Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-09-25-Speech-3-112"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020925.5.3-112"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Mr President, I should like to begin by thanking Commissioner Patten for his kind words earlier on. When we are discussing the Code of Conduct, I think we have to set it in a very clear context. We should begin by recognising that the Code of Conduct is the most comprehensive international arms export control regime in existence. Nowhere else is there such a sharing of information about arms transfers. We must also recognise just how far we have come. We were told at one time that a Code of Conduct was not possible. Then, that if we had it, it would be no more than a statement of intention. Then, that any annual report would not be published. And then that the Parliament would never be consulted on such an annual report. All these things have come to pass, and we see that the Code, in operation, has developed its own in-built dynamics. So, it is actually taking Member States further than they initially wanted to go when they started off rather suspiciously with a Code of Conduct. We should recognise that and set all our criticisms in that context.
The application of the Code is leading Member States towards greater dialogue, mutual understanding and greater convergence. What is fascinating for me is that the annual reports show that we are making progress on the very issues which the European Parliament has raised. We have often called for action to be taken on arms brokering, and we believe that it has been a fundamental weakness of the Code of Conduct that it has not addressed this issue. Therefore, we are very pleased that the third Annual Report states that guidelines for controlling arms brokers have been agreed in Council, that Member States should be looking to register arms brokers, and that these legal controls should be supported by penalties. We welcome that. However, the report does not say when this is all going to happen. We need a timetable for progress, so that all Member States take action in relation to arms brokers.
We have called for greater transparency, both at national and European level, we recognise that some of the problem of lack of transparency is created by different Member States collecting information in different ways. We welcome, therefore, the improvements in the third Annual Report, but we are still having problems in relation to data collection and reporting. We look to the Danish Presidency, given its Nordic enthusiasm for transparency, to make progress in this area, during its time in office.
At a national level, we welcome the fact that the third Annual Report has set out a matrix, seeking to note where information converges and where it does not. We would hope that that information is not used to reduce the information to the lowest common denominator; we should be working on best practice in this field. Under the Code of Conduct, Member States who grant a licence for an essentially identical transaction previously denied by another Member State should consult that Member State. We have never been clear about what 'identical transaction' means, so we welcome the third Annual Report's statement that 'there will be a broad interpretation of that phrase' – but we are still not clear what it means. Until we are clear what it means, there will be considerable uncertainty about the 'no undercutting' clause. I think we should be asking whether these transactions have an identical consequence. If that is the case, then they are an identical transaction; and we would be intrigued to know if consultation did in fact take place on the recent saga over Belgian exports to Nepal.
We have asked in any case that these discussions should not be bilateral but multilateral. Therefore, we welcome indications that there will be multilateral discussions in cases where there is no agreement about whether a licence should be given. We would hope that will be expanded, although we recognise the difficulties it presents. We have also asked for greater efforts to be made on end-user certification, so we welcome the fact that the COARM working party is working towards this. We would like to see a Europe-wide database established in order to assist smaller countries, who find end-user certification and follow-up particularly onerous.
We have also asked for action to be taken on licensed production abroad; and here again we welcome the fact that there is progress on this in the third Annual Report. What we would like to see, however, is clarification on the terms of the Code of Conduct with regard to the export of arms into areas of instability. To what extent – particularly given areas of obvious instability, such as India and Pakistan over Kashmir, or the situation in the Middle East – are Member States interpreting that?
Finally, I would say that the third Annual Report is a huge step forward, but on closer inspection, much of it is about words and intentions rather than actions. My conclusion is this: we have come a long way, a lot has been done, but a lot more still needs to be done."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, først vil jeg gerne takke kommissær Patten for hans venlige ord tidligere. Når vi drøfter adfærdskodeksen, er vi nødt til at placere den i en meget præcis sammenhæng. Først må vi erkende, at adfærdskodeksen er den mest omfattende internationale kontrolforanstaltning over for våbeneksport, der findes. Ingen andre steder er der tale om en tilsvarende udveksling af oplysninger om våbenhandel. Vi må også erkende, hvor langt vi er nået. Engang fik vi at vide, at det ikke var muligt at gennemføre en adfærdskodeks. Dernæst, at hvis vi fik en, ville det ikke blive andet end en hensigtserklæring. Så, at der ikke ville blive offentliggjort en årsberetning. Og så, at Parlamentet aldrig ville blive hørt om en sådan årsberetning. Alle disse ting er vi kommet forbi, og vi kan se, at kodeksen nu er i brug og har udviklet sin egen indbyggede dynamik. Så medlemsstaterne er rent faktisk blevet bragt længere frem, end de oprindeligt ønskede, da de startede med at være ret mistroiske over for en adfærdskodeks. Vi bør erkende disse ting og fremføre al vores kritik på den baggrund.
Anvendelsen af kodeksen fører medlemsstaterne i retning af mere dialog, gensidig forståelse og større konvergens. For mig er det fascinerende, at årsberetningen viser, at vi gør fremskridt netop på de punkter, som Europa-Parlamentet har taget op. Vi har ofte opfordret til, at man skulle skride ind over for våbenmæglerne, og vi mener, at det har været en grundlæggende svaghed ved adfærdskodeksen, at den ikke vedrørte dette spørgsmål. Derfor glæder vi os over, at det fremgår af den tredje årsberetning, at der i Rådet er aftalt retningslinjer for kontrol med våbenmæglerne, at medlemsstaterne skal søge at registrere våbenmæglerne, og at disse lovbestemte kontroller skal suppleres med sanktioner. Det hilser vi velkomment. Men der siges ikke noget i årsberetningen om, hvordan dette skal ske. Vi har brug for en tidsplan for udviklingen, så alle medlemsstaterne skrider ind over for våbenmæglerne.
Vi har opfordret til større åbenhed, både på nationalt og europæisk plan. Vi erkender, at en del af problemet med manglende åbenhed skyldes, at medlemsstaterne indsamler oplysninger på forskellig måde. Derfor glæder vi os over forbedringerne i den tredje årsberetning, men der er stadig problemer med dataindsamling og rapportering. Vi håber på, at Danmark med sin nordiske entusiasme for åbenhed vil gøre fremskridt på dette område i sin formandsperiode.
På nationalt plan glæder vi os over, at der i den tredje årsberetning opstilles en matrix, hvor man forsøger at finde ud af, hvor oplysningerne stemmer overens, og hvor de ikke gør. Vi håber på, at disse oplysninger ikke bruges til at sænke informationsniveauet til laveste fællesnævner. Vi bør arbejde for at gennemføre bedste praksis på dette område. I henhold til adfærdskodeksen skal medlemsstater, der udsteder licens til en transaktion, der i alt væsentligt er identisk med en transaktion, som en anden medlemsstat tidligere har afvist at give licens til, rådføre sig med den pågældende medlemsstat. Vi har aldrig været klar over, hvad en "identisk transaktion" betyder, så vi glæder os over, at det i den tredje årsberetning hedder, at "denne bestemmelse vil blive fortolket bredt" - men vi er stadig ikke sikre på, hvad det betyder. Indtil vi finder ud af, hvad det betyder, vil der herske betydelig usikkerhed om klausulen om "ingen underbyden". Jeg mener, at vi bør spørge om, hvorvidt disse transaktioner har identiske konsekvenser. Hvis dette er tilfælde, er der tale om identiske transaktioner, og vi vil meget gerne vide, om der fandt en rådføring sted om den seneste saga om den belgiske eksport til Nepal.
Vi har anmodet om, at disse diskussioner under alle omstændigheder skal være multilaterale og ikke bilaterale. Derfor glæder vi os over tegnene på, at der bliver tale om multilaterale diskussioner i tilfælde, hvor der ikke er enighed om, hvorvidt der skal gives licens. Vi håber, at dette princip vil blive udvidet, selv om vi erkender de problemer, det indebærer. Vi har også bedt om, at der skal gøres en større indsats med hensyn til certificering af den endelige bruger, så vi glæder os over, at COARM-arbejdsgruppen arbejder i denne retning. Vi vil gerne have, at der oprettes en europæisk database, der kan hjælpe de mindre lande, der finder certificering af de endelige brugere og opfølgningen særligt besværlig.
Vi har også bedt om, at der træffes foranstaltninger vedrørende licenseret produktion i udlandet. Og igen glæder vi os over, at der er sket fremskridt på dette område i den tredje årsberetning. Vi så imidlertid gerne en præcisering af adfærdskodeksen med hensyn til våbeneksport til områder med ustabilitet. Hvordan fortolker medlemsstaterne dette, navnlig i forbindelse med åbenlyst ustabile områder som Indien og Pakistan over Kashmir eller situationen i Mellemøsten?
Endelig vil jeg sige, at den tredje årsberetning er et kolossalt fremskridt, men ved nærmere eftersyn drejer store dele af den sig mere om ord og hensigter end om handlinger. Min konklusion er følgende: Vi er kommet et langt stykke af vejen, meget er blevet gennemført, men der resterer fortsat et stort arbejde."@da1
"Herr Präsident, als Erstes möchte ich Herrn Patten für seine freundlichen Worte von vorhin danken. Wenn wir über den Verhaltenskodex sprechen, müssen wir diesen Kodex in einen sehr klaren Kontext stellen. Wir sollten als Erstes anerkennen, dass der Verhaltenskodex das umfassendste internationale Kontrollsystem für Waffenexporte ist. Bei keinem anderen derartigen System werden in dem Maße Informationen über Waffentransfers weitergegeben. Wir müssen außerdem anerkennen, wie viel wir erreicht haben. Es gab eine Zeit, da hat man uns gesagt, ein Verhaltenskodex sei nicht möglich. Sollte doch ein solcher Kodex festgelegt werden, werde er nichts weiter als eine Absichtserklärung sein. Weiter hieß es, zur Veröffentlichung eines Jahresberichts werde es nie kommen. Eine Konsultation des Parlaments über einen solchen Jahresbericht werde niemals stattfinden. Trotzdem sind alle diese Dinge erreicht worden, und wir sehen, dass der Kodex in der Praxis eine ihm innewohnende Eigendynamik entwickelt hat. Die Mitgliedstaaten haben ihr anfängliches Misstrauen gegenüber dem Verhaltenskodex überwunden und gehen jetzt sogar über ihre ursprünglichen Zusagen hinaus. Wir sollten dies anerkennen und all unsere Kritik vor diesem Hintergrund betrachten.
Die Anwendung des Kodex führt die Mitgliedstaaten zu mehr Dialog, gegenseitigem Verständnis und Konvergenz. Faszinierend ist für mich, dass die Jahresberichte zeigen, dass wir Fortschritte in den vom Europäischen Parlament als wichtig erachteten Bereichen machen. Wir haben oft Maßnahmen zur Kontrolle der Waffenvermittlungstätigkeiten gefordert, und wir empfinden es als großes Manko des Verhaltenskodex, dass nicht auf dieses Thema eingegangen wird. Daher begrüßen wir es sehr, dass im Dritten Jahresbericht erklärt wird, dass im Rat eine Einigung auf Leitlinien für die Kontrolle der Vermittlungstätigkeit für Waffen erfolgte, dass die Mitgliedstaaten aufgefordert werden, die Registrierung von Waffenvermittlern zu erwägen und dass diese gesetzlich vorgeschriebenen Kontrollen mit Sanktionen einhergehen sollten. Darüber sind wir sehr erfreut. Der Bericht enthält allerdings keinen Zeitplan für die Umsetzung dieser Vorhaben. Wir brauchen einen Zeitplan für die notwendigen Fortschritte, damit alle Mitgliedstaaten Maßnahmen für die Durchführung der Kontrollen von Waffenvermittlern einleiten können.
Wir haben mehr Transparenz gefordert, sowohl auf nationaler als auch auf europäischer Ebene, und wir wissen, dass der Mangel an Transparenz zum Teil auf die unterschiedlichen nationalen Systeme der Datenerhebung in den einzelnen Mitgliedstaaten zurückzuführen ist. Wir begrüßen daher die Verbesserungen im Dritten Jahresbericht, haben aber noch immer Probleme im Zusammenhang mit der Datenerhebung und Berichterstattung. Wir hoffen, dass es dem dänischen Ratsvorsitz, der sich mit nordischem Eifer für mehr Transparenz einsetzt, noch während seiner Amtszeit gelingen wird, Fortschritte in diesem Bereich zu erzielen.
Wir begrüßen die Erstellung einer Matrix auf nationaler Ebene, die im Dritten Jahresbericht vorgestellt wird und mit der die Konvergenz der Daten festgestellt werden soll. Wir hoffen, dass diese Offenlegung nicht für die Beschränkung der Informationen auf den kleinsten gemeinsamen Nenner benutzt wird. Wir sollten in diesem Bereich auf der Grundlage bewährter Praktiken arbeiten. Gemäß dem Verhaltenskodex sollte ein Mitgliedstaat, der eine Genehmigung erteilt, die zuvor von einem anderen Mitgliedstaat für eine im Wesentlichen gleiche Transaktion verweigert worden ist, Letzteren konsultieren. Wir haben bisher nicht eindeutig festgelegt, was „im Wesentlichen gleiche Transaktion“ bedeutet und begrüßen daher die Erklärung im Dritten Jahresbericht, dass „eine weit gefasste Auslegung des Begriffs erfolgen soll“, aber es ist noch immer unklar, was das genau heißt. Solange nicht klar ist, was das bedeutet, wird erhebliche Unsicherheit über die Klausel bestehen, mit der eine Aushöhlung verhindert werden soll. Entscheidend sollte aus meiner Sicht die Frage sein, ob eine solche Transaktion die gleichen Konsequenzen nach sich zieht. Wenn dies der Fall ist, handelt es sich um eine im Wesentlichen gleiche Transaktion. Wir würden gerne erfahren, ob in dem Fall, in dem kürzlich Waffen von Belgien nach Nepal ausgeführt wurden, tatsächlich eine Konsultation erfolgte.
Wir haben generell gefordert, dass diese Konsultationen nicht bilateral, sondern multilateral erfolgen sollten. Daher begrüßen wir die Ankündigung, dass multilaterale Konsultationen in den Fällen stattfinden, in denen keine Einigung über eine Genehmigung erzielt werden kann. Wir hoffen, dass diese Regelung noch ausgeweitet wird, auch wenn wir uns über die damit verbundenen Schwierigkeiten im Klaren sind. Wir haben darüber hinaus gefordert, dass größere Anstrengungen im Bereich der Endverwenderzertifizierung unternommen werden, und wir begrüßen daher, dass sich die COARM-Arbeitsgruppe mit diesem Thema befasst. Zur Unterstützung kleinerer Länder, für welche die Endverwenderzertifizierung und die Überwachung schwierig ist, sollte eine europaweite Datenbank eingerichtet werden.
Wir haben Maßnahmen zur Kontrolle der Lizenzfertigung im Ausland gefordert, und auch hier begrüßen wir es, dass es im Dritten Jahresbericht diesbezüglich Fortschritte gibt. Aus unserer Sicht ist eine Klarstellung dahingehend erforderlich, was die Bestimmungen des Verhaltenskodex für Rüstungsexporte in instabile Gebiete vorsehen. Wie werden diese Bestimmungen von den Mitgliedstaaten ausgelegt, insbesondere im Hinblick auf bestimmte Regionen mit offensichtlicher Instabilität, wie zum Beispiel Indien und Pakistan, zwischen denen der Kaschmirkonflikt schwelt, oder die Situation im Nahen Osten?
Abschließend möchte ich sagen, dass der Dritte Jahresbericht ein großer Fortschritt ist. Bei näherer Betrachtung muss man allerdings feststellen, dass er mehr Worte und Absichtserklärungen als konkrete Maßnahmen enthält. Meine Schlussfolgerung lautet: Wir haben viel erreicht, es ist viel getan worden, aber es bleibt noch viel mehr zu tun."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα να ξεκινήσω την ομιλία μου ευχαριστώντας τον Επίτροπο Patten για τα καλά του λόγια νωρίτερα. Συζητώντας τον κώδικα συμπεριφοράς, νομίζω ότι πρέπει να θέσουμε ένα πολύ σαφές πλαίσιο. Πρέπει να ξεκινήσουμε αναγνωρίζοντας ότι ο κώδικας συμπεριφοράς είναι το πλέον ολοκληρωμένο διεθνές καθεστώς ελέγχου των εξαγωγών όπλων που υπάρχει. Πουθενά αλλού δεν υπάρχει τέτοια ανταλλαγή πληροφοριών σχετικά με τη διακίνηση όπλων. Πρέπει επίσης να αναγνωρίσουμε τη σπουδαιότητα της απόστασης που έχουμε διανύσει. Κάποτε μας έλεγαν ότι είναι αδύνατον να υπάρξει κώδικας συμπεριφοράς. Κατόπιν ότι, εάν τον διαθέταμε, δεν θα ήταν τίποτε περισσότερο από μια δήλωση προθέσεων. Στη συνέχεια, ότι δεν θα εκδιδόταν καμιά ετήσια έκθεση. Και στο τέλος ότι ποτέ δεν θα πραγματοποιείτο διαβούλευση με το Κοινοβούλιο για μια τέτοια ετήσια έκθεση. Όλα αυτά τα πράγματα έγιναν στο παρελθόν, και διαπιστώνουμε ότι ο κώδικας, ο οποίος πλέον εφαρμόζεται, έχει αναπτύξει τη δική του εσωτερική δυναμική. Έτσι, οδηγεί πλέον τα κράτη μέλη πολύ πιο μακριά από ό,τι επιθυμούσαν αρχικά, όταν ξεκίνησαν κάπως καχύποπτα να εφαρμόζουν έναν κώδικα συμπεριφοράς. Οφείλουμε να το αναγνωρίσουμε αυτό και να τοποθετήσουμε τις τυχόν επικρίσεις μας σε αυτό το πλαίσιο.
Η εφαρμογή του κώδικα οδηγεί τα κράτη μέλη σε περισσότερο διάλογο, αλληλοκατανόηση και μεγαλύτερη προσέγγιση. Εκείνο που για εμένα είναι συναρπαστικό είναι το γεγονός ότι οι ετήσιες εκθέσεις δείχνουν ότι σημειώνουμε πρόοδο στα ζητήματα εκείνα που το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο έχει θέσει. Έχουμε πολύ συχνά απευθύνει εκκλήσεις για την ανάληψη δράσης σχετικά με τη μεσιτεία για την πώληση όπλων και πιστεύουμε πως η μη αντιμετώπιση του εν λόγω ζητήματος συνιστά θεμελιώδη αδυναμία του κώδικα συμπεριφοράς. Κατά συνέπεια, μας ευχαριστεί ιδιαιτέρως το γεγονός ότι η τρίτη ετήσια έκθεση αναφέρει ότι έχουν συμφωνηθεί στο Συμβούλιο κατευθυντήριες γραμμές για τον έλεγχο των μεσιτών αγοραπωλησίας όπλων, ότι τα κράτη μέλη πρέπει να επιδιώξουν την καταγραφή των μεσιτών αυτών και ότι οι σχετικοί νομικοί έλεγχοι πρέπει να υποστηριχθούν από την επιβολή ποινών. Χαιρετίζουμε αυτές τις εξελίξεις. Ωστόσο, η έκθεση δεν αναφέρει πότε πρόκειται να συμβούν όλα αυτά. Χρειαζόμαστε ένα χρονοδιάγραμμα για την επίτευξη προόδου, ούτως ώστε όλα τα κράτη μέλη να προβούν σε ενέργειες σχετικά με τη μεσιτεία αγοραπωλησίας όπλων.
Έχουμε ζητήσει μεγαλύτερη διαφάνεια, τόσο σε εθνικό όσο και σε ευρωπαϊκό επίπεδο, αντιλαμβανόμαστε δε ότι ορισμένα από τα προβλήματα σχετικά με την έλλειψη διαφάνειας προκαλούνται από το γεγονός ότι τα διάφορα κράτη μέλη συλλέγουν τις πληροφορίες με διαφορετικούς τρόπους. Χαιρετίζουμε, συνεπώς, τις βελτιώσεις που έχουν επέλθει στην τρίτη ετήσια έκθεση· ωστόσο, εξακολουθούν να μας προβληματίζουν τα ζητήματα της συλλογής στοιχείων και της εκπόνησης εκθέσεων. Προσδοκούμε από τη δανική Προεδρία, δεδομένου του σκανδιναβικού της ενθουσιασμού για τη διαφάνεια, να σημειώσει πρόοδο σε αυτόν τον τομέα κατά τη διάρκεια του εξαμήνου της.
Σε εθνικό επίπεδο, χαιρετίζουμε το γεγονός ότι η τρίτη ετήσια έκθεση καταρτίζει έναν πίνακα, με τον οποίον επιδιώκεται να επισημανθούν τα σημεία στα οποία υπάρχει σύγκλιση ή απόκλιση των πληροφοριών. Ευελπιστούμε ότι αυτές οι πληροφορίες δεν θα χρησιμοποιηθούν για τη μείωση των πληροφοριών στον ελάχιστο κοινό παρανομαστή· πρέπει να επιδιώκουμε την επικράτηση βέλτιστων πρακτικών σε αυτόν τον τομέα. Σύμφωνα με τον κώδικα συμπεριφοράς, τα κράτη μέλη που παρέχουν άδεια για μια ουσιαστικά πανομοιότυπη συναλλαγή η οποία δεν είχε γίνει προηγουμένως αποδεκτή από άλλο κράτος μέλος πρέπει να συμβουλευθούν το εν λόγω κράτος μέλος. Δεν υπήρξαμε ποτέ σαφείς ως προς το τι σημαίνει “πανομοιότυπη συναλλαγή”, οπότε χαιρετίζουμε τη δήλωση που περιλαμβάνεται στην τρίτη ετήσια έκθεση, ότι “θα υπάρξει διασταλτική ερμηνεία της εν λόγω φράσης” – όμως εξακολουθούμε να μην κατανοούμε πλήρως τι ακριβώς σημαίνει. Μέχρις ότου να αποσαφηνίσουμε το περιεχόμενο της εν λόγω φράσης, θα υπάρχει σημαντική αβεβαιότητα ως προς τη ρήτρα περί “υπερβολικών περικοπών”. Νομίζω ότι θα έπρεπε να ρωτούμε κατά πόσον οι εν λόγω συναλλαγές έχουν πανομοιότυπες επιπτώσεις. Εάν κάτι τέτοιο ισχύει, τότε συνιστούν πανομοιότυπες συναλλαγές, οπότε θα μας ενδιέφερε να μάθουμε εάν υπήρξαν όντως διαβουλεύσεις κατά την πρόσφατη ιστορία των βελγικών εξαγωγών προς το Νεπάλ.
Σε κάθε περίπτωση, ζητήσαμε οι συζητήσεις αυτές να μην είναι διμερείς αλλά πολυμερείς. Συνεπώς, χαιρετίζουμε τις ενδείξεις ότι θα υπάρξουν πολυμερείς συζητήσεις σε περιπτώσεις κατά τις οποίες δεν υπάρχει συμφωνία ως προς το εάν πρέπει να εγκριθεί κάποια άδεια. Ευελπιστούμε ότι αυτή η πρακτική θα επεκταθεί, αν και αναγνωρίζουμε τις δυσχέρειες που παρουσιάζει κάτι τέτοιο. Έχουμε επίσης ζητήσει την καταβολή επιπλέον προσπαθειών για την εξακρίβωση του τελικού χρήστη, οπότε χαιρετίζουμε το γεγονός ότι η ομάδα εργασίας “Εξαγωγές Συμβατικών Όπλων” (COARM) εργάζεται προς αυτήν την κατεύθυνση. Επιθυμούμε τη δημιουργία μιας πανευρωπαϊκής βάσης δεδομένων, η οποία θα διευκολύνει τις μικρότερες χώρες, για τις οποίες η εξακρίβωση του τελικού χρήστη και η παρακολούθηση είναι ιδιαιτέρως επαχθείς διαδικασίες.
Έχουμε επίσης ζητήσει την ανάληψη δράσης σχετικά με την παραγωγή κατόπιν αδείας στο εξωτερικό· και σε αυτόν επίσης τον τομέα χαιρετίζουμε το γεγονός ότι σημειώνεται σχετική πρόοδος στην τρίτη ετήσια έκθεση. Εκείνο που θα θέλαμε να δούμε, ωστόσο, είναι η αποσαφήνιση των όρων του κώδικα συμπεριφοράς όσον αφορά τις εξαγωγές όπλων σε περιοχές στις οποίες επικρατούν συνθήκες αστάθειας. Πόσο αυστηρά – δεδομένου μάλιστα ότι περιοχές σε κατάσταση προφανούς αστάθειας είναι π.χ. η Ινδία και το Πακιστάν, σχετικά με το Κασμίρ, ή η κατάσταση στη Μέση Ανατολή – ερμηνεύουν τα κράτη μέλη αυτήν τη διατύπωση;
Τέλος, θα ήθελα να δηλώσω ότι η τρίτη ετήσια έκθεση συνιστά τεράστιο βήμα προόδου, αλλά, εάν την εξετάσουμε πιο επισταμένα, μεγάλο μέρος της αφορά λόγια και προθέσεις, και όχι πράξεις. Το συμπέρασμά μου είναι το εξής: έχουμε διανύσει μεγάλη απόσταση, έχουν επιτευχθεί πολλά· πρέπει όμως να γίνουν ακόμη περισσότερα."@el8
"Señor Presidente, quisiera empezar agradeciendo al Comisario Patten sus amables palabras. Cuando discutimos sobre el Código de Conducta, pienso que tenemos que situarlo en un contexto muy claro. Deberíamos empezar reconociendo que el Código de Conducta es el régimen de control internacional de la exportación de armas más completo que existe. En ninguna otra parte se ofrece tanta información sobre el tráfico de armas. También tenemos que reconocer lo lejos que hemos llegado. Durante un tiempo nos decían que era imposible un Código de Conducta. Después, que si lo conseguíamos, no sería más que una declaración de intenciones. Después, que no se publicaría ningún informe anual. Y después, que nunca se consultaría al Parlamento sobre este informe anual. Todo esto ya ha pasado, y vemos que el Código, en vigor, ha desarrollado su propia dinámica inherente. Por ello, realmente lleva a los Estados miembros más allá de lo que inicialmente querían ir cuando empezaron con bastante recelo a establecer un Código de Conducta. Tenemos que reconocerlo y situar todas nuestras críticas en este contexto.
La aplicación del Código de Conducta lleva a los Estados miembros a un mayor diálogo, un entendimiento mutuo y una mayor convergencia. Lo que me fascina es que los informes anuales muestren que estamos haciendo progresos en los problemas que precisamente ha planteado el Parlamento Europeo. A menudo hemos exigido que se emprenda una acción sobre la intermediación en el comercio de armas, y pensamos que esto ha sido un punto débil fundamental del Código de Conducta que no ha abordado esta cuestión. Por lo tanto, nos complace mucho que el tercer informe anual establezca que las directrices para controlar a los traficantes de armas se hayan acordado en el Consejo, que los Estados miembros deberían tratar de registrar a los traficantes de armas, y que estos controles legales deberían estar respaldados con penalizaciones. Acogemos esto favorablemente. No obstante, el informe no indica cuándo va a ocurrir todo esto. Necesitamos un calendario de progresión, de manera que todos los Estados miembros emprendan acciones con respecto a los traficantes de armas.
Hemos exigido una mayor transparencia, tanto en el ámbito nacional como europeo, y reconocemos que parte del problema de la falta de transparencia viene originado por los diferentes medios que tienen los Estados miembros para recabar información. Por lo tanto, aplaudimos las mejoras del tercer informe anual, pero seguimos teniendo problemas con respecto a la recopilación de datos y la notificación. Esperamos que la Presidencia danesa, dado su entusiasmo nórdico por la transparencia, logre avanzces en este ámbito durante su mandato.
A escala nacional, acogemos favorablemente que el tercer informe anual haya establecido una matriz, tratando de señalar dónde converge la información y donde no. Esperemos que esta información no se emplee para reducir la información al mínimo común denominador; deberíamos trabajar sobre las mejores prácticas de este terreno. De conformidad con el Código de Conducta, los Estados miembros que concedan una licencia para una transacción básicamente idéntica ya denegada por otro Estado miembro debería consultar a este Estado miembro. Nunca hemos tenido muy claro el significado de «transacción idéntica», de manera que acogemos con satisfacción la declaración del tercer informe anual de que «se hará una interpretación amplia de esta expresión», aunque seguimos sin tener claro qué significa. Hasta que tengamos claro qué significa, habrá bastantes dudas sobre la cláusula de «no competencia desleal». Pienso que deberíamos preguntarnos si estas transacciones tienen una consecuencia idéntica. Si es el caso, entonces son una transacción idéntica, y nos intrigaría saber si la consulta tuvo lugar en la reciente historia sobre las exportaciones belgas a Nepal.
En cualquier caso, hemos solicitado que estas discusiones no deberían ser bilaterales, sino multilaterales. Por lo tanto, nos felicitamos por los indicios de que habrá discusiones multilaterales en los casos en los que no haya ningún acuerdo sobre si se debe conceder una licencia. Esperemos que esto se extienda, aunque reconocemos las dificultades que conlleva. También hemos exigido un mayor esfuerzo en cuanto a la certificación del usuario final, por lo que acogemos favorablemente que el grupo de trabajo COARM esté trabajando en esta dirección. Nos gustaría ver la creación de una amplia base de datos europea para ayudar a los países más pequeños, para los cuales la certificación del usuario final y su seguimiento resultan especialmente onerosos.
También hemos reclamado que se emprendan acciones con respecto a la producción bajo licencia en el extranjero; y volvemos a acoger con satisfacción que, en el tercer informe anual, haya un avance en esta materia. No obstante, lo que nos gustaría ver es que se aclarasen los términos del Código de Conducta con vistas a la exportación de armas a las zonas de inestabilidad. ¿En qué sentido –especialmente en las zonas de clara inestabilidad, como la India y Pakistán en torno a Cachemira, o la situación en Oriente Próximo– lo interpretan los Estados miembros?
Por último, me gustaría decir que el tercer informe anual es un gran paso adelante, pero mirándolo de cerca, gran parte del mismo trata más de palabras e intenciones que de acciones. Mi conclusión es la siguiente: hemos recorrido un largo camino, se han hecho muchas cosas, pero aun queda mucho más por hacer."@es12
"Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi kiittää komission jäsentä Pattenia hänen aiemmin esittämistään lämpimistä sanoista. Käytännesäännöistä keskustellessamme meidän on mielestäni tarkasteltava niitä varsin selkeässä kehyksessä. Aluksi meidän olisi tunnustettava, että käytännesäännöt ovat kaikkein kattavin olemassa oleva kansainvälinen aseiden vientiä valvova järjestelmä. Minkään muun järjestelmän avulla ei samassa määrin vaihdeta tietoja aseiden siirroista. Meidän on myös tunnustettava se, miten pitkälle olemme päässeet. Aikanaan meille kerrottiin, että käytännesäännöt eivät ole mahdollisia. Sen jälkeen sanottiin, että jos meillä olisi sellaiset, ne jäisivät vain aikomuksen ilmaukseksi. Sen jälkeen puhuttiin siitä, ettei vuotuisia selvityksiä koskaan julkistettaisi. Ja sellaistakin väitettiin, ettei parlamenttia koskaan kuultaisi tällaisesta vuotuisesta selvityksestä. Kaikki tämä on menneisyyttä, ja huomaamme, että käytössä olevat käytännesäännöt ovat omalla painollaan kehittyneet entisestään. Niinpä sääntöjen avulla ollaan viemässä jäsenvaltioita vielä pitemmälle kuin ne aloittaessaan käytännesääntöjen soveltamisen varsin epäluuloisina alussa edes tahtoivat. Meidän on myönnettävä tämä ja nähtävä kaikki arvostelumme tätä taustaa vasten.
Käytännesääntöjen soveltaminen johdattaa jäsenvaltiot kohti tiiviimpää vuoropuhelua ja lähentymistä sekä keskinäistä ymmärtämistä. Kiehtovinta on mielestäni se, että vuotuisista selvityksistä ilmenee, että edistymme juuri niissä asioissa, joita Euroopan parlamentti on esittänyt. Olemme usein vaatineet, että on ryhdyttävä aseiden välitystä koskeviin toimiin, ja katsomme, että se, että käytännesäännöissä ei ole käsitelty tätä seikkaa, on yksi niiden suurimmista heikkouksista. Näin ollen olemme hyvin tyytyväisiä siihen, että kolmannessa vuotuisessa selvityksessä todetaan, että neuvostossa on sovittu aseiden välittäjien valvontaa koskevista suuntaviivoista, että jäsenvaltioiden olisi pyrittävä rekisteröimään aseiden välittäjät ja että näitä lainsäädännöllisiä valvontakeinoja olisi vahvistettava rangaistuksin. Olemme iloisia tästä asiasta. Selvityksessä ei kuitenkaan todeta, milloin tämä toteutuu. Tarvitsemme kehitykselle aikataulun, jonka mukaisesti kaikki jäsenvaltiot ryhtyvät toimiin aseiden välittäjien sääntelemiseksi.
Olemme vaatineet lisää avoimuutta sekä kansallisella että eurooppalaisella tasolla ja myönnämme, että osa puutteellisen avoimuuden aiheuttamista ongelmista syntyy siitä, että eri jäsenvaltiot keräävät tietoja eri tavoin. Olemme näin ollen iloisia kolmanteen vuotuiseen selvitykseen sisältyvistä parannuksista, mutta meillä on silti edelleen tiedonkeruuseen ja ilmoituksiin liittyviä ongelmia. Toivomme, että puheenjohtajavaltio Tanska saavuttaa tällä alalla kehitystä puheenjohtajuusaikanaan, sillä tiedämme, että se on pohjoismaisena valtiona innostunut avoimuudesta.
Kansallisella tasolla olemme iloisia siitä, että kolmanteen vuotuiseen selvitykseen on koottu matriisi, jolla pyritään selvittämään, miltä osin tieto on yhteneväistä ja miltä osin se ei ole sitä. Toivomme, ettei tietoja käytetä avoimuuden vähentämiseen pienimmälle tasolle. Meidän olisi työstettävä tätä alaa koskevia parhaita käytäntöjä. Käytännesääntöjen mukaan sen jäsenvaltion, joka myöntää olennaisesti samankaltaista vientiä varten lisenssin, jonka toinen jäsenvaltio on evännyt, olisi kuultava epäämiseen päätynyttä jäsenvaltiota. Emme ole koskaan esittäneet selvästi, mitä ”olennaisesti samankaltaisella viennillä” tarkoitetaan, joten olemme iloisia kolmannen vuotuisen selvityksen toteamuksesta, että ”kyseistä lausetta tulkitaan laajasti” – mutta emme ole edelleenkään selvillä siitä, mitä sillä tarkoitetaan. Epävarmuus ”kielteisiä vaikutuksia ei ole” -lausekkeesta on suurta niin kauan kuin emme ole selvillä siitä, mitä sillä tarkoitetaan. Meidän olisi pohdittava sitä, onko näillä vienneillä samankaltainen seuraus. Jos näin on, kyse on samankaltaisista vienneistä; ja meitä kiinnostaisi kovasti tietää, tapahtuiko kuulemista todellakin äskettäisessä tapauksessa, joka koski Belgian asevientiä Nepaliin.
Olemme joka tapauksessa esittäneet, että näiden keskustelujen ei pitäisi olla kahdenvälisiä vaan monenvälisiä. Näin ollen meitä ilahduttaa, että on merkkejä siitä, että niissä tapauksissa, joissa lisenssin myöntämisestä ei vallitse yksimielisyyttä, aiotaan käydä monenvälisiä keskusteluja. Toivoisimme, että tätä laajennettaisiin edelleen, vaikka myönnämmekin, että asiaan liittyy hankaluuksia. Olemme myös esittäneet, että pyrittäisiin ponnekkaammin loppukäyttäjien rekisteröimiseen, joten olemme iloisia siitä, että tavanomaisten aseiden viennin työryhmä työstää asiaa tähän suuntaan. Haluaisimme, että perustettaisiin Euroopan laajuinen tietokanta loppukäyttäjien rekisteröimistä ja seurantaa erityisen työläänä pitävien pienten maiden auttamiseksi.
Olemme myös esittäneet, että puututtaisiin ulkomaista lisenssivalmistusta koskeviin toimiin, ja tässäkin olemme iloisia siitä, että kolmannessa vuotuisessa selvityksessä on tapahtunut tällä osa-alueella kehitystä. Käytännesääntöjen ehtojen selventäminen epävakaille alueille suuntautuvien asevientien osalta on kuitenkin se, mihin pyrimme. Missä määrin erityisesti jos otetaan huomioon ilmiselvästi epävakaat alueet, kuten Kašmirista kiistelevässä Intia ja Pakistan, tai Lähi-idän tilanne jäsenvaltiot tulkitsevat niitä?
Lopuksi sanoisin, että kolmas vuotuinen selvitys on aimo askel eteenpäin, mutta lähemmin tarkasteltuna se on paljolti pikemminkin sanoja ja aikeita kuin tekoja. Päätelmäni on se, että olemme päässeet pitkälle ja paljon on tehty, mutta paljon enemmän on vielä tekemättä."@fi5
".
Monsieur le Président, je tiens d’abord à remercier le Commissaire Patten pour ses aimables propos de tout à l’heure. S’agissant du code de conduite, je pense que nous devons le placer dans un contexte très clair. Nous devrions commencer par reconnaître que le code de conduite constitue le régime de contrôle international des exportations d’armements le plus complet à l’heure actuelle. Il n’existe nulle part ailleurs un tel partage d’informations au sujet des transferts d’armements. Nous devons également reconnaître que nous avons atteint un stade avancé. Il fut un temps où l’on nous disait qu’un code de conduite était impossible à instaurer ; ensuite, que si nous y parvenions, il ne représenterait rien de plus qu’une déclaration d’intention ; puis, qu’aucun rapport annuel ne serait publié ; et pour terminer, que le Parlement ne serait jamais consulté au sujet d’un tel rapport annuel. Toutes ces étapes ont été franchies et nous pouvons constater que ce code, à présent en vigueur, a développé sa propre dynamique intrinsèque. Ainsi, il a emmené en réalité les États membres plus loin que ce qu’ils souhaitaient initialement lorsqu’ils se sont engagés avec une certaine méfiance à élaborer un code de conduite. Nous devrions reconnaître cet état de choses et replacer toutes nos critiques dans ce contexte.
L’application du code de conduite mène les États membres vers davantage de dialogue, vers une meilleure compréhension mutuelle et une plus grande convergence. Ce qui est très important pour moi, c’est le fait que les rapports annuels montrent que nous progressons sur les questions soulevées par le Parlement européen lui-même. Nous avons souvent demandé que des mesures soient prises au sujet du commerce des armes et nous estimons que le fait que cette question n’ait pas été abordée par le code de conduite constitue une de ses faiblesses fondamentales. Par conséquent, à notre grande satisfaction, le troisième rapport annuel stipule que des directives destinées à contrôler les courtiers en armements ont été adoptées au Conseil, que les États membres doivent envisager d’enregistrer les courtiers en armements et que ces contrôles légaux doivent être soutenus par des amendes. Nous nous félicitons de ces décisions. Toutefois, le rapport ne précise pas à quel moment toutes ces mesures entreront en vigueur. Il est indispensable d’établir un calendrier pour l’évolution de la situation de sorte que tous les États membres prennent les mesures nécessaires à l’égard des courtiers en armements.
Nous souhaitons une plus grande transparence, à la fois au niveau national et européen ; nous reconnaissons qu’une partie du problème lié au manque de transparence provient des différentes manières dont les États membres collectent les informations. C’est pourquoi nous sommes satisfaits des améliorations présentes dans le troisième rapport annuel, mais nous rencontrons toujours des problèmes à l’égard des comptes-rendus et de la collecte des données. Étant donné l’enthousiasme nordique pour la transparence, nous comptons sur la présidence danoise pour améliorer la situation dans ce domaine au cours des six mois dont elle dispose.
Au niveau national, nous sommes heureux de voir que le troisième rapport annuel a défini un tableau destiné à déterminer où les informations convergent et où elles ne convergent pas. Nous espérons que ces informations ne seront pas simplement utilisées pour parvenir au plus petit dénominateur commun ; dans ce domaine, nous devons nous fonder sur les meilleures pratiques. Dans le cadre du code de conduite, un État membre qui octroie une licence pour une transaction essentiellement identique à une autre transaction précédemment refusée par un autre État membre doit consulter ce dernier. Nous n’avons jamais clairement défini le sens d’une "transaction identique", nous nous félicitons donc de la déclaration du troisième rapport annuel préconisant "d’adopter une interprétation large de cette notion" - néanmoins, la signification de cette phrase reste floue. Tant qu’elle le restera, une grande incertitude persistera quant à la clause stipulant l’obligation de ne pas accorder une licence d’exportation si un autre État membre l’a déjà refusée précédemment. Je pense que nous devons nous demander si ces transactions ont des conséquences identiques. Si tel est le cas, elles sont alors des transactions identiques et nous serions curieux de savoir si une consultation a effectivement eu lieu dans le cadre de la récente saga des exportations belges vers le Népal.
Quoi qu’il en soit, nous avons demandé que ces discussions soient multilatérales et non bilatérales. Par conséquent, nous approuvons les indications selon lesquelles des discussions multilatérales auront lieu dans les cas où l’octroi d’une licence ne fait pas l’objet d’un accord. Nous espérons que ce principe sera étendu tout en étant conscients des difficultés que cela implique. Nous souhaitons également des efforts plus importants quant à la certification de la destination finale ; nous nous félicitons donc du fait que le groupe de travail COARM aille dans cette direction. Nous voudrions assister à l’établissement d’une base de données à l’échelle européenne afin d’aider les pays plus petits, car pour eux la procédure de suivi et la certification de la destination finale sont particulièrement onéreuses.
Nous avons également demandé que des mesures soient prises à l’égard de la production sous licence à l’étranger et, une fois encore, nous sommes satisfaits de voir que des progrès ont été réalisés à ce sujet dans le troisième rapport annuel. Néanmoins, nous voudrions que les dispositions du code de conduite soient clarifiées quant à l’exportation d’armes à destination de régions instables. Dans quelle mesure les États membres interprètent-ils ce point - en particulier à l’égard des régions de toute évidence instables comme l’Inde et le Pakistan au sujet du Cachemire et la situation au Moyen-Orient ?
Pour terminer, je tiens à dire que le troisième rapport annuel marque un grand pas en avant, mais lorsqu’on l’examine de plus près, il mentionne davantage des mots et des intentions que des actions. Ma conclusion est la suivante : nous avons parcouru un long chemin, de grands progrès ont été réalisés, mais beaucoup de choses restent encore à faire."@fr6
"Signor Presidente, vorrei innanzitutto ringraziare il Commissario Patten per le gentili parole che mi ha rivolto precedentemente. Quando discutiamo del codice di condotta, penso che dobbiamo definire un contesto molto chiaro. Dobbiamo innanzitutto riconoscere che il codice di condotta costituisce il regime di controllo delle esportazioni di armi a livello internazionale più esauriente che esista. Nessun altro codice prevede uno scambio di informazioni di tale portata sui trasferimenti di armi. Dobbiamo altresì riconoscere i risultati che abbiamo conseguito. Ci era stato detto che un codice di condotta non era possibile. Poi che, se l’avessimo elaborato, non sarebbe stato nulla più che una dichiarazione d’intenti. In seguito, che non sarebbe stata pubblicata nessuna relazione annuale. E infine che il Parlamento non sarebbe mai stato consultato su tale relazione. Tutte queste cose si sono realizzate e ora possiamo constatare che il codice, ora in vigore, ha sviluppato le sue dinamiche interne. Sta quindi spingendo gli Stati membri più lontano di quanto intendessero andare inizialmente, quando lo hanno adottato con una certa diffidenza. Dobbiamo riconoscere questi risultati e inserire tutte le nostre critiche in tale contesto.
L’applicazione del codice sta conducendo gli Stati membri ad un dialogo sempre più intenso, ad una migliore comprensione e convergenza. Ciò che trovo interessante è che le relazioni annuali mostrano che stiamo realizzando progressi proprio sulle questioni sollevate dal Parlamento europeo. Abbiamo spesso chiesto di intervenire sull’intermediazione nel settore delle armi e siamo convinti che questa sia stata una grave lacuna del codice di condotta, nel quale questo aspetto non viene affrontato. Siamo quindi molto soddisfatti di leggere nella terza relazione annuale che è stato raggiunto un accordo in sede di Consiglio per una serie di linee direttrici per il controllo dei mediatori nel traffico di armi, che gli Stati membri sono invitati a costituire registri in cui iscrivere i mediatori e che questi controlli giuridici dovrebbero essere corredati da sanzioni effettive. Accogliamo con favore tali proposte. Tuttavia, la relazione non prevede scadenze per l’attuazione di queste misure. E’ necessario un calendario per compiere progressi, cosicché tutti gli Stati membri passino all’azione in relazione ai mediatori di armi.
Abbiamo chiesto una maggiore trasparenza, a livello sia nazionale che europeo, e riconosciamo che alcuni dei problemi in questo campo sono causati dalle differenze esistenti tra gli Stati membri in materia di raccolta di informazioni. Apprezziamo quindi i miglioramenti della terza relazione annuale, ma sussistono ancora problemi relativi alla raccolta e alla comunicazione dei dati. Confidiamo nella Presidenza danese, dato il suo entusiasmo nordico per la trasparenza, per compiere progressi in questo ambito durante il suo semestre.
A livello nazionale, accogliamo con favore la compilazione nella terza relazione annuale di un formulario tipo, al fine di evidenziare settori di convergenza e di divergenza delle informazioni. Speriamo che tali dati non siano utilizzati per ridurre le informazioni al minimo comune denominatore; in questo campo dovremmo lavorare sulle migliori prassi. In conformità del codice di condotta, gli Stati membri che accordano una licenza per una operazione sostanzialmente identica, negata in precedenza da un altro Stato, dovrebbero consultarsi con lo Stato in questione. Non è mai stato chiarito come debba interpretarsi il concetto di “operazione sostanzialmente identica”, perciò accogliamo favorevolmente la dichiarazione della terza relazione annuale secondo cui vi sarà “un’interpretazione elastica” – ma ancora non ci risulta chiaro cosa significhi questa espressione. Finché non sarà chiarito questo concetto, rimarrà una notevole incertezza sulla clausola
. Ritengo che sarebbe opportuno domandarsi se queste transazioni abbiano conseguenze identiche. Se così fosse, si tratterebbe quindi di operazioni sostanzialmente identiche; ci interesserebbe sapere se si sono svolte consultazioni nella recente storia relativa alle esportazioni belghe in Nepal.
Abbiamo chiesto in ogni caso che queste discussioni non siano bilaterali, ma multilaterali. Accogliamo quindi favorevolmente le indicazioni secondo cui si svolgeranno discussioni multilaterali nei casi in cui non vi sia accordo sulla concessione di una licenza. Speriamo che questa disposizione sia estesa, benché riconosciamo le difficoltà che ciò presenta. Abbiamo anche chiesto maggiori sforzi per quanto riguarda la certificazione degli utenti finali e apprezziamo quindi il fatto che il gruppo di lavoro COARM stia lavorando con questo obiettivo. Vorremmo che venisse creata una base di dati a livello europeo, al fine di aiutare i paesi più piccoli, che trovano particolarmente onerosa la certificazione degli utenti finali e il
.
Abbiamo altresì chiesto un intervento riguardo alla produzione autorizzata all’estero e anche in questo caso accogliamo con favore il fatto che si siano compiuti progressi nella terza relazione annuale. Ciò che auspichiamo, tuttavia, è il chiarimento delle condizioni stabilite nel codice di condotta riguardo all’esportazione di armi in zone di instabilità. Come interpretano gli Stati membri questa disposizione – in particolare riguardo ad aree di evidente instabilità, come l’India e il Pakistan per la questione del Kashmir, o alla situazione in Medio Oriente?
Infine, ritengo che la terza relazione annuale costituisca un enorme passo in avanti, ma, ad un esame più attento, gran parte di essa riguarda affermazioni ed intenzioni piuttosto che azioni. In conclusione, abbiamo percorso molta strada, molto è stato fatto, ma molto rimane ancora da fare."@it9
"Mr President, I should like to begin by thanking Commissioner Patten for his kind words earlier on. When we are discussing the Code of Conduct, I think we have to set it in a very clear context. We should begin by recognising that the Code of Conduct is the most comprehensive international arms export control regime in existence. Nowhere else is there such a sharing of information about arms transfers. We must also recognise just how far we have come. We were told at one time that a Code of Conduct was not possible. Then, that if we had it, it would be no more than a statement of intention. Then, that any annual report would not be published. And then that the Parliament would never be consulted on such an annual report. All these things have come to pass, and we see that the Code, in operation, has developed its own in-built dynamics. So, it is actually taking Member States further than they initially wanted to go when they started off rather suspiciously with a Code of Conduct. We should recognise that and set all our criticisms in that context.
The application of the Code is leading Member States towards greater dialogue, mutual understanding and greater convergence. What is fascinating for me is that the annual reports show that we are making progress on the very issues which the European Parliament has raised. We have often called for action to be taken on arms brokering, and we believe that it has been a fundamental weakness of the Code of Conduct that it has not addressed this issue. Therefore, we are very pleased that the third Annual Report states that guidelines for controlling arms brokers have been agreed in Council, that Member States should be looking to register arms brokers, and that these legal controls should be supported by penalties. We welcome that. However, the report does not say when this is all going to happen. We need a timetable for progress, so that all Member States take action in relation to arms brokers.
We have called for greater transparency, both at national and European level, we recognise that some of the problem of lack of transparency is created by different Member States collecting information in different ways. We welcome, therefore, the improvements in the third Annual Report, but we are still having problems in relation to data collection and reporting. We look to the Danish Presidency, given its Nordic enthusiasm for transparency, to make progress in this area, during its time in office.
At a national level, we welcome the fact that the third Annual Report has set out a matrix, seeking to note where information converges and where it does not. We would hope that that information is not used to reduce the information to the lowest common denominator; we should be working on best practice in this field. Under the Code of Conduct, Member States who grant a licence for an essentially identical transaction previously denied by another Member State should consult that Member State. We have never been clear about what 'identical transaction' means, so we welcome the third Annual Report's statement that 'there will be a broad interpretation of that phrase' – but we are still not clear what it means. Until we are clear what it means, there will be considerable uncertainty about the 'no undercutting' clause. I think we should be asking whether these transactions have an identical consequence. If that is the case, then they are an identical transaction; and we would be intrigued to know if consultation did in fact take place on the recent saga over Belgian exports to Nepal.
We have asked in any case that these discussions should not be bilateral but multilateral. Therefore, we welcome indications that there will be multilateral discussions in cases where there is no agreement about whether a licence should be given. We would hope that will be expanded, although we recognise the difficulties it presents. We have also asked for greater efforts to be made on end-user certification, so we welcome the fact that the COARM working party is working towards this. We would like to see a Europe-wide database established in order to assist smaller countries, who find end-user certification and follow-up particularly onerous.
We have also asked for action to be taken on licensed production abroad; and here again we welcome the fact that there is progress on this in the third Annual Report. What we would like to see, however, is clarification on the terms of the Code of Conduct with regard to the export of arms into areas of instability. To what extent – particularly given areas of obvious instability, such as India and Pakistan over Kashmir, or the situation in the Middle East – are Member States interpreting that?
Finally, I would say that the third Annual Report is a huge step forward, but on closer inspection, much of it is about words and intentions rather than actions. My conclusion is this: we have come a long way, a lot has been done, but a lot more still needs to be done."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, om te beginnen wil ik de heer Patten bedanken voor zijn vriendelijke woorden. Ik denk dat het nuttig is om kort het kader te schetsen van de discussie over de gedragscode. Erkend moet worden dat de code thans het meest uitgebreide internationale stelsel voor controle op wapenexport is. Nergens anders bestaat er een dergelijke uitwisseling van informatie over wapenhandel. Wij moeten tevens erkennen dat er veel is bereikt. Ooit kregen wij te horen dat een gedragscode onmogelijk was. Vervolgens zou de code, als er al een zou komen, niet meer dan een intentieverklaring zijn. Vervolgens zouden de jaarlijkse verslagen niet worden gepubliceerd. En tenslotte zou het Parlement niet over deze jaarlijkse verslagen worden geraadpleegd. Al deze dingen hebben wij te horen gekregen, maar wij zien dat de code, nu zij wordt toegepast, een eigen dynamiek heeft ontwikkeld. Zo gaan de lidstaten nu verder dan zij wilden toen zij met het nodige wantrouwen aan de code begonnen. Dit verdient erkenning en dit moeten wij bij al onze kritiek in het oog houden.
De toepassing van de gedragscode versterkt de dialoog, het wederzijds begrip en de convergentie tussen de lidstaten. Ik vind het fascinerend om in de jaarlijkse verslagen te lezen dat er vooruitgang wordt geboekt op de punten die het Europees Parlement aan de kaak heeft gesteld. Wij hebben herhaaldelijk opgeroepen tot actie op het vlak van de bemiddelaars in de wapenhandel, aangezien wij het als een lacune beschouwde dat dit punt niet in de gedragscode was opgenomen. Wij lezen derhalve met groot genoegen in het derde verslag dat er in de Raad overeenstemming is bereikt over richtsnoeren voor de controle van bemiddelaars in de wapenhandel, dat de lidstaten deze bemiddelaars zouden moeten registreren en dat juridische controle moet worden ondersteund door doeltreffende strafmaatregelen. Wij begroeten dit. Het verslag zegt evenwel niet wanneer dit zal gebeuren. Er moet een tijdpad voor vooruitgang komen, opdat alle lidstaten actie ondernemen met betrekking tot de bemiddelaars in de wapenhandel.
Wij hebben gepleit voor meer doorzichtigheid, zowel op nationaal als op Europees niveau. Wij erkennen dat het gebrek aan doorzichtigheid ten dele is te wijten aan het feit dat de lidstaten de informatie op verschillende manieren verzamelen. Wij begroeten de verbeteringen in het derde jaarlijkse verslag, maar er zijn nog altijd problemen op het vlak van het vergaren van gegevens en de verslaglegging. Met het oog op het noordelijke enthousiasme van het Deens voorzitterschap voor transparantie hopen wij dat tijdens zijn ambtstermijn vooruitgang wordt geboekt op dit vlak.
Wat het nationale niveau betreft begroeten wij het feit dat er een matrix is opgesteld waarmee het mogelijk is na te gaan waar de inlichtingen overeenstemmen en waar niet. Wij hopen dat deze inlichtingen niet zo worden gebruikt dat men uiteindelijk bij de laagste gemeenschappelijke noemer uitkomt, maar dat er op dit terrein wordt gewerkt met beste praktijken. Overeenkomstig de gedragscode moeten lidstaten die een vergunning verstrekken voor een in essentie identieke transactie die eerder door een andere lidstaat is geweigerd, deze laatste raadplegen. Het was nooit duidelijk wat “in essentie identiek” betekent. Wij begroeten derhalve de verklaring in het derde jaarlijkse verslag dat deze woorden in de ruime zin zullen worden geïnterpreteerd, maar daarmee is nog altijd niet duidelijk wat het betekent. Zolang hier geen duidelijkheid over bestaat, zal er onzekerheid blijven bestaan ten aanzien van de
clausule. De vraag moet mijns inziens zijn of transacties identieke gevolgen hebben. Als dit het geval is gaat het om identieke transacties. Overigens zijn wij zeer benieuwd of er tijdens de recente affaire rond de Belgische wapenleveranties aan Nepal raadpleging heeft plaatsgevonden.
Wij hebben er evenwel voor gepleit dat deze raadpleging niet een bilateraal maar een multilateraal karakter moet hebben. Wij begroeten derhalve de aanwijzingen dat er multilaterale gesprekken zullen plaatsvinden in gevallen waarin onenigheid bestaat over het al dan niet verstrekken van een vergunning. Wij hopen dat dit wordt uitgebreid, al zijn wij ons bewust van de moeilijkheden die hiermee gepaard gaan. Voorts hebben wij gepleit voor versterkte inspanningen op het vlak van de controle op de eindgebruiker en wij begroeten dat de COARM-werkgroep hieraan werkt. Wij zouden graag zien dat er een Europese gegevensbank in het leven werd geroepen ten behoeve van de kleinere landen die moeilijkheden hebben met de controle, voor en na de transactie, op de eindgebruiker.
Verder hebben wij gepleit voor actie op het vlak van de productie in het buitenland onder licentie. Ook hier begroeten wij de in het derde jaarlijkse verslag aangegeven vooruitgang. Wij zouden evenwel graag opheldering krijgen over de voorwaarden die de gedragscode stelt aan wapenuitvoer naar instabiele regio’s. Wat is de interpretatie van de lidstaten ter zake, met name met betrekking tot duidelijk instabiele regio’s zoals India en Pakistan, vanwege Kasjmir, of de situatie in het Midden-Oosten.
Tot slot wil ik erop wijzen dat het derde jaarlijkse verslag een enorme stap voorwaarts betekent, al betreft het bij nadere beschouwing vooral woorden en intenties. Ik concludeer derhalve dat er veel is ondernomen en dat er heel wat is bereikt, maar dat er nog een lange weg is te gaan."@nl2
"Senhor Presidente, gostaria de começar por agradecer ao senhor Comissário Patten as suas simpáticas palavras de há pouco. Penso que, ao discutirmos o Código de Conduta, teremos de o inserir num contexto claro. Deveríamos começar por reconhecer que o Código de Conduta é o mais abrangente regime que existem em matéria de controlo internacional da exportação de armamentos. Em nenhum outro contexto há um tal intercâmbio de informação sobre o comércio de armamento. Temos também de reconhecer até onde conseguimos chegar. Disseram-nos, em tempos, que um Código de Conduta era impossível; depois, que, caso viéssemos a dispor desse Código, este não passaria de uma declaração de intenções; mais tarde, que não seria publicado relatório algum; e, finalmente, que o Parlamento jamais seria consultado sobre um relatório anual. Tudo isso acabou por acontecer, e hoje vemos que o Código, que está a ser aplicado, desenvolveu a sua própria dinâmica. Por conseguinte, a sua existência está, na verdade, a levar os Estados-Membros a ir mais longe do que inicialmente desejariam ir quando deram início, com alguma desconfiança, à elaboração de um Código de Conduta. Temos de o reconhecer e de situar todo o nosso cepticismo neste contexto.
A aplicação do código está a promover um maior diálogo, compreensão e convergência mútuas entre os Estados-Membros. Considero fascinante que os relatórios anuais mostrem que estamos a fazer progressos exactamente naquelas questões que o Parlamento Europeu tinha levantado. Exortámos frequentemente à realização de acções em matéria de corretagem de armamento, e identificámos como uma das maiores omissões do Código a ausência de referência a essa matéria. Por conseguinte, regozijamo-nos muito com o facto de o Terceiro Relatório Anual registar que o Conselho chegou a acordo sobre as orientações para o controlo dos corretores de armas; que os Estados Membros deverão procurar proceder ao registo dos correctores de armas; e que estes controlos jurídicos deverão ser acompanhados de sanções eficazes. Congratulamo-nos com isso. No entanto, o relatório não refere a data em que tudo acontecerá. É preciso que exista um calendário para que haja progressos, para que a totalidade dos Estados-Membros actue no que respeita aos correctores de armas.
Exortámos a uma maior transparência, quer a nível nacional, quer europeu e reconhecemos que alguns dos problemas de falta de transparência se devem ao facto de os diferentes Estados-Membros recolherem a informação de forma diferente. Por conseguinte, congratulamo-nos com as melhorias registadas no Terceiro Relatório Anual. Contudo, continuam a existir alguns problemas relativamente à recolha e comunicação dos dados. Esperamos que a Presidência dinamarquesa, tendo em conta o seu entusiasmo nórdico pela transparência, possa conseguir progressos nesta área durante o seu mandato.
A nível nacional, congratulamo-nos com o facto de o Terceiro Relatório Anual ter fixado uma matriz, procurando destrinçar onde é que a informação converge e onde não converge. Esperamos que essa informação não seja usada para reduzir a informação ao menor denominador comum; nesta área, deveremos trabalhar com base nas melhores práticas. Nos termos do Código de Conduta, os Estados-Membros que concedem uma licença para uma transacção essencialmente idêntica a uma outra previamente negada por outro Estado-Membro deverão consultar este último. Nunca chegámos à conclusão sobre o que se entende por 'transacção essencialmente idêntica', por isso, congratulamo-nos com a declaração inscrita no Terceiro Relatório Anual de que haverá uma 'interpretação ampla do conceito' – porém não sabemos ainda bem o que significa. Até que estejamos certos, existirá uma incerteza considerável acerca da cláusula que prevê que não se comprometa o funcionamento do mecanismo. Penso que deveríamos perguntar-nos se estas transacções têm consequências idênticas. Se assim for, então, nesse caso, tratar-se-á transacções idênticas; e ficaríamos intrigados por saber que teve efectivamente lugar a consulta sobre a recente saga das exportações belgas para o Nepal.
Seja como for, pedimos que essas discussões não fossem bilaterais mas sim multilaterais. Por conseguinte, congratulamo-nos com as indicações de que haverá discussões multilaterais nos casos em que não haja acordo acerca da concessão de uma licença. Esperemos que esse procedimento venha a ser alargado a outras situações, embora reconheçamos as dificuldades que pode apresentar. Solicitámos também que fossem envidados esforços mais substanciais no que respeita à certificação dos utilizadores finais, pelo que nos congratulamos com o facto de o Grupo de Trabalho COARM estar a trabalhar nessa direcção. Gostaríamos de ver criada uma base de dados a nível europeu que permitisse ajudar os pequenos países, que consideram a certificação e o acompanhamento dos utilizadores finais particularmente onerosos.
Pedimos também que fossem tomadas medidas quanto à produção sob licença no estrangeiro. Uma vez mais, também neste caso nos regozijamos por existirem progressos neste Terceiro Relatório Anual. Gostaríamos de ver, no entanto, uma clarificação dos termos do Código de Conduta, no que respeita à exportação de armas para zonas de instabilidade. Qual a interpretação que - especialmente tendo em conta as zonas de óbvia instabilidade, tais como a Índia e o Paquistão em Caxemira, ou a situação no Médio Oriente – está a ser dada pelos Estados-Membros?
Por último, diria que à partida o terceiro Relatório Anual constitui um grande passo em frente, contudo, olhando mais aos pormenores, verifica-se que se trata mais de palavras e de intenções do que de acções. A minha conclusão é: o caminho já é longo, muito foi feito, mas está ainda muito por fazer."@pt11
"Herr talman! Jag skulle vilja börja med att tacka kommissionär Patten för hans vänliga ord tidigare. Jag anser att vi, när vi diskuterar uppförandekoden, måste sätta in den i ett mycket tydligt sammanhang. Vi bör börja med att inse att uppförandekoden är det mest omfattande internationella systemet för kontroll av vapenexport som finns. Ingen annanstans sker ett liknande utbyte av information om överföringar av vapen. Vi måste också inse hur långt vi faktiskt har kommit. En gång i tiden sade man till oss att en uppförandekod var en omöjlighet. Sedan att en sådan, om vi hade en, inte skulle vara mer än en avsiktsförklaring. Sedan att eventuella årsrapporter inte skulle offentliggöras. Och sedan att parlamentet aldrig skulle rådfrågas om sådana årsrapporter. Allt detta har skett, och vi ser att koden, i tillämpningen, har utvecklat sin egen inbyggda dynamik. Den tar följaktligen i själva verket medlemsstaterna längre än de i början ville gå när de ganska misstänksamt inledde arbetet med en uppförandekod. Vi bör inse det och sätta in all vår kritik i det sammanhanget.
Tillämpningen av koden får medlemsstaterna att gå mot ökad dialog, ömsesidig förståelse och större konvergens. Vad som fascinerar mig är att de årliga rapporterna visar att vi gör framsteg med just de frågor som Europaparlamentet har tagit upp. Vi har ofta krävt att åtgärder skall vidtas i fråga om vapenmäklarverksamhet, och vi anser att det har varit en grundläggande brist för uppförandekoden att den inte har omfattat den frågan. Det gläder oss därför mycket att det i den tredje årliga rapporten sägs att rådet har enats om riktlinjer för att kontrollera vapenmäklare, att medlemsstaterna bör överväga att registrera vapenmäklare och att de kontroller som avses i lagstiftningen bör åtföljas av påföljder. Vi välkomnar det. I rapporten sägs emellertid ingenting om när allt detta skall ske. Vi behöver en tidsplan för hur man skall gå framåt, så att alla medlemsstater vidtar åtgärder i fråga om vapenmäklare.
Vi har krävt ökad öppenhet, både på nationell och europeisk nivå, och inser att problemet med bristande öppenhet delvis beror på att olika medlemsstater samlar in information på olika sätt. Vi välkomnar därför förbättringarna i den tredje årliga rapporten, men har fortfarande invändningar när det gäller insamling och rapportering av uppgifter. Vi hoppas att det danska ordförandeskapet, mot bakgrund av dess nordiska entusiasm för öppenhet, kommer att göra framsteg på detta område under sitt halvår.
På nationell nivå välkomnar vi det faktum att man i den tredje årliga rapporten tillkännager att en standardblankett har utarbetats i syfte att belysa var informationen är likartad och var den skiljer sig åt. Vi skulle vilja hoppas att denna information inte används för att inskränka informationen till den minsta gemensamma nämnaren, och vi bör arbeta med bästa metoder på detta område. Enligt uppförandekoden bör en medlemsstat som utfärdar en licens för en transaktion som i huvudsak är identisk med en transaktion som tidigare har fått avslag i en annan medlemsstat samråda med den staten. Vi har aldrig blivit på det klara med vad som avses med ”identisk transaktion”, så vi välkomnar uppgiften i den tredje årliga rapporten att begreppet kommer att ges ”en vid tolkning” – även om vi fortfarande inte är på det klara med vad som avses. Tills vi blir på det klara med detta, kommer det att råda avsevärd osäkerhet om ”no undercutting”-regeln [att en licens inte får beviljas efter ett tidigare avslag]. Jag anser att vi bör fråga oss om transaktionerna har identiska konsekvenser. Om så är fallet rör det sig om en identisk transaktion, och det skulle vara intressant att veta om samråd verkligen ägde rum i samband med den osannolika historien med belgisk export till Nepal.
Vi har i alla händelser begärt att dessa diskussioner skall vara multilaterala, inte bilaterala. Vi välkomnar därför antydningarna om att diskussionerna kommer att vara multilaterala i de fall det inte råder enighet om huruvida en licens bör beviljas. Vi skulle vilja hoppas att detta kommer att utvidgas, även om vi inser de svårigheter det innebär. Vi har också begärt att större ansträngningar skall göras i fråga om certifiering av slutanvändare och välkomnar följaktligen det faktum att Coarmgruppen arbetar i den riktningen. Vi skulle vilja se en Europaomfattande databas upprättas, eftersom en sådan skulle underlätta för mindre länder, som finner certifiering av slutanvändare och uppföljning särskilt besvärligt.
Vi har dessutom begärt att åtgärder skall vidtas i fråga om licenstillverkning utomlands och välkomnar även här det faktum att den tredje årliga rapporten innebär framsteg i rätt riktning. Vad vi skulle vilja se är emellertid ett förtydligande av uppförandekodens villkor för export av vapen till instabila områden. Exakt hur – särskilt när det gäller uppenbart instabila områden, som Indien och Pakistan och tvisten i Kashmir, eller situationen i Mellanöstern – tolkar medlemsstaterna dessa villkor?
Jag skulle slutligen vilja säga att den tredje årliga rapporten är ett enormt steg framåt, men att mycket i den, vid en närmare granskning, handlar om ord och avsikter snarare än åtgärder. Mina slutsatser är följande: vi har kommit en bra bit på vägen och mycket har gjorts, men mycket mer återstår att göra."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Titley (PSE ),"10,3
"raporteur."10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples