Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-09-Speech-3-010"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-10-09"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Antagande av Europeiska kommissionens rapport om framstegen inför utvidgningen4
dcterms:Language	"it"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20021009.4.3-010"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-10-09-Speech-3-0114
lpv:speaker	lp:Prodi4
lpv:spoken text	". - Signor Presidente, onorevoli parlamentari, è con emozione profonda che oggi, in quest’Aula parlamentare, io prendo la parola. Signor Presidente, onorevoli deputati, la relazione che abbiamo adottato oggi mette anche in rilievo le insufficienze che restano ancora in alcuni settori, per alcuni paesi. Bisogna colmare queste lacune prima dell’adesione, e la Commissione veglierà, assieme alle autorità di questi paesi, a che le difficoltà vengano risolte in tempo utile. Siamo in particolare ancora preoccupati per il livello della capacità amministrativa e per il funzionamento del sistema giudiziario che sono gravati dalla mancanza di risorse finanziarie e, ancora più importante, di risorse umane. A questi problemi abbiamo cercato di rispondere utilizzando un programma di sostegno con una dotazione di 250 milioni di euro. Questo programma comincia a dare i suoi frutti. Abbiamo inoltre constatato l’insufficiente preparazione all’attuazione dell’ in alcuni settori essenziali: i sistemi doganali, la fiscalità, i controlli veterinari e fitosanitari, le istituzioni di gestione e di controllo della politica agricola e, infine, le amministrazioni incaricate di gestire e di controllare i fondi strutturali. Occorre aggiungere due problemi molto seri: la corruzione che, salvo alcune eccezioni, affligge molti paesi e il vergognoso fenomeno del traffico di esseri umani. Con ciò non intendo dire che non è stato fatto nulla in questi campi. Anzi, molto è già stato realizzato e per certi paesi l’opera è quasi compiuta. La nostra relazione insiste, tuttavia, sul monitoraggio scrupoloso che la Commissione si è impegnata a condurre da qui al momento dell’adesione. Al riguardo pubblicheremo un documento finale di valutazione sei mesi prima della data di adesione. Per far fronte ai complessi passaggi che accompagnano l’allargamento, la Commissione prenderà tutte le misure necessarie per la riorganizzazione dei propri servizi: da un lato, rafforzeremo la nostra opera di monitoraggio e di sostegno successiva all’adesione dei nuovi Stati membri e, dall’altro, dovremo sostenere il processo di adesione dei paesi che seguiranno quelli compresi nella raccomandazione approvata oggi. Signor Presidente, il nostro obiettivo resta la firma del Trattato di adesione nella primavera del 2003. Stiamo quindi entrando nelle fasi conclusive del processo. A questo proposito la Commissione si augura che il Consiglio europeo di Bruxelles del 24 e 25 ottobre prenda le decisioni necessarie sui capitoli ancora aperti: agricoltura, questioni finanziarie e istituzioni. In questo modo si potranno negoziare e chiudere questi capitoli prima di Copenaghen. Per la Bulgaria e la Romania, la Commissione avanzerà per tempo una strategia di preadesione rafforzata affinché il Consiglio di Copenaghen possa farla propria. Per la Turchia, poi, che non adempie ancora ai criteri di adesione, la Commissione proporrà, all’inizio dell’anno prossimo, una strategia rafforzata con mezzi finanziari supplementari. Per quanto riguarda il Trattato di Nizza, esso rimane per noi un passaggio essenziale da cui non si può prescindere. Ripongo quindi la mia fiducia nell’elettorato irlandese che sarà chiamato a pronunciarsi nuovamente fra pochi giorni. Mi auguro che l’obiettivo storico di unificare il nostro continente non venga messo in causa da questo voto. Vorrei ricordare, infine, la questione di Cipro. Speriamo in progressi concreti verso la riunificazione dell’isola, sebbene le conclusioni del Consiglio europeo di Helsinki non ne facciano una precondizione per l’adesione. La Commissione si augura che Cipro possa entrare riunificata nell’Unione e ritiene questa la soluzione migliore per tutti. Raccomandando al Consiglio di concludere rapidamente i negoziati con Cipro, la Commissione lancia di nuovo un appello alle parti in causa perché favoriscano la riunificazione dell’isola, e invitiamo tutti ad associarsi allo sforzo attualmente condotto dal Segretario generale delle Nazioni Unite per pervenire a una soluzione entro l’anno. Il Consiglio europeo di Siviglia ha già affermato che l’Unione "prenderebbe in considerazione i termini di una siffatta soluzione globale nel Trattato di adesione, conformemente ai principi che sottendono all’Unione europea". Onorevoli parlamentari, troppo spesso sento parlare dei rischi e del costo dell’allargamento. Io credo che di questo si possa e si debba parlare in modo assolutamente sereno e senza reticenze, perché i costi sono stati analizzati in tutti i particolari e sono compatibili con le risorse disponibili. Ma noi dobbiamo comunicare alla pubblica opinione anche e soprattutto i vantaggi dell’allargamento, e cioè la stabilità in Europa, l’unificazione di un continente artificialmente diviso dalla Storia, la creazione del più grande mercato interno del mondo. Con l’allargamento ci legheremo a economie che hanno un livello di reddito inferiore a quello degli attuali Stati membri, ma che hanno anche un maggiore potenziale di crescita. Questa era esattamente la situazione nel 1985, quando la Spagna e il Portogallo conclusero il loro negoziato d’adesione. Nessuno ora può dubitare della lungimiranza e della correttezza di quella decisione, che pure fece molto discutere all’epoca. L’allargamento è la nuova frontiera del progetto europeo. Esso darà impulso agli scambi, agli investimenti, all’istruzione e alla ricerca, nonché alla crescita economica. Per quanto riguarda gli oneri di bilancio, sappiamo che fino al 2006 essi sono sostenibili in quanto rientrano nelle prospettive finanziarie di Berlino. Non voglio nascondere che l’adesione dei dieci paesi comporterà, nei limiti che ho descritto, un costo non trascurabile, che sarà tuttavia largamente ricompensato, in futuro, dai vantaggi che deriveranno dal processo di consolidamento dell’allargamento. Tuttavia, l’allargamento non ha solo valore economico: la sua importanza è prima di tutto etica e politica. L’allargamento è il compimento della costruzione europea: il processo che ci ha dato mezzo secolo di pace e di prosperità deve essere esteso a tutto il continente. All’inizio del mio mandato, infatti, proprio davanti a voi, ho preso l’impegno di fare dell’allargamento la priorità assoluta della mia Commissione, di fare della mia Commissione la Commissione dell’allargamento, perché allargare l’Unione vuol dire consolidare a livello continentale un’area di pace, di sicurezza e di democrazia. Oggi, a tre anni di distanza, sono di nuovo di fronte a voi per dire che quell’impegno è stato mantenuto: la Commissione ha fatto il proprio lavoro; la Commissione ha onorato la propria promessa. Pensiamo un attimo alla storia recente dei Balcani: migliaia di morti, popolazioni intere ridotte alla condizione di rifugiati, città completamente distrutte. L’allargamento è il nostro capolavoro politico perché previene tutto ciò. In questa prospettiva, più completa e corretta, il costo dell’allargamento è ben poca cosa rispetto al costo del non-allargamento. Nei prossimi mesi occorre condurre, quindi, una campagna di informazione realistica e positiva: dobbiamo parlare alla mente e al cuore dei nostri cittadini. L’allargamento avviene grazie a una forte determinazione, a un grande coraggio politico e a una visione lungimirante della storia. Esso ci obbliga altresì a dar prova di coerenza, perché l’adesione non cambierà profondamente soltanto i nuovi paesi ma costringerà a cambiare anche noi stessi. Questo è il compito della Convenzione. Le riforme istituzionali che da essa usciranno dovranno essere altrettanto coraggiose e lungimiranti di quanto è stata la nostra opera. Occorre capire che, senza una profonda e intelligente riforma delle istituzioni, il successo dell’allargamento rischia di non essere sostenibile. La nuova Europa ha infatti bisogno di un quadro istituzionale e geografico stabile e chiaro, comprensibile per tutti i nostri cittadini. In altre parole, i tempi sono maturi per la Costituzione europea: una Costituzione che garantisca i diritti di tutti i cittadini e il ruolo degli Stati membri; una Costituzione che preservi le diversità culturali e linguistiche ma che rafforzi la solidarietà; una Costituzione che porti a compimento la costruzione di un’Unione democratica, una vera unione di popoli e di Stati. Signor presidente, onorevoli deputati, vorrei concludere guardando più in là di questo allargamento, oltre i suoi confini storici e geografici. Noi stiamo invitando i nuovi paesi nell’Unione perché vogliamo assicurare stabilità e pace a tutto il continente. Questo processo dev’essere tuttavia realizzato senza erigere altre barriere proprio nel momento in cui cerchiamo di abbatterle. Questo principio deve ispirare le nostre nuove relazioni di vicinato nell’Unione allargata: mi riferisco alla Russia, all’Ucraina, alla Bielorussia e alla Moldova. Questi saranno i nuovi paesi confinanti di un’Unione che dovrà, un giorno, comprendere anche l’area dei Balcani. Tuttavia, questa attenzione verso i nostri nuovi vicini sul continente non deve ostacolare lo sviluppo di una maggiore sensibilità verso i paesi che si affacciano sul Mediterraneo e che guardano a noi con aspettative sempre più elevate, aspettative per le quali la nostra risposta non è stata finora a livello adeguato. Signor Presidente, onorevoli parlamentari, il processo di integrazione europea, che è iniziato mezzo secolo fa, ci ha guadagnato l’ammirazione e il rispetto di tutto il mondo. Noi soli stiamo realizzando, seppure su scala solo continentale, un modello serio e concreto di gestione della globalizzazione. E’ una globalizzazione democratica e attenta alla dimensione umana, una globalizzazione in cui tutti i cittadini hanno lo stesso ruolo. Offrendosi come esempio positivo a tutto il mondo, l’allargamento guarda molto lontano: esso unisce per la prima volta l’intero continente e ci rende nuovamente protagonisti della Storia. Dopo un esame approfondito dei progressi compiuti dai candidati, posso annunciare il nome dei paesi per i quali raccomandiamo al Consiglio di concludere i negoziati entro il 2002. Permettetemi di leggere il passaggio saliente delle raccomandazioni che abbiamo oggi adottato: “Cipro, Repubblica ceca, Estonia, Ungheria, Lettonia, Lituania, Malta, Polonia, Repubblica slovacca e Slovenia adempiono ai criteri politici. Considerando i progressi compiuti da questi paesi, i loro precedenti riguardo all’attuazione degli impegni presi, e tenendo conto dell’opera di preparazione in corso, la Commissione ritiene che questi paesi avranno adempiuto ai criteri economici e a quelli relativi all’ e saranno pronti all’adesione dall’inizio del 2004. La Commissione raccomanda pertanto di concludere i negoziati di adesione con questi paesi entro la fine dell’anno in corso, con l’obiettivo di firmare il trattato di adesione nella primavera del 2003.” Visti i progressi compiuti nell’ultimo anno dalla Bulgaria e dalla Romania, la Commissione prende atto della data - 2007 - che tali paesi indicano per la loro adesione. La Commissione farà tutto il necessario perché tale obiettivo possa essere effettivamente realizzato. Grazie alla riforma costituzionale e a una serie di pacchetti legislativi, la Turchia ha compiuto grandi progressi in relazione ai criteri di Copenaghen. Tuttavia, occorre un impegno supplementare. La Commissione raccomanda perciò che l’Unione europea aumenti le risorse e il sostegno ai preparativi di preadesione della Turchia. A tal fine, proporremo un partenariato di adesione rivisto e rafforzeremo la valutazione della legislazione. Si incoraggia la Turchia a proseguire sulla strada delle riforme per portare avanti il proprio processo di candidatura. Onorevoli parlamentari, solo tredici anni fa Berlino era ancora divisa dal muro della vergogna. Il muro è caduto, la Germania è stata riunificata. Grazie alla riconquistata libertà abbiamo ritrovato l’unità storica fra tutti i popoli d’Europa. Il nostro destino comune è di nuovo quello di costruire il futuro insieme, un futuro fondato sulla condivisione dei valori fondamentali di pace, di democrazia, di Stato di diritto, di rispetto dei diritti umani e di tutela delle minoranze. Nel 1993 il Consiglio europeo di Copenaghen ha offerto ai paesi dell’Europa centrale e orientale la prospettiva di entrare nell’Unione. Da allora, questi paesi hanno percorso un cammino immenso, che li ha condotti pacificamente dalla dittatura a una democrazia stabile e partecipativa. Si tratta di un bilancio straordinario: nell’arco di un decennio decine di elezioni nazionali, regionali e locali si sono svolte in modo trasparente e democratico; sono state approvate migliaia di leggi e di regolamenti per dar vita alle nuove democrazie e per trasporre l’ comunitario nelle legislazioni nazionali; è in corso la formazione di decine di migliaia di funzionari e di giudici per consentire loro di applicare la nuova legislazione; centinaia di migliaia di eletti, esperti e responsabili delle associazioni professionali si sono familiarizzati con le nostre politiche grazie ai progetti di formazione e di cooperazione che abbiamo finanziato; tutti i dodici paesi soddisfano i criteri politici stabiliti a Copenaghen e le istituzioni democratiche si sono ovunque rafforzate; infine, le economie dei dieci paesi nel complesso migliorano progressivamente le proprie prestazioni: i tassi di crescita sono superiori ai nostri; l’inflazione e il vengono gestiti e controllati; gli investimenti diretti dall’estero affluiscono a tassi elevati: ciò dimostra che i mercati hanno fiducia."@it9
lpv:translated text	"Hr. formand, mine damer og herrer, jeg er dybt bevæget over at tage ordet her i Parlamentet i dag. Hr. formand, mine damer og herrer, den rapport, som vi har vedtaget i dag, viser også de mangler, der stadig eksisterer på nogle områder for nogle landes vedkommende. Disse mangler skal udbedres inden tiltrædelsen, og Kommissionen vil sammen med disse landes myndigheder sørge for, at problemerne bliver løst i god tid. Det, der stadig bekymrer os, er navnlig forvaltningskapacitetens niveau og retssystemets måde at fungere på, eftersom begge dele er præget af, at der mangler finansielle ressourcer og - hvilket er endnu vigtigere - menneskelige ressourcer. Vi har forsøgt at løse disse problemer ved hjælp af et støtteprogram med en finansieringsramme på 250 millioner euro. Dette program begynder nu at bære frugt. Vi kunne desuden konstatere, at forberedelserne på gennemførelsen af EU's er utilstrækkelige på nogle vigtige områder, nemlig når det gælder toldsystemerne, veterinær kontrol og plantesundhedskontrol, landbrugspolitikkens forvaltnings- og kontrolorganer og endelig de organer, der har til opgave at administrere og kontrollere strukturfondene. Det skal tilføjes, at der er to meget alvorlige problemer, nemlig den korruption, som mange lande er ramt af bortset fra nogle enkelte undtagelser, og den forkastelige menneskehandel. Hermed vil jeg ikke sige, at der er ikke sket noget på disse områder. Der er faktisk allerede blevet gjort en stor indsats, og arbejdet er næsten fuldført for nogle landes vedkommende. I vores rapport understreger vi dog den nøje overvågning, som Kommissionen har lovet at foretage fra nu af og indtil tiltrædelsen. Vi offentliggør et endeligt vurderingsdokument seks måneder inden tiltrædelsesdatoen. For at imødegå de komplekse overgange i forbindelse med udvidelsen vil Kommissionen træffe alle de nødvendige foranstaltninger for at omorganisere sine egne tjenestegrene. På den ene side vil vi styrke vores overvågnings- og støtteindsats efter de nye medlemsstaters tiltrædelse, og på den anden side skal vi fremme tiltrædelsesprocessen for de lande, der følger efter dem, som er medtaget i den henstilling, vi har vedtaget i dag. Hr. formand, vores målsætning er stadig en undertegnelse af tiltrædelsestraktaten i foråret 2003. Vi er således ved at nå frem til de sidste faser i processen. Kommissionen håber i den forbindelse, at Det Europæiske Råd i Bruxelles den 24. og 25. oktober træffer de nødvendige beslutninger om de spørgsmål, der stadig er uløste, nemlig landbruget, de finansielle spørgsmål og institutionerne. På denne måde kan vi forhandle om disse spørgsmål og afslutte dem inden mødet i København. Hvad Bulgarien og Rumænien angår, vil Kommissionen i god tid foreslå en styrket førtiltrædelsesstrategi, så Rådet i København kan vedtage denne strategi. Med hensyn til Tyrkiet, som endnu ikke opfylder tiltrædelseskriterierne, vil Kommissionen i starten af næste år foreslå en styrket strategi med yderligere finansielle midler. Nice-traktaten er stadig en væsentlig etape, som man ikke kan se bort fra. Derfor sætter jeg min lid til de irske vælgere, der skal tage stilling til dette spørgsmål igen om nogle få dage. Jeg håber, at denne afstemning ikke sætter spørgsmålstegn ved den historiske målsætning om at forene vores kontinent. Endelig vil jeg gerne minde om Cypern-spørgsmålet. Vi håber på et konkret fremskridt i retning af en genforening af øen, selv om der ikke står i konklusionerne fra Det Europæiske Råd i Helsinki, at dette er en forudsætning for tiltrædelsen. Kommissionen håber, at det er et genforenet Cypern, som kommer med i EU, og mener, at det er den bedste løsning for alle. Kommissionen anbefaler Rådet en hurtig afslutning på forhandlingerne med Cypern og opfordrer endnu en gang sagens parter til at arbejde for en genforening af øen. Vi opfordrer alle til at deltage i den indsats, som FN's generalsekretær i øjeblikket gør for at finde en løsning inden årets udgang. Det Europæiske Råd i Sevilla har allerede erklæret, at "EU vil tage hensyn til vilkårene i en sådan samlet løsning i tiltrædelsestraktaten i overensstemmelse med de principper, som Den Europæiske Union bygger på." Mine damer og herrer, jeg hører alt for ofte tale om udvidelsens risici og omkostninger. Dette kan og bør man efter min mening tale frit om på en fuldstændig afklaret måde, for omkostningerne er blevet analyseret ned til mindste detalje, og de svarer til de disponible midler. Men vi skal også og ikke mindst fortælle befolkningen om udvidelsens fordele, nemlig stabilitet i Europa, foreningen af et kontinent, der var blevet kunstigt opdelt af historien, og oprettelsen af verdens største indre marked. Med udvidelsen bliver vi forbundet med økonomier, der har et lavere indkomstniveau end de nuværende medlemsstater, men som også har et større vækstpotentiale. Det var lige præcis det, der skete i 1985, da Spanien og Portugal afsluttede deres tiltrædelsesforhandlinger. I dag er der ingen, som er i tvivl om, at denne beslutning var rigtig og langsigtet, selv om den gav anledning til meget diskussion dengang. Udvidelsen er den nye målsætning for det europæiske projekt. Den vil fremme handlen, investeringerne, uddannelse og forskning samt den økonomiske vækst. Hvad de budgetmæssige udgifter angår, ved vi, at de er bæredygtige indtil 2006, eftersom de er medtaget i de finansielle overslag fra Berlin. Jeg vil ikke lægge skjul på, at inden for de grænser, jeg har beskrevet, medfører de 10 landes tiltrædelse nogle ikke ubetydelige omkostninger, som dog i høj grad bliver opvejet i fremtiden af de fordele, udvidelsens styrkelsesproces giver. Udvidelsen har dog ikke kun en økonomisk værdi, for dens vigtighed er først og fremmest etisk og politisk. Udvidelsen er en fuldførelse af EU's opbygning, for den proces, der har givet os et halvt århundrede med fred og fremgang, skal udvides til hele kontinentet. Ved min embedsperiodes begyndelse lovede jeg Dem nemlig at gøre udvidelsen til min Kommissions absolutte førsteprioritet og at gøre min Kommission til udvidelsens Kommission, eftersom en udvidelse af EU er ensbetydende med at sikre et område med fred, sikkerhed og demokrati på hele kontinentet. I dag - tre år efter - står jeg endnu en gang her i Parlamentet for at fortælle Dem, at dette løfte er blevet holdt. Kommissionen har gjort sit arbejde, og den har holdt sit løfte. Tænk blot på det, vi har set i Balkanlandene for nylig, nemlig tusindvis af døde, hele befolkninger, der tvinges på flugt, og totalt ødelagte byer. Udvidelsen er vores politiske mesterstykke, fordi den forhindrer alt dette. Ud fra denne mere fuldstændige og korrekte synsvinkel er udvidelsens omkostninger meget små i forhold til omkostningerne ved ikke at udvide. Derfor er det nødvendigt at føre en realistisk og positiv informationskampagne i de kommende måneder, hvor vi taler til borgernes fornuft og hjerte. Udvidelsen sker takket være en stærk beslutsomhed, et stort politisk mod og et langsigtet syn på historien. Den tvinger os ligeledes til at være konsekvente, for udvidelsen vil ikke kun medføre en gennemgribende ændring af de nye lande, men vil også kræve, at vi selv ændrer os. Dette er konventets opgave. De institutionsreformer, som konventet resulterer i, skal være lige så modige og langsigtede, som vores arbejde har været. Vi skal forstå, at vi uden en gennemgribende og fornuftig institutionsreform risikerer, at udvidelsens succes ikke bliver bæredygtig. Det nye Europa har nemlig brug for nogle stabile og klare institutionelle og geografiske rammer, som er forståelige for alle borgere. Tiden er med andre ord moden til en EU-forfatning, som sikrer alle borgeres rettigheder og medlemsstaternes rolle, som bevarer den kulturelle og sproglige mangfoldighed, men styrker solidariteten, og som gør det muligt at fuldføre opbygningen af et demokratisk EU, der er en sand union af befolkninger og stater. Hr. formand, mine damer og herrer, jeg vil slutte af med at se længere frem end til udvidelsen og dens historiske og geografiske grænser. Vi opfordrer de nye lande til at komme med i EU, fordi vi vil sikre freden og stabiliteten på hele kontinentet. Men denne proces skal gennemføres, uden at vi opstiller nye hindringer netop nu, hvor vi forsøger at fjerne sådanne hindringer. Vores nye naboskabsforbindelser i det udvidede EU skal være inspireret af dette princip. Her tænker jeg på Rusland, Ukraine, Hviderusland og Moldova, som bliver de nye nabolande i det EU, der en dag også skal omfatte Balkanområdet. Denne opmærksomhed på vores nye naboer på kontinentet må dog ikke hindre os i også at være mere opmærksomme på de lande, der ligger ud til Middelhavet, og som har stadig større forventninger til os. Vores reaktion på disse forventninger har hidtil været utilstrækkelig. Hr. formand, mine damer og herrer, med den europæiske integrationsproces, der begyndte for et halvt århundrede siden, har vi vundet hele verdens respekt og beundring. Selv om det kun sker på europæisk plan, er vi selv ved at skabe en seriøs og konkret model for, hvordan globaliseringen skal håndteres. Det er en demokratisk globalisering, hvor der tages hensyn til den menneskelige dimension, og hvor alle borgere spiller samme rolle. Udvidelsen er et positivt forbillede for hele verden og er derfor en meget fremsynet handling. Den forener hele kontinentet for første gang og gør os igen til historiens hovedaktører. Efter en indgående undersøgelse af de fremskridt, som ansøgerlandene har gjort, kan jeg nu bekendtgøre navnene på de lande, som vi anbefaler Rådet at afslutte forhandlingerne med inden udgangen af 2002. Tillad mig at læse den vigtigste passage i de henstillinger, som vi har vedtaget i dag, op for Dem: "Cypern, Den Tjekkiske Republik, Estland, Ungarn, Letland, Litauen, Malta, Polen, Slovakiet og Slovenien opfylder de politiske kriterier. I betragtning af de fremskridt, som disse lande har gjort, i betragtning af den indsats, de har lagt for dagen for at opfylde deres forpligtelser, og i betragtning af det igangværende forberedelsesarbejde er Kommissionen af den opfattelse, at disse lande vil have opfyldt de økonomiske kriterier og kriterierne for EU's og vil være klar til tiltrædelsen i begyndelsen af 2004. Kommissionen anbefaler således, at tiltrædelsesforhandlingerne med disse lande afsluttes inden udgangen af indeværende år, og at målsætningen bliver en undertegnelse af tiltrædelsestraktaten i foråret 2003." I betragtning af de fremskridt, som Bulgarien og Rumænien har gjort i det seneste år, noterer Kommissionen sig det årstal - nemlig 2007 - som disse lande angiver for deres tiltrædelse. Kommissionen vil gøre alt, hvad der er nødvendigt, for at denne målsætning konkret bliver nået. Takket være forfatningsreformen og en række lovgivningspakker har Tyrkiet gjort store fremskridt, når det gælder Københavnskriterierne. Men det er nødvendigt, at der gøres en yderligere indsats. Derfor anbefaler Kommissionen, at EU øger ressourcerne og støtten til Tyrkiets førtiltrædelsesforberedelser. Vi vil i den forbindelse foreslå et revideret tiltrædelsespartnerskab og forbedre vurderingen af lovgivningen. Vi skal opfordre Tyrkiet til at fortsætte med reformerne for at nå videre med sin ansøgningsproces. Mine damer og herrer, for kun 13 år siden var Berlin stadig delt af skammens mur. Muren er faldet, og Tyskland er blevet genforenet. Takket være den genvundne frihed har vi genfundet den historiske enhed mellem alle Europas befolkninger. Nu er det igen vores fælles skæbne at skabe en fremtid sammen, en fremtid, der bygger på enigheden om grundlæggende værdier som fred, demokrati, retsstaten, respekt for menneskerettighederne og beskyttelse af minoriteterne. I 1993 gav Det Europæiske Råd i København landene i Central- og Østeuropa udsigt til at komme med i EU. Siden da har disse lande gennemgået et utrolig langt forløb, som stille og roligt har bragt dem fra et diktatur til et stabilt demokrati, hvor befolkningen inddrages. Man har nået nogle fantastiske resultater. I løbet af 10 år er der blevet afholdt dusinvis af nationale, regionale og lokale valg på en gennemsigtig og demokratisk måde, der er blevet vedtaget tusindvis af love og forskrifter for at indføre de nye demokratier og for at omsætte EU's til national lovgivning, titusindvis af embedsmænd og dommere er under uddannelse for at være i stand til at anvende den nye lovgivning, hundredtusindvis af politikere, eksperter og ledere af erhvervssammenslutninger er blevet fortrolige med vores politikker takket være de uddannelses- og samarbejdsprojekter, som vi har finansieret, alle de 12 lande opfylder de politiske kriterier, der blev fastlagt i København, og de demokratiske institutioner er blevet styrket overalt. Endelig er de 10 landes økonomier som helhed betragtet gradvist ved at blive stærkere. Deres vækstrater er højere end vores, inflationen og underskuddet bliver styret og holdt under kontrol, og de modtager store direkte investeringer fra udlandet, hvilket viser markedernes tillid."@da1 "Sehr geehrter Herr Präsident, meine sehr geehrten Damen und Herren Abgeordneten, in tiefer Ergriffenheit richte ich heute das Wort an dieses Parlament. Sehr geehrter Herr Präsident, meine sehr geehrten Damen und Herren Abgeordneten, der Bericht, den wir heute verabschiedet haben, verweist auch auf die Mängel, die in einigen Bereichen und in einigen Ländern noch bestehen. Diese Lücken müssen vor dem Beitritt geschlossen werden: Die Kommission wird gemeinsam mit den Regierungen dieser Länder dafür sorgen, das die Schwierigkeiten rechtzeitig beseitigt werden. Unsere Bedenken beziehen sich insbesondere noch auf das Niveau der Verwaltungskapazität und das Funktionieren des Gerichtswesens, die unter finanziellen und insbesondere personellen Mängeln leiden. Auf diese Probleme haben wir versucht, mit einem Hilfsprogramm zu reagieren, das mit 250 Mio. Euro dotiert war. Dieses Programm trägt bereits erste Früchte. Ferner haben wir eine unzureichende Heranführung an die Anwendung des in folgenden Kernbereichen festgestellt: die Zollverfahren, das Steuerwesen, die tier- und pflanzengesundheitlichen Kontrollen, die agrarpolitischen Verwaltungs- und Kontrolleinrichtungen und schließlich die für die Verwaltung und Kontrolle der Strukturfonds zuständigen Behörden. Man muss zwei sehr ernsthafte Probleme hinzufügen: die Korruption, die bis auf einige Ausnahmen viele Länder betrifft, und den schändlichen Menschenhandel. Hiermit will ich nicht sagen, dass in diesen Bereichen nichts getan wurde. Vieles ist bereits verwirklicht, und in einigen Ländern ist die Arbeit fast getan. Unser Bericht verweist dennoch auf die sorgfältige Überwachung, zu deren Durchführung sich die Kommission bis zum Beitritt verpflichtet hat. Wir werden sechs Monate vor dem Beitrittsdatum eine endgültige Evaluierung veröffentlichen. Um die komplizierten Etappen, die mit der Erweiterung verbunden sind, zu bewältigen, wird die Kommission die für eine Neustrukturierung ihrer eigenen Dienste notwendigen Maßnahmen ergreifen. Zum einen werden wir unsere Überwachungs- und Unterstützungstätigkeit nach dem Beitritt der neuen Mitgliedstaaten verstärken, zum anderen müssen wir den Heranführungsprozess derjenigen Länder unterstützen, die den in der heute verabschiedeten Empfehlung berücksichtigten Ländern folgen werden. Sehr geehrter Herr Präsident, unser Ziel bleibt die Unterzeichnung des Beitrittsvertrags im Frühjahr 2003. Wir sind nun in die Schlussphase des Prozesses eingetreten. In diesem Zusammenhang hofft die Kommission, dass der Europäische Rat von Brüssel am 24./25. Oktober die notwendigen Beschlüsse über die noch offenen Kapitel fasst, nämlich Landwirtschaft sowie finanzielle und institutionelle Fragen. Auf diese Weise können diese Kapitel vor dem Gipfel in Kopenhagen verhandelt und abgeschlossen werden. Im Falle Bulgariens und Rumäniens gehen wir davon aus, dass der Termin 2007, der von den Ländern selbst vorgeschlagen wurde, realistisch ist, sofern eine verstärkte Heranführungsstrategie unterstützend angewandt wird. Die Kommission wird ihre Vorschläge zügig vorantreiben, damit sie der Rat von Kopenhagen annehmen kann. Für die Türkei, die die Beitrittskriterien noch nicht erfüllt hat, wird die Kommission Anfang nächsten Jahres eine verstärkte Heranführungsstrategie mit zusätzlichen Finanzmitteln vorschlagen. Der Vertrag von Nizza bleibt für uns von zentraler Bedeutung, wovon wir nicht abgehen können. Deshalb erneuere ich mein volles Vertrauen gegenüber den Wählern in Irland, die in einigen Tagen erneut zur Abstimmung aufgerufen sind. ich hoffe, dass das historische Ziel der Vereinigung unseres Kontinents durch diese Abstimmung nicht infrage gestellt wird. Schließlich möchte ich noch Zypern ansprechen. Wir hoffen auf konkrete Fortschritte im Hinblick auf eine Wiedervereinigung der Insel, obgleich dies entsprechend den Schlussfolgerungen des Europäischen Rates von Helsinki keine Vorbedingung für den Beitritt ist. Die Kommission hofft, dass das vereinte Zypern der Union beitreten kann, und betrachtet dies als die beste Lösung für alle. Die Kommission hat dem Rat empfohlen, die Verhandlungen mit Zypern rasch abzuschließen und richtet von Neuem einen Appell an alle Beteiligten, die Wiedervereinigung der Insel anzustreben. Wir fordern alle auf, sich an den gegenwärtigen Bemühungen des Generalsekretärs der Vereinten Nationen zu beteiligen, um noch im Laufe des Jahres zu einer umfassenden Regelung zu gelangen. Der Europäische Rat von Sevilla hat bereits betont, dass die Europäische Union „die Bedingungen für eine umfassende Regelung im Beitrittsvertrag berücksichtigen würde, wenn diese mit den Grundsätzen, auf denen die Europäische Union beruht, in Einklang stehen“. Meine sehr verehrten Damen und Herren Abgeordneten! Es wird mir zu häufig von den Risiken und den Kosten der Erweiterung gesprochen. Ich glaube, dass man darüber sprechen kann und sprechen muss, jedoch in ausgewogener Weise und ohne Vorbehalte, denn die Kosten wurden im Einzelnen analysiert und sind mit den verfügbaren Mitteln zu bewältigen. Wir müssen der Öffentlichkeit auch und vor allem die Vorteile der Erweiterung vermitteln: Stabilität in Europa, Vereinigung eines von der Geschichte künstlich getrennten Kontinents, Schaffung des weltweit größten Binnenmarktes. Mit der Erweiterung werden wir uns mit Volkswirtschaften verbinden, deren Nationaleinkommen zwar niedriger ist als das der gegenwärtigen Mitgliedstaaten, die jedoch ein größeres Wachstumspotenzial haben. Im Jahr 1985, als Spanien und Portugal ihre Beitrittsverhandlungen abschlossen, befanden wir uns in der gleichen Lage. Keiner kann heute aber die Weitsicht und Richtigkeit einer Entscheidung bezweifeln, die zu jener Zeit heftig umstritten war. Die Erweiterung ist der neue Markstein des Europaprojekts. Sie wird dem Handel, den Investitionen, dem Bildungswesen, der Forschung aber auch dem wirtschaftlichen Wachstum Impulse geben. Was die Haushaltslasten betrifft, wissen wir, dass sie bis zum Jahr 2006 insofern tragbar sind, als sie in die finanzielle Vorausschau von Berlin einbezogen sind. Ich will nicht verschweigen, dass der Beitritt von zehn Ländern in den kommenden Jahren wie von mir umrissen erhebliche Kosten verursachen wird, die jedoch in Zukunft von den Vorteilen aufgewogen werden, die sich im Prozess der Konsolidierung der Erweiterung ergeben werden. Die Erweiterung hat jedoch nicht allein einen wirtschaftlichen Wert, ihre Bedeutung liegt vor allem im ethischen und politischen Bereich. Sie ist die Vollendung des europäischen Aufbauwerks. Der Prozess, der uns ein halbes Jahrhundert Frieden und Wohlstand gesichert hat, muss auf den gesamten Kontinent erweitert werden. Zu Beginn meiner Amtszeit habe ich mich vor Ihnen dazu verpflichtet, dass die Erweiterung in meiner Kommission absolute Priorität erhält, und dass meine Kommission die Kommission der Erweiterung wird. Die Union zu erweitern heißt, den gesamten Kontinent zu einem Raum des Friedens, der Sicherheit und der Demokratie zu machen. Heute, drei Jahre später, stehe ich erneut vor Ihnen, um Ihnen zu sagen, dass diese Aufgabe erfüllt worden ist. Die Kommission hat ihre Arbeit getan. Die Kommission hat ihr Versprechen gehalten. Halten wir uns die jüngste Geschichte des Balkans vor Augen: Millionen Tote, ganze Bevölkerungsgruppen, die zu Flüchtlingen wurden, vollständig zerstörte Städte! Die Erweiterung ist unser politisches Meisterstück, das all dies verhindern soll. In dieser vollständigeren und zutreffenderen Perspektive sind die Kosten der Erweiterung verglichen mit den Kosten einer Nichterweiterung gering. In den kommenden Monaten müssen wir deshalb in einer realistischen und positiven Informationskampagne sowohl den Verstand als auch das Herz unserer Bürger ansprechen. Die Erweiterung vollzieht sich mit fester Entschlossenheit, großem politischen Mut und einer weitsichtigen Vorstellung von der Geschichte. Sie verpflichtet uns außerdem, unseren Zusammenhalt unter Beweis zu stellen, da sie nicht nur die neuen Mitgliedstaaten verändert, sondern auch uns selbst zu Änderungen zwingen wird. Dies ist die Aufgabe des Konvents. Die institutionellen Reformen, die aus dem Konvent hervorgehen werden, werden ebenso mutig wie vorausschauend sein müssen. Wir müssen erkennen, dass ohne eine tief greifende und intelligente Reform der Institutionen der Erfolg der Erweiterung nicht tragfähig sein könnte. Das neue Europa benötigt einen stabilen und klaren institutionellen und geografischen Rahmen, den alle Bürger nachvollziehen können. Mit anderen Worten, die Zeit ist reif für die europäische Verfassung. Eine europäische Verfassung, die allen Bürgern ihre Rechte und die Rolle der Mitgliedstaaten gewährleistet; eine Verfassung, die die kulturelle und sprachliche Vielfalt wahrt, jedoch die Solidarität stärkt; eine Verfassung, die den Aufbau einer demokratischen Union als einer wahren Union der Völker und Staaten vollendet. Herr Präsident, meine Damen und Herren Abgeordneten, lassen Sie mich abschließend geografisch und historisch über die Erweiterung hinausgreifen. Wir haben die neuen Länder eingeladen, sich der Europäischen Union anzuschließen, weil wir auf dem gesamten Kontinent Stabilität und Frieden sicherstellen wollen. Dieser Prozess muss sich jedoch vollziehen, ohne neue Schranken zu einem Zeitpunkt zu errichten, in dem wir die alten Schranken niederreißen. Von diesem Grundsatz müssen wir uns bei den neuen nachbarschaftlichen Beziehungen einer erweiterten Union leiten lassen. Dabei beziehe ich mich auf Russland, auf die Ukraine, Weißrussland und auf Moldawien. Diese werden die neuen Länder an der Außengrenze der Union sein, die eines Tages auch das Gebiet des Balkans umfassen muss. Die Aufmerksamkeit für unsere neuen Nachbarn auf dem europäischen Kontinent darf jedoch nicht die Entwicklung eines besseren Verständnisses für die Mittelmeerländer behindern, die mit immer höheren Erwartungen auf uns blicken. Bisher haben wir auf diese Erwartungen noch nicht angemessen reagiert. Herr Präsident, meine Damen und Herren Abgeordneten, der vor einem halben Jahrhundert begonnene Prozess der Integration hat uns weltweite Bewunderung und Anerkennung gebracht. Wir allein sind dabei, wenn auch nur auf der Ebene des europäischen Kontinents, ein tragfähiges und konkretes Modell für die Bewältigung der Globalisierung zu verwirklichen, einer demokratischen Globalisierung mit menschlicher Dimension, in der alle Bürger die gleiche Rolle spielen. Indem sie sich der Welt als ein positives Beispiel darbietet, ist die Erweiterung auch ein Blick in die Zukunft: Sie führt zum ersten Mal den gesamten Kontinent zusammen und macht uns wieder zu Hauptdarstellern auf der historischen Bühne. Nach eingehender Prüfung der Fortschritte der Bewerberländer kann ich Ihnen die Namen der Länder mitteilen, für die wir dem Rat empfehlen, die Verhandlungen noch in diesem Jahr abzuschließen. Erlauben Sie mir, Ihnen den zentralen Teil der Empfehlungen, die wir heute verabschiedet haben, vorzutragen: „Zypern, die Tschechische Republik, Estland, Ungarn, Lettland, Litauen, Malta, Polen, die Slowakei und Slowenien erfüllen die politischen Kriterien. Aufgrund der Fortschritte dieser Länder und ihrer bisherigen Bemühungen sowie unter Berücksichtigung der laufenden Heranführungsmaßnahmen ist die Kommission der Ansicht, dass diese Länder die wirtschaftlichen Kriterien und die Kriterien im Hinblick auf den erfüllen werden und bis Anfang 2004 für den Beitritt bereit sein werden. Die Kommission empfiehlt deshalb, die Beitrittsverhandlungen mit diesen Ländern bis zum Ende des laufenden Jahres abzuschließen, damit der Beitrittsvertrag im Frühjahr 2003 unterzeichnet werden kann.“ Aufgrund der Fortschritte Bulgariens und Rumäniens im Laufe des letzten Jahres nimmt die Kommission zur Kenntnis, dass diese Länder das Jahr 2007 für ihren Beitritt genannt haben. Die Kommission wird alles Erforderliche tun, damit dieses Ziel tatsächlich verwirklicht werden kann. Dank der Verfassungsreform und einer Reihe von Legislativpaketen hat die Türkei große Fortschritte im Hinblick auf die Erfüllung der Kopenhagener Kriterien erzielt. Dennoch sind weiterhin zusätzliche Bemühungen notwendig. Die Kommission empfiehlt, dass die Europäische Union die Ressourcen und ihre Unterstützung bei den Vorbereitungen zur Heranführung der Türkei erhöht. Zu diesem Zweck werden wir eine überarbeitete Beitrittspartnerschaft vorschlagen und den Evaluierungsprozess der Gesetzgebung verstärken. Die Türkei soll dazu ermutigt werden, den Reformweg weiterzugehen, um das eigene Beitrittsverfahren voranzubringen. Meine sehr verehrten Damen und Herren Abgeordneten, vor nur 13 Jahren war Berlin noch durch die Mauer der Schande geteilt. Die Mauer ist gefallen, Deutschland ist wieder vereint. Dank der zurückeroberten Freiheit haben wir die historische Einheit aller Völker Europas wiedererlangt. Unser gemeinsames Schicksal besteht erneut darin, die Zukunft gemeinsam zu gestalten, eine Zukunft mit gemeinsamen Grundwerten wie Frieden, Demokratie, Rechtsstaatlichkeit, Wahrung der Menschenrechte und Schutz von Minderheiten. 1993 hat der Europäische Rat von Kopenhagen den mittel- und osteuropäischen Ländern die Möglichkeit in Aussicht gestellt, der Europäischen Union beizutreten. Seitdem haben diese Länder einen gewaltigen Transformationsprozess durchlaufen und einen friedlichen Übergang von der Diktatur zu einer stabilen und partizipativen Demokratie vollzogen. Es handelt sich hierbei um eine außergewöhnliche Bilanz. Innerhalb eines Jahrzehnts haben Dutzende von Parlaments-, Regional- und Kommunalwahlen auf transparente und demokratische Weise stattgefunden, sind Tausende von Gesetzen und Verordnungen verabschiedet worden, um die neuen Demokratien mit Leben zu erfüllen und den in nationales Recht umzusetzen, werden Zehntausende von Beamten und Richtern ausgebildet, damit sie das neue Recht anwenden können, haben sich Hunderttausende von Mandatsträgern, Sachverständigen und Vertreter der Berufsverbände dank Schulungs- und Kooperationsprojekten, die wir finanziert haben, mit unserer Politik vertraut gemacht. Alle zwölf Länder erfüllen die in Kopenhagen festgelegten politischen Kriterien. Die demokratischen Institutionen wurden überall gestärkt. Schließlich wird die Wirtschaftsleistung der zehn Länder insgesamt immer besser. Die Wachstumsraten sind höher als bei uns. Die Inflation und das Defizit werden aufmerksam verfolgt und sind unter Kontrolle. Die ausländischen Direktinvestitionen fließen in hohem Maße: dies zeigt, dass die Märkte zuversichtlich sind."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι βουλευτές, με βαθιά συγκίνηση παίρνω σήμερα τον λόγο ενώπιον αυτού του Κοινοβουλίου. Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι βουλευτές, η έκθεση που εγκρίναμε σήμερα καταδεικνύει επίσης τις ελλείψεις που εξακολουθούν να υφίστανται σε ορισμένους τομείς, για ορισμένες χώρες. Τα κενά αυτά θα πρέπει να καλυφθούν πριν από την προσχώρηση και η Επιτροπή θα συνεργαστεί με τις αρχές των κρατών αυτών για να διασφαλίσει ότι τα προβλήματα θα επιλυθούν εγκαίρως. Οι ανησυχίες μας συνεχίζουν να επικεντρώνονται στις διοικητικές ικανότητες και το δικαστικό σύστημα αυτών των χωρών, που υπονομεύονται από την έλλειψη οικονομικών και, ακόμη πιο σημαντικό, ανθρώπινων πόρων. Προσπαθήσαμε να αντιμετωπίσουμε τα προβλήματα αυτά μέσω ενός προγράμματος στήριξης με προϋπολογισμό 250 εκατομμύρια ευρώ. Το πρόγραμμα αυτό αρχίζει τώρα να δίνει καρπούς. Μια άλλη αδυναμία που εντοπίσαμε είναι η ανεπαρκής προετοιμασία για την εφαρμογή του κεκτημένου σε ορισμένους σημαντικούς τομείς και, συγκεκριμένα, στις τελωνειακές υπηρεσίες, στη φορολογία, στους κτηνιατρικούς και φυτοϋγειονομικούς ελέγχους, στα όργανα διαχείρισης και ελέγχου της γεωργικής πολιτικής και, τέλος, στις διοικητικές αρχές που είναι επιφορτισμένες με τη διαχείριση και τον έλεγχο των διαρθρωτικών ταμείων. Οφείλω να προσθέσω, επίσης, δύο εξαιρετικά σοβαρά προβλήματα: τη διαφθορά που, πλην μερικών εξαιρέσεων, ταλανίζει πολλές από αυτές τις χώρες και το επαίσχυντο φαινόμενο της σωματεμπορίας. Με αυτό δεν θέλω να πω ότι δεν έχει γίνει τίποτα σε αυτούς τους τομείς. Αντίθετα, έχουν ήδη επιτευχθεί πολλά και σε μερικές χώρες το εγχείρημα έχει σχεδόν ολοκληρωθεί. Η έκθεσή μας επιμένει, ωστόσο, στην αυστηρή παρακολούθηση που δεσμεύθηκε να διεξάγει η Επιτροπή από τώρα έως τη στιγμή της προσχώρησης. Για τον σκοπό αυτόν θα δημοσιεύσουμε ένα τελικό έγγραφο αξιολόγησης έξι μήνες πριν από την ημερομηνία προσχώρησης. Για την αντιμετώπιση των σύνθετων προβλημάτων της διεύρυνσης, η Επιτροπή θα λάβει όλα τα αναγκαία μέτρα για την αναδιοργάνωση των υπηρεσιών της, αυξάνοντας την παρακολούθηση και τη στήριξη των νέων κρατών μελών μετά την προσχώρηση και παρέχοντας προενταξιακές ενισχύσεις στις χώρες που θα ακολουθήσουν αυτές που καλύπτονται από τη σημερινή σύσταση. Κύριε Πρόεδρε, στόχος μας παραμένει η υπογραφή της Συνθήκης Προσχώρησης την άνοιξη του 2003. Μπαίνουμε, συνεπώς, στις τελικές φάσεις της διαδικασίας. Όσον αφορά το θέμα αυτό, η Επιτροπή ελπίζει ότι το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο των Βρυξελλών της 24ης και 25ης Οκτωβρίου θα λάβει τις αναγκαίες αποφάσεις για τα κεφάλαια που παραμένουν ανοικτά: γεωργία, χρηματοοικονομικά ζητήματα και θεσμοί. Με τον τρόπο αυτόν θα μπορέσουν να γίνουν οι διαπραγματεύσεις και να κλείσουν αυτά τα κεφάλαια πριν από την Κοπεγχάγη. Για τη Βουλγαρία και τη Ρουμανία, η Επιτροπή θα προτείνει μία ενισχυμένη προενταξιακή στρατηγική εγκαίρως για να υιοθετηθεί από το Συμβούλιο της Κοπεγχάγης. Τέλος, για την Τουρκία, η οποία δεν πληροί ακόμη τα κριτήρια ένταξης, η Επιτροπή θα προτείνει στις αρχές του επόμενου έτους μία ενισχυμένη προενταξιακή στρατηγική με πρόσθετους οικονομικούς πόρους. Η Συνθήκη της Νίκαιας παραμένει ένα κρίσιμο ζήτημα, που δεν μπορεί να παρακαμφθεί. Εναποθέτω, συνεπώς, τις ελπίδες μου στο ιρλανδικό εκλογικό σώμα, που θα κληθεί να αποφανθεί εκ νέου εντός ολίγων ημερών. Εύχομαι ο ιστορικός στόχος της ενοποίησης της ηπείρου μας να μην τεθεί σε κίνδυνο από αυτήν την ψηφοφορία. Τέλος, θα ήθελα να επικεντρωθώ στο ζήτημα της Κύπρου. Ελπίζουμε σε απτές προόδους προς την επανένωση της νήσου, αν και τα συμπεράσματα του Ευρωπαϊκού Συμβουλίου του Ελσίνκι δεν την θέτουν ως προϋπόθεση για την ένταξη. Η Επιτροπή εύχεται η Κύπρος να ενταχθεί ενωμένη στην Ένωση και θεωρεί αυτήν τη λύση καλύτερη για όλους. Συνιστώντας στο Συμβούλιο να ολοκληρώσει σύντομα τις διαπραγματεύσεις με την Κύπρο, η Επιτροπή απευθύνει εκ νέου έκκληση στα ενεχόμενα μέρη να εργαστούν για την επανένωση της νήσου και καλεί τους πάντες να υποστηρίξουν τις προσπάθειες που καταβάλλει ο Γενικός Γραμματέας των Ηνωμένων Εθνών για την επίτευξη μιας λύσης πριν από το τέλος του έτους. Το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Σεβίλλης έχει ήδη δηλώσει ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση “θα ενσωματώσει τους όρους ενός τέτοιου γενικού διακανονισμού στη Συνθήκη Προσχώρησης, σύμφωνα με τις αρχές που αποτελούν τα θεμέλια της Ευρωπαϊκής Ένωσης”. Κυρίες και κύριοι βουλευτές, πολύ συχνά ακούω δηλώσεις για τους κινδύνους και το κόστος της διεύρυνσης. Πιστεύω ότι μπορούμε και οφείλουμε να συζητήσουμε το θέμα αυτό ήρεμα και ανοιχτά, αφού το κόστος έχει αναλυθεί σε όλες του τις λεπτομέρειες και είναι συμβατό με τους διαθέσιμους πόρους. Αλλά θα πρέπει επίσης – και προπαντός – να ενημερώσουμε την κοινή γνώμη για τα οφέλη της διεύρυνσης, που είναι η σταθερότητα στην Ευρώπη, η ενοποίηση μιας ηπείρου τεχνητά χωρισμένης από την Ιστορία και η δημιουργία της μεγαλύτερης ενιαίας αγοράς του κόσμου. Με τη διεύρυνση θα ενωθούμε με οικονομίες που έχουν χαμηλότερο επίπεδο εισοδήματος από ό,τι τα σημερινά κράτη μέλη, αλλά που έχουν μεγαλύτερο αναπτυξιακό δυναμικό. Αυτή ακριβώς ήταν η κατάσταση και το 1985, όταν ολοκληρώθηκαν οι διαπραγματεύσεις προσχώρησης με την Ισπανία και την Πορτογαλία. Τώρα, κανείς δεν μπορεί να αμφιβάλλει για τη διορατικότητα και την ορθότητα της απόφασης εκείνης, που ωστόσο προκάλεσε πολλές συζητήσεις την εποχή εκείνη. Η διεύρυνση αποτελεί το νέο μέτωπο του ευρωπαϊκού σχεδίου. Θα δώσει ώθηση στις συναλλαγές, στις επενδύσεις, στην εκπαίδευση και την έρευνα, καθώς και στην οικονομική ανάπτυξη. Όσον αφορά το κόστος της, γνωρίζουμε ότι έως το 2006 είναι εφικτό, αφού περιλαμβάνεται στις δημοσιονομικές προοπτικές του Βερολίνου. Δεν θέλω να κρύψω το γεγονός ότι η προσχώρηση δέκα χωρών θα έχει σημαντικό οικονομικό κόστος, εντός του πλαισίου που περιέγραψα, αλλά το κόστος αυτό θα αντισταθμιστεί, και με το παραπάνω, στο μέλλον από τα οφέλη της εδραίωσης της διεύρυνσης. Ωστόσο, η σημασία της διεύρυνσης δεν είναι μόνον οικονομική: η σημασία της είναι πρώτα από όλα ηθική και πολιτική. Η διεύρυνση είναι η ολοκλήρωση της ευρωπαϊκής οικοδόμησης: η διαδικασία που μας χάρισε μισό αιώνα ειρήνης και ευημερίας πρέπει να επεκταθεί σε όλη την ήπειρο. Στην αρχή της θητείας μου ανέλαβα, ενώπιον αυτού ακριβώς του Σώματος, τη δέσμευση να καταστήσω τη διεύρυνση την πρωταρχική προτεραιότητα της Επιτροπής μου, να γίνει η Επιτροπή μου η Επιτροπή της διεύρυνσης, γιατί διεύρυνση της Ένωσης σημαίνει εδραίωση σε όλη την ευρωπαϊκή ήπειρο μιας ζώνης ειρήνης, ασφάλειας και δημοκρατίας. Σήμερα, τρία χρόνια αργότερα, βρίσκομαι και πάλι ενώπιόν σας για να σας πω ότι η υπόσχεση αυτή τηρήθηκε. Η Επιτροπή επιτέλεσε το έργο της και τήρησε την υπόσχεσή της. Ας αναλογισθούμε για λίγο την πρόσφατη Ιστορία των Βαλκανίων: χιλιάδες νεκροί, ολόκληρες κοινότητες εξαναγκασμένες στην προσφυγιά, πόλεις ολοκληρωτικά κατεστραμμένες. Η διεύρυνση είναι το μεγαλύτερο πολιτικό μας επίτευγμα, διότι θα αποτρέψει καταστάσεις αυτού του είδους. Από αυτήν την ευρύτερη και ορθότερη οπτική, το κόστος της διεύρυνσης είναι πολύ μικρό σε σύγκριση με το κόστος της μη διεύρυνσης. Θα πρέπει, συνεπώς, τους επόμενους μήνες να εξαπολύσουμε μία ρεαλιστική και θετική ενημερωτική εκστρατεία: θα πρέπει να απευθυνθούμε στη λογική και στο συναίσθημα των συμπολιτών μας. Η διεύρυνση επιτυγχάνεται χάρη στη μεγάλη αποφασιστικότητα, στην πολιτική τόλμη και σε μια μακρόπνοη θεώρηση της Ιστορίας. Επιπλέον, θα δοκιμάσει την προσήλωσή μας στις αξίες μας, γιατί η προσχώρηση δεν θα επιφέρει βαθιές αλλαγές μόνον στις νέες χώρες, αλλά θα αναγκάσει και εμάς τους ίδιους να αλλάξουμε. Αυτό είναι το καθήκον της Συνέλευσης. Οι θεσμικές μεταρρυθμίσεις που θα προκύψουν από αυτή θα πρέπει να είναι εξίσου τολμηρές και μακρόπνοες με το μέχρι σήμερα έργο μας. Πρέπει να κατανοήσουμε ότι, χωρίς μια βαθιά και διορατική μεταρρύθμιση των θεσμών, η επιτυχία της διεύρυνσης κινδυνεύει να μην είναι βιώσιμη. Πράγματι, η νέα Ευρώπη έχει ανάγκη από ένα σταθερό και σαφές θεσμικό και γεωγραφικό πλαίσιο, κατανοητό σε όλους τους συμπολίτες μας. Με άλλα λόγια, οι καιροί είναι ώριμοι για το Ευρωπαϊκό Σύνταγμα: ένα Σύνταγμα που θα εγγυάται τα δικαιώματα όλων των πολιτών και τον ρόλο των κρατών μελών ένα Σύνταγμα που θα προστατεύει τις πολιτιστικές και γλωσσικές διαφορές, ενισχύοντας ταυτόχρονα την αλληλεγγύη ένα Σύνταγμα που θα οδηγεί στην ολοκλήρωση της οικοδόμησης μιας δημοκρατικής Ευρωπαϊκής Ένωσης, μιας πραγματικής ένωσης λαών και κρατών. Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι βουλευτές, θα ήθελα να ολοκληρώσω με ένα βλέμμα πέρα από αυτήν τη διεύρυνση, πέρα από τα ιστορικά και γεωγραφικά της όρια. Καλούμε τις νέες χώρες στην Ένωσή μας, διότι θέλουμε να εξασφαλίσουμε σταθερότητα και ειρήνη σε όλη την ήπειρο. Η διαδικασία αυτή δεν πρέπει, ωστόσο, να καταλήξει στην ύψωση νέων φραγμών, τη στιγμή ακριβώς που προσπαθούμε να καταρρίψουμε τους παλιούς. Αυτό πρέπει να το έχουμε διαρκώς υπόψη μας κατά την οικοδόμηση των νέων σχέσεων με τους γείτονές μας μετά τη διεύρυνση. Αναφέρομαι στη Ρωσία, την Ουκρανία, τη Λευκορωσία και τη Μολδαβία. Αυτοί θα είναι οι νέοι γείτονες της διευρυμένης Ένωσης, που κάποια μέρα θα επεκταθεί και στην περιοχή των Βαλκανίων. Η επικέντρωση στους νέους ευρωπαϊκούς γείτονές μας δεν πρέπει, ωστόσο, να μειώσει την ευαισθησία μας απέναντι στις όλο και μεγαλύτερες προσδοκίες των μεσογειακών χωρών, προσδοκίες στις οποίες δεν έχουμε καταφέρει ακόμη να ανταποκριθούμε καταλλήλως. Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι βουλευτές, με τη διαδικασία της ευρωπαϊκής ολοκλήρωσης που ξεκίνησε πριν από μισό αιώνα, κερδίσαμε τον θαυμασμό και τον σεβασμό όλου του κόσμου. Μόνον εμείς υλοποιούμε ένα αληθινό, έμπρακτο μοντέλο διαχείρισης της παγκοσμιοποίησης, έστω και σε ηπειρωτική μόνο κλίμακα. Είναι μια δημοκρατική παγκοσμιοποίηση με σεβασμό προς τον άνθρωπο, μια παγκοσμιοποίηση όπου όλοι οι πολίτες διαδραματίζουν τον ίδιο ρόλο. Παρέχοντας ένα θετικό παράδειγμα για τον κόσμο, η διεύρυνση στοχεύει πολύ μακριά: ενώνει για πρώτη φορά ολόκληρη την ήπειρο και μας καθιστά και πάλι πρωταγωνιστές της Ιστορίας. Η Επιτροπή διενήργησε εμπεριστατωμένη μελέτη των προόδων που συντελέσθηκαν από τις υποψήφιες χώρες και μπορώ τώρα να ανακοινώσω τα ονόματα των χωρών για τις οποίες συνιστούμε στο Συμβούλιο να ολοκληρώσει τις διαπραγματεύσεις εντός του 2002. Επιτρέψτε μου να διαβάσω το σημαντικότερο σημείο των συστάσεων που εγκρίναμε σήμερα: “Η Κύπρος, η Τσεχική Δημοκρατία, η Εσθονία, η Ουγγαρία, η Λετονία, η Λιθουανία, η Μάλτα, η Πολωνία, η Δημοκρατία της Σλοβακίας και η Σλοβενία πληρούν τα πολιτικά κριτήρια. Λαμβάνοντας υπόψη τις προόδους που συντελέσθηκαν από αυτές τις χώρες, την έως τώρα συμπεριφορά τους όσον αφορά την υλοποίηση των ανειλημμένων δεσμεύσεων, καθώς και το συντελούμενο και προβλεπόμενο έργο προετοιμασίας, η Επιτροπή θεωρεί ότι οι χώρες αυτές θα έχουν εκπληρώσει τα οικονομικά κριτήρια, καθώς και εκείνα που αφορούν το κεκτημένο, και θα είναι έτοιμες για την ένταξη από τις αρχές του 2004. Η Επιτροπή συνιστά κατά συνέπεια την ολοκλήρωση των ενταξιακών διαπραγματεύσεων με τις χώρες αυτές εντός του τρέχοντος έτους, με στόχο την υπογραφή της Συνθήκης Προσχώρησης την άνοιξη του 2003.” Δεδομένης της προόδου που σημείωσαν κατά το τελευταίο έτος η Βουλγαρία και η Ρουμανία, η Επιτροπή σημειώνει τη χρονολογία – 2007 – που προτείνουν οι χώρες αυτές για την ένταξή τους. Η Επιτροπή θα πράξει ό,τι είναι αναγκαίο ώστε να επιτευχθεί αυτός ο στόχος. Η Τουρκία, χάρη στη συνταγματική μεταρρύθμιση και μία σειρά νομοθετικών πακέτων, έχει σημειώσει σημαντικές προόδους σε σχέση με τα κριτήρια της Κοπεγχάγης. Απαιτούνται, ωστόσο, περαιτέρω προσπάθειες. Η Επιτροπή συνιστά, συνεπώς, να παράσχει η Ευρωπαϊκή Ένωση περισσότερη υποστήριξη και πόρους για τις προενταξιακές προετοιμασίες της Τουρκίας. Για τον σκοπό αυτόν, θα προτείνουμε μια αναθεωρημένη εταιρική σχέση προσχώρησης και θα ενισχύσουμε το σύστημα αξιολόγησης της νομοθεσίας. Η Τουρκία ενθαρρύνεται να συνεχίσει τον δρόμο των μεταρρυθμίσεων για να προωθήσει την υποψηφιότητά της για ένταξη στην ΕΕ. Κυρίες και κύριοι βουλευτές, μόλις πριν από δεκατρία χρόνια το Βερολίνο ήταν ακόμη χωρισμένο από το τείχος της ντροπής. Το τείχος κατέρρευσε και η Γερμανία επανενώθηκε. Χάρη στην αποκατάσταση της ελευθερίας ανακτήσαμε την ιστορική ενότητα των λαών της Ευρώπης. Το κοινό μας πεπρωμένο είναι και πάλι να οικοδομήσουμε ένα κοινό μέλλον, ένα μέλλον βασισμένο στην αποδοχή των θεμελιωδών αρχών της ειρήνης, της δημοκρατίας, του κράτους δικαίου, του σεβασμού των ανθρωπίνων δικαιωμάτων και της προστασίας των μειονοτήτων. Το 1993, το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Κοπεγχάγης προσέφερε στις χώρες της Κεντρικής και Ανατολικής Ευρώπης τη δυνατότητα ένταξης στην Ευρωπαϊκή Ένωση. Από τότε, οι χώρες αυτές έχουν διανύσει μία τεράστια διαδρομή, που τις οδήγησε ειρηνικά από τη δικτατορία σε μια σταθερή και συμμετοχική δημοκρατία. Τα επιτεύγματά τους είναι εξαιρετικά Σε χρονικό διάστημα μιας δεκαετίας, δεκάδες εθνικές, περιφερειακές και τοπικές εκλογές διεξήχθησαν με διαφανή και δημοκρατικό τρόπο, εγκρίθηκαν χιλιάδες νόμοι και κανονισμοί που διαμόρφωσαν τις νέες δημοκρατίες και μετέφεραν το ευρωπαϊκό κεκτημένο στις εθνικές νομοθεσίες, δεκάδες χιλιάδες υπάλληλοι και δικαστές εκπαιδεύτηκαν στην ερμηνεία και την εφαρμογή της νέας νομοθεσίας και εκατοντάδες χιλιάδες εκλεγμένοι εκπρόσωποι, ειδήμονες και μέλη των επαγγελματικών οργανώσεων συμμετείχαν σε χρηματοδοτούμενα από την ΕΕ προγράμματα κατάρτισης και συνεργασίας για να εξοικειωθούν με τις πολιτικές μας. Τα οικονομικά κριτήρια που ετέθησαν στην Κοπεγχάγη πληρούνται και από τις δώδεκα χώρες, και οι δημοκρατικοί θεσμοί ενισχύθηκαν παντού. Τέλος, σε γενικές γραμμές οι οικονομίες των δέκα κρατών του πρώτου κύματος βελτιώνουν σταδιακά τις επιδόσεις τους: οι ρυθμοί ανάπτυξης είναι υψηλότεροι των δικών μας, ο πληθωρισμός και το έλλειμμα διευθετούνται και ελέγχονται, οι άμεσες επενδύσεις από το εξωτερικό συρρέουν με υψηλούς ρυθμούς: αυτό αποδεικνύει ότι οι αγορές έχουν εμπιστοσύνη."@el8 ". Mr President, ladies and gentlemen, it is with great emotion that I take the floor to speak to this House today. Mr President, ladies and gentlemen, the report we adopted today also highlights the remaining deficiencies in some sectors, for some countries. These failings have to be remedied before accession: the Commission will work with the authorities of these countries to ensure that the problems are resolved in good time. Our concerns continue to be centred on the administrative capacity of these countries and their justice systems, which are undermined by a lack of financial and, above all, human resources. We have endeavoured to address these problems through a EUR 250 million support programme. This programme is starting to bear fruit. Another weakness we have identified is inadequate preparation for implementation of the acquis in a number of crucial areas, namely customs services, taxation, veterinary and plant-health controls, the institutions managing and supervising agricultural policy and, lastly, the departments in charge of managing and controlling the Structural Funds. I should also mention a further two extremely serious problems: the corruption affecting many of these countries, with a few exceptions, and the shameful issue of the trafficking of human beings. This does not mean that nothing has been done in these fields. On the contrary, a great deal has been achieved already and the operation is almost complete in some countries. However, our report stresses the scrupulous monitoring the Commission has undertaken to conduct up until accession. We shall publish a final evaluation six months before the date of accession. To cope with the complexities of enlargement, the Commission will take all the necessary measures to reorganise its departments, increasing monitoring and support for the new Member States after accession and providing pre-accession aid for the countries that will follow those covered by today’s recommendation. Mr President, our objective is still to sign the Accession Treaty in spring 2003. We are therefore entering the final stages of the process. In this regard, the Commission hopes that the Brussels European Council of 24 and 25 October will take the necessary decisions on the chapters still open, namely agriculture, financial issues and institutions. In this way, we can negotiate and conclude these chapters before Copenhagen. As regards Bulgaria and Romania, the Commission will put forward proposals for an enhanced pre-accession strategy in good time for adoption by the Copenhagen Council. Then for Turkey, which does not yet meet the accession criteria, the Commission will propose an enhanced pre-accession strategy with extra financial resources in the new year. The Treaty of Nice is still crucial and cannot be sidestepped. I therefore place my confidence in the Irish electorate, which will be voting on the Treaty again in a few days. I hope that the achievement of the historic objective of unifying our continent will not be jeopardised by this vote. Lastly, let me focus on the issue of Cyprus. Let us hope for real progress towards reunification of the island, even though the conclusions of the Helsinki European Council do not make it a precondition for entry. The Commission wants a reunited Cyprus to join the EU and believes this is the best solution for all. In recommending that the Council conclude negotiations speedily with Cyprus, the Commission is issuing a fresh appeal to the parties concerned to work towards reunification of the island. We call upon everyone to support the process now under way under the auspices of the UN Secretary-General so that a solution can be found before the year's end. The Seville European Council has already affirmed that the European Union ‘would accommodate the terms of such a comprehensive settlement in the Treaty of Accession in line with the principles on which the European Union is founded.’ Ladies and gentlemen, all too often, I hear talk about the risks and costs of enlargement. I believe we can and must discuss this calmly and openly, for the costs have been analysed in detail and they are in line with the resources available. However, we should also – and above all – be telling the public about the benefits of enlargement, which are stability in Europe, unification of an artificially divided continent and the creation of the biggest single market in the world. Enlargement will unite us with economies that have lower incomes than the present Member States but which have greater growth potential. The situation was exactly the same in 1985, when the accession negotiations with Spain and Portugal were concluded. Now, nobody could doubt the validity and farsightedness of that decision, although at the time it was controversial. Enlargement is the new front line of the European project. It will give impetus to trade, investment, education and research. And to economic growth. As regards the costs of enlargement, we know that they are sustainable until 2006 because they are included in the Berlin financial perspective. I shall not hide the fact that the accession of ten countries will entail a significant financial burden, within the framework I have described, but this will be more than fully offset by the benefits brought by the consolidation of enlargement. Enlargement is not just about economics, however. It is important primarily for political and ethical reasons. Enlargement is the culmination of the process of European integration: the process that has given us half a century of peace and prosperity must be extended to the whole continent. When I took office, I made a commitment – before this very House – to make enlargement the top priority of my Commission, to make my Commission the Commission of enlargement, because in enlarging the European Union we will be consolidating an area of peace, security and democracy throughout the European continent. Three years later, I am standing here before you once again to tell you that this commitment has been honoured. The Commission has done its job and kept its promise. Consider the recent events in the Balkans, where there have been thousands of deaths, whole communities have been forced to flee as refugees and entire cities have been destroyed. Enlargement is our political masterpiece since it will prevent such things happening. From this broader and more accurate perspective, the cost of enlargement is very slight compared with the cost of non-enlargement. In the coming months, we need to conduct a realistic and positive information campaign. We must touch the hearts and minds of our citizens. Enlargement has been made possible by great determination, tremendous political courage and a farsighted vision of history. Moreover, it will be a test of our commitment to our principles, for accession will force us to change as well as bringing big changes for the new Member countries. This is the task of the Convention. The institutional reforms that come out of it will have to be just as courageous and farsighted as our endeavours have been. It must be understood that, without radical, intelligent reform of the institutions, the success of enlargement could turn out to be unsustainable. Indeed, the new Europe needs a clear, stable geographical shape and institutional framework that all our citizens can understand. In other words, the time has come for a European constitution. A constitution that guarantees the rights of all the citizens and the role of the Member States. A constitution that preserves cultural and linguistic diversity whilst reinforcing solidarity. A constitution that completes the creation of a democratic European Union, a genuine union of peoples and States. Mr President, ladies and gentlemen, I should like to conclude by looking beyond the impending enlargement, beyond its historical and geographical limits. We are inviting the new countries to join our Union because we want peace and stability across the whole continent. However, this process must not result in new barriers being erected just when we are trying to break down the old ones. We must keep this in mind when building new relations with our neighbours after enlargement. Here, I am thinking of Russia, Ukraine, Belarus and Moldova. They will be the new neighbours of the enlarged Union, which will one day extend to the Balkans region too. Focusing on our new European neighbours, however, should not make us any less receptive to the ever-increasing expectations of the Mediterranean countries, expectations that we have not yet managed to fulfil. Mr President, ladies and gentlemen, the process of European integration that started half a century ago has earned us the admiration and respect of the entire world. We alone are building a genuine, practical model for managing globalisation, if only across our continent. This globalisation is a democratic globalisation with a human dimension, a globalisation in which all citizens have an equal role. Our enlargement is an example to the whole world and a visionary act: it unites the whole continent for the first time and it makes us protagonists of history once more. The Commission has carried out a careful study of the progress made by the candidate countries and I can now announce the names of the countries with which we recommend the Council should conclude negotiations by the end of 2002. I will now, if I may, read out the key points of the recommendations we adopted today. ‘Cyprus, the Czech Republic, Estonia, Hungary, Latvia, Lithuania, Malta, Poland, the Slovak Republic and Slovenia fulfil the political criteria. Bearing in mind the progress achieved by these countries, the track record in implementing their commitments, and taking into account their preparatory work in progress and foreseen, the Commission considers that these countries will have fulfilled the economic and acquis criteria and will be ready for membership from the beginning of 2004. The Commission therefore recommends to conclude the accession negotiations with these countries by the end of this year with the aim to sign the Accession Treaty in spring 2003.’ In view of Bulgaria's and Romania's progress over the last year, the Commission notes the date – 2007 – that those countries have set themselves for accession. The Commission will do everything necessary to ensure that this objective can be achieved. Through constitutional reform and a series of legislative packages, Turkey has made considerable progress as regards the Copenhagen criteria. However, further efforts are needed. The Commission is therefore recommending that the European Union give more support and allocate more resources to Turkey's pre-accession preparations. To this end, the Commission will propose a revised Accession Partnership and step up legislative scrutiny. Turkey is encouraged to pursue its reform process and so advance its candidacy for European Union membership. Ladies and gentleman, just 13 years ago, Berlin was still divided by the wall of shame. The wall has been pulled down and Germany has been reunified. This re-establishment of freedom has allowed us to restore the historical unity of the peoples of Europe. Our common destiny is once again to build a common future, a future built on the fundamental values we share of peace, democracy, the rule of law, respect for human rights and the protection of minorities. In 1993, the Copenhagen European Council offered the countries of Central and Eastern Europe the chance to join the European Union. Since then, these countries have gone through a huge process of change, moving peacefully from dictatorship to stable, participatory democracy. Their achievements are extraordinary. In the space of a decade, we have seen the holding of dozens of transparent, democratic national, regional and local elections, the adoption of thousands of laws and regulations giving shape to the new democracies and incorporating the Community acquis into national law, the training of tens of thousands of civil servants and magistrates to interpret and apply the new legislation and the participation of hundreds of thousands of elected officials, specialists and members of professional organisations in EU-financed training and cooperation projects in order to learn about our policies. All 12 countries satisfy the political criteria laid down at Copenhagen and democratic institutions are stronger everywhere. Lastly, the overall performance of the economies of the ten first-wave countries is gradually improving: their growth rates are higher than ours, their inflation rates and deficits are being managed and kept under control and direct foreign investment is flooding in. This proves that the markets have confidence."@en3 ". Señor Presidente, Señorías, debo decirles que hoy me produce una gran emoción intervenir en esta Asamblea. Señor Presidente, Señorías, el informe que hemos adoptado hoy pone asimismo de manifiesto las deficiencias que quedan en algunos sectores de algunos países. Éstos deben remediarse antes de la adhesión: la Comisión trabajará con las autoridades de estos países para garantizar que los problemas se resuelven con tiempo. Nuestras preocupaciones siguen centrándose en la capacidad administrativa de estos países y sus sistemas judiciales, los cuales se ven debilitados por la falta de recursos financieros y especialmente humanos. Nos hemos esforzado por tratar estos problemas a través de un programa de apoyo de 250 millones de euros. Este programa está comenzando a obtener resultados. Otro punto débil que hemos identificado es la preparación inadecuada para la aplicación del acervo en varias áreas esenciales, como son los servicios de aduanas, la tributación, los controles veterinarios y de sanidad vegetal, las instituciones que gestionan y supervisan la política agrícola y, por último, los departamentos encargados de la gestión y el control de los Fondos estructurales. También me gustaría mencionar dos problemas más que son importantes: la corrupción que afecta a muchos de estos países, con algunas excepciones, y el vergonzoso problema del tráfico de seres humanos. Esto no significa que no se haya hecho nada en estos terrenos, sino todo contrario. Ya se han hecho grandes progresos y la operación está prácticamente concluida en algunos países. Sin embargo, nuestro informe destaca el seguimiento detallado que la Comisión se ha comprometido a realizar hasta el momento de la adhesión. Publicaremos una evaluación final seis meses antes de la fecha de adhesión. Para hacer frente a las complejidades de la ampliación, la Comisión tomará todas las medidas que sean necesarias para reorganizar sus departamentos, incrementando el seguimiento y el apoyo a los nuevos Estados miembros después de la adhesión y proporcionando ayuda previa a la adhesión a los países que seguirán a los que incluye la recomendación de hoy. Señor Presidente, nuestro objetivo sigue siendo firmar el Tratado de Adhesión en primavera de 2003, por lo que estamos entrando en las etapas finales del proceso. Con respecto a esto, la Comisión espera que el Consejo Europeo de Bruselas que se celebrará los días 24 y 25 de octubre tome las medidas necesarias con respecto a los capítulos todavía pendientes, es decir, la agricultura, los asuntos económicos y las instituciones. De este modo, podremos negociar y cerrar dichos capítulos antes de Copenhague. En lo que respecta a Bulgaria y Rumania, la Comisión presentará propuestas para una estrategia de preadhesión mejorada con tiempo para su adopción en el Consejo de Copenhague. En el caso de Turquía, que todavía no cumple los criterios de adhesión, la Comisión propondrá posteriormente una estrategia de preadhesión mejorada con recursos económicos extra para el nuevo año. El Tratado de Niza sigue siendo esencial y no puede dejarse de lado. Por ello deposito mi confianza en el electorado irlandés, que volverá a votar sobre el Tratado dentro de unos días. Espero que la obtención del objetivo histórico de unificar nuestro continente no corra peligro a causa de este voto. Por último, permítanme centrarme en la cuestión de Chipre. Esperemos que se realice un verdadero avance hacia la reunificación de la isla, incluso aunque las conclusiones del Consejo Europeo de Helsinki no establezcan que ésta sea una condición previa para la entrada. La Comisión desea que sea un Chipre reunificado el que se incorpore a la UE y considera que ésta es la mejor solución para todos. Al recomendar que el Consejo concluya las negociaciones con Chipre rápidamente, la Comisión está haciendo un nuevo llamamiento a las partes implicadas para que trabajen en la reunificación de la isla. Invitamos a que todos apoyen el proceso que se encuentra en marcha bajo los auspicios del Secretario General de las Naciones Unidas de forma que pueda encontrarse una solución antes de final de año. El Consejo europeo de Sevilla ya ha afirmado que la Unión Europea «acomodaría los términos de una transacción tan global en el Tratado de Adhesión en línea con los principios sobre los que se basa la Unión Europea». Señorías, con demasiada frecuencia, oigo hablar sobre los riesgos y los costes de la ampliación. Creo que podemos y debemos debatir esto tranquila y abiertamente, ya que se han analizado en detalle los costes y están de acuerdo con los recursos disponibles. Sin embargo, también deberíamos sobre todo hablar al público de los beneficios de la ampliación, que son la estabilidad en Europa, la unificación de un continente dividido de forma artificial y la creación del mayor mercado único del mundo. La ampliación nos unirá con economías que tienen rentas menores que los actuales Estados miembros, pero que cuentan con un mayor potencial de crecimiento. La situación era exactamente la misma en 1985, cuando se concluyeron las negociaciones de adhesión con España y Portugal. En la actualidad, nadie podría poner en duda la validez y la visión de futuro de aquella decisión, pese a que en su momento fue controvertida. La ampliación es el nuevo frente del proyecto europeo. Impulsará el comercio, la inversión, la educación y la investigación, además del crecimiento económico. En lo que respecta a los costes de la ampliación, sabemos que son sostenibles hasta 2006, ya que están incluidos en las perspectivas financieras de Berlín. No ocultaré el hecho de que la adhesión de diez países implicará una importante carga financiera, dentro del marco que he descrito, pero esto se verá más que compensado con los beneficios aportados por la consolidación de la ampliación. Sin embargo, la ampliación no sólo tiene que ver con la economía. Es principalmente importante por motivos políticos y éticos. La ampliación es la culminación del proceso de integración europea: el proceso que nos ha dado medio siglo de paz y prosperidad debe ampliarse a todo el continente. Cuando tomé posesión de mi cargo, me comprometí, ante esta misma Asamblea, a hacer que la ampliación fuese la principal prioridad de mi Comisión, a hacer que mi Comisión fuese la Comisión de la ampliación, ya que al ampliar la Unión Europea estaremos consolidando una zona de paz, seguridad y democracia en todo el continente europeo. Tres años después, me encuentro de nuevo ante ustedes para decirles que este compromiso se ha cumplido. La Comisión ha hecho su trabajo y mantenido su promesa. Tengamos en cuenta los recientes acontecimientos en los Balcanes, donde se han producido miles de muertos, comunidades enteras se han visto obligadas a huir como refugiados y ciudades completas han sido destruidas. La ampliación es nuestra obra maestra política, ya que impedirá que pasen cosas como éstas. Desde esta perspectiva más amplia y exacta, el coste de la ampliación es muy pequeño en comparación con el coste de no llevarla a cabo. En los próximos meses necesitaremos realizar una campaña de información positiva y realista. Debemos llegar a los corazones y las mentes de nuestros ciudadanos. La ampliación ha sido posible gracias a la gran determinación, el enorme valor político y una visión de futuro de la historia. Por otra parte, será una prueba de nuestro compromiso con nuestros principios, ya que la adhesión nos forzará a cambiar además de traer grandes cambios para los nuevos países miembros. Esta es la labor de la Convención. Las reformas institucionales que salgan de ella deberán ser tan valientes y avanzadas como lo han sido nuestros esfuerzos. Debe entenderse que, sin una reforma radical e inteligente de las instituciones, el éxito de la ampliación podría resultar insostenible. En efecto, la nueva Europa necesita una forma geográfica clara y estable y un marco institucional que puedan entender todos nuestros ciudadanos. En otras palabras, ha llegado el momento de elaborar una constitución europea. Una constitución que garantice los derechos de todos los ciudadanos y el papel de los Estados miembros. Una constitución que conserve la diversidad cultural y lingüística al tiempo que fortalezca la solidaridad. Una constitución que corone la creación de una Unión Europea democrática, una unión genuina de pueblos y Estados. Señor Presidente, Señorías, me gustaría terminar mirando más allá de la inminente ampliación, más allá de sus límites históricos y geográficos. Invitamos a los nuevos países a que se incorporen a nuestra Unión porque queremos la paz y la estabilidad en todo el continente. Sin embargo, este proceso no debe tener dar pie a la creación de nuevas barreras justo cuando estamos tratando de eliminar las existentes. Debemos tener esto presente cuando establezcamos nuevas relaciones con nuestros vecinos tras la ampliación. Con ello me refiero a Rusia, Ucrania, Belarús y Moldova. Éstos pasarán a ser los nuevos vecinos de la Unión ampliada, que un día se extenderá también a la región de los Balcanes. Sin embargo, centrarnos en nuestros nuevos vecinos europeos no debería hacernos menos receptivos a las expectativas cada vez mayores de los países del Mediterráneo, expectativas que todavía no hemos podido cumplir. Señor Presidente, Señorías, el proceso de integración europea que comenzó hace medio siglo ha hecho que nos ganemos la admiración y el respeto de todo el mundo. Nosotros solos estamos construyendo un modelo genuino y práctico para la gestión de la globalización, aunque sólo sea en nuestro continente. Ésta es una globalización democrática con una dimensión humana, una globalización en la que todos los ciudadanos desempeñan un papel igual. Nuestra ampliación es un ejemplo para todo el mundo y un acto visionario: une todo el continente por primera vez y nos hace una vez más protagonistas de la historia. La Comisión ha realizado un cuidadoso estudio de los avances realizados por los países candidatos y ahora puedo anunciar los nombres de los países con los que recomendamos al Consejo que concluya las negociaciones antes de finales de 2002. A continuación, si me lo permiten, enumeraré los puntos principales de las recomendaciones que hemos adoptado hoy. «Chipre, la República Checa, Estonia, Hungría, Letonia, Lituania, Malta, Polonia, la República Eslovaca y Eslovenia cumplen los criterios políticos. Teniendo en cuenta los avances realizados por estos países, el historial de aplicación de sus compromisos, así como sus preparativos en curso y previstos, la Comisión considera que dichos países habrán cumplido los criterios económicos y de acervo y estarán listos para ser miembros desde principios de 2004. Por lo tanto, la Comisión recomienda concluir las negociaciones de adhesión con estos países antes de que finalice el presente año, con el fin de que se firme el Tratado de Adhesión en la primavera de 2003». Dados los avances realizados por Bulgaria y Rumania durante el último año, la Comisión toma nota de la fecha de 2007 que dichos países han establecido para su adhesión. La Comisión hará todo lo necesario para garantizar que se pueda alcanzar este objetivo. A través de la reforma constitucional y una serie de paquetes legislativos, Turquía ha hecho considerables avances en lo que respecta a los criterios de Copenhague. Sin embargo, se necesitan esfuerzos adicionales. Por ello la Comisión recomienda que la Unión Europea preste más apoyo y asigne más recursos a los preparativos previos a la adhesión de Turquía. Con este fin, la Comisión propondrá una Asociación para la adhesión revisada e incrementará el control legislativo. Se anima a Turquía a que continúe con su proceso de reforma y así avance su candidatura para convertirse en miembro de la Unión Europea. Señorías, hace tan sólo 13 años, Berlín estaba todavía dividida por el muro de la vergüenza. El muro ha sido derribado y Alemania se ha reunificado. Esta restitución de la libertad nos ha permitido restaurar la unidad histórica de los pueblos de Europa. Nuestro destino común es una vez más construir un futuro común, un futuro consolidado sobre los valores fundamentales que compartimos de paz, democracia, Estado de derecho, respeto de los derechos humanos y protección de las minorías. En 1993, el Consejo Europeo de Copenhague ofreció a los países de Europa Central y Oriental la oportunidad de incorporarse a la Unión Europea. Desde entonces, estos países han atravesado un enorme proceso de cambio, trasladándose de forma pacífica de la dictadura a una democracia estable y participativa. Sus logros son extraordinarios. En una década, hemos sido testigos de la celebración de docenas de elecciones nacionales, regionales y locales democráticas y transparentes, de la adopción de miles de leyes y normativas que dan forma a las nuevas democracias e incorporan el acervo comunitario a la legislación nacional, de la formación de decenas de miles de funcionarios y jueces para que interpreten y apliquen la nueva legislación y de la participación de cientos de miles de funcionarios, especialistas y miembros de organizaciones profesionales electos en proyectos de cooperación y formación financiados por la UE para aprender sobre nuestras políticas. Los 12 países cumplen los criterios políticos establecidos en Copenhague y las instituciones democráticas son más sólidas en todos ellos. Por último, el rendimiento general de las economías de los diez países de la primera tanda está mejorando gradualmente: sus tasas de crecimiento son superiores a las nuestras, se están administrando y manteniendo bajo control sus tasas de inflación y déficits y reciben una abundante inversión extranjera directa. Esto demuestra que los mercados tienen confianza."@es12 ". Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen hyvin vaikuttunut voidessani tänään puhua parlamentissa. Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tänään antamassamme kertomuksessa mainitaan myös jäljellä olevat puutteet tietyillä aloilla tietyissä maissa. Nämä puutteet on korjattava ennen liittymistä: komissio tekee yhteistyötä näiden maiden viranomaisten kanssa, jotta ongelmat ratkaistaan ajoissa. Huolemme kohdistuu edelleen maiden hallintokapasiteettiin ja oikeusjärjestelmiin, jotka kärsivät taloudellisten ja ennen kaikkea inhimillisten voimavarojen puutteesta. Olemme pyrkineet ratkaisemaan nämä ongelmat 250 miljoonan euron tukiohjelman avulla. Ohjelma alkaa tuottaa tuloksia. Toinen määrittämämme heikkous on riittämätön valmistautuminen yhteisön lainsäädännön soveltamiseen useilla merkittävillä aloilla, erityisesti tullin, verotuksen, eläinlääkinnällisen ja kasvinsuojelua koskevan valvonnan, maatalouspolitiikkaa hallinnoivien ja valvovien elinten sekä rakennerahastojen varoja hallinnoivien ja valvovien hallintoyksiköiden aloilla. Minun on mainittava vielä kaksi hyvin vakavaa ongelmaa. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta monissa näistä maista korruptio rehottaa ja häpeällistä ihmiskauppaa käydään edelleen. Tämä ei tarkoita, etteikö näillä aloilla olisi tehty mitään asian korjaamiseksi. Päinvastoin, paljon on jo saavutettu ja toimimme on lähes loppuun saatettua tietyissä maissa. Kertomuksessamme korostetaan kuitenkin hyvin tarkkaa seurantaa, jota komissio toteuttaa liittymiseen asti. Lopullinen arvio julkistetaan kuusi kuukautta ennen liittymistä. Laajentumiseen liittyvien moninaisten ongelmien ratkaisemiseksi komissio toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet osastojensa organisoimiseksi uudelleen, lisätäkseen seurantaa ja tukea uusille jäsenvaltioille liittymisen jälkeen sekä tarjotakseen liittymistä edeltävää tukea maille, joita ei mainittu tämänpäiväisessä suosituksessa, mutta joiden liittyminen on ajankohtaista myöhemmin. Arvoisa puhemies, tavoitteenamme on edelleen liittymissopimuksen allekirjoittaminen keväällä 2003. Käynnistämme tämän vuoksi prosessin viimeiset vaiheet. Komissio toivoo, että Brysselissä 24. ja 25. lokakuuta kokoontuva Eurooppa-neuvosto tekee tarvittavat päätökset edelleen avoimena olevista luvuista, nimittäin maataloudesta, rahoitusasioista ja hallintoelimistä. Näin luvuista voidaan neuvotella ja niitä koskevat neuvottelut voidaan saattaa päätökseen ennen Kööpenhaminan huippukokousta. Bulgarian ja Romanian osalta komissio esittää ehdotuksia vahvistetusta liittymistä valmistelevasta strategiasta hyvissä ajoin ennen Kööpenhaminassa pidettävää neuvoston kokousta. Komissio ehdottaa Turkin osalta ensi vuodelle vahvistettua liittymistä valmistelevaa strategiaa, johon sisältyy ylimääräistä rahoitusta. Turkki ei täytä vielä liittymiskriteerejä. Nizzan sopimus on edelleen hyvin tärkeä, eikä sitä voida sivuuttaa. Luotan irlantilaisiin, jotka äänestävät sopimuksesta jälleen muutaman päivän kuluttua. Toivon, ettei äänestys vaaranna maanosamme yhdistämisen historiallista tavoitetta. Lopuksi sallinette minun puhua hieman Kyproksesta. Toivokaamme, että saaren yhdistämisessä todella edetään, vaikka Helsingissä kokoontunut Eurooppa-neuvosto ei päätelmissään asettanutkaan tätä ehdoksi liittymiselle. Komissio haluaisi yhdistyneen Kyproksen liittyvän EU:hun ja uskoo sen olevan kaikkien kannalta paras ratkaisu. Suositellessaan neuvostolle neuvottelujen pikaista loppuun saattamista Kyproksen kanssa komissio esittää myös uuden vetoomuksen, jotta osapuolet pyrkisivät yhdessä saaren yhdistämiseen. Kehotamme kaikkia tukemaan YK:n pääsihteerin johdolla meneillään olevaa prosessia, jotta ratkaisuun päästäisiin ennen vuoden loppua. Sevillan Eurooppa-neuvosto vahvisti, että ”kokonaisratkaisun ehdot otettaisiin huomioon Kyproksen liittymissopimuksessa Euroopan unionin perusperiaatteiden mukaisesti.” Arvoisat parlamentin jäsenet, kuulen aivan liian usein puhuttavan laajentumisen vaaroista ja kustannuksista. Uskon, että voimme keskustella tästä rauhallisesti ja avoimesti, ja niin meidän on tehtävä, sillä kustannukset on tutkittu yksityiskohtaisesti ja ne ovat käytettävien resurssien mukaiset. Meidän olisi kuitenkin – ja ennen kaikkea – kerrottava kansalaisille laajentumisen eduista, joita ovat Euroopan vakaus, keinotekoisesti jaetun mantereen yhdentyminen ja maailman suurinten yhtenäismarkkinoiden luominen. Laajentuminen yhdistää meidät talouksiin, joissa tulot ovat matalampia kuin jäsenvaltioissa tällä hetkellä, mutta joissa kasvumahdollisuudet ovat suuremmat. Tilanne oli aivan samanlainen vuonna 1985, kun liittymisneuvottelut Espanjan ja Portugalin kanssa saatettiin päätökseen. Kukaan ei tänään kyseenalaista tuolloin tehdyn päätöksen oikeellisuutta ja kaukonäköisyyttä, vaikka asia kyseisenä ajankohtana olikin kiistanalainen. Laajentuminen on eurooppalaisen hankkeen uusi etulinja. Se antaa lisää painoa kaupalle, investoinneille, koulutukselle ja tutkimukselle. Ja talouskasvulle. Laajentumisen kustannuksista tiedämme, että ne on mahdollista kattaa vuoteen 2006 saakka, sillä ne sisältyvät Berliinin rahoitusnäkymiin. En halua peitellä sitä, että kymmenen valtion liittymisestä aiheutuu merkittävä taloudellinen rasite juuri kuvaamassani yhteydessä, mutta laajentumisen vahvistumisesta seuraavat edut korvaavat täysin nämä haitat. Laajentumisessa ei kuitenkaan ole kyse pelkästään taloudesta. Laajentuminen on tärkeä tapahtuma ensisijaisesti poliittisista ja eettisistä syistä. Euroopan yhdentymisprosessi kulminoituu laajentumiseen: se prosessi, joka on antanut meille puolen vuosisadan ajan rauhaa ja vaurautta, on ulotettava koko mantereelle. Astuessani virkaani sitouduin – nimenomaan parlamentin edessä – saattamaan laajentumisen komission ensisijaiseksi tavoitteeksi, tekemään komissiostani laajentumiskomission, sillä laajentamalla Euroopan unionia vahvistamme rauhan, turvallisuuden ja demokratian aluetta koko Euroopan mantereella. Nyt kolme vuotta myöhemmin olen jälleen täällä kertomassa teille, että sitoumusta on noudatettu. Komissio on tehnyt työnsä ja pitänyt lupauksensa. Mietitäänpä Balkanin tapahtumia. Hiljattain tuhannet ihmiset ovat kuolleet, kokonaiset yhteisöt ovat joutuneet lähtemään pakolaisiksi ja kokonaisia kaupunkeja on tuhottu. Laajentuminen on poliittinen taidonnäytteemme, sillä se estää tällaista tapahtumasta. Tästä oikeasta ja laajemmasta näkökulmasta tarkasteltuna laajentumisen kustannukset ovat hyvin vähäiset verrattuina kustannuksiin, joita laajentumisen toteutumatta jääminen aiheuttaisi. Tulevina kuukausina meidän on toteutettava realistinen ja myönteinen tiedotuskampanja. Meidän on ulotettava se kansalaisten sieluihin ja sydämiin. Suuri päättäväisyys, valtava poliittinen rohkeus ja kaukonäköinen historiallinen näkemys ovat mahdollistaneet laajentumisen. Lisäksi laajentuminen koettelee sitoutumistamme periaatteisiimme, sillä se pakottaa meidät muuttumaan samalla kun uusissa jäsenvaltioissakin tapahtuu valtavia muutoksia. Tämä on valmistelukunnan tehtävä. Sen muotoilemien toimielinuudistusten on oltava yhtä rohkeita ja kaukonäköisiä kuin pyrkimyksemme ovat olleet. Kaikkien on ymmärrettävä, että ilman toimielinten radikaalia ja järkevää uudistusta laajentuminen ei ehkä olekaan kestävä menestys. Uusi Eurooppa tarvitsee luonnollisesti selkeän ja vakaan maantieteellisen muodon ja sellaisen toimielinkehyksen, joka kaikkien kansalaisten on helppo mieltää. Toisin sanoen on eurooppalaisen perustuslain aika. Perustuslain on taattava kaikkien kansalaisten oikeudet ja jäsenvaltioiden asema. Perustuslain on turvattava kulttuurien ja kielten moninaisuus ja vahvistettava solidaarisuutta. Perustuslaki täydentää demokraattisen Euroopan unionin luomisen, aidon kansojen ja valtioiden unionin. Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, lopuksi haluan vielä suunnata ajatukset lähestyvän laajentumisen jälkeiseen aikaan, sen historiallisten ja maantieteellisten piirteiden ulkopuolelle. Olemme kutsuneet uusia valtioita liittymään unioniimme, sillä haluamme rauhaa ja vakautta koko maanosaan. Tämän prosessin myötä ei kuitenkaan saa syntyä uusia rajoja samalla kun poistamme entisiä. Meidän on muistettava tämä luodessamme uusia suhteita tuleviin naapureihimme laajentumisen jälkeen. Tarkoitan nyt Venäjää, Ukrainaa, Valkovenäjää ja Moldovaa. Niistä tulee laajentuneen unionin uusia naapureita; ja unioni tulee jonain päivänä laajentumaan myös Balkanin alueille. Uusiin eurooppalaisiin naapureihimme keskittyminen ei kuitenkaan ole peruste sille, että emme olisi vastaanottavaisia myös Välimeren maiden yhä lisääntyville odotuksille, joita emme vielä ole pystyneet täyttämään. Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, viisikymmentä vuotta sitten käynnistynyt Euroopan yhdentymisprosessi ansaitsee koko maailman ihailun ja kunnioituksen. Vain me olemme kehittämässä aitoa käytännöllistä mallia globalisaation hallitsemiseksi, tosin vain omalla mantereellamme. Meidän globalisoitumisemme on demokraattista, ja siihen liittyy inhimillinen ulottuvuus ja kaikilla kansalaisilla on siinä yhtäläinen asema. Laajentumisemme on esimerkki koko maailmalle ja se on kaukonäköinen teko: se yhdistää ensimmäistä kertaa koko mantereen ja tekee meistä jälleen kerran historiallisen johtohahmon. Komissio on toteuttanut yksityiskohtaisen selvityksen edistymisestä ehdokasvaltioissa, ja voin nyt kertoa niiden maiden nimet, joiden kanssa suositamme neuvostoa saattamaan neuvottelut päätökseen vuoden 2002 loppuun mennessä. Sallinette minun lukea ääneen tänään hyväksymiemme suositusten pääkohdat. ”Kypros, Tšekki, Viro, Unkari, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovakia ja Slovenia täyttävät poliittiset kriteerit. Ottaen huomioon näissä maissa toteutuneen edistymisen, niiden sitoumusten toteuttamisen suotuisan etenemisen sekä käynnissä olevat ja suunnitellut valmistelutyöt komissio katsoo näiden maiden täyttävän taloudelliset kriteerit ja lainsäädäntöä koskevat kriteerit ja olevan valmiita jäsenyyteen vuoden 2004 alussa. Komissio suosittaa tämän vuoksi liittymisneuvottelujen saattamista päätökseen näiden maiden kanssa tämän vuoden loppuun menneessä, jotta liittymissopimukset voidaan allekirjoittaa keväällä 2003.” Bulgariassa ja Romaniassa viime vuoden edistyksen osalta komissio toteaa, että ne ovat itse asettaneet liittymiselleen tavoitteeksi vuoden 2007. Komissio tekee kaiken tarvittavan sen varmistamiseksi, että tavoite saavutetaan. Perustuslakiuudistuksen ja useiden lainsäädäntöpakettien myötä Turkki on edennyt huomattavasti Kööpenhaminan kriteerien täyttämisessä. Työtä on kuitenkin vielä jatkettava. Komissio suosittelee tämän vuoksi, että Euroopan unioni antaa enemmän tukea ja ohjaa enemmän varoja Turkin jäsenyyttä edeltäviin valmisteluihin. Komissio ehdottaa tämän osalta tarkistettua liittymistä edeltävää kumppanuutta ja lainsäädännön tarkastelun vauhdittamista. Turkkia kannustetaan jatkamaan uudistusprosessiaan ja siten edistämään ehdokkuuttaan Euroopan unionin jäsenvaltioksi. Arvoisat parlamentin jäsenet, vain 13 vuotta sitten häpeällinen muuri jakoi vielä Berliinin. Muuri on purettu ja Saksa on yhdistynyt. Vapauden palauttaminen on antanut meille mahdollisuuden palauttaa myös Euroopan kansojen historiallinen yhtenäisyys. Yhteinen kohtalomme on jälleen yhteisen tulevaisuuden rakentaminen. Yhteinen tulevaisuutemme perustuu yhteisiin perusarvoihimme eli rauhaan, demokratiaan, laillisuusperiaatteeseen, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja vähemmistöjen suojeluun. Kööpenhaminassa vuonna 1993 kokoontunut Eurooppa-neuvosto tarjosi Keski- ja Itä-Euroopan maille mahdollisuutta liittyä Euroopan unioniin. Maat ovat tämän jälkeen käyneet läpi valtavan muutosprosessin ja siirtyneet rauhanomaisesti diktatuurista vakaaseen osallistuvaan demokratiaan. Niiden saavutukset ovat ainutlaatuisia. Yhden vuosikymmenen aikana olemme todistaneet kymmenien avointen ja demokraattisten vaalien järjestämistä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, tuhansien uusia demokratioita muovaavien lakien ja asetusten antamista sekä yhteisön lainsäädännön sisällyttämistä kansalliseen lainsäädäntöön, kymmenien tuhansien virkamiesten ja lakimiesten kouluttamista tulkitsemaan ja soveltamaan uutta lainsäädäntöä sekä satojen tuhansien valittujen virkamiesten, asiantuntijoiden ja ammattijärjestöjen jäsenten osallistumista EU:n rahoittamaan koulutukseen ja yhteistyöhankkeisiin, joissa heitä perehdytettiin toimintatapoihimme. Kaikki 12 maata täyttävät Kööpenhaminassa vahvistetut poliittiset kriteerit ja demokraattiset instituutiot ovat vahvistuneet kaikkialla. Lisäksi kymmenen ensimmäiseen ryhmään kuuluvan maan talouksien suorituskyky parantuu asteittain: niiden kasvu on nopeampaa kuin jäsenvaltioissa, niiden inflaatioaste ja alijäämä ovat hallinnassa ja ulkomaisia sijoituksia virtaa maihin. Tämä osoittaa, että markkinat luottavat maiden kehitykseen."@fi5 ". Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, c'est avec une profonde émotion que je prends la parole aujourd'hui dans cette enceinte parlementaire. Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, le rapport que nous avons adopté aujourd'hui fait également ressortir la persistance d'insuffisances dans certains secteurs et certains pays. Il convient d'y remédier avant l'adhésion et la Commission veillera conjointement avec les autorités de ces pays à résoudre les difficultés en temps utile. Nous sommes notamment encore préoccupés à propos du niveau des capacités administratives et du fonctionnement des systèmes judiciaires qui doivent faire face au manque de ressources financières et surtout de ressources humaines. Nous avons tenté de résoudre ces problèmes par un programme d'aide doté de 250 millions d'euros. Il commence à porter ses fruits. En outre, nous avons constaté une préparation insuffisante pour l'application de l'acquis dans des secteurs déterminants : les systèmes douaniers, la fiscalité, les contrôles vétérinaires et phytosanitaires, les institutions de gestion et de contrôle de la politique agricole, les services administratifs chargés de la gestion et du contrôle des fonds structurels. Il convient d'y ajouter deux problèmes très graves : la corruption qui, à quelques exceptions près, frappe de nombreux pays et le scandaleux phénomène de la traite des êtres humains. Je ne veux pas dire que rien n'a été fait dans ces domaines. Au contraire, d'importants progrès ont été accomplis et certains pays ont quasiment mené cette tâche à bien. Notre rapport met cependant l'accent sur le suivi scrupuleux que la Commission s'est engagée à exercer d'ici l'adhésion. Nous publierons un document final d'évaluation six mois avant la date d'adhésion. Pour pouvoir faire face aux passages complexes qui accompagnent l'élargissement, la Commission prendra les mesures nécessaires pour réorganiser ses services. D'une part, nous renforcerons notre travail de suivi et de soutien faisant suite à l'adhésion des nouveaux États membres et, d'autre part, nous devrons appuyer le processus d'adhésion des pays qui suivront ceux qui figurent dans la recommandation adoptée aujourd'hui. Monsieur le Président, notre objectif reste la signature du traité d'adhésion au printemps 2003. Nous entrons donc dans la dernière phase du processus. À cet égard, la Commission espère que le Conseil européen de Bruxelles des 24 et 25 octobre prendra les décisions nécessaires sur les questions encore en suspens : agriculture, questions financières et institutions. Il sera ainsi possible de négocier et de clôturer ces dossiers avant Copenhague. En ce qui concerne la Bulgarie et la Roumanie, la Commission fera part en son temps des propositions qui sont les siennes afin que le Conseil de Copenhague puisse les adopter. En ce qui concerne la Turquie, qui ne remplit pas encore les critères d'adhésion, la Commission proposera au début de l'année prochaine une stratégie renforcée avec des moyens financiers supplémentaires. Pour ce qui est du traité de Nice, il reste pour nous un passage essentiel dont on ne peut faire abstraction. Je réitère donc ma confiance à l'égard des électeurs irlandais qui seront appelés à se prononcer de nouveau dans quelques jours. J'espère que l'objectif historique visant à réunifier notre continent ne sera pas mis en cause par ce vote. Je voudrais enfin rappeler la question de Chypre. Nous espérons des progrès concrets vers la réunification de l'île, bien que les conclusions du Conseil européen de Helsinki n'en fassent pas une condition préalable à l'adhésion. La Commission souhaite que Chypre puisse entrer dans l'Union, réunifiée, ce qui serait, selon elle, la meilleure solution pour tous. Tout en recommandant au Conseil de conclure rapidement les négociations avec Chypre, la Commission lance de nouveau un appel aux parties en cause afin qu'elles favorisent la réunification de l'île. Nous les invitons toutes à s'associer à l'effort déployé actuellement par le secrétaire général des Nations unies afin de dégager une solution globale dans l'année. Le Conseil européen de Séville a déjà affirmé que l'Union "prendrait en considération les conditions d'une solution globale de cette nature dans le traité d'adhésion, conformément aux principes qui sous-tendent l'Union européenne". Mesdames et Messieurs les Députés, trop souvent j'entends parler des risques et du coût de l'élargissement. Je crois qu'il faut en parler de façon tout à fait sereine et sans réticence parce que les coûts ont été analysés en détails et qu'ils sont compatibles avec les ressources disponibles. Nous devons également et surtout faire connaître à l'opinion publique les avantages de l'élargissement : stabilité en Europe, unification d'un continent divisé artificiellement par l'histoire, création du plus grand marché intérieur du monde. Du fait de l'élargissement, nous allons nous lier à des économies qui ont actuellement un niveau de revenu inférieur à celui des États membres actuels mais qui présentent également un potentiel de croissance supérieur. Telle était exactement la situation en 1985 quand l'Espagne et le Portugal ont conclu les négociations d'adhésion. Aujourd'hui, plus personne ne peut douter de la portée et de la justesse de cette décision qui a pourtant fait grand bruit à l'époque. L'élargissement est la nouvelle frontière du projet européen. Il donnera une forte impulsion aux échanges, aux investissements, à l'éducation et à la recherche ainsi qu'à la croissance économique. En ce qui concerne le coût budgétaire, nous savons que jusqu'à la fin de 2006, il sera supportable en ce qu'il s'inscrit dans les perspectives financières de Berlin. Je ne cacherai pas que l'adhésion des dix pays entraînera au cours des prochaines années un coût non négligeable qui sera cependant largement récompensé à l'avenir par les avantages dérivant du processus de consolidation de l'élargissement. L'élargissement n'a cependant pas qu'une valeur économique : son importance est avant tout éthique et politique. L'élargissement est l'achèvement de la construction européenne : ce processus qui nous a donné un demi-siècle de paix et de prospérité doit être étendu à l'ensemble du continent. Au début de mon mandat, devant vous j'ai pris l'engagement de faire de l'élargissement la priorité absolue de la Commission, de faire de ma Commission la Commission de l'élargissement, parce qu'élargir l'Union veut dire consolider, au niveau continental, une zone de paix, de sécurité et de démocratie. Aujourd'hui, trois ans plus tard, je suis de nouveau ici pour dire que cet engagement a été tenu : la Commission a fait son travail ; la Commission a honoré sa promesse. Pensons à l'histoire récente des Balkans : des milliers de morts, des populations entières réduites à la condition de réfugiés, des villes entièrement détruites. L'élargissement est notre chef-d'œuvre politique parce qu'il prévient tout cela. Dans cette perspective, plus complète et juste, le coût de l'élargissement est bien peu de chose en regard du coût du non-élargissement. Au cours des mois à venir, il nous faudra donc mener une campagne d'information réaliste et positive. Nous devons nous adresser à l'esprit et au cœur des citoyens. L'élargissement est possible grâce à une forte détermination, à un grand courage politique et à une vision de l'histoire tournée vers l'avenir. Il nous oblige également à faire preuve de cohérence parce que l'adhésion ne sera pas seulement synonyme de profond changement pour les nouveaux pays mais parce qu'il nous obligera à changer nous aussi. Telle est la tâche de la Convention. Les réformes institutionnelles issues de la Convention devront être tout aussi courageuses et tournées vers l'avenir. Il faut comprendre que sans une réforme profonde et intelligente des institutions, le succès de l'élargissement risque de n'être pas durable. La nouvelle Europe a besoin d'un cadre institutionnel et géographique stable et clair, compréhensible pour tous les citoyens. En d'autres termes, les temps sont mûrs pour une Constitution européenne : une Constitution qui garantisse les droits de tous les citoyens et le rôle des États membres ; une constitution qui sauvegarde les diversités culturelles et linguistiques mais qui renforce la solidarité ; une constitution qui permet de mener à bien la construction d'une Union démocratique, une véritable union des peuples et des États. Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, je voudrais conclure en portant le regard au-delà de cet élargissement, au-delà de ses frontières historiques et géographiques. Nous invitons les nouveaux pays dans l'Union parce que nous voulons assurer la stabilité et la paix au continent tout entier. Ce processus doit cependant être mené à bien sans dresser d'autres barrières précisément au moment où nous voulons les abolir. C'est ce principe qui doit inspirer nos nouvelles relations de voisinage dans l'Union élargie. Je me réfère à la Russie, à l'Ukraine, à la Biélorussie et à la Moldavie qui seront les nouveaux voisins d'une Union qui devra s'étendre un jour aussi à la région des Balkans. Cette attention à l'égard de nos nouveaux voisins du continent ne doit pas, en fin de compte, faire obstacle au développement d'une sensibilité accrue à l'égard des pays riverains de la Méditerranée, qui fondent sur nous des espérances de plus en plus élevées et auxquelles nous n'avons pas encore apporté de réponse appropriée. Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, le processus d'intégration européenne qui a commencé il y a près de cinquante ans nous a valu l'admiration et le respect du monde entier. Nous sommes les seuls à réaliser, certes à l'échelle continentale uniquement, un modèle sérieux et concret de gestion de la mondialisation. C'est une mondialisation démocratique, attentive à la dimension humaine, une mondialisation où tous les citoyens ont le même rôle. Comme un exemple positif s'offrant au monde entier, l'élargissement voit très loin : il réunit pour la première fois le continent tout entier et fait de nous une nouvelle fois des protagonistes de l'histoire. À la suite d'un examen approfondi des progrès réalisés par les candidats, je peux annoncer le nom des pays pour lesquels nous recommandons au Conseil de conclure les négociations cette année. Permettez-moi de lire le principal passage des recommandations que nous avons adoptées aujourd'hui : "Chypre, la République tchèque, l'Estonie, la Hongrie, la Lettonie, la Lituanie, Malte, la Pologne, la République slovaque et la Slovénie répondent aux critères politiques. Compte tenu des progrès réalisés par ces pays, de leur respect des engagements pris et des préparatifs en cours, la Commission estime qu'ils sont en mesure de satisfaire aux critères économiques, ainsi qu'aux critères relatifs à l'acquis et seront prêts pour l'adhésion au début de l'année 2004. La Commission recommande donc de conclure les négociations d'adhésion avec ces pays d'ici la fin de l'année en cours, afin de pouvoir signer les actes d'adhésion au printemps de l'année 2003." Compte tenu des progrès réalisés par la Bulgarie et par la Roumanie au cours de l'année dernière, la Commission prend acte de la date - 2007 - que ces pays ont indiquée en vue de leur adhésion. La Commission fera le nécessaire afin que cet objectif puisse effectivement être réalisé. Grâce à la réforme de ses institutions et à une série de réformes législatives, la Turquie a réalisé de grands progrès au regard du respect des critères de Copenhague. Toutefois, des efforts supplémentaires doivent encore être accomplis. La Commission recommande que l'Union européenne augmente les ressources accordées et intensifie le soutien aux préparatifs de pré-adhésion de la Turquie. À cette fin, nous proposerons un partenariat d'adhésion modifié et nous renforcerons le processus d'évaluation de la législation. La Commission encourage la Turquie à continuer ses réformes en vue de poursuivre le processus de candidature. Mesdames et Messieurs les Députés, il y a seulement treize ans, Berlin était encore divisée par le mur de la honte. Le mur est tombé, l'Allemagne a été réunifiée. Grâce à la reconquête de la liberté, nous avons retrouvé l'unité historique entre les peuples d'Europe. Notre destin commun est de nouveau celui de bâtir ensemble un avenir fondé sur le partage de valeurs fondamentales : la paix, la démocratie, l'État de droit, le respect des droits de l'homme et la protection des minorités. En 1993, le Conseil européen de Copenhague a donné aux pays d'Europe centrale et orientale la perspective d'entrer dans l'Union. Depuis, ces pays ont parcouru un long chemin qui les a menés pacifiquement de la dictature à une démocratie stable et participative. Ce bilan est extraordinaire : en l'espace d'une décennie, des dizaines d'élections nationales, régionales et locales ont eu lieu de manière transparente et démocratique ; des milliers de lois et de règlements ont été approuvés pour donner vie aux nouvelles démocraties et pour transposer l'acquis communautaire dans les législations nationales ; des dizaines de milliers de fonctionnaires et de juges sont formés pour leur permettre d'appliquer la nouvelle législation ; des centaines de milliers d'élus, d'experts et de responsables des associations professionnelles se sont familiarisés avec nos politiques grâce aux projets de formation et de coopération que nous avons financés ; les douze pays satisfont aux critères politiques établis à Copenhague et les institutions démocratiques se sont renforcées partout ; enfin, dans l'ensemble, les économies des dix pays améliorent progressivement leurs performances : les taux de croissance sont supérieurs aux nôtres ; l'inflation et le déficit sont gérés et contrôlés ; les investissements directs en provenance de l'étranger sont importants, ce qui démontre que les marchés ont confiance."@fr6 ". Mr President, ladies and gentlemen, it is with great emotion that I take the floor to speak to this House today. Mr President, ladies and gentlemen, the report we adopted today also highlights the remaining deficiencies in some sectors, for some countries. These failings have to be remedied before accession: the Commission will work with the authorities of these countries to ensure that the problems are resolved in good time. Our concerns continue to be centred on the administrative capacity of these countries and their justice systems, which are undermined by a lack of financial and, above all, human resources. We have endeavoured to address these problems through a EUR 250 million support programme. This programme is starting to bear fruit. Another weakness we have identified is inadequate preparation for implementation of the acquis in a number of crucial areas, namely customs services, taxation, veterinary and plant-health controls, the institutions managing and supervising agricultural policy and, lastly, the departments in charge of managing and controlling the Structural Funds. I should also mention a further two extremely serious problems: the corruption affecting many of these countries, with a few exceptions, and the shameful issue of the trafficking of human beings. This does not mean that nothing has been done in these fields. On the contrary, a great deal has been achieved already and the operation is almost complete in some countries. However, our report stresses the scrupulous monitoring the Commission has undertaken to conduct up until accession. We shall publish a final evaluation six months before the date of accession. To cope with the complexities of enlargement, the Commission will take all the necessary measures to reorganise its departments, increasing monitoring and support for the new Member States after accession and providing pre-accession aid for the countries that will follow those covered by today’s recommendation. Mr President, our objective is still to sign the Accession Treaty in spring 2003. We are therefore entering the final stages of the process. In this regard, the Commission hopes that the Brussels European Council of 24 and 25 October will take the necessary decisions on the chapters still open, namely agriculture, financial issues and institutions. In this way, we can negotiate and conclude these chapters before Copenhagen. As regards Bulgaria and Romania, the Commission will put forward proposals for an enhanced pre-accession strategy in good time for adoption by the Copenhagen Council. Then for Turkey, which does not yet meet the accession criteria, the Commission will propose an enhanced pre-accession strategy with extra financial resources in the new year. The Treaty of Nice is still crucial and cannot be sidestepped. I therefore place my confidence in the Irish electorate, which will be voting on the Treaty again in a few days. I hope that the achievement of the historic objective of unifying our continent will not be jeopardised by this vote. Lastly, let me focus on the issue of Cyprus. Let us hope for real progress towards reunification of the island, even though the conclusions of the Helsinki European Council do not make it a precondition for entry. The Commission wants a reunited Cyprus to join the EU and believes this is the best solution for all. In recommending that the Council conclude negotiations speedily with Cyprus, the Commission is issuing a fresh appeal to the parties concerned to work towards reunification of the island. We call upon everyone to support the process now under way under the auspices of the UN Secretary-General so that a solution can be found before the year's end. The Seville European Council has already affirmed that the European Union ‘would accommodate the terms of such a comprehensive settlement in the Treaty of Accession in line with the principles on which the European Union is founded.’ Ladies and gentlemen, all too often, I hear talk about the risks and costs of enlargement. I believe we can and must discuss this calmly and openly, for the costs have been analysed in detail and they are in line with the resources available. However, we should also – and above all – be telling the public about the benefits of enlargement, which are stability in Europe, unification of an artificially divided continent and the creation of the biggest single market in the world. Enlargement will unite us with economies that have lower incomes than the present Member States but which have greater growth potential. The situation was exactly the same in 1985, when the accession negotiations with Spain and Portugal were concluded. Now, nobody could doubt the validity and farsightedness of that decision, although at the time it was controversial. Enlargement is the new front line of the European project. It will give impetus to trade, investment, education and research. And to economic growth. As regards the costs of enlargement, we know that they are sustainable until 2006 because they are included in the Berlin financial perspective. I shall not hide the fact that the accession of ten countries will entail a significant financial burden, within the framework I have described, but this will be more than fully offset by the benefits brought by the consolidation of enlargement. Enlargement is not just about economics, however. It is important primarily for political and ethical reasons. Enlargement is the culmination of the process of European integration: the process that has given us half a century of peace and prosperity must be extended to the whole continent. When I took office, I made a commitment – before this very House – to make enlargement the top priority of my Commission, to make my Commission the Commission of enlargement, because in enlarging the European Union we will be consolidating an area of peace, security and democracy throughout the European continent. Three years later, I am standing here before you once again to tell you that this commitment has been honoured. The Commission has done its job and kept its promise. Consider the recent events in the Balkans, where there have been thousands of deaths, whole communities have been forced to flee as refugees and entire cities have been destroyed. Enlargement is our political masterpiece since it will prevent such things happening. From this broader and more accurate perspective, the cost of enlargement is very slight compared with the cost of non-enlargement. In the coming months, we need to conduct a realistic and positive information campaign. We must touch the hearts and minds of our citizens. Enlargement has been made possible by great determination, tremendous political courage and a farsighted vision of history. Moreover, it will be a test of our commitment to our principles, for accession will force us to change as well as bringing big changes for the new Member countries. This is the task of the Convention. The institutional reforms that come out of it will have to be just as courageous and farsighted as our endeavours have been. It must be understood that, without radical, intelligent reform of the institutions, the success of enlargement could turn out to be unsustainable. Indeed, the new Europe needs a clear, stable geographical shape and institutional framework that all our citizens can understand. In other words, the time has come for a European constitution. A constitution that guarantees the rights of all the citizens and the role of the Member States. A constitution that preserves cultural and linguistic diversity whilst reinforcing solidarity. A constitution that completes the creation of a democratic European Union, a genuine union of peoples and States. Mr President, ladies and gentlemen, I should like to conclude by looking beyond the impending enlargement, beyond its historical and geographical limits. We are inviting the new countries to join our Union because we want peace and stability across the whole continent. However, this process must not result in new barriers being erected just when we are trying to break down the old ones. We must keep this in mind when building new relations with our neighbours after enlargement. Here, I am thinking of Russia, Ukraine, Belarus and Moldova. They will be the new neighbours of the enlarged Union, which will one day extend to the Balkans region too. Focusing on our new European neighbours, however, should not make us any less receptive to the ever-increasing expectations of the Mediterranean countries, expectations that we have not yet managed to fulfil. Mr President, ladies and gentlemen, the process of European integration that started half a century ago has earned us the admiration and respect of the entire world. We alone are building a genuine, practical model for managing globalisation, if only across our continent. This globalisation is a democratic globalisation with a human dimension, a globalisation in which all citizens have an equal role. Our enlargement is an example to the whole world and a visionary act: it unites the whole continent for the first time and it makes us protagonists of history once more. The Commission has carried out a careful study of the progress made by the candidate countries and I can now announce the names of the countries with which we recommend the Council should conclude negotiations by the end of 2002. I will now, if I may, read out the key points of the recommendations we adopted today. ‘Cyprus, the Czech Republic, Estonia, Hungary, Latvia, Lithuania, Malta, Poland, the Slovak Republic and Slovenia fulfil the political criteria. Bearing in mind the progress achieved by these countries, the track record in implementing their commitments, and taking into account their preparatory work in progress and foreseen, the Commission considers that these countries will have fulfilled the economic and acquis criteria and will be ready for membership from the beginning of 2004. The Commission therefore recommends to conclude the accession negotiations with these countries by the end of this year with the aim to sign the Accession Treaty in spring 2003.’ In view of Bulgaria's and Romania's progress over the last year, the Commission notes the date – 2007 – that those countries have set themselves for accession. The Commission will do everything necessary to ensure that this objective can be achieved. Through constitutional reform and a series of legislative packages, Turkey has made considerable progress as regards the Copenhagen criteria. However, further efforts are needed. The Commission is therefore recommending that the European Union give more support and allocate more resources to Turkey's pre-accession preparations. To this end, the Commission will propose a revised Accession Partnership and step up legislative scrutiny. Turkey is encouraged to pursue its reform process and so advance its candidacy for European Union membership. Ladies and gentleman, just 13 years ago, Berlin was still divided by the wall of shame. The wall has been pulled down and Germany has been reunified. This re-establishment of freedom has allowed us to restore the historical unity of the peoples of Europe. Our common destiny is once again to build a common future, a future built on the fundamental values we share of peace, democracy, the rule of law, respect for human rights and the protection of minorities. In 1993, the Copenhagen European Council offered the countries of Central and Eastern Europe the chance to join the European Union. Since then, these countries have gone through a huge process of change, moving peacefully from dictatorship to stable, participatory democracy. Their achievements are extraordinary. In the space of a decade, we have seen the holding of dozens of transparent, democratic national, regional and local elections, the adoption of thousands of laws and regulations giving shape to the new democracies and incorporating the Community acquis into national law, the training of tens of thousands of civil servants and magistrates to interpret and apply the new legislation and the participation of hundreds of thousands of elected officials, specialists and members of professional organisations in EU-financed training and cooperation projects in order to learn about our policies. All 12 countries satisfy the political criteria laid down at Copenhagen and democratic institutions are stronger everywhere. Lastly, the overall performance of the economies of the ten first-wave countries is gradually improving: their growth rates are higher than ours, their inflation rates and deficits are being managed and kept under control and direct foreign investment is flooding in. This proves that the markets have confidence."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, geachte afgevaardigden, Het is mij een genoegen dat ik hier vandaag tot u kan spreken. Bij het begin van mijn mandaat stond ik ook tegenover u en heb ik mij ertoe verbonden van de uitbreiding de absolute prioriteit van mijn Commissie te maken en van mijn Commissie de Commissie van de uitbreiding te maken. De uitbreiding van de Unie betekent immers de continentale consolidatie van een gebied van vrede, veiligheid en democratie. Vandaag, drie jaar later, sta ik hier opnieuw voor u om te zeggen dat die belofte is ingelost. De Commissie heeft haar werk gedaan. De Commissie is haar belofte nagekomen. Het gaat om een buitengewone balans. In de loop van één decennium werden op doorzichtige en democratische wijze tientallen nationale, regionale en plaatselijke verkiezingen georganiseerd; werden duizenden wetten en verordeningen goedgekeurd om de nieuwe democratieën tot leven te brengen en het communautaire acquis in nationale wetgeving om te zetten; werden tienduizenden ambtenaren en rechters opgeleid om hen in staat te stellen de nieuwe wetgeving toe te passen; hebben honderdduizenden verkozenen, deskundigen en verantwoordelijken van beroepsorganisaties zich in het kader van door ons gefinancierde opleidings- en samenwerkingsprojecten verdiept in ons beleid. De twaalf landen voldoen allen aan de in Kopenhagen vastgestelde politieke criteria en de democratische instellingen werden overal versterkt. De economische prestaties in de 10 landen verbeteren geleidelijk. De groeipercentages liggen hoger dan de onze. De inflatie en het tekort worden beheerd en gecontroleerd. De rechtstreekse investeringen uit het buitenland nemen toe waaruit blijkt dat de markten vertrouwen hebben. Mijnheer de voorzitter, geachte afgevaardigden, in het rapport dat wij vandaag hebben goedgekeurd wordt ook gewezen op tekortkomingen die voor een aantal sectoren en landen zijn vastgesteld. De tekortkomingen moeten vóór de toetreding worden verholpen; de Commissie zal samen met de autoriteiten van die landen erop toezien dat de problemen te zijner tijd worden opgelost. Wij maken ons met name nog steeds zorgen over het niveau van de administratieve capaciteit en de werking van het gerechtelijk apparaat waar er een gebrek is aan financiële en vooral personele middelen. Wij hebben geprobeerd deze problemen op te lossen door 250 miljoen EUR ter beschikking te stellen voor een ondersteunend programma. Dit programma begint nu vruchten af te werpen. Voorts hebben wij vastgesteld dat bepaalde essentiële sectoren niet voldoende zijn voorbereid op de tenuitvoerlegging van het acquis: de douanesystemen, de fiscaliteit, de veterinaire en fytosanitaire controles, de instellingen voor het beheer en de controle van het landbouwbeleid, de diensten die belast zijn met het beheer en de controle van de structuurfondsen. Er zijn nog twee zeer ernstige problemen: de corruptie die, op enkele uitzonderingen na, in talrijke landen heerst en het schandelijk verschijnsel van de mensenhandel. Hiermee bedoel ik niet dat op deze gebieden niets werd verwezenlijkt. Integendeel, er werd reeds vooruitgang geboekt en in bepaalde landen werden de taken nagenoeg volledig uitgevoerd. In ons rapport wordt echter onderstreept dat de Commissie streng toezicht houdt en zal blijven houden tot aan de toetreding. Wij zullen zes maanden vóór de toetredingsdatum een definitief evaluatieverslag publiceren. Om de complexe problemen op te lossen die gepaard gaan met de uitbreiding zal de Commissie de nodige maatregelen nemen om haar eigen diensten te reorganiseren. Enerzijds zullen wij het toezicht en de ondersteuning na de toetreding van de nieuwe lidstaten versterken en anderzijds zullen wij het toetredingsproces moeten ondersteunen van de landen die zullen volgen na de landen die in de vandaag goedgekeurde aanbeveling zijn vermeld. Mijnheer de voorzitter, ons doel blijft de ondertekening van het toetredingsverdrag in het voorjaar 2003. Wij treden dus in de eindfase van het proces. In dat verband hoopt de Commissie dat de Europese Raad van Brussel van 24-25 oktober de nodige beslissingen zal nemen over de nog niet volledig afgehandelde hoofdstukken: landbouw, financiële vraagstukken en instellingen. Op die manier kunnen deze hoofdstukken vóór Kopenhagen worden besproken en afgesloten. Voor Bulgarije en Roemenië zijn wij van oordeel dat de datum van 2007 die door beide landen is voorgesteld, realistisch is op voorwaarde dat deze door een versterkte pretoetredingsstrategie wordt ondersteund. De Commissie zal haar voorstellen tijdig indienen zodat de Raad van Kopenhagen deze kan goedkeuren. Voor Turkije, die de toetredingscriteria nog niet vervult, zal de Commissie begin volgend jaar een versterkte strategie met bijkomende financiële middelen voorstellen. Het Verdrag van Nice blijft voor ons een essentiële fase waarvan niet kan worden afgeweken. Ik stel dan ook het volste vertrouwen in de Ierse kiezers die zich over enkele dagen opnieuw zullen moeten uitspreken. Ik hoop dat het historische streven naar de eenmaking van ons continent niet door deze verkiezingen in het gedrang zal worden gebracht. Wat tenslotte Cyprus betreft, hopen wij dat concrete vooruitgang zal worden geboekt met het oog op de hereniging van het eiland hoewel dit volgens de conclusies van de Europese Raad van Helsinki geen voorwaarde is voor toetreding. De Commissie hoopt dat Cyprus herenigd tot de Unie kan toetreden en is van oordeel dat dit voor alle partijen de beste oplossing is. De Commissie beveelt de Raad aan de onderhandelingen met Cyprus snel af te ronden. Zij roept alle betrokken partijen opnieuw op om de hereniging te bevorderen. Wij vragen allen zich aan te sluiten bij de door de Secretaris-generaal van de Verenigde Naties verrichte inspanningen om vóór het einde van het jaar tot een oplossing te komen. De Europese Raad van Sevilla heeft reeds bevestigd dat de Unie "rekening zal houden met de voorwaarden voor een integrale regeling in het toetredingsverdrag overeenkomstig de beginselen waarop de Europese Unie is gegrondvest". Geachte afgevaardigden, maar al te vaak hoor ik spreken over de risico's en de kosten van de uitbreiding. Ik geloof dat wij hierover op een serene en onbevangen wijze kunnen en moeten praten, want de kosten werden grondig geanalyseerd en stemmen overeen met de beschikbare middelen. Wij moeten de publieke opinie ook en vooral op de voordelen van de uitbreiding wijzen: stabiliteit in Europa, eenmaking van een continent dat op artificiële wijze door de geschiedenis werd verdeeld, totstandbrenging van de grootste interne markt ter wereld. Door de uitbreiding zullen wij verbonden zijn met economieën die momenteel lagere inkomsten hebben dan de huidige lidstaten, maar die een groter groeipotentieel hebben. Thans doet zich precies dezelfde situatie voor als in 1985 toen Spanje en Portugal hun toetredingsonderhandelingen afsloten. Niemand twijfelt thans aan de gegrondheid en de juistheid van dit besluit, hoewel het toen heel wat stof heeft doen opwaaien. De uitbreiding is de nieuwe grens van het Europese project. Er zal een nieuw impuls worden gegeven aan de handel, de investeringen, het onderwijs en het onderzoek en ook aan de economische groei. Wat de gevolgen voor de begroting betreft, weten we dat deze tot 2006 draaglijk zijn, omdat ze binnen de financiële vooruitzichten van Berlijn blijven. Ik wil niet verhullen dat de toetreding van tien landen in de komende jaren aanzienlijke kosten zal meebrengen. Deze zullen in de toekomst evenwel grotendeels gecompenseerd worden door de voordelen die voortvloeien uit de consolidering van de uitbreiding. De uitbreiding is niet alleen economisch belangrijk. Het belang ervan is in de eerste plaats vooral politiek en ethisch. De uitbreiding is de voltooiing van het Europese bouwwerk. Dit proces dat al een halve eeuw voor vrede en voorspoed zorgt, moet nu worden uitgebreid tot het hele continent. Denken we aan de recente geschiedenis van de Balkan. Duizenden doden, hele bevolkingsgroepen die op de vlucht moeten slaan, volledig verwoeste steden! De uitbreiding is de hoeksteen van ons beleid, omdat zij dat alles helpt voorkomen. Vanuit dat - vollediger en correcter - perspectief is de kostprijs gering ten opzichte van de kosten van een scenario waarin de uitbreiding niet zou doorgaan. In de komende maanden moeten we dan ook een realistische en positieve informatiecampagne voeren. Daarbij moeten we de geesten en de harten van onze burgers aanspreken. De uitbreiding komt er dankzij grote vastberadenheid, dankzij grote politieke moed en dankzij een langetermijnvisie op de geschiedenis. Dit alles verplicht ons om coherent te werk te gaan, omdat de toetreding niet alleen de nieuwe landen ingrijpend verandert, maar ook voor onszelf veranderingen zal meebrengen. Dat is precies de opdracht van de Conventie. De institutionele hervormingen die uit de Conventie zullen voortkomen, moeten visionair en vooruitziend zijn. Wij moeten begrijpen dat, zonder een diepgaande en verstandige hervorming van de instellingen, het gevaar dreigt dat het een succesvolle uitbreiding aan draagkracht zal ontbreken. Het nieuwe Europa heeft behoefte aan een institutioneel en geografisch kader dat stabiel en helder is en begrijpelijk voor al onze burgers. Met andere woorden, de tijd is rijp voor de Europese grondwet: een Europese grondwet die al onze burgers hun rechten garandeert en tegelijk de rol van de lidstaten respecteert; een grondwet die de culturele en taalkundige diversiteit vrijwaart, maar de solidariteit versterkt; een grondwet die een democratische Unie uitbouwt tot een echte unie van volkeren en staten. Mijnheer de Voorzitter, geachte Parlementsleden, ik zou willen besluiten met een vooruitblik op de periode nà deze uitbreiding - over de geografische en historische grenzen heen. Wij gaan de nieuwe landen uitnodigen in de Unie omdat wij in het hele continent stabiliteit en vrede willen verzekeren. Dit proces moet plaatsvinden zonder dat nieuwe barrières worden opgeworpen, net op het moment dat wij proberen oude barrières af te breken. Dit beginsel moet de inspiratie zijn voor onze nieuwe relaties met de buren van de uitgebreide Unie. Ik denk daarbij aan Rusland, maar ook aan Oekraïne, Wit-Rusland en Moldavië. Dit zullen de nieuwe grensstaten zijn van een Unie, die op een dag ook de volledige Balkan zal moeten omvatten. Deze aandacht voor onze nieuwe buren op het continent mag ons de landen langs de Middellandse Zee niet uit het oog doen verliezen. Daar kijkt men met steeds hogere verwachtingen naar ons. Onze respons op deze verwachtingen is tot dusver ontoereikend geweest. Mijnheer de Voorzitter, geachte Parlementsleden, de Europese integratie die een halve eeuw geleden van start ging, heeft in heel de wereld bewondering en respect afgedwongen. Als enigen werken wij, weliswaar op het niveau van een continent, aan de uitbouw van een degelijk en functionerend model voor de beheersing van de globalisering. Het is een democratische globalisering met aandacht voor de menselijke dimensie, een globalisering waarbij alle burgers eenzelfde rol spelen. Omdat met deze uitbreiding aan heel de wereld een positief voorbeeld geboden wordt, gaat zij veel verder: zij verenigt voor het eerst een volledig continent en maakt ons opnieuw tot hoofdrolspelers van de geschiedenis. Na een grondig onderzoek van de door de kandidaten geboekte vooruitgang kan ik u de naam mededelen van de landen waarvoor wij de Raad aanbevelen nog vóór het einde van 2002 de onderhandelingen af te ronden. Staat u mij toe de belangrijkste passage voor te lezen van de aanbevelingen die wij vandaag hebben goedgekeurd. "Cyprus, de Tsjechische Republiek, Estland, Hongarije, Letland, Litouwen, Malta, Polen, de Slowaakse Republiek en Slovenië voldoen aan de politieke voorwaarden. Gezien de door deze landen geboekte vooruitgang en de wijze waarop zij tot dusver hun verplichtingen zijn nagekomen en rekeninghoudend met de aan de gang zijnde voorbereiding is de Commissie van oordeel dat die landen zullen hebben voldaan aan de economische criteria en aan de criteria die betrekking hebben op het acquis en in het begin van 2004 klaar zullen zijn om tot de Unie toe te treden. De Commissie beveelt dan ook aan de toetredingsonderhandelingen met deze landen vóór het einde van dit jaar af te ronden zodat in het voorjaar 2003 het toetredingsverdrag kan worden ondertekend." Gezien de vooruitgang die Bulgarije en Roemenië in het afgelopen jaar hebben geboekt neemt de Commissie nota van de datum (2007) die deze landen hebben genoemd voor hun toetreding. De Commissie zal al het nodige doen om dit doel daadwerkelijk te verwezenlijken. Dankzij de grondwettelijke hervorming en een reeks wetgevingspakketten heeft Turkije aanzienlijke vooruitgang geboekt wat de criteria van Kopenhagen betreft. Toch zijn nog meer inspanningen noodzakelijk. De Commissie beveelt aan dat de Europese Unie extra middelen ter beschikking stelt en Turkije nog meer steunt bij de voorbereiding van de toetreding. Hiertoe zullen wij een gewijzigd toetredingspartnerschap voorstellen en de evaluatie van de wetgeving versterken. De Commissie moedigt Turkije aan door te gaan met de hervormingen om zijn eigen kandidatuur te bevorderen. Dames en heren, 13 jaar geleden was Berlijn nog gescheiden door de muur der schande. De muur is gevallen en Duitsland is thans herenigd. Dankzij de herwonnen vrijheid is er opnieuw een historische eenheid tussen alle volkeren van Europa. Wij moeten samen opnieuw onze toekomst opbouwen, een toekomst die gebaseerd is op gemeenschappelijke fundamentele waarden: vrede, democratie, rechtstaat, eerbiediging van de mensenrechten en bescherming van de minderheden. De Europese Raad van Kopenhagen heeft in 1993 de landen van midden- en oost-Europa het vooruitzicht geboden om toe te treden tot de Unie. Vanaf dat ogenblik hebben deze landen een lange weg afgelegd waardoor zij op vreedzame wijze zijn overgegaan van een dictatuur naar een stabiele en participatieve democratie."@nl2 "Senhor Presidente, Senhores Deputados, é com profunda emoção que hoje tomo a palavra nessa assembleia parlamentar. Senhor Presidente, Senhores Deputados, o relatório que hoje adoptámos põe também em evidência as insuficiências que continuam a existir nalguns sectores, no caso de alguns países. É necessário colmatar essas lacunas antes da adesão: a Comissão providenciará, em conjunto com as autoridades desses países, no sentido de essas dificuldades serem superadas em tempo útil. As nossas preocupações continuam centradas em torno da capacidade administrativa desses países e do funcionamento dos respectivos sistemas judiciários, que se agravaram com a falta de recursos financeiros e, mais importante ainda, de recursos humanos. Tentámos dar resposta a esses problemas utilizando um programa de apoio com uma dotação de 250 milhões de euros. Esse programa começa agora a dar os seus frutos. Além disso, constatámos a insuficiente preparação para a aplicação do acervo comunitário nalguns sectores essenciais: serviços aduaneiros, fiscalidade, controlos veterinários e fitossanitários, as instituições de gestão e de controlo da política agrícola e, por último, as administrações encarregadas de gerir e controlar os Fundos Estruturais. Importa acrescentar ainda dois problemas extremamente graves: a corrupção que, salvo algumas excepções, afecta muitos desses países e o vergonhoso fenómeno do tráfico de seres humanos. Não pretendo dizer com isso que nada se fez nestes domínios. Pelo contrário, muito já foi feito e, em certos países, o trabalho está quase terminado. No entanto, o nosso relatório insiste no controlo escrupuloso que a Comissão se comprometeu a efectuar até à data da adesão. Por forma a fazer face às complexas etapas que acompanham o alargamento, a Comissão tomará todas as medidas necessárias com vista à reorganização dos seus serviços, reforçando o trabalho de supervisão e apoio posterior à adesão dos novos Estados-Membros e facultando ajuda de pré-adesão aos países que se seguirão aos que estão incluídos na recomendação hoje aprovada. Senhor Presidente, o nosso objectivo continua a ser a assinatura do Tratado de Adesão na Primavera de 2003. Por conseguinte, estamos a entrar nas fases finais do processo. A este propósito, a Comissão espera que o Conselho Europeu de Bruxelas de 24 e 25 de Outubro tome as decisões necessárias relativamente aos capítulos ainda em aberto: agricultura, questões financeiras e instituições. Dessa forma, poder-se-ão negociar e encerrar esses capítulos antes de Copenhaga. Para a Bulgária e a Roménia, a Comissão deverá apresentar propostas com vista a uma estratégia reforçada de pré-adesão, a fim de que o Conselho de Copenhaga possa adoptá-la. No que respeita à Turquia, que ainda não cumpre os critérios de adesão, a Comissão deverá propor, no início do próximo ano, uma estratégia reforçada com meios financeiros suplementares. O Tratado de Nice continua a ser crucial e não podemos prescindir dele. Assim, deposito a minha confiança no eleitorado irlandês, que deverá pronunciar-se novamente sobre o Tratado dentro de poucos dias. Faço votos de que o objectivo histórico de unificação do nosso continente não venha a ser posto em causa por essa votação. Por último, gostaria de recordar a questão de Chipre. Temos esperança de que venham a registar-se progressos concretos no sentido da reunificação da ilha, muito embora as conclusões do Conselho Europeu de Helsínquia não façam desse facto uma condição prévia para a adesão. A Comissão espera que Chipre possa aderir reunificada à União e considera que essa é a melhor solução para todos. Recomendando ao Conselho que conclua rapidamente as negociações com Chipre, a Comissão lança novamente um apelo às partes em causa para que actuem no sentido da reunificação da ilha. Instamos toda a gente a juntar-se ao esforço actualmente levado a cabo pelo Secretário-Geral das Nações Unidas a fim de se conseguir uma solução até ao final do ano. O Conselho Europeu de Sevilha já afirmou que a União Europeia “tomaria nesse caso em consideração as condições de uma solução global no Tratado de Adesão, de acordo com os princípios em que assenta a União Europeia”. Senhores Deputados, ouço falar com frequência dos riscos e dos custos do alargamento. Penso que sobre isso podemos e devemos falar de forma absolutamente serena e sem reticências, uma vez que os custos foram analisados em pormenor e são compatíveis com os recursos disponíveis. No entanto, devemos também – e sobretudo - comunicar à opinião pública as vantagens do alargamento, que são a estabilidade na Europa, a unificação de um continente artificialmente dividido e a criação do maior mercado interno do mundo. Com o alargamento ficaremos ligados a economias que têm um nível de rendimento inferior ao dos actuais Estados-Membros, mas que têm também um maior potencial de crescimento. Foi exactamente a mesma situação em 1985, quando a Espanha e Portugal concluíram as suas negociações de adesão. Neste momento, ninguém pode duvidar da clarividência e da correcção dessa decisão, que no entanto também levantou grande polémica na época. O alargamento é a nova fronteira do projecto europeu. Ele irá impulsionar o comércio, o investimento, o ensino e a investigação, bem como o crescimento económico. No que respeita aos custos orçamentais, sabemos que, até 2006, eles são sustentáveis, uma vez que se integram nas perspectivas financeiras de Berlim. Não quero esconder que a adesão dos dez países deverá comportar, dentro do quadro que descrevi, uma sobrecarga financeira significativa, mas ela será largamente compensada com os benefícios resultantes da consolidação do alargamento. No entanto, o alargamento não tem apenas um peso económico: a sua importância é, antes de mais, ética e política. O alargamento é o culminar do processo de integração europeia: o processo que nos deu meio século de paz e prosperidade deve ser estendido a todo o continente. No início do meu mandato, assumi justamente diante de vós o compromisso de fazer do alargamento a prioridade absoluta da minha Comissão, de fazer da minha Comissão a Comissão do alargamento, porque alargar a União Europeia significa consolidar, ao nível do continente europeu, uma zona de paz, segurança e democracia. Hoje, passados três anos, venho novamente à vossa presença para vos dizer que esse compromisso foi cumprido: a Comissão fez o seu trabalho e honrou a sua promessa. Pensemos um pouco na história recente dos Balcãs: milhares de mortos, populações inteiras reduzidas à condição de refugiados, cidades completamente destruídas. O alargamento é a nossa obra-prima política porque impede que tudo isso venha a acontecer. Nesta perspectiva, mais completa e correcta, os custos do alargamento pouca coisa são relativamente aos custos do não-alargamento. Nos próximos meses, temos de levar a cabo uma campanha de informação realista e positiva: temos de falar ao cérebro e ao coração dos nossos cidadãos. O alargamento tem lugar graças a uma forte determinação, a uma grande coragem política e a uma visão clarividente da história. Ele obriga-nos igualmente a dar provas de coerência com os nossos princípios, já que a adesão não irá mudar profundamente apenas os novos países, irá obrigar-nos também a nós próprios a mudar. Esta é a tarefa da Convenção. As reformas institucionais que dela sairão deverão ser tão corajosas e clarividentes como foi o nosso trabalho. Há que compreender que, sem uma profunda e inteligente reforma das instituições, o sucesso do alargamento corre o risco de não ser sustentável. Na verdade, a nova Europa precisa de um quadro institucional e geográfico estável e claro, que todos os nossos cidadãos possam compreender. Por outras palavras, os tempos estão maduros para uma Constituição Europeia: uma Constituição que garanta os direitos de todos os cidadãos, bem como o papel dos Estados-Membros; uma Constituição que preserve as diversidades culturais e linguísticas mas que reforce a solidariedade; uma Constituição que leve a bom termo a construção de uma União Europeia democrática, de uma verdadeira união de povos e Estados. Senhor Presidente, Senhores Deputados, gostaria de terminar, olhando mais para lá deste alargamento, para lá dos seus limites históricos e geográficos. Estamos a convidar os novos países para fazerem parte da União porque queremos garantir a paz e a estabilidade a todo o continente. No entanto, este processo deve ser realizado sem que se ergam outras barreiras precisamente no momento em que tentamos derrubá-las. É esse princípio que deve inspirar as nossas novas relações de vizinhança na União alargada: estou a referir-me à Rússia, à Ucrânia, à Bielorrússia e à Moldávia. Essas serão os novos países fronteiriços da União alargada que, um dia, deverá abranger também a zona dos Balcãs. No entanto, essa atenção aos nossos novos vizinhos europeus não deve tornar-nos menos receptivos às crescentes expectativas dos países do Mediterrâneo, para as quais a nossa resposta não tem sido, até agora, de nível adequado. Senhor Presidente, Senhores Deputados, o processo de integração europeia, que teve início há meio século atrás, fez com que ganhássemos a admiração e o respeito de todo o mundo. Estamos a realizar sozinhos, embora apenas à escala continental, um modelo sério e concreto de gestão da globalização. É uma globalização democrática e atenta à dimensão humana, uma globalização em que todos os cidadãos desempenham igual papel. O nosso alargamento é um exemplo para o mundo inteiro e um acto visionário: unifica pela primeira vez todo o continente e torna-nos uma vez mais protagonistas da História. Após uma profunda análise dos progressos conseguidos pelos países candidatos, posso anunciar o nome dos países relativamente aos quais recomendamos ao Conselho que conclua as negociações até ao final de 2002. Permitam-me que vos leia a passagem mais importante das recomendações que hoje adoptámos: “Chipre, República Checa, Estónia, Hungria, Letónia, Lituânia, Malta, Polónia, República Eslovaca e Eslovénia cumprem os critérios políticos. Tendo em conta os progressos conseguidos por estes países, bem como os seus precedentes em relação ao cumprimento dos compromissos assumidos, e tendo igualmente em conta o trabalho de preparação em curso, a Comissão considera que estes países terão cumprido os critérios económicos e os critérios respeitantes ao acervo comunitário e que estarão prontos para a adesão a partir do início de 2004. Por conseguinte, a Comissão recomenda que se concluam as negociações de adesão com esses países até ao final do ano em curso, com o objectivo de poderem assinar o Tratado de Adesão na Primavera de 2003.” Tendo em conta os progressos conseguidos no último ano pela Bulgária e pela Roménia, a Comissão regista a data – 2007 – que esses países apontam para a sua adesão. A Comissão fará tudo quanto for necessário para que esse objectivo possa, efectivamente, ser realizado. Graças à reforma constitucional e a uma série de pacotes legislativos, a Turquia realizou grandes progressos em relação aos critérios de Copenhaga. No entanto, impõe-se um esforço suplementar. Assim, a Comissão recomenda que a União Europeia aumente os recursos e o apoio aos preparativos de pré-adesão da Turquia. Para isso, iremos propor uma Parceria de Adesão revista e iremos reforçar a avaliação da legislação. A Turquia é encorajada a prosseguir no caminho das reformas, a fim de poder levar por diante o seu processo de candidatura à União Europeia. Senhores Deputados, há treze anos, Berlim ainda estava dividida pelo muro da vergonha. O muro foi derrubado e a Alemanha foi reunificada. Graças à liberdade reconquistada, pudemos restaurar a unidade histórica dos povos da Europa. O nosso destino comum é novamente construirmos o futuro juntos, um futuro baseado na partilha dos valores fundamentais da paz, da democracia, do Estado de Direito, do respeito dos direitos humanos e da defesa das minorias. Em 1993, o Conselho Europeu de Copenhaga ofereceu aos países da Europa Central e Oriental a perspectiva de aderirem à União Europeia. Desde essa altura, esses países percorreram um caminho imenso, que os conduziu pacificamente da ditadura a uma democracia estável e participativa. Trata-se de um balanço extraordinário: no espaço de uma década, dezenas de eleições nacionais, regionais e locais tiveram lugar de uma forma transparente e democrática; foram aprovados milhares de leis e regulamentos para dar vida às novas democracias e transpor o acervo comunitário para as legislações nacionais; está em curso a formação de dezenas de milhares de funcionários públicos e juízes a fim de lhes permitir aplicar a nova legislação; centenas de milhares de eleitos, especialistas e membros das associações profissionais têm vindo a familiarizar-se com as nossas políticas graças aos projectos de formação e cooperação que financiámos. Os doze países sem excepção cumprem os critérios políticos estabelecidos em Copenhaga e as instituições democráticas saíram reforçadas em todos os casos; por último, as economias dos dez países no seu conjunto têm vindo a melhorar pouco a pouco as suas prestações: os índices de crescimento são superiores aos nossos; a inflação e o défice estão a ser geridos e controlados e os investimentos directos vindos do exterior afluem com níveis elevados: isso demonstra que os mercados têm confiança."@pt11 "Herr talman, ärade parlamentsledamöter! I dag känns det extra högtidligt att ta till orda inför denna parlamentariska församling. Herr talman, ärade ledamöter! Den rapport som vi har antagit i dag pekar även på de brister som fortfarande finns kvar inom vissa sektorer, för vissa länder. Dessa luckor måste täppas till före anslutningen, och kommissionen kommer, tillsammans med myndigheterna i respektive land, att se till att problemen blir lösta så snart som möjligt. Vi är framför allt fortfarande oroade över nivån på den administrativa förmågan och rättssystemets funktion, eftersom dessa system skadats av bristen på finansiella och, än viktigare, mänskliga resurser. Vi har försökt åtgärda dessa problem genom att tillämpa ett stödprogram, för vilket 250 miljoner euro har avsatts. Det programmet börjar nu ge resultat. Vi har också kunnat konstatera brister när det gäller införandet av regelverket på vissa viktiga områden: tullsystem, skattesystem, veterinära kontroller och växtskyddskontroller, institutionerna som förvaltar och kontrollerar jordbrukspolitiken och, slutligen, de förvaltningar som har till uppdrag att administrera och kontrollera strukturfonderna. Vi måste dessutom lägga till två mycket allvarliga problem: korruptionen som med mycket få undantag plågar många länder och det skamliga fenomenet med människohandel. Därmed vill jag inte få sagt att inget har gjorts på dessa områden. Tvärtom, mycket har redan åstadkommits och för vissa länder är arbetet nästan slutfört. I vår rapport insisterar vi trots detta på den noggranna övervakning som kommissionen lovat att genomföra från och med nu och fram till själva anslutningsögonblicket. Vi kommer att offentliggöra en slutlig granskningsrapport sex månader före anslutningsdatum. För att kunna hantera de komplicerade processerna i samband med anslutningen kommer kommissionen att vidta alla de åtgärder som krävs för att omorganisera sina egna tjänsteavdelningar: vi kommer å ena sidan att förstärka vår övervakning och vårt stöd när det gäller de nya medlemsstaterna efter anslutningen och å andra sidan måste vi stödja anslutningsprocessen för de länder som följer efter de länder som ingår i rekommendationen som antogs i dag. Herr talman! Vårt mål är fortfarande att anslutningsfördraget skall undertecknas under våren 2003. Vi är med andra ord på väg in i processens slutfas. Kommissionen hoppas därför att Europeiska rådet i Bryssel den 24-25 oktober skall fatta de beslut som fortfarande krävs om de kapitel som fortfarande är öppna: jordbruket, de finansiella och institutionella frågorna. På det viset skulle vi kunna förhandla och avsluta dessa kapitel före Köpenhamn. För Bulgarien och Rumänien kommer kommissionen under den närmaste tiden att tillämpa en förstärkt föranslutningsstrategi för att rådet i Köpenhamn sedan skall kunna göra den till sin egen. För Turkiet, som ännu inte uppfyller anslutningskriterierna, kommer kommissionen i början av nästa år att föreslå en strategi som förstärks med extra finansiella resurser. Nicefördraget är för oss en viktig punkt som man inte får bortse ifrån. Jag upprepar med andra ord mitt förtroende för de irländska väljarna som kommer att uttala sig på nytt om ett par dagar. Jag hoppas att det historiska målet att förena vår kontinent inte äventyras av den omröstningen. Låt mig slutligen påminna om Cypernfrågan. Vi hoppas på konkreta framsteg mot en återförening av ön även om slutsatserna från Europeiska rådet i Helsingfors inte såg det som ett krav för anslutningen. Kommissionen hoppas att ett förenat Cypern skall kunna komma med i unionen och hävdar att detta skulle vara den bästa lösningen för alla. Samtidigt som kommissionen rekommenderar rådet att skyndsamt slutföra förhandlingarna med Cypern, riktar den ånyo en uppmaning till parterna att främja en återförening av ön, och vi uppmanar alla att stödja den ansträngning som för närvarande görs av FN:s generalsekreterare för att komma fram till en lösning före årets slut. Europeiska rådet i Sevilla har redan bekräftat att unionen ”kommer att beakta villkoren i en sådan global lösning i anslutningsfördraget, i enlighet med Europeiska unionens principer”. Ärade parlamentsledamöter! Alltför ofta hör vi talas om utvidgningens risker och kostnader. Om detta kan och bör vi tala med den största tillförsikt och utan att tveka, för kostnaderna har analyserats i alla detaljer och de är förenliga med de resurser som står till förfogande. Men vi måste även och i första hand informera allmänheten om fördelarna med utvidgningen, dvs. stabiliteten i Europa, enandet av en kontinent som på ett konstlat sätt delades av historien, skapandet av världens största inre marknad. Genom utvidgningen knyter vi oss till en ekonomi med en inkomstnivå som är lägre än den som för närvarande råder i de nuvarande medlemsstaterna, men som även har en större tillväxtpotential. Detta var situationen 1985, när Spanien och Portugal slutförde sina anslutningsförhandlingar. Ingen kan längre betvivla det långsiktiga och korrekta i det beslutet, som trots allt blev mycket omdiskuterat på sin tid. Utvidgningen är den nya fronten när det gäller det europeiska projektet. Den kommer att ge impulser till utbyte, investeringar, utbildning och forskning, förutom ekonomisk tillväxt. När det gäller belastningarna på budgeten, så vet vi att fram till 2006 kommer de att bli hållbara, eftersom de ryms i de finansiella prognoserna från Berlin. Jag vill inte dölja det faktum att anslutningen av de tio länderna inom de gränser som jag har beskrivit, kommer att medföra en icke försumbar kostnad, som emellertid till stor del i framtiden kommer att kompenseras av konsoliderings- och utvidgningsprocessens fördelar. Men utvidgningen har inte bara ett ekonomiskt värde: dess betydelse är i första hand etisk och politisk. Utvidgningen innebär att det europeiska bygget slutförs. Den process som har gett oss ett halvsekel av fred och välstånd måste utsträckas till att omfatta hela kontinenten. I början av min mandatperiod lovade jag er att utvidgningen skulle bli den allra viktigaste prioriteringen för min kommission, att min kommission skulle bli en utvidgningskommission, eftersom unionens utvidgning innebär att konsolidera ett område för fred, säkerhet och demokrati på kontinental nivå. I dag, tre år senare, står jag återigen inför er för att säga att vi har uppfyllt det löftet: kommissionen har gjort sitt arbete; kommissionen har hållit vad den lovade. Låt oss för ett ögonblick minnas den senaste tidens historia på Balkan: tusentals döda, hela befolkningar reducerade till flyktingstatus, städer som är fullständigt förstörda. Utvidgningen blir vårt politiska mästerverk, för den förhindrar allt det. Ur den synpunkten, som ger en komplettare och korrektare bild, blir kostnaden för utvidgningen försumbar jämfört med kostnaden att inte genomföra utvidgningen. Under de kommande månaderna måste vi med andra ord genomföra en realistisk och positiv informationskampanj: vi måste tala till våra medborgares sinnen och hjärtan. Utvidgningen sker tack vare en fast beslutsamhet, ett stort politiskt mod och en långsiktig historiesyn. Den tvingar oss dessutom att visa prov på konsekvens, för anslutningen kommer inte bara att förändra de nya länderna i grunden, den kommer även att tvinga oss själva att förändras. Detta är konventets uppgift. De institutionella reformer som kommer att bli resultatet av det måste vara lika modiga och långsiktiga som vårt arbete har varit. Vi måste förstå att utan en grundläggande och intelligent reform av våra institutioner riskerar utvidgningens framgångar att bli ohållbara. Det nya Europa har faktiskt behov av en institutionell och geografisk ram som är stabil och tydlig och som är begriplig för samtliga våra medborgare. Med andra ord har stunden kommit för en europeisk konstitution: en konstitution som garanterar alla medborgares rättigheter och medlemsstaternas roll, en konstitution som bevarar den kulturella och språkliga mångfalden, men som förstärker solidariteten, en konstitution som leder fram till förverkligandet av en demokratisk union, en reell union av folk och av stater. Herr talman, ärade ledamöter! Jag skulle vilja avsluta genom att blicka längre fram än denna utvidgning, bortom dess historiska och geografiska gränser. Vi bjuder in de nya länderna i unionen eftersom vi vill garantera stabilitet och fred på hela kontinenten. Men den processen måste genomföras utan att vi reser upp nya hinder just i det ögonblick när vi försöker riva dem. Den principen borde inspirera alla våra förbindelser med den nya utvidgade unionens grannar: jag tänker på Ryssland, Ukraina, Vitryssland och Moldavien. Detta blir de nya länder som blir grannar med en union som en dag även borde omfatta Balkan. Denna uppmärksamhet mot våra nya grannar på kontinenten får emellertid inte hindra utvecklingen av en större uppmärksamhet mot länderna som gränsar till Medelhavet och som ser till oss med allt större förhoppningar, förhoppningar som vi ännu inte har kunnat uppfylla i tillräcklig omfattning. Herr talman, ärade parlamentsledamöter! Den europeiska integrationsprocessen som började för ett halvsekel sedan har gett oss beundran och respekt från hela världen. Även om det enbart är på kontinental nivå, håller vi på egen hand på att förverkliga en seriös och konkret modell för hur globaliseringen kan hanteras. Det är en demokratisk globalisering som tar hänsyn till den mänskliga dimensionen, en globalisering där samtliga medborgare är lika viktiga. Som ett positivt exempel för hela världen blickar utvidgningen långt fram i framtiden: den förenar för första gången hela kontinenten och låter oss än en gång spela en viktig roll i historien. Efter en grundlig analys av de framsteg som gjorts av kandidatländerna kan jag nu meddela er namnen på de länder som vi kommer att rekommendera rådet att slutföra förhandlingarna med under 2002. Låt mig läsa upp de viktigaste avsnitten i de rekommendationer som vi antog i dag: ”Cypern, Tjeckien, Estland, Ungern, Lettland, Litauen, Malta, Polen, Slovakien och Slovenien uppfyller de politiska kriterierna. Mot bakgrund av de framsteg som dessa länder har gjort, att de tidigare uppfyllt de löften de avgett och mot bakgrund av det pågående förberedelsearbetet, anser kommissionen att dessa länder uppfyller de ekonomiska kriterierna och kriterierna som gäller införandet av gemenskapens regelverk och att de kommer att vara redo för en anslutning i början av 2004. Kommissionen rekommenderar därför att anslutningsförhandlingarna med dessa länder slutförs före årets slut, med målet att underteckna anslutningsfördraget under våren 2003.” Kommissionen noterar de framsteg som Bulgarien och Rumänien gjort under det senaste året och konstaterar att de båda länderna angett 2007 som det år då de kan bli medlemmar av unionen. Kommissionen kommer att göra allt som krävs för att det målet skall kunna förverkligas. Tack vare en konstitutionell reform och en serie lagstiftningspaket har Turkiet gjort stora framsteg när det gäller Köpenhamnskriterierna. Men ändå krävs det ytterligare ansträngningar. Kommissionen rekommenderar därför att Europeiska unionen avsätter ökade resurser och förstärker föranslutningsstödet till Turkiet. Vi föreslår att anslutningspartnerskapet revideras och vi intensifierar vår granskning av lagstiftningen. Vi uppmuntrar Turkiet att fortsätta på den inslagna reformvägen för att driva på landets anslutningsprocess. Ärade parlamentsledamöter! För bara 13 år sedan var Berlin fortfarande delat av skammens mur. Muren har nu fallit och Tyskland har återförenats. Tack vare den återvunna friheten har vi fått tillbaka den historiska gemenskapen för alla Europas folk. Vårt gemensamma öde är åter en gång att bygga upp en gemensam framtid, en framtid som grundas på de gemensamma grundläggande värdena fred, demokrati, rättsstatens principer, respekt för de mänskliga rättigheterna och skydd för minoriteter. Under 1993 erbjöd Europeiska rådet i Köpenhamn länderna i Central- och Östeuropa en möjlighet att bli medlemmar av unionen. Sedan dess har dessa länder lagt ner ett enormt arbete som har möjliggjort en fredlig utveckling från diktatur till en stabil och aktiv demokrati. Det är ett fantastiskt bokslut: under ett decennium har tiotals nationella, regionala och lokala val genomförts under full insyn och demokrati; tusentals lagar och förordningar har antagits för att de nya demokratierna skall få liv och för att införa gemenskapens regelverk i den nationella lagstiftningen; utbildning pågår av tiotusentals tjänstemän och domare för att de skall kunna tillämpa den nya lagstiftningen; hundratusentals valda företrädare, experter och ansvariga i fackföreningar har bekantat sig med vår politik tack vare de utbildnings- och samarbetsprojekt som vi har finansierat; samtliga tolv länder uppfyller de politiska kriterier som bestämdes i Köpenhamn och de demokratiska institutionerna har förstärkts överallt; slutligen förbättras ekonomin i de tio länderna hela tiden: tillväxttakten är snabbare än vår egen; inflation och underskott hanteras och kontrolleras; direktinvesteringarna från utlandet flyter in i allt högre takt: detta visar att marknaderna hyser förtroende."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos"12 "(Aplausos)"11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα)"8 "Acquis"7 "Presidente della Commissione"9 "Prodi,"9 "acquis"1,9 "deficit"9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph