Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-09-Speech-3-046"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021009.5.3-046"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Herr talman! Jag vill särskilt rikta mig till det danska ordförandeskapet, Europaminister Bertil Haarder, och EU-kommissionens utrikestalesman Chris Patten. Detta är två personer som jag har det största förtroende för.
Enligt min mening finns det tre huvudsakliga frågor som vi som européer och demokrater måste besvara. Den första frågan gäller hur vi skall kunna förhindra att massförstörelsevapen tillverkas, sprids, säljs till internationella terrorister och kommer till användning i Europa, i Mellanöstern och över hela världen. Hur skall vi förhindra detta?
Den andra frågan handlar om FN:s säkerhetsråd. Här i Europaparlamentet arbetar många starka krafter för att vetorätten skall begränsas så långt som möjligt. Inför perspektivet med ett utvidgat EU med 25 medlemsländer säger en stor majoritet i detta parlament att vi inte kan fatta beslut med mindre än att vetorätten försvinner. Samtidigt befinner vi oss i en situation där en kommunistregering i Peking i Kina, som har föga goda meriter när det gäller mänskliga rättigheter, faktiskt har absolut vetorätt vad gäller världssamfundets viktigaste organ, FN och dess säkerhetsråd, och hur de skall agera för att förebygga våld och för att upprätthålla världsfreden. Samma rätt har man i Moskva, Paris, London och Washington.
Den tredje frågan avser hur vi skall kunna åstadkomma en förändring i Mellanöstern. Mellanöstern kan beskrivas som en tryckkokare, där vattnet bubblar och kokar. Locket ligger fortfarande på grytan, men det ögonblick då allt kan pysa över är nära förestående. Många i detta parlament gör bedömningen att militära aktioner mot Irak kommer att leda till att hela Mellanöstern kastas in i fasor och in i enda katastrof. Är emellertid en konservativ politik då man låter allt fortgå som det har gjort – FN:s säkerhetsinspektioner är förnedrade och förödmjukade och kan inte utföra sitt arbete, och Saddam Hussein, den diktator och massmördare som lät femtusen kurder gasas ihjäl i Halabja, sitter kvar vid makten i Bagdad – en väg som leder fram till demokrati och mänskliga rättigheter i Irak och i Mellanöstern? Har inte den tiden kommit då vi i Europa har ett ansvar för att inleda en förändringsprocess för demokrati, mänskliga rättigheter och mot att terrorvapen sprids från regionen i fråga? Hur besvarar ni dessa frågor?"@sv13
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg vil særligt henvende mig til det danske formandskabs europaminister, hr. Haarder, samt til kommissær Patten, der er ansvarlig for de eksterne forbindelser. Det er to mennesker, som jeg har den allerstørste tillid til.
Efter min mening er der tre hovedspørgsmål, vi som europæere og demokrater skal besvare. Det første handler om, hvordan man undgår, at masseødelæggelsesvåben fremstilles, distribueres, sælges til internationale terrorister og bruges i Europa, Mellemøsten og resten af verden. Hvordan kan vi forhindre det?
Det andet spørgsmål handler om FN's Sikkerhedsråd. Der er mange stærke kræfter her i Europa-Parlamentet, der kæmper for at begrænse brugen af vetoretten mest muligt. Med udsigten til et udvidet EU med 25 medlemsstater hævder mange af parlamentsmedlemmerne, at det bliver umuligt at træffe afgørelser, medmindre vetoretten afskaffes. Samtidig befinder vi os i en situation, hvor en kommunistisk regering i Beijing i Kina med et tvivlsomt ry med hensyn til overholdelse af menneskerettigheder faktisk har ubegrænset vetoret i det internationale samfunds vigtigste organer, FN og FN's Sikkerhedsråd, samt over for deres indsats for at forhindre vold og bevare verdensfreden. Den samme vetoret gælder for Moskva, Paris, London og Washington.
Det tredje spørgsmål handler om, hvordan vi kan ændre situationen i Mellemøsten. Mellemøsten kan beskrives som en trykkoger, hvori vandet koger og bobler. Låget er fortsat på gryden, men der er en overhængende fare for, at al dampen slipper ud. Mange af parlamentsmedlemmerne mener, at en militær aktion imod Irak vil føre til, at helvede bryder løs i hele Mellemøsten med katastrofale følger. Det er imidlertid spørgsmålet, om en tilbageholdende politik, hvor alt får lov til at fortsætte som hidtil - hvor FN's inspektører nedværdiges, ydmyges og hindres i at udføre deres arbejde, mens Saddam Hussein, diktatoren og massemorderen, der fik 5.000 kurdere gasset i Halabja, fortsat er ved magten i Baghdad - vil lede til indførelse af demokrati og menneskerettigheder i Irak og Mellemøsten. Er tiden ikke kommet, hvor vi i Europa skal tage ansvaret for at starte en forandringsproces til fordel for demokrati og menneskerettigheder og imod spredningen af terrorvåben fra den pågældende region? Hvad er Deres svar på disse spørgsmål?"@da1
"Herr Präsident! Ich möchte mich insbesondere an die dänische Ratspräsidentschaft, an Herrn Europaminister Bertil Haarder, und den für die Außenpolitik zuständigen Kommissar Chris Patten wenden. Diese beiden Personen genießen mein uneingeschränktes Vertrauen.
Meiner Ansicht nach gibt es drei Hauptfragen, die wir als Europäer und Demokraten beantworten müssen. Die erste Frage lautet: Wie können wir die Produktion und Verbreitung von Massenvernichtungswaffen sowie deren Verkauf an internationale Terroristen und ihren Einsatz in Europa, im Nahen Osten und in der ganzen Welt verhindern?
Die zweite Frage bezieht sich auf den UN-Sicherheitsrat. Hier im Europäischen Parlament treten viele starke Kräfte für die größtmögliche Begrenzung des Vetorechts ein. Angesichts der Aussicht auf eine erweiterte Union mit 25 Mitgliedstaaten ist eine große Mehrheit der Abgeordneten dieses Parlaments auch der Meinung, dass wir ohne Abschaffung des Vetorechts keine Beschlüsse mehr fassen können. Gleichzeitig haben wir eine Situation, in der eine kommunistische Regierung in Peking, die sich ihrer Errungenschaften im Bereich der Menschenrechte wahrlich nicht rühmen kann, ein absolutes Vetorecht im wichtigsten Organ der Weltgemeinschaft, dem UN-Sicherheitsrat besitzt, wenn es um deren Aktivitäten zur Gewaltprävention und zur Erhaltung des Weltfriedens geht. Das gleiche Recht haben Moskau, Paris, London und Washington.
Die dritte Frage behandelt die Möglichkeit für Veränderungen im Nahen Osten. Diese Region kann mit einem Dampfdruckkessel verglichen werden, in dem das Wasser immer stärker sprudelt und kocht. Noch liegt der Deckel darauf, aber jeden Augenblick kann alles überkochen. Nach Einschätzung viele Mitglieder dieses Parlaments würde eine militärische Aktion gegen den Irak bedeuten, dass der gesamte Nahen Osten mit Schrecken und Gewalt überzogen wird. Kann jedoch eine konservative Politik, die alles beim Alten belässt – die erniedrigten und gedemütigten UN-Waffeninspektoren werden weiterhin an ihrer Arbeit gehindert, während Saddam Hussein, der Diktator und Massenmörder, der 5 000 Kurden in Halabja vergasen ließ, in Bagdad an der Macht bleibt – zu Demokratie und Menschenrechten im Irak und im Nahen Osten führen? Ist es nicht an der Zeit, dass wir in Europa Verantwortung übernehmen für die Einleitung eines Veränderungsprozesses in Richtung auf Demokratie, Menschenrechte und gegen die Weiterverbreitung von Terrorwaffen aus dieser Region? Wie würden Sie diese Fragen beantworten?"@de7
"Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα να απευθυνθώ ιδιαίτερα στη δανική Προεδρία, στον υπουργό Ευρωπαϊκών Υποθέσεων κ. Haarder και στον αρμόδιο για τις εξωτερικές σχέσεις Επίτροπο κ. Patten. Πρόκειται για δύο ανθρώπους στους οποίους έχω απόλυτη εμπιστοσύνη.
Κατά τη γνώμη μου, υπάρχουν τρία βασικά ερωτήματα στα οποία εμείς, ως Ευρωπαίοι και ως δημοκράτες, θα πρέπει να απαντήσουμε. Το πρώτο είναι πώς μπορούμε να αποτρέψουμε την παραγωγή όπλων μαζικής καταστροφής, τη διανομή τους, την πώλησή τους σε διεθνείς τρομοκρατικές οργανώσεις και τη χρήση τους στην Ευρώπη, τη Μέση Ανατολή και σε όλον τον κόσμο. Πώς μπορούμε να το αποτρέψουμε αυτό;
Το δεύτερο ερώτημα αφορά το Συμβούλιο Ασφαλείας των Ηνωμένων Εθνών. Πολλές ισχυρές δυνάμεις λειτουργούν εδώ, στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, οι οποίες επιδιώκουν τον περιορισμό της αρνησικυρίας στον μέγιστο δυνατό βαθμό. Ενόψει της προοπτικής μιας διευρυμένης ΕΕ με 25 κράτη μέλη, μια ισχυρή πλειοψηφία των μελών του Κοινοβουλίου ισχυρίζεται ότι δεν θα μπορέσουμε να λάβουμε αποφάσεις παρά μόνο εάν καταργηθεί η αρνησικυρία. Παράλληλα, βρισκόμαστε σε μια κατάσταση, όπου η κομμουνιστική κυβέρνηση του Πεκίνου της Κίνας, της οποίας το ιστορικό όσον αφορά τα ανθρώπινα δικαιώματα δεν την τιμά ιδιαίτερα, έχει στην πραγματικότητα απεριόριστο δικαίωμα αρνησικυρίας όσον αφορά τα σημαντικότερα όργανα της διεθνούς κοινότητας, τα Ηνωμένα Έθνη και το Συμβούλιο Ασφαλείας των Ηνωμένων Εθνών, καθώς και όσον αφορά τον τρόπο δράσης τους για την αποτροπή της βίας και τη διατήρηση της ειρήνης ανά τον κόσμο. Του ίδιου δικαιώματος χαίρουν η Μόσχα, το Παρίσι, το Λονδίνο και η Ουάσινγκτον.
Το τρίτο ερώτημα είναι πώς θα μπορέσουμε να επιφέρουμε αλλαγή στη Μέση Ανατολή. Η κατάσταση στη Μέση Ανατολή μπορεί να παρομοιασθεί με χύτρα ταχύτητας, όπου το νερό κοχλάζει και αναταράσσεται, ενώ δεν αργεί να έρθει η στιγμή που το καπάκι θα εκσφενδονισθεί και όλος ο ατμός θα απελευθερωθεί. Πολλά μέλη του Κοινοβουλίου θεωρούν ότι μια ενδεχόμενη στρατιωτική δράση κατά του Ιράκ θα έχει ως αποτέλεσμα να βυθιστεί ολόκληρη η Μέση Ανατολή στον τρόμο και στην απόλυτη καταστροφή. Ωστόσο, μπορεί μια συντηρητική πολιτική, η οποία επιτρέπει τη διαιώνιση αυτής της κατάστασης – όπου οι επιθεωρητές των Ηνωμένων Εθνών υποβαθμίζονται, ταπεινώνονται και αδυνατούν να ασκήσουν τα καθήκοντά τους, ενώ ο Σαντάμ Χουσεΐν, αυτός ο δικτάτορας και μαζικός εκτελεστής, ο οποίος εξολόθρευσε με δηλητηριώδη αέρια πέντε χιλιάδες Κούρδους στη Halabja, εξακολουθεί να ασκεί την εξουσία στη Βαγδάτη – να οδηγήσει στην αποκατάσταση της δημοκρατίας και των ανθρωπίνων δικαιωμάτων στο Ιράκ και τη Μέση Ανατολή; Δεν έχει έρθει η ώρα για εμάς τους Ευρωπαίους να αναλάβουμε την ευθύνη να κινήσουμε μια διαδικασία αλλαγής υπέρ της δημοκρατίας και των ανθρωπίνων δικαιωμάτων και κατά της εξάπλωσης όπλων που σκορπούν τον τρόμο με αφετηρία την εν λόγω περιοχή; Τι θα απαντούσατε σε αυτά τα ερωτήματα;"@el8
"Mr President, I wish to address myself in particular to the Danish Presidency, the Minister for European Affairs, Mr Haarder, and the External Relations Commissioner, Mr Patten. These are two people in whom I have the utmost confidence.
In my opinion, there are three main questions which we, as Europeans and democrats, must answer. The first concerns how to prevent weapons of mass destruction being produced, distributed, sold to international terrorists and used in Europe, the Middle East and throughout the world. How are we to prevent this?
The second question concerns the UN Security Council. There are many powerful forces at work here in the European Parliament looking to restrict the veto as far as possible. Faced with the prospect of an enlarged EU with 25 Member States, a large majority in this Parliament is saying that we shall be unable to make decisions unless the veto is abolished. At the same time, we find ourselves in a situation in which a Communist government in Beijing in China, whose record on human rights does it little credit, actually has an unlimited right of veto when it comes to the international community’s most important bodies, the UN and the UN Security Council, and the ways in which they are to act to prevent violence and preserve world peace. This same right is enjoyed by Moscow, Paris, London and Washington.
The third question concerns how we are to be able to bring about a change in the Middle East. The Middle East can be depicted as a pressure cooker, in which the water is bubbling and seething. The lid is still on the pan, but the moment when all the steam could escape is imminent. There are many people in this Parliament who consider that military action against Iraq would lead to the whole of the Middle East being plunged into horrors and into complete disaster. Is, however, a conservative policy, in which everything is allowed to continue as before – with UN inspectors degraded and humiliated and unable to do their jobs, while Saddam Hussein, the dictator and mass murderer who had five thousand Kurds gassed in Halabja, remains in power in Baghdad – a route that will lead to democracy and human rights in Iraq and the Middle East? Has not the time come for us in Europe to take responsibility for beginning a process of change in favour of democracy and human rights and against the spread of weapons of terror from the region in question? What would be your answers to these questions?"@en3
"Señor Presidente, mis palabras se dirigen especialmente a la Presidencia danesa, al Ministro de Asuntos Europeos, Sr. Haarder, y al Comisario de Relaciones Exteriores, Sr. Patten. Son dos personas en las que confío plenamente.
En mi opinión, existen tres cuestiones que, como europeos y demócratas, debemos resolver. La primera hace referencia al modo de evitar que las armas de destrucción masiva se fabriquen, se distribuyan y se vendan a terroristas internacionales para ser utilizadas en Europa, Oriente Próximo y el resto del mundo. ¿Cómo podemos evitar que esto suceda?
La segunda cuestión se refiere al Consejo de Seguridad de la ONU. Existen muchas y poderosas fuerzas en el Parlamento Europeo que pretenden restringir al máximo el derecho de veto. Ante la perspectiva de ampliación de la UE a 25 Estados miembros, una gran mayoría de este Parlamento afirma que no seremos capaces de tomar decisiones si no se suprime el veto. Al mismo tiempo, nos encontramos en una situación en la que el gobierno comunista de Pekín en China, cuyo palmarés de derechos humanos dice poco a su favor, dispone en realidad de un derecho de veto irrestricto en los organismos principales de la comunidad internacional, la ONU y el Consejo de Seguridad, y en lo que respecta a su forma de actuar a la hora de evitar la violencia y mantener la paz mundial. Moscú, París, Londres y Washington disfrutan de este mismo derecho.
La tercera cuestión hace referencia al modo en que intentamos provocar un cambio en Oriente Próximo. La situación en Oriente Próximo se podría describir como una olla a presión, en la que el agua bulle y borbotea. La tapa aún se encuentra en su sitio, pero el vapor se puede escapar de un momento a otro. Existe mucha gente en este Parlamento que piensa que la acción militar contra Iraq ocasionaría en todo Oriente Próximo el horror y el desastre total. Sin embargo, ¿puede una política conservadora convertirse en el instrumento para alcanzar la democracia y los derechos humanos en Iraq y en Oriente Próximo, cuando permite que todo siga como antes, con los inspectores de la ONU degradados y humillados sin poder realizar su trabajo, mientras Sadam Husein, el dictador y asesino de masas que asfixió con gases a cinco mil kurdos en Halabja, permanece en el poder en Bagdad? ¿No ha llegado el momento de que en Europa asumamos la responsabilidad de iniciar un proceso de cambio a favor de la democracia y los derechos humanos, y en contra del despliegue de las armas del terror desde la región en cuestión? ¿Cuáles serían sus respuestas a estas preguntas?"@es12
"Arvoisa puhemies, haluan osoittaa sanani erityisesti puheenjohtajavaltio Tanskalle, Eurooppa-ministeri Haarderille ja ulkosuhteista vastaavalle komission jäsenelle Pattenille. Näihin kahteen henkilöön luotan kaikkein eniten.
Mielestäni on kolme pääkysymystä, joihin meidän on eurooppalaisina ja demokraatteina vastattava. Ensimmäinen kysymys on, miten voimme estää joukkotuhoaseiden tuotannon, leviämisen ja myynnin kansainvälisille terroristeille ja käytön Euroopassa, Lähi-idässä ja eri puolilla maailmaa. Miten aiomme estää sen?
Toinen kysymys koskee YK:n turvallisuusneuvostoa. Euroopan parlamentissa työskentelee monia vaikutusvaltaisia tahoja, jotka pyrkivät rajoittamaan veto-oikeutta mahdollisimman paljon. Ottaen huomioon 25 jäsenvaltion laajentuneen unionin parlamentin suuri enemmistö on sitä mieltä, ettemme pysty tekemään päätöksiä, ellei veto-oikeutta poisteta. Samanaikaisesti Kiinan Pekingissä toimivalla kommunistisella hallituksella, ja maan ihmisoikeustilanne ei anna juurikaan aihetta kiitokseen, on todellakin rajoittamaton veto-oikeus kansainvälisen yhteisön tärkeimmissä elimissä – YK:ssa ja YK:n turvallisuusneuvostossa – asioissa, jotka koskevat niiden toimintatapoja väkivallan estämiseksi ja maailmanrauhan säilyttämiseksi. Sama oikeus on myös Moskovalla, Pariisilla, Lontoolla ja Washingtonilla.
Kolmas kysymys on, miten aiomme saada aikaan muutoksen Lähi-idässä. Lähi-itää voidaan kuvailla painekeittimeksi, jossa kuplii ja kiehuu vettä. Keittimen päällä on kansi, mutta höyry voi päästä ulos milloin tahansa. Monet parlamentin jäsenet uskovat, että Irakin vastaiset sotatoimet syöksisivät koko Lähi-idän kauhun valtaan ja perinpohjaiseen turmioon. Saadaanko Irakiin ja Lähi-itään demokratia ja ihmisoikeudet kuitenkaan harjoittamalla konservatiivista politiikkaa, jossa kaiken annetaan jatkua ennallaan: YK:n asetarkastajia halvennetaan ja nöyryytetään, eivätkä he voi hoitaa tehtäviään, ja Saddam Hussein, diktaattori ja joukkomurhaaja, joka kaasutti viisi tuhatta kurdia Halabjassa, pysyy vallassa Bagdadissa? Eikö meidän eurooppalaisten ole aika ottaa vastuu sellaisen muutosprosessin käynnistämisestä, jossa edistetään demokratiaa ja ihmisoikeuksia ja estetään terroritekoihin käytettävien aseiden leviämistä kyseiseltä alueelta? Mitkä ovat vastauksenne näihin kysymyksiin?"@fi5
"Monsieur le Président, je voudrais plus particulièrement m'adresser à la présidence danoise, au ministre des Affaires européennes, Bertil Haarder, et au commissaire en charge des affaires étrangères, Chris Patten. Ce sont deux personnes en qui j'ai la plus grande confiance.
D'après moi, il y a trois questions essentielles auxquelles nous devons répondre en tant qu'Européens et démocrates. La première question est de déterminer comment nous pouvons empêcher la fabrication, la propagation et la vente d'armes de destruction massive à des terroristes internationaux et leur utilisation en Europe, au Moyen-Orient et partout dans le monde. Comment pouvons-nous empêcher cela ?
La deuxième question concerne le Conseil de sécurité de l'ONU. Au sein du Parlement européen, de nombreuses forces interviennent en vue de limiter au maximum le droit de veto. Dans la perspective d'une Europe à 25, une large majorité du Parlement affirme qu'il deviendra impossible de prendre des décisions à moins de supprimer le droit de veto. En même temps, nous nous retrouvons dans une situation où le gouvernement communiste de Pékin en Chine, qui n'a que peu de mérites en ce qui concerne les droits de l'homme, possède un droit de veto absolu par rapport à l'organisme le plus important de la communauté internationale, à savoir l'ONU et son Conseil de sécurité, et sur la manière dont ceux-ci travaillent en vue d'empêcher la violence et de maintenir la paix dans le monde. Moscou, Paris, Londres et Washington ont ce même droit.
La troisième question est de savoir comment nous pourrons opérer un changement au Moyen-Orient. Cette région peut être comparée à une casserole à pression dont l'eau bout. Le couvercle est toujours sur la marmite, mais l'explosion est imminente. Bon nombre de députés dans ce Parlement estiment que des actions militaires à l'encontre de l'Irak feront basculer l'ensemble du Moyen-Orient dans l'horreur et dans une catastrophe sans précédent. Cependant, pensez-vous qu'une politique conservatrice où on laisse perdurer la situation présente - les inspecteurs de l'ONU sont déshonorés et humiliés et ne peuvent accomplir leur travail, et Saddam Hussein, le dictateur et le criminel de guerre qui a autorisé le gazage de cinq mille Kurdes à Halabja, reste au pouvoir à Bagdad - ouvrira la voie à une démocratie et au respect des droits de l'homme en Irak et au Moyen-Orient ? L'heure n'est-elle pas venue pour l'Europe de prendre ses responsabilités et d'introduire un processus de changement en faveur de la démocratie, des droits de l'homme et à l'encontre de la propagation du terrorisme depuis la région en question ? Que répondez-vous à ces questions ?"@fr6
"Signor Presidente, vorrei rivolgermi in particolare alla Presidenza danese, nella persona del ministro degli Affari esteri Haarder, e al Commissario per le relazioni esterne Patten. Sono due persone in cui ripongo la massima fiducia.
A mio parere, vi sono tre questioni principali alle quali noi, in quanto europei e democratici, dobbiamo dare risposta. La prima riguarda il modo in cui impedire la fabbricazione, la distribuzione e la vendita di armi di distruzione di massa a terroristi internazionali e il relativo uso in Europa, in Medio Oriente e in tutto il mondo. Come possiamo impedirlo?
La seconda questione riguarda il Consiglio di sicurezza delle Nazioni Unite. Vi sono molte forze potenti al lavoro in seno al Parlamento europeo per cercare di limitare quanto più possibile il diritto di veto. Di fronte alla prospettiva di un’Unione allargata, con 25 Stati membri, una grande maggioranza del Parlamento afferma che non saremo in grado di adottare decisioni a meno che non si abolisca il diritto di veto. Al tempo stesso, ci troviamo in una situazione in cui un governo comunista a Pechino in Cina, i cui risultati nel campo dei diritti umani non depongono certo a suo favore, di fatto gode di un diritto di veto illimitato per quanto riguarda i più importanti organismi della comunità internazionale, le Nazioni Unite e il Consiglio di sicurezza delle Nazioni Unite, e il modo in cui tali organismi devono intervenire per prevenire la violenza e salvaguardare la pace nel mondo. Mosca, Parigi, Londra e Washington godono dello stesso diritto.
La terza questione riguarda il modo in cui possiamo determinare un cambiamento in Medio Oriente. Il Medio Oriente si può paragonare a una pentola a pressione, in cui l’acqua è in piena ebollizione. Il coperchio è ancora sulla pentola, ma il momento in cui tutto il vapore potrebbe fuoriuscire è imminente. Molti deputati in seno al Parlamento ritengono che un intervento militare contro l’Iraq farebbe precipitare l’intero Medio Oriente nell’orrore e nel disastro totale. Tuttavia, una politica conservatrice, con la quale si permetta a tutto di rimanere immutato – con gli ispettori delle Nazioni Unite sviliti e umiliati e impossibilitati a svolgere il loro lavoro, mentre Saddam Hussein, il dittatore omicida che ha fatto gassare cinquemila curdi ad Halabja, resta al potere a Baghdad – è una via verso la democrazia e i diritti umani in Iraq e in Medio Oriente? Non è forse ora che in Europa ci assumiamo la responsabilità di cominciare un processo di cambiamento a favore della democrazia e dei diritti umani e contro la diffusione di armi micidiali nella regione in questione? Quali sono le vostre risposte a questi interrogativi?"@it9
"Mr President, I wish to address myself in particular to the Danish Presidency, the Minister for European Affairs, Mr Haarder, and the External Relations Commissioner, Mr Patten. These are two people in whom I have the utmost confidence.
In my opinion, there are three main questions which we, as Europeans and democrats, must answer. The first concerns how to prevent weapons of mass destruction being produced, distributed, sold to international terrorists and used in Europe, the Middle East and throughout the world. How are we to prevent this?
The second question concerns the UN Security Council. There are many powerful forces at work here in the European Parliament looking to restrict the veto as far as possible. Faced with the prospect of an enlarged EU with 25 Member States, a large majority in this Parliament is saying that we shall be unable to make decisions unless the veto is abolished. At the same time, we find ourselves in a situation in which a Communist government in Beijing in China, whose record on human rights does it little credit, actually has an unlimited right of veto when it comes to the international community’s most important bodies, the UN and the UN Security Council, and the ways in which they are to act to prevent violence and preserve world peace. This same right is enjoyed by Moscow, Paris, London and Washington.
The third question concerns how we are to be able to bring about a change in the Middle East. The Middle East can be depicted as a pressure cooker, in which the water is bubbling and seething. The lid is still on the pan, but the moment when all the steam could escape is imminent. There are many people in this Parliament who consider that military action against Iraq would lead to the whole of the Middle East being plunged into horrors and into complete disaster. Is, however, a conservative policy, in which everything is allowed to continue as before – with UN inspectors degraded and humiliated and unable to do their jobs, while Saddam Hussein, the dictator and mass murderer who had five thousand Kurds gassed in Halabja, remains in power in Baghdad – a route that will lead to democracy and human rights in Iraq and the Middle East? Has not the time come for us in Europe to take responsibility for beginning a process of change in favour of democracy and human rights and against the spread of weapons of terror from the region in question? What would be your answers to these questions?"@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ik richt mij in de eerste plaats tot het Deens voorzitterschap in de persoon van Bertil Haarder, minister voor Europese zaken en tot Chris Patten, commissaris voor externe betrekkingen. Ik heb een groot vertrouwen in deze beide personen.
Naar mijn mening moeten wij als Europeanen en als democraten drie vragen beantwoorden. De eerste vraag luidt hoe we kunnen vermijden dat massavernietigingswapens geproduceerd, verspreid en aan internationale terroristen verkocht worden en in Europa, het Midden-Oosten en overal ter wereld gebruikt worden. Hoe kunnen we dit verhinderen?
De andere vraag betreft de VN-Veiligheidsraad. In het Europees Parlement wordt actief geijverd voor een verregaande beperking van het vetorecht. Een grote meerderheid van het Parlement is van mening dat wij na de uitbreiding van de Unie tot 25 lidstaten geen besluiten meer zullen kunnen nemen, tenzij het vetorecht afgeschaft wordt. Tezelfdertijd is het zo dat een communistische regering uit China, die weinig verdiensten heeft op het gebied van de mensenrechten, in feite een absoluut vetorecht heeft in de belangrijkste organen van de internationale gemeenschap, namelijk de VN en de VN-Veiligheidsraad, en wat betreft de manieren waarop deze organen geweld in de wereld voorkomen en de wereldvrede bewaren. Ook Moskou, Parijs, Londen en Washington beschikken over dit vetorecht.
De derde vraag betreft de manier waarop wij de huidige situatie in het Midden-Oosten kunnen veranderen. Het Midden-Oosten is als een hogedrukpan, waarin het water kookt en borrelt. Het deksel ligt nog steeds op de pan, maar het ogenblik waarop alles kan overkoken komt steeds dichterbij. Een groot aantal afgevaardigden in dit Parlement is van mening dat militaire acties tegen Irak heel het Midden-Oosten zullen meeslepen in verschrikkingen en in een totale ramp. De vraag is echter of een behoudend beleid, waarbij wij alles bij het oude laten – de VN-wapeninspecteurs worden vernederd en kunnen hun werk niet doen, Saddam Hoessein, de dictator en massamoordenaar die vijfduizend Koerden in Halabja liet vergassen, is nog steeds aan de macht in Bagdad – de juiste weg is naar democratie en respect voor de mensenrechten in Irak en in het Midden-Oosten. Is de tijd niet gekomen dat de Europeanen hun verantwoordelijkheid moeten opnemen en een proces op gang brengen dat tot democratie en respect voor de mensenrechten leidt en de verspreiding van terreurwapens in de regio tegengaat? Wat is uw antwoord op deze vragen?"@nl2
"Senhor Presidente, gostaria de me dirigir em particular à Presidência dinamarquesa, ao Ministro dos Negócios Estrangeiros, o senhor Haarder, e ao senhor Comissário responsável pelas relações externas, o senhor Chris Patten. Trata-se de duas pessoas nas quais tenho a maior confiança.
Na minha opinião, há três questões fundamentais a que nós, como europeus e democratas, devemos responder. A primeira prende-se com a forma de evitar que as armas de destruição maciça sejam produzidas, distribuídas e vendidas aos terroristas internacionais e utilizadas na Europa, no Médio Oriente e em todo o mundo. Como podemos evitar que isso aconteça?
A segunda questão diz respeito ao Conselho de Segurança da ONU. Muitas são as forças poderosas que aqui se fazem sentir, no Parlamento Europeu, procurando restringir, tanto quanto possível, o veto. Diante da perspectiva de uma UE alargada com 25 Estados-Membros, uma grande maioria deste Parlamento afirma que não será possível tomar decisões se o veto não for abolido. Ao mesmo tempo, deparamo-nos com o facto de o Governo Comunista de Pequim, na China, cujo historial em matéria de direitos humanos não abona a seu favor, possuir, na verdade, direito de veto ilimitado no que toca aos organismos mais importantes da comunidade internacional, as Nações Unidas e o seu Conselho de Segurança, e às formas de actuação que estes usam para prevenir a violência e preservar a paz mundial. Usufruem deste mesmo direito: Moscovo, Paris, Londres e Washington.
A terceira questão diz respeito ao modo como conseguiremos provocar uma mudança no Médio Oriente. O Médio Oriente pode ser descrito como uma panela de pressão, na qual a água ferve e entra e ebulição. A tampa ainda está na panela, mas está iminente o momento em que o vapor se libertará todo. Muitos são os que, neste Parlamento, consideram que uma acção militar contra o Iraque mergulharia todo o Médio Oriente no horror e no desastre total. No entanto, será que uma política conservadora, em que se permite que tudo continue como dantes – com a desautorização e a humilhação dos inspectores da ONU, impedidos de executar as suas tarefas, enquanto Saddam Hussein, o ditador e assassino em massa, que aniquilou com gás cinco mil curdos em Halabja, continua no poder em Bagdade –, é o caminho que conduzirá à democracia e ao respeito pelos direitos humanos no Médio Oriente? Não será tempo de, na Europa, nos responsabilizarmos pelo início de um processo de mudança, a favor da democracia e dos direitos humanos e contra a disseminação das armas de terror a partir da região em questão? Que resposta tem para estas questões?"@pt11
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples