Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-09-26-Speech-4-034"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-09-26"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Taloudelliset kumppanuussopimukset AKT-valtioiden ja -alueiden kanssa4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20020926.2.4-034"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-09-26-Speech-4-0354
lpv:speaker	lp:Yasmine Boudjenah4
lpv:spoken text	". - Monsieur le Président, le principal objet de tout accord entre les pays ACP et l'Union européenne devra consister à promouvoir des formes durables de développement qui contribuent à réduire la pauvreté et constituer une base pour l'intégration des pays ACP dans l'économie mondiale. Cet extrait de la déclaration du Cap résume assez l'esprit dans lequel l'ensemble de la commission du développement et de la coopération a élaboré le rapport que j'ai l'honneur de vous présenter aujourd'hui. Je veux d'emblée remercier tous les collègues qui y ont pris part par le dépôt de nombreux amendements ou par la participation active aux auditions que nous avons organisées, l'une avec le commissaire Lamy, la seconde avec le secrétariat du groupe ACP et deux représentants d'ONG africaines et européennes. Je veux également remercier les nombreux interlocuteurs, personnalités, ONG, syndicalistes avec qui j'ai cherché à tenir compte de tous les problèmes soulevés. Les négociations d'accords de partenariat économique vont donc s'engager demain à Bruxelles. C'est un acte important qui marque la fin d'une étape, mais ouvre également une période nouvelle dans laquelle chacun devra faire entendra sa voix. L'accord de Cotonou promettant une nouvelle approche participative, le moment est venu d'innover. Un vaste débat public à côté de négociations ouvertes et transparentes serait un gage de bon départ. L'enjeu de ces négociations percute de plein fouet le débat déjà existant sur la corrélation entre commerce et développement. La dimension du développement occupe une place croissante dans notre politique commerciale, nous a dit le commissaire Lamy, dont acte. Il reste que nous nous inquiétons de ce que le développement soit ainsi de plus en plus réduit à l'état de simple dimension venant s'ajouter à la libéralisation du commerce, alors que c'est de politiques déterminées dont il a besoin. On ne peut en effet manquer de s'interroger sur les mérites de l'ouverture des marchés en soi. Elle n'enraye par exemple pas la détérioration des termes de l'échange pour les pays pauvres, pourtant un des principaux obstacles à leur développement et, en premier lieu, à leur survie. Le monde a-t-il donc besoin d'une dose supplémentaire de libre échange ou d'une nouvelle approche du développement ? L'éradication de la pauvreté dans les pays ACP peut-elle s'en remettre au "tout-commerce" ? Celui-ci ne devrait-il pas avant tout être au service du développement, de la satisfaction des besoins des populations ? Ne s'agit-il donc pas d'abord de s'attaquer aux causes structurelles qui sont génératrices de l'appauvrissement ? Celles-ci résident, à notre sens, essentiellement dans les insuffisances des structures de production, de commercialisation axées sur l'exportation immédiate de matières premières au lieu de favoriser la transformation sur place et les échanges Sud-Sud. Les obstacles non tarifaires constituent aussi des entraves principales à l'accès au marché de l'Union européenne. Quant aux systèmes destinés à assurer des prix garantis, n'ont-ils pas manqué des moyens nécessaires pour empêcher que les efforts des pays en développement ne soient ruinés par des conjonctures défavorables ? Enfin, l'introduction de critères de conditionnalité aux ajustements structurels sous l'égide du FMI et de la Banque mondiale ainsi que le poids du remboursement de la dette sont certainement à verser au dossier des échecs du partenariat ACP-UE. Entendons néanmoins les pays ACP, quand ils militent pour préserver le meilleur de Lomé, qui tient beaucoup au principe de non-réciprocité. La proposition de nouvelles relations commerciales pourrait donc s'avérer perverse si elle consistait à proposer des avantages qui sont eux-mêmes des obstacles à surmonter. Ce qu'un expert africain résume par exemple ainsi : Nous pouvons exporter en franchise douanière des ordinateurs, des voitures de sport et du matériel de centrales nucléaires, l'inconvénient c'est que nous n'en fabriquons pas. Il est émouvant de savoir que nous pouvons exporter vers l'Europe du sorgho, du manioc ; malheureusement, le consommateur européen n'en veut pas. Dans ces conditions, l'urgence est-elle à l'instauration de nouveaux accords commerciaux de libre-échange, ou plutôt à l'investissement dans les outils de production ainsi qu'à l'assouplissement des conditions d'octroi des brevets de fabrication ? C'est là tout l'enjeu des négociations en parallèle à l'OMC. L'Union européenne et les pays ACP constituent ensemble une part considérable des membres de l'OMC, soit une majorité, une force qui peut et doit influencer les négociations jusqu'en 2005, en faisant reconnaître les droits des pays en développement. Ceux-ci souffrent de faiblesses économiques structurelles qui justifient un traitement spécial pour s'attaquer aux causes des inégalités mondiales. L'urgence n'est-elle pas d'imaginer un traitement spécial et différencié qui puisse correspondre aux nouveaux défis et englobe à la fois des mesures commerciales, financières, technologiques de longue durée visant à construire des capacités durables dans chacun des domaines où il y a inégalité entre les pays ? Permettez-moi pour finir d'aborder quelques questions spécifiques. Quel est l'impact probable de zones de libre échange sur la situation sociale, économique et environnementale des pays ACP ? Pascal Lamy nous a annoncé une étude élaborée sur quatre ans pour accompagner le processus. Soit. Mais comment formuler un avis pertinent sur les orientations proposées sans bénéficier au plus vite de ces informations essentielles ? De plus, la Commission peut-elle nous faire part des critères retenus pour cette étude et indiquer de quels moyens les pays ACP bénéficieront pour procéder à leurs propres évaluations ? Quelle cohérence existe-t-il ensuite entre tous les accords de libre échange que l'Union européenne est en train de signer avec différents partenaires ? Quel intérêt ont alors les pays ACP à signer de tels accords ? Venons-en à l'organisation même des négociations. La Commission et le Conseil sont-ils prêts à accepter la proposition du groupe ACP visant à prévoir une première phase suffisamment longue afin de clarifier, comme l'a souligné M. Goulongana, secrétaire général du groupe, l'objectif des APE, les principes, les règles d'origine, etc. ? Nous sommes convaincus de la nécessité de tout faire pour préserver la cohésion du groupe ACP. C'est également vrai en ce qui concerne les processus d'intégration et d'unité en cours en Afrique. Concernant les services, nous serons attentifs à toute proposition de libéralisation. Nous excluons en tout cas l'éducation, la santé, l'eau, l'énergie et les transports. C'est pourquoi je suis prête à accepter l'amendement 2 du PPE, mais comme ajout. Les services publics sont des éléments essentiels du modèle social … ( )"@fr6
lpv:spokenAs	member; Delegation for relations with the Maghreb countries and the Arab Maghreb Union (2002-02-07--2004-07-19)14 member; Committee on Development and Cooperation (2002-01-17--2004-07-19)14 unknown; Parti communiste français (1999-07-20--2004-07-19)14 member; EUL/NGL (1999-07-20--2004-07-19)14 substitute; EMPL (2002-01-17--2004-07-19)14
lpv:translated text	"Hr. formand, hovedformålet med enhver aftale mellem AVS-staterne og EU bør være at fremme de former for bæredygtig udvikling, som kan reducere fattigdommen og udgøre et grundlag for AVS-staternes integration i verdensøkonomien. Dette uddrag fra Cape Town-erklæringen er en god afspejling af den ånd, hvormed Udvalget om Udvikling og Samarbejde har udarbejdet denne betænkning, som jeg har den ære at fremlægge for Dem i dag. Jeg vil først og fremmest takke alle de kolleger, som har deltaget i fremsættelsen af de mange ændringsforslag eller har deltaget aktivt i de høringer, som vi har organiseret, hvor den ene høring var med kommissær Lamy og den anden med AVS-gruppens sekretariat og to repræsentanter fra afrikanske og europæiske ngo'er. Jeg vil ligeledes takke de mange forhandlingspartnere, personligheder, ngo'er og fagforeningsfolk, i samarbejde med hvem jeg har forsøgt at tage hensyn til alle de fremsatte problemstillinger. Forhandlingerne om de økonomiske partnerskabsaftaler indledes altså i morgen i Bruxelles. Det er et vigtigt skridt, som markerer afslutningen af en etape, men som samtidig indleder en ny periode, hvor enhver har mulighed for at blive hørt. Cotonou-aftalen var et tilsagn om en ny participatorisk tilgang, og øjeblikket er nu kommet til at gøre den gældende. En bred offentlig debat sideløbende med åbne og gennemsigtige forhandlinger ville være et godt udgangspunkt. Målsætninger for disse forhandlinger går lige direkte ind i den allerede eksisterende debat om forholdet mellem handel og udvikling. Som kommissær Lamy sagde, udgør spørgsmålet om udvikling en stadig større del af vores handelspolitik, og derfor bør der gøres noget. Det er nødvendigt, at vi bekymrer os om, at udviklingen således bliver mere og mere reduceret for at ende som et simpelt aspekt, der kan føjes til handelsliberaliseringen, selv om det er beslutsomme politikker, der er behov for. Man kan faktisk ikke undgå at sætte spørgsmålstegn ved konsekvenserne af åbningen af markederne. Åbningen standser f.eks. ikke forringelsen af handelsbetingelserne for de fattige lande, som dog er en af de største forhindringer for deres udvikling og først og fremmest for deres overlevelse. Har verden derfor brug for yderligere frihandel eller en nyt syn på udvikling? Kan fattigdomsudryddelsen i AVS-landene forlade sig på handlen? Bør handlen ikke frem for alt være et middel til udvikling og til opfyldelse af borgernes behov? Drejer det sig først og fremmest ikke om at kaste sig over de strukturelle årsager, som har skabt fattigdommen? Vi mener, at disse hovedsageligt skal findes i de utilstrækkelige produktionsstrukturer og handelsstrukturer, der er koncentreret om en umiddelbar eksport af råvarer i stedet for at fremme forarbejdningen af råvarerne i landet og fremme den indbyrdes samhandel. De ikke-toldmæssige hindringer udgør den største hindring for adgangen til EU's marked. Vedrørende prisgarantisystemerne har de så ikke manglet de nødvendige midler til at fohindre, at udviklingslandenes bestræbelser ødelægges af ugunstige konjunkturer? Endelig kan tilknytningen af betingelser til de strukturelle tilpasninger under IMF's og Verdensbankens auspicier såvel som de problemer, der opstår i forbindelse med tilbagebetalingen af denne udlandsgæld, helt sikkert være medvirkende til AVS-EU-partnerskabets fiasko. Lad os dog lytte til AVS-landene, når de taler for at bevare det bedste fra Lomé-konventionen, som hyldede princippet om ikke-gensidighed. Forslaget vedrørende nye handelsrelationer kunne være skadeligt, hvis det bestod i at foreslå fordele, som i sig selv er forhindringer. Det opsummerede en afrikansk ekspert således: Vi kan toldfrit eksportere computere, sportsvogne og udstyr til atomkraftværker, men ulempen er, at vi ikke selv fremstiller det. Det er rørende at vide, at vi kan eksportere durra og maniok til Europa, men det ønsker de europæiske forbrugere desværre ikke. Under de betingelser er det så ikke på tide at indføre nye handelsaftaler om frihandel eller måske snarere om investeringer i produktionsudstyr samt at gøre bestemmelserne om udstedelse af patenter for udviklingslandene mere fleksible? Det er kort sagt målsætningen for de sideløbende forhandlinger med WTO. EU og AVS-landene udgør sammen en stor del af WTO-medlemslandene, eller endog et flertal med en styrke, som kan og bør få indflydelse på forhandlingerne indtil 2005 og derved sikre udviklingslandenes rettigheder. Disse lande har økonomiske strukturelle vanskeligheder, som kræver særlige hensyn i forbindelse med bekæmpelsen af årsagerne til de ulige forhold i verden. Der er brug for at udarbejde en særlig og differentieret behandling, som kan modsvare de nye udfordringer og på én gang omfatte de handelsmæssige, finansielle og teknologiske langsigtede foranstaltninger, hvis sigte skal være opbygningen af en bæredygtig kapacitet inden for hvert af de områder, hvor der er ulighed mellem landene. Tillad mig som afslutning at stille nogle specifikke spørgsmål. Hvad er de sandsynlige konsekvenser af frihandelsområdernes indflydelse på den sociale, økonomiske og miljømæssige situation i AVS-landene? Hr. Lamy har meddelt, at der vil blive foretaget en fireårig undersøgelse som opfølgning på processen. Godt. Men hvordan kan man udtale sig om de foreslåede retningslinjer uden hurtigst muligt at drage nytte af disse væsentlige informationer? Måske kan Kommissionen oplyse os om kriterierne for denne undersøgelse og angive, hvilke midler AVS-landene vil få til udarbejdelse af deres egne undersøgelser? Hvilken forbindelse er der for øvrigt mellem alle de frihandelsaftaler, som EU er ved at indgå med forskellige partnere? Hvilken interesse har AVS-landene i at underskrive sådanne aftaler? Lad os gå over til selve tilrettelæggelsen af forhandlingerne. Er Kommissionen og Rådet klar til at acceptere AVS-gruppens forslag, der sigtede mod, at den første forhandlingsfase skal være af tilstrækkelig lang varighed til, at der kan fastlægges, som hr. Goulongana, AVS-gruppens generalsekretær, understregede, en klar definition af målsætninger for de økonomiske partnerskabsaftaler, prinicipperne, oprindelsesbestemmelserne osv.? Vi er overbeviste om, at det er nødvendigt at gøre alt for at opretholde samhørigheden i AVS-gruppen. Dette gælder ligeledes de integrations- og enhedsprocesser, der finder sted i Afrika. Vedrørende mulighederne for at tilbyde tjenesteydelser er vi meget opmærksomme på ethvert forslag om liberalisering. Vi ser under alle omstændigheder bort fra liberalisering af uddannelse, sundhed, vand, energi og transport. Derfor er jeg klar til at acceptere ændringsforslag 2 fra PPE-DE-Gruppen, men som et tillæg. De offentlige tjenesteydelser er vigtige dele i den sociale model ... ( )"@da1 "Herr Präsident, das Hauptziel eines jeden Abkommens zwischen den AKP-Ländern und der Europäischen Union muss darin bestehen, nachhaltige Formen der Entwicklung zu fördern, die zur Verringerung der Armut beitragen und die Grundlage für die Einbeziehung der AKP-Länder in die Weltwirtschaft bilden. Dieser Satz aus der Erklärung von Kapstadt steht für den Geist, in dem der gesamte Ausschuss für Entwicklung den Bericht erarbeitet hat, den ich die Ehre habe, Ihnen heute vorzustellen. Gleich eingangs möchte ich allen Kolleginnen und Kollegen danken, die dazu beigetragen haben, indem sie zahlreiche Änderungsanträge einreichten oder sich aktiv an den Anhörungen beteiligten, die wir mit Kommissar Lamy bzw. mit dem Sekretariat der AKP-Gruppe sowie zwei Vertretern afrikanischer und europäischer NRO durchgeführt haben. Ebenfalls danken möchte ich den zahlreichen Gesprächspartnern, zu denen prominente Persönlichkeiten, NRO oder auch Gewerkschafter gehörten, mit denen ich versucht habe, alle anstehenden Probleme zu berücksichtigen. Morgen werden also in Brüssel die Verhandlungen über die Wirtschaftspartnerschaftsabkommen beginnen. Dies ist ein wichtiger Vorgang, der das Ende einer Etappe darstellt, doch gleichzeitig einen neuen Abschnitt eröffnet, in dem jeder seine Meinung kundtun muss. Da das Abkommen von Cotonou einen neuen partizipativen Ansatz enthält, müssen auch neue Wege beschritten werden. Neben offenen und transparenten Verhandlungen würde eine umfassende öffentliche Aussprache die Gewähr für einen guten Start bieten. Der Gegenstand dieser Verhandlungen trifft genau den Kern der gegenwärtig laufenden Diskussion über den Zusammenhang zwischen Handel und Entwicklung. Die Dimension der Entwicklung nimmt einen immer größeren Platz in unserer Handelspolitik ein, hat uns Kommissar Lamy erklärt, was wir zur Kenntnis nehmen. Allerdings sind wir weiterhin beunruhigt darüber, dass die Entwicklung auf diese Weise immer mehr auf eine einfache Dimension beschränkt wird, die als Ergänzung zur Handelsliberalisierung fungiert, während hingegen gezielte politische Maßnahmen gebraucht werden, denn man kommt nicht umhin, sich zu fragen, welche Vorteile die Öffnung der Märkte an sich bringt. So beseitigt sie z. B. nicht die Verschlechterung der Terms of trade für die ärmsten Länder, die aber eines der Haupthindernisse für ihre Entwicklung und in erster Linie für ihr Überleben darstellt. Braucht die Welt also eine weitere Dosis Freihandel oder ein neues Entwicklungskonzept? Kann man sich für die Beseitigung der Armut in den AKP-Ländern allein auf den Handel verlassen? Müsste dieser nicht in erster Linie in den Dienst der Entwicklung, der Befriedigung der Bedürfnisse der Bevölkerung gestellt werden? Kommt es nicht vielmehr in erster Linie darauf an, die strukturellen Ursachen anzugehen, welche die Armut hervorbringen? Diese bestehen unserer Meinung nach in den unzureichenden Produktions- und Vermarktungsstrukturen, die auf den unmittelbaren Export von Rohstoffen ausgerichtet sind, anstatt die Verarbeitung vor Ort und den Süd-Süd-Handel zu begünstigen. Die nichttarifären Hindernisse stellen ebenfalls wesentliche Barrieren für den Zutritt zum Markt der Europäischen Union dar. Des Weiteren waren die Systeme zur Gewährleistung von Garantiepreisen nicht mit den erforderlichen Mitteln ausgestattet. Zudem sind die Einführung von Kriterien der Abhängigkeit von der Strukturanpassung unter der Federführung des IWF und der Weltbank sowie die Last der Schuldenrückzahlung zweifelsfrei zu den Misserfolgen der AKP-EU-Partnerschaft zu zählen. Wir sollten auf jeden Fall auf die AKP-Länder hören, wenn sie darum kämpfen, das Beste von Lomé zu bewahren, das zu einem guten Teil auf dem Grundsatz der Nicht-Gegenseitigkeit beruht. Der Vorschlag neuer Handelsbeziehungen könnte sich also nachteilig auswirken, wenn er auf die Gewährung von Vorteilen hinausläuft, die selbst zu den zu überwindenden Hindernissen gehören. Was ein afrikanischer Sachverständiger mit folgenden Worten zusammenfasste: Wir können zollfrei Computer, Sportwagen und Ausrüstungen für Atomkraftwerke exportieren. Der Nachteil ist nur, dass wir diese nicht herstellen. Es ist erhebend zu wissen, dass wir Hirse und Maniok nach Europa exportieren können; leider wollen die europäischen Verbraucher sie nicht. Was ist unter diesen Bedingungen am dringendsten: die Einführung neuer Freihandelsabkommen oder vielmehr die Investition in die Produktionsanlagen sowie die Erleichterung der Bedingungen für die Gewährung von Herstellungspatenten? Darum geht es in erster Linie in den Parallelverhandlungen zur WTO. Die Europäische Union und die AKP-Länder stellen zusammen einen beträchtlichen Teil der WTO-Mitglieder dar, d. h. eine Mehrheit und damit eine Kraft, welche die Verhandlungen bis 2005 beeinflussen kann und muss, indem sie das Recht der Länder auf Entwicklung durchsetzt. Diese leiden unter strukturellen wirtschaftlichen Schwächen, die eine Sonderbehandlung mit dem Ziel des Abbaus der Gründe für die Ungleichheiten in der Welt rechtfertigen. Daher besteht die vorrangigste Aufgabe doch wohl in der Konzipierung einer differenzierten Sonderbehandlung, die den neuen Herausforderungen entspricht und sowohl langfristige kommerzielle, finanzielle wie auch Maßnahmen zum Aufbau von nachhaltigen Kapazitäten in allen Bereichen, in denen es Ungleichheiten unter den Ländern gibt, umfasst. Lassen Sie mich zum Schluss auf einige spezielle Fragen eingehen. Welches sind die wahrscheinlichen Auswirkungen von Freihandelszonen auf die soziale, wirtschaftliche und ökologische Lage der AKP-Länder. Pascal Lamy hat uns eine vierjährige Studie zur Begleitung dieses Prozesses angekündigt. Gut und schön. Doch wie kann man zu einer relevanten Aussage über die vorgeschlagenen Orientierungen kommen, ohne umgehend über die wesentlichen Informationen zu verfügen? Kann uns die Kommission weiterhin die für diese Studie festgelegten Kriterien mitteilen sowie uns über die Mittel informieren, die den AKP-Ländern zur Verfügung gestellt werden, damit sie ihre eigenen Einschätzungen vornehmen können? Wie wird weiterhin die Kohäsion zwischen all den Freihandelsabkommen gesichert, welche die Europäische Union gegenwärtig mit den einzelnen Partnern abschließt? Welches Interesse haben die AKP-Länder überhaupt, solche Abkommen abzuschließen? Kommen wir nun zum eigentlichen Ablauf der Verhandlungen. Sind die Kommission und der Rat bereit, den Vorschlag der AKP-Gruppe zur Einplanung einer ausreichend langen ersten Phase vorzusehen, um – wie Jean-Robert Goulongana, der Generalsekretär der AKP-Gruppe, unterstrich – die Ziele der Wirtschaftspartnerschaftsabkommen, die Grundsätze, die Herkunftsregeln usw. klarstellen zu können? Wir sind davon überzeugt, dass alles getan werden muss, um die Kohäsion der AKP-Gruppe aufrechtzuerhalten. Dies trifft auch auf den in Afrika ablaufenden Integrations- und Einheitsprozess zu. Was die Dienstleistungen betrifft, so werden wir jeden Liberalisierungsvorschlag aufmerksam prüfen. Wir schließen auf jeden Fall Bildung, Gesundheit, Wasserversorgung, Energie und Verkehr davon aus. Daher bin ich bereit, Änderungsantrag 2 der EVP zu akzeptieren, aber als Zusatz. Die gemeinwirtschaftlichen Dienste sind wesentliche Bestandteile des sozialen Modells … ( )"@de7 ". Κύριε Πρόεδρε, το βασικό αντικείμενο οποιασδήποτε εμπορικής συμφωνίας ανάμεσα στις χώρες ΑΚΕ και στην Ευρωπαϊκή Ένωση θα πρέπει να συνίσταται στην προώθηση βιώσιμων μορφών ανάπτυξης, οι οποίες συμβάλλουν στη μείωση της φτώχειας και αποτελούν τη βάση για την ένταξη των κρατών ΑΚΕ στην παγκόσμια οικονομία. Αυτό το απόσπασμα από τη Διακήρυξη του Κέιπ Τάουν συνοψίζει αρκετά καλά το πνεύμα με το οποίο τα μέλη της Επιτροπής Ανάπτυξης συνέταξαν την έκθεση που έχω την τιμή να σας παρουσιάσω σήμερα. Καταρχάς, θα ήθελα να ευχαριστήσω όλους τους συναδέλφους βουλευτές που συνέβαλαν στη δημιουργία της έκθεσης, είτε καταθέτοντας τροπολογίες είτε συμμετέχοντας ενεργά στις δύο ακροάσεις που διοργανώσαμε, μία με τον Επίτροπο Lamy και μια δεύτερη με τη γραμματεία της ομάδας ΑΚΕ και δύο εκπροσώπους ευρωπαϊκών και αφρικανικών ΜΚΟ. Θα ήθελα επίσης να ευχαριστήσω τους πολυάριθμους συνομιλητές, σημαντικές προσωπικότητες, ΜΚΟ και συνδικαλιστές, οι οποίοι συνέδραμαν στην προσπάθειά μου να λάβω υπόψη μου όλα τα προβλήματα που ανέκυψαν. Έτσι λοιπόν, αύριο, στις Βρυξέλλες, θα διεξαχθούν οι διαπραγματεύσεις για τη σύναψη συμφωνιών οικονομικής εταιρικής σχέσης. Πρόκειται για ένα πολύ σημαντικό γεγονός, το οποίο θα σημάνει το τέλος ενός σταδίου, αλλά ταυτόχρονα και την αρχή μιας νέας περιόδου, κατά την οποία πρέπει να ακουστούν οι φωνές όλων. Εφόσον η Συμφωνία του Κοτονού επιτρέπει πλέον μια νέα συμμετοχική προσέγγιση, έχει έρθει η ώρα να καινοτομήσουμε. Ένα καλό σημείο εκκίνησης θα μπορούσε να είναι ένας ευρύς δημόσιος διάλογος, παράλληλα με διαπραγματεύσεις οι οποίες θα πραγματοποιηθούν κατά τρόπο ανοικτό και διαφανή. Ο σκοπός αυτών των διαπραγματεύσεων συμπίπτει με τον διάλογο που έχει ήδη ξεκινήσει γύρω από τη διασύνδεση ανάμεσα στο εμπόριο και την ανάπτυξη. “Η διάσταση της ανάπτυξης καταλαμβάνει ολοένα σπουδαιότερη θέση στην ευρωπαϊκή εμπορική πολιτική”, δήλωσε κατηγορηματικά ο Επίτροπος Lamy. Εκείνο που γεννά ανησυχία, όμως, είναι το γεγονός ότι, με τον τρόπο αυτόν, η ανάπτυξη καθίσταται ολοένα και περισσότερο μια απλή παράμετρος, ένα εξάρτημα της ελευθέρωσης του εμπορίου, ενώ στην πραγματικότητα πρόκειται για έναν τομέα ο οποίος χρήζει καθορισμένων πολιτικών. Πράγματι, πρέπει να αναρωτηθούμε ποια είναι η εγγενής αξία του ανοίγματος των αγορών. Για παράδειγμα, το άνοιγμα των αγορών ποσώς περιορίζει τις δυσχέρειες των όρων συναλλαγής που αντιμετωπίζουν οι φτωχές χώρες, δυσχέρειες οι οποίες, ωστόσο, αποτελούν ένα από τα κυριότερα εμπόδια για την ανάπτυξη και κυρίως για την επιβίωση των χωρών αυτών. Τι χρειάζεται, λοιπόν, ο κόσμος; Μεγαλύτερη δόση ελεύθερου εμπορίου ή μήπως μια νέα προσέγγιση της ανάπτυξης; Η εκρίζωση της φτώχειας στις χώρες ΑΚΕ μπορεί άραγε να βασιστεί μόνο στο ελεύθερο εμπόριο; Αυτό το τελευταίο δεν θα έπρεπε να υπηρετεί πρώτα από όλα την ανάπτυξη και την ικανοποίηση των ανθρωπίνων αναγκών; Δεν θα έπρεπε, λοιπόν, να αντιμετωπίσουμε σε πρώτη φάση τα διαρθρωτικά αίτια που οδηγούν στη φτώχεια; Κατά τη γνώμη μας, τα αίτια αυτά εντοπίζονται κυρίως στην ανεπάρκεια των δομών παραγωγής και εμπορίας, οι οποίες επικεντρώνονται στην άμεση εξαγωγή των πρώτων υλών στον Βορρά, αντί να προωθούν την επί τόπου μεταποίηση και τις εμπορικές συναλλαγές Νότου-Νότου. Διάφορα μη δασμολογικά εμπόδια παρακωλύουν επίσης τις εισαγωγές των προϊόντων ΑΚΕ στην αγορά της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Μήπως και τα συστήματα που προορίζονται να εξασφαλίσουν εγγυημένες τιμές διαθέτουν τα απαραίτητα μέσα για να εμποδίσουν την αποτυχία των προσπαθειών των αναπτυσσόμενων χωρών εξαιτίας δυσμενών συνθηκών; Τέλος, η θέσπιση κριτηρίων όσον αφορά τις προϋποθέσεις των “διαρθρωτικών προσαρμογών” υπό την αιγίδα του ΔΝΤ και της Παγκόσμιας Τράπεζας, καθώς και το άχθος της αποπληρωμής του εξωτερικού χρέους, πρέπει να συμπεριληφθούν στον κατάλογο των αποτυχιών της εταιρικής σχέσης ανάμεσα στις χώρες ΑΚΕ και την EΕ. Ας ακούσουμε τουλάχιστον τις χώρες ΑΚΕ όταν αγωνίζονται προκειμένου να διατηρήσουν τα καλύτερα στοιχεία της Λομέ, τα οποία εξαρτώνται σε μεγάλο βαθμό από την αρχή της μη αμοιβαιότητας. Συνεπώς, η πρόταση για τη δημιουργία νέων εμπορικών σχέσεων θα μπορούσε να αποδειχτεί αντιπαραγωγική, σε περίπτωση που εμφάνιζε ως οφέλη τα εμπόδια που πρέπει να ξεπεραστούν. Τούτο εξηγείται από το παράδειγμα που ανέφερε ένας αφρικανός εμπειρογνώμων: μπορούμε να εξάγουμε με δασμολογική ατέλεια ηλεκτρονικούς υπολογιστές, σπορ αυτοκίνητα και εξοπλισμό πυρηνικών αντιδραστήρων·το κακό είναι ότι δεν κατασκευάζουμε τίποτα από όλα αυτά. Είναι συγκινητικό να ξέρουμε ότι μπορούμε να εξάγουμε στην Ευρώπη σόργο και μανιόκα·δυστυχώς όμως, οι ευρωπαίοι καταναλωτές δεν τα θέλουν. Υπό αυτές τις συνθήκες, μήπως πρέπει να καθιερώσουμε νέες εμπορικές συμφωνίες ελεύθερων συναλλαγών, ή ακόμα καλύτερα να επενδύσουμε στα μέσα παραγωγής και να χαλαρώσουμε τις προϋποθέσεις χορήγησης διπλωμάτων ευρεσιτεχνίας για κατασκευές; Τα ζητήματα αυτά αποτελούν το αντικείμενο των παράλληλων διαπραγματεύσεων που διεξάγονται στους κόλπους του ΠΟΕ. Η Ευρωπαϊκή Ένωση μαζί με τις χώρες ΑΚΕ αποτελούν ένα σημαντικό κομμάτι των μελών του ΠΟΕ, μια πλειοψηφία, μια δύναμη, η οποία μπορεί και πρέπει να επηρεάσει τις διαπραγματεύσεις έως το 2005, διασφαλίζοντας την αναγνώριση των δικαιωμάτων των αναπτυσσόμενων χωρών. Οι χώρες αυτές πλήττονται από διαρθρωτικές οικονομικές αδυναμίες, οι οποίες δικαιολογούν την ειδική μεταχείρισή τους, προκειμένου να αντιμετωπιστούν τα αίτια των παγκόσμιων ανισοτήτων. Χρειάζεται μια ειδική και διαφοροποιημένη μεταχείριση, η οποία θα μπορεί να ανταποκριθεί στις νέες προκλήσεις και ταυτόχρονα να συμπεριλάβει μακροπρόθεσμα μέτρα για το εμπόριο, την οικονομία και την τεχνολογία, με σκοπό τη δημιουργία αειφόρου ικανότητας σε όλους τους τομείς όπου υπάρχουν ανισότητες μεταξύ των χωρών. Επιτρέψτε μου, ολοκληρώνοντας, να θέσω ορισμένα επιμέρους ερωτήματα. Ποιες θα είναι οι ενδεχόμενες κοινωνικές, οικονομικές και περιβαλλοντικές επιπτώσεις των ζωνών ελεύθερων συναλλαγών στις χώρες ΑΚΕ; Ο κ. Lamy μας ανακοίνωσε ότι η διαδικασία θα συνοδεύεται από μελέτη, η οποία χρειάζεται τέσσερα χρόνια για να ολοκληρωθεί. Έστω. Πώς θα διατυπώσουμε, όμως, σωστή γνώμη σχετικά με τις προτεινόμενες κατευθυντήριες γραμμές, αν δεν μπορούμε να επωφεληθούμε το συντομότερο δυνατόν από τις σημαντικές πληροφορίες που θα μας παράσχει αυτή η μελέτη; Επιπλέον, μπορεί η Επιτροπή να μας ανακοινώσει τα κριτήρια που χρησιμοποιήθηκαν για την εκπόνηση αυτής της μελέτης και να μας υποδείξει τα μέσα τα οποία θα διατεθούν στις χώρες ΑΚΕ, ώστε να προχωρήσουν στις δικές τους αξιολογήσεις; Υπάρχει συνεκτικότητα ανάμεσα σε όλες τις συμφωνίες ελεύθερων συναλλαγών που υπογράφει η Ευρωπαϊκή Ένωση με διάφορους εταίρους; Τι συμφέρον έχουν τότε οι χώρες ΑΚΕ να υπογράψουν τέτοιες συμφωνίες; Ας εξετάσουμε τώρα την οργάνωση αυτών των διαπραγματεύσεων. Η Επιτροπή και το Συμβούλιο είναι άραγε έτοιμα να δεχτούν την πρόταση της ομάδας ΑΚΕ, στόχος της οποίας είναι να προβλεφθεί μια πρώτη φάση αρκετά μεγάλης διάρκειας, προκειμένου να αποσαφηνιστεί ο στόχος των ΣΟΕΣ, οι αρχές, οι κανόνες για την καταγωγή των προϊόντων κλπ, όπως τόνισε ο κ. Goulongana, γενικός γραμματέας της ομάδας; Είμαστε πεπεισμένοι ότι πρέπει να κάνουμε το παν για να διατηρήσουμε τη συνοχή της ομάδας ΑΚΕ. Το ίδιο ισχύει και για τις διαδικασίες ολοκλήρωσης και ενοποίησης που βρίσκονται εν εξελίξει στην Αφρική. Όσον αφορά τις υπηρεσίες, θα μελετήσουμε οποιαδήποτε πρόταση για ελευθέρωση, εξαιρουμένων των τομέων της εκπαίδευσης, της υγείας, της υδροδότησης, της ενέργειας και των μεταφορών. Για αυτό, είμαι πρόθυμη να δεχτώ την τροπολογία 2 της Ομάδας του ΕΛΚ-ΕΔ, αλλά μόνον συμπληρωματικά. Οι δημόσιες υπηρεσίες αποτελούν ζωτικό τομέα του κοινωνικού μοντέλου· ( )"@el8 ". Mr President, the main objective of any agreement between the ACP countries and the European Union should consist of promoting sustainable forms of development which help to reduce poverty and constitute a basis for the integration of the ACP countries into the world economy. This excerpt from the Cape Town Declaration sums up fairly well the spirit in which the Committee on Development and Cooperation drew up the report that I shall present to you today. First of all, I would like to thank all my fellow Members who contributed by tabling numerous amendments or by participating actively in the hearings we organised, one with Commissioner Lamy, another with the Secretariat of the ACP group and two representatives of African and European NGOs. I would also like to thank the many interlocutors, key figures, NGOs and trade unionists with whom I have tried to take account of all the problems raised. The negotiations for economic partnership agreements will therefore take place tomorrow in Brussels. This is an important event that marks the end of one stage, but also the beginning of another, in which each individual must make themselves heard. With the Cotonou Agreement promising a new participative approach, the time has come to innovate. Broad public debate together with open, transparent negotiations would be a good starting point. The purpose of these negotiations coincides directly with the current debate on the correlation between trade and development. The development dimension is increasingly important in our commercial policy, as stated by Commissioner Lamy and duly noted. We are still concerned, however, that development is thus being progressively reduced to a mere dimension, an accessory to the liberalisation of trade, whereas it is specific policies that are needed here. We should certainly ask ourselves what the merits are of opening up markets in itself. It will not, for example, curb the deterioration of trade terms for poor countries, even though this is one of the main obstacles to their development and, more importantly, to their survival. Does the world really need an extra dose of free trade or a new approach to development? Can the eradication of poverty in the ACP countries be reduced to trade? Should trade not be, first and foremost, a tool for development, for satisfying the people’s needs? Should we not first address the structural causes of poverty? We believe these lie mainly in the shortcomings of production and marketing structures centring on the immediate export of raw materials instead of processing them locally and promoting South-South trade. Non-tariff barriers also constitute major obstacles to accessing the European Union market. As for guaranteed-price schemes, have they not lacked the necessary means to prevent the efforts of developing countries from being ruined by unfavourable circumstances? Lastly, the introduction of conditional criteria for structural adjustments under the aegis of the IMF and the World Bank, and the weight of reimbursing the debt certainly fall into the category of EU-ACP failures. We should nevertheless listen to the ACP countries when they campaign to retain the best aspects of Lomé, which relies heavily on the principle of non-reciprocity. The proposal for new trade relations could therefore turn out to be counterproductive were it to consist of proposing benefits which are in themselves obstacles that must be overcome. An African expert gave this example by way of illustration: we can export computers, sports cars and equipment for nuclear power stations without paying customs duties; the only trouble is that we do not make any. It is touching to know that sorghum and manioc can be exported to Europe, but sadly European consumers do not want any. Under these circumstances, do we need to establish new free trade agreements, or rather invest in production tools and make the conditions for granting manufacturing licences more flexible? These are the subjects of parallel negotiations taking place within the WTO. The European Union and the ACP countries together form a considerable proportion of WTO members, in other words a majority, a force which can and must influence negotiations until 2005, ensuring that the rights of developing countries are recognised. These countries suffer from weak economic structures which justify special treatment in order to address the causes of inequality in the world. What is needed is special and differential treatment to tackle new challenges and simultaneously encompass long-term technological, financial and trade measures designed to build sustainable capacity in each area in which there is inequality between countries. Lastly, allow me to raise a few specific questions. What is the probable impact of free trade areas on the social, economic and environmental situation of the ACP countries? Mr Lamy announced a detailed study over four years to accompany the process. Fine. But how can a relevant opinion be formulated on the proposed guidelines without using this essential information as soon as possible? Furthermore, can the Commission tell us which criteria were used for this study and what means will be available to the ACP countries to carry out their own assessment? What coherence is there between all the free trade agreements that the European Union is currently signing with various partners? What is the point, therefore, of the ACP countries signing these agreements? Let us now consider the organisation of the negotiations. Are the Commission and the Council prepared to accept the ACP group’s proposal to allow a sufficiently long first stage to clarify, as emphasised by Mr Goulongana, Secretary-General of the group, the objective of the EPAs, the principles, the ground rules, etc.? We are convinced of the need to do all we can to preserve the cohesion of the ACP group. This is also true with regard to the integration and unity process currently underway in Africa. With regard to services, we shall consider any liberalisation proposals, with the exception of education, health, water, energy and transport. That is why I am prepared to accept Amendment No 2 tabled by the PPE-DE, but as a supplement. Public services are essential factors in the social model … ( )"@en3 "Señor Presidente, el objetivo principal de cualquier acuerdo entre los países ACP y la Unión Europea debería ser fomentar formas de desarrollo sostenible que contribuyan a reducir la pobreza y sirvan de base para la integración de los países ACP en la economía mundial. Esta frase, extraída de la Declaración de Ciudad del Cabo, resume bastante bien el espíritu con el que la Comisión de Desarrollo y Cooperación elaboró el informe que hoy les presento. Ante todo, quiero expresar mi agradecimiento a todos los colegas que contribuyeron a su elaboración con la presentación de numerosas enmiendas o mediante su participación activa en las audiencias que organizamos, una con el Comisario Lamy y otra con la Secretaría del Grupo ACP y dos representantes de ONG africanas y europeas. También deseo dar las gracias a los numerosos interlocutores, personalidades destacadas, ONG y sindicatos con quienes he procurado tomar en consideración todos los problemas planteados. Las negociaciones de los acuerdos de asociación se celebrarán, por lo tanto, mañana en Bruselas. Se trata de un acontecimiento importante que marca el final de una etapa, pero también el comienzo de otra, en la que cada cual deberá hacer oír su voz. Con el Acuerdo de Cotonú, que promete un nuevo enfoque participativo, ha llegado el momento de innovar. Un amplio debate público, acompañado de unas negociaciones abiertas y transparentes, sería un buen punto de partida. El objetivo de dichas negociaciones coincide directamente con el debate ya en curso sobre la correlación entre comercio y desarrollo. La dimensión del desarrollo es cada vez más importante en nuestra política comercial, como manifestó el Comisario Lamy, y tomamos debida nota de ello. Sin embargo, todavía nos preocupa que el desarrollo vaya quedando reducido así, progresivamente, a una mera dimensión accesoria de la liberalización del comercio, cuando se requieren políticas específicas en este ámbito. Desde luego, deberíamos preguntarnos cuáles son los méritos intrínsecos de la apertura de los mercados. Ésta no frenará, por ejemplo, el deterioro de las relaciones de intercambio de los países pobres, a pesar de que éste es uno de los obstáculos principales que se oponen a su desarrollo y, lo que es más importante, a su supervivencia. ¿Necesita el mundo, en realidad, una dosis adicional de libre comercio o un nuevo enfoque en materia de desarrollo? ¿Se puede reducir al comercio la erradicación de la pobreza en los países ACP? ¿No debería ser éste, en primer lugar y por encima de todo, un instrumento para el desarrollo, para satisfacer las necesidades de la población? ¿No deberíamos abordar primero las causas estructurales de la pobreza? Creemos que éstas residen sobre todo en las insuficiencias de unas estructuras de producción y comercialización centradas en la exportación inmediata de materias primas, en vez de transformarlas y fomentar el comercio Sur-Sur. Las barreras no arancelarias también constituyen importantes obstáculos para el acceso a los mercados de la Unión Europea. Por lo que respecta a los sistemas de precios garantizados, ¿no han adolecido tal vez de una ausencia de los medios necesarios para evitar que unas circunstancias desfavorables echen por tierra los esfuerzos de los países en desarrollo? Finalmente, la introducción de criterios de condicionalidad a los ajustes estructurales, bajo la égida del FMI y del Banco Mundial, y el peso del reembolso de la deuda entran ciertamente dentro de la categoría de los fracasos de la cooperación UE-ACP. Aun así, deberíamos escuchar a los países ACP cuando se afanan por conservar los mejores aspectos del Convenio de Lomé, que se apoya mucho en el principio de no reciprocidad. La propuesta de unas nuevas relaciones comerciales podría resultar, por lo tanto, contraproducente si consiste en la oferta de ventajas que a su vez son obstáculos que es preciso superar. Un experto africano lo ilustró con el siguiente ejemplo: podemos exportar ordenadores, coches deportivos y equipamiento para centrales nucleares sin pagar derechos de aduana; el único problema es que no fabricamos nada de eso. Resulta conmovedor saber que podemos exportar sorgo y mandioca a Europa, pero lamentablemente los consumidores europeos no los quieren. En estas circunstancias, ¿es necesario alcanzar acuerdos de libre comercio o más bien habría que invertir en instrumentos de producción y flexibilizar las condiciones para la concesión de patentes de fabricación? Estos aspectos son objeto de negociaciones paralelas que se están desarrollando en el marco de la OMC. La Unión Europea y los países ACP constituyen conjuntamente una parte considerable de los miembros de la OMC; en otras palabras: una mayoría, una fuerza capaz de influir en las negociaciones hasta 2005 y que debe hacerlo y asegurar así el reconocimiento de los derechos de los países en desarrollo. Estos países sufren una debilidad de sus estructuras económicas, que justifica un trato especial que permita hacer frente a las causas de la desigualdad en el mundo. Lo que se requiere es un trato especial y diferenciado que permita afrontar nuevos retos y que, a la vez, incorpore medidas tecnológicas, económicas y comerciales a largo plazo, encaminadas a construir capacidades duraderas en todos los sectores en los que existe desigualdad entre los países. Antes de acabar, permítame que plantee algunas preguntas concretas. ¿Qué repercusión es probable que tengan las zonas de libre cambio sobre la situación social, económica y medioambiental de los países ACP? El Sr. Lamy anunció que se elaborará un estudio detallado, que abarcará un período de cuatro años, para acompañar al proceso. De acuerdo. Pero ¿cómo va a ser posible formular opiniones pertinentes sobre las directrices propuestas si no se dispone cuanto antes de esa información esencial? Además, ¿podría indicarnos la Comisión qué criterios se emplearon para elaborar el estudio y con qué medios contarán los países ACP para llevar a cabo su propia evaluación? ¿Qué coherencia existe entre el conjunto de los acuerdos de libre comercio que está firmando la Unión Europea con diversos socios? ¿Qué sentido tiene, por lo tanto, que los países ACP firmen dichos acuerdos? Pasemos a considerar ahora la organización de las negociaciones. ¿Están dispuestos la Comisión y el Consejo a aceptar la propuesta del Grupo ACP de que se prevea una primera fase lo bastante larga como para poder aclarar, como destacó el Sr. Goulongana, Secretario General del Grupo, el objetivo de los AAE, sus principios, sus normas básicas, etc.? Por nuestra parte, estamos convencidos de que es preciso hacer cuanto esté en nuestras manos para mantener la cohesión del grupo ACP. Otro tanto puede decirse del proceso de integración y unidad actualmente en curso en África. En lo que se refiere a los servicios, consideraremos cualquier propuesta de liberalización, excepto en los ámbitos de la educación, la sanidad, el agua, la energía y los transportes. Por eso, estoy dispuesta a aceptar la enmienda 2 presentada por el Grupo PPE-DE, pero como complemento. Los servicios públicos son factores esenciales del modelo social…"@es12 ". Arvoisa puhemies, AKT-valtioiden ja Euroopan unionin välisten sopimusten ensisijaisena tavoitteena olisi oltava sellaisten kestävän kehityksen muotojen edistäminen, jotka auttavat osaltaan poistamaan köyhyyttä ja toimivat perustana AKT-valtioiden integroimisessa maailmantalouteen. Tähän otteeseen Kapkaupungin julistuksesta tiivistyy se henki, jonka mukaisesti kehitysyhteistyövaliokunta on laatinut mietinnön, joka minulla on kunnia esitellä teille tänään. Haluan heti aluksi kiittää kaikkia kollegoitani, jotka osallistuivat mietinnön laatimiseen esittämällä useita tarkistuksia tai osallistumalla aktiivisesti järjestämiimme kuulemistilaisuuksiin. Erääseen niistä osallistui myös komission jäsen Lamy ja toiseen AKT-ryhmän sihteeristö sekä kaksi afrikkalaisen ja eurooppalaisen kansalaisjärjestön edustajaa. Haluan kiittää myös kaikkia neuvottelukumppaneita, keskeisiä henkilöitä, kansalaisjärjestöjä ja ammattiyhdistysten edustajia, joiden kanssa olen pyrkinyt käsittelemään kaikkia ilmi tulleita ongelmia. Talouskumppanuussopimuksia koskevat neuvottelut käynnistyvät siis huomenna Brysselissä. Tämä on merkittävä tapahtuma, joka kertoo yhden tavoitteen nyt saavutetun, mutta nyt pyritään seuraaviin tavoitteisiin, joista kaikkien on ilmaistava kantansa. Koska Cotonoun sopimukseen sisältyy lupaus uudesta, osallistuvasta lähestymistavasta, nyt on innovaatioiden aika. Laaja julkinen keskustelu avointen neuvottelujen ohella olisi hyvä lähtökohta. Näiden neuvottelujen tarkoitus liittyy parhaillaan käytävään keskusteluun kaupan ja kehitysyhteistyön vastaavuussuhteista. Kehitysulottuvuus on yhä merkittävämpi osa kauppapolitiikkaamme, kuten komission jäsen Lamy sanoi. Olemme silti huolissamme siitä, että kehitys näin vähitellen pelkistetään kaupan vapauttamiseen liittyväksi ulottuvuudeksi, vaikka nyt tarvitaan pikemminkin erityisiä toimintamalleja. Meidän on pohdittava, mitä ansiota on markkinoiden avaamisella sinänsä. Sillä ei esimerkiksi estetä kauppaehtoja huonontumasta köyhien maiden kannalta, vaikka tämä on yksi niiden kehityksen ja jopa niiden selviytymisen pääasiallisista esteistä. Tarvitaanko maailmassa todellakin lisää vapaakauppaa vai kehitystä koskevaa uutta lähestymistapaa? Voidaanko AKT-valtioiden köyhyyden poistamiseksi turvautua pelkästään kauppaan? Eikö kaupan olisi oltava ennen kaikkea kehityksen väline, keino täyttää kansalaisten tarpeet? Eikö meidän olisi ensin puututtava köyhyyden rakenteellisiin syihin? Näyttää siltä, että perussyitä olisi etsittävä pikemminkin puutteista tuotanto- ja markkinointirakenteissa, joissa keskitytään raaka-aineiden välittömään vientiin sen sijaan, että suosittaisiin paikalla tapahtuvaa jalostusta ja eteläisten maiden välistä kauppaa. Lisäksi muut kuin tulleihin perustuvat kaupan esteet haittaavat AKT-valtioiden tuotteiden pääsyä Euroopan unionin markkinoille. Eikö takuuhintajärjestelmistä ole puuttunut tarvittavat keinot sen estämiseksi, että epäsuotuisat olosuhteet romuttavat kehitysmaiden pyrkimykset? Lisäksi IMF:n ja Maailmanpankin vaatimuksesta käyttöönotetut ehdollisuuskriteerit rakennemukautuksissa ja ulkoisen velan maksutaakka ovat eräitä esimerkkejä EU:n ja AKT-valtioiden välisen yhteistyön epäonnistumisesta. Meidän olisi kuitenkin kuultava AKT-valtioita, kun ne haluavat säilyttää Lomén sopimuksen parhaat piirteet, jotka perustuvat muihin kuin vastavuoroisiin kauppaetuuksiin. Uusia kauppasuhteita koskeva ehdotus voisi osoittautua kielteiseksi, jos siinä ehdotetaan etuja, jotka ovat jo sellaisenaan esteitä, joista on päästävä eroon. Afrikkalainen asiantuntija antoi seuraavan esimerkin. Voimme viedä tullitta tietokoneita, urheiluautoja ja ydinvoimaloiden laitteita, mutta ainoa ongelma on se, ettemme tuota niitä. On liikuttavaa tietää, että voimme viedä Eurooppaan durraa ja maniokkia, mutta valitettavasti eurooppalaiset kuluttajat eivät osta niitä. Onko meidän näissä olosuhteissa laadittava uusia vapaakauppasopimuksia, vai olisiko syytä investoida tuotantovälineisiin ja tehdä valmistuslisenssien myöntämisedellytyksistä joustavampia? Näitä aiheita käsitellään WTO:ssa parhaillaan käytävissä neuvotteluissa. Euroopan unioni ja AKT-valtiot muodostavat yhdessä merkittävän osan WTO:n jäsenistä, toisin sanoen enemmistön, joka voi ja jonka tulee vaikuttaa neuvotteluihin vuoteen 2005 mennessä, jotta kehitysmaiden oikeudet tunnustetaan. Kehitysmaat kärsivät talouden heikoista rakenteista, mikä oikeuttaa ne erityiskohteluun maailman epätasa-arvon syiden poistamiseksi. On kehitettävä erityis- ja erilliskohtelun järjestelmä, jolla voidaan vastata uusiin haasteisiin ja joka sisältää samalla teknisiä, rahoituksellisia ja kaupallisia pitkän aikavälin toimenpiteitä, joilla luodaan kestävät valmiudet jokaiselle alalle, jolla on maiden välistä epätasa-arvoa. Lopuksi sallinette minun esittää muutamia erityisiä kysymyksiä. Mikä on vapaakauppa-alueiden todennäköinen vaikutus AKT-valtioiden yhteiskunnan, talouden ja ympäristön tilaan? Komission jäsen Lamy kertoi yksityiskohtaisesta tutkimuksesta, jossa seurataan prosessia neljän vuoden ajan. Hienoa. Mutta kuinka voidaan muodostaa asianmukainen mielipide ehdotetuista suuntaviivoista ilman, että tätä merkittävää tietoa voidaan käyttää mahdollisimman pian? Voiko komissio lisäksi kertoa meille, mitä kriteereitä tässä tutkimuksessa sovellettiin ja mitä keinoja AKT-valtioilla on käytössään oman arviointinsa suorittamiseen? Millä tavoin kaikki vapaakauppasopimukset, joita Euroopan unioni parhaillaan allekirjoittaa eri kumppaneiden kanssa, ovat yhdenmukaisia? Miksi AKT-valtioiden olisi näin ollen allekirjoitettava sopimukset? Tarkastellaanpa neuvottelujen järjestämistä. Ovatko komissio ja neuvosto valmiita hyväksymään AKT-valtioiden ryhmän ehdotuksen riittävän pitkästä aloitusvaiheesta talouskumppanuussopimusten tavoitteiden, periaatteiden ja perussääntöjen selvittämiseksi, kuten ryhmän pääsihteeri Goulongana on korostanut? Olemme vakuuttuneita siitä, että AKT-valtioiden ryhmän yhtenäisyyden säilyttämiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen. Tämä koskee myös Afrikassa meneillään olevaa yhdentymisprosessia. Palveluiden osalta olemme valmiit tarkastelemaan kaikkia vapauttamista koskevia ehdotuksia lukuun ottamatta koulutusta, terveydenhuoltoa, vettä, energiaa ja liikennettä. Tämän vuoksi olen valmis hyväksymään PPE-DE-ryhmän esittämän tarkistuksen 2, mutta lisäyksenä. Julkiset palvelut ovat olennainen osa yhteiskuntamallia – –. ( )"@fi5 ". Signor Presidente, il principale obiettivo di qualsiasi accordo tra i paesi ACP e l’UE in materia di sviluppo, di cooperazione economica e di commercio dovrà consistere nel promuovere forme sostenibili di sviluppo che contribuiscano a ridurre la povertà e a costituire una base per l’integrazione dei paesi ACP nell’economia mondiale. Questa citazione della dichiarazione di Città del Capo sintetizza piuttosto bene lo spirito con cui la commissione per lo sviluppo e la cooperazione ha elaborato la relazione che mi accingo a presentare. Desidero innanzitutto ringraziare tutti i colleghi che hanno dato il loro contributo, sia presentando numerosi emendamenti sia partecipando attivamente alle audizioni che abbiamo organizzato, una con il Commissario Lamy e l’altra con il segretariato del gruppo ACP e due rappresentanti di ONG africane ed europee. Desidero altresì ringraziare i numerosi interlocutori, le personalità, le ONG, i sindacalisti con cui ho cercato di affrontare a tutti i problemi che sono emersi. I negoziati sugli accordi di partenariato economico prenderanno avvio domani a Bruxelles. Si tratta di un evento importante che segna la fine di una fase e l’inizio di un’altra in cui tutti dovranno far sentire la propria voce. A fronte del nuovo approccio partecipativo promesso nell’accordo di Cotonou è giunto il momento di dare corso alle innovazioni. Un ampio dibattito pubblico parallelamente a negoziati aperti e trasparenti sarebbe un buon punto di partenza. Il fine ultimo dei negoziati infatti s’innesta perfettamente nel dibattito in corso sulla correlazione tra commercio e sviluppo. La dimensione dello sviluppo riveste un’importanza crescente nella nostra politica commerciale, come ha dichiarato il Commissario Lamy e come è stato puntualmente rilevato. Nutriamo preoccupazioni, però, per il fatto che lo sviluppo in questo modo possa essere sempre più relegato nell’ambito di una semplice dimensione, accessoria alla liberazione degli scambi, quando invece occorrono politiche specifiche. Sarebbe quindi opportuno chiedersi quali siano i meriti derivanti dall’apertura dei mercati. Ad esempio, tale apertura non arresterà il deterioramento delle condizioni commerciali imposte ai paesi poveri, che è uno dei principali ostacoli allo sviluppo e soprattutto alla sopravvivenza stessa di tali paesi. Il mondo ha veramente bisogno di una dose supplementare di libero scambio e non di un nuovo approccio allo sviluppo? L’eradicazione della povertà nei paesi ACP può essere affidata solo al commercio? Gli scambi non dovrebbero essere prima di tutto al servizio dello sviluppo, del soddisfacimento dei bisogni della gente? Non sarebbe forse opportuno affrontare innanzi tutto le cause strutturali della povertà? A nostro avviso, le cause sono da ricercare nelle carenze delle strutture di produzione e commercializzazione che si basano sull’esportazione diretta di materie prime, invece di favorirne la trasformazione sul posto e gli scambi sud-sud. Anche le barriere non tariffarie costituiscono gravi ostacoli all’accesso al mercato dell’Unione europea. Quanto ai sistemi atti a garantire i prezzi, non sono forse mancati i mezzi necessari per impedire che gli sforzi dei paesi in via di sviluppo non venissero pregiudicati da congiunture sfavorevoli? Infine sono certamente da inserire nell’elenco dei fallimenti del partenariato ACP-UE l’introduzione dei criteri di condizionalità per gli aggiustamenti strutturali sotto l’egida dell’FMI e della Banca mondiale e l’impatto avverso del rimborso del debito. Ascoltiamo anche i paesi ACP, quando si battono per preservare gli elementi positivi di Lomé, che si basa molto sul principio di non reciprocità. La proposta sulle nuove relazioni commerciali potrebbe dunque rivelarsi controproducente, se prevede vantaggi che costituiscono di per sé ostacoli da superare. Un esperto africano ha citato questo esempio significativo: “possiamo esportare in franchigia doganale i computer, le automobili sportive e il materiale per le centrali nucleari, l’inconveniente è che non li produciamo. E’ bello sapere che possiamo esportare sorgo e manioca in Europa, ma purtroppo il consumatore europeo non li vuole”. In tali condizioni dobbiamo istituire nuovi accordi commerciali di libero scambio o piuttosto investire in strumenti di produzione e rendere più flessibili le condizioni per la concessione di licenze di produzione? Sono questi i temi dei negoziati paralleli che si stanno svolgendo in seno all’OMC. L’Unione europea e i paesi ACP insieme rappresentano una parte considerevole dei membri dell’OMC, ne costituiscono la maggioranza, una forza che può e deve influenzare i negoziati fino al 2005, facendo riconoscere i diritti dei paesi in via di sviluppo. Tali paesi sono afflitti da debolezze economiche strutturali che giustificano un trattamento speciale, in modo da poter affrontare le cause delle disparità a livello mondiale. E’ necessario un trattamento speciale e differenziato volto a far fronte alle nuove sfide, che al contempo preveda misure commerciali, finanziarie, tecnologiche di lungo termine atte a costruire capacità sostenibili in ciascuno dei settori in cui esiste una disparità tra i paesi. Prima di concludere, consentitemi di accennare ad alcune questioni specifiche. Quali saranno le possibili ripercussioni delle aree di libero scambio sulla situazione sociale, economica e ambientale dei paesi ACP? Il Commissario Lamy ha annunciato uno studio strutturato sull’arco di quattro anni a sostegno del processo negoziale. Va bene. Ma come è possibile formulare un parere pertinente sugli orientamenti proposti senza disporre prima delle informazioni fondamentali? Inoltre la Commissione può indicarci i criteri utilizzati per lo studio e i mezzi che saranno messi a disposizione dei paesi ACP affinché possano svolgere le proprie valutazioni? Che grado di coerenza esiste poi tra gli accordi di libero scambio che l’Unione europea si accinge a firmare con i vari partner? Che interesse hanno i paesi ACP a firmare questi accordi? Passiamo ora all’organizzazione dei negoziati. La Commissione e il Consiglio sono pronti ad accettare la proposta del gruppo ACP in cui si chiede che la prima fase sia sufficientemente lunga da permettere di chiarire, come sottolineato dal Segretario generale del gruppo, il signor Goulongana, l’obiettivo degli APE, i principi, le norme di base, eccetera? Siamo convinti della necessità di dover fare tutto il possibile per preservare la coesione del gruppo ACP. Lo stesso vale per il processo di integrazione e di unità in corso in Africa. In relazione ai servizi, esamineremo tutte le proposte di liberalizzazione. Escludiamo in ogni caso l’istruzione, la sanità, l’acqua, l’energia e i trasporti. Accolgo pertanto l’emendamento n. 2 presentato dal gruppo PPE-DE, ma a titolo di integrazione. I servizi pubblici sono elementi essenziali del modello sociale… ( )"@it9 ". Mr President, the main objective of any agreement between the ACP countries and the European Union should consist of promoting sustainable forms of development which help to reduce poverty and constitute a basis for the integration of the ACP countries into the world economy. This excerpt from the Cape Town Declaration sums up fairly well the spirit in which the Committee on Development and Cooperation drew up the report that I shall present to you today. First of all, I would like to thank all my fellow Members who contributed by tabling numerous amendments or by participating actively in the hearings we organised, one with Commissioner Lamy, another with the Secretariat of the ACP group and two representatives of African and European NGOs. I would also like to thank the many interlocutors, key figures, NGOs and trade unionists with whom I have tried to take account of all the problems raised. The negotiations for economic partnership agreements will therefore take place tomorrow in Brussels. This is an important event that marks the end of one stage, but also the beginning of another, in which each individual must make themselves heard. With the Cotonou Agreement promising a new participative approach, the time has come to innovate. Broad public debate together with open, transparent negotiations would be a good starting point. The purpose of these negotiations coincides directly with the current debate on the correlation between trade and development. The development dimension is increasingly important in our commercial policy, as stated by Commissioner Lamy and duly noted. We are still concerned, however, that development is thus being progressively reduced to a mere dimension, an accessory to the liberalisation of trade, whereas it is specific policies that are needed here. We should certainly ask ourselves what the merits are of opening up markets in itself. It will not, for example, curb the deterioration of trade terms for poor countries, even though this is one of the main obstacles to their development and, more importantly, to their survival. Does the world really need an extra dose of free trade or a new approach to development? Can the eradication of poverty in the ACP countries be reduced to trade? Should trade not be, first and foremost, a tool for development, for satisfying the people’s needs? Should we not first address the structural causes of poverty? We believe these lie mainly in the shortcomings of production and marketing structures centring on the immediate export of raw materials instead of processing them locally and promoting South-South trade. Non-tariff barriers also constitute major obstacles to accessing the European Union market. As for guaranteed-price schemes, have they not lacked the necessary means to prevent the efforts of developing countries from being ruined by unfavourable circumstances? Lastly, the introduction of conditional criteria for structural adjustments under the aegis of the IMF and the World Bank, and the weight of reimbursing the debt certainly fall into the category of EU-ACP failures. We should nevertheless listen to the ACP countries when they campaign to retain the best aspects of Lomé, which relies heavily on the principle of non-reciprocity. The proposal for new trade relations could therefore turn out to be counterproductive were it to consist of proposing benefits which are in themselves obstacles that must be overcome. An African expert gave this example by way of illustration: we can export computers, sports cars and equipment for nuclear power stations without paying customs duties; the only trouble is that we do not make any. It is touching to know that sorghum and manioc can be exported to Europe, but sadly European consumers do not want any. Under these circumstances, do we need to establish new free trade agreements, or rather invest in production tools and make the conditions for granting manufacturing licences more flexible? These are the subjects of parallel negotiations taking place within the WTO. The European Union and the ACP countries together form a considerable proportion of WTO members, in other words a majority, a force which can and must influence negotiations until 2005, ensuring that the rights of developing countries are recognised. These countries suffer from weak economic structures which justify special treatment in order to address the causes of inequality in the world. What is needed is special and differential treatment to tackle new challenges and simultaneously encompass long-term technological, financial and trade measures designed to build sustainable capacity in each area in which there is inequality between countries. Lastly, allow me to raise a few specific questions. What is the probable impact of free trade areas on the social, economic and environmental situation of the ACP countries? Mr Lamy announced a detailed study over four years to accompany the process. Fine. But how can a relevant opinion be formulated on the proposed guidelines without using this essential information as soon as possible? Furthermore, can the Commission tell us which criteria were used for this study and what means will be available to the ACP countries to carry out their own assessment? What coherence is there between all the free trade agreements that the European Union is currently signing with various partners? What is the point, therefore, of the ACP countries signing these agreements? Let us now consider the organisation of the negotiations. Are the Commission and the Council prepared to accept the ACP group’s proposal to allow a sufficiently long first stage to clarify, as emphasised by Mr Goulongana, Secretary-General of the group, the objective of the EPAs, the principles, the ground rules, etc.? We are convinced of the need to do all we can to preserve the cohesion of the ACP group. This is also true with regard to the integration and unity process currently underway in Africa. With regard to services, we shall consider any liberalisation proposals, with the exception of education, health, water, energy and transport. That is why I am prepared to accept Amendment No 2 tabled by the PPE-DE, but as a supplement. Public services are essential factors in the social model … ( )"@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, het voornaamste doel van elke overeenkomst tussen de ACS-landen en de Europese Unie zou moeten zijn duurzame vormen van ontwikkeling te bevorderen die bijdragen aan het terugdringen van de armoede en een basis vormen voor het opnemen van de ACS-landen in de wereldeconomie. Dit uittreksel uit de verklaring van Kaapstad geeft de geest weer waarin de gehele Commissie ontwikkelingssamenwerking het verslag heeft opgesteld dat ik vandaag aan u zal voorleggen. Ik wil graag allereerst alle collega´s bedanken die hebben bijgedragen door talrijke amendementen in te dienen of door actief deel te nemen aan de hoorzittingen die we hebben georganiseerd, de ene met commissaris Lamy, de tweede met het secretariaat van de ACS-groep en twee vertegenwoordigers van Afrikaanse en Europese NGO´s. Ik wil tevens de vele partners, belangrijke personen, NGO´s en vakbondsleden bedanken met wie ik heb geprobeerd alle te berde gebrachte problemen in het verslag te verwerken. De onderhandelingen over overeenkomsten inzake economisch partnerschap beginnen dus morgen in Brussel. Het is een belangrijke stap waarmee een fase wordt afgesloten, maar die tevens een nieuwe periode inluidt waarin iedereen zijn stem zal moeten laten horen. Aangezien de overeenkomst van Cotonou een nieuwe participatieve benadering voorstond, is dit het moment om te vernieuwen. Een brede publieke discussie naast open en transparante onderhandelingen zou een eerste stap in de goede richting zijn. Het doel van deze onderhandelingen valt geheel en al samen met de bestaande discussie over de relatie tussen handel en ontwikkeling. De ontwikkelingsdimensie neemt een steeds belangrijkere plaats in ons handelsbeleid in, zei commissaris Lamy, waarvan akte. Niettemin maken we ons zorgen over het feit dat ontwikkeling op deze manier meer en meer teruggebracht wordt tot één dimensie, zoals ook met de liberalisering van de handel, terwijl ontwikkeling behoefte heeft aan specifiek beleid. We moeten onszelf namelijk afvragen wat als zodanig de verdiensten zijn van het openstellen van de markt. Het biedt bijvoorbeeld geen soelaas voor de verslechtering van de handelsvoorwaarden waarmee arme landen te kampen hebben, hoewel dit toch een van de grootste obstakels is die hun ontwikkeling - en belangrijker nog, hun overleven – onmogelijk maakt. Heeft de wereld echt behoefte aan een extra dosis vrijhandel of aan een nieuwe benadering van ontwikkeling? Kan de armoede in de ACS-landen alleen via handel worden uitgeroeid? Moet deze niet bovenal dienstbaar zijn aan ontwikkeling, aan het bevredigen van de behoeften van de bevolking? Is het niet allereerst zaak om de structurele oorzaken van armoede aan te pakken? Deze zijn naar onze mening grotendeels gelegen in de ontoereikende productie- en marketingstructuren, gericht op directe export van grondstoffen in plaats van de veredeling ter plekke en bevordering van de Zuid-Zuid-handel. Ook de niet-tarifaire belemmeringen vormen belangrijke hinderpaal voor de toegang tot de EU-markt. Wat de systemen voor gegarandeerde prijzen betreft, hebben die wel de benodigde middelen gekregen om te voorkomen dat de inspanningen van de ontwikkelingslanden teniet worden gedaan door ongunstige omstandigheden? Het verbinden van voorwaarden aan de structurele aanpassingen onder auspiciën van het IMF en de Wereldbank en de problemen bij het terugbetalen van de buitenlandse schuld zijn ontegenzeggelijk te wijten aan het mislukte partnerschap EU-ACS. Laten we niettemin luisteren naar de ACS-landen in hun strijd voor het behoud van het beste van Lomé, hetgeen staat of valt met het niet-wederkerigheidsbeginsel. Het voorstel voor nieuwe handelsrelaties zou dus averechts kunnen blijken indien voordelen zouden worden aangeboden die als zodanig weer obstakels vormen. Hetgeen een Afrikaans deskundige bijvoorbeeld zo samenvat: Wij kunnen computers, sportwagens en apparatuur voor kerncentrales verkopen zonder douanerechten te hoeven betalen, maar het probleem is dat we deze niet produceren. Het is ontroerend te weten dat we sorghum of cassave naar Europa kunnen exporteren, maar jammer genoeg zit de Europese consument daar niet op te wachten. Moet onder deze voorwaarden voorrang worden gegeven aan het sluiten van nieuwe vrijhandelsovereenkomsten, of aan het investeren in productiemiddelen en het versoepelen van de voorwaarden voor verlening van octrooien? Dat is precies de inzet van de parallelle onderhandelingen die binnen het WTO plaatsvinden. De Europese Unie en de ACS-landen hebben samen een groot aandeel in de leden van het WTO, dat wil zeggen een meerderheid, een machtsblok dat de onderhandelingen tot en met 2005 kan en moet beïnvloeden door erkenning van de rechten van ontwikkelingslanden af te dwingen. Deze landen kampen met zwakke economische structuren die een speciale aanpak rechtvaardigen om de oorzaken van de ongelijkheid in de wereld weg te nemen. Wat we nodig hebben, is een speciale en gedifferentieerde aanpak die tegemoetkomt aan nieuwe uitdagingen en tegelijkertijd financiële, technologische en handelsmaatregelen op lange termijn voorstaat om duurzame capaciteit tot stand te brengen op elk terrein waar sprake is van ongelijkheid tussen landen? Tot slot wilde ik ingaan op enkele specifieke kwesties. Wat is de waarschijnlijke invloed van vrijhandelszones op de sociale, economische en milieusituatie in de ACS-landen. Pascal Lamy heeft een uitgebreide studie over vier jaar aangekondigd om het proces te ondersteunen. Prima. Maar hoe kunnen we een steekhoudend advies geven over de voorgestelde richtlijnen zonder zo snel mogelijk gebruik te maken van deze essentiële informatie? Kan de Commissie ons daarnaast zeggen welke criteria zijn gehanteerd bij deze studie en aangeven welke middelen de ACS-landen zullen krijgen om hun eigen beoordeling uit te voeren? Wat is verder de samenhang tussen alle vrijhandelsovereenkomsten die de Europese Unie op dit moment ondertekent met de verschillende partners? Welk belang hebben de ACS-landen erbij om dergelijke overeenkomsten te ondertekenen? Laat ik nu ingaan op de organisatie van de onderhandelingen. Zijn de Commissie en de Raad bereid om hun goedkeuring te verlenen aan het voorstel van de ACS-groep voor een eerste fase die lang genoeg is teneinde duidelijkheid te krijgen, zoals de heer Goulongana, secretaris-generaal van de groep heeft benadrukt, over de doelstelling van de EPA´s, de principes, de basisregels, etc.? Wij zijn overtuigd van de noodzaak alles in het werk te stellen om de samenhang binnen de ACS-groep te behouden. Dat geldt ook voor het integratie- en eenwordingsproces dat zich momenteel in Afrika voltrekt. Wat de dienstensector betreft, zullen we ieder voorstel tot liberalisering aandachtig bestuderen, met uitzondering van onderwijs, volksgezondheid, watervoorziening, energie en vervoer. Daarom ben ik bereid amendement nr. 2, ingediend door de PPE, goed te keuren, zij het als toevoeging. Openbare diensten vormen een onmisbaar bestanddeel van het sociale model…"@nl2 "Senhor Presidente, o principal objectivo de qualquer acordo entre os países ACP e a União Europeia deverá consistir na promoção de formas sustentáveis de desenvolvimento que contribuam para a redução da pobreza e constituam uma base para a integração dos países ACP na economia mundial. Este extracto da Declaração da Cidade do Cabo sintetiza perfeitamente o espírito em que a Comissão para o Desenvolvimento e a Cooperação elaborou o relatório que hoje vos apresento. Gostaria desde já de agradecer a todos os colegas que deram o seu contributo apresentando várias alterações ou participando activamente em audições que organizámos, uma com o Senhor Comissário Lamy e outra com o secretariado do grupo ACP e dois representantes de ONG africanas e europeias. Procurei também ouvir e ter em conta os problemas levantados por vários interlocutores, personalidades, ONG e sindicalistas a quem gostaria de agradecer a participação. Por conseguinte, as negociações para os acordos de parceria económica terão início amanhã, em Bruxelas. Este é um acontecimento importante que marca o fim de uma etapa, mas também o início de uma outra, na qual todos deverão fazer ouvir a sua voz. Sendo que o acordo de Cotonou promete uma nova abordagem participativa, chegou a hora de inovar! Um debate público alargado a par de negociações abertas e transparentes será um bom ponto de partida. O objectivo destas negociações coincide em cheio com o debate já existente sobre a correlação entre comércio e desenvolvimento. A dimensão do desenvolvimento ganha uma importância cada vez maior na nossa política comercial, segundo as palavras do Senhor Comissário. Fica-nos, no entanto, a preocupação de que o desenvolvimento seja, dessa forma, progressivamente reduzido a uma mera dimensão, a um acessório da liberalização do comércio, quando, neste domínio, é de políticas específicas que precisamos. Devemos certamente perguntar-nos quais são os verdadeiros méritos da abertura dos mercados. Esta abertura não irá, por exemplo, impedir a deterioração dos termos das trocas comerciais para os países pobres, ainda que isso constitua um dos principais obstáculos ao seu desenvolvimento e, mais importante ainda, à sua sobrevivência. Será que o mundo precisa de uma dose extra de comércio livre ou de uma nova abordagem do desenvolvimento? Será que a erradicação da pobreza nos países ACP pode reduzir-se ao comércio? Não deveria o comércio estar, acima de tudo, ao serviço do desenvolvimento e da satisfação das necessidades das populações? Não se tratará em primeiro lugar de atender às causas estruturais da pobreza? Na nossa opinião, estas residem principalmente nas insuficiências das estruturas de produção e de comercialização orientadas para a exportação imediata de matérias-primas em lugar de favorecer a transformação e o comércio sul-sul. As barreiras não pautais são igualmente entraves significativos ao acesso aos mercados da União Europeia. Quanto aos sistemas de preços garantidos, não deveriam estes assegurar os meios necessários para impedir que os esforços dos países em desenvolvimento se percam em virtude de conjunturas desfavoráveis? Por fim, a introdução de critérios de condicionalidade nos "ajustamentos estruturais" sob a égide do FMI e do Banco Mundial, assim como o peso do reembolso da dívida, inscrevem-se certamente na lista dos fracassos da parceria ACP-UE. Devemos, porém, ouvir os países ACP quando se batem por preservar os melhores aspectos de Lomé, que se prendem fundamentalmente com o princípio da não-reciprocidade. A proposta de novas relações comerciais poderá, portanto, tornar-se contraproducente se consistir em propor benefícios que, em si mesmo, constituem obstáculos a ultrapassar. Um especialista em assuntos africanos ilustrou a situação com o seguinte exemplo: nós podemos exportar, isentos de direitos aduaneiros, computadores, automóveis desportivos e materiais para centrais nucleares; o único problema é que nós não fabricamos nada disso. É triste saber que podemos exportar para a Europa sorgo, mandioca, só que o consumidor europeu não os quer. Nestas condições, será que precisamos de celebrar novos acordos tendentes à liberalização do comércio, ou, em vez disso, investir em instrumentos de produção e na flexibilização das condições de concessão de patentes de fabrico? Estas são as matérias das negociações paralelas que decorrem no seio da OMC. A União Europeia e os países ACP, juntos, representam uma parte considerável dos membros da OMC, ou seja, uma maioria, uma força que pode e deve influenciar as negociações até 2005, assegurando o reconhecimento dos direitos dos países em desenvolvimento. Estes países dispõem de estruturas económicas débeis que justificam um tratamento especial por forma a combater as causas das desigualdades no mundo. Verifica-se a necessidade de um tratamento especial e diferenciado que possa responder aos novos desafios e englobar, simultaneamente, medidas comerciais, financeiras e tecnológicas de longa duração com o objectivo de criar condições sustentáveis em todos os domínios em que haja desigualdade entre os países. Por último, permitam-me que coloque algumas questões específicas. Qual será o impacto provável das zonas de comércio livre na situação social, económica e ambiental dos países ACP? O Senhor Comissário Pascal Lamy anunciou-nos que será efectuado um estudo pormenorizado, por um período de quatro anos, a fim de acompanhar o processo. Muito bem! Mas como formular um parecer pertinente sobre as linhas de orientação propostas, sem ter acesso, o mais rapidamente possível, a essa informação fundamental? Além disso, será que a Comissão nos pode dizer quais os critérios adoptados para esse estudo e de que meios dispõem os países ACP para proceder às suas próprias avaliações? Onde está a coerência entre o conjunto dos acordos de comércio livre que a União Europeia está actualmente a assinar com vários parceiros? Que interesse terão então os países ACP em assinar tais acordos? Passemos à organização das negociações. Será que a Comissão e o Conselho estão dispostos a aceitar a proposta do grupo ACP no sentido de prever uma primeira fase suficientemente longa para clarificar, como o salientou o Senhor Goulongana, Secretário-Geral do grupo, o objectivo dos APE, os princípios, as regras de base, etc.? Estamos convictos da necessidade de fazer tudo o que estiver ao nosso alcance para preservar a coesão do grupo ACP. Isto aplica-se também aos processos de integração e de unidade que estão presentemente em curso em África. No que respeita aos serviços, consideraremos quaisquer propostas de liberalização, à excepção da educação, saúde, água, energia e transportes. Razão pela qual estou disposta a aceitar a alteração 2 do Grupo PPE-DE, mas como aditamento. Os serviços públicos são elementos essenciais do modelo social …"@pt11 "Herr talman! Det huvudsakliga syftet för alla avtal mellan AVS-länderna och Europeiska unionen måste vara att främja hållbara utvecklingsformer som bidrar till att minska fattigdomen och lägga en grund för AVS-ländernas integration i världsekonomin. Detta utdrag ur förklaringen från Kapstaden sammanfattar ganska väl den anda som präglat arbetet i utskottet för utveckling och samarbete som helhet, vid utarbetandet av det betänkande jag i dag har äran att presentera för er. Jag vill först och främst tacka alla kolleger som deltagit i arbetet, genom att inge ett stort antal ändringsförslag och genom att aktivt medverka vid de utfrågningar vi har anordnat, den första med kommissionär Lamy, och den andra med AVS-gruppens sekretariat och två företrädare för afrikanska och europeiska frivilligorganisationer. Jag vill också tacka ett stort antal kontaktpersoner, högt uppsatta personer, frivilligorganisationer och fackliga organisationer. Vi har tillsammans försökt beakta alla problem som tagits upp. Förhandlingarna om ekonomiskt partnerskap kommer alltså i morgon att inledas i Bryssel. Det är en viktig händelse som markerar slutet på en etapp, men även inledningen på en ny period, under vilken var och en måste göra sin stämma hörd. Eftersom det i Cotonouavtalet utlovas en ny strategi baserad på deltagande, är stunden inne för nytänkande. En bred offentlig debatt parallellt med öppna förhandlingar med full insyn skulle borga för en bra början. Den centrala frågan i dessa förhandlingar landar mitt i den redan pågående diskussionen om sambandet mellan handel och utveckling. Att utvecklingsdimensionen upptar en allt större plats i vår handelspolitik har kommissionär Lamy påpekat för oss, vilket härmed bekräftas. Kvarstår det faktum att vi oroar oss över att utvecklingen därmed alltmer reduceras till ett endimensionellt komplement till handelns liberalisering, när utvecklingen är i behov av beslutsamma politiska åtgärder. Man kan inte undgå att ställa sig frågande till de positiva effekterna av ett öppnande av marknaderna i sig. Ett sådant undanröjer exempelvis inte de försämrade handelsvillkoren för fattiga länder, något som ändå är ett av de främsta hindren för deras utveckling och framför allt för deras överlevnad. Behöver världen verkligen en extra dos frihandel, eller behöver den en ny utvecklingsstrategi? Kan man för att utrota fattigdomen i AVS-länderna förlita sig på att ”handeln löser allt”? Borde inte handeln framför allt ställas i utvecklingens tjänst, för att tillfredsställa befolkningens behov? Handlar det inte därför främst om att angripa de strukturella orsaker som genererar fattigdomen? Som vi ser det ligger dessa orsaker till största delen i de otillräckliga produktionsstrukturerna, att handeln är inriktad på omedelbar export av råvaror, i stället för att man främjar bearbetning på plats och handel mellan syd och syd. Icke-tariffära hinder utgör också väsentliga hinder för marknadstillträdet till EU. När det gäller systemen för att säkra garantipriser, verkar det som om de inte varit tillräckligt finansierade för att förhindra att utvecklingsländernas ansträngningar omintetgörs av ogynnsamma konjunkturer. Införandet av de villkorade kraven på strukturanpassningar under överinseende av IMF och Världsbanken och bördan av återbetalningen av skulden är troligen faktorer som delvis kan förklara det misslyckade partnerskapet mellan AVS och EU. Låt oss dock lyssna till AVS-länderna, när de kämpar för att bevara det bästa av Loméavtalet, som till stor del bygger på principen om icke-ömsesidighet. Förslaget till nya handelsförbindelser kan därför komma att visa sig snedvridet om det går ut på att föreslå fördelar som i sin tur utgör hinder som måste övervinnas. Detta sammanfattas exempelvis av en afrikansk sakkunnig på följande sätt: ”Vi får tullfritt exportera datorer, sportbilar och kärnkraftsmateriel, nackdelen är bara att vi inte tillverkar något av detta. Det är rörande att veta att vi får exportera hirs och maniok till Europa, men tyvärr är detta inget de europeiska konsumenterna efterfrågar”. Är det mest trängande behovet under dessa förhållanden att ingå nya frihandelsavtal, eller snarare att investera i produktionsapparaten och mjuka upp villkoren för beviljande av processpatent? Detta är själva kärnan i de förhandlingar som pågår parallellt med WTO-förhandlingarna. Europeiska unionen och AVS-länderna utgör tillsammans en ansenlig andel av WTO:s medlemsländer, om inte en majoritet, och är en kraft som kan och bör påverka förhandlingarna fram till 2005, genom att vinna erkännande för utvecklingsländernas rättigheter. Dessa länder lider av strukturella ekonomiska svagheter som motiverar att de får en särskild behandling för att kunna angripa orsakerna till orättvisorna i världen. Är inte det mest trängande behovet att försöka hitta en särskild och differentierad behandling som kan svara mot de nya utmaningarna och samtidigt omfatta handelsmässiga, finansiella och tekniska åtgärder på lång sikt, i syfte att bygga upp en hållbar kapacitet inom alla de områden där det finns klyftor mellan länderna? Låt mig avslutningsvis ta upp några specifika frågor. Vilka blir de troliga effekterna av frihandelsområden, med avseende på den sociala, ekonomiska och miljömässiga situationen i AVS-länderna? Pascal Lamy har aviserat att processen skall följas upp i en fyraårig undersökning. Må så vara. Men hur skall man formulera ett korrekt omdöme om de föreslagna riktlinjerna om man inte snarast får tillgång till denna väsentliga information? Skulle kommissionen vidare kunna delge oss vilka kriterier som valts för denna undersökning och meddela vilka resurser AVS-länderna kommer att tilldelas för att genomföra sina egna utvärderingar? Vilken överensstämmelse finns det vidare mellan alla de frihandelsavtal Europeiska unionen är i färd med att ingå med olika samarbetsparter? Vilket intresse har då AVS-länderna av att sluta sådana avtal? Låt oss så komma till själva förhandlingsupplägget. Är kommissionen och rådet beredda att godta AVS-gruppens förslag om att föreskriva en tillräckligt lång fas för att kunna klargöra de ekonomiska partnerskapsavtalens målsättning, principer, ursprungsregler, och så vidare, något som betonades av gruppens generalsekreterare Goulongana? Vi är övertygade om att allt måste göras för att bevara sammanhållningen inom AVS-gruppen. Detta gäller även den pågående integrations- och enhetsprocessen i Afrika. När det gäller tjänsterna kommer vi att vara vaksamma mot alla förslag till liberaliseringar. Vi utesluter i alla händelser utbildning, hälsovård, vatten, energi och transporter. Därför är jag beredd att godkänna ändringsförslag 2 från PPE-DE, men då som ett tillägg. De allmännyttiga tjänsterna är grundläggande delar av den sociala modell ... ( .)"@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(El Presidente interrumpe a la oradora)"12 "(O Presidente retira a palavra à oradora)"11 "(Spreekster wordt door de Voorzitter onderbroken)"2 "Boudjenah (GUE/NGL ),"6 "Der Präsident entzieht der Rednerin das Wort."7,7 "Formanden afbrød taleren"1 "Il Presidente interrompe l’oratore"9 "Le président retire la parole à l'orateur"6 "Puhemies keskeytti puhujan."5 "Talmannen avbröt"13 "The President cut the speaker off"10,3 "in loco"11 "in situ"12 "rapporteur"6 "talaren"13 "Ο Πρόεδρος διακόπτει την ομιλήτρια"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph