Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-09-Speech-3-038"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021009.5.3-038"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Señor Presidente en ejercicio del Consejo, Señor Comisario, Señorías, he seguido con suma atención las declaraciones que han hecho tanto el representante de la Presidencia en ejercicio del Consejo como el Comisario, Sr. Patten, y quisiera señalar, como premisa a la intervención que voy a desarrollar a continuación, un dato, y es que con independencia de que el régimen de Sadam Hussein tenga o no armas de destrucción masiva, quiero expresar mi convencimiento de que este régimen constituye un peligro para la seguridad y para la paz internacional, y esto no es una quimera, ya tuvimos ocasión de verlo con motivo de la invasión de Kuwait y seguimos teniendo ocasión de verlo con la reiterada y desafiante violación de las resoluciones del Consejo de Seguridad de las Naciones Unidas.
Yo creo que la mejor contribución de la Unión Europea al sistema y a los principios de Naciones Unidas es dar una respuesta cohesionada en el ámbito de las organizaciones internacionales, porque la fuerza de la Unión Europea es su unidad y su debilidad su fragmentación.
Esto no quiere decir, naturalmente, que la Unión Europea y la Comunidad internacional tengan que tener una reacción poco medida o desproporcionada. Yo creo que tenemos que ser muy cuidadosos a la hora de buscar una respuesta, pues es evidente que la respuesta que la comunidad internacional dé y que la Unión Europea apoye, podría tener consecuencias sobre las relaciones con el mundo árabe y también podría tener consecuencias, como ha dicho el Sr. Patten, muy claras y directas sobre el conflicto en Oriente Medio.
Señor Presidente, las iniciativas que yo sugeriría en nombre de mi grupo político se insertan claramente en la línea que ha avanzado el Sr. Patten. Es evidente que para un sistema de valores como el de la Unión Europea, que consagra la paz, la comprensión, la concordia y la solidaridad, el recurso a la fuerza debe ser la última razón.
En este sentido, es evidente que hay que agotar todas las vías políticas, diplomáticas o comerciales; pero es evidente también, Señor Presidente, que hay que garantizar el libre acceso, sin restricciones y sin condiciones, de los inspectores de Naciones Unidas para que puedan cumplir su misión de verificar si existen o no existen armas de destrucción masiva. Y es evidente, también, que hay que tomar en consideración la necesidad y la determinación de la comunidad internacional para que, en caso de incumplimiento de estas resoluciones de Naciones Unidas, la comunidad internacional y el propio sistema de Naciones Unidas puedan dar la respuesta adecuada para verificar y exigir el cumplimiento de estas resoluciones.
Y este tema de la legitimidad, o de la necesidad de contar con la legitimidad de una ratificación del Consejo de Seguridad de Naciones Unidas, para emprender una acción militar es precisamente uno de los temas que ayer debatimos en el ámbito de la Comisión de Asuntos Exteriores, cuando votamos una resolución sobre el terrorismo. Y fue muy interesante porque, en el curso de la votación, compareció el Secretario General de la OTAN, el Sr. Robertson, y a la pregunta de si era necesario contar con un aval de Naciones Unidas para la acción de su organización, nos dijo que aunque era deseable, entendía que un mandato del Consejo Atlántico era suficiente para poder actuar en el seno de la OTAN.
Este debate, Señor Presidente, no es un debate baladí, porque en algún momento, cuando la fuerza de acción rápida de la Unión Europea esté lista para operar, nos encontraremos con que si tenemos que acudir al aval de las Naciones Unidas para que dicha fuerza pueda actuar en una misión Petersberg, a lo mejor un miembro del Consejo de Seguridad que tenga derecho a voto puede abortar una eventual acción de la fuerza de acción rápida de la Unión Europea.
Quería apuntar este debate, porque me parece pertinente en estos momentos, sobre todo a la luz de los acontecimientos del 11 de septiembre, y es evidente que tenemos que realizar toda una serie de progresos en el ámbito de la política de seguridad y de defensa.
Tenemos que verificar la compatibilidad de la fuerza de acción rápida de la Unión Europea con esta iniciativa de los Estados Unidos de crear una fuerza de acción rápida en el seno de la OTAN; tenemos que ver en qué medida podemos hacer compatible la utilización de infraestructura de la OTAN para acciones de la Unión Europea en el ámbito de la defensa; tenemos que preservar la capacidad autónoma de toma de decisiones de la Unión Europea en el ámbito de la defensa y tenemos que resolver el problema del gasto militar, o mejor dicho, tenemos que decidir, con conocimiento de causa, si queremos gastar más o si queremos gastar mejor.
Señor Presidente, estos son temas muy pertinentes en el contexto actual. El 11 de septiembre exige una respuesta de la comunidad internacional porque, frente a las amenazas y problemas que nos plantea el terrorismo internacional, tenemos que dar una respuesta de todos por igual y, en el ámbito de la Unión Europea, una respuesta única."@es12
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand for Rådet, hr. kommissær, mine damer og herrer, jeg har lyttet meget opmærksomt til redegørelserne fra formanden for Rådet og fra kommissær Patten, og jeg vil forud for mit indlæg understrege, at uanset om Saddam Husseins regime har masseødelæggelsesvåben eller ej, er jeg overbevist om, at det er til fare for den internationale fred og sikkerhed, og det er ikke indbildning, vi så det under invasionen af Kuwait, og vi kan fortsat se det med de gentagne og provokerende overtrædelser af FN's Sikkerhedsråds resolutioner.
Jeg mener, at det bedste bidrag, som EU kan yde FN's system og principper, er at give et sammenhængende svar inden for rammerne af de internationale organisationer, for EU's styrke ligger i dets enhed, men splittede er vi svage.
Det betyder naturligvis ikke, at EU og det internationale samfund skal reagere uovervejet eller uhensigtsmæssigt. Jeg mener, at vi bør være meget forsigtige med vores reaktion, for det er klart, at det internationale samfunds reaktion, støttet af EU, kunne få følger for forbindelserne med den arabiske verden, og den kunne også, som hr. Patten sagde, få meget klare og direkte følger for konflikten i Mellemøsten.
Hr. formand, de initiativer, som jeg ville foreslå på vegne af min politiske gruppe, følger helt klart hr. Pattens linje. Det er indlysende, at med EU's værdier om fred, forståelse, harmoni og solidaritet bør magtanvendelse være den sidste udvej.
Derfor er det klart, at alle politiske, diplomatiske og handelsmæssige muligheder skal være opbrugt, men det er også klart, hr. formand, at FN's inspektører skal garanteres fri, uindskrænket og ubetinget adgang, så de kan udføre deres opgave, som består i at konstatere, om der findes masseødelæggelsesvåben eller ej. Og det er også klart, at det internationale samfunds krav og beslutsomhed skal tages i betragtning, så det internationale samfund og selve FN-systemet i tilfælde af, at FN's resolutioner ikke overholdes, kan reagere hensigtsmæssigt for at overvåge og kræve, at disse resolutioner overholdes.
Dette spørgsmål om legitimiteten, eller om nødvendigheden af legitimiteten af FN's Sikkerhedsråds godkendelse af, at der iværksættes en militæraktion, er netop et af de spørgsmål, som vi diskuterede i Udvalget om Udenrigsanliggender i går, da vi stemte om en beslutning om terrorisme. Og det var meget interessant, for under afstemningen mødte NATO's generalsekretær, hr. Robertson, op, og på spørgsmålet om, hvorvidt det var nødvendigt, at FN godkendte en NATO-aktion, sagde han, at selv om det var ønskværdigt, mente han, at et mandat fra Det Nordatlantiske Råd var tilstrækkeligt til, at NATO kunne træde i aktion.
Denne debat, hr. formand, er ikke værdiløs, for når EU's hurtige udrykningsstyrke på et tidspunkt er klar til at træde i aktion, kan vi, hvis vi er nødt til at have FN's godkendelse til, at styrken kan løse en Petersberg-opgave, risikere, at et medlem af Sikkerhedsrådet med stemmeret kan forpurre en eventuel aktion, som skulle udføres af EU's hurtige udrykningsstyrke.
Jeg vil gerne understrege betydningen af denne debat, for den er efter min mening relevant i denne tid, navnlig i lyset af begivenhederne den 11. september, og det er klart, at vi skal gøre fremskridt på en lang række områder inden for sikkerheds- og forsvarspolitikken.
Vi skal vurdere, om EU's hurtige udrykningsstyrke er forenelig med USA's initiativ om oprettelse af en hurtig udrykningsstyrke inden for rammerne af NATO, vi skal undersøge, i hvilket omfang vi kan gøre brugen af NATO's infrastruktur forenelig i forbindelse med EU-aktioner på forsvarsområdet, vi skal beskytte EU's evne til at træffe selvstændige beslutninger på forsvarsområdet, og vi skal løse problemet med militærudgifter, eller rettere sagt, vi skal træffe en informeret beslutning om, hvorvidt vi ønsker at bruge flere penge eller bruge pengene bedre.
Hr. formand, det er meget relevante emner i den aktuelle sammenhæng. Begivenhederne den 11. september kræver et svar fra det internationale samfunds side, for i betragtning af de trusler og problemer, som den internationale terrorisme forårsager, skal vi alle give et svar, og inden for EU skal svaret være fælles."@da1
"Herr amtierender Ratspräsident, Herr Kommissar, meine Damen und Herren! Ich habe die Erklärungen des Vertreters der amtierenden Ratspräsidentschaft und des Kommissars, Herrn Patten, äußerst aufmerksam verfolgt und möchte meinem Redebeitrag eine Bemerkung voranstellen: Ich möchte meine Überzeugung darüber zum Ausdruck bringen, dass das Regime von Saddam Hussein unabhängig davon, ob es über Massenvernichtungswaffen verfügt oder nicht, eine Gefahr für die internationale Sicherheit und den Weltfrieden darstellt, und das ist kein Hirngespinst, wie es mit der Invasion in Kuwait und der wiederholten, widersetzlichen Verletzung der Resolutionen des Sicherheitsrats der Vereinten Nationen bewiesen hat.
Ich glaube, der beste Beitrag, den die Europäische Union zum System und zu den Grundsätzen der Vereinten Nationen leisten kann, besteht in einer gemeinsamen Antwort der internationalen Organisationen, denn die Stärke der Europäischen Union liegt in ihrer Geschlossenheit, zersplittert dagegen sind wir schwach.
Dies bedeutet natürlich nicht, dass die Europäische Union und die internationale Gemeinschaft unangemessen oder unverhältnismäßig reagieren sollten. Ich denke, wir müssen auf der Suche nach einer Antwort sehr umsichtig sein, denn klar ist, dass jede von der internationalen Gemeinschaft erteilte und von der Europäischen Union unterstützte Antwort Auswirkungen auf die Beziehungen mit der arabischen Welt und, wie Herr Patten sagte, sehr deutliche und direkte Auswirkungen auf den Konflikt im Nahen Osten haben könnte.
Die Initiativen, die ich im Namen meiner Fraktion vorschlagen möchte, folgen eindeutig der von Herrn Patten vorgezeichneten Linie. Selbstverständlich muss die Anwendung von Gewalt für ein Wertesystem wie das der Europäischen Union, das Frieden, Verständigung, Eintracht und Solidarität auf seine Fahnen schreibt, das letzte Mittel sein.
In diesem Sinne müssen wir natürlich alle politischen, diplomatischen oder kommerziellen Mittel ausschöpfen, aber es ist auch klar, dass der freie, uneingeschränkte und bedingungslose Zugang der UN-Inspektoren garantiert werden muss, damit sie ihre Mission zur Verifizierung der Existenz von Massenvernichtungswaffen erfüllen können. Und klar ist auch, dass die Erfordernisse und die Entschlossenheit der internationalen Gemeinschaft berücksichtigt werden müssen, damit die Weltgemeinschaft und die Vereinten Nationen selbst im Falle der Nichteinhaltung dieser UN-Resolutionen eine angemessene Antwort geben können, um die Einhaltung dieser Resolutionen zu prüfen und zu fordern.
Diese Frage der Legitimität bzw. der Notwendigkeit, zum Zweck der Legitimität über eine Bestätigung durch den Sicherheitsrat der Vereinten Nationen zu verfügen, um eine militärische Aktion zu unternehmen, ist genau eine der Fragen, die wir gestern im Ausschuss für auswärtige Angelegenheiten bei der Abstimmung über eine Entschließung zum Terrorismus diskutiert haben. Und es war sehr interessant, weil im Laufe der Abstimmung der NATO-Generalsekretär Robertson das Wort ergriff und uns auf die Frage, ob für die Aktion seiner Organisation die Zustimmung der Vereinten Nationen vorliegen müsse, sagte, dass dies zwar wünschenswert wäre, er jedoch der Ansicht sei, dass ein Mandat des Atlantikrats ausreichend wäre, um im Rahmen der NATO handeln zu können.
Dies ist keine belanglose Debatte, Herr Präsident, da wir irgendwann, wenn die schnelle Eingreiftruppe der Europäischen Union einsatzbereit ist, vor der Frage stehen werden, ob wir die Zustimmung der Vereinten Nationen einholen müssen, damit diese Truppe in einer Petersberg-Mission tätig werden und unter Umständen ein Mitglied des Sicherheitsrats mit Vetorecht eine mögliche Aktion der schnellen Eingreiftruppe der Europäischen Union vereiteln kann.
Ich wollte auf diese Debatte hinweisen, weil sie mir gegenwärtig, vor allem im Lichte der Geschehnisse vom 11. September, als bedeutsam erscheint, und es klar ist, dass wir in einer ganzen Reihe von Bereichen Fortschritte im Zusammenhang mit der Sicherheits- und Verteidigungspolitik erreichen müssen.
Wir müssen die Vereinbarkeit der schnellen Eingreiftruppe der Europäischen Union mit dieser Initiative der USA zur Schaffung einer schnellen Eingreiftruppe im Rahmen der NATO prüfen; wir müssen prüfen, inwieweit wir die Nutzung der Infrastruktur der NATO für Aktionen der Europäischen Union im Bereich der Verteidigung kompatibel machen können; wir müssen die Eigenständigkeit in der Frage der Beschlussfähigkeit der Europäischen Union im Bereich der Verteidigung beibehalten, und wir müssen das Problem der Militärausgaben lösen oder, besser gesagt, wir müssen auf der Grundlage der Tatsachen entscheiden, ob wir mehr ausgeben bzw. das Geld besser anlegen wollen.
Herr Präsident, dies sind sehr wichtige Themen im aktuellen Kontext. Die Ereignisse des 11. September erfordern eine Antwort der internationalen Gemeinschaft, da wir angesichts der Drohungen und Probleme, die der internationale Terrorismus aufwirft, alle gemeinsam reagieren und im Rahmen der Europäischen Union eine gemeinsame Antwort geben müssen."@de7
"Κύριε Προεδρεύων του Συμβουλίου, κύριε Επίτροπε, κυρίες και κύριοι, άκουσα με μεγάλη προσοχή τις δηλώσεις του εκπροσώπου της Προεδρίας του Συμβουλίου και του Επιτρόπου, κ. Patten, και θα ήθελα να επισημάνω ένα πράγμα ως εισαγωγή της ομιλίας που πρόκειται να κάνω, και αυτό είναι ότι, ανεξάρτητα από το αν το καθεστώς του Σαντάμ Χουσεΐν έχει ή δεν έχει όπλα μαζικής καταστροφής, θέλω να εκφράσω την πεποίθησή μου ότι αυτό το καθεστώς αποτελεί κίνδυνο για τη διεθνή ειρήνη και ασφάλεια, και αυτό δεν είναι φαντασιοκοπία, όπως εξάλλου αποδείχθηκε από την εισβολή στο Κουβέιτ και την επανειλημμένη και προκλητική παραβίαση των ψηφισμάτων του Συμβουλίου Ασφαλείας των Ηνωμένων Εθνών.
Πιστεύω ότι ο καλύτερος τρόπος με τον οποίο θα μπορούσε να συμβάλει η Ευρωπαϊκή Ένωση στο σύστημα και στις αρχές των Ηνωμένων Εθνών είναι να ανταποκρίνεται με συνοχή στους κόλπους των διεθνών οργανισμών, διότι η δύναμη της Ευρωπαϊκής Ένωσης έγκειται στην ενότητά της, ενώ διασπασμένοι είμαστε αδύναμοι.
Αυτό δεν σημαίνει, φυσικά, ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση και η διεθνής κοινότητα πρέπει να έχουν υπερβολική ή δυσανάλογη αντίδραση. Πιστεύω ότι πρέπει να είμαστε πολύ προσεκτικοί κατά την αναζήτηση μιας απάντησης, εφόσον είναι προφανές ότι οποιαδήποτε απάντηση της διεθνούς κοινότητας, που υποστηρίζεται από την Ευρωπαϊκή Ένωση, θα μπορούσε να έχει επιπτώσεις στις σχέσεις με τον αραβικό κόσμο και επίσης, όπως είπε ο κ. Patten, πολύ σαφείς και άμεσες επιπτώσεις όσον αφορά τη σύγκρουση στη Μέση Ανατολή.
Κύριε Πρόεδρε, οι πρωτοβουλίες που θα πρότεινα εξ ονόματος της πολιτικής μου Ομάδας ακολουθούν τη γραμμή που προωθεί ο κ. Patten. Είναι προφανές ότι για ένα σύστημα αξιών σαν αυτό της Ευρωπαϊκής Ένωσης, που υποστηρίζει την ειρήνη, την κατανόηση, την ομόνοια και την αλληλεγγύη, η βία πρέπει να είναι η ύστατη λύση.
Από αυτήν την άποψη, πρέπει φυσικά να εξαντλήσουμε όλες τις πολιτικές, διπλωματικές και εμπορικές οδούς· αλλά πρέπει επίσης, κύριε Πρόεδρε, να διασφαλίσουμε την ελεύθερη, απεριόριστη και άνευ όρων πρόσβαση των επιθεωρητών των Ηνωμένων Εθνών, ώστε να μπορέσουν να εκπληρώσουν την αποστολή τους να εξακριβώσουν αν υπάρχουν ή δεν υπάρχουν όπλα μαζικής καταστροφής. Και είναι επίσης σαφές ότι πρέπει να λάβουμε υπόψη την ανάγκη και την αποφασιστικότητα της διεθνούς κοινότητας ώστε, σε περίπτωση μη συμμόρφωσης με αυτά τα ψηφίσματα των Ηνωμένων Εθνών, η διεθνής κοινότητα και τα ίδια τα Ηνωμένα Έθνη να μπορέσουν να ανταποκριθούν ανάλογα για να επαληθεύσουν και να απαιτήσουν τη συμμόρφωση με αυτά τα ψηφίσματα.
Το θέμα της νομιμότητας ή η ανάγκη για τη νομιμότητα της επικύρωσης από το Συμβούλιο Ασφαλείας των Ηνωμένων Εθνών για την ανάληψη στρατιωτικής δράσης είναι ακριβώς ένα από τα θέματα που συζητήσαμε χθες στην Επιτροπή Εξωτερικών Υποθέσεων, όταν ψηφίσαμε ένα ψήφισμα σχετικά με την τρομοκρατία. Και ήταν πολύ ενδιαφέρον διότι, κατά τη διάρκεια της ψηφοφορίας, εμφανίστηκε ο Γενικός Γραμματέας του ΝΑΤΟ, ο κ. Robertson, ο οποίος απαντώντας στην ερώτησή μας αν είναι αναγκαία η υποστήριξη των Ηνωμένων Εθνών για τη δράση του οργανισμού του, μας είπε ότι, μολονότι είναι επιθυμητή, πιστεύει ότι μία εντολή του Ατλαντικού Συμβουλίου είναι επαρκής για να μπορέσει να δράσει στο πλαίσιο του ΝΑΤΟ.
Αυτή η συζήτηση, κύριε Πρόεδρε, δεν είναι ασήμαντη, διότι μπορεί να έρθει κάποια στιγμή, όταν η δύναμη ταχείας αντίδρασης της Ευρωπαϊκής Ένωσης θα είναι έτοιμη να λειτουργήσει, που θα πρέπει να ζητήσουμε την υποστήριξη των Ηνωμένων Εθνών για να μπορέσει αυτή η δύναμη να εκτελέσει μια αποστολή Petersburg, και είναι πιθανό κάποιο μέλος του Συμβουλίου Ασφαλείας με δικαίωμα ψήφου να μπορεί να εμποδίσει μία ενδεχόμενη δράση της δύναμης ταχείας αντίδρασης της Ευρωπαϊκής Ένωσης.
Ήθελα να επισημάνω αυτήν τη συζήτηση, διότι την θεωρώ ενδεδειγμένη αυτήν τη στιγμή, ιδιαίτερα υπό το φως των γεγονότων της 11ης Σεπτεμβρίου, και είναι προφανές ότι πρέπει να κάνουμε προόδους σε μία ολόκληρη σειρά τομέων που σχετίζονται με την πολιτική ασφάλειας και άμυνας.
Πρέπει να αξιολογήσουμε τη συμβατότητα της δύναμης ταχείας αντίδρασης της Ευρωπαϊκής Ένωσης με την πρωτοβουλία των Ηνωμένων Πολιτειών να δημιουργήσουν μία δύναμη ταχείας αντίδρασης στο πλαίσιο του ΝΑΤΟ· πρέπει να εξετάσουμε σε ποιο βαθμό μπορούμε να κάνουμε χρήση της συμβατής υποδομής του ΝΑΤΟ σε σχέση με τις δράσεις της Ευρωπαϊκής Ένωσης στον τομέα της άμυνας· πρέπει να διατηρήσουμε την ικανότητα της Ευρωπαϊκής Ένωσης για αυτόνομη λήψη αποφάσεων στον τομέα της άμυνας και πρέπει να επιλύσουμε το πρόβλημα των στρατιωτικών δαπανών ή, για να το θέσω διαφορετικά, πρέπει να αποφασίσουμε, βάσει των δεδομένων, αν θέλουμε να δαπανήσουμε περισσότερα ή αν θέλουμε να δαπανήσουμε καλύτερα.
Κύριε Πρόεδρε, αυτά τα θέματα είναι πολύ σημαντικά στο παρόν πλαίσιο. Τα γεγονότα της 11ης Σεπτεμβρίου απαιτούν μια απάντηση της διεθνούς κοινότητας, διότι στις απειλές και τα προβλήματα της διεθνούς τρομοκρατίας πρέπει να απαντήσουμε όλοι μαζί και, στο εσωτερικό της Ευρωπαϊκής Ένωσης, πρέπει να δώσουμε μια ενιαία απάντηση."@el8
"President-in-Office of the Council, Commissioner, ladies and gentlemen, I have listened extremely carefully to the statements by the representative of the Presidency-in-Office of the Council and Commissioner Patten and I would like to point out one thing, as a preface to the speech I am going to make, and that is that, regardless of whether or not Saddam Hussein’s regime has weapons of mass destruction, I would like to express my conviction that this regime is a danger to international peace and security, and this is no fantasy, as demonstrated by the invasion of Kuwait and the repeated and defiant violation of the United Nations Security Council resolutions.
I believe that the best contribution the European Union could make to the system and the principles of the United Nations is to respond cohesively within the international organisations, because the strength of the European Union lies in its unity, but fragmented we are weak.
This does not mean, of course, that the European Union and the international community must react in an unmeasured and disproportionate way. I believe that we must be very careful in seeking a response, since it is clear that any response of the international community, supported by the European Union, could have repercussions for relations with the Arab world and also, as Mr Patten said, very clear and direct repercussions in terms of the conflict in the Middle East.
Mr President, the initiatives I would suggest on behalf of my political group clearly follow the line put forward by Mr Patten. Obviously, for a system of values such as that of the European Union, which enshrines peace, understanding, harmony and solidarity, force should be the last resort.
In this regard, we must of course exhaust all political, diplomatic and commercial avenues; but we must also, Mr President, guarantee free access, unrestricted and unconditional, for the United Nations inspectors, so that they can fulfil their mission of verifying whether or not there are weapons of mass destruction. And it is also clear that we must take account of the need and the determination of the international community so that, in the event of non-compliance with these United Nations resolutions, the international community and the United Nations itself can respond appropriately to verify and demand compliance with those resolutions.
This issue of legitimacy, or the need for the legitimacy of a ratification by the United Nations Security Council, for taking military action, is precisely one of the issues we debated yesterday in the Committee on Foreign Affairs when we voted on a resolution on terrorism. And it was very interesting because, during the vote, Mr Robinson, the Secretary-General of NATO, appeared, and in response to the question of whether it was necessary to have the backing of the United Nations for action by his organisation, he told us that, while it was desirable, he believed that a mandate from the Atlantic Council was sufficient to be able to act within NATO.
This debate, Mr President, is not trivial, because there may come a time, when the European Union’s rapid reaction force is ready for operation, when we have to seek the backing of the United Nations so that that force can carry out a Petersburg task, and it is possible that a member of the Security Council with the right to vote may put a stop to any action of the European Union’s rapid reaction force.
I wanted to point out this debate, because it seems to me appropriate at the moment, especially in light of the events of September 11, and it is clear that we have to make progress in a whole series of areas relating to the security and defence policy.
We must assess the compatibility of the European Union’s rapid reaction force with the initiative of the United States to create a rapid reaction force within NATO; we must consider the extent to which we can make the use of NATO’s infrastructure compatible in relation to the European Union’s actions in the field of defence; we must preserve the European Union’s capacity for autonomous decision-making in the field of defence and we must resolve the problem of military expenditure, or to put it another way, we must decide, on the basis of the facts, whether we want to spend more or spend better.
Mr President, these issues are very relevant in the current context. The events of 11 September demand a response from the international community because, in the face of the threats and problems of international terrorism, we must all respond together, and within the European Union, we must offer a single response."@en3
"Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, olen kuunnellut erittäin tarkkaavaisesti neuvoston puheenjohtajavaltion edustajan ja komission jäsenen Pattenin puheita ja haluaisin ottaa esiin yhden asian johdantona omaan puheeseeni. Olipa Saddam Husseinin hallinnolla hallussaan joukkotuhoaseita tai ei, olen joka tapauksessa vakuuttunut siitä, että kyseinen hallitus uhkaa kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, eikä tämä ole pelkkää mielikuvitusta, kuten Kuwaitiin tehty hyökkäys ja Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmien jatkuvat ja uhmaavat loukkaukset osoittavat.
Toimimalla yhdessä kansainvälisissä järjestöissä Euroopan unioni voisi mielestäni parhaiten edistää Yhdistyneiden Kansakuntien järjestelmää ja periaatteita, koska yhtenäisyys on Euroopan unionin vahvuus, mutta epäyhtenäisinä olemme heikkoja.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että Euroopan unionin ja kansainvälisen yhteisön pitäisi reagoida kohtuuttomin ja suhteettomin toimin. Meidän on mielestäni reagoitava hyvin varovaisesti, sillä on selvää, että kaikki Euroopan unionin tukemat kansainvälisen yhteisön reaktiot saattavat vaikuttaa meidän ja arabimaailman välisiin suhteisiin ja kuten komission jäsen Patten sanoi, niillä voi olla selkeä ja suora vaikutus Lähi-idän konfliktiin.
Arvoisa puhemies, ryhmäni puolesta tekemäni ehdotukset ovat selvästi komission jäsenen Pattenin esittämien suuntaviivojen mukaisia. Euroopan unionin kaltaisessa arvojärjestelmässä, joka puolustaa rauhaa, ymmärtämystä, harmoniaa ja yhteisvastuullisuutta, voimakeinoihin pitäisi luonnollisesti turvautua vasta vihonviimeisenä keinona.
Meidän on tietenkin hyödynnettävä kaikki poliittiset, diplomaattiset ja kaupalliset keinomme, mutta arvoisa puhemies, meidän on tietenkin myös varmistettava YK:n asetarkastajien vapaa, rajoittamaton ja ehdoton pääsy Irakiin, jotta he voivat hoitaa tehtävänsä ja selvittää, onko maassa joukkotuhoaseita. Lisäksi on selvää, että meidän on otettava huomioon kansainvälisen yhteisön tarpeet ja päättäväisyys, jotta kansainvälinen yhteisö ja Yhdistyneet Kansakunnat voivat ryhtyä tarvittaviin toimiin varmistaakseen Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmien noudattamisen ja vaatiakseen sitä, mikäli niitä ei noudateta.
Juuri tämä legitimiteettikysymys eli kysymys siitä, edellyttääkö sotatoimien legitiimiys Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston vahvistusta, oli yksi ulkoasiavaliokunnan eilisistä keskustelunaiheista äänestäessämme terrorismia koskevasta päätöslauselmasta. Se oli erittäin mielenkiintoista, koska äänestyksen aikana Naton pääsihteeri Robertson tuli paikalle, ja vastauksena siihen, edellyttääkö hänen järjestönsä toiminta Yhdistyneiden Kansakuntien tukea, hän totesi, että vaikka YK:n tuki olisikin toivottavaa, Nato voi hänen mielestään ryhtyä toimiin myös Pohjois-Atlantin neuvoston myöntämin valtuuksin.
Arvoisa puhemies, tämä ei ole mikään vähäpätöinen keskustelu, sillä voi koittaa vielä aika, jolloin Euroopan unionin nopean toiminnan joukot ovat valmiita toimintaan, jolloin meidän on pyydettävä Yhdistyneiden Kansakuntien tukea, jotta nämä joukot voivat toteuttaa Petersbergin tehtäviä, ja on mahdollista, että jokin äänestämään oikeutettu turvallisuusneuvoston jäsen estää kaikki Euroopan unionin nopean toiminnan joukkojen toimet.
Halusin ottaa esiin tämän aiheen, koska se tuntuu minusta tällä hetkellä tarkoituksenmukaiselta varsinkin syyskuun 11. päivän tapahtumien vuoksi, ja on selvää, että meidän on edistyttävä monilla turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevilla aloilla.
Meidän on arvioitava Euroopan unionin nopean toiminnan joukkojen yhteensopivuutta Naton nopean toiminnan joukkojen perustamista koskevan Yhdysvaltojen aloitteen kanssa, ja meidän on mietittävä, missä määrin voimme hyödyntää Naton infrastruktuuria Euroopan unionin puolustustoimissa. Meidän on säilytettävä Euroopan unionin itsenäinen päätösvalta puolustusasioissa, ja meidän on ratkaistava puolustusmenoihin liittyvä ongelma. Meidän on toisin sanoen tosiasioiden pohjalta päätettävä, haluammeko käyttää puolustukseen aiempaa enemmän varoja vai haluammeko käyttää varat aiempaa tehokkaammin.
Arvoisa puhemies, nämä seikat ovat hyvin merkityksellisiä tässä asiayhteydessä. Kansainvälisen yhteisön on reagoitava syyskuun 11. päivän tapahtumiin, koska meidän kaikkien on vastattava yhdessä kansainvälisen terrorismin uhkiin ja ongelmiin, ja Euroopan unionin vastauksen on oltava yhtenäinen."@fi5
"Monsieur le Président en exercice du Conseil, Monsieur le Commissaire, Mesdames, Messieurs, j'ai suivi avec beaucoup d'attention les déclarations faites tant par le représentant de la présidence en exercice du Conseil que par le commissaire Patten et je souhaiterais formuler une remarque préliminaire à l'intervention que je développerai ensuite : indépendamment du fait que le régime de Saddam Hussein possède ou non des armes de destruction massive, je suis convaincu que ce régime représente une menace pour la sécurité et pour la paix internationale. Il ne s'agit pas d'une chimère, nous avons déjà eu l'occasion de nous en rendre compte lors de l'invasion du Koweït et continuons à le constater avec la violation répétée et provocante des résolutions du Conseil de sécurité des Nations unies.
J'estime que la meilleure contribution de l'Union européenne au système et aux principes des Nations unies consiste à fournir une réponse cohérente dans le cadre des organisations internationales, parce que l'unité de l'Union européenne fait sa force et son morcellement, sa fragilité.
De toute évidence, l'Union européenne et la communauté internationale ne doivent pas pour autant réagir de manière démesurée ou disproportionnée. Je pense que nous devons faire montre de beaucoup de prudence dans la réponse que nous apporterons, car il ne fait aucun doute que la réponse apportée par la communauté internationale et soutenue par l'Union européenne pourrait avoir non seulement des conséquences sur les relations avec le monde arabe, mais également, comme l'a souligné M. Patten, une incidence très claire et très directe sur le conflit au Moyen-Orient.
Monsieur le Président, les initiatives que je suggérerais au nom de mon groupe politique s'inscrivent clairement dans la ligne proposée par M. Patten. Il va sans dire que pour un système de valeurs comme celui de l'Union européenne, qui consacre la paix, la compréhension, la concorde et la solidarité, la force doit être le dernier recours.
Dans ce sens, il faut, à l'évidence, épuiser toutes les voies politiques, diplomatiques ou commerciales, mais il faut aussi, Monsieur le Président, et c'est également une évidence, garantir le libre accès, sans restrictions ni conditions, des inspecteurs des Nations unies afin qu'ils puissent accomplir leur mission qui consiste à vérifier s'il existe ou non des armes de destruction massive. De même, il faut, de toute évidence, prendre en ligne de compte le besoin et la détermination de la communauté internationale afin qu'en cas de non-respect des résolutions des Nations unies, la communauté internationale et le système même des Nations unies puissent apporter la réponse adéquate permettant de vérifier et d'exiger le respect de ces résolutions.
Ce thème de la légitimité, ou de la nécessité de compter sur la légitimité d'une ratification du Conseil de sécurité des Nations unies, pour entreprendre une action militaire, est précisément l'un des sujets dont nous avons débattu hier au sein de la commission des affaires étrangères, des droits de l'homme, de la sécurité commune et de la politique de défense, lorsque nous avons voté une résolution sur le terrorisme. La discussion a été très intéressante parce que le secrétaire général de l'OTAN, M. Robertson, est arrivé en plein vote et à la question de savoir si son organisation avait besoin de l'aval des Nations unies pour agir, il a répondu que, bien que cet aval fût souhaitable, il pensait qu'un mandat du Conseil atlantique était suffisant pour pouvoir agir au sein de l'OTAN.
Monsieur le Président, ce débat n'est pas un débat futile parce qu'à un moment donné, lorsque la force de réaction rapide de l'Union européenne sera prête à intervenir, nous serons confrontés au fait que si nous devons demander l'aval des Nations unies pour que cette force puisse agir dans le cadre d'une mission de Petersberg, un membre du Conseil de sécurité ayant un droit de vote pourrait arrêter une éventuelle intervention de la force de réaction rapide de l'Union européenne.
Je souhaiterais souligner ce débat, parce qu'il me semble pertinent à l'heure actuelle, notamment à la lumière des événements du 11 septembre, et parce qu'il ne fait aucun doute que nous devons réaliser toute une série de progrès dans le cadre de la politique de sécurité et de défense.
Nous devons vérifier la compatibilité de la force de réaction rapide de l'Union européenne avec cette initiative des États-Unis de créer une force de réaction rapide au sein de l'OTAN ; nous devons voir dans quelle mesure nous pouvons rendre compatible l'utilisation des infrastructures de l'OTAN pour des actions de l'Union européenne dans le cadre de la défense ; nous devons préserver la capacité indépendante de prise de décisions de l'Union européenne dans le cadre de la défense et nous devons résoudre le problème des dépenses militaires ou nous devons, plutôt, décider en toute connaissance de cause si nous voulons dépenser plus ou mieux.
Monsieur le Président, ce sont là des sujets très pertinents dans le contexte actuel. Les événements du 11 septembre exigent une réponse de la communauté internationale parce que, face aux menaces et aux problèmes que pose le terrorisme international, nous devons apporter une même réponse pour tous et, dans le cadre de l'Union européenne, une réponse unique."@fr6
"Signor Presidente in carica del Consiglio, signor Commissario, onorevoli colleghi, ho ascoltato con grande attenzione le dichiarazioni del rappresentante della Presidenza in carica del Consiglio e del Commissario Patten e, come premessa al mio intervento, vorrei sottolineare un punto, e cioè che, a prescindere da se il regime di Saddam Hussein possieda o meno armi di distruzione di massa, sono convinto che tale regime costituisca un pericolo per la pace e la sicurezza internazionale, e questa non è fantasia, come ha dimostrato l’invasione del Kuwait e come dimostra la continua e provocatoria violazione delle risoluzioni del Consiglio di sicurezza delle Nazioni Unite.
Ritengo che il miglior contributo che l’Unione europea possa apportare al sistema e ai principi delle Nazioni Unite consista nel dare una risposta coesiva nell’ambito delle organizzazioni internazionali, perché la forza dell’Unione europea sta nell’unità e la sua debolezza nella frammentazione.
Ciò non significa, naturalmente, che l’Unione europea e la comunità internazionale debbano avere una reazione smisurata o sproporzionata. Ritengo si debba essere molto prudenti nel cercare una risposta, in quanto è evidente che qualsiasi risposta della comunità internazionale, sostenuta dall’Unione europea, può avere ripercussioni sulle relazioni con il mondo arabo e anche, come ha affermato il Commissario Patten, ripercussioni molto chiare e dirette sul conflitto in Medio Oriente.
Signor Presidente, le iniziative che vorrei proporre a nome del mio gruppo politico seguono chiaramente la linea indicata dal Commissario Patten. E’ evidente che, per un sistema di valori come quello dell’Unione europea, che promuove la pace, la comprensione, l’armonia e la solidarietà, il ricorso alla forza dev’essere l’ultima risorsa.
In questo senso, è pacifico che dobbiamo esaurire tutte le vie politiche, diplomatiche e commerciali, ma dobbiamo anche, signor Presidente, garantire il libero accesso, senza restrizioni o condizioni, degli ispettori delle Nazioni Unite, affinché possano assolvere la loro missione di verificare se esistano o meno armi di distruzione di massa. E’ altrettanto evidente che dobbiamo tenere conto delle esigenze e della determinazione della comunità internazionale affinché, in caso di inosservanza delle risoluzioni delle Nazioni Unite, la comunità internazionale e le stesse Nazioni Unite possano reagire in modo adeguato per verificare ed esigere il rispetto di tali risoluzioni.
La questione della legittimità, o della necessità di una ratifica del Consiglio di sicurezza delle Nazioni Unite per intraprendere un intervento militare, è precisamente una delle questioni discusse ieri in seno alla commissione per gli affari esteri, quando abbiamo votato una risoluzione sul terrorismo. E’ stato molto interessante perché, durante la votazione, si è presentato il Segretario generale della NATO, signor Robinson, il quale, alla domanda se fosse necessario ottenere il sostegno delle Nazioni Unite per un’azione della sua organizzazione, ha risposto che, benché ciò fosse auspicabile, riteneva che un mandato del Consiglio atlantico fosse sufficiente per poter agire in seno alla NATO.
Questo dibattito, signor Presidente, non è banale, perché potrebbe giungere un momento, quando la forza di reazione rapida dell’Unione europea sarà pronta ad operare, in cui dovremo cercare di ottenere il sostegno delle Nazioni Unite affinché tale forza possa svolgere una missione di Petersburg, ed è possibile che un membro del Consiglio di sicurezza con diritto di voto possa opporsi a qualsiasi intervento della forza di reazione rapida dell’Unione europea.
Ho voluto dare risalto a questo dibattito perché mi sembra opportuno in questo frangente, in particolare alla luce degli avvenimenti dell’11 settembre, ed è chiaro che dobbiamo compiere progressi su un’intera serie di aspetti riguardanti la politica di sicurezza e di difesa.
Dobbiamo verificare la compatibilità della forza di reazione rapida dell’Unione europea con l’iniziativa degli Stati Uniti di creare una forza di reazione rapida in seno alla NATO; dobbiamo valutare fino a che punto possiamo rendere compatibile l’uso delle infrastrutture della NATO rispetto alle azioni dell’Unione europea nel campo della difesa; dobbiamo salvaguardare la capacità dell’Unione europea di adottare decisioni autonome nel campo della difesa e dobbiamo risolvere il problema della spesa militare o, in altre parole, dobbiamo decidere con cognizione di causa se vogliamo spendere di più o spendere meglio.
Signor Presidente, questi temi sono molto importanti nel contesto attuale. Gli avvenimenti dell’11 settembre esigono una risposta da parte della comunità internazionale perché, di fronte alle minacce e ai problemi posti dal terrorismo internazionale, dobbiamo rispondere tutti insieme e, nell’ambito dell’Unione europea, dobbiamo dare un’unica risposta."@it9
"President-in-Office of the Council, Commissioner, ladies and gentlemen, I have listened extremely carefully to the statements by the representative of the Presidency-in-Office of the Council and Commissioner Patten and I would like to point out one thing, as a preface to the speech I am going to make, and that is that, regardless of whether or not Saddam Hussein’s regime has weapons of mass destruction, I would like to express my conviction that this regime is a danger to international peace and security, and this is no fantasy, as demonstrated by the invasion of Kuwait and the repeated and defiant violation of the United Nations Security Council resolutions.
I believe that the best contribution the European Union could make to the system and the principles of the United Nations is to respond cohesively within the international organisations, because the strength of the European Union lies in its unity, but fragmented we are weak.
This does not mean, of course, that the European Union and the international community must react in an unmeasured and disproportionate way. I believe that we must be very careful in seeking a response, since it is clear that any response of the international community, supported by the European Union, could have repercussions for relations with the Arab world and also, as Mr Patten said, very clear and direct repercussions in terms of the conflict in the Middle East.
Mr President, the initiatives I would suggest on behalf of my political group clearly follow the line put forward by Mr Patten. Obviously, for a system of values such as that of the European Union, which enshrines peace, understanding, harmony and solidarity, force should be the last resort.
In this regard, we must of course exhaust all political, diplomatic and commercial avenues; but we must also, Mr President, guarantee free access, unrestricted and unconditional, for the United Nations inspectors, so that they can fulfil their mission of verifying whether or not there are weapons of mass destruction. And it is also clear that we must take account of the need and the determination of the international community so that, in the event of non-compliance with these United Nations resolutions, the international community and the United Nations itself can respond appropriately to verify and demand compliance with those resolutions.
This issue of legitimacy, or the need for the legitimacy of a ratification by the United Nations Security Council, for taking military action, is precisely one of the issues we debated yesterday in the Committee on Foreign Affairs when we voted on a resolution on terrorism. And it was very interesting because, during the vote, Mr Robinson, the Secretary-General of NATO, appeared, and in response to the question of whether it was necessary to have the backing of the United Nations for action by his organisation, he told us that, while it was desirable, he believed that a mandate from the Atlantic Council was sufficient to be able to act within NATO.
This debate, Mr President, is not trivial, because there may come a time, when the European Union’s rapid reaction force is ready for operation, when we have to seek the backing of the United Nations so that that force can carry out a Petersburg task, and it is possible that a member of the Security Council with the right to vote may put a stop to any action of the European Union’s rapid reaction force.
I wanted to point out this debate, because it seems to me appropriate at the moment, especially in light of the events of September 11, and it is clear that we have to make progress in a whole series of areas relating to the security and defence policy.
We must assess the compatibility of the European Union’s rapid reaction force with the initiative of the United States to create a rapid reaction force within NATO; we must consider the extent to which we can make the use of NATO’s infrastructure compatible in relation to the European Union’s actions in the field of defence; we must preserve the European Union’s capacity for autonomous decision-making in the field of defence and we must resolve the problem of military expenditure, or to put it another way, we must decide, on the basis of the facts, whether we want to spend more or spend better.
Mr President, these issues are very relevant in the current context. The events of 11 September demand a response from the international community because, in the face of the threats and problems of international terrorism, we must all respond together, and within the European Union, we must offer a single response."@lv10
"Mijnheer de fungerend voorzitter van de Raad, mijnheer de commissaris, waarde collega’s, ik heb aandachtig geluisterd naar de verklaringen van zowel de vertegenwoordiger van het fungerend voorzitterschap van de Raad als commissaris Patten. Als inleiding op mijn discours wil ik het volgende stellen: ongeacht het feit of het regime van Saddam Hoessein al dan niet over massavernietigingswapens beschikt, ben ik ervan overtuigd dat het een bedreiging vormt voor de veiligheid en de internationale vrede. Uit de invasie van Koeweit en de herhaalde en uitdagende schending van de resoluties van de VN-Veiligheidsraad blijkt dat dit geen hersenschim is.
Het is onontbeerlijk dat de Europese Unie in het kader van de internationale organisaties een gezamenlijk antwoord formuleert. Dat is mijns inziens de beste bijdrage die wij aan het systeem en de beginselen van de Verenigde Naties kunnen leveren. Immers, de sterkte van de Europese Unie is haar eenheid, maar als wij verdeeld optreden, zijn wij zwak.
Een buitensporige en onevenredige reactie van de Europese Unie en de internationale gemeenschap is echter uit den boze. Ik geloof dat wij ons antwoord goed moeten overwegen. Wellicht zal de oplossing die de internationale gemeenschap met de steun van de Europese Unie tot stand tracht te brengen onze betrekkingen met de Arabische wereld niet ongemoeid laten. Zoals de heer Patten terecht heeft onderstreept, zal zij met name ook zeer duidelijke en directe gevolgen hebben voor het conflict in het Midden-Oosten.
Mijnheer de Voorzitter, de initiatieven die ik hier namens mijn fractie wil suggereren, zijn geheel in lijn met de voorstellen van de heer Patten. Het spreekt vanzelf dat in een waardenstelsel zoals dat van de Europese Unie, waar vrede, begrip, eendracht en solidariteit een prioritaire plaats innemen, gebruik van geweld slechts een laatste redmiddel mag zijn.
In die zin lijdt het geen twijfel dat alle politieke, diplomatieke en commerciële middelen moeten worden ingezet. Tezelfdertijd, mijnheer de Voorzitter, dient echter ook de vrije, volledige en onvoorwaardelijke toegang van de VN-inspecteurs te worden gewaarborgd zodat zij hun taak naar behoren kunnen vervullen en kunnen nagaan of Irak al dan niet massavernietigingswapens bezit. Uiteraard moet ook voorzien worden in de noodzaak en de behoefte van een kordaat optreden van de internationale gemeenschap in geval van niet-naleving van de voornoemde VN-resoluties. De internationale gemeenschap moet samen met de Verenigde Naties het nodige toezicht uitoefenen en de naleving van deze resoluties afdwingen.
Het gaat hier om een legitimiteitskwestie. Vraag is of een militaire actie bekrachtigd moet worden door de Veiligheidsraad van de Verenigde Naties. Wij hebben dit probleem gisteren nog in de Commissie buitenlandse zaken, mensenrechten, gemeenschappelijke veiligheid en defensiebeleid besproken naar aanleiding van een stemming over een resolutie inzake terrorisme. Het was een bijzonder interessante vergadering temeer daar de secretaris-generaal van de NAVO, de heer Robertson, in de loop van de stemming voor de commissie is verschenen. Op onze vraag of de instemming van de Verenigde Naties onontbeerlijk is voor een mogelijke actie van zijn organisatie antwoordde hij dat een mandaat van de Noord-Atlantische Raad volstaat voor een optreden in het kader van de NAVO, ofschoon een VN-benadering de voorkeur geniet.
Mijnheer de Voorzitter, dit is geen zinloos debat. Er zal immers een moment komen, zodra de snelle interventiemacht van de Europese Unie operationeel is, dat wij de goedkeuring van de Verenigde Naties zullen nodig hebben om een Petersberg-taak te kunnen uitvoeren. Dan zal een veto van een stemhebbend lid van de Veiligheidsraad volstaan om een actie van de snelle interventiemacht tegen te houden.
Ik wilde dit debat hoe dan ook ter sprake brengen omdat het volgens mij van wezenlijk belang is, met name in het licht van de gebeurtenissen van 11 september. Het staat buiten kijf dat wij op het gebied van het veiligheids- en defensiebeleid nog heel wat vorderingen moeten maken.
Wij moeten nagaan of de snelle interventiemacht van de Europese Unie verenigbaar is met het initiatief van de Verenigde Staten om een snelle interventiemacht in het kader van de NAVO in het leven te roepen; wij moeten onderzoeken in hoeverre de Europese Unie bij haar defensieve acties gebruik kan maken van de infrastructuur van de NAVO; wij moeten ervoor zorgen dat de onafhankelijke besluitvorming van de Europese Unie op defensiegebied gewaarborgd blijft en dat het probleem van de militaire uitgaven wordt opgelost, of beter gezegd, wij moeten met inachtneming van de huidige omstandigheden beslissen of wij meer willen uitgeven of de beschikbare middelen beter willen besteden.
Mijnheer de Voorzitter, dit zijn zeer actuele onderwerpen. 11 september vereist een antwoord van de internationale gemeenschap. Het is van fundamenteel belang dat wij allen samen een afdoend antwoord geven op de dreigingen en problemen die met het internationale terrorisme gepaard gaan. Daarom moet de Europese Unie één enkele oplossing aandragen."@nl2
"Senhor Presidente em exercício do Conselho, Senhor Comissário, Senhoras e Senhores Deputados, segui muito atentamente as declarações do representante da Presidência em exercício do Conselho e do senhor Comissário Patten e gostaria de salientar, como preâmbulo à intervenção que passarei a desenvolver em seguida, o seguinte dado: independentemente de o regime de Saddan Hussein possuir ou não armas de destruição maciça, estou convencido de que este regime constitui um perigo para a segurança e para a paz internacional, e não se trata de uma quimera, como o demonstrou a invasão do Kuwait e a reiterada e provocadora violação das resoluções do Conselho de Segurança das Nações Unidas.
Penso que a melhor contribuição que a União Europeia poderia dar para o sistema e para os princípios das Nações Unidas é uma resposta coesa no âmbito das organizações internacionais, uma vez que a força da União Europeia reside na sua unidade, residindo na fragmentação a sua debilidade.
Isto não significa, obviamente, que a União Europeia e a comunidade internacional devam ter uma reacção desmedida e desproporcionada. Julgo que devemos usar do máximo cuidado ao procurar uma resposta, na medida em que, como é evidente, qualquer resposta que a comunidade internacional vier a dar, que tenha o apoio da União Europeia, poderia ter repercussões nas relações com o mundo árabe, bem como, como afirmou o senhor Comissário Patten, repercussões muito claras e directas no conflito no Médio Oriente.
Senhor Presidente, as iniciativas que eu sugeriria em nome do meu grupo político inserem-se claramente na linha das avançadas pelo senhor Comissário Patten. Para um sistema de valores como o da União Europeia, que consagra a paz, a compreensão, a concórdia e a solidariedade, o recurso à força deve constituir, naturalmente, o último recurso.
Neste sentido, devemos, evidentemente, esgotar todas as vias políticas, diplomáticas e comerciais; mas devemos igualmente, Senhor Presidente, garantir o livre acesso, incondicional e sem restrições, dos inspectores das Nações Unidas para que possam cumprir a sua missão de verificar se existem ou não armas de destruição maciça. É igualmente evidente que devemos ter em consideração a necessidade e a determinação da comunidade internacional para que, em caso de incumprimento destas resoluções das Nações Unidas, a comunidade internacional e o próprio sistema das Nações Unidas possam dar a resposta adequada que permita verificar e exigir o cumprimento destas resoluções.
Este tema da legitimidade ou da necessidade de contar com a legitimidade de uma ratificação do Conselho de Segurança das Nações Unidas para levar a cabo uma acção militar é, de resto, um dos tema que ontem foi debatido na Comissão dos Assuntos Externos, quando votámos uma resolução sobre o terrorismo. Foi muito interessante, dado que, no decurso da votação, o senhor Robertson, Secretário-Geral da NATO, compareceu na citada comissão e, à pergunta de se era necessário contar com o apoio das Nações Unidas para a acção da sua organização, disse-nos que, embora fosse desejável, entendia que um mandato do Conselho Atlântico era suficiente para poder actuar no seio da NATO.
Este debate, Senhor Presidente, não é um debate de somenos importância, porque, no futuro, quando a força de acção rápida da União Europeia estiver operacional, pode ser necessário ter o apoio das Nações Unidas para que essa força possa actuar numa missão de Petersberg, e é possível que um membro do Conselho de Segurança com direito a voto inviabilize uma eventual operação da força de acção rápida da União Europeia.
Queria sugerir este debate, dado que o considero pertinente no momento actual, principalmente à luz dos acontecimentos de 11 de Setembro, e é óbvio que temos de efectuar progressos numa série de domínios relacionados com a política de segurança e de defesa.
Devemos comprovar a compatibilidade da força de acção rápida da União Europeia com esta iniciativa dos Estados Unidos de criar uma força de acção rápida no seio da NATO; devemos verificar em que medida podemos tornar compatível a utilização da infra-estrutura da NATO com acções da União Europeia no âmbito da defesa; temos de preservar a capacidade autónoma de tomada de decisões da União Europeia no âmbito da defesa e temos de resolver o problema da despesa militar ou, por outras palavras, temos de decidir, com conhecimento de causa, se queremos gastar mais ou se queremos gastar melhor.
Senhor Presidente, estes temas são de enorme relevância no contexto actual. Os acontecimentos de 11 de Setembro exigem uma resposta da comunidade internacional, dado que, face às ameaças e aos problemas que o terrorismo internacional nos coloca, temos todos de dar uma resposta conjunta e, no âmbito da União Europeia, uma resposta única."@pt11
"Herr tjänstgörande rådsordförande, herr kommissionär, ärade kolleger! Jag har lyssnat till den tjänstgörande rådsordförandens och kommissionär Pattens uttalanden med stort intresse, och vill inleda mitt inlägg med att påtala ett faktum: Oberoende av om Saddam Husseins regim har massförstörelsevapen eller inte, vill jag uttrycka min övertygelse om att denna regim utgör en fara för säkerheten och för den internationella freden och att detta inte är ett fantasifoster, vi har redan blivit varse detta genom invasionen av Kuwait och vi ser det fortfarande när det gäller de upprepade och provocerande kränkningarna av resolutionerna från Förenta nationernas säkerhetsråd.
Jag anser att det bästa Europeiska unionen kan göra för att bidra till systemet och Förenta nationernas principer är att ge ett enat svar inom ramen för de internationella organisationerna, eftersom Europeiska unionens styrka är dess enighet och dess svaghet är dess söndring.
Detta betyder naturligtvis inte att Europeiska unionen och världssamfundet skall reagera oöverlagt eller överdrivet. Jag anser att vi måste vara mycket försiktiga när det gäller att finna ett korrekt svar, det är uppenbart att världssamfundets svar, vilket Europeiska unionen stöder, kan får konsekvenser för förbindelserna med arabvärlden och även, som Patten sade, mycket tydliga och direkta konsekvenser för konflikten i Mellanöstern.
Herr talman! De initiativ som jag på min politiska grupps vägnar föreslår, ligger helt klart i den linje som Patten har talat om. I ett värdesystem som Europeiska unionens, som helgar fred, förståelse, enighet och solidaritet, är det självklart att våld måste vara den sista utvägen.
I den meningen måste man självklart uttömma alla politiska, diplomatiska och handelsmässiga vägar, men det är även uppenbart, herr talman, att man måste garantera Förenta nationernas inspektörer fritt tillträde, utan begränsningar eller villkor, för att de skall kunna fullgöra sitt uppdrag att undersöka om Irak har massförstörelsevapen eller inte. Om Irak inte följer Förenta nationernas resolutioner är det även självklart att man måste ta hänsyn till världssamfundets och Förenta nationernas behov av och beslutsamhet att kontrollera och kräva att resolutionerna följs.
Frågan om legitimitet, eller behovet av att kunna räkna med att Förenta nationernas säkerhetsråd ger klartecken till ett inledande av en militär aktion, är en av de frågor som vi senast i går diskuterade i utskottet för utrikesfrågor, mänskliga rättigheter, gemensam säkerhet och försvarspolitik när vi röstade om en resolution om terrorism. Det var mycket intressant eftersom Natos generalsekreterare, Robertson, gjorde ett uttalande under omröstningens gång och till svar på frågan om det var nödvändigt med klartecken från Förenta nationerna för att Nato skall agera, sade han att även om det var önskvärt ansåg han att ett mandat från Nordatlantiska rådet var tillräckligt för ett agerande från Natos sida.
Denna debatt, herr talman, är inte en struntsak, eftersom vi när Europeiska unionens snabbinsatsstyrka har blivit operativ måste ställa oss frågan om vi måste be om klartecken från Förenta nationerna för att denna styrka skall kunna agera inom ramen för ett Petersberguppdrag. Det kan ju hända att en medlem av säkerhetsrådet som har rösträtt kan avstyra en eventuell insats av Europeiska unionens snabbinsatsstyrka.
Jag ville nämna denna debatt, eftersom jag anser det vara lämpligt just nu, framför allt mot bakgrund av händelserna den 11 september, och det är uppenbart att vi måste utvecklas på området för säkerhets- och försvarspolitik.
Vi måste undersöka om Europeiska unionens snabbinsatsstyrka är förenlig med Förenta staternas initiativ att inrätta en snabbinsatsstyrka inom ramen för Nato, vi måste se i vilken utsträckning vi kan förena en användning av Natos infrastruktur för Europeiska unionens ageranden på försvarsområdet och vi måste lösa problemet med militära utgifter, eller rättare sagt, vi måste med grundlig kunskap om saken bestämma oss för om vi vill öka utgifterna eller utnyttja pengarna på ett bättre sätt.
Herr talman! Dessa frågor är mycket relevanta för den nuvarande situationen. Händelserna den 11 september kräver att världssamfundet reagerar, eftersom vi inför de hot och problem som den internationella terrorismen medför måste bemöta detta problem på ett enat sätt inom ramen för Europeiska unionen, och komma med ett gemensamt svar."@sv13
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples