Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-09-Speech-3-041"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-10-09"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Läget i Irak4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20021009.5.3-041"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-10-09-Speech-3-0424
lpv:speaker	lp:Francis Wurtz4
lpv:spoken text	"Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire Patten, Monsieur le Président en exercice du Conseil, à l'heure où nous parlons, il est permis d'espérer que la nouvelle guerre d'Irak n'aura pas lieu. Il n'est pas absurde, en effet, d'imaginer que la résolution en passe d'être adoptée au Conseil de sécurité des Nations unies soit finalement conçue pour favoriser le désarmement en Irak et non pour légitimer une intervention militaire contre ce pays. Ce serait une immense victoire de la sagesse sur l'irresponsabilité, mais ce n'est pas encore gagné. Y pouvons-nous quelque chose, alors que la décision appartient aux pays membres du Conseil de sécurité ? Je suis convaincu que oui, tant il est patent que les exigences qui montent de nos sociétés et les initiatives politiques prises par les uns ou par les autres ont exercé une grande influence sur l'évolution des positions des principaux chefs d'État, à commencer par George Bush lui-même. Son but était le changement de régime à Bagdad. Il convient apparemment aujourd'hui que l'objectif de la communauté internationale ne peut être que le désarmement de l'Irak. Il avait intimé l'ordre à l'ONU d'être, je le cite, "à ses côtés, ou de côté". Il semble comprendre désormais que le cadre des Nations unies n'est pas si aisé à contourner. Il avait théorisé la guerre préventive. Il souligne à présent, je le cite, "que l'action militaire n'est pas nécessairement imminente ni inévitable". Personne n'est dupe. Le président américain n'a renoncé à aucun de ses plans, mais il commence peut-être à prendre conscience de ce que la vie politique internationale n'est pas un western dans lequel il assumerait le rôle du shérif. C'est, me semble-t-il, le moment de valoriser comme autre solution que la guerre la mission des inspecteurs en désarmement. Ce sont eux qui, jusqu'en 1998, ont empêché Saddam Hussein d'acquérir la bombe atomique et ont détruit les productions et les stocks d'armes chimiques et biologiques, les installations de recherche militaire, les missiles, les rampes de lancement. Aujourd'hui, disent-ils, leur expérience s'est encore enrichie et leurs équipements sont plus sophistiqués. Ils sont prêts à reprendre leur travail immédiatement. Mais l'un d'entre eux, l'Américain Scott Ritter, propose avec beaucoup d'à propos qu'en retour soit décidée la levée de l'embargo, ce calvaire d'une impitoyable cruauté imposé depuis douze ans à la population. Mon groupe, avec d'autres, va prendre des initiatives dans cet esprit, auxquelles vous serez toutes et tous conviés. Par ailleurs, mon groupe estimerait hautement souhaitable une prochaine déclaration du Conseil et de la Commission au sujet de la nouvelle doctrine stratégique publiée par l'administration Bush le 20 septembre dernier. Il me semble inconcevable que l'Union européenne soit muette sur ce texte qui magnifie, je cite, "la force militaire sans égale des États-Unis" et souligne leur détermination, je cite encore, "à agir seuls, si nécessaire à titre préventif, afin d'étendre le triomphe de la liberté". Nous ne pouvons rester inertes face à l'affirmation officielle d'une doctrine dont la guerre en Irak devait sans doute être la première implication et qui conduirait, ni plus ni moins, à ruiner le système de sécurité collective mis en place autour de la charte des Nations unies au lendemain de la victoire des démocraties sur le nazisme. Enfin, nous attendons toujours le début du début d'une mise en œuvre de la dernière résolution du Parlement sur le Proche-Orient. Or, pendant que George Bush oriente l'attention du monde sur Bagdad, son protégé, qu'il a qualifié naguère d'homme de paix bien qu'il viole toutes les résolutions du Conseil de sécurité concernant son pays, s'acharne, avec une cruauté indicible, sur les Palestiniens, exposant par là même son propre peuple à un nouveau cycle infernal de vengeance et de haine. Sur tous ces points qui, en vérité, n'en font qu'un seul, l'Europe a encore à faire ses preuves. Être un acteur mondial, cela ne se décrète pas, cela se mérite."@fr6
lpv:spokenAs	member; BUDG (2002-01-17--2004-07-19)14 substitute; Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy (2002-01-17--2004-07-19)14 unknown; Parti communiste français (1999-07-20--2004-07-19)14 member; Conference of Presidents (1999-10-13--2004-07-19)14 chair; EUL/NGL (1999-10-13--2004-07-19)14 member; Members from the European Parliament to the Joint Parliamentary Assembly of the Agreement between the African, Caribbean and Pacific States and the European Union (ACP-EU) (2002-02-06--2004-07-19)14
lpv:translated text	"Hr. formand, hr. kommissær Patten, hr. formand for Rådet, mens vi taler, er det tilladt at håbe på, at der ikke er ved at udbryde en ny krig i Irak. Det er faktisk ikke absurd at forestille sig, at den resolution, der er ved at blive vedtaget i FN's Sikkerhedsråd, i sidste ende bliver udfærdiget for at fremme afrustningen i Irak og ikke for at legitimere en militær intervention i landet. Det ville være en kolossal sejr for fornuften over uansvarligheden, men den er ikke vundet endnu. Har vi nogen indflydelse herpå på trods af, at afgørelsen ligger hos Sikkerhedsrådets medlemmer? Det er jeg overbevist om, at vi har, så tydeligt er det, at de krav, der rejser sig i vores samfund, og de politiske initiativer, som tages rundt omkring, har øvet stor indflydelse på holdningerne hos de største statschefer og først og fremmest hos George Bush selv. Hans mål var at ændre styret i Baghdad. Han indrømmer tilsyneladende i dag, at det internationale samfunds målsætning kun kan være afrustning af Irak. Han bad FN om bogstavelig talt at være på hans side eller blive på sidelinjen. Nu synes han at forstå, at FN's rammer ikke er så lette at komme uden om. Han teoretiserede over den præventive krig. Nu understreger han, at en militær aktion ikke nødvendigvis er hverken nært forestående eller uundgåelig. Der er ingen, der lader sig narre. Den amerikanske præsident har ikke givet afkald på en eneste af sine planer, men han begynder måske at blive bevidst om, at det internationale politiske liv ikke er en western, hvori han spiller rollen som sherif. Det forekommer mig, at øjeblikket er inde til at fremhæve en alternativ løsning til krigen, nemlig våbeninspektørernes mission. Det var dem, der indtil 1998 forhindrede Saddam Hussein i at anskaffe sig en atombombe og ødelagde fremstillingen og lagrene af kemiske og biologiske våben, militære forskningsanlæg, missiler og affyringsramper. I dag, siger de, har de fået endnu større erfaring, og deres udstyr er mere sofistikeret. De er klar til at genoptage deres arbejde øjeblikkeligt. Men en af dem, amerikaneren Scott Ritter, foreslår meget apropos, at man til gengæld beslutter sig for at hæve embargoen, denne lidelseshistorie af nådesløs umenneskelighed, som befolkningen har været udsat for i 12 år. Min gruppe vil i samarbejde med andre grupper tage initiativer i den retning, som De alle vil blive opfordret til at støtte. I øvrigt mener min gruppe, at det ville være højst ønskeligt med en snarlig redegørelse fra Rådet og Kommissionen om den nye strategiske doktrin, som Bush-regeringen offentliggjorde den 20. september. Det forekommer mig uforståeligt, at EU forholder sig tavs omkring denne tekst, som lovpriser, hvad der beskrives som USA's uforlignelige militære styrke og understreger deres vilje til med en omskrivning at handle alene og om nødvendigt præventivt for at støtte frihedens sejr. Vi kan ikke forholde os passivt til en officiel bekræftelse af en doktrin, som krigen i Irak utvivlsomt skulle være den første følgevirkning af, og som ville føre til en ødelæggelse af det kollektive sikkerhedssystem, som er bygget op omkring FN's charter oven på demokratiernes sejr over nazismen. Endelig afventer vi stadig begyndelsen til begyndelsen på en iværksættelse af Parlamentets seneste beslutning om Mellemøsten. Men mens George Bush drejer verdens opmærksomhed imod Baghdad, forfølger hans protegé, som han for nylig har kaldt for en fredens mand, på trods af at han overtræder alle Sikkerhedsrådets resolutioner vedrørende sit land, med usigelig grusomhed palæstinenserne, og udsætter herved sit eget folk for en ny infernalsk cyklus af hævn og had. På alle disse områder, som i virkeligheden kun er et område, har Europa endnu til gode at vise sit værd. At være en global aktør er ikke noget, der kan dekreteres, det er noget, man skal gøre sig fortjent til."@da1 "Herr Präsident, Herr Kommissar Patten, Herr amtierender Ratspräsident! In dieser Stunde besteht Grund zu der Hoffnung, dass der neue Irakkrieg nicht stattfinden wird. Die Vorstellung ist immerhin nicht ganz abwegig, dass die Resolution, die der Sicherheitsrat der Vereinten Nationen annehmen soll, letztlich so ausfallen wird, dass die Abrüstung im Irak begünstigt wird und nicht dass eine Militärintervention gegen dieses Land legitimiert wird. Das wäre ein gewaltiger Sieg der Klugheit über die Verantwortungslosigkeit, der aber noch nicht errungen ist. Können wir etwas dazu tun, da doch die Entscheidung bei den Sicherheitsratsmitgliedern liegt? Ich bin davon überzeugt, denn ganz eindeutig haben doch die Forderungen, die in unseren Gesellschaften erhoben werden, und die verschiedentlich ergriffenen politischen Initiativen einen großen Einfluss auf die Entwicklung der Positionen der wichtigsten Staatschefs ausgeübt, angefangen bei George Bush selbst. Sein Ziel war der Regimewechsel in Bagdad. Heute sieht er offensichtlich ein, dass das Ziel der internationalen Gemeinschaft nur in der Abrüstung des Irak bestehen kann. Er hatte der UNO die Order erteilt, entweder „an seiner Seite oder abseits“ zu stehen. Heute scheint ihm klar geworden zu sein, dass der Rahmen der Vereinten Nationen nicht so leicht zu umgehen ist. Er hatte einen Präventivkrieg erwogen. Heute unterstreicht er, dass die „Militäraktion weder unmittelbar bevorsteht noch unvermeidlich ist“. Man täusche sich nicht. Der amerikanische Präsident hat auf keinen seiner Pläne verzichtet, aber er beginnt sich vielleicht bewusst zu werden, dass das internationale politische Leben kein Western ist, in dem er die Rolle des Sheriffs zu spielen hat. Das ist aus meiner Sicht der richtige Zeitpunkt, um als Alternativlösung zum Krieg die Mission der Abrüstungsinspektoren aufzuwerten. Sie haben bis 1998 Saddam Hussein daran gehindert, sich die Atombombe zu beschaffen, und haben die Produktion und die Bestände an chemischen und biologischen Waffen, die militärischen Forschungsanlagen, die Raketen und die Startrampen zerstört. Heute sind, wie sie erklären, ihre Erfahrung noch reicher und ihre Ausrüstungen technisch noch ausgeklügelter. Sie sind bereit, ihre Arbeit unverzüglich wieder aufzunehmen. Jedoch schlägt einer von ihnen, der Amerikaner Scott Ritter, berechtigterweise vor, im Gegenzug das Embargo aufzuheben, das der Bevölkerung seit zwölf Jahren mit unerbittlicher Grausamkeit aufgezwungen wurde. Meine Fraktion wird zusammen mit anderen Initiativen in diesem Sinne ergreifen, denen Sie alle sich anschließen sollten. Im Übrigen würde meine Fraktion es für äußerst wünschenswert halten, dass der Rat und die Kommission demnächst eine Erklärung zu der von der Bush-Administration am 20. September veröffentlichten neuen strategischen Doktrin abgeben. Aus meiner Sicht ist es undenkbar, dass die Europäische Union zu diesem Text schweigt, der – wie es heißt – die militärische Überlegenheit der Vereinigten Staaten glorifiziert und ihre Entschlossenheit unterstreicht, gegebenenfalls allein einen Präventivschlag zu führen, um den Triumph der Freiheit zu sichern. Wir können nicht untätig bleiben, wenn offiziell eine Doktrin proklamiert wird, deren erste Folge zweifellos ein Krieg im Irak sein dürfte und die nicht mehr und nicht weniger bewirken würde als den Zusammenbruch des Systems der kollektiven Sicherheit, das um die Charta der Vereinten Nationen unmittelbar nach dem Sieg der Demokratien über die Naziherrschaft aufgebaut wurde. Schließlich warten wir noch immer auf den Ansatz zum Beginn der Umsetzung der jüngsten Entschließung des Parlaments zum Nahen Osten. Während George Bush die Aufmerksamkeit der Welt auf Bagdad lenkt, geht sein Protégé, den er einst als einen Mann des Friedens bezeichnete, obwohl er alle sein Land betreffenden Sicherheitsratsresolutionen verletzt, mit unbeschreiblicher Grausamkeit gegen die Palästinenser vor und setzt damit sein eigenes Volk einem neuen Teufelskreis von Rache und Hass aus. Zu all diesen Punkten, die in Wahrheit in einem einzigen Punkt zusammenlaufen, hat Europa sich noch zu bewähren. Zum Akteur auf der Weltbühne wird man nicht durch eine bloße Erklärung, sondern durch Verdienst."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε Patten, κύριε Προεδρεύων του Συμβουλίου, αυτήν τη στιγμή που μιλούμε, έχουμε λόγους να ελπίζουμε ότι ο νέος πόλεμος κατά του Ιράκ θα ματαιωθεί. Πράγματι, δεν είναι διόλου παράλογο να φανταζόμαστε ότι το ψήφισμα που πρόκειται να εγκριθεί από το Συμβούλιο Ασφαλείας των Ηνωμένων Εθνών επινοήθηκε τελικά για να ευνοήσει τον αφοπλισμό του Ιράκ και όχι για να νομιμοποιήσει τυχόν στρατιωτική επέμβαση εναντίον αυτής της χώρας. Αυτό θα αποτελούσε μεγάλη νίκη της σύνεσης επί της ανευθυνότητας, ωστόσο η νίκη αυτή δεν έχει σημειωθεί ακόμα. Τι μπορούμε να κάνουμε εμείς, τη στιγμή που η απόφαση είναι στο χέρι των κρατών μελών του Συμβουλίου Ασφαλείας; Και όμως, είμαι βέβαιος ότι μπορούμε να κάνουμε κάτι, καθώς οι απαιτήσεις που εκφράζουν οι κοινωνίες μας και οι πολιτικές πρωτοβουλίες που αναλαμβάνουν διάφορες χώρες έχουν ασκήσει εμφανώς σημαντική επιρροή στη διαμόρφωση των θέσεων των κυριότερων ηγετών, ξεκινώντας από τον ίδιο τον Τζωρτζ Μπους. Αρχικά, σκοπός του κ. Μπους ήταν η καθεστωτική αλλαγή στη Βαγδάτη. Σήμερα, είναι προφανές ότι ο αφοπλισμός του Ιράκ πρέπει να αποτελέσει τον μοναδικό στόχο της διεθνούς κοινότητας. Ο κ. Μπους είχε διατάξει τον ΟΗΕ ή να σταθεί στο πλευρό του ή να παραμείνει αμέτοχος. Φαίνεται όμως ότι τώρα καταλαβαίνει πως δεν είναι εύκολο να καταστρατηγήσει κανείς το πλαίσιο των Ηνωμένων Εθνών. Ο κ. Μπους διατύπωσε τη θεωρία του προληπτικού πολέμου. Τώρα τονίζει ότι δεν επίκειται απαραίτητα ανάληψη στρατιωτικής δράσης ούτε και είναι αναπόφευκτο κάτι τέτοιο. Κανείς δεν ξεγελάστηκε. Ο αμερικανός πρόεδρος δεν εγκατέλειψε κανένα από τα σχέδιά του, αλλά αρχίζει ίσως να συνειδητοποιεί ότι η διεθνής πολιτική ζωή δεν είναι ένα γουέστερν στο οποίο αυτός θα υποδύεται τον σερίφη. Μου φαίνεται ότι ήρθε η ώρα να προωθήσουμε, ως εναλλακτική λύση του πολέμου, την αποστολή επιθεωρητών αφοπλισμού. Αυτοί εμπόδισαν, έως το 1998, τον Σαντάμ Χουσεΐν να αποκτήσει την ατομική βόμβα, και αυτοί κατέστρεψαν τα μέσα παραγωγής και τα αποθέματα χημικών και βιολογικών όπλων, τις εγκαταστάσεις στρατιωτικής έρευνας, τους πυραύλους, και τις βάσεις εκτόξευσης. Σήμερα, όπως λένε και οι ίδιοι, η εμπειρία τους έχει εμπλουτιστεί ακόμα περισσότερο, ενώ ο εξοπλισμός τους είναι ακόμα πιο εξελιγμένος. Είναι έτοιμοι να ξαναπιάσουν αμέσως δουλειά. Ένας εξ αυτών, όμως, ο αμερικανός Scott Ritter, πρότεινε σε μια πολύ πρόσφορη χρονικά στιγμή ότι, σε αντάλλαγμα, οι ΗΠΑ θα πρέπει να αποφασίσουν την άρση του εμπάργκο, αυτού του ανελέητα σκληρού μαρτυρίου που έχουν επιβάλει εδώ και δώδεκα χρόνια στον λαό του Ιράκ. Η Ομάδα μου, σε συνεργασία με άλλες Ομάδες, πρόκειται να αναλάβει πρωτοβουλίες σε αυτό το πνεύμα, τις οποίες σας προτρέπουμε να ακολουθήσετε. Επιπλέον, η Ομάδα μου θεωρεί άκρως απαραίτητο το Συμβούλιο και η Επιτροπή να προβούν σε κάποια περαιτέρω δήλωση σχετικά με το νέο στρατηγικό δόγμα που εξήγγειλε η κυβέρνηση Μπους στις 20 Σεπτεμβρίου του τρέχοντος έτους. Θεωρώ αδιανόητο η Ευρωπαϊκή Ένωση να παραμένει αδρανής απέναντι σε αυτό το κείμενο, το οποίο εξαίρει την απαράμιλλη, υποτίθεται, στρατιωτική δύναμη των Ηνωμένων Πολιτειών και τονίζει ότι η χώρα αυτή είναι αποφασισμένη – παραφράζω το σχετικό δημοσίευμα – να δράσει από μόνη της, αν χρειαστεί, για προληπτικούς λόγους, προκειμένου να επεκτείνει τον θρίαμβο της ελευθερίας. Δεν μπορούμε να παραμείνουμε αδρανείς απέναντι στην επίσημη επιβεβαίωση ενός δόγματος, το οποίο θα είχε σαν συνέπεια τον πόλεμο στο Ιράκ, και το οποίο, ούτε λίγο ούτε πολύ, θα οδηγούσε στην καταστροφή του συστήματος συλλογικής ασφάλειας που θεσπίστηκε από τον χάρτη των Ηνωμένων Εθνών αμέσως μετά τη νίκη της δημοκρατίας επί του ναζισμού. Τέλος, αναμένουμε ακόμα να ξεκινήσουν τα πρώτα στάδια της εφαρμογής του τελευταίου ψηφίσματος του Κοινοβουλίου σχετικά με τη Μέση Ανατολή. Τη στιγμή που ο Τζωρτζ Μπους στρέφει την προσοχή του κόσμου στη Βαγδάτη, ο προστατευόμενός του, τον οποίο πριν από λίγο καιρό ο ίδιος χαρακτήριζε ως ειρηνοποιό, μολονότι καταστρατηγεί όλα τα ψηφίσματα του Συμβουλίου Ασφαλείας που αφορούν τη χώρα του, επιτίθεται με ανείπωτη σκληρότητα κατά των Παλαιστινίων, εκθέτοντας τον ίδιο τον λαό του σε έναν νέο φονικό κύκλο εκδίκησης και μίσους. Σε όλα αυτά τα θέματα, τα οποία στην πραγματικότητα αποτελούν αδιάσπαστο σύνολο, η Ευρώπη θα πρέπει να δείξει τις ικανότητές της. Το να είναι κάποιος πρωταγωνιστής στην παγκόσμια σκηνή, δεν είναι κάτι που αποφασίζεται με διατάγματα, αλλά κάτι που κερδίζει κανείς με την αξία του."@el8 "Mr President, Commissioner Patten, President-in-Office of the Council, as we speak, there is reason to hope that the new war with Iraq will not take place. It is not absurd to imagine that the resolution currently in the process of being adopted by the United Nations Security Council could finally be drawn up to encourage disarmament in Iraq rather than to legitimise a military intervention there. That would be a great victory of wisdom over irresponsibility, but there is still a long way to go. And can we do anything, while the decision is that of the member countries of the Security Council? I am sure that we can, as it is clear that the requirements of our societies and the political initiatives taken by various States have greatly influenced the development of the positions of the main Heads of State, starting with George Bush himself. His goal was to change the regime in Baghdad. Apparently today the international community has only one possible objective, the disarmament of Iraq. He ordered the UN to either be on the side of the US or to stay on the sidelines. He nevertheless seems to understand that the framework of the United Nations is difficult to circumvent. He had put forward a theory of pre-emptive war. He now stresses that military action is not necessarily imminent or inevitable. Nobody is fooled. The American President has not given up any of his plans, but he is perhaps beginning to realise that international political life is not a western in which he can play the role of sheriff. I believe it is time to promote the mission of disarmament inspectors as an alternative solution to war. It was these inspectors who, until 1998, prevented Saddam Hussein from acquiring the atomic bomb and who destroyed stocks of chemical and biological weapons and their means of manufacture, military research installations, missiles and launch pads. Today, they say, their experience is greater still and their equipment more sophisticated. They are ready to start work again immediately. One of them, however, the American Scott Ritter, opportunely suggests that, upon their return, the embargo should be lifted. This mercilessly cruel burden was imposed twelve years ago on the population. My group, in conjunction with others, is going to take initiatives in this spirit, which you are all welcome to join. Furthermore, my group would consider highly useful a further declaration by the Council and the Commission on the new strategic doctrine published by the Bush administration on 20 September. I find it inconceivable that the European Union is silent on this text which magnifies what is described as the unparalleled force of the United States and emphasises their determination, to paraphrase, to act alone, if necessary as a pre-emptive measure, to extend the triumph of freedom. We cannot remain inactive in the face of the official confirmation of a doctrine which would undoubtedly lead to war in Iraq and which would lead to nothing less than the destruction of the collective security system set up around the Charter of the United Nations following the victory of democracies over Nazism. Lastly, we are still waiting for the beginning of the first stages of the implementation of the last parliamentary resolution on the Middle East. While George Bush draws the world’s attention to Baghdad, however, his protégé, who, not long ago, he classed as a man of peace even though he is violating all the resolutions of the Security Council concerning his country, is attacking the Palestinians with indescribable cruelty, thereby exposing his own people to a new infernal cycle of vengeance and hatred. Europe still needs to prove itself on all these points which, in fact, form a whole. The status of world player cannot be decreed; it must be earned."@en3 "Señor Presidente, Comisario, Presidente en ejercicio del Consejo, en este momento hay razones para esperar que no se produzca la guerra con Iraq. No es absurdo imaginar que la resolución que se halla en trance de ser adoptada por el Consejo de Seguridad de las Naciones Unidas podría servir finalmente para alentar el desarme en Iraq en lugar de legitimar una intervención militar. Esto representaría una gran victoria de la sabiduría sobre la irresponsabilidad, aunque aún queda un largo camino por recorrer. ¿Hay algo que podamos hacer, aun cuando la decisión corresponde a los países miembros del Consejo de Seguridad? Estoy seguro de que la respuesta es afirmativa, ya que resulta evidente que las exigencias de nuestras sociedades y las iniciativas políticas de diversos Estados han influido enormemente en las posturas de los principales Jefes de Estado, empezando por el propio George Bush. Su objetivo era cambiar el régimen en Bagdad. Aparentemente, la comunidad internacional sólo tiene en la actualidad un objetivo posible, el desarme de Iraq. Bush ordenó a la ONU que se pusiera de lado de los Estados Unidos o se mantuviera al margen. No obstante, parece ser consciente de que el marco de las Naciones Unidas es difícil de burlar. Anteriormente había propuesto una teoría sobre la guerra preventiva. Ahora subraya que la acción militar no es necesariamente inminente o inevitable. Nadie se deja engañar. El Presidente norteamericano no ha renunciado a ninguno de sus planes, pero quizás empieza a darse cuenta de que la vida política internacional no es como una película del oeste en la que él hace de sheriff. Creo que es hora de fomentar la misión de los inspectores de desarme como una solución alternativa a la guerra. Estos inspectores fueron quienes, hasta 1998, lograron evitar que Sadam Husein adquiriese la bomba atómica y destruyeron arsenales de armas químicas y biológicas y sus medios de fabricación, así como instalaciones de investigación militar, misiles y plataformas de lanzamiento. Según dicen, hoy su experiencia es mayor y los equipos de que disponen son más sofisticados. Están listos para empezar a trabajar de inmediato. No obstante, uno de ellos, el norteamericano Scott Ritter, sugiere oportunamente que, cuando regresen a Iraq debería levantarse el embargo. Esta carga cruel y despiadada se impuso hace doce años sobre la población iraquí. Mi grupo, en colaboración con otros, va a adoptar diversas iniciativas en esta línea, a las cuales podrán unirse aquellos que lo deseen. Además, mi grupo consideraría realmente útil que el Consejo y la Comisión realizasen una declaración adicional sobre la nueva doctrina estratégica publicada por la administración Bush el pasado 20 de septiembre. El silencio de la Unión Europea respecto a este texto me parece inadmisible, ya que dicho documento resalta lo que se describe como la fuerza sin precedentes de los Estados Unidos y destaca su determinación para parafrasear y actuar de forma independiente, si es necesario como medida preventiva, para extender el triunfo de la libertad. No podemos permanecer inactivos ante la confirmación oficial de una doctrina que, indudablemente, acabaría conduciendo a la guerra en Iraq. Una doctrina que no provocaría más que la destrucción del sistema de seguridad colectiva establecido en virtud de la Carta de las Naciones Unidas que siguió a la victoria de las democracias sobre el nazismo. Finalmente, seguimos esperando que se inicien las primeras fases de la aplicación de la última resolución parlamentaria sobre Oriente Próximo. Mientras George Bush centra la atención mundial en Bagdad, su protegido, al que no hace mucho calificó de hombre de paz a pesar de violar todas las resoluciones del Consejo de Seguridad relativas a su país, ataca a los palestinos con una crueldad indescriptible, exponiendo así a su propio pueblo a un nuevo ciclo infernal de odio y venganza. Europa aún necesita demostrar su capacidad para abordar cada uno de estos puntos que, en realidad, conforman un todo. La condición de potencia mundial no se adquiere por decreto; hay que ganársela."@es12 "Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Patten, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, meidän on puhuessamme syytä toivoa, ettei uutta Irakin vastaista sotaa tule. Ei ole mitenkään järjetöntä kuvitella, että päätöslauselma, jonka hyväksymisprosessi on parhaillaan käynnissä Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa, voitaisiin lopulta laatia pikemminkin Irakin aseistariisunnan edistämiseksi kuin aseellisen väliintulon oikeuttamiseksi. Se olisi viisauden suuri voitto vastuuttomuudesta, mutta paljon on vielä tehtävää. Voimmeko sitä paitsi tehdä mitään, kun päätöksen kerran tekevät turvallisuusneuvoston jäsenvaltiot? Kyllä varmasti voimme, koska on selvää, että yhteiskuntiemme vaatimukset ja eri valtioiden tekemät poliittiset aloitteet ovat merkittävästi vaikuttaneet johtavien valtionpäämiesten kantojen kehitykseen aina George Bushista lähtien. Hänen tavoitteenaan oli saada aikaa hallinnon vaihdos Bagdadissa. Tällä hetkellä kansainvälisellä yhteisöllä on ilmeisesti yksi ainoa päämäärä: Irakin riisuminen aseista. Presidentti Bush käski YK:ta olemaan joko Yhdysvaltojen puolella tai pysymään sivussa. Hän kuitenkin näyttää ymmärtävän, että Yhdistyneiden Kansakuntien toimintakehystä on vaikea kiertää. Hän oli esittänyt ennalta ehkäisevän sodan teorian. Nyt hän painottaa, ettei sotatoimiin välttämättä ryhdytä lähiaikoina ja etteivät ne ole väistämättömiä. Ketään ei petkuteta. Yhdysvaltojen presidentti ei ole luopunut mistään suunnitelmistaan, mutta hän alkaa ehkä vähitellen ymmärtää, ettei kansainvälinen poliittinen elämä ole mikään lännenfilmi, jossa hän voi näytellä šeriffiä. Mielestäni on aika edistää aseriisunnasta vastaavien tarkastajien tehtävää vaihtoehtoisena ratkaisuna sodalle. Juuri nämä tarkastajat estivät vuoteen 1998 asti Saddam Husseinia hankkimasta atomipommia ja tuhosivat kemiallisten ja biologisten aseiden varastoja ja niiden valmistuskeinoja, sotilaallisia tutkimuslaitoksia, ohjuksia ja laukaisualustoja. Nyt sanotaan, että tarkastajilla on vielä enemmän kokemusta ja että heidän välineensä ovat aiempaa kehittyneempiä. He ovat valmiita ryhtymään työhön välittömästi. Yksi heistä, yhdysvaltalainen Scott Ritter, kuitenkin sopivasti ehdottaa, että kauppasaarto pitäisi poistaa heti heidän palattuaan Irakiin. Tämä säälimättömän julma määräys langetettiin väestön rasitteeksi 12 vuotta sitten. Ryhmäni aikoo yhdessä muiden ryhmien kanssa tehdä tässä hengessä aloitteita, joihin te kaikki saatte mielihyvin yhtyä. Ryhmäni mielestä neuvoston ja komission kannattaisi ehdottomasti antaa lisäksi julkilausuma Bushin hallituksen 20. syyskuuta julkaisemasta uudesta strategiasta. Minusta on käsittämätöntä, ettei Euroopan unioni puutu tähän tekstiin, jossa ylistetään asioita, joita on kuvailtu omin sanoin lainatakseni Yhdysvaltojen ainutlaatuiseksi sotilaalliseksi voimaksi, ja jossa korostetaan sen päätöstä toimia yksin, mikäli se on tarpeellista ennalta ehkäisevänä toimenpiteenä vapauden voiton laajentamiseksi. Emme voi vain katsoa sivusta sellaisen strategian virallista vahvistusta, joka epäilemättä johtaisi Irakin vastaiseen sotaan ja joka tuhoaisi jopa kollektiivisen turvallisuusjärjestelmän, joka perustettiin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan pohjalta sen jälkeen, kun demokratiat olivat kukistaneet natsismin. Lopuksi totean, että edellisen Lähi-itää koskevan parlamentin päätöslauselman täytäntöönpano on vieläkin aloittamatta. Sillä aikaa kun George Bush kiinnittää maailman huomion Bagdadiin, hänen suojattinsa kuitenkin hyökkää palestiinalaisten kimppuun sanoin kuvaamattoman julmin keinoin ja asettaa siten oman kansansa uuteen helvetilliseen koston ja vihan kierteeseen, ja hän piti tätä suojattia vielä jokin aika sitten rauhan miehenä, vaikka tämä rikkoo kaikkia omaa valtiotaan koskevia turvallisuusneuvoston päätöslauselmia. Euroopan on vielä osoitettava kykynsä kaikissa näissä asioissa, jotka todellakin muodostavat kokonaisuuden. Maailmanlaajuisen toimijan asemaa ei voi määrätä; se on ansaittava."@fi5 "Signor Presidente, Commissario Patten, signor Presidente in carica del Consiglio, mentre discutiamo, vi sono motivi per sperare che la nuova guerra contro l’Iraq non abbia luogo. Non è assurdo immaginare che la risoluzione attualmente in corso di adozione in seno al Consiglio di sicurezza delle Nazioni Unite possa infine essere formulata in modo da incoraggiare il disarmo in Iraq anziché legittimare un intervento militare in tale paese. Sarebbe una grande vittoria della saggezza sull’irresponsabilità, ma la strada da percorrere è ancora lunga. Possiamo fare qualcosa, dal momento che la decisione spetta ai paesi membri del Consiglio di sicurezza? Sono certo che possiamo, in quanto è palese che le esigenze delle nostre società e le iniziative politiche adottate da vari Stati hanno esercitato un’enorme influenza sull’evoluzione delle posizioni dei principali capi di Stato, a partire dallo stesso George Bush. Il suo obiettivo era un cambio di regime a Baghdad. Apparentemente, la comunità internazionale ha oggi un solo obiettivo possibile: il disarmo dell’Iraq. Il Presidente Bush ha intimato alle Nazioni Unite di stare dalla parte degli Stati Uniti oppure di tenersi in disparte. Egli sembra nondimeno comprendere che non è facile aggirare il sistema delle Nazioni Unite. Aveva teorizzato la guerra preventiva. Ora sottolinea che l’azione militare non è necessariamente imminente né inevitabile. Non inganna nessuno. Il Presidente americano non ha rinunciato ad alcuno dei suoi piani, ma forse comincia a rendersi conto che la vita politica internazionale non è un in cui può recitare la parte dello sceriffo. Ritengo sia ora di promuovere la missione degli ispettori per il disarmo come soluzione alternativa alla guerra. Sono stati gli ispettori che, fino al 1998, hanno impedito a Saddam Hussein di acquisire la bomba atomica e distrutto le scorte di armi chimiche e biologiche e i relativi mezzi di produzione, gli impianti di ricerca militare, i missili e le rampe di lancio. Oggi, si dice, la loro esperienza è ancora maggiore e le loro apparecchiature sono più sofisticate. Sono pronti a riprendere il lavoro immediatamente. Uno di loro, tuttavia, l’americano Scott Ritter, propone giustamente che al loro ritorno sia abolito l’ questo crudele e spietato calvario imposto da dodici anni alla popolazione. Il mio gruppo, assieme ad altri, intende prendere iniziative in questo spirito, alle quali siete tutti invitati ad aderire. Il mio gruppo ritiene inoltre che sarebbe molto utile l’adozione di un’ulteriore dichiarazione del Consiglio e della Commissione sulla nuova impostazione strategica resa nota dall’amministrazione Bush il 20 settembre. Considero inconcepibile che l’Unione europea rimanga in silenzio riguardo a un testo che esalta quella che viene definita la forza senza uguali degli Stati Uniti e sottolinea la loro determinazione, per parafrasare, ad agire da soli, se necessario a scopo preventivo, per estendere il trionfo della libertà. Non possiamo rimanere inerti davanti alla conferma ufficiale di una politica che senza dubbio porterebbe alla guerra in Iraq e a nientemeno che alla distruzione del sistema di sicurezza collettivo istituito dalla Carta delle Nazioni Unite in seguito alla vittoria delle democrazie sul nazismo. Infine, stiamo ancora aspettando l’inizio delle prime fasi di attuazione dell’ultima risoluzione parlamentare sul Medio Oriente. Mentre George Bush richiama l’attenzione mondiale su Baghdad, il suo pupillo, che non molto tempo fa ha definito un uomo di pace anche se sta violando tutte le risoluzioni del Consiglio di sicurezza relative al suo paese, attacca i palestinesi con indicibile crudeltà, esponendo così il suo popolo a una nuova spirale infernale di odio e vendetta. L’Europa si deve ancora mettere alla prova su tutti questi punti, che in realtà formano un tutt’uno. Non si diventa soggetto mondiale per decreto: bisogna meritarlo."@it9 "Mr President, Commissioner Patten, President-in-Office of the Council, as we speak, there is reason to hope that the new war with Iraq will not take place. It is not absurd to imagine that the resolution currently in the process of being adopted by the United Nations Security Council could finally be drawn up to encourage disarmament in Iraq rather than to legitimise a military intervention there. That would be a great victory of wisdom over irresponsibility, but there is still a long way to go. And can we do anything, while the decision is that of the member countries of the Security Council? I am sure that we can, as it is clear that the requirements of our societies and the political initiatives taken by various States have greatly influenced the development of the positions of the main Heads of State, starting with George Bush himself. His goal was to change the regime in Baghdad. Apparently today the international community has only one possible objective, the disarmament of Iraq. He ordered the UN to either be on the side of the US or to stay on the sidelines. He nevertheless seems to understand that the framework of the United Nations is difficult to circumvent. He had put forward a theory of pre-emptive war. He now stresses that military action is not necessarily imminent or inevitable. Nobody is fooled. The American President has not given up any of his plans, but he is perhaps beginning to realise that international political life is not a western in which he can play the role of sheriff. I believe it is time to promote the mission of disarmament inspectors as an alternative solution to war. It was these inspectors who, until 1998, prevented Saddam Hussein from acquiring the atomic bomb and who destroyed stocks of chemical and biological weapons and their means of manufacture, military research installations, missiles and launch pads. Today, they say, their experience is greater still and their equipment more sophisticated. They are ready to start work again immediately. One of them, however, the American Scott Ritter, opportunely suggests that, upon their return, the embargo should be lifted. This mercilessly cruel burden was imposed twelve years ago on the population. My group, in conjunction with others, is going to take initiatives in this spirit, which you are all welcome to join. Furthermore, my group would consider highly useful a further declaration by the Council and the Commission on the new strategic doctrine published by the Bush administration on 20 September. I find it inconceivable that the European Union is silent on this text which magnifies what is described as the unparalleled force of the United States and emphasises their determination, to paraphrase, to act alone, if necessary as a pre-emptive measure, to extend the triumph of freedom. We cannot remain inactive in the face of the official confirmation of a doctrine which would undoubtedly lead to war in Iraq and which would lead to nothing less than the destruction of the collective security system set up around the Charter of the United Nations following the victory of democracies over Nazism. Lastly, we are still waiting for the beginning of the first stages of the implementation of the last parliamentary resolution on the Middle East. While George Bush draws the world’s attention to Baghdad, however, his protégé, who, not long ago, he classed as a man of peace even though he is violating all the resolutions of the Security Council concerning his country, is attacking the Palestinians with indescribable cruelty, thereby exposing his own people to a new infernal cycle of vengeance and hatred. Europe still needs to prove itself on all these points which, in fact, form a whole. The status of world player cannot be decreed; it must be earned."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, commissaris Patten, mijnheer de fungerend voorzitter van de Raad, ik denk dat wij tijdens dit debat de hoop mogen koesteren dat er geen nieuwe oorlog tegen Irak zal worden gevoerd. Het is namelijk niet ondenkbaar dat de resolutie die zeer binnenkort door de VN-Veiligheidsraad zal worden aangenomen uitsluitend als doel heeft Irak te ontwapenen, en dus geen militaire interventie tegen dit land legitimeert. De wijsheid zou het hiermee overtuigend van de onverantwoordelijkheid winnen. Maar we zijn er nog niet. Het besluit zal worden genomen door de landen die lid zijn van de VN-Veiligheidsraad, maar de vraag is of wij ook iets kunnen doen. Ik weet zeker van wel. Het is immers zonneklaar dat de eisen uit onze samenlevingen en de politieke initiatieven die genomen zijn de standpunten van de belangrijkste staatshoofden in grote mate hebben beïnvloed. Dit geldt in eerste instantie voor George Bush zelf. Hij wilde aanvankelijk een ander bewind in Bagdad. Het behoeft geen betoog dat de internationale gemeenschap Irak alleen maar wil ontwapenen. Bush had aanvankelijk een beroep gedaan op de VN om, ik citeer “zich aan zijn zijde te scharen of zich afzijdig te houden”. Nu begrijpt hij kennelijk dat het niet eenvoudig is om buiten het kader van de VN te opereren. Hij had de theorie van de preventieve oorlog ontwikkeld, maar nu benadrukt hij, ik citeer “dat militaire actie niet noodzakelijkerwijze zeer nabij of onafwendbaar is”. Niemand voelt zich door deze situatie benadeeld. De Amerikaanse regering heeft geen van haar voornemens teruggenomen, maar begint zich wel te realiseren dat de internationale politiek geen western is waarin zij de rol van sheriff speelt. Dit lijkt mij het moment om erop te wijzen dat oorlog niet de enige oplossing is. Een missie van ontwapeningsinspecteurs behoort ook tot de mogelijkheden. Tot 1998 hebben deze ontwapeningsinspecteurs ervoor gezorgd dat Saddam Hoessein geen atoombom kon maken. Ze hebben de productie en de voorraad van chemische en biologische wapens vernietigd. Ook hebben ze voorzieningen voor militair onderzoek, raketten en lanceerinrichtingen vernield. Ze geven aan dat ze nu meer ervaren zijn en over geavanceerder materiaal beschikken. Ze zijn bereid om per direct hun werkzaamheden voort te zetten. Een van de ontwapeningsinspecteurs, de Amerikaan Scott Ritter, heeft echter duidelijk aangegeven dat in ruil hiervoor het embargo moet worden opgeheven en er een einde moet worden gemaakt aan de meedogenloos wrede lijdensweg die de bevolking al twaalf jaar aflegt. Mijn fractie zal samen met andere fracties initiatieven in deze richting ontplooien. Ik nodig u allen uit hetzelfde te doen. Mijn fractie vindt het overigens zeer wenselijk dat de Raad en de Commissie op zeer korte termijn een verklaring afleggen over de nieuwe strategische doctrine die de regering-Bush op 20 september jongstleden heeft gepubliceerd. Ik vind het onvoorstelbaar dat de Europese Unie zwijgt over deze tekst waarin, ik citeer, “de onovertroffen militaire macht van de Verenigde Staten” wordt geroemd en waarin hun vastberadenheid wordt onderstreept om “alleen actie te ondernemen - indien nodig preventief - om de vrijheid te laten zegevieren”. Wij moeten iets doen als reactie op de officiële bevestiging van een doctrine die ongetwijfeld tot oorlog in Irak zal leiden en die het definitieve einde zal betekenen van het systeem van collectieve veiligheid dat na de overwinning van de democratieën op het nazisme in het VN-Handvest is vastgelegd. Wij wachten tot slot nog altijd op een allereerste begin van de tenuitvoerlegging van de laatste resolutie van het Parlement over het Midden-Oosten. Terwijl George Bush de aandacht van de wereld op Bagdad richt, begaat zijn protégé onbeschrijflijke wreedheden tegen de Palestijnen. Hoewel deze man alle resoluties van de Veiligheidsraad met betrekking tot zijn land aan zijn laars lapt, wordt hij door Bush als man van vrede aangeduid. Ook zijn eigen volk wordt door hem in een neerwaartse spiraal van wraak en haat getrokken. Europa moet nog laten zien welke actie het onderneemt op al deze gebieden, die onderling nauw met elkaar samenhangen. Europa moet zijn rol op het wereldtoneel waar maken, want die krijgt het niet vanzelf."@nl2 "Senhor Presidente, Senhor Comissário Patten, Senhor Presidente em exercício do Conselho, neste momento em que falamos, permitimo-nos esperar que a nova guerra do Iraque não tenha lugar. Com efeito, não é absurdo imaginarmos que a resolução prestes a ser adoptada no Conselho de Segurança das Nações Unidas seja de facto concebida para favorecer o desarmamento no Iraque e não para legitimar uma intervenção militar contra aquele país. Seria uma imensa vitória da sensatez contra a irresponsabilidade, mas que ainda não está ganha. Será que podemos fazer alguma coisa por ela, quando a decisão cabe aos países membros do Conselho de Segurança? Estou convencido que sim, pois é evidente que as exigências que emergem das nossas sociedades e as iniciativas políticas tomadas por vários Estados exerceram uma grande influência na evolução das posições dos principais chefes de Estado, a começar pelo próprio George Bush. O seu objectivo era o da mudança de regime em Bagdade. Neste momento, concorda que o objectivo da comunidade internacional não pode deixar de ser o do desarmamento do Iraque. Bush tinha ordenado à ONU para estar, e cito, “ao seu lado ou de lado”. Mas parece compreender agora que as Nações Unidas não são assim tão fáceis de contornar. Bush tinha teorizado a guerra preventiva. Frisa agora, e cito, “que a acção militar não é necessariamente eminente nem inevitável”. Que ninguém se engane! O Presidente americano não renunciou a nenhum dos seus planos, mas começa talvez a tomar consciência de que a vida política internacional não é um no qual ele protagoniza o papel de xerife. Penso ser o momento de promover, como uma solução que não a da guerra, a missão dos inspectores para o desarmamento. Foram eles que, em 1998, impediram Saddam Hussein de conseguir a bomba atómica e destruíram as produções e os de armas químicas e biológicas, as instalações de investigação militar, os mísseis e as rampas de lançamento. Neste momento, afirmam que a sua experiência é ainda mais rica e os seus equipamentos mais sofisticados. Estão prontos a retomar o trabalho imediatamente. Mas um deles, o americano Scott Ritter, propõe muito oportunamente que, em contrapartida, seja decidido o levantamento do embargo, um calvário de uma impiedosa crueldade imposto há doze anos à população. O meu grupo, como outros, vai tomar iniciativas nesse sentido, para as quais todos se encontram convidados. Por outro lado, o meu grupo consideraria altamente desejável uma próxima declaração do Conselho e da Comissão sobre a nova doutrina estratégica, publicada pela administração Bush no passado dia 20 de Setembro. Parece-me inconcebível que a União Europeia se mantenha muda sobre aquele texto que glorifica, e cito, “a força militar sem igual dos Estados Unidos” e salienta a sua determinação, volto a citar, “em agirem sozinhos, se necessário a título preventivo, no sentido de espalhar o triunfo da liberdade”. Não podemos ficar parados perante a afirmação oficial de uma doutrina de que a guerra no Iraque constituiria sem dúvida a primeira implicação e que conduziria, nada mais nada menos, a arruinar o sistema de segurança colectiva implementado em torno da Carta das Nações Unidas no rescaldo da vitória das democracias sobre o nazismo. Por fim, continuamos à espera que comece a ser posta em prática a última resolução do Parlamento sobre o Médio Oriente. Ora, enquanto George Bush orienta a atenção do mundo para Bagdade, o seu protegido, que ele qualificou em tempos de homem de paz embora viole todas as resoluções do Conselho de Segurança relativas ao seu país, ataca os palestinianos com uma crueldade inqualificável, expondo assim o seu próprio povo a um novo ciclo infernal de vingança e ódio. Relativamente a todos estes pontos que, na realidade, se resumem a um, a Europa tem ainda de dar provas. O estatuto de actor mundial não se decreta, merece-se."@pt11 "Herr talman, herr kommissionär Patten, herr rådsordförande! I den stund vi nu talar får vi hoppas på att det inte blir ett nytt krig i Irak. Det är inte orimligt att den resolution som är på väg att antas av Förenta nationernas säkerhetsråd slutligen utformas i syfte att främja en nedrustning i Irak och inte för att legitimera en militär intervention mot detta land. Då skulle klokheten ha vunnit en oändligt stor seger över ansvarslösheten. Men denna seger är ännu inte vunnen. Kan vi göra någonting, med tanke på att beslutet skall fattas av säkerhetsrådets medlemmar? Jag är övertygad om att vi kan göra något, eftersom det är uppenbart att kraven från våra samhällen och de politiska initiativen från olika parter har utövat ett stort inflytande på de viktigaste statschefernas ståndpunkter, till att börja med på George Bush själv. Hans mål var ett regimskifte i Bagdad. I dag är det helt klart att världssamfundets mål inte kan vara annat än att avväpna Irak. Bush hade uppfordrat FN-systemet att stå, jag citerar honom ”vid vår sida eller vid sidan om”. Han tycks nu förstå att det inte är så lätt att kringgå Förenta nationernas ramar. Han teoretiserade om det förebyggande kriget. Nu framhåller han att, jag citerar honom: ”militära insatser är varken omedelbart förestående eller oundvikliga.” Men det finns ingen som låter sig luras. Den amerikanske presidenten har inte avstått från någon av sina planer, men han börjar bli medveten om att det internationella politiska livet inte är en westernfilm där han intar rollen som sheriff. Det verkar nu vara rätt tillfälle att sätta värde på en annan lösning än krig, nämligen att sända vapeninspektörer för att övervaka nedrustningen. Det var de som under 1998 hindrade Saddam Hussein från att skaffa sig atombomben och det var de som förstörde produktionen och förråden av kemiska och biologiska vapen, de militära forskningsanläggningarna, missilerna och avskjutningsramperna. I dag, säger de, är deras erfarenhet rikare och deras utrustning mer avancerad. De står redo att omedelbart återuppta sitt arbete. Men en av dem, amerikanen Scott Ritter, föreslår tillsammans med många andra att deras återvändande förenas med ett beslut om att häva embargot – den prövning av skoningslös grymhet som för tolv år sedan påtvingades den irakiska befolkningen. Tillsammans med andra kommer min grupp att ta initiativ bland annat i den riktningen, och ni är alla välkomna att ansluta er till dem. Min grupp anser det dessutom högst önskvärt att rådet och kommissionen uttalar sig inom kort om den nya strategiska doktrin som offentliggjordes av Bushadministrationen den 20 september. För mig är det otänkbart att Europeiska unionen inte skulle säga något om detta dokument, där man förhärligar, jag citerar, ”Förenta staternas exempellösa militära styrka” och understryker amerikanernas beslutsamhet, jag citerar igen, ”att om nödvändigt agera ensamma i förebyggande syfte, för att sprida frihetens triumfer”. Vi får inte förhålla oss passiva till en officiell bekräftelse av en sådan doktrin. En första konsekvens av denna doktrin skulle bli ett krig i Irak och den skulle – varken mer eller mindre – förstöra det kollektiva säkerhetssystem som har byggts upp kring Förenta nationernas stadga efter demokratiernas seger över nazismen. Vi väntar till sist fortfarande på att man åtminstone börjar genomföra parlamentets senaste resolution om Mellanöstern. George Bush riktar världens blickar mot Bagdad men samtidigt är hans skyddsling – som Bush nyligen betecknade som en fredens man, trots att han bryter mot alla resolutioner som säkerhetsrådet har antagit om hans land – i färd med att utsätta palestinierna för en outsägligt grym förföljelse och därmed med att dra in sitt eget folk i en ny infernaliskt ond cirkel av hämnd och hat. I alla dessa frågor, som i själva verket är en enda, har EU fortfarande inte visat vad det går för. Att vara en aktör på världsarenan är inte något man bestämmer sig för, det är något man förtjänar."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos"12 "(Aplausos)"11 "(Applaudissements)"6 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα)"8 "Wurtz (GUE/NGL )."6 "embargo"9 "stocks"11

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph