Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-09-Speech-3-028"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021009.4.3-028"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Mijnheer de Voorzitter, dertien jaar na de bevrijding van Centraal- en Oost-Europa en na een aantal jaren serieus onderhandelen hebben we thans het voorlaatste stadium voor de toetreding van acht nieuwe lidstaten uit die regio plus twee uit het Middellandse-Zeegebied bereikt. De kandidaten die na aller verwachting in 2004 als volwaardige leden zullen deelnemen aan de Europese verkiezingen zullen straks al waarnemende leden kunnen afvaardigen naar dit Parlement. Wij verheugen ons daar zeer op. Het resultaat dat de Commissie ons voorlegt, verdient een hartelijke felicitatie, met name ook aan het adres van de eerste verantwoordelijke daarvoor, commissaris Verheugen.
Wij hebben destijds in het Parlement gezegd dat de losse eindjes weinig en kort moeten zijn. Dat is met de overgangsperiode dan ook het geval: weinig en kort, behalve dan die voor het milieu, om begrijpelijke redenen.
Terugkijkend naar 1989 herinneren wij ons nog het algemene enthousiasme over de terugkeer naar Europa van lange tijd onderdrukte volkeren. Dat enthousiasme is hier nog steeds en in ruime mate aanwezig. Des te pijnlijker is het dus om te zien hoezeer deze terugkeer op sommige ministeries tot louter een centenkwestie verworden is. Het door sommigen koppig gewenste, maar valse beeld van de werkelijkheid is dat de Europese Unie, en in het bijzonder de toetreding van nieuwe lidstaten, duur zou zijn, dat van ons daarvoor grote offers zouden worden geëist. Dan zijn er nog wat xenofobe instincten waar onbeschaamd op gespeculeerd wordt.
De waarheid, namelijk dat de Europese Unie slechts 1,27 procent van het BNP kost en dat door interne bezuiniging nog 0,14 procent is vrijgemaakt voor de uitbreiding, dat het in Berlijn beklonken is en dat het tot 2006 vastligt, dat de hele procedure dus budgettair pijnloos verloopt, is bijna niet over te brengen. En als die al doordringt, dan is er altijd wel een ministerie van financiën dat door het schetsen van
scenario's plus sterke overdrijvingen en tendentieuze weergave van cijfers bereid is opnieuw latente angsten te prikkelen, de uitbreiding in een kwaad daglicht te stellen en zelfs kandidaat-lidstaten als
te hanteren in het politieke gevecht met andere huidige lidstaten over de herziening van het landbouwbeleid. Hier worden fatsoensregels overtreden.
De zorgvuldigheid waarmee de Commissie namens de Raad is opgetreden, komt onder andere tot uiting in de stelling dat de blijvende, duurzame implementatie van de onderhandelingsresultaten voorlopig moet worden gemonitord. Er zal in de komende jaren vast wel reden zijn om sommige nieuwe lidstaten, met name administratief, bij te springen of te corrigeren. Wat ze al bereikt hebben is inderdaad fantastisch.
We hebben zo'n clausule al bij de voorbereiding van het Verdrag van Amsterdam gezien. Toen hebben we het fameuze artikel ingevoerd dat zelfs voorziet in sancties als een lid op het punt van rechtsstaat en democratie de fout ingaat. Dat artikel slaat op ons allen. Zoals al vaak, onder andere door wijlen onze collega Burenstam Lindner, wetenschappelijk is vastgesteld, brengen uitbreidingen economisch gezien altijd voordeel aan alle betrokkenen, nog meer aan de zittende dan aan de nieuwe leden. Maar belangrijker is de winst in termen van een rechtvaardiger, vreedzame rechtsorde in Europa, van het vestigen van een Europese waardengemeenschap. Ook daaraan zal de bijdrage van de nieuwe leden groot kunnen zijn. Ik hoop dat dezelfde geest die bij de start van de integratie van Europa heerste ook in de toekomst de nieuwe en oude lidstaten zal bezielen."@nl2
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, 13 år efter befrielsen af Central- og Østeuropa og efter seriøse forhandlinger i en række år har vi nu nået det næstsidste stadium inden tiltrædelsen af otte nye medlemsstater fra denne region plus to fra Middelhavsområdet. De kandidatlande, som forventes at deltage i valgene til Europa-Parlamentet som fuldgyldige medlemmer i 2004, vil snart kunne sende observatører til Parlamentet. Det glæder vi os meget til. Det resultat, som Kommissionen forelægger os, fortjener en hjertelig lykønskning, især den hovedansvarlige herfor, kommissær Verheugen.
Vi sagde i sin tid i Parlamentet, at der skal være få og korte løse ender. Det er da også tilfældet med overgangsperioden, med undtagelse af miljøområdet, af forståelige grunde.
Når vi ser tilbage på 1989, husker vi stadig den almindelige begejstring over, at folk, der i lang tid havde været undertrykt, vendte tilbage til Europa. Denne begejstring findes stadig i vid udstrækning her. Så meget desto mere pinligt er det derfor at se, hvordan denne tilbagevenden i nogle ministerier er blevet til et lutter pengespørgsmål. Nogle har stadig den falske, men hårdnakkede tro på, at EU, og i særdeleshed tiltrædelsen af nye medlemsstater, skulle være dyr og ville kræve store ofre fra vores side. Desuden er der nogle fremmedfjendske instinkter, som der skamløst spekuleres i.
Sandheden, nemlig at EU kun koster 1,27% af BNI, at der gennem interne besparelser er frigjort 0,14% til udvidelsen, at sagen er bragt i orden i Berlin og fastlagt indtil 2006, og at hele budgetproceduren således forløber smertefrit, er næsten umulig at videreformidle. Hvis den endelig siver ind, er der altid et eller andet finansministerium, som ved at skitsere de værste scenarier kombineret med stærke overdrivelser og tendentiøse gengivelser af tal er rede til på ny at vække skjult angst, sætte udvidelsen i et dårligt lys og endda bruge kandidatlandene som forhandlingsobjekter i den politiske kamp med andre medlemsstater om reformen af landbrugspolitikken. Det er at overtræde anstændighedsreglerne.
Den omhu, hvormed Kommissionen har optrådt på Rådets vegne, kommer bl.a. til udtryk i den holdning, at den vedvarende, bæredygtige gennemførelse af forhandlingsresultaterne foreløbig skal overvåges. Der vil i de kommende år sikkert være grund til at komme nogle nye medlemsstater til hjælp eller til at vise dem den rette vej, især administrativt. Hvad de allerede har opnået, er faktisk fantastisk.
Vi har allerede set en sådan klausul under forberedelsen af Amsterdam-traktaten. Dengang indførte vi den famøse artikel, som endda omhandler sanktioner, hvis et medlem begår fejl med hensyn til retsstaten og demokratiet. Denne artikel gælder for os alle. Som det ofte er konstateret videnskabeligt, bl.a. af vores afdøde kollega Burenstam Lindner, medfører udvidelser økonomisk set altid fordele for alle involverede parter, flere for de nuværende end for de nye medlemmer. Men vigtigere er den fordel, der opnås i form af en mere retfærdig og mere fredelig retsorden i Europa og etableringen af et europæisk værdifællesskab. Også det kan de nye medlemmer i høj grad bidrage til. Jeg håber, at den samme ånd, som herskede ved begyndelsen af integrationen af Europa, også vil inspirere de nye og gamle medlemsstater i fremtiden."@da1
"Herr Präsident! Dreizehn Jahre nach der Befreiung von Mittel- und Osteuropa und nach einigen Jahren ernsthafter Verhandlungen haben wir nunmehr das vorletzte Stadium vor dem Beitritt von acht neuen Mitgliedstaaten aus dieser Region plus zweier Länder aus dem Mittelmeerraum erreicht. Die Kandidaten, die aller Erwartung nach im Jahr 2004 als vollwertige Mitglieder an den Wahlen zum Europäischen Parlament teilnehmen werden, können in Kürze bereits Beobachter in dieses Parlament entsenden, worauf wir uns sehr freuen. Das uns von der Kommission vorgelegte Ergebnis verdient ein herzliches Kompliment, insbesondere an die Adresse des Hauptverantwortlichen, Kommissar Verheugen.
Wir haben seinerzeit im Parlament gesagt, es dürfe nur wenige und nur kurzfristig bestehende offene Fragen geben. Genau das ist in der Übergangszeit der Fall: die offenen Fragen sind gering und kurzfristiger Art, mit – verständlicherweise – Ausnahme der Übergangsfristen für die Umwelt.
Zurückblickend auf 1989 erinnern wir uns noch an die allgemeine Begeisterung über die Rückkehr von lange Zeit unterdrückten Völkern nach Europa. Diese Begeisterung ist hier noch immer und in großem Ausmaß vorhanden. Umso schmerzlicher ist es zu sehen, wie sehr diese Rückkehr für manche Ministerien zu einer reinen Geldfrage geworden ist. Manch einer hängt immer noch dem Irrglauben an, die Europäische Union, und insbesondere der Beitritt neuer Mitgliedstaaten, sei teuer und würden uns erhebliche Opfer abverlangen. Ebenso herrschen noch gewisse fremdenfeindliche Instinkte, die schamlos ausgenutzt werden.
Die Vermittlung der Wahrheit, nämlich dass die Europäische Union nur 1,27 % des BIP kostet und dass durch interne Einsparungen weitere 0,14 % für die Erweiterung bereitgestellt wurden, dass dies in Berlin vereinbart und bis 2006 festgelegt worden ist, dass also das gesamte Haushaltsverfahren reibungslos abläuft, ist eine schier unmögliche Aufgabe. Und wenn davon einmal etwas durchzudringen vermag, wird es immer ein Finanz- oder sonstiges Ministerium geben, das durch Skizzieren von
Szenarien zusammen mit starken Übertreibungen und tendenziöser Interpretation von Zahlen bereit ist, erneut latente Ängste anzustacheln, die Erweiterung in ein schlechtes Licht zu stellen und sogar die Kandidatenstaaten im politischen Streit mit anderen derzeitigen Mitgliedstaaten über die Reform der Agrarpolitik als
zu missbrauchen. Hier werden Anstandsgrenzen überschritten.
Die Sorgfalt, mit der die Kommission im Namen des Rats gehandelt hat, kommt unter anderem in der Erklärung zum Ausdruck, die bleibende, nachhaltige Implementierung der Verhandlungsergebnisse müsse vorläufig beobachtet werden. In den kommenden Jahren wird es sicherlich des Öfteren erforderlich sein, manchen neuen Mitgliedstaaten, vor allem verwaltungstechnisch, unter die Arme zu greifen oder ihnen den richtigen Weg zu zeigen. Was sie bereits erreicht haben, ist in der Tat beeindruckend.
Eine solche Klausel wurde bereits bei der Vorbereitung des Vertrags von Amsterdam eingebaut. Damals haben wir den wohlbekannten Artikel eingeführt, der sogar Sanktionen vorsieht, wenn ein Mitglied vom Pfad der Rechtsstaatlichkeit und Demokratie abweicht. Dieser Artikel gilt für uns alle. Wie schon häufig, unter anderem durch unseren ehemaligen Kollegen Burenstam Lindner, wissenschaftlich festgestellt wurde, bringen Erweiterungen wirtschaftlich gesehen immer Vorteile für alle Beteiligten mit sich, für die alten noch mehr als für die neuen Mitglieder. Wichtiger jedoch ist der Gewinn im Sinne einer gerechteren, friedlichen Rechtsordnung in Europa sowie einer Festigung der europäischen Wertegemeinschaft. Auch dazu können die neuen Mitglieder einen erheblichen Beitrag leisten. Ich hoffe, derselbe Geist, der zu Anbeginn der Integration Europas herrschte, wird auch künftig die neuen und alten Mitgliedstaaten beseelen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, δεκατρία χρόνια μετά την απελευθέρωση της Κεντρικής και Ανατολικής Ευρώπης και μετά από σειρά ετών σημαντικών διαπραγματεύσεων, φτάσαμε στο προτελευταίο στάδιο πριν από την ένταξη οκτώ νέων κρατών μελών από αυτήν την περιοχή και δύο από την περιοχή της Μεσογείου. Οι υποψήφιες χώρες, οι οποίες, καλώς εχόντων των πραγμάτων, θα συμμετάσχουν στις ευρωπαϊκές εκλογές ως νέα μέλη το 2004, θα βρίσκονται σύντομα σε θέση να αποστείλουν παρατηρητές στο Κοινοβούλιο, κάτι για το οποίο εμείς αδημονούμε. Το αποτέλεσμα που μας παρουσίασε η Επιτροπή αξίζει θερμά συγχαρητήρια, όπως και ο άνθρωπος που είναι κατεξοχήν υπεύθυνος για αυτό, ο Επίτροπος κ. Verheugen.
Εκείνο τον καιρό, οι βουλευτές του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου είπαμε ότι οι εκκρεμότητες θα πρέπει να είναι λίγες και ασήμαντες. Αυτό ακριβώς βλέπουμε κατά το μεταβατικό στάδιο: λίγες και ασήμαντες εκκρεμότητες, εκτός – και είναι φυσικό – από εκείνες που αφορούν το περιβάλλον.
Αν γυρίσουμε πίσω στο 1989, θα θυμηθούμε τον γενικό ενθουσιασμό με τον οποίο καλωσορίσαμε πίσω στην Ευρώπη λαούς οι οποίοι καταδυναστεύονταν για μεγάλο χρονικό διάστημα. Εξακολουθούμε να έχουμε αυτόν τον ενθουσιασμό σε σημαντικό βαθμό. Συνεπώς, είναι, δυστυχώς, οδυνηρό να διαπιστώνουμε ότι ορισμένα υπουργεία έχουν υποβιβάσει αυτήν την επιστροφή σε απλό οικονομικό ζήτημα. Ορισμένοι έχουν τη λανθασμένη αλλά επίμονη άποψη ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση και, ιδιαίτερα η ένταξη νέων κρατών μελών, θα κοστίσει ακριβά και θα απαιτήσει τεράστιες θυσίες από την πλευρά μας. Παραμένουν, επίσης, κάποια ξενοφοβικά ένστικτα, τα οποία αποτελούν αντικείμενο αναίσχυντης εκμετάλλευσης.
Το να κάνει κανείς κατανοητή την αλήθεια, ότι δηλαδή η Ευρωπαϊκή Ένωση κοστίζει μόνο 1,27% του ΑΕΠ, ότι από τις εσωτερικές οικονομίες ένα 0,14% έχει διατεθεί για τη διεύρυνση και ότι έχει ορισθεί στο Βερολίνο μέχρι το 2006, με άλλα λόγια ότι η όλη διαδικασία του προϋπολογισμού κυλά ομαλά, είναι σχεδόν αδύνατο. Ακόμα και αν κάποιο μέρος της αλήθειας γίνει κατανοητό, πάντα θα υπάρχει κάποιο υπουργείο Οικονομικών ή κάτι παρόμοιο, το οποίο, πλάθοντας τα χειρότερα σενάρια, σε συνδυασμό με μεγάλες υπερβολές και τη δική του ερμηνεία των ποσών, θα είναι έτοιμο για μια ακόμα φορά να ξυπνήσει λανθάνοντες φόβους, να σκιαγραφήσει τη διεύρυνση με τα πιο μελανά χρώματα, ακόμα και να χρησιμοποιήσει τις υποψήφιες χώρες ως μέσο διαπραγμάτευσης στην πολιτική αντιδικία με άλλα κράτη μέλη σχετικά με την αναθεώρηση της γεωργικής πολιτικής. Όλα αυτά υπερβαίνουν τους κανόνες της εντιμότητας.
Η φροντίδα που έχει επιδείξει η Επιτροπή εξ ονόματος του Συμβουλίου εκδηλώνεται με διάφορους τρόπους, όπως είναι η δήλωση ότι η οριστική, βιώσιμη εφαρμογή των αποτελεσμάτων των διαπραγματεύσεων θα πρέπει να παρακολουθείται προς το παρόν. Στα προσεχή έτη, θα παραστεί, ασφαλώς, ανάγκη να βοηθήσουμε ορισμένα νέα κράτη μέλη ή να τους δείξουμε τον σωστό δρόμο, ιδιαίτερα σε διοικητικό επίπεδο. Ό,τι έχουν ήδη πετύχει είναι πράγματι άξιο συγχαρητηρίων.
Μια τέτοια ρήτρα χρησιμοποιήθηκε ήδη κατά τα προπαρασκευαστικά στάδια της Συνθήκης του Άμστερνταμ. Θεσπίσαμε τότε το γνωστό άρθρο το οποίο προβλέπει ακόμα και κυρώσεις, σε περίπτωση που ένα κράτος μέλος ξεστρατίσει όσον αφορά το κράτος δικαίου και τη δημοκρατία. Αυτό το άρθρο ισχύει για όλους μας. Όπως έχει συχνά αποδειχτεί επιστημονικά, όπως από τον πρώην βουλευτή του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου κ. Burenstam Lindner, η διεύρυνση πάντα επιφέρει οικονομικά οφέλη σε όλα τα συμβαλλόμενα μέρη και, πολύ περισσότερο, στα υφιστάμενα μέλη. Ωστόσο, πιο σημαντικό είναι το όφελος όσον αφορά μια πιο δίκαιη και ειρηνική έννομη τάξη στην Ευρώπη και την καθιέρωση μιας ευρωπαϊκής κοινότητας αξιών. Η συμβολή των νέων μελών μπορεί να αποδειχτεί σημαντική και ως προς αυτό το θέμα. Ελπίζω ότι το ίδιο πνεύμα που επικράτησε στην αρχή της ευρωπαϊκής ολοκλήρωσης θα εμπνεύσει και στο μέλλον τα νέα και τα τωρινά κράτη μέλη."@el8
"Mr President, thirteen years after the liberation of Central and Eastern Europe and after a number of years of serious negotiation, we have now reached the penultimate stage prior to eight new Member States acceding from that region, and two from the Mediterranean Sea area. The candidates which, all things being equal, will be taking part in the European elections as fully-fledged members in 2004, will soon be able to send observers to this Parliament, something to which we are very much looking forward. The result presented to us by the Commission deserves warm congratulations, as especially does the person primarily responsible for this, Commissioner Verheugen.
We said in Parliament at the time that the loose ends should be few and short. This is exactly what we are seeing in the transitional stage: loose ends that are few and short, except – understandably – for those that have to do with the environment.
Casting our minds back to 1989, we can recall the general enthusiasm that greeted the return to Europe of peoples who had long been oppressed. This enthusiasm is still among us in copious amounts. It is therefore all the more painful to see how at some ministries, this return has been reduced to nothing but a money matter. Some hold the false, yet persistent, belief that the European Union, and particularly the addition of new Member States, would be costly and would require huge sacrifices on our part. Some xenophobic instincts also persist, and are the subject of shameless speculation.
Communicating the truth, namely that the European Union only costs 1.27% of GNP and that, on account of internal savings, another 0.14% has been freed up for enlargement, that it has been settled in Berlin and fixed until 2006, in other words that the whole budgetary procedure is running smoothly, is a virtually impossible task. If some of this does manage to trickle through, there will always be some Finance Ministry or other which, by sketching worst-case scenarios, combined with strong exaggerations and their own interpretation of the figures, is prepared once again to awaken latent fears, put enlargement in a bad light and even to use the candidate countries as bargaining counters in the political wrangle with other Member States about the review of agricultural policy. This is transgressing the rules of decency.
The care that the Commission has exercised on behalf of the Council is manifested in various ways, one being the statement that the permanent, sustainable implementation of the negotiation results must be monitored for the time being. In the coming years, there will certainly be reason to assist some new Member States, or show them the right way, particularly on an administrative level. What they have already achieved is indeed to be applauded.
Such a clause was already used during the preparatory stages of the Treaty of Amsterdam. We then introduced the well-known article which even provides for sanctions if a Member strays from its path in terms of rule of law and democracy. This article applies to us all. As has often been established scientifically, including by our former fellow MEP Mr Burenstam Lindner, enlargements always bring economic benefits to all parties involved, to the existing Members more so than the new ones. More important, however, is the gain in terms of a fairer, more peaceful legal order in Europe and the establishment of a European community of values. The contribution to this by new members may be significant in this respect too. I hope that the same spirit which prevailed at the start of Europe's integration will also inspire the new and old Member States in future too."@en3
"Señor Presidente, trece años después de la liberación de Europa Central y Oriental y tras varios años de serias negociaciones, hemos llegado a la penúltima etapa previa a que ocho nuevos Estados miembros de esta región y dos de la zona del Mediterráneo accedan a la UE. Los candidatos que, si todo sigue igual, participarán en las elecciones europeas como miembros de hecho y de derecho en 2004, pronto podrán enviar observadores a este Parlamento, algo que esperamos ansiosamente. El resultado que nos ha presentado la Comisión merece nuestras mayores felicitaciones, al igual que lo merece de forma especial la persona responsable de todo esto, el Comisario Verheugen.
En su momento hemos dicho en el Parlamento que los cabos sueltos deberían ser pocos y pequeños. Esto es exactamente lo que estamos viendo en la etapa de transición: pocos y pequeños cabos sueltos, excepto en el caso comprensible de aquellos que tienen que ver con el medio ambiente.
Retrocediendo a 1989, podemos recordar el entusiasmo general que acogió el regreso a Europa de pueblos que habían estado oprimidos durante un largo tiempo. Este entusiasmo lo mantenemos a raudales. Por ello es sumamente doloroso ver cómo en algunos Ministerios este regreso se ha visto reducido simplemente a una cuestión de dinero. Algunos mantienen la creencia falsa aunque persistente de que la Unión Europea, y especialmente la adición de nuevos Estados miembros, sería costosa y requeriría grandes sacrificios por nuestra parte. También persisten algunos instintos xenófobos, que son objeto de especulación descarada.
Comunicar la verdad, es decir, que la Unión Europea solamente cuesta un 1,27% del PIB y que a cuenta de los ahorros internos se ha liberado otro 0,14% para la ampliación, establecido en Berlín y fijado hasta 2006, en otras palabras, que el procedimiento presupuestario completo funciona correctamente, es prácticamente una misión imposible. Si parte de esto no se recibe, siempre habrá algún Ministro de Finanzas o así que, esbozando el peor de los casos junto con importantes exageraciones y su propia interpretación de las cifras, esté de nuevo dispuesto a despertar temores latentes, ver la ampliación con malos ojos e incluso utilizar a los países candidatos como última baza en las tretas políticas con otros Estados miembros sobre la revisión de la política agrícola. Esto transgrede las normas de la decencia.
El cuidado que ha tenido la Comisión en nombre del Consejo se manifiesta de varios modos, siendo uno de ellos la declaración de que por el momento debe controlarse la aplicación permanente y sostenible de los resultados de la negociación. En los próximos años existirán con certeza motivos para prestar ayuda a algunos Estados miembros nuevos o para mostrarles el modo correcto, especialmente en el plano administrativo. Lo que han conseguido ya realmente merece ser aplaudido.
Esta oración ya se utilizó durante las fases preparatorias del Tratado de Amsterdam. Entonces introdujimos el ya conocido artículo que incluso dispone sanciones si un miembro se desvía de su camino en lo que se refiere al Estado de derecho y la democracia. Este artículo se aplica a todos nosotros. Tal y como se ha establecido a menudo científicamente, incluso por parte de nuestro ex colega diputado el Sr. Burenstam Lindner, las ampliaciones siempre conllevan beneficios económicos para todas las partes implicadas, incluso más para los miembros ya existentes que para los nuevos. Sin embargo, es más importante la ganancia en términos de un orden legal más justo y pacífico en Europa y el establecimiento de una comunidad de valores europea. La contribución a esto por parte de los nuevos miembros puede ser también importante en este aspecto. Espero que el mismo espíritu que prevaleció al comienzo de la integración europea inspire también en el futuro a los nuevos y viejos Estados miembros."@es12
"Arvoisa puhemies, kolmentoista vuotta Keski- ja Itä-Euroopan vapautumisen jälkeen ja useiden vuosien raskaiden neuvottelujen jälkeen olemme nyt viimeistä edeltävällä asemalla ennen kuin kahdeksan Keski- ja Itä-Euroopan valtiota ja kaksi Välimeren valtiota liittyy unioniin. Tasavertaisuuden vuoksi ehdokasvaltiot osallistuvat täysivaltaisina jäseninä vuoden 2004 Euroopan parlamentin vaaleihin, ja ne voivat pian lähettää tarkkailijoita parlamenttiin, mitä odotamme innokkaina. Komission meille esittelemä tulos ansaitsee lämpimät onnittelut, ja onnittelut ansaitsee erityisesti tästä pääasiassa vastuussa oleva henkilö, komission jäsen Verheugen.
Sanoimme aikanaan parlamentissa, että ratkaisemattomia asioita voi olla vain vähän ja niiden on oltava vähäisiä. Juuri näitä siirtymävaiheessa on havaittavissa: vain vähän ja vähäisiä ratkaisemattomia asioita, lukuun ottamatta – ymmärrettävästi – ympäristöön liittyviä asioita.
Kun muistelemme vuotta 1989, mieleen palaa yleinen innostus niiden kansojen paluusta Eurooppaan, jotka olivat pitkään olleet sorrettuina. Tätä innostusta on vielä runsaasti jäljellä keskuudessamme. Juuri tämän vuoksi on tuskallista havaita, kuinka joissakin ministeriöissä tämä paluu on latistettu pelkästään taloudelliseksi kysymykseksi. Joillakin on edelleen se väärä mutta vankka uskomus, että Euroopan unioni ja varsinkin uudet jäsenvaltiot ovat kalliita ja edellyttävät meiltä valtavia uhrauksia. Myös joitakin muukalaisvastaisia käsityksiä elää yhä, ja ne aiheuttavat häpeättömiä spekulointeja.
On käytännössä mahdoton tehtävä tiedottaa tosiasioista, nimittäin siitä, että Euroopan unionin kustannukset ovat vain 1,27 prosenttia sen BKTL:sta ja että sisäisten säästöjen vuoksi vielä 0,14 prosenttia on vapautunut laajentumista varten, että asiasta päätettiin Berliinissä ja se vahvistettiin vuoteen 2006 asti, toisin sanoen, että koko talousarviomenettely toimii mainiosti. Jos jotain tästä saadaankin tehtyä selväksi, aina jotkin talousministerit laativat kuitenkin pahimpia mahdollisia uhkakuvia ja yhdistävät niihin voimakasta liioittelua ja omia tulkintojaan luvuista. Tämä herättää piilevät pelot, saattaa laajentumisen huonoon valoon ja johtaa jopa ehdokasvaltioiden käyttämiseen panoksena poliittisessa kädenväännössä toisten jäsenvaltioiden kanssa maatalouspolitiikan uudistuksesta. Tämä ylittää säädyllisyyden rajat.
Komission neuvoston puolesta harjoittama huolenpito on ilmennyt monin tavoin, se on esimerkiksi todennut, että neuvottelutulosten jatkuvaa ja kestävää täytäntöönpanoa on seurattava. Tulevina vuosina ilmenee varmasti perusteita joidenkin uusien jäsenvaltioiden tukemiselle tai niiden ohjaamiselle erityisesti hallinnon tasolla. On toki kiitettävä myös sitä, mitä ne ovat jo saaneet aikaan.
Tällaista lauseketta käytettiin jo Amsterdamin sopimuksen valmisteluvaiheessa. Sen jälkeen lisäsimme sopimukseen kaikkien tunteman artiklan, jossa jopa asetetaan jäsenvaltioille sanktioita laillisuusperiaatteesta ja demokratiasta poikkeamiselle. Artikla koskee meitä kaikkia. Kuten monesti on jo tieteellisesti osoitettu, kerran entisen kollegamme Burenstam Lindnerin toimesta, laajentumisesta seuraa aina kaikille osapuolille taloudellista hyötyä, nykyisille enemmän kuin uusille jäsenvaltioille. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se hyöty, joka seuraa entistä rauhanomaisemman oikeusjärjestyksen luomisesta Eurooppaan ja eurooppalaisen arvoihin perustuvan yhteisön luomisesta. Uusien jäsenvaltioiden panos voi tämänkin osalta olla merkittävä. Toivon sen hengen, joka vallitsi Euroopan yhdentymisen alussa, inspiroivan uusia ja vanhoja jäsenvaltioita myös tulevaisuudessa."@fi5
"Monsieur le Président, treize ans après la libération de l'Europe centrale et orientale et après plusieurs années de négociations serrées, nous sommes aujourd'hui parvenus à l'avant-dernière phase avant l'adhésion de huit nouveaux États membres de cette région et deux autres pays de la région méditerranéenne. Les candidats qui, conformément aux attentes de tous, participeront en tant que membres à part entière aux élections européennes de 2004, pourront bientôt déjà députer des observateurs au sein de ce Parlement. Nous nous en réjouissons vivement. Le résultat que la Commission nous présente mérite nos sincères félicitations, entre autres aussi à l'adresse du premier responsable en la matière, le commissaire Verheugen.
Nous avons à l'époque dit au sein de ce Parlement que les détails restant à régler doivent être peu nombreux et peu étendus. Aussi est-ce effectivement le cas de la période de transition : peu nombreux et peu étendus, sauf pour l'environnement, pour des raisons compréhensibles.
Si l'on se remémore 1989, on se rappelle encore l'enthousiasme général au sujet du retour au sein de l'Europe de peuples longtemps opprimés. Cet enthousiasme est, dans une large mesure, encore présent ici. Il est donc d'autant plus douloureux de voir à quel point ce retour s'est dénaturé, dans certains ministères, en une simple question d'argent. L'image de la réalité obstinément dressée par certains, et pourtant erronée, est que l'Union européenne, et en particulier l'adhésion de nouveaux États membres, coûterait cher et que, pour ce faire, d'importants sacrifices seraient exigés de nous. Il existe encore certains instincts xénophobes sur lesquels d'aucuns spéculent éhontément.
Il est presque impossible de faire passer la vérité, à savoir que l'Union européenne ne coûte que 1,27 % du PNB et que, grâce à des économies internes, quelque 0,14 % ont encore été libérés pour l'élargissement, que cela a été réglé à Berlin et est établi jusqu'en 2006, que toute la procédure se produit donc sans difficulté budgétaire. Et lorsque cette vérité se fait jour, il se trouve toujours bien un ministère des Finances prêt, au moyen de
d'exagérations sérieuses et de chiffres interprétés de manière tendancieuse, à raviver les peurs latentes, à présenter l'élargissement sous un mauvais jour et même à traiter les pays candidats comme des
dans le combat politique qui oppose les États membres actuels au sujet de la réforme de la politique agricole. Les règles de la bienséance sont ici bafouées.
La minutie dont la Commission, au nom du Conseil, a fait preuve s'exprime notamment dans l'affirmation selon laquelle la mise en œuvre durable et permanente des résultats des négociations doit provisoirement être contrôlée. Il faudra certainement, dans les années à venir, aider ou corriger certains nouveaux États membres, notamment sur le plan administratif. Ce qu'ils ont déjà réalisé est, en fait, fantastique.
Nous avons déjà vu une clause de ce type lors de la préparation du traité d'Amsterdam. À l'époque, nous avons introduit le fameux article qui prévoit même des sanctions lorsqu'un membre commet une erreur sur le plan de l'État de droit ou de la démocratie. Cet article nous concerne tous. Comme il a déjà été maintes fois scientifiquement établi, entre autres par feu notre collègue Burenstam Lindner, les élargissements comportent toujours des avantages économiques pour tous les intéressés, et encore plus pour les membres existants que pour les nouveaux membres. Mais plus important : le profit en termes d'un ordre juridique européen plus juste et pacifique et en termes de création d'une communauté de valeurs en Europe. Sur ce plan aussi, la contribution des nouveaux membres pourra être importante. J'espère que le même esprit qui régnait aux débuts de l'intégration européenne animera aussi les nouveaux et les anciens États membres à l'avenir."@fr6
"Signor Presidente, a tredici anni dalla liberazione dell’Europa centrale e orientale e dopo vari anni di negoziati seri, siamo arrivati ora alla penultima fase prima dell’adesione di otto nuovi Stati membri di tale regione e di due paesi della zona del Mar Mediterraneo. I paesi candidati che, a parità di condizioni, prenderanno parte alle elezioni europee quali membri a pieno titolo nel 2004, potranno presto inviare osservatori in questa sede. Si tratta di un evento che, da parte nostra, aspettiamo con ansia. Il risultato presentato dalla Commissione merita vive congratulazioni, come le merita soprattutto chi più di tutti ne è stato l’artefice, il Commissario Verheugen.
All’epoca abbiamo detto in Parlamento che le questioni ancora in sospeso avrebbero dovuto essere poche e facilmente risolvibili. E’ proprio ciò cui assistiamo nella fase di transizione: le questioni ancora in sospeso sono poche e facilmente risolvibili, tranne, come si può capire, quelle che riguardano l’ambiente.
Tornando con il pensiero al 1989, possiamo ricordare l’entusiasmo generale che aveva accolto il ritorno in Europa di popoli a lungo oppressi. Lo stesso entusiasmo è ancora tra noi in abbondanza. E’ pertanto ancor più doloroso vedere come in alcuni ministeri tale ritorno sia stato ridotto a nient’altro che una questione finanziaria. Alcuni sono attaccati alla falsa, ma persistente, convinzione che l’Unione europea, e in particolare l’adesione di nuovi Stati membri, sia costosa e richieda enormi sacrifici da parte nostra. Permangono inoltre alcuni istinti xenofobi, che sono oggetto di vergognose speculazioni.
Dire la verità, ossia che l’Unione europea costa solo l’1,27 per cento del PIL e che, tenendo conto di risparmi interni, un altro 0,14 per cento è stato messo a disposizione per l’allargamento, che è stato deciso a Berlino e fissato fino al 2006, in altre parole che la procedura di bilancio sta funzionando regolarmente, è un compito praticamente impossibile. Anche ammesso che una parte della verità riesca a trapelare, vi sarà sempre un ministro delle Finanze o altro che, prospettando i peggiori scenari, uniti ad enormi esagerazioni e personali interpretazioni dei dati, è disposto ancora una volta a risvegliare paure latenti, a porre l’allargamento sotto una cattiva luce e addirittura ad usare i paesi candidati quale merce di scambio nella lotta politica con altri Stati membri sulla revisione della politica agricola. Si tratta di una violazione delle regole della decenza.
L’attenzione riservata dalla Commissione a nome del Consiglio si manifesta in vari modi, uno dei quali è la dichiarazione secondo cui l’attuazione permanente e sostenibile dei risultati dei negoziati dev’essere verificata per il momento. Nei prossimi anni, vi sarà senz’altro motivo di assistere alcuni dei nuovi Stati membri, o di indicare loro la giusta strada, in particolare a livello amministrativo. Ciò che hanno già raggiunto è davvero lodevole.
Tale clausola era già stata utilizzata durante le fasi preparatorie del Trattato di Amsterdam. All’epoca abbiamo introdotto il noto articolo che prevede anche sanzioni se uno Stato membro si allontana dalla retta via in termini di Stato di diritto e di democrazia. Tale articolo si applica a tutti noi. Com’è stato spesso scientificamente dimostrato, compreso dall’ex collega, onorevole Lindner, gli allargamenti comportano sempre benefici economici per tutte le parti interessate, per gli Stati membri esistenti più che per quelli nuovi. L’aspetto più importante, tuttavia, è costituito dal vantaggio in termini di ordinamento più equo e meno conflittuale in Europa e la creazione di una comunità europea di valori. Il contributo fornito dai nuovi Stati membri può essere significativo anche sotto questo punto di vista. Mi auguro che lo stesso spirito che ha prevalso all’inizio del processo d’integrazione europea ispiri in futuro anche i nuovi ed i vecchi Stati membri."@it9
"Mr President, thirteen years after the liberation of Central and Eastern Europe and after a number of years of serious negotiation, we have now reached the penultimate stage prior to eight new Member States acceding from that region, and two from the Mediterranean Sea area. The candidates which, all things being equal, will be taking part in the European elections as fully-fledged members in 2004, will soon be able to send observers to this Parliament, something to which we are very much looking forward. The result presented to us by the Commission deserves warm congratulations, as especially does the person primarily responsible for this, Commissioner Verheugen.
We said in Parliament at the time that the loose ends should be few and short. This is exactly what we are seeing in the transitional stage: loose ends that are few and short, except – understandably – for those that have to do with the environment.
Casting our minds back to 1989, we can recall the general enthusiasm that greeted the return to Europe of peoples who had long been oppressed. This enthusiasm is still among us in copious amounts. It is therefore all the more painful to see how at some ministries, this return has been reduced to nothing but a money matter. Some hold the false, yet persistent, belief that the European Union, and particularly the addition of new Member States, would be costly and would require huge sacrifices on our part. Some xenophobic instincts also persist, and are the subject of shameless speculation.
Communicating the truth, namely that the European Union only costs 1.27% of GNP and that, on account of internal savings, another 0.14% has been freed up for enlargement, that it has been settled in Berlin and fixed until 2006, in other words that the whole budgetary procedure is running smoothly, is a virtually impossible task. If some of this does manage to trickle through, there will always be some Finance Ministry or other which, by sketching worst-case scenarios, combined with strong exaggerations and their own interpretation of the figures, is prepared once again to awaken latent fears, put enlargement in a bad light and even to use the candidate countries as bargaining counters in the political wrangle with other Member States about the review of agricultural policy. This is transgressing the rules of decency.
The care that the Commission has exercised on behalf of the Council is manifested in various ways, one being the statement that the permanent, sustainable implementation of the negotiation results must be monitored for the time being. In the coming years, there will certainly be reason to assist some new Member States, or show them the right way, particularly on an administrative level. What they have already achieved is indeed to be applauded.
Such a clause was already used during the preparatory stages of the Treaty of Amsterdam. We then introduced the well-known article which even provides for sanctions if a Member strays from its path in terms of rule of law and democracy. This article applies to us all. As has often been established scientifically, including by our former fellow MEP Mr Burenstam Lindner, enlargements always bring economic benefits to all parties involved, to the existing Members more so than the new ones. More important, however, is the gain in terms of a fairer, more peaceful legal order in Europe and the establishment of a European community of values. The contribution to this by new members may be significant in this respect too. I hope that the same spirit which prevailed at the start of Europe's integration will also inspire the new and old Member States in future too."@lv10
"Senhor Presidente, treze anos após a libertação da Europa Central e Oriental e ao cabo de alguns anos de ponderadas negociações, chegámos agora à penúltima fase do processo de adesão de oito novos países daquela região e dois da região do Mediterrâneo. Os países candidatos que, segundo se prevê, irão participar como membros de pleno direito nas eleições europeias em 2004, poderão em breve enviar observadores para este Parlamento, um facto que saudamos particularmente. A Comissão merece ser calorosamente felicitada pelo resultado que nos apresentou, o mesmo se aplicando, em particular, ao principal responsável por esse resultado, o Senhor Comissário Verheugen.
Neste Parlamento dissemos, na altura, que as pontas soltas deveriam ser poucas e curtas. É precisamente isso que verificamos na fase de transição: as pontas soltas são poucas e curtas, excepto no que diz respeito ao ambiente, por razões compreensíveis.
Quando pensamos em 1989, podemos recordar-nos ainda do entusiasmo geral com que o regresso à Europa de povos longamente reprimidos foi acolhido. Esse entusiasmo permanece entre nós, e em grande abundância. Por conseguinte, mais penoso ainda se torna verificar a forma como, em alguns ministérios, esse regresso foi reduzido a uma mera questão de dinheiro. Alguns sustentam a ideia – falsa, mas persistente – de que a União Europeia, e a adição de novos Estados, em particular, seriam onerosas e requereriam grandes sacrifícios da nossa parte. Além disso, subsistem algumas tendências xenófobas que são objecto de desavergonhada especulação.
Transmitir a verdade, nomeadamente que a União Europeia custa apenas 1,27% do PIB e que, graças às poupanças internas, foi libertado mais um montante de 0,14% para o alargamento, montante esse que foi acordado em Berlim e foi fixado até 2006, ou seja, que todo o processo está a desenrolar-se sem sobressaltos do ponto vista orçamental, é uma tarefa praticamente impossível. E quando alguma dessa verdade consegue penetrar, haverá sempre um ou outro Ministério das Finanças que, ao traçar os piores cenários, ao exagerar os problemas e ao interpretar tendenciosamente os números, está disposto a voltar a despertar os receios latentes, a denegrir o alargamento e até mesmo a usar os países candidatos como peões
na disputa política com outros Estados-Membros, em torno da revisão da política agrícola. Isso transgride as regras da decência.
O cuidado com que a Comissão agiu em nome do Conselho manifesta-se de diversos modos, sendo um deles a declaração de que a implementação permanente e sustentada dos resultados das negociações terá, por enquanto, de ser supervisionada. Durante os próximos anos haverá seguramente razões para auxiliar os novos Estados-Membros, ou para lhes indicar o caminho certo, em particular no plano administrativo. Aquilo que estes países já conseguiram merece, de facto, ser aplaudido.
Uma cláusula dessa natureza já foi usada durante as fases preparatórias do Tratado de Amesterdão. Nessa altura, introduzimos o famoso artigo que prevê, inclusivamente, a aplicação de sanções no caso de um Membro se desviar dos princípios do Estado de direito e da democracia. Esse artigo aplica-se a todos nós. Como já muitas vezes foi demonstrado cientificamente, inclusive pelo nosso antigo colega Burenstam Lindner, os alargamentos trazem sempre benefícios económicos a todas as partes envolvidas, e até mesmo mais aos Estados-Membros existentes do que aos novos. Mais importantes ainda, contudo, são os benefícios em termos de uma ordem jurídica mais justa e mais pacífica na Europa e da instituição de uma comunidade de valores europeia. Também nesse domínio, o contributo dos novos membros poderá ser valioso. Espero que o mesmo espírito que imperou no início da integração europeia possa inspirar também os novos e os antigos Estados-Membros no futuro."@pt11
"Herr talman! Tretton år efter befrielsen av Central- och Östeuropa och efter ett antal år av seriöst förhandlande har vi nu nått det näst sista stadiet för anslutningen av åtta nya medlemsstater från den regionen samt två från Medelhavsområdet. Kandidaterna, som enligt allas förväntan kommer att delta som fullvärdiga medlemmar i Europavalet 2004, kommer redan inom kort att kunna delegera observatörer till detta parlament. Vi gläder oss mycket till detta. Kommissionen förtjänar stort beröm för det resultat som man lägger fram för oss, i synnerhet den person som i första hand har ansvar i detta, kommissionär Verheugen.
Vi sade i parlamentet att de lösa ändarna måste vara få och korta. Så är också fallet när det gäller övergångsperioden: ringa och kort, förutom då i fråga om miljön, av förståeliga skäl.
Om vi ser tillbaka på 1989 minns vi fortfarande den allmänna entusiasmen när de folk som varit förtryckta under lång tid återvände till Europa. Denna entusiasm finns fortfarande, och i stor skala. Det är alltså desto mer smärtsamt att se i hur hög grad detta återvändande hos vissa ministrar har urartat till ingenting annat än en fråga om pengar. Den hos vissa starkt önskvärda men felaktiga bild av verkligheten är att Europeiska unionen, och framför allt anslutningen av nya medlemsstater, skulle vara dyr, och därför skulle kräva stora uppoffringar från oss. Därutöver finns det också ett antal främlingsfientliga intuitioner som man skamlöst spekulerar om.
Sanningen, nämligen att Europeiska unionen bara kostar 1,27 procent av BNP och att ytterligare 0,14 procent har frigjorts för utvidgningen genom internt sparande, att man i Berlin har fastställt att hela proceduren således förlöper smärtfritt i budgetmässigt hänseende och att detta ligger fast till 2006, är nästan omöjlig att framföra. Och om sanningen lyckas tränga igenom finns det alltid något finansministerium som genom att skildra
scenarion i kombination med starka överdrifter och ett tendentiöst återgivande av siffror är redo att på nytt stimulera latent rädsla, ställa utvidgningen i dålig dager och till och med använda kandidatländer som förhandlingsobjekt i den politiska striden med andra befintliga medlemsstater om en omprövning av jordbrukspolitiken. I det här sammanhanget överträder man det som anständigtvis är brukligt.
Den noggrannhet med vilken kommissionen har uppträtt på rådets vägnar yttrar sig bland annat i det påståendet att det fortsatta, bestående genomförandet av förhandlingsresultaten tills vidare måste övervakas. Det kommer under de kommande åren säkert att finnas anledning till att hjälpa vissa nya medlemsstater, framför allt administrativt. Det som de redan har uppnått är verkligen fantastiskt.
Vi såg en sådan klausul redan vid förberedandet av Amsterdamfördraget. Då införde vi den ryktbara artikeln som till och med föreskriver sanktioner om en medlem begår en överträdelse på den punkt som rör rättsstat och demokrati. Denna artikel gäller oss alla. Såsom redan ofta fastställts vetenskapligt, bland annat av vår avlidna kollega Burenstam Linder, för utvidgningar ekonomiskt sett alltid med sig fördelar till alla inblandade, i ännu högre grad till de befintliga än till de nya medlemmarna. Men vad som är viktigare är vinsten om man ser till en mer rättfärdig, fredlig rättsordning i Europa, och till grundandet av en europeisk värdegemenskap. Även i detta sammanhang borde de nya medlemmarnas bidrag kunna bli omfattande. Jag hoppas att samma anda som härskade vid inledningen av integrationen av Europa i framtiden också kommer att inspirera de nya och gamla medlemsstaterna."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"bargaining chips"2,7,6
"worst case-"13,2
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples