Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-09-Speech-3-059"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021009.5.3-059"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Κύριε Πρόεδρε, τις τελευταίες μέρες η Ευρωπαϊκή Ένωση βρέθηκε και βρίσκεται μπροστά σε δύο κρίσιμα πολιτικά ζητήματα που αφορούν την Κοινή Εξωτερική Πολιτική Άμυνας και Ασφάλειας. Στο θέμα του Διεθνούς Δικαστηρίου για τα Εγκλήματα κατά της Ανθρωπότητας, εγκλήματα πολέμου, πιστεύω ότι το Συμβούλιο της Ευρωπαϊκής Ένωσης δεν έδωσε τις καλύτερες των εξετάσεων.
Τώρα, μπροστά στην κρίση στο Ιράκ πρέπει να δώσει τις καλύτερες των εξετάσεων. Τι σημαίνει αυτό; Ο ΟΗΕ και οι διαδικασίες που λαμβάνονται οι αποφάσεις αποτέλεσε τα τελευταία 50-60 χρόνια τον βασικό κορμό της διεθνούς νομιμότητας και μέσα εκεί λύθηκαν και τα πιο σοβαρά πολιτικά ζητήματα. Αυτή τη διαδικασία σε καμία περίπτωση δεν πρέπει να τη διαταράξουμε διότι μια νέα νομιμότητα καθορισμού των διεθνών σχέσεων δεν θα αποκτηθεί με εύκολους όρους και ομαλές συνθήκες.
Υπό την έννοια αυτή, η Ευρωπαϊκή Ένωση, έχοντας μπροστά της τις διάφορες απόψεις για την αντιμετώπιση του προβλήματος του Ιράκ σε κάθε περίπτωση δεν πρέπει να φύγει μέσα από τα όρια που καθορίζονται από τις αποφάσεις του Συμβουλίου Ασφαλείας του ΟΗΕ. Δεύτερον, πρέπει να καθορίσει ορισμένα πλαίσια για το μέχρι πού μπορεί να φθάσει ο έλεγχος του οπλοστασίου του Σαντάμ Χουσεΐν. Και πρέπει να φθάσει μέχρι τη λεπτομέρεια. Όμως αμέσως μετά, εφόσον και αν αποδειχθεί ότι δεν έχει όπλα μαζικής καταστροφής ούτε έχει δυνατότητες να τα κατασκευάσει, πρέπει να έχει έτοιμη την απάντηση στο θέμα του εμπάργκο, χωρίς όρους και χωρίς συνθήκες, παρακολουθώντας τις εξελίξεις σε σχέση με τον πιθανό τρόπο επιστροφής του Σαντάμ Χουσεΐν ή όποιων άλλων είναι στο Ιράκ στις διαδικασίες όπλων μαζικής καταστροφής.
Όμως πρέπει να δούμε ότι εμείς ως Ευρωπαϊκή Ένωση οφείλουμε να έχουμε την αυτονομία σε ορισμένες αποφάσεις κρίσιμου διεθνούς χαρακτήρα. Δεν μπορεί σε κάθε περίπτωση ανάλογα με τη διευθύνουσα ομάδα της Αμερικής άλλη πολιτική να έχει η κυβέρνηση Κλίντον, άλλη η κυβέρνηση Μπους και εμείς να προσαρμοζόμαστε κατά περίπτωση. Πέραν τούτου, η έρευνα εάν τυχόν ο Σαντάμ Χουσεΐν έχει όπλα μαζικής καταστροφής πρέπει να περιλάβει και εκείνους που του έχουν δώσει υλικά μέσα και τεχνογνωσία. Εκείνοι δεν θα είναι αθώοι εάν υπάρχει τέτοιο θέμα.
Τέλος, μην ξεχνάμε τα εκατομμύρια του λαού που υποφέρει, μην ξεχνάμε τα εκατομμύρια των παιδιών που πεθαίνουν και μην ξεχνάμε ότι ως Ευρωπαϊκή Ένωση δεν πρέπει να είμαστε απάνθρωποι."@el8
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, i de seneste par dage har EU stået over for to afgørende politiske spørgsmål vedrørende den fælles udenrigs- og sikkerhedspolitik. Jeg synes ikke, at spørgsmålet om Den Internationale Straffedomstol for krigsforbrydelser og menneskerettighedsforbrydelser fik den største opmærksomhed fra Rådet for Den Europæiske Union.
Nu står vi så med krisen i Irak, der kræver Rådets største opmærksomhed. Og hvad betyder det helt præcist? FN og dets beslutningsprocedurer har understøttet den internationale retsorden i de seneste 50 eller 60 år, og det har haft for vane at løse de allervigtigste politiske problemer. Vi må under ingen omstændigheder forstyrre denne balance, for det bliver ikke let at finde en ny retsorden til at understøtte de internationale forbindelser.
Da det forholder sig således, må EU under ingen omstændigheder overskride de grænser, der er opstillet af FN's Sikkerhedsråds resolutioner, når det skal forholde sig til de forskellige forslag til løsning af problemet med Irak. For det andet skal EU opstille meget detaljerede grænser for, hvor langt vi kan gå med kontrollen af Saddam Husseins arsenal. Skulle det imidlertid vise sig, at han ikke råder over masseødelæggelsesvåben eller faciliteterne til at fremstille dem, så skal EU have et færdigt og betingelsesløst svar på embargospørgsmålet, samtidig med at det holder et vågent øje med udviklingen i området for at kontrollere, at hverken Saddam Hussein eller nogen anden i Irak atter forfalder til at producere masseødelæggelsesvåben.
Vi må ikke desto mindre indrømme, at EU bør kunne træffe selvstændige beslutninger på visse områder med afgørende internationale følger. Vi skal ikke blot følge trop med den til enhver tid siddende regering i USA, hvor Clinton-regeringen afstikker én kurs, mens Bush-regeringen vælger en anden. Og undersøgelserne af, om Saddam Hussein råder over masseødelæggelsesvåben, skal gælde for alle, der har leveret materialer eller knowhow. De skal også bære deres del af ansvaret.
Til slut må vi ikke glemme de millioner af lidende mennesker. Vi må ikke glemme de døende børn, og EU skal passe på ikke at optræde umenneskeligt."@da1
"Herr Präsident! In den letzten Tagen hatte sich die Europäische Union mit zwei entscheidenden politischen Fragen auseinander zu setzen, die die Gemeinsame Außen- und Sicherheitspolitik betreffen. Beim Thema Internationaler Strafgerichtshof, insbesondere in Bezug auf Verbrechen gegen die Menschlichkeit sowie Kriegsverbrechen, hat der Rat der Europäischen Union meiner Meinung nach nicht gerade überzeugend agiert.
Angesichts der Irak-Krise muss er jetzt jedoch souverän handeln. Was bedeutet das? Die UNO stellte mit ihren Beschlussfassungsprozessen in den letzten 50-60 Jahren das Fundament der internationalen Rechtsordnung dar, hier wurden selbst die schwierigsten politischen Konflikte gelöst. Diesen Prozess dürfen wir auf keinen Fall durcheinanderbringen, denn eine neue Rechtsordnung für die internationalen Beziehungen zu finden, dürfte keine einfache Angelegenheit ohne Hindernisse sein.
Deshalb darf sich die Europäische Union, auch wenn es innerhalb der Gemeinschaft unterschiedliche Auffassungen zur Lösung des Irak-Problems gibt, unter keinen Umständen über die von den Resolutionen des UN-Sicherheitsrates gezogenen Grenzen hinwegsetzen. Zudem muss im Hinblick darauf, wie weit die Inspektion des Waffenarsenals von Saddam Hussein gehen soll, ein bestimmter Rahmen festgelegt werden, und zwar in allen Einzelheiten. Gleichzeitig muss, sobald der Beweis erbracht worden ist, dass der Irak nicht im Besitz von Massenvernichtungswaffen ist und auch über keine Möglichkeiten verfügt, solche Waffen herzustellen, unbedingt Klarheit darüber herrschen, wie wir uns bezüglich des Embargos zu verhalten gedenken, wobei wir die weitere Entwicklung hinsichtlich einer möglichen Wiederaufnahme der Produktion von Massenvernichtungswaffen durch Saddam Hussein oder diejenigen, die dann im Irak regieren, überwachen werden.
Wir als Europäische Union müssen jedoch darauf achten, uns bei bestimmten Beschlüssen, die von entscheidender internationaler Bedeutung sind, Eigenständigkeit zu bewahren. Es darf auf keinen Fall so weit kommen, dass wir jedes Mal, wenn sich in Amerika die politische Richtung ändert, sei es mit der Regierung Clinton oder mit der Regierung Bush, unsere Politik danach ausrichten. Zudem sollten die Ermittlungen, ob Saddam Hussein eventuell im Besitz von Massenvernichtungswaffen ist, auch alle diejenigen umfassen, die materielle Mittel und das technische Know-how zur Verfügung gestellt haben, denn auch sie wären, wenn dies der Fall sein sollte, dafür mitverantwortlich.
Lassen Sie uns schließlich nicht die Millionen von Menschen, die vom Leid betroffen sind, die Millionen von Kindern, die sterben, vergessen, und wir als Europäische Union sollten uns bewusst machen, dass wir nicht unmenschlich sein dürfen."@de7
"Mr President, over the last few days the European Union has faced – indeed it is still facing – two crucial political questions which bear on its common foreign and security policy. The question of the International Criminal Court on War Crimes and Crimes against Humanity did not, I think, receive the best attentions of the Council of the European Union.
Now we have the crisis in Iraq, which really must be given the Council's best attentions. And just what does that mean? The UN and its decision-taking procedures have underpinned the international legal order for the last 50 or 60 years and have been used to resolve the most serious of political issues. We must not rock this boat under any circumstances, because finding a new legal order to underpin international relations will not be an easy or straightforward matter.
This being so, when faced with varying opinions on how to deal with the problem of Iraq, the European Union must not under any circumstances go beyond the bounds set by UN Security Council resolutions. Secondly, it must lay down limits, down to the last detail, on how far we can go in controlling Saddam Hussein's arsenal. However, if it turns out that he has no weapons of mass destruction or the facilities to produce them, it must have a ready, unconditional answer to the question of the embargo, while monitoring developments to ensure that Saddam Hussein or anyone else in Iraq does not revert to procedures involving weapons of mass destruction.
Nonetheless, we must admit that, as the European Union, we ought to be independent when it comes to certain decisions with crucial international implications. We cannot just fall in with whoever happens to be in power in America at the time, with the Clinton administration taking one tack and the Bush administration taking another. And, the investigation to find out if Saddam Hussein has weapons of mass destruction should extend to anyone who has provided materials or know-how. They too must take their share of the blame.
Finally, let us not forget the millions who are suffering, let us not forget the children who are dying and let us not forget that we, the European Union, must not be inhumane."@en3
"Señor Presidente, durante los últimos días, la Unión Europea se ha enfrentado –y sigue haciéndolo– a dos cuestiones políticas cruciales que tienen que ver con su Política Exterior y de Seguridad Común. La cuestión de la Corte Penal Internacional para los crímenes de guerra y contra la humanidad no recibió, en mi opinión, toda la atención que merecía por parte del Consejo de la Unión Europea.
Actualmente nos enfrentamos a la crisis en Iraq, asunto que exige realmente toda la atención del Consejo. ¿Y qué significa esto exactamente? La ONU y sus procedimientos de toma de decisiones han respaldado el orden jurídico internacional durante los últimos 50 ó 60 años, al tiempo que han permitido solucionar los más graves problemas políticos. No debemos dejar que este barco se hunda bajo ningún concepto, ya que la búsqueda de un nuevo orden jurídico que sustente las relaciones internacionales no resultaría en absoluto una tarea sencilla.
Por lo tanto, ante la diversidad de opiniones acerca del modo de enfrentarse al problema iraquí, la Unión Europea no debe de ningún modo traspasar los límites marcados por las resoluciones del Consejo de Seguridad de la ONU. En segundo lugar, es preciso que imponga unos límites, de forma precisa, sobre el alcance del control que se puede ejercer sobre el arsenal de Sadam Husein. No obstante, si resulta finalmente que no dispone de armas de destrucción masiva ni de los medios para fabricarlas, la UE deberá contar con una respuesta incondicional a la cuestión del embargo, controlando al mismo tiempo la evolución de la situación para garantizar que ni Sadam Husein ni ningún otro en Iraq vuelva a las andadas en relación con las armas de destrucción masiva.
Sin embargo, tenemos que admitir que, como Unión Europea, deberíamos ser independientes en lo que respecta a determinadas decisiones con consecuencias internacionales relevantes. No podemos simplemente aceptar lo que proponga cualquiera que esté en el poder en Norteamérica en un momento dado, puesto que el Gobierno Clinton adopta un determinado enfoque y el Gobierno Bush asume otro diferente. Además, la investigación para descubrir si Sadam Husein dispone de armas de destrucción masiva se debería extender a todo aquel que haya facilitado materiales o conocimientos técnicos. Estos deben asumir su parte de culpa.
Por último, no debemos olvidar a los millones de personas que están sufriendo, no podemos olvidar a los niños que mueren y no debemos olvidar que nosotros, la Unión Europea, no debemos ser inhumanos."@es12
"Arvoisa puhemies, viime päivinä Euroopan unioni on käsitellyt – ja käsittelee itse asiassa vieläkin – kahta erittäin oleellista kysymystä, joilla on merkitystä sen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta. Euroopan unionin neuvosto ei mielestäni kiinnittänyt riittävästi huomiota sotarikoksia ja ihmisyyttä vastaan tehtyjä rikoksia käsittelevään kansainväliseen rikostuomioistuimeen.
Nyt on meneillään Irakin kriisi, johon neuvoston on todellakin kiinnitettävä erityistä huomiota. Mitä tämä oikein tarkoittaa? YK ja sen päätöksentekomenettelyt ovat tukeneet kansainvälistä oikeusjärjestystä viimeisten 50 tai 60 vuoden ajan, ja niitä on sovellettu ratkaistaessa kaikkein vakavimpia poliittisia kysymyksiä. Emme saa missään tapauksessa horjuttaa käytäntöä, sillä ei ole helppoa eikä yksinkertaista löytää uutta kansainvälisiä suhteita tukevaa oikeusjärjestystä.
Euroopan unioni ei saa siksi missään tapauksessa ylittää YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa asetettuja rajoja kohdatessaan erilaisia mielipiteitä Irakin ongelman käsittelytavoista. Sen on lisäksi jokaista yksityiskohtaa myöten määrättävä, kuinka pitkälle voimme mennä Saddam Husseinin asevarastojen valvonnassa. Jos kuitenkin käy ilmi, ettei hänellä ole joukkotuhoaseita tai edellytyksiä niiden tuotantoon, unionin on oltava valmis vastaamaan kauppasaartokysymykseen ilman ehtoja, ja sen on samalla seurattava tilanteen kehitystä varmistaakseen, ettei Saddam Hussein eikä kukaan muukaan Irakissa palaa takaisin joukkotuhoaseita koskeviin menetelmiin.
Meidän on kaikesta huolimatta myönnettävä, että meidän pitäisi Euroopan unionina olla itsenäisiä tietyissä ratkaisuissa, joilla on merkittäviä kansainvälisiä seuraamuksia. Emme voi vain myötäillä sitä, joka sattuu olemaan kulloinkin vallassa Yhdysvalloissa, kun Clintonin hallitus ottaa yhden ja Bushin hallitus toisen linjan. Saddam Husseinin joukkotuhoaseiden hallussapitoa koskevat tutkimukset pitäisi lisäksi laajentaa koskemaan kaikkia, jotka ovat tarjonneet materiaaleja tai taitotietoa. Heidänkin on kannettava osansa syyllisyydestä.
Lopuksi haluan sanoa, että älkäämme unohtako niitä miljoonia ihmisiä, jotka joutuvat kärsimään. Älkäämme myöskään unohtako kuolevia lapsia tai sitä, ettemme me Euroopan unionin jäsenet saa olla sydämettömiä."@fi5
"Monsieur le Président, ces derniers jours, l'Union européenne s'est retrouvée confrontée - et est d'ailleurs toujours confrontée - à deux questions politiques cruciales relatives à sa politique étrangère et de sécurité commune. La question de la Cour pénale internationale pour les crimes de guerre et les crimes contre l'humanité n'a pas reçu selon moi toute l'attention du Conseil de l'Union européenne.
Aujourd'hui, nous devons faire face à la crise irakienne, sur laquelle le Conseil doit se pencher sérieusement. Que faut-il entendre par là ? Les Nations unies et ses décisions forment la base de l'ordre juridique international depuis ces 50 à 60 dernières années. Elles ont joué un rôle dans la résolution des principales questions politiques. Nous ne devons pas saborder ce navire, quelles que soient les circonstances, car la définition d'un nouvel ordre juridique sous-tendant les relations internationales sera un travail difficile et de longue haleine.
Ceci étant dit, tout en étant confrontée à différentes opinions sur la manière de traiter le problème irakien, l'Union européenne ne doit en aucun cas dépasser les limites fixées par les résolutions du Conseil de sécurité des Nations unies. Deuxièmement, elle doit établir des frontières avec une extrême précision pour déterminer jusqu'où nous pouvons aller dans le contrôle de l'arsenal militaire de Saddam Hussein. Toutefois, s'il s'avère qu'il ne possède pas d'armes de destruction massive ni d'installations nécessaires à leur production, elle devra mettre immédiatement sur la table une solution à la question de l'embargo, tout en surveillant l'évolution sur place de manière à empêcher que Saddam Hussein ou quiconque en Irak n'en revienne à des scénarios impliquant des armes de destruction massive.
Nous devons néanmoins admettre que nous, en tant qu'Union européenne, devons conserver notre indépendance lorsqu'il s'agit de prendre certaines décisions ayant des répercussions décisives à l'échelle internationale. Nous ne pouvons nous contenter de suivre sans broncher les décisions du pouvoir en place aux États-Unis, quelle que soit l'époque, avec l'administration Clinton adoptant une position et l'administration Bush en adoptant une autre. Et l'enquête visant à déterminer si Saddam Hussein possède des armes de destruction massive devrait s'étendre à tous ceux lui ayant fourni des matériaux ou du savoir-faire. Eux aussi doivent assumer leur part de responsabilité.
Enfin, n'oublions pas les millions de personnes qui souffrent, n'oublions pas les enfants à l'agonie et gardons à l'esprit que l'Union européenne doit faire preuve d'humanité."@fr6
"Signor Presidente, nel corso degli ultimi giorni l’Unione europea si è confrontata – in realtà si sta ancora confrontando – con due questioni politiche cruciali, che riguardano la politica estera e di sicurezza comune. La questione del Tribunale penale internazionale per i crimini di guerra e i crimini contro l’umanità non ha, a mio parere, ricevuto la dovuta attenzione del Consiglio dell’Unione europea.
Ora abbiamo la crisi con l’Iraq, che davvero deve ricevere le migliori attenzioni del Consiglio. Che cosa significa questo? Le Nazioni Unite e le loro procedure decisionali hanno sostenuto l’ordine giuridico internazionale durante gli ultimi 50 o 60 anni e sono state usate per risolvere le più gravi questioni politiche. Non dobbiamo assolutamente turbare questo equilibrio, perché individuare un nuovo ordine giuridico su cui fondare le relazioni internazionali non sarà una questione semplice o facile da risolvere.
Così stando le cose, di fronte alle diverse opinioni in merito a come affrontare il problema dell’Iraq, l’Unione europea non deve assolutamente andare oltre i limiti fissati dalle risoluzioni del Consiglio di sicurezza delle Nazioni Unite. In secondo luogo, deve stabilire limiti, anche nei minimi particolari, in merito a fin dove possiamo spingerci nel controllare l’arsenale di Saddam Hussein. Tuttavia, se risulterà che non possiede armi di distruzione di massa o gli impianti per produrle, l’Unione dovrà avere una risposta pronta e incondizionata alla questione dell’
pur continuando a seguire da vicino gli sviluppi per garantire che Saddam Hussein o chiunque altro in Iraq non riprenda programmi relativi alle armi di distruzione di massa.
Nondimeno, va ammesso che, in quanto Unione europea, dobbiamo essere indipendenti riguardo all’adozione di decisioni con cruciali implicazioni internazionali. Non possiamo adeguarci semplicemente a chiunque sia al potere in America in un dato momento, adottando una linea di condotta con l’amministrazione Clinton e un’altra con l’amministrazione Bush. Inoltre, le indagini intese ad accertare se Saddam Hussein possieda armi di distruzione di massa dovrebbero essere estese a chiunque gli abbia fornito materiale o
. Anche questi ultimi devono rispondere delle loro responsabilità.
Infine, non dimentichiamo i milioni di persone che soffrono, non dimentichiamo i bambini che muoiono e non dimentichiamo che noi, l’Unione europea, non dobbiamo essere disumani."@it9
"Mr President, over the last few days the European Union has faced – indeed it is still facing – two crucial political questions which bear on its common foreign and security policy. The question of the International Criminal Court on War Crimes and Crimes against Humanity did not, I think, receive the best attentions of the Council of the European Union.
Now we have the crisis in Iraq, which really must be given the Council's best attentions. And just what does that mean? The UN and its decision-taking procedures have underpinned the international legal order for the last 50 or 60 years and have been used to resolve the most serious of political issues. We must not rock this boat under any circumstances, because finding a new legal order to underpin international relations will not be an easy or straightforward matter.
This being so, when faced with varying opinions on how to deal with the problem of Iraq, the European Union must not under any circumstances go beyond the bounds set by UN Security Council resolutions. Secondly, it must lay down limits, down to the last detail, on how far we can go in controlling Saddam Hussein's arsenal. However, if it turns out that he has no weapons of mass destruction or the facilities to produce them, it must have a ready, unconditional answer to the question of the embargo, while monitoring developments to ensure that Saddam Hussein or anyone else in Iraq does not revert to procedures involving weapons of mass destruction.
Nonetheless, we must admit that, as the European Union, we ought to be independent when it comes to certain decisions with crucial international implications. We cannot just fall in with whoever happens to be in power in America at the time, with the Clinton administration taking one tack and the Bush administration taking another. And, the investigation to find out if Saddam Hussein has weapons of mass destruction should extend to anyone who has provided materials or know-how. They too must take their share of the blame.
Finally, let us not forget the millions who are suffering, let us not forget the children who are dying and let us not forget that we, the European Union, must not be inhumane."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, de afgelopen dagen was de Europese Unie geconfronteerd met twee kritieke politieke vraagstukken in verband met het gemeenschappelijk buitenlands, veiligheids- en defensiebeleid. Een daarvan is het Internationaal Strafhof voor misdaden tegen de mensheid, voor oorlogsmisdaden, en daar heeft de Raad van de Europese Unie zich mijns inziens niet van de beste kant laten zien.
In deze situatie, met de crisis in Irak, moet zij zich echter van de beste kant laten zien. Wat houdt dit in? De VN en het VN-besluitvormingsproces waren de afgelopen 50 à 60 jaar de belangrijkste pijler voor de internationale legitimiteit. Via de VN zijn ook de meest ernstige politieke vraagstukken opgelost. Dit proces mogen wij onder geen beding op de helling zetten, daar het ons onder normale omstandigheden niet gemakkelijk zal vallen een ander stelsel van internationale betrekkingen in het leven te roepen.
Nu de Europese Unie met uiteenlopende meningen is geconfronteerd over de manier waarop de kwestie-Irak moet worden aangepakt, mag zij onder geen beding buiten de perken van de resoluties van de VN-Veiligheidsraad treden. Ten tweede moet de Unie een kader aangeven voor de controle op het wapenarsenaal van Saddam Hoessein en daarbij heel gedetailleerd te werk gaan. Als dan zal blijken dat Saddam niet over massavernietigingswapens beschikt, en evenmin de mogelijkheid heeft deze te produceren, moet de Unie haar antwoord klaar hebben wat het vraagstuk van het embargo betreft, zonder enige voorwaarden. Ook moet zij dan toezicht uitoefenen om na te gaan of Saddam Hoessein, of wie dan ook in Irak, misschien niet alsnog massavernietigingswapens gaat produceren.
Wij moeten evenwel ook beseffen dat wij als Europese Unie bij bepaalde besluiten over kritieke internationale vraagstukken autonoom moeten zijn. Het mag niet zo zijn dat ons beleid verandert al naar gelang in Amerika een Clinton of een Bush aan de macht is. Als echter los daarvan zou blijken dat Saddam Hoessein over massavernietigingswapens beschikt, moet men bij het onderzoek ook degenen betrekken die hem materiaal en knowhow hebben verschaft want die zullen, als er sprake is van massavernietigingswapens, niet vrijuit gaan.
Laten wij tot slot niet vergeten dat miljoenen mensen in Irak lijden. Miljoenen kinderen sterven en als Europese Unie mogen wij ons niet onmenselijk gedragen."@nl2
"Senhor Presidente, nestes últimos dias, a União Europeia defrontou-se – na verdade continua a defrontar-se – com duas questões políticas cruciais relacionadas com a sua política externa e de segurança comum. A questão do Tribunal Penal Internacional para os Crimes de Guerra e os Crimes contra a Humanidade não recebeu, julgo eu, a melhor das atenções da parte do Conselho da União Europeia.
Temos agora a crise do Iraque, à qual o Conselho deve dedicar a máxima atenção. E o que significa isso exactamente? As Nações Unidas e o seu processo de tomada de decisões foram nos últimos 50 ou 60 anos o principal sustentáculo da ordem jurídica internacional e contribuíram para a resolução dos problemas políticos mais graves. Não podemos, de forma alguma, comprometer esse processo, porque não será fácil nem simples encontrar uma nova ordem jurídica para as relações internacionais.
Nestas condições, quando confrontada com opiniões divergentes sobre a maneira de lidar com o problema do Iraque, a União Europeia não deve, em circunstância alguma, ultrapassar os limites definidos pelas resoluções do Conselho de Segurança da ONU. Em segundo lugar, deve definir, com todo o pormenor, até onde podemos ir no controlo do arsenal de Saddam Hussein. No entanto, se se chegar à conclusão de que ele não possui armas de destruição em massa nem meios para as produzir, a União deverá ter uma resposta pronta e incondicional para a questão do embargo, acompanhando ao mesmo tempo o evoluir dos acontecimentos a fim de garantir que Saddam Hussein ou qualquer outra pessoa no Iraque não retome os processos que implicam armas de destruição em massa.
Porém, temos de admitir que nós, enquanto União Europeia, devemos ser independentes sempre que tivermos de tomar determinadas decisões com repercussões graves a nível internacional. Não podemos simplesmente aceitar a decisão de quem nessa altura estiver no poder na América, com a administração Clinton a usar uma táctica e a administração Bush a usar outra. Além disso, a investigação para descobrir se Saddam Hussein possui armas de destruição em massa deverá ser estendida a todos os países que lhe tiverem fornecido materiais ou
. Também esses devem assumir a sua quota-parte da responsabilidade.
Por último, não devemos esquecer os milhões de pessoas que sofrem, não devemos esquecer as crianças que morrem e não devemos esquecer que nós, União Europeia, não devemos ser desumanos."@pt11
"Herr talman! Under de senaste dagarna har Europeiska unionen stått inför – och står förvisso fortfarande inför – två avgörande politiska frågor som har att göra med dess gemensamma utrikes- och säkerhetspolitik. Frågan om Internationella brottmålsdomstolen för krigsförbrytelser och brott mot mänskligheten fick enligt min uppfattning största möjliga uppmärksamhet i Europeiska unionens råd.
Nu har vi krisen i Irak, som verkligen måste få rådets största uppmärksamhet. Och vad exakt innebär det? FN och dess beslutsfattandeförfaranden har stöttat den internationella rättsliga ordningen under de senaste 50 eller 60 åren, och har använts för att lösa de allvarligaste politiska frågor. Vi får inte under några omständigheter sätta den här båten i gungning, eftersom det inte vore någon enkel eller okomplicerad uppgift att finna en ny rättslig ordning som kan stötta de internationella förbindelserna.
Med tanke på detta får Europeiska unionen, när den står inför skilda åsikter om hur problemet med Irak skall hanteras, inte under några omständigheter gå utanför de gränser som fastställs i resolutionerna från FN:s säkerhetsråd. För det andra måste Europeiska unionen upprätta gränser, in i minsta detalj, för hur långt vi får gå när det gäller att kontrollera Saddam Husseins vapenarsenal. Om det visar sig att han inte har några massförstörelsevapen eller anläggningar för att tillverka sådana, måste Europeiska unionen emellertid ha ett klart, ovillkorligt svar på frågan om embargo, samtidigt som man övervakar utvecklingen för att se till att Saddam Hussein eller någon annan i Irak inte hemfaller till förfaranden som omfattar tillverkning av massförstörelsevapen.
Vi måste dock erkänna att vi som europeisk union måste vara oberoende när det gäller vissa beslut med avgörande internationella följder. Vi kan inte bara foga oss efter vem som helst som råkar ha makten i Förenta staterna vid en viss tidpunkt, där Clintonadministrationen går i en riktning och Bushadministrationen i en annan. Och undersökningen om Saddam Hussein har massförstörelsevapen borde omfatta alla som har tillhandahållit material eller expertkunnande. De måste också ta sin del av skulden.
Låt oss slutligen inte glömma de miljoner människor som lider, låt oss inte glömma de barn som dör och låt oss inte glömma att vi, Europeiska unionen, inte får vara omänskliga."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"know-how"11,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples