Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-09-Speech-3-065"

Predicate	Value (sorted: none)
lpv:translated text	"Herr talman, fru kommissionär, ärade ledamöter, mina damer och herrar! Detta är bästa sättet att så tidigt som möjligt sända kommissionen en tydlig signal. Myndigheterna i de olika länderna spelar naturligtvis en viktig roll för utvärderingen. De har ansvarat för genomförandet och övervakningen av strategin alltsedan den infördes 1997. De har därför många värdefulla förstahandserfarenheter när det gäller styrkor och svagheter med den nuvarande strategin. Kommissionen är naturligtvis en annan viktig källa när det gäller erfarenheter och resultat från de första fem åren. Under årens lopp har dock även andra aktörer skaffat sig relevanta erfarenheter som man bör ta hänsyn till i samband med den pågående utvärderingen. Självfallet gäller detta inte minst Europaparlamentet. Jag har i detta sammanhang noterat de synpunkter som utskottet för sysselsättning och socialfrågor offentliggjorde i mitten av september. Jag kan i stor utsträckning instämma i de synpunkter som framförs såväl avseende kärnfrågorna i den reviderade strategin som avseende önskemålen om övervägande av hur samarbetet mellan de olika aktörerna skall kunna vidareutvecklas. Slutligen vill jag nämna de nationella och europeiska parterna på arbetsmarknaden, vilka som aktiva medaktörer även kan bidra med viktiga iakttagelser. Översynen av den europeiska sysselsättningsstrategin fanns med på rådets dagordning i Luxemburg i går. Därför är det i högsta grad aktuellt att punkten skall stå med på föredragningslistan för debatten här i dag. Kommissionen utvärderar i sitt meddelande som bekant erfarenheterna av sysselsättningsstrategin under de första fem åren. Det innehåller en allmän bedömning av de resultat man uppnått på de europeiska arbetsmarknaderna och här anges de viktigaste frågorna i samband med en revision av strategin. Meddelandet utgör en viktig utgångspunkt för den diskussion som just nu pågår i olika forum. Förutom meddelandet förelåg inför rådets möte ett gemensamt yttrande från utskottet för sysselsättning och socialfrågor respektive Kommittén för ekonomisk politik, i vilket de redogör för sin bedömning av de viktigaste principerna för en reviderad strategi. Önskemålet från ordförandeskapets sida har hela tiden varit att de skulle kunna lägga fram ett gemensamt yttrande Vi anser att ett gemensamt yttrande, som berörda råd skulle kunna instämma i, vore den mest effektfulla politiska signalen när det gäller de politiska önskemålen avseende den framtida strategin. Ett gemensamt yttrande överensstämmer dessutom med de önskemål som finns avseende en bättre samordning och rationalisering av de olika europeiska processerna, som exempelvis riktlinjer för sysselsättningen och för den övergripande ekonomiska politiken. Det är ingen hemlighet att det råder många olika åsikter om hur långt man bör gå när det gäller översynen av sysselsättningsstrategin. Det är en stor ära för mig att få tillfälle att tala i Europaparlamentet om vad som gäller beträffande översynen av den europeiska sysselsättningsstrategin. Det danska ordförandeskapets ambition har emellertid först och främst varit att arbeta för en kompromiss för att kunna förena de medlemsstater som önskar en långtgående översyn med de stater som önskar göra avsevärt färre ändringar i sysselsättningsstrategin. Uppgiften för oss har således varit att garantera en gemensam plattform för det fortsatta arbetet. Det är därför glädjande för mig att i dag kunna meddela att rådet enhälligt anslöt sig till utskottets för sysselsättning och socialfrågor och Kommitténs för ekonomisk politik gemensamma yttrande. Vi har därmed ett betydelsefullt politiskt tillkännagivande angående de ramar och principer som medlemsstaternas regeringar anser skall utgöra underlag för utarbetandet av översynen av den europeiska sysselsättningsstrategin. Jag nämner här några av de viktigaste principerna: Inledningsvis vill jag framhålla att man bör hålla fast vid helhetsperspektivet i sysselsättningsstrategin med särskilt fokus på sysselsättningspolitiska prioriteringar. Det betyder att man i synnerhet skall koncentrera sig på de resultat som med utgångspunkt i de mål som fastställdes i Lissabon om fler och bättre arbetstillfällen skall uppnås med strategin. Ministrarna godkände dessutom att riktlinjerna för sysselsättningen skall göras enklare och så vitt möjligt mindre omfattande. Detta skall genomföras genom att de koncentreras till gemensamma strategiska prioriteringar, bl.a. nationella strategier för livslångt lärande, som understöds av lämpliga mål, som t.ex. hur stor andel av befolkningen som är sysselsatt i någon form av utbildning. Man poängterar för övrigt vikten av att den framtida strategin skall hjälpa till att hantera de utmaningar som länderna står inför i form av en förändrad demografi, ökad globalisering, kunskapssamhället och Europeiska unionens utvidgning. Det råder enighet om att strategin mer specifikt bör inriktas på följande övergripande mål. Skapande av arbetstillfällen och ökande förvärvsfrekvens, förbättrad arbetskvalitet, en förbättring och modernisering av arbetsmarknadens villkor samt garanterad flexibilitet och anställningstrygghet. I anslutning till detta framhävs särskilt behovet av att öka sysselsättningsutbudet genom politiska åtgärder som främjar sysselsättningen för kvinnor, äldre och utsatta grupper, som främjar en aktiv och förebyggande arbetsmarknadspolitik som är slagkraftig och effektiv, som reformerar skatte- och överföringssystemen och därmed skapar tydliga incitament för att få in människor på arbetsmarknaden och få dem att stanna där, som förbättrar möjligheterna till livslångt lärande, kompetens och rörlighet, stärker jämställdheten mellan män och kvinnor och bekämpar diskriminering samt främjar utvecklingen inom de delar av näringslivet som bidrar till skapandet av arbetstillfällen. Slutligen uttryckte rådet genom sitt stöd i går önskemål om att strategin i ännu högre grad bör avspegla att fokus är inriktat på de utmaningar som inom Lissabonstrategin planeras på medellång sikt, exempelvis när det gäller sysselsättningsgraden för kvinnor och äldre. Detta innebär ett önskemål om ökad, varaktig stabilitet i fråga om riktlinjerna. Det är med andra ord inte nödvändigt att ändra dessa varje år. Önskemålet om stabilitet omfattar också en insats för att garantera ett större mått av samordning och minskad överlappning mellan de olika europeiska samarbetsprocesserna. Vi ser från ordförandeskapets sida dessa allmänna principer som rådet har anslutit sig till som en målinriktad markering och ett bidrag till kommissionen i samband med dess fortsatta arbete fram till årsskiftet. Sysselsättningspolitiken berör något av det mest grundläggande för oss människor, nämligen vårt arbete. I bibeln står det att du skall tjäna ditt bröd i ditt anletes svett. Men arbetet har också många andra funktioner att fylla. Det är på arbetsplatsen vi tillbringar större delen av vår vakna tid. Det är här vi knyter många kontakter med andra människor, och det är ofta dem vi saknar mest om vi förlorar vårt jobb. Rådets samtycke i går innebär att vi måste föra ytterligare diskussioner kring en del frågor under de kommande månaderna. Detta gäller inte minst en mer aktiv involvering av arbetsmarknadens parter och av Europaparlamentet. Det finns alltså ett tydligt önskemål om ett mer konkret övervägande av om Europaparlamentet kan medverka mer aktivt vid utarbetandet och utvecklingen av sysselsättningsstrategin. Även de nationella parlamentens betydelse erkänns i detta sammanhang. En viktig del återstår, nämligen diskussionen avseende omfattningen och indikatorernas karaktär. Dessa har en avgörande betydelse för övervakningen av strategin och för att garantera att länderna rör sig i rätt riktning och att detta sker vid rätt tidpunkt. Därför är det också betydelsefullt att man företar en grundlig genomgång av nuvarande indikatorer, så snart man fått en klar bild av den nya strategin. Syftet med en sådan genomgång bör vara att garantera att dessa indikatorer avspeglar de huvudsakliga målsättningarna för de reviderade riktlinjerna. Målet måste vara en mer effektiv uppsättning indikatorer som är handfasta, jämförbara, mer inriktade på de enskilda riktlinjerna och baserade på aktuella data. Resultatet borde bli ett mindre antal indikatorer som i gengäld är desto bättre. Jag skulle avslutningsvis vilja understryka att det danska ordförandeskapet vill göra sysselsättningsstrategin mer operationell och användbar som en grund för sysselsättningsfrämjande strategier i de enskilda medlemsstaterna. Vi måste bort från tendensen mot en ökande fokusering på detaljer och instrument och i stället koncentrera oss på resultaten, som Europeiska rådet har betonat sedan toppmötet i Lissabon. Vi får när det gäller översynen av sysselsättningsstrategin aldrig förlora det övergripande perspektivet ur sikte. Under de kommande åren är utsikterna för en reviderad europeisk sysselsättningsstrategi att den skall bidra till att göra Europa mer enhetligt som kontinent och som samhälle. Detta kräver att sysselsättningsstrategin målinriktas och att öppenheten i beslutsprocessen ökar i samband med antagandet och genomförandet av strategins olika beståndsdelar. Målinriktning, öppenhet, deltagande av fler aktörer, bättre förankring i medlemsstaterna – detta skall vara nyckelorden för insatsen för en ständigt ökande sysselsättning från Europeiska unionens sida. Vi får aldrig glömma att det är de faktiska resultaten som i slutändan är beviset för om Europeiska unionens sysselsättningsstrategi fungerar. Det är i den praktiska tillämpningen som metoderna verkligen testas. En stor arbetsmarknad och företagens sociala ansvar är exempel på vad som skall bidra till att göra Europa till en drivande kraft. Arbetsmarknaden kan alltför ofta jämföras med en centrifug, där alldeles för många hamnar i utkanten. Vi måste genom att utbyta idéer komma fram till hur vi kan undvika detta. Vi står även i Europa inför en rad gemensamma utmaningar som vi måste lösa om vi skall kunna bevara den europeiska sociala modellen, där vi förenar ekonomisk effektivitet med tillfredsställande system för social trygghet och förenar marknadsekonomin med välfärdssamfundet. Utvidgningen av Europeiska unionen som omfattar en rad öst- och centraleuropeiska länder innebär – med eller utan övergångsordningar – fri rörlighet för arbetskraften i den nya och större unionen. En del länder – däribland även Danmark – har valt att tillåta fri rörlighet från medlemskapets första dag. Ur Danmarks synvinkel innebär detta inte några problem. Vi betraktar i stället de nya medlemsstaterna som en resurs. Den viktigaste uppgiften inför årsskiftet är att uppnå enighet om ramarna för översynen av sysselsättningsstrategin. Därefter tar vi under 2003 upp diskussionen om den egentliga strategin och de olika riktlinjerna. Ordförandeskapet anser det vara mycket viktigt att man för en genomgripande diskussion innan man utarbetar en ny reviderad sysselsättningsstrategi. Det är i detta sammanhang betydelsefullt att alla relevanta aktörer kommer till tals. Vi vill se till att diskussionen får tillräckligt med utrymme och enades därför om vikten av att dels låta frågan utgöra en central punkt i det danska ordförandeskapets program på det sysselsättningspolitiska och socialpolitiska området, och att dels ta upp översynen av strategin redan vid rådets första formella möte."@sv13,13
lpv:translated text	"Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat. Tämä on paras keino antaa komissiolle selkeä viesti mahdollisimman ajoissa. Yksittäisten valtioiden viranomaisilla on luonnollisestikin keskeinen rooli arvioinnissa. Juuri ne ovat olleet vastuussa strategian toteutuksesta ja seurannasta siitä lähtien kun se otettiin käyttöön vuonna 1997. Niillä on näin ollen merkittävää ensikäden tietoa nykystrategian vahvuuksista ja heikkouksista. Myös komissio on tietenkin viiden ensimmäisen vuoden aikana saatujen kokemusten ja tulosten tärkeä levittäjä. Myös eräät muut toimijat ovat saaneet muutaman viime vuoden aikana asian kannalta merkityksellisiä kokemuksia, joihin olisi kiinnitettävä huomiota tämänhetkisen arvioinnin yhteydessä. Tämä koskee tietenkin erityisesti Euroopan parlamenttia. Panin tältä osin merkille työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan syyskuun puolivälissä julkaisemat näkökannat. Voin hyväksyä hyvin monia tarkistetun strategian pääkohdiksi ehdotetuista asioista sekä eri toimijoiden välisen yhteistyön edelleen kehittämiseksi esitetyistä toiveista. Haluan lopuksi mainita ne kansalliset ja eurooppalaiset työmarkkinoiden toimijat, jotka aktiivisina osallistujina voivat myös esittää varteenotettavia huomioita. Eurooppalaisen työllisyysstrategian tarkistaminen oli neuvoston esityslistalla eilen Luxemburgissa. Se on näin ollen erittäin ajankohtainen aihe, jota on käsiteltävä tämänpäiväisessä täysistunnossa. Kuten hyvin tiedetään, komission tiedonannossa luetellaan työllisyysstrategiasta viiden ensimmäisen vuoden aikana saadut kokemukset. Tiedonanto sisältää yleisarvioinnin eurooppalaisista työmarkkinoista saaduista tuloksista, ja siinä kuvataan tärkeimpiä strategian tarkistamiseen liittyviä kysymyksiä. Tiedonanto muodostaa tärkeän lähtökohdan tällä hetkellä useilla eri foorumeilla käytäville keskusteluille. Tämän tiedonannon lisäksi työllisyys- ja sosiaalivaliokunta sekä talouspoliittinen komitea esittivät neuvoston kokouksessa yhteisen lausunnon, joka sisältää niiden arvioinnin tarkistetun strategian tärkeimmistä periaatteista. Puheenjohtajavaltio on aina toivonut, että ne voisivat esittää yhteisen lausunnon. Katsomme, että yhteinen lausunto, jonka asianomaiset neuvostot pystyvät hyväksymään, on voimakkain mahdollinen poliittinen viesti, joka osoittaa tulevan strategian taustalla olevan poliittisen tahdon. Yhteinen lausunto on lisäksi sopusoinnussa sen tämänhetkisen toiveen kanssa, joka koskee erilaisten eurooppalaisten prosessien, kuten työllisyyssuuntaviivojen ja yleistä talouspolitiikkaa koskevien suuntaviivojen välisen koordinoinnin parantamista ja niiden tehostamista. Sen osalta, kuinka perusteellista työllisyysstrategian tarkistamisen on oltava, on monia erilaisia näkemyksiä, ja tältä osin tarvitaan avoimuutta. Minulle on suuri kunnia saada puhua Euroopan työllisyysstrategian tarkistamisesta Euroopan parlamentissa. Tanskan puheenjohtajakauden tavoitteena on kuitenkin päästä ensin sopimukseen, jonka avulla ne jäsenvaltiot, joiden mukaan työllisyysstrategiaa olisi tarkistettava merkittävästi, ja ne, jotka tyytyvät paljon vähäisempiin muutoksiin, voivat sovittaa näkemyksensä yhteen. Tehtävänämme on tämän vuoksi ollut taata yhteinen perusta tulevaa työtä varten. Edellä mainituista syistä olen iloinen voidessani ilmoittaa nyt, että neuvosto antoi yksimielisen hyväksyntänsä työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan sekä talouspoliittisen komitean esittämälle yhteiselle lausunnolle. Hyväksyntä oli voimakas poliittinen viesti niistä puitteista ja periaatteista, joiden pohjalta Euroopan työllisyysstrategian tarkistusta olisi hallitusten ja jäsenvaltioiden mukaan valmisteltava. Haluaisin mainita eräitä tärkeimmistä periaatteista. Korostettakoon ensin, että työllisyysstrategiaa koskeva yleisnäkemys, jonka mukaisesti työllisyyspolitiikan painopistealueet on asetettava etusijalle, on säilytettävä. Tämä tarkoittaa erityisen huomion kiinnittämistä strategian avulla saavutettaviin tuloksiin, jotka perustuvat uusien ja parempien työpaikkojen luomista koskeviin Lissabonin Eurooppa-neuvoston tavoitteisiin. Ministerit hyväksyivät myös tarpeen yksinkertaistaa työllisyyssuuntaviivoja ja kaventaa niiden soveltamisalaa mahdollisuuksien mukaan keskittymällä niiden osalta yhteisiin strategisiin painopistealueisiin, joita ovat muun muassa koulutukseen muodossa tai toisessa mahdollisesti osallistuvien ihmisten lukumäärän osalta asetetuilla asianmukaisilla tavoitteilla tuettavaa elinikäistä oppimista koskevat kansalliset strategiat. Lisäksi kiinnitetään huomiota tulevaan strategiaan, joka helpottaa asianomaisten valtioiden kohtaamiin haasteisiin vastaamista. Haasteet voivat liittyä esimerkiksi väestönkehityksen eri piirteisiin, globalisaation lisääntymiseen, tietoyhteiskuntaan ja EU:n laajentumiseen. Strategian laajoiksi tavoitteiksi on hyväksytty yhteisesti työpaikkojen lisääminen ja työllisyysasteen nostaminen, työn laadun parantaminen, työmarkkinoiden toiminnan parantaminen ja nykyaikaistaminen sekä joustavuuden ja työturvallisuuden takaaminen. Edellä mainitsemieni seikkojen lisäksi haluaisin korostaa erityisesti tarvetta parantaa työnsaantimahdollisuuksia toteuttamalla toimia naisille, vanhuksille ja muita heikommassa asemassa oleville ryhmille tarkoitettujen työpaikkojen lisäämiseksi, kannustamalla tehokkaita, tuloksellisia ja samalla aktiivisia ja ennalta ehkäiseviä työmarkkinapolitiikkoja, uudistamalla vero- ja etuusjärjestelmiä ja luomalla siten selkeitä kannustimia työllistymiselle ja työelämässä pysymiselle, parantamalla elinikäistä oppimista, ammattitaitoa ja liikkuvuutta, lisäämällä miesten ja naisten tasa-arvoa ja torjumalla syrjintää sekä edistämällä työpaikkoja lisäävän yrittäjyyden kehittämistä. Ilmaistessaan eilen tukensa neuvosto esitti toiveen, että strategiassa keskityttäisiin edelleen ensisijaisesti Lissabonin strategian mukaisiin keskipitkän aikavälin tavoitteisiin, jotka koskevat muun muassa naisten ja ikääntyvän väestön työllisyyslukuja. Tähän sisältyy myös toive liikkuvuuden lisäämisestä ajan mittaan, mikä olisi huomioitava suuntaviivoissa. Suuntaviivoja ei toisin sanoen tarvitse välttämättä muuttaa joka vuosi. Vakaustavoitteen mukaisesti koordinointia pyritään jo nyt lisäämään ja Euroopan eri yhteistyöprosessien päällekkäisyyttä vähentämään. Puheenjohtajavaltio Tanska katsoo, että nämä neuvoston hyväksymät yleiset periaatteet ovat komissiolle tarjottu apu ja sille osoitettu suositus, jotka liittyvät sen tämänhetkiseen työhön vuoden lähestyessä loppuaan. Työllisyyspolitiikka vaikuttaa erääseen ratkaisevan tärkeään elämänalueeseemme: työntekoon. Raamatun vertauksen mukaan meidän on ansaittava leipämme otsa hiessä. Työllä on tämän lisäksi kuitenkin monia muitakin tehtäviä. Vietämme työpaikalla suurimman osan valveilla-oloajastamme. Työpaikalla luomme paljon yhteyksiä muihin ihmisiin, ja menettäessämme työpaikkamme kaipaamme usein eniten juuri heitä. Neuvoston eilinen hyväksyntä tarkoittaa, että monista tekijöistä on keskusteltava edelleen lähi-kuukausina. Tämä koskee etenkin työmarkkinaosapuolten ja Euroopan parlamentin osallistumisen lisäämistä. Käytännön neuvotteluja pyritään selvästi tehostamaan Euroopan parlamentin roolin voimistamiseksi työllisyysstrategian laatimisessa ja kehittämisessä. Myös kansallisten parlamenttien osallistumisen tärkeys on tunnustettava. Eräs tärkeä seikka, jota myös on käsiteltävä, on koko keskustelu osoittimien laajuudesta ja tyypistä. Ne ovat ratkaisevan tärkeitä strategian seuraamiseksi ja sen takaamiseksi, että valtiot kehittyvät halutulla tavalla vaaditun aikataulun mukaisesti. Heti kun uudesta strategiasta on saatu selkeä käsitys, myös nykyisten osoittimien perusteellinen tutkiminen on tämän vuoksi ratkaisevan tärkeää. Tällaisen tutkimuksen avulla on voitava taata, että osoittimilla kuvataan tarkistettujen suuntaviivojen tärkeimpiä tavoitteita. Tavoitteena on oltava entistä tehokkaampi joukko osoittimia, jotka ovat luotettavia ja vertailukelpoisia ja joissa yksittäiset suuntaviivat otetaan huomioon nykyistä paremmin. Lisäksi osoittimien on perustuttava ajankohtaisiin tietoihin. Mielestämme osoittimien olisi oltava parempia, mutta niiden määrää olisi supistettava. Haluan korostaa lopuksi, että Tanskan puheenjohtajuuskauden tavoitteisiin kuuluu työllisyysstrategian käytön yksinkertaistaminen ja mukauttaminen yksittäisten jäsenvaltioiden työllisyyden edistämisstrategioiden kannalta käyttökelpoisemmaksi lähtökohdaksi. Meidän on päästävä eroon taipumuksestamme korostaa yhä enemmän yksityiskohtien ja välineiden merkitystä. Meidän on keskityttävä sen sijaan Eurooppa-neuvoston Lissabonin kokouksestaan lähtien tärkeinä pitämiin tuloksiin. Tarkistaessamme työllisyys-strategiaa meidän on pidettävä kokonaisnäkemys mielessämme jatkuvasti. Euroopan tarkistetun työllisyysstrategian avulla Euroopasta on tarkoitus kehittää lähivuosina aiempaa yhtenäisempi maanosa ja yhteisö. Tarkoituksena on työllisyysstrategian aiempaa täsmällisempi kohdentaminen ja päätöksentekoprosessin avoimuuden lisääminen strategian yksittäisten piirteiden hyväksymisen ja toteuttamisen osalta. Pyrkiessään edistämään työllisyyden jatkuvaa kasvua Euroopan unionin olisi asetettava etusijalle kohdentaminen ja avoimuus, eri toimijoiden osallistumisen lisääminen ja työllisyys-politiikan juurruttaminen jäsenvaltioihin entistä määrä-tietoisemmin. Emme saa milloinkaan unohtaa, että Euroopan unionin työllisyys-strategian tehokkuutta arvioidaan viime kädessä käytännön tuloksilla. Menetelmät on testattava käytännössä. Uusia aloja, joiden avulla Euroopasta voidaan tehdä johtava valta, ovat laajat työmarkkinat ja yritysten sosiaalinen vastuu. Työmarkkinat muistuttavat aivan liian usein linkoa, jossa aivan liian monet ihmiset päätyvät reuna-alueille. Meidän on sen vuoksi tehtävä suunnitelmia tällaisen tilanteen estämiseksi. Euroopassa on myös joukko yhteisiä haasteita, jotka meidän on ratkaistava, jos haluamme säilyttää eurooppalaisen yhteiskuntamallin, jossa taloudellinen tehokkuus ja toimiva sosiaaliturvajärjestelmä yhdistyvät markkinatalouteen ja hyvinvointi-yhteiskuntaan. Euroopan unionin laajentuessa joukolla Itä- ja Keski-Euroopan maita – joiden liittyessä joko toteutetaan tai ei toteuteta siirtymätoimenpiteitä – työvoiman vapaa liikkuvuus ulotetaan koskemaan uutta ja entistä suurempaa unionia. Monet valtiot, kuten Tanska, ovat päättäneet alkaa soveltaa työvoiman vapaata liikkuvuutta uusien jäsenvaltioiden liittymispäivästä alkaen. Meille tanskalaisille työvoiman vapaa liikkuvuus ei ole ongelma. Katsomme päinvastoin, että uudet jäsenvaltiot ovat voimavara. Loppuvuonna ensisijaisena tehtävänä on sopimukseen pääseminen työllisyysstrategian tarkistamisen puitteista. Nykyistä strategiaa ja yksittäisiä suuntaviivoja koskevien keskustelujemme tulokset selviävät vuonna 2003. Tanska on pitänyt puheenjohtaja-kaudellaan lähtökohtanaan sen seikan ensisijaista tärkeyttä, että ennen uuden ja tarkistetun työllisyysstrategian laatimista asiasta käydään syvällinen keskustelu. On tärkeää, että kaikki keskeiset toimijat saavat sanoa silloin sanottavansa. Sen varmistamiseksi, että keskustelua varten on riittävästi aikaa, pidimme tärkeänä asettaa aiheen keskeiselle sijalle Tanskan puheenjohtajakauden työllisyyttä ja sosiaalipolitiikkaa koskevassa ohjelmassa ja aloittaa strategian tarkistamisen jo neuvoston ensimmäisessä virallisessa kokouksessa."@fi5
lpv:unclassifiedMetadata	"Rådet"1
lpv:translated text	"Κύριε Πρόεδρε, κυρία Επίτροπε, κυρίες και κύριοι Αυτό αποτελεί μια άριστη ευκαιρία να στείλουμε ένα σαφές μήνυμα προς την Επιτροπή το νωρίτερο δυνατόν. Οι αρχές σε κάθε χώρα έχουν φυσικά κεντρικό ρόλο όσον αφορά την αξιολόγηση. Αυτές έχουν την ευθύνη για την υλοποίηση και την παρακολούθηση της στρατηγικής από το 1997, οπότε θεσπίστηκε. Ως εκ τούτου, διαθέτουν μεγάλη και πολύτιμη εμπειρία από πρώτο χέρι όσον αφορά τα δυνατά σημεία και τις αδυναμίες της παρούσας στρατηγικής. Η Επιτροπή είναι, φυσικά, μια άλλη σημαντική πηγή εμπειρίας και αποτελεσμάτων από τα πρώτα πέντε χρόνια. Ωστόσο στη διάρκεια των τελευταίων πέντε ετών, και άλλοι παράγοντες απέκτησαν σχετική εμπειρία, η οποία θα πρέπει να ληφθεί υπόψη σε σχέση με την παρούσα αξιολόγηση. Φυσικά, αυτό ισχύει ιδιαίτερα για το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο. Ως προς αυτό, σημείωσα τις απόψεις που δημοσιεύτηκαν από την Επιτροπή Απασχόλησης και Κοινωνικών Υποθέσεων στα μέσα Σεπτεμβρίου. Μπορώ να προχωρήσω πολύ προς την κατεύθυνση της έγκρισης των απόψεων που παρουσιάστηκαν σχετικά με το ποια πρέπει να είναι τα βασικά χαρακτηριστικά μιας αναθεωρημένης στρατηγικής και τις επιθυμίες που εκφράστηκαν να σκεφτούμε πώς μπορεί να αναπτυχθεί περαιτέρω η συνεργασία μεταξύ των διαφόρων φορέων. Τέλος, θέλω να αναφέρω τους εθνικούς και ευρωπαϊκούς παράγοντες στην αγορά εργασίας οι οποίοι, καθώς εμπλέκονται ενεργά, έχουν επίσης να κάνουν σημαντικές παρατηρήσεις. Η αναθεώρηση της Ευρωπαϊκής Στρατηγικής για την Απασχόληση ήταν στην ημερήσια διάταξη του Συμβουλίου στο Λουξεμβούργο εχθές. Είναι ως εκ τούτου ένα εξαιρετικά επίκαιρο θέμα για να συμπεριληφθεί στην ημερήσια διάταξη της Ολομέλειας εδώ σήμερα. Όπως είναι γνωστό, η ανακοίνωση της Επιτροπής εξετάζει εμπειρίες από τα πρώτα πέντε έτη της Στρατηγικής για την Απασχόληση. Περιέχει μια γενική αξιολόγηση των αποτελεσμάτων που επιτεύχθηκαν σχετικά με τις ευρωπαϊκές αγορές εργασίας, ενώ σκιαγραφεί τα σημαντικότερα ζητήματα που συνδέονται με μια αναθεώρηση της στρατηγικής. Η ανακοίνωση είναι ένα καθοριστικό σημείο εκκίνησης για τη συζήτηση που διεξάγεται τώρα σε διάφορα φόρα. Πέραν αυτής της ανακοίνωσης, στη συνεδρίαση του Συμβουλίου παρουσιάστηκε μια κοινή δήλωση από την Επιτροπή Απασχόλησης και Κοινωνικών Υποθέσεων και την Οικονομική-Πολιτική Επιτροπή, αντίστοιχα, η οποία παρέχει την αξιολόγησή τους για τις σημαντικότερες αρχές που πρέπει να διέπουν μια αναθεωρημένη στρατηγική. Η Προεδρία επιθυμούσε εξαρχής να είναι σε θέση να παρουσιάσει μια κοινή δήλωση. Πιστεύουμε ότι μια κοινή δήλωση, η οποία θα μπορεί να εγκριθεί από τα αντίστοιχα Συμβούλια, ήταν συνώνυμη με το ισχυρότερο δυνατό πολιτικό μήνυμα του τι ζητείται σε πολιτικούς όρους από τη μελλοντική στρατηγική. Μια κοινή δήλωση είναι, επιπλέον, σύμφωνη με την παρούσα επιθυμία για καλύτερο συντονισμό μεταξύ των διαφόρων ευρωπαϊκών διαδικασιών, όπως είναι οι κατευθυντήριες γραμμές για την απασχόληση και αυτές που διέπουν τη γενική οικονομική πολιτική, τις οποίες βελτιώνει. Δεν πρέπει να κρύβουμε ότι υπάρχουν πολλές διαφορετικές απόψεις σχετικά με το πόσο πρέπει να προχωρήσει η αναθεώρηση της Στρατηγικής για την Απασχόληση. Αποτελεί μεγάλη τιμή για εμένα αυτή η ευκαιρία να μιλήσω στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο για θέματα που άπτονται της αναθεώρησης της Ευρωπαϊκής Στρατηγικής για την Απασχόληση. Η φιλοδοξία της δανικής Προεδρίας ήταν, ωστόσο, να εργαστεί καταρχάς για έναν συμβιβασμό ικανό να ενώσει εκείνα τα κράτη μέλη που θέλουν να δουν τη Στρατηγική για την Απασχόληση να αναθεωρείται σε σημαντικό βαθμό με εκείνα που θέλουν να δουν πολύ λιγότερες αλλαγές. Για εμάς, το καθήκον είναι, ως εκ τούτου, να διασφαλίσουμε μια κοινή πλατφόρμα για περαιτέρω εργασία. Χαίρομαι, επομένως, που μπορώ τώρα να αναφέρω ότι το Συμβούλιο έδωσε την ομόφωνη υποστήριξή του στην κοινή δήλωση της Επιτροπής Απασχόλησης και Κοινωνικών Υποθέσεων και της Οικονομικής-Πολιτικής Επιτροπής. Ένα ισχυρό πολιτικό μήνυμα εστάλη κατ’ αυτόν τον τρόπο όσον αφορά το πλαίσιο και τις αρχές που οι κυβερνήσεις των κρατών μελών πιστεύουν ότι πρέπει να αποτελούν τη βάση της προετοιμασίας της αναθεώρησης της Ευρωπαϊκής Πολιτικής για την Απασχόληση. Θα ήθελα εδώ να αναφέρω ορισμένες από τις σημαντικότερες αρχές. Για να ξεκινήσω, πρέπει να τονιστεί ότι πρέπει να διατηρηθεί η γενική προοπτική της Στρατηγικής για την Απασχόληση, εστιάζοντας ιδιαίτερα στις προτεραιότητες για την πολιτική απασχόλησης. Αυτό σημαίνει ότι πρέπει να δοθεί ιδιαίτερη προσοχή στα αποτελέσματα που, βάσει των στόχων της Λισαβόνας για περισσότερες και καλύτερες θέσεις εργασίας, πρέπει να επιτευχθούν μέσω της στρατηγικής. Οι υπουργοί ενέκριναν επίσης την ανάγκη να απλοποιήσουμε τις κατευθυντήριες γραμμές για την απασχόληση και να μειώσουμε όσο το δυνατόν περισσότερο το πεδίο εφαρμογής τους εστιάζοντάς τις σε κοινές στρατηγικές προτεραιότητες, συμπεριλαμβανομένων και των εθνικών στρατηγικών για τη δια βίου μάθηση, που θα συνοδεύονται από κατάλληλους στόχους λόγου χάρη σχετικά με τον αριθμό των ατόμων που θα λάβουν τη μία ή την άλλη μορφή εκπαίδευσης. Προσοχή δίδεται επίσης στο πώς η μελλοντική στρατηγική θα βοηθήσει τις εμπλεκόμενες χώρες να ανταποκριθούν στις προκλήσεις που αντιμετωπίζουν υπό τη μορφή των διαφορετικών δημογραφικών χαρακτηριστικών, της μεγαλύτερης παγκοσμιοποίησης, της κοινωνίας της γνώσης και της διεύρυνσης της ΕΕ. Υπάρχει συμφωνία ότι η στρατηγική πρέπει να επικεντρωθεί πιο συγκεκριμένα στους ακόλουθους γενικούς στόχους: τη δημιουργία θέσεων εργασίας και την αυξανόμενη συμμετοχή του εργατικού δυναμικού, τη βελτιωμένη ποιότητα εργασίας, τη βελτίωση και τον εκσυγχρονισμό της λειτουργίας της αγοράς εργασίας και την εξασφάλιση τόσο ευελιξίας όσο και ασφάλειας των θέσεων απασχόλησης. Πιο συγκεκριμένα, θέλω να τονίσω ιδιαίτερα την ανάγκη να αυξηθεί η προσφορά εργατικού δυναμικού μέσω πολιτικών που να προωθούν τις θέσεις εργασίας για γυναίκες, για ηλικιωμένους και για ευαίσθητες ομάδες, ενθαρρύνοντας ενεργές και προληπτικές πολιτικές για την αγορά εργασίας που να είναι αποτελεσματικές και αποδοτικές, μεταρρυθμίζοντας τα φορολογικά συστήματα και τα συστήματα παροχών και δημιουργώντας έτσι σαφή κίνητρα για την έναρξη εργασίας και τη διατήρησή της, βελτιώνοντας τη διά βίου μάθηση, τις δεξιότητες και την κινητικότητα, αυξάνοντας την ισότητα μεταξύ ανδρών και γυναικών και καταπολεμώντας τις διακρίσεις και προωθώντας εξελίξεις στην επιχειρηματικότητα που να συντελούν στη δημιουργία θέσεων εργασίας. Τέλος, το Συμβούλιο, κατά την έκφραση της στήριξής του εχθές, εξέφρασε την ευχή να αντικατοπτρίσει περαιτέρω η στρατηγική το γεγονός ότι επίκεντρο είναι οι μεσοπρόθεσμες προκλήσεις που έθεσε η στρατηγική της Λισαβόνας όσον αφορά, για παράδειγμα, τα ποσοστά συμμετοχής για τις γυναίκες και τους ηλικιωμένους. Στην ευχή αυτή κρύβεται η επιθυμία για μεγαλύτερη σταθερότητα στις κατευθυντήριες γραμμές με το πέρασμα του χρόνου. Η επιθυμία για σταθερότητα υποκρύπτει επίσης το γεγονός ότι γίνεται προσπάθεια να εξασφαλιστεί μεγαλύτερος βαθμός συντονισμού και λιγότερη αλληλεπικάλυψη μεταξύ των διαφόρων ευρωπαϊκών διαδικασιών συνεργασίας. Εμείς στην Προεδρία θεωρούμε αυτές τις γενικές αρχές, οι οποίες έχουν εγκριθεί από το Συμβούλιο, συνεισφορά και υπόδειξη προς την Επιτροπή σε σχέση με το εν εξελίξει έργο της, καθώς πλησιάζει το τέλος του έτους. Η πολιτική για την απασχόληση αφορά ένα στοιχείο θεμελιώδους σημασίας για τον άνθρωπο, ήτοι την εργασία που κάνουμε. Η Βίβλος λέει ότι πρέπει να κερδίζουμε το ψωμί μας με τον ιδρώτα του προσώπου μας. Ωστόσο, η εργασία έχει πολλές άλλες λειτουργίες πέρα από αυτό. Στον χώρο εργασίας περνάμε το μεγαλύτερο μέρος του χρόνου της ημέρας. Εκεί αναπτύσσουμε σχέσεις και επαφές με άλλα άτομα, και συνήθως αυτοί οι άνθρωποι είναι που μας λείπουν περισσότερο όταν χάσουμε τη δουλειά μας. Η χθεσινή συμφωνία του Συμβουλίου σημαίνει ότι υπάρχουν αρκετοί παράγοντες που θα πρέπει να συζητηθούν περαιτέρω τους προσεχείς μήνες. Αυτό ισχύει ιδιαιτέρως όσον αφορά την πιο ενεργή ανάμιξη των δύο πλευρών του κλάδου και του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου. Υπάρχει ως εκ τούτου μια ξεκάθαρη επιθυμία να εισέλθουμε σε πιο πρακτικές συζητήσεις σχετικά με το πώς μπορεί το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο να διαδραματίσει μεγαλύτερο ρόλο στην προετοιμασία και την ανάπτυξη της Στρατηγικής για την Απασχόληση. Ο ρόλος των εθνικών κοινοβουλίων πρόκειται επίσης να αναγνωριστεί σε αυτό το πλαίσιο. Ένα σημαντικό ζήτημα το οποίο πρέπει να εξετάσουμε είναι η όλη συζήτηση του πεδίου εφαρμογής και του τύπου των δεικτών. Οι τελευταίοι είναι καθοριστικής σημασίας προκειμένου να παρακολουθούμε τη στρατηγική και να διασφαλίσουμε ότι οι χώρες κινούνται προς τη σωστή κατεύθυνση και στον σωστό χρόνο. Είναι επομένως επίσης σημαντικό, μόλις διαμορφωθεί μια σαφής εικόνα της νέας στρατηγικής, να υπάρξει μια διεξοδική εξέταση των υφιστάμενων δεικτών. Ο σκοπός μιας τέτοιας εξέτασης πρέπει να είναι η διασφάλιση ότι οι δείκτες αντικατοπτρίζουν τους βασικούς στόχους των αναθεωρημένων κατευθυντηρίων γραμμών. Ο στόχος πρέπει να είναι μια πιο αποτελεσματική δέσμη δεικτών, οι οποίοι να είναι δραστικοί, συγκρίσιμοι, περισσότερο εστιασμένοι στις επιμέρους κατευθυντήριες γραμμές και βασισμένοι σε επίκαιρα στοιχεία. Θα θέλαμε να επιτύχουμε μια κατάσταση στην οποία θα έχουμε λιγότερους, αλλά καλύτερους, δείκτες. Θέλω να τονίσω εν κατακλείδι ότι η δανική Προεδρία επιθυμεί να καταστήσει τη Στρατηγική για την Απασχόληση ευκολότερη στη λειτουργία και πιο χρήσιμη ως σημείο εκκίνησης για στρατηγικές που προωθούν την απασχόληση στα μεμονωμένα κράτη μέλη. Πρέπει να ξεπεράσουμε την τάση να εστιαζόμαστε ολοένα και περισσότερο σε λεπτομέρειες και μέσα και αντί για αυτό να επικεντρώσουμε τις προσπάθειές μας στην επίτευξη αποτελεσμάτων, στα αποτελέσματα στα οποία το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο έχει προσδώσει σημασία από τη διάσκεψη κορυφής της Λισαβόνας μέχρι σήμερα. Όσον αφορά την αναθεώρηση της Στρατηγικής για την Απασχόληση, δεν πρέπει να χάνουμε ποτέ τη γενική εικόνα. Κατά τα επόμενα χρόνια, η ιδέα μιας αναθεωρημένης Στρατηγικής για την Απασχόληση είναι αυτή που αναμένεται ότι θα συμβάλει στο να γίνει η Ευρώπη πιο συνεκτική ως ήπειρος και ως κοινωνία. Σκοπός είναι η Στρατηγική για την Απασχόληση να είναι στοχοθετημένη και η διαδικασία λήψης των αποφάσεων σε σχέση με την έγκριση και την υλοποίηση των ιδιαίτερων χαρακτηριστικών της στρατηγικής να γίνει πιο διαφανής. Στην προσπάθεια να δημιουργήσει ακόμη μεγαλύτερη απασχόληση, η Ευρωπαϊκή Ένωση πρέπει να προσδώσει μεγάλη σημασία στη στοχοθέτηση και τη διαφάνεια, στην ανάμιξη πολλών φορέων και στην πιο σταθερή εγκαθίδρυση της πολιτικής για την απασχόληση στα κράτη μέλη. Δεν πρέπει ποτέ να ξεχνούμε ότι τα πρακτικά αποτελέσματα είναι αυτά που, σε τελική ανάλυση, αποτελούν το κριτήριο για το αν η στρατηγική της Ευρωπαϊκής Ένωσης για την απασχόληση είναι αποτελεσματική. Οι μέθοδοι πρέπει να δοκιμαστούν στην πράξη. Τα νέα στοιχεία που θα συμβάλουν στο να γίνει η Ευρώπη μια ηγετική δύναμη είναι μια εκτεταμένη αγορά εργασίας και η κοινωνική ευθύνη από την πλευρά των επιχειρήσεων. Πολύ συχνά η αγορά εργασίας παρομοιάζεται με μια μηχανή φυγοκέντρησης στην οποία πάρα πολλοί άνθρωποι καταλήγουν στην περιφέρεια. Πρέπει επομένως να αναπτύξουμε ιδέες για το πώς μπορεί να αποτραπεί αυτή η κατάσταση. Στην Ευρώπη, αντιμετωπίζουμε επίσης μια σειρά από κοινές προκλήσεις στις οποίες πρέπει να ανταποκριθούμε αν θέλουμε να διατηρήσουμε το ευρωπαϊκό κοινωνικό μοντέλο, συνδυάζοντας την οικονομική αποτελεσματικότητα με καλές ρυθμίσεις κοινωνικής ασφάλισης και μια οικονομία της αγοράς με μια ευημερούσα κοινωνία. Η διεύρυνση της Ευρωπαϊκής Ένωσης έτσι ώστε να συμπεριλάβει έναν αριθμό χωρών της Ανατολικής και Κεντρικής Ευρώπης – με ή χωρίς μεταβατικές ρυθμίσεις – σημαίνει την ελεύθερη κυκλοφορία των εργαζομένων στη νέα, μεγαλύτερη ΕΕ. Ορισμένες χώρες, μεταξύ των οποίων και η Δανία, επέλεξαν να ενστερνιστούν την ελεύθερη κυκλοφορία των εργαζομένων από την πρώτη κιόλας ημέρα της ένταξής τους στην ΕΕ. Εμείς, στη Δανία, δεν θεωρούμε ότι υπάρχει πρόβλημα με την ελεύθερη κυκλοφορία των εργαζομένων. Αντιθέτως, θεωρούμε τα νέα κράτη μέλη πηγή δύναμης. Το κύριο καθήκον μας ενόψει του τέλους του έτους αφορά την επίτευξη συμφωνίας σχετικά με το πλαίσιο αναθεώρησης της πολιτικής για την απασχόληση. Έτσι, το 2003 θα αφοσιωθούμε στις συζητήσεις όσον αφορά την πραγματική στρατηγική και τις επιμέρους κατευθυντήριες γραμμές. Ως σημείο εκκίνησης, η Προεδρία προσέδωσε ιδιαίτερη σημασία στο να πραγματοποιηθεί μια εκτενής συζήτηση πριν από την κατάρτιση μιας νέας και αναθεωρημένης Στρατηγικής για την Απασχόληση. Σε σχέση με αυτό, είναι σημαντικό να δοθεί η δυνατότητα σε όλους τους βασικούς εμπλεκόμενους φορείς να εκφράσουν την άποψή τους. Για να διασφαλίσουμε ότι θα υπάρξει αρκετός χρόνος για τη συζήτηση, θεωρήσαμε ότι είναι σημαντικό να δώσουμε στο θέμα αυτό κεντρική θέση στο πρόγραμμα της δανικής Προεδρίας για την απασχόληση και τον τομέα των κοινωνικοπολιτικών υποθέσεων και να ξεκινήσουμε την αναθεώρηση το αργότερο στην πρώτη επίσημη σύνοδο του Συμβουλίου."@el8
lpv:translated text	"Herr talman, fru kommissionär, ärade ledamöter, mina damer och herrar! Detta är bästa sättet att så tidigt som möjligt sända kommissionen en tydlig signal. Myndigheterna i de olika länderna spelar naturligtvis en viktig roll för utvärderingen. De har ansvarat för genomförandet och övervakningen av strategin alltsedan den infördes 1997. De har därför många värdefulla förstahandserfarenheter när det gäller styrkor och svagheter med den nuvarande strategin. Kommissionen är naturligtvis en annan viktig källa när det gäller erfarenheter och resultat från de första fem åren. Under årens lopp har dock även andra aktörer skaffat sig relevanta erfarenheter som man bör ta hänsyn till i samband med den pågående utvärderingen. Självfallet gäller detta inte minst Europaparlamentet. Jag har i detta sammanhang noterat de synpunkter som utskottet för sysselsättning och socialfrågor offentliggjorde i mitten av september. Jag kan i stor utsträckning instämma i de synpunkter som framförs såväl avseende kärnfrågorna i den reviderade strategin som avseende önskemålen om övervägande av hur samarbetet mellan de olika aktörerna skall kunna vidareutvecklas. Slutligen vill jag nämna de nationella och europeiska parterna på arbetsmarknaden, vilka som aktiva medaktörer även kan bidra med viktiga iakttagelser. Översynen av den europeiska sysselsättningsstrategin fanns med på rådets dagordning i Luxemburg i går. Därför är det i högsta grad aktuellt att punkten skall stå med på föredragningslistan för debatten här i dag. Kommissionen utvärderar i sitt meddelande som bekant erfarenheterna av sysselsättningsstrategin under de första fem åren. Det innehåller en allmän bedömning av de resultat man uppnått på de europeiska arbetsmarknaderna och här anges de viktigaste frågorna i samband med en revision av strategin. Meddelandet utgör en viktig utgångspunkt för den diskussion som just nu pågår i olika forum. Förutom meddelandet förelåg inför rådets möte ett gemensamt yttrande från utskottet för sysselsättning och socialfrågor respektive Kommittén för ekonomisk politik, i vilket de redogör för sin bedömning av de viktigaste principerna för en reviderad strategi. Önskemålet från ordförandeskapets sida har hela tiden varit att de skulle kunna lägga fram ett gemensamt yttrande Vi anser att ett gemensamt yttrande, som berörda råd skulle kunna instämma i, vore den mest effektfulla politiska signalen när det gäller de politiska önskemålen avseende den framtida strategin. Ett gemensamt yttrande överensstämmer dessutom med de önskemål som finns avseende en bättre samordning och rationalisering av de olika europeiska processerna, som exempelvis riktlinjer för sysselsättningen och för den övergripande ekonomiska politiken. Det är ingen hemlighet att det råder många olika åsikter om hur långt man bör gå när det gäller översynen av sysselsättningsstrategin. Det är en stor ära för mig att få tillfälle att tala i Europaparlamentet om vad som gäller beträffande översynen av den europeiska sysselsättningsstrategin. Det danska ordförandeskapets ambition har emellertid först och främst varit att arbeta för en kompromiss för att kunna förena de medlemsstater som önskar en långtgående översyn med de stater som önskar göra avsevärt färre ändringar i sysselsättningsstrategin. Uppgiften för oss har således varit att garantera en gemensam plattform för det fortsatta arbetet. Det är därför glädjande för mig att i dag kunna meddela att rådet enhälligt anslöt sig till utskottets för sysselsättning och socialfrågor och Kommitténs för ekonomisk politik gemensamma yttrande. Vi har därmed ett betydelsefullt politiskt tillkännagivande angående de ramar och principer som medlemsstaternas regeringar anser skall utgöra underlag för utarbetandet av översynen av den europeiska sysselsättningsstrategin. Jag nämner här några av de viktigaste principerna: Inledningsvis vill jag framhålla att man bör hålla fast vid helhetsperspektivet i sysselsättningsstrategin med särskilt fokus på sysselsättningspolitiska prioriteringar. Det betyder att man i synnerhet skall koncentrera sig på de resultat som med utgångspunkt i de mål som fastställdes i Lissabon om fler och bättre arbetstillfällen skall uppnås med strategin. Ministrarna godkände dessutom att riktlinjerna för sysselsättningen skall göras enklare och så vitt möjligt mindre omfattande. Detta skall genomföras genom att de koncentreras till gemensamma strategiska prioriteringar, bl.a. nationella strategier för livslångt lärande, som understöds av lämpliga mål, som t.ex. hur stor andel av befolkningen som är sysselsatt i någon form av utbildning. Man poängterar för övrigt vikten av att den framtida strategin skall hjälpa till att hantera de utmaningar som länderna står inför i form av en förändrad demografi, ökad globalisering, kunskapssamhället och Europeiska unionens utvidgning. Det råder enighet om att strategin mer specifikt bör inriktas på följande övergripande mål. Skapande av arbetstillfällen och ökande förvärvsfrekvens, förbättrad arbetskvalitet, en förbättring och modernisering av arbetsmarknadens villkor samt garanterad flexibilitet och anställningstrygghet. I anslutning till detta framhävs särskilt behovet av att öka sysselsättningsutbudet genom politiska åtgärder som främjar sysselsättningen för kvinnor, äldre och utsatta grupper, som främjar en aktiv och förebyggande arbetsmarknadspolitik som är slagkraftig och effektiv, som reformerar skatte- och överföringssystemen och därmed skapar tydliga incitament för att få in människor på arbetsmarknaden och få dem att stanna där, som förbättrar möjligheterna till livslångt lärande, kompetens och rörlighet, stärker jämställdheten mellan män och kvinnor och bekämpar diskriminering samt främjar utvecklingen inom de delar av näringslivet som bidrar till skapandet av arbetstillfällen. Slutligen uttryckte rådet genom sitt stöd i går önskemål om att strategin i ännu högre grad bör avspegla att fokus är inriktat på de utmaningar som inom Lissabonstrategin planeras på medellång sikt, exempelvis när det gäller sysselsättningsgraden för kvinnor och äldre. Detta innebär ett önskemål om ökad, varaktig stabilitet i fråga om riktlinjerna. Det är med andra ord inte nödvändigt att ändra dessa varje år. Önskemålet om stabilitet omfattar också en insats för att garantera ett större mått av samordning och minskad överlappning mellan de olika europeiska samarbetsprocesserna. Vi ser från ordförandeskapets sida dessa allmänna principer som rådet har anslutit sig till som en målinriktad markering och ett bidrag till kommissionen i samband med dess fortsatta arbete fram till årsskiftet. Sysselsättningspolitiken berör något av det mest grundläggande för oss människor, nämligen vårt arbete. I bibeln står det att du skall tjäna ditt bröd i ditt anletes svett. Men arbetet har också många andra funktioner att fylla. Det är på arbetsplatsen vi tillbringar större delen av vår vakna tid. Det är här vi knyter många kontakter med andra människor, och det är ofta dem vi saknar mest om vi förlorar vårt jobb. Rådets samtycke i går innebär att vi måste föra ytterligare diskussioner kring en del frågor under de kommande månaderna. Detta gäller inte minst en mer aktiv involvering av arbetsmarknadens parter och av Europaparlamentet. Det finns alltså ett tydligt önskemål om ett mer konkret övervägande av om Europaparlamentet kan medverka mer aktivt vid utarbetandet och utvecklingen av sysselsättningsstrategin. Även de nationella parlamentens betydelse erkänns i detta sammanhang. En viktig del återstår, nämligen diskussionen avseende omfattningen och indikatorernas karaktär. Dessa har en avgörande betydelse för övervakningen av strategin och för att garantera att länderna rör sig i rätt riktning och att detta sker vid rätt tidpunkt. Därför är det också betydelsefullt att man företar en grundlig genomgång av nuvarande indikatorer, så snart man fått en klar bild av den nya strategin. Syftet med en sådan genomgång bör vara att garantera att dessa indikatorer avspeglar de huvudsakliga målsättningarna för de reviderade riktlinjerna. Målet måste vara en mer effektiv uppsättning indikatorer som är handfasta, jämförbara, mer inriktade på de enskilda riktlinjerna och baserade på aktuella data. Resultatet borde bli ett mindre antal indikatorer som i gengäld är desto bättre. Jag skulle avslutningsvis vilja understryka att det danska ordförandeskapet vill göra sysselsättningsstrategin mer operationell och användbar som en grund för sysselsättningsfrämjande strategier i de enskilda medlemsstaterna. Vi måste bort från tendensen mot en ökande fokusering på detaljer och instrument och i stället koncentrera oss på resultaten, som Europeiska rådet har betonat sedan toppmötet i Lissabon. Vi får när det gäller översynen av sysselsättningsstrategin aldrig förlora det övergripande perspektivet ur sikte. Under de kommande åren är utsikterna för en reviderad europeisk sysselsättningsstrategi att den skall bidra till att göra Europa mer enhetligt som kontinent och som samhälle. Detta kräver att sysselsättningsstrategin målinriktas och att öppenheten i beslutsprocessen ökar i samband med antagandet och genomförandet av strategins olika beståndsdelar. Målinriktning, öppenhet, deltagande av fler aktörer, bättre förankring i medlemsstaterna – detta skall vara nyckelorden för insatsen för en ständigt ökande sysselsättning från Europeiska unionens sida. Vi får aldrig glömma att det är de faktiska resultaten som i slutändan är beviset för om Europeiska unionens sysselsättningsstrategi fungerar. Det är i den praktiska tillämpningen som metoderna verkligen testas. En stor arbetsmarknad och företagens sociala ansvar är exempel på vad som skall bidra till att göra Europa till en drivande kraft. Arbetsmarknaden kan alltför ofta jämföras med en centrifug, där alldeles för många hamnar i utkanten. Vi måste genom att utbyta idéer komma fram till hur vi kan undvika detta. Vi står även i Europa inför en rad gemensamma utmaningar som vi måste lösa om vi skall kunna bevara den europeiska sociala modellen, där vi förenar ekonomisk effektivitet med tillfredsställande system för social trygghet och förenar marknadsekonomin med välfärdssamfundet. Utvidgningen av Europeiska unionen som omfattar en rad öst- och centraleuropeiska länder innebär – med eller utan övergångsordningar – fri rörlighet för arbetskraften i den nya och större unionen. En del länder – däribland även Danmark – har valt att tillåta fri rörlighet från medlemskapets första dag. Ur Danmarks synvinkel innebär detta inte några problem. Vi betraktar i stället de nya medlemsstaterna som en resurs. Den viktigaste uppgiften inför årsskiftet är att uppnå enighet om ramarna för översynen av sysselsättningsstrategin. Därefter tar vi under 2003 upp diskussionen om den egentliga strategin och de olika riktlinjerna. Ordförandeskapet anser det vara mycket viktigt att man för en genomgripande diskussion innan man utarbetar en ny reviderad sysselsättningsstrategi. Det är i detta sammanhang betydelsefullt att alla relevanta aktörer kommer till tals. Vi vill se till att diskussionen får tillräckligt med utrymme och enades därför om vikten av att dels låta frågan utgöra en central punkt i det danska ordförandeskapets program på det sysselsättningspolitiska och socialpolitiska området, och att dels ta upp översynen av strategin redan vid rådets första formella möte."@sv13,13
lpv:spoken text	"Hr. formand, fru kommissær, ærede medlemmer, mine damer og herrer. Det giver den bedste mulighed for at sende et klart signal til Kommissionen så tidligt som muligt. Myndighederne i de enkelte lande indtager naturligvis en central rolle i forbindelse med evalueringen. Det er dem, der har haft ansvaret for implementeringen og overvågningen af strategien siden dens indførelse i 1997. De ligger derfor inde med en lang række værdifulde førstehåndserfaringer om den nuværende strategis styrker og svagheder. En anden vigtig kilde med hensyn til erfaringer og resultater af de første fem år er naturligvis Kommissionen. Også andre aktører har imidlertid gjort sig relevante erfaringer i de forløbne år, som bør komme i betragtning i forbindelse med den igangværende evaluering. Det gælder naturligvis ikke mindst Europa-Parlamentet. Jeg har i den forbindelse noteret mig de synspunkter, som Udvalget om Beskæftigelse og Sociale Anliggender offentliggjorde i midten af september. Jeg kan langt hen ad vejen tilslutte mig de synspunkter, der fremsættes om kerneelementerne i en revideret strategi og ønskerne om at overveje, hvordan samarbejdet mellem de forskellige aktører kan videreudvikles. Endelig vil jeg nævne de nationale og europæiske parter på arbejdsmarkedet, der som aktive medspillere også har vigtige betragtninger at bidrage med. Revisionen af den europæiske beskæftigelsesstrategi var på Rådets dagsorden i Luxembourg i går. Det er derfor yderst aktuelt, at punktet indgår på dagsordenen for plenarforhandlingen her i dag. Kommissionens meddelelse evaluerer som bekendt erfaringerne fra de første fem år med beskæftigelsesstrategien. Den indeholder en generel vurdering af de resultater, der er opnået på de europæiske arbejdsmarkeder, og den skitserer de vigtigste spørgsmål i forbindelse med en revision af strategien. Meddelelsen er et afgørende udgangspunkt for den debat, der aktuelt foregår i forskellige fora. Ud over meddelelsen forelå der til Rådsmødet en fælles udtalelse fra hhv. Beskæftigelsesudvalget og Den Økonomisk-politiske Komité. Heri giver de deres vurdering af de vigtigste principper for en revideret strategi. Formandskabet har hele tiden haft som ønske, at de kunne præsentere en fælles udtalelse. Vi mener, at en fælles udtalelse, som kunne tiltrædes af de relevante Råd, var ensbetydende med det stærkest mulige politiske signal om de politiske ønsker til den fremtidige strategi. En fælles udtalelse er desuden i overensstemmelse med de ønsker, der aktuelt ligger omkring en bedre koordination mellem og strømlining af de forskellige europæiske processer som f.eks. beskæftigelsesretningslinjerne og retningslinjerne for den overordnede økonomiske politik. Det skal ikke være nogen hemmelighed, at der er mange forskellige synspunkter, når det drejer sig om, hvor langt revisionen af beskæftigelsesstrategien bør gå. Det er mig en stor ære at få denne lejlighed til at tale i Europa-Parlamentet om status for revisionen af den europæiske beskæftigelsesstrategi. Ambitionen for det danske formandskab har imidlertid først og fremmest været at arbejde for et kompromis, der kunne forene de medlemsstater, som ønsker en kraftig revision af beskæftigelsesstrategien, med dem, som ønsker langt færre ændringer. For os har opgaven således været at sikre en fælles platform for det videre arbejde. Jeg er derfor glad for i dag at kunne meddele, at Rådet gav en enstemmig tilslutning til hhv. Udvalgets og Komitéens fælles udtalelse. Dermed er der også givet en stærk politisk melding om de rammer og principper, som medlemslandenes regeringer finder skal danne grundlag for udarbejdelsen af revisionen af den europæiske beskæftigelsesstrategi. Jeg vil gerne her nævne nogle af de vigtigste principper: Indledningsvis skal det understreges, at helhedsperspektivet i beskæftigelsesstrategien skal bevares med særlig fokus på beskæftigelsespolitiske prioriteringer. Det betyder, at man især skal koncentrere sig om de resultater, der med udgangspunkt i Lissabon-målene om flere og bedre jobs, skal nås med strategien. Desuden godkendte ministrene, at beskæftigelses-retningslinjerne skal gøres enklere og så vidt muligt reduceres i omfang. Det skal ske ved, at de koncentreres om fælles strategiske prioriteringer, bl.a. nationale strategier for livslang læring, som er understøttet af passende mål som f.eks., hvor stor en andel af befolkningen der er i gang med en eller anden form for uddannelse. Herudover lægges der vægt på, at den fremtidige strategi skal medvirke til at håndtere de udfordringer, som landene står over for i form af ændret demografi, øget globalisering, vidensamfundet og EU's udvidelse. Der enighed om, at strategien mere specifikt bør koncentreres om følgende brede målsætninger: Jobskabelse og stigende erhvervsfrekvenser, forbedret kvalitet i arbejdet, en forbedring og modernisering af arbejdsmarkedets funktionsmåde, og sikring af både fleksibilitet og jobsikkerhed. Og i forlængelse heraf peges særligt på behovet for at forøge arbejdsudbudet via politikker, der fremmer beskæftigelsen for kvinder, ældre og udsatte grupper, fremmer aktiv og forebyggende arbejdsmarkedspolitik, der er virkningsfuld og effektiv, reformerer skatte- og overførselssystemerne og hermed skaber klare incitamenter til at tage arbejde og forblive i arbejde, forbedrer livslang læring, færdigheder og mobilitet, styrker ligestilling mellem mænd og kvinder og bekæmper diskrimination, samt fremmer udviklingen inden for de dele af iværksætter-området, som bidrager til jobskabelse. Endelig udtrykte Rådet med sin tilslutning i går et ønske om, at strategien yderligere bør afspejle, at fokus er på de udfordringer, som Lissabon-strategien udstikker for det mellemlange sigt, f.eks. hvad angår beskæftigelsesfrekvenserne for kvinder og ældre. Heri ligger ønsket om en større stabilitet i retningslinjerne over tid. De skal med andre ord ikke nødvendigvis ændres hvert år. Herudover dækker ønsket om stabilitet også over, at der arbejdes for at sikre en større grad af koordination og mindre overlapning mellem de forskellige europæiske samarbejdsprocesser. Fra formandskabets side ser vi disse generelle principper, som Rådet har tilsluttet sig, som et målrettet signal og bidrag til Kommissionen i forbindelse med dens videre arbejde frem mod årsskiftet. Beskæftigelsespolitikken berører noget af det mest fundamentale for mennesker, nemlig det arbejde man har. I Bibelen står der, at i dit ansigts sved skal du tjene dit brød. Men arbejdet har herudover mange andre funktioner. Det er på arbejdspladsen, vi tilbringer det meste af vort vågne liv. Det er her, vi knytter mange forbindelser til andre mennesker, og det er ofte dem, vi savner mest, hvis vi mister jobbet. Rådets samtykke i går indebærer, at der er en række forhold, som skal debatteres yderligere i de kommende måneder. Det gælder ikke mindst en mere aktiv inddragelse af arbejdsmarkedets parter og af Europa-Parlamentet. Der er således et klart ønske om at indgå i mere konkrete overvejelser om, hvorledes Europa-Parlamentet kan indgå mere aktivt i udarbejdelsen og udviklingen af beskæftigelsesstrategien. Også de nationale parlamenters rolle anerkendes i den sammenhæng. Et vigtigt udestående er hele diskussionen om omfanget og typen af indikatorer. Disse er afgørende for overvågningen af strategien og for at sikre, at landene bevæger sig i den ønskede retning og i rette tid. Det er derfor også afgørende, at der, så snart der tegner sig et klart billede af den nye strategi, foretages en grundig gennemgang af de eksisterende indikatorer. Formålet med en sådan gennemgang skal være at sikre, at disse afspejler kernemålsætningerne for de reviderede retningslinjer. Målet må være et mere effektivt sæt af indikatorer, som er robuste, sammenlignelige, mere fokuseret på de enkelte retningslinjer og baseret på aktuelle data. Vi skulle gerne nå frem til at have færre, men bedre indikatorer. Jeg vil afslutningsvis understrege, at ønsket fra det danske formandskab er at gøre beskæftigelsesstrategien mere operationel og anvendelig som et afsæt for beskæftigelsesfremmende strategier i de enkelte medlemslande. Vi skal væk fra tendensen til stigende fokus på detaljer og instrumenter og i stedet koncentrere os om resultaterne, som Det Europæiske Råd har lagt vægt på siden Lissabon-topmødet. I forbindelse med revisionen af beskæftigelsesstrategien må vi aldrig tabe det store perspektiv af syne. I de kommende år er perspektivet i en revideret europæisk beskæftigelsesstrategi, at den skal bidrage til at få Europa til at hænge bedre sammen som kontinent og som samfund. Det kræver, at beskæftigelsesstrategien målrettes, og beslutningsprocessen i forbindelse med vedtagelsen og gennemførelsen af strategiens enkelte elementer bliver mere gennemskuelige. Målretning, åbenhed, involvering af flere aktører, bedre forankring i medlemslandene - det skal være nøgleordene for indsatsen for en stadig øget beskæftigelse fra EU's side. Vi må aldrig glemme, at det er de praktiske resultater, som i sidste ende er testen på, om EU's beskæftigelsesstrategi virker. Det er i praksis, at metoderne skal stå deres prøve. De nye områder, som skal bidrage til at gøre Europa til en ledende kraft, er bl.a. et rummeligt arbejdsmarked og virksomhedernes sociale ansvar. Alt for ofte kan arbejdsmarkedet sammenlignes med en centrifuge, hvor alt for mange ender ude i kanten. Vi må derfor udveksleidéer om, hvordan dette kan undgås. Vi står også i Europa over for en række fælles udfordringer, som vi skal løse, hvis vi skal bevare den europæiske sociale model, hvor vi forener økonomisk effektivitet med gode sociale sikringsordninger, og forener en markedsøkonomi med velfærdssamfundet. Udvidelsen af EU med en række øst- og centraleuropæiske lande betyder - med eller uden overgangsordninger - fri bevægelighed for arbejdskraften i den nye og større Union. En række lande - og herunder også Danmark - har valgt at åbne for den frie bevægelighed fra første dag af medlemskabet. Det ser vi i Danmark ingen problemer i. Tværtimod ser vi de nye medlemslande som en ressource. Den primære opgave frem mod årsskiftet består i at opnå enighed om rammerne for revisionen af beskæftigelsesstrategien. I 2003 tager vi derefter fat på diskussionerne om den egentlige strategi og de enkelte retningslinjer. Formandskabet har som udgangspunkt tillagt det stor vægt, at vi får en grundig debat forud for udarbejdelsen af en revideret og ny beskæftigelsesstrategi. I den forbindelse er det vigtigt, at alle de centrale aktører kommer til orde. For at sikre den tilstrækkelige tid til debatten fandt vi, at det var vigtigt at lade temaet indtage en central placering i det danske formandskabsprogram på det beskæftigelses- og socialpolitiske område og at tage revisionen af strategien op allerede på det første formelle rådsmøde."@da1
lpv:unclassifiedMetadata	"Hjort Frederiksen,"1
lpv:translated text	"Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen. That provides the best opportunity to send a clear signal to the Commission as early as possible. The authorities in the individual countries naturally have a central role in connection with the evaluation. It is they who have been responsible for implementing and monitoring the strategy since it was introduced in 1997. They therefore have a great deal of valuable first-hand experience of the present strategy's strengths and weaknesses. The Commission is, of course, another important source of experience and results from the first five years. Over the last few years, other actors too have, however, obtained relevant experience to which consideration should be given in connection with the current evaluation. That applies especially, of course, to the European Parliament. In this connection, I took note of the points of view published by the Committee on Employment and Social Affairs in the middle of September. I am able to go a long way towards endorsing the views that have been presented of what should be the core features of a revised strategy and the desires that have been expressed to consider how cooperation between the various actors can be further developed. Finally, I want to mention the national and European parties in the labour market who, actively involved as they are, also have important observations to contribute. Revision of the European Employment Strategy was on the Council’s agenda in Luxembourg yesterday. It is therefore an extremely topical subject to be included on the agenda for the plenary debate here today. As is well known, the Commission’s communication takes stock of experiences from the first five years of the Employment Strategy. It contains a general evaluation of the results achieved on the European labour markets, and it outlines the most important issues in connection with a revision of the strategy. The communication is a crucial point of departure for the debate now taking place in various forums. In addition to this communication, a common statement from, respectively, the Committee on Employment and Social Affairs and the Economic-Political Committee was presented to the Council meeting, providing their assessment of the most important principles for a revised strategy. The Presidency has always wanted them to be able to present a common statement. We think that a common statement, capable of being endorsed by the relevant Councils, was synonymous with the strongest possible political signal of what is wanted in political terms from the future strategy. A common statement is, moreover, in accordance with the current desire for better coordination between, and streamlining of, the various European processes such as the employment guidelines and the guidelines governing general economic policy. There must be no secret about there being many different points of view on how far the revision of the Employment Strategy should go. It is a great honour for me to be given this opportunity to speak in the European Parliament on where matters stand with the revision of the European Employment Strategy. The Danish Presidency’s ambition has, however, been firstly to work for a compromise capable of uniting those Member States that want to see the Employment Strategy considerably revised with those that want to see far fewer changes. For us, the task has therefore been to secure a common platform for further work. I am therefore pleased to be able now to report that the Council offered its unanimous endorsement of the common statement by the Committee on Employment and Social Affairs and the Economic-Political Committee. A strong political signal was thus also conveyed concerning the framework and principles that the governments of the Member States believe should form the basis for preparing for the revision of the European Employment Strategy. I should like here to state some of the most important principles. To begin with, it must be emphasised that the overall perspective of the Employment Strategy must be retained, with special focus upon the priorities for employment policy. This means that special attention must be given to the results that, based on the Lisbon objectives of more and better jobs, are to be achieved through the strategy. The ministers also approved the need to simplify the employment guidelines and, as far as possible, reduce their scope by having them focus upon common strategic priorities including national strategies for lifelong learning, supported by suitable objectives relating, for example, to the number of people who might be engaged in one form of education or another. Importance is also attached to the future strategy’s helping meet the challenges faced by the countries concerned in the form of different demographic features, increased globalisation, the knowledge society and EU enlargement. There is agreement that the strategy should concentrate more specifically on the following broad objectives: job creation and increasing labour force participation, improved quality of work, improvement and modernisation of the functioning of the labour market and the ensuring of both flexibility and job security. To enlarge upon this, I would especially emphasise the need to increase the labour force supply via policies that promote jobs for women, older people and vulnerable groups; by encouraging active and preventive labour market policies that are effective and efficient; by reforming tax and benefit systems and so creating clear incentives for taking up, and remaining in, employment; by improving lifelong learning, skills and mobility; by increasing equality between men and women and by combating discrimination; and by promoting developments in entrepreneurship conducive to job creation. Finally, the Council, in expressing its support yesterday, expressed a wish for the strategy further to reflect the fact that the focus is on the medium-term challenges set out by the Lisbon strategy where, for example, the participation rates for women and older people are concerned. Implicit in this is the wish for greater stability in the guidelines over time. In other words, they must not necessarily be changed each year. The wish for stability also conceals the fact that work is under way to ensure a greater degree of coordination and less overlap between the various European cooperation processes. We in the Presidency view these general principles, endorsed by the Council, as a contribution and pointer to the Commission in connection with its ongoing work as the end of the year approaches. Employment policy affects something of fundamental importance to human beings, namely the work we do. The Bible says that we must earn our bread by the sweat of our brow. Work has many other functions in addition to this, however. It is in the workplace that we spend most of our waking lives. It is here that we forge a large number of connections with other people, and it is often these people we miss most if we lose our jobs. The Council’s agreement yesterday means that there are a number of factors that will have to be debated further over the next few months. That is especially true when it comes to the more active involvement of the two sides of industry and of the European Parliament. There is therefore a clear desire to enter into more practical deliberations as to how the European Parliament can play a larger role in the preparation and development of the Employment Strategy. The role of the national parliaments is also to be recognised in this context. One important matter still to be dealt with is the whole discussion of the scope and of the type of indicators. These are crucial to monitoring the strategy and to ensuring that countries move in the desired direction and at the right time. It is therefore also crucial that, as soon as a clear picture of the new strategy emerges, there be a thorough examination of the existing indicators. The purpose of such an examination must be to ensure that the indicators reflect the core objectives of the revised guidelines. The objective must be a more efficient set of indicators, which are robust, comparable, more focused on the individual guidelines and based upon up-to-date data. We should like to achieve a situation in which we have fewer, but better, indicators. I want to emphasise in conclusion that the Danish Presidency wishes to make the Employment Strategy easier to operate and more serviceable as a starting point for employment-promoting strategies in the individual Member States. We must get away from the tendency to focus increasingly upon details and instruments and instead concentrate on the results to which the European Council has attached importance since the Lisbon Summit. In connection with revising the Employment Strategy, we must never lose sight of the big picture. Over the next few years, the idea of a revised European Employment Strategy is that it should help make Europe more coherent as a continent and as a society. The idea is that the Employment Strategy should be targeted and that the decision-making process in connection with the adoption and implementation of the strategy’s individual features should become more transparent. In endeavouring to create ever more employment, the European Union should attach key importance to targeting and transparency, to involving a larger number of actors and to rooting employment policy more firmly in the Member States. We must never forget that it is the practical results that, in the last analysis, are the test of whether the European Union’s Employment Strategy is effective. The methods must be put to the test in practice. The new areas that are to help make Europe into a leading power include an extensive labour market and social responsibility on the part of enterprises. All too often, the labour market is comparable to a centrifuge, in which far too many people end up on the periphery. We must therefore develop ideas about how this situation can be prevented. In Europe, we also face a series of common challenges which we must solve if we are to retain the European social model, combining economic effectiveness with good social security arrangements and a market economy with the welfare society. Enlargement of the European Union to include a number of Eastern and Central European countries – with or without transitional arrangements – means the free movement of labour in the new and larger EU. A number of countries, including Denmark, chose to embrace the free movement of labour from the first day of their membership. We in Denmark see no problem with the free movement of labour. On the contrary, we view the new Member States as a resource. The primary task towards the end of the year consists in reaching agreement on the framework for revising the Employment Strategy. In 2003, we shall then get to grips with the discussions concerning the actual strategy and the individual guidelines. As its point of departure, the Presidency has attached great importance to our obtaining a thorough debate before a new and revised Employment Strategy is devised. In that connection, it is important for all the central actors to have their say. To ensure there is enough time for the debate, we thought it important to give the subject a central place in the Danish Presidency’s programme in the employment and socio-political area and to begin revising the strategy no later than at the first formal Council meeting."@lv10
lpv:translated text	"Mijnheer de Voorzitter, mevrouw de commissaris, geachte afgevaardigden. Dat biedt de beste kans om zo vroeg mogelijk een duidelijk signaal aan de Commissie af te geven. De autoriteiten in de afzonderlijke landen spelen natuurlijk een centrale rol in verband met de evaluatie. Het zijn die autoriteiten, die verantwoordelijk waren voor de implementatie en de bewaking van de strategie sinds de invoering ervan in 1997. Zij beschikken daarom over een groot aantal ervaringen uit de eerste hand en weten wat de sterke en zwakke punten van de huidige strategie zijn. Een andere belangrijke bron van ervaringen en resultaten met betrekking tot de eerste vijf jaar is natuurlijk de Commissie. Er zijn echter ook andere actoren die de afgelopen jaren relevante ervaringen hebben opgedaan die in verband met de huidige evaluatie aan de orde moeten komen. Dat geldt natuurlijk vooral voor het Europees Parlement. Ik heb in dat verband nota genomen van de standpunten die de Commissie werkgelegenheid en sociale zaken medio september heeft gepubliceerd. Ik kan heel ver meegaan met de standpunten over de kernelementen in een herziene strategie en met de wens dat onderzocht wordt hoe de samenwerking met de verschillende actoren verder kan worden uitgebouwd. Tot slot wil ik de nationale en Europese partijen op de arbeidsmarkt noemen, die als actieve medespelers ook belangrijke ideeën hebben. De herziening van de Europese werkgelegenheidsstrategie stond gisteren in Luxemburg op de agenda van de Raad. Het is dan ook zeer actueel dat dit punt hier vandaag op de agenda van de plenaire vergadering staat. De mededeling van de Commissie bevat zoals bekend een evaluatie van de ervaringen uit de eerste vijf jaar van de werkgelegenheidsstrategie. Ze bevat een algemene evaluatie van de resultaten die op de Europese arbeidsmarkten zijn bereikt, en schetst de belangrijkste vraagstukken rond een herziening van de strategie. De mededeling is een wezenlijk uitgangspunt voor het debat dat op dit moment in verschillende fora gevoerd wordt. Naast de mededeling lag er tijdens de Raadsvergadering een gemeenschappelijk advies van respectievelijk de Commissie werkgelegenheid en sociale zaken, en het Comité voor Economische Politiek. In hun advies geven ze een waardering van de belangrijkste beginselen van een herziene strategie. Het voorzitterschap heeft steeds gewenst dat ze een gemeenschappelijk advies zouden kunnen uitbrengen. Volgens ons zou een gemeenschappelijk advies, waarbij de relevante Raden zich zouden kunnen aansluiten, het sterkst mogelijke politieke signaal zijn van de politieke wensen met betrekking tot de toekomstige strategie. Een gemeenschappelijk advies is bovendien in overeenstemming met de wensen van dit moment inzake een betere coördinatie en stroomlijning van de verschillende Europese processen, zoals de werkgelegenheidsrichtsnoeren en de richtsnoeren voor het overkoepelend economisch beleid. Het zal geen geheim zijn dat er vele verschillende meningen zijn over de vraag hoever de herziening van de werkgelegenheidsstrategie moet gaan. Het is mij een groot genoegen om hier in het Europees Parlement te kunnen spreken over de stand van zaken inzake de herziening van de Europese werkgelegenheidsstrategie. De allerbelangrijkste ambitie van het Deense voorzitterschap was echter om te werken aan een compromis tussen enerzijds de lidstaten die een krachtige herziening van de werkgelegenheidsstrategie wensen, en anderzijds de lidstaten die veel minder veranderingen wensen. Wij zagen het dus als onze taak om te zorgen voor een gemeenschappelijk platform voor de verdere werkzaamheden. Ik ben dan ook verheugd vandaag te kunnen meedelen dat de Raad zich unaniem achter het gemeenschappelijk advies van de parlementaire commissie en het Comité heeft geschaard. Daarmee is ook een sterk politiek signaal afgegeven inzake de kaders en de beginselen die volgens de regeringen van de lidstaten de grondslag moeten vormen wanneer de herziening van de Europese werkgelegenheidsstrategie nader wordt uitgewerkt. Ik wil hier graag een paar van de belangrijkste beginselen noemen. Allereerst moet er met nadruk op worden gewezen dat de totaalvisie op de werkgelegenheidsstrategie moet worden gehandhaafd, met speciale aandacht voor de prioriteiten in het werkgelegenheidsbeleid. Dat betekent dat men zich speciaal moet concentreren op de met de strategie te bereiken resultaten, in het licht van de doelstellingen van Lissabon om meer en betere banen te scheppen. Bovendien zijn de ministers ermee akkoord gegaan dat de werkgelegenheidsrichtsnoeren worden vereenvoudigd en voor zover mogelijk ook in omvang worden gereduceerd. Dat zal gebeuren door ze te concentreren op strategische prioriteiten, onder andere op nationale strategieën voor levenslang leren die worden ondersteund door bijbehorende doelen, zoals dat een bepaald deel van de bevolking een of andere vorm van opleiding volgt. Daarnaast wordt er veel belang aan gehecht dat de toekomstige werkgelegenheidsstrategie ertoe bijdraagt dat men adequaat kan reageren op de uitdagingen waarmee de landen worden geconfronteerd, in de vorm van een gewijzigde demografie, meer globalisering, de kennismaatschappij en de uitbreiding van de EU. Men is het erover eens dat de strategie zich in meer specifieke zin moet richten op de volgende brede doelstellingen: het scheppen van banen, een grotere arbeidsparticipatie, een hogere arbeidskwaliteit, een verbetering en modernisering van de wijze waarop de arbeidsmarkt functioneert, en het veiligstellen van zowel flexibiliteit als zekerheid van werk. In het verlengde hiervan wordt speciaal gewezen op de behoefte aan een groter werkaanbod door middel van beleid dat de werkgelegenheid van vrouwen, ouderen en kwetsbare groepen bevordert; dat een actieve en preventieve arbeidsmarktpolitiek bevordert; dat doelmatig en effectief is; dat de belasting- en uitkeringsstelsels hervormt en daarmee duidelijke prikkels geeft om werk te aanvaarden en aan het werk te blijven; dat voor meer mensen levenslang leren en het aanleren van vaardigheden mogelijk maakt; dat voor een grotere mobiliteit zorgt; dat gelijke kansen voor mannen en vrouwen bevordert en discriminatie bestrijdt; en dat de ontwikkeling bevordert van die delen van het bedrijfsleven die bijdragen tot het scheppen van meer banen. Tot slot heeft de Raad met zijn steun van gisteren de wens te kennen gegeven dat uit de strategie voorts duidelijk moet blijken dat alle aandacht uitgaat naar de uitdagende doelstellingen van de strategie van Lissabon voor de middellange termijn, bijvoorbeeld op het punt van de arbeidsparticipatie van vrouwen en ouderen. Hierin ligt de wens besloten om op den duur een grotere stabiliteit in de richtsnoeren te bewerkstelligen. Die hoeven met andere woorden niet noodzakelijkerwijs elk jaar veranderd te worden. Bovendien blijkt uit de vraag naar meer stabiliteit ook dat men eraan werkt om een grotere mate van coördinatie en minder overlapping tussen de verschillende Europese arbeidsprocessen te bereiken. Van de kant van het voorzitterschap zien wij deze algemene beginselen waar de Raad zich achter heeft geschaard als een doelgericht signaal en steun voor de Commissie in verband met haar verdere werkzaamheden tot de jaarwisseling. Het werkgelegenheidsbeleid raakt een van de meest fundamentele zaken voor mensen, namelijk hun werk. In de bijbel staat dat men in het zweet zijns aanschijns zijn brood zal verdienen. Maar het werk heeft daarnaast nog veel meer functies. Op het werk brengen wij het grootste deel van ons bewuste leven door. Daar knopen wij veel relaties met andere mensen aan, en die missen wij meestal het meest als wij ons werk verliezen. Aangezien de Raad gisteren akkoord is gegaan, betekent dat dat er een aantal zaken in de komende maanden nader besproken moet worden. Vooral moeten we het erover hebben hoe we de sociale partners en het Europees Parlement actiever kunnen inschakelen. Zo ligt er een duidelijke wens dat er concreter wordt nagedacht over een actievere rol van het Europees Parlement bij het op poten zetten en het verder ontwikkelen van de werkgelegenheidsstrategie. Ook de rol van de nationale parlementen wordt in dit verband erkend. Een belangrijke kwestie die nog blijft, is de discussie over de omvang en aard van indicatoren. Die zijn van cruciaal belang om de strategie te bewaken en om ervoor te zorgen dat de landen zich op het juiste moment in de gewenste richting bewegen. Daarom is het ook van cruciaal belang dat zodra we goed zicht hebben op de nieuwe strategie, de huidige indicatoren grondig worden geanalyseerd. Een dergelijke analyse moet erop gericht zijn te garanderen dat de indicatoren de kerndoelstellingen voor de herziene richtsnoeren weerspiegelen. Het doel moet zijn dat er een doelmatiger stel indicatoren komt, die robuust en vergelijkbaar zijn en die meer toegespitst zijn op de afzonderlijke richtsnoeren en gebaseerd op actuele gegevens. Wij zouden graag minder indicatoren hebben, maar dan wel betere. Ter afsluiting wil ik benadrukken dat het de wens van het Deense voorzitterschap is om de werkgelegenheidsstrategie operationeler en bruikbaarder te maken, als basis voor werkgelegenheidsbevorderende strategieën in de afzonderlijke lidstaten. We moeten ingaan tegen de tendens om steeds meer aandacht te besteden aan details en instrumenten, en ons in plaats daarvan concentreren op de resultaten waar de Europese Raad sinds de Top van Lissabon de nadruk op heeft gelegd. In verband met de herziening van de werkgelegenheidsstrategie moeten wij het brede perspectief nooit uit het oog verliezen. In de komende jaren bestaat het brede perspectief van de werkgelegenheidsstrategie erin dat die moet bijdragen tot een grotere samenhang van Europa als continent en als samenleving. Dat vereist dat de werkgelegenheidsstrategie doelgericht is, en dat het besluitvormingsproces rond de aanneming en de uitvoering van de afzonderlijke elementen van de strategie doorzichtiger wordt. Doelgerichtheid, openheid, inschakeling van meer actoren, een betere verankering in de lidstaten – dat moeten de sleutelwoorden van de EU zijn voor de inspanningen ten behoeve van een steeds grotere werkgelegenheid. Wij mogen nooit vergeten dat het uiteindelijk de praktische resultaten zijn die bewijzen of de werkgelegenheidsstrategie van de Europese Unie werkt. De praktijk moet de deugdelijkheid van de methoden aantonen. De nieuwe terreinen die ertoe moeten bijdragen om Europa tot een leidende macht te maken, zijn onder andere een ruime arbeidsmarkt en de sociale verantwoordelijkheid van de bedrijven. Veel te vaak is de arbeidsmarkt een soort centrifuge waar te veel mensen aan de rand terechtkomen. Daarom moeten we van gedachten wisselen over de vraag hoe we dat kunnen vermijden. Ook in Europa staan we voor een aantal gemeenschappelijke uitdagingen die we moeten oplossen als we willen vasthouden aan het Europese sociale model, waarin wij economische effectiviteit verenigen met goede socialezekerheidsregelingen, en een markteconomie verenigen met de welvaartsmaatschappij. De uitbreiding van de Europese Unie met een aantal Oost- en Midden-Europese landen betekent – met of zonder overgangsregelingen – vrij verkeer van arbeidskrachten in de nieuwe en grotere Unie. Een aantal landen – waaronder Denemarken – heeft ervoor gekozen om het vrije verkeer vanaf de eerste dag van het lidmaatschap toe te staan. Daar zien wij in Denemarken geen probleem in. Integendeel, wij zien de nieuwe lidstaten als een bron van arbeidskrachten. Onze hoofdtaak vóór de jaarwisseling is het eens te worden over de kaders voor de herziening van de werkgelegenheidsstrategie. In 2003 gaan we dan aan de gang met de debatten over de eigenlijke strategie en de afzonderlijke richtsnoeren. Het uitgangspunt van het voorzitterschap is dat het zeer belangrijk is om een grondig debat te voeren voordat we een herziene en nieuwe werkgelegenheidsstrategie opzetten. In dat verband is het van belang dat alle centrale actoren aan het woord komen. Teneinde te zorgen dat er voldoende tijd is voor het debat, vonden wij het belangrijk om dit thema een centrale plaats te geven in het programma van het Deense voorzitterschap op het gebied van werkgelegenheidsbeleid en sociaal beleid, en om de herziening van de strategie al op de eerste formele bijeenkomst van de Raad aan de orde te stellen."@nl2
lpv:translated text	"Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen. That provides the best opportunity to send a clear signal to the Commission as early as possible. The authorities in the individual countries naturally have a central role in connection with the evaluation. It is they who have been responsible for implementing and monitoring the strategy since it was introduced in 1997. They therefore have a great deal of valuable first-hand experience of the present strategy's strengths and weaknesses. The Commission is, of course, another important source of experience and results from the first five years. Over the last few years, other actors too have, however, obtained relevant experience to which consideration should be given in connection with the current evaluation. That applies especially, of course, to the European Parliament. In this connection, I took note of the points of view published by the Committee on Employment and Social Affairs in the middle of September. I am able to go a long way towards endorsing the views that have been presented of what should be the core features of a revised strategy and the desires that have been expressed to consider how cooperation between the various actors can be further developed. Finally, I want to mention the national and European parties in the labour market who, actively involved as they are, also have important observations to contribute. Revision of the European Employment Strategy was on the Council’s agenda in Luxembourg yesterday. It is therefore an extremely topical subject to be included on the agenda for the plenary debate here today. As is well known, the Commission’s communication takes stock of experiences from the first five years of the Employment Strategy. It contains a general evaluation of the results achieved on the European labour markets, and it outlines the most important issues in connection with a revision of the strategy. The communication is a crucial point of departure for the debate now taking place in various forums. In addition to this communication, a common statement from, respectively, the Committee on Employment and Social Affairs and the Economic-Political Committee was presented to the Council meeting, providing their assessment of the most important principles for a revised strategy. The Presidency has always wanted them to be able to present a common statement. We think that a common statement, capable of being endorsed by the relevant Councils, was synonymous with the strongest possible political signal of what is wanted in political terms from the future strategy. A common statement is, moreover, in accordance with the current desire for better coordination between, and streamlining of, the various European processes such as the employment guidelines and the guidelines governing general economic policy. There must be no secret about there being many different points of view on how far the revision of the Employment Strategy should go. It is a great honour for me to be given this opportunity to speak in the European Parliament on where matters stand with the revision of the European Employment Strategy. The Danish Presidency’s ambition has, however, been firstly to work for a compromise capable of uniting those Member States that want to see the Employment Strategy considerably revised with those that want to see far fewer changes. For us, the task has therefore been to secure a common platform for further work. I am therefore pleased to be able now to report that the Council offered its unanimous endorsement of the common statement by the Committee on Employment and Social Affairs and the Economic-Political Committee. A strong political signal was thus also conveyed concerning the framework and principles that the governments of the Member States believe should form the basis for preparing for the revision of the European Employment Strategy. I should like here to state some of the most important principles. To begin with, it must be emphasised that the overall perspective of the Employment Strategy must be retained, with special focus upon the priorities for employment policy. This means that special attention must be given to the results that, based on the Lisbon objectives of more and better jobs, are to be achieved through the strategy. The ministers also approved the need to simplify the employment guidelines and, as far as possible, reduce their scope by having them focus upon common strategic priorities including national strategies for lifelong learning, supported by suitable objectives relating, for example, to the number of people who might be engaged in one form of education or another. Importance is also attached to the future strategy’s helping meet the challenges faced by the countries concerned in the form of different demographic features, increased globalisation, the knowledge society and EU enlargement. There is agreement that the strategy should concentrate more specifically on the following broad objectives: job creation and increasing labour force participation, improved quality of work, improvement and modernisation of the functioning of the labour market and the ensuring of both flexibility and job security. To enlarge upon this, I would especially emphasise the need to increase the labour force supply via policies that promote jobs for women, older people and vulnerable groups; by encouraging active and preventive labour market policies that are effective and efficient; by reforming tax and benefit systems and so creating clear incentives for taking up, and remaining in, employment; by improving lifelong learning, skills and mobility; by increasing equality between men and women and by combating discrimination; and by promoting developments in entrepreneurship conducive to job creation. Finally, the Council, in expressing its support yesterday, expressed a wish for the strategy further to reflect the fact that the focus is on the medium-term challenges set out by the Lisbon strategy where, for example, the participation rates for women and older people are concerned. Implicit in this is the wish for greater stability in the guidelines over time. In other words, they must not necessarily be changed each year. The wish for stability also conceals the fact that work is under way to ensure a greater degree of coordination and less overlap between the various European cooperation processes. We in the Presidency view these general principles, endorsed by the Council, as a contribution and pointer to the Commission in connection with its ongoing work as the end of the year approaches. Employment policy affects something of fundamental importance to human beings, namely the work we do. The Bible says that we must earn our bread by the sweat of our brow. Work has many other functions in addition to this, however. It is in the workplace that we spend most of our waking lives. It is here that we forge a large number of connections with other people, and it is often these people we miss most if we lose our jobs. The Council’s agreement yesterday means that there are a number of factors that will have to be debated further over the next few months. That is especially true when it comes to the more active involvement of the two sides of industry and of the European Parliament. There is therefore a clear desire to enter into more practical deliberations as to how the European Parliament can play a larger role in the preparation and development of the Employment Strategy. The role of the national parliaments is also to be recognised in this context. One important matter still to be dealt with is the whole discussion of the scope and of the type of indicators. These are crucial to monitoring the strategy and to ensuring that countries move in the desired direction and at the right time. It is therefore also crucial that, as soon as a clear picture of the new strategy emerges, there be a thorough examination of the existing indicators. The purpose of such an examination must be to ensure that the indicators reflect the core objectives of the revised guidelines. The objective must be a more efficient set of indicators, which are robust, comparable, more focused on the individual guidelines and based upon up-to-date data. We should like to achieve a situation in which we have fewer, but better, indicators. I want to emphasise in conclusion that the Danish Presidency wishes to make the Employment Strategy easier to operate and more serviceable as a starting point for employment-promoting strategies in the individual Member States. We must get away from the tendency to focus increasingly upon details and instruments and instead concentrate on the results to which the European Council has attached importance since the Lisbon Summit. In connection with revising the Employment Strategy, we must never lose sight of the big picture. Over the next few years, the idea of a revised European Employment Strategy is that it should help make Europe more coherent as a continent and as a society. The idea is that the Employment Strategy should be targeted and that the decision-making process in connection with the adoption and implementation of the strategy’s individual features should become more transparent. In endeavouring to create ever more employment, the European Union should attach key importance to targeting and transparency, to involving a larger number of actors and to rooting employment policy more firmly in the Member States. We must never forget that it is the practical results that, in the last analysis, are the test of whether the European Union’s Employment Strategy is effective. The methods must be put to the test in practice. The new areas that are to help make Europe into a leading power include an extensive labour market and social responsibility on the part of enterprises. All too often, the labour market is comparable to a centrifuge, in which far too many people end up on the periphery. We must therefore develop ideas about how this situation can be prevented. In Europe, we also face a series of common challenges which we must solve if we are to retain the European social model, combining economic effectiveness with good social security arrangements and a market economy with the welfare society. Enlargement of the European Union to include a number of Eastern and Central European countries – with or without transitional arrangements – means the free movement of labour in the new and larger EU. A number of countries, including Denmark, chose to embrace the free movement of labour from the first day of their membership. We in Denmark see no problem with the free movement of labour. On the contrary, we view the new Member States as a resource. The primary task towards the end of the year consists in reaching agreement on the framework for revising the Employment Strategy. In 2003, we shall then get to grips with the discussions concerning the actual strategy and the individual guidelines. As its point of departure, the Presidency has attached great importance to our obtaining a thorough debate before a new and revised Employment Strategy is devised. In that connection, it is important for all the central actors to have their say. To ensure there is enough time for the debate, we thought it important to give the subject a central place in the Danish Presidency’s programme in the employment and socio-political area and to begin revising the strategy no later than at the first formal Council meeting."@en3
lpv:translated text	"Señor Presidente, Comisaria, Señorías, es un gran honor para mí tener la oportunidad de hablar en el Parlamento Europeo acerca de la situación actual de la revisión de la Estrategia de empleo europea. Naturalmente, las autoridades de los distintos países desempeñan un papel fundamental en relación con la evaluación. Son ellas las que han sido responsables de la aplicación y el seguimiento de la estrategia desde que se introdujo en 1997. Por lo tanto, ellas poseen bastante experiencia de primera mano en los puntos fuertes y débiles de la estrategia actual. La Comisión es, sin duda, otra fuente importante de experiencia y resultados de los cinco primeros años. No obstante, en los últimos años, también otros agentes han adquirido experiencia de interés que debería tenerse en cuenta a propósito de la evaluación actual. Sin duda, esto se aplica especialmente al Parlamento Europeo. A este respecto, he tomado nota de los puntos de vista publicados por la Comisión de Empleo y Asuntos Sociales a mediados de septiembre. Estoy dispuesto a contribuir en gran medida a la ratificación de las opiniones manifestadas sobre lo que debería ser el núcleo de una estrategia revisada y los deseos expresados de encontrar la forma de desarrollar todavía más la cooperación entre los diferentes actores. Por último, quiero mencionar a los partidos nacionales y europeos en el mercado de trabajo, que también tienen observaciones importantes que aportar por el hecho de estar implicados activamente. La revisión de la Estrategia europea de empleo era uno de los puntos del orden del día del Consejo en la reunión de ayer en Luxemburgo. Por lo tanto, es un tema de primerísima actualidad que ha de incluirse en el orden del día del debate plenario hoy aquí. Como es bien sabido, la Comunicación de la Comisión se basa en la experiencia de los cinco primeros años de la Estrategia de empleo. Dicha Comunicación contiene una valoración general de los resultados obtenidos en los mercados de trabajo europeos y señala las cuestiones más importantes relacionadas con la revisión de la estrategia. La Comunicación es un punto de partida esencial para el debate que actualmente está teniendo lugar en varios foros. Además de esta Comunicación, en la reunión del Consejo se presentó una Declaración común de la Comisión de Empleo y Asuntos Sociales y la Comisión de Política Económica, que expresa su evaluación de los principios básicos de una estrategia revisada. La Presidencia siempre ha sido partidaria de que presentaran una Declaración común. Pensamos que una Declaración común, que pudiera ser apoyada por los Consejos relevantes, suponía la señal política más contundente acerca de lo que se espera en términos políticos de la estrategia futura. Además, una Declaración común coincide con el deseo actual de mejorar la coordinación entre los diferentes procesos europeos y su ajuste, por ejemplo de las directrices de empleo y las directrices que gobiernan la política económica en general. No debe ocultarse el hecho de que haya muchos puntos de vista diferentes acerca del alcance que debe tener la revisión de la Estrategia de empleo. Sin embargo, la ambición de la Presidencia danesa ha sido, en primer lugar, trabajar por un compromiso capaz de unir a los Estados miembros que quieren que se revise considerablemente la Estrategia de empleo y a los que desean un menor número de cambios. Por esta razón, nuestra tarea ha consistido en asegurar una plataforma común para el trabajo ulterior. La política de empleo afecta a una cuestión de importancia fundamental para los seres humanos, que es el trabajo que realizamos. La Biblia dice que tenemos que ganarnos el pan con el sudor de nuestra frente. No obstante, el trabajo tiene además otras funciones. Pasamos la mayor parte de las horas en que estamos despiertos en nuestros lugares de trabajo. Y es aquí donde entablamos numerosas relaciones con otras personas, que son a menudo a las que más echamos de menos si perdemos nuestros trabajos. Por ello, me complace informar que el Consejo ha ofrecido su apoyo unánime a la Declaración común realizada por la Comisión de Empleo y Asuntos Sociales y la Comisión de Política Económica. También se transmitió una señal política contundente relativa al marco y a los principios que en opinión de los gobiernos de los Estados miembros deberían estar la base de los preparativos de la revisión de la Estrategia europea de empleo. Aquí me gustaría señalar algunos de los principios más importantes. Para empezar, hay que subrayar el hecho de que es preciso mantener la perspectiva general de la Estrategia de empleo, poniendo un acento especial en las prioridades de la política de empleo. Esto significa que hay que prestar especial atención a los resultados que, basados en los objetivos expuestos en Lisboa de más y mejores puestos de trabajo, deberán alcanzarse mediante la estrategia. Los Ministros también reconocieron la necesidad de simplificar las directrices de empleo y reducir su esfera de acción en la medida de lo posible, de modo que se centren en prioridades estratégicas comunes, incluidas las estrategias nacionales para el aprendizaje durante toda la vida, apoyadas por objetivos apropiados relativos, por ejemplo, al número de personas que pueden seguir un tipo de educación u otro. También se concede importancia a la ayuda que supondrá la futura estrategia para hacer frente a los retos a que se enfrentan los países en cuestión en forma de distintas características demográficas, mayor globalización, sociedad del conocimiento y ampliación de la UE. Hay acuerdo sobre el hecho de que la estrategia debería centrarse de manera más específica en los siguientes objetivos amplios: la creación de empleo y la participación creciente de la mano de obra, la mejora de la calidad del trabajo, la mejora y modernización del funcionamiento del mercado de trabajo y la garantía de flexibilidad y seguridad en el trabajo. Para ampliar este punto, subrayaría la necesidad de aumentar la oferta de mano de obra mediante políticas que promuevan trabajos para la mujer, para las personas mayores y los grupos vulnerables; mediante el fomento de políticas del mercado de trabajo que sean efectivas y eficientes; mediante la reforma de los sistemas fiscales y de prestaciones, creando así incentivos claros para la aceptación y la permanencia en el puesto de trabajo; mediante la mejora del aprendizaje de por vida, las cualificaciones y la movilidad; mediante el aumento de la igualdad entre hombres y mujeres y la lucha contra la discriminación; y mediante la promoción del desarrollo del espíritu empresarial que conduzca a la creación de empleo. Por último, el Consejo, al expresar su apoyo ayer, expresó también su deseo de que la estrategia reflejara más claramente el hecho de que el enfoque se sitúa en los retos a medio plazo expuestos por la estrategia de Lisboa en la que, por ejemplo, las tasas de participación de mujeres y gente de más edad son un tema a tratar. El deseo de una mayor estabilidad de las directrices con el paso del tiempo está implícito en esto. En otras palabras, las directrices no deben cambiarse necesariamente cada año. El deseo de estabilidad también oculta el hecho de que ya se ha comenzado a trabajar para asegurar un mayor grado de coordinación y menos coincidencia entre los varios procesos de cooperación europeos. En la Presidencia vemos estos principios generales, apoyados por el Consejo, como una contribución y un indicador para la Comisión en cuanto al trabajo en curso a medida que se acerca el final del año. El acuerdo de ayer del Consejo significa que hay varios factores que tendrán que ser discutidos más detenidamente en los próximos meses. Entre las nuevas áreas que van a contribuir a hacer de Europa una potencia líder se encuentran un amplio mercado de trabajo y la responsabilidad social por parte de las empresas. Por desgracia, mercado de trabajo se puede comparar muchas veces a una centrífuga, en la que demasiadas personas terminan en la periferia. Por ello, debemos desarrollar ideas para prevenir esta situación. Eso es todavía más cierto cuando se trata de la implicación más activa de los dos bandos de la industria y del Parlamento Europeo. Por ello, hay un claro deseo de entrar en deliberaciones más prácticas acerca de la forma en que el Parlamento Europeo puede desempeñar un papel más amplio en la preparación y desarrollo de la Estrategia de empleo. En este contexto, también debe identificarse el papel de los parlamentos nacionales. Otra cuestión importante que no se ha tratado todavía todo el debate acerca del alcance y el tipo de indicadores. Los indicadores son esenciales para realizar un seguimiento de la estrategia y asegurar que los países se muevan en la dirección deseada con el ritmo previsto. Por ello, es también esencial, tan pronto como aparezca una imagen clara de la nueva estrategia, que se realice un examen exhaustivo de los indicadores existentes. El propósito de este examen ha de ser asegurar que los indicadores reflejen los objetivos centrales de las directrices revisadas. El objetivo debe ser un grupo de indicadores más eficientes que sean sólidos y comparables, y que estén más enfocados hacia las directrices individuales y basados en información actualizada. Nos gustaría llegar a una situación en la que hubiera un número menor de indicadores pero de mejor calidad. A modo de conclusión, quisiera subrayar que la Presidencia danesa desea hacer que el funcionamiento de la Estrategia de empleo sea más fácil y que la Estrategia sea más práctica como punto de partida para estrategias de promoción del empleo en cada uno de los Estados miembros. Debemos alejarnos de la tendencia a centrarse cada vez más en detalles e instrumentos y concentrarnos en cambio en los resultados que el Consejo Europeo ha considerado importantes desde la Cumbre de Lisboa. Con respecto a la revisión de la Estrategia de empleo, nunca debemos perder de vista el panorama general. Durante los próximos años, la idea de una Estrategia de empleo europea revisada es que debería ayudar a construir una Europa más coherente como continente y como sociedad. La idea es que la Estrategia de empleo marque el rumbo y que el proceso de toma de decisiones en relación con la adopción y aplicación de las características individuales de la estrategia sea más transparente. Al procurar crear todavía más empleo, la Unión Europea debería conceder una importancia clave a la identificación de objetivos y a la transparencia, a comprometer a un mayor número de interlocutores y a arraigar la política de empleo más firmemente en los Estados miembros. Nunca debemos olvidar que, a fin de cuentas, la prueba de que la Estrategia europea de empleo es efectiva son los resultados prácticos. Los métodos deben ponerse a prueba en la práctica. En Europa también nos encontramos con una serie de retos comunes que necesitan solución si queremos conservar el modelo social europeo, combinando la efectividad económica con acuerdos satisfactorios respecto de la seguridad social y una economía de mercado con la sociedad del bienestar. La ampliación de la Unión Europea para incluir a varios países de la Europa del Este y Central –con o sin mecanismos transitorios– supone la libre circulación de trabajadores en la nueva UE ampliada. Varios países, incluida Dinamarca, prefirieron adherirse a la libre circulación de trabajadores desde el primer día de su entrada en la UE. En Dinamarca, la libre circulación de trabajadores no nos parece que sea un problema. Es más, nosotros vemos a los nuevos Estados miembros como un recurso. La tarea principal de aquí a finales de año consiste en alcanzar un acuerdo en torno al marco para la revisión de la Estrategia de empleo. En 2003 tendremos que abordar las discusiones sobre la estrategia actual y las directrices individuales. Como punto de partida, la Presidencia ha concedido gran importancia a la realización de un debate a fondo antes de definir una Estrategia de empleo nueva y revisada. A este fin, es importante que todos los agentes principales expresen su opinión. Para asegurarnos de que haya suficiente tiempo para el debate, pensamos que era importante situar esta cuestión en un lugar destacado en el programa de la Presidencia danesa en el ámbito sociopolítico y del empleo para empezar a revisar la estrategia a más tardar en la primera reunión formal del Consejo. Eso nos brinda una oportunidad inmejorable de enviar lo antes posible una clara señal a la Comisión."@es12
lpv:translated text	". Herr Präsident, Frau Kommissarin, sehr geehrte Abgeordnete, meine Damen und Herren! Das schafft die beste Ausgangsposition, um der Kommission so früh wie möglich ein eindeutiges Signal geben zu können. Die Behörden der einzelnen Länder nehmen natürlich eine zentrale Rolle im Zusammenhang mit der Bewertung ein. Sie waren seit der Einführung 1997 für die Umsetzung und Überwachung der Strategie verantwortlich und verfügen daher über viele wertvolle Erfahrungen aus erster Hand in Bezug auf die Stärken und Schwächen der derzeitigen Strategie. Eine weitere wichtige Quelle im Hinblick auf Erfahrungen und Ergebnisse aus den ersten fünf Jahren ist natürlich die Kommission. Aber auch andere Akteure haben sich in den vergangenen Jahren relevantes Wissen angeeignet, das bei der derzeitigen Bewertung berücksichtigt werden muss. Das gilt natürlich nicht zuletzt für das Europäische Parlament. In diesem Zusammenhang habe ich die Auffassungen zur Kenntnis genommen, die der Ausschuss für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten Mitte September veröffentlicht hat. Ich kann mich den dort vertretenen Sichtweisen über die grundlegenden Elemente einer revidierten Strategie und den Wünschen in Bezug auf die Weiterentwicklung der Zusammenarbeit der Akteure weitgehend anschließen. Schließlich möchte ich auch die nationalen und europäischen Sozialpartner erwähnen, die als aktiv Beteiligte ebenfalls mit wichtigen Überlegungen beitragen können. Die Revision der europäischen Beschäftigungsstrategie stand gestern auf der Tagesordnung des Rates in Luxemburg. Deshalb ist es sehr passend, dass dieser Punkt auf der Tagesordnung der heutigen Plenardebatte steht. Die Mitteilung der Kommission wertet wie bekannt die Erfahrungen der ersten fünf Jahre mit der Beschäftigungsstrategie aus. Sie enthält eine allgemeine Bewertung der Ergebnisse, die auf den europäischen Arbeitsmärkten erzielt worden sind, und umreißt die wichtigsten Fragen im Zusammenhang mit einer Revision der Strategie. Die Mitteilung ist ein wichtiger Ausgangspunkt für viele Debatten, die zur Zeit in verschiedenen Foren stattfinden. Außer der Mitteilung lag bei der Ratstagung eine gemeinsame Stellungnahme des Ausschusses für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten und des Wirtschaftspolitischen Ausschusses vor. Darin stellen diese ihre Bewertung der wichtigsten Prinzipien für eine revidierte Strategie vor. Die Präsidentschaft hatte schon lange den Wunsch nach einer gemeinsamen Stellungnahme. Wir sind der Meinung, dass eine gemeinsame Stellungnahme, die vom jeweiligen Rat unterstützt werden kann, das stärkste politische Signal zur Formulierung der politischen Wünsche in Bezug auf die zukünftige Strategie ist. Eine gemeinsame Stellungnahme stimmt außerdem mit den aktuellen Anliegen in Bezug auf eine bessere Koordination und Anpassung der verschiedenen europäischen Prozesse überein, z. B. mit den Beschäftigungsleitlinien und den Leitlinien für die gemeinsame Wirtschaftspolitik. Es ist kein Geheimnis, dass es viele verschiedene Standpunkte zur Frage gibt, wie umfassend die Revision der Beschäftigungsstrategie sein soll. Es ist mir eine große Ehre, hier im Europäischen Parlament über den Stand der Revision der europäischen Beschäftigungsstrategie sprechen zu dürfen. Die dänische Präsidentschaft hat allerdings vor allem einen Kompromiss angestrebt, dem sich sowohl die Mitgliedstaaten anschließen können, die eine weitreichende Revision der Beschäftigungsstrategie anstreben, als auch diejenigen, die weniger Änderungen wollen. Wir hatten also die Aufgabe, eine gemeinsame Plattform für die weitere Arbeit zu schaffen. Deshalb freue ich mich, Ihnen heute mitteilen zu können, dass der Rat die gemeinsame Stellungnahme des Ausschusses für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten und des Wirtschaftspolitischen Ausschusses einstimmig angenommen hat. Damit wurde auch ein klares politisches Signal bezüglich der Rahmen und Prinzipien gegeben, die nach dem Willen der Regierungen der Mitgliedstaaten Grundlage für die Durchführung der Revision der europäischen Beschäftigungsstrategie sein sollen. Lassen Sie mich nun einige der wichtigsten Prinzipien aufzählen. Zunächst möchte ich betonen, dass die Gesamtperspektive der Beschäftigungsstrategie erhalten werden soll, insbesondere darf die beschäftigungspolitische Rangfolge nicht verändert werden. Das bedeutet, dass wir uns besonders auf die Ergebnisse konzentrieren müssen, die ausgehend von den Zielen von Lissabon – mehr und bessere Arbeitsplätze – durch die Strategie erreicht werden sollen. Außerdem haben die Minister zugestimmt, dass die Leitlinien für die Beschäftigungspolitik vereinfacht und ihr Umfang nach Möglichkeit eingeschränkte werden sollen. Das soll durch die Konzentration auf gemeinsame strategische Prioritäten geschehen, u. a. auf nationale Strategien für lebenslanges Lernen, die durch geeignete Zielsetzungen unterstützt werden, z. B. hinsichtlich des Anteils der Bevölkerung, der in irgendeiner Form ausgebildet wird. Ferner wird Wert darauf gelegt, dass die zukünftige Strategie zur Bewältigung der Aufgaben beiträgt, die durch demographische Veränderungen, Zunahme der Globalisierung, Herausbildung einer Informations- und Bildungsgesellschaft und die EU-Erweiterung auf die Länder zukommen. Es besteht Einigkeit darüber, dass sich die Strategie insbesondere auf folgende allgemeine Zielsetzungen konzentrieren muss: Schaffung von Arbeitsplätzen und steigende Erwerbsquoten, Verbesserung der Qualität der Arbeit, Verbesserung und Modernisierung der Funktionsweise des Arbeitsmarkts und Gewährleistung von Flexibilität und Sicherheit am Arbeitsplatz. Darüber hinaus wird besonders auf den Bedarf hingewiesen, das Arbeitskräfteangebot durch Politiken zu erhöhen, welche die Beschäftigung von Frauen, Älteren und gefährdeten Gruppen fördern, die eine aktive und vorausschauende Arbeitsmarktpolitik unterstützen, die wirkungsvoll und effektiv sind, die Steuer- und Transfersysteme reformieren und dadurch eindeutige Anreize für die Arbeitsaufnahme und das Verbleiben am Arbeitsplatz schaffen, die lebenslanges Lernen, Fertigkeiten und Mobilität fördern, die Gleichstellung von Männern und Frauen ausbauen und Diskriminierung bekämpfen sowie die Entwicklung der Teile des Unternehmertums fördern, in denen Arbeitsplätze geschaffen werden. Schließlich verlieh der Rat mit seiner gestrigen Annahme dem Wunsch Ausdruck, dass die Strategie noch stärker die mittelfristigen Aufgaben gemäß der Lissabonner Strategie betonen muss, z. B. in Bezug auf die Beschäftigungsquoten für Frauen und ältere Arbeitnehmer. Hiermit verbunden ist der Wunsch nach einer dauerhafteren Stabilität der Leitlinien. Mit anderen Worten, sie brauchen nicht jedes Jahr geändert werden. Der Wunsch nach Stabilität schließt auch die Forderung ein, ein höheres Maß an Koordination und weniger Überschneidungen der verschiedenen europäischen Zusammenarbeitsverfahren zu gewährleisten. Die Präsidentschaft betrachtet diese allgemeinen Prinzipien, zu denen sich der Rat geeinigt hat, als zielgerichtetes Signal und Beitrag für die Kommission im Hinblick auf ihre weitere Arbeit bis zum Jahreswechsel auf. Die Beschäftigungspolitik betrifft eines der fundamentalsten Dinge der Menschen, nämlich ihre Arbeit. In der Bibel steht, dass man sein Brot im Schweiße seines Angesichts verdienen soll. Aber die Arbeit hat noch viele andere Funktionen. Die meiste Zeit unseres Wachzustands verbringen wir am Arbeitsplatz. Hier knüpfen wir viele Beziehungen zu anderen Menschen, und oft vermissen wir gerade diese Beziehungen, wenn wir unseren Arbeitsplatz verlieren. Die gestrige Zustimmung des Rates bedeutet, dass über einige Punkte in den kommenden Monaten weiter debattiert werden muss. Das gilt nicht zuletzt für die aktivere Einbeziehung der Sozialpartner und des Europäischen Parlaments. Es besteht also der eindeutige Wunsch, konkretere Überlegungen darüber anzustellen, wie das Europäische Parlament aktiver an der Ausarbeitung und Entwicklung der Beschäftigungsstrategie beteiligt werden kann. Auch die Rolle der nationalen Parlamente wird in diesem Zusammenhang gewürdigt. Ein wichtiges noch zu bewältigendes Thema ist die gesamte Diskussion über Umfang und Art der Indikatoren. Diese sind von großer Bedeutung, um die Strategie überwachen und sicherstellen zu können, dass sich die Länder in die gewünschte Richtung und im korrekten Zeitrahmen bewegen. Deshalb ist es auch wichtig, die vorhandenen Indikatoren gründlich zu überprüfen, sobald sich die neue Strategie deutlicher abzeichnet. Ziel einer solchen Überprüfung ist es sicherzustellen, dass sie die grundlegenden Zielsetzungen der überarbeiteten Leitlinien wiedergeben. Wir müssen effektive Indikatoren festlegen, die strapazierfähig und vergleichbar sind, die sich mehr auf die einzelnen Leitlinien konzentrieren und von aktuellen Daten ausgehen. Wir wollen weniger, aber bessere Indikatoren. Abschließend möchte ich betonen, dass die dänische Präsidentschaft die Beschäftigungsstrategie operationaler gestalten möchte, sodass sie in den einzelnen Mitgliedsländern beschäftigungsfördernde Strategien auf den Weg bringen kann. Wir müssen die Tendenz zur Konzentration auf Einzelheiten und Instrumente überwinden und uns stattdessen stärker mit den Ergebnissen befassen, um die sich der Europäische Rat seit dem Gipfeltreffen von Lissabon bemüht. Im Zusammenhang mit der Revision der Beschäftigungsstrategie dürfen wir nie die große Perspektive aus den Augen verlieren. In den kommenden Jahren soll eine revidierte europäische Beschäftigungsstrategie einen Beitrag zur verstärkten Integration Europas als Kontinent und Gemeinschaft leisten. Dazu ist es notwendig, dass die Beschäftigungsstrategie zielgerichtet durchgeführt und der Entscheidungsprozess im Zusammenhang mit der Annahme und Durchführung der einzelnen Elemente der Strategie transparenter wird. Zielstrebigkeit, Offenheit, Einbeziehung weiterer Akteure, bessere Einbettung in die Mitgliedsländer – das müssen die Schlüsselwörter für die Bemühungen der Europäischen Union um die ständige Verbesserung der Beschäftigungssituation lauten. Wir dürfen nie vergessen, dass der Erfolg der Beschäftigungsstrategie der Europäischen Union letzten Endes an den praktischen Ergebnissen gemessen werden wird. Die Methoden müssen sich in der Praxis bewähren. Die neuen Bereiche, die dazu beitragen sollen, Europa zu einer führenden Kraft zu machen, sind u. a. ein großer Arbeitsmarkt und die soziale Verantwortung der Unternehmen. Allzu oft lässt sich der Arbeitsmarkt mit einer Zentrifuge vergleichen, in der zu viele Menschen an den Rand geschleudert werden. Deshalb müssen wir Ideen darüber austauschen, wie das verhindert werden kann. Auch in Europa sehen wir uns einer Reihe gemeinsamer Aufgaben gegenüber, die wir lösen müssen, um das europäische Sozialmodell beibehalten zu können, bei dem wirtschaftliche Effektivität mit guter sozialer Absicherung kombiniert wird und Marktwirtschaft mit Wohlfahrtsgesellschaft verbunden ist. Die Erweiterung der Europäischen Union um eine Reihe ost- und mitteleuropäischer Länder führt – mit oder ohne Übergangsregelungen – zu Freizügigkeit für Arbeitskräfte in der neuen und größeren Union. Einige Länder, darunter auch Dänemark, haben sich dazu entschlossen, die Freizügigkeit schon vom ersten Tag der Mitgliedschaft an zuzulassen. In Dänemark halten wir das nicht für problematisch. Im Gegenteil, wir betrachten die neuen Mitgliedsländer als Ressource. Die vorrangige Aufgabe bis zum Jahreswechsel besteht darin, Einigkeit über die Rahmenbedingungen zur Revision der Beschäftigungsstrategie zu erzielen. 2003 werden wir dann über die eigentliche Strategie und die einzelnen Richtlinien debattieren. Von Beginn an hat die Präsidentschaft es als äußerst bedeutsam angesehen, vor der Ausarbeitung einer revidierten und neuen Beschäftigungsstrategie eine gründliche Debatte zu führen. In diesem Zusammenhang ist es wichtig, dass alle Hauptakteure zu Wort kommen. Um sicherzugehen, dass genug Zeit für die Debatte bleibt, hielten wir es für wichtig, diesem Thema eine hohe Priorität im Programm der dänischen Ratspräsidentschaft für den Bereich Beschäftigung und Sozialpolitik einzuräumen und die Revision der Strategie bereits auf der ersten formellen Ratstagung aufzugreifen."@de7
lpv:translated text	"Senhor Presidente, Senhora Comissária, caros colegas, minhas Senhoras e meus Senhores. Esta será a melhor forma de enviar, com a maior antecedência possível, um sinal claro à Comissão. As autoridades de cada país têm, naturalmente, um papel central ligado à avaliação. São eles que tiveram a responsabilidade da implementação e monitorização da estratégia, desde a sua introdução em 1997. Possuem, consequentemente, um conjunto de experiências em primeira-mão relativamente às vantagens e desvantagens da estratégia actual. Uma outra fonte relevante, no que diz respeito a experiência e aos resultados dos primeiros cinco anos é, naturalmente, a Comissão. Entretanto, também outros actores reuniram uma experiência importante ao longo dos anos, experiência essa que deverá ser tomada em consideração no âmbito da avaliação em curso. Este aspecto aplica-se principalmente ao Parlamento Europeu. Registei, nesse contexto, os pontos de vista publicados pela Comissão do Emprego e dos Assuntos Sociais em meados de Setembro. Posso inclusivamente subscrever os pontos de vista apresentados como elementos-chave de uma estratégia revista e os desejos de ponderar a forma de continuar a desenvolver a cooperação entre os diferentes actores. Para concluir, gostaria de salientar que os parceiros sociais, nacionais e europeus, enquanto actores activos também possuem considerações relevantes, com as quais podem contribuir. A revisão da Estratégia Europeia para o Emprego esteve na ordem de trabalhos do Conselho do Luxemburgo de ontem. Por esse motivo torna-se extremamente pertinente a inclusão deste ponto na ordem de trabalhos do debate de hoje, aqui no plenário. A comunicação da Comissão faz, como é sabido, uma avaliação das experiências colhidas durante os primeiros cinco anos da Estratégia para o Emprego. Encerra uma avaliação global dos resultados conseguidos ao nível do mercado de trabalho europeu e estabelece os contornos das questões mais relevantes relacionadas com a revisão da estratégia. A comunicação é um elemento decisivo para o debate que actualmente tem lugar em diferentes fóruns. Para além desta comunicação, foi apresentada, na reunião do Conselho, uma declaração conjunta elaborada pela Comissão do Emprego e dos Assuntos Sociais e pelo Comité Económico e Político, respectivamente. Através deste parecer fazem a sua avaliação dos princípios mais relevantes para uma estratégia revista. A Presidência pretendeu sempre que pudesse ser apresentada uma declaração conjunta. Consideramos que uma declaração conjunta, susceptível de ser subscrita pelos conselhos relevantes, equivaleria ao sinal político mais forte do que se pretende em termos políticos da futura estratégia. Uma declaração comum está, de resto, de acordo com os actuais desejos relativos a uma melhor coordenação e a uma melhor dinâmica dos diferentes processos europeus como, por exemplo, as orientações relativas ao emprego e as orientações relativas à política económica geral. Não é segredo que existem muitos pontos de vista diferentes, quando se trata de definir até onde deve ir a revisão da Estratégia para o Emprego. É para mim uma grande honra ter a oportunidade de falar aqui no Parlamento Europeu acerca do ponto da situação relativo à Revisão da Estratégia Europeia para o Emprego. No entanto, a ambição da Presidência dinamarquesa tem sido trabalhar com vista a chegar a um compromisso que permita unir aqueles Estados-Membros que pretendem uma profunda revisão da Estratégia para o Emprego com os que pretendem muito menos alterações. Temos, por isso, trabalhado com vista a garantir uma plataforma comum para a continuação dos trabalhos. Congratulo-me, consequentemente, por poder anunciar hoje, aqui, que o Conselho subscreveu, por unanimidade, a declaração comum elaborada pela Comissão do Emprego e dos Assuntos Sociais e pelo Comité Económico e Político. Desta forma é igualmente dado um sinal político forte acerca do quadro e dos princípios que os governos dos Estados-Membros consideram poder constituir a base da revisão da Estratégia Europeia para o Emprego. Gostaria, neste ponto, de referir alguns dos princípios mais relevantes: A título introdutório devo sublinhar que a perspectiva global da Estratégia para o Emprego deverá ser mantida com particular incidência para as prioridades da política de emprego. Isto significa que, com esta estratégia, nos devemos concentrar principalmente em alcançar os resultados que têm como ponto de partida os Objectivos de Lisboa, relativos a mais e melhor emprego. Os ministros aprovaram ainda a necessidade de simplificar as linhas de orientação relativas ao emprego e, na medida do possível, reduzir o seu âmbito, concentrando as linhas de orientação em torno de prioridades estratégicas comuns, incluindo estratégias nacionais para a aprendizagem ao longo da vida, sustentadas por objectivos adequados como, por exemplo, qual é a parte da população que poderá frequentar uma ou outra forma de ensino. É ainda dada importância à contribuição da futura estratégia destinada a lidar com os desafios que os países enfrentam em termos de diferenças demográficas, de uma globalização acrescida, da sociedade do conhecimento bem como do alargamento da UE. Existe acordo relativamente ao facto da estratégia dever, de um modo mais específico, concentrar-se nos seguintes objectivos alargados: Criação de emprego e uma maior participação da mão-de-obra, emprego com melhor qualidade, um mercado de trabalho mais funcional e mais moderno e garantia tanto a flexibilidade como a estabilidade no emprego. Também no seguimento deste aspecto gostaria de salientar a necessidade de aumentar a oferta de emprego através de políticas que promovam o emprego a favor das mulheres, dos idosos e dos grupos mais vulneráveis, que fomentem uma política do mercado de trabalho activa e preventiva eficaz e eficiente, que reformem os sistemas fiscais e de transferência, criando assim um claro incentivo ao emprego e à permanência no emprego, melhorando a aprendizagem ao longo da vida, as competências e a mobilidade, que reforcem a igualdade entre homens e mulheres e combatam a discriminação, e ainda, que promovam o desenvolvimento dentro das áreas de empreendimento que contribuem para a criação de emprego. Finalmente, o Conselho exprimiu, com a sua adesão ontem, o desejo que a estratégia reflicta, ainda mais, que o enfoque foi colocado nos desafios apontados pela Estratégia de Lisboa a médio prazo, por exemplo, no que diz respeito às taxas de participação das mulheres e dos idosos. Este aspecto encerra um desejo de uma maior estabilidade das linhas de orientação ao longo do tempo. Por outras palavras, não é necessário alterá-las todos os anos. Além disso, o desejo de estabilidade cobre ainda o facto de se trabalhar para garantir uma maior coordenação e menor sobreposição entre os diferentes processos de cooperação europeia. A Presidência vê estes princípios gerais, que o Conselho subscreveu, como um sinal orientador e um contributo para a Comissão, tendo em consideração o trabalho que a Comissão vai ter de desenvolver até ao final do ano. A política de emprego afecta um dos aspectos mais fundamentais do ser humano, nomeadamente o trabalho. A Bíblia refere que ”ganharás o pão com o suor do teu rosto”. Mas, ter um trabalho, serve muitos outros propósitos. É no local de trabalho que passamos a maior parte da nossa vida acordada. É no trabalho que estabelecemos muitas relações com outras pessoas e é frequentemente dessas pessoas que sentimos mais saudades quando perdemos o emprego. O acordo, expresso ontem pelo Conselho, implica o debate de um conjunto de aspectos durante os próximos meses. Este aspecto aplica-se principalmente a um envolvimento mais activo por parte dos parceiros sociais e do Parlamento Europeu. Existe assim um desejo claro que se tomem deliberações mais concretas sobre a forma do Parlamento Europeu poder participar mais activamente na elaboração e desenvolvimento da Estratégia para o Emprego. Também o papel dos parlamentos nacionais deverá ser reconhecido neste contexto. Um ponto relevante ainda pendente é toda a discussão sobre o âmbito e o tipo de indicadores. Os indicadores são decisivos para a monitorização da estratégia e com vista a garantir que os países se movimentam na direcção certa e em devido tempo. Torna-se por isso também crucial que, assim que emergir uma imagem clara da nova estratégia, se faça uma análise pormenorizada dos indicadores existentes. O objectivo de tal análise é assegurar que os indicadores reflictam os objectivos-chave das linhas de orientação que são objecto de revisão. O objectivo deverá ser um conjunto mais eficaz de indicadores, sólidos e comparáveis, mais centrados nas linhas de orientação individuais e baseados em dados actualizados. Seria desejável que chegássemos a um número mais reduzido de indicadores, mas melhores indicadores. Para terminar gostaria de sublinhar que a Presidência dinamarquesa deseja que a Estratégia para o Emprego se torne mais operacional e utilizável, como ponto de partida para estratégias para a promoção do emprego em cada um dos Estados-Membros. Temos de nos afastar da tendência de atribuir cada vez maior importância aos detalhes e aos instrumentos e, em vez disso, concentrarmo-nos nos resultados que o Conselho Europeu tem vindo a salientar desde a Cimeira de Lisboa. Relacionado com a revisão da Estratégia para o Emprego, não devemos nunca perder de vista a perspectiva global. Nos próximos anos, a perspectiva relativa à revisão da Estratégia Europeia para o Emprego é que ela se destine a contribuir para a consolidação da Europa, enquanto continente e enquanto sociedade. A ideia é que a Estratégia para o Emprego seja dotada de objectivos e que o processo de decisão, relacionado com a aprovação e realização dos elementos individuais da estratégia, se torne mais transparente. Na tentativa de criar cada vez mais emprego, a União Europeia deverá dar maior importância aos objectivos e à transparência, de modo a envolver um grande número de actores e a conseguir uma melhor consolidação da política de emprego nos Estados-Membros. Nunca nos devemos esquecer que os resultados práticos, no fim são um teste à eficácia da Estratégia para o Emprego da União Europeia. Estes métodos devem ser testados na prática. As novas áreas que se destinam a contribuir para tornar a Europa numa potência líder, são, entre outras, um vasto mercado de trabalho e a responsabilidade social das empresas. Com demasiada frequência o mercado de trabalho pode ser comparado a uma centrifugadora, na qual um número excessivo de pessoas acaba atirada para o lado. Devemos, consequentemente, trocar ideias sobre a forma de evitar que isso aconteça. A Europa também enfrenta um conjunto de desafios comuns, que têm de ser resolvidos se quisermos preservar o modelo social europeu, conciliando a eficácia económica com bons regimes de segurança social e a economia de mercado com a sociedade do bem-estar. O alargamento da União Europeia a um conjunto de países da Europa Central e Oriental, significa, com ou sem regimes de transição, a livre circulação da mão-de-obra numa nova e maior União. Um conjunto de países, incluindo a Dinamarca, optou pela livre circulação da mão-de-obra desde o primeiro dia da adesão. A Dinamarca não tem qualquer problema em relação a este aspecto. Pelo contrário, vemos os novos Estados-Membros como um recurso. A principal tarefa que enfrentamos no final do ano é chegar a acordo relativamente aos quadros da revisão da Estratégia para o Emprego. Em 2003 vamos iniciar a discussão sobre a própria estratégia e sobre cada uma das linhas de orientação. A Presidência atribui, à partida, um grande significado ao facto de se conseguir um debate profundo antes da elaboração de uma estratégia nova e revista para o emprego. Neste contexto é importante que todos os actores principais tenham a oportunidade de falar. De modo a garantir o tempo suficiente para o debate, considerámos importante que o tema ocupasse um lugar central no programa da Presidência Dinamarquesa, na área relativa ao emprego e à política social, tendo a revisão da estratégia sido iniciada já na primeira reunião formal do Conselho."@pt11
lpv:translated text	"Signor Presidente, signor Commissario, onorevoli deputati, è un grande onore per me avere l’occasione di parlare al Parlamento europeo sul processo di revisione della strategia europea per l’occupazione. Le autorità dei singoli paesi hanno naturalmente un ruolo centrale nella valutazione. Esse sono responsabili dell’attuazione e del controllo della strategia da quando questa è stata introdotta, nel 1997. Hanno quindi maturato una vasta e preziosa esperienza diretta riguardante i punti forti e i punti deboli dell’attuale strategia. La Commissione è, ovviamente, un’altra importante fonte di esperienza e di risultati dei primi cinque anni. Negli ultimi anni, anche altri attori hanno maturato una notevole esperienza, che deve essere tenuta in considerazione nel corso dell’attuale valutazione. Ciò vale in particolare, ovviamente, per il Parlamento europeo. In questo contesto, ho preso nota dei pareri pubblicati a metà settembre dalla commissione per l’occupazione e gli affari sociali e posso dare il mio ampio sostegno riguardo alle caratteristiche fondamentali che si ritiene dovranno essere introdotte nella strategia rivista, nonché riguardo al desiderio che è stato espresso di esaminare i possibili modi per potenziare ulteriormente la cooperazione tra le varie parti. Infine, desidero menzionare le parti nazionali ed europee presenti sul mercato del lavoro che, essendo impegnate attivamente, hanno anch’esse importanti osservazioni da presentare. La revisione della strategia europea per l’occupazione era all’ordine del giorno della riunione del Consiglio tenutosi ieri a Lussemburgo. E’ quindi estremamente appropriato che sia inclusa nell’ordine del giorno della seduta plenaria di oggi. Com’è noto, la comunicazione della Commissione fa il punto delle esperienze maturate durante i primi cinque anni della strategia per l’occupazione. Comprende una valutazione generale dei risultati conseguiti sui mercati del lavoro europei e delinea le questioni più importanti in vista della revisione della strategia. La comunicazione è un punto di partenza cruciale per la discussione che si sta svolgendo in vari . Oltre a tale comunicazione, è stata presentata alla riunione del Consiglio una dichiarazione comune della commissione per l’occupazione e gli affari sociali e del comitato di politica economica, che illustra la loro valutazione dei principi più importanti per il riesame della strategia. La Presidenza ha sempre auspicato che questi organi riuscissero a presentare una dichiarazione comune. Riteniamo che una dichiarazione comune, capace di ottenere il sostegno dei Consigli pertinenti, sia il segnale politico più forte possibile di cosa si intende ottenere in termini politici dalla futura strategia. Una dichiarazione comune è, inoltre, in linea con l’attuale volontà di un migliore coordinamento e dell’ottimizzazione dei vari processi europei, quali le linee direttrici sull’occupazione e gli indirizzi di massima per la politica economica. Non è un segreto il fatto che sussistano numerosi punti di vista diversi su quanto profonda debba essere la revisione della strategia per l’occupazione. L’ambizione della Presidenza danese è stata, comunque, in primo luogo quella di lavorare per raggiungere un compromesso che potesse unire gli Stati membri che desiderano una revisione notevole della strategia con quelli che vorrebbero di gran lunga meno cambiamenti. Per noi, il compito è stato quindi quello di garantire una piattaforma comune per proseguire il lavoro. La politica occupazionale influisce su un aspetto che riveste un’importanza fondamentale per gli esseri umani: il lavoro. La Bibbia dice che dobbiamo guadagnarci il pane con il sudore della fronte. Il lavoro ha però molte altre funzioni, oltre a questa. Sul luogo di lavoro trascorriamo infatti la maggior parte delle nostre giornate e intessiamo un gran numero di relazioni con altre persone, di cui spesso sentiamo la mancanza se perdiamo il lavoro. Sono quindi lieto di poter annunciare che il Consiglio ha offerto il suo unanime appoggio alla dichiarazione comune della commissione per l’occupazione e gli affari sociali e del comitato di politica economica. Un forte segnale politico è stato così inviato relativamente al quadro e ai principi che secondo i governi degli Stati membri dovrebbero formare la base su cui elaborare la revisione della strategia europea per l’occupazione. Vorrei ora illustrare alcuni dei principi più importanti. Innanzi tutto, va sottolineato che la prospettiva globale della strategia deve essere mantenuta, con un’attenzione particolare alle priorità della politica in materia di occupazione. Questo significa che occorre concentrare l’attenzione in modo specifico sui risultati da realizzare mediante la strategia, in base agli obiettivi di Lisbona di aumentare la quantità e la qualità dei posti di lavoro. I ministri hanno altresì riconosciuto la necessità di semplificare le linee direttrici e, per quanto possibile, ridurne la portata, orientandole in modo più mirato su priorità strategiche comuni, ivi comprese le strategie nazionali per l’apprendimento lungo l’intero arco della vita, sostenute da obiettivi adeguati, ad esempio, in relazione al numero di persone che potrebbero essere impegnate in una determinata forma di istruzione. Viene riconosciuta l’importanza della futura strategia anche per il contributo che può offrire ai paesi interessati nell'affrontare le sfide poste dal mutare delle caratteristiche demografiche, da una maggiore globalizzazione, dalla società della conoscenza e dall’allargamento. Vi è accordo sulla necessità che la strategia si concentri più specificamente sui seguenti ampi obiettivi: creazione di opportunità occupazionali e maggiore partecipazione dei lavoratori, migliori condizioni lavorative, miglioramento e modernizzazione del funzionamento del mercato del lavoro e garanzia sia della flessibilità che della sicurezza dei posti di lavoro. Per ampliare questo argomento, vorrei sottolineare in modo specifico la necessità di aumentare l’offerta di posti di lavoro, mediante politiche che promuovano opportunità occupazionali per le donne, i lavoratori più anziani e le categorie vulnerabili; incoraggiando politiche del mercato del lavoro attive e preventive, efficaci ed efficienti; riformando i sistemi fiscali e assistenziali e creando così incentivi evidenti per ottenere e mantenere un’occupazione; migliorando l’apprendimento lungo l’intero arco della vita, le competenze e la mobilità; promuovendo la parità tra uomini e donne e combattendo la discriminazione; e promuovendo l’imprenditorialità in modo da condurre alla creazione di posti di lavoro. Infine, esprimendo ieri il suo sostegno, il Consiglio ha auspicato che la strategia riflettesse maggiormente l’attenzione rivolta alle sfide a medio termine fissate dalla strategia di Lisbona, riguardanti, ad esempio, i tassi di partecipazione delle donne e dei lavoratori anziani. E’ implicita in questo la volontà di una maggiore stabilità nel tempo delle linee direttrici. In altri termini, non è necessario che siano cambiate ogni anno. Il desiderio di stabilità sottintende anche il fatto che si sta lavorando per garantire un grado più elevato di coordinamento e una minore sovrapposizione tra i vari processi di cooperazione europei. La Presidenza considera questi principi generali, appoggiati dal Consiglio, come un contributo e uno stimolo alla Commissione in relazione al lavoro che quest’ultima sta svolgendo, mano a mano che si avvicina la fine dell’anno. L’accordo raggiunto ieri dal Consiglio significa che molti fattori dovranno essere discussi ulteriormente nei prossimi mesi. I nuovi elementi che contribuiranno a rendere l’Europa una potenza comprendono un mercato del lavoro più ampio e la responsabilità sociale delle imprese. Troppo spesso il mercato del lavoro è paragonabile ad una centrifuga, in cui un numero eccessivo di persone finisce ai margini. Dobbiamo quindi elaborare idee mirate a prevenire questa situazione. Questo vale soprattutto per quanto riguarda la partecipazione più attiva delle due parti dell’industria, nonché del Parlamento europeo. Esiste quindi un chiaro desiderio di una riflessione più concreta su come il Parlamento possa svolgere un ruolo più consistente nella preparazione e nello sviluppo della strategia per l’occupazione. Va riconosciuto in questo contesto anche il ruolo dei parlamenti nazionali. Un aspetto importante ancora da affrontare è l’intera questione della portata e del tipo degli indicatori, d’importanza cruciale per controllare la strategia e far sì che i paesi si muovano nella direzione indicata e nei tempi stabiliti. E’ quindi altrettanto cruciale che, non appena emergerà un quadro chiaro della nuova strategia, venga svolto un esame completo degli indicatori esistenti. Lo scopo di tale esame deve essere quello di garantire che gli indicatori riflettano ancora gli obiettivi centrali delle linee direttrici sottoposte a revisione. L’obiettivo deve essere una serie più efficace di indicatori, che siano potenti, comparabili, più mirati sui singoli orientamenti e basati su dati aggiornati. Vorremmo giungere ad una situazione in cui vi siano indicatori meno numerosi ma migliori. Voglio sottolineare, in conclusione, che la Presidenza danese intende rendere la strategia per l’occupazione più facile da attuare e più utile quale punto di partenza per strategie di promozione dell’occupazione nei singoli Stati membri. Dobbiamo allontanarci dalla tendenza a concentrare l’attenzione sempre più sui dettagli e sugli strumenti e badare invece ai risultati segnalati dal Consiglio europeo dopo il Vertice di Lisbona. Riguardo alla revisione della strategia, non dobbiamo mai perdere di vista il quadro generale. Nei prossimi anni, una revisione della strategia europea per l’occupazione dovrebbe contribuire a rendere l’Europa più coesa come continente e come società. L’idea è che la strategia per l’occupazione dovrebbe essere mirata e che il processo decisionale relativo all’adozione e all’attuazione dei singoli aspetti della strategia dovrebbe diventare più trasparente. Nell’impegno volto a creare più occupazione, l’Unione europea dovrebbe attribuire un’importanza fondamentale alla definizione di traguardi precisi e alla trasparenza, a coinvolgere un maggiore numero di attori e a radicare la politica dell’occupazione in modo più stabile negli Stati membri. Non dobbiamo mai dimenticare che sono i risultati pratici a comprovare, in ultima analisi, l’efficacia della strategia dell’Unione europea per l’occupazione. I metodi devono essere verificati nella pratica. In Europa ci troviamo anche di fronte ad una serie di sfide comuni che dobbiamo risolvere, se vogliamo mantenere il modello sociale europeo, che unisce l’efficienza economica a disposizioni adeguate in materia di sicurezza sociale e l’economia di mercato allo Stato sociale. L’allargamento dell’Unione europea, che includerà alcuni paesi dell’Europa centrale ed orientale – con o senza disposizioni transitorie – significherà la libera circolazione della manodopera all’interno della nuova Unione ampliata. Alcuni paesi, compresa la Danimarca, hanno scelto di adottare la libera circolazione dei lavoratori sin dal primo giorno della loro adesione. In Danimarca non la consideriamo un problema, ma, al contrario, guardiamo ai nuovi Stati membri come a una risorsa. L’obiettivo primario ora che si avvicina la fine dell’anno consiste nel raggiungere un accordo sul quadro per la revisione della strategia per l’occupazione. Nel 2003 affronteremo quindi le discussioni riguardanti la strategia vera e propria e le singole linee direttrici. Come punto di partenza, la Presidenza ha attribuito grande importanza allo svolgimento di una discussione esauriente prima di formulare una nuova strategia rivista. In tale contesto, è importante che tutte le parti interessate possano esprimere il proprio parere. Per garantire che ci fosse il tempo sufficiente per la discussione, abbiamo ritenuto importante assegnare all’argomento un posto centrale nel programma della Presidenza danese relativo alla politica dell’occupazione e alla politica sociale e iniziare la revisione della strategia non più tardi della prima riunione formale del Consiglio. Questo offre la migliore occasione per inviare il più presto possibile un chiaro segnale alla Commissione."@it9
lpv:unclassifiedMetadata	"leader"9
lpv:unclassifiedMetadata	"forum"9
lpv:translated text	"Monsieur le Président, Madame la Commissaire, Mesdames et Messieurs les Députés, Mesdames et Messieurs, c’est un grand honneur pour moi de pouvoir faire état devant le Parlement européen de la révision de la stratégie européenne de l’emploi telle qu’elle se présente aujourd’hui. Les pouvoirs publics des différents États membres jouent évidemment un rôle capital en matière d’évaluation. Ce sont eux qui sont responsables de la mise en œuvre et du contrôle de cette stratégie depuis son introduction en 1997. Ils détiennent une très grande expérience directe précieuse sur l’efficacité et les faiblesses de la stratégie actuelle. La Commission représente évidemment une autre source importante en ce qui concerne les expériences et les résultats obtenus au cours de ces cinq premières années. D’autres acteurs ont également acquis des expériences utiles au cours des années écoulées et ces expériences doivent être prises en considération dans le cadre de l’évaluation en cours. Il est évident que cela concerne surtout le Parlement européen. À ce propos, j’ai noté les points de vue publiés mi-septembre par la commission de l’emploi et des affaires sociales. J’adhère en grande partie aux points de vue exprimés concernant les éléments clés d’une stratégie révisée ainsi qu’aux souhaits d’examiner la manière dont la collaboration entre les différents acteurs peut être davantage développée. Je voudrais enfin citer les partenaires nationaux et européens du marché de l’emploi, qui ont également une contribution importante à apporter et un rôle actif à jouer. La révision de la stratégie européenne de l’emploi figurait à l’ordre du jour de la réunion du Conseil hier à Luxembourg. La discussion de ce point en séance plénière aujourd’hui est donc d’une très grande actualité. La communication de la Commission évalue, comme vous le savez, les expériences des cinq premières années de la mise en œuvre de la stratégie de l’emploi. Elle contient une évaluation générale des résultats obtenus sur les marchés de l’emploi européens et elle ébauche les principales questions par rapport à une révision de cette stratégie. La communication représente une base capitale pour les discussions qui ont actuellement lieu au sein de différents forums. Outre la communication de la Commission, une déclaration commune présentée respectivement par la commission de l’emploi et le comité économique et politique figurait sur la table du Conseil. Ces derniers y présentent leurs propres évaluations des principaux principes dont il convient de tenir compte dans le cadre d’une stratégie révisée. La présidence a toujours souhaité qu’ils présentent une telle déclaration commune. Nous estimons qu’une déclaration commune susceptible d’être approuvée par les différents Conseils compétents représente le plus fort signal politique qui puisse être donné sur les souhaits politiques en vue de la future stratégie. Une déclaration commune est en outre conforme aux souhaits actuels d’une meilleure coordination et d’une meilleure intégration des différents processus européens tels que les orientations en matière d’emploi et les orientations en vue d’une politique économique générale. Je ne cacherai pas qu’il existe de nombreux points de vue divergents quant à savoir jusqu’où la révision de la stratégie de l’emploi peut aller. La présidence danoise a cependant pour ambition d’œuvrer avant tout en vue d’un compromis susceptible de rapprocher les États membres qui souhaitent une révision radicale de la stratégie de l’emploi et ceux qui souhaitent des changements beaucoup moins profonds. Nous avons donc voulu chercher à obtenir une plate-forme commune pour la poursuite des travaux. La politique de l’emploi touche l’un des points les plus fondamentaux de l’être humain, à savoir le travail. La Bible affirme : "Tu gagneras ton pain à la sueur de ton front". Mais le travail a aussi d’autres fonctions. C’est sur le lieu de travail que nous passons la majeure partie de notre temps en dehors de nos heures de sommeil. C’est sur notre lieu de travail que nous établissons de nombreux liens sociaux et ce sont surtout les personnes avec lesquelles nous avons établi ces liens qui nous manquent le plus lorsque nous perdons notre emploi. C’est pourquoi j’ai le plaisir de vous annoncer que le Conseil adhère unanimement à la déclaration commune de la commission de l’emploi et du comité économique et politique. Il s’agit, par la même occasion, d’un signal politique fort qui est lancé à propos des cadres et des principes trouvés par les gouvernements des États membres et qui doivent créer la base sur laquelle reposera la révision de la stratégie européenne de l’emploi. Je voudrais vous citer quelques principes fondamentaux. Il faut souligner, pour commencer, qu’il convient de conserver la perspective globale de la stratégie de l’emploi en insistant particulièrement sur les priorités de la politique de l’emploi. Cela signifie qu’il convient surtout de se concentrer sur les résultats à obtenir par le biais de cette stratégie sur la base des objectifs définis à Lisbonne en ce qui concerne la création de nouveaux et de meilleurs emplois. Les ministres ont en outre reconnu qu’il fallait simplifier les orientations en matière d’emploi et en réduire le nombre. Pour cela, il convient qu’elles soient axées sur les priorités stratégiques communes, notamment les stratégies nationales pour l’apprentissage tout au long de la vie, étayées par des objectifs adéquats, notamment en ce qui concerne les tranches de la population qui suivent l’un ou l’autre type de formation. Il est important que la stratégie future contribue à résoudre les défis auxquels les pays seront confrontés, qu’il s’agisse de modifications démographiques, du développement de la mondialisation, de la société de la connaissance et de l’élargissement de l’Union européenne. Un accord existe selon lequel la stratégie devrait se concentrer plus spécifiquement sur les objectifs plus vastes tels que la création d’emplois et la participation accrue des travailleurs, l’amélioration de la qualité du travail, l'amélioration et la modernisation du fonctionnement du marché de l’emploi ainsi que la garantie de flexibilité et de sécurité de l’emploi. Dans le prolongement de ce que je viens de dire, il convient en particulier de souligner la nécessité d’accroître l’offre de travail par le biais de politiques qui encouragent le travail pour les femmes, les personnes âgées et les groupes vulnérables, des mesures qui encouragent une politique du marché de l’emploi active et préventive, qui soient dynamiques et efficaces, qui réforment les systèmes d'imposition et d'indemnisation afin d’engendrer des mesures incitant à accepter un travail et à le conserver, des politiques qui améliorent l’apprentissage tout au long de la vie, les aptitudes et la mobilité, qui renforcent l’égalité des chances entre hommes et femmes et qui luttent contre la discrimination ainsi que des politiques qui encouragent le développement de l’esprit d’entreprise dans les secteurs susceptibles de contribuer à la création d’emplois. Enfin, le Conseil a exprimé hier, par le biais de son adhésion à ces principes, le souhait de faire en sorte que cette stratégie reflète davantage la volonté de mettre l’accent sur les défis dégagés à moyen terme dans la stratégie de Lisbonne en ce qui concerne, par exemple, le taux d’activité des femmes et des personnes âgées. On y retrouve le souhait d’accroître avec le temps la stabilité des orientations. Celles-ci ne devront pas nécessairement être modifiées chaque année. Ce souhait de stabilité recouvre également la volonté d’œuvrer en vue de garantir un degré plus élevé de coordination et moins de chevauchement entre les différents processus de la collaboration européenne. La présidence voit dans ces principes généraux, qui ont été approuvés par le Conseil, un signal ciblé ainsi qu’une contribution en faveur des travaux que doit encore réaliser la Commission d’ici la fin de l’année. L’approbation donnée hier par le Conseil implique qu’un certain nombre de points devront encore être discutés au cours des prochains mois. Les nouveaux domaines qui contribueront à faire de l’Europe une puissance de pointe sont constitués notamment par un marché de l’emploi très étendu et par la notion de responsabilité sociale des entreprises. On compare trop souvent le marché de l’emploi à une centrifugeuse dans laquelle beaucoup trop de personnes se retrouvent aux extrémités. Nous devons par conséquent échanger mutuellement nos idées pour éviter que cela ne se produise. Cela concerne en particulier une implication plus active des partenaires sociaux et du Parlement européen. Nous souhaitons donc très clairement examiner de façon plus concrète la manière dont le Parlement européen pourrait participer plus activement à l’élaboration et au développement de la stratégie de l’emploi. Nous reconnaissons également, dans ce contexte, le rôle que doivent jouer les parlements nationaux. Il reste un point important en suspens et qu’il faudra encore examiner : le nombre et le type d’indicateurs. Ceux-ci sont essentiels pour contrôler la stratégie et pour s’assurer que les États se dirigent dans la direction souhaitée et qu’ils le font dans les délais impartis. C’est pourquoi il faudra absolument, dès que nous disposerons d’une idée plus précise de la nouvelle stratégie, effectuer une analyse approfondie des indicateurs existants. Le but d’une telle analyse consiste à garantir que ces indicateurs reflètent les objectifs principaux des nouvelles orientations. Nous devons disposer d’une série d’indicateurs plus efficaces, solides, comparables, davantage axés sur les différentes orientations et basés sur des données actuelles. Nous devrions nous efforcer d’avoir des indicateurs moins nombreux mais de meilleure qualité. Permettez-moi de souligner, pour terminer, que la présidence danoise souhaite rendre la stratégie de l’emploi plus opérationnelle et plus pratique à utiliser dans le cadre des stratégies en faveur de l’emploi mises en œuvre dans les différents États membres. Nous devons cesser de nous braquer sur des détails et sur les instruments à utiliser et nous concentrer plutôt sur les résultats, comme l’ont très bien déclaré les différents Conseils européens depuis Lisbonne. En ce qui concerne la révision de la stratégie de l’emploi, il ne faut surtout jamais perdre de vue les vastes objectifs que nous nous sommes fixés. L’objectif des prochaines années consistera à revoir la stratégie européenne de l’emploi afin qu’elle puisse contribuer à rendre l'Europe plus cohérente en tant que continent et que société. Pour cela, la stratégie de l’emploi doit être ciblée et il faut que le processus décisionnel par rapport à l’adoption et à la mise en œuvre des différents éléments de la stratégie soit plus transparent. Des objectifs ciblés, la transparence, l’implication d’un plus grand nombre d’acteurs, un meilleur ancrage dans les États membres - tels sont les mots-clés pour les efforts à réaliser par l’Union européenne en vue de continuer à accroître l’emploi. N’oublions pas que c’est sur la base des résultats pratiques que les citoyens jugeront en fin de compte l’efficacité de la stratégie de l’emploi de l’Union européenne. C’est dans la pratique que les méthodes doivent faire leur preuve. L’Europe est également confrontée à un certain nombre de défis communs qu’il nous faut résoudre si nous voulons conserver le modèle social européen qui nous permet de réunir l’efficacité économique et de bons systèmes de protection sociale et d’associer une économie de marché à une société de bien-être. L’élargissement de l’Union européenne à un certain nombre de pays d’Europe centrale et orientale entraînera - qu’il y ait ou non des régimes transitoires - une liberté de circulation pour la main-d’œuvre dans cette Union nouvelle et plus étendue. Plusieurs pays, dont le Danemark, ont décidé d’accepter le principe de la libre circulation dès le premier jour de leur adhésion. Au Danemark, cela ne nous pose aucun problème ; au contraire, nous considérons que les nouveaux États membres représenteront une nouvelle ressource. La tâche essentielle que nous devons essayer d'accomplir d’ici la fin de l’année consiste à atteindre un accord à propos du cadre de révision de la stratégie de l’emploi. En 2003, nous discuterons ensuite de la stratégie proprement dite et des différentes orientations. La présidence a considéré qu’il était important qu’un débat approfondi puisse avoir lieu avant l’élaboration d’une stratégie de l’emploi nouvelle et révisée. Il faut, dans ce contexte, que tous les principaux acteurs puissent se faire entendre. Afin que cette discussion puisse être suffisamment longue, nous avons estimé qu’il fallait que ce thème occupe une place prioritaire dans le programme de la présidence danoise en matière de politique sociale et de l’emploi et nous avons décidé que la révision de la stratégie de l’emploi serait examinée dès la première réunion formelle du Conseil. En agissant ainsi, nous pourrons lancer le plus rapidement possible un signal clair et précis à la Commission."@fr6
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-10-09"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Werkgelegenheid4
dcterms:Language	"da"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20021009.6.3-065"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-10-09-Speech-3-0664
lpv:speaker	lp:Hjort Frederiksen4

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph