Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-09-Speech-3-044"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021009.5.3-044"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Monsieur le Président, le débat sur l'Irak que vous nous aviez offert le mois passé à Strasbourg nous avait fait craindre le pire, à savoir la guerre. Celui d'aujourd'hui a le mérite de tenir compte, tous orateurs confondus, de l'évolution des positions irakiennes ces dernières semaines et des résistances au sein même de l'ONU à l'unilatéralisme américain, ainsi qu'aux excès de l'administration Bush. Nous ne pouvons, nous Européens, nous résoudre à bombarder ou à laisser bombarder cet Orient compliqué avec des idées simples, ou même simplistes, qui sont celles de la dynastie Bush, que ce soit le père, qui confesse sur les plateaux de télévision :"je hais Saddam Hussein", ou que ce soit le fils qui justifie son obsession contre Saddam par ces mots ridicules : "il a tout de même voulu tuer mon père". Ces propos pourraient faire sourire si on ne rappelait pas par ailleurs qu'une guerre en Irak aurait un coût, un coût en vies humaines, évidemment, tant dans le camp irakien que dans celui des militaires alliés, et je remercie ici l'orateur du groupe PSE de rappeler ou de relancer le débat sur la question de la levée de l'embargo pour ces civils irakiens qui souffrent déjà depuis onze années. C'est un coût qui serait par ailleurs incalculable quant à l'instabilité engendrée par une intervention militaire dans la région, et également irréversible pour le droit international, tant nous sentons bien que c'est dans la crise irakienne que se joue définitivement la crédibilité de l'ONU.
C'est pourquoi, au-delà des considérations morales, nous ne pouvons pas perdre de vue ces quelques éléments. Après une année au cours de laquelle les États-Unis n'ont pas ménagé leur peine pour assimiler Saddam Hussein à Ben Laden, nous n'avons à ce jour aucune preuve de l'implication de l'Irak dans les attentats du 11 septembre et dans la nébuleuse d'Al-Qaïda. De la même manière, nous n'avons toujours aucune preuve de l'existence d'armes de destruction massive aujourd'hui en Irak, nonobstant les propos tonitruants de Tony Blair. La seule certitude à ce jour est que l'Irak et son régime sont pour les États-Unis une anomalie sur la route du pétrole. Certes. Mais alors nous sommes bien loin ici des objectifs assignés à la coalition internationale à laquelle les Européens se sont ralliés il y a tout juste une année et les pays d'Europe doivent s'allier aujourd'hui aux États-Unis pour lutter ensemble contre la seule vraie menace immédiate et réelle sur le monde, la nébuleuse d'Al- Qaïda. Or, nous ne pourrions sérieusement faire croire au monde aujourd'hui que nous saurons capturer demain le mollah Omar ou Oussama Ben Laden sur les terres de Babylone."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, forhandlingen om Irak, som De forærede os i sidste måned i Strasbourg, fik os til at frygte det værste, nemlig krigen. Dagens forhandling har den fordel, at den redegør for de seneste ugers udvikling i de irakiske stillinger og i modstanden mod den amerikanske unilateralisme i selve FN samt mod Bush-regeringens excesser. Vi europæere kan ikke beslutte os for at bombardere eller lade dette komplicerede Østen bombardere med forenklede eller endog stærkt forenklede idéer fra Bush-dynastiet, hvad enten det er faderen, som i fjernsynsstudiet tilstår at "jeg hader Saddam Hussein", eller sønnen, som forklarer sin sygelige modvilje imod Saddam Hussein med disse latterlige ord: "Han har trods alt forsøgt at slå min far ihjel". Disse eksempler kunne få os til at trække på smilebåndet, hvis man ikke i øvrigt huskede på, at en krig i Irak ville have en pris, en pris i menneskeliv, selvfølgelig, både i den irakiske lejr og i de allieredes lejr, og jeg vil her takke ordføreren for PSE-Gruppen for at understrege eller genoptage forhandlingen om at hæve embargoen imod disse civile irakere, som allerede har lidt herunder i 11 år. Det er en pris, som i øvrigt ville være umulig at regne ud, hvad angår den ustabilitet, som en militær intervention ville skabe i området, og også uigenkaldelig for det internationale retssystem, så vidt som vi forstår, at FN's troværdighed definitivt afhænger af den irakiske krise.
Derfor må vi ud over de moralske overvejelser ikke tabe disse elementer af syne. Efter et år, hvor USA ikke har sparet på kræfterne for at knytte Saddam Hussein sammen med bin Laden, har vi til dato ikke noget bevis på, at Irak er indblandet i attentaterne af 11. september og i det dunkle al-Qaeda. På samme vis har vi stadig ikke noget bevis for, at der i dag findes masseødelæggelsesvåben i Irak, på trods af Tony Blairs tordnende beskyldninger. Det eneste, som er sikkert på nuværende tidspunkt, er, at Irak og det irakiske styre er en ujævnhed på olievejen for USA. Det er sikkert. Men vi er imidlertid et godt stykke fra de målsætninger, som blev fastlagt i den internationale koalition, som europæerne tilsluttede sig for knap et år siden, og landene i Europa må i dag alliere sig med USA for i fællesskab at bekæmpe den eneste sande, øjeblikkelige og reelle trussel imod verden, nemlig det dunkle al-Qaeda. Vi kan ikke seriøst få verden til at tro på i dag, at vi i morgen vil være i stand til at fange mullah Omar eller Osama bin Laden på Babylons jorder."@da1
"Herr Präsident, bei der Aussprache über den Irak, die Sie im vergangenen Monat in Straßburg auf die Tagesordnung gesetzt haben, fürchteten wir schon das Schlimmste, nämlich Krieg. Die heutige Debatte hat das Verdienst, dass die Redner aller Fraktionen der Entwicklung der irakischen Positionen in den letzten Wochen sowie dem Widerstand, der selbst innerhalb der UNO gegen den amerikanischen Unilateralismus sowie gegen die Exzesse der Bush-Administration aufkommt, Rechnung tragen. Wir Europäer können es nicht zulassen, diesen komplizierten Orient mit simplen oder gar simplistischen Ideen zu bombardieren oder bombardieren zu lassen, wie sie die Bush-Dynastie im Kopf hat, sei es der Vater, der auf dem Bildschirm bekennt: „Ich hasse Saddam Hussein“, oder der Sohn, der seine Besessenheit gegen Saddam mit den lächerlichen Worten rechtfertigt: „Er wollte immerhin meinen Vater umbringen“. Diese Worte wären zum Lachen, wenn einem nicht klar wäre, dass ein Krieg im Irak etwas kosten würde, nämlich Menschenleben, und zwar natürlich sowohl im irakischen Lager als auch im Lager der verbündeten Militärs. Ich danke dem Redner der PSE-Fraktion, dass er die Frage der Aufhebung des Embargos gegen die irakische Zivilbevölkerung, die bereits elf Jahre darunter leidet, wieder ins Gespräch gebracht hat. Diese Kosten wären im Übrigen unkalkulierbar hinsichtlich der Instabilität, die eine Militärintervention in der Region auslösen würde, und auch unumkehrbar für das Völkerrecht, denn wir sind uns wohl bewusst, dass die Glaubwürdigkeit der UNO endgültig an der Irakkrise gemessen werden wird.
Deshalb dürfen wir abgesehen von den moralischen Erwägungen folgende Elemente nicht aus dem Auge verlieren. Nachdem die USA ein Jahr lang keine Mühe gescheut haben, um Saddam Hussein mit Bin Laden in Verbindung zu bringen, haben wir bis zum heutigen Tage keinerlei Beweis für die Verwicklung des Irak in die Anschläge vom 11. September und in das El-Kaida-Netzwerk. Wir haben gleichfalls trotz aller lautstarken Bekundungen von Tony Blair immer noch keinen Beweis dafür, dass heute im Irak Massenvernichtungswaffen existieren. Die einzige Gewissheit, die wir bislang haben, ist dass der Irak und sein Regime für die Vereinigten Staaten ein Stolperstein auf der Erdölstraße sind. Das ist sicher. Aber damit sind wir doch recht weit entfernt von den Zielen der internationalen Koalition, der sich die Europäer vor genau einem Jahr angeschlossen haben, und die Länder Europas müssen sich heute mit den USA verbünden, um gemeinsam gegen die einzige echte unmittelbare und reale Bedrohung der Welt, das El-Kaida-Netzwerk, zu kämpfen. Wir werden nun aber der Welt heute nicht ernsthaft weismachen können, dass es uns gelingen wird, morgen den Mullah Omar oder Osama Bin Laden auf dem Boden Babylons zu fangen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, η συζήτηση για το Ιράκ που διοργανώσατε τον περασμένο μήνα στο Στρασβούργο μας είχε δημιουργήσει φόβους για το χειρότερο, δηλαδή για πόλεμο. Όλοι συνολικά οι ομιλητές που συμμετέχουν στη σημερινή συζήτηση, λαμβάνουν τουλάχιστον υπόψη την εξέλιξη των θέσεων του Ιράκ κατά τη διάρκεια των τελευταίων εβδομάδων, καθώς και το γεγονός ότι, ακόμα και ο ίδιος ο ΟΗΕ προβάλλει αντίσταση στη μονομέρεια των ΗΠΑ και στις υπερβολές της κυβέρνησης Μπους. Εμείς οι Ευρωπαίοι, δεν μπορούμε ούτε να συμφωνήσουμε ούτε να επιτρέψουμε τον βομβαρδισμό αυτής της πολύπλοκης περιοχής, ασπαζόμενοι τις απλές, τις απλοϊκές θα έλεγα, ιδέες της δυναστείας Μπους, είτε πρόκειται για τις ιδέες του πατρός, ο οποίος ομολόγησε στις τηλεοπτικές κάμερες ότι μισεί τον Σαντάμ Χουσεΐν, είτε του υιού, ο οποίος δικαιολογεί τη μανία του εναντίον του Σαντάμ με τα εξής ανόητα λόγια: “ο άνθρωπος αυτός ήθελε να σκοτώσει τον πατέρα μου”. Οι δηλώσεις αυτές θα μπορούσαν να μας προκαλέσουν τον γέλωτα, εάν δεν αλήθευε ότι ένας ενδεχόμενος πόλεμος στο Ιράκ θα είχε ακριβό τίμημα, το οποίο θα πληρωνόταν προφανώς με ανθρώπινες ζωές, τόσο στο ιρακινό όσο και στο συμμαχικό στρατόπεδο. Στο σημείο αυτό θα ήθελα να ευχαριστήσω τον ομιλητή της Ομάδας των Ευρωπαίων Σοσιαλιστών, ο οποίος υπενθύμισε ή μάλλον οδήγησε και πάλι τη συζήτηση στο ζήτημα της άρσης του εμπάργκο που εδώ και έντεκα ολόκληρα χρόνια υφίστανται οι άμαχοι του Ιράκ. Επιπλέον, το τίμημα μιας στρατιωτικής επέμβασης στην περιοχή θα ήταν ανυπολόγιστο, από την άποψη της αστάθειας που θα προκαλούσε στην περιοχή η επέμβαση αυτή, αλλά και μη αναστρέψιμο, από την άποψη του διεθνούς δικαίου. Ως εκ τούτου, θεωρούμε ότι, στην κρίση του Ιράκ, αυτό που διακυβεύεται τελικά είναι η αξιοπιστία του ΟΗΕ.
Για αυτό, πέρα από τα όποια ηθικά ζητήματα, δεν μπορούμε να παραβλέψουμε αυτούς τους παράγοντες. Σήμερα, παρόλο που επί έναν ολόκληρο χρόνο οι Ηνωμένες Πολιτείες δεν δίσταζαν να συγκρίνουν τον Σαντάμ Χουσεΐν με τον Μπιν Λάντεν, δεν έχουμε καμία απόδειξη για εμπλοκή του Ιράκ στις επιθέσεις της 11ης Σεπτεμβρίου και στο δίκτυο της Αλ Κάιντα. Ομοίως, παρά τους φλογερούς ισχυρισμούς του Τόνυ Μπλερ, δεν έχουμε καμία απόδειξη για την ύπαρξη όπλων μαζικής καταστροφής σήμερα στο Ιράκ. Η μόνη βεβαιότητα που έχουμε αυτήν τη στιγμή είναι ότι το Ιράκ και το ιρακινό καθεστώς αποτελούν για τις Ηνωμένες Πολιτείες εμπόδιο στη διακίνηση του πετρελαίου. Αυτό είναι απόλυτα σαφές. Τότε όμως απέχουμε πολύ από τους στόχους που ετέθησαν στον διεθνή συνασπισμό στον οποίο προσχώρησε η Ευρώπη πριν από ένα χρόνο ακριβώς, και χάρη στον οποίο οι χώρες τις Ευρώπης πρέπει σήμερα να συμμαχήσουν με τις Ηνωμένες Πολιτείες στον κοινό αγώνα κατά της μοναδικής άμεσης και πραγματικής απειλής στον κόσμο, στον αγώνα, δηλαδή, κατά του ευρύτερου δικτύου της Αλ Κάιντα. Ωστόσο, δεν θα μπορούσαμε σήμερα να πούμε σοβαρά στον κόσμο ότι αύριο θα καταφέρουμε να συλλάβουμε τον μουλά Ομάρ ή τον Οσάμα Μπιν Λάντεν στη Βαβυλώνα."@el8
"Mr President, the debate on Iraq you provided us with last month in Strasbourg made us fear the worst, namely war. All the speakers involved in today’s debate, as a whole, have the merit of taking into consideration the developments of Iraqi positions over the past few weeks and resistance within the UN itself to US unilateralism, as well as to the excesses of the Bush administration. As Europeans, we cannot agree to or allow others to bombard this complicated region with simple, I would even go so far as to say simplistic, ideas, which are those of the Bush dynasty, whether of the father, who admitted on television that he hates Saddam Hussein, or of the son, who justifies his obsession with Saddam Hussein with these ridiculous words: 'the guy … tried to kill my father'. These statements could be laughable were it not for the fact that a war in Iraq would have a cost, in terms of human lives, obviously, both in the Iraqi camp and in that of the allied armies, and at this point I would like to thank the speaker from the PSE Group for recalling or re-launching the debate on the subject of lifting the embargo for the Iraqi civilians who have already been suffering for eleven years. This cost, moreover, would be incalculable in terms of the instability created by a military intervention in the region, and would also be irreversible for international law, and we therefore feel that, at the end of the day, it is in relation to the Iraqi crisis that UN credibility is at stake.
That is why, above and beyond the moral considerations, we cannot lose sight of these few factors. After a year in which the United States have not made any bones about comparing Saddam Hussein to Bin Laden, we still have no proof that Iraq was involved in the September 11 attacks and the broader Al Qaida organisation. Similarly, we still have no proof of the existence of weapons of mass destruction in Iraq today, notwithstanding the impassioned assertions of Tony Blair. The only certainty so far is that, to the United States, Iraq and the Iraqi regime are a setback on the road to oil. This much is clear. At this point, however, we are a long way from the objectives assigned to the international coalition that Europe joined just one year ago and the countries of Europe must now ally themselves with the United States so that together we can fight the only real, immediate threat to the world, the broader Al Qaida organisation. We could not seriously, however, tell the world today that tomorrow we will be able to capture Mullah Omar or Osama Bin Laden on Babylonian soil."@en3
"Señor Presidente, el debate sobre la cuestión iraquí que nos brindó el mes pasado en Estrasburgo nos hizo temer lo peor, a saber, la guerra. Todos los oradores que intervienen en el debate que se celebra hoy han tenido en cuenta, de forma global, la evolución de la postura iraquí durante las semanas anteriores y de la resistencia en el seno de la propia ONU al unilateralismo de los Estados Unidos, así como a los abusos de la administración Bush. Como ciudadanos europeos, no podemos apoyar ni permitir el bombardeo de esta problemática región partiendo de unas ideas simples, o incluso podría decir simplistas, que no son otras que las de la dinastía Bush, ya sea el padre, que reconoció en televisión su odio hacia Sadam Husein, o el hijo, que justifica su obsesión contra Sadam Husein con estas ridículas palabras: «el tipo… intentó matar a mi padre». Estas declaraciones podrían resultar cómicas de no ser por el hecho de que una guerra en Iraq supondría un coste, en términos de vidas humanas, por supuesto, tanto en el ejército iraquí como en las fuerzas aliadas. En este punto, me gustaría dar las gracias al orador del Grupo del PSE por recordar o retomar el debate sobre el asunto del levantamiento del embargo que sufre la población civil iraquí desde hace once años. Asimismo, dicho coste sería incalculable en términos de inestabilidad que originaría una intervención militar en la región, y sería al mismo tiempo irreversible para el derecho internacional. Por lo tanto, consideramos que, a fin de cuentas, la credibilidad de la ONU está en juego en relación con la crisis iraquí.
Por esta razón, más allá de las consideraciones morales, no debemos perder de vista estos factores. Tras un año en el que los Estados Unidos no se han andado con rodeos a la hora de comparar a Sadam Husein con Bin Laden, todavía no existen pruebas de que Iraq hubiera participado en los ataques del 11 de septiembre y, en general, en la organización Al Qaeda. Del mismo modo, aún no se puede probar que exista actualmente armamento de destrucción masiva en Iraq, a pesar de las apasionadas afirmaciones de Tony Blair. Lo único cierto hasta ahora es que, para los Estados Unidos, Iraq y el régimen iraquí suponen un obstáculo en su acceso al petróleo. Esto está claro. Pero llegados a este punto, nos encontramos bastante lejos de los objetivos asignados a la coalición internacional a la que se unió Europa hace un año. Los países europeos deben ahora aliarse con los Estados Unidos para poder combatir de forma conjunta la única y verdadera amenaza mundial inmediata que existe, la organización Al Qaeda. Sin embargo, hoy no podríamos asegurar en serio al mundo que mañana seremos capaces de capturar al mulá Omar o a Osama Bin Laden en tierras babilónicas."@es12
"Arvoisa puhemies, viime kuussa Strasbourgissa meille järjestämänne Irakia koskeva keskustelu sai meidät pelkäämään pahinta, nimittäin sotaa. Yleensä ottaen kaikkien tämänpäiväisessä keskustelussa puhuneiden ansiona on, että he ottavat huomioon Irakin kannassa viime viikkoina tapahtuneet muutokset sekä itse YK:ssa esiintyvän vastustuksen Yhdysvaltojen unilateraalista toimintaa ja Bushin hallituksen tuomittavia tekoja kohtaan. Eurooppalaisina emme voi suostua pommittamaan emmekä voi antaa muidenkaan pommittaa tätä ongelmallista aluetta yksinkertaisilla, sanoisinko jopa liian yksinkertaisilla suunnitelmilla, jotka ovat lähtöisin Bushin hallitsijasuvusta – joko isältä, joka myönsi televisiossa vihaavansa Saddam Husseinia, tai pojalta, joka perustelee Saddam Husseinia koskevan pakkomielteensä naurettavalla toteamuksella: "Tämä kaveri – – yritti tappaa isäni." Näille väitteille voitaisiin nauraa, ellei pitäisi paikkaansa, että Irakin-sodan hintana on varmasti monien ihmishenkien menetys niin Irakin kuin liittoutuneidenkin armeijan leirissä, ja tässä kohtaa haluaisin kiittää PSE-ryhmän puhujaa siitä, että hän palautti mieliimme tai aloitti uudelleen keskustelun jo 11 vuotta kärsineen Irakin siviiliväestön vastaisen kauppasaarron lopettamisesta. Sen hinta olisi suunnaton myös aseellisesta väliintulosta alueelle syntyvän epävakauden vuoksi, ja sota aiheuttaisi peruuttamatonta vahinkoa myös kansainväliselle oikeudelle, ja siksi meistä tuntuukin, että YK:n uskottavuus on koetuksella juuri Irakin kysymyksessä.
Tämän vuoksi meidän on moraalisten pohdintojen ohella pidettävä mielessämme nämä muutamat tekijät. Meillä ei ole vieläkään todisteita siitä, että Irak olisi ollut osallisena syyskuun 11. päivän iskuun tai laajaan Al-Qaidan järjestöön, vaikka tapahtumista on kulunut jo vuosi, jonka aikana Yhdysvallat ei ole epäröinyt verrata Saddam Husseinia Osama Bin Ladeniin. Meillä ei ole myöskään mitään todisteita siitä, että Irakilla olisi tällä hetkellä joukkotuhoaseita Tony Blairin innokkaista vakuutteluista huolimatta. Toistaiseksi varmaa on ainoastaan se, että Irak ja Irakin hallinto vaikeuttavat Yhdysvaltojen öljyn saantia. Ainoastaan se on varmaa. Meillä on kuitenkin vielä pitkä matka Euroopan juuri vuosi sitten muodostamalle kansainväliselle liittoutumalle asetettuihin tavoitteisiin, ja Euroopan valtioiden on nyt liittouduttava Yhdysvaltojen kanssa, jotta voimme taistella yhdessä ainoaa todellista ja välitöntä maailman uhkaa – laajaa Al-Qaidan järjestöä – vastaan. Emme voisi kuitenkaan tänään vakavissamme kertoa maailmalle, että pystymme huomenna vangitsemaan mullah Omarin tai Osama Bin Ladenin Babylonian maaperällä."@fi5
"Signor Presidente, il dibattito sull’Iraq che avete proposto il mese scorso a Strasburgo ci ha fatto temere il peggio, cioè la guerra. Tutti gli oratori intervenuti nel dibattito odierno, nell’insieme, hanno il merito di tenere conto degli sviluppi delle posizioni irachene nel corso delle ultime settimane e della resistenza in seno alle stesse Nazioni Unite all’unilateralismo americano e agli eccessi dell’amministrazione Bush. In quanto europei, non possiamo accettare o permettere il bombardamento di questa regione complessa sulla base di idee semplici, direi persino semplicistiche, che sono quelle della dinastia Bush, sia del padre, che ha ammesso alla televisione di odiare Saddam Hussein, sia del figlio, che giustifica la sua ossessione con Saddam Hussein con queste ridicole parole: “quel tipo… ha cercato di uccidere mio padre”. Queste dichiarazioni sarebbero risibili se non fosse per il fatto che una guerra in Iraq avrebbe un costo, in termini di vite umane, ovviamente, sia sul campo iracheno che su quello degli eserciti alleati, e a questo punto vorrei ringraziare l’oratore del gruppo PSE per aver ricordato o rilanciato il dibattito sulla questione della soppressione dell’
per i civili iracheni che soffrono già da undici anni. Questo costo sarebbe inoltre incalcolabile in termini di instabilità creata da un intervento militare nella regione e sarebbe anche irreversibile per il diritto internazionale e di conseguenza riteniamo che, in definitiva, nella crisi irachena sia in gioco la credibilità stessa delle Nazioni Unite.
Questo è il motivo per cui, al di là delle considerazioni morali, non possiamo perdere di vista questi fattori. Dopo un anno in cui gli Stati Uniti non hanno esitato a paragonare Saddam Hussein a Osama bin Laden, non abbiamo ancora alcuna prova che l’Iraq sia coinvolto negli attacchi dell’11 settembre e nella più ampia organizzazione
. Analogamente, non abbiamo ancora prove dell’esistenza di armi di distruzione di massa in Iraq oggi, nonostante le affermazioni infervorate di Tony Blair. L’unica certezza finora è che, per gli Stati Uniti, l’Iraq e il regime iracheno sono un ostacolo sulla via del petrolio. Questo è chiaro. A questo punto, però, siamo ben lontani dagli obiettivi assegnati alla coalizione internazionale cui l’Europa ha aderito appena un anno fa; i paesi d’Europa devono ora allearsi con gli Stati Uniti in modo da poter combattere insieme l’unica minaccia reale e immediata per il mondo, la più ampia organizzazione
. Oggi non possiamo tuttavia dire seriamente al mondo che domani saremo in grado di catturare il
Omar od Osama bin Laden sul suolo babilonese."@it9
"Mr President, the debate on Iraq you provided us with last month in Strasbourg made us fear the worst, namely war. All the speakers involved in today’s debate, as a whole, have the merit of taking into consideration the developments of Iraqi positions over the past few weeks and resistance within the UN itself to US unilateralism, as well as to the excesses of the Bush administration. As Europeans, we cannot agree to or allow others to bombard this complicated region with simple, I would even go so far as to say simplistic, ideas, which are those of the Bush dynasty, whether of the father, who admitted on television that he hates Saddam Hussein, or of the son, who justifies his obsession with Saddam Hussein with these ridiculous words: 'the guy … tried to kill my father'. These statements could be laughable were it not for the fact that a war in Iraq would have a cost, in terms of human lives, obviously, both in the Iraqi camp and in that of the allied armies, and at this point I would like to thank the speaker from the PSE Group for recalling or re-launching the debate on the subject of lifting the embargo for the Iraqi civilians who have already been suffering for eleven years. This cost, moreover, would be incalculable in terms of the instability created by a military intervention in the region, and would also be irreversible for international law, and we therefore feel that, at the end of the day, it is in relation to the Iraqi crisis that UN credibility is at stake.
That is why, above and beyond the moral considerations, we cannot lose sight of these few factors. After a year in which the United States have not made any bones about comparing Saddam Hussein to Bin Laden, we still have no proof that Iraq was involved in the September 11 attacks and the broader Al Qaida organisation. Similarly, we still have no proof of the existence of weapons of mass destruction in Iraq today, notwithstanding the impassioned assertions of Tony Blair. The only certainty so far is that, to the United States, Iraq and the Iraqi regime are a setback on the road to oil. This much is clear. At this point, however, we are a long way from the objectives assigned to the international coalition that Europe joined just one year ago and the countries of Europe must now ally themselves with the United States so that together we can fight the only real, immediate threat to the world, the broader Al Qaida organisation. We could not seriously, however, tell the world today that tomorrow we will be able to capture Mullah Omar or Osama Bin Laden on Babylonian soil."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, in het debat dat vorige maand op uw initiatief in Straatsburg is gehouden, hebben wij aangegeven dat wij het ergste vreesden, namelijk dat een oorlog onafwendbaar was. In het debat van vandaag wordt door alle sprekers rekening gehouden met de ontwikkelingen van de afgelopen weken in de Irakese standpunten en het verzet binnen de VN tegen het Amerikaanse unilateralisme en het buitensporige optreden van de regering-Bush. Wij Europeanen kunnen ons niet neerleggen bij het feit dat er door de kortzichtige, ja zelfs simplistische ideeën van de Bush-dynastie straks bommen zullen vallen in het Oosten. Bush senior heeft zelfs voor de televisie gezegd dat hij Saddam Hoessein haat, terwijl zijn zoon zijn obsessie met Saddam rechtvaardig met de belachelijke uitspraak: “hij heeft mijn vader willen vermoorden”. Deze woorden zouden lachwekkend zijn als de oorlog in Irak niet tot menselijke slachtoffers onder de Irakezen en de geallieerde militairen had geleid. Ik wil in dit opzicht de spreker van de PSE-fractie bedanken die het debat over de opheffing van het embargo opnieuw leven wil inblazen, aangezien de Irakese burgers al elf jaar onder dit embargo gebukt gaan. Een militaire interventie in de regio zal leiden tot grote instabiliteit waarvan de kosten niet te overzien zijn. Ook het internationaal recht zal onherstelbaar worden beschadigd. Wij zijn ons er immers terdege van bewust dat de geloofwaardigheid van de VN staat of valt met de wijze waarop de crisis in Irak wordt opgelost.
Nog afgezien van morele overwegingen mogen wij daarom de genoemde aspecten niet uit het oog verliezen. De Verenigde Staten hebben Saddam Hoessein een jaar lang op alle manieren in verband proberen te brengen met Bin Laden. Toch hebben wij nog geen enkel bewijs gezien dat Irak bij de aanslagen van 11 september betrokken is geweest of banden onderhoudt met het schimmige Al-Qaida. Ook is nog altijd niet aangetoond dat Irak op dit moment in het bezit is van massavernietigingswapens, ondanks de opruiende woorden van Tony Blair. De enige zekerheid die wij op dit moment hebben is dat het Irakese bewind de Verenigde Staten in de weg loopt in hun zoektocht naar olie. Wij zijn dus ver verwijderd van de doelstellingen die de internationale coalitie zich gesteld had en die door de Europeanen nog geen jaar geleden zijn onderschreven. De landen van Europa moeten nu samen met de Verenigde Staten ten strijde trekken tegen de enige onmiddellijke en daadwerkelijke bedreiging op deze wereld: het schimmige Al-Qaida. Wij kunnen de wereld niet langer met een strak gezicht voorhouden dat we mullah Omar en Osama bin Laden binnen afzienbare tijd in het land van Babylon kunnen oppakken."@nl2
"Senhor Presidente, o debate sobre o Iraque que nos ofereceu no mês passado em Estrasburgo tinha-nos feito temer o pior, a saber, a guerra. O debate de hoje tem o mérito de ter em linha de conta, por parte de todos os oradores, a evolução das posições iraquianas nestas últimas semanas e as resistências no próprio seio da ONU ao unilateralismo americano, assim como aos excessos da administração Bush. Nós, europeus, não podemos resolver-nos a bombardear ou deixar bombardear aquela problemática região com base nas ideias simples, ou mesmo simplistas, que são as da dinastia Bush, sejam elas as do pai, que confessa perante a televisão o ódio a Saddam Hussein, sejam elas do filho, que justifica a sua obsessão contra Saddam Hussein com as seguintes palavras ridículas: “ele quis matar o meu pai”. Estas afirmações poderiam fazer sorrir se não nos lembrássemos por outro lado que uma guerra no Iraque teria um custo, um custo em vidas humanas, evidentemente tanto do lado iraquiano como dos militares aliados, e agradeço ao orador do grupo PSE ter recordado ou relançado o debate sobre a questão do levantamento do embargo relativamente aos civis iraquianos, que sofrem já há onze anos. É um custo que seria por outro lado incalculável, no que respeita à instabilidade provocada por uma intervenção militar na região, e também irreversível para o direito internacional, pois é evidente que é na crise iraquiana que se joga definitivamente a credibilidade da ONU.
É por isso que, independentemente das considerações morais, não podemos perder de vista estes elementos. Após um ano, ao longo do qual os Estados Unidos não pouparam esforços para assimilar Saddam Hussein a Ben Laden, não possuímos até ao momento nenhuma prova da implicação do Iraque nos atentados de 11 de Setembro e na nebulosa da Al Qaeda. Da mesma maneira, continuamos a não dispor de nenhuma prova da existência de armas de destruição maciça hoje em dia no Iraque, não obstante as afirmações tonitruantes de Tony Blair. A única certeza, até agora, é a de que o Iraque e o seu regime constituem para os Estados Unidos uma anomalia na rota do petróleo. Sem dúvida. Mas então estamos muito longe dos objectivos atribuídos à coligação internacional, a que os Europeus se aliaram há cerca de um ano, e os países da Europa têm neste momento de se aliar aos Estados Unidos para lutarem em conjunto contra a única verdadeira ameaça imediata e real para o mundo, a nebulosa da Al Qaeda. Ora, nunca poderíamos seriamente fazer hoje acreditar ao mundo que poderemos capturar amanhã o Mullah Omar ou Osama Ben Laden nas terras da Babilónia."@pt11
"Herr talman! Debatten om Irak – som ni gav oss möjlighet att hålla förra månaden i Strasbourg – fick oss att frukta det värsta, dvs. krig. Fördelen med dagens debatt är att alla talare kan konstatera hur de irakiska ståndpunkterna har förändrats under de senaste veckorna och det motstånd som finns inom FN mot den amerikanska unilateralismen och Bushadministrationens överdrifter. Vi européer kan inte bestämma oss för att bomba den komplicerade Orienten eller låta den bombas av de enkla och till och med enkelspåriga idéer som kommer från Bushdynastin, oavsett om det är fadern, som på TV-skärmarna erkänner att ”jag hatar Saddam Hussein”, eller sonen, som rättfärdigar sin besatthet av Saddam med de löjeväckande orden ”han ville faktiskt döda min pappa”. Dessa uttalanden skulle kunna få en att le, om man inte påminde sig själv om att ett krig i Irak skulle ske till priset av människoliv, givetvis både i det irakiska lägret och i de allierade militärernas läger. Jag vill här tacka PSE-gruppens talare för att påminna om, eller på nytt inleda, diskussionen om att häva embargot mot de civila irakier som har lidit så länge som elva år. Krigets pris är omöjligt att värdera på grund av den instabilitet som skulle uppstå till följd av en militär intervention i regionen, och det skulle också vara ett oåterkalleligt pris för den internationella rätten, för vi känner mycket starkt att FN:s trovärdighet står på spel i den irakiska krisen.
Vi får därför inte förlora dessa faktorer ur sikte, vid sidan om de moraliska övervägandena. Efter ett år, då Förenta staterna har gjort allt för att likställa Saddam Hussein med bin Ladin, har vi ännu inte något bevis på att Irak var inblandat i 11 september-attentaten och i al-Qaidas nätverk. På samma sätt har vi ännu inga bevis för att det i dag finns massförstörelsevapen i Irak, trots Tony Blairs dundrande uttalanden. Det enda som är säkert i dag är att Förenta staterna ser Irak och den irakiska regimen som en anomali på vägen till olja. Visst är det så. Men då är vi långt ifrån målen för den internationella koalition som européerna anslöt sig till för precis ett år sedan. I dag bör Europas länder alliera sig med Förenta staterna för att tillsammans kämpa mot det enda verkliga omedelbara och reella hotet i världen – nätverket al-Qaida. I dag kan vi inte på allvar låta världen tro att vi i morgon kan gripa mulla Omar eller Usama bin Ladin inom Babyloniens territorier."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples