich sowohl auf die Evaluierung der Europäischen Beschäftigungsstrategie als auch auf die Vereinfachung der Prozesse im Rahmen der Lissabonner Agenda.
Wie der Minister bereits ausführte, bestand Konsens zwischen den Mitgliedstaaten bezüglich des zukünftigen Inhalts und der Verfahren. Zu meiner Freude kann ich Ihnen mitteilen, dass die drei Organe in zahlreichen Fragen Einvernehmen erzielen konnten, so dass wir auf dieser Grundlage die Strategie weiterentwickeln und insbesondere die neue Generation von Beschäftigungsleitlinien formulieren können.
Ich möchte mich auf drei Hauptbereiche konzentrieren: auf die politischen Botschaften, den Prozess und die Lenkung des Prozesses. Was zunächst die politischen Botschaften betrifft, so sind wir uns alle einig, dass die integrierte Erfassung umfangreicher Themenbereiche eine der positiven Errungenschaften dieser Strategie darstellt. Es besteht Einigkeit darüber, dass es notwendig ist, diese Vielzahl an Themenbereichen innerhalb der Strategie zu belassen und ihren Anwendungsbereich nicht zu verkleinern. Zudem sind gewisse Fortschritte bei der Abgrenzung der Schlüsselprioritäten zu vermelden. Diese machen eine lange Liste aus, darunter die Schaffung von Arbeitsplätzen und die Erhöhung der Erwerbsquote, die Verbesserung der Qualität der Arbeit, die Modernisierung und Verbesserung der Funktionsweise des Arbeitsmarktes, die Gewährleistung von Flexibilität und Sicherheit, die Steigerung des Arbeitskräfteangebots durch politische Strategien zur Förderung eines integrativen Arbeitsmarktes, die Unterstützung aktiver und präventiver Arbeitsmarktpolitiken, die Reform der Steuer- und Leistungssysteme, die Verbesserung der Befähigung zum lebensbegleitenden Lernen und zur Mobilität sowie die Förderung von Entwicklungen im Bereich des beschäftigungsfreundlichen Unternehmertums.
Natürlich wird der nächste Schritt darin bestehen, aus dieser lange Liste einen strukturierten Vorschlag für beschäftigungspolitische Leitlinien zu erstellen. Es bleibt abzuwarten, ob die derzeitige Struktur der vier Pfeiler, auf der die Entwicklungsstrategie beruht, nach wie vor erforderlich ist, um diese Prioritäten widerzuspiegeln, oder ob andere Unterteilungen zu ihrer besseren Nachvollziehbarkeit beitragen könnten.
Falls möglich sollte die Zahl der Leitlinien verringert werden. Damit komme ich zum zweiten Thema, dem Prozess. Innerhalb des Rahmens, der mit dem EG-Vertrag vorgegeben ist, sollte sich die Beschäftigungsstrategie auf die mittel- und langfristigen Aufgaben konzentrieren, die bis zu den in Lissabon festgelegten Fristen im Jahre 2010 erfüllt sein müssen. Mit Blick auf die Gewährleistung einer stärkeren Betonung der Ergebnisse sowie der mittel- und langfristigen Zielsetzungen der Strategie bedarf es einer größeren Beständigkeit der beschäftigungspolitischen Leitlinien, die nicht jedes Jahr geändert werden sollten. Die nationalen Aktionspläne der Mitgliedstaaten sollten sich vorrangig auf die Umsetzung konzentrieren.
Überlappungen und Doppelungen mit anderen Prozessen sollten insbesondere durch Koordinierung zwischen der Beschäftigungsstrategie und den Grundzügen der Wirtschaftspolitik eingeschränkt werden. Es ist von großer Bedeutung, dass die jeweiligen Rollen und Aufgaben genauer festgelegt werden.
Der dritte Punkt bezieht sich auf die Lenkung des Prozesses. An diesem Thema zeigt das Europäische Parlament in seiner Entschließung vom 25. September großes Interesse. Die Möglichkeiten zukünftiger Ausrichtungen, die ich soeben dargelegt habe, sollten eine bessere Voraussetzung für mehr Offenheit und Beteiligung bieten. Weniger sowie eindeutigere Zielsetzungen sollten die Strategie für die Öffentlichkeit überschaubarer machen. Eine stärkere Betonung der Umsetzung und der Ergebnisse dürften zu einer verbesserten Wissensgrundlage und zu mehr Transparenz führen.
Aus diesem Grund würden die Sozialpartner innerhalb dieses neuen Rahmens sowie aufgrund einer stärkeren, eindeutigeren Ausrichtung eine effektivere Rolle spielen, und den regionalen und lokalen Behörden würde ihre Rolle leichter vermittelt, so dass ihre Beteiligung wirksamer gestaltet werden könnte."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, καταρχάς συγχαίρω το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο για το ενθαρρυντικό και εποικοδομητικό ψήφισμα που ενέκρινε στις 25 Σεπτεμβρίου 2002 και το οποίο παρέχει μια χρήσιμη εκτίμηση των επιτυχιών και επιτευγμάτων αλλά και των αδυναμιών της Ευρωπαϊκής Στρατηγικής για την απασχόληση. Και βεβαίως είναι σημαντικό το γεγονός ότι καθορίζει συγκεκριμένες προτεραιότητες για
το μέλλον.
Επιπλέον, πρέπει να εξετάσουμε περαιτέρω τον τρόπο με τον οποίο το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο θα μπορούσε να συμμετάσχει ενεργά στον σχεδιασμό και την ανάπτυξη της στρατηγικής απασχόλησης και στον τρόπο με τον οποίο τα εθνικά κοινοβούλια μπορούν να ενταχθούν καλύτερα στη συγκεκριμένη διαδικασία. Σημαντικά προβλήματα αντιμετωπίζουν κάποια κράτη μέλη, τα εθνικά κοινοβούλια των οποίων δεν έχουν συμμετάσχει ή ενίοτε αγνοούν παντελώς τη στρατηγική απασχόλησης, τις νομισματικές διαδικασίες ή τους κοινούς στόχους.
Αυτός ο κατάλογος κοινών πεποιθήσεων και προοπτικών είναι αρκετά σχοινοτενής, ωστόσο η νέα διαδικασία για τη στρατηγική μόλις ξεκίνησε. Όπως γνωρίζετε, η επίσημη πρόταση σχετικά με τις κατευθυντήριες γραμμές του 2003 για την απασχόληση θα υποβληθεί τον Απρίλιο του 2003, μαζί με την πρόταση σχετικά με τις ευρείες κατευθυντήριες γραμμές για την οικονομική πολιτική. Στο μεταξύ, υπάρχει αρκετός χώρος και χρόνος που επιτρέπουν σε όλους να συμμετάσχουν στη διαδικασία και να ληφθούν υπόψη. Η Επιτροπή θα συνεχίσει να αναπτύσσει την ιδέα της ανοιχτής συμμετοχής.
Προκειμένου να ενθαρρύνουμε και να διευκολύνουμε περαιτέρω τη συμμετοχή πιθανών ενδιαφερομένων, η Επιτροπή προτίθεται να εγκρίνει ακόμη μια ανακοίνωση. Η ανακοίνωση αυτή θα κοινοποιηθεί τον Ιανουάριο και θα παρουσιάζει συνοπτικά την αναθεωρούμενη στρατηγική, με συγκεκριμένους σκοπούς και στόχους. Υπάρχει αρκετός χρόνος για μια πλούσια ανταλλαγή απόψεων με το Κοινοβούλιο κατά τους επόμενους μήνες, προκειμένου να καθορίσουμε και να συμφωνήσουμε τις διαδικασίες που θα εφαρμόζονται στη νέα Ευρωπαϊκή Στρατηγική για την Απασχόληση.
Το ψήφισμα ήταν πολύτιμο για το Συμβούλιο. Οι συζητήσεις που είχαμε εχθές στο Λουξεμβούργο αφορούσαν τόσο την αξιολόγηση της Ευρωπαϊκής Στρατηγικής για την απασχόληση όσο και την οργάνωση των διαδικασιών στο πλαίσιο της ημερήσιας διάταξης της Λισσαβόνας.
Όπως δήλωσε ο Υπουργός, υπήρξε ομοφωνία ανάμεσα στα κράτη μέλη σχετικά με το περιεχόμενο και τις διαδικασίες για το μέλλον. Βρίσκομαι στην ευχάριστη θέση να ανακοινώσω ότι έχει διαμορφωθεί πλέον μια μεγάλη κοινή πλατφόρμα απόψεων ανάμεσα στα τρία θεσμικά όργανα, επάνω στην οποία μπορούμε να βασίσουμε την περαιτέρω ανάπτυξη της στρατηγικής και, κυρίως, να καθορίσουμε την επόμενη γενιά των κατευθυντηρίων γραμμών για την απασχόληση.
Θα ήθελα να επικεντρωθώ σε τρεις βασικούς τομείς: τα μηνύματα πολιτικής, τη διαδικασία και τη διαχείριση της διαδικασίας. Πρώτον, όσον αφορά τα μηνύματα πολιτικής, συμφωνούμε όλοι ότι η ολοκληρωμένη κάλυψη ευρέων τομέων είναι ένα από τα θετικά επιτεύγματα αυτής της στρατηγικής. Υπάρχει συμφωνία ότι πρέπει απαραιτήτως να διατηρηθεί αυτό το ευρύ πεδίο θεμάτων στο πλαίσιο της στρατηγικής ώστε να μην συρρικνωθεί το αντικείμενό της. Επίσης, έχει σημειωθεί κάποια πρόοδος στον καθορισμό των βασικών προτεραιοτήτων. Ο κατάλογος των προτεραιοτήτων αυτών είναι μακρύς και περιλαμβάνει, μεταξύ άλλων, τη δημιουργία θέσεων εργασίας και την αυξανόμενη συμμετοχή του εργατικού δυναμικού, τη βελτίωση της ποιότητας στην εργασία, τον εκσυγχρονισμό και τη βελτίωση της λειτουργίας της αγοράς εργασίας, τη διασφάλιση της ευελιξίας και της ασφάλειας, την αύξηση της προσφοράς εργατικού δυναμικού μέσω πολιτικών που προωθούν μια αλληλέγγυα αγορά εργασίας, την προώθηση ενεργών και προληπτικών πολιτικών αγοράς εργασίας, τη μεταρρύθμιση των φορολογικών συστημάτων και των συστημάτων επιδόματος, τη βελτίωση της διά βίου μάθησης και της κινητικότητας και την προώθηση των εξελίξεων στην επιχειρηματικότητα που να συμβάλλουν στη δημιουργία θέσεων εργασίας.
Προφανώς το επόμενο βήμα θα συνίσταται στη μεταμόρφωση του μεγάλου αυτού καταλόγου σε μια εποικοδομητική πρόταση για τις κατευθυντήριες γραμμές για την απασχόληση. Μένει να δούμε αν η παρούσα δομή των τεσσάρων πυλώνων, πάνω στην οποία έχουμε διαρθρώσει τη στρατηγική ανάπτυξης, εξακολουθεί να είναι αναγκαία προκειμένου να προβάλλονται οι προτεραιότητες αυτές, ή αν άλλες ομάδες θα μπορούσαν να τις προβάλουν καλύτερα.
Ο αριθμός των κατευθυντηρίων γραμμών πρέπει να συρρικνωθεί, ει δυνατόν. Αυτό με οδηγεί στο δεύτερο θέμα, το οποίο είναι η διαδικασία. Στο πλαίσιο που ορίζει η Συνθήκη, η στρατηγική για την απασχόληση πρέπει να επικεντρωθεί στις μεσοπρόθεσμες και μακροπρόθεσμες προκλήσεις που πρέπει να έχουν υλοποιηθεί μέχρι τις προθεσμίες του 2010 που έχουν οριστεί στη Λισαβόνα. Επιδιώκοντας να διασφαλίσουμε ότι θα εστιαστούμε περισσότερο στα αποτελέσματα και στους μεσοπρόθεσμους και μακροπρόθεσμους στόχους της στρατηγικής, πρέπει να αυξήσουμε τη σταθερότητα των κατευθυντηρίων γραμμών για την απασχόληση, οι οποίες δεν θα έπρεπε να αλλάζουν κάθε χρόνο. Τα Εθνικά Σχέδια Δράσης των κρατών μελών πρέπει να επικεντρωθούν περισσότερο στην υλοποίηση.
Οι αλληλεπικαλύψεις και οι επαναλήψεις διαδικασιών θα πρέπει να περιοριστούν, ιδιαίτερα μέσω του συντονισμού ανάμεσα στη στρατηγική απασχόλησης και τις ευρείες κατευθυντήριες γραμμές για την οικονομική πολιτική. Είναι σημαντικό να καθοριστούν καλύτερα οι αντίστοιχοι ρόλοι και οι συνεισφορές.
Το τρίτο σημείο αφορά τη διαχείριση της διαδικασίας. Είναι ένα θέμα για το οποίο το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο εξέφρασε ιδιαίτερο ενδιαφέρον με το ψήφισμά του της 25ης Σεπτεμβρίου 2002. Οι ιδέες για μελλοντικούς προσανατολισμούς που μόλις προανέφερα θα μπορούσαν να προσφέρουν ένα καλύτερο πλαίσιο μεγαλύτερης διαφάνειας και συμμετοχής. Λιγότεροι και σαφέστεροι στόχοι θα κάνουν τη στρατηγική περισσότερο ευδιάκριτη. Εστιάζοντας περισσότερο στην υλοποίηση και στα αποτελέσματα θα ενισχύσουμε τη βάση της γνώσης και θα αυξήσουμε τη διαφάνεια.
Συνεπώς, στο νέο αυτό πλαίσιο, και με εντονότερη, πιο συγκεκριμένη εστίαση, οι κοινωνικοί εταίροι θα μπορούν να διαδραματίσουν πιο αποτελεσματικό ρόλο, ενώ οι περιφερειακές και τοπικές αρχές θα κατανοούν ευκολότερα τον ρόλο τους και θα μπορούν να συμμετάσχουν πιο αποτελεσματικά."@el8
".
Señor Presidente, en primer lugar quisiera felicitar al Parlamento Europeo por su estimulante y constructiva resolución adoptada el 25 de septiembre de 2002. Dicha resolución proporciona una evaluación útil de éxitos y logros, y señala algunas de las deficiencias de la estrategia europea de empleo. Sin duda, es importante el hecho de que identifique unas prioridades concretas para el futuro.
Debería considerarse de nuevo la manera en que el Parlamento Europeo podría involucrarse de manera activa en el diseño y desarrollo de la estrategia de empleo y la manera en que los parlamentos nacionales pueden integrarse mejor en este proceso.
Existen problemas importantes en algunos Estados miembros, en los que los parlamentos nacionales no han participado, ni tienen, en algunos casos, idea alguna acerca de la estrategia de empleo, los procedimientos monetarios o las metas comunes.
Es una larga lista de convicciones y perspectivas compartidas, pero el nuevo proceso para la estrategia acaba de empezar. Como Sus Señorías saben, la propuesta formal para las directrices de empleo 2003 se presentará en abril del 2003 junto con la propuesta de directrices generales de política económica. Mientras tanto, hay espacio y tiempo para que todo el mundo participe en el proceso y exprese su opinión. La Comisión continuará desarrollando la idea de la participación abierta.
Con el fin de estimular y facilitar el compromiso de los participantes potenciales, la Comisión tiene la intención de adoptar otra comunicación. Ésta se presentará en enero y ofrecerá una visión general de la estrategia revisada que incluirá objetivos concretos. Hay tiempo suficiente durante los próximos meses para realizar un rico intercambio de opiniones con el Parlamento con el fin de definir y acordar procedimientos para la nueva estrategia de empleo europea.
La resolución ha sido extremadamente valiosa para el Consejo. Los debates que celebramos ayer en Luxemburgo trataban tanto de la evaluación de la estrategia europea de empleo como de la racionalización de procesos dentro del contexto de la agenda de Lisboa.
Tal y como el Ministro ha señalado, existía un consenso entre los Estados miembros acerca del contenido y los procedimientos futuros. Me complace afirmar que ahora hay una amplia plataforma común de opiniones compartidas por las tres instituciones en la que podemos basar el desarrollo posterior de la estrategia, y en particular definir la próxima generación de directrices para la política de empleo.
Quisiera centrarme en tres temas principales: mensajes políticos, el proceso y la gobernanza del proceso. En primer lugar, en lo que concierne a los mensajes políticos, todos estamos de acuerdo en que el alcance integrado de zonas amplias es uno de los logros positivos de esta estrategia. Hay acuerdo en cuanto a la necesidad de mantener esta amplia selección de temas dentro de la estrategia y no disminuir su esfera de acción. También se ha progresado en la identificación de prioridades clave. La lista es larga, e incluye la creación de empleo y el incremento de la participación de la mano de obra; la mejora de la calidad en el trabajo; la modernización y mejora del funcionamiento del mercado laboral; la flexibilidad y la seguridad; el incremento de la oferta de mano de obra mediante políticas que promuevan un mercado laboral completo; la promoción de políticas activas y preventivas del mercado laboral; la reforma de los sistemas fiscales y de prestaciones; la mejora de las habilidades de aprendizaje permanente y de la movilidad y la promoción del desarrollo del espíritu empresarial que favorezca la creación de empleo.
Sin duda, el siguiente paso consistirá en transformar esta larga lista en una propuesta estructurada para las directrices de empleo. Todavía está por ver si la estructura actual, basada en los cuatro pilares sobre los que hemos articulado la estrategia de desarrollo, sigue siendo necesaria para reflejar estas prioridades o si otros agrupamientos podrían hacerlas más visibles.
Convendría reducir el número de directrices en la medida de lo posible. Esto me lleva al segundo tema: el proceso. Dentro del marco del Tratado, la estrategia de empleo debería centrarse en los retos a medio y largo plazo que han de cumplirse antes de Lisboa 2010. Con el fin de asegurar un enfoque más claro de los resultados y de los objetivos a medio y largo plazo, se precisa una mayor estabilidad de las directrices de empleo, que no deberían cambiarse cada año. Los planes de acción nacionales de los Estados miembros deben centrarse más en el tema de la aplicación.
Deberían limitarse los solapamientos y repeticiones con otros procesos, especialmente mediante la coordinación entre la estrategia de empleo y las amplias directrices de política económica. Es crucial que se definan mejor los papeles y contribuciones respectivas.
El tercer tema se refiere a la gobernanza del proceso, y éste es un tema por el que el Parlamento Europeo se interesó en gran medida en su resolución de 25 de septiembre de 2002. Las ideas para orientaciones futuras que acabo de señalar deberían proporcionar un marco más apropiado para una mayor apertura y participación. Un menor número de objetivos más claros debería hacer la estrategia más visible. Un enfoque más enérgico en la aplicación y los resultados debería proporcionar una mejor base de conocimientos y más transparencia.
Por ello, dentro de este nuevo marco y mediante un enfoque más enérgico y concreto, los interlocutores sociales podrían desempeñar un papel más eficaz, y las autoridades regionales y locales entenderían su cometido con más facilidad y podrían participar de manera más eficaz."@es12
". – Arvoisa puhemies, onnittelen ensin Euroopan parlamenttia 25. syyskuuta 2002 hyväksytystä kannustavasta ja rakentavasta päätöslauselmasta. Siinä esitetään hyödyllinen arviointi Euroopan työllisyysstrategian onnistumisista ja saavutuksista sekä eräistä sen heikkouksista. On tietenkin tärkeää, että siinä määritellään tulevat konkreettiset painopistealueet.
Olisi tarkasteltava edelleen sitä, kuinka Euroopan parlamentti voi osallistua aktiivisesti työllisyysstrategian suunnitteluun ja kehittämiseen ja kuinka kansalliset parlamentit voidaan saada osallistumaan prosessiin nykyistä aktiivisemmin. Tämä on hyvin vaikeaa joillekin jäsenvaltioille, joissa kansalliset parlamentit eivät ole osallistuneet työllisyysstrategiaan, raha-asioita koskeviin menettelyihin tai yhteisiin tavoitteisiin tai joissa niillä ei ole näistä asioista edes minkäänlaista käsitystä.
Yhteisiä näkemyksiä ja käsityksiä on siis varsin paljon, mutta strategiaa koskeva uusi prosessi on alkanut vasta äskettäin. Kuten tiedätte, virallinen ehdotus vuoden 2003 työllisyyssuuntaviivoiksi esitetään huhtikuussa 2003 samanaikaisesti talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja koskevan ehdotuksen kanssa. Tällä välin kaikki halukkaat voivat ja ehtivät osallistua prosessiin ja saada äänensä kuuluviin. Komissio jatkaa kaikille avoimen osallistumisen idean kehittämistä.
Mahdollisten sidosryhmien osallistumisen kannustamiseksi ja helpottamiseksi edelleen komissio aikoo antaa vielä toisen tiedonannon. Se esitellään tammikuussa, ja siinä kuvaillaan tarkistettua strategiaa ja sen konkreettisia tavoitteita ja kohteita. Parlamentin kanssa käytävään monipuoliseen näkemystenvaihtoon on riittävästi aikaa lähikuukausina, jotta Euroopan uutta työllisyysstrategiaa varten tarvittavat menettelyt voidaan määritellä ja niistä sopia.
Päätöslauselma oli erittäin hyödyllinen neuvostolle. Eilen Luxemburgissa käymämme keskustelut koskivat sekä Euroopan työllisyysstrategian arviointia että prosessien tehostamista Lissabonin toimintasuunnitelman yhteydessä.
Kuten ministeri totesi, jäsenvaltiot olivat yksimielisiä tulevasta sisällöstä ja tulevista menettelyistä. Voin ilokseni todeta, että kolmella toimielimellä on laaja yhteisistä näkemyksistä muodostuva yhteinen periaateohjelma strategian kehittämiseksi edelleen ja uusien työllisyyssuuntaviivojen määrittelemiseksi.
Haluaisin tarkastella kolmea ensisijaista alaa, joita ovat poliittiset viestit, prosessi ja prosessin hallinnointi. Poliittisten viestien osalta olemme kaikki yksimielisiä siitä, että laajojen alueiden kattaminen yhtenäisesti on eräs tämän strategian myönteisistä saavutuksista. On päästy yksimielisyyteen laaja-alaisen strategian tarpeellisuudesta ja siitä, ettei sen soveltamisalaa saa kaventaa. Myös tärkeimpien painopistealueiden määrittelyssä on edistytty jonkin verran. Niiden luettelo on pitkä. Luetteloon sisältyvät muun muassa seuraavat aiheet: työpaikkojen luominen ja työllisyysasteen nostaminen, työn laadun parantaminen, työmarkkinoiden toiminnan nykyaikaistaminen ja parantaminen, joustavuuden ja turvallisuuden takaaminen, työnsaantimahdollisuuksien parantaminen luomalla osallisuutta edistävät työmarkkinat, aktiivisten ja ennalta ehkäisevien työmarkkinapolitiikkojen edistäminen, vero- ja etuusjärjestelmien uudistaminen, elinikäisen oppimisen, ammattitaidon ja liikkuvuuden sekä työpaikkoja lisäävän yrittäjyyden edistäminen.
Seuraavaksi tämä pitkä luettelo on ilmeisesti muutettava työllisyys-suuntaviivoja koskevaksi järjestelmälliseksi ehdotukseksi. Jää nähtäväksi, tarvitaanko nykyistä neljän pilarin rakennetta, johon olemme niveltäneet kehittämisstrategian, vielä tämän jälkeen näiden paino-piste-alueiden kuvaamiseksi vai voitaisiinko niiden näkyvyyttä parantaa muunlaisilla luokituksilla.
Suuntaviivojen lukumäärää olisi supistettava mahdollisuuksien mukaan. Tämä johdattaakin minut seuraavaan aiheeseen: prosessiin. Työllisyysstrategian osalta huomio olisi keskitettävä Lissabonin strategian mukaisesti vuoteen 2010 mennessä saavutettaviin keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteisiin perustamissopimuksessa määritellyissä puitteissa. Sen takaamiseksi, että lopputulokseen ja strategian keskipitkän ja pitkän aikavälin päämääriin kiinnitetään enemmän huomiota, työllisyyssuuntaviivojen osalta olisi toteutettava vakaata politiikkaa, eikä niitä saisi muuttaa vuosittain. Jäsenvaltioiden kansallisten toimintasuunnitelmien toteuttamiseen on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota.
Päällekkäisyyksiä muiden prosessien kanssa olisi rajoitettava entisestään erityisesti työllisyysstrategian ja talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen välisen koordinoinnin avulla. On ratkaisevan tärkeää, että niiden kaikkien roolit ja tehtävät määritellään nykyistä paremmin.
Kolmas kysymys koskee prosessin koordinointia. Euroopan parlamentti osoitti voimakasta kiinnostusta tähän kysymykseen 25. syyskuuta 2002 antamassaan päätöslauselmassa. Tulevia suuntaviivoja koskevien juuri kuvaamieni suunnitelmien olisi tarjottava uusia mahdollisuuksia avoimuuden ja osallisuuden lisäämiseksi. Harvalukuisemmat ja selkeämmät tavoitteet lisäisivät todennäköisesti strategian näkyvyyttä. Nykyistä suuremman huomion kiinnittäminen toteuttamiseen ja tuloksiin voimistaisi todennäköisesti tietopohjaa ja lisäisi avoimuutta.
Tällaisten puitteiden luominen ja nykyistä voimakkaampi ja konkreettisempi keskittäminen voimistaisivat työmarkkina-osapuolten roolia, ja alueellisten ja paikallisten viranomaisten tietämys omasta roolistaan täsmentyisi; samalla niiden osallistuminen tehostuisi."@fi5
".
Monsieur le Président, je tiens tout d'abord à féliciter le Parlement européen pour la résolution stimulante et constructive adoptée le 25 septembre 2002. Elle fournit une évaluation utile des réussites et des avancées, ainsi que de certaines faiblesses de la stratégie européenne pour l'emploi. Il est bien entendu important qu'elle identifie des priorités concrètes pour l'avenir.
Il conviendrait également d'accorder une plus grande attention à la manière dont le Parlement européen pourrait être impliqué activement dans la conception et le développement d'une stratégie pour l'emploi et à la manière dont les parlements nationaux pourraient être mieux intégrés à ce processus. Il existe des problèmes majeurs dans certains États membres, où les parlements nationaux n'y ont pas été associés et n'ont dans certains cas pas connaissance de la stratégie pour l'emploi, des procédures monétaires et des objectifs communs.
Nous avons là une longue liste de convictions et de perspectives partagées, mais le nouveau processus pour la stratégie vient juste de démarrer. Comme vous le savez, la proposition formelle portant sur les orientations en matière d'emploi pour l'année 2003 sera présentée en avril 2003 en même temps que la proposition pour les grandes orientations économiques. D'ici là, il reste suffisamment de place et de temps pour que chacun fasse partie intégrante du processus et fasse entendre sa voix. La Commission continuera de développer l'idée d'une participation ouverte.
Afin de stimuler et de faciliter encore davantage l'implication des partenaires potentiels, la Commission entend adopter une autre communication. Celle-ci sera adoptée en janvier et présentera la stratégie révisée avec des objectifs concrets. Nous disposons de suffisamment de temps pour permettre un riche échange d'idées avec le Parlement au cours des prochains mois, et ce afin de définir et de convenir des procédures pour une nouvelle stratégie pour l'emploi.
Cette résolution a été des plus précieuses pour le Conseil. Les discussions que nous avons tenues hier à Luxembourg ont concerné à la fois l'évaluation de la stratégie européenne pour l'emploi et la simplification des processus dans le contexte du calendrier de Lisbonne.
Comme le ministre l'a dit, il y avait un consensus entre les États membres sur le contenu et les procédures à venir. Je suis heureux de pouvoir dire qu'il existe à présent une très large plate-forme commune de visions partagées entre les trois institutions sur laquelle nous pouvons baser le développement prochain de la stratégie et, en particulier, définir la prochaine génération d'orientations en matière d'emploi.
Je voudrais me concentrer sur trois domaines principaux : les messages relatifs à cette politique, le processus et la gestion du processus. Premièrement, en ce qui concerne les messages relatifs à cette politique, nous convenons tous que la couverture intégrée de larges zones est une des réalisations positives de cette stratégie. Nous sommes d'accord pour dire qu'il est nécessaire de garder cet éventail de sujets au sein de la stratégie et de ne pas en réduire le champ. Certaines avancées ont également été réalisées en ce qui concerne l'identification des priorités fondamentales. La liste de ces priorités est longue et comprend la création d'emplois et l'augmentation de la participation des travailleurs, l'amélioration des conditions de travail, la modernisation et l'amélioration du fonctionnement du marché du travail, la garantie de flexibilité et de sécurité, l'augmentation de l'approvisionnement en main-d'œuvre via des politiques promouvant un marché du travail intégré, des politiques actives et préventives sur le marché du travail, la réforme des systèmes d'imposition et d'indemnisation, l'amélioration des compétences d'apprentissage tout au long de la vie et de la mobilité, ainsi que la promotion du développement de l'esprit d'entreprise contribuant à la création d'emplois.
Bien entendu, la prochaine étape consistera à transformer cette longue liste en une proposition structurée pour les orientations en matière d'emploi. Il faut encore voir si la structure à quatre piliers prévalant actuellement et sur laquelle nous avons appuyé cette stratégie de développement est encore nécessaire pour refléter ces priorités, ou si d'autres regroupements permettent d'améliorer leur visibilité.
Le nombre d'orientations devrait si possible être réduit. Ceci m'amène au second sujet, à savoir le processus. Au sein du cadre fourni par le Traité, la stratégie pour l'emploi devrait se concentrer sur les défis à moyen et à long terme qui doivent être atteints, comme prévu à Lisbonne, d'ici à 2010. Afin de garantir que l'attention se porte plus clairement sur les aboutissements et sur les objectifs à court et à moyen terme de la stratégie, il est nécessaire de renforcer la stabilité des orientations pour l'emploi, afin que celles-ci ne soient pas modifiées chaque année. Les plans d'action nationaux des États membres doivent davantage se concentrer sur la mise en œuvre.
Les chevauchements et les duplications d'autres processus devraient être plus limitées, en particulier par une coordination entre la stratégie d'emploi et les grandes orientations économiques. Il est important que les rôles et les contributions de chacun de ces volets soient mieux définis.
Le troisième point concerne la gestion du processus. Il s'agit d'une question pour laquelle le Parlement européen a exprimé un grand intérêt dans sa résolution du 25 septembre 2002. Les idées relatives aux futures orientations que je viens de souligner devraient fournir un cadre favorable à une plus grande ouverture et une plus grande participation. Une réduction et une clarification des objectifs devraient rendre la stratégie plus visible. Une plus grande attention sur la mise en œuvre et les résultats devrait garantir une meilleure base de connaissances et une plus grande transparence.
Au sein de cette nouvelle structure, et avec une attention plus soutenue et plus concrète, les partenaires sociaux devraient avoir un rôle plus efficace. De même, les autorités locales et régionales comprendraient leur rôle beaucoup plus facilement et pourraient y participer plus efficacement."@fr6
"Signor Presidente, desidero innanzi tutto congratularmi con il Parlamento europeo per la risoluzione stimolante e costruttiva approvata il 25 settembre 2002, che fornisce un’utile valutazione dei successi e dei risultati, nonché di alcuni punti deboli della strategia europea per l’occupazione. E’ importante, naturalmente, che in essa siano identificate priorità concrete per il futuro.
Occorrerebbe esaminare con più attenzione i possibili modi per coinvolgere attivamente il Parlamento europeo nell’elaborazione e nello sviluppo della strategia per l’occupazione e per integrare maggiormente i parlamenti nazionali in questo processo. Esistono problemi considerevoli in alcuni Stati membri, i cui parlamenti nazionali non hanno partecipato e, in taluni casi, non hanno alcuna idea riguardo alla strategia per l’occupazione, alle procedure monetarie o agli obiettivi comuni.
L’elenco delle convinzioni e delle prospettive condivise è piuttosto lungo, ma il nuovo processo per la strategia è appena iniziato. Come sapete, la proposta formale relativa alle linee direttrici per l’occupazione 2003 sarà presentata nell’aprile 2003 insieme alla proposta degli indirizzi di massima per la politica economica. Nel frattempo, c’è spazio e tempo perché tutti possano prendere parte al processo e far sentire la propria voce. La Commissione continuerà a sviluppare l’idea della partecipazione aperta.
Al fine di stimolare e facilitare ulteriormente il coinvolgimento di potenziali partecipanti, la Commissione intende adottare un’altra comunicazione, che sarà presentata a gennaio e conterrà una bozza della strategia riveduta, con obiettivi e traguardi concreti. Il tempo a disposizione è sufficiente per un proficuo scambio di pareri con il Parlamento nei prossimi mesi, allo scopo di definire e concordare le procedure per la nuova strategia europea per l’occupazione.
La risoluzione è stata molto preziosa per il Consiglio. Le discussioni tenutesi ieri a Lussemburgo riguardavano sia la valutazione della strategia europea per l’occupazione sia l’ottimizzazione dei processi nel contesto dell’agenda di Lisbona.
Come ha detto il Ministro, si è registrato un consenso tra gli Stati membri sul contenuto e sulle procedure per il futuro. Sono felice di poter dire che esiste ora un’ampia piattaforma comune di pareri condivisi fra le tre Istituzioni, su cui possiamo fondare l’ulteriore sviluppo della strategia e, in particolare, definire la prossima generazione di linee direttrici sull’occupazione.
Vorrei concentrare l’attenzione su tre aree principali: i messaggi della politica, il processo e la gestione del processo. Innanzi tutto, per quanto riguarda i messaggi della politica, siamo tutti concordi sul fatto che la copertura integrata di vaste aree è uno dei risultati positivi di questa strategia. Vi è accordo sulla necessità di mantenere quest’ampia gamma di questioni all’interno della strategia e di non restringerne la portata. Sono stati compiuti progressi anche per quanto riguarda l’identificazione delle priorità fondamentali, che formano un lungo elenco: creare posti di lavoro ed aumentare la partecipazione della forza lavoro; migliorare la qualità del lavoro; ammodernare e migliorare il funzionamento del mercato del lavoro; garantire la flessibilità e la sicurezza; aumentare l’offerta di posti di lavoro mediante politiche atte a promuovere un mercato del lavoro improntato all’integrazione; promuovere politiche occupazionali attive e preventive; riformare i sistemi fiscali e assistenziali; migliorare le abilità di apprendimento lungo l’intero arco della vita e la mobilità; promuovere lo sviluppo dell’imprenditorialità come via che conduce alla creazione di posti di lavoro.
Ovviamente, il prossimo passo consisterà nel trasformare questo lungo elenco in una proposta strutturata per le linee direttrici sull’occupazione. Resta da vedere se l’attuale struttura a quattro pilastri, sulla quale abbiamo articolato la strategia di sviluppo, è ancora necessaria per rispecchiare tali priorità o se altri raggruppamenti possono migliorare la loro visibilità.
Se possibile, le linee direttrici dovrebbero essere ridotte di numero. Questo mi porta al secondo punto, vale a dire il processo. Nel quadro fornito dal Trattato, la strategia per l’occupazione dovrebbe concentrarsi sulle sfide a medio e a lungo termine per rispettare i termini del 2010, decisi a Lisbona. Al fine di garantire un’attenzione più mirata ai risultati e agli obiettivi a medio e lungo termine della strategia, è necessaria una maggiore stabilità delle linee direttrici sull’occupazione, che non dovrebbero essere modificate ogni anno. I piani d’azione nazionali degli Stati membri devono concentrarsi maggiormente sull’attuazione.
Le sovrapposizioni e le interferenze con altri processi dovrebbero essere limitate, in particolare mediante il coordinamento tra la strategia per l’occupazione e gli indirizzi di massima per la politica economica. E’ fondamentale definire meglio i rispettivi ruoli e contributi.
Il terzo punto riguarda la direzione del processo. E’ una questione su cui il Parlamento europeo ha espresso un grande interesse nella risoluzione del 25 settembre 2002. Le idee che ho appena delineato per le future linee direttrici dovrebbero fornire un quadro migliore per una maggiore apertura e partecipazione. Obiettivi meno numerosi e più chiari dovrebbero rendere più visibile la strategia. Una maggiore concentrazione sull’attuazione e sui risultati dovrebbe fornire una migliore base di conoscenze e una maggiore trasparenza.
In questo nuovo quadro e con una concentrazione più forte e più concreta, le parti sociali svolgerebbero quindi un ruolo più efficace e le autorità regionali e locali comprenderebbero più facilmente il proprio ruolo e potrebbero partecipare in modo più efficace."@it9
". – Mr President, firstly I congratulate the European Parliament for its stimulating and constructive resolution which was adopted on 25 September 2002. It provides a useful assessment of successes and achievements as well as some of the weaknesses of the European Employment Strategy. It is, of course, important that it identifies concrete priorities for the future.
Further consideration should be given as to how the European Parliament could be actively involved in the design and development of the employment strategy and on how national parliaments can be better integrated into this process. There are major problems in some Member States, where the national parliaments have not participated in, nor have, in some cases, any idea about the employment strategy, the monetary procedures or the common goals.
This is quite a long list of shared convictions and perspectives but the new process for the strategy has only just begun. As you know, the formal proposal for the employment guidelines 2003 will be presented in April 2003 together with the proposal for the broad economic policy guidelines. In the meantime, there is room and time for everybody to become part of the process and to make their voices heard. The Commission will continue to develop the idea of open participation.
In order to further stimulate and facilitate the involvement of potential stakeholders, the Commission intends to adopt another communication. This will be presented in January and will give an outline of the revised strategy with concrete objectives and targets. There is enough time for a rich exchange of views with the Parliament over the next few months in order to define and to agree on procedures for the new European Employment Strategy.
The resolution was most valuable to the Council. The discussions we had yesterday in Luxembourg concerned both the evaluation of the European Employment Strategy and the streamlining of processes in the context of the Lisbon agenda.
As the Minister said, there was a consensus between the Member States on the content and the procedures for the future. I am pleased to say that there is now a large common platform of shared views between the three institutions upon which we can base the further development of the strategy and, in particular, define the next generation of employment guidelines.
I would like to concentrate on three main areas: policy messages, the process and governance of the process. First, as far as the policy messages are concerned, we all agree that the integrated coverage of broad areas is one of the positive achievements of this strategy. There is an agreement that there is a need to keep this wide range of issues within the strategy and not to narrow its scope. Some progress has also been made on the identification of key priorities. There is a long list of these, including job creation and increasing labour force participation; improving quality in work; modernising and improving the functioning of the labour market; ensuring flexibility and security; increasing labour force supply via policies promoting an inclusive labour market; promoting active and preventive labour market policies; reforming tax and benefit systems; improving lifelong learning skills and mobility and promoting developments in entrepreneurship conducive to job creation.
Obviously the next step will consist of transforming this long list into a structured proposal for Employment Guidelines. It remains to be seen whether or not the current four-pillar structure, on which we have articulated the development strategy, is still needed in order to reflect these priorities, or if other groupings could improve their visibility.
If possible, the guidelines should be reduced in number. This brings me to the second issue which is the process. Within the framework provided by the Treaty, the Employment Strategy should focus on the medium and long-term challenges to be met by the Lisbon 2010 deadlines. With a view to ensuring a clearer focus on outcomes and on the medium and long-term goals of the strategy, there is a need for greater stability in the Employment Guidelines which should not be changed every year. Member States' National Action Plans must focus more on implementation.
Overlaps and duplications with other processes should be more limited, in particular, through coordination between the employment strategy and the broad economic policy guidelines. It is crucial that the respective roles and contributions be better defined.
The third point concerns the governance of the process. This is an issue on which the European Parliament expressed great interest in its resolution of 25 September 2002. The ideas for future orientations which I have just outlined should provide a better framework for more openness and participation. Less and clearer objectives should make the strategy more visible. A stronger focus on implementation and results should provide a better knowledge-base and more transparency.
Therefore, within this new framework, and with a stronger, more concrete focus, social partners would play a more effective role, and regional and local authorities would understand their role more easily and could participate more effectively."@lv10
".
Mijnheer de Voorzitter, allereerst wil ik het Europees Parlement gelukwensen met zijn stimulerende en constructieve resolutie, die op 25 september is aangenomen. Daarin wordt een nuttige beoordeling gegeven van zowel de successen en positieve resultaten van het Europees werkgelegenheidsbeleid als een aantal zwakke punten ervan. Het is uiteraard belangrijk dat in de resolutie concrete prioriteiten worden gesteld voor de toekomst.
Het verdient nadere overweging op welke wijze het Europees Parlement actief betrokken zou kunnen zijn bij het ontwerpen en ontwikkelen van de werkgelegenheidsstrategie. Dat geldt eveneens voor de wijze waarop nationale parlementen beter in dit proces betrokken kunnen worden. Er heersen grote problemen in sommige lidstaten waar de parlementen niet hebben deelgenomen aan de werkgelegenheidsstrategie, de monetaire procedures of de gemeenschappelijke doelstellingen – in sommige gevallen had men zelfs geen idee wat deze inhielden.
Dit is een behoorlijk lange lijst van gedeelde opvattingen en perspectieven, maar het nieuwe proces voor de strategie is nog maar net begonnen. Zoals u weet zal het formele voorstel voor de werkgelegenheidsrichtsnoeren 2003 in april van dat jaar ter tafel worden gelegd, samen met het voorstel voor de brede economische richtsnoeren. In de tussentijd heeft iedereen de ruimte en de gelegenheid om deel te nemen aan het proces en zijn of haar stem te laten horen. De Commissie zal zich blijven bezighouden met de ontwikkeling van open participatie.
De Commissie is voornemens nog een mededeling goed te keuren om de betrokkenheid van eventuele belanghebbenden verder te stimuleren en te vergemakkelijken. In deze mededeling, die in januari zal worden voorgelegd, zal een overzicht worden gegeven van de herziene strategie, waarbij concrete doelstellingen worden gedefinieerd. Er zal de komende maanden voldoende tijd zijn om uitgebreid met het Parlement van gedachten te wisselen en overeenstemming te bereiken over procedures voor de nieuwe Europese werkgelegenheidsstrategie.
De resolutie was uiterst waardevol voor de Raad. De besprekingen gisteren in Luxemburg betroffen enerzijds de evaluatie van het Europees werkgelegenheidsbeleid en anderzijds het stroomlijnen van processen in de context van de agenda van Lissabon.
Zoals de minister al zei, waren de lidstaten het onderling eens over de inhoud en de procedures voor de toekomst. Het verheugt mij te kunnen zeggen dat er nu sprake is van een groot, gemeenschappelijk platform van opvattingen die door de drie instellingen gedeeld worden, op basis waarvan wij de strategie nader kunnen uitwerken en met name de volgende generatie werkgelegenheidsrichtsnoeren kunnen vaststellen.
Ik wil mij concentreren op drie belangrijke gebieden: beleidsboodschappen, het proces en procesbeheersing. In de eerste plaats de beleidsboodschappen. Wij zijn het er allemaal over eens dat de geïntegreerde aanpak van brede gebieden een van de positieve resultaten van deze strategie is. Er heerst consensus over de noodzaak dit brede scala aan onderwerpen onderdeel te laten blijven van deze strategie en de reikwijdte van de strategie niet te beperken. Er is ook enige vooruitgang geboekt wat het vaststellen van de voornaamste prioriteiten betreft. Op de lange lijst prioriteiten staat onder meer: het scheppen van werkgelegenheid en het vergroten van de arbeidsparticipatie, het verbeteren van de arbeidskwaliteit, modernisering en een beter functioneren van de arbeidsmarkt, het bevorderen van flexibiliteit en zekerheid, het verhogen van toevoer tot de arbeidsmarkt door een beleid dat een inclusieve arbeidsmarkt stimuleert, het bevorderen van een actief en preventief werkgelegenheidsbeleid, het hervormen van belasting- en uitkeringsstelsels, het verbeteren van de vaardigheden voor levenslang leren en van de mobiliteit, en het stimuleren van ontwikkelingen in het ondernemerschap die bevorderlijk zijn voor het creëren van werkgelegenheid.
Het spreekt voor zich dat de volgende stap zal bestaan uit het omzetten van deze lange lijst in een gestructureerd voorstel voor werkgelegenheidsrichtsnoeren. Het staat nog te bezien of de huidige vierpijlerstructuur op basis waarvan wij onze ontwikkelingsstrategie hebben geformuleerd nodig blijft om deze prioriteiten tot uitdrukking te brengen, of dat een andere structurering de zichtbaarheid van deze prioriteiten zou verhogen.
De richtsnoeren moeten zo mogelijk in aantal beperkt worden. Dit brengt mij op het tweede punt, het proces. Binnen het kader van het Verdrag moet de werkgelegenheidsstrategie gericht zijn op de doelstellingen voor de middellange en lange termijn die, zoals in Lissabon is afgesproken, tegen 2010 moeten worden gerealiseerd. Met het oog op een duidelijke focus op resultaten en op de doelstellingen van de strategie voor de middellange en lange termijn moeten de werkgelegenheidsrichtsnoeren stabieler zijn en niet ieder jaar gewijzigd worden. De nationale actieplannen van de lidstaten dienen sterker gericht te zijn op de tenuitvoerlegging.
Het aantal overlappingen en dubbele werkzaamheden moet verminderd worden, met name door de werkgelegenheidsstrategie en de bredere richtsnoeren voor het economisch beleid te coördineren. Het is van cruciaal belang dat de respectievelijke taken en bijdragen beter worden afgebakend.
Ten derde, de procesbeheersing. Het Europees Parlement heeft in zijn resolutie van 25 september 2002 blijk gegeven van grote belangstelling voor dit punt. De ideeën voor toekomstige oriëntaties die ik zojuist heb uiteengezet zouden een beter kader moeten scheppen voor meer openheid en participatie. De zichtbaarheid van de strategie zou moeten worden vergroot door minder, maar duidelijker doelstellingen. Een sterkere nadruk op de tenuitvoerlegging en resultaten zou moeten leiden tot een betere kennisbasis en meer transparantie.
Binnen dit nieuwe kader, en met een sterkere, concretere focus, zouden de sociale partners derhalve een effectievere rol vervullen en het zou de regionale en locale autoriteiten duidelijker worden wat hun eigen rol is, waardoor zij effectiever zouden kunnen participeren."@nl2
"Senhor Presidente, em primeiro lugar felicito o Parlamento Europeu pela resolução estimulante e construtiva que foi aprovada a 25 de Setembro de 2002. Essa resolução apresenta-nos uma avaliação útil de êxitos alcançados e de realizações, bem como alguns dos pontos fracos da Estratégia Europeia de Emprego. É, obviamente, importante que ela identifique prioridades concretas para o futuro.
Há que considerar melhor a questão da maneira como o Parlamento Europeu poderá participar activamente na concepção e no desenvolvimento da estratégia de emprego e a forma como os parlamentos nacionais podem integrar-se melhor neste processo. Há problemas consideráveis em alguns Estados-Membros, onde os parlamentos nacionais não participaram e, em alguns casos, nem têm a menor ideia sobre a estratégia de emprego, os procedimentos monetários ou os objectivos comuns.
Esta é uma lista consideravelmente longa de convicções e perspectivas partilhadas, mas o novo processo para a estratégia apenas começou. Como sabem, a proposta formal para as orientações para 2003 no domínio do emprego serão apresentadas em Abril de 2003 juntamente com a proposta relativa às grandes orientações das políticas económicas. Entretanto há espaço e tempo para toda a gente participar no processo e fazer ouvir a sua voz. A Comissão vai continuar a desenvolver a ideia da participação aberta.
A fim de incentivar e propiciar ainda mais a participação de potenciais entidades interessadas, a Comissão tenciona adoptar outra comunicação que será apresentada em Janeiro e conterá as linhas gerais da estratégia depois de revista, com objectivos e metas concretos. Há tempo suficiente, ao longo dos próximos meses, para uma profícua troca de opiniões com o Parlamento, com o intuito de definir e chegar a acordo sobre procedimentos para a nova Estratégia Europeia de Emprego.
Para o Conselho, a resolução foi preciosa. Os debates que ontem travámos no Luxemburgo tiveram a ver tanto com a avaliação da Estratégia Europeia de Emprego como com a racionalização de processos no contexto da agenda de trabalhos da Cimeira de Lisboa.
Como afirmou o Senhor Ministro, houve consenso entre os Estados-Membros relativamente ao conteúdo e aos procedimentos para o futuro. Apraz-me dizer que neste momento existe uma ampla plataforma comum de opiniões partilhadas pelas três Instituições, na qual podemos assentar o ulterior desenvolvimento da estratégia e, em particular, definir a próxima geração de orientações em matéria de emprego.
Gostaria de concentrar a minha intervenção em três áreas principais: mensagens em matéria de políticas seguidas, o processo e a governança do processo. Em primeiro lugar, no que respeita às mensagens em matéria de políticas seguidas, todos estamos de acordo que a cobertura integrada de vastas áreas é uma das realizações positivas desta estratégia. Existe acordo quanto a ser necessário manter este vasto leque de questões no âmbito da estratégia e não estreitar o seu âmbito. Também se registou um certo progresso no que respeita à identificação das prioridades fundamentais. A lista dessas prioridades é longa e dela fazem parte a criação de postos de trabalho e o aumento da participação da mão-de-obra; a melhoria da qualidade no trabalho; a modernização e a melhoria do funcionamento do mercado de trabalho; assegurar a flexibilidade e a segurança; aumentar a oferta de mão-de-obra potencial por meio de políticas que promovam um mercado de trabalho onde haja lugar para todos; promover políticas activas e preventivas relativas ao mercado de trabalho; reformar os regimes fiscais e os sistemas de subsídios; melhorar as competências no domínio da aprendizagem ao longo da vida e a mobilidade e promover a evolução no domínio da capacidade empresarial favorável à criação de postos de trabalho.
Como é evidente, o passo seguinte consistirá na transformação desta longa lista numa proposta estruturada de Orientações no domínio do Emprego. Veremos se a actual estrutura de quatro pilares, com base na qual articulámos a estratégia de desenvolvimento, continua ou não a ser necessária para reflectir estas prioridades, ou se outros agrupamentos lhes poderão melhorar a visibilidade.
Se for possível, haverá uma redução do número de orientações. Isto conduz-me à segunda questão – o processo. No quadro fornecido pelo Tratado, a estratégia de emprego deverá incidir sobre os desafios a médio e a longo prazo a que será dada resposta até 2010, que foi o prazo fixado em Lisboa. Tendo em vista assegurar uma incidência mais clara nos resultados e nos objectivos da estratégia a médio e a longo prazo, é necessário que as Orientações em matéria de Emprego tenham uma maior estabilidade, não devendo mudar todos os anos. Os Planos de Acção Nacionais dos Estados-Membros deverão concentrar-se mais no aspecto da implementação.
As sobreposições e duplicações com outros processos deverão ser mais limitadas, em especial através da coordenação entre a estratégia de emprego e as grandes orientações das políticas económicas. É crucial uma melhor definição dos respectivos papéis e contributos.
O terceiro ponto diz respeito à governança do processo. Esta é uma questão relativamente à qual o Parlamento Europeu manifestou grande interesse na sua resolução de 25 de Setembro de 2002. As ideias para orientações futuras que acabei de delinear deverão proporcionar um quadro mais favorável a uma maior abertura e participação. Com objectivos em menor número e mais claros, a visibilidade da estratégia aumentará. Uma maior incidência na implementação e nos resultados deverá proporcionar uma melhor base de conhecimentos e mais transparência.
Por conseguinte, neste novo quadro e com uma incidência mais forte e mais concreta, os parceiros sociais desempenharão um papel mais eficaz e as autoridades regionais e locais compreenderão mais facilmente o seu papel e poderão participar de uma forma mais eficaz."@pt11
"Herr talman! Först vill jag gratulera Europaparlamentet till dess stimulerande och konstruktiva resolution som antogs den 25 september 2002. Den utgör en värdefull bedömning av såväl framgångarna och landvinningarna som några av svagheterna inom den europeiska sysselsättningsstrategin. Det är naturligtvis viktigt att den fastställer konkreta prioriteringar för framtiden.
Man bör ytterligare överväga hur Europaparlamentet skulle kunna bli aktivt involverat i utformningen och utvecklingen av sysselsättningsstrategin och hur de nationella parlamenten kan bli bättre integrerade i den här processen. Det finns stora problem i vissa medlemsstater där de nationella parlamenten varken har deltagit, eller i vissa fall, inte har någon uppfattning om sysselsättningsstrategin, de monetära åtgärderna eller de gemensamma målen.
Det här är en relativt lång lista över delade övertygelser och perspektiv, men strategins nya förfarande befinner sig bara i sin linda. Som ni vet kommer det formella förslaget till riktlinjer för sysselsättningen 2003 att presenteras i april 2003 tillsammans med förslaget om de allmänna ekonomiska riktlinjerna. Under tiden finns det tid och rum för var och en att ta del av processen och att göra sin röst hörd. Kommissionen kommer att fortsätta att utveckla idén om ett öppet deltagande.
För att ytterligare stimulera och förenkla engagemanget för eventuella intressenter har kommissionen för avsikt att anta ännu ett meddelande. Det kommer att läggas fram i januari och ge en översikt av den reviderade strategin med konkreta målsättningar. Det finns tillräckligt med tid för en omfattande diskussion med parlamentet under de kommande månaderna för att definiera och komma överens om förfarandet för den nya europeiska sysselsättningsstrategin.
Resolutionen var av störst värde för rådet. De diskussioner som vi höll igår i Luxemburg gällde både utvärderingen av den europeiska sysselsättningsstrategin och en rationalisering av förfarandena inom ramen för Lissabondagordningen.
Som ministern sade rådde det enighet mellan medlemsstaterna angående innehållet och framtida förfaranden. Jag är glad över att säga att det nu finns en omfattande gemensam plattform av delade åsikter mellan de tre institutionerna, på vilken vi kan basera strategins fortsatta utveckling och, framför allt, fastställa nästa generations sysselsättningsriktlinjer.
Jag skulle vilja koncentrera mig på tre huvudområden: politiska budskap, förfarandet och styrning av förfarandet. För det första, när det gäller de politiska budskapen är vi alla överens om att det integrerade breda spridningsområdet är ett av de positiva framstegen i denna strategi. Det råder enighet om att det finns ett behov av att behålla detta breda ämnesurval inom strategin och att inte inskränka dess spännvidd. Vissa framsteg har också uppnåtts med att fastställa huvudprioriteringar. Det finns en lång lista över dessa huvudprioriteringar som bland annat innefattar att skapa nya arbetstillfällen och öka deltagandet på arbetsmarknaden, att förbättra arbetskvaliteten, att modernisera och förbättra arbetsmarknadens funktion, att garantera flexibilitet och säkerhet, att öka tillgången på arbetskraft genom en politik som främjar en arbetsmarknad öppen för alla, att främja en aktiv och förebyggande arbetsmarknadspolitik, att reformera skatte- och förmånssystemen, att förbättra färdigheter och rörlighet för ett livslångt lärande och att främja utveckling inom företagande som leder till nya arbetstillfällen.
Uppenbarligen kommer nästa steg att bestå i att omvandla denna långa lista till ett strukturerat förslag för sysselsättningsriktlinjerna. Det kvarstår att se om den nuvarande strukturen med fyra pelare, inom vilken vi har utformat utvecklingsstrategin, fortfarande behövs för att spegla dessa prioriteringar, eller om andra grupperingar skulle kunna förbättra dess synlighet.
Om möjligt bör riktlinjerna minska i antal. Det för mig till den andra frågan, dvs. förfarandet. Sysselsättningsstrategin borde, inom ramen för fördraget, fokusera på de utmaningar på medellång och lång sikt som skall uppfyllas före tidsfristen 2010 som fastställdes i Lissabon. För att kunna garantera en tydlig fokus på strategins resultat och målsättningar på medellång och lång sikt, behövs det en ökad stabilitet inom sysselsättningsriktlinjerna, vilka inte borde förändras varje år. Medlemsstaternas nationella handlingsplaner måste fokusera mer på genomförandet.
Överlappningar och dupliceringar av andra förfaranden bör begränsas mer, i synnerhet genom samordning mellan sysselsättningsstrategin och de allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken. Det är avgörande att respektive roller och insatser bättre definieras.
Den tredje punkten gäller styrningen av förfarandet. Det här är en fråga som Europaparlamentet uttryckte stort intresse för i sin resolution av den 25 september 2002. Förslagen om de framtida inriktningarna som jag nyss skisserade borde medföra ett bättre system med mer öppenhet och deltagande. Färre och tydligare målsättningar borde göra så att strategin blir mer synlig. Starkare fokus på genomförande och resultat borde medföra ett bättre kunskapsunderlag och större genomsynlighet.
Sålunda, inom detta nya system och med en starkare, mer konkret fokusering skulle arbetsmarknadens parter kunna spela en mer effektiv roll, och regionala och lokala myndigheter skulle lättare förstå deras roll och kunna delta mer effektivt."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Commission"10,3
"Diamantopoulou,"5,10,3
"Exi"12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples