Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-09-Speech-3-045"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021009.5.3-045"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Signor Presidente, noi assumiamo, in quanto Unione europea, una posizione più di commentatori che di attori rispetto agli avvenimenti in corso, ed è forse da commentatori che in molti dei nostri interventi stiamo ribaltando la realtà, felicitandoci per quello che probabilmente si riuscirà ad evitare, cioè gli attacchi militari contro l’Iraq. Domandiamoci piuttosto che cosa abbiamo fatto noi, che cosa abbiamo saputo fare noi, come Unione europea, per avvicinarci a una situazione che renda possibile quello che tutti noi speriamo, cioè che attacchi militari non siano necessari e che gli ispettori abbiano pieno accesso ai siti iracheni. Io credo che non abbiamo fatto nulla e che forse è dovuto anche, soprattutto, o solo, alle pressioni degli Stati Uniti, nei modi in cui gli Stati Uniti le hanno portate avanti, se oggi ci troviamo, da commentatori, a commentare una situazione migliore.
Allora, forse, quello che noi dobbiamo fare è cercare di uscire dal ruolo di commentatori: cerchiamo di far di tutto per evitare gli interventi militari e non stiamo semplicemente ad assistere agli errori degli altri, rischiando di produrre, ancora una volta, non l’Europa di Churchill ma l’Europa di Chamberlain, rischiando di porci, ancora una volta, per incapacità, per inerzia, per assenza di mezzi e di strumenti, istituzionali e magari anche militari, nell’incapacità di intervenire.
Vogliamo costruire delle alternative alle armi, alla violenza, alla distruzione? Allora, cominciamo a costruirle! Chiediamoci quali sono, in termini di diritto internazionale, gli interventi possibili per portare la conoscenza, l’informazione, per abbattere un regime che conduce una guerra costante e quotidiana contro il suo popolo, una guerra che causa morti continue in Iraq ed è un pericolo per la comunità internazionale. Chiediamoci cosa noi, come Unione europea, siamo in grado di fare, piuttosto che stare a commentare le buone o le cattive azioni di chi ha il coraggio, per lo meno, di assumersi delle responsabilità."@it9
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, i EU er vi bedre til at være kommentatorer end til at handle, når det gælder de aktuelle begivenheder, og det er måske som kommentatorer, at vi i mange af vores indlæg vender op og ned på de faktiske forhold og glæder os over det, som man formodentlig er i stand til at undgå, nemlig et militærangreb på Irak. Lad os hellere spørge os selv, hvad vi har gjort, og hvad vi i EU har været i stand til at gøre for at nå til en situation, som muliggør det, vi alle sammen håber på, nemlig at militærangrebene ikke er nødvendige, og at inspektørerne får ubetinget adgang til de irakiske arealer. Efter min mening har vi ikke gjort noget som helst, og måske er det også, først og fremmest eller udelukkende takket være USA's måde at lægge pres på Irak på, at vi i dag kan stå her som kommentatorer og sige, at situationen er blevet bedre.
Så det, vi bør gøre, er måske at forsøge at gå bort fra kommentatorrollen. Lad os gøre alt for at undgå militære indgreb i stedet for bare at se på, at de andre laver fejl, så vi endnu en gang risikerer at få Chamberlains Europa og ikke Churchills Europa, og så vi endnu en gang risikerer ikke at kunne gribe ind, fordi vi er ikke er i stand til det, fordi vi forholder os passivt, og fordi vi mangler institutionelle - og måske også militære - ressourcer og instrumenter.
Ønsker vi at skabe alternativer til våben, vold og destruktion? Så lad os begynde at skabe dem! Lad os spørge os selv, hvilke indgreb der er mulige ifølge international ret, hvis man skal bringe viden og information til landet, og hvis man skal fjerne et styre, som fører en daglig og konstant krig mod sit folk, en krig, der hele tiden får folk til at dø i Irak, og som er en fare for det internationale samfund. Lad os spørge os selv, hvad vi kan gøre i EU i stedet for at kommentere det, som de, der i det mindste er modige nok til at påtage sig deres ansvar, gør rigtigt og forkert."@da1
"Herr Präsident, die Europäische Union verhält sich gegenüber den gegenwärtigen Geschehnissen eher als Kommentator denn als Akteur, und vielleicht beschönigen wir als Kommentatoren in vielen unserer Redebeiträge die tatsächliche Lage, indem wir uns darüber freuen, dass es vielleicht gelingen wird, Militärschläge gegen den Irak zu verhindern. Fragen wir uns doch lieber, was wir als Europäische Union getan haben bzw. zu tun vermochten, um zu einer Situation zu gelangen, die das von uns allen Erhoffte, nämlich dass Militärschläge nicht notwendig sind und die Inspekteure ungehinderten Zugang zu den irakischen Örtlichkeiten erhalten, ermöglicht. Meines Erachtens haben wir nichts getan, und vielleicht ist es auch und vor allem oder einzig und allein der Art und Weise, wie die Vereinigten Staaten Druck ausgeübt haben, zu verdanken, dass sich die Situation, die wir kommentieren, nunmehr verbessert hat.
Vielleicht sollten wir nun versuchen, aus der Rolle von Kommentatoren herauszukommen: Bemühen wir uns nach Kräften, militärische Interventionen zu vermeiden und sehen wir nicht einfach den Fehlern der anderen zu, wodurch wir einmal mehr riskieren, nicht das Europa von Churchill, sondern das von Chamberlain heraufzubeschwören und wieder einmal wegen Unfähigkeit, Tatenlosigkeit und fehlender institutioneller und sogar militärischer Mittel und Instrumente handlungsunfähig zu werden.
Wir wollen Alternativen zu Waffen, Gewalt und Zerstörung schaffen? Dann lassen Sie uns damit beginnen! Fragen wir uns, welche Interventionen nach dem Völkerrecht möglich sind, um zu informieren und aufzuklären, um ein Regime zu stürzen, das tagtäglich Krieg gegen seine Bevölkerung führt, einen Krieg¸ der fortwährend Menschenopfer im Irak fordert und eine Gefahr für die internationale Gemeinschaft ist. Fragen wir uns, was wir als Europäische Union zu tun vermögen, anstatt die Taten derer, die zumindest den Mut haben, Verantwortung zu übernehmen, lobend oder kritisierend zu kommentieren."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, η Ευρωπαϊκή Ένωση τηρεί στάση περισσότερο παρατηρητή παρά ενεργού συντελεστή στα τρέχοντα γεγονότα και, ίσως επειδή μιλάμε ως παρατηρητές, σε πολλές ομιλίες μας παρουσιάζουμε μια εσφαλμένη αντίληψη της πραγματικότητας, εκφράζοντας την ικανοποίησή μας για κάτι που πιθανόν να αποφευχθεί – τις στρατιωτικές επιθέσεις κατά του Ιράκ. Ας αναρωτηθούμε καλύτερα τι κάναμε εμείς, τι κατορθώσαμε να κάνουμε εμείς ως Ευρωπαϊκή Ένωση για να δημιουργήσουμε μία κατάσταση που θα καθιστά εφικτό αυτό που όλοι μας ελπίζουμε, την αποφυγή των στρατιωτικών επιθέσεων και την πλήρη πρόσβαση των επιθεωρητών στις ιρακινές τοποθεσίες. Εγώ πιστεύω ότι δεν κάναμε τίποτε και αν η κατάσταση που παρατηρούμε έχει σήμερα βελτιωθεί, αυτό οφείλεται προπαντός ή αποκλειστικά στις πιέσεις των Ηνωμένων Πολιτειών και στους τρόπους με τους οποίους ασκήθηκαν αυτές οι πιέσεις.
Ίσως λοιπόν αυτό που πρέπει να κάνουμε είναι να προσπαθήσουμε να αποτινάξουμε τον ρόλο του παρατηρητή: να προσπαθήσουμε να κάνουμε ό,τι είναι δυνατόν για την αποφυγή των στρατιωτικών επεμβάσεων και όχι απλώς να παρακολουθούμε τα σφάλματα των άλλων, κινδυνεύοντας να αναπαράγουμε ακόμα μία φορά την Ευρώπη του Τσάμπερλεν και όχι την Ευρώπη του Τσώρτσιλ, κινδυνεύοντας να βρεθούμε ακόμα μια φορά σε θέση αδυναμίας παρέμβασης λόγω ανικανότητας, αδράνειας, έλλειψης θεσμικών και ίσως ακόμη και στρατιωτικών μέσων και πόρων.
Θέλουμε ή όχι να αναπτύξουμε εναλλακτικές λύσεις αντί για τα όπλα, τη βία και την καταστροφή; Ας κάνουμε, λοιπόν, μια αρχή! Ας αναρωτηθούμε ποιες είναι οι δυνατές παρεμβάσεις στο πλαίσιο του διεθνούς δικαίου που θα αυξήσουν την ευαισθητοποίηση και την ενημέρωση, για την ανατροπή ενός καθεστώτος που διεξάγει διαρκή και καθημερινό πόλεμο κατά του λαού του, έναν πόλεμο που προκαλεί καθημερινά νεκρούς στο Ιράκ και αποτελεί κίνδυνο για τη διεθνή κοινότητα. Ας αναρωτηθούμε τι είμαστε σε θέση να κάνουμε εμείς, ως Ευρωπαϊκή Ένωση, εκτός από το να καθόμαστε και να επικροτούμε ή να επικρίνουμε τις ενέργειες εκείνων που έχουν τουλάχιστον την τόλμη να αναλάβουν ευθύνες."@el8
"Mr President, the European Union is an observer rather than an active player in the events currently taking place, and it may be because we are speaking as observers that, in many of our speeches, we are getting the facts all wrong, congratulating ourselves on what will probably be avoided – military attacks on Iraq. We should instead ask ourselves what we have done, what we ourselves have managed to do, as the European Union, to bring about a situation in which it will be possible to achieve that which we all hope for, to reach a point where military attacks are not necessary and the inspectors have full access to the Iraqi sites. It is my view that we have done nothing and that, if the situation we are observing has now improved, this may be partly, principally or wholly due to pressure from the United States and the ways in which that pressure has been exerted.
Well then, it may be that what we have to do is endeavour to cast off our role of observer: we must do everything we can to avoid military action rather than just sitting here watching others make mistakes, running the risk, once again, that Europe will become not the Europe of Churchill but the Europe of Chamberlain, the risk that we will find ourselves once again in a position of impotence and inertia where we lack institutional and even maybe military resources and instruments and are thus unable to take any action.
Do we want to develop alternatives to weapons, violence and destruction? Then let us make a start! We must explore the possibilities provided under international law for raising awareness and providing information, for defeating a regime which is waging a constant, daily war against its own people, a war which is constantly causing deaths in Iraq and which is a danger to the international community. We must see what we ourselves, as the European Union, can do rather than sitting here applauding or criticising the actions of those who do, at least, have the courage to shoulder responsibilities."@en3
"Señor Presidente, la Unión Europea adopta la postura de un observador en lugar de convertirse en agente activo en lo que respecta a los sucesos que acontecen actualmente. Puede que debido a que hablamos desde el punto de vista de un observador, confundimos los hechos en varios de nuestros discursos, felicitándonos por lo que probablemente se evitará, es decir, los ataques militares en Iraq. En su lugar, deberíamos preguntarnos por lo que hemos hecho, lo que hemos intentado hacer, como Unión Europea, para provocar una situación en la que será posible lograr todo lo que anhelamos, alcanzar un punto en el que no resulten necesarios los ataques militares y en el que los inspectores disfruten de pleno acceso a los emplazamientos iraquíes. En mi opinión, no hemos hecho nada, y si la situación que observamos ha mejorado actualmente, ello se debe parcial, principal o totalmente a la presión de los Estados Unidos y la forma en que ésta se ha ejercido.
En consecuencia, puede que lo que tengamos que hacer es esforzarnos por abandonar nuestro papel de observadores: debemos hacer todo lo que podamos para evitar la intervención militar, en lugar de sentarnos aquí a observar los errores que otros cometen, corriendo el riesgo, una vez más, de que Europa no se convierta en la Europa de Churchill, sino en la Europa de Chamberlain. Corremos el riesgo de encontrarnos nuevamente en una situación de impotencia e inercia en la que nos falten los instrumentos y recursos institucionales, e incluso militares, necesarios y, por lo tanto, no seamos capaces de adoptar medida alguna.
¿Deseamos desarrollar alternativas a las armas, la violencia y la destrucción? Entonces, pongámonos manos a la obra. Debemos analizar las posibilidades que ofrece el derecho internacional para despertar la conciencia y proporcionar información, para derrotar un régimen que libra una continua guerra diaria contra su propio pueblo, una guerra que causa muertes constantemente en Iraq y que representa un peligro para la comunidad internacional. Debemos comprobar lo que nosotros, como Unión Europea, podemos hacer en lugar de permanecer aquí sentados aplaudiendo o criticando las acciones de aquellos que, al menos, tienen el valor de asumir responsabilidades."@es12
"Arvoisa puhemies, tämänhetkisissä tapahtumissa Euroopan unioni on pikemminkin tarkkailija kuin aktiivinen toimija, ja voi johtua juuri siitä, että monissa puheenvuoroissamme ymmärrämme todellisen tilanteen väärin, onnittelemme itseämme asioista, jotka luultavasti onnistutaan välttämään, kuten Irakin vastaiset sotilaalliset hyökkäykset. Meidän pitäisi mieluummin pohtia, mitä olemme tehneet ja mitä olemme Euroopan unionina onnistuneet tekemään, sekä luoda sellaiset olot, joissa on mahdollista saavuttaa meidän kaikkien toivoma tilanne, nimittäin se, ettei sotilaallisia hyökkäyksiä tarvita ja että asetarkastajilla on rajoittamaton pääsy Irakin alueille. Emme ole mielestäni tehneet mitään, ja jos tarkkailemamme tilanne on parantunut, se voi johtua osittain, pääasiassa tai kokonaan Yhdysvaltojen painostuksesta ja sen painostuskeinoista.
Meidän pitäisikin kenties pyrkiä eroon tarkkailijan asemastamme. Meidän pitää tehdä kaikkemme sotatoimien välttämiseksi eikä vain istua täällä katselemassa toistemme virheitä ottaen taas sen riskin, ettei Euroopasta tule Churchillin Eurooppaa vaan Chamberlainin Eurooppa, ja samalla myös sen riskin, että olemme lopulta taas kykenemättömiä ja voimattomia, ettei meillä ole institutionaalisia eikä kenties sotilaallisiakaan resursseja emmekä pysty näin ollen ryhtymään mihinkään toimiin.
Haluammeko kehittää vaihtoehtoja aseille, väkivallalle ja turmiolle? Ryhtykäämme siis toimiin! Meidän on tutkittava kansainvälisen oikeuden tarjoamat mahdollisuudet lisätä tietoisuutta ja levittää tietoa, kumota hallinto, joka käy omaa kansaansa vastaan jatkuvaa jokapäiväistä sotaa, jonka vuoksi Irakissa menetetään jatkuvasti ihmishenkiä ja joka on uhka kansainväliselle yhteisölle. Meidän pitää miettiä, mitä me Euroopan unionina voimme tehdä, eikä vain istua täällä kiittämässä tai arvostelemassa niiden toimia, joilla on sentään rohkeutta kantaa vastuuta."@fi5
"Monsieur le Président, en tant qu'Union européenne, nous occupons une position qui est plus celle d'observateurs que d'acteurs vis-à-vis des événements en cours, et c'est peut-être en tant qu'observateurs que nous renversons la réalité dans beaucoup de nos interventions, en nous félicitant de ce que l'on réussira probablement à éviter les attaques militaires contre l'Irak. Demandons-nous plutôt ce que nous avons fait, ce que nous avons su faire, comme Union européenne, pour nous rapprocher d'une situation qui rende possible ce que nous espérons tous, à savoir que des attaques militaires ne soient pas nécessaires et que les inspecteurs aient pleinement accès aux sites irakiens. Je crois que nous n'avons rien fait et que c'est peut-être surtout, ou seulement, grâce aux pressions des États-Unis, à la manière dont les États-Unis ont fait évoluer les choses que nous nous retrouvons aujourd'hui, en observateurs, en train de commenter une situation meilleure.
Alors, peut-être, ce que nous devons faire, c'est chercher de sortir de ce rôle d'observateurs : tentons de faire tout pour éviter les interventions militaires et ne restons pas simplement là, à assister aux erreurs des autres, avec le risque de produire, encore une fois, non pas l'Europe de Churchill mais l'Europe de Chamberlain, avec le risque de nous placer, encore une fois, dans l'incapacité d'intervenir à cause de notre incapacité, de notre inertie, de notre absence de moyens et d'instruments, institutionnels et peut-être même militaires.
Voulons-nous construire des alternatives aux armes, à la violence, à la destruction ? Alors, commençons à les construire ! Demandons-nous quelles sont les interventions possibles en termes de droit international, les interventions possibles pour apporter la connaissance et l'information, pour abattre un régime qui mène une guerre constante et quotidienne contre son peuple, une guerre qui cause continuellement des morts en Irak et constitue un danger pour la communauté internationale. Demandons-nous ce que nous, comme Union européenne, nous sommes en mesure de faire plutôt que de rester à commenter les bonnes ou les mauvaises actions de ceux qui, au moins, ont le courage de prendre des responsabilités."@fr6
"Mr President, the European Union is an observer rather than an active player in the events currently taking place, and it may be because we are speaking as observers that, in many of our speeches, we are getting the facts all wrong, congratulating ourselves on what will probably be avoided – military attacks on Iraq. We should instead ask ourselves what we have done, what we ourselves have managed to do, as the European Union, to bring about a situation in which it will be possible to achieve that which we all hope for, to reach a point where military attacks are not necessary and the inspectors have full access to the Iraqi sites. It is my view that we have done nothing and that, if the situation we are observing has now improved, this may be partly, principally or wholly due to pressure from the United States and the ways in which that pressure has been exerted.
Well then, it may be that what we have to do is endeavour to cast off our role of observer: we must do everything we can to avoid military action rather than just sitting here watching others make mistakes, running the risk, once again, that Europe will become not the Europe of Churchill but the Europe of Chamberlain, the risk that we will find ourselves once again in a position of impotence and inertia where we lack institutional and even maybe military resources and instruments and are thus unable to take any action.
Do we want to develop alternatives to weapons, violence and destruction? Then let us make a start! We must explore the possibilities provided under international law for raising awareness and providing information, for defeating a regime which is waging a constant, daily war against its own people, a war which is constantly causing deaths in Iraq and which is a danger to the international community. We must see what we ourselves, as the European Union, can do rather than sitting here applauding or criticising the actions of those who do, at least, have the courage to shoulder responsibilities."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, als Europese Unie nemen wij in de lopende gebeurtenissen een positie in die eerder lijkt op die van commentator dan van rechtstreeks betrokkene. Juist omdat wij ons als commentatoren gedragen zetten wij in veel van onze spreekbeurten de realiteit op zijn kop en kloppen wij onszelf op de borst voor iets dat wij waarschijnlijk net op het nippertje kunnen voorkomen, namelijk dat een militaire aanval wordt gepleegd op Irak. Laten wij onszelf liever afvragen wat wij als Europese Unie hadden kunnen doen en hebben gedaan om in de buurt te komen van een situatie waarin dat mogelijk werd wat wij allen hoopten, namelijk dat militaire aanvallen niet meer nodig zouden zijn en de inspecteurs volledige toegang zouden krijgen tot de omstreden plaatsen in Irak. Mijns inziens hebben wij niets gedaan. Als wij ons vandaag in een positie bevinden van commentator en in staat zijn te zeggen dat de situatie beter is, is dat misschien ook, vooral of uitsluitend, te danken aan de door de Verenigde Staten uitgeoefende druk, aan de wijze waarop de Verenigde Staten druk hebben uitgeoefend.
Daarom moeten wij mijns inziens proberen uit de rol van commentator te stappen. Wij moeten alles in het werk stellen om militaire interventies te voorkomen en niet staan toekijken bij de fouten van anderen. Als wij dat wel doen lopen wij het risico opnieuw een Europa van Chamberlain te creëren en geen Europa van Churchill. Dan lopen wij het risico onszelf met ons onvermogen, onze inertie, ons gebrek aan institutionele en misschien ook militaire middelen en instrumenten weer vleugellam te maken.
Willen wij alternatieven opbouwen voor wapens, geweld en destructie? Laten wij ze dan opbouwen! Laten wij onszelf dan afvragen welke maatregelen overeenkomstig het volkenrecht mogelijk zijn om kennis en informatie te verschaffen, om een regime uit het zadel te wippen dat een permanente, dagelijkse oorlog voert tegen zijn eigen volk, dat dagelijks dood en verderf zaait en een gevaar is voor heel de internationale gemeenschap! Laten wij ons dan afvragen wat wij als Europese Unie kunnen doen, in plaats van dat wij hier commentaar leveren op de goede en slechte daden van degenen die tenminste de moed hebben gehad de verantwoordelijkheid op zich te nemen."@nl2
"Senhor Presidente, enquanto União Europeia, assumimos uma posição mais de observadores do que de intervenientes em relação aos acontecimentos em curso, e será talvez por falarmos como observadores que, em muitas das nossas intervenções, iludimos a realidade, felicitando-nos por aquilo que, provavelmente, se conseguirá evitar, ou seja, os ataques militares contra o Iraque. Em vez disso, devíamos perguntar a nós mesmos o que fizemos nós, o que conseguimos nós fazer, como União Europeia, para produzir uma situação que torne possível aquilo que todos esperamos, isto é, que os ataques militares não sejam necessários e que os inspectores tenham pleno acesso às instalações iraquianas. Eu penso que não fizemos nada e que, se a situação que estamos a observar dá mostras de ter melhorado, é possível que isso se deva em parte, principalmente ou exclusivamente à pressão exercida pelos Estados Unidos e à forma como essa pressão foi exercida.
Talvez então aquilo que devemos fazer seja tentar abandonar o nosso papel de observadores: temos de tentar por todos os meios evitar as intervenções militares em vez de ficarmos aqui sentados a ver os outros cometerem erros, correndo o risco de produzir, uma vez mais, não a Europa de Churchill mas a Europa de Chamberlain, correndo o risco de nos vermos, uma vez mais, numa situação de impotência e inércia em que, por falta de recursos institucionais e talvez até militares, nos veremos impossibilitados de toda e qualquer acção.
Queremos nós criar alternativas às armas, à violência e à destruição? Então, comecemos a criar essas alternativas! Temos de explorar as possibilidades de que dispomos, à luz do direito internacional, para consciencializar as pessoas e facultar informação, a fim de podermos derrubar um regime que trava uma guerra constante e diária contra o seu próprio povo, uma guerra que está constantemente a causar mortes no Iraque e que é um perigo para a comunidade internacional. Temos de ver o que é que nós, União Europeia, podemos fazer em vez de ficarmos aqui sentados a aplaudir ou a criticar as acções de quem, pelo menos, tem a coragem de assumir as suas responsabilidades."@pt11
"Herr talman! Vi i Europeiska unionen spelar i första hand rollen av bisittare snarare än aktörer när det gäller det som pågår, och det är kanske som bisittare som vi i många av våra inlägg vänder upp och ned på verkligheten och gratulerar oss själva till det som vi kanske lyckas undvika, nämligen en militär insats mot Irak. Låt oss snarare ställa oss frågan vad vi har gjort, vad vi i Europeiska unionen har kunnat göra, för att närma oss en situation som möjliggör det som vi alla hoppas på, dvs. att det inte skall behövas några militära anfall och att inspektörerna skall få fullständigt tillträde till de irakiska depåerna. Jag tror inte vi har gjort något alls och det kan kanske bland annat bero på, framför allt, eller enbart, påtryckningar från Förenta staterna, det sätt på vilket Förenta staterna har utövat dessa påtryckningar, om vi i dag, i vår egenskap av bisittare, befinner oss i ett läge där vi kan kommentera en bättre situation.
Kanske borde vi då försöka ta oss ur rollen som bisittare. Vi borde göra allt som står i vår makt för att undvika militära insatser och inte bara stå och bevittna andras misstag och riskera att ännu en gång framstå som Chamberlains, snarare än Churchills, Europa, och än en gång, på grund av oförmåga, lättja, brist på resurser och instrument, institutionella och kanske även militära, placera oss i en situation där vi är oförmögna att ingripa.
Vill vi konstruera alternativ till vapnen, till våldet, till förstörelsen? Javisst, men låt oss då börja med det! Vi måste fråga oss vilka möjligheter vi har att ingripa enligt internationell rätt för att få fram kunskap, information, för att besegra en regim som bedriver ett konstant och dagligt krig mot det egna folket, ett krig som hela tiden skördar offer i Irak och som utgör en fara för världssamfundet. Låt oss fråga oss vad vi, som europeisk union, kan göra, snarare än att stå och kommentera de goda och dåliga handlingarna från dem som åtminstone vågar ta sitt ansvar."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples