Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-09-Speech-3-050"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021009.5.3-050"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Monsieur le Président, deux minutes, six points.
Tout d'abord, Saddam Hussein est déjà un criminel de guerre constitué. Il est clair qu'il a l'intention de continuer. Le seul doute qui demeure porte sur les moyens qui lui restent.
Deuxièmement, quelle que soit sa gravité, aucune situation n'autorise jamais à contrevenir au principe fondamental de la morale privée et publique, à savoir qu'on n'utilise pas de moyens qui mettent en cause la fin que l'on recherche. La fin que l'on cherche est la construction de la paix, c'est-à-dire le refus de la guerre préventive, le règne de la négociation, du contrôle des armements et de l'établissement de la loi.
Troisièmement, j'ai rarement vu des situations dans lesquelles l'étude de ce qui pourrait se passer en cas d'usage de la force soit aussi peu prise en considération. On ne parle que de la légitimité de la décision et des procédures de la décision. On ne s'occupe pas de ce qu'elle pourrait provoquer.
Monsieur le Président, l'Europe dispose déjà d'un état-major. Nous préparons une force d'action rapide. Qu'on lui demande au moins de réfléchir aux différentes conséquences possibles. Franchement, jamais je n'ai vu pareille carence de réflexion.
Quatrièmement, Monsieur le Président du Conseil, l'Europe a besoin d'une position forte et claire et publique, et elle en est capable. Nous serons nombreux à vous demander de transmettre par écrit la position de l'Union européenne au Secrétaire général des Nations unies et de la rendre publique.
Cinquièmement, l'essentiel dans cette affaire, c'est d'en revenir à la règle du jeu de l'ONU, selon deux aspects. Le premier consiste à convaincre les Nations unies de ne pas changer les règles du jeu une fois la partie commencée. Cela fait aussi partie de la droiture internationale. Le deuxième aspect propose d'arriver à une résolution en deux temps : la première, concernant les inspecteurs et leur droit de travail, et la seconde, enfin, prenant en compte ce qui se passerait devant un refus de Saddam, c'est-à-dire l'usage du chapitre 7 de la Charte. Nous ne sommes pas des pacifistes. Le recours à la force me paraît possible, Saddam est dangereux, mais c'est la légalité de cette opération qui est la clé, et notamment vis-à-vis de l'ensemble du monde.
Dernier point, Monsieur le Président : tout ceci n'est pas du tout de l'anti-américanisme. Il s'agit au contraire d'arriver à préserver le règne du droit avec l'accord de plus de la majorité - les sondages le montrent - du peuple américain aujourd'hui, pour éviter qu'une administration ivre de la force dont elle dispose n'oublie un peu trop le droit quand elle pense à la puissance dont elle peut tirer parti."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, to minutter, seks kommentarer.
Først vil jeg sige, at Saddam Hussein allerede er en inkarneret krigsforbryder. Det er klart, at han har intentioner om at fortsætte. Den eneste tvivl, som består, går på, hvor mange midler han har tilbage.
For det andet er der ingen situation, uanset hvor alvorlig den er, der på nogen måde tillader, at man overtræder det grundlæggende princip om den private og offentlige moral, det vil sige, at man ikke anvender midler, som skaber tvivl om det mål, man efterstræber. Det efterstræbte mål er at skabe fred, det vil sige nej til præventive krigsforanstaltninger og ja til forhandling, våbenkontrol og oprettelse af en retsstat.
For det tredje har jeg sjældent oplevet en situation, hvor overvejelserne omkring, hvad der kunne ske i tilfælde af magtanvendelse, bliver taget så lidt i betragtning. Man taler udelukkende om beslutningens og beslutningsprocedurernes legitimitet. Man beskæftiger sig ikke med, hvad beslutningen kunne forårsage.
Hr. formand, Europa råder allerede over en generalstab. Vi forbereder en hurtig indsatsstyrke. Jeg håber, at man i det mindste vil bede den om at overveje de forskellige mulige konsekvenser. Jeg har ærlig talt aldrig set en sådan mangel på overvejelse.
For det fjerde, hr. rådsformand, har Europa brug for en stærk, klar og offentlig holdning, og det er vi i stand til at skabe. Vi er mange, der vil bede Dem skriftligt viderebringe EU's holdning til FN's generalsekretær og offentliggøre den.
For det femte er det vigtigste i denne sag at følge FN's spilleregler med hensyn til to aspekter. Det første er at overbevise FN om ikke at ændre spillereglerne, når spillet først er i gang. Det er også et spørgsmål om almindelig anstændighed på internationalt plan. Det andet aspekt er at nå frem til en resolution i to omgange. Den første omfatter inspektørerne og deres ret til at arbejde, og den anden tager endelig højde for, hvad der ville ske, hvis Saddam nægtede adgang dem, det vil sige anvendelsen af chartrets kapitel 7. Vi er ikke pacifister. Magtanvendelse er en mulighed, Saddam er farlig, men nøglen til operationen er, at den er lovlig, i hele verdens øjne.
Den sidste kommentar, hr. formand, er, at alt dette overhovedet ikke er udtryk for nogen antiamerikansk holdning. Det drejer sig tværtimod om at bevare retsstaten, støttet af et stort flertal - ifølge meningsmålingerne - blandt det amerikanske folk i dag, for at undgå, at en regering, der er helt ør af den magt, den har, glemmer lidt for meget om loven, når den tænker på, hvilken magtposition den kan opnå."@da1
"Herr Präsident, zwei Minuten, sechs Punkte.
Zunächst, Saddam Hussein ist bereits ein erwiesener Kriegsverbrecher. Es ist klar, dass er die Absicht hat weiter zu machen. Der einzige Zweifel, der bleibt, betrifft die Mittel, über die er noch verfügt.
Zweitens, keine Situation, so schlimm sie auch sein mag, berechtigt jemals dazu, das Grundprinzip der privaten und öffentlichen Moral zu verletzen, wonach man keine Mittel einsetzen darf, die das angestrebte Ziel in Frage stellen. Das angestrebte Ziel ist die Schaffung des Friedens, das heißt Ablehnung des Präventivkrieges, Vorrang für Verhandlungen, Rüstungskontrolle und Wiederherstellung von Recht und Gesetz.
Drittens, ich habe selten Situationen erlebt, bei denen die Frage nach dem, was im Falle von Gewaltanwendung passieren könnte, so wenig berücksichtigt wurde. Man spricht nur von der Legitimität der Entscheidung und von den Entscheidungsverfahren. Man kümmert sich nicht darum, was sie auslösen könnte.
Europa verfügt ja bereits über einen Generalstab. Wir bereiten eine schnelle Eingreiftruppe vor. Soll man es doch zumindest auffordern, über die verschiedenen möglichen Konsequenzen nachzudenken. Ehrlich gesagt, ich habe noch nie erlebt, dass so wenig nachgedacht wurde.
Viertens, Herr Ratspräsident, Europa braucht eine starke, klare und öffentliche Position, und dazu ist es in der Lage. Viele von uns werden Sie auffordern, die Position der Europäischen Union schriftlich dem Generalsekretär der Vereinten Nationen zu übermitteln und sie öffentlich zu machen.
Fünftens, das Wesentliche bei dieser Angelegenheit ist, dass wir in zweierlei Hinsicht zu den Spielregeln der UNO zurückkehren. Erstens gilt es, die Vereinten Nationen zu überzeugen, dass sie die Spielregeln nicht ändern, nachdem die Partie begonnen hat. Das ist auch Teil der internationalen Aufrichtigkeit. Der zweite Aspekt liegt in dem Vorschlag, eine Lösung in zwei Stufen zu erreichen, wobei die erste Stufe die Inspektoren und ihr Recht auf Ausübung ihrer Tätigkeit betrifft und die zweite berücksichtigt, was geschehen würde, wenn Saddam sich weigert, d. h. die Anwendung von Kapitel 7 der Charta. Wir sind keine Pazifisten. Gewaltanwendung scheint mir möglich zu sein. Saddam ist gefährlich, aber der Schlüssel liegt in der Legalität dieser Operation, vor allem im Angesicht der ganzen Welt.
Nun zum letzten Punkt: all das ist durchaus kein Antiamerikanismus. Im Gegenteil, es geht darum, dass weiterhin das Recht regiert, und diese Auffassung wird heute – wie Meinungsumfragen beweisen – von der Mehrheit des amerikanischen Volkes geteilt, um zu vermeiden, dass eine Administration, die trunken ist von der Macht, die sie in Händen hat, das Recht ein wenig zu sehr außer Acht lässt, wenn sie an die Macht denkt, die sie einsetzen könnte."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, στα δύο λεπτά που έχω στη διάθεσή μου θα ήθελα να αναφερθώ σε έξι σημεία.
Καταρχάς, ο Σαντάμ Χουσεΐν είναι ήδη ένας αδίστακτος εγκληματίας πολέμου και είναι σαφές ότι έχει σκοπό να συνεχίσει. Η μόνη αμφιβολία ως προς αυτό σχετίζεται με τα μέσα που του έχουν απομείνει.
Δεύτερον, όσο σοβαρή και αν είναι μια κατάσταση, δεν δικαιολογεί ποτέ της παραβίαση της θεμελιώδους αρχής της ιδιωτικής και δημόσιας δεοντολογίας, τη χρησιμοποίηση, δηλαδή, μέσων τα οποία θέτουν σε κίνδυνο την πραγματοποίηση του στόχου που επιδιώκουμε. Ο στόχος αυτός είναι η οικοδόμηση της ειρήνης, η άρνηση του προληπτικού πολέμου και η κυριαρχία της διαπραγμάτευσης, του ελέγχου των εξοπλισμών και της παγίωσης του κράτους δικαίου.
Τρίτον, σπάνια έχω συναντήσει καταστάσεις κατά τις οποίες η μελέτη αυτού που θα μπορούσε να συμβεί σε περίπτωση χρήσης ένοπλης βίας λαμβάνεται τόσο λίγο υπόψη. Μιλούμε μόνο για τη νομιμοποίηση της απόφασης και των διαδικασιών λήψης αποφάσεων, χωρίς να μας απασχολεί καθόλου σε τι θα μπορούσε να οδηγήσει κάτι τέτοιο.
Κύριε Πρόεδρε, η Ευρώπη διαθέτει ήδη μια στρατιωτική διοίκηση, η οποία προετοιμάζει μια στρατιωτική δύναμη ταχείας δράσης. Ας της ζητήσουμε τουλάχιστον να αναλογιστεί τις πιθανές συνέπειες. Ειλικρινά, πρώτη φορά συναντώ τέτοια απερισκεψία.
Τέταρτον, κύριε Προεδρεύων του Συμβουλίου, η Ευρώπη χρειάζεται μια ισχυρή, σαφή και δημόσια θέση, πράγμα το οποίο είναι ικανή να πετύχει. Πολλοί από εμάς σας έχουν ζητήσει να διαβιβάσετε γραπτώς τη θέση της Ευρωπαϊκής Ένωσης στον Γενικό Γραμματέα των Ηνωμένων Εθνών και να την καταστήσετε δημόσια.
Πέμπτον, το βασικό σε αυτήν την υπόθεση είναι να στραφούμε στους κανόνες του ΟΗΕ, σύμφωνα με δύο πτυχές. Η πρώτη είναι να πείσουμε τα Ηνωμένα Έθνη να μην αλλάξουν τους κανόνες του παιχνιδιού στη μέση της διαδικασίας. Αυτό αποτελεί εξάλλου χαρακτηριστικό έντιμης συμπεριφοράς σε διεθνές επίπεδο. Η δεύτερη πτυχή προτείνει να επιλύσουμε το πρόβλημα σε δύο φάσεις: η πρώτη φάση αφορά τους επιθεωρητές και το δικαίωμά τους να εργάζονται στην περιοχή, ενώ κατά τη δεύτερη λαμβάνονται υπόψη τα πιθανά επακόλουθα μιας ενδεχόμενης άρνησης από την πλευρά του Σαντάμ, με άλλα λόγια γίνεται χρήση του κεφαλαίου 7 του Χάρτη. Δεν είμαστε ειρηνιστές. Μου φαίνεται πολύ πιθανό να χρειαστεί να προσφύγουμε στην ένοπλη σύγκρουση, διότι ο Σαντάμ Χουσεΐν είναι επικίνδυνος. Ωστόσο, είναι πολύ σημαντικό να εξετάσουμε τη νομιμότητα αυτής της επιχείρησης, κυρίως απέναντι σε ολόκληρο τον κόσμο.
Το τελευταίο σημείο το οποίο θα ήθελα να θίξω, κύριε Πρόεδρε, είναι ότι όλα αυτά δεν αποτελούν σε καμία περίπτωση αντιαμερικανισμό. Αντίθετα, αποτελούν μία προσπάθεια να διαφυλάξουμε το κράτος δικαίου – πράγμα με το οποίο είναι σύμφωνη, όπως δείχνουν οι δημοσκοπήσεις, η συντριπτική πλειονότητα του αμερικανικού λαού σήμερα – προκειμένου να εμποδίσουμε μια κυβέρνηση μεθυσμένη από τη δύναμη που διαθέτει, να λησμονεί το δίκαιο, όταν σκέφτεται την ισχύ την οποία θα μπορούσε να χρησιμοποιήσει προς όφελός της."@el8
"Mr President, two minutes, six points.
First of all, Saddam Hussein is already a hardened war criminal. He clearly intends to continue. The only remaining doubt concerns the means still available to him.
Secondly, no situation, however serious, justifies contravening the fundamental principle of public and private morality, in other words, we must not use means that jeopardise the achievement of the objective we are pursuing. Our objective here is to build peace, to refuse pre-emptive war in favour of negotiations, weapons inspections and the establishment of the Rule of Law.
Thirdly, I have rarely seen situations in which so little attention is paid to the study of what could occur should force be used. We are only discussing the legitimacy of the decision and decision-taking procedures. We are not considering what this could lead to.
Mr President, Europe already has a Military Staff. We are preparing a rapid-reaction force. We should at least ask it to consider the various possible consequences. Quite frankly, I have never seen such a lack of reflection.
Fourthly, President-in-Office of the Council, Europe needs a strong, clear, public position, and is capable of this. Many of us have asked you to communicate the European Union’s position in writing to the Secretary-General of the United Nations and make it public.
Fifthly, the main thing in this matter is to adhere to the UN rules on two counts. The first is to convince the United Nations not to change the rules once the game has begun. This is also part of behaving with common decency at an international level. The second aspect proposes solving the problem in two stages: first, with regard to inspectors and their right of work, and second, lastly, taking account of what would happen should Saddam refuse, in other words the use of Chapter 7 of the Charter. We are not pacifists. I believe it is possible to have recourse to force. Saddam Hussein is dangerous, but it is the legality of this operation that is key, in particular with regard to the world as a whole.
Lastly, Mr President, all this is not at all anti-American. On the contrary, it involves preserving the Rule of Law with the agreement of an overwhelming majority – as shown by surveys – of the American people today, in order to prevent a government, intoxicated by its own strength, from forgetting the law when it thinks of the power it could use."@en3
"Señor Presidente, dos minutos, seis puntos.
En primer lugar, Sadam Husein es ya un criminal de guerra declarado. Sin duda pretende seguir en la misma línea. La única duda que queda se refiere a los medios con los que cuenta.
En segundo lugar, ninguna situación, independientemente de su gravedad, justifica la violación del principio fundamental de moralidad pública y privada. En otras palabras, no debemos recurrir a métodos que pongan en peligro la consecución del objetivo que perseguimos. Nuestro objetivo consiste en conseguir la paz, rechazando la guerra preventiva en favor de las negociaciones, las inspecciones de armamento y el establecimiento del Estado de derecho.
En tercer lugar, rara vez he visto situaciones en las que se prestara tan poca atención al análisis de lo que podría ocurrir en caso de que se recurriera a la fuerza. Solamente discutimos la legitimidad de la decisión y de los procedimientos de toma de decisiones, sin considerar sus consecuencias.
Señor Presidente, Europa ya cuenta con personal militar y prepara en estos momentos una fuerza de reacción rápida. Al menos, deberíamos pedirle que tuviera en cuenta las posibles consecuencias. Con toda sinceridad, nunca había visto semejante falta de reflexión.
En cuarto lugar, Presidente en funciones del Consejo, Europa necesita adoptar una postura pública firme y clara, y es capaz de hacerlo. Muchos de los aquí presentes le hemos pedido que comunique por escrito la postura de la Unión Europea al Secretario General de las Naciones Unidas y que ésta se haga pública.
En quinto lugar, el punto principal de esta cuestión consiste en el cumplimiento de las normas de la ONU en dos aspectos. El primero de ellos es el de convencer a las Naciones Unidas para que no cambien las reglas una vez iniciado el juego. Esto forma parte del comportamiento educado en el ámbito internacional. El segundo aspecto propone resolver el problema en dos puntos: primero, en relación con los inspectores y su derecho a trabajar, y segundo, finalmente, considerando lo que sucedería si Sadam se niega, lo que supondría, en otras palabras, el recurso al capítulo 7 de la Carta. No somos pacifistas. Creo que es posible recurrir a la fuerza, ya que Sadam Husein es peligroso. Pero la clave de la cuestión reside en la legalidad de esta operación, especialmente en relación con el mundo en su globalidad.
Para terminar, señor Presidente, mi discurso no es en absoluto antiamericano. Al contrario, defiende el Estado de derecho con el acuerdo de una mayoría abrumadora –como reflejan las encuestas– del pueblo norteamericano a fecha de hoy, para evitar que un gobierno, intoxicado por su propia fuerza, se olvide del derecho cuando piensa en el poder que podría utilizar."@es12
"Arvoisa puhemies, minulla on kaksi minuuttia aikaa ja kuusi asiaa esitettävänä.
Ensin totean, että Saddam Hussein on jo karaistunut sotarikollinen. Hän selvästikin aikoo jatkaa. Epäilyt kohdistuvat vain hänen käytettävissään oleviin keinoihin.
Toiseksi: olipa jokin tilanne kuinka vakava hyvänsä, se ei oikeuta rikkomaan julkiseen ja yksityiseen moraaliin perustuvia perusperiaatteita. Emme saa toisin sanoen käyttää keinoja, jotka vaarantavat tavoitteemme saavuttamisen. Tässä asiassa tavoitteenamme on rakentaa rauhaa, kieltäytyä ennalta ehkäisevästä sodasta ja edistää neuvotteluja, asetarkastuksia ja oikeusvaltion perustamista.
Kolmanneksi: harvoissa tilanteissa on kiinnitetty näin vähän huomiota voimankäytön mahdollisiin seurauksiin. Keskustelemme vain päätöksen ja päätöksentekomenettelyjen legitiimiydestä. Emme lainkaan pohdi, mihin tämä kaikki voi johtaa.
Arvoisa puhemies, Euroopalla on jo sotilasesikunta. Olemme perustamassa nopean toiminnan joukkoja. Meidän pitäisi ainakin kehottaa sitä pohtimaan mahdollisia seurauksia. En ole suoraan sanoen nähnyt koskaan näin puutteellista pohdintaa.
Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, neljäs asiani on, että Euroopan on muodostettava vahva ja selkeä julkinen kanta, ja se kyllä pystyy siihen. Monet meistä ovat pyytäneet teitä välittämään Euroopan unionin kannan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille kirjallisesti ja julkistamaan sen.
Viidenneksi: tärkeintä tässä asiassa on noudattaa YK:n sääntöjä kahdella tapaa. On ensinnäkin varmistettava, etteivät Yhdistyneet Kansakunnat muuta sääntöjä, kun peli on jo alkanut. Se on myös hyvien kansainvälisten käytöstapojen mukaista. Toisena näkökohtana on ongelman ratkaiseminen kahdessa vaiheessa: ensin ratkaistaan asetarkastajiin ja heidän työhönsä liittyvä kysymys, ja sen jälkeen selvitetään, mitä Saddamin kieltäytyessä tapahtuisi, toisin sanoen peruskirjan 7 luvun soveltamiseen liittyvä ongelma. Emme ole pasifisteja. Uskon, että voimme joutua turvautumaan voimankäyttöön. Saddam Hussein on vaarallinen, mutta avainkysymyksenä on tämän operaation laillisuus varsinkin, kun maailmaa tarkastellaan kokonaisuutena.
Arvoisa puhemies, lopuksi haluan todeta, ettei ole lainkaan kyse Yhdysvaltojen vastaisesta asenteesta. Tarkoituksena on päinvastoin säilyttää oikeusvaltion periaate yhdessä – tuoreiden tutkimusten mukaan – Yhdysvaltojen kansan ylivoimaisen enemmistön kanssa, jotta voisimme estää omasta vahvuudestaan huumaantunutta hallitusta unohtamasta lakia sen pohtiessa vallankäyttömahdollisuuksiaan."@fi5
"Signor Presidente, due minuti, sei punti.
Innanzi tutto, Saddam Hussein è già un criminale di guerra recidivo. E’ chiaro che intende continuare. L’unico dubbio che rimane riguarda i mezzi ancora a sua disposizione.
In secondo luogo, nessuna situazione, per quanto grave, giustifica la violazione del principio fondamentale della morale pubblica e privata, in altre parole, non dobbiamo usare strumenti che compromettano il conseguimento dell’obiettivo che perseguiamo. Il nostro obiettivo in questo contesto è costruire la pace, rifiutare una guerra preventiva a favore di negoziati, ispezioni degli armamenti e affermazione dello Stato di diritto.
In terzo luogo, raramente ho visto situazioni in cui si presti così poca attenzione all’esame di ciò che potrebbe succedere in caso di uso della forza. Ci limitiamo a discutere la legittimità della decisione e delle procedure decisionali, ma non valutiamo ciò che tali decisioni potrebbero comportare.
Signor Presidente, l’Europa ha già uno stato maggiore. Stiamo preparando una forza di reazione rapida. Dovremmo almeno chiedergli di esaminare le varie conseguenze possibili. Francamente, non ho mai visto una tale mancanza di riflessione.
In quarto luogo, signor Presidente in carica del Consiglio, l’Europa ha bisogno di una posizione forte, chiara e pubblica e ne è capace. Molti di noi le hanno chiesto di comunicare per iscritto la posizione dell’Unione europea al Segretario generale delle Nazioni Unite e di renderla pubblica.
In quinto luogo, l’essenziale in questo contesto è rispettare le regole delle Nazioni Unite per quanto riguarda due aspetti. Il primo è convincere le Nazioni Unite a non cambiare le regole una volta cominciato il gioco. Questo equivale anche a comportarsi secondo le norme del vivere civile a livello internazionale. Il secondo aspetto propone di risolvere il problema in due fasi: la prima riguarda gli ispettori e il loro diritto di lavorare e la seconda consiste nel prendere in considerazione ciò che potrebbe accadere se Saddam rifiutasse, in altre parole l’applicazione del capo VII della Carta. Non siamo pacifisti. Ritengo si possa fare ricorso alla forza. Saddam Hussein è pericoloso, ma la legalità di questa operazione è essenziale, in particolare per quanto riguarda il mondo nel suo insieme.
Infine, signor Presidente, tutto questo non è affatto antiamericano. Al contrario, si tratta di salvaguardare lo Stato di diritto con l’accordo oggi di una stragrande maggioranza – come dimostrano i sondaggi – della popolazione americana, al fine di evitare che un governo, intossicato dal suo stesso potere, dimentichi il diritto quando pensa al potere di cui dispone."@it9
"Mr President, two minutes, six points.
First of all, Saddam Hussein is already a hardened war criminal. He clearly intends to continue. The only remaining doubt concerns the means still available to him.
Secondly, no situation, however serious, justifies contravening the fundamental principle of public and private morality, in other words, we must not use means that jeopardise the achievement of the objective we are pursuing. Our objective here is to build peace, to refuse pre-emptive war in favour of negotiations, weapons inspections and the establishment of the Rule of Law.
Thirdly, I have rarely seen situations in which so little attention is paid to the study of what could occur should force be used. We are only discussing the legitimacy of the decision and decision-taking procedures. We are not considering what this could lead to.
Mr President, Europe already has a Military Staff. We are preparing a rapid-reaction force. We should at least ask it to consider the various possible consequences. Quite frankly, I have never seen such a lack of reflection.
Fourthly, President-in-Office of the Council, Europe needs a strong, clear, public position, and is capable of this. Many of us have asked you to communicate the European Union’s position in writing to the Secretary-General of the United Nations and make it public.
Fifthly, the main thing in this matter is to adhere to the UN rules on two counts. The first is to convince the United Nations not to change the rules once the game has begun. This is also part of behaving with common decency at an international level. The second aspect proposes solving the problem in two stages: first, with regard to inspectors and their right of work, and second, lastly, taking account of what would happen should Saddam refuse, in other words the use of Chapter 7 of the Charter. We are not pacifists. I believe it is possible to have recourse to force. Saddam Hussein is dangerous, but it is the legality of this operation that is key, in particular with regard to the world as a whole.
Lastly, Mr President, all this is not at all anti-American. On the contrary, it involves preserving the Rule of Law with the agreement of an overwhelming majority – as shown by surveys – of the American people today, in order to prevent a government, intoxicated by its own strength, from forgetting the law when it thinks of the power it could use."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ik wil graag in mijn twee minuten durende betoog zes punten aan de orde stellen.
Allereerst is Saddam Hoessein reeds een oorlogsmisdadiger die aan de macht is. Het is duidelijk dat hij op dezelfde voet door wil gaan. Er bestaat alleen nog twijfel over de middelen die hem nog ter beschikking staan.
In de tweede plaats is de huidige situatie weliswaar zeer ernstig, maar dat wil nog niet zeggen dat het basisbeginsel van de particuliere en publieke moraal mag worden aangetast. Met andere woorden: er mogen geen middelen worden gebruikt die het beoogde doel in de weg zouden kunnen staan. Het beoogde doel is het bewerkstelligen van vrede, dat wil zeggen dat een preventieve oorlog moet worden vermeden. De weg die bewandeld moet worden is die van vrede, wapencontroles en wetgeving.
In de derde plaats wil ik aangeven dat ik zelden situaties heb meegemaakt waarin zo weinig rekening is gehouden met studies over wat er kan gebeuren wanneer er geweld wordt gebruikt. Er wordt alleen gesproken over de legitimiteit van het besluit en de besluitvormingsprocedures, niet over de eventuele gevolgen van dit besluit.
Mijnheer de Voorzitter, Europa beschikt reeds over een generale staf. Wij treffen voorbereidingen voor een snelle interventiemacht. We moeten van Europa ten minste verlangen dat het nadenkt over verschillende mogelijke consequenties. Eerlijk gezegd heb ik nog nooit meegemaakt dat er zo weinig wordt nagedacht.
In de vierde plaats, mijnheer de voorzitter van de Raad, heeft Europa behoefte aan een krachtig en duidelijk publiek standpunt. Europa is in staat om een dergelijk standpunt in te nemen. Veel EP-leden willen dat u schriftelijk het standpunt van de Europese Unie kenbaar maakt aan de secretaris-generaal van de Verenigde Naties. Ook willen ze dat dit standpunt openbaar wordt gemaakt.
In de vijfde plaats is het van buitengewoon belang dat in deze kwestie wordt terugverwezen naar de spelregels van de Verenigde Naties. Het gaat hier om twee aspecten. In de eerste plaats moeten de VN ervan worden overtuigd dat wanneer het spel is begonnen de spelregels niet meer mogen worden veranderd. Dit punt houdt ook verband met het feit dat er internationaal eerlijk moet worden gehandeld. In de tweede plaats is er het voorstel om in de resolutie rekening te houden met twee aspecten. Het eerste aspect heeft betrekking op de inspecteurs en hun recht hun inspectiewerkzaamheden uit te voeren. Het tweede aspect heeft betrekking op het gebruik van hoofdstuk 7 van het Handvest voor het geval dat Saddam weigert. Wij zijn geen pacifisten. Het gebruik van geweld lijkt me mogelijk. Saddam is gevaarlijk. Het belangrijkste punt is echter dat deze operatie moet kunnen rekenen op steun van de gehele wereld.
Tot slot, mijnheer de Voorzitter, wil ik aangeven dat mijn voorstellen zeer zeker niet anti-Amerikaans zijn. Het gaat erom dat de rechtsregels worden gerespecteerd en dat er rekening wordt gehouden met de wil van de meerderheid van de Amerikanen. Opiniepeilingen maken duidelijk wat de Amerikanen willen. We moeten voorkomen dat de Amerikaanse regering misbruik van haar machtspositie maakt en de rechtsregels uit het oog verliest."@nl2
"Senhor Presidente, dois minutos, seis pontos.
Em primeiro lugar, Saddam Hussein é já um criminoso de guerra constituído. É evidente que tenciona continuar. A única dúvida que se mantém é a dos meios que lhe restam.
Em segundo lugar, seja qual for a sua gravidade, nenhuma situação poderá jamais autorizar a contrariar o princípio fundamental da moral privada e pública, a saber, que se utilizem meios que ponham em causa o fim que se pretende atingir. O fim que se pretende atingir é o da construção da paz, ou seja, a recusa da guerra preventiva, o reino da negociação, do controlo dos armamentos e do estabelecimento da lei.
Em terceiro lugar, raramente assisti a situações nas quais a avaliação do que poderia ocorrer em caso de utilização da força fosse tão pouco tomado em consideração. Apenas se discute a legitimidade da decisão e os procedimentos da tomada de decisão. Não se discute aquilo que ela poderia provocar.
Senhor Presidente, a Europa já dispõe de um estado-maior. Estamos a preparar uma força de reacção rápida. Temos pelo menos de lhe pedir que reflicta nas diferentes consequências possíveis. Francamente, nunca vi semelhante falta de reflexão.
Em quarto lugar, Senhor Presidente em exercício do Conselho, a Europa precisa de uma posição forte e clara e pública, e é capaz disso. Seremos muitos a pedir-lhe que transmita por escrito a posição da União Europeia ao Secretário-Geral das Nações Unidas e que a torne pública.
Em quinto lugar, o essencial neste caso é voltarmos à regra de jogo da ONU, em dois aspectos. O primeiro consiste em convencer as Nações Unidas a não mudarem as regras do jogo quando este já tiver começado. O que corresponde também a um comportamento decente a nível internacional. O segundo aspecto propõe chegar a uma resolução em duas fases: a primeira, relativa aos inspectores e ao seu direito a trabalhar, e a segunda, por fim, que toma em linha de conta o que se passaria perante uma recusa de Saddam Hussein, isto é, a utilização do capítulo sétimo da Carta do Direitos Humanos. Não somos pacifistas. O recurso à força parece-me possível, Saddam Hussein é perigoso, mas a chave está na legalidade da operação, perante o resto do mundo.
Último ponto, senhor Presidente: não se trata aqui de anti-americanismo. Trata-se pelo contrário de conseguir preservar o reino do direito, ainda por cima com o acordo da maioria – as sondagens demonstram-no – do povo americano hoje em dia, de forma a evitar que uma administração ébria da força de que dispõe não esqueça demasiado o direito quando pensa no poder de que pode tirar partido."@pt11
"Herr talman! Två minuter, sex punkter.
För det första är Saddam Hussein redan en krigsförbrytare. Och han kommer uppenbart att fortsätta med det. Det enda tvivel som kvarstår är hur stora resurser han har kvar.
För det andra finns det ingen situation, hur allvarlig den än är, som tillåter att man bryter mot den privata och offentliga moralens grundläggande princip: man får inte använda medel som strider mot det mål man eftersträvar. Det mål man eftersträvar är att bygga upp freden, och därmed säger man nej till förebyggande krig och förespråkar i stället förhandlingar, vapenkontroll och upprättande av lagar.
För det tredje har jag sällan sett situationer där man har ägnat så litet kraft åt att analysera vad som skulle kunna hända om man brukade våld. Man talar endast om beslutslegitimitet och beslutsförfaranden. Man intresserar sig inte för vad beslutet skulle kunna ge upphov till.
Herr talman! EU har redan ett högkvarter. Vi förbereder en snabbinsatsstyrka. Låt oss åtminstone ställa krav på att man funderar över olika möjliga konsekvenser. Ärligt talat har jag aldrig sett en liknande brist på eftertanke.
För det fjärde, herr rådsordförande, behöver EU en stark, tydlig och offentlig ståndpunkt, något som unionen är förmögen att anta. Vi är många som ber er att skriftligen meddela FN:s generalsekreterare om Europeiska unionens ståndpunkt och att offentliggöra denna.
För det femte: det viktigaste i den här frågan är att återgå till FN:s spelregler, och det på två sätt. Det första är att övertyga Förenta nationerna om att inte ändra spelreglerna när spelet redan har börjat. Detta ingår också i den internationella hederligheten. Det andra är att föreslå att man skall hitta en lösning i två etapper. Den första etappen skulle gälla inspektörerna och deras rätt att arbeta, och den andra etappen skulle handla om vad som händer om Saddam vägrar, dvs. att använda kapitel 7 i stadgan. Vi är inte pacifister. Att bruka våld kan vara en lösning, Saddam är farlig, men nyckeln till en sådan operation är laglighet, framför allt i förhållande till resten av världen.
Den sista punkten, herr talman: allt detta är inte alls antiamerikanism. Det gäller tvärtom att lyckas med att bevara rättens överhöghet – vilket mer än majoriteten av det amerikanska folket håller med om – det framgår av opinionsundersökningar, för att undvika att en maktberusad regering glömmer bort litet väl mycket av rätt och lag när den tänker på all den kraft den skulle få ut av sin makt."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples