Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-09-26-Speech-4-087"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-09-26"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Omröstning4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20020926.4.4-087"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-09-26-Speech-4-0884
lpv:speaker	lp:Georges Berthu4
lpv:spoken text	". Il est assez désagréable, lorsqu'on lit la résolution du Parlement européen relative à la Cour pénale internationale (CPI), de découvrir à chaque ligne une certaine arrogance de l'Union, qui veut forcer la main des Etats, membres, candidats ou tiers, pour qu'ils adhèrent aux statuts de la Cour, ou refusent de signer des accords bilatéraux avec les non-adhérents. Comme si l'Union européenne avait seule accès à des principes universels supérieurs qui lui ont dit que la Cour doit avoir une compétence universelle. Or il n'en va pas ainsi. La CPI repose sur un traité qui n'engage que ses parties. Par conséquent, les États-Unis sont en droit de faire préciser que, s'ils ne signent pas, leurs ressortissants ne peuvent pas être déférés devant la Cour sans leur accord. En prétendant ou en laissant croire l'inverse, l'Union a tort, et complique inutilement les relations transatlantiques. D'ailleurs, quand on voit cette arrogance européenne, on se dit que les États-Unis ont raison de se méfier. Jusqu'où n'irait-elle pas ? Il est bon de lui rappeler tout de même qu'il pourrait être dangereux d'abandonner les règles traditionnelles de l'ordre international au profit d'une justice mondiale qui, sans le consentement des nations, ne reposerait sur rien."@fr6
lpv:spokenAs	substitute; Delegation to the European Economic Area Joint Parliamentary Committee (EEA) (2002-02-07--2004-07-19)14 substitute; ECON (2002-01-17--2004-07-19)14 member; NA (2001-01-31--2004-07-19)14 unknown; Mouvement pour la France (2000-11-23--2004-07-19)14 member; AFCO (2002-01-17--2004-07-19)14 member; Delegation for relations with Canada (2002-02-07--2004-07-19)14
lpv:translated text	"Når man læser Europa-Parlamentets beslutning om Den Internationale Straffedomstol, er det meget ubehageligt at finde ud af, at der mellem linjerne er en vis overlegenhed fra Unionens side, som ønsker at vride armen om på staterne, medlemmerne, ansøgerlandene eller andre for at få dem til at støtte domstolens status eller nægte at underskrive bilaterale aftaler med lande, der ikke støtter dette. Som om EU som det eneste havde adgang til de højeste universelle principper, som siger, at domstolen skal være den eneste universelle kompetence. Men således er det slet ikke. Den Internationale Straffedomstol hviler på en traktat, som kun forpligter dets underskrivere. Derfor har USA ret til at præcisere, at hvis et land ikke underskriver, kan landets indbyggere ikke forsvares ved domstolen uden en tilladelse. EU tager fejl ved at give indtryk af eller lade som det modsatte og besværliggør dermed uden formål de transatlantiske forbindelser. Når man ser denne europæiske overlegenhed, siger man til sig selv, at USA gør ret i at være mistroisk. Hvor langt vil Europa gå? Under alle omstændigheder er det godt at minde om, at det kan være farligt at afskaffe de traditionelle internationale regler til fordel for en verdensorden, der uden samtykke fra alle nationerne ikke vil have noget reelt grundlag."@da1 ". Es ist sehr unangenehm, beim Lesen der Entschließung des Europäischen Parlaments zum Internationalen Strafgerichtshof in jeder Zeile eine gewisse Überheblichkeit der Union feststellen zu müssen, welche die Staaten, ob Mitgliedstaaten, Beitrittskandidaten oder Drittstaaten – dazu nötigen will, das Statut dieses Gerichtshofs zu unterzeichnen bzw. den Abschluss von bilateralen Vereinbarungen mit Nichtunterzeichnerstaaten abzulehnen. Als ob die Europäische Union allein Zugang zu höheren universellen Grundsätzen hätte, die ihr sagen, dass der Gerichtshof eine universelle Zuständigkeit haben müsse. Dies ist aber ganz und gar nicht der Fall. Der Internationale Strafgerichtshof beruht auf einem Abkommen, welches nur für die Vertragsparteien bindend ist. Daher ist es das gute Recht der USA, deutlich zu machen, dass in dem Fall, dass sie nicht unterzeichnen, ihre Staatsangehörigen nicht ohne ihre Zustimmung vor diesen Gerichtshof gestellt werden können. Wenn die Union das Gegenteil behauptet oder vorgibt, dann hat sie Unrecht und belastet die transatlantischen Beziehungen nur unnötig. Wenn man sich diese europäische Überheblichkeit vor Augen hält, dann kommt man nicht umhin, sich zu sagen, dass die USA durchaus Grund zum Misstrauen haben. Denn wie weit könnte diese noch gehen? Es sollte allerdings daran erinnert werden, dass es gefährlich sein könnte, die überkommenen Regeln der internationalen Ordnung zu Gunsten einer weltweiten Justiz aufzugeben, die ohne die Zustimmung der Nationen ohne jegliche Grundlage wäre."@de7 ". Είναι πολύ δυσάρεστο, καθώς διαβάζουμε το ψήφισμα του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου σχετικά με το Διεθνές Ποινικό Δικαστήριο (ΔΠΔ), να ανακαλύπτουμε σε κάθε του γραμμή μια αλαζονεία από την πλευρά της Ένωσης, η οποία είτε προσπαθεί να εξαναγκάσει τα κράτη μέλη, τις υποψήφιες προς ένταξη χώρες, ή και τρίτες χώρες, να προσυπογράψουν το καταστατικό του Δικαστηρίου, είτε αρνείται να υπογράψει διμερείς συμφωνίες με τις χώρες που δεν έχουν προσχωρήσει. Λες και η Ευρωπαϊκή Ένωση είναι η μόνη που έχει πρόσβαση σε κάποιες ανώτερες οικουμενικές αρχές, οι οποίες επιτάσσουν ότι το Δικαστήριο πρέπει να έχει οικουμενική αρμοδιότητα. Δεν είναι όμως έτσι τα πράγματα. Το ΔΠΔ βασίζεται σε μια συνθήκη η οποία δεσμεύει μόνο τα συμβαλλόμενα μέρη. Κατά συνέπεια, οι Ηνωμένες Πολιτείες έχουν κάθε δικαίωμα να διευκρινίζουν ότι, εφόσον οι ίδιες δεν υπογράψουν, τότε οι υπήκοοί τους που ζουν στο εξωτερικό δεν θα μπορούν να προσάγονται στο Δικαστήριο χωρίς την έγκριση των αρχών των ΗΠΑ. Η Ευρωπαϊκή Ένωση δεν έχει δίκιο να ισχυρίζεται ή να αφήνει να εννοηθεί το αντίθετο και να περιπλέκει χωρίς λόγο τις διατλαντικές σχέσεις. Εξάλλου, όταν βλέπουμε αυτήν την αλαζονεία της Ευρώπης, σκεφτόμαστε ότι οι Ηνωμένες Πολιτείες έχουν κάθε λόγο να είναι δύσπιστες. Μέχρι πού θα μπορούσε να φτάσει η Ευρώπη; Καλό είναι, λοιπόν, να θυμόμαστε ότι ίσως είναι επικίνδυνο να εγκαταλείψουμε τους παραδοσιακούς κανόνες διεθνούς δημόσιας τάξης προς όφελος ενός συστήματος παγκόσμιας δικαιοσύνης, η οποία, χωρίς τη συγκατάθεση όλων των εθνών, δεν θα στηρίζεται πουθενά."@el8 ". It is rather unpleasant to read the European Parliament’s resolution on the International Criminal Court (ICC) and discover in each line a certain arrogance on the part of the Union, which wants to force the hands of the Member States, candidate countries and third countries so that they will sign up to the statutes of the Court or refuse to sign bilateral agreements with non-signatories. It is as if the European Union had sole access to some higher universal principles which lay down that the Court must have universal competence. Well, that is not the case. The ICC is based on a treaty which only binds its contracting parties. Therefore, the United States have the right to stipulate that, if they do not sign, their nationals cannot be brought before the court without their agreement. By believing, or appearing to believe, the opposite, the Union is mistaken, and this is pointlessly complicating transatlantic relations. Furthermore, in view of this European arrogance, it appears that the United States has good reason to be mistrustful. How far is Europe prepared to go? We should remember that it may be dangerous to abandon the traditional rules of international order in favour of a system of world justice which, without the consent of all nations, would have no real basis."@en3 "Resulta bastante desagradable leer la resolución del Parlamento Europeo sobre la Corte Penal Internacional (CPI) y descubrir en cada línea una cierta arrogancia por parte de la Unión Europea, que quiere obligar a los Estados miembros, a los países candidatos y a terceros países a que suscriban los Estatutos de la Corte o se nieguen a firmar acuerdos bilaterales con los no signatarios. Es como si la Unión Europea tuviese la exclusiva de principios universales superiores que le indican que la Corte debe tener competencia universal. Sin embargo, no es así. La CPI se basa en un tratado que sólo vincula a las partes firmantes. En consecuencia, los Estados Unidos tienen derecho a estipular que, si no lo firman, sus ciudadanos no podrán ser juzgados por la Corte sin su consentimiento. La Unión Europea se equivoca cuando piensa o finge pensar lo contrario, y esto complica innecesariamente las relaciones transatlánticas. Además, ante esta arrogancia europea, los Estados Unidos parecen tener buenos motivos para desconfiar. ¿Hasta dónde está dispuesta a llegar Europa? Debemos recordar que puede ser peligroso abandonar las normas tradicionales del orden internacional, en favor de un sistema de justicia mundial que carecerá de fundamento real si no cuenta con el consentimiento de todas las naciones."@es12 ". On epämiellyttävää lukea Euroopan parlamentin päätöslauselmaa kansainvälisestä rikostuomioistuimesta ja todeta, että joka riviltä käy ilmi unionin eräänlainen ylimielisyys, kun se haluaa pakottaa jäsenvaltiot, ehdokasvaltiot ja yhteisön ulkopuoliset valtiot allekirjoittamaan tuomioistuimen perussäännön tai kieltäytyy allekirjoittamasta kahdenvälisiä sopimuksia niiden kanssa, jotka eivät allekirjoita perussääntöä. Aivan kuin Euroopan unionilla olisi yksinomainen tieto joistakin korkeammista yleismaailmallisista periaatteista, joiden mukaan rikostuomioistuimella on oltava maailmanlaajuinen toimivalta. Näin ei kuitenkaan ole. Kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) perustuu sopimukseen, joka sitoo vain sopimuspuolia. Yhdysvallat voi näin ollen päättää, että jos se ei allekirjoita sopimusta, sen kansalaisia ei voida saattaa tuomioistuimen eteen ilman sen suostumusta. Koska unioni uskoo, tai vaikuttaa uskovan päinvastaista, unioni on väärässä, ja tämä vaikeuttaa turhaan suhteita Yhdysvaltoihin. Lisäksi vaikuttaa siltä, että Yhdysvalloilla on perustellut syyt suhtautua epäilevästi eurooppalaiseen ylimielisyyteen. Kuinka pitkälle Eurooppa on valmis menemään? Meidän pitäisi muistaa, että voi olla vaarallista hylätä perinteiset säännöt ja kansainvälinen oikeusjärjestys ja korvata ne sellaisella maailmanlaajuisella oikeusjärjestelmällä, jolla ilman kaikkien kansakuntien hyväksyntää ei ole aitoa perustaa."@fi5 "E’ alquanto spiacevole leggere la risoluzione del Parlamento europeo sul Tribunale penale internazionale (TPI) e scoprire in ogni sua riga una certa arroganza da parte dell’Unione, la quale vuole forzare la mano agli Stati membri, ai paesi candidati e ai paesi terzi affinché sottoscrivano gli statuti del Tribunale o si rifiutino di aderire ad accordi bilaterali con paesi non firmatari. Sarebbe come se l’Unione europea fosse l’unico strumento per avere accesso a principi universali più elevati, i quali stabiliscono che il Tribunale debba avere competenza universale. Orbene, le cose non stanno così. Il TPI si fonda su un accordo che è vincolante per i soli firmatari. Quindi, gli Stati Uniti hanno il diritto di sottoscrivere tale accordo, ma se non lo fanno i loro cittadini non possono essere giudicati dal Tribunale senza il loro consenso. Credendo, o facendo finta di credere, il contrario, l’Unione si mette dalla parte del torto, complicando così inutilmente le relazioni transatlantiche. Inoltre, l’atteggiamento arrogante da parte europea fa sembrare giustificato lo scetticismo degli Stati Uniti. Fino a che punto l’Unione è pronta a spingersi? Non dimentichiamo che potrebbe essere pericoloso abbandonare le norme tradizionali dell’ordine internazionale per adottare un sistema di giustizia mondiale che non avrebbe alcuna base reale senza il consenso di tutti i paesi."@it9 ". It is rather unpleasant to read the European Parliament’s resolution on the International Criminal Court (ICC) and discover in each line a certain arrogance on the part of the Union, which wants to force the hands of the Member States, candidate countries and third countries so that they will sign up to the statutes of the Court or refuse to sign bilateral agreements with non-signatories. It is as if the European Union had sole access to some higher universal principles which lay down that the Court must have universal competence. Well, that is not the case. The ICC is based on a treaty which only binds its contracting parties. Therefore, the United States have the right to stipulate that, if they do not sign, their nationals cannot be brought before the court without their agreement. By believing, or appearing to believe, the opposite, the Union is mistaken, and this is pointlessly complicating transatlantic relations. Furthermore, in view of this European arrogance, it appears that the United States has good reason to be mistrustful. How far is Europe prepared to go? We should remember that it may be dangerous to abandon the traditional rules of international order in favour of a system of world justice which, without the consent of all nations, would have no real basis."@lv10 ". Wanneer men de resolutie van het Europees Parlement over het Internationale Strafhof (ICC) leest, is het nogal onaangenaam in elke regel een zekere arrogantie te ontdekken bij de Unie. Zij wil staten, leden, kandidaat-leden of derden dwingen het statuut van het Hof goed te keuren of te weigeren bilaterale overeenkomsten af te sluiten met landen die het niet goedkeuren. Alsof de Europese Unie zich als enige kan beroepen op hogere universele grondbeginselen volgens welke het Hof een universele bevoegdheid dient te krijgen. Dat is echter niet het geval. Het ICC is gebaseerd op een overeenkomst die alleen de betrokken partijen bindt. Daarom hebben de Verenigde Staten het recht te laten vastleggen dat hun onderdanen niet zonder hun toestemming voor het Hof gedaagd kunnen worden wanneer zij niet ondertekenen. De Unie heeft ongelijk en maakt de transatlantische relaties nodeloos ingewikkeld door het tegendeel te beweren of te doen geloven. Wanneer men ziet hoe arrogant Europa is, kan men alleen maar stellen dat de Verenigde Staten terecht op hun hoede zijn.Waar houdt dit op? Europa dient eraan herinnerd te worden dat het gevaarlijk kan zijn de traditionele regels van de internationale orde te verruilen voor een mondiale rechtspraak die zonder de toestemming van de landen op niets is gebaseerd."@nl2 "É profundamente desagradável ler a resolução do Parlamento Europeu sobre o Tribunal Penal Internacional (TPI) e descobrir a cada linha uma certa arrogância da União, que pretende obrigar os Estados-Membros, os Estados candidatos e países terceiros a aderir aos estatutos do Tribunal ou a recusar assinar acordos bilaterais com os não signatários. É como se a União Europeia fosse a única a ter acesso a princípios universais superiores que estabelecem que o Tribunal deve ter competência universal. Ora, não é esse o caso. O TPI tem por base um tratado que apenas vincula as partes contratantes. Consequentemente, os Estados Unidos estão no direito de estipular que, se não são signatários, os seus cidadãos não podem ser levados a responder neste tribunal sem o seu acordo. Ao pensar, ou ao parecer que pensa, o contrário, a União está a cometer um erro, facto que complica inutilmente as relações transatlânticas. Além do mais, perante esta arrogância europeia, parece que os Estados Unidos têm razão para desconfiar. Até onde é que a Europa está disposta a ir? Devemos ter presente que pode ser perigoso abandonar as regras tradicionais da ordem internacional em proveito de um sistema de justiça mundial que, sem o consentimento de todas as nações, não disporá de uma base real."@pt11 "När man läser Europaparlamentets resolution om Internationella brottmålsdomstolen är det ganska obehagligt att på varje rad upptäcka en viss arrogans från unionens sida, när unionen vill tvinga länderna – medlemsstater, kandidatländer och länder utanför gemenskapen – att ansluta sig till domstolens stadgar, eller vägrar att underteckna bilaterala avtal med de länder som inte ansluter sig. Som om Europeiska unionen ensam förfogade över överordnade universella principer enligt vilka domstolen måste ha universell behörighet. Så är dock inte fallet. Internationella brottmålsdomstolen bygger på ett fördrag som endast är bindande för de fördragsslutande parterna. Följaktligen har Förenta staterna rätt att påpeka att deras medborgare inte kan föras inför domstolen utan deras medgivande, om de inte skriver under. Unionen har fel i att hävda eller låta påskina motsatsen, och komplicerar de transatlantiska förbindelserna i onödan. När man ser denna europeiska arrogans tänker man för övrigt att Förenta staterna gör rätt i att vara på sin vakt. Vart kan inte den arrogansen leda? Det är dock på sin plats att erinra om att det kan vara farligt att överge världsordningens traditionella spelregler till förmån för en internationell rättvisa som kommer att bli hängande i luften, om länderna inte godkänner den."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Berthu (NI ),"6 "par écrit"6

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph