Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-09-Speech-3-055"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021009.5.3-055"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Monsieur le Président, après le 11 septembre, une large coalition internationale s'est formée pour lutter contre le terrorisme. Ce combat, pour nous Européens, reste d'actualité. 52 pays abritent encore aujourd'hui des réseaux dormants d'Al-Qaïda. Après le 30 janvier dernier, le discours du président Bush sur l'état de l'Union a déconcerté plus d'un Européen. Les pays de l'axe du mal n'avaient plus rien à voir avec le terrorisme international. Heureusement, à l'époque, le commissaire Patten s'est exprimé pour prendre clairement ses distances vis-à-vis d'une politique américaine manichéenne et unilatérale. Aujourd'hui, on tente de nous imposer à propos de l'Irak un concept de guerre préventive qui se situe en dehors du cadre du droit international. Dans le discours du gouvernement américain aujourd'hui, nul ne peut plus dissocier les intérêts pétroliers de l'inquiétude légitime sur les armes de destruction massive, des soucis tout aussi légitimes des droits de l'homme et de la personnalité même de Saddam Hussein, que M. Bush déclare prendre en haine. Cet amalgame ne saurait être le nôtre, car il mérite des traitements différenciés.
L'Europe s'est toujours alignée sur le Conseil de sécurité des Nations unies. Or, nous assistons depuis quelques mois, sous l'impulsion des États-Unis, à une véritable OPA sur le droit international, à une politique de double standard : tantôt les violations des droits de l'homme et des résolutions du Conseil de sécurité des Nations unies sont bafouées dans un pays et pas sanctionnées, et tantôt elles le seraient.
Nous assistons aussi, et c'est dramatique, à une division interne de l'Union européenne et à la préparation d'une guerre qui serait un véritable choc des civilisations et renforcerait sans aucun doute le terrorisme que nous voulons combattre. À travers ce bras de fer et cette course contre la montre, c'est la crédibilité de l'ONU et de l'Europe qui est en jeu. Une chose est certaine : en cas d'intervention militaire en Irak, le peuple irakien qui a déjà tellement souffert se défendra jusqu'aux derniers et nous n'entrerons pas à Bagdad en libérateurs."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, efter den 11. september blev der dannet en stor international koalition for at bekæmpe terrorismen. Denne kamp er stadig aktuel her i Europa. 52 lande huser i dag fortsat inaktive al-Qaeda-grupper. Efter den 30. januar har Bushs tale om Unionens tilstand bragt mere end én europæer ud af fatning. Landene i ondskabens akse havde intet til fælles med den internationale terrorisme. Heldigvis udtalte kommissær Patten sig på det tidspunkt og tog klart afstand fra en manikæisk og unilateral amerikansk politik. I dag forsøger man at påtvinge os et koncept, der hedder præventiv krig over for Irak, som ligger uden for rammerne af international lovgivning. I den amerikanske regerings diskurs i dag kan ingen længere adskille olieinteresserne fra den legitime bekymring for masseødelæggelsesvåbnene og fra de lige så legitime bekymringer for menneskerettighederne og selve Saddam Husseins person, som hr. Bush erklærer sit had til. Denne sammenblanding vil vi ikke foretage, for den fortjener differentierede behandlinger.
Europa har altid rettet sig efter FN's Sikkerhedsråds holdning. Vi har dog i nogle måneder oplevet et reelt bud på en overtagelse fra USA's side af kontrollen med international lov, en dobbeltmoralsk politik. Snart lades der hånt om overtrædelserne af menneskerettighederne og FN's Sikkerhedsråds resolutioner i et land, og de bliver ikke straffet, snart bliver de straffet.
Vi oplever også en dramatisk, intern splittelse i EU og forberedelserne til en krig, som ville være et veritabelt chok for civilisationerne og utvivlsomt styrke terrorismen, som vi ønsker at bekæmpe. Det er FN's og Europas troværdighed, som står på spil i denne magtkamp og dette kapløb mod uret. En ting er sikker. I tilfælde af en militær intervention i Irak vil det irakiske folk, som allerede har lidt rigeligt, forsvare sig til det sidste, og vi vil ikke træde ind i Baghdad som befriere."@da1
"Herr Präsident, nach dem 11. September hat sich eine breite internationale Koalition zur Bekämpfung des Terrorismus gebildet. Dieser Kampf ist für uns Europäer nach wie vor aktuell. In 52 Ländern bestehen noch heute Schläferzellen der El Kaida. Nach dem 30. Januar dieses Jahres hat die Rede von Präsident Bush über den Zustand der Union zahlreiche Europäer irritiert. Die Länder der Achse des Bösen hatten nichts mehr mit dem internationalen Terrorismus zu tun. Glücklicherweise hat sich damals Kommissar Patten zu Wort gemeldet, um sich klar von einer manichäistischen und unilateralen amerikanischen Politik zu distanzieren. Heute versucht man, uns hinsichtlich des Irak ein Präventivkriegskonzept aufzuzwingen, das außerhalb des völkerrechtlichen Rahmens steht. In den derzeitigen Reden der amerikanischen Regierung lassen sich die Erdölinteressen nicht mehr von der legitimen Besorgnis angesichts der Massenvernichtungswaffen, der ebenso legitimen Besorgnis hinsichtlich der Menschenrechte und hinsichtlich Saddam Husseins als Mensch, von dem Herr Bush erklärt, dass er ihn hasst, trennen. Diese Verklitterung können wir uns nicht zu eigen machen, denn die einzelnen Faktoren erfordern eine differenzierte Herangehensweise.
Europa hat sich immer nach dem Sicherheitsrat der Vereinten Nationen gerichtet. Nun erleben wir seit Monaten auf Betreiben der Vereinigten Staaten eine echte „feindliche Übernahme“ in Bezug auf das Völkerrecht, eine Politik mit zweierlei Maß: einmal werden die Menschenrechte in einem Land verletzt und die Sicherheitsratsresolutionen mit Füßen getreten, ohne dass Sanktionen verhängt werden, ein anderes Mal werden solche Sanktionen verhängt.
Gleichzeitig sehen wir uns, und das ist dramatisch, einer inneren Spaltung der Europäischen Union und der Vorbereitung eines Krieges gegenüber, der ein echter Zivilisationsschock wäre und zweifellos den Terrorismus stärken würde, den wir bekämpfen wollen. Mit dieser Politik der eisernen Hand und diesem Wettlauf gegen die Zeit wird die Glaubwürdigkeit der UNO und Europas aufs Spiel gesetzt. Eines ist sicher: im Falle einer Militärintervention im Irak wird sich das irakische Volk, das bereits so sehr gelitten hat, bis auf den letzten Mann verteidigen und wir werden nicht als Befreier in Bagdad einziehen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, μετά την 11η Σεπτεμβρίου δημιουργήθηκε ένας ευρύς διεθνής συνασπισμός για τον αγώνα κατά της τρομοκρατίας. Αυτή η μάχη, για εμάς τους Ευρωπαίους, παραμένει στην επικαιρότητα. Σήμερα, 52 χώρες προσφέρουν ακόμα καταφύγιο στα υπνώττωντα δίκτυα της Αλ Κάιντα. Μετά τις 30 Ιανουαρίου 2002, τα λόγια του προέδρου Μπους σχετικά με την κατάσταση της Ένωσης προβλημάτισαν πολλούς Ευρωπαίους. Οι χώρες του “άξονα του κακού” δεν είχαν πλέον καμία σχέση με τη διεθνή τρομοκρατία. Ευτυχώς, εκείνη την εποχή, ο Επίτροπος Patten εξέφρασε σαφώς την αποστασιοποίησή του από τη μονομερή και υπεραπλουστευτική αμερικανική πολιτική. Σήμερα, οι ΗΠΑ προσπαθούν να μας επιβάλουν την ιδέα του προληπτικού πολέμου εναντίον του Ιράκ, η οποία ωστόσο δεν εντάσσεται στο πεδίο εφαρμογής του διεθνούς δικαίου. Η αμερικανική κυβέρνηση υποστηρίζει σήμερα ότι κανείς δεν μπορεί πλέον να διαχωρίσει τις ανησυχίες που σχετίζονται με το πετρέλαιο από τη δικαιολογημένη ανησυχία για τα όπλα μαζικής καταστροφής και τις εξίσου δικαιολογημένες ανησυχίες για τα ανθρώπινα δικαιώματα και για την ίδια την προσωπικότητα του Σαντάμ Χουσεΐν, τον οποίο ο κύριος Μπους δηλώνει πως απεχθάνεται. Δεν πρέπει να υιοθετήσουμε αυτό το κράμα, διότι ο κάθε παράγοντας πρέπει να αντιμετωπιστεί με διαφορετικό τρόπο
Η Ευρώπη υποστήριζε ανέκαθεν το Συμβούλιο Ασφαλείας των Ηνωμένων Εθνών. Εντούτοις, εδώ και μερικούς μήνες, παρακολουθούμε έναν πραγματικό υπερθεματισμό για τον έλεγχο του διεθνούς δικαίου, υποκινούμενο από τις Ηνωμένες Πολιτείες. Πρόκειται για μια πολιτική δύο μέτρων και δύο σταθμών, αφού άλλοτε οι παραβιάσεις των ανθρωπίνων δικαιωμάτων και οι καταπατήσεις των ψηφισμάτων του Συμβουλίου Ασφαλείας των Ηνωμένων Εθνών σε μία χώρα μένουν ατιμώρητες και άλλοτε τιμωρούνται.
Παρακολουθούμε επίσης – και αυτό είναι δραματικό – έναν εσωτερικό διχασμό στην Ευρωπαϊκή Ένωση και την προετοιμασία ενός πολέμου ο οποίος θα προκαλούσε πραγματική σύγκρουση πολιτισμών και θα ενίσχυε αναμφίβολα την τρομοκρατία που θέλουμε να καταπολεμήσουμε. Εκείνο που διακυβεύεται μέσω αυτής της διελκυστίνδας επίδειξης δύναμης και αυτού του αγώνα δρόμου με αντίπαλο τον χρόνο, είναι η αξιοπιστία του ΟΗΕ και της Ευρώπης. Ένα είναι βέβαιο: σε περίπτωση στρατιωτικής επέμβασης στο Ιράκ, ο ιρακινός λαός, ο οποίος έχει υποφέρει τόσο πολύ, θα αμυνθεί μέχρις ενός και εμείς δεν θα μπούμε στη Βαγδάτη ως ελευθερωτές."@el8
"Mr President, after September 11, a broad international coalition was formed to combat terrorism. This battle is still taking place here in Europe. Al Qaida sleeper networks still remain in 52 countries. After 30 January this year, President Bush’s speech on the state of the Union disconcerted many Europeans. The countries described as ‘the axis of evil’ no longer had anything to do with international terrorism. Fortunately, at the time, Commissioner Patten spoke out, clearly distancing himself from the unilateral, over-simplistic American policy. The US is now trying to impose a concept of pre-emptive war against Iraq which falls outside the scope of international law. In today’s speech by the American Government, it was no longer possible to dissociate concerns about oil from legitimate concern over weapons of mass destruction, equally legitimate concerns over human rights and Saddam Hussein himself as a person, whom Mr Bush professes to hate. We should not adopt this mixed bag as our own approach, since the various factors need to be addressed separately.
Europe has always backed the United Nations Security Council. For the past few months, however, we have witnessed a veritable bid, instigated by the United States, to take control of international law – a policy of double standards. In some cases violations of human rights and United Nations Security Council resolutions are flouted and go unpunished, while in others they are not.
We are also witnessing major internal division within the European Union and preparation for a war that would constitute a real confrontation between civilisations and would undoubtedly strengthen the terrorism we are trying to fight. In this strong-arm contest, this race against time, it is the credibility of the UN and Europe that is at stake. One thing is certain, if there is military intervention in Iraq, the Iraqi people, who have already suffered so much, will defend themselves to the last and we will not enter Baghdad as liberators."@en3
"Arvoisa puhemies, syyskuun 11. päivän jälkeen muodostettiin laaja kansainvälinen liittoutuma terrorismin vastaista taistelua varten. Tämä taistelu on yhä käynnissä Euroopassa. Al-Qaidan "nukkuvia" verkostoja on vielä 52 valtiossa. Monet eurooppalaiset hämmentyivät puheesta, jonka presidentti Bush piti unionin tilasta 30. tammikuuta 2002 jälkeen. "Pahan akseliksi" kuvatuilla valtioilla ei ole enää mitään tekemistä kansainvälisen terrorismin kanssa. Komission jäsen Patten onneksi ilmaisi tuolloin mielipiteensä, joka erosi selvästi Yhdysvaltojen unilateraalisesta ja aivan liian yksioikoisesta ajattelutavasta. Yhdysvallat yrittää nyt markkinoida Irakin vastaisen ennalta ehkäisevän sodan käsitettä, joka ei kuulu kansainvälisen lainsäädännön soveltamisalaan. Tämänpäiväisessä Yhdysvaltain hallituksen lausunnossa öljyä koskevia huolia ei pystytty enää pitämään erillään joukkotuhoaseita koskevasta oikeutetusta huolesta ja aivan yhtä oikeutetuista huolenaiheista, jotka liittyvät ihmisoikeuksiin ja itse Saddam Husseinin persoonaan, jota presidentti tunnustaa vihaavansa. Emme saa omaksua tätä ajatusten sekamelskaa omaksi lähestymistavaksemme, koska kutakin tekijää on tarkasteltava erikseen.
Eurooppa on aina tukenut Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostoa. Muutaman viime kuukauden aikana olemme kuitenkin olleet todistamassa Yhdysvaltojen todellista pyrkimystä hallita kansainvälistä lainsäädäntöä ja soveltaa kahdenlaisia kriteerejä. Joissakin tapauksissa ihmisoikeusloukkauksiin ja Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmien rikkomuksiin suhtaudutaan välinpitämättömästi eikä niistä määrätä rangaistusta, kun toisissa tapauksissa menetellään taas toisin.
Euroopan unionikin on sisäisesti hyvin hajanainen, ja se valmistautuu sotaan, joka saisi aikaan todellisen sivilisaatioiden yhteentörmäyksen ja joka epäilemättä vahvistaisi terrorismia, jota vastaan yritämme taistella. YK:n ja Euroopan uskottavuus on vaakalaudalla tässä väkivaltaisessa kamppailussa – tässä aikaa vastaan käytävässä kilpajuoksussa. Yksi asia on varma: jos Irakin vastainen aseellinen väliintulo toteutuu, jo paljon kärsinyt Irakin kansa puolustautuu viimeiseen asti, emmekä saavu Bagdadiin vapauttajina."@fi5
"Signor Presidente, dopo l’11 settembre si è formata un’ampia coalizione internazionale per combattere il terrorismo. La battaglia è tuttora in corso qui in Europa. Reti dormienti di
sono ancora presenti in 52 paesi. Dopo il 30 gennaio di quest’anno, il discorso del Presidente Bush sullo stato dell’Unione ha sconcertato molti europei. I paesi descritti come “l’asse del male” non avevano più nulla a che fare con il terrorismo internazionale. Per fortuna, all’epoca, il Commissario Patten è intervenuto per prendere nettamente le distanze dalla politica americana unilaterale ed eccessivamente semplicistica. Gli Stati Uniti cercano ora di imporre un concetto di guerra preventiva contro l’Iraq che non rientra nel quadro del diritto internazionale. Nel discorso odierno del governo americano, non è più possibile distinguere le preoccupazioni riguardo al petrolio dalla preoccupazione legittima per le armi di distruzione di massa, dalla preoccupazione altrettanto legittima per i diritti umani e dalla persona stessa di Saddam Hussein, che il Presidente Bush dichiara di odiare. Non possiamo adottare questo miscuglio come nostra impostazione, in quanto i vari fattori devono essere esaminati separatamente.
L’Europa ha sempre sostenuto il Consiglio di sicurezza delle Nazioni Unite. Nel corso degli ultimi mesi, tuttavia, abbiamo assistito a una vera e propria offerta pubblica di acquisto, fomentata dagli Stati Uniti, per acquisire il controllo del diritto internazionale, una politica di doppie norme. In alcuni casi di violazione dei diritti umani, le risoluzioni del Consiglio di sicurezza delle Nazioni Unite sono rifiutate con spregio senza che vengano imposte sanzioni, mentre in altri casi no.
Stiamo anche assistendo a una forte divisione interna in seno all’Unione europea e ai preparativi di una guerra che rappresenterebbe un vero e proprio scontro tra civiltà e senza dubbio rafforzerebbe il terrorismo che cerchiamo di combattere. In questo braccio di ferro, questa corsa contro il tempo, è in gioco la credibilità delle Nazioni Unite e dell’Europa. Una cosa è certa, in caso di intervento militare in Iraq, la popolazione irachena, che ha già molto sofferto, si difenderà fino all’ultimo e noi non entreremo a Baghdad in veste di liberatori."@it9
"Mr President, after September 11, a broad international coalition was formed to combat terrorism. This battle is still taking place here in Europe. Al Qaida sleeper networks still remain in 52 countries. After 30 January this year, President Bush’s speech on the state of the Union disconcerted many Europeans. The countries described as ‘the axis of evil’ no longer had anything to do with international terrorism. Fortunately, at the time, Commissioner Patten spoke out, clearly distancing himself from the unilateral, over-simplistic American policy. The US is now trying to impose a concept of pre-emptive war against Iraq which falls outside the scope of international law. In today’s speech by the American Government, it was no longer possible to dissociate concerns about oil from legitimate concern over weapons of mass destruction, equally legitimate concerns over human rights and Saddam Hussein himself as a person, whom Mr Bush professes to hate. We should not adopt this mixed bag as our own approach, since the various factors need to be addressed separately.
Europe has always backed the United Nations Security Council. For the past few months, however, we have witnessed a veritable bid, instigated by the United States, to take control of international law – a policy of double standards. In some cases violations of human rights and United Nations Security Council resolutions are flouted and go unpunished, while in others they are not.
We are also witnessing major internal division within the European Union and preparation for a war that would constitute a real confrontation between civilisations and would undoubtedly strengthen the terrorism we are trying to fight. In this strong-arm contest, this race against time, it is the credibility of the UN and Europe that is at stake. One thing is certain, if there is military intervention in Iraq, the Iraqi people, who have already suffered so much, will defend themselves to the last and we will not enter Baghdad as liberators."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, na 11 september is er een grote internationale coalitie gevormd om het terrorisme te bestrijden. Voor ons Europeanen is deze strijd nog altijd actueel. Op dit moment vormen 52 landen een schuilplaats voor de slapende netwerken van Al-Qaida. Op 30 januari jongstleden heeft president Bush in zijn
heel wat Europeanen verbijsterd. De landen van de As van het Kwaad hebben niets met het internationale terrorisme te maken. Gelukkig heeft commissaris Patten toen duidelijk afstand genomen van het zwart-witte, unilaterale Amerikaanse beleid. Nu probeert men ons te overtuigen van het idee van een preventieve oorlog, dat zich buiten het kader van het internationale recht bevindt. Uit de huidige woorden van de Amerikaanse regering valt nauwelijks meer een onderscheid op te maken tussen oliebelangen, de legitieme verontrusting over massavernietigingswapens, en de evenzeer legitieme zorgen over de mensenrechten en de persoon van Saddam Hoessein zelf. De heer Bush heeft zelfs aangegeven dat hij Saddam Hoessein haat. Wij dienen het onderscheid tussen al deze aspecten wel te maken, want met elk ervan moet verschillend worden omgesprongen.
Europa heeft zich altijd achter de VN-Veiligheidsraad geschaard. Op aandringen van de Verenigde Staten moet het internationale recht nu echter steeds meer plaatsmaken voor een beleid waarin wordt uitgegaan van een dubbele standaard: schendingen van de mensenrechten en van de resoluties van de VN-Veiligheidsraad worden in het ene land wel aan de kaak gesteld en veroordeeld, en in het andere land niet.
Het is een bijzonder ernstige zaak dat de Europese Unie intern verdeeld is en dat er een oorlog wordt voorbereid die een flinke botsing tussen de beschavingen teweeg zal brengen en ontegenzeggelijk zal leiden tot een toename van het terrorisme dat wij juist willen bestrijden. Met deze onverbiddelijkheid, deze race tegen de klok wordt de geloofwaardigheid van de VN en van Europa op het spel gezet. Een ding is zeker: als er een militaire interventie in Irak plaatsvindt zal het Irakese volk, dat al zozeer heeft moeten lijden, zich tot de laatste man verdedigen en zullen wij Bagdad niet als bevrijders binnentreden."@nl2
"Senhor Presidente, após o 11 de Setembro, formou-se uma vasta coligação internacional de luta contra o terrorismo. Esse combate, para nós, Europeus, continua actual. Cinquenta e dois países abrigam ainda hoje em dia redes adormecidas da Al Qaeda. No passado dia 30 de Janeiro, o discurso do Presidente Bush sobre o estado da União desconcertou muitos Europeus. Os países descritos como do eixo do mal já não tinham nada a ver com o terrorismo internacional. Felizmente, na altura, o Comissário Patten manifestou-se no sentido de se demarcar claramente de uma política americana maniqueísta e unilateral. Neste momento, os Estados Unidos estão a tentar impor-nos, a propósito do Iraque, um conceito de guerra preventiva bem fora do quadro do direito internacional. No discurso do Governo americano actual, já ninguém pode dissociar os interesses petrolíferos da legítima preocupação sobre as armas de destruição maciça, das preocupações não menos legítimas dos direitos humanos e da própria pessoa de Saddam Hussein, que Bush declara odiar. Esta abordagem não pode ser a nossa, pois têm de existir tratamentos diferenciados.
A Europa sempre alinhou pelo Conselho de Segurança das Nações Unidas. Ora, assistimos desde há alguns meses, por pressão dos Estados Unidos, a uma verdadeira OPA sobre o direito internacional, a uma política de dois pesos e duas medidas: ora as violações dos direitos humanos e das resoluções do Conselho de Segurança das Nações Unidas são ignoradas e ficam impunes, ora não o são.
Assistimos também, o que é dramático, a uma divisão interna da União Europeia e à preparação de uma guerra que representaria um verdadeiro choque das civilizações e reforçaria sem dúvida alguma o terrorismo que queremos combater. Com este braço-de-ferro e esta corrida contra-relógio, é a credibilidade da ONU e da Europa que está em jogo. Uma coisa é certa: em caso de intervenção militar no Iraque, o povo iraquiano, que já tanto sofreu, defender-se-á até ao fim e não entraremos em Bagdade como libertadores."@pt11
"Herr talman! Efter den 11 september bildades en bred internationell koalition för att kämpa mot terrorismen. För oss européer är denna kamp fortfarande aktuell. 52 länder ger i dag fortfarande skydd till al-Qaidas vilande nätverk. Efter det att president Bush höll sitt tal om tillståndet i nationen den 30 januari i år, var det mer än en europé som blev konfunderad. Ondskans axelmakter hade inte längre något att göra med den internationella terrorismen. Lyckligtvis var kommissionär Patten tydlig då och tog avstånd från en manikeisk och ensidig amerikansk politik. I dag försöker man apropå Irak tvinga på oss begreppet förebyggande krig, som inte förekommer inom den internationella rättens ramar. I dagens tal från den amerikanska regeringen kan ingen längre särskilja oljeintressena från den legitima oron för massförstörelsevapen och den lika legitima oron för de mänskliga rättigheterna och personen Saddam Hussein, som Bush förklarar att han har fattat hat mot. Vi får inte blanda ihop de här frågorna, eftersom de måste hanteras på olika sätt.
Europa har alltid följt Förenta nationernas säkerhetsråd. Men sedan några månader har vi fått se ett försök till uppköp av den internationella rätten, med Förenta staterna som påskyndare, vi har fått se en politik med dubbla normer: i ena stunden kränks de mänskliga rättigheterna och resolutionerna från FN:s säkerhetsråd i ett land utan att detta sanktioneras, i andra stunden skall samma förhållanden sanktioneras.
Vi kan också bevittna en inre splittring i Europeiska unionen, vilket är tragiskt, och förberedelser inför ett krig som skulle bli en verklig kamp mellan civilisationer och utan tvekan stärka den terrorism vi vill bekämpa. I denna armbrytning och kamp mot klockan står FN:s och EU:s trovärdighet på spel. En sak är säker: om det blir en militär intervention i Irak kommer det irakiska folket, som redan har fått lida så mycket, att försvara sig till siste man, och vi kommer inte att ta oss in i Bagdad som befriare."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples