Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-09-25-Speech-3-049"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-09-25"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Verdenstopmødet - klimaændring4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20020925.1.3-049"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-09-25-Speech-3-0504
lpv:speaker	lp:Nielson4
lpv:spoken text	". – Mr President, I shall start by carrying on exactly where Minister Haarder finished. The Commission is looking forward to this. As Mrs Hulthén pointed out at the beginning of the debate, we are also looking forward to coming back to Parliament in February to discuss how the follow-up is to be organised. All this is quite positive. Please bear in mind that the meltdown in Seattle was due to an overload of the international agenda. If we had not cleared this up, and done what we did in Doha and Monterrey in order to allow the world to discuss sustainable development in Johannesburg, the whole thing would have been one big mess, damaging our attempts to tackle our problems with liberalising, and reducing subsidies for, agriculture. All that is now part of the Doha track. This would have been damaged if we had tried to 'redo' Doha in Johannesburg. As far as the institutional debate is concerned, some people clearly find it a problem that I described the cold hard reality of institutional agreements. I noted Minister Haarder's remarks when he said that he could not promise any changes here today. Strangely enough this is exactly what I told Members of Parliament in Johannesburg. I could not undertake to depart from the institutional agreement. Nor should we regard this debate as simply a discussion between Members of Parliament and a Commissioner. Normally one says that it takes two to tango, but the institutional complexity of the European institutions is such that for us it takes three to tango. It is therefore a mistake to think that this discussion is just between Parliament and the Commission. In fact if people look at what actually took place in Johannesburg, they will see that we did our utmost to try to inform parliamentarians. I would certainly have welcomed full participation by parliamentarians until the end of the summit. Unfortunately, however, after the weekend, very few stayed in Johannesburg until the end. The money spent on travelling there with nine assistants would have been far better spent if Parliament had allowed its representatives to stay throughout the international meetings rather than returning home in the middle. That would have strengthened cooperation. I would say to Mrs Evans and Mrs McNally that an integrated approach to energy, gender, poverty, health and population – a point which was also very strongly made by Mrs Scheele – corresponds exactly with the kind of approach that is required. Mrs Evans stressed the importance of enforcing monitoring. The best method is to incorporate this into the country and regional strategies to secure ownership in the South. Considering what I said before about the lack of enthusiasm shown by many countries in the South to do these things, it is extremely important that we ensure that this is anchored in their own planning. Mrs Scheele also asked how we are monitoring the financial commitments to development assistance levels made by Member States and the Union collectively in Monterrey. Fortunately, monitoring is already available via the reports which are made to the Development Assistance Committee in the OECD. This means that every donor country is obliged to submit information which the Commission will use to gain feedback. Discussions will be held on a regular basis to ensure that this increase is actually happening. The discussion on reproductive health and rights dominated the last days of the summit. This is another reason why I would have welcomed the presence of Members of Parliament during that time. Article 47 of the political declaration was the result of a huge battle that was fought, day and night, before we finally managed, with the support of Canada, to get the established Cairo terms accepted. These were reintroduced into the text and we avoided a major defeat at the hands of the dark coalition of you-know-who. We ended up with something acceptable. This was an unwelcome drama. It is very disturbing to have to fight for something like this. I have covered some of the aspects. Certainly, the enormous follow-up task is going to be a huge challenge. The water initiative – trying to organise regional cooperation in all the major African river systems – will be a huge project. We hope this will also feed into the general effort of trying to create more stable regional cooperation, which again will be good for democracy, stability and liberalisation of trade. So we see the water initiative there not only as an aim in itself but as something which is also very positive with regard to its indirect effects. There is one new aspect that is very important: the water and energy initiatives are EU initiatives. We are moving into new terrain. It is not defined only by what the Commission does. This is a 'Monterrey-plus' landscape, because we are about to announce and launch global EU actions, which also makes it quite interesting. I turn to the discussion on how we view this matter – whether with complacency, or pessimism, or optimism etc. From a literary point of view it is not totally correct to say that the emperor was naked. He was wearing some clothes, but only his night attire. So one would be justified in asking whether he was half-naked or half-dressed. There is no certain answer to this, just as there is no certain answer to how we should approach this area. From the very start – even in Johannesburg when we were trying to respond to questions at press conferences – we tried to avoid using the terms 'success' or 'failure' because it was clear that this would never bring us and the people we talk with through the media close enough to something that was a professional and correct evaluation. Again, in the course of the discussion we have tried to address the wilful pumping-up or the toning down of expectations before the meeting, which have been referred to as deliberate working methods. This makes a lot of sense, but the truth is that with global UN meetings like this we must calibrate expectations to fit in with reality. We are firmly in the realm of intergovernmental work. Comparing that with what we in Europe could do if we unite is, unfortunately, not fair. Everybody talks about the international society. We do not have one, we are trying to create one. That is where we are. I am pleading for professional realism as to how we evaluate these things. On balance, whilst progress was made, we would have preferred to have made much more progress. However, to express dissatisfaction as Mr Turmes did when he said that we did not come back with the whole Christmas tree, complete with decorations, is an illustration of the fact that one has not allowed oneself the minimum of realism. That is the raw material that creates results. I wonder whether a debate like this is taking place in any other political centre in the rich North. I doubt that the US Congress would devote a day to discussions, as we are, after Johannesburg. It would be nice if this happened, but let me remind you that it would be an error to think that it was only because of US attitudes and resistance to multilateral agreements that these were so difficult. It is a dangerous illusion to think that the whole G77 group is very enthusiastic about these different targets, or committing itself to a specific energy mix within a certain timeframe. This is not how it is in reality. The things we need to change cannot be changed easily. Mr Moreira Da Silva said some very important things which characterise indicators of progress. They are more specifically action-oriented compared to Rio, but this is exactly what we should be doing with regard to Johannesburg. Secondly, Mrs McNally and others pointed out the closer and clearer link between the environment and poverty. It is extremely important to move closer to reality. The balance between the issues of trade, development and the environment has been taken up by a number of speakers. We must remember that the basis on which we were able to work in Johannesburg was very clearly defined by decisions in the Council clarifying our mandate. In essence, Europe clearly wanted, and needed, to stick to the Doha formula. We could neither add nor subtract anything. This was the political basis on which we were able to negotiate in Johannesburg. Some may not like it, but it was a diplomatic achievement for Europe that we came back from Johannesburg with a formula that clearly reflected our words and left the Doha track open and clear, as it should be."@en3
lpv:translated text	". Hr. formand, jeg vil fortsætte lige der, hvor hr. Haarder sluttede. Kommissionen ser frem til dette arbejde. Som fru Hulthén understregede ved starten på forhandlingen, ser vi også frem til at vende tilbage til Parlamentet til februar for at diskutere, hvordan opfølgningen skal organiseres. Alt dette er ganske positivt. Husk lige på, at nedsmeltningen i Seattle skyldtes en overbelastning af den internationale dagsorden. Hvis ikke vi havde ryddet op og gjort, hvad vi gjorde i Doha og Monterrey, så verden kunne diskutere bæredygtig udvikling i Johannesburg, så ville det hele have været et stort rod, der havde bremset vores forsøg på at løse problemerne med at liberalisere og fjerne støtten til landbruget. Alt det er nu en del af Doha-kursen. Det ville have lidt skade, hvis vi havde forsøgt at "omgøre" Doha i Johannesburg. Hvad angår den institutionelle debat, så er det et problem for nogen, at jeg beskrev den barske virkelighed, der gælder for institutionelle aftaler. Jeg bemærkede hr. Haarders bemærkninger om, at han ikke kunne love ændringer her i dag. Mærkeligt nok er det præcis, hvad jeg fortalte parlamentsmedlemmerne i Johannesburg. Jeg kunne ikke forpligte mig til at fravige den interinstitutionelle aftale. Vi bør heller ikke blot betragte denne forhandling som en diskussion mellem parlamentsmedlemmerne og en kommissær. Normalt siger man, at der skal to til en tango, men med EU-institutionernes kompleksitet skal der tre til en tango. Det er derfor en misforståelse, når nogen tror, at det kun er en diskussion mellem Parlamentet og Kommissionen. Hvis man ser på, hvad der reelt foregik i Johannesburg, vil man forstå, at vi gjorde vores yderste for at informere parlamentsmedlemmerne. Jeg havde gerne set fuld parlamentarisk deltagelse indtil afslutningen på topmødet. Desværre var det kun meget få parlamentsmedlemmer, der efter weekenden blev i Johannesburg til det sidste. Rejseomkostningerne for parlamentsmedlemmerne og deres ni assistenter var givet bedre ud, hvis Parlamentet havde ladet deres repræsentanter blive under de internationale møder i stedet for at kalde dem hjem midt i forløbet. Det ville have styrket samarbejdet. Jeg vil sige til fru Evans og fru McNally, at en integreret tilgang til energi, køn, fattigdom, sundhed og befolkning - noget, som fru Scheele også pointerede - svarer præcis til den type fremgangsmåde, der er påkrævet. Fru Evans understregede også betydningen af at håndhæve kontrollen. Det gøres bedst ved at indarbejde det i landestrategien og den regionale strategi for at sikre ejerskab i Syden. I betragtning af hvad jeg tidligere sagde om den manglende entusiasme hos mange af Sydens lande over for at gøre disse ting, er det utroligt vigtigt, at det er forankret i deres egen planlægning. Fru Scheele spurgte også, hvordan vi kontrollerer de finansielle forpligtelser til udviklingsbistand, som medlemsstaterne og EU indgik i Monterrey. Heldigvis findes der allerede en kontrolmulighed i form af de rapporter, der udarbejdes for Komitéen for Udviklingsbistand i OECD. Det betyder, at alle donorlande er forpligtet til at indsende oplysninger, som Kommissionen bruger som feedback. Der vil blive afholdt regelmæssige diskussioner for at sikre, at stigningen faktisk finder sted. Diskussionen om reproduktiv sundhed og rettigheder dominerede topmødets sidste dage. Det er endnu en grund til, at vi gerne havde set flere parlamentsmedlemmer i dette tidsrum. Artikel 47 i den politiske erklæring var resultatet af et stort slag, der blev udkæmpet dag og nat, inden det endelig med støtte fra Canada lykkedes os at få de fastlagte Kairo-betingelser accepteret. De blev genindført i teksten, og vi undgik et stort nederlag til den mørke koalition af De-ved-nok-hvem. Vi endte med noget acceptabelt. Det var et uvelkomment drama. Det er meget foruroligende at være nødt til at kæmpe for sådan noget. Jeg har dækket nogle af aspekterne. Den enorme opfølgningsopgave bliver en kæmpe udfordring. Vandinitiativet - forsøget på at organisere et regionalt samarbejde om alle afrikanske flodsystemer - bliver et enormt projekt. Vi håber, at det også kan udnyttes i de generelle bestræbelser på at skabe et mere stabilt regionalt samarbejde, hvilket også vil gavne demokratiet, stabiliteten og handelsliberaliseringen. Vi betragter således ikke kun vandinitiativet som et formål, der står alene, men også som noget meget positivt med hensyn til indirekte virkninger. Der er et nyt aspekt, som er meget vigtigt: Vandinitiativet og energiinitiativet er EU-initiativer. Vi bevæger os ind på et nyt område. Det defineres ikke kun af Kommissionens handlinger. Vi har nu et landskab, som det ser ud efter topmødet i Monterrey, fordi vi skal til at bekendtgøre og iværksætte globale EU-aktioner, hvilket også gør det ganske interessant. Nu vil jeg vende mig mod diskussionen om, hvordan vi betragter denne sag - med tilfredshed, pessimisme, optimisme osv. Fra et litterært synspunkt er det ikke helt korrekt at sige, at kejseren var nøgen. Han havde tøj på, men kun nattøj. Så man kan retfærdigvis spørge, om han var halvnøgen eller halvt påklædt. Der findes ikke noget entydigt svar herpå, ligesom der heller ikke findes noget entydigt svar på, hvilken fremgangsmåde vi skal benytte inden for dette område. Helt fra begyndelsen - selv i Johannesburg, da vi forsøgte at besvare spørgsmål på pressekonferencen - prøvede vi at undgå udtrykkene "succes" eller "fiasko", fordi det stod klart, at det aldrig ville bringe os eller de folk, vi taler med via medierne, tilstrækkeligt tæt på en professionel og korrekt evaluering. I løbet af diskussionen havde vi forsøgt at tackle problemet med den bevidste opskruning eller nedtoning af forventningerne forud for mødet, hvilket er blevet omtalt som velovervejede arbejdsmetoder. Det giver god mening, men sandheden er, at vi med globale FN-møder som dette skal justere forventningerne ind efter virkeligheden. Vi befinder os i de mellemstatslige processers rige. Det er ikke rimeligt at sammenligne det med det, vi kan gøre i Europa, hvis vi slår os sammen. Alle taler om det internationale samfund. Det findes ikke, men vi forsøger at skabe det. Det er her, vi står. Jeg plæderer for professionel realisme i vores vurdering af disse ting. Skønt der blev gjort fremskridt, havde vi generelt foretrukket langt større fremskridt. Men at give udtryk for utilfredshed, sådan som hr. Turmes gjorde, da han sagde, at vi ikke kom tilbage med hele juletræet komplet med pynt og det hele, er et eksempel på manglende realisme. Det er råvarerne, der skaber resultater. Jeg spørger mig selv, om en sådan debat finder sted i noget andet politisk centrum i det rige Nord. Jeg tvivler på, at USA's Kongres på samme måde som os ville afsætte en dag til diskussioner efter Johannesburg. Det ville være rart, hvis det skete, men jeg vil gerne minde om, at det ville være forkert at tro, at det kun var på grund af USA's holdninger og modstand mod multilaterale aftaler, at de forløb så vanskeligt. Det er en farlig illusion at tro, at hele G77-gruppen er meget begejstret for disse forskellige mål eller for at engagere sig i et specifikt energimiks inden for en vis tidsramme. Sådan er det ikke i virkeligheden. De ting, der skal ændres, er ikke lette at ændre. Hr. Moreira da Silva nævnte noget meget vigtigt, der karakteriserer indikatorer for fremskridt. De er mere specifikt handlingsorienterede sammenlignet med Rio, men det her er præcis det, vi bør gøre i forbindelse med Johannesburg. Dernæst pegede fru McNally og andre på den tættere og tydeligere forbindelse mellem miljøet og fattigdom. Det er utroligt vigtigt at rykke tættere på virkeligheden. En række talere har været inde på spørgsmålet om balancen mellem handel, udvikling og miljøet. Vi skal huske, at det grundlag, som vi kunne arbejde ud fra i Johannesburg, var meget klart defineret af Rådets beslutninger, der præciserede vores mandat. Egentlig havde Europa et klart ønske om og behov for at holde sig til Doha-metoden. Vi kunne hverken lægge noget til eller trække noget fra. Det var det politiske grundlag, som vi kunne forhandle ud fra i Johannesburg. Der er sikkert nogen, der ikke kan lide det, men det var en diplomatisk sejr for Europa, at vi vendte tilbage fra Johannesburg med en metode, der klart bar vores fingeraftryk, og som afstak en klar og åben Doha-kurs, sådan som den bør være."@da1 "Herr Präsident, ich möchte an dem Punkt anknüpfen, an dem Herr Haarder seine Ausführungen beendete. Die Kommission freut sich darauf. Frau Hulthen hat zu Beginn der Aussprache gesagt, dass wir uns darauf freuen, im Februar hier im Parlament darüber zu sprechen, wie die Weiterverfolgung organisiert werden soll. All das ist sehr positiv. Sie dürfen nicht vergessen, dass die überfrachtete internationale Agenda für das Scheitern in Seattle verantwortlich war. Wenn wir diese Agenda nicht gestrafft und nicht getan hätten, was wir in Doha und Monterrey getan haben, um der Welt in Johannesburg eine Diskussion über die nachhaltige Entwicklung zu ermöglichen, wäre das ganze Vorhaben gescheitert, und dies hätte sich negativ auf unsere Bemühungen um die Lösung unsere Probleme mit der Liberalisierung und der Reduzierung der Subventionen für die Landwirtschaft ausgewirkt. All dies ist nun Teil des Doha-Prozesses. Dies wäre beeinträchtigt worden, wenn wir versucht hätten, Doha in Johannesburg zu wiederholen. Was die institutionelle Debatte betrifft, halten es einige für problematisch, dass ich die Realität institutioneller Vereinbarungen so schonungslos beschrieben habe. Herr Haarder sagte, dass er heute an dieser Stelle keine Änderungen versprechen könne. Genau das habe ich den Mitgliedern des Parlaments in Johannesburg auch gesagt. Ich hatte keine Möglichkeit, von der institutionellen Vereinbarung abzuweichen. Wir sollten diese Debatte auch nicht einfach als Diskussion zwischen den Mitgliedern des Parlaments und einem Mitglied der Kommission betrachten. Man sagt ja, dass man nur zu zweit Tango tanzen kann, aber die institutionelle Komplexität der europäischen Institutionen ist so groß, dass wir nur zu dritt Tango tanzen können. Es ist daher falsch zu glauben, dies sei lediglich eine Diskussion zwischen dem Parlament und der Kommission. Wenn man den Ablauf in Johannesburg genau betrachtet, wird man feststellen, dass wir alles getan haben, um die Mitglieder des Parlaments zu informieren. Ich hätte es begrüßt, wenn die Abgeordneten bis zum Ende des Gipfeltreffens teilgenommen hätten. Leider sind die meisten jedoch nach dem Wochenende abgereist und nur noch wenige bis zum Ende der Veranstaltung in Johannesburg geblieben. Das Geld für die Reise der Abgeordneten und ihrer neun Assistenten nach Johannesburg wäre sinnvoller angelegt gewesen, wenn das Parlament seinen Vertretern die Teilnahme bis zum Abschluss aller internationalen Treffen gestattet und nicht verlangt hätte, dass diese mitten in den Veranstaltungen abreisen. Dies hätte eine bessere Zusammenarbeit ermöglicht. Frau Evans und Frau McNally möchte ich sagen, dass ein integrierter Ansatz in den Bereichen Energie, Chancengleichheit, Armut, Gesundheit und Bevölkerung genau der Ansatz ist, der erforderlich ist. Dies wurde auch von Frau Scheele mit allem Nachdruck deutlich gemacht. Frau Evans hat hervorgehoben, wie wichtig die Überwachung ist. Die beste Möglichkeit ist die Einbeziehung der Überwachung in die Länder- und Regionalstrategien, um so die Eigenverantwortung der südlichen Länder sicherzustellen. Ich habe vorhin bereits darauf hingewiesen, dass viele Länder des Südens nicht gerade begeistert darüber sind, dass sie diese Dinge umsetzen sollen. Deshalb ist es äußerst wichtig dafür zu sorgen, dass diese Aufgaben in ihren eigenen Planungen verankert werden. Frau Scheele fragte außerdem, wie wir die gemeinsamen Zusagen der Mitgliedstaaten und der Union über die Aufstockung der Mittel für die Entwicklungshilfe überwachen, die in Monterrey gemacht wurden. Die Überwachung erfolgt bereits durch die Berichte, die dem Ausschuss für Entwicklungshilfe in der OECD vorgelegt werden. Das heißt, dass jedes Geberland zur Bereitstellung von Informationen verpflichtet ist, die von der Kommission ausgewertet werden, um so eine Rückmeldung zu erhalten. Durch regelmäßige Gespräche soll gewährleistet werden, dass diese Aufstockung der Mittel auch tatsächlich erfolgt. In den letzten Tagen des Gipfeltreffens standen die Themen reproduktive Gesundheit und Rechte im Mittelpunkt. Dies ist ein weiterer Grund, weshalb ich es begrüßt hätte, wenn die Mitglieder des Parlaments noch bis dahin geblieben wären. Artikel 47 der Politischen Erklärung war das Ergebnis einer sehr kontroversen Diskussion, die unermüdlich geführt wurde, bevor wir schließlich mit Unterstützung Kanadas eine Einigung auf die im Aktionsprogramm von Kairo festgelegten Maßnahmen erreichen konnten. Diese wurden erneut in den Text aufgenommen, und damit haben wir eine schwere Niederlage gegenüber der unseligen Koalition aus dem bekannten Lager verhindert. Wir haben schließlich ein akzeptables Ergebnis erreicht. Dies war eine unerfreuliche Angelegenheit. Es ist sehr besorgniserregend, dass wir um eine Sache wie diese kämpfen müssen. Ich bin auf einige Aspekte eingegangen. Die Weiterverfolgung der zahlreichen Ziele des Gipfeltreffens ist eine große Herausforderung. Die EU-Initiative im Bereich der Wasserwirtschaft, der Versuch also, die regionale Zusammenarbeit bei der Bewirtschaftung aller großen afrikanischen Flusssysteme zu organisieren, ist ein gigantisches Projekt. Wir hoffen, dass dies auch ein Beitrag zu den allgemeinen Bemühungen um eine stabilere regionale Zusammenarbeit sein wird, die sich positiv auf die Demokratie, die Stabilität und die Liberalisierung des Handels auswirken wird. Wir sehen also die EU-Initiative im Bereich der Wasserwirtschaft in dieser Region nicht nur als Initiative zur Sicherung der Wasserversorgung, sondern als Initiative mit sehr positiven indirekten Auswirkungen. Es gibt einen neuen und sehr wichtigen Aspekt: Die Initiativen im Bereich der Wasserwirtschaft und der Energie sind Initiativen der EU. Wir begeben uns damit auf unbekanntes Terrain. Dies bezieht sich nicht nur auf das, was die Kommission tut. Dies ist ein Konzept zur Umsetzung der in Monterrey festgelegten Ziele, denn wir werden in Kürze globale EU-Maßnahmen ankündigen und auf den Weg bringen, und dies macht dieses neue Konzept ebenfalls interessant. Ich komme nun zu der Diskussion darüber, wie wir dieses Thema sehen: mit Selbstzufriedenheit, mit Pessimismus, mit Optimismus usw.? Literarisch betrachtet, ist es nicht ganz richtig zu sagen, dass der Kaiser nackt war. Er trug Kleider, aber diese Kleider waren nur sein Nachtgewand. Es ist also durchaus erlaubt zu fragen, ob er halb nackt oder halb angezogen war. Eine verbindliche Antwort darauf gibt es nicht, ebenso wenig wie es eine klare Antwort darauf gibt, wie wir in diesem Bereich vorgehen sollen. Wir haben von Anfang an, auch schon bei der Beantwortung von Fragen auf den Pressekonferenzen in Johannesburg, versucht, die Begriffe „Erfolg“ und „Scheitern“ zu vermeiden, weil wir wussten, dass wir damit weder für uns noch für die Menschen, zu denen wir über die Medien gesprochen haben, zu einer auch nur annähernd professionellen und korrekten Bewertung gelangt wären. Auch im Verlauf der Diskussion haben wir uns mit dem ganz bewussten Hoch- oder Herunterschrauben der Erwartungen vor der Sitzung beschäftigt, einer gezielten Arbeitsmethode. Diese Methode ist durchaus sinnvoll, aber Tatsache ist, dass wir bei globalen UN-Tagungen wie dieser die Erwartungen mit der Realität in Einklang bringen müssen. Wir haben klare Vorgaben im Bereich der zwischenstaatlichen Arbeit. Es wäre unfair, dies mit dem zu vergleichen, was wir in Europa gemeinsam erreichen könnten. Überall wird von der internationalen Gesellschaft gesprochen. Diese internationale Gesellschaft existiert nicht, wir versuchen, sie aufzubauen. Das ist der Punkt, an dem wir stehen. Ich plädiere für einen professionellen Realismus im Hinblick auf die Bewertung dieser Dinge. Im Großen und Ganzen wurden zwar Fortschritte erzielt, aber wir hätten uns sehr viel mehr gewünscht. Die Unzufriedenheit, die Herr Turmes darüber zum Ausdruck gebracht hat, dass wir nicht alle unsere Ziele und Wünsche verwirklichen konnten, zeigt jedoch, dass hier nicht einmal ein Mindestmaß an Realismus vorhanden ist. Diese Unzufriedenheit ist der Ansporn zur Erreichung von Ergebnissen. Ich frage mich, ob eine Debatte wie diese in irgendeinem andern politischen Zentrum des reichen Nordens stattfindet. Ich kann mir nicht vorstellen, dass sich der amerikanische Kongress so wie wir einen Tag Zeit nimmt, um über den Weltgipfel in Johannesburg zu diskutieren. Das wäre begrüßenswert, aber ich möchte Sie davor warnen, davon auszugehen, dass allein die Haltung der USA und deren Widerstand gegen multilaterale Vereinbarungen es waren, die diese Vereinbarungen so schwierig machten. Es ist eine gefährliche Illusion zu glauben, dass alle Mitglieder der G77-Gruppe erfreut über diese verschiedenen Ziele sind oder sich mit großer Begeisterung verpflichtet haben, innerhalb eines bestimmten Zeitrahmens einen speziellen Energiemix zu erreichen. So ist es in der Realität keineswegs. Die Dinge, die wir ändern müssen, lassen sich nur schwer ändern. Herr Moreira Da Silva hat einige sehr wichtige Dinge gesagt, welche die Indikatoren für den Fortschritt kennzeichnen. Sie sind im Vergleich zu Rio stärker maßnahmenorientiert, aber dies ist genau der Weg, den wir im Hinblick auf Johannesburg einschlagen sollten. Frau McNally und andere haben die engere und klarere Verknüpfung von Umwelt und Armut hervorgehoben. Es ist äußerst wichtig, die Realität stärker zu berücksichtigen. Die Ausgewogenheit zwischen Handels-, Entwicklungs- und Umweltaspekten wurde von mehreren Abgeordneten angesprochen. Wir dürfen nicht vergessen, dass die Grundlage, auf der wir in Johannesburg gearbeitet haben, durch die Ratsbeschlüsse über unser Mandat eindeutig festgelegt war. Im Wesentlichen wollte und musste sich Europa ganz klar an die Vorgaben von Doha halten. Wir konnten weder etwas hinzufügen noch streichen. Dies war die politische Basis, auf der wir in Johannesburg verhandeln konnten. Einige werden es vielleicht nicht gerne hören, aber es war ein diplomatischer Erfolg für Europa, dass wir mit einem Ergebnis aus Johannesburg zurückgekommen sind, das unsere Forderungen klar widerspiegelt und den in Doha eingeschlagenen Weg offen und klar lässt, so wie es sein sollte."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, θα ξεκινήσω την ομιλία μου από το σημείο ακριβώς στο οποίο σταμάτησε ο υπουργός κ. Haarder. Η Επιτροπή επιθυμεί πραγματικά να τοποθετηθεί επί του θέματος. Όπως επεσήμανε η κ. Hulthén στην αρχή της συζήτησης, επιθυμούμε επίσης διακαώς να επιστρέψουμε στο Κοινοβούλιο τον Φεβρουάριο, προκειμένου να συζητήσουμε τον τρόπο οργάνωσης της συνέχειας που πρέπει να δοθεί. Όλα αυτά είναι αρκετά θετικά. Μην λησμονείτε, σας παρακαλώ, το γεγονός ότι το βραχυκύκλωμα στο Σηάτλ οφειλόταν στην υπερφόρτωση της διεθνούς ημερήσιας διάταξης. Εάν δεν είχαμε ξεκαθαρίσει αυτό το ζήτημα και δεν είχαμε κάνει ό,τι κάναμε στην Ντόχα και στο Μοντερέι προκειμένου να επιτρέψουμε στην παγκόσμια κοινότητα να συζητήσει την αειφόρο ανάπτυξη στο Γιοχάνεσμπουργκ, το όλο πράγμα θα είχε οδηγηθεί σε χάος ζημιώνοντας τις προσπάθειές μας να αντιμετωπίσουμε τα προβλήματά μας με φιλελευθεροποίηση και μείωση των επιδοτήσεων στον τομέα της γεωργίας. Όλα αυτά τώρα αποτελούν τμήμα του γύρου της Ντόχα. Αυτό θα είχε ζημιωθεί εάν είχαμε προσπαθήσει να “επαναλάβουμε” την Ντόχα στο Γιοχάνεσμπουργκ. Όσον αφορά τη διοργανική συζήτηση, είναι σαφές ότι υπάρχουν ορισμένοι οι οποίοι προβληματίζονται από το γεγονός ότι περιέγραψα την ψυχρή και σκληρή πραγματικότητα των διοργανικών συμφωνιών. Σημείωσα τις παρατηρήσεις του υπουργού κ. Haarder, όταν είπε ότι δεν μπορούσε να υποσχεθεί αλλαγές εδώ, σήμερα. Όλως περιέργως, το ίδιο ακριβώς είπα στους βουλευτές στο Γιοχάνεσμπουργκ. Δεν μπορούσα να αναλάβω την πρωτοβουλία να αποκλίνω από τη διοργανική συμφωνία. Ούτε πρέπει να θεωρούμε αυτήν τη συζήτηση μια απλή συζήτηση μεταξύ βουλευτών και ενός Επιτρόπου. Συνήθως λέμε ότι χρειάζονται δύο για να χορέψουν ταγκό, αλλά η θεσμική πολυπλοκότητα των ευρωπαϊκών θεσμικών οργάνων είναι τέτοια που χρειάζονται τρεις για να χορέψουν ταγκό. Αποτελεί, συνεπώς, σφάλμα να πιστεύει κανείς ότι πρόκειται απλώς για μια συζήτηση μεταξύ του Κοινοβουλίου και της Επιτροπής. Στην πραγματικότητα, εάν παρατηρήσει κανείς τι ακριβώς διαδραματίστηκε στο Γιοχάνεσμπουργκ, θα δει ότι κάναμε ό,τι μπορούσαμε σε μια προσπάθεια να ενημερώσουμε τους βουλευτές. Θα θεωρούσα ασφαλώς ευπρόσδεκτη την πλήρη συμμετοχή των βουλευτών μέχρι το τέλος της διάσκεψης. Δυστυχώς, ωστόσο, μετά το Σαββατοκύριακο, πολύ λίγοι ήταν αυτοί που έμειναν στο Γιοχάνεσμπουργκ μέχρι το τέλος. Τα χρήματα που ξοδεύτηκαν για το ταξίδι μέχρι εκεί με εννέα βοηθούς θα είχαν ξοδευτεί πολύ καλύτερα εάν το Κοινοβούλιο είχε επιτρέψει στους εκπροσώπους του να παραμείνουν καθ’ όλη τη διάρκεια των διεθνών συναντήσεων, αντί να επιστρέψουν στην Ευρώπη στο μέσο της διάσκεψης. Αυτό θα είχε ενισχύσει τη συνεργασία. Θα έλεγα στην κ. Evans και την κ. McNally ότι μια ολοκληρωμένη προσέγγιση που θα αφορά την ενέργεια, τα δύο φύλα, τη φτώχεια, την υγεία και τον πληθυσμό – ζήτημα το οποίο έθεσε με πολύ έντονο τρόπο και η κ. Scheele – αντιστοιχεί ακριβώς στο είδος της προσέγγισης που απαιτείται. Η κ. Evans τόνισε τη σπουδαιότητα της επιβολής των ελέγχων. Η καλύτερη μέθοδος είναι η ενσωμάτωση αυτού του στοιχείου στις κρατικές και περιφερειακές στρατηγικές, ούτως ώστε να διασφαλιστεί η “ιδιοκτησία” από τον Νότο. Με δεδομένο αυτό που είπα νωρίτερα σχετικά με την έλλειψη ενθουσιασμού που επιδεικνύουν πολλές χώρες του Νότου ως προς την υλοποίηση αυτών των δράσεων, είναι εξαιρετικά σημαντικό να διασφαλίσουμε ότι θα στηρίζονται σε δικό τους σχεδιασμό. Η κ. Scheele ρώτησε επίσης πώς ασκούμε έλεγχο επί των οικονομικών δεσμεύσεων, σχετικά με την αύξηση των επιπέδων αναπτυξιακής βοήθειας, στις οποίες προέβησαν τα κράτη μέλη και η Ένωση συλλογικά στο Μοντερέι. Ευτυχώς, ο έλεγχος ασκείται ήδη μέσω των εκθέσεων που κατατίθενται στην Επιτροπή Αναπτυξιακής Βοήθειας του ΟΟΣΑ. Αυτό σημαίνει ότι κάθε χώρα χορηγός βοήθειας είναι υποχρεωμένη να υποβάλλει πληροφορίες, τις οποίες η Επιτροπή θα χρησιμοποιήσει προκειμένου να επιτύχει ανάδραση. Θα πραγματοποιούνται συζητήσεις σε τακτική βάση, προκειμένου να διασφαλιστεί ότι η αύξηση αυτή όντως είναι πραγματικότητα. Η συζήτηση σχετικά με την αναπαραγωγική υγεία και τα αναπαραγωγικά δικαιώματα κυριάρχησε κατά τις τελευταίες ημέρες της διάσκεψης. Αυτός είναι ένας επιπλέον λόγος για τον οποίον θα θεωρούσα ευπρόσδεκτη την παρουσία βουλευτών εκείνο το χρονικό διάστημα. Το άρθρο 47 της πολιτικής διακήρυξης υπήρξε αποτέλεσμα μιας αγωνιώδους μάχης, η οποία δινόταν νυχθημερόν, προτού καταφέρουμε τελικά, με τη στήριξη του Καναδά, να επιτύχουμε την αποδοχή των καθιερωμένων όρων του Καΐρου. Οι εν λόγω όροι επανεισήχθησαν στο κείμενο και αποφύγαμε μια σημαντική ήττα από τη γνωστή σκοτεινή συμμαχία. Καταλήξαμε σε κάτι αποδεκτό. Η δημιουργία αυτού του θέματος υπήρξε απρόσμενη και δυσάρεστη εξέλιξη. Είναι πολύ ενοχλητικό να πρέπει να αγωνίζεται κανείς για κάτι τέτοιο. Κάλυψα ορισμένες πτυχές του ζητήματος. Βεβαίως, το τεράστιο έργο της συνέχισης που πρόκειται να δοθεί θα αποτελέσει σημαντική πρόκληση. Η πρωτοβουλία για το νερό – η προσπάθεια οργάνωσης της περιφερειακής συνεργασίας σε όλα τα σημαντικά ποτάμια συστήματα της Αφρικής – θα αποτελέσει έργο τεράστιο. Ευελπιστούμε ότι αυτό θα συμβάλει επίσης στη γενικότερη προσπάθεια για επίτευξη πιο σταθερής περιφερειακής συνεργασίας, πράγμα, εξάλλου, θετικό και για τη δημοκρατία, τη σταθερότητα και την ελευθέρωση του εμπορίου. Αντιμετωπίζουμε λοιπόν την πρωτοβουλία για το νερό στην Αφρική όχι μόνον ως αυτοσκοπό, αλλά και ως κάτι πολύ θετικό σε σχέση με τις έμμεσες συνέπειές του. Υπάρχει μια νέα πτυχή, η οποία είναι πολύ σημαντική: οι πρωτοβουλίες για το νερό και την ενέργεια είναι πρωτοβουλίες της ΕΕ. Εισερχόμαστε σε ένα νέο πεδίο. Τα χαρακτηριστικά του δεν καθορίζονται μόνον από τις ενέργειες της Επιτροπής. Είναι ένα τοπίο “Μοντερέι +”, διότι πρόκειται να ανακοινώσουμε και να εγκαινιάσουμε παγκόσμιες δράσεις της ΕΕ, πράγμα που επίσης το καθιστά πολύ ενδιαφέρον. Θα πραγματευθώ τώρα τη στάση μας απέναντι στο εν λόγω ζήτημα – εάν δηλαδή το αντιμετωπίζουμε με συγκατάβαση, με απαισιοδοξία ή αισιοδοξία κλπ. Από λογοτεχνικής απόψεως, δεν είναι απολύτως ορθό να πούμε ότι ο αυτοκράτορας ήταν γυμνός. Φορούσε μεν κάποια ρούχα, αλλά μόνο τις πυτζάμες του. Θα ήταν δικαιολογημένο λοιπόν να ρωτήσει κανείς κατά πόσον ήταν μισόγυμνος ή μισοντυμένος. Δεν υπάρχει τελεσίδικη απάντηση σε αυτό, όπως δεν υπάρχουν τελεσίδικες απαντήσεις στο ερώτημα του πώς θα έπρεπε να προσεγγίσουμε αυτόν τον τομέα. Από την αρχή ακόμα – ακόμα και στο Γιοχάνεσμπουργκ, όταν προσπαθούσαμε να απαντήσουμε σε ερωτήσεις κατά τη διάρκεια συνεντεύξεων Τύπου – προσπαθήσαμε να αποφύγουμε τους όρους “επιτυχία” ή “αποτυχία”, διότι ήταν σαφές ότι κάτι τέτοιο δεν θα έφερνε ούτε εμάς ούτε τους ανθρώπους με τους οποίους συζητούμε μέσω των μέσων ενημέρωσης αρκετά κοντά σε μια ορθή και επαγγελματική εκτίμηση της κατάστασης. Επιπλέον, κατά τη διάρκεια των συζητήσεων προσπαθήσαμε να αντιμετωπίσουμε την εσκεμμένη ενίσχυση ή άμβλυνση των προσδοκιών πριν από τη διάσκεψη, μια πρακτική που χαρακτηρίστηκε ως σκόπιμη μέθοδος εργασίας. Αυτό μοιάζει πολύ λογικό, αλλά η αλήθεια είναι ότι σε παγκόσμιες διασκέψεις του ΟΗΕ, όπως η συγκεκριμένη, πρέπει να καθορίζουμε το εύρος των προσδοκιών μας, ώστε να ανταποκρίνονται στην πραγματικότητα. Έχουμε περάσει αδιαμφισβήτητα στη σφαίρα της διακυβερνητικής εργασίας. Το να συγκρίνουμε κάτι τέτοιο με τα όσα εμείς στην Ευρώπη μπορούμε να επιτύχουμε εάν εργαστούμε από κοινού είναι, δυστυχώς, άδικο. Όλοι μιλούν για τη διεθνή κοινωνία. Δεν υπάρχει διεθνής κοινωνία· προσπαθούμε να την δημιουργήσουμε. Αυτό είναι το στάδιο στο οποίο βρισκόμαστε. Απευθύνω έκκληση για επαγγελματικό πραγματισμό ως προς τον τρόπο που αξιολογούμε αυτά τα πράγματα. Από την άλλη μεριά, παρόλο που επετεύχθη πρόοδος, θα προτιμούσαμε να είχαμε σημειώσει ακόμα μεγαλύτερη. Ωστόσο, η έκφραση απογοήτευσης, κατά το πρότυπο του κ. Turmes, ο οποίος είπε ότι δεν επιστρέψαμε με ολόκληρο το χριστουγεννιάτικο δέντρο και με όλον του τον διάκοσμο, απεικονίζει τη στάση όσων δεν επιτρέπουν στον εαυτό τους τον ελάχιστο πραγματισμό. Ο πραγματισμός είναι η πρώτη ύλη για την παραγωγή αποτελεσμάτων. Αναρωτιέμαι κατά πόσον μια τέτοια συζήτηση διεξάγεται σε οποιοδήποτε άλλο πολιτικό κέντρο του πλούσιου Βορρά. Αμφιβάλλω εάν η Γερουσία των ΗΠΑ θα αφιέρωνε μία ημέρα συζητήσεων μετά το Γιοχάνεσμπουργκ, όπως κάνουμε εμείς. Θα ήταν θαυμάσιο να συνέβαινε κάτι τέτοιο, αλλά επιτρέψτε μου να σας υπενθυμίσω ότι θα ήταν σφάλμα να πιστέψουμε ότι οι δυσκολίες που αντιμετωπίσαμε στην προσπάθεια επίτευξης πολυμερών συμφωνιών οφείλονταν μόνον στη στάση και τις αντιδράσεις των ΗΠΑ. Συνιστά επικίνδυνη αυταπάτη να πιστεύει κανείς ότι οι χώρες της Ομάδας των 77 είναι στο σύνολό τους πολύ ενθουσιώδεις σχετικά με τους διαφόρους αυτούς στόχους ή ότι αυτοδεσμεύονται για την υιοθέτηση ενός συγκεκριμένου ενεργειακού μίγματος εντός ενός καθορισμένου χρονικού πλαισίου. Η πραγματικότητα είναι πολύ διαφορετική. Τα πράγματα που πρέπει να αλλάξουμε δεν είναι εύκολο να αλλάξουν. Ο κ. Moreira Da Silva είπε ορισμένα πολύ σημαντικά πράγματα, τα οποία είναι χαρακτηριστικά των δεικτών προόδου. Οι εν λόγω δείκτες είναι προσανατολισμένοι προς την ανάληψη δράσεων με πολύ πιο συγκεκριμένο τρόπο από ό,τι στο Ρίο, όμως αυτό ακριβώς πρέπει να κάνουμε ως προς το Γιοχάνεσμπουργκ. Δεύτερον, η κ. McNally και άλλοι τόνισαν τον στενότερο και σαφέστερο σύνδεσμο μεταξύ του περιβάλλοντος και της φτώχειας. Είναι εξαιρετικά σημαντικό να προσεγγίζουμε περισσότερο την πραγματικότητα. Η ισορροπία μεταξύ των ζητημάτων του εμπορίου, της ανάπτυξης και του περιβάλλοντος απασχόλησε πολλούς από τους ομιλητές. Πρέπει να θυμόμαστε ότι η βάση επί της οποίας καταφέραμε να εργαστούμε στο Γιοχάνεσμπουργκ είχε καθοριστεί με μεγάλη σαφήνεια σε αποφάσεις του Συμβουλίου, οι οποίες αποσαφήνιζαν την εντολή μας. Στην ουσία, η Ευρώπη επιθυμούσε σαφώς, και ήταν ανάγκη, να μείνει πιστή στις διατυπώσεις της Ντόχα. Δεν μπορούσαμε ούτε να αφαιρέσουμε ούτε να προσθέσουμε τίποτε. Αυτή ήταν η πολιτική βάση επί της οποίας καταφέραμε να διαπραγματευτούμε στο Γιοχάνεσμπουργκ. Σε ορισμένους μπορεί να μην αρέσει, αλλά το γεγονός ότι επιστρέψαμε από το Γιοχάνεσμπουργκ με μια διατύπωση η οποία αντικατόπτριζε σαφώς τα λόγια μας και άφηνε τον δρόμο που ανοίξαμε στην Ντόχα ελεύθερο, χωρίς παρεμβολές, όπως έπρεπε να είναι, υπήρξε διπλωματικό επίτευγμα της Ευρώπης."@el8 "Señor Presidente, comenzaré mi intervención justo por donde terminó el Ministro Haarder. La Comisión lo espera con ansia. Tal como ha indicado la Sra. Hulthén al principio del debate, también ansiamos la ocasión de volver al Parlamento en febrero para tratar la forma en que se va a organizar el seguimiento. Todo esto está muy bien. Por favor, no olviden que el fracaso de Seattle se debió a una sobrecarga de la agenda internacional. Si no lo hubiéramos tenido claro ni hubiéramos hecho lo que hicimos en Doha y en Monterrey para permitir que el mundo discuta sobre desarrollo sostenible en Johanesburgo, todo el proceso habría sido un auténtico desastre que habría terminado por perjudicar nuestros intentos por acabar con los problemas que surgen al liberalizar la agricultura y reducir las subvenciones. Ahora todo esto forma parte de la vía abierta en Doha. Si hubiéramos intentado «rehacer» Doha en Johanesburgo, este aspecto habría salido perjudicado. Con respecto al debate institucional, algunas personas consideran que es un problema que yo haya descrito la cruda realidad de los acuerdos institucionales. He tomado nota de las recomendaciones del Ministro Haarder, en las que decía que aquí y ahora no podía prometer cambios. Esto mismo es lo que curiosamente les dije yo a los diputados del Parlamento en Johanesburgo. No podría comprometerme a apartarme del acuerdo institucional. Ni tampoco deberíamos reducir este debate a una simple conversación entre los diputados del Parlamento y un Comisario. Normalmente se dice que para bailar un tango hacen falta dos personas, pero la complejidad de las instituciones europeas hace que para que poder bailar ese tango, necesitemos tres personas. Sería por tanto un error pensar que esta discusión sólo se puede mantener entre el Parlamento y la Comisión. De hecho, si se observa lo que realmente ocurrió en Johanesburgo, se podrá comprobar que hicimos todo lo posible por informar a los diputados. Sin duda yo habría aplaudido la plena participación de los diputados hasta el final de la cumbre. Pero desgraciadamente, después del fin de semana, muy pocos se quedaron en Johanesburgo hasta el final. El dinero gastado en viajar hasta allí con nueve asistentes se habría invertido mucho más provechosamente si el Parlamento hubiera permitido a sus representantes asistir a todas las reuniones internacionales en lugar de regresar justo a mitad de camino. De este modo se habría reforzado la cooperación. Me gustaría decirles a la Sra. Evans y a la Sra. McNally que un enfoque integrado de la energía, la igualdad entre hombres y mujeres, la pobreza, la salud y la población –una cuestión en que ha insistido también mucho la Sra. Scheele– se corresponde exactamente con el tipo de enfoque que hace falta. La Sra. Evans ha hecho hincapié en la importancia de asegurar el seguimiento. El mejor método consiste en integrarlo en las estrategias nacionales y regionales para garantizar el protagonismo en el Sur. A la vista de lo que he dicho antes de la falta de entusiasmo mostrada por muchos países del Sur para proceder con estas medidas, es fundamental cerciorarse de antemano de que éstas se basan en su propia planificación. La Sra. Scheele también ha preguntado de qué forma se están controlando los compromisos financieros en el ámbito de ayuda al desarrollo, adquiridos colectivamente por los Estados miembros y la Unión en Monterrey. Por fortuna, el seguimiento ya es posible a través de los informes realizados por el Comité de Ayuda al Desarrollo de la OCDE. Esto significa que cada país donante está obligado a presentar datos que la Comisión utilizará para recabar información. Las discusiones se celebrarán con carácter regular para asegurar que el aumento es real. Las conversaciones sobre salud reproductiva y derechos dominaron los últimos días de la cumbre. Esta es otra de las razones por las que habría agradecido la presencia de los diputados del Parlamento en la cumbre en ese momento. El artículo 47 de la declaración política fue el resultado de una gran batalla librada, día y noche, antes de conseguir finalmente, gracias al apoyo de Canadá, que se aceptaran los términos establecidos en El Cairo, que al final se introdujeron en el texto, logrando así evitar una importante derrota a manos de la coalición oscura, y ya saben a quién me estoy refiriendo. Finalmente, llegamos a un acuerdo aceptable, pero resultó ser un drama poco agradable. Resulta bastante molesto tener que luchar por algo así. He comentado algunos de los aspectos. La gran tarea de seguimiento se plantea ante nosotros como un auténtico reto. La iniciativa del agua para coordinar la cooperación regional en todas las cuencas fluviales más importantes de África aparece ante nosotros como un gran proyecto. Esperamos que esto revierta también en los esfuerzos generales por crear una cooperación regional más estable, y que a su vez todo ello beneficie a la democracia, la estabilidad y la liberalización del comercio. Por tanto, la iniciativa del agua no sólo se plantea como un objetivo en sí mismo, sino como un paso muy positivo debido a los efectos indirectos que genera. Hay un aspecto nuevo que conviene destacar: las iniciativas en materia de agua y energía proceden de la UE. Estamos pisando terreno nuevo, que no se define sólo por lo que hace la Comisión. Se trata de un panorama que va más allá de Monterrey, porque estamos a punto de anunciar y lanzar acciones globales de la UE, que hacen que además sea bastante interesante. Pasemos a la discusión sobre cómo vemos nosotros esta cuestión: con complacencia, con pesimismo, optimismo, etc. Para hacer un símil literario, no es del todo correcto afirmar que el emperador estaba desnudo. Llevaba algo puesto, aunque sólo el pijama. Por lo tanto, cabría preguntarse si estaba medio desnudo o medio vestido. Pues bien, no existe una respuesta concreta a esta pregunta, como tampoco la hay para la pregunta sobre el modo de enfocar esta cuestión. Ya desde el principio, incluso en Johanesburgo, cuando tratamos de responder a las preguntas planteadas en las conferencias de prensa, evitamos hablar en términos de «éxito» o «fracaso», porque era evidente que no nos conducirían a una evaluación suficientemente profesional y correcta. De nuevo, en la discusión hemos tratado de plantear la cuestión de la exageración deliberada o la moderación de las expectativas antes de la reunión, que como ya se ha dicho antes, se considera un método de trabajo intencionado. Puede que esto tenga sentido, pero la verdad es que ante reuniones mundiales de la ONU como ésta, debemos procurar que nuestras expectativas se ajusten a la realidad. Nos encontramos justo en el terreno del trabajo intergubernamental. Compararlo con lo que nosotros en Europa podríamos hacer si nos uniéramos no sería, por desgracia, justo. Todo el mundo habla de la sociedad internacional, pero no existe una sociedad de tales características; estamos intentando crear una. Y en este punto nos encontramos. Lo que les pido es realismo profesional para poder evaluar este tipo de asuntos. En definitiva, aunque hayamos progresado, nos habría gustado avanzar bastante más. Sin embargo, expresar el descontento tal como lo ha hecho el Sr. Turmes cuando se refería a que habíamos regresado con las manos medio vacías, ilustra el hecho de no habernos permitido tener un mínimo de realismo. Ésta es la materia prima que luego da resultados. Me pregunto si en algún otro centro político del rico Norte se estará llevando a cabo un debate como este. Dudo que el Congreso de los Estados Unidos dedique un día a debatir, como estamos haciendo ahora, las consecuencias de Johanesburgo. No estaría mal que esto ocurriera, pero hay que recordar que sería un error pensar que los acuerdos multilaterales fueron tan difíciles sólo por culpa de las actitudes y la resistencia estadounidense. Es una peligrosa ilusión pensar que el grupo de los G77 al completo apoya con entusiasmo los distintos objetivos o se compromete a establecer un determinado paquete energético en un determinado espacio de tiempo, porque en realidad no ocurre así. Las cosas que hay que cambiar no pueden modificarse fácilmente. El Sr. Moreira da Silva ha mencionado algunas cosas importantes que caracterizan los indicadores de progreso. Dichos indicadores están más específicamente orientados a la acción, en comparación con Río, pero eso es exactamente lo que debemos hacer con respecto a Johanesburgo. En segundo lugar, la Sra. McNally, entre otros, ha señalado el vínculo más claro y más estrecho que existe entre el medio ambiente y la pobreza. Es fundamental acercarse más a la realidad. El equilibrio entre las cuestiones relacionadas con el comercio, el desarrollo y el medio ambiente ha sido abordado por varios oradores. Debemos recordar que las bases sobre las que pudimos trabajar en Johanesburgo habían quedado claramente definidas por las decisiones del Consejo, en las que se aclaró nuestro mandato. En esencia, Europa quería y necesitaba atenerse a la fórmula de Doha. No podíamos añadir ni eliminar nada. Éstas fueron las bases políticas sobre las que pudimos negociar en Johanesburgo. A algunos puede que no les guste, pero volver de Johanesburgo con una fórmula que refleje claramente nuestras palabras y haya dejado puertas abiertas, ha sido un logro diplomático para Europa."@es12 ". – Arvoisa puhemies, aloitan jatkamalla tarkalleen ottaen siitä, mihin ministeri Haarder lopetti. Komissio odottaa tätä kovasti. Kuten esittelijä Hulthén huomautti keskustelun alussa, mekin odotamme kiinnostuneina paluuta parlamenttiin helmikuussa keskustellaksemme seurannan järjestämisestä. Kaikki tämä on kovin myönteistä. Pyytäisin teitä pitämään mielessä, että Seattlen epäonnistuminen johtui ylikuormitetusta kansainvälisestä asialistasta. Jos emme olisi selvittäneet tätä ja toimineet niin kuin toimimme Dohassa ja Monterreyssa mahdollistaaksemme maailmanlaajuisen keskustelun kestävästä kehityksestä Johannesburgissa, koko asia olisi mennyt pieleen ja vahingoittanut pyrkimyksiämme ratkaista maatalouden vapauttamista ja maataloustukien vähentämistä koskevat ongelmat. Kaikki tämä on nyt osa Dohan menettelyä. Tavoitteet olisivat kärsineet, jos olisimme yrittäneet ”toistaa” Dohan menettelyn Johannesburgissa. Toimielimiä koskevasta keskustelusta sanoisin, että jotkut ihmiset suhtautuvat kielteisesti siihen, että kuvailen toimielinten välisten sopimusten kolkkoa totuutta. Panin merkille ministeri Haarderin huomautukset siitä, ettei hän voi tässä ja nyt luvata mitään muutoksia. Kummallista kyllä juuri näin minä itse totesin parlamentin jäsenille Johannesburgissa. En voinut luvata poikkeamista toimielinten välisestä sopimuksesta. Tätä keskustelua ei myöskään ole syytä pitää pelkkänä parlamentin jäsenten ja komission jäsenen välisenä keskusteluna. Tangoon tarvitaan yleensä kaksi, mutta Euroopan toimielinten institutionaalinen monimutkaisuus on kuitenkin sitä luokkaa, että meidän tapauksessamme tangoon tarvitaan kolme. Sen vuoksi on virheellistä pitää tätä keskustelua vain parlamentin ja komission välisenä. Jos nimittäin tarkastellaan Johannesburgin todellisia tapahtumia, voidaan havaita, että teimme parhaamme parlamentin jäsenille tiedottamisen hyväksi. Olisin toki suostunut siihen, että kaikki parlamentin jäsenet olisivat voineet osallistua koko huippukokoukseen. Valitettavasti vain harvat kuitenkin jäivät viikonlopun jälkeen kokouksen loppuun asti. Matkustamiseen yhdeksän avustajan kanssa käytetyt varat olisi voitu sijoittaa paljon paremmin, jos parlamentti olisi antanut edustajilleen luvan jäädä paikalle kansainvälisten kokousten ajaksi sen sijasta, että he joutuivat palaamaan kotiin kesken kaiken. Tämä olisi parantanut yhteistyötä. Haluan sanoa jäsen Evansille ja jäsen McNallylle, että yhtenäinen tapa suhtautua energiakysymykseen, sukupuolikysymykseen, köyhyyteen, terveyteen ja väestökysymyksiin – näistä myös jäsen Scheelellä oli painavaa sanottavaa – on juuri se, mitä tarvitsemme. Jäsen Evans korosti valvonnan täytäntöönpanon merkitystä. Paras tapa olisi sisällyttää valvonta maa- ja aluekohtaisiin strategioihin omistusoikeuden varmistamiseksi eteläisissä maissa. Kun otetaan huomioon, mitä totesin aiemmin useiden etelän maiden osoittamasta haluttomuudesta toimia näin, on äärimmäisen tärkeää varmistaa, että valvonta sisällytetään niiden omaan ohjelmansuunnitteluun. Jäsen Scheele tiedusteli myös, kuinka aiomme valvoa jäsenvaltioiden ja unionin yhdessä Monterreyssa tekemiä kehitysapua koskevia rahoitussitoumuksia. Valvonta on jo onneksi mahdollista OECD:n kehitysapukomitealle toimitettujen raporttien ansiosta. Tämä tarkoittaa, että kukin rahoittajamaa on velvollinen toimittamaan tietoja, joita komissio käyttää palautteen saamiseen. Kysymyksistä keskustellaan säännöllisesti sen varmistamiseksi, että kehitysapua todella lisätään. Keskustelu lisääntymisterveydestä ja -oikeuksista hallitsi huippukokouksen viimeisiä päiviä. Tämä on toinen syy siihen, että olisin kannattanut parlamentin jäsenten läsnäoloa kokouksen tuossa vaiheessa. Poliittisen julistuksen 47 artikla oli sen valtaisan kiistelyn tulos, joka kesti useita päiviä ja öitä ennen kuin saimme Kanadan tuella läpi Kairon vahvistetut ehdot. Ne sisällytettiin tuohon julistukseen, joten vältimme hämäräperäisen koalition – tiedätte kyllä minkä – taholta tulleen vakavan tappion. Päädyimme lopulta hyväksyttävään tulokseen. Tämä oli epämiellyttävä kokemus. On hyvin hämmentävää joutua taistelemaan tällaisen takia. Olen nyt selostanut muutamia näkökohtia. Valtaisa seurantatehtävä on toki iso haaste. Vesialoite – jolla pyritään järjestämään Afrikan suurimpia vesistöjä koskeva alueellinen yhteistyö – on valtaisa hanke. Tämä johtaa toivoaksemme yhteisiin toimiin entistä vakaamman alueellisen yhteistyön aikaan saamiseksi, millä taas on myönteinen vaikutus demokratian, vakauden ja kaupan vapauttamisen kannalta. Näin ollen emme pidä vesialoitetta tavoitteena sinänsä vaan hyvin myönteisenä asiana sen välillisten vaikutusten takia. Eräs uusi näkökanta on hyvin tärkeä: vesi- ja energia-aloitteet ovat EU:n aloitteita. Siirrymme uudelle alueelle. Sitä ei voi määritellä yksistään komission toimilla. Kyse on ns. Monterrey plus -käsitteestä, sillä aiomme julkistaa ja aloittaa maailmanlaajuiset EU:n toimet, mikä tekee asiasta kovin mielenkiintoisen. Palaan nyt keskusteluun tavasta, jolla tarkastelemme tätä kysymystä, joko tyytyväisinä, pessimistisinä tai optimistisina. Kirjallisuuden kannalta on hieman virheellistä väittää, että keisari olisi ollut alasti. Hänellä oli joitakin vaatteita päällään, tosin vain yöasu. Näin ollen on aivan oikeutettua pohtia, oliko hän puolialasti vai puolipukeissa. Tähän ei ole ainoaa oikeaa vastausta, kuten ei ole ainoaa oikeaa vastausta myöskään siihen, kuinka meidän olisi suhtauduttava tähän kysymykseen. Olemme alusta alkaen pyrkineet välttämään sanoja ”onnistuminen” tai ”epäonnistuminen”, ja näin teimme jopa Johannesburgissa yrittäessämme vastailla lehdistötilaisuuksissa esitettyihin kysymyksiin, sillä oli selvää, ettemme me eivätkä ihmiset, joihin olemme yhteydessä median välityksellä, pääsisi tällä tavoin tarpeeksi lähelle pätevää ja oikeaa arviota. Pyrimme jälleen kerran ottamaan keskusteluissa esiin kysymyksen liikojen odotusten harkitusta herättämisestä tai torjumisesta ennen kokousta, mitä on pidetty tahallisena taktiikkana. Tässä on paljon järkeäkin, mutta totuus on, että tämänkaltaisissa maailmanlaajuisissa YK:n kokouksissa odotukset on suhteutettava todellisuuteen. Olemme vahvasti hallitustenväliseen työhön kuuluvalla alueella. Tämän vertaaminen siihen, mitä me Euroopassa voisimme yhteisrintamassa tehdä, ei ikävä kyllä ole oikeudenmukaista. Kaikki puhuvat kansainvälisestä yhteiskunnasta. Meillä ei ole vielä kansainvälistä yhteiskuntaa, vaan pyrimme luomaan sellaisen. Tämä on tilanne. Vetoan ammattimaiseen todellisuudentajuun siinä, miten näitä kysymyksiä arvioidaan. Vaikka edistystä on kaiken kaikkiaan tapahtunut, olisimme kuitenkin toivoneet paljon suurempaa edistystä. Pettymyksen osoittaminen, kuten jäsen Turmes teki sanoessaan, ettemme palanneet kokouksesta ”täysin käsin”, on hyvä osoitus suhteellisuudentajun puutteesta. Tuloksia syntyy vain niistä raaka-aineista, joita on saatavilla. Mietinpä vain, käydäänkö vastaavanlaista keskustelua missään muualla poliittisessa keskuksessa rikkaassa pohjoisessa. Yhdysvaltain kongressi tuskin uhraa yhtäkään päivää keskusteluihin, kuten me olemme Johannesburgin jälkeen tehneet. Olisi hyvä, jos kongressissa keskusteltaisiin asiasta, mutta saanen muistuttaa, että olisi erheellistä ajatella, että neuvottelujen vaikeus olisi johtunut yksistään Yhdysvaltojen kielteisestä suhtautumisesta monenvälisiin sopimuksiin. On vaarallista kuvitella, että koko G77-ryhmä olisi innostunut näistä eri tavoitteista tai sitoutumisesta tiettyjen energiamuotojen käyttöön tietyllä aikataululla. Todellisuudessa asia ei mene näin. Muutosta tarvitsevien asioiden muuttaminen ei ole helppoa. Jäsen Moreira Da Silva sanoi eräitä hyvin mielenkiintoisia asioita kehityksen mittareista. Niissä keskitytään Rioon verrattuna enemmän toimintaan, mutta juuri näin meidän olisikin toimittava Johannesburgin suhteen. Toiseksi jäsen McNally ja muut huomauttivat tarpeesta liittää ympäristö ja köyhyys entistä selkeämmin toisiinsa. On äärimmäisen tärkeää toimia entistä realistisemmin. Useat puhujat ovat ottaneet esille kauppaa, kehitystä ja ympäristöä koskevien kysymysten välisen tasapainon. On muistettava, että se perusta, jonka varassa saatoimme työskennellä Johannesburgissa, oli hyvin selkeästi määritelty neuvoston päätöksillä, joissa selkeytettiin neuvotteluvaltuutemme. Pohjimmiltaan Eurooppa halusi selvästi pitää kiinni Dohan toimintamallista – ja sen oli niin tehtävä. Emme olisi voineet lisätä tai poistaa mitään. Tältä poliittiselta perustalta saatoimme neuvotella Johannesburgissa. Tämä ei kenties ole kaikkien mieleen, mutta Euroopalle oli diplomaattinen saavutus palata Johannesburgista sellaisen toimintamallin kanssa, joka vastasi selkeästi lupauksiamme ja säilytti Dohan mallin avoimena ja selkeänä, kuten pitikin."@fi5 "Monsieur le Président, je commencerai mon intervention exactement où le ministre Haarder a terminé la sienne. La Commission n'attend que cela. Comme Mme Hulthén l'a souligné au début du débat, nous nous réjouissons de revenir au Parlement en février afin de discuter de l'organisation du suivi. Tout ceci est fort positif. Gardez à l'esprit, je vous prie, que la confusion de Seattle était due à la surcharge de l'agenda international. Si nous n'avions pas tiré cela au clair et fait ce que nous avons fait à Doha et à Monterrey afin de permettre au monde de discuter du développement durable à Johannesbourg, tout ceci n'eût été qu'un gâchis et aurait compromis nos tentatives de nous attaquer à nos problèmes de libéralisation et de réduction des subsides à l'agriculture. Tout ceci fait partie aujourd'hui du volet Doha et aurait été mis en péril si nous avions essayé de "refaire" Doha à Johannesbourg. En ce qui concerne le débat institutionnel, certains n'ont, de toute évidence, pas apprécié que je décrive la dure réalité des accords institutionnels. J'ai pris note des remarques du ministre Haarder lorsqu'il a dit qu'il ne pouvait promettre aucun changement ici aujourd'hui. Curieusement, c'est exactement ce que j'ai dit aux députés à Johannesbourg. Je ne pouvais m'écarter de l'accord institutionnel. Par ailleurs, nous ne devrions pas envisager ce débat comme une simple discussion entre parlementaires et commissaire. Habituellement, on dit qu'il faut être deux pour danser un tango mais la complexité institutionnelle des institutions européennes est telle que nous devons être trois. Il est donc erroné de croire que cette discussion n'implique que le Parlement et la Commission. En fait, si les gens regardaient ce qui s'est réellement passé à Johannesbourg, ils constateraient que nous avons fait le maximum pour essayer d'informer les parlementaires. Je me serais certainement réjoui d'une pleine participation des parlementaires jusqu'à la fin du sommet. Malheureusement, toutefois, après le week-end, très peu sont restés jusqu'à la fin. Il eut été plus judicieux de la part du Parlement de permettre à ses représentants de rester tout au long des réunions internationales plutôt que de dépenser cet argent aux frais de voyage de neuf assistants et de les voir rentrer en milieu de sommet. Cela aurait renforcé la coopération. Je dirais à Mme Evans et à Mme McNally qu'une approche intégrée de l'énergie, de la dimension de genre, de la pauvreté, de la santé et de la population - un point qui a également été soulevé de manière virulente par Mme Scheele - correspond exactement au type d'approche adéquate. Mme Evans a insisté sur l'importance de renforcer les contrôles. Le meilleur moyen est de les introduire dans les stratégies nationale et régionale afin d'assurer la responsabilité dans le Sud. Considérant ce que j'ai dit précédemment sur le manque d'enthousiasme de nombreux pays du Sud à s'y conformer, il est capital que nous veillions à ce que ces projets soient prévus dans leur propre agenda. Mme Scheele a également demandé comment nous contrôlions les engagements financiers aux niveaux d'aide au développement pris collectivement par les États membres et l'Union à Monterrey. Heureusement, le contrôle est déjà possible via les rapports faits au comité d'aide au développement de l'OCDE. Cela signifie que chaque pays donateur est contraint de soumettre des informations dont la Commission se servira comme moyen de contrôle. Des discussions seront tenues régulièrement afin de s'assurer de la véracité de cette amélioration. La discussion sur la santé génétique et les droits en matière de procréation a dominé les derniers jours du sommet. C'est une autre raison pour laquelle j'eus apprécié la présence des députés. L'article 47 de la déclaration politique fut le résultat d'une importante bataille livrée nuit et jour avant que nous n'arrivions, grâce au soutien du Canada, à faire accepter les termes du Caire. Ils ont été réintroduits au texte et nous avons évité une défaite cuisante face à la sombre coalition de-qui-vous-savez. Nous avons abouti à un texte acceptable bien que nous nous serions passé de ce drame car il est troublant de devoir se battre pour une question telle que celle-ci. J'ai évoqué plusieurs aspects. L'énorme tâche du suivi constituera certainement un grand défi. L'initiative de l'eau - la tentative d'organiser une coopération régionale pour les plus grands systèmes fluviaux d'Afrique - constitue un projet colossal. Nous espérons que cela contribuera également à l'effort général de création d'une coopération régionale plus stable qui, je le répète, favorisera la démocratie, la stabilité et la libéralisation du commerce. Par conséquent, nous considérons l'initiative de l'eau non seulement comme un but en soi mais également comme une action très positive vu ses effets indirects. Signalons un nouvel aspect d'importance : les initiatives en matière d'eau et d'énergie sont des initiatives européennes. Nous avançons en terrain inconnu. Il n'est pas uniquement déterminé par les actes de la Commission. Il s'agit d'un "plus" à Monterrey car nous sommes sur le point d'annoncer et de lancer des actions européennes globales, ce qui est tout à fait intéressant. J'en viens maintenant à notre vision des choses - qu'elle soit complaisante, pessimiste ou optimiste, etc. D'un point de vue littéral, il n'est pas tout à fait exact de dire que l'empereur était nu. Certes, il ne portait pas de vêtements mais uniquement une tenue de nuit. On serait donc en droit de se demander s'il était à moitié nu ou à moitié vêtu. Il n'y a aucune certitude à ce sujet tout comme il n'y a aucune certitude quant à la manière dont nous devons aborder ce domaine. Dès le début - même à Johannesbourg lorsque nous tentions de répondre aux questions lors de conférences de presse - nous avons tenté d'éviter les termes "succès" ou "échec" car il était évident que cela ne nous mènerait jamais, nous et les personnes à qui nous nous adressions par l'intermédiaire des média, à une réponse suffisamment proche d'une évaluation professionnelle et correcte. Je le répète, au cours de la discussion, nous avons tenté de déterminer des attentes, exagérément ambitieuses ou trop timides avant la réunion et qui allaient nous servir de méthodes de travail délibérées. Ceci est tout à fait sensé mais le fait est que lors de réunions mondiales de l'ONU comme celle-ci, nous devons veiller à ce que les attentes correspondent à la réalité. Nous sommes véritablement dans la logique du travail intergouvernemental. Comparer cela à ce que nous pourrions faire en Europe si nous nous unissions est, malheureusement, injuste. Tout le monde parle de la société internationale. Elle n'existe pas, nous essayons d'en créer une. Voilà où nous en sommes. Je plaide pour le réalisme professionnel quant à la façon dont nous devons évaluer ces matières. À tout choisir, alors que des progrès ont été réalisés, nous aurions préféré progresser davantage. Nonobstant, exprimer le mécontentement tel que M. Turmes l'a fait lorsqu'il a déclaré que nous n'avions pas ramener le sapin de Noël entier, avec ses décorations, prouve que certains sont incapables d'un minimum de réalisme. On récolte ce que l'on sème. Je me demande si un tel débat se déroule ailleurs dans les sphères politiques des pays riches du Nord. Je doute que le Congrès américain y consacre une journée, comme nous le faisons, après Johannesbourg. Ce serait bien mais permettez-moi de vous rappeler qu'il serait erroné de croire que seule l'attitude des USA, et son opposition aux accords multilatéraux, a rendu le processus difficile. Il serait dangereux de croire que tout le groupe G77 est enthousiasmé par ces différents objectifs ou par le fait de devoir s'engager à respecter un ensemble d'énergies spécifiques dans un certain laps de temps. Il n'en est rien. Les changements que nous devons opérer ne peuvent se faire aisément. M. Moreira da Silva a soulevé quelques points importants qui caractérisent des indicateurs de progrès. Ils sont plus axés sur l'action qu'à Rio et c'est exactement ce que nous devrions faire par rapport à Johannesbourg. Par ailleurs, Mme McNally et d'autres ont souligné le lien étroit et évident entre l'environnement et la pauvreté. Il est indispensable de coller à la réalité. L'équilibre entre les questions de commerce, de développement et d'environnement a été abordé par nombre d'orateurs. Nous devons garder à l'esprit que les bases qui nous ont permis de travailler à Johannesbourg avaient été clairement définies par des décisions du Conseil visant à clarifier notre mandat. En substance, l'Europe voulait, et devait, clairement s'en tenir aux conclusions de Doha. Nous ne pouvions rien y ajouter ou soustraire. Telles étaient les bases politiques imposées pour négocier à Johannesbourg. Certains peuvent ne pas apprécier cela mais revenir de Johannesbourg avec une formule qui reflète clairement nos propos et qui laisse le volet Doha ouvert et clair comme il se doit, constitue pour l'Europe une réussite diplomatique."@fr6 "Signor Presidente, comincerò esattamente da dove ha terminato il Ministro Haarder. La Commissione è impaziente di procedere all’attuazione degli impegni assunti. Come indicato dalla onorevole Hulthén all’inizio del dibattito, saremo lieti di tornare in Parlamento a febbraio per discutere il modo in cui organizzare il seguito da dare al Vertice. Tutto questo è molto positivo. Vi prego di ricordare che il disastro di Seattle è stato dovuto a un sovraccarico dell’agenda internazionale. Se non avessimo riordinato l’agenda, e fatto ciò che abbiamo fatto a Doha e a Monterrey per consentire al mondo di discutere lo sviluppo sostenibile a Johannesburg, l’intera faccenda si sarebbe risolta nel caos, a danno dei nostri tentativi di risolvere i problemi riguardanti la liberalizzazione dell’agricoltura e la riduzione delle sovvenzioni ai prodotti agricoli. Tutto questo fa ora parte della via di Doha, risultato che sarebbe stato compromesso se avessimo cercato di “rifare” Doha a Johannesburg. Per quanto riguarda il dibattito istituzionale, per alcuni deputati è chiaramente un problema il fatto che io abbia descritto la realtà nuda e cruda degli accordi istituzionali. Ho preso nota delle osservazioni del Ministro Haarder, quando ha affermato di non poter promettere alcun cambiamento oggi in questa sede. Curiosamente, ho detto proprio la stessa cosa ai parlamentari europei a Johannesburg. Non potevo prendere l’iniziativa di derogare all’accordo istituzionale. Né dovremmo considerare questo dibattito come una semplice discussione tra i parlamentari e un Commissario. Di solito si dice che bisogna essere in due per ballare il tango, ma la complessità delle Istituzioni europee è tale che noi dobbiamo essere in tre per ballare il tango. E’ quindi un errore pensare che questa discussione riguardi solo il Parlamento e la Commissione. In realtà, se si considera ciò che è effettivamente successo a Johannesburg, si nota che abbiamo fatto tutto il possibile per cercare di tenere i parlamentari informati. Di sicuro avrei accolto con favore la piena partecipazione dei parlamentari fino alla conclusione del Vertice. Purtroppo, dopo il fine settimana, pochissimi sono rimasti a Johannesburg fino alla conclusione. I fondi stanziati per viaggiare fin là con nove assistenti sarebbero stati spesi molto meglio se il Parlamento avesse consentito ai suoi rappresentanti di trattenersi per l’intera durata delle riunioni internazionali, anziché tornarsene a casa nel bel mezzo. Ciò avrebbe rafforzato la cooperazione. Vorrei dire alle onorevoli Evans e McNally che un approccio integrato in materia di energia, genere, povertà, sanità e popolazione – aspetto rilevato con vigore anche dalla onorevole Scheele – corrisponde precisamente al tipo di approccio richiesto. La onorevole Evans ha sottolineato l’importanza di rafforzare il controllo. Il metodo migliore è di integrarlo nelle strategie nazionali e regionali al fine di assicurare una partecipazione a pieno titolo nel sud. Considerando quanto ho affermato in precedenza in merito alla mancanza di entusiasmo in materia da parte di molti paesi del sud, è di estrema importanza garantire che ciò sia saldamente ancorato ai loro piani. La onorevole Scheele ha anche chiesto in che modo controlliamo gli impegni finanziari nei confronti di determinati livelli di assistenza allo sviluppo, assunti collettivamente dagli Stati membri e dall’Unione a Monterrey. Fortunatamente, il controllo è già attuato attraverso le relazioni presentate al comitato per l’aiuto allo sviluppo dell’OCSE. Ciò significa che ogni paese donatore è tenuto a fornire informazioni che la Commissione utilizzerà per raccogliere riscontri. Si terranno discussioni a intervalli regolari per garantire che tale aumento si verifichi realmente. La discussione riguardante la salute riproduttiva e il diritto alla stessa ha dominato gli ultimi giorni del Vertice. Questo è un altro motivo per cui sarei stato lieto se i parlamentari fossero stati presenti fino alla conclusione. L’articolo 47 della dichiarazione politica è il risultato di un’enorme battaglia combattuta giorno e notte prima di riuscire infine, con l’appoggio del Canada, ad ottenere l’approvazione delle condizioni stabilite al Cairo. Esse sono state reintrodotte nel testo e abbiamo così evitato una dura sconfitta per mano della nota coalizione oscurantista. Abbiamo finito per ottenere un risultato accettabile. E’ stato un dramma sgradito. E’ davvero sconvolgente dover combattere per cose del genere. Ho trattato alcuni aspetti. Di sicuro, l’immensa impresa di dare seguito al Vertice ci pone di fronte a una sfida colossale. L’iniziativa in materia di acqua – cercare di organizzare la cooperazione regionale in tutti i maggiori bacini fluviali africani – sarà un progetto enorme. Ci auguriamo che anche questo confluirà negli sforzi generali volti a promuovere una più stabile cooperazione regionale, che a sua volta favorirà la democrazia, la stabilità e la liberalizzazione degli scambi. Pertanto, consideriamo l’iniziativa in materia di acqua non solo come un obiettivo di per sé, ma anche come un contributo molto positivo grazie ai suoi effetti indiretti. Vi è un nuovo aspetto molto importante: le iniziative in materia di acqua ed energia sono iniziative dell’Unione europea. Ci muoviamo su un nuovo terreno, che non è definito solo da ciò che fa la Commissione. Si tratta di un panorama “Monterrey più”, perché stiamo per annunciare e lanciare azioni globali dell’Unione europea, e anche questo rende il processo molto interessante. Vorrei ora esaminare il modo in cui vediamo la questione: se siamo soddisfatti, o pessimisti, o ottimisti, eccetera. Da un punto di vista letterario, non è del tutto corretto affermare che il re era nudo. Qualcosa indossava, anche se erano vesti da notte. Ci si potrebbe quindi chiedere se fosse mezzo nudo o mezzo vestito. Non esiste risposta certa a questa domanda, proprio come non esiste risposta certa sul modo in cui dobbiamo affrontare questa tematica. Fin dall’inizio – persino a Johannesburg, quando cercavamo di rispondere alle domande sollevate nelle conferenze stampa – abbiamo cercato di evitare l’uso dei termini “successo” o “fallimento”, perché era chiaro che in tal modo noi e le persone con cui parliamo attraverso i media non ci saremmo mai avvicinati a qualcosa che si potesse definire una valutazione professionale e corretta. Di nuovo, nel corso della discussione, abbiamo cercato di affrontare la deliberata gonfiatura o attenuazione delle aspettative prima della riunione, che sono state definite metodi di lavoro intenzionali. Ciò ha senso, ma la verità è che per questo genere di riunioni globali delle Nazioni Unite dobbiamo calibrare le aspettative per accordarle con la realtà. Siamo irremovibilmente nel regno del lavoro intergovernativo. Paragonarlo a ciò che potremmo fare noi in Europa se fossimo uniti, non è corretto. Tutti parlano della società internazionale. Non ne esiste una, stiamo cercando di crearla. Questo è il punto in cui ci troviamo. Ciò che chiedo è un po’ di realismo professionale nel valutare queste situazioni. Nel complesso, sebbene siano stati compiuti progressi, avremmo preferito ce ne fossero stati molti di più. Tuttavia, dichiararsi insoddisfatti come ha fatto l’onorevole Turmes quando ha affermato che non siamo tornati con l’intero albero di Natale, completo di decorazioni, è una dimostrazione del fatto che non ci si è concessi un minimo di realismo. Questa è la materia prima che crea risultati. Mi chiedo se questo tipo di dibattito si stia svolgendo in altre sedi politiche del ricco nord. Dubito che il Congresso degli Stati Uniti dedicherebbe una giornata alle discussioni, come stiamo facendo noi, dopo Johannesburg. Sarebbe bello se fosse vero, ma consentitemi di rammentarvi che è un errore pensare che sia stato così difficile raggiungere accordi multilaterali soltanto a causa dell’atteggiamento e delle resistenze degli Stati Uniti al riguardo. E’ una pericolosa illusione ritenere che l’intero gruppo G-77 sia entusiasta di questi obiettivi, o che intenda impegnarsi ad adottare un particolare energetico entro un determinato periodo di tempo. In realtà le cose non stanno così. Ciò che va cambiato non è facile da cambiare. L’onorevole Moreira Da Silva ha rilevato alcuni aspetti molto importanti che caratterizzano gli indicatori di progresso. Sono più specificamente orientati all’azione rispetto a Rio, ma questo è precisamente ciò che dobbiamo fare riguardo a Johannesburg. In secondo luogo, la onorevole McNally e altri hanno evidenziato il più stretto ed evidente nesso tra ambiente e povertà. E’ di estrema importanza avvicinarsi alla realtà. Diversi oratori hanno sollevato la questione dell’equilibrio tra gli aspetti del commercio, dello sviluppo e dell’ambiente. Dobbiamo ricordare che la base su cui abbiamo potuto lavorare a Johannesburg era stata definita in modo molto chiaro da decisioni del Consiglio che precisavano il nostro mandato. In sostanza, l’Europa voleva chiaramente, e doveva, attenersi alla formula di Doha. Non potevamo aggiungere né togliere alcunché. Questa era la base politica su cui potevamo condurre negoziati a Johannesburg. Ad alcuni può non piacere, ma è stata una vittoria diplomatica per l’Europa il fatto che siamo tornati da Johannesburg con una formula che riflette chiaramente le nostre parole e lascia aperta e sgombera la via di Doha, come dev’essere."@it9 ". – Mr President, I shall start by carrying on exactly where Minister Haarder finished. The Commission is looking forward to this. As Mrs Hulthén pointed out at the beginning of the debate, we are also looking forward to coming back to Parliament in February to discuss how the follow-up is to be organised. All this is quite positive. Please bear in mind that the meltdown in Seattle was due to an overload of the international agenda. If we had not cleared this up, and done what we did in Doha and Monterrey in order to allow the world to discuss sustainable development in Johannesburg, the whole thing would have been one big mess, damaging our attempts to tackle our problems with liberalising, and reducing subsidies for, agriculture. All that is now part of the Doha track. This would have been damaged if we had tried to 'redo' Doha in Johannesburg. As far as the institutional debate is concerned, some people clearly find it a problem that I described the cold hard reality of institutional agreements. I noted Minister Haarder's remarks when he said that he could not promise any changes here today. Strangely enough this is exactly what I told Members of Parliament in Johannesburg. I could not undertake to depart from the institutional agreement. Nor should we regard this debate as simply a discussion between Members of Parliament and a Commissioner. Normally one says that it takes two to tango, but the institutional complexity of the European institutions is such that for us it takes three to tango. It is therefore a mistake to think that this discussion is just between Parliament and the Commission. In fact if people look at what actually took place in Johannesburg, they will see that we did our utmost to try to inform parliamentarians. I would certainly have welcomed full participation by parliamentarians until the end of the summit. Unfortunately, however, after the weekend, very few stayed in Johannesburg until the end. The money spent on travelling there with nine assistants would have been far better spent if Parliament had allowed its representatives to stay throughout the international meetings rather than returning home in the middle. That would have strengthened cooperation. I would say to Mrs Evans and Mrs McNally that an integrated approach to energy, gender, poverty, health and population – a point which was also very strongly made by Mrs Scheele – corresponds exactly with the kind of approach that is required. Mrs Evans stressed the importance of enforcing monitoring. The best method is to incorporate this into the country and regional strategies to secure ownership in the South. Considering what I said before about the lack of enthusiasm shown by many countries in the South to do these things, it is extremely important that we ensure that this is anchored in their own planning. Mrs Scheele also asked how we are monitoring the financial commitments to development assistance levels made by Member States and the Union collectively in Monterrey. Fortunately, monitoring is already available via the reports which are made to the Development Assistance Committee in the OECD. This means that every donor country is obliged to submit information which the Commission will use to gain feedback. Discussions will be held on a regular basis to ensure that this increase is actually happening. The discussion on reproductive health and rights dominated the last days of the summit. This is another reason why I would have welcomed the presence of Members of Parliament during that time. Article 47 of the political declaration was the result of a huge battle that was fought, day and night, before we finally managed, with the support of Canada, to get the established Cairo terms accepted. These were reintroduced into the text and we avoided a major defeat at the hands of the dark coalition of you-know-who. We ended up with something acceptable. This was an unwelcome drama. It is very disturbing to have to fight for something like this. I have covered some of the aspects. Certainly, the enormous follow-up task is going to be a huge challenge. The water initiative – trying to organise regional cooperation in all the major African river systems – will be a huge project. We hope this will also feed into the general effort of trying to create more stable regional cooperation, which again will be good for democracy, stability and liberalisation of trade. So we see the water initiative there not only as an aim in itself but as something which is also very positive with regard to its indirect effects. There is one new aspect that is very important: the water and energy initiatives are EU initiatives. We are moving into new terrain. It is not defined only by what the Commission does. This is a 'Monterrey-plus' landscape, because we are about to announce and launch global EU actions, which also makes it quite interesting. I turn to the discussion on how we view this matter – whether with complacency, or pessimism, or optimism etc. From a literary point of view it is not totally correct to say that the emperor was naked. He was wearing some clothes, but only his night attire. So one would be justified in asking whether he was half-naked or half-dressed. There is no certain answer to this, just as there is no certain answer to how we should approach this area. From the very start – even in Johannesburg when we were trying to respond to questions at press conferences – we tried to avoid using the terms 'success' or 'failure' because it was clear that this would never bring us and the people we talk with through the media close enough to something that was a professional and correct evaluation. Again, in the course of the discussion we have tried to address the wilful pumping-up or the toning down of expectations before the meeting, which have been referred to as deliberate working methods. This makes a lot of sense, but the truth is that with global UN meetings like this we must calibrate expectations to fit in with reality. We are firmly in the realm of intergovernmental work. Comparing that with what we in Europe could do if we unite is, unfortunately, not fair. Everybody talks about the international society. We do not have one, we are trying to create one. That is where we are. I am pleading for professional realism as to how we evaluate these things. On balance, whilst progress was made, we would have preferred to have made much more progress. However, to express dissatisfaction as Mr Turmes did when he said that we did not come back with the whole Christmas tree, complete with decorations, is an illustration of the fact that one has not allowed oneself the minimum of realism. That is the raw material that creates results. I wonder whether a debate like this is taking place in any other political centre in the rich North. I doubt that the US Congress would devote a day to discussions, as we are, after Johannesburg. It would be nice if this happened, but let me remind you that it would be an error to think that it was only because of US attitudes and resistance to multilateral agreements that these were so difficult. It is a dangerous illusion to think that the whole G77 group is very enthusiastic about these different targets, or committing itself to a specific energy mix within a certain timeframe. This is not how it is in reality. The things we need to change cannot be changed easily. Mr Moreira Da Silva said some very important things which characterise indicators of progress. They are more specifically action-oriented compared to Rio, but this is exactly what we should be doing with regard to Johannesburg. Secondly, Mrs McNally and others pointed out the closer and clearer link between the environment and poverty. It is extremely important to move closer to reality. The balance between the issues of trade, development and the environment has been taken up by a number of speakers. We must remember that the basis on which we were able to work in Johannesburg was very clearly defined by decisions in the Council clarifying our mandate. In essence, Europe clearly wanted, and needed, to stick to the Doha formula. We could neither add nor subtract anything. This was the political basis on which we were able to negotiate in Johannesburg. Some may not like it, but it was a diplomatic achievement for Europe that we came back from Johannesburg with a formula that clearly reflected our words and left the Doha track open and clear, as it should be."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, ik zal precies daar verder gaan waar minister Haarder is opgehouden. De Commissie ziet daarnaar uit. Zoals mevrouw Hulthén al opmerkte aan het begin van het debat, verheugen wij ons ook op de discussie die wij in februari in het Parlement zullen voeren over de structurering van de follow-up. Dat zijn allemaal positieve dingen. Vergeet u ook niet dat het debacle van Seattle het gevolg was van een overvolle internationale agenda. Als we daar geen duidelijkheid over hadden geschapen, en als we niet het een en ander hadden ondernomen in Doha en Monterrey om de wereld in staat te stellen in Johannesburg een debat te voeren over duurzame ontwikkeling, was het een grote chaos geweest. Dat zou ook negatieve gevolgen gehad hebben voor onze pogingen om de liberalisatieproblemen aan te pakken en de landbouwsubsidies te verminderen. Dat maakt nu allemaal deel uit van de Doha-route. Deze aanpak zou schade hebben opgelopen als we getracht zouden hebben om Doha in Johannesburg ‘nog een keer over te doen’. Wat de institutionele discussie betreft, hebben sommige mensen er duidelijk problemen mee dat ik de koude, harde werkelijkheid van de institutionele afspraken aan de orde stelde. Het viel mij op dat minister Haarder zei dat hij vandaag geen toezeggingen kon doen over mogelijke veranderingen. Vreemd genoeg is dat precies hetzelfde wat ik de afgevaardigden van het Parlement in Johannesburg heb verteld. Het was voor mij niet mogelijk om van de institutionele afspraken af te wijken. Daarnaast moet dit debat ook niet beschouwd worden als alleen maar een zaak tussen afgevaardigden en een commissaris. Doorgaans wordt gezegd ‘it takes two to tango’, maar vanwege de institutionele complexiteit van de Europese instellingen zijn voor deze tango drie partijen nodig. Het is dan ook fout om te denken dat dit slechts een discussie tussen het Parlement en de Commissie betreft. Als men zou analyseren wat er nu feitelijk is gebeurd in Johannesburg, zal blijken dat wij al het mogelijke hebben gedaan om de afgevaardigden op de hoogte te houden. Ik zou het absoluut hebben toegejuicht als de afgevaardigden tot aan het eind van de Top meegedaan hadden. Helaas zijn erg weinig afgevaardigden na het weekend tot het einde toe in Johannesburg gebleven. Het geld dat uitgegeven is om daar met negen assistenten naar toe te reizen, zou veel beter besteed zijn als het Parlement haar vertegenwoordigers toestemming had gegeven om alle internationale bijeenkomsten bij te wonen in plaats van ze halverwege naar huis terug te roepen. Dat zou de samenwerking ten goede zijn gekomen. Ik zou mevrouw Evans en mevrouw McNally willen zeggen dat een geïntegreerde aanpak van energie, gender, armoede, gezondheid en bevolking - een aspect waar ook mevrouw Scheele sterk de nadruk op heeft gelegd - een juiste afspiegeling is van de aanpak die vereist is. Mevrouw Evans onderstreepte het belang van een betere bewaking. De beste manier om dat te doen is die bewaking op te nemen in de nationale en regionale strategieën tot waarborging van het eigendomsrecht in het Zuiden. Gezien het eerder genoemde gebrek aan enthousiasme voor deze dingen in veel landen in het Zuiden, is het bijzonder belangrijk dat wij zorgen dat dit in hun eigen planning verankerd wordt. Mevrouw Scheele stelde ook de vraag hoe we toezicht uitoefenen op de financiële verplichtingen van de lidstaten met betrekking tot het niveau van ontwikkelingshulp dat de lidstaten en de Unie gezamenlijk in Monterrey hebben afgesproken. Gelukkig vindt dat toezicht al plaats via de rapportage aan de commissie ontwikkelingshulp van de OESO. Dat betekent dat elk donorland verplicht is informatie te verstrekken, die vervolgens door de Commissie gebruikt wordt om feedback te geven. Er zullen op gezette tijden besprekingen plaatsvinden om ervoor te zorgen dat die toename ook daadwerkelijk zal plaatsvinden. De laatste dagen van de Top stonden in het teken van een discussie over reproductieve gezondheid en rechten. Dat is ook een van de redenen waarom ik de aanwezigheid van de afgevaardigden tijdens die dagen op prijs had gesteld. Artikel 47 van de politieke verklaring is het resultaat van een enorme strijd die dag en nacht gewoed heeft voordat we er eindelijk, met hulp van Canada, in zijn geslaagd om de voorwaarden van Cairo aanvaard te krijgen. Deze werden opnieuw in de tekst opgenomen en wij hebben een grote nederlaag voorkomen tegen de duistere coalitie van u-weet-wel-wie. Uiteindelijk was het resultaat acceptabel. Dit was geen prettige gebeurtenis. Het is erg vervelend om voor een zaak als deze te moeten vechten. Ik heb een aantal aspecten behandeld. Het is duidelijk dat de kolossale follow-up een enorme uitdaging betekent. Het waterinitiatief - om regionale samenwerkingsverbanden op te zetten voor alle grote Afrikaanse riviersystemen - wordt een omvangrijk project. Wij hopen dat dit project geïntegreerd zal worden in de algemene inspanningen om een stabielere, regionale samenwerking te creëren, wat weer een positief effect zal hebben op de democratie, stabiliteit en liberalisering van de handel. Wij beschouwen het waterinitiatief aldaar dus niet alleen als een op zichzelf staand doel, maar als iets dat ook erg positief is vanwege de indirecte effecten. Er is één nieuw aspect dat erg belangrijk is, namelijk het feit dat de water- en energie-initiatieven EU-initiatieven zijn. Wij begeven ons op een nieuw terrein. Dat wordt niet alleen afgebakend door wat de Commissie doet. Het gaat om een ‘Monterrey-plus’-landschap, omdat we op het punt staan wereldwijde EU-acties aan te kondigen en in te voeren. Dat maakt het allemaal ook erg interessant. Dan wil ik nu kort ingaan op het debat over onze zienswijze ten aanzien van deze kwestie: is dat met een gevoel van zelfvoldaanheid, pessimisme, optimisme of zoiets? Vanuit een formeel oogpunt bekeken is het niet helemaal correct om te zeggen dat de keizer naakt was. Hij had namelijk wel wat aan, maar het was alleen zijn nachtgewaad. De correcte vraag zou dus zijn of hij halfnaakt of halfgekleed was. Daar bestaat geen eenduidig antwoord op, net als er geen eenduidig antwoord is op de vraag hoe wij deze kwestie moeten benaderen. Vanaf het allereerste begin - zelfs al in Johannesburg toen we vragen probeerden te beantwoorden op persconferenties - hebben we getracht om het gebruik van termen als ‘succes’ of ‘mislukking’ te vermijden, omdat duidelijk was dat dit voor ons, evenals voor de mensen waarmee we via de media communiceren, nooit dicht genoeg in de buurt zou kunnen komen van een professionele en juiste evaluatie. Zo hebben we in de loop van de discussie ook getracht om het bewust opschroeven of afzwakken van de verwachtingen vóór de bijeenkomst te voorkomen. Dat is ook al eens een doelbewuste strategie genoemd. Dat zou heel goed kunnen, want feit is dat bij mondiale VN-conferenties zoals die van Johannesburg de verwachtingen zodanig aangepast moeten worden dat ze overeenstemmen met de werkelijkheid. Wij zijn overtuigd van onze intergouvernementele activiteiten. Het is helaas niet eerlijk om dat te vergelijken met wat we in Europa zouden kunnen doen als we ons zouden verenigen. Iedereen heeft het over de internationale samenleving. Die bestaat echter nog niet, omdat we nog bezig zijn om die te creëren. Dat is de huidige situatie. Ik pleit dan ook voor een professioneel realisme bij de evaluatie van deze dingen. Hoewel er sprake is van vooruitgang, hadden we per saldo veel meer resultaten willen boeken. Om die teleurstelling echter te formuleren op een manier zoals de heer Turmes dat heeft gedaan met zijn opmerking dat we niet terug zijn gekomen met de hele kerstboom, inclusief versieringen, illustreert het feit dat men zichzelf geen ruimte laat voor ook maar het kleinste greintje realisme. Dat zijn de grondstoffen die resultaten opleveren. Ik vraag me af of een debat zoals dit ook elders, in andere politieke centra in het rijke Noorden gevoerd wordt. Ik denk niet dat het Amerikaanse Congres een hele dag voor een debat over Johannesburg zou uittrekken, zoals wij nu doen. Het zou goed zijn als dat het geval was, maar ik wil u er wel aan herinneren dat het een misvatting is om te denken dat het uitsluitend aan de houding en weerstand van de VS te wijten is dat de onderhandelingen over de multilaterale overeenkomsten zo moeizaam zijn verlopen. Het is ook een gevaarlijke illusie om te denken dat de gehele G77-groep erg enthousiast is over de verschillende streefdoelen of dat de hele groep zich vastlegt op een specifieke energiemix binnen een bepaald tijdsbestek. Die gedachte strookt niet met de werkelijkheid. De dingen die wij moeten veranderen, zijn niet gemakkelijk te veranderen. De heer Moreira Da Silva maakte een aantal belangrijke opmerkingen, waarin indicatoren voorkomen voor de vooruitgang. Het betreft duidelijk meer actiegerichte indicatoren in vergelijking met Rio, maar dat is ook precies de aanpak die we met betrekking tot Johannesburg nodig hebben. Ten tweede hebben mevrouw McNally en anderen gewezen op de nauwere en duidelijkere koppeling tussen milieu en armoede. Het is bijzonder belangrijk om meer realiteitszin te betrachten. Een aantal sprekers is ingegaan op het evenwicht tussen handel, ontwikkeling en milieu. Wij moeten in het oog houden dat de basis voor onze activiteiten in Johannesburg duidelijk afgebakend was door het mandaat van de Raad. In essentie kwam het erop neer dat Europa absoluut vast wilde en moest houden aan de Doha-formule. Daar konden we niets van afhalen of aan toevoegen. Dat was de politieke basis voor onze onderhandelingen in Johannesburg. Wellicht dat niet iedereen daar blij mee was, maar het was een diplomatieke prestatie van Europa om terug te keren uit Johannesburg met een formule die een duidelijke weerspiegeling van onze opvattingen was en waarin de Doha-route open en duidelijk werd gehouden, en zo hoort het ook."@nl2 "Senhor Presidente, começarei a minha intervenção pegando no assunto precisamente no ponto em que o Senhor Ministro Haarder o deixou quando terminou a dele. A Comissão espera ansiosamente por esse momento. Como assinalou a senhora deputada Hulthén no início do debate, também estamos ansiosos por regressar ao Parlamento em Fevereiro para debater a forma de organizar a fase de acompanhamento. Tudo isto é deveras positivo. Tenham presente no vosso espírito, por favor, que o fracasso de Seattle se ficou a dever a uma sobrecarga da agenda internacional. Se não tivéssemos tratado desse problema e não tivéssemos feito o que fizemos em Doha e em Monterrey para permitir que o mundo discutisse a questão do desenvolvimento sustentável em Joanesburgo, a confusão teria sido enorme, com prejuízo para as nossas tentativas de procurar resolver os nossos problemas liberalizando a agricultura e reduzindo os subsídios destinados a esse mesmo sector. Tudo isso faz agora parte do caminho traçado em Doha e teria ficado prejudicado se tivéssemos tentado “refazer” Doha em Joanesburgo. No que respeita ao debate institucional, há, sem dúvida, quem considere um problema o facto de eu ter descrito a realidade dura e fria dos acordos institucionais. Registei as observações do Senhor Ministro Haarder, quando disse que não podia prometer hoje aqui quaisquer modificações. Por estranho que pareça, foi exactamente isso que eu disse aos senhores deputados em Joanesburgo. Não podia tomar a iniciativa de me desviar do acordo institucional. Nem deveremos considerar este debate como uma mera discussão entre deputados e um comissário. Diz-se normalmente em inglês que para dançar o tango são precisas duas pessoas, mas a complexidade institucional das Instituições europeias é de tal ordem que, no nosso caso, para dançar o tango são precisas três pessoas. É, pois, um erro pensar que esta discussão é travada apenas entre o Parlamento e a Comissão. De facto, se as pessoas olharem para o que realmente aconteceu em Joanesburgo, verão que nós fizemos tudo o que estava ao nosso alcance para tentar informar os parlamentares. Eu ter-me-ia, indubitavelmente, congratulado com a plena participação dos parlamentares até ao fim da cimeira. Infelizmente, porém, depois do fim-de-semana, foram muito poucos os que ficaram em Joanesburgo até ao fim. O dinheiro gasto para viajar até lá com nove assistentes teria sido muito mais bem empregado se o Parlamento tivesse permitido que os seus representantes ficassem até ao fim das reuniões internacionais em vez de regressarem a meio do processo. A cooperação teria saído reforçada. Gostaria de dizer às senhoras deputadas Evans e McNally que uma abordagem integrada das questões da energia, do género, da pobreza, da saúde e da população – um aspecto também marcadamente sublinhado pela senhora deputada Scheele – corresponde exactamente ao tipo de abordagem que é necessário. A senhora deputada Evans realçou a importância de assegurar o acompanhamento da aplicação dos acordos. O melhor método é incorporar essa imposição nas estratégias nacionais e regionais para garantir a questão da apropriação nos países do Sul. Tendo em conta o que afirmei anteriormente acerca da falta de entusiasmo demonstrada por muitos países do Sul em fazerem estas coisas, é extremamente importante assegurarmos que esses aspectos são indissociáveis do seu próprio planeamento. A senhora deputada Scheele também perguntou como é que estamos a fazer o acompanhamento dos compromissos financeiros aos níveis da ajuda ao desenvolvimento assumidos pelos Estados-Membros e, colectivamente, pela União, em Monterrey. Felizmente, já é possível proceder ao acompanhamento através dos relatórios que são apresentados à Comissão de Ajuda ao Desenvolvimento na OCDE. Isto significa que todos os países doadores são obrigados a prestar informações que a Comissão utilizará para obter “feedback”. Realizar-se-ão debates periódicos para garantir que o aumento referido é, de facto, uma realidade. A discussão sobre saúde reprodutiva e direitos dominou os últimos dias da cimeira. Essa é outra das razões pelas quais a presença dos eurodeputados durante esse período teria sido, para mim, motivo de satisfação. O artigo 47º da declaração política foi o resultado de uma imensa batalha travada dia e noite, antes de conseguirmos finalmente, com o apoio do Canadá, que fossem aceites os termos estabelecidos no Cairo. Estes foram reinseridos no texto e evitámos sofrer uma significativa derrota às mãos da negra coligação de ... bem sabem de quem. Acabámos por conseguir uma coisa aceitável. Foi um drama indesejado. É altamente perturbador ter de lutar por uma coisa como esta. Tentei cobrir nesta intervenção alguns dos aspectos. Certamente que a tarefa imensa de dar continuidade a tudo isto vai constituir um enorme desafio. A iniciativa relativa à água – a tentativa de organizar a cooperação regional em todos os principais sistemas fluviais africanos – vai ser um projecto gigantesco. Fazemos votos de que contribua igualmente para o esforço geral de tentar criar uma cooperação regional mais estável, que será, também neste caso, benéfica para a democracia, a estabilidade e a liberalização do comércio. Portanto, vemos a iniciativa relativa à água na região não apenas como um objectivo em si mesmo, mas também como algo de muito positivo no que se refere aos seus efeitos indirectos. Há um aspecto novo que é muito importante: as iniciativas em matéria de abastecimento de água e de energia são iniciativas da UE. Estamos a avançar para um terreno novo que não é definido apenas por aquilo que a Comissão faz. Trata-se de uma paisagem ‘Monterrey +’, porque vamos anunciar e lançar em breve acções globais da UE, o que também torna a situação bastante interessante. Passo agora ao debate sobre a forma como vemos este assunto – se é com complacência, se é com pessimismo ou optimismo, etc. De um ponto de vista literário, não é totalmente correcto dizer que o rei ia nu. Levava alguma roupa vestida, mas apenas a roupa de dormir. Por isso, justificar-se-ia perguntar se ia meio despido ou meio vestido. Não há uma resposta certa para esta pergunta, da mesma forma que não há uma resposta certa para o modo como deveremos abordar esta área. Logo desde o início - mesmo em Joanesburgo, quando estávamos a tentar responder a perguntas feitas em conferências de imprensa -, tentámos evitar utilizar os termos “êxito” ou “fracasso”, porque era evidente que essas palavras nunca nos levariam, a nós e às pessoas com quem falamos através dos meios de comunicação social, suficientemente perto de algo que fosse uma avaliação profissional e correcta. Igualmente, no decurso da discussão, tentámos tratar da questão do empolamento ou da moderação propositados das expectativas antes da reunião, atitudes que foram referidas como sendo métodos de trabalho deliberados. É uma coisa que faz todo o sentido, mas a verdade é que quando se trata de reuniões globais das Nações Unidas, como esta, temos de calibrar as expectativas para que elas se coadunem com a realidade. Estamos, sem dúvida, no reino do trabalho intergovernamental. Não é justo, infelizmente, comparar essa situação com aquilo que poderemos fazer na Europa se nos unirmos. Toda a gente fala da sociedade internacional. Nós não temos uma sociedade internacional, estamos a tentar criar uma sociedade internacional. É nessa fase que nos encontramos. Rogo que avaliemos estas coisas com realismo profissional. À maneira de balanço, direi que embora tivesse havido progressos, teríamos preferido que eles tivessem sido muito maiores. No entanto, uma manifestação de desagrado como a do senhor deputado Turmes quando disse que não tínhamos conseguido tudo – a árvore de Natal completa, já enfeitada também -, é elucidativo do que é não usar do mínimo de realismo. O realismo é a matéria-prima que gera resultados. Gostaria de saber se em qualquer outro centro político nos países ricos do Norte está a decorrer algum debate como este. Duvido que o Congresso dos Estados Unidos dedicasse um dia a debates depois de Joanesburgo, como nós dedicamos. Seria bom que isso acontecesse, mas permitam-me que lhes recorde que seria errado pensar que foi só por causa das atitudes dos EUA e da resistência que opuseram a acordos multilaterais que estes foram tão difíceis. É uma ilusão perigosa pensar que todo o Grupo do G77 acolhe com grande entusiasmo estas diferentes metas ou a ideia de se empenhar numa conjugação específica de energias dentro de um determinado horizonte temporal. Na realidade, as coisas não se passam assim. Não é fácil modificar as coisas que precisamos de modificar. O senhor deputado Moreira da Silva referiu algumas coisas muito importantes que caracterizam indicadores de progresso. Em comparação com o Rio de Janeiro, eles são mais especificamente orientados para a acção, mas é exactamente isso que deveremos fazer no que diz respeito a Joanesburgo. Em segundo lugar, a senhora deputada McNally e outros chamaram a atenção para a ligação mais estreita e mais clara que existe entre o ambiente e a pobreza. É da máxima importância que nos aproximemos mais da realidade. Vários intervenientes focaram o equilíbrio que existe entre as questões do comércio, do desenvolvimento e do ambiente. Não devemos esquecer que a base sobre a qual nos foi possível trabalhar em Joanesburgo foi muito nitidamente definida por decisões tomadas no Conselho para clarificação do nosso mandato. Essencialmente, a Europa queria, e precisava, sem dúvida, de se manter fiel à fórmula de Doha. Não podíamos acrescentar nem subtrair nada. Foi esta a base política sobre a qual conseguimos negociar em Joanesburgo. Poderá haver quem não esteja satisfeito, mas para a Europa foi um êxito diplomático regressarmos de Joanesburgo com uma fórmula que reflectia claramente as nossas palavras e deixava bem aberto o caminho traçado em Doha, como, de resto, deveria estar."@pt11 "Herr talman! Jag skall inleda med att fortsätta exakt där minister Haarder slutade. Kommissionen ser fram emot detta. Som Hulthén påpekade i början av debatten ser vi även fram emot att komma tillbaka till parlamentet i februari för att diskutera hur uppföljningen skall organiseras. Allt detta är mycket positivt. Jag ber er komma ihåg att kollapsen i Seattle berodde på en överbelastning av den internationella dagordningen. Om vi inte hade ordnat upp detta och gjort vad vi gjorde i Doha och Monterrey för att göra det möjligt för världen att diskutera hållbar utveckling i Johannesburg, skulle allting ha varit en enda stor röra, vilket skulle ha skadat våra försök att angripa våra problem med att avreglera, och minska subventionerna till, jordbruket. Allt det är nu en del av Dohaspåret. Det skulle ha skadats om vi hade försökt ”göra om” Doha i Johannesburg. När det gäller den institutionella debatten finns det uppenbarligen personer som ser det som ett problem att jag beskriver de institutionella avtalens kalla, hårda verklighet. Jag noterade minister Haarders ord när han sade att han inte kunde lova några förändringar här i dag. Egendomligt nog är det exakt vad jag sade till parlamentsledamöter i Johannesburg. Jag kunde inte ta på mig att avvika från det institutionella avtalet. Inte heller bör vi betrakta denna debatt bara som en diskussion mellan parlamentsledamöter och en kommissionär. Man säger vanligtvis att det krävs två för att dansa tango, men de europeiska institutionernas institutionella komplexitet är sådan att det i vårt fall krävs tre för att dansa tango. Det är därför ett misstag att tro att det rör sig om en diskussion endast mellan parlamentet och kommissionen. De som undersöker vad som egentligen hände i Johannesburg kommer i själva verket att se att vi gjorde vårt yttersta för att försöka informera parlamentarikerna. Jag skulle sannerligen ha välkomnat fullt deltagande av parlamentariker ända till slutet av toppmötet. Efter helgen stannade emellertid tyvärr mycket få kvar i Johannesburg ända till slutet. De pengar som användes på att resa dit med nio assistenter skulle ha använts långt bättre om parlamentet hade låtit sina företrädare stanna under de internationella sammanträdena i stället för att återvända hem mitt i. Det skulle ha stärkt samarbetet. Till Evans och McNally skulle jag vilja säga att ett integrerat synsätt på energi, jämställdhet, fattigdom, hälsa och befolkning – även Scheele fäste mycket stor vikt vid detta – motsvarar exakt det slags synsätt som krävs. Evans betonade betydelsen av att genomdriva övervakningen. Den bästa metoden är att införliva denna i de landsvisa och regionala strategierna för att säkra ökat egenansvar i söder. Med tanke på vad jag sade tidigare om den brist på entusiasm som många länder i söder visar att göra dessa saker, är det ytterst viktigt att vi ser till att detta förankras i deras egen planering. Scheele frågade också hur vi övervakar de ekonomiska åtaganden beträffande utvecklingsbiståndsnivåer som medlemsstaterna och unionen gjorde kollektivt i Monterrey. Som tur är finns övervakningsunderlag redan tillgängligt genom de rapporter som lämnas in till kommittén för utvecklingsbistånd i OECD. Detta innebär att varje givarland är skyldigt att inkomma med uppgifter, som kommissionen sedan använder för att få återkoppling. Man kommer att hålla regelbundna diskussioner för att garantera att denna ökning verkligen sker. Diskussionen om reproduktiv hälsa och reproduktiva rättigheter dominerade toppmötets sista dagar. Detta är ett annat skäl till att jag skulle ha välkomnat närvaron av parlamentsledamöter under den tiden. Artikel 47 i den politiska förklaringen var resultatet av en hård strid som pågick dag och natt innan vi slutligen, med Kanadas stöd, lyckades få de fastställda Kairovillkoren godtagna. Dessa återinfördes i texten, och vi undvek ett stort nederlag mot den mörka koalition som leddes av, ja, ni vet vem. Vi fick i slutändan någonting godtagbart. Detta var ett ovälkommet drama. Det är mycket oroande att behöva kämpa för någonting som detta. Jag har tagit upp några av aspekterna. Den enorma uppföljningsuppgiften kommer utan tvekan att bli en väldig utmaning. Vatteninitiativet – att försöka organisera regionalt samarbete i alla de stora afrikanska flodsystemen – kommer att bli ett väldigt projekt. Vi hoppas att det även kommer att främja de allmänna strävandena att försöka skapa stabilare regionalt samarbete, som, återigen, är bra för demokratin, stabiliteten och handelns avreglering. Vi ser därför vatteninitiativet där inte bara som ett mål i sig självt, utan som någonting som även är mycket positivt när det gäller dess indirekta verkningar. Det finns en ny aspekt som är synnerligen viktig: vatten- och energiinitiativen är EU-initiativ. Vi rör oss in i ny terräng. Denna avgränsas inte bara av vad kommissionen gör. Det är ett landskap som går utöver Monterrey, eftersom vi står i begrepp att tillkännage och sätta i gång globala EU-åtgärder, vilket också gör det mycket intressant. Jag övergår till diskussionen om hur vi ser på denna fråga – med självbelåtenhet, pessimism eller optimism osv. Från litterär synpunkt är det inte helt korrekt att säga att kejsaren var naken. Han hade kläder på sig, men bara sin nattdräkt. Man skulle följaktligen vara i sin fulla rätt att fråga om han var halvnaken eller halvklädd. Det finns inget säkert svar på det, precis som det inte finns något säkert svar på frågan hur vi bör närma oss detta område. Redan från början – även i Johannesburg, när vi försökte besvara frågor på presskonferenser – försökte vi undvika att använda orden ”framgång” och ”misslyckande”, eftersom det var uppenbart att det aldrig skulle föra oss och de människor vi talar med genom medierna tillräckligt nära någonting som var en yrkesmässig och riktig bedömning. Återigen, under diskussionen har vi försökt komma underfund med det medvetna uppskruvandet eller dämpandet av förväntningarna före mötet, som har kallats avsiktliga arbetsmetoder. Det ligger mycket i detta, men sanningen är att vi, när det gäller globala FN-möten som detta, måste kalibrera förväntningarna så att de passar ihop med verkligheten. Vi är helt och hållet i det mellanstatliga arbetets rike. Att jämföra det med vad vi i Europa skulle kunna göra om vi förenar oss är tyvärr inte rättvist. Alla talar om det internationella samhället. Det finns inget sådant, men vi försöker skapa ett sådant. Det är där vi befinner oss. Jag vädjar om yrkesmässig realism när vi bedömer dessa saker. I fråga om balans: Även om framsteg gjordes skulle vi ha föredragit att ha gjort mycket större framsteg. Att uttrycka missnöje, som Turmes gjorde när han sade att vi inte kom tillbaka med hela julgranen, med tillhörande pynt, belyser emellertid det faktum att man inte har tillåtit sig den minsta realism. Det är råmaterialet som ligger till grund för resultat. Jag undrar om en debatt som denna äger rum i något annat politiskt centrum på det rika norra halvklotet. Jag tvivlar på att kongressen i Förenta staterna skulle ägna en dag åt diskussioner, som vi gör, efter Johannesburg. Det skulle vara trevligt om det hände, men låt mig påminna er om att det skulle vara ett misstag att tro att det bara var på grund av Förenta staternas ståndpunkter och motstånd mot multilaterala överenskommelser som dessa var så besvärliga. Det är en farlig illusion att tro att hela G77-gruppen är eld och lågor över dessa olika mål eller över att binda sig vid ett bestämt energiutbud inom en viss tidsram. Det är inte hur det är i verkligheten. De saker som vi måste förändra kan inte förändras lätt. Moreira Da Silva sade några mycket viktiga saker som kännetecknar indikatorerna på framsteg. Dessa är mer specifikt handlingsinriktade jämfört med i Rio, men detta är exakt vad vi bör göra i fråga om Johannesburg. För det andra påpekade McNally med flera det närmare och tydligare sambandet mellan miljö och fattigdom. Det är ytterst viktigt att komma närmare verkligheten. Balansen mellan frågorna om handel, utveckling och miljö har tagits upp av ett antal talare. Vi måste komma ihåg att den grund på vilken vi kunde arbeta i Johannesburg var mycket tydligt avgränsad av beslut i rådet som klargjorde vårt mandat. I grund och botten ville Europa helt klart hålla sig till Dohaformeln, och var tvunget till det. Vi kunde varken lägga till eller ta bort någonting. Detta var den politiska grund på vilken vi kunde förhandla i Johannesburg. Somliga tycker kanske inte om det, men det var en diplomatisk bragd av Europa att vi kom tillbaka från Johannesburg med en formel som tydligt återspeglade våra ord och som lämnade Dohaspåret öppet och tydligt, såsom det bör vara."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Commission"10,3 "Nielson,"5,10,3 "komissio"5 "mix"9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph