Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-09-25-Speech-3-097"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-09-25"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:GUSP (den gemensamma utrikes- och säkerhetspolitiken)4
dcterms:Language	"da"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20020925.5.3-097"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-09-25-Speech-3-0984
lpv:speaker	lp:Møller4
lpv:spoken text	"Hr. formand, hr. kommissær, ærede parlamentsmedlemmer, mine damer og herrer. I tilgift vil det danske formandskab med udgangspunkt i Det Europæiske Råd i Sevilla, EU's handlingsplan og rådskonklusionerne af 22. juli 2002 navnlig sigte på at flytte EU's politik fremad, for så vidt angår EU's internationale rolle i kampen mod terrorisme, herunder navnlig samarbejdet med tredjelande og relevante internationale organisationer. I Sevilla-erklæringen definerede Det Europæiske Råd den fælles udenrigs- og sikkerhedspolitiks bidrag til bekæmpelsen af terrorisme, herunder sikkerheds- og forsvarspolitikkens bidrag. Rådet vedtog som en opfølgning heraf den 22. juli en række afgørelser med henblik på gennemførelse af Sevilla-erklæringen. Det betyder bl.a. en revision af terrorismebekæmpelsesaspekterne i forbindelserne med tredjelande, herunder aftalemæssige relationer med tredjelande og specifikke foranstaltninger, der kan bistå tredjelande med at opfylde deres forpligtelser i henhold til FN's Sikkerhedsråds resolution 1373. Formandskabet lægger vægt på, at rådskonklusionerne bliver fulgt op af operative skridt. En række konkrete skridt er allerede blevet taget. Så vil jeg sige et par ord om ikke-sprednings- og nedrustningspolitikken. Vi har taget ikke-sprednings- og nedrustningspolitik op til fornyet overvejelse som led i den globale bekæmpelse af terrorisme. Vi finder det meget vigtigt, at denne ikke-sprednings- og nedrustningspolitik bliver styrket, og vi tager den op over for alle i de trojka-samarbejder, vi har. Rådet vedtog den 15. april 2002 hele 42 konkrete foranstaltninger, der skal medvirke til at styrke multilaterale instrumenter, eksportkontrol, samarbejde og politisk dialog. Det danske formandskab står her over for to store udfordringer: for det første at fortsætte indsatsen for, at det i november i Haag kan lykkes at iværksætte den internationale adfærdskodeks mod spredning af ballistiske missiler og for det andet at styrke konventionen om forbud mod biologiske og kemiske våben. Det fører jo meget logisk videre til Irak. I Mellemøsten udgør Irak fortsat en alvorlig kilde til bekymring, hvad angår masseødelæggelsesvåben. Vi er enige med præsident Bush på dette punkt, som han understregede i sin tale til De Forenede Nationers Generalforsamling for nylig. Irak har overtrådt adskillige af Sikkerhedsrådets resolutioner vedrørende landets nedrustningsforpligtelser. Disse forpligtelser skal efterleves øjeblikkeligt. EU er fast besluttet på at støtte De Forenede Nationers fortsatte bestræbelser med henblik herpå. Sikkerhedsrådet har bl.a. krævet, at Irak skal give FN's våbeninspektører ubetinget og uhindret adgang og sørge for, at landets myndigheder samarbejder i det ønskede omfang. EU har fuldt ud støttet dette krav. Iraks regering meddelte den 16. september FN's generalsekretær, at Iraks regering accepterede at lade våbeninspektørerne vende tilbage. Sikkerhedsrådet undersøger nu, om den irakiske tilkendegivelse modsvarer Sikkerhedsrådets krav for så vidt angår våbeninspektionerne. Formandskabet er enig med FN's generalsekretær Kofi Annan i, at Sikkerhedsrådet må leve op til sit ansvar, såfremt Irak fortsat nægter at samarbejde. Det er naturligvis en glæde at tale til Europa-Parlamentet om EU's fremskridt inden for den fælles udenrigs- og sikkerhedspolitik. Som påpeget i udvalgets betænkning står EU over for store globale udfordringer. Der er forventninger hos vores egne befolkninger og i tredjelande om, at EU kan medvirke til at løse konflikter og dæmpe spændinger ude omkring i verden. Jeg vil i min redegørelse her koncentrere mig om følgende emner: Afghanistan, kampen mod terrorisme, Mellemøsten, Irak, Indien, Pakistan, Rusland og Afrika. For så vidt angår ICC henviser jeg til min øvrige redegørelse. Så skal jeg her sige noget om Mellemøsten. Det er jo snart to år siden, at den voldelige israelsk-palæstinensiske konflikt brød ud igen. En række positive fremskridt især på reformområdet har dog på det seneste - siden sommeren - givet anledning til forsigtig optimisme. Det er EU's holdning, at fremskridtene bør udnyttes til at genoptage politiske forhandlinger mellem Israel og palæstinenserne, der kan give begge parter konkrete udsigter til en fredelig løsning af konflikten. EU har derfor bestræbt sig på et konkret bud på, hvorledes dette mål kan nås. På det uformelle udenrigsministermøde i Helsingør den 30.-31. august i år færdiggjorde EU sit forslag til en køreplan, eller vejviser til fred, for vejen frem mod etableringen af en palæstinensisk stat inden sommeren 2005. Forslaget, som konkretiserer præsident Bush's vision og det arabiske fredsudspil om en palæstinensisk stat inden tre år og tager stærkt afsæt i det arabiske fredsinitiativ, forudser tre faser: Først indgåelse i år af en israelsk-palæstinensisk sikkerhedsaftale, der skal standse volden og bane vejen for de palæstinensiske præsident- og parlamentsvalg, der afholdes - formentlig - den 20. januar 2003. Efter disse valg skal der indledes forhandlinger om oprettelsen af en palæstinensisk stat med midlertidige grænser, og det skal ske i efteråret 2003. Her går vi så ind i tredje fase, hvor der skal indgås en endelig fredsaftale, som tager stilling til de vanskelige spørgsmål om Jerusalem, grænsedragning, flygtninge og bosættelser, som skal være løst inden den endelige oprettelse af en palæstinensisk stat i midten af 2005. Parallelt hermed - for at man kan få en omfattende fred - skal der gøres bestræbelser på at genstarte forhandlingerne i det syriske og libanesiske spor, således at processen kan føre til en samlet fredsløsning i Mellemøsten. Under min rundrejse til Mellemøsten i begyndelsen af september blev forslaget generelt godt modtaget af parterne i regionen. De arabiske lande tog positivt imod forslaget. Også fra israelsk side hilste man forslaget velkommen, om end Israel ytrede en række forbehold over for visse elementer i forslaget. På Mellemøstkvartettens møde den 17. september i år blev der opnået enighed om, at kvartetten, bl.a. på grundlag af EU's udspil, i løbet af de kommende uger vil søge at nå til enighed om en færdig fælles køreplan for de tre faser for etableringen af en palæstinensisk stat inden august 2005. Der var også tilslutning til EU's forslag om at afholde en international donorkonference om støtte til den palæstinensiske reformproces inden årets udgang. Det danske EU-formandskab har tilbudt værtskab for konferencen og dermed også for det kvartetmøde, der forventes at blive afholdt i forbindelse med donorkonferencen. EU og Formandskabet arbejder i overensstemmelse med erklæringen fra Det Europæiske Råd i Sevilla for afholdelsen af en tidlig fredskonference, som vil kunne drøfte og nå til enighed om en køreplan for vejen frem mod en varig fred i Mellemøsten. Jeg har noteret mig, at også Europa-Parlamentets Udenrigsudvalg i sin seneste betænkning om udviklingen i EU's fælles udenrigs- og sikkerhedspolitik deler denne holdning. Medlemmerne af Mellemøstkvartetten er enige om at fortsætte drøftelserne om tidspunktet og modaliteterne for en sådan international fredskonference. Det er mit klare indtryk, at kvartettens medlemmer ser meget ens på situationen, og at vi derfor relativt hurtigt vil kunne nå frem til en fælles køreplan. Det danske formandskab har til hensigt at fortsætte denne linje og arbejde aktivt for en detaljeret køreplan, som kan bane vejen for en fredelig løsning af en af de længstvarende konflikter i nyere historie. Jeg har også noteret mig, at sikkerhedsresolutionen fra i går netop omtaler nødvendigheden af, at EU's og kvartettens fredsplan/køreplan kommer videre på trods af det, der er sket den seneste uge. Der er nemlig, som I alle ved, sket det, at der har været to selvmordsaktioner i Israel. De varsler ilde med hensyn til at opnå de fremskridt, som ellers var på vej efter sommerens "task forces" og "working groups", efter kvartettens endossering og videreudbygning af EU's vejviser til fred. Nu er der så kommet disse alvorlige tilbageskridt. Vi havde ellers også grund til optimisme, fordi det bl.a. med EU's mellemkomst lykkedes at få Fatah og Tanzim til at erklære et moratorium for angreb mod civile israelere. Sidste uges aktioner viser imidlertid, at militante grupper som Islamisk Jihad ikke har til hensigt at følge Fatahs og Tanzims moratorium. Formandskabet har over for begge parter stærkt beklaget såvel de palæstinensiske selvmordsbomber som den israelske gengældelse. Israel har ret til at bekæmpe terror, men den hårde israelske gengældelse, herunder belejringen og beskydningen af Arafats hovedkvarter i Ramallah, vil ikke bringe fred og sikkerhed til det israelske og palæstinensiske folk. Formandskabet har i de seneste dage været i meget tæt kontakt med parterne samt Rusland, USA og Egypten om situationen, og vi har sendt repræsentanter til området. Det er afgørende, at den bebudede amerikansk/jordansk/egyptiske støtte til de palæstinensiske politi- og sikkerhedsstyrker meget hurtigt kommer i gang, så der kommer et enstrenget sikkerhedssystem på palæstinensisk side, som Israel føler sig nogenlunde tryg ved. Vi må undgå at lade de radikale grupper afspore de politiske initiativer endnu en gang. Min græske kollega, Europaminister Tassos Yiannitsis vil gøre rede for aspekter af arbejdet på den fælles sikkerheds- og forsvarspolitik, ESFP. Radikale grupper truer jo også freden i forholdet mellem Indien og Pakistan, som fortsat er spændt. EU er fortsat parat til at bidrage til de internationale bestræbelser på at mindske den nuværende krise, fremme tillidsskabende foranstaltninger og skabe betingelserne for en dialog mellem parterne om en varig løsning på konflikten. Der gennemføres i disse uger lokalvalg i Jammu and Kashmir. Optakten til valgene har været voldelig og har givet anledning til bekymring. Det er dog vores forhåbning, at valgene i Jammu og Kashmir vil kunne bane vejen for en genoptagelse af dialogen mellem Indien og Pakistan om en langsigtet løsning. Indien har modsat sig internationale valgobservatører, men repræsentanter for en række EU-landes ambassader i New Delhi er til stede under valgene. Så vender jeg mig til Europa, til vor nærmeste nærområde, Rusland. Det spiller selvfølgelig en meget væsentlig rolle for den fredelige udvikling i Europa, hvorledes EU har det med Rusland, og hvorledes Rusland har det med os. Forberedelserne til topmødet mellem EU og Rusland, der finder sted den 11. november 2002 i København, vil give os mulighed for at gøre status over fem års partnerskab og samarbejde. Vi vil møde nye udfordringer i forbindelse med udvidelsen. Det ved vi alle. I første omgang lægger formandskabet særlig vægt på en hurtig løsning på spørgsmålet om Kaliningrad-enklaven. Rådet skal den 30. september drøfte den undersøgelse, som Kommissionen har forelagt om dette spørgsmål, med henblik på at finde en løsning under overholdelse af gældende fællesskabsret og i samråd med Polen og Litauen. Rusland indgår i vor strategi omkring den nordlige dimension, men vi agter også at fremlægge en strategi for vores nye naboer, fordi der i forbindelse med den kommende udvidelse vil være et naturligt behov for at overveje en ny samlet strategi over for EU's nabostater mod øst efter udvidelsen, det vil sige Ukraine, Belarus og Moldova. Formålet med en sådan strategi vil være at fremme demokratiske og økonomiske reformer i de tilgrænsende lande og styrke det grænseoverskridende samarbejde med disse lande. Rådet vil den 30. september 2002 gennemgå de bidrag, der allerede er fremkommet om EU's forbindelser med de nye naboer. En meddelelse, som Kommissionen skal forelægge i løbet af efteråret, vil naturligvis supplere disse overvejelser og føre frem til en beslutning forhåbentligt i december. Nu rykker jeg så væk fra Europa, og vi tager ned til Afrika. Der hersker, som I alle ved, kritiske forhold i det sydlige Afrika, hvor EU er bekymret over den forværrede situation i Zimbabwe, herunder de seneste angreb på medierne, den fortsatte chikane mod landmændene og præsident Mugabes udnævnelse af en ny hardline regering, der kaldes et "krigskabinet". EU strammede den 22. juli restriktionerne over for Zimbabwe ved at tilføje en række navne på listen over personer, der er omfattet af rejseforbud. Samtidig besluttede EU at fortsætte samarbejdet med de andre internationale parter med henblik på at finde en løsning i Zimbabwe. De restriktioner, EU har indført, er rettet mod personer, som vi betragter som ansvarlige for krisen i landet. Men EU støtter fortsat Zimbabwes befolkning, der lider under følgerne af Mugabes politik, ved at sende massive mængder fødevarehjælp, der skal lette hungersnøden i landet, og ved at tilbyde social og lægelig hjælp. EU noterer sig med stigende bekymring, at der hastigt er ved at udvikle sig en fødevarekrise i det sydlige Afrika, og at den humanitære situation forværres. Fællesskabet og dets medlemsstater har allerede reageret ved at yde fødevarehjælp og humanitær bistand for i alt 490 millioner EUR til området. Denne bistandsindsats er primært rettet mod de hårdest ramte lande, nemlig Zimbabwe, Malawi og Zambia. En række politiske afgørelser og foranstaltninger truffet af regeringerne i området, især Zimbabwes, har bidraget yderligere til at forværre den i forvejen alarmerende humanitære situation. Vi har derfor gjort det klart, at fødevarehjælp under ingen omstændigheder må benyttes som et politisk redskab, og at modtagerlandene skal sikre, at den distribueres retfærdigt og helt uden politiske hensyn. Lad mig til slut udtrykke formandskabets tilfredshed med forløbet af det topmøde, vi netop har haft i København, ASEM-mødet. Mit indtryk er, at alle fra de asiatiske lande og de europæiske lande var tilfredse med mødet. Der kom også - ud over uformelle samtaler - konkrete initiativer på bordet, som der nu skal arbejdes videre med, herunder eventuelle ungdomssportslege i asiatisk regi. Vi ønsker at styrke båndene mellem Europa og Asien, og mulighederne for samarbejde på såvel det økonomiske som det politiske og kulturelle område er store. Inden jeg nu til slut giver ordet til Tassos Yiannitsis, vil jeg sige, at jeg er enig i betænkningens bemærkninger om EU's vellykkede indsats på Balkan. Det er lykkedes EU at føre en region præget af opløsning og ustabilitet tilbage i den generelle europæiske udvikling. Med overtagelsen af FN's politimission i Bosnien den 1. januar 2003 vil EU yde endnu et væsentligt bidrag til videre fremme af stabiliteten på Balkan. Som sagt vil jeg starte med Afghanistan. Situationen der er jo stadigvæk skrøbelig, men Loya Jirga-processen er fortsat et godt grundlag at bygge på. Langt flere flygtninge og internt fordrevne end forventet er vendt hjem, og det viser, at der er håb for deres lands fremtid. Afghanistan står desværre stadig over for meget vanskelige udfordringer. Det nylige mordforsøg på Karzai og andre terrorangreb vidner om de alvorlige sikkerhedsproblemer. Uden intern sikkerhed kan man hverken opnå en stabil regering eller en holdbar udvikling. Centralregeringens rolle må derfor styrkes, og krigsherrernes indflydelse indskrænkes. Civilsamfundet og kvindernes rolle og rettigheder må ligeledes styrkes. De afghanske institutioner og den grundlæggende infrastruktur må genopbygges. Der må gennemføres reformer inden for retsvæsen og politi, og der må oprettes en national hær under civil kontrol. De resterende flygtninge og internt fordrevne skal kunne vende tilbage, og deres reintegration skal støttes. Vi opfordrer indtrængende det internationale samfund, herunder navnlig Afghanistans naboer, til fortsat at støtte en yderligere stabilisering af Afghanistan FN spiller her en helt central rolle gennem FN's særlige repræsentant Brahimi. EU vil fortsat gøre, hvad der står i vores magt, for landets genopbygning og for den fulde gennemførelse af Bonn-aftalen. Det lovede vi under den særlige debat i FN i sidste uge at gøre. Vi vil opretholde vores stærke engagement i den humanitære bistand og genopbygningsbistanden, og EU vil nøje følge arbejdet i den nye afghanske menneskerettighedskommission. Vi forventer, at de involverede EU-medlemsstater fortsætter med at bidrage til ISAF-tropperne. Det danske formandskab giver dernæst bekæmpelse af terrorisme højeste prioritet. Vi gennemfører den europæiske handlingsplan til bekæmpelse af terrorisme som planlagt. Vi vil fortsætte vores bestræbelser på at indarbejde bekæmpelse af terrorisme i alle aspekter af EU's udenrigspolitik. Hidtil har EU's opfølgning navnlig fokuseret på EU's interne foranstaltninger, hvor der er sket betydelige fremskridt i retning af implementering. Særligt EU's implementering af FN's Sikkerhedsråds resolution 1373 om indefrysning af terroristgruppernes økonomiske og finansielle midler skal her nævnes. Dette arbejde vil selvfølgelig blive fortsat under det danske formandskab."@da1
lpv:translated text	". Herr Präsident, Herr Kommissar, sehr geehrte Parlamentsmitglieder, meine Damen und Herren. Darüber hinaus wird die dänische Präsidentschaft – ausgehend vom Europäischen Rat von Sevilla, dem Aktionsplan der EU und den Schlussfolgerungen des Rates vom 22. Juli 2002 – die Politik der EU insbesondere in Bezug auf die internationale Rolle der EU im Kampf gegen den Terrorismus weiter ausbauen, insbesondere die Zusammenarbeit mit Drittländern und relevanten internationalen Organisationen. In der Erklärung von Sevilla definierte der Europäische Rat den Beitrag der Gemeinsamen Außen- und Sicherheitspolitik zur Bekämpfung des Terrorismus, einschließlich des Beitrags der Sicherheits- und Verteidigungspolitik. Der Rat hat im Anschluss daran am 22. Juli eine Reihe von Beschlüssen zur Umsetzung der Erklärung von Sevilla gefasst. Diese beinhalten u. a. eine Revision der Aspekte der Terrorismusbekämpfung in den Beziehungen zu Drittländern, darunter den vertraglichen Beziehungen zu ihnen und Sondermaßnahmen, die geeignet sind, sie bei der Erfüllung ihrer Verpflichtungen gemäß der Resolution 1373 des UN-Sicherheitsrates zu unterstützen. Die Präsidentschaft legt Wert darauf, dass den Schlussfolgerungen des Rates operative Maßnahmen folgen. Einige konkrete Schritte sind bereits unternommen worden. Als nächstes möchte ich etwas zur Politik der Nichtverbreitung und Abrüstung sagen. Wir haben die Nichtverbreitungs- und Abrüstungspolitik als Bestandteil der globalen Terrorismusbekämpfung einer neuen Bewertung unterzogen. Wir halten es für sehr wichtig, diese Nichtverbreitungs- und Abrüstungspolitik zu stärken und werden sie in allen Aspekten der Arbeit der Troika ansprechen. Am 15. April 2002 hat der Rat 42 konkrete Maßnahmen beschlossen, mit denen multilaterale Instrumente, Exportkontrolle, Zusammenarbeit und politischer Dialog unterstützt werden sollen. Die dänische Präsidentschaft steht hier vor zwei großen Aufgaben: Erstens muss sie sich weiter dafür einsetzen, dass im November in Den Haag der Internationale Verhaltenskodex zur Bekämpfung der Verbreitung ballistischer Raketen in Kraft gesetzt werden kann, und zweitens muss sie das Übereinkommen über das Verbot biologischer und chemischer Waffen unterstützen. Das führt mich logischerweise zum nächsten Thema, dem Irak. Im Nahen Osten gibt der Irak nach wie vor Anlass zur Besorgnis, was Massenvernichtungswaffen angeht. In diesem Punkt stimmen wir dem zu, was Präsident Bush vor kurzem in seiner Rede vor der Generalversammlung der Vereinten Nationen ausgeführt hat. Der Irak hat gegen mehrere Resolutionen des Sicherheitsrates hinsichtlich der Abrüstungsverpflichtungen des Landes verstoßen. Diesen Verpflichtungen muss unverzüglich nachgekommen werden. Die EU ist fest entschlossen, die diesbezüglichen weiteren Vorhaben der Vereinten Nationen zu unterstützen. Der Sicherheitsrat hat unter anderem gefordert, dass der Irak den Waffeninspektoren der UN unbedingten und ungehinderten Zugang gewährt und dafür sorgt, dass die Behörden des Landes im gewünschten Umfang zusammenarbeiten. Auch diese Forderung unterstützt die EU vorbehaltlos. Die Regierung des Irak teilte dem UN-Generalsekretär am 16. September mit, dass sie mit der Rückkehr der Waffeninspektoren einverstanden sei. Der Sicherheitsrat untersucht jetzt, ob die irakische Ankündigung den Forderungen des Sicherheitsrates in Bezug auf die Waffeninspektionen genügt. Die Präsidentschaft ist sich mit dem UN-Generalsekretär Kofi Annan darin einig, dass der Sicherheitsrat seiner Verantwortung nachkommen muss, wenn der Irak die Zusammenarbeit weiterhin verweigert. Es ist natürlich angenehm, dem Europäischen Parlament über die Forschritte der EU innerhalb der Gemeinsamen Außen- und Sicherheitspolitik berichten zu können. Wie im Ausschussbericht erklärt wurde, steht die EU vor großen globalen Herausforderungen. Unsere eigenen Bürger und die Bevölkerung in Drittländern erwarten, dass sich die EU an der Lösung von Konflikten und dem Abbau von Spannungen in der Welt beteiligen kann. Ich werde mich in meinem Bericht hier auf folgende Themen konzentrieren: Afghanistan, den Kampf gegen Terrorismus, den Nahen Osten, Irak, Indien, Pakistan, Russland und Afrika. Was den Internationalen Strafgerichtshof betrifft, verweise ich auf meine übrigen Ausführungen. Mein nächster Punkt ist der Nahe Osten. Seit dem Ausbruch des gewaltsamen israelisch-palästinensischen Konflikts sind jetzt fast zwei Jahre vergangen. Einige positive Fortschritte, insbesondere im Reformbereich, haben in jüngster Zeit – seit dem Sommer – allerdings einen vorsichtigen Optimismus aufkommen lassen. Die EU vertritt die Ansicht, dass die Fortschritte zur Wiederaufnahme politischer Verhandlungen zwischen Israel und den Palästinensern genutzt werden müssen, mit der konkreten Aussicht auf eine friedliche Lösung des Konflikts für beide Parteien. Die EU bemüht sich deshalb um konkrete Vorschläge, wie dieses Ziel erreicht werden kann. Beim informellen Treffen der Außenminister in Helsingör vom 30. - 31. August dieses Jahres hat die EU ihren Vorschlag für einen Aktionsplan fertig gestellt, der den Weg weist zum Frieden, zur Gründung eines palästinensischen Staates bis zum Sommer 2005. Dieser Vorschlag, der die Vision von Präsident Bush und den arabischen Friedensvorschlag für einen palästinensischen Staat innerhalb von drei Jahren konkretisiert und sich stark an der arabischen Friedensinitiative orientiert, sieht drei Phasen vor: Zunächst in diesem Jahr den Abschluss eines israelisch-palästinensischen Sicherheitsabkommens, das der Gewalt Einhalt gebieten und den Weg für palästinensische Präsidentschafts- und Parlamentswahlen freimachen soll, die – vermutlich – am 20. Januar 2003 durchgeführt werden. Nach diesen Wahlen sollen Verhandlungen über die Gründung eines palästinensischen Staates mit vorläufigen Grenzen stattfinden; das soll im Herbst 2003 geschehen. Darauf folgt die dritte Phase, in der ein abschließender Friedensvertrag geschlossen werden soll, in dem solche schwierigen Fragen wie Jerusalem, der Grenzverlauf, Flüchtlinge und Siedler geregelt werden, die vor der endgültigen Gründung eines palästinensischen Staates Mitte 2005 gelöst sein müssen. Parallel dazu – um einen umfassenden Frieden erreichen zu können – müssen Bemühungen um die Wiederbelebung der Verhandlungen mit Syrien und dem Libanon unternommen werden, damit der Prozess zu einer Friedenslösung für den gesamten Nahen Osten führen kann. Auf meiner Rundreise im Nahen Osten Anfang September wurde der Vorschlag von den Parteien in der Region allgemein gut aufgenommen. Die arabischen Länder standen ihm positiv gegenüber. Auch von israelischer Seite wurde der Vorschlag willkommen geheißen, obwohl Israel eine Reihe von Vorbehalten in Bezug auf bestimmte Elemente des Vorschlages äußerte. Beim Treffen des Nahost-Quartetts am 17. September dieses Jahres einigte man sich darauf, dass dieses Quartett, u. a. auf der Grundlage der Initiative der EU, im Laufe der kommenden Wochen versuchen wird, eine Einigung auf einen gemeinsamen Zeitplan für die drei Phasen zur Gründung eines palästinensischen Staates bis August 2005 zu erreichen. Es gab auch Unterstützung für den Vorschlag der EU, vor Ende des Jahres eine internationale Geberkonferenz zur Unterstützung des palästinensischen Reformprozesses durchzuführen. Die dänische EU-Präsidentschaft hat sich als Gastgeber für die Konferenz und damit auch für das Treffen des Nahostquartetts angeboten, das wahrscheinlich im Zusammenhang mit der Geberkonferenz stattfinden wird. Die EU und die Präsidentschaft setzen sich in Übereinstimmung mit der Erklärung des Europäischen Rates von Sevilla für die Durchführung einer frühzeitigen Friedenskonferenz ein, bei der ein Zeitplan für den Weg in Richtung auf einen dauerhaften Frieden im Nahen Osten erörtert und beschlossen werden kann. Ich habe zur Kenntnis genommen, dass auch der Parlamentsausschuss für auswärtige Angelegenheiten, Menschenrechte, gemeinsame Sicherheit und Verteidigungspolitik in seinem letzten Bericht über die Entwicklung der gemeinsamen Außen- und Sicherheitspolitik diese Einstellung teilt. Die Mitglieder des Nahost-Quartetts sind sich einig, die Diskussionen über den Zeitpunkt und die Modalitäten für eine solche internationale Friedenskonferenz fortzusetzen. Ich bin davon überzeugt, dass die Mitglieder des Quartetts die Situation sehr ähnlich einschätzen und wir deshalb relativ schnell einen gemeinsamen Zeitplan vereinbaren können. Die dänische Präsidentschaft möchte diese Linie beibehalten und sich aktiv für einen detaillierten Zeitplan einsetzen, der eine friedliche Lösung für einen der längsten Konflikte in der jüngsten Geschichte vorbereiten kann. Ich habe auch zur Kenntnis genommen, dass gerade in der gestrigen Sicherheitsresolution die Notwendigkeit erwähnt wird, dass der Friedensplan bzw. Zeitplan der EU und des Quartetts trotz der Ereignisse der letzten Woche fortgeführt werden muss. Wie Sie alle wissen, hat es in Israel zwei Selbstmordattentate gegeben. Das sind schlechte Aussichten für die Fortschritte, die eigentlich eingeleitet waren, nach den „Task forces“ und „Working groups“ dieses Sommers, nach der Bestätigung und Weiterentwicklung des EU-Friedensplans. Jetzt hat es diese ernsten Rückschläge gegeben, wo wir doch eigentlich Grund zum Optimismus hatten, weil es u. a. durch die Vermittlung der EU gelungen war, die Fatah und Tanzim zu einem Moratorium für Angriffe auf israelische Zivilisten zu bewegen. Die Aktionen der letzten Woche zeigen aber, dass der islamische Jihad sich nicht an Moratorien von Fatah und Tanzim hält. Die Präsidentschaft hat beiden Parteien gegenüber die palästinensischen Selbstmordanschläge und die israelische Vergeltungsmaßnahme ausdrücklich bedauert. Israel hat das Recht zur Bekämpfung des Terrors, aber harte israelische Vergeltungsmaßnahmen, wie die Belagerung und der Beschuss von Arafats Hauptquartier in Ramallah, bringen weder dem israelischen noch dem palästinensischen Volk Frieden und Sicherheit. Die Präsidentschaft hatte in den letzten Tagen wegen der neuen Lage engen Kontakt mit den betroffenen Parteien sowie mit Russland, den USA und Ägypten, und wir haben Vertreter in die Region entsandt. Es ist wichtig, dass die angekündigte amerikanisch/jordanisch/ägyptische Unterstützung für die palästinensischen Polizei- und Sicherheitseinheiten schnell in Gang kommt, damit auf palästinensischer Seite ein einheitliches Sicherheitssystem zustande kommt und Israel sich einigermaßen sicher fühlen kann. Wir müssen verhindern, dass die politischen Initiativen noch einmal durch radikale Gruppen aus dem Tritt geraten. Mein griechischer Kollege, der Europaminister Tassos Yiannitsis, wird über Aspekte der Gemeinsamen Sicherheits- und Verteidigungspolitik, ESVP, berichten. Radikale Gruppen bedrohen auch den Frieden zwischen Indien und Pakistan, deren Verhältnis nach wie vor angespannt ist. Die EU ist weiterhin bereit, die internationalen Bemühungen um eine Eindämmung der derzeitigen Krise zu unterstützen‚ Vertrauen schaffende Maßnahmen zu fördern und Voraussetzungen für einen Dialog zwischen den Parteien über eine dauerhafte Lösung des Konflikts zu schaffen. In diesen Wochen werden in Jammu und Kaschmir Kommunalwahlen abgehalten. Der Beginn der Wahlen wurde von Gewalt begleitet und gab Anlass zur Sorge. Wir hoffen aber, dass die Wahlen in Jammu und Kaschmir zur Wiederaufnahme des Dialogs zwischen Indien und Pakistan über eine langfristige Lösung führen werden. Indien hat internationale Wahlbeobachter abgelehnt, aber Vertreter von Botschaften einiger EU-Mitgliedstaaten in Neu-Delhi sind während der Wahlen anwesend. Ich wende mich jetzt Europa zu, und zwar unserer nächsten Umgebung, Russland. Für die friedliche Entwicklung in Europa ist es natürlich sehr wichtig, welche Beziehungen die EU zu Russland hat und welche Russland zu uns hat. Die Vorbereitungen zum Gipfeltreffen zwischen der EU und Russland, das am 11. November 2002 in Kopenhagen stattfindet, werden uns die Möglichkeit zu einer Bestandsaufnahme der Ergebnisse unserer fünfjährigen Partnerschaft und Zusammenarbeit geben. Im Zusammenhang mit der Erweiterung wird es neue Herausforderungen geben, das wissen wir alle. Zunächst hält die Präsidentschaft eine schnelle Lösung des Problems der Kaliningrad-Enklave für wichtig. Der Rat wird sich am 30. September mit der Untersuchung beschäftigen, die von der Kommission zu dieser Frage vorgelegt worden ist, um in Absprache mit Polen und Litauen zu einer Lösung unter Berücksichtigung des geltenden Gemeinschaftsrechts zu gelangen. Russland ist Teil unserer Strategie für die nördliche Dimension, wir haben aber auch vor, eine Strategie für unsere neuen Nachbarn vorzulegen, da im Zusammenhang mit der anstehenden Erweiterung ein natürlicher Bedarf an Überlegungen zu einer neuen Gesamtstrategie gegenüber den Nachbarstaaten der Europäischen Union besteht, also gegenüber der Ukraine, Weißrussland und Moldawien. Ziel einer solchen Strategie wird es sein, demokratische und wirtschaftliche Reformen in den angrenzenden Ländern zu fördern und die grenzüberschreitende Zusammenarbeit mit diesen Ländern zu verbessern. Der Rat wird am 30. September 2002 die Vorschläge durchsehen, die zum Thema Beziehungen zu den neuen Nachbarn bereits eingegangen sind. Eine Mitteilung, die von der Kommission im Laufe des Herbstes vorgelegt wird, wird diese Überlegungen natürlich ergänzen und hoffentlich zu einem Beschluss im Dezember führen. Ich entferne mich jetzt wieder von Europa und wende mich Afrika zu. Im südlichen Afrika herrschen, wie Sie alle wissen, kritische Zustände. Die EU ist besorgt über die verschlimmerte Situation in Simbabwe, etwa über die jüngsten Angriffe auf die Medien, die fortgesetzte Schikanierung der Landwirte und die Ernennung einer neuen Hardliner-Regierung durch Präsident Mugabe, die als „Kriegskabinett“ bezeichnet wird. Die EU hat am 22. Juli die Restriktionen gegen Simbabwe verschärft und die Liste der Personen erweitert, die einem Reiseverbot unterliegen. Gleichzeitig hat die Union beschlossen, die Zusammenarbeit mit den übrigen internationalen Parteien fortzuführen, um eine Lösung für Simbabwe zu finden. Die von der EU eingeführten Restriktionen richten sich gegen Personen, die wir für die Krise im Land verantwortlich halten. Die EU unterstützt aber nach wie vor die Bevölkerung von Simbabwe, die unter den Folgen der Politik Mugabes zu leiden hat, indem wir zur Milderung der Hungersnot im Lande große Mengen Lebensmittel versenden und soziale und ärztliche Hilfe anbieten. Mit zunehmender Besorgnis nimmt die Europäische Union zur Kenntnis, dass sich im südlichen Afrika in kurzer Zeit eine Lebensmittelkrise entwickelt und sich die humanitäre Situation verschlechtert. Die Gemeinschaft und ihre Mitgliedstaaten haben bereits reagiert, indem sie Lebensmittel- und humanitäre Hilfen im Wert von insgesamt 490 Mio. Euro gewährt. Diese Hilfsmaßnahme ist vor allem an die am schlimmsten betroffenen Länder gerichtet, nämlich an Simbabwe, Malawi und Sambia. Eine Reihe politischer Entscheidungen und Maßnahmen, die von den Regierungen in dieser Region getroffen wurden, insbesondere durch Simbabwe, haben zur Verschlimmerung der bereits vorher alarmierenden humanitären Lage beigetragen. Wir haben daher deutlich gemacht, dass Lebensmittelhilfen unter keinen Umständen als politisches Instrument eingesetzt werden dürfen und dass die Empfängerländer sicherstellen müssen, dass sie gerecht und ohne politische Rücksichtnahmen verteilt werden. Abschließend möchte ich der Zufriedenheit der Präsidentschaft über den Verlauf des Gipfeltreffens – des ASEM-Gipfels - zum Ausdruck geben, das soeben in Kopenhagen stattgefunden hat. Mein Eindruck war, dass alle Teilnehmer aus den asiatischen und europäischen Ländern mit der Konferenz zufrieden waren. Neben informellen Gesprächen wurden auch konkrete Initiativen vorgelegt, mit denen wir uns jetzt weiter beschäftigen werden, etwa Jugendsportspiele unter asiatischer Leitung. Wir möchten das Band zwischen Europa und Asien stärken und die guten Möglichkeiten zur Zusammenarbeit auf wirtschaftlicher, politischer und kultureller Ebene nutzen. Bevor ich das Wort jetzt an Herrn Tassos Yiannitsis weitergebe, möchte ich sagen, dass ich den Erläuterungen im Bericht über die erfolgreichen Bemühungen der EU auf dem Balkan zustimme. Es ist der Union gelungen, eine von Auflösungserscheinungen und Instabilität geprägte Region in die allgemeine europäische Entwicklung zurückzuführen. Durch die Übernahme der UN-Polizeitruppe in Bosnien am 1. Januar 2003 wird die EU einen weiteren wesentlichen Beitrag zur Stabilität auf dem Balkan leisten. Wie gesagt, werde ich mit Afghanistan beginnen. Die Situation dort ist weiterhin unbeständig, aber der Loya Jirga-Prozess ist nach wie vor eine gute Grundlage für die weitere Arbeit. Weit mehr Flüchtlinge und interne Vertriebene als erwartet sind zurückgekehrt und das deutet darauf hin, dass Hoffnung für die Zukunft ihres Landes besteht. Afghanistan hat leider nach wie vor mit schwierigen Problemen zu kämpfen. Der kürzlich erfolgte Mordversuch an Präsident Karzai und andere Terrorangriffe belegen die ernsten Sicherheitsprobleme. Ohne innere Sicherheit lässt sich keine stabile Regierung und keine dauerhafte Entwicklung erreichen. Deshalb muss die Rolle der Zentralregierung gestärkt und der Einfluss der Kriegsherren zurückgedrängt werden. Auch die Zivilgesellschaft sowie die Rolle und Rechte der Frauen müssen gestärkt, die afghanischen Institutionen und die grundlegende Infrastruktur wieder aufgebaut werden. Reformen von Rechtswesen und Polizei sind ebenso notwendig wie eine nationale Armee unter zivilem Befehl. Die verbliebenen Flüchtlinge und internen Vertriebenen müssen zurückkehren können, ihre Wiedereingliederung ist zu unterstützen. Wir fordern die internationale Gemeinschaft, insbesondere die Nachbarn Afghanistans, nachdrücklich dazu auf, die weitere Stabilisierung Afghanistans zu unterstützen. Die UN spielen hierbei durch den UN-Sonderbeauftragten Brahimi eine zentrale Rolle. Die EU wird weiterhin alles tun, was in ihrer Macht steht, um den Wiederaufbau des Landes und die vollständige Umsetzung der Bonner Vereinbarung zu unterstützen. Das haben wir letzte Woche bei der UN-Sonderdebatte zugesagt. Wir werden unser umfassendes Engagement in Bezug auf humanitäre Hilfen und Beihilfen zum Wiederaufbau beibehalten und die Arbeit der neuen afghanischen Menschenrechtskommission genau verfolgen. Wir erwarten, dass sich die an den ISAF-Truppen beteiligten EU-Mitgliedstaaten weiterhin zur Verfügung stellen. Die dänische Präsidentschaft räumt dem Kampf gegen den Terrorismus auch weiterhin die höchste Priorität ein. Wir führen den europäischen Aktionsplan zur Bekämpfung des Terrorismus wie geplant durch und werden unsere Bemühungen fortführen, die Bekämpfung des Terrorismus in alle Aspekte der EU-Außenpolitik zu integrieren. Bisher haben sich die Anstrengungen der EU besonders auf interne Maßnahmen der Union konzentriert, wobei erhebliche Fortschritte in Richtung auf eine Umsetzung erzielt wurden. Insbesondere kann hier die Umsetzung der Resolution 1373 über das Einfrieren von Vermögendwerten terroristischer Gruppen erwähnt werden. Diese Arbeit wird während der dänischen Präsidentschaft natürlich fortgeführt werden."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, κυρίες και κύριοι. Επιπλέον, με βάση το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Σεβίλλης, το σχέδιο δράσης της ΕΕ και τα συμπεράσματα του Συμβουλίου της 22ας Ιουλίου 2002, η δανική Προεδρία θα επιδιώξει την προώθηση της πολιτικής της ΕΕ, όσον αφορά τον διεθνή ρόλο της ΕΕ στην καταπολέμηση της τρομοκρατίας, περιλαμβανομένης ιδίως της συνεργασίας με τρίτες χώρες και αντίστοιχους διεθνείς οργανισμούς. Στη δήλωση της Σεβίλλης, το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο καθόρισε τη συμβολή της Κοινής Εξωτερικής Πολιτικής και Πολιτικής Ασφάλειας στην καταπολέμηση της τρομοκρατίας, περιλαμβανομένης της συμβολής της πολιτικής ασφάλειας και άμυνας. Σε συνέχεια των παραπάνω, στις 22 Ιουλίου, το Συμβούλιο ενέκρινε ορισμένες αποφάσεις ενόψει της εφαρμογής της δήλωσης της Σεβίλλης. Αυτές περιελάμβαναν μια αναθεώρηση της διάστασης που σχετίζεται με την καταπολέμηση της τρομοκρατίας μέσω των δεσμών με τρίτες χώρες, περιλαμβανομένων των δεσμών υπό τη μορφή συμβάσεων και συγκεκριμένων μέτρων που μπορούν να βοηθήσουν τρίτες χώρες να εκπληρώσουν τις υποχρεώσεις τους βάσει του ψηφίσματος 1373 του Συμβουλίου Ασφαλείας του ΟΗΕ. Η Προεδρία θεωρεί σημαντικό να ακολουθηθούν τα συμπεράσματα του Συμβουλίου από πρακτικές πρωτοβουλίες. Ήδη έχουν ληφθεί ορισμένα συγκεκριμένα μέτρα. Θα ήθελα επίσης να πω λίγα λόγια για την πολιτική της μη διάδοσης των πυρηνικών και του αφοπλισμού. Θέσαμε προς επανεξέταση την πολιτική μη διάδοσης των πυρηνικών και του αφοπλισμού, ως τμήμα της παγκόσμιας προσπάθειας για την καταπολέμηση της τρομοκρατίας. Θεωρούμε ότι είναι εξαιρετικά σημαντικό να ενισχυθεί αυτή η πολιτική μη διάδοσης των πυρηνικών και αφοπλισμού και θα θέσουμε το ζήτημα σε όλα τα εμπλεκόμενα μέρη σε επίπεδο συνεργασίας της Τρόικας. Στις 15 Απριλίου 2002 το Συμβούλιο ενέκρινε, ούτε λίγο ούτε πολύ, 42 συγκεκριμένα μέτρα που θα βοηθήσουν στην ενίσχυση των πολυμερών μέσων, των εξαγωγικών ελέγχων, της συνεργασίας και του πολιτικού διαλόγου. Η δανική Προεδρία αντιμετωπίζει δύο μεγάλες προκλήσεις ως προς αυτό: πρώτον, τη συνέχιση των προσπαθειών για την επίτευξη, στη Χάγη, τον Νοέμβριο, της εφαρμογής του διεθνούς Κώδικα Συμπεριφοράς κατά της διάδοσης των βαλλιστικών πυραύλων και, δεύτερον, την ενίσχυση της σύμβασης απαγόρευσης των βιολογικών και χημικών όπλων. Αυτό με φέρνει, λογικά, στο Ιράκ. Στη Μέση Ανατολή, το Ιράκ εξακολουθεί να αποτελεί σοβαρή πηγή ανησυχίας, όσον αφορά τα όπλα μαζικής καταστροφής. Συμφωνούμε με τον πρόεδρο Μπους σε αυτό το σημείο, το οποίο υπογράμμισε στην πρόσφατη ομιλία του στη Γενική Συνέλευση των Ηνωμένων Εθνών. Το Ιράκ έχει παραβιάσει διάφορες αποφάσεις του Συμβουλίου Ασφαλείας σε σχέση με τις υποχρεώσεις αφοπλισμού της χώρας. Η χώρα πρέπει να συμμορφωθεί αμέσως με αυτές τις υποχρεώσεις. Η ΕΕ είναι πλήρως αποφασισμένη να στηρίξει τις συνεχείς προσπάθειες των Ηνωμένων Εθνών για το συγκεκριμένο θέμα. Μεταξύ άλλων, το Συμβούλιο Ασφαλείας ζήτησε από το Ιράκ να παράσχει στους επιθεωρητές όπλων του ΟΗΕ άνευ όρων και απρόσκοπτη πρόσβαση και να διασφαλίσει ότι οι αρχές της χώρας θα συνεργάζονται στον βαθμό που θα τους ζητείται. Η ΕΕ στήριξε πλήρως αυτήν την απαίτηση. Στις 16 Σεπτεμβρίου η ιρακινή κυβέρνηση γνωστοποίησε στον Γενικό Γραμματέα του ΟΗΕ ότι αποδεχόταν την επιστροφή των επιθεωρητών όπλων. Το Συμβούλιο Ασφαλείας διερευνά τώρα κατά πόσον η ιρακινή γνωστοποίηση συμμορφώνεται προς τις απαιτήσεις του Συμβουλίου Ασφαλείας σε σχέση με τις επιθεωρήσεις όπλων. Η Προεδρία συμφωνεί με τον Γενικό Γραμματέα του ΟΗΕ, Κόφι Ανάν, ότι το Συμβούλιο Ασφαλείας πρέπει να συμμορφωθεί προς τις υποχρεώσεις του, εφόσον το Ιράκ συνεχίσει να αρνείται να συνεργαστεί. Αποτελεί, φυσικά, ευχαρίστηση να απευθύνομαι στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο σε σχέση με την πρόοδο της ΕΕ στην Κοινή Εξωτερική Πολιτική και Πολιτική Ασφάλειας. Όπως επισημαίνεται στην έκθεση της επιτροπής, η ΕΕ αντιμετωπίζει μείζονος σημασίας παγκόσμιες προκλήσεις. Τόσο οι ίδιοι οι πληθυσμοί μας, όσο και οι τρίτες χώρες προσδοκούν από την ΕΕ να μπορεί να βοηθά στην επίλυση συγκρούσεων και στην αποκλιμάκωση εντάσεων σε όλον τον κόσμο. Στη σημερινή μου δήλωση θα επικεντρωθώ στα ακόλουθα θέματα: Αφγανιστάν, καταπολέμηση της τρομοκρατίας, Μέση Ανατολή, Ιράκ, Ινδία, Πακιστάν, Ρωσία και Αφρική. Όσον αφορά το Διεθνές Ποινικό Δικαστήριο, παραπέμπω στην άλλη μου δήλωση. Σε αυτήν την κρίσιμη στιγμή, θα ήθελα να πω κάτι για τη Μέση Ανατολή. Πάνε δύο χρόνια τώρα από τότε που ξέσπασε εκ νέου η βίαιη ισραηλο-παλαιστινιακή σύγκρουση. Ωστόσο, μερικά θετικά σημάδια προόδου – ιδίως όσον αφορά τον τομέα των μεταρρυθμίσεων – έδωσαν αφορμή για συγκρατημένη αισιοδοξία τον τελευταίο καιρό, συγκεκριμένα, από το καλοκαίρι. Η απάντηση της ΕΕ είναι ότι αυτή η πρόοδος θα πρέπει να χρησιμοποιηθεί για την επανέναρξη των πολιτικών διαπραγματεύσεων μεταξύ Ισραήλ και Παλαιστινίων, οι οποίες μπορούν να προσφέρουν σε αμφότερα τα μέρη συγκεκριμένες προοπτικές για ειρηνική επίλυση της σύγκρουσης. Η ΕΕ, συνεπώς, κατέβαλε προσπάθειες να αποστείλει ένα συγκεκριμένο μήνυμα για το πώς μπορεί να επιτευχθεί αυτός ο σκοπός. Στην ανεπίσημη συνάντηση των υπουργών Εξωτερικών στην Ελσινόρη, στις 30 και 31 Αυγούστου του τρέχοντος έτους, η ΕΕ συμπλήρωσε την πρότασή της για ένα χρονοδιάγραμμα το οποίο δείχνει τον δρόμο προς την ειρήνη και προς τη δημιουργία ενός παλαιστινιακού κράτους μέχρι το καλοκαίρι του 2005. Αυτή η πρόταση, η οποία δίνει πρακτική έκφραση στο όραμα του προέδρου Μπους και στην αραβική ειρηνευτική πρόταση για ένα παλαιστινιακό κράτος εντός τριετίας – και η οποία κατά μέγα μέρος έχει ως σημείο εκκίνησης την αραβική ειρηνευτική πρωτοβουλία ως το σημείο εκκίνησής της – προβλέπει τρεις φάσεις. Πρώτον, σύναψη, εφέτος, μιας ισραηλο-παλαιστινιακής συμφωνίας ασφαλείας που θα τερματίζει τη βία και θα προετοιμάζει το έδαφος για τις παλαιστινιακές προεδρικές και κοινοβουλευτικές εκλογές, οι οποίες αναμένεται να διεξαχθούν στις 20 Ιανουαρίου 2003. Σε συνέχεια αυτών των εκλογών, προβλέπεται να αρχίσουν διαπραγματεύσεις για τη δημιουργία ενός παλαιστινιακού κράτους με προσωρινά σύνορα, και αυτό προβλέπεται για το φθινόπωρο του 2003. Τότε θα εισέλθουμε στην τρίτη φάση, οπότε θα συναφθεί μια τελική ειρηνευτική συμφωνία, στην οποία θα υιοθετούνται θέσεις για τα δύσκολα θέματα της Ιερουσαλήμ, των συνόρων, των προσφύγων και των εποίκων, τα οποία πρέπει να επιλυθούν πριν από την τελική δημιουργία ενός παλαιστινιακού κράτους, στα μέσα του 2005. Παράλληλα με αυτό – και προκειμένου να επιτευχθεί συνολική ειρήνη – πρέπει να καταβληθούν προσπάθειες για επανάληψη των διαπραγματεύσεων με τη Συρία και τον Λίβανο, ούτως ώστε η διαδικασία να μπορέσει να οδηγήσει σε μια συνολική ειρηνευτική λύση στη Μέση Ανατολή. Στη διάρκεια του ταξιδιού μου στη Μέση Ανατολή, στις αρχές Σεπτεμβρίου, η πρόταση έτυχε σε γενικές γραμμές θετικής υποδοχής από τα μέρη στην περιοχή. Οι αραβικές χώρες υποδέχθηκαν θετικά την πρόταση. Η πρόταση έγινε επίσης ευνοϊκά δεκτή από την ισραηλινή πλευρά, μολονότι το Ισραήλ εξέφρασε μερικές επιφυλάξεις όσον αφορά συγκεκριμένα στοιχεία της πρότασης. Στη συνάντηση της Τετραμερούς για τη Μέση Ανατολή, στις 17 Σεπτεμβρίου του τρέχοντος έτους, καταλήξαμε σε συμφωνία ότι, στις προσεχείς εβδομάδες, η Τετραμερής – εν μέρει ακολουθώντας τον πρωταγωνιστικό ρόλο της ΕΕ – θα επιδιώξει να καταλήξει σε συμφωνία για ένα τελικό κοινό χρονοδιάγραμμα για τις τρεις φάσεις δημιουργίας ενός παλαιστινιακού κράτους έως τον Αύγουστο του 2005. Υπήρξε επίσης στήριξη για την πρόταση της ΕΕ να διεξαχθεί διεθνής διάσκεψη χορηγών για τη στήριξη της παλαιστινιακής διαδικασίας μεταρρυθμίσεων μέχρι τα τέλη του έτους. Η δανική Προεδρία προσφέρθηκε να φιλοξενήσει τη διάσκεψη και, συνεπώς, τη συνάντηση της Τετραμερούς, η οποία αναμένεται να διεξαχθεί σε συνάρτηση με τη διάσκεψη των χορηγών. Η ΕΕ και η Προεδρία εργάζονται σύμφωνα με τη δήλωση στην οποία προέβη το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Σεβίλλης για τη διεξαγωγή μιας πρώτης ειρηνευτικής διάσκεψης, η οποία θα μπορέσει να συζητήσει και να καταλήξει σε συμφωνία για ένα τελικό από κοινού χρονοδιάγραμμα προς την κατεύθυνση μιας βιώσιμης ειρήνης στη Μέση Ανατολή. Σημείωσα ότι, στην πρόσφατη έκθεσή της για τις εξελίξεις στην Κοινή Εξωτερική Πολιτική και την Πολιτική Ασφάλειας της ΕΕ, η Επιτροπή Εξωτερικών Υποθέσεων, Δικαιωμάτων του Ανθρώπου, Κοινής Ασφάλειας και Αμυντικής Πολιτικής της ΕΕ ασπάζεται επίσης αυτήν την προσέγγιση. Τα μέλη της Τετραμερούς για τη Μέση Ανατολή συμφώνησαν να συνεχίσουν τις συζητήσεις σχετικά με την ημερομηνία και τους όρους μιας τέτοιας διεθνούς ειρηνευτικής διάσκεψης. Η σαφής εντύπωση που αποκόμισα είναι ότι τα μέλη της Τετραμερούς αντιμετωπίζουν κατά τρόπο, σε μεγάλο βαθμό, παρόμοιο την κατάσταση και ότι, κατά συνέπεια, θα μπορέσουμε να καταλήξουμε σε ένα κοινό χρονοδιάγραμμα σχετικά γρήγορα. Η δανική Προεδρία προτίθεται να συνεχίσει αυτήν την πολιτική και να εργαστεί δραστήρια προς την κατεύθυνση του καθορισμού ενός λεπτομερούς χρονοδιαγράμματος το οποίο θα μπορεί να προετοιμάσει το έδαφος για την ειρηνική επίλυση μιας από τις πλέον μακροχρόνιες συγκρούσεις στην πρόσφατη ιστορία. Σημειώνω επίσης ότι το χθεσινό ψήφισμα ασφαλείας αναφέρει συγκεκριμένα την ανάγκη να προχωρήσει το ειρηνευτικό σχέδιο, ή χρονοδιάγραμμα, της ΕΕ και της Τετραμερούς, παρά τα όσα συνέβησαν την περασμένη εβδομάδα. Εκείνο που συνέβη – όπως όλοι εδώ γνωρίζετε – είναι ότι υπήρξαν δύο επιθέσεις αυτοκτονίας στο Ισραήλ. Αυτό αποτελεί κακό οιωνό όσον αφορά την επίτευξη της προόδου, που είχε κατά τα άλλα δρομολογηθεί, σε συνέχεια των θερινών επιχειρησιακών ομάδων και ομάδων εργασίας, σε συνέχεια της έγκρισης από την Τετραμερή και επέκτασης του ειρηνευτικού σχεδίου της ΕΕ. Τώρα αντιμετωπίσαμε αυτά τα σοβαρά πλήγματα. Ειδάλλως, θα είχαμε λόγο να είμαστε αισιόδοξοι, διότι, εν μέρει χάρη στην παρέμβαση της ΕΕ, η Φατάχ και η Τανζίμ είχαν κηρύξει αναστολή των επιθέσεων σε ισραηλινούς πολίτες. Ωστόσο, οι ενέργειες της περασμένης εβδομάδας δείχνουν ότι μαχητικές ομάδες όπως η Ισλαμική Τζιχάντ δεν έχουν καμία πρόθεση να συμμορφωθούν με την αναστολή των επιθέσεων εκ μέρους της Φατάχ και της Τανζίμ. Η Προεδρία εξέφρασε σε αμφότερα τα μέρη τη μεγάλη της λύπη τόσο για τις παλαιστινιακές βομβιστικές επιθέσεις αυτοκτονίας, όσο και για τα ισραηλινά αντίποινα. Το Ισραήλ έχει το δικαίωμα να καταπολεμήσει την τρομοκρατία, όμως, τα απηνή ισραηλινά αντίποινα – περιλαμβανομένης της πολιορκίας και του βομβαρδισμού του αρχηγείου του προέδρου Αραφάτ στη Ραμάλα – δεν θα φέρουν ειρήνη και ασφάλεια στον ισραηλινό και τον παλαιστινιακό λαό. Τις τελευταίες ημέρες, η Προεδρία βρίσκεται σε στενή επαφή με τα μέρη όσον αφορά την κατάσταση, καθώς και με τη Ρωσία, τις ΗΠΑ και την Αίγυπτο, ενώ έχουμε αποστείλει εκπροσώπους στην περιοχή. Είναι κρίσιμο να τεθεί λίαν συντόμως σε εφαρμογή η προαναγγελθείσα αμερικανική, ιορδανική και αιγυπτιακή στήριξη των παλαιστινιακών αστυνομικών δυνάμεων και σωμάτων ασφαλείας, ούτως ώστε να υπάρξει ένα ενοποιημένο σύστημα ασφαλείας από παλαιστινιακής πλευράς, με το οποίο το Ισραήλ να αισθάνεται ασφαλές σε λογικά πλαίσια. Δεν πρέπει να αφήσουμε τις ριζοσπαστικές ομάδες να εκτροχιάσουν για μια ακόμη φορά τις πολιτικές πρωτοβουλίες. Ο έλληνας συνάδελφός μου, ο κ. Τάσος Γιαννίτσης, υφυπουργός αρμόδιος για ευρωπαϊκά θέματα, θα αναφερθεί στις πτυχές του έργου στον τομέα της κοινής ασφάλειας και της αμυντικής πολιτικής, ή ΕΠΑΑ. Ριζοσπαστικές ομάδες απειλούν επίσης την ειρήνη στις σχέσεις μεταξύ Ινδίας και Πακιστάν, οι οποίες παραμένουν τεταμένες. Η ΕΕ εξακολουθεί να είναι έτοιμη να συμβάλει στις διεθνείς προσπάθειες με στόχο την άμβλυνση της τρέχουσας κρίσης, την προώθηση μέτρων οικοδόμησης εμπιστοσύνης και τη δημιουργία των προϋποθέσεων για διάλογο μεταξύ των μερών για μια βιώσιμη επίλυση της σύγκρουσης. Στην παρούσα φάση διεξάγονται τοπικές εκλογές στο Τζαμού και στο Κασμίρ. Η προεκλογική περίοδος ήταν βίαιη και έχει προκαλέσει ανησυχία. Ωστόσο, ελπίζουμε ότι οι εκλογές στο Τζαμού και στο Κασμίρ θα μπορέσουν να προετοιμάσουν το έδαφος για επανέναρξη του διαλόγου μεταξύ Ινδίας και Πακιστάν με στόχο μια μακροπρόθεσμη λύση. Η Ινδία δεν επέτρεψε την παρουσία διεθνών εκλογικών παρατηρητών, αλλά εκπρόσωποι από αρκετές πρεσβείες χωρών της ΕΕ στο Νέο Δελχί θα είναι παρόντες κατά τη διάρκεια των εκλογών. Στρέφομαι τώρα στην Ευρώπη και στον πλησιέστερο γείτονά μας, τη Ρωσία. Είναι περιττό να πούμε ότι το πώς τα πάει η ΕΕ με τη Ρωσία και πώς τα πάει η Ρωσία με εμάς διαδραματίζει κρίσιμο ρόλο στην ειρηνική ανάπτυξη της Ευρώπης. Η διαδικασία που οδηγεί στη διάσκεψη κορυφής μεταξύ ΕΕ και Ρωσίας, η οποία θα πραγματοποιηθεί στην Κοπεγχάγη στις 11 Νοεμβρίου 2002, θα μας δώσει την ευκαιρία να προβούμε σε απολογισμό της πενταετούς εταιρικής μας σχέσης και συνεργασίας. Θα αντιμετωπίσουμε νέες προκλήσεις σε σχέση με τη διεύρυνση. Αυτό το γνωρίζουμε όλοι. Καταρχάς, η Προεδρία προσδίδει ιδιαίτερη σημασία στην εξεύρεση ταχείας λύσης στο θέμα του θύλακα του Καλίνινγκραντ. Στις 30 Σεπτεμβρίου το Συμβούλιο θα συζητήσει τη διερεύνηση αυτού του θέματος, την οποία είχε αναλάβει η Επιτροπή, προκειμένου, σε διαβούλευση με την Πολωνία και τη Λιθουανία, να βρεθεί μια λύση σύμφωνη προς το υφιστάμενο κοινοτικό δίκαιο. Η Ρωσία περιλαμβάνεται στη στρατηγική μας για τη Βόρεια Διάσταση, εμείς, όμως, προτιθέμεθα να υποβάλουμε μια στρατηγική για τους νέους μας γείτονες, αφού με την επερχόμενη διεύρυνση θα υπάρχει φυσικά ανάγκη εξέτασης μιας νέας συνολικής στρατηγικής σε σχέση με τα κράτη που, μετά τη διεύρυνση, θα γειτνιάζουν από ανατολικά με την Ευρωπαϊκή Ένωση, δηλαδή με την Ουκρανία, τη Λευκορωσία και τη Μολδαβία. Ο σκοπός μιας τέτοιας στρατηγικής θα είναι να ενθαρρύνει τις δημοκρατικές και οικονομικές μεταρρυθμίσεις στις γειτονικές χώρες και να ενισχύσει τη διασυνοριακή συνεργασία με αυτές τις χώρες. Στις 30 Σεπτεμβρίου 2002 το Συμβούλιο θα εξετάσει τις προτάσεις που έχουν ήδη κατατεθεί όσον αφορά τους δεσμούς της Ευρωπαϊκής Ένωσης με τους νέους της γείτονες. Μια ανακοίνωση που θα παρουσιάσει η Επιτροπή στη διάρκεια του φθινοπώρου θα συμπληρώσει, φυσικά, αυτές τις διαβουλεύσεις και, καλώς εχόντων των πραγμάτων, θα οδηγήσει σε μια απόφαση τον Δεκέμβριο. Τώρα θα απομακρυνθώ από την Ευρώπη και θα κατέβω προς την Αφρική. Όπως όλοι γνωρίζετε, κρίσιμες συνθήκες επικρατούν στο νότιο τμήμα της Αφρικής, όπου η ΕΕ ανησυχεί με την επιδείνωση της κατάστασης στη Ζιμπάμπουε – περιλαμβανομένων των τελευταίων επιθέσεων στα ΜΜΕ, τις συνεχιζόμενες εκδικητικές ενέργειες εναντίον αγροτών και τον διορισμό από τον πρόεδρο Μουγκάμπε μιας νέας σκληροπυρηνικής κυβέρνησης, η οποία αποκαλείται “πολεμικό υπουργικό συμβούλιο”. Στις 22 Ιουλίου η ΕΕ ενέτεινε τους περιορισμούς της εναντίον της Ζιμπάμπουε προσθέτοντας μια σειρά ονομάτων στον κατάλογο των ατόμων για τα οποία ισχύει απαγόρευση εισόδου στην ΕΕ. Ταυτόχρονα, η ΕΕ αποφάσισε να συνεχίσει τη συνεργασία με άλλους διεθνείς παράγοντες με στόχο την εξεύρεση λύσης στη Ζιμπάμπουε. Οι περιορισμοί που επιβλήθηκαν από την ΕΕ στρέφονται εναντίον ατόμων που θεωρούμε υπεύθυνα για την κρίση στη χώρα. Η ΕΕ, πάντως, θα συνεχίσει να στηρίζει τον πληθυσμό της Ζιμπάμπουε – ο οποίος υποφέρει από τις συνέπειες των πολιτικών που ασκεί ο Μουγκάμπε – αποστέλλοντας σημαντικές ποσότητες επισιτιστικής βοήθειας, η οποία θα απαλύνει τον λιμό στη χώρα, και παρέχοντας κοινωνική και ιατρική συνδρομή. Η ΕΕ επισημαίνει με αυξανόμενη ανησυχία ότι η επισιτιστική κρίση στο νότιο τμήμα της Αφρικής εξελίσσεται ραγδαία και ότι η ανθρωπιστική κατάσταση επιδεινώνεται. Η Κοινότητα και τα κράτη μέλη της ανταποκρίθηκαν ήδη, παρέχοντας στην περιοχή επισιτιστική και ανθρωπιστική βοήθεια αξίας 490 εκατομμυρίων ευρώ. Αυτή η πρωτοβουλία για παροχή βοήθειας επικεντρώνεται σε εκείνες τις χώρες που έχουν πληγεί περισσότερο – συγκεκριμένα, στη Ζιμπάμπουε, το Μαλάουι και τη Ζάμπια.. Αρκετές πολιτικές αποφάσεις και μέτρα που έλαβαν οι κυβερνήσεις στην περιοχή, ιδίως η κυβέρνηση της Ζιμπάμπουε, συνέβαλαν περαιτέρω στην επιδείνωση της ήδη ανησυχητικής ανθρωπιστικής κατάστασης. Καταστήσαμε, συνεπώς, σαφές ότι σε καμία περίπτωση δεν πρέπει να χρησιμοποιηθεί η επισιτιστική βοήθεια ως πολιτικό μέσο και ότι οι χώρες αποδέκτες πρέπει να διασφαλίσουν ότι θα διανεμηθεί δίκαια και εξ ολοκλήρου, χωρίς να υπεισέρχονται πολιτικές σκοπιμότητες. Τέλος, επιτρέψτε μου να εκφράσω την ικανοποίηση της Προεδρίας για την πορεία της διάσκεψης κορυφής που μόλις πραγματοποιήθηκε στην Κοπεγχάγη – τη διάσκεψη Ευρώπης-Ασίας (ASEM). Η εντύπωσή μου είναι ότι όλοι οι μετέχοντες, τόσο από τις ασιατικές όσο και από τις ευρωπαϊκές χώρες, έμειναν ικανοποιημένοι από τη διάσκεψη. Πέραν των ατύπων συνομιλιών, τέθηκαν επί τάπητος συγκεκριμένες πρωτοβουλίες, στις οποίες τώρα θα εργαστούμε περαιτέρω, περιλαμβανομένων των νεανικών αθλητικών εκδηλώσεων που διοργανώνονται στην Ασία. Θέλουμε επίσης να ενισχύσουμε τους δεσμούς μεταξύ της Ευρώπης και της Ασίας· υπάρχουν μεγάλες δυνατότητες συνεργασίας, όχι μόνο στον οικονομικό τομέα, αλλά και στον πολιτικό και πολιτιστικό τομέα. Πριν δώσω τώρα τη θέση μου στον κ. Τάσο Γιαννίτση, θα ήθελα να πω ότι συμφωνώ με τις παρατηρήσεις της έκθεσης για το επιτυχημένο έργο της ΕΕ στα Βαλκάνια. Η ΕΕ πέτυχε να επαναφέρει σε μια περιοχή που χαρακτηριζόταν από διάλυση και αστάθεια τη γενική ανάπτυξη της Ευρώπης. Με την ανάληψη της αστυνομικής αποστολής του ΟΗΕ στη Βοσνία, την 1η Ιανουαρίου 2003, η ΕΕ θα προβεί σε μια ακόμη ουσιαστική συμβολή στην περαιτέρω προώθηση της σταθερότητας στα Βαλκάνια. Όπως ανέφερα, θα αρχίσω από το Αφγανιστάν. Η κατάσταση εκεί παραμένει εύθραυστη, αλλά η διαδικασία της Λόγια Τζίργκα εξακολουθεί να παρέχει μια καλή βάση για να συνεχίσουμε. Επέστρεψαν στις εστίες τους περισσότεροι πρόσφυγες και εκτοπισμένοι στο εσωτερικό της χώρας σε σχέση με όσους αναμενόταν και αυτό δείχνει ότι υπάρχει ελπίδα για το μέλλον της χώρας τους. Δυστυχώς, το Αφγανιστάν εξακολουθεί να αντιμετωπίζει πολύ δύσκολες προκλήσεις. Η πρόσφατη δολοφονική απόπειρα κατά του προέδρου Καρζάι και άλλες τρομοκρατικές επιθέσεις μαρτυρούν τα σοβαρά προβλήματα ασφαλείας. Χωρίς εσωτερική ασφάλεια, δεν μπορεί να επιτευχθεί ούτε σταθερή κυβέρνηση, ούτε αειφόρος ανάπτυξη. Πρέπει, συνεπώς, να ενισχυθεί ο ρόλος της κεντρικής κυβέρνησης και να μειωθεί η επιρροή των πολεμάρχων. Ομοίως, πρέπει να ενισχυθούν η κοινωνία των πολιτών και ο ρόλος και τα δικαιώματα των γυναικών. Πρέπει να ανοικοδομηθούν οι αφγανικοί θεσμοί και οι βασικές υποδομές. Πρέπει να εφαρμοστούν μεταρρυθμίσεις στο δικαστικό σύστημα και στην αστυνομία και να συγκροτηθεί εθνικός στρατός υπό πολιτικό έλεγχο. Πρέπει να επιτραπεί η επιστροφή στους υπόλοιπους πρόσφυγες και εκτοπισμένους και πρέπει να στηρίξουμε την επανένταξή τους. Καλούμε επειγόντως τη διεθνή κοινότητα, ιδίως τους γείτονες του Αφγανιστάν, να συνεχίσουν να υποστηρίζουν την περαιτέρω σταθεροποίηση του Αφγανιστάν. Ο ΟΗΕ θα διαδραματίσει κεντρικότατο ρόλο σε αυτό, μέσω του ειδικού εκπροσώπου του ΟΗΕ, του κ. Brahimi. Η ΕΕ θα συνεχίσει να κάνει ό,τι της είναι δυνατό για να ανοικοδομήσει τη χώρα και να εφαρμόσει πλήρως τη Συμφωνία της Βόννης. Υποσχεθήκαμε να το πράξουμε την προηγούμενη εβδομάδα, στη διάρκεια μιας ειδικής συζήτησης στον ΟΗΕ. Θα εμμείνουμε στη σταθερή μας δέσμευση για παροχή ανθρωπιστικής βοήθειας και βοήθειας για την ανοικοδόμηση, η δε ΕΕ θα παρακολουθεί εκ του σύνεγγυς το έργο της νέας αφγανικής επιτροπής ανθρωπίνων δικαιωμάτων. Προσδοκούμε ότι τα κράτη μέλη της ΕΕ που συμμετέχουν στις προσπάθειες θα συνεχίσουν να συμβάλλουν με στρατεύματα στη διεθνή δύναμη για την προαγωγή της ασφάλειας στο Αφγανιστάν (ISAF). Η δανική Προεδρία, μάλιστα, δίνει τη μέγιστη προτεραιότητα στην καταπολέμηση της τρομοκρατίας. Εφαρμόζουμε το ευρωπαϊκό σχέδιο δράσης για την καταπολέμηση της τρομοκρατίας, όπως έχει σχεδιασθεί. Θα συνεχίσουμε τις προσπάθειές μας για ενσωμάτωση της καταπολέμησης της τρομοκρατίας σε όλες τις πτυχές της εξωτερικής πολιτικής της ΕΕ. Η παρακολούθηση από την ΕΕ μέχρι σήμερα εστιάστηκε στα εσωτερικά μέτρα της ΕΕ, επί των οποίων έχει πραγματοποιηθεί σημαντική πρόοδος στην κατεύθυνση της εφαρμογής. Εδώ, μπορεί να γίνει ειδική αναφορά στην εφαρμογή, στο πλαίσιο της ΕΕ, του ψηφίσματος 1373 του Συμβουλίου Ασφαλείας του ΟΗΕ για πάγωμα των χρηματοδοτικών πόρων τρομοκρατικών ομάδων. Αυτό το έργο θα συνεχιστεί, φυσικά, κατά τη δανική Προεδρία."@el8 "Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen. Moreover, based on the Seville European Council, the EU’s action plan and the Council conclusions of 22 July 2002, the Danish Presidency will aim to move EU policy forward as regards the EU’s international role in the fight against terrorism, including in particular cooperation with third countries and relevant international organisations. In the Seville declaration, the European Council defined the Common Foreign and Security Policy’s contribution to the fight against terrorism, including the contribution of the security and defence policy. As a follow-up to this, on 22 July the Council approved a number of decisions with a view to implementing the Seville declaration. These included a revision of the dimensions relating to combating terrorism through the links with third countries, including such links in the form of conventions and specific measures that can help third countries to meet their obligations under UN Security Council Resolution 1373. The Presidency attaches importance to the Council’s conclusions being followed up by practical initiatives. A number of concrete steps have already been taken. I would also like to say a few words about the non-proliferation and disarmament policy. We have earmarked the non-proliferation and disarmament policy for renewed consideration as part of the global fight against terrorism. We consider it of great importance that this non-proliferation and disarmament policy should be strengthened and we will be bringing the matter up with all the parties involved in Troika cooperation. On 15 April 2002, the Council adopted as many as 42 concrete measures that will help to strengthen multilateral instruments, export controls, cooperation and political dialogue. The Danish Presidency faces two great challenges here: firstly, continuing efforts to succeed, in The Hague in November, in implementing the international Code of Conduct against the spread of ballistic missiles and secondly strengthening the convention banning biological and chemical weapons. This logically leads me on to Iraq. In the Middle East, Iraq still is a serious source of concern as far as weapons of mass destruction are concerned. We agree with President Bush on this point, which he emphasised in his speech to the United Nations General Assembly recently. Iraq has violated various Security Council resolutions in respect of the country’s disarmament obligations. The country must comply with these obligations immediately. The EU is firmly resolved to support the United Nations’ continued efforts in this respect. Among other things, the Security Council has demanded that Iraq give the UN weapons inspectors unconditional and unfettered access and ensure that the country’s authorities cooperate to the extent required. The EU has fully supported this demand. On 16 September the Iraqi Government notified the Secretary-General of the UN that it accepted the return of the weapons inspectors. The Security Council is now investigating whether the Iraqi notification complies with the Security Council’s requirements in respect of the weapons inspections. The Presidency agrees with UN Secretary-General Kofi Annan that the Security Council must comply with its responsibilities, should Iraq still refuse to co-operate. Naturally, it is a pleasure to address the European Parliament on the EU’s progress within the Common Foreign and Security Policy. As pointed out in the committee’s report, the EU faces major global challenges. Both our own populations and third countries expect the EU to be able to help to solve conflicts and calm tensions around the world. In my statement here I will concentrate on the following topics: Afghanistan, the fight against terrorism, the Middle East, Iraq, India, Pakistan, Russia and Africa. As far as the ICC is concerned, I refer to my other statement. At this juncture, I would like to say something about the Middle East. It is two years now since the violent Israeli-Palestinian conflict broke out again. However, a number of positive signs of progress – particularly in the area of reforms – have given cause for cautious optimism in recent times, that is, since the summer. The EU’s response is that this progress should be utilised for the resumption of political negotiations between Israel and the Palestinians which are able to give both parties concrete prospects of a peaceful solution to the conflict. The EU has therefore endeavoured to send a concrete message as to how this aim can be achieved. At the informal meeting of Foreign Ministers in Elsinore on 30-31 August of this year, the EU completed its proposal for a timetable pointing the way towards peace and towards the establishment of a Palestinian state by the summer of 2005. This proposal, which gives practical expression to President Bush’s vision and to the Arab peace proposal for a Palestinian state within three years – and which largely takes the Arab peace initiative as its starting point – anticipates three phases. Firstly, entry this year into an Israeli-Palestinian security agreement that will stop the violence and pave the way for the Palestinian presidential and parliamentary elections that are expected to be held on 20 January 2003. Following these elections, negotiations are to be started on the establishment of a Palestinian state with temporary borders, and this is to take place in the autumn of 2003. We will then enter the third phase, in which a final peace agreement is to be entered into, adopting positions on the difficult issues of Jerusalem, borders, refugees and settlers which must be solved before the final establishment of a Palestinian state in mid-2005. In parallel with this – if we are to achieve a comprehensive peace – efforts must be made to resume the negotiations with Syria and Lebanon, so that the process can lead to an overall peace solution in the Middle East. During my trip to the Middle East in early September, the proposal was generally well received by the parties in the region. The Arab countries gave the proposal a positive reception. The proposal was also welcomed by the Israeli side, although Israel expressed a number of reservations as regards certain elements of the proposal. At the meeting of the Middle East Quartet on 17 September this year, agreement was reached that, in the weeks ahead, the Quartet – partly following the EU’s lead – will seek to reach agreement on a final joint timetable for the three phases of establishing a Palestinian state by August 2005. There was also support for the EU’s suggestion of holding an international donor conference on support for the Palestinian reform process by the end of the year. The Danish EU Presidency has offered to host the conference and thus also the meeting of the Quartet that is expected to be held in connection with the donor conference. The EU and the Presidency are working in accordance with the declaration made by the Seville European Council on the holding of an early peace conference which will be able to discuss and reach agreement on a timetable for the road ahead towards lasting peace in the Middle East. I have noted that, in its recent report on developments in the EU’s Common Foreign and Security Policy, the European Parliament’s Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy also shares this approach. The members of the Middle East Quartet have agreed to continue discussions on the date and modalities of such an international peace conference. My clear impression is that the members of the Quartet take a fairly similar view of the situation and that we will therefore be able to achieve a common timetable relatively quickly. The Danish Presidency intends to continue this policy and to work actively towards a detailed timetable which can pave the way for a peaceful solution to one of the most enduring conflicts in recent history. I also note that yesterday’s security resolution specifically mentions the necessity of the EU’s and the Quartet’s peace plan, or timetable, moving forward despite what happened last week. What happened – as all of you here know – is that there were two suicide attacks in Israel. That bodes ill as regards achieving the progress that was otherwise on the way following the summer’s task forces and working groups, following endorsement by the Quartet and the expansion of the EU’s plan for peace. Now we have had these serious setbacks. Otherwise we would have had reason for optimism, because partly thanks to the EU’s intervention Fatah and Tanzim had declared a moratorium on attacks on Israeli civilians. However, last week’s actions show that militant groups such as Islamic Jihad have no intention of complying with Fatah and Tanzim’s moratorium. The Presidency has expressed to both parties its great regret about both the Palestinian suicide bombings and the Israeli retaliation. Israel has the right to fight terrorism, but the fierce Israeli retaliation – including the siege and bombardment of President Arafat’s headquarters in Ramallah – will not bring peace and security to the Israeli and Palestinian people. In recent days, the Presidency has been in close contact with the parties about the situation as well as with Russia, the USA and Egypt, and we have sent representatives to the region. It is crucial that the heralded American/Jordanian/Egyptian support of Palestinian police and security forces is put into effect very quickly so that there is a unified security system on the Palestinian side with which Israel feels reasonably secure. We must not let the radical groups derail the political initiatives yet again. My Greek colleague, Mr Tassos Yiannitsis, Minister for Europe, will give an account of aspects of the work in the area of the common security and defence policy, or ESDP. Radical groups also threaten peace in the relationship between India and Pakistan, which remains tense. The EU is still prepared to contribute to the international efforts to reduce the current crisis, to promote measures to create confidence and to create the conditions for dialogue between the parties on a lasting solution to the conflict. Local elections are currently being held in Jammu and Kashmir. The run-up to the elections has been violent and has given cause for concern. However, it is our hope that the elections in Jammu and Kashmir will be able to pave the way for a resumption of the dialogue between India and Pakistan on a long-term solution. India has opposed international election observers, but representatives of a number of EU countries’ embassies in New Delhi will be present during the elections. I now turn to Europe and to our nearest neighbour, Russia. It goes without saying that how the EU gets on with Russia and how Russia gets on with us plays a crucial role in the peaceful development of Europe. The lead-up to the summit between the EU and Russia, which will take place in Copenhagen on 11 November 2002, will provide us with an opportunity to take stock of five years of partnership and cooperation. We will face new challenges in connection with enlargement. We all know that. In the first instance, the Presidency attaches particular importance to finding a rapid solution to the issue of the Kaliningrad enclave. On 30 September the Council will discuss the investigation of this issue carried out by the Commission in order, in consultation with Poland and Lithuania, to find a solution complying with current Community law. Russia is included in our strategy for the Northern Dimension, but we also intend to present a strategy for our new neighbours, since with the forthcoming enlargement there will naturally be a need to consider a new overall strategy in respect of the European Union’s neighbouring states to the east following enlargement, that is, Ukraine, Belarus and Moldova. The purpose of such a strategy will be to encourage democratic and economic reforms in the neighbouring countries and to strengthen cross-border cooperation with these countries. On 30 September 2002 the Council will go through the contributions that have already been received concerning the European Union’s links with its new neighbours. A communication that the Commission will present in the course of the autumn will naturally supplement these deliberations and hopefully lead to a decision in December. Now I will move away from Europe and move down to Africa. As you all know, critical conditions prevail in southern Africa, where the EU is concerned at the worsening of the situation in Zimbabwe – including the latest attacks on the media, the continuing spiteful actions against farmers and President Mugabe’s appointment of a new hard-line government which is being called a ‘war cabinet’. On 22 July the EU tightened up its restrictions against Zimbabwe by adding a number of names to the list of people covered by the travel ban. At the same time, the EU decided to continue cooperating with other international parties with a view to finding a solution in Zimbabwe. The restrictions introduced by the EU are aimed at people whom we regard as responsible for the crisis in the country. The EU will, however, continue to support Zimbabwe’s population – which is suffering from the consequences of Mugabe’s policies – by sending massive quantities of food aid which will ease the famine in the country and by offering social and medical assistance. The EU notes with increasing concern that a food crisis is rapidly developing in southern Africa and that the humanitarian situation is deteriorating. The Community and its Member States have already responded by offering the region food and humanitarian aid to a value of EUR 490 million. This aid initiative is being targeted at those countries hardest hit – namely Zimbabwe, Malawi and Zambia. A number of political decisions and measures taken by the governments in the region, particularly that of Zimbabwe, have further contributed to worsening the already alarming humanitarian situation. We have therefore made it clear that under no circumstances must food aid be used as a political tool and that the recipient countries must ensure that it is distributed fairly and entirely without political considerations. Finally, allow me to express the Presidency’s satisfaction with the course of the summit that we have just had in Copenhagen – the ASEM Summit. It is my impression that everyone from the Asian countries and the European countries were pleased with the summit. In addition to informal talks, concrete initiatives were put on the table which we will now work on further, including youth games staged in Asia. We also want to strengthen links between Europe and Asia; there are great opportunities for cooperation not only in the economic sphere, but also in the political and cultural spheres. Before I hand over now to Mr Tassos Yiannitsis I would like to say that I agree with the report’s remarks on the EU’s successful work in the Balkans. The EU has succeeded in bringing a region characterised by dissolution and instability back into the general development of Europe. With the takeover of the UN police mission in Bosnia on 1 January 2003 the EU will make another substantial contribution to promoting stability further in the Balkans. As mentioned, I will start with Afghanistan. The situation there remains frail, but the Loya Jirga process still provides a good basis on which to build. Far more refugees and internally displaced persons than expected have returned home, and that shows that there is hope for the future of their country. Unfortunately, Afghanistan still faces very difficult challenges. The recent assassination attempt on President Karzai and other terrorist attacks are evidence of the serious security problems. Without internal security, neither stable government nor sustainable development can be achieved. The role of the central government must therefore be strengthened and the influence of the warlords reduced. Civil society and the role and rights of women must similarly be strengthened. The Afghan institutions and basic infrastructure must be built up again. Reforms must be implemented within the judicial system and police, and a national army under civil control must be established. The remaining refugees and displaced persons must be allowed to return, and we must support their reintegration. We urgently call upon the international community, including in particular Afghanistan’s neighbours, to continue to support a further stabilisation of Afghanistan. The UN will play a very central role here through the UN special representative Mr Brahimi. The EU will continue to do what is in its power to rebuild the country and to implement the Bonn Agreement fully. We promised to do so last week during a special debate at the UN. We will maintain our strong commitment to humanitarian and restructuring aid, and the EU will follow the work of the new Afghan human rights commission closely. We expect the EU Member States involved to continue contributing to the ISAF troops. The Danish Presidency further gives the highest priority to combating terrorism. We are implementing the European action plan to combat terrorism as planned. We will continue our efforts to incorporate the combating of terrorism into all aspects of EU foreign policy. Follow-up by the EU to date has focused on the EU’s internal measures, in which considerable progress has been made towards implementation. Implementation within the EU of UN Security Council Resolution 1373 on freezing the financial resources of terrorist groups may be mentioned here in particular. This work will naturally be continued under the Danish Presidency."@en3 "Señor Presidente, Comisario, Señorías: Además, de acuerdo con el Consejo Europeo de Sevilla, el plan de acción de la UE y las conclusiones del Consejo del 22 de julio de 2002, la Presidencia danesa intentará impulsar la política de la UE en lo que respecta a su papel internacional en la lucha contra el terrorismo, incluida en particular la cooperación con terceros países y organizaciones internacionales relevantes. En la declaración de Sevilla, el Consejo Europeo definió la contribución de la Política Exterior y de Seguridad Común a la lucha contra el terrorismo, incluida la contribución de la política de seguridad y defensa. Para proseguir con esta labor, el Consejo aprobó el 22 de julio una serie de decisiones con vistas a poner en práctica la declaración de Sevilla. Estas medidas incluían una revisión de las dimensiones relacionadas con la lucha antiterrorista a través de vínculos con terceros países, incluidos los vínculos en forma de convenciones y medidas específicas que pueden ayudar a terceros países a cumplir las obligaciones establecidas en virtud de la Resolución 1373 del Consejo de Seguridad de la ONU. La Presidencia considera importante que las conclusiones del Consejo se traduzcan en iniciativas prácticas. Ya se han dado una serie de pasos concretos. También me gustaría decir unas pocas palabras sobre la política de no proliferación y desarme. Hemos decidido reimpulsar la política de no proliferación y desarme en el marco de la lucha global contra el terrorismo. Estimamos que es muy importante reforzar esta política de no proliferación y desarme y trataremos esta cuestión con todas las partes implicadas en la cooperación en el seno de la troika. El 15 de abril de 2002, el Consejo adoptó hasta 42 medidas concretas que ayudarán a reforzar los instrumentos multilaterales, los controles de las exportaciones, la cooperación y el diálogo político. La Presidencia danesa se enfrenta a dos grandes desafíos: en primer lugar, proseguir los esfuerzos para lograr, en La Haya en noviembre, la implantación del Código de Conducta internacional contra la proliferación de misiles balísticos y, en segundo lugar, reforzar el convenio que prohíbe las armas biológicas y químicas. Lógicamente, esto hace que pasemos a Iraq. En Oriente Próximo, Iraq sigue siendo motivo grave de preocupación en lo que se refiere a armas de destrucción masiva. Estamos de acuerdo con el Presidente Bush en este punto, en que hizo hincapié en su reciente discurso ante la Asamblea General de las Naciones Unidas. Iraq ha violado varias resoluciones del Consejo de Seguridad relativas a las obligaciones de desarme del país. Este país debe cumplir estas obligaciones inmediatamente. La UE está resuelta a apoyar los continuos esfuerzos de las Naciones Unidas a este respecto. Entre otras cosas, el Consejo de Seguridad ha exigido a Iraq que dé a los inspectores de armamento de la ONU acceso incondicional y sin restricciones y asegure que las autoridades del país colaboren en la medida necesaria. La UE ha apoyado plenamente esta exigencia. El 16 de septiembre, el Gobierno iraquí notificaba al Secretario General de la ONU que aceptaba la vuelta de los inspectores de armamento. El Consejo de Seguridad investiga si la notificación iraquí cumple los requisitos del Consejo de Seguridad respecto de las inspecciones de armamento. La Presidencia está de acuerdo con el Secretario General de la ONU, Kofi Annan, de que el Consejo de Seguridad debe cumplir sus responsabilidades en caso de que Iraq se negase a cooperar. Por supuesto, es un placer para mí dirigirme al Parlamento Europeo para hablar del progreso de la UE en la Política Exterior y de Seguridad Común. Como se señala en el informe de la comisión, la UE afronta importantes desafíos globales. Tanto nuestras poblaciones como terceros países esperan que la UE pueda ayudar a resolver conflictos y a suavizar las tensiones en todo el mundo. En mi intervención me centraré en los siguientes asuntos: Afganistán, la lucha contra el terrorismo, Oriente Próximo, Iraq, India, Pakistán, Rusia y África. En cuanto a la CPI, me remitiré a mi otra intervención. En este punto, me gustaría decir algo sobre Oriente Próximo. Han pasado dos años desde que se iniciara de nuevo el violento conflicto palestino-israelí. No obstante, una serie de signos positivos de progreso –particularmente en el ámbito de las reformas– ha dado pie a un optimismo prudente en tiempos recientes, esto es, desde el verano. La respuesta de la UE es que este progreso debería utilizarse para retomar las negociaciones políticas entre israelíes y palestinos, que podrían dar a ambas partes perspectivas concretas de una solución pacífica del conflicto. Por tanto, la UE se ha esforzado por enviar un mensaje concreto sobre el modo de alcanzar este objetivo. En el Consejo informal de Ministros de Exteriores en Elsinor. los días 30 y 31 de agosto de este año, la UE ultimó su propuesta de una agenda que señale el camino hacia la paz y hacia el establecimiento de un Estado palestino en el verano de 2005. Esta propuesta, que da una expresión práctica a la visión del Presidente Bush y a la propuesta de paz árabe para un Estado palestino en tres años –y que en gran medida toma la iniciativa de paz árabe como punto de partida– prevé tres fases: En primer lugar, la firma de un acuerdo de seguridad palestino-israelí que detenga la violencia y allane el camino a las elecciones presidenciales y parlamentarias palestinas, cuya celebración está prevista para el 20 de enero de 2003. Tras estas elecciones, deberán entablarse negociaciones sobre el establecimiento de un Estado palestino con fronteras temporales, lo cual tendrá lugar en el otoño de 2003. Entraremos entonces en una tercera fase, en la que se firmará un acuerdo de paz definitivo, que fijará posiciones en torno a las espinosas cuestiones de Jerusalén, las fronteras, los refugiados y los colonos, que deberán resolverse antes del establecimiento final de un Estado palestino a mediados de 2005. Paralelamente –si pretendemos alcanzar una paz integral– deben hacerse esfuerzos por retomar las negociaciones con Siria y el Líbano, de modo que el proceso pueda conducir a una solución de paz global en Oriente Próximo. Durante mi viaje a Oriente Próximo a principios de septiembre, la propuesta fue bien recibida en general por las partes de esta región. Los países árabes acogieron la propuesta con agrado. La propuesta también fue bien acogida por la parte israelí, aunque Israel expresó una serie de reservas en cuanto a ciertos elementos de la propuesta. En una reunión del Cuarteto para Oriente Próximo, celebrada el 17 de septiembre de este año, se alcanzó el acuerdo de que, en las siguientes semanas, el Cuarteto -–en parte bajo la dirección de la UE– intentará alcanzar un acuerdo sobre un calendario definitivo conjunta para las tres fases del establecimiento de un Estado palestino en agosto de 2005. Asimismo, se apoyó la sugerencia de la UE de celebrar una conferencia internacional de donantes a favor del proceso de reforma palestino a finales de este año. La Presidencia danesa de la UE se ha ofrecido como sede de la conferencia y por tanto de la reunión del Cuarteto que se espera se celebre en relación con la conferencia de donantes. La UE y la Presidencia trabajan de acuerdo con la declaración hecha por el Consejo Europeo de Sevilla sobre la celebración de una pronta conferencia de paz en la que se pueda debatir y acordar un calendario para el proceso de paz duradera en Oriente Próximo. He observado que, en su reciente informe sobre el desarrollo de la Política Exterior y de Seguridad Común de la UE, la Comisión de Asuntos Exteriores, Derechos Humanos, Seguridad Común y Política de Defensa del Parlamento Europeo también comparte este enfoque. Los miembros del Cuarteto de Oriente Próximo han acordado proseguir el debate sobre la fecha y las modalidades de dicha conferencia de paz internacional. Tengo la clara impresión de que los miembros del Cuarteto tienen una visión bastante similar de la situación y que por tanto podremos establecer un calendario común relativamente pronto. La Presidencia danesa pretende continuar esta política y trabajar activamente para establecer un calendario detallado que allane el camino para una solución pacífica a uno de los más prolongados conflictos de la historia reciente. Asimismo, observo que la resolución de seguridad de ayer menciona específicamente la necesidad de que el plan de paz, o el calendario, de la UE y el Cuarteto sigan adelante a pesar de lo sucedido la semana pasada. Lo que sucedió, como ustedes saben, es que se produjeron dos ataques suicidas en Israel. Este suceso no augura nada bueno en lo que se refiere al avance, que por otra parte ya se estaba dando tras las reuniones de verano de los «task forces» y grupos de trabajo, seguidas del refrendo del Cuarteto y la ampliación del plan de paz de la UE. Ahora hemos tenido estos graves reveses. De no haber sido por estos sucesos tendríamos razones para el optimismo, porque gracias en parte a la intervención de la UE, Al Fatah y Tanzim han declarado una moratoria sobre los ataques a civiles israelíes. Sin embargo, las acciones de la pasada semana muestran que grupos combativos como Yihad Islámica no tienen intención de respetar la moratoria de Al Fatah y Tanzim. La Presidencia ha expresado a ambas partes su profundo malestar por los atentados suicidas palestinos y la respuesta israelí. Israel tiene derecho a combatir el terrorismo, pero las duras represalias israelíes -–incluido el asedio y bombardeo de las oficinas de Arafat en Ramala– no traerán la paz y la seguridad a palestinos e israelíes. Recientemente, la Presidencia ha mantenido un estrecho contacto con las partes sobre la situación, así como con Rusia, los Estados Unidos y Egipto, y hemos enviado representantes a la región. Resulta crucial que el anunciado apoyo norteamericano/jordano/egipcio a las fuerzas policiales y de seguridad palestinas se ponga en marcha cuanto antes, para que haya un sistema de seguridad unificado en el lado palestino, de forma que Israel se pueda sentir seguro. No debemos dejar a los grupos radicales desbaratar una vez más las iniciativas políticas. Mi colega griego, el Sr. Tassos Yiannitsis, Ministro de Asuntos Europeos, explicará los aspectos de la labor en materia de política de seguridad común y defensa o PESD. Los grupos radicales también han amenazado la paz en las relaciones con la India y Pakistán, que se mantienen tensas. La UE está todavía dispuesta a participar en los esfuerzos internacionales por aminorar la crisis actual, fomentar medidas que creen confianza y sentar las bases para el diálogo entre las partes sobre una solución duradera al conflicto. Actualmente tienen lugar elecciones locales en Jammu y Cachemira. El período previo a las elecciones ha sido violento y nos ha dado motivos de inquietud. Sin embargo, tenemos la esperanza de que las elecciones de Jammu y Cachemira allanarán el camino al retorno del diálogo entre la India y Pakistán sobre una solución a largo plazo. La India se ha opuesto a la presencia de observadores electorales internacionales, pero durante las elecciones estarán presentes representantes de las embajadas de países de la UE en Nueva Delhi. Paso ahora a Europa y a nuestro vecino más próximo, Rusia. Huelga decir que la UE se lleva bien con Rusia y cómo se lleve Rusia con nosotros tiene una importancia crucial para el desarrollo pacífico de Europa. El período previo a la cumbre entre la UE y Rusia, que tendrá lugar en Copenhague el 11 de noviembre de 2002, nos proporcionará la oportunidad de hacer balance de cinco años de cooperación. Deberemos enfrentarnos a nuevos retos en relación con la ampliación. Todos lo sabemos. En primer lugar, para la Presidencia es particularmente importante hallar una solución rápida a la cuestión del enclave de Kaliningrado. El 30 de septiembre el Consejo discutirá la investigación sobre esta cuestión llevada a cabo por la Comisión con objeto de encontrar, en consultas con Polonia y Lituania, una solución que respete la legislación comunitaria actual. Rusia está incluida en nuestra estrategia para la Dimensión Septentrional, pero también pretendemos presentar una estrategia para nuestros nuevos vecinos, puesto que con la inminente ampliación habrá una necesidad de considerar una estrategia global con respecto a los Estados del este que pasarán a ser vecinos de la Unión Europea tras la ampliación, esto es, Ucrania, Belarús y Moldova. El propósito de esta estrategia es fomentar las reformas económicas y democráticas en los países vecinos y reforzar la cooperación transfronteriza con estos países. El 30 de septiembre de 2002, el Consejo revisará las contribuciones que ya se han recibido respecto de los vínculos de la Unión Europea con sus nuevos vecinos. Una comunicación que la Comisión presentará en el transcurso del otoño complementará estas deliberaciones y, esperemos, conducirá a la toma de una decisión en diciembre. Ahora pasaré de Europa a África. Como todos ustedes saben, prevalecen las condiciones críticas en el África meridional. La UE está preocupada por el deterioro de la situación en Zimbabwe, incluidos los últimos ataques a los medios de comunicación, las reiteradas acciones de venganza contra los agricultores y la designación por parte del Presidente Mugabe de un nuevo gobierno de línea dura al que se denomina «gabinete de guerra». El 22 de julio la UE endureció sus restricciones contra Zimbabwe añadiendo una serie de nombres a la lista de personas incluidas en la prohibición de desplazamientos al extranjero. Al mismo tiempo, la UE decidió continuar cooperando con otras partes internacionales con vistas a encontrar una solución para Zimbabwe. Las restricciones introducidas por la UE afectan a personas que consideramos responsables de la crisis en el país. La UE, no obstante, continuará apoyando a la población de Zimbabwe –que sufre las consecuencias de las políticas de Mugabe– enviando cantidades masivas de ayuda alimentaria, que aliviará la hambruna en el país, y ofreciendo asistencia médica y social. La UE observa con creciente preocupación que la crisis alimentaria se está desarrollando con rapidez en el África meridional y que la situación humanitaria se está deteriorando. La Comunidad y sus Estados miembros ya han respondido ofreciendo a la región ayuda alimentaria y humanitaria por valor de 490 millones de euros. Esta iniciativa de ayuda está destinada a aquellos países que han sufrido los reveses más graves, es decir, Zimbabwe, Malawi y Zambia. Una serie de decisiones y medidas políticas tomadas por los gobiernos de la región, en particular el de Zimbabwe, han contribuido a empeorar aún más la ya de por sí alarmante situación humanitaria. Por tanto, hemos dejado claro que en ninguna circunstancia se empleará la ayuda alimentaria como un instrumento político y que los países receptores deben asegurar que se distribuya equitativa e íntegramente, sin entrar en consideraciones políticas. Por último, permítanme expresar la satisfacción de la Presidencia respecto a cómo ha transcurrido la cumbre que acabamos de celebrar en Copenhague, la de la ASEM. Tengo la impresión de que todos los participantes de los países asiáticos y los países europeos quedaron satisfechos de esta cumbre. Además de las conversaciones informales, se pusieron sobre la mesa iniciativas concretas sobre las que trabajaremos, incluidos los juegos juveniles organizados en Asia. Asimismo, queremos reforzar los vínculos entre Europa y Asia; hay grandes oportunidades para la cooperación, no sólo en la esfera económica, sino también en la política y en la cultural. Antes de ceder la palabra al Sr. Tassos Yiannitsis, me gustaría decir que estoy de acuerdo con las observaciones del informe sobre la acertada labor de la UE en los Balcanes. La UE ha conseguido reintroducir en el desarrollo general de Europa a una región caracterizada por la disolución y la inestabilidad. Haciéndose cargo de la misión policial de la ONU en Bosnia el 1 de enero de 2003, la UE hará otra contribución sustancial al fomento de una mayor estabilidad en los Balcanes. Como he dicho, comenzaré por Afganistán. La situación sigue siendo delicada, pero el proceso de la Loya Jirga proporciona una buena base sobre la que construir. Muchos más refugiados y personas desplazadas internamente de lo esperado han vuelto a casa, lo que muestra que hay esperanza en el futuro del país. Por desgracia, Afganistán aún debe enfrentarse a serios desafíos. El reciente intento de asesinato sufrido por el Presidente Karzai y otros ataques terroristas son la prueba de que existen problemas de seguridad graves. Sin seguridad interna no es posible conseguir un gobierno estable ni el desarrollo sostenible. El papel del gobierno central, por tanto, debe reforzarse y la influencia de los señores de la guerra debe reducirse. La sociedad civil y el papel y los derechos de las mujeres deben reforzarse en la misma medida. Hay que reconstruir las instituciones y las infraestructuras básicas afganas. Deben llevarse a cabo reformas en el sistema judicial y en la policía y debe establecerse un ejército nacional sometido a un control civil. Debe permitirse el retorno de los refugiados y las demás personas desplazadas y debemos apoyar su reintegración. Instamos con urgencia a la comunidad internacional, incluidos los vecinos de Afganistán, a seguir apoyando una mayor estabilización del país. La ONU desempeñará un papel crucial en este terreno a través de su representante especial, el Sr. Brahimi. La UE seguirá haciendo cuanto esté en su mano para reconstruir el país y llevar a la práctica por completo el Acuerdo de Bonn. Prometimos hacerlo la semana pasada en el transcurso de un debate especial en la ONU. Mantendremos nuestro firme compromiso con respecto a la ayuda humanitaria y para la reestructuración y la UE seguirá de cerca la labor de la nueva comisión de derechos humanos afgana. Esperamos que los Estados miembros de la UE involucrados sigan participando en las tropas de la ISAF. La Presidencia danesa da además la máxima prioridad a la lucha contra el terrorismo. Estamos poniendo en práctica el plan de acción europeo para la lucha contra el terrorismo según lo previsto. Continuaremos nuestros esfuerzos por incorporar la lucha contra el terrorismo en todos los aspectos de la política exterior de la UE. Hasta la fecha, la labor ulterior de la UE en este apartado se ha centrado en sus medidas internas, en las que se ha hecho un progreso considerable hacia su puesta en práctica. Cabe mencionar en particular la puesta en práctica en el seno de la UE de la Resolución 1373 del Consejo de Seguridad de la ONU sobre la congelación de los recursos financieros de los grupos terroristas. Por supuesto, esta labor continuará durante la Presidencia danesa."@es12 "Arvoisa puhemies, komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet. Lisäksi puheenjohtajavaltio Tanska pyrkii Sevillan Eurooppa-neuvoston, EU:n toimintaohjelman ja 22. heinäkuuta 2002 pidetyn neuvoston kokouksen päätelmien pohjalta kehittämään edelleen EU:n politiikkaa EU:lle terrorismin vastaisessa taistelussa kuuluvan kansainvälisen roolin osalta. Tähän kuuluu erityisesti yhteistyö kolmansien maiden ja muiden asianomaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa. Sevillan julkilausumassaan Eurooppa-neuvosto määritteli yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan osuuden terrorismin vastaisessa taistelussa, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan osuus mukaan luettuna. Tämän jatkotoimina neuvosto hyväksyi 22. heinäkuuta Sevillan julkilausuman täytäntöönpanoon tähtääviä päätöksiä. Niitä olivat mm. niiden seikkojen tarkistaminen, jotka liittyvät terrorismin torjuntaan käyttäen apuna yhteyksiä kolmansiin maihin, kuten esimerkiksi yleissopimuksin solmittavat yhteydet ja erityistoimet, joiden avulla kolmannet maat voivat helpommin täyttää niille YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman nro 1373 perusteella kuuluvat velvoitteet. Puheenjohtajavaltio pitää tärkeänä sitä, että neuvoston päätelmät johtavat käytännön aloitteisiin. Joihinkin käytännön toimiin on jo ryhdytty. Haluaisin myös sanoa muutaman sanan asesulku- ja aseriisuntapolitiikasta. Olemme merkinneet asesulku- ja aseriisuntapolitiikan uudelleen arvioitavaksi osana maailmanlaajuista terrorismin vastaista taistelua. Pidämme erittäin tärkeänä, että tätä asesulku- ja aseriisuntapolitiikkaa vahvistetaan, ja aiomme ottaa asian esiin kaikkien troikka-yhteistyön osapuolten kanssa. Neuvosto hyväksyi 15. huhtikuuta 2002 yhteensä 42 monenvälisiä välineitä, viennin valvontaa, yhteistyötä ja poliittista vuoropuhelua vahvistavaa käytännön tointa. Puheenjohtajavaltio Tanskalla on tässä asiassa kaksi suurta haastetta, joista ensimmäinen on pyrkiä onnistumaan marraskuussa Haagissa ballististen ohjusten leviämisen estävien käytännesääntöjen täytäntöönpanossa ja toinen biologiset ja kemialliset aseet kieltävän yleissopimuksen vahvistaminen. Tämä johtaakin minut loogisesti Irakin kysymykseen. Irak on Lähi-idässä edelleen vakava huolenaihe joukkotuhoaseiden osalta. Olemme presidentti Bushin kanssa samaa mieltä tästä asiasta, jota hän korosti äskettäin YK:n yleiskokoukselle pitämässään puheessa. Irak on rikkonut useita turvallisuusneuvoston päätöslauselmia Irakiin kohdistuvista aseriisuntavelvoitteista. Irakin on välittömästi ryhdyttävä noudattamaan näitä velvoitteita. EU tukee määrätietoisesti YK:n jatkuvia ponnisteluja tällä alalla. Turvallisuusneuvosto on vaatinut mm. sitä, että Irak päästää YK:n asetarkastajat työskentelemään ehdoitta ja rajoituksetta ja varmistaa sen, että maan viranomaiset tekevät yhteistyötä vaaditussa laajuudessa. EU on antanut kaiken tukensa tälle vaatimukselle. Irakin hallitus ilmoitti 16. syyskuuta YK:n pääsihteerille, että se hyväksyy asetarkastajien paluun. Turvallisuusneuvosto selvittää parhaillaan sitä, onko Irakin ilmoitus turvallisuusneuvoston asetarkastuksia koskevien vaatimusten mukainen. Puheenjohtajavaltio on samaa mieltä YK:n pääsihteerin Kofi Annanin kanssa siitä, että turvallisuusneuvoston on toimittava velvollisuuksiensa mukaisesti Irakin kieltäytyessä jatkossa yhteistyöstä. On luonnollisesti suuri ilo puhua Euroopan parlamentille EU:n edistymisestä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla. Kuten valiokunnan mietinnössä todetaan, EU:lla on edessään merkittäviä maailmanlaajuisia haasteita. Sekä oma väestömme että kolmannet maat odottavat EU:n pystyvän auttamaan konfliktien ratkaisemisessa ja jännitteiden laukaisemisessa eri puolilla maailmaa. Täällä antamassani julkilausumassa keskityn aiheisiin, joita ovat Afganistan, terrorismin vastainen taistelu, Lähi-itä, Irak, Intia, Pakistan, Venäjä ja Afrikka. Kansainvälisen rikostuomioistuimen osalta viittaan aiempaan julkilausumaani. Tässä vaiheessa sanoisin mielelläni muutaman sanan Lähi-idästä. Israelin ja Palestiinan välisen väkivaltaisen konfliktin uudelleenpuhkeamisesta on kulunut tällä hetkellä kaksi vuotta. On kuitenkin näkyvissä merkkejä myönteisestä kehityksestä – erityisesti uudistusten alalla – jotka antavat aihetta viime aikoina eli kesän jälkeen virinneelle varovaiselle optimismille. EU:n vastaus on, että kehitystä olisi hyödynnettävä sellaisten Israelin ja palestiinalaisten välisten poliittisten neuvottelujen aloittamiseksi uudelleen, joiden avulla kummallekin osapuolelle tarjoutuu käytännön mahdollisuus konfliktin rauhanomaisen ratkaisemiseen. EU on näin ollen pyrkinyt lähettämään käytännön viestin siitä, kuinka tämä tavoite voidaan saavuttaa. Tänä vuonna Elsinoressa 30.–31. elokuuta pidetyssä ulkoministerien epävirallisessa kokouksessa EU saattoi valmiiksi aikatauluehdotuksensa, jossa se viitoitti tietä rauhalle ja palestiinalaisvaltion perustamiselle kesään 2005 mennessä. Tähän ehdotukseen, jossa esitetään käytännöllisessä muodossa presidentti Bushin näkemys ja arabien rauhanehdotus kolmen vuoden sisällä perustettavasta Palestiinan valtiosta – ja jonka lähtökohtana on pääosin arabien rauhanaloite – sisältyy kolme vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa eli tänä vuonna solmitaan Israelin ja Palestiinan välillä turvallisuussopimus, jolla lopetetaan väkivaltaisuudet ja valmistellaan 20. tammikuuta 2003 pidettäväksi suunniteltuja Palestiinan presidentin vaaleja ja parlamenttivaaleja. Näiden vaalien jälkeen on määrä aloittaa neuvottelut Palestiinan valtion perustamisesta tilapäisten rajalinjojen pohjalta. Tämän on tarkoitus tapahtua syksyllä 2003. Sen jälkeen siirrytään kolmanteen vaiheeseen, jossa on määrä solmia lopullinen rauhansopimus, ottaa kantaa Jerusalemia, rajoja, pakolaisia ja siirtolaisia koskeviin vaikeisiin kysymyksiin, jotka on ratkaistava ennen Palestiinan valtion lopullista perustamista vuoden 2005 keskivaiheilla. Samanaikaisesti – mikäli tarkoituksena on kattavan rauhan saavuttaminen – on pyrittävä aloittamaan neuvottelut uudelleen Syyrian ja Libanonin kanssa, jotta prosessi voi johtaa kokonaisratkaisuun rauhasta Lähi-idässä. Vieraillessani varhain syyskuussa Lähi-idässä alueen osapuolet ottivat ehdotuksen yleisesti hyvin vastaan. Ehdotus sai arabimailta myönteisen vastaanoton. Myös Israel suhtautui myönteisesti, vaikka se ilmaisikin varaumia joistakin ehdotuksen seikoista. Tänä vuonna 17. päivänä syyskuuta pidetyssä Lähi-idän kvartetin kokouksessa sovittiin siitä, että lähiviikkoina kvartetti – osaksi EU:n aloitteen pohjalta – pyrkii pääsemään sopimukseen lopullisesta yhteisaikataulusta koskien elokuuhun 2005 mennessä kolmessa vaiheessa perustettavaa Palestiinan valtiota. Tukea sai myös EU:n ehdotus kansainvälisen avunantajien konferenssin pitämisestä vuoden loppuun mennessä Palestiinan uudistamisprosessin tukemiseksi. EU:n puheenjohtajavaltio Tanska on tarjoutunut isännöimään konferenssia ja siten myös avunantajien konferenssin yhteydessä pidettäväksi suunniteltua kvartetin tapaamista. EU ja puheenjohtajavaltio tekevät työtä Sevillan Eurooppa-neuvoston aikaisen rauhankonferenssin pitämisestä antaman julkilausuman mukaisesti. Tässä konferenssissa voidaan keskustella ja päästä sopimukseen aikataulusta, jolla Lähi-idässä voidaan edetä kestävään rauhaan. Olen huomannut, että myös Euroopan parlamentin ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunta on EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehitystä koskevassa äskettäisessä mietinnössään omaksunut tämän lähestymistavan. Lähi-idän kvartetin jäsenet ovat sopineet siitä, että keskusteluja jatketaan tällaisen kansainvälisen rauhankonferenssin ajankohdasta ja toteuttamistavoista. Selkeä vaikutelmani on, että kvartetin jäsenillä on melko samanlainen näkemys tilanteesta ja että sen vuoksi voimme päästä suhteellisen nopeasti yhteiseen aikatauluun. Puheenjohtajavaltio Tanska aikoo jatkaa tätä politiikkaa ja työstää aktiivisesti yksityiskohtaista aikataulua, jolla voidaan valmistella rauhanomaista ratkaisua yhteen lähihistorian sitkeimmistä konflikteista. Olen myös pannut merkille, että eilisessä turvallisuuspäätöslauselmassa mainitaan nimenomaisesti EU:n ja kvartetin rauhansuunnitelman tai aikataulun edistämisen tarpeellisuus viime viikon tapahtumista huolimatta. Kuten kaikki täällä tietävät, Israelissa on tapahtunut kaksi itsemurhaiskua. Tämä on huono enne sen edistymisen kannalta, joka oli muutoin käynnissä kesän työryhmien ja erityistyöryhmien, kvartetilta saadun tuen ja EU:n rauhansuunnitelman saaman suosion ansiosta. Nyt olemme saaneet kokea nämä vakavat vastoinkäymiset. Muutoin meillä olisi ollut syytä optimismiin, koska osittain EU:n väliintulon ansiosta Fatah ja Tanzim olivat ilmoittaneet israelilaissiviileihin kohdistuvien hyökkäysten keskeyttämisestä. Viime viikon teot kuitenkin osoittavat, että ääri-islamilaisen Jihadin kaltaisilla militanttiryhmillä ei ole aikomustakaan noudattaa Fatahin ja Tanzimin kehotusta. Puheenjohtajavaltio on ilmaissut kummallekin osapuolelle olevansa syvästi pahoillaan sekä palestiinalaisten itsemurhapommeista että Israelin kostoiskuista. Israelilla on oikeus torjua terrorismia, mutta Israelin rajut kostotoimet – mm. presidentti Arafatin Ramallahissa sijaitsevan päämajan piiritys ja pommittaminen – eivät tuo rauhaa eivätkä turvallisuutta Israelin ja Palestiinan kansalle. Viime päivinä puheenjohtajavaltio on ollut tilanteen selvittämiseksi tiiviisti yhteydessä eri osapuoliin sekä myös Venäjään, Yhdysvaltoihin ja Egyptiin, ja olemme lähettäneet edustajia alueelle. On olennaisen tärkeää, että odotettu Yhdysvaltojen, Jordanian ja Egyptin tuki palestiinalaisille poliisi- ja turvallisuusjoukoille toteutuu varsin nopeasti, jotta Palestiinan taholla on yhtenäinen turvallisuusjärjestelmä, jonka suhteen Israel voi tuntea olonsa verraten turvatuksi. Emme saa antaa ääriryhmien suistaa poliittisia aloitteita jälleen kerran raiteiltaan. Kreikkalainen kollegani, Eurooppa-ministeri Tassos Yiannitsis selostaa turvallisuus- ja puolustuspolitiikan eli ETTP:n alalla tehtävään työhön liittyviä seikkoja. Myös Intian ja Pakistanin välisissä suhteissa, jotka ovat edelleen jännittyneet, ääriryhmät ovat uhka rauhalle. EU on edelleen valmis osallistumaan kansainvälisiin ponnisteluihin nykyisen kriisin laukaisemiseksi, luottamusta herättävien toimien edistämiseksi ja sellaisten olosuhteiden luomiseksi, joita osapuolten välisen konfliktin kestävään ratkaisuun tähtäävä vuoropuhelu edellyttää. Jammussa ja Kašmirissa pidetään parhaillaan paikallisvaaleja. Vaaleja edeltänyt ajanjakso on ollut väkivaltainen ja se on antanut aihetta huolestumiseen. Toivomme kuitenkin, että Jammussa ja Kašmirissa pidettävillä vaaleilla voidaan myötävaikuttaa Intian ja Pakistanin välisen vuoropuhelun aloittamiseen pitkäaikaisesta ratkaisusta. Intia on vastustanut kansainvälisiä vaalitarkkailijoita, mutta edustajia joidenkin EU-maiden New Delhin suurlähetystöistä on vaaleissa läsnä. Seuraavaksi siirryn käsittelemään Eurooppaa ja lähintä naapuriamme Venäjää. On itsestään selvää, että sillä mikä on EU:n suhde Venäjään, ja sillä, mikä on Venäjän suhde meihin, on ratkaiseva merkitys rauhanomaiselle kehitykselle Euroopassa. Kööpenhaminassa 11. marraskuuta 2002 pidettävän EU:n ja Venäjän välisen huippukokouksen valmistelut tarjoavat meille mahdollisuuden arvioida viisivuotista kumppanuuttamme ja yhteistyötämme. Laajentuminen tuo tullessaan uusia haasteita. Sen me kaikki tiedämme. Puheenjohtajavaltio pitää ensinnäkin erityisen tärkeänä nopean ratkaisun löytymistä Kaliningradin erillisalueen ongelmaan. Neuvostossa keskustellaan 30. syyskuuta komission asian tiimoilta tekemästä selvityksestä, jotta Puolaa ja Liettuaa kuullen löydettäisiin voimassa olevan yhteisön lainsäädännön mukainen ratkaisu. Venäjä on mukana pohjoista ulottuvuutta koskevassa strategiassamme, mutta aiomme esittää strategian myös uusille naapureillemme, koska tulevan laajentumisen myötä on luonnollisesti tarpeen harkita uutta kokonaisstrategiaa laajentumisen jälkeisiä Euroopan unionin itäisiä naapurimaita eli Ukrainaa, Valkovenäjää ja Moldovaa ajatellen. Tällaisen strategian tarkoitus on demokraattisten ja taloudellisten uudistusten edistäminen naapurimaissa ja näiden maiden kanssa tehtävän rajatylittävän yhteistyön vahvistaminen. Neuvosto käy 30. syyskuuta läpi jo saatuja esityksiä Euroopan unionin yhteyksistä uusiin naapurimaihin. Komission syksyn kuluessa antamalla tiedonannolla tietenkin korvataan nämä pohdinnat, ja toivottavasti tiedonannon pohjalta tehdään joulukuussa päätös. Seuraavaksi jätän Euroopan ja siirryn Afrikkaan. Kuten te kaikki tiedätte, tilanne on kriittinen Eteläisessä Afrikassa, jossa EU on huolestunut Zimbabwen tilanteen huonontumisesta, mm. tuoreimmista iskuista tiedotusvälineisiin, jatkuvista maanviljelijöihin kohdistuvista tuomittavista toimista ja presidentti Mugaben nimittämästä ”sotakabinetiksikin” kutsutusta uudesta kovan linjan hallituksesta. EU tiukensi 22. heinäkuuta Zimbabween kohdistamiaan rajoituksia lisäämällä uusia nimiä matkustuskiellossa olevien henkilöiden luetteloon. Samanaikaisesti EU päätti jatkaa yhteistyötä muiden kansainvälisten osapuolten kanssa ratkaisun löytämiseksi Zimbabwen tilanteeseen. EU:n käyttöön ottamat rajoitukset on kohdistettu niihin henkilöihin, joiden katsomme olevan vastuussa maassa puhjenneesta kriisistä. EU tukee kuitenkin edelleen Mugaben politiikan seurauksista kärsimään joutuvaa Zimbabwen väestöä toimittamalla suuria määriä elintarvikeapua maata vaivaavan nälänhädän lievittämiseksi sekä tarjoamalla sosiaalista ja lääketieteellistä apua. EU panee merkille yhä huolestuneempana, että eteläisen Afrikan ruokakriisi pahenee nopeasti ja humanitaarinen tilanne heikkenee. Yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat jo vastanneet tarjoamalla alueelle elintarvikeapua ja humanitaarista apua 490 miljoonan euron arvosta. Tämän avustusaloitteen kohteena ovat suurimmissa vaikeuksissa olevat maat, nimittäin Zimbabwe, Malawi ja Zambia. Alueen hallitusten, erityisesti Zimbabwen hallituksen poliittiset päätökset ja toimenpiteet ovat pahentaneet entisestään hälyttävää humanitaarista tilannetta. Näin ollen olemme tehneet selväksi, että elintarvikeapua ei saa missään olosuhteissa käyttää politiikan välikappaleena ja apua vastaanottavien maiden on varmistettava, että apu jaetaan tasapuolisesti ja täysin ilman poliittisia tarkoitusperiä. Voinen lopuksi ilmaista puheenjohtajavaltion tyytyväisyyden Kööpenhaminassa äsken pitämämme huippukokouksen eli ASEM-huippukokouksen kulkuun. Minulle jäi sellainen vaikutelma, että kaikki osallistujat Aasian maista ja Euroopan maista olivat tyytyväisiä huippukokoukseen. Epävirallisten keskustelujen lisäksi esitettiin käytännön aloitteita, joita aiomme nyt työstää edelleen. Niistä mainittakoon Aasiassa järjestettävät nuorisokisat (youth games). Haluamme myös lujittaa Euroopan ja Aasian välisiä yhteyksiä; yhteistyölle tarjoutuu lupaavia mahdollisuuksia taloudellisen osa-alueen ohella myös politiikan ja kulttuurin aloilla. Ennen kuin annan puheenvuoron Tassos Yiannitsisille, haluan sanoa, että olen samaa mieltä mietinnössä esitetyistä huomioista EU:n toimien onnistumisesta Balkanilla. EU on onnistunut siinä, että se on ohjannut hajoamisen ja epävakauden leimaaman alueen takaisin Euroopan yleisen kehityksen tielle. EU:n ottaessa haltuunsa YK:n Bosnian poliisioperaation 1. tammikuuta 2003 EU osallistuu toisella tapaa merkittävästi Balkanin alueen vakauden lujittamiseen jatkossa. Kuten mainitsin, aloitan Afganistanista. Tilanne siellä on edelleen epävarma, mutta Loya Jirga -prosessi on edelleen hyvä perusta, jonka varaan rakentaa. Odotettua paljon useampi pakolainen ja kotiseudultaan siirtymään joutunut henkilö on palannut kotiin, ja tämä osoittaa, että heidän maansa tulevaisuus herättää toiveita. Valitettavasti Afganistanilla on edelleen varsin vaikeita haasteita edessään. Äskettäinen presidentti Karzaihin kohdistunut murhayritys ja muut terroristi-iskut ovat osoitus vakavista turvallisuusongelmista. Ilman sisäistä turvallisuutta ei voida saavuttaa vakaata hallitusta eikä kestävää kehitystä. Keskushallituksen roolia on näin ollen lujitettava ja sotaherrojen vaikutusvaltaa vähennettävä. Kansalaisyhteiskuntaa sekä naisten asemaa ja oikeuksia on yhtä lailla lujitettava. Afgaani-instituutiot ja perusinfrastruktuuri on rakennettava uudelleen. Oikeusjärjestelmässä ja poliisilaitoksessa on pantava täytäntöön uudistuksia, ja on perustettava siviilivalvonnassa oleva kansallinen armeija. Jäljellä olevien pakolaisten ja siirtymään joutuneiden ihmisten on voitava palata kotiin, ja meidän on tuettava heidän uudelleenintegrointiaan. Kehotamme ponnekkaasti kansainvälistä yhteisöä, erityisesti Afganistanin naapurimaita, tukemaan edelleen Afganistanin jatkuvaa vakauttamista. YK:lla on tässä asiassa varsin keskeinen rooli YK:n erityisedustajan Lakhdar Brahimin välityksellä. EU tekee jatkossakin voitavansa maan jälleenrakentamisen tukemiseksi ja Bonnin sopimuksen täytäntöön panemiseksi kokonaisuudessaan. Lupauduimme tähän viime viikolla YK:ssa käydyssä erityiskeskustelussa. Olemme jatkossakin vakaasti sitoutuneita humanitaariseen apuun ja jälleenrakennusapuun, ja EU seuraa tiiviisti Afganistanin uuden ihmisoikeuskomitean toimia. Odotamme mukana olevien EU:n jäsenvaltioiden jatkavan osallistumistaan ISAF-joukkoihin. Puheenjohtajavaltio Tanska pitää terrorismin torjuntaa edelleen ensisijaisena tehtävänään. Olemme toteuttamassa suunnitelmien mukaisesti Euroopan terrorismin torjunnan toimintaohjelmaa. Jatkamme toimiamme terrorismin torjunnan sisällyttämiseksi kaikkiin EU:n ulkopolitiikan osa-alueisiin. Toistaiseksi EU:n jatkotoimissa on painotettu EU:n sisäisiä toimia, joiden täytäntöönpano on edistynyt huomattavasti. Tässä yhteydessä voidaan erityisesti mainita YK:n turvallisuusneuvoston terroristiryhmien rahavarojen jäädyttämistä koskevan päätöslauselman nro 1373 täytäntöönpano EU:ssa. Tätä työtä tietenkin jatketaan Tanskan puheenjohtajakaudella."@fi5 "Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, Mesdames et Messieurs, je suis évidemment heureux de pouvoir faire part au Parlement européen des progrès réalisés par l’Union européenne dans le domaine de la politique étrangère et de la sécurité commune. Comme le rapport de la commission parlementaire le signale, l’Union européenne est confrontée à des défis majeurs sur le plan international. Nos propres citoyens, ainsi que les pays tiers, espèrent que l’Union européenne sera en mesure de contribuer au règlement des conflits et à l’apaisement des tensions dans le monde. J’aimerais axer mon intervention sur les thèmes suivants : l’Afghanistan, la lutte contre le terrorisme, le Moyen-Orient, l’Irak, l’Inde, le Pakistan, la Russie et l’Afrique. Pour ce qui concerne la CPI, je vous renvoie à mon autre intervention. Dans la déclaration de Séville, le Conseil européen a défini la contribution de la politique étrangère et de sécurité commune, y compris la politique de sécurité et de défense, à la lutte contre le terrorisme. Dans le but d’assurer un suivi à la déclaration de Séville, le Conseil a adopté le 22 juillet plusieurs décisions visant la mise en œuvre de cette déclaration. Notamment une révision des aspects de la lutte contre le terrorisme par rapport aux pays tiers, y compris en ce qui concerne les accords avec les pays tiers et d’autres mesures spécifiques susceptibles d’aider les pays tiers à remplir leurs obligations conformément à la résolution 1373 du Conseil de sécurité des Nations unies. La présidence souhaite vivement que les conclusions du Conseil soient suivies d’initiatives pratiques et certaines démarches concrètes ont déjà été prises. Je voudrais vous parler brièvement de la politique de désarmement et de non-prolifération des armements. Dans le cadre de la lutte internationale contre le terrorisme, nous avons entrepris de réexaminer la politique de désarmement et de non-prolifération. Nous considérons qu’il est capital de la renforcer, c’est la raison pour laquelle nous soulèverons ce point avec toutes les parties impliquées dans la coopération de la troïka. Le 15 avril 2002, le Conseil a adopté un ensemble de 42 mesures concrètes destinées à renforcer les instruments multilatéraux, le contrôle des exportations, la coopération et le dialogue politique. La présidence danoise est confrontée ici à deux grands défis : premièrement, poursuivre les efforts afin de parvenir à la mise en œuvre du code de conduite international contre la prolifération des missiles balistiques, en novembre à La Haye ; deuxièmement, renforcer la convention sur l’interdiction des armes biologiques et chimiques. Cela m’amène tout naturellement à parler de l’Irak. L’Irak continue de représenter une source sérieuse d’inquiétude au Moyen-Orient, en ce qui concerne les armes de destruction massive. Nous sommes d’accord avec le président Bush sur ce point, sur lequel il a récemment insisté lors de son discours devant l’Assemblée générale des Nations unies. L’Irak a enfreint plusieurs résolutions du Conseil de sécurité concernant ses obligations de désarmement. Il faut que l’Irak respecte immédiatement ses obligations. L’Union européenne est fermement décidée à soutenir les efforts continus des Nations unies à cet égard. Le Conseil de sécurité a notamment exigé que l’Irak donne un accès libre et inconditionnel à ses installations aux inspecteurs en désarmement des Nations unies et que les autorités de ce pays collaborent comme il se doit avec les Nations unies. L’Union européenne soutient cette exigence sans réserve. Le 16 septembre, le gouvernement irakien a notifié au secrétaire général des Nations unies son acceptation du retour des inspecteurs en désarmement. Le Conseil de sécurité examine actuellement la question de savoir si la notification irakienne satisfait aux exigences du Conseil de sécurité en matière d’inspections de ses armements. La présidence convient avec le secrétaire général des Nations unies, M. Kofi Annan, que le Conseil de sécurité devra assumer ses responsabilités au cas où l’Irak maintiendrait son refus de collaborer. Permettez-moi maintenant de dire quelques mots sur le Moyen-Orient. Voilà bientôt deux ans que le conflit israélo-palestinien a repris de plus belle. Pourtant, un certain nombre de signes positifs, en particulier dans le domaine des réformes, autorisent un optimisme prudent depuis peu - depuis l’été. Mon collègue grec en charge des affaires européennes dans son pays, M. Tassos Yiannitsis, fera état de la situation en matière de politique européenne de sécurité et de défense, la PESD. L’Union européenne estime qu’il faut exploiter les progrès réalisés pour amener les Israéliens et les Palestiniens à reprendre les négociations politiques, qui peuvent ouvrir aux deux parties des perspectives concrètes d’un règlement pacifique du conflit. Voilà pourquoi l’Union européenne a envoyé un message concret sur la manière d’atteindre cet objectif. À l’occasion de la réunion informelle des ministres des Affaires étrangères, qui s’est tenue à Helsingør les 30 et 31 août derniers, l’Union européenne a finalisé sa proposition de calendrier menant à la paix et à la création d’un État palestinien d’ici à l’été 2005. La proposition prévoit trois phases, elle concrétise la vision du président Bush ainsi que l’initiative de paix des pays arabes en vue de la création d’un État palestinien dans un délai de trois ans - et prend comme point de départ l’initiative de paix des pays arabes. Primo, la conclusion, cette année, d’un accord de sécurité israélo-palestinien mettant fin à la violence et ouvrant la voie à des élections présidentielles et parlementaires, qui pourraient avoir lieu le 20 janvier 2003. Ces élections seront suivies de négociations sur la création d’un État palestinien aux frontières provisoires, qui se tiendront à l’automne 2003. Viendra ensuite la troisième phase de la conclusion d’un accord de paix définitif, portant sur les difficiles questions de Jérusalem, des frontières, des réfugiés et des colons, qui devront être réglées avant la création définitive d’un État palestinien au milieu de l’année 2005. Parallèlement, si nous voulons aboutir à une paix globale, il faut s’efforcer de reprendre les négociations avec la Syrie et le Liban afin que le processus puisse mener à la paix dans l’ensemble du Moyen-Orient. Lors de mon voyage au Moyen-Orient, au début du mois de septembre, j’ai pu constater que la proposition était généralement bien accueillie par les parties dans la région. Les pays arabes ont accueilli la proposition de manière favorable. Israël l’a également saluée, tout en exprimant des réserves quant à certains éléments de la proposition. À l’occasion de la réunion du quatuor chargé de la question du Moyen-Orient, le 17 septembre dernier, il a été décidé que le quatuor essayerait au cours des prochaines semaines, sur la base de l’initiative de l’Union européenne, de trouver un accord sur un calendrier commun définitif concernant les trois phases qui conduiront à la création d’un État palestinien pour le mois d’août 2005. La suggestion de l’Union européenne d’organiser, avant la fin de l’année, une conférence internationale des bailleurs de fonds en faveur du soutien au processus de réforme a été retenue. La présidence danoise de l’UE a également proposé d’accueillir cette conférence et, partant, la réunion du quatuor qui devrait avoir lieu en rapport avec la conférence des bailleurs de fonds. L’Union européenne et la présidence travaillent conformément à la déclaration du Conseil européen de Séville en vue de la tenue d’une conférence de paix préliminaire destinée à trouver un accord sur un calendrier permettant d’aboutir à une paix durable au Moyen-Orient. J’ai noté, dans le récent rapport sur l’évolution de la politique étrangère et de sécurité commune de l’UE élaboré par le Parlement européen, que la commission des affaires étrangères, des droits de l’homme, de la sécurité commune et de la politique de défense partage également cette approche. Les membres du quatuor chargés de la question du Moyen-Orient ont convenu de poursuivre les discussions sur la date et les modalités d’une telle conférence internationale de paix. J’ai la nette impression que les membres du quatuor partagent une unité de vue sur la situation et que nous devrions par conséquent trouver rapidement un calendrier commun. La présidence danoise entend bien poursuivre cette politique et œuvrer activement à la mise au point d’un calendrier détaillé, susceptible d’ouvrir la voie au règlement pacifique d’un des conflits les plus longs de l’histoire contemporaine. Je note également que la résolution adoptée hier par le Conseil de sécurité mentionne spécifiquement la nécessité de poursuivre le plan de paix/le calendrier élaboré par l’Union européenne et le quatuor malgré les événements de la semaine dernière. Comme vous le savez tous, deux attaques suicides ont frappé Israël. Ce qui est de mauvais augure pour les progrès qui s’annonçaient à la suite de la création cet été de "task forces" et de groupes de travail, à la suite de l’approbation du quatuor et de l’extension du plan de paix de l’UE. Sans ces fâcheux contretemps, un certain optimisme aurait été de mise puisque, en partie grâce à la médiation de l’Union européenne, le Fatah et le Tanzim avaient déclaré un moratoire sur les attaques contre les civils israéliens. Les actions de la semaine passée montrent cependant que des groupes de militants comme le Jihad islamique n’ont nullement l’intention de respecter le moratoire du Fatah et du Tanzim. La présidence a fait part aux deux parties de son profond regret, à la fois concernant les attaques suicides des Palestiniens et les représailles israéliennes. Israël a le droit de lutter contre le terrorisme, mais ses violentes représailles - notamment le siège et le bombardement du quartier général du président Arafat à Ramallah - n’apporteront pas la paix et la sécurité aux populations israélienne et palestinienne. Ces derniers jours, la présidence a maintenu un contact étroit avec les parties, ainsi qu’avec la Russie, les États-Unis et l’Égypte, et nous avons envoyé des représentants dans la région. Il faut absolument que le soutien annoncé des États-Unis, de la Jordanie et de l’Égypte aux forces de police et de sécurité palestiniennes se concrétise très rapidement afin d’aboutir à un système de sécurité unifié du côté palestinien, qui permette à Israël de se sentir relativement en sécurité. Nous devons éviter que des groupes radicaux ne fassent échouer une nouvelle fois les initiatives politiques. Des groupes radicaux menacent également la paix dans les relations entre l’Inde et le Pakistan, qui restent tendues. L’Union européenne est toujours prête à contribuer aux efforts internationaux en vue d’atténuer la crise actuelle, d’encourager des mesures inspirant la confiance et de créer les conditions d’un dialogue entre les parties pour une solution durable au conflit. Je commencerais donc par l’Afghanistan. La situation reste délicate, mais le processus de la Loya Jirga constitue toujours une fondation solide. Vu le nombre beaucoup plus important que prévu de réfugiés et de personnes déplacées ayant retrouvé leur foyer, l’avenir du pays est plein d’espoir. Des élections locales ont lieu actuellement dans le Jammu et le Cachemire. La période qui a précédé les élections a été violente et suscite l’inquiétude. Nous espérons toutefois que ces élections ouvriront la voie à une reprise du dialogue entre l’Inde et le Pakistan, en vue d’une solution à long terme. L’Inde a refusé les observateurs internationaux pour ces élections, mais des représentants de plusieurs ambassades des États membres de l’UE à Delhi seront présents durant ces élections. Je passe à présent à l’Europe et à notre plus proche voisin : la Russie. Les relations entre la Russie et l’Union européenne jouent évidemment un rôle très important dans le développement pacifique de l’Europe. Les préparatifs en vue du sommet UE/Russie, qui aura lieu à Copenhague le 11 novembre 2002, nous permettront de faire le bilan de cinq années de partenariat et de collaboration. L’élargissement entraînera de nouveaux défis. Nous en sommes tous conscients. Avant tout, la présidence souhaite trouver rapidement une solution à la question de l’enclave de Kaliningrad. Le 30 septembre, le Conseil examinera l’analyse de la Commission sur cette question dans le but de trouver une solution qui respecte le droit communautaire en vigueur, en concertation avec la Pologne et la Lituanie. La Russie fait partie de notre stratégie concernant la dimension septentrionale de l’Union, mais nous comptons également présenter une stratégie pour nos nouveaux voisins dans la mesure où il faudra tout naturellement, dans le cadre du futur élargissement, mettre au point une nouvelle stratégie globale à l’égard des États d’Europe orientale qui deviendront les plus proches voisins de l’Union européenne à l’issue de l’élargissement, à savoir l’Ukraine, le Belarus et la Moldavie. Une telle stratégie visera à encourager la mise en œuvre de réformes économiques et démocratiques dans les pays limitrophes et à renforcer la coopération transfrontalière avec ces pays. Le 30 septembre 2002, le Conseil examinera les progrès réalisés dans le cadre des relations entre l’Union européenne et ses nouveaux voisins. La communication que la Commission présentera en automne viendra compléter ces délibérations et conduira, je l’espère, à une décision en décembre. Je quitte maintenant l’Europe pour aborder l’Afrique. Comme vous le savez tous, l’Afrique australe vit une situation critique. L’Union européenne est inquiète de la dégradation de la situation au Zimbabwe : attaques contre les médias, malveillances envers les paysans et nomination par le président Mugabe d’un nouveau gouvernement pur et dur appelé "cabinet de guerre". Le 22 juillet, l’Union européenne a renforcé les restrictions à l’encontre du Zimbabwe en ajoutant plusieurs noms à la liste des personnes frappées d’une interdiction de déplacement. Parallèlement, l’Union européenne a décidé de poursuivre sa collaboration avec les autres partenaires internationaux en vue de trouver une solution à la crise au Zimbabwe. Les restrictions introduites par l’Union visent des personnes responsables, selon nous, de la crise dans le pays, mais l’Union européenne continuera de venir en aide à la population du Zimbabwe - qui souffre des conséquences de la politique menée par M. Mugabe - en envoyant une aide alimentaire massive destinée à soulager la famine qui sévit dans le pays et en apportant une aide médicale et sociale. L’Union européenne est de plus en plus inquiète de la rapidité du développement d’une crise alimentaire en Afrique australe et de la détérioration de la situation humanitaire. La Communauté et ses États membres ont déjà réagi en allouant une aide alimentaire et une assistance humanitaire à la région, pour un montant total de 490 millions d’euros. Cette aide est avant tout destinée aux pays les plus gravement touchés, à savoir le Zimbabwe, le Malawi et la Zambie. Des décisions et des mesures politiques prises par les différents gouvernements de la région - surtout le gouvernement du Zimbabwe - ont accentué une situation humanitaire déjà catastrophique. C’est pourquoi nous avons dit clairement que l’aide humanitaire ne pourra servir en aucun cas d’instrument politique et que les pays bénéficiaires devaient veiller à ce qu’elle soit distribuée équitablement et en dehors de toutes considérations politiques. Permettez-moi, pour conclure, d’exprimer la satisfaction de la présidence par rapport à la réunion de l’ASEM, qui vient d’avoir lieu à Copenhague. J’ai l’impression que tant les pays asiatiques que les pays européens étaient satisfaits de cette rencontre. À côté des pourparlers informels, des initiatives concrètes ont été avancées et il nous incombe désormais de les étudier de plus près, notamment en ce qui concerne l’organisation éventuelle par l’Asie de compétitions sportives réservées aux jeunes. Nous souhaitons également renforcer les liens entre l’Europe et l’Asie. Il existe de grandes possibilités de collaboration dans les domaines économique, politique et culturel. Avant de céder la parole à M. Tassos Yiannitsis, permettez-moi de dire que je suis d’accord avec les remarques du rapport concernant le travail fructueux de l’Union européenne dans les Balkans. L’Union européenne est parvenue à remettre une région en voie de décomposition et soumise à une grande instabilité sur le chemin du développement général de l’Europe. En assurant la relève de la mission policière des Nations unies en Bosnie le 1er janvier 2003, l’Union européenne apportera une nouvelle contribution importante à la promotion de la stabilité dans les Balkans. L’Afghanistan reste malheureusement confronté à de très graves difficultés. La récente tentative d’assassinat contre M. Karzai ainsi que d’autres attaques terroristes témoignent de la grande insécurité qui règne dans le pays. La stabilité du gouvernement et le développement durable ne seront pas possibles tant que la sécurité ne régnera pas à l’intérieur du pays. C’est pourquoi il faut renforcer le rôle du gouvernement central et réduire l’influence des chefs de guerre. Il faut également renforcer la société civile ainsi que le rôle et les droits des femmes. Il faut reconstruire les institutions afghanes et l’infrastructure sur laquelle elles reposent. Il faut réformer le système judiciaire, ainsi que la police, et il faut mettre sur pied une armée nationale sous contrôle civil. Les réfugiés et les personnes déplacées qui ne l’ont pas encore fait doivent pouvoir rentrer chez eux et nous devons soutenir leur réintégration. Nous demandons instamment à la communauté internationale - et surtout aux voisins de l’Afghanistan - de poursuivre leurs efforts en faveur de la stabilisation dans ce pays. À cet égard, les Nations unies joueront un rôle essentiel à travers leur représentant spécial, M. Brahimi. L’Union européenne continuera de faire ce qui est en son pouvoir pour reconstruire le pays et veiller à la pleine application de l’accord de Bonn. Nous nous y sommes engagés la semaine dernière à l’occasion d’un débat spécial aux Nations unies. Nous maintiendrons notre engagement en matière d’aide humanitaire et d’aide à la restructuration. L’Union européenne suivra de près les travaux de la nouvelle commission afghane des droits de l’homme. Nous espérons que les États membres de l’UE concernés continueront de soutenir les troupes de l’ISAF. La lutte contre le terrorisme figure en tête des priorités de la présidence danoise. Nous mettons en œuvre, comme prévu, le plan d’action européen de lutte contre le terrorisme et nous poursuivrons nos efforts en vue d’inclure la lutte contre le terrorisme dans tous les aspects de la politique étrangère de l’Union européenne. Jusqu’à présent, le suivi de l’Union européenne s’est principalement concentré sur les mesures internes prises par l’Union ; d’importants progrès ont été réalisés en vue de leur mise en œuvre. Je voudrais citer particulièrement la mise en œuvre, par l’Union européenne, de la résolution 1373 du Conseil de sécurité des Nations unies concernant le gel des avoirs économiques et financiers des groupes terroristes. La présidence danoise poursuivra évidemment ce travail. En outre, sur la base de la déclaration du Conseil européen de Séville, du plan d’action de l’Union européenne, des conclusions du Conseil du 22 juillet 2002, la présidence danoise entend promouvoir la politique de l’Union européenne pour ce qui concerne le rôle international de l’UE dans la lutte contre le terrorisme, en particulier la collaboration avec les pays tiers et les organisations internationales concernées."@fr6 "Signor Presidente, signor Commissario, onorevoli deputati, è un piacere rivolgermi al Parlamento europeo sui progressi realizzati dall’UE nell’attuazione della politica estera e di sicurezza comune. Come affermato nella relazione della commissione parlamentare, l’Unione europea si trova ad affrontare importanti sfide globali. Sia i nostri cittadini che i paesi terzi si aspettano che l’UE possa contribuire a risolvere i conflitti e a placare le tensioni nel mondo. Nella mia dichiarazione di oggi mi concentrerò sui seguenti argomenti: l’Afghanistan, la lotta contro il terrorismo, il Medio Oriente, l’Iraq, l’India, il Pakistan, la Russia e l’Africa. Per quanto riguarda la Corte penale internazionale, farò una dichiarazione a parte. Nella dichiarazione di Siviglia, il Consiglio europeo ha definito il contributo della politica estera e di sicurezza comune alla lotta contro il terrorismo, ivi compreso il contributo della politica di sicurezza e di difesa. Come il 22 luglio il Consiglio ha approvato una serie di decisioni, con l’obiettivo di porre in atto la dichiarazione di Siviglia. Queste comprendevano una revisione delle dimensioni relative alla lotta contro il terrorismo attraverso i collegamenti con i paesi terzi, anche sotto forma di convenzioni e misure specifiche che possono aiutare tali paesi ad adempiere i loro impegni nel quadro della risoluzione del Consiglio di sicurezza dell’ONU n. 1373. La Presidenza attribuisce la massima importanza al fatto che le conclusioni del Consiglio siano seguite da iniziative pratiche. Sono già stati compiuti numerosi passi concreti in questo senso. Vorrei anche dire qualche parola sulla politica di non proliferazione e di disarmo. Abbiamo considerato questa politica con rinnovata attenzione come parte della lotta globale contro il terrorismo. Riteniamo molto importante potenziare tale politica e solleveremo la questione con tutte le parti coinvolte nella cooperazione della troika. Il 15 aprile 2002 il Consiglio ha adottato ben 42 misure concrete che contribuiranno a rafforzare gli strumenti multilaterali, i controlli sulle esportazioni, la cooperazione e il dialogo politico. A questo proposito la Presidenza danese si trova di fronte a due grandi sfide: innanzitutto, proseguire gli sforzi per riuscire ad attuare, a novembre all’Aia, il codice di condotta internazionale contro la diffusione di missili balistici e, in secondo luogo, rafforzare la convenzione che mette al bando le armi biologiche e chimiche. Questo mi riporta logicamente all’Iraq. In Medio Oriente, l’Iraq è ancora una fonte di grave preoccupazione per quanto riguarda le armi di distruzione di massa. Concordiamo con il Presidente Bush su questo punto, che egli ha sottolineato di recente nel suo discorso all’Assemblea generale delle Nazioni Unite. L’Iraq ha violato varie risoluzioni del Consiglio di sicurezza in relazione agli obblighi di disarmo. Questo paese deve conformarsi a tali obblighi immediatamente e l’Unione europea è fermamente decisa a sostenere a tale proposito i costanti sforzi delle Nazioni Unite. Tra l’altro, il Consiglio di sicurezza ha chiesto all’Iraq di assicurare agli ispettori dell’ONU un accesso incondizionato e senza impedimenti e di garantire la collaborazione delle autorità del paese nella misura necessaria. L’Unione europea ha appoggiato pienamente questa richiesta. Il 16 settembre il governo iracheno ha notificato al Segretario generale delle Nazioni Unite di accettare il ritorno degli ispettori. Il Consiglio di sicurezza sta ora verificando se la notifica dell’Iraq sia conforme alle condizioni fissate dal Consiglio stesso per le ispezioni sugli armamenti. La Presidenza concorda con il Segretario generale delle Nazioni Unite Kofi Annan che, se l’Iraq dovesse ancora rifiutare di collaborare, il Consiglio di sicurezza deve agire conformemente alle proprie responsabilità. In questo contesto, vorrei esprimere qualche osservazione sul Medio Oriente. Sono trascorsi due anni da quando si è riaperto con violenza il conflitto israelo-palestinese. Di recente, tuttavia, cioè dopo l’estate, alcuni segnali positivi – in particolare nel campo delle riforme – hanno dato spazio ad un cauto ottimismo. Il mio collega greco, Tassos Yiannitsis, ministro per l’Europa, farà un resoconto su vari aspetti del lavoro nel settore della politica estera e di sicurezza comune (PESC). La risposta dell’Unione europea è che tali progressi debbano essere utilizzati per la ripresa dei negoziati politici tra Israele e i palestinesi, che possono offrire ad entrambe le parti prospettive concrete di una soluzione pacifica del conflitto. L’Unione ha quindi cercato di inviare un messaggio concreto su come questo obiettivo possa essere conseguito. In occasione della riunione informale dei ministri degli Affari esteri, tenutasi a Elsinore il 30-31 agosto di quest’anno, l’UE ha completato la sua proposta di un calendario che indica una serie di tappe verso la pace e verso la fondazione di uno Stato palestinese entro l’estate del 2005. Questa proposta, che esprime concretamente la visione del Presidente Bush e il piano di pace arabo per uno Stato palestinese entro tre anni – e che prende in larga misura come punto di partenza l’iniziativa di pace araba – prevede tre fasi. In primo luogo, la conclusione di un accordo, quest’anno, sulla sicurezza israelo-palestinese, che arresti la violenza e prepari la via alle elezioni presidenziali e parlamentari palestinesi, programmate per il 20 gennaio 2003. Dopo le elezioni, nell’autunno del 2003, occorrerà avviare i negoziati per la fondazione dello Stato palestinese con confini temporanei. Entreremo quindi nella terza fase, in cui sarà concluso un accordo di pace definitivo, adottando posizioni sulle difficili questioni di Gerusalemme, i confini, i rifugiati e i coloni, che devono essere risolte prima della definitiva costituzione dello Stato palestinese, a metà del 2005. In parallelo, se vogliamo realizzare una pace globale, occorre compiere sforzi per riprendere i negoziati con la Siria e il Libano, cosicché il processo possa condurre ad una soluzione di pace globale in Medio Oriente. Durante il mio viaggio in Medio Oriente, all’inizio di settembre, la proposta ha ricevuto in generale una buona accoglienza nella regione. I paesi arabi l’hanno accolta positivamente. Anche la parte israeliana l’ha accolta con favore, seppure esprimendo una serie di riserve riguardo ad alcuni elementi. Nella riunione del Quartetto per il Medio Oriente, tenutasi lo scorso 17 settembre, è stato raggiunto un accordo in base al quale, nelle settimane successive, il Quartetto, in parte sotto la guida dell’Unione europea, avrebbe cercato di raggiungere un accordo su un calendario comune definitivo relativo alle tre fasi per la costituzione dello Stato palestinese entro l’agosto del 2005. E’ stata manifestata approvazione anche per la proposta dell’Unione di tenere entro la fine dell’anno una conferenza internazionale dei donatori sul sostegno a favore del processo di riforma palestinese. La Presidenza danese dell’UE ha offerto di ospitare la conferenza e anche la riunione del Quartetto, prevista parallelamente alla conferenza dei donatori. L’UE e la Presidenza stanno lavorando in linea con la dichiarazione rilasciata dal Consiglio europeo di Siviglia riguardo all’organizzazione in tempi brevi di una conferenza di pace, in cui si possa discutere e raggiungere un accordo su un calendario relativo ai passi da compiere verso una pace duratura in Medio Oriente. Ho rilevato che anche la commissione del Parlamento europeo per gli affari esteri, i diritti dell’uomo, la sicurezza comune e la politica di difesa, nella sua recente relazione sui progressi realizzati nell’attuazione della politica estera e di sicurezza comune dell’Unione europea, condivide questo approccio. I membri del Quartetto per il Medio Oriente hanno convenuto di proseguire le discussioni sulla data e le modalità di tale conferenza di pace internazionale. Ho l’impressione che i membri del Quartetto abbiano una visione abbastanza simile della situazione e che potremo quindi concordare un calendario comune in tempi relativamente brevi. La Presidenza danese intende proseguire questa politica e lavorare attivamente per definire un calendario preciso che possa preparare la via ad una soluzione pacifica di uno dei più lunghi conflitti della storia recente. Ho inoltre notato che la risoluzione di ieri sulla sicurezza menziona specificamente la necessità del piano di pace dell’UE e del Quartetto, con relative scadenze, affinché sia possibile compiere progressi, malgrado gli eventi della scorsa settimana. Come sapete, vi sono stati due attentati suicidi in Israele. Questi eventi sono di cattivo augurio per la realizzazione dei progressi altrimenti in corso a seguito dell’azione delle e dei gruppi di lavoro durante l’estate, dopo l’approvazione da parte del Quartetto e l’espansione del piano di pace dell’UE. Ora vi sono state queste gravi battute d’arresto. Diversamente, avremmo avuto motivo di essere ottimisti, perché, in parte grazie all’intervento dell’Unione europea e avevano dichiarato una moratoria per gli attentati ai civili israeliani. Tuttavia, le azioni della scorsa settimana mostrano che i gruppi militanti, come la islamica, non hanno alcuna intenzione di rispettare tale moratoria. La Presidenza ha espresso a entrambe le parti il suo rammarico, sia per gli attentati suicidi palestinesi, sia per la rappresaglia israeliana. Israele ha il diritto di combattere il terrorismo, ma le feroci rappresaglie – compreso l’assedio e il bombardamento del quartier generale del Presidente Arafat a Ramallah – non condurranno alla pace e alla sicurezza della popolazione israeliana e palestinese. Negli ultimi giorni, la Presidenza si è tenuta in stretto contatto con le parti riguardo alla situazione, nonché con la Russia, gli Stati Uniti e l’Egitto, ed abbiamo inviato rappresentanti nella regione. E’ fondamentale che il sostegno, di cui tanto si è parlato, degli Stati Uniti, della Giordania e dell’Egitto alla polizia e alle forze di sicurezza palestinesi sia messo in atto in tempi rapidi, in modo da istituire un sistema di sicurezza unificato palestinese, con cui Israele si senta ragionevolmente sicuro. Non dobbiamo permettere che i gruppi radicali facciano naufragare ancora una volta le iniziative politiche. I gruppi radicali minacciano la pace anche nelle relazioni tra l’India e il Pakistan, che rimangono tese. L’Unione europea è pronta a contribuire agli sforzi internazionali per attenuare l’attuale crisi, per promuovere misure atte a promuovere la fiducia e per creare le condizioni favorevoli al dialogo tra le parti, mirato ad una soluzione duratura del conflitto. Comincerò con l’Afghanistan. La situazione in questo paese rimane fragile, ma il processo della offre comunque una buona base da cui partire. Rifugiati e profughi hanno fatto ritorno in numero superiore al previsto e ciò dimostra che vi è speranza per il futuro del paese. Si stanno svolgendo le elezioni locali nel Jammu-Kashmir. La fase preparatoria è stata caratterizzata dalla violenza e ha causato preoccupazione. Tuttavia, la nostra speranza è che queste elezioni possano preparare la via per la ripresa del dialogo tra l’India e il Pakistan, con l’obiettivo di una soluzione a lungo termine. L’India si è opposta alla presenza di osservatori internazionali, ma durante le elezioni saranno comunque presenti rappresentanti di numerose ambasciate degli Stati membri dell’Unione a Nuova Delhi. Passo ora all’Europa e al nostro partner più vicino, la Russia. E’ ovvio che le relazioni tra l’Unione europea e la Russia hanno una parte cruciale nello sviluppo pacifico dell’Europa. I preparativi per il vertice tra l’UE e la Russia, che si terrà a Copenaghen l’11 novembre 2002, ci offriranno l’occasione per fare il punto di cinque anni di partenariato e cooperazione. Affronteremo nuove sfide legate all’allargamento. Lo sappiamo tutti. In primo luogo, la Presidenza attribuisce particolare importanza ad una rapida soluzione della questione dell’ di Kaliningrad. Il 30 settembre il Consiglio discuterà l’indagine svolta su questo tema dalla Commissione, al fine di trovare una soluzione, in consultazione con la Polonia e la Lituania, conforme al diritto comunitario in vigore. La Russia è inclusa nella nostra strategia per la dimensione nordica, ma intendiamo anche presentare una strategia per i nostri nuovi vicini, poiché con l’imminente allargamento si renderà necessario, ovviamente, prendere in considerazione una nuova strategia globale nei confronti degli Stati confinanti ad est con l’Unione europea dopo l’allargamento stesso, vale a dire l’Ucraina, la Bielorussia e la Moldavia. Lo scopo di tale strategia sarà quello di incoraggiare le riforme democratiche ed economiche nei paesi confinanti e di rafforzare la cooperazione transfrontaliera con questi paesi. Il 30 settembre 2002 il Consiglio esaminerà i contributi già pervenuti riguardo ai legami dell’Unione europea con i suoi nuovi vicini. Una comunicazione che la Commissione presenterà nel corso dell’autunno completerà queste valutazioni e si spera che condurrà ad una decisione a dicembre. Dall’Europa passiamo ora all’Africa. Come tutti sapete, nell’Africa meridionale prevalgono condizioni critiche; l’Unione europea è preoccupata per il peggiorare della situazione in Zimbabwe, dove vi sono stati di recente attacchi ai mezzi di informazione, continue azioni persecutorie ai danni degli agricoltori e la nomina da parte del Presidente Mugabe di un nuovo governo dalla linea dura, denominato ‘consiglio di guerra’. Il 22 luglio l’Unione europea ha irrigidito le restrizioni contro lo Zimbabwe, aggiungendo una serie di nomi all’elenco delle persone colpite dal divieto di ingresso. Allo stesso tempo, l’UE ha deciso di proseguire la cooperazione con altri partner internazionali, con l’obiettivo di trovare una soluzione per lo Zimbabwe. Le restrizioni introdotte dall’Unione europea colpiscono coloro che consideriamo i responsabili della crisi del paese. L’Unione continuerà, comunque, a fornire il proprio sostegno alla popolazione dello Zimbabwe, che soffre le conseguenze delle politiche di Mugabe, inviando quantità cospicue di aiuti alimentari, che allevieranno la carestia nel paese, e offrendo assistenza sociale e sanitaria. L’UE rileva con crescente preoccupazione che nell’Africa meridionale si sta rapidamente diffondendo una crisi alimentare e che la situazione umanitaria sta peggiorando. La Comunità e gli Stati membri hanno già risposto offrendo alla regione aiuti alimentari e umanitari per un valore di 490 milioni di euro. Questi aiuti sono destinati ai paesi colpiti più duramente, come lo Zimbabwe, il Malawi e lo Zambia. Una serie di decisioni e misure politiche adottate dai governi della regione, in particolare quello dello Zimbabwe, hanno ulteriormente contribuito al peggioramento della situazione umanitaria già allarmante. Abbiamo quindi chiarito che in nessuna circostanza gli aiuti alimentari devono essere usati come strumento politico e che i paesi beneficiari devono garantire che vengano distribuiti equamente e per intero, senza considerazioni di carattere politico. Infine, consentitemi di esprimere la soddisfazione della Presidenza per l’andamento del vertice appena tenutosi a Copenaghen, il Vertice ASEM. La mia impressione è che tutti i rappresentanti dei paesi asiatici ed europei siano rimasti soddisfatti dei risultati. Oltre ai colloqui informali, sono state presentate iniziative concrete, su cui lavoreremo in seguito, tra cui i Giochi della gioventù che saranno organizzati in Asia. Vogliamo anche rafforzare i legami tra l’Europa e l’Asia; esistono grandi possibilità di cooperazione, non solo nella sfera economica, ma anche in quella politica e culturale. Prima di lasciare la parola al Ministro Yiannitsis, vorrei dire che sono d’accordo con le osservazioni contenute nella relazione riguardanti il successo dell’Unione europea nei Balcani. L’Unione è riuscita a riportare al livello di sviluppo europeo una regione caratterizzata dalla frammentazione e dall’instabilità. Con l’assunzione della missione di polizia dell’ONU in Bosnia il 1° gennaio 2003, l’UE darà un altro sostanziale contributo a promuovere ulteriormente la stabilità nei Balcani. Purtroppo, l’Afghanistan deve ancora affrontare sfide molto impegnative. Il recente attentato al Presidente Karzai e altre azioni terroristiche sono la prova di gravi problemi di sicurezza. Senza sicurezza interna, non ci si può aspettare né un governo stabile né uno sviluppo sostenibile. Occorre quindi rafforzare il ruolo del governo centrale e ridurre l’influenza dei signori della guerra. E’ altresì necessario promuovere la società civile, nonché il ruolo e i diritti delle donne. Le istituzioni afghane e le infrastrutture di base devono essere ricostruite. Occorre riformare il sistema giudiziario e la polizia ed istituire un esercito nazionale sotto il controllo civile. Bisogna consentire ai rifugiati e ai profughi che ancora non l’hanno fatto di ritornare e dobbiamo sostenerne la reintegrazione. Chiediamo con urgenza alla comunità internazionale, e in particolare ai paesi confinanti con l’Afghanistan, di continuare a sostenere un’ulteriore stabilizzazione del paese. L’ONU svolgerà un ruolo centrale attraverso il suo rappresentante speciale, signor Brahimi. L’UE continuerà a fare tutto il possibile per la ricostruzione del paese e la piena attuazione dell’accordo di Bonn. L’abbiamo promesso la scorsa settimana, durante una discussione straordinaria in seno alle Nazioni Unite. Manterremo un forte impegno per gli aiuti umanitari e la ristrutturazione e l’Unione seguirà da vicino il lavoro della nuova commissione afghana per i diritti umani. Ci attendiamo che gli Stati membri coinvolti continuino a dare il loro contributo alle truppe dell’ISAF. La Presidenza danese attribuisce inoltre la massima priorità alla lotta contro il terrorismo. A tale proposito, stiamo attuando, secondo i programmi, il piano d’azione europeo. Proseguiremo i nostri sforzi per incorporare questa lotta in tutti gli aspetti della politica estera comunitaria. Il seguito dato sinora dall’Unione si è concentrato soprattutto sulle misure interne comunitarie, nell’ambito delle quali sono stati compiuti notevoli progressi verso l’attuazione. Si potrebbe menzionare in particolare l’attuazione nell’UE della risoluzione del Consiglio di sicurezza dell’ONU n. 1373 sul congelamento delle risorse finanziarie dei gruppi terroristici. Naturalmente, questo lavoro sarà proseguito sotto la Presidenza danese. Inoltre, sulle basi del Consiglio europeo di Siviglia, del piano d’azione comunitario e delle conclusioni del Consiglio del 22 luglio 2002, la Presidenza danese mirerà a compiere progressi nella politica comunitaria in relazione al ruolo internazionale dell’Unione nella lotta contro il terrorismo, compresa, in particolare, la cooperazione con i paesi terzi e le organizzazioni internazionali pertinenti."@it9 "Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen. Moreover, based on the Seville European Council, the EU’s action plan and the Council conclusions of 22 July 2002, the Danish Presidency will aim to move EU policy forward as regards the EU’s international role in the fight against terrorism, including in particular cooperation with third countries and relevant international organisations. In the Seville declaration, the European Council defined the Common Foreign and Security Policy’s contribution to the fight against terrorism, including the contribution of the security and defence policy. As a follow-up to this, on 22 July the Council approved a number of decisions with a view to implementing the Seville declaration. These included a revision of the dimensions relating to combating terrorism through the links with third countries, including such links in the form of conventions and specific measures that can help third countries to meet their obligations under UN Security Council Resolution 1373. The Presidency attaches importance to the Council’s conclusions being followed up by practical initiatives. A number of concrete steps have already been taken. I would also like to say a few words about the non-proliferation and disarmament policy. We have earmarked the non-proliferation and disarmament policy for renewed consideration as part of the global fight against terrorism. We consider it of great importance that this non-proliferation and disarmament policy should be strengthened and we will be bringing the matter up with all the parties involved in Troika cooperation. On 15 April 2002, the Council adopted as many as 42 concrete measures that will help to strengthen multilateral instruments, export controls, cooperation and political dialogue. The Danish Presidency faces two great challenges here: firstly, continuing efforts to succeed, in The Hague in November, in implementing the international Code of Conduct against the spread of ballistic missiles and secondly strengthening the convention banning biological and chemical weapons. This logically leads me on to Iraq. In the Middle East, Iraq still is a serious source of concern as far as weapons of mass destruction are concerned. We agree with President Bush on this point, which he emphasised in his speech to the United Nations General Assembly recently. Iraq has violated various Security Council resolutions in respect of the country’s disarmament obligations. The country must comply with these obligations immediately. The EU is firmly resolved to support the United Nations’ continued efforts in this respect. Among other things, the Security Council has demanded that Iraq give the UN weapons inspectors unconditional and unfettered access and ensure that the country’s authorities cooperate to the extent required. The EU has fully supported this demand. On 16 September the Iraqi Government notified the Secretary-General of the UN that it accepted the return of the weapons inspectors. The Security Council is now investigating whether the Iraqi notification complies with the Security Council’s requirements in respect of the weapons inspections. The Presidency agrees with UN Secretary-General Kofi Annan that the Security Council must comply with its responsibilities, should Iraq still refuse to co-operate. Naturally, it is a pleasure to address the European Parliament on the EU’s progress within the Common Foreign and Security Policy. As pointed out in the committee’s report, the EU faces major global challenges. Both our own populations and third countries expect the EU to be able to help to solve conflicts and calm tensions around the world. In my statement here I will concentrate on the following topics: Afghanistan, the fight against terrorism, the Middle East, Iraq, India, Pakistan, Russia and Africa. As far as the ICC is concerned, I refer to my other statement. At this juncture, I would like to say something about the Middle East. It is two years now since the violent Israeli-Palestinian conflict broke out again. However, a number of positive signs of progress – particularly in the area of reforms – have given cause for cautious optimism in recent times, that is, since the summer. The EU’s response is that this progress should be utilised for the resumption of political negotiations between Israel and the Palestinians which are able to give both parties concrete prospects of a peaceful solution to the conflict. The EU has therefore endeavoured to send a concrete message as to how this aim can be achieved. At the informal meeting of Foreign Ministers in Elsinore on 30-31 August of this year, the EU completed its proposal for a timetable pointing the way towards peace and towards the establishment of a Palestinian state by the summer of 2005. This proposal, which gives practical expression to President Bush’s vision and to the Arab peace proposal for a Palestinian state within three years – and which largely takes the Arab peace initiative as its starting point – anticipates three phases. Firstly, entry this year into an Israeli-Palestinian security agreement that will stop the violence and pave the way for the Palestinian presidential and parliamentary elections that are expected to be held on 20 January 2003. Following these elections, negotiations are to be started on the establishment of a Palestinian state with temporary borders, and this is to take place in the autumn of 2003. We will then enter the third phase, in which a final peace agreement is to be entered into, adopting positions on the difficult issues of Jerusalem, borders, refugees and settlers which must be solved before the final establishment of a Palestinian state in mid-2005. In parallel with this – if we are to achieve a comprehensive peace – efforts must be made to resume the negotiations with Syria and Lebanon, so that the process can lead to an overall peace solution in the Middle East. During my trip to the Middle East in early September, the proposal was generally well received by the parties in the region. The Arab countries gave the proposal a positive reception. The proposal was also welcomed by the Israeli side, although Israel expressed a number of reservations as regards certain elements of the proposal. At the meeting of the Middle East Quartet on 17 September this year, agreement was reached that, in the weeks ahead, the Quartet – partly following the EU’s lead – will seek to reach agreement on a final joint timetable for the three phases of establishing a Palestinian state by August 2005. There was also support for the EU’s suggestion of holding an international donor conference on support for the Palestinian reform process by the end of the year. The Danish EU Presidency has offered to host the conference and thus also the meeting of the Quartet that is expected to be held in connection with the donor conference. The EU and the Presidency are working in accordance with the declaration made by the Seville European Council on the holding of an early peace conference which will be able to discuss and reach agreement on a timetable for the road ahead towards lasting peace in the Middle East. I have noted that, in its recent report on developments in the EU’s Common Foreign and Security Policy, the European Parliament’s Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy also shares this approach. The members of the Middle East Quartet have agreed to continue discussions on the date and modalities of such an international peace conference. My clear impression is that the members of the Quartet take a fairly similar view of the situation and that we will therefore be able to achieve a common timetable relatively quickly. The Danish Presidency intends to continue this policy and to work actively towards a detailed timetable which can pave the way for a peaceful solution to one of the most enduring conflicts in recent history. I also note that yesterday’s security resolution specifically mentions the necessity of the EU’s and the Quartet’s peace plan, or timetable, moving forward despite what happened last week. What happened – as all of you here know – is that there were two suicide attacks in Israel. That bodes ill as regards achieving the progress that was otherwise on the way following the summer’s task forces and working groups, following endorsement by the Quartet and the expansion of the EU’s plan for peace. Now we have had these serious setbacks. Otherwise we would have had reason for optimism, because partly thanks to the EU’s intervention Fatah and Tanzim had declared a moratorium on attacks on Israeli civilians. However, last week’s actions show that militant groups such as Islamic Jihad have no intention of complying with Fatah and Tanzim’s moratorium. The Presidency has expressed to both parties its great regret about both the Palestinian suicide bombings and the Israeli retaliation. Israel has the right to fight terrorism, but the fierce Israeli retaliation – including the siege and bombardment of President Arafat’s headquarters in Ramallah – will not bring peace and security to the Israeli and Palestinian people. In recent days, the Presidency has been in close contact with the parties about the situation as well as with Russia, the USA and Egypt, and we have sent representatives to the region. It is crucial that the heralded American/Jordanian/Egyptian support of Palestinian police and security forces is put into effect very quickly so that there is a unified security system on the Palestinian side with which Israel feels reasonably secure. We must not let the radical groups derail the political initiatives yet again. My Greek colleague, Mr Tassos Yiannitsis, Minister for Europe, will give an account of aspects of the work in the area of the common security and defence policy, or ESDP. Radical groups also threaten peace in the relationship between India and Pakistan, which remains tense. The EU is still prepared to contribute to the international efforts to reduce the current crisis, to promote measures to create confidence and to create the conditions for dialogue between the parties on a lasting solution to the conflict. Local elections are currently being held in Jammu and Kashmir. The run-up to the elections has been violent and has given cause for concern. However, it is our hope that the elections in Jammu and Kashmir will be able to pave the way for a resumption of the dialogue between India and Pakistan on a long-term solution. India has opposed international election observers, but representatives of a number of EU countries’ embassies in New Delhi will be present during the elections. I now turn to Europe and to our nearest neighbour, Russia. It goes without saying that how the EU gets on with Russia and how Russia gets on with us plays a crucial role in the peaceful development of Europe. The lead-up to the summit between the EU and Russia, which will take place in Copenhagen on 11 November 2002, will provide us with an opportunity to take stock of five years of partnership and cooperation. We will face new challenges in connection with enlargement. We all know that. In the first instance, the Presidency attaches particular importance to finding a rapid solution to the issue of the Kaliningrad enclave. On 30 September the Council will discuss the investigation of this issue carried out by the Commission in order, in consultation with Poland and Lithuania, to find a solution complying with current Community law. Russia is included in our strategy for the Northern Dimension, but we also intend to present a strategy for our new neighbours, since with the forthcoming enlargement there will naturally be a need to consider a new overall strategy in respect of the European Union’s neighbouring states to the east following enlargement, that is, Ukraine, Belarus and Moldova. The purpose of such a strategy will be to encourage democratic and economic reforms in the neighbouring countries and to strengthen cross-border cooperation with these countries. On 30 September 2002 the Council will go through the contributions that have already been received concerning the European Union’s links with its new neighbours. A communication that the Commission will present in the course of the autumn will naturally supplement these deliberations and hopefully lead to a decision in December. Now I will move away from Europe and move down to Africa. As you all know, critical conditions prevail in southern Africa, where the EU is concerned at the worsening of the situation in Zimbabwe – including the latest attacks on the media, the continuing spiteful actions against farmers and President Mugabe’s appointment of a new hard-line government which is being called a ‘war cabinet’. On 22 July the EU tightened up its restrictions against Zimbabwe by adding a number of names to the list of people covered by the travel ban. At the same time, the EU decided to continue cooperating with other international parties with a view to finding a solution in Zimbabwe. The restrictions introduced by the EU are aimed at people whom we regard as responsible for the crisis in the country. The EU will, however, continue to support Zimbabwe’s population – which is suffering from the consequences of Mugabe’s policies – by sending massive quantities of food aid which will ease the famine in the country and by offering social and medical assistance. The EU notes with increasing concern that a food crisis is rapidly developing in southern Africa and that the humanitarian situation is deteriorating. The Community and its Member States have already responded by offering the region food and humanitarian aid to a value of EUR 490 million. This aid initiative is being targeted at those countries hardest hit – namely Zimbabwe, Malawi and Zambia. A number of political decisions and measures taken by the governments in the region, particularly that of Zimbabwe, have further contributed to worsening the already alarming humanitarian situation. We have therefore made it clear that under no circumstances must food aid be used as a political tool and that the recipient countries must ensure that it is distributed fairly and entirely without political considerations. Finally, allow me to express the Presidency’s satisfaction with the course of the summit that we have just had in Copenhagen – the ASEM Summit. It is my impression that everyone from the Asian countries and the European countries were pleased with the summit. In addition to informal talks, concrete initiatives were put on the table which we will now work on further, including youth games staged in Asia. We also want to strengthen links between Europe and Asia; there are great opportunities for cooperation not only in the economic sphere, but also in the political and cultural spheres. Before I hand over now to Mr Tassos Yiannitsis I would like to say that I agree with the report’s remarks on the EU’s successful work in the Balkans. The EU has succeeded in bringing a region characterised by dissolution and instability back into the general development of Europe. With the takeover of the UN police mission in Bosnia on 1 January 2003 the EU will make another substantial contribution to promoting stability further in the Balkans. As mentioned, I will start with Afghanistan. The situation there remains frail, but the Loya Jirga process still provides a good basis on which to build. Far more refugees and internally displaced persons than expected have returned home, and that shows that there is hope for the future of their country. Unfortunately, Afghanistan still faces very difficult challenges. The recent assassination attempt on President Karzai and other terrorist attacks are evidence of the serious security problems. Without internal security, neither stable government nor sustainable development can be achieved. The role of the central government must therefore be strengthened and the influence of the warlords reduced. Civil society and the role and rights of women must similarly be strengthened. The Afghan institutions and basic infrastructure must be built up again. Reforms must be implemented within the judicial system and police, and a national army under civil control must be established. The remaining refugees and displaced persons must be allowed to return, and we must support their reintegration. We urgently call upon the international community, including in particular Afghanistan’s neighbours, to continue to support a further stabilisation of Afghanistan. The UN will play a very central role here through the UN special representative Mr Brahimi. The EU will continue to do what is in its power to rebuild the country and to implement the Bonn Agreement fully. We promised to do so last week during a special debate at the UN. We will maintain our strong commitment to humanitarian and restructuring aid, and the EU will follow the work of the new Afghan human rights commission closely. We expect the EU Member States involved to continue contributing to the ISAF troops. The Danish Presidency further gives the highest priority to combating terrorism. We are implementing the European action plan to combat terrorism as planned. We will continue our efforts to incorporate the combating of terrorism into all aspects of EU foreign policy. Follow-up by the EU to date has focused on the EU’s internal measures, in which considerable progress has been made towards implementation. Implementation within the EU of UN Security Council Resolution 1373 on freezing the financial resources of terrorist groups may be mentioned here in particular. This work will naturally be continued under the Danish Presidency."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, geachte leden, dames en heren Daarnaast zal het Deens voorzitterschap naar aanleiding van de Europese Raad van Sevilla, het EU-actieplan en de conclusies van de Raad van 22 juli 2002 een gemeenschappelijk beleid uitstippelen voor de internationale rol die de EU moet spelen in de strijd tegen het terrorisme, waaronder de samenwerking met derde landen en de betrokken internationale organisaties. In de verklaring van Sevilla gaf de Europese Raad aanwijzingen hoe de EU met het gemeenschappelijk buitenlands en veiligheidsbeleid, waaronder het veiligheids- en defensiebeleid, het terrorisme kan helpen bestrijden. De Raad nam toen op 22 juli een aantal besluiten aan met het oog op de uitvoering van de verklaring van Sevilla. Deze houden onder andere een herziening in van de aspecten van terrorismebestrijding in de betrekkingen met derde landen, waaronder de overeenkomsten met derde landen en specifieke maatregelen die derde landen kunnen helpen hun verplichtingen uit hoofde van resolutie 1373 van de VN-Veiligheidsraad na te komen. Het Deens voorzitterschap vindt het belangrijk dat de conclusies van de Raad gevolgd worden door concrete stappen. Er is reeds een aantal gedaan. Nu een paar woorden over het non-proliferatie- en ontwapeningsbeleid. Wij hebben dit beleid herzien in het kader van de wereldwijde terrorismebestrijding. Wij vinden het zeer belangrijk dat dit non-proliferatie- en ontwapeningsbeleid meer aandacht krijgt en in alle bijeenkomsten van de trojka aan bod komt. Op 15 april 2002 nam de Raad 42 concrete maatregelen aan om de multilaterale instrumenten, de exportcontrole, de samenwerking en politieke dialoog te versterken. Het Deens voorzitterschap moet hier twee grote uitdagingen aangaan. Ten eerste moeten wij voorbereidend werk doen opdat in november in Den Haag de internationale gedragscode tegen de verspreiding van ballistische raketten kan worden goedgekeurd en ten tweede moeten wij het verdrag inzake het verbod op biologische en chemische wapens hard maken. Dat brengt ons uiteraard bij Irak. In het Midden-Oosten baart Irak ons nog steeds ernstige zorgen op het gebied van de massavernietigingswapens. Wij zijn het wat dat betreft eens met president Bush, zoals hij onlangs in een toespraak voor de Parlementaire Vergadering van de VN onderstreepte. Irak heeft verschillende resoluties van de Veiligheidsraad over verplichte ontwapening overtreden. Irak dient zijn verplichtingen onmiddellijk na te komen. De EU is vastbesloten de Verenigde Naties te steunen om dit te bereiken. De Veiligheidsraad heeft onder andere geëist dat Irak onvoorwaardelijke en vrije toegang verleent aan de VN-wapeninspecteurs en ervoor zorgt dat de autoriteiten van het land in voldoende mate samenwerken. De EU staat volledig achter deze eis. De regering van Irak liet de secretaris-generaal van de VN op 16 september weten dat ze de terugkeer van de VN-wapeninspecteurs toestond. De Veiligheidsraad onderzoekt nu of de Iraakse kennisgeving in overeenstemming is met de eisen die de Veiligheidsraad op het gebied van wapeninspecties heeft gesteld. Het voorzitterschap is het met de secretaris-generaal van de VN, Kofi Annan, eens dat de Veiligheidsraad zijn verantwoordelijk moet opnemen, indien Irak samenwerking blijft weigeren. Het verheugt mij dat ik het Europees Parlement mag toespreken over de vooruitgang die de EU op het gebied van buitenlands en veiligheidsbeleid heeft geboekt. Zoals de commissie in haar verslag opmerkt, staat de EU voor grote en wereldwijde uitdagingen. Onze eigen burgers en de bevolking in derde landen koesteren de verwachting dat de EU meehelpt conflicten in de wereld op te lossen en spanningen in de wereld weg te nemen. Ik zal mij in mijn toespraak concentreren op Afghanistan, de strijd tegen het terrorisme, het Midden-Oosten, Irak, India, Pakistan, Rusland en Afrika. Over het Internationaal Strafhof zal ik het later hebben. Ik ga nu over tot het Midden-Oosten. Het is bijna twee jaar geleden sinds het conflict tussen Israël en de Palestijnen weer gewelddadige vormen aannam. Enkele positieve resultaten van vorige zomer gaven echter aanleiding tot een voorzichtig optimisme. De EU is van mening dat we van de vorderingen gebruik moeten maken om opnieuw te onderhandelen met Israël en de Palestijnen, opdat beide partijen een concreet uitzicht krijgen op een vreedzame oplossing van het conflict. De EU heeft daarom een concreet voorstel gedaan. Op de informele bijeenkomst van de ministers van Buitenlandse Zaken in Helsingsør op 30 en 31 augustus 2002 heeft de EU de laatste hand gelegd aan haar voorstel voor een tijdschema of een wegwijzer voor de vrede die tegen 2005 naar de oprichting van een Palestijnse staat moet leiden. Het voorstel is een praktische uitwerking van de visie van president Bush en het Arabische vredesvoorstel betreffende de oprichting van een Palestijnse staat binnen drie jaar en is tevens in belangrijke mate gebaseerd op de Arabische vredesinitiatieven. Dit voorstel voorziet in drie fases. Ten eerste dient nog dit jaar een veiligheidsovereenkomst te worden gesloten tussen Israël en de Palestijnen, die het geweld moet tegenhouden en de weg moet effenen voor de Palestijnse presidents- en parlementsverkiezingen, die hopelijk op 20 januari 2003 zullen plaatsvinden. Na deze verkiezingen moeten onderhandelingen gestart worden over de oprichting van een Palestijnse staat met tijdelijke grenzen: dit moet in het najaar van 2003 gebeuren. Tenslotte volgt de derde fase met de totstandkoming van een definitief vredesakkoord, waarin alle hete hangijzers geregeld moeten worden: Jerusalem, afbakening van de grenzen, vluchtelingen en nederzettingen. Dit moet voor de oprichting van de Palestijnse staat in het midden van 2005 geregeld zijn. Met het oog op een ruime vrede moeten er tezelfdertijd pogingen worden gedaan tot hervatting van de onderhandelingen met Syrië en Libanon, zodat het proces kan uitmonden in een globaal vredesakkoord voor het Midden-Oosten. Tijdens mijn rondreis in het Midden-Oosten begin september werd het voorstel algemeen goed onthaald door alle partners in de regio. De Arabische landen reageerden positief. Ook vanuit Israël kwamen positieve reacties op het voorstel, zij het met een aantal voorbehouden ten aanzien van bepaalde elementen van het voorstel. Op de bijeenkomst van het Midden-Oostenkwartet op 17 september 2002 werd unaniem besloten dat het kwartet in de loop van de komende weken zal proberen het eens te worden over een definitief gemeenschappelijk tijdschema voor de drie fases van de oprichting van een Palestijnse staat tegen augustus 2005. Zij zullen hierbij uitgaan van het voorstel van de EU. Ook het EU-voorstel om nog dit jaar een internationale donorconferentie te organiseren voor steun aan het Palestijnse hervormingsproces, werd aanvaard. Het Deens voorzitterschap heeft voorgesteld als gastheer op te treden voor de conferentie en daarmee ook voor de bijeenkomst van het kwartet, die naar alle waarschijnlijkheid ervoor of erna zal plaatsvinden. De EU en het voorzitterschap houden zich aan de verklaring van de Europese Raad van Sevilla betreffende de organisatie van een eerste vredesconferentie, waar een tijdschema voor de weg naar duurzame vrede in het Midden-Oosten besproken en aangenomen zou kunnen worden. Ik heb vastgesteld dat de Commissie buitenlandse zaken van Europees Parlement in haar laatste verslag over de ontwikkeling van een gemeenschappelijk buitenlands en veiligheidsbeleid dezelfde mening is toegedaan. De leden van het Midden-Oostenkwartet willen graag verder praten over het tijdstip en de voorwaarden voor een dergelijke internationale vredesconferentie. Ik ben ervan overtuigd dat de leden van het kwartet dezelfde kijk op de situatie hebben en dat wij daarom vrij snel tot een gemeenschappelijk tijdschema kunnen komen. Het Deens voorzitterschap is van plan dezelfde koers te blijven volgen en actief te werken aan een gedetailleerd tijdschema, dat de weg kan effenen voor de vreedzame oplossing van een van de langst aanslepende conflicten van onze tijd. In de veiligheidsresolutie van gisteren wordt er tevens op aan gedrongen dat de EU en het kwartet verder werken aan een vredesplan, ondanks de gebeurtenissen van vorige week. Zoals u allemaal weet, zijn er vorige week in Israël twee zelfmoordaanslagen gepleegd. Dat is niet gunstig voor de vooruitgang, vooruitgang die na de zomer met de task forces en werkgroepen nochtans op til was na het groen licht van het kwartet en de verdere ontwikkeling van het vredesplan van de EU. Nu betekenen deze harde klappen weer een stap achteruit. Er was nochtans ook reden tot optimisme, omdat men er mede dankzij de tussenkomst van de EU in geslaagd was Fatah en Tanzim tot een moratorium voor aanvallen op burgerdoelwitten in Israël te bewegen. De acties van vorige week tonen echter aan dat militante groepen zoals de Islamitische Jihad niet van plan zijn het moratorium van Fatah en Ranzim te volgen. Het voorzitterschap heeft zich bij beide partijen fel beklaagd over de Palestijnse zelfmoordaanslagen enerzijds en de vergeldingsacties van Israël anderzijds. Israël heeft het recht terrorisme te bestrijden, maar de harde vergeldingsacties, waaronder de belegering en beschieting van het hoofdkwartier van Arafat in Ramallah, zullen de Israëlische en Palestijnse bevolking geen vrede brengen. Het voorzitterschap heeft de situatie de voorbije dagen met beide partijen alsook met Rusland, de VS en Egypte besproken en afgevaardigden naar het gebied gestuurd. Het is belangrijk dat de aangekondigde Amerikaans-Jordaans-Egyptische steun voor de Palestijnse politie- en veiligheidsdiensten er zo snel mogelijk komt, opdat er aan Palestijnse kant een uniform veiligheidssysteem gevormd wordt, een systeem waarbij Israël zich enigszins veilig kan voelen. Wij moeten voorkomen dat de radicale groepen de politieke initiatieven nog eens doen ontsporen. De heer Yannitsis, mijn Griekse collega en minister voor Europese zaken, zal verslag uitbrengen over het gemeenschappelijk veiligheids- en defensiebeleid, het GVDB. Radicale groeperingen bedreigen immers ook de vrede in India en Pakistan, die nog steeds op gespannen voet leven. De EU is vastbesloten bij te dragen aan de internationale inspanningen tot vermindering van de huidige crisis, vertrouwenwekkende maatregelen te bevorderen en de voorwaarden te scheppen voor een dialoog tussen de partijen met het oog op een duurzame oplossing van het conflict. Momenteel vinden in Jammu en Kasjmir lokale verkiezingen plaats. Het begin van de verkiezingen ging met geweld gepaard en gaf reden tot bezorgdheid. Wij hopen echter dat de verkiezingen in Jammu en Kasjmir de weg zullen effenen voor een vernieuwde dialoog tussen India en Pakistan over een oplossing op lange termijn. India heeft internationale waarnemers bij de verkiezingen geweerd, maar een aantal ambassades van EU-landen hebben afgevaardigden naar de verkiezing in New Dehli gestuurd. Nu ga ik terug naar Europa, naar onze buur, Rusland. De onderlinge relatie tussen de EU en Rusland is uiteraard van doorslaggevend belang voor een vreedzame ontwikkeling van Europa. De voorbereidingen van de Top tussen de EU en Rusland, die op 11 november 2002 in Kopenhagen plaatsvindt, bieden ons de mogelijkheid de balans op te maken van vijf jaar partnerschap en samenwerking. Met de uitbreiding zullen wij nieuwe uitdagingen moeten aangaan. Dat weten wij allemaal. Als eerste punt vindt het voorzitterschap het belangrijk dat er zo snel mogelijk een oplossing komt voor het probleem van Kaliningrad. De Raad onderzoekt op 30 september de studie die de Commissie daarover heeft gemaakt met het oog op een mogelijke oplossing die de communautaire wetgeving respecteert en rekening houdt met de wensen van Polen en Litouwen. Rusland maakt deel uit van onze strategie rond de noordse dimensie, maar wij zijn ook van plan een strategie voor onze nieuwe buren uit te werken, omdat een nieuwe algemene strategie voor de oostelijke buurlanden van de Europese Unie na de uitbreiding, met name Oekraïne, Wit-Rusland en Moldavië een noodzaak zal zijn als logisch gevolg van de komende uitbreiding. De bedoeling van een dergelijke strategie zal zijn de democratische en economische hervormingen in de buurlanden te bevorderen en de grensoverschrijdende samenwerking met deze landen te versterken. De Raad zal op 30 september 2002 bekijken hoever de EU staat in haar betrekkingen met de nieuwe buurlanden. De Commissie zal in het najaar een mededeling indienen, die het overleg binnen de Raad zal aanvullen en hopelijk zal leiden tot een besluit in december. Nu verlaat ik Europa weer, deze keer voor Afrika. Zoals u allen weet, is de situatie in zuidelijk Afrika zeer kritisch. De EU maakt zich zorgen over de verslechtering van de situatie in Zimbabwe, waaronder de recente aanval op de media, de permanente pesterijen van de landbouwers en de nieuwe regering van de harde lijn, die door president Mugabe is aangeduid en een oorlogskabinet wordt genoemd. Op 22 juli heeft de EU de restricties tegen Zimbabwe opgevoerd door een aantal namen toe te voegen aan het lijstje van personen die reisverbod hebben. De EU heeft tevens besloten de samenwerking met de andere internationale partners verder te zetten om een oplossing voor Zimbabwe te kunnen vinden. De restricties waartoe de EU heeft besloten, betreffen personen die wij verantwoordelijk achten voor de crisis in het land. De EU blijft de bevolking van Zimbabwe, die onder de gevolgen van het beleid van Mugabe lijdt, steunen door grote hoeveelheden voedselhulp te sturen om de hongersnood in het land te lenigen en door sociale en medische hulp te bieden. De bezorgdheid van de EU stijgt omdat zuidelijk Afrika in een voedselcrisis terechtkomt en de humanitaire situatie slechter wordt. De Unie en haar lidstaten hebben al gereageerd door voor 490 miljoen euro voedselhulp en humanitaire bijstand te verlenen aan het gebied. Deze hulp is in de eerste plaats bedoeld voor de landen die het zwaarst getroffen zijn, namelijk Zimbabwe, Malawi en Zambia. Een aantal politieke besluiten en maatregelen die door de regeringen in het gebied, en vooral door Zimbabwe getroffen werden, hebben de reeds alarmerende humanitaire situatie nog verergerd. Wij hebben daarom duidelijk gezegd dat de voedselhulp in geen geval misbruikt mag worden als politiek middel en dat de begunstigde landen ervoor moeten zorgen dat ze rechtvaardig en zonder politieke overwegingen verdeeld wordt. Tot slot wil ik u zeggen dat het voorzitterschap tevreden is over de topbijeenkomst die zojuist in Kopenhagen heeft plaatsgevonden, namelijk de ASEM-top. Ik heb de indruk dat alle deelnemers van de Aziatische en de Europese landen tevreden waren over de bijeenkomst. Naast informele gesprekken zijn er ook concrete initiatieven naar voren gekomen, waarmee nu moet worden verder gewerkt, bijvoorbeeld eventuele sportspelen voor jongeren onder Aziatisch beheer. Wij wensen de banden tussen Europa en Azië te versterken en de mogelijkheden voor samenwerking op economisch, politiek en cultureel gebied zijn groot. Vooraleer ik het woord doorgeef aan de heer Yiannitsis wil ik nog zeggen dat ik mij aansluit bij de lofwoorden in het verslag over de geslaagde tussenkomst van de EU in de Balkan. De EU is erin geslaagd een versnipperd en onstabiel gebied weer in de algemene Europese ontwikkeling op te nemen. Doordat de EU de politietaak van de VN in Bosnië vanaf 1 januari 2003 zal overnemen, zal ze nog meer kunnen doen om de stabiliteit in de Balkan te bevorderen. Zoals gezegd, begin ik met Afghanistan. De situatie is er nog steeds onstabiel, maar het Loya Jirga-proces is nog steeds een goede basis waarop men kan voortbouwen. Er keren veel meer vluchtelingen en ontheemden terug naar hun streek dan men verwacht had, en dat doet de hoop op een toekomst voor het land toenemen. Afghanistan staat echter nog altijd voor hete vuren. De recente moordpoging op president Karzai en andere terreuraanslagen tonen dat er een ernstig probleem is met de veiligheid. Zonder interne veiligheid is een stabiele regering of een duurzame ontwikkeling onmogelijk. De rol van de centrale regering moet daarom versterkt en de invloed van de krijgsheren beperkt worden. De Afghaanse instellingen en de fundamentele infrastructuur moeten heropgebouwd worden. Hervormingen binnen het rechtswezen en de politie zijn noodzakelijk alsook de oprichting van een nationaal leger onder civiel toezicht. De resterende vluchtelingen en ontheemden moeten kunnen terugkeren en hun herintegratie moet gesteund worden. Wij doen een oproep tot de internationale samenleving en tot de buurlanden van Afghanistan in het bijzonder, om Afghanistan te blijven steunen zodat het aan stabiliteit kan winnen. De VN spelen in dit opzicht een belangrijke rol via hun speciale gezant, de heer Brahimi. De EU zal al het mogelijke in het werk stellen voor de heropbouw van het land en voor de totale tenuitvoerlegging van het proces van Bonn. Wij beloofden dit in het speciaal debat in de VN vorige week. Wij zullen ons blijven engageren voor humanitaire bijstand en steun voor de heropbouw. De EU zal de werkzaamheden van de nieuwe Afghaanse commissie voor de mensenrechten op de voet volgen. Wij gaan ervan uit dat de EU-lidstaten die nu manschappen aan de ISAF leveren, dit ook zullen blijven doen. Een andere prioriteit voor het Deens voorzitterschap is de bestrijding van het terrorisme. Wij brengen het Europees actieplan voor de bestrijding van terrorisme ten uitvoer zoals gepland. Wij integreren de bestrijding van terrorisme in alle aspecten van het buitenlands beleid van de EU. Tot nog toe heeft de EU zich geconcentreerd op de follow-up van interne maatregelen en heeft reeds veel vooruitgang geboekt bij de tenuitvoerlegging ervan. Met name heeft de EU resolutie 1373 van de VN-Veiligheidsraad over de bevriezing van de economische en financiële middelen van terreurgroepen reeds ten uitvoer gelegd. Dit alles wordt onder het Deens voorzitterschap uiteraard verder voortgezet."@nl2 "Senhor Presidente, Senhor Comissário, minhas Senhoras e meus Senhores. Além disso, a Presidência Dinamarquesa irá, a partir do Conselho Europeu de Sevilha, do plano de acção da UE e das conclusões do Conselho, de 22 de Julho de 2002, esforçar-se principalmente por fazer avançar a política da UE no que diz respeito ao papel internacional da UE no combate ao terrorismo, principalmente o trabalho desenvolvido com países terceiros e com organizações internacionais relevantes. Na declaração de Sevilha, o Conselho Europeu definiu os contributos da política externa e de segurança comum no combate ao terrorismo, incluindo os contributos da política de segurança e de defesa. No seguimento disto, o Conselho aprovou, em 22 de Julho, um conjunto de resoluções que visam a execução da Declaração de Sevilha. Isto significa, entre outros aspectos, uma revisão das questões relacionadas com o combate ao terrorismo que envolve países terceiros, incluindo relações negociais com países terceiros e medidas específicas que possam ajudar os países terceiros a cumprir as obrigações previstas na resolução 1373 da ONU. A Presidência considera importante que as conclusões do Conselho possam ser seguidas por medidas operativas. Já foi tomado um conjunto de medidas concretas nesse sentido. Gostaria, em seguida, de tecer alguns comentários sobre a política de não-proliferação e de desarmamento. Vamos voltar a analisar a política de não-proliferação e de desarmamento no âmbito do combate global ao terrorismo. Consideramos muito relevante que esta política de não-proliferação e de desarmamento seja reforçada e, no âmbito da cooperação da Troíca, discutimo-la com todos. O Conselho aprovou, no dia 15 de Abril de 2002, 42 medidas concretas destinadas a reforçar os instrumentos multilaterais, o controlo da exportação, a cooperação e o diálogo político. A Presidência Dinamarquesa enfrenta aqui dois grandes desafios: em primeiro lugar continuar o esforço para que, em Novembro, em Haia, possa ser implementado o código de conduta internacional contra a proliferação de mísseis balísticos e, em segundo lugar, reforçar a Convenção para a Proibição das Armas Químicas e Biológicas. Este aspecto conduz logicamente à questão do Iraque. No Médio Oriente, o Iraque continua a ser uma séria fonte de preocupação no que diz respeito às armas de destruição maciça. Neste ponto concordamos com aquilo que o Presidente Bush salientou no discurso que recentemente proferiu na Assembleia Geral da ONU. O Iraque violou diversas resoluções do Conselho de Segurança relativas às obrigações do país em matéria de desarmamento. Estas obrigações devem ser imediatamente cumpridas. A UE está decidida a apoiar os esforços da ONU nesse sentido. O Conselho de Segurança exigiu ao Iraque, entre outros aspectos, que faculte o acesso incondicional e desimpedido aos inspectores da ONU e que tome medidas com vista a assegurar a necessária colaboração das autoridades nacionais. A UE apoiou totalmente esta exigência. O governo do Iraque comunicou, ao Secretário-Geral da ONU, no dia 16 de Setembro, que aceitava o regresso dos inspectores. O Conselho de Segurança está agora a analisar se a declaração iraquiana vai ao encontro das exigências do Conselho de Segurança no que diz respeito às inspecções aos armamentos. A Presidência concorda com o Secretário-Geral da ONU, senhor Kofi Annan, que o Conselho de Segurança tem de assumir a responsabilidade que lhe cabe, caso o Iraque continue a recusar-se a colaborar. É, naturalmente, um prazer falar com o Parlamento Europeu sobre os progressos da UE no campo da política externa e de segurança comum. Conforme foi apontado no relatório da comissão competente quanto à matéria de fundo, a UE enfrenta grandes desafios globais. Tanto os povos europeus como os povos de países terceiros esperam que a UE possa contribuir para resolver os conflitos e atenuar as tensões que se registam pelo mundo fora. Na minha exposição irei focar os seguintes temas: o Afeganistão, o combate ao terrorismo, o Médio Oriente, o Iraque, a Índia, o Paquistão, a Rússia e a África. Relativamente ao TPI remeto para a minha anterior exposição. Em seguida gostaria de tecer alguns comentários sobre o Médio Oriente. Faz agora dois anos que voltou a rebentar o violento conflito entre israelitas e palestinianos. Não obstante registou-se, desde o Verão, um conjunto de avanços positivos, principalmente na área das reformas, que justificam algum optimismo embora cauteloso. A UE considera que estes avanços devem ser aproveitados de modo a retomar as negociações políticas entre israelitas e palestinianos, dando deste modo aos dois lados alguma perspectiva de se conseguir uma solução pacífica para o conflito. A UE tem por isso feito esforços para apresentar uma sugestão sobre o modo de alcançar essa meta. Na reunião informal dos Ministros dos Negócios Estrangeiros, em Elsinore, que decorreu entre 30 e 31 de Agosto passado, a UE concluiu a sua proposta de um itinerário para a paz que aponta um caminho para o estabelecimento de um Estado palestiniano antes do verão de 2005. A proposta concretiza a visão do Presidente Bush e a iniciativa de paz árabe relativa à criação de um Estado palestiniano dentro de um prazo de três anos, tomando principalmente como ponto de partida a iniciativa de paz árabe e prevê três fases: em primeiro lugar, a celebração de um acordo de segurança israelo-palestiniano destinado a pôr termo à violência e a abrir caminho para as eleições presidenciais e parlamentares palestinianas que, supostamente, deverão realizar-se no dia 20 de Janeiro de 2003. Depois destas eleições deverão ser iniciadas negociações relativas à criação de um Estado palestiniano com fronteiras provisórias, aspecto que deverá concretizar-se no Outono de 2003. Em seguida entramos na terceira fase, durante a qual deverá ser alcançado um acordo de paz final, o qual deverá tomar posição relativamente à questão de Jerusalém, ao traçado das fronteiras, aos refugiados e colonos, aspectos que terão de estar resolvidos antes da criação definitiva de um Estado palestiniano em meados de 2005. Paralelamente – e com vista a alcançar uma paz ampla – deverão ser desenvolvidos esforços com vista a recomeçar as negociações com a Síria e com o Líbano, para que o processo possa conduzir a uma solução global de paz para o Médio Oriente. Durante o meu périplo pelo Médio Oriente, no início de Setembro, a proposta foi, na generalidade, bem acolhida pelas partes naquela região. Os países árabes acolheram a proposta de forma positiva. A proposta foi também bem acolhida por Israel, embora tivessem manifestado uma certa reserva em relação a determinados aspectos da proposta. Na reunião do Quarteto do Médio Oriente, em 17 de Setembro passado, chegou-se a acordo, inclusivamente com base na iniciativa da UE, que o Quarteto iria procurar, nas próximas semanas, chegar a acordo relativamente a um itinerário comum para as três fases do estabelecimento de um Estado palestiniano antes de Agosto de 2005. Registou-se igualmente uma forte adesão à proposta da UE relativa à realização, antes do final do ano, de uma Conferência Internacional de Dadores destinada a angariar apoios para o processo de reforma palestiniano. A Presidência Dinamarquesa ofereceu-se como anfitriã da conferência e, por conseguinte, da reunião do Quarteto que irá decorrer por ocasião da Conferência de Dadores. A UE e a Presidência têm vindo a trabalhar em conformidade com a declaração do Conselho Europeu de Sevilha com vista à realização de uma conferência que deverá ter lugar antes da Conferência Internacional de Dadores, e que se destina a discutir e a chegar a acordo sobre um itinerário para o percurso a seguir com vista a alcançar uma paz duradoura no Médio Oriente. Registei também que a Comissão do Parlamento dos Assuntos Externos, dos Direitos do Homem, da Segurança Comum e da Política de Defesa, no último relatório que elaborou sobre a política externa e de segurança comum, partilha esta posição. Os membros do Quarteto do Médio Oriente estão de acordo no que diz respeito à continuação do debate sobre quando e como se deve realizar essa conferência para a paz. É a minha impressão clara que os membros do Quarteto têm uma visão muito parecida da situação e que, por esse motivo, vamos conseguir, com relativa rapidez, estabelecer um itinerário comum. A Presidência Dinamarquesa tenciona seguir esta linha e trabalhar activamente para um itinerário detalhado que possa abrir caminho a uma solução pacífica para um dos conflitos mais longos da história contemporânea. Registei igualmente que a resolução relativa à segurança, tomada ontem, refere precisamente a necessidade de o plano de paz/itinerário, elaborado pela UE e pelo Quarteto, avançar, apesar dos acontecimentos da última semana. Como todos sabem, registaram-se mais dois ataques suicidas em Israel. Estes ataques não auguram nada de bom no que respeita aos progressos em curso que se seguiram às “task forces” e aos “grupos de trabalho” do Verão passado, depois do endosso dado pelo Quarteto e do desenvolvimento do plano de paz da UE. Registaram-se, entretanto, estes dois retrocessos graves. Se não fosse por estes acontecimentos, haveria motivo para optimismo, inclusivamente porque, através da mediação da UE, conseguiu-se que a Fatah e a Tanzim declarassem uma moratória relativamente ao ataque contra os civis israelitas. As acções da última semana revelam, entretanto, que os grupos militantes, como a Jihad Islâmica, não têm a menor intenção de respeitar a moratória da Fatah e da Tanzim. A Presidência manifestou a ambas as partes o quanto lamenta os actos suicidas dos palestinianos, bem como as retaliações por parte dos israelitas. Israel tem o direito de combater o terrorismo, mas as duras retaliações de Israel, incluindo a ocupação e o bombardeamento do quartel-general de Arafat, em Ramallah, não vão trazer paz e segurança ao povo israelita e ao povo palestiniano. Nos últimos dias, a presidência desenvolveu contactos estreitos com os seus parceiros e ainda com a Rússia, os EUA e o Egipto relativamente a esta situação, e enviámos representantes para a região. É decisivo que os apoios anunciados pelos EUA, Jordânia e Egipto às forças policiais e de segurança palestinianas possa começar a ser prestado muito rapidamente, de modo a que exista um sistema de segurança único com o qual Israel possa sentir-se relativamente seguro. Temos de evitar que os grupos radicais voltem a fazer descarrilar as iniciativas políticas. O meu colega grego, o senhor Ministro para os Assuntos Europeus, Tassos Yiannitsis, dará conta do trabalho desenvolvido no campo da Política Comum de Segurança e de Defesa (PCSD). Os grupos radicais também são uma ameaça para a paz entre a Índia e o Paquistão que continua a ser tensa. A UE continua disponível para contribuir para os esforços internacionais destinados a reduzir a crise actual, para promover medidas que contribuam para a paz e criar condições para um diálogo entre as partes e uma solução duradoura para o conflito. Decorrem por estes dias eleições municipais em Jammu e Caxemira. O período que antecedeu as eleições foi caracterizado por confrontos violentos, causando grande preocupação. No entanto, é a nossa esperança que as eleições em Jammu e Caxemira possam abrir caminho à retoma do diálogo entre a Índia e o Paquistão com vista a uma solução a longo prazo. A Índia opôs-se à presença de observadores internacionais, mas os representantes de um conjunto de embaixadas de países da UE em Nova Deli vão estar presentes durante as eleições. Volto-me agora para a Europa, para o nosso vizinho mais próximo, a Rússia. Naturalmente que as relações entre a UE e a Rússia assumem um papel fundamental para o desenvolvimento pacífico na Europa. Os preparativos para a Cimeira entre a UE e a Rússia, que terá lugar no dia 11 de Novembro de 2002, em Copenhaga, vão permitir-nos fazer o balanço de cinco anos de parceria e de cooperação. Iremos enfrentar novos desafios, no que diz respeito ao desenvolvimento. Todos sabemos isso. A Presidência dá principal importância a que seja encontrada uma solução rápida para a questão do Enclave de Kaliningrado. O Conselho vai discutir, no dia 30 de Setembro, o estudo que a Comissão apresentou relativamente a esta questão com vista a encontrar uma solução, em concertação com a Polónia e a Lituânia, que esteja em conformidade com a legislação comunitária em vigor. A Rússia faz parte da nossa estratégia relativa à dimensão nórdica, mas tencionamos igualmente apresentar uma estratégia aos nossos novos vizinhos, na medida em que, associado ao futuro alargamento, vai, naturalmente, haver necessidade, depois do alargamento, de ponderar uma nova estratégia conjunta para os Estados vizinhos da União Europeia a leste, ou seja, a Ucrânia, a Bielorússia e a Moldávia. O objectivo desta estratégia é a promoção das reformas democráticas e económicas nos países fronteiriços e o reforço do trabalho transfronteiriço com estes países. No dia 30 de Setembro de 2002, o Conselho irá analisar os contributos que já foram apresentados relativos às ligações da União Europeia com os novos vizinhos. A comunicação, que está prevista ser apresentada pela Comissão no Outono, irá naturalmente completar estas considerações e espera-se que leve a uma decisão em Dezembro. Em seguida vou afastar-me da Europa e seguir para África. Como todos sabem, são críticas as condições que reinam na África Austral e a UE está preocupada com o agravamento da situação no Zimbabwe, incluindo os mais recentes ataques aos meios de comunicação, a continuação dos actos maliciosos contra os agricultores e a nomeação do novo governo de linha dura denominado “gabinete de guerra”. Em 22 de Julho, a UE agravou as restrições relativas ao Zimbabwe, acrescentando um conjunto de nomes à lista das pessoas não autorizadas a viajar. Simultaneamente, a UE decidiu, numa tentativa de encontrar uma solução para o Zimbabwe, continuar a colaboração com os outros parceiros internacionais. As restrições introduzidas pela UE são dirigidas contra as pessoas que consideramos serem responsáveis pela crise no país. Mas a UE continua a apoiar a população do Zimbabwe que está a sofrer as consequências da política de Mugabe, através do envio de quantidades maciças de ajuda alimentar, destinadas a aliviar a fome no país, e de auxílio social e médico. A UE regista com crescente preocupação a crise alimentar que se está a desenvolver rapidamente na África Austral e a degradação da situação humanitária. A Comunidade e os seus Estados-Membros já reagiram, enviando ajuda alimentar e humanitária no valor de 490 milhões de Euros para aquela região. Esta acção humanitária é dirigida principalmente aos países mais duramente atingidos, nomeadamente o Zimbabwe, o Malawi e a Zâmbia. Um conjunto de decisões e medidas políticas tomadas pelo governo na região, principalmente do Zimbabwe, contribuíram para o agravamento da já alarmante situação humanitária. Por esse motivo deixámos claro que a ajuda alimentar não pode, em circunstância alguma, ser utilizada como uma ferramenta política e os países beneficiários devem assegurar a sua distribuição de forma justa e totalmente isenta de influência política. Para terminar gostaria de expressar a satisfação da Presidência em relação à forma como decorreu a Cimeira que teve lugar recentemente em Copenhaga, a Reunião da ASEM. É a minha impressão que todos os países asiáticos e europeus se congratularam com a reunião. Para além das reuniões informais registaram-se igualmente iniciativas concretas que agora vão ter de ser trabalhadas, incluindo os eventuais jogos olímpicos da juventude a realizar sob auspícios asiáticos. Desejamos reforçar os laços entre a Europa e a Ásia e a possibilidade de colaboração é vasta, tanto no campo económico como no campo político e cultural. Antes de terminar e de passar a palavra ao Senhor Ministro Tassos Yiannitsis, gostaria de referir que concordo com as observações referidas no relatório sobre os esforços bem sucedidos da UE nos Balcãs. A UE conseguiu que uma região destroçada e instável voltasse ao desenvolvimento europeu generalizado. Com o assumir da missão policial da ONU na Bósnia, no dia 1 de Janeiro de 2003, a UE irá dar um contributo significativo adicional para a continuação da promoção da estabilidade nos Balcãs. Conforme referi, vou começar pela situação no Afeganistão. A situação continua bastante frágil, muito embora o processo da continue a constituir uma boa base para a reconstrução. O número de refugiados e de deslocados que regressaram ao país é muito superior ao esperado, o que demonstra que existe esperança para o futuro do país. Infelizmente, o Afeganistão continua a confrontar-se com desafios muito difíceis. A recente tentativa de assassinato contra o Presidente Karzai bem como outros ataques terroristas, é uma prova dos graves problemas de segurança. Sem segurança interna não é possível conseguir um governo estável nem um desenvolvimento duradouro. Torna-se, pois, necessário reforçar o papel do governo central e limitar a influência dos senhores da guerra. A sociedade civil deverá reforçar o papel e os direitos das mulheres. É preciso reconstruir as instituições afegãs e as infra-estruturas de base. Será necessário realizar reformas no sistema judicial e policial e criar um exército nacional sob controlo civil. Os restantes refugiados e deslocados devem poder regressar e a sua integração deve ser apoiada. Instamos veementemente a sociedade internacional, principalmente os vizinhos do Afeganistão, para que continuem a apoiar a estabilização do Afeganistão. A ONU tem aqui um papel absolutamente central através do representante especial da ONU, o Sr. Brahimi. A UE continuará a fazer tudo o que estiver ao seu alcance a favor da reconstrução do país e da execução cabal do acordo de Bona. Foi uma promessa que fizemos, na semana passada, durante o debate especial nas Nações Unidas. Iremos manter o nosso forte empenhamento no que diz respeito ao auxílio humanitário e ao apoio à reconstrução e a UE irá acompanhar de perto os trabalhos na nova Comissão Afegã para os Direitos do Homem. Esperamos que os Estados-Membros da UE que estão envolvidos continuem a contribuir para as tropas da ISAF. A Presidência Dinamarquesa atribui ainda a máxima prioridade ao combate ao terrorismo. Estamos, conforme previsto, a executar o plano de acção europeu de combate ao terrorismo. Vamos continuar os nossos esforços para incorporar o combate ao terrorismo em todos os aspectos da política externa da UE. Até aqui, o acompanhamento da UE incidiu principalmente sobre as medidas internas na UE, em cuja área se registaram progressos significativos relativamente à implementação. A implementação pela UE da resolução 1373 do Conselho de Segurança relativa ao congelamento dos meios económicos e financeiros dos grupos terroristas merece um destaque primordial. Este trabalho será, naturalmente, continuado sob a Presidência Dinamarquesa."@pt11 "Herr talman, herr kommissionär, ärade parlamentsledamöter, mina damer och herrar! Dessutom kommer det danska ordförandeskapet med utgångspunkt i Europeiska rådet i Sevilla, Europeiska unionens handlingsplan och rådets slutsatser av den 22 juli 2002 att särskilt inrikta sig på att föra Europeiska unionens politik framåt såvitt angår Europeiska unionens internationella roll i kampen mot terrorism, däribland särskilt samarbetet med tredje land och relevanta internationella organisationer. I Sevillaförklaringen fastställde Europeiska rådet den gemensamma utrikes- och säkerhetspolitikens bidrag till kampen mot terrorismen, däribland säkerhets- och försvarspolitikens bidrag. Rådet antog som en uppföljning till detta den 22 juli en rad beslut i syftet att främja genomförandet av Sevillaförklaringen. Det innebär bland annat en översyn av aspekterna av kampen mot terrorism när det gäller förbindelserna med tredje länder, däribland avtalsmässiga förbindelser med tredje länder och specifika åtgärder som kan hjälpa tredje länder att uppfylla sina förpliktelser enligt Förenta nationernas säkerhetsråds resolution 1373. Ordförandeskapet fäster vikt vid att rådets slutsatser följs upp genom operativa åtgärder. En rad konkreta åtgärder har redan vidtagits. Jag tänker nu säga ett par ord om icke-spridnings- och nedrustningspolitiken. Vi har tagit upp icke-spridnings- och nedrustningspolitiken till förnyad prövning som ett led i den globala kampen mot terrorismen. Vi anser att det är mycket viktigt att icke-spridnings- och nedrustningspolitiken stärks och vi tar upp frågan i alla de trojkasamarbeten vi har. Rådet antog den 15 april 2002 hela 42 konkreta åtgärder som skall medverka till att stärka de multilaterala instrumenten, exportkontrollen, samarbetet och den politiska dialogen. Det danska ordförandeskapet står här inför två stora utmaningar. För det första att göra en fortsatt insats för att man vid mötet i november i Haag skall lyckas verkställa den internationella uppförandekoden mot spridning av ballistiska missiler och för det andra att stärka konventionen om förbud mot biologiska och kemiska vapen. Detta för ju helt logiskt tankarna vidare till Irak. I Mellanöstern utgör Irak fortfarande en allvarlig källa till oro, när det gäller massförstörelsevapen. President Bush underströk detta i sitt tal till Förenta nationernas generalförsamling nyligen och i det här avseendet är vi eniga med honom. Irak har brutit mot åtskilliga av säkerhetsrådets resolutioner rörande landets nedrustningsförpliktelser. Man måste omedelbart börja efterleva dessa förpliktelser. Europeiska unionen är fast besluten att stödja Förenta nationernas fortsatta strävan i detta avseende. Säkerhetsrådet har bland annat krävt att Irak skall ge Förenta nationernas vapeninspektörer förbehållslöst och obehindrat tillträde och se till att landets myndigheter samarbetar i önskvärd omfattning. Europeiska unionen har utan förbehåll stött detta krav. Iraks regering meddelade den 16 september Förenta nationernas generalsekreterare att Iraks regering godtog att låta vapeninspektörerna återvända. Säkerhetsrådet undersöker nu om det irakiska tillkännagivandet uppfyller säkerhetsrådets krav när det gäller vapeninspektionerna. Ordförandeskapet är överens med Förenta nationernas generalsekreterare Kofi Annan om att säkerhetsrådet måste leva upp till sitt ansvar om Irak även i fortsättningen kommer att vägra att samarbeta. Det är naturligtvis glädjande att kunna tala i Europaparlamentet om Europeiska unionens framsteg inom den gemensamma utrikes- och säkerhetspolitiken. Som påpekas i utskottets betänkande står Europeiska unionen inför stora globala utmaningar. Befolkningar både i våra egna länder och i tredje land hyser förväntningar om att Europeiska unionen skall kunna medverka till att lösa konflikter och dämpa spänningar runt om i världen. Jag kommer i mitt anförande att koncentrera mig på följande frågor: Afghanistan, kampen mot terrorism, Mellanöstern, Irak, Indien, Pakistan, Ryssland och Afrika. När det gäller Internationella brottmålsdomstolen hänvisar jag till mina övriga anföranden. Nu vill jag säga något om det övriga Mellanöstern. Det är ju snart två år sedan den våldsamma israelisk-palestinska konflikten på nytt bröt ut. Under den senaste tiden, närmare bestämt sedan i somras, har dock en rad positiva framsteg särskilt inom reformområdet gett anledning till en försiktig optimism. Europeiska unionen anser att framstegen bör utnyttjas för att återuppta politiska förhandlingar mellan Israel och palestinierna och därmed ge båda parter konkreta möjligheter till en fredlig lösning av konflikten. Europeiska unionen har därför ansträngt sig för att åstadkomma ett konkret förslag till hur man skall kunna nå detta mål. Vid det informella utrikesministermötet i Helsingör den 30-31 augusti i år färdigställde Europeiska unionen sitt förslag till en tids- eller fredsplan som visar vägen mot upprättandet av en palestinsk stat före sommaren 2005. Förslaget, som konkretiserar president Bushs vision och det arabiska fredsutspelet om en palestinsk stat inom tre år, har en fast förankring i det arabiska fredsinitiativet och förutsätter tre faser. För det första ett israelisk-palestinskt säkerhetsavtal som ingås under innevarande år och som skall sätta stopp för våldet och bana väg för de palestinska president- och parlamentsvalen, vilka troligtvis hålls den 20 januari 2003. Efter dessa val skall förhandlingar inledas under hösten 2003 om upprättande av en palestinsk stat med tillfälliga gränser. Sedan går vi in i den tredje fasen, då ett slutligt fredsavtal skall ingås där ställning tas till de besvärliga frågorna rörande Jerusalem, gränsdragningen, flyktingarna och bosättningarna. Dessa frågor skall ha nått sin lösning före det slutliga upprättandet av en palestinsk stat i mitten av 2005. För att uppnå en omfattande fred skall man parallellt med detta sträva efter att återuppta förhandlingarna med inriktning på Syrien och Libanon så att processen kan leda till en gemensam fredslösning för Mellanöstern. Under min rundresa i Mellanöstern i början av september blev förslaget generellt sett väl mottaget av parterna i regionen. De arabiska länderna var positiva och även från israeliskt håll välkomnade man förslaget, även om Israel lämnade en rad förbehåll när det gäller vissa delar. Vid Mellanösternkvartettens möte den 17 september i år uppnåddes enighet om att kvartetten, bland annat med anledning av Europeiska unionens utspel, under de kommande veckorna skall försöka enas om en färdig gemensam tidsplan avseende de tre faserna för upprättandet av en palestinsk stat före augusti 2005. Man ställde sig också bakom Europeiska unionens förslag att före årets utgång hålla en internationell biståndsgivarkonferens angående stöd till den palestinska reformprocessen. Det danska EU-ordförandeskapet har erbjudit sig att var värd för konferensen och därmed också för det kvartettmöte som förväntas komma att avhållas i samband med konferensen. I enlighet med förklaringen från Europeiska rådet i Sevilla strävar Europeiska unionen och ordförandeskapet efter att kunna avhålla en tidig fredskonferens, där man skulle kunna diskutera och nå enighet om en tidsplan som leder fram till en varaktig fred i Mellanöstern. Jag har sett att även Europaparlamentets utskott för utrikesfrågor, mänskliga rättigheter, gemensam säkerhet och försvarspolitik i sitt senaste betänkande om utvecklingen av Europeiska unionens gemensamma utrikes- och säkerhetspolitik delar denna ståndpunkt. Medlemmarna i Mellanösternkvartetten är överens om att fortsätta diskussionerna om tidpunkten och sätten för en sådan internationell fredskonferens. Det är mitt bestämda intryck att kvartettens medlemmar har en mycket likartad syn på situationen och att vi därför relativt snabbt kommer att kunna enas om en gemensam tidsplan. Det danska ordförandeskapet har för avsikt att fortsätta på denna linje och att arbeta aktivt för en detaljerad tidsplan som kan bana väg för en fredlig lösning på en av de mest långvariga konflikterna i modern historia. Jag har också uppmärksammat att säkerhetsresolutionen från i går just behandlar nödvändigheten av att Europeiska unionens och kvartettens freds-/tidsplan fortskrider trots det som har hänt den senaste veckan. Som ni alla vet har det inträffat två självmordsaktioner i Israel. Det är ett dåligt tecken med tanke på de framsteg som var i sikte efter sommarens specialgrupper och arbetsgrupper och efter kvartettens stöd för och vidareutveckling av den väg Europeiska unionen anser man skall välja för att uppnå fred. Vi har nu fått uppleva allvarliga bakslag, när vi annars hade anledning att känna optimism bland annat på grund av att Europeiska unionen genom sitt ingripande lyckades få Fatah och Tanzim att utfärda moratorium för angrepp på civila israeler. Förra veckans aktioner visar emellertid att militanta grupper som Islamiska Jihad inte har för avsikt att följa Fatahs och Tanzims moratorium. Ordförandeskapet har inför båda parter djupt beklagat såväl de palestinska självmordsbomberna som den israeliska vedergällningen. Israel har rätt att bekämpa terrorismen, men den obönhörliga israeliska vedergällningen, däribland belägringen och beskjutningen av Arafats högkvarter i Ramallah, kommer inte att medföra fred och säkerhet för de israeliska och palestinska folken. Ordförandeskapet har under de senaste dagarna haft mycket nära kontakt med parterna samt med Ryssland, Förenta staterna och Egypten rörande den uppkomna situationen och vi har sänt företrädare till området. Det är avgörande att det utlovade amerikanska, jordanska och egyptiska stödet till de palestinska polis- och säkerhetsstyrkorna kommer mycket snabbt, så att det upprättas ett entydigt palestinskt säkerhetssystem som kan få israelerna att känna sig någorlunda trygga. Vi får inte tillåta de radikala grupperna att äventyra de politiska initiativen ännu en gång. Min grekiske kollega, europaminister Tassos Yiannitsis, kommer att redogöra för aspekter av arbetet med den europeiska säkerhets- och försvarspolitiken, ESFP. Radikala grupper hotar också freden när det gäller Indien och Pakistan, där läget fortfarande är spänt. Europeiska unionen är fortfarande beredd att bidra till den internationella strävan att lösa den nuvarande krisen, främja förtroendeingivande åtgärder och skapa förutsättningar för en dialog mellan parterna rörande en varaktig lösning av konflikten. Lokala val avhålls i dessa veckor i Jammu och Kashmir. Valupptakten har varit våldsam och givit anledning till oro. Det är dock vår förhoppning att valen i Jammu och Kashmir kommer att kunna bana väg för ett återupptagande av dialogen mellan Indien och Pakistan om en långsiktig lösning. Indien har motsatt sig närvaro av internationella valobservatörer, men företrädare för en rad EU-länders ambassader i New Delhi finns på plats under valperioden. Nu vänder jag mig till Europa, till vårt närområde, nämligen Ryssland. Förhållandet mellan Europeiska unionen och Ryssland är naturligtvis av väsentlig betydelse när det gäller den fredliga utvecklingen i Europa. Förberedelserna inför toppmötet mellan Europeiska unionen och Ryssland den 11 november 2002 i Köpenhamn kommer att ge oss möjlighet att göra en utvärdering av fem års partnerskap och samarbete. Vi kommer att stöta på nya utmaningar i samband med utvidgningen, det vet vi alla. Ordförandeskapet fäster i första hand stor vikt vid en snabb lösning av frågan rörande Kaliningradenklaven. I syftet att finna en lösning som överensstämmer med gällande gemenskapsrätt skall rådet den 30 september i samråd med Polen och Litauen diskutera den undersökning som kommissionen har lagt fram angående denna fråga. Ryssland ingår i vår strategi beträffande den nordliga dimensionen. Men vi har också för avsikt att lägga fram en strategi för våra nya grannar, eftersom det i samband med den kommande utvidgningen kommer att finnas ett naturligt behov av att överväga en ny gemensam strategi för Europeiska unionens grannstater i öst efter utvidgningen, dvs. Ukraina, Vitryssland och Moldavien. Syftet med en sådan strategi kommer att vara att främja demokratiska och ekonomiska reformer i de angränsande länderna och att stärka det gränsöverskridande samarbetet med dessa länder. Rådet kommer den 30 september 2002 att gå igenom de bidrag som redan har kommit rörande Europeiska unionens förbindelser med de nya grannarna. Ett meddelande som kommissionen skall lägga fram under hösten kommer naturligtvis att komplettera dessa överväganden och förhoppningsvis leda fram till ett beslut i december. Nu förflyttar vi oss från Europa och ned till Afrika. Som ni alla vet råder besvärliga förhållanden i södra Afrika. Europeiska unionen är oroad över den förvärrade situationen i Zimbabwe, däribland de senaste angreppen riktade mot medierna, den fortsatta förföljelsen av jordbrukarna och president Mugabes utnämning av en ny hårdför regering som kallas för ett ”krigskabinett”. Europeiska unionen skärpte den 22 juli restriktionerna för Zimbabwe genom att lägga till en rad namn på listan över personer som omfattas av reseförbud. Samtidigt beslutade Europeiska unionen att fortsätta samarbetet med de andra internationella parterna i syftet att finna en lösning i Zimbabwe. De restriktioner som Europeiska unionen har infört riktas mot de personer som vi anser bär ansvaret för krisen i landet. Zimbabwes befolkning lider av följderna av Mugabes politik men har fortfarande stöd från Europeiska unionen, som sänder stora mängder livsmedel för att lindra hungersnöden i landet och dessutom erbjuder såväl social hjälp som läkarhjälp. Europeiska unionen ser med stigande oro att en livsmedelskris snabbt håller på att utvecklas i södra Afrika och att den humanitära situationen förvärras. Gemenskapen och dess medlemsstater har redan reagerat genom att ge livsmedelshjälp och humanitärt bistånd för tillsammans 490 miljoner euro till detta område. Denna biståndsinsats är i första hand riktad mot de hårdast drabbade länderna, nämligen Zimbabwe, Malawi och Zambia. En rad politiska beslut och åtgärder som vidtagits av regeringarna i området, och då speciellt Zimbabwes, har ytterligare bidragit till att förvärra den redan sedan tidigare alarmerande humanitära situationen. Vi har därför klargjort att livsmedelshjälpen inte under några omständigheter får användas som ett politiskt redskap och att mottagarländerna skall garantera att livsmedlen distribueras på ett rättvist sätt och oberoende av politiska hänsynstaganden. Låt mig till slut uttrycka ordförandeskapets tillfredsställelse med det toppmöte vi just haft i Köpenhamn, ASEM-mötet. Jag har fått intrycket att alla från de asiatiska och europeiska länderna var nöjda med mötet. Utöver de informella samtalen framkom också konkreta initiativ som vi nu skall arbeta vidare med, exempelvis gällande eventuella idrottsaktiviteter för ungdomar i asiatisk regi. Vi vill stärka banden mellan Europa och Asien och det finns stora möjligheterna att samarbeta på såväl det ekonomiska som det politiska och kulturella området. Innan jag nu till slut ger ordet till Tassos Yiannitsis vill jag säga att jag instämmer i kommentarerna i betänkandet om Europeiska unionens vällyckade insats på Balkan. Europeiska unionen har lyckats återföra en region präglad av upplösning och instabilitet till en allmän europeisk utveckling. Genom övertagandet av Förenta nationernas polisuppdrag i Bosnien den 1 januari 2003 kommer Europeiska unionen att lämna ännu ett väsentligt bidrag till främjandet av stabiliteten på Balkan. Som jag nämnde kommer jag att börja med Afghanistan. Situationen där är ju alltjämt sårbar, men Loya Jirga-processen utgör fortfarande en solid grund att bygga på. Oväntat många flyktingar och fördrivna i landet har återvänt och det visar att det finns hopp för landet inför framtiden. Tyvärr står Afghanistan fortfarande inför mycket svåra utmaningar. Mordförsöket nyligen mot Karzai liksom övriga terrorangrepp vittnar om de allvarliga säkerhetsproblemen. Man kan vare sig åstadkomma en stabil regering eller en hållbar utveckling utan inre säkerhet. Man måste därför stärka centralregeringens roll och minska krigsherrarnas inflytande. Man måste också stärka det civila samhället och kvinnornas roll och rättigheter. De afghanska institutionerna och den grundläggande infrastrukturen måste återuppbyggas. Reformer måste genomföras avseende rätts- och polisväsen och man måste upprätta en nationell armé under civil kontroll. De återstående flyktingarna och fördrivna i landet skall ha möjlighet att återvända och återanpassningen av dem skall stödjas. Vi uppmanar å det bestämdaste det internationella samfundet, däribland Afghanistans grannstater, att även i fortsättningen stödja stabiliseringen av Afghanistan Förenta nationerna intar här en mycket central roll genom sin särskilde företrädare Brahimi. Europeiska unionen kommer att fortsätta att göra vad som står i dess makt för att bidra till landets återuppbyggnad och till genomförandet av Bonnavtalet. Detta lovade vi under den särskilda debatten i Förenta nationerna i förra veckan. Vi kommer att vidhålla vårt starka engagemang när det gäller såväl det humanitära biståndet som återuppbyggnadsbiståndet. Europeiska unionen kommer att noga följa arbetet i den nya afghanska kommissionen för mänskliga rättigheter. Vi förväntar oss att de av Europeiska unionens medlemsstater som är involverade kommer att fortsätta bidra till ISAF-styrkorna. Det danska ordförandeskapet ger också bekämpandet av terrorismen högsta prioritet. Vi genomför som planerat den europeiska handlingsplanen för bekämpande av terrorism och kommer att fortsätta vår strävan att inlemma bekämpandet av terrorismen i alla aspekter av Europeiska unionens utrikespolitik. Hittills har Europeiska unionens uppföljning särskilt inriktats på de interna åtgärderna inom unionen. Man har gjort betydliga framsteg i arbetet med att genomföra dessa åtgärder. Här vill jag särskilt nämna Europeiska unionens genomförande av Förenta nationernas säkerhetsråds resolution 1373 om frysning av terroristgruppernas ekonomiska och finansiella medel. Detta arbete kommer naturligtvis att fortsätta under det danska ordförandeskapet."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Al Fatah"9 "Jihad"9 "Loya Jirga"11,9 "Møller,"1 "Rådet"1 "Tanzim"9 "enclave"9 "follow-up"9 "task force"9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph