Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-09-Speech-3-052"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021009.5.3-052"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Monsieur le Président, depuis plusieurs mois, une véritable effervescence s'est emparée des pays occidentaux à propos de l'Irak. Les inspections ont été arrêtées en 1998 et le président Bush a découvert en 2002 que l'Irak constituait désormais une menace. C'est une affaire grave, parce que, à travers l'affaire irakienne, les Américains ont en réalité essayé de faire avaliser un nouveau concept dans les relations internationales, celui de la guerre préventive. Ils ont demandé le retour sans conditions des inspecteurs de l'ONU. Le gouvernement irakien a accepté ce retour. Aujourd'hui, ce sont les États-Unis qui refusent que les inspecteurs de l'ONU aillent en Irak. Il veulent aujourd'hui faire adopter une résolution qui leur donnerait la possibilité d'un recours automatique à la force. Le discours du président Bush hier n'est absolument pas revenu sur cette condition. Il maintient cette condition. Les États-Unis, en réalité, convoitent les ressources pétrolières irakiennes, dont le contrôle leur permettrait de dicter une politique des prix au reste du monde.
Prenons garde ! La lutte contre le terrorisme, après les sauvages attentats du 11 septembre, ne doit pas se transformer, entre les mains de l'administration américaine, en stratégie de conquête impériale du monde. Une intervention militaire contre l'Irak aurait des conséquences terrifiantes aujourd'hui au Moyen-Orient. Elle libérerait tous les ethnicismes et tous les fanatismes. Elle favoriserait la montée de l'intégrisme islamique. Une guerre contre l'Irak, et on doit prendre conscience de cela aujourd'hui, une guerre contre l'Irak serait considérée par l'opinion publique arabo-musulmane comme une guerre contre tout le monde arabo-musulman. C'est pourquoi, aujourd'hui, aucun régime arabe ne soutient la position de Washington. Deux pays ont déclaré leur opposition à cette stratégie : la France et l'Allemagne. Eh bien, j'estime que c'est un honneur pour l'Europe. Si une nouvelle résolution devait être adoptée, elle ne doit en aucune manière inclure le principe du retour automatique de la force. Il faut refuser l'instrumentation du Conseil de sécurité.
Et je voudrais vous poser une question, Monsieur Patten, et à vous aussi, Monsieur Haarder : pourquoi l'Union européenne et la Commission ne proposent-elles pas à la Ligue arabe, à l'ensemble des pays arabes, de prendre un initiative commune pour réintégrer l'Irak et lever l'embargo ? C'est la meilleure manière de lutter pour la renaissance de la démocratie en Irak."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, i flere måneder har de vestlige lande været grebet af en veritabel ophidselse over for Irak. Våbeninspektionerne blev standset i 1998, og i 2002 opdagede præsident Bush, at Irak udgjorde en trussel for fremtiden. Det er en alvorlig sag, fordi amerikanerne i virkeligheden har forsøgt igennem den irakiske sag at få os til at sluge et nyt koncept i international sammenhæng, nemlig begrebet præventiv krig. De har krævet en betingelsesløs tilbagevenden af FN's våbeninspektører. Den irakiske regering har accepteret denne tilbagevenden. I dag er det USA, som nægter FN's våbeninspektører at rejse til Irak. De vil i dag have vedtaget en resolution, som giver dem muligheden for automatisk magtanvendelse. Præsident Bushs tale i går slækkede absolut ikke på denne betingelse. Han fastholder betingelsen. USA efterstræber i virkeligheden de irakiske olieressourcer, som, hvis de fik kontrol over dem, ville give dem mulighed for at diktere prispolitikker for resten af verden.
Vi må passe på! Bekæmpelsen af terrorismen efter de barbariske attentater den 11. september skal ikke blive til en imperialistisk, verdensomspændende overtagelsesstrategi mellem hænderne på den amerikanske regering. En militærintervention i Irak ville få rædselsvækkende konsekvenser i dag i Mellemøsten. Den ville frigøre alle former for fanatisme og diskrimination af etniske minoriteter. Den ville fremme den islamiske stats indordning under religionen. En krig imod Irak, og det skal vi være klar over i dag, en krig imod Irak ville af den arabisk-muslimske opinion blive betragtet som en krig imod hele den arabisk-muslimske verden. Det er årsagen til, at intet arabisk styre i dag støtter Washingtons position. To lande har erklæret sig i opposition til denne strategi, nemlig Frankrig og Tyskland. Og det, mener jeg, gør Europa ære. Hvis der skal vedtages en ny resolution, skal den på ingen måde inkludere princippet om automatisk magtanvendelse. Vi må modsætte os, at Sikkerhedsrådet bruges som redskab.
Desuden vil jeg gerne stille Dem et spørgsmål, hr. Patten, og Dem også, hr. Haarder. Hvorfor foreslår EU og Kommissionen ikke Den Arabiske Liga og hele den arabiske verden at tage et fælles initiativ til at reintegrere Irak og hæve embargoen? Det er den bedste måde, hvorpå vi kan kæmpe for demokratiets genfødsel i Irak."@da1
"Herr Präsident, seit Monaten wurden die westlichen Länder von einem wahren Fieber im Zusammenhang mit dem Irak erfasst. Die Inspektionen wurden 1998 eingestellt, und Präsident Bush entdeckte 2002, dass der Irak nunmehr eine Bedrohung darstellt. Das ist eine ernste Angelegenheit, denn mit Hilfe der Irakfrage haben die Amerikaner in Wahrheit versucht, ein neues Konzept in den internationalen Beziehungen durchzusetzen, das des Präventivkrieges. Sie forderten die bedingungslose Rückkehr der UN-Inspektoren. Die irakische Regierung hat diese Rückkehr akzeptiert. Nun sind es die USA, die es ablehnen, dass die UN-Inspektoren in den Irak gehen. Sie wollen heute eine Resolution durchbringen, die ihnen die Möglichkeit geben würde, automatisch Gewalt anzuwenden. In seiner gestrigen Rede ist Präsident Bush kein Stückchen von dieser Bedingung abgerückt. Er hält an dieser Bedingung fest. In Wahrheit geht es den Vereinigten Staaten um die irakischen Erdölvorkommen, deren Kontrolle es ihnen ermöglichen würde, dem Rest der Welt eine Preispolitik zu diktieren.
Wir müssen aufpassen! Die Terrorismusbekämpfung nach den grauenvollen Anschlägen vom 11. September darf sich in den Händen der amerikanischen Administration nicht in eine Welteroberungsstrategie verwandeln. Eine Militärintervention gegen den Irak hätte heute unabsehbare Konsequenzen im Nahen Osten. Sie würde allen Formen des ethnischen Extremismus und des Fanatismus Tür und Tor öffnen und den Aufstieg des islamischen Fundamentalismus begünstigen. Ein Krieg gegen den Irak, dessen muss man sich heute bewusst werden, würde in der arabisch-moslemischen Öffentlichkeit als ein Krieg gegen die gesamte arabisch-moslemische Welt angesehen. Deshalb unterstützt heute kein einziges arabisches Regime die Position Washingtons. Zwei Länder haben erklärt, dass sie gegen diese Strategie sind: Frankreich und Deutschland. Meiner Meinung nach gereicht das Europa zur Ehre. Wenn eine neue Resolution angenommen werden sollte, darf sie auf keinen Fall den Grundsatz der automatischen Gewaltanwendung beinhalten. Man muss sich der Instrumentalisierung des Sicherheitsrates widersetzen.
Gestatten Sie eine Frage, Herr Patten, und auch Sie, Herr Haarder: Warum schlagen die Europäische Union und die Kommission der Arabischen Liga und allen arabischen Ländern nicht vor, eine gemeinsame Initiative zu ergreifen, um den Irak wieder zu integrieren und das Embargo aufzuheben? Das wäre der beste Weg, um für das Wiedererstehen der Demokratie im Irak zu kämpfen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, εδώ και πολλούς μήνες, στις χώρες της Δύσης, επικρατεί πραγματικός αναβρασμός γύρω από το ζήτημα του Ιράκ. Οι επιθεωρήσεις έχουν διακοπεί από το 1998, και σήμερα, το 2002, ο πρόεδρος Μπους ανακάλυψε ότι το Ιράκ αποτελεί και πάλι απειλή. Η υπόθεση αυτή είναι πολύ σοβαρή, διότι, μέσω του ιρακινού ζητήματος, οι ΗΠΑ προσπάθησαν στην πραγματικότητα να περάσουν μια νέα ιδέα στις διεθνείς σχέσεις, την ιδέα του προληπτικού πολέμου. Ζήτησαν την άνευ όρων επιστροφή των επιθεωρητών του ΟΗΕ στο Ιράκ. Η ιρακινή κυβέρνηση αποδέχτηκε την εν λόγω επιστροφή. Σήμερα, οι Ηνωμένες Πολιτείες είναι αυτές που διαφωνούν με τη μετάβαση των επιθεωρητών στο Ιράκ. Τώρα, θέλουν να εγκρίνουν ένα ψήφισμα το οποίο θα τους έδινε τη δυνατότητα άμεσης προσφυγής στην ένοπλη βία. Η χθεσινή ομιλία του προέδρου Μπους σίγουρα δεν επανεξετάζει αυτόν τον όρο, αλλά μάλλον τον διατηρεί. Στην πραγματικότητα, οι Ηνωμένες Πολιτείες εποφθαλμιούν τα κοιτάσματα πετρελαίου του Ιράκ, ο έλεγχος των οποίων θα τους επέτρεπε να υπαγορεύσουν μια πολιτική τιμών στον υπόλοιπο κόσμο.
Ας προσέξουμε! Ο αγώνας κατά της τρομοκρατίας, μετά τις άγριες επιθέσεις της 11ης Σεπτεμβρίου, δεν πρέπει να μετατραπεί, στα χέρια της αμερικανικής κυβέρνησης, σε ιμπεριαλιστική στρατηγική για την κατάκτηση του κόσμου. Μία στρατιωτική επέμβαση εναντίον του Ιράκ σήμερα θα προκαλούσε τρομακτικές συνέπειες στη Μέση Ανατολή. Θα απελευθέρωνε κάθε είδους φανατισμό και διακρίσεις κατά των εθνοτικών μειονοτήτων και θα ευνοούσε την άνοδο του ισλαμικού φονταμενταλισμού. Ένας πόλεμος εναντίον του Ιράκ – και αυτό είναι κάτι που πρέπει να συνειδητοποιήσουμε σήμερα – θα θεωρείτο από την αραβο-μουσουλμανική κοινή γνώμη ως πόλεμος εναντίον ολόκληρου του αραβο-μουσουλμανικού κόσμου. Για αυτό, σήμερα, κανένα αραβικό καθεστώς δεν υποστηρίζει τη θέση της Ουάσιγκτον. Δύο χώρες έχουν δηλώσει την αντίθεσή τους σε αυτήν τη στρατηγική: η Γαλλία και η Γερμανία. Λοιπόν, θεωρώ ότι αυτό τιμά την Ευρώπη. Εάν πρέπει να εγκρίνουμε νέο ψήφισμα, το ψήφισμα αυτό δεν πρέπει με κανέναν τρόπο να συμπεριλαμβάνει την αρχή της άμεσης προσφυγής στην ένοπλη βία. Πρέπει να αρνηθούμε τον σφετερισμό του Συμβουλίου Ασφαλείας.
Θα ήθελα, τέλος, να θέσω ένα ερώτημα στον κύριο Patten και στον κύριο Haarder: γιατί η Ευρωπαϊκή Ένωση και η Επιτροπή δεν προτείνουν στον Αραβικό Σύνδεσμο, στο σύνολο δηλαδή των αραβικών χωρών, να αναλάβουν από κοινού πρωτοβουλία προκειμένου να ξαναδεχτούν στους κόλπους τους το Ιράκ και να άρουν το εμπάργκο; Αυτό αποτελεί τον καλύτερο τρόπο να αγωνιστούμε για την αναγέννηση της δημοκρατίας στο Ιράκ."@el8
"Mr President, for several months now, there has been a real commotion among the Western countries with regard to Iraq. The inspections stopped in 1998 and President Bush discovered in 2002 that Iraq was once again a threat. This is a serious matter, as, through the Iraqi affair, the US has in fact tried to gain support for a new concept in international relations, the concept of pre-emptive war. They have asked that UN inspectors be allowed to return unconditionally to Iraq. The Iraqi Government agreed to this. Now, it is the United States that will not agree to the UN inspectors going to Iraq. They now want to adopt a resolution that would allow them automatic recourse to force. President Bush’s speech yesterday did not go back on this condition in any way. He maintains this condition. In reality, the United States covet Iraqi oil resources, control of which would allow them to dictate price policies to the rest of the world.
Beware! The fight against terrorism, after the savage attacks of September 11, must not, in the hands of the American Government, become an imperial strategy to conquer the world. A military intervention against Iraq would have terrifying consequences today in the Middle East. It would unleash all kinds of fanaticism and discrimination against ethnic minorities. It would encourage a surge in Islamic fundamentalism. A war against Iraq – and we must realise this today – a war against Iraq would be considered by Arab-Muslim public opinion as a war against the entire Arab-Muslim world. That is why, today, no Arab regime supports Washington’s position. Two countries have stated their opposition to this strategy: France and Germany. Well, I consider that to be an honour for Europe. If a new resolution had to be adopted, under no circumstances must it include the principle of automatic recourse to force. We must not accept the use of the Security Council as an instrument.
I would also like to ask Mr Patten and Mr Haarder a question: why do the European Union and the Commission not suggest to the Arab League, to all the Arab countries, that they take a common initiative to reintegrate Iraq and lift the embargo? That is the best way of fighting for the renaissance of democracy in Iraq."@en3
"Señor Presidente, desde hace varios meses, existe una conmoción real entre los países occidentales con respecto a la cuestión iraquí. Las inspecciones se detuvieron en 1998 y el Presidente Bush ha descubierto en el año 2002 que Iraq vuelve a constituir una amenaza. Este asunto es grave ya que, partiendo de la cuestión iraquí, los Estados Unidos han intentado obtener apoyo para un nuevo concepto en las relaciones internacionales, el concepto de guerra preventiva. Han solicitado que se permita el regreso incondicional de los inspectores de la ONU a Iraq y el Gobierno iraquí ha mostrado su conformidad al respecto. Ahora, son los Estados Unidos los que no están de acuerdo con la entrada en Iraq de los inspectores de la ONU. En cambio, desean adoptar una resolución que les permita recurrir automáticamente a la fuerza. En su discurso de ayer, el Presidente Bush no se retractó en ninguno de los aspectos de esta condición, que sigue defendiendo a rajatabla. En realidad, los Estados Unidos codician los recursos petroleros iraquíes, cuyo control les permitiría dictar las políticas de precios al resto del mundo.
¡Mucho ojo! La lucha contra el terrorismo, tras los violentos ataques del 11 de septiembre, no debe convertirse, en las manos del Gobierno norteamericano, en una estrategia imperial para conquistar el mundo. Una intervención militar contra Iraq acarrearía hoy día una serie de trágicas consecuencias en Oriente Próximo. Se desencadenarían todo tipo de comportamientos fanáticos y discriminatorios contra las minorías étnicas. Provocaría un fortalecimiento del fundamentalismo islámico. Una guerra contra Iraq –y hoy debemos ser conscientes de ello–, una guerra contra Iraq sería considerada por la opinión pública árabe y musulmana una guerra contra la globalidad del mundo árabe-musulmán. Por este motivo, no existe en la actualidad ningún régimen árabe que apoye la postura de Washington. Hay dos países que han declarado su oposición a esta estrategia: Francia y Alemania. Bien, creo que esto es un honor para Europa. En caso de que se adopte una nueva resolución, ésta no deberá incluir bajo ningún concepto el principio del recurso automático a la fuerza. No podemos aceptar que se utilice el Consejo de Seguridad como un mero instrumento.
Asimismo, me gustaría hacer una pregunta al Sr. Patten y al Sr. Haarder: ¿por qué la Unión Europea y la Comisión no sugieren a la Liga Árabe, a todos los países árabes, que pongan en marcha una iniciativa común para reintegrar a Iraq y levantar el embargo? Este es el mejor modo de luchar por el renacimiento de la democracia en Iraq."@es12
"Arvoisa puhemies, Irakin tilanne on aiheuttanut länsimaissa suurta levottomuutta jo useiden kuukausien ajan. Asetarkastukset lopetettiin vuonna 1998, ja vuonna 2002 presidentti Bush totesi, että Irak on taas uhka. Tämä on vakava asia, koska Irakin kysymyksen kautta Yhdysvallat on todellakin pyrkinyt saamaan tukea uudelle kansainvälisten suhteiden käsitteelle, nimittäin ennalta ehkäisevälle sodalle. Se on pyytänyt, että YK:n asetarkastajat saisivat palata Irakiin ehdoitta. Irakin hallitus suostui siihen. Nyt Yhdysvallat ei taas suostu YK:n tarkastajien Irakiin paluuseen. Se haluaa nyt päätöslauselman, joka oikeuttaisi sen turvautumaan automaattisesti voimankäyttöön. Presidentti Bush ei antanut eilisessä puheessaan tippaakaan periksi tässä asiassa. Hän pitää kiinni ehdostaan. Todellisuudessa Yhdysvallat tavoittelee Irakin öljyvaroja, joiden hallinta antaisi sille mahdollisuuden sanella hintapolitiikan muulle maailmalle.
Olkaa varovaisia! Syyskuun 11. päivän julmien iskujen jälkeisestä terrorismin vastaisesta taistelusta ei saa tulla Yhdysvaltojen hallituksen käsissä imperialistista maailmanvalloitusstrategiaa. Irakin vastaisella aseellisella väliintulolla olisi tällä hetkellä kauheita seurauksia Lähi-idässä. Se synnyttäisi kaikenlaista kiihkomielisyyttä ja syrjintää etnisiä vähemmistöjä kohtaan. Se saisi aikaan islamilaisen fundamentalismin aallon. Meidän on tajuttava, että tavalliset arabimuslimit pitävät Irakin vastaista sotaa koko arabimuslimimaailman vastaisena sotana. Sen vuoksi yksikään arabihallitus ei tue tällä hetkellä Washingtonin kantaa. Kaksi valtiota on ilmaissut vastustavansa tätä strategiaa. Ne ovat Ranska ja Saksa. Minusta se on kunnia Euroopalle. Jos uusi päätöslauselma pitäisi hyväksyä, siihen ei saa missään tapauksessa sisältyä periaatetta, jonka mukaan voimankäyttöön voidaan turvautua automaattisesti. Emme saa hyväksyä turvallisuusneuvoston käyttämistä välineenä.
Haluaisin kysyä komission jäseneltä Pattenilta ja ministeri Haarderilta, mikseivät Euroopan unioni ja komissio ehdota Arabiliitolle ja kaikille arabivaltioille, että ne tekisivät yhteisen aloitteen Irakin uudelleen integroimiseksi ja kauppasaarron purkamiseksi. Se on paras keino taistella Irakin demokratian elpymisen puolesta."@fi5
"Signor Presidente, ormai da diversi mesi vi è grande agitazione tra i paesi occidentali riguardo all’Iraq. Le ispezioni sono state interrotte nel 1998 e il Presidente Bush ha scoperto nel 2002 che l’Iraq è di nuovo una minaccia. E’ una questione grave, perché, attraverso l’affare iracheno, gli Stati Uniti hanno in realtà cercato di fare avallare un concetto nuovo nelle relazioni internazionali, il concetto della guerra preventiva. Hanno chiesto il ritorno incondizionato in Iraq degli ispettori delle Nazioni Uniti. Il governo iracheno ha accolto la richiesta. Ora sono gli Stati Uniti a non accettare che gli ispettori tornino in Iraq. Adesso vogliono adottare una risoluzione che permetta loro il ricorso automatico alla forza. Nel discorso pronunciato ieri, il Presidente Bush non ha affatto rinunciato a questa condizione. Ha mantenuto questa posizione. In realtà, gli Stati Uniti bramano le risorse petrolifere irachene, il cui controllo consentirebbe loro di dettare la politica dei prezzi al resto del mondo.
Stiamo in guardia! La lotta contro il terrorismo, dopo i selvaggi attentati dell’11 settembre, non deve trasformarsi, nelle mani del governo americano, in una strategia imperialista di conquista del mondo. Un intervento militare contro l’Iraq avrebbe conseguenze terrificanti in Medio Oriente. Sprigionerebbe ogni genere di fanatismo e di discriminazione nei confronti delle minoranze etniche. Incoraggerebbe una forte ondata di fondamentalismo islamico. Una guerra contro l’Iraq – e dobbiamo rendercene conto oggi – sarebbe considerata dall’opinione pubblica arabo-musulmana come una guerra contro l’intero mondo arabo-musulmano. Questo è il motivo per cui, attualmente, nessun regime arabo sostiene la posizione di Washington. Due paesi hanno dichiarato la loro opposizione a questa strategia: la Francia e la Germania. Bene, lo considero un onore per l’Europa. Se si deve adottare una nuova risoluzione, in nessuna circostanza essa deve includere il principio del ricorso automatico alla forza. Non dobbiamo accettare l’uso strumentale del Consiglio di sicurezza.
Vorrei inoltre porre una domanda al Commissario Patten e al Ministro Haarder: perché l’Unione europea e la Commissione non propongono alla Lega araba, all’insieme dei paesi arabi, di prendere un’iniziativa comune per reintegrare l’Iraq e abolire l’
? Questo è il modo migliore di lottare per la rinascita della democrazia in Iraq."@it9
"Mr President, for several months now, there has been a real commotion among the Western countries with regard to Iraq. The inspections stopped in 1998 and President Bush discovered in 2002 that Iraq was once again a threat. This is a serious matter, as, through the Iraqi affair, the US has in fact tried to gain support for a new concept in international relations, the concept of pre-emptive war. They have asked that UN inspectors be allowed to return unconditionally to Iraq. The Iraqi Government agreed to this. Now, it is the United States that will not agree to the UN inspectors going to Iraq. They now want to adopt a resolution that would allow them automatic recourse to force. President Bush’s speech yesterday did not go back on this condition in any way. He maintains this condition. In reality, the United States covet Iraqi oil resources, control of which would allow them to dictate price policies to the rest of the world.
Beware! The fight against terrorism, after the savage attacks of September 11, must not, in the hands of the American Government, become an imperial strategy to conquer the world. A military intervention against Iraq would have terrifying consequences today in the Middle East. It would unleash all kinds of fanaticism and discrimination against ethnic minorities. It would encourage a surge in Islamic fundamentalism. A war against Iraq – and we must realise this today – a war against Iraq would be considered by Arab-Muslim public opinion as a war against the entire Arab-Muslim world. That is why, today, no Arab regime supports Washington’s position. Two countries have stated their opposition to this strategy: France and Germany. Well, I consider that to be an honour for Europe. If a new resolution had to be adopted, under no circumstances must it include the principle of automatic recourse to force. We must not accept the use of the Security Council as an instrument.
I would also like to ask Mr Patten and Mr Haarder a question: why do the European Union and the Commission not suggest to the Arab League, to all the Arab countries, that they take a common initiative to reintegrate Iraq and lift the embargo? That is the best way of fighting for the renaissance of democracy in Iraq."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, al enkele maanden bestaat er in de westerse landen grote beroering over Irak. Na de stopzetting van de inspecties in 1998 heeft president Bush in 2002 opeens ontdekt dat Irak een gevaar vormt. Dat is een ernstige zaak. De Amerikanen hebben de kwestie-Irak namelijk willen aangrijpen om een nieuw idee te kunnen introduceren in de internationale betrekkingen, namelijk dat van de preventieve oorlog. Ze hebben de onvoorwaardelijke terugkeer van de VN-inspecteurs geëist. De Irakese regering heeft hiermee ingestemd. Nu zijn het de Verenigde Staten die weigeren om de VN-inspecteurs te laten terugkeren naar Irak. Ze willen nu een resolutie laten aannemen op grond waarvan ze automatisch geweld kunnen gebruiken. In zijn redevoering van gisteren is president Bush geenszins op deze voorwaarde teruggekomen. Hij blijft bij zijn eis. In werkelijkheid willen de Verenigde Staten de Irakese olievoorraden beheersen, zodat ze de rest van de wereld hun prijzen kunnen opleggen.
Laten we goed oppassen! Na de wrede aanslagen van 11 september mag de strijd tegen het terrorisme niet door de Amerikaanse regering worden omgevormd tot een imperialistische strategie om de hele wereld in handen te krijgen. Een militair ingrijpen in Irak kan op dit moment verschrikkelijke gevolgen hebben voor het Midden-Oosten. Het zal de etnische spanningen en het fanatisme vergroten. Ook zal het moslimfundamentalisme erdoor worden versterkt. We moeten ons er terdege van bewust zijn dat een oorlog tegen Irak door de islamitisch-Arabische wereld zal worden opgevat als een oorlog tegen de hele islamitisch-Arabische wereld. Om die reden wordt het standpunt van Washington op dit moment door geen enkele Arabische regering gesteund. Twee landen hebben zich tegenstander van deze strategie getoond: Frankrijk en Duitsland. Ik beschouw dit als een eer voor Europa. In een eventuele nieuwe resolutie mag op geen enkele manier het beginsel van automatisch gebruik van geweld worden opgenomen. Het mag niet zo zijn dat de Veiligheidsraad gebruikt wordt als instrument.
Mijnheer Patten en mijnheer Haarder, ik wil u graag de volgende vraag voorleggen: waarom stellen de Europese Unie en de Commissie niet voor aan de Arabische Liga en de rest van de Arabische landen samen een initiatief te ontwikkelen om Irak opnieuw in de internationale gemeenschap op te nemen en het embargo op te heffen? Dat is de beste manier om te werken aan het herstel van de democratie in Irak."@nl2
"Senhor Presidente, de há alguns meses a esta parte, os países ocidentais entraram em efervescência a propósito do Iraque. As inspecções terminaram em 1998 e o Presidente Bush descobriu em 2002 que o Iraque constituía uma vez mais uma ameaça. Trata-se de uma situação grave, uma vez que, através do caso iraquiano, os americanos tentaram na prática o aval de um novo conceito nas relações internacionais: o conceito da guerra preventiva. Pediram o retorno incondicional dos inspectores da ONU. O Governo iraquiano aceitou esse retorno. Neste momento, são os Estados Unidos que recusam que os inspectores da ONU vão ao Iraque. Querem agora fazer adoptar uma resolução que lhes desse a possibilidade de um recurso automático à força. O discurso do Presidente Bush de ontem não voltou minimamente atrás nessa condição. Mantém essa condição. Na prática, os Estados Unidos cobiçam os recursos petrolíferos iraquianos, cujo controlo lhes permitiria ditar uma política dos preços ao resto do mundo.
Cuidado! A luta contra o terrorismo, após os selváticos atentados de 11 de Setembro, não pode transformar-se, nas mãos da administração americana, numa estratégia de conquista imperial do mundo. Uma intervenção militar contra o Iraque teria consequências terríficas hoje em dia no Médio Oriente. Libertaria todas as guerras étnicas e todos os fanatismos. Favoreceria o aumento do integrismo islâmico. Uma guerra contra o Iraque – temos que estar conscientes disso neste momento – seria considerada pela opinião pública árabe-muçulmana como uma guerra contra todo o mundo árabe-muçulmano. É por isso que nenhum regime árabe apoia neste momento a posição de Washington. Dois países declararam a sua oposição a essa estratégia: a França e a Alemanha. Pois bem, penso que se trata de uma honra para a Europa. Se tiver de ser adoptada uma nova resolução, não pode em caso algum incluir o princípio do recurso automático à força. Há que recusar a instrumentalização do Conselho de Segurança.
E gostaria de lhe fazer uma pergunta, Senhor Comissário Patten, e a si também, Senhor Presidente em exercício Haarder: por que é que a União Europeia e a Comissão não propõem à liga árabe, ao conjunto dos países árabes, tomar uma iniciativa comum para reintegrar o Iraque e levantar o embargo? É essa a melhor maneira de lutar pelo renascimento da democracia no Iraque."@pt11
"Herr talman! När det gäller Irak har västländerna varit verkligt upprörda i flera månader. Inspektionerna stoppades 1998 och 2002 upptäckte president Bush att Irak utgör ett hot. Frågan är allvarlig, eftersom amerikanerna i själva verket har använt den irakiska frågan för att försöka få igenom ett nytt begrepp i de internationella förbindelserna, nämligen det förebyggande kriget. De krävde att FN:s inspektörer skulle få återvända utan villkor. Den irakiska regeringen godtog detta. I dag är det Förenta staterna som vägrar FN:s inspektörer att återvända till Irak. De vill nu att en resolution antas som ger dem möjlighet att bruka våld med automatik. President Bushs tal från i går rubbade inte på det villkoret. Han vidhåller detta villkor. I själva verket är det de irakiska oljeresurserna som Förenta staterna eftertraktar; genom att kontrollera dem kan de diktera en prispolitik för resten av världen.
Vi måste se upp! Kampen mot terrorismen efter de barbariska attentaten den 11 september får inte hamna i den amerikanska administrationens händer för att omvandlas till en imperialistisk strategi för att erövra världen. En militär intervention mot Irak skulle i dag få skräckinjagande konsekvenser i Mellanöstern. Den skulle frigöra alla slags etniska och fanatiska idéer. Den skulle gynna en frammarsch för den islamiska traditionalismen. Ett krig mot Irak – och detta måste man inse i dag – ett krig mot Irak skulle den arabisk-muslimska allmänheten uppfatta som ett krig mot hela den arabisk-muslimska världen. Därför finns det ingen arabisk regim som i dag stöder Washingtons ståndpunkt. Två länder har förklarat sig vara motståndare till denna strategi: Frankrike och Tyskland. Jag anser att detta hedrar Europa. Skulle en ny resolution antas får den inte på något sätt innehålla en princip om automatisk återgång till att bruka våld. Vi måste säga nej till en sådan instrumentalisering av säkerhetsrådet.
Jag skulle vilja ställa en fråga till er, herr Patten, och till er, herr Haarder: varför föreslår inte Europeiska unionen och kommissionen till Arabförbundet, till alla arabiska länder, att man tar ett gemensamt initiativ för att återintegrera Irak och häva embargot? Det är det bästa sättet för att kämpa för demokratins pånyttfödelse i Irak."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples