Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-09-25-Speech-3-018"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020925.1.3-018"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Hr. formand, det vi står tilbage med efter Johannesburg, er få konkrete fremskridt og mudrede perspektiver for det fremtidige globale arbejde for bæredygtig udvikling. Det, som skulle have været Johannesburg-topmødets klimaks - den politiske erklæring - endte som en svag og rodet sammenklipning af forskellige landes særinteresser, der ikke tør omtale menneskerettigheder direkte, som lader virksomhederne selv kontrollere, om de lever op til deres ansvar, og som slettede henvisningerne til, at løfterne fra Rio ikke er indfriet. En erklæring, der aldrig formåede at tage fat om nældens rod og ændre på de forhold, der virkelig kunne gøre en forskel for verdens fattige.
Hverken EU eller USA har villet give ulandene indrømmelser på bistands- og handelsområdet. Både Lange og Turmes nævnte EU's landbrugsstøtteordninger, som jo er helt fundamentale. Derfor har det også været svært at opnå forbedringer for miljø og menneskerettigheder. Og det var så resultatet af adskillige timers forhandlinger bag lukkede døre - i skærende kontrast til flere af erklæringens afsnit, der taler om bred inddragelse af partnere.
Johannesburg-topmødet blev en bekræftelse af 10 års erfaring med USA som aktør i global miljø- og udviklingspolitik. Først udvander de aftalerne, og så tilslutter de sig alligevel ikke. EU har desværre heller ikke meget at prale af. "Lad os indgå en aftale, der kan erstatte fortvivlelse og mørke med håb og lys for hundrede millioner af mennesker", sagde Anders Fogh Rasmussen i sin tale på topmødet. Jeg har desværre svært ved at genfinde de smukke ord i de endelige resultater. Vand og sanitet - det er da positivt, men når man ser på f.eks. løfterne fra Cairo, og på hvor få af dem der er blevet indfriet, så vil jeg gerne se implementeringen gennemført, før jeg tør tro på disse løfter.
Har globale topmøder udspillet deres rolle? Både og. Så længe verdens rige ledere ikke har reelle intentioner om at skabe forbedringer for verdens fattige, så kan pengene bruges bedre end til at afholde dyre konferencer og topmøder. For ingen fattige bliver mætte af luftkasteller."@da1
|
| lpv:spokenAs |
substitute; Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy (2002-01-17--2003-03-24)14
|
| lpv:translated text |
"Herr Präsident, nach Johannesburg haben wir für die zukünftige globale Arbeit für eine nachhaltige Entwicklung nur wenige konkrete Fortschritte und schwammige Perspektiven erhalten. Was der Höhepunkt des Gipfels von Johannesburg sein sollte - die politische Erklärung -, wurde eine schwache und chaotische Ansammlung von Sonderinteressen einzelner Länder, in der die Menschenrechte nicht direkt erwähnt wurden, es den Unternehmen freigestellt wurde, selbst zu überprüfen, ob sie ihrer Verantwortung gerecht werden, und in der der Hinweis auf die nicht erfüllten Versprechungen von Rio gestrichen wurde. Diese Erklärung hat es nicht vermocht, die Probleme an der Wurzel zu packen und jene Zustände zu verändern, die wirklichen Einfluss auf die Armut der Welt haben.
Weder die EU noch die USA waren bereit, den Entwicklungsländern im Beihilfe- und Handelsbereich Zugeständnisse zu machen. Herr Lange und Herr Turmes nannten beide die Agrarsubventionen der EU, die von entscheidender Bedeutung sind. Deshalb war es auch schwierig, in den Bereichen Umwelt und Menschenrechte Verbesserungen zu erzielen. Das war also das Ergebnis mehrstündiger Verhandlungen hinter verschlossenen Türen – ein scharfer Kontrast übrigens zu mehreren Abschnitten der Erklärung, in denen von einer umfassenden Einbeziehung der Partner die Rede ist.
Der Gipfel von Johannesburg bestätigte die Erfahrungen, die wir 10 Jahre lang mit den USA als Akteur in der Umwelt- und Entwicklungspolitik gemacht haben. Zuerst verwässern sie die Abkommen und dann treten sie ihnen doch nicht bei. Aber auch die EU hat keinen Grund stolz zu sein. „Wir wollen eine Vereinbarung, die Verzweiflung und Dunkel für Hunderte Millionen Menschen durch Hoffnung und Licht ersetzen kann“, sagte Anders Fogh Rasmussen in seiner Rede auf dem Gipfeltreffen. Mir fällt es schwer, diese schönen Worte mit den abschließenden Ergebnissen in Übereinstimmung zu bringen. Wasser und Hygiene sind sicher wichtige Dinge, aber wenn man etwa bedenkt, dass nur wenige der Versprechungen von Kairo wirklich eingehalten worden sind, möchte man diesen Zusagen erst dann Glauben schenken, wenn sie wirklich umgesetzt sind.
Haben internationale Gipfeltreffen noch eine Funktion? Ja und nein. Solange die führenden Politiker der reichen Länder Verbesserungen für die Armen der Welt nicht wirklich wollen, können die Mittel besser eingesetzt werden als zur Durchführung teurer Konferenzen und Gipfeltreffen. Denn die Armen werden vom Bau von Luftschlössern nicht satt."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, εκείνο που μας έχει απομείνει μετά το Γιοχάνεσμπουργκ είναι λίγη συγκεκριμένη πρόοδος και μια συγκεχυμένη εικόνα για το μελλοντικό παγκόσμιο έργο για την αειφόρο ανάπτυξη. Εκείνο που θα έπρεπε να είχε αποτελέσει την κορύφωση της διάσκεψης κορυφής του Γιοχάνεσμπουργκ – η πολιτική διακήρυξη – κατέληξε να είναι ένα ασθενές συνονθύλευμα των ειδικών συμφερόντων διαφόρων χωρών, το οποίο δεν τολμά να αναφέρει άμεσα τα ανθρώπινα δικαιώματα, αφήνει τις ίδιες τις επιχειρήσεις να ελέγξουν αν τηρούν τις υποχρεώσεις τους και απάλειψε κάθε αναφορά στις υποσχέσεις που είχαν δοθεί στο Ρίο και δεν είχαν τηρηθεί. Μια διακήρυξη που ποτέ δεν κατάφερε να πιάσει τον ταύρο από τα κέρατα και να αλλάξει τις συνθήκες που θα μπορούσαν πραγματικά να βελτιώσουν την κατάσταση για τους φτωχούς του κόσμου.
Ούτε η ΕΕ, ούτε οι ΗΠΑ είχαν τη θέληση να προβούν σε παραχωρήσεις στις αναπτυσσόμενες χώρες στον τομέα της βοήθειας και του εμπορίου. Αμφότεροι οι κκ. Lange και Turmes ανέφεραν τις γεωργικές επιδοτήσεις της ΕΕ, που είναι αρκούντως σημαντικές. Συνεπώς, ήταν επίσης δύσκολο να επιτευχθούν βελτιώσεις στους τομείς του περιβάλλοντος και των ανθρωπίνων δικαιωμάτων. Αυτό, λοιπόν, ήταν το αποτέλεσμα ωρών διαπραγματεύσεων κεκλεισμένων των θυρών – σε πλήρη αντίθεση με αρκετά τμήματα της διακήρυξης, τα οποία μιλούν για ευρεία συμμετοχή εταίρων.
Η διάσκεψη κορυφής του Γιοχάνεσμπουργκ επιβεβαίωσε αυτό που γνωρίζουμε από δεκαετή εμπειρία σε σχέση με τις ΗΠΑ, ως παράγοντα στην παγκόσμια περιβαλλοντική και αναπτυξιακή πολιτική. Πρώτα αποδυναμώνουν τις συμφωνίες και έπειτα δεν τις υπογράφουν, ούτως ή άλλως. Δυστυχώς, ούτε η ΕΕ έχει και πολλά για τα οποία να επαίρεται. “Ας συνάψουμε μια συμφωνία η οποία θα μπορεί να αντικαταστήσει το σκοτάδι και την απελπισία με το φως και την ελπίδα για εκατοντάδες εκατομμύρια άτομα”, είπε ο κ. Rasmussen στην ομιλία του στη διάσκεψη κορυφής. Δυστυχώς, δυσκολεύομαι να δω σε τι αντιστοιχούν αυτά τα ωραία λόγια στο τελικό αποτέλεσμα. Νερό και αποχέτευση – όντως, αυτά είναι θετικά· αν όμως κοιτάξουμε τις υποσχέσεις που δόθηκαν στη Σύνοδο του Καΐρου, για παράδειγμα, και πόσο λίγες απ’ αυτές τηρήθηκαν, θα ήθελα να δω να εφαρμοστούν πράγματα, προτού τολμήσω να δώσω βάση σε αυτές τις υποσχέσεις.
Έχουν άραγε ακόμα ρόλο οι παγκόσμιες διασκέψεις κορυφής; Και ναι, και όχι. Όσο οι πλούσιοι ηγέτες του κόσμου δεν έχουν πραγματική πρόθεση να επιφέρουν βελτιώσεις για τους φτωχούς του κόσμου, τα χρήματα μπορούν να ξοδευτούν σε καλύτερα πράγματα από ακριβές διασκέψεις και συνόδους κορυφής. Θα χρειαστεί κάτι περισσότερο από άπιαστα όνειρα προκειμένου να τραφούν οι φτωχοί όπως πρέπει."@el8
"Mr President, what we are left with after Johannesburg is little concrete progress and a muddy outlook for future global work on sustainable development. What should have been the climax of the Johannesburg summit – the political declaration – ended up being a weak mish-mash of the special interests of various countries which does not dare mention human rights directly, which leaves it up to the corporations themselves to check whether they are meeting their responsibilities and which erased all mention of the promises made at Rio not having been met. A declaration that never managed to grasp the nettle and change the circumstances that could really make a difference to the poor people of the world.
Neither the EU nor the USA had the will to make concessions to the developing countries in the area of aid and trade. Both Mr Lange and Mr Turmes have mentioned the EU’s agricultural subsidies, which are quite fundamental. Consequently it was also difficult to achieve improvements in the areas of the environment and human rights. So that was the outcome of hours of negotiations behind closed doors – in sharp contrast to several sections of the declaration, which talk about the broad involvement of partners.
The Johannesburg Summit provided confirmation of ten years’ experience of the USA as a player in global environmental and development policy. First they water down the agreements, then they still do not sign up to them anyway. Unfortunately, the EU does not have much to boast about either. 'Let us enter into an agreement capable of replacing darkness and despair with light and hope for hundreds of millions of people,' said Mr Rasmussen in his speech at the summit. Sadly, I find it difficult to see where these fine words are reflected in the final outcome. Water and sanitation – yes, those are positive things, but if we look at the promises made at Cairo, for example, and at how few of them have been met, I would like to see things implemented before I dare to trust in these promises.
Do global summits still have a role? Yes and no. As long as the rich leaders of the world have no real intention of bringing about improvements for the poor people of the world, the money can be spent on better things than expensive conferences and summits. It will take more than pipe dreams to feed the poor properly."@en3
"Señor Presidente, lo que nos ha quedado tras Johanesburgo se reduce a muy pocos progresos concretos y a una perspectiva un tanto turbia sobre el trabajo global en materia de desarrollo sostenible en el futuro. Lo que debería haber sido el clímax de la Cumbre de Johanesburgo ?la declaración política? terminó siendo un pobre batiburrillo de los intereses especiales de los distintos países en el que no se osa mencionar los derechos humanos de forma directa, se deja carta blanca a las empresas para evaluar si cumplen o no con sus responsabilidades y, además, se elimina cualquier mención a las promesas incumplidas de Río. Una declaración que nunca logró agarrar al toro por los cuernos para cambiar las circunstancias que podrían haber supuesto una verdadera diferencia para los pueblos pobres del mundo.
Ni la UE ni los EE.UU. tuvieron nunca la voluntad de hacer concesiones en el ámbito de la ayuda y el comercio a los países en desarrollo. Tanto el Sr. Lange como el Sr. Turmes han mencionado las subvenciones de la UE para la agricultura, que son bastantes importantes. Por esta razón, también ha sido muy difícil conseguir mejoras en las áreas de medio ambiente y de derechos humanos. Al final, esto es lo que queda como resultado de las horas de negociaciones a puerta cerrada (en claro contraste con varias secciones de la declaración, en las que se habla sobre la gran participación de los socios).
La Cumbre de Johanesburgo ha permitido confirmar diez años de participación de los EE.UU. como jugadores experimentados en la política mundial de medio ambiente y desarrollo). En primer lugar, nos hacen modificar los acuerdos a su antojo y luego, para colmo, no los firman. Lamentablemente, tampoco la UE tiene mucho de lo que alardear. «Lleguemos a un acuerdo capaz de disipar la oscuridad y la desesperanza con la luz y la esperanza de cientos de millones de personas», propuso el Sr. Rasmussen en su discurso en la Cumbre. Me entristece decir que es difícil ver esas hermosas palabras reflejadas en el resultado final. En efecto, el agua y la higiene son aspectos positivos, pero si miramos, por ejemplo, las promesas hechas en El Cairo, veremos que fueron muy pocas las que realmente se cumplieron. Por tanto, me gustaría ver las cosas aplicadas antes de atreverme a creer en estas promesas.
¿Tiene algún sentido celebrar cumbres mundiales? Sí y no. Mientras los ricos líderes del mundo no tengan la menor intención de aportar mejoras a las personas más pobres del mundo, el dinero puede dedicarse a cosas mejores que conferencias y cumbres costosas. Para alimentar a los pobres de forma adecuada, no basta con sueños y quimeras."@es12
"Arvoisa puhemies, meille jäi Johannesburgista käteen hieman konkreettista edistystä sekä sekavat näkymät kestävää kehitystä koskevalle maailmanlaajuiselle työlle. Se, minkä piti olla Johannesburgin huippukokouksen huippukohta – poliittinen julistus – supistuikin vain sekalaiseksi luetteloksi niiden eri maiden erityiseduista jotka eivät rohkene mainita ihmisoikeuksia suoraan. Tällöin yritykset saavat itse päättää sen tarkistamisesta, ovatko ne hoitaneet velvollisuutensa, ja näin ollen kokouksessa jätettiin tyystin mainitsematta, ettei Riossa tehtyjä lupauksia ollut täytetty. Tuossa julistuksessa ei uskallettu kohdata totuutta ja sitoutua muutoksiin niin, että niillä olisi todella merkitystä maailman köyhien ihmisten elämään.
Sen enempää EU:lla kuin Yhdysvalloillakaan ei ollut halua tehdä kehitysapua ja kauppaa koskevia myönnytyksiä kehitysmaille. Sekä jäsen Lange että jäsen Turmes mainitsivat EU:n maataloustuet, jotka ovat hyvin tärkeät. Näin ollen vaikeaa oli myös ympäristö- ja ihmisoikeuskysymysten edistäminen. Tämä oli siis tuntikausia kestäneiden suljettujen neuvottelujen tulos räikeänä vastakohtana niille useille julistuksen kohdille, joissa puhutaan kumppaneiden ottamisesta mukaan laajassa rintamassa.
Johannesburgin huippukokous toi vahvistuksen kymmenvuotiselle kokemukselle siitä, että Yhdysvalloilla on merkittävä rooli maailmanlaajuisessa ympäristö- ja kehitysyhteistyöpolitiikassa. Ensin Yhdysvallat vesitti sopimukset, ja sen jälkeen se ei edelleenkään aio pitää niistä edes kiinni. Valitettavasti ei myöskään EU:lla ole aihetta ylpeilyyn. Tanskan pääministeri Rasmussen totesi kokouksessa pitämässään puheessa, että meidän pitäisi päästä sopimukseen, joka kykenisi tuomaan satojen miljoonien ihmisten synkkyyteen ja epätoivoon valoa ja toivoa. Minun on ikävä kyllä vaikea nähdä, missä nämä kauniit sanat näkyvät lopullisessa tuloksessa. Vesi ja sanitaatio edustavat kyllä myönteisiä saavutuksia, mutta kun otetaan huomioon esimerkiksi Kairossa tehdyt lupaukset ja se, että vain harva niistä on täytetty, haluaisin nähdä tekoja ennen kuin uskallan luottaa lupauksiin.
Onko huippukokouksilla enää mitään merkitystä? Kyllä ja ei. Niin kauan kuin maailman rikkaat johtajavaltiot eivät osoita todellista halua parantaa maapallon köyhien ihmisten elämää, rahaa voidaan kuluttaa parempiin kohteisiin kuin kalliisiin konferensseihin ja huippukokouksiin. Köyhien asianmukaiseen ravitsemiseen ei riitä pelkkä toiveajattelu."@fi5
"Monsieur le Président, le sommet de Johannesbourg n’a engendré que peu de progrès concrets et il a débouché sur des perspectives confuses pour l’avenir de la collaboration internationale en vue d’atteindre un développement durable. Ce qui aurait dû être l’apogée du sommet de Johannesbourg - la déclaration politique - s’est achevé en un assemblage inerte et confus des intérêts spécifiques de différents pays qui n’osent pas parler directement des droits de l’homme, qui laissent aux entreprises le soin de contrôler elles-mêmes si elles assument leurs responsabilités et qui ont effacé toute référence aux engagements pris à Rio et qui n’ont jamais été exécutés. La déclaration n’a nullement abordé les racines du mal et elle n’a pas modifié les éléments susceptibles d’améliorer le sort des populations les plus pauvres de la planète.
Ni l’Union européenne ni les États-Unis n’ont voulu faire de concessions aux pays en développement dans les secteurs de l’aide et du commerce. M. Lange et M. Turmes ont parlé des régimes européens d’aide à l’agriculture, qui sont essentiels. C’est pour cela qu’il a aussi été difficile d’obtenir des améliorations dans les domaines de l’environnement et des droits de l’homme. C’est le résultat d’innombrables heures de négociations à huis clos - en contraste saisissant avec la plupart des chapitres de la déclaration qui parlent d’une large implication des partenaires.
Le sommet de Johannesbourg n’a fait que confirmer ce qui se passe depuis 10 ans, à savoir les États-Unis qui jouent le rôle d’acteurs de la politique internationale en matière d’environnement et de développement. Ils commencent par atténuer la portée des accords, puis ne les ratifient de toute façon pas. L’Union européenne n’a malheureusement guère de raison d’être fière. "Concluons un accord susceptible de remplacer le désespoir et les ténèbres par des lueurs d’espoir pour plusieurs centaines de millions de gens", avait déclaré M. Anders Fogh Rasmussen dans le discours qu’il a prononcé lors du sommet. J’ai malheureusement du mal à retrouver ces belles paroles dans les résultats finaux. L’eau et les soins sanitaires représentent des points positifs, mais lorsqu’on voit, par exemple, les promesses qui avaient été faites au Caire et le peu d’entre elles qui ont été exécutées, je préfère voir d’abord la concrétisation de ces promesses avant de les croire.
Les sommets internationaux ont-ils fait leur temps ? Tant que les dirigeants riches de ce monde n’auront pas de réelles intentions d’améliorer le sort des pauvres, l’argent dépensé dans le cadre de coûteuses conférences et sommets pourrait être utilisé à meilleur escient. Aucun pauvre ne peut se nourrir de châteaux en Espagne."@fr6
"Signor Presidente, ciò che ci rimane dopo Johannesburg sono scarsi progressi concreti e prospettive confuse per il futuro lavoro globale in materia di sviluppo sostenibile. Quello che sarebbe dovuto essere il punto culminante del Vertice di Johannesburg – la dichiarazione politica – ha finito per essere una debole congerie di interessi specifici di vari paesi, che non osa menzionare direttamente i diritti umani, che lascia alle grandi imprese il compito di autoverificare il rispetto delle proprie responsabilità e che ha cancellato qualsiasi menzione del mancato rispetto delle promesse fatte a Rio. Una dichiarazione che non è riuscita ad affrontare e risolvere le difficoltà con fermezza e a mutare le circostanze che potrebbero effettivamente modificare la situazione delle popolazioni povere del mondo.
Né l’Unione europea né gli Stati Uniti hanno voluto fare concessioni ai paesi in via di sviluppo nell’ambito degli aiuti e del commercio. Sia l’onorevole Lange che l’onorevole Turmes hanno accennato alle sovvenzioni agricole dell’Unione, che rivestono importanza fondamentale. Di conseguenza, è stato difficile ottenere miglioramenti in materia di ambiente e di diritti umani. Questo è stato quindi il risultato di ore di negoziati a porte chiuse, in netto contrasto con diversi punti della dichiarazione, che parlano di ampia partecipazione dei partner.
Il Vertice di Johannesburg ha riproposto l’esperienza decennale che vede gli Stati Uniti come soggetto principale nella politica in materia di ambiente e sviluppo. Prima stemperano gli accordi, e poi si astengono comunque dal firmarli. Purtroppo, neanche l’Unione europea ha granché da vantare. “Concludiamo un accordo in grado di sostituire le tenebre e la disperazione con la luce e la speranza per centinaia di milioni di persone”, ha affermato il Primo ministro Rasmussen nel discorso pronunciato al Vertice. E’ triste, ma ho difficoltà a vedere queste belle parole riflesse nel risultato finale. Acqua e strutture igieniche: sì, sono cose positive, ma se consideriamo le promesse fatte al Cairo, per esempio, e il numero esiguo di quelle mantenute, prima di fidarmi e credere a queste promesse vorrei vedere qualcosa di realizzato.
I vertici globali hanno ancora un senso? Sì e no. Finché i ricchi leader del mondo non hanno alcuna intenzione reale di migliorare la situazione delle popolazioni povere del mondo, i fondi possono essere spesi meglio che in costose conferenze e vertici. Non basteranno i pii desideri per dare ai poveri un’alimentazione adeguata."@it9
"Mr President, what we are left with after Johannesburg is little concrete progress and a muddy outlook for future global work on sustainable development. What should have been the climax of the Johannesburg summit – the political declaration – ended up being a weak mish-mash of the special interests of various countries which does not dare mention human rights directly, which leaves it up to the corporations themselves to check whether they are meeting their responsibilities and which erased all mention of the promises made at Rio not having been met. A declaration that never managed to grasp the nettle and change the circumstances that could really make a difference to the poor people of the world.
Neither the EU nor the USA had the will to make concessions to the developing countries in the area of aid and trade. Both Mr Lange and Mr Turmes have mentioned the EU’s agricultural subsidies, which are quite fundamental. Consequently it was also difficult to achieve improvements in the areas of the environment and human rights. So that was the outcome of hours of negotiations behind closed doors – in sharp contrast to several sections of the declaration, which talk about the broad involvement of partners.
The Johannesburg Summit provided confirmation of ten years’ experience of the USA as a player in global environmental and development policy. First they water down the agreements, then they still do not sign up to them anyway. Unfortunately, the EU does not have much to boast about either. 'Let us enter into an agreement capable of replacing darkness and despair with light and hope for hundreds of millions of people,' said Mr Rasmussen in his speech at the summit. Sadly, I find it difficult to see where these fine words are reflected in the final outcome. Water and sanitation – yes, those are positive things, but if we look at the promises made at Cairo, for example, and at how few of them have been met, I would like to see things implemented before I dare to trust in these promises.
Do global summits still have a role? Yes and no. As long as the rich leaders of the world have no real intention of bringing about improvements for the poor people of the world, the money can be spent on better things than expensive conferences and summits. It will take more than pipe dreams to feed the poor properly."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, de Top van Johannesburg heeft slechts weinig concrete resultaten opgeleverd en biedt slechts enkele wazige perspectieven voor toekomstige wereldwijde initiatieven voor duurzame ontwikkeling. Wat het hoogtepunt van de Top had moeten worden - de politieke verklaring - was slechts een zwak en rommelig samenraapsel van de eigenbelangen van de verschillende landen, waarin de mensenrechten niet rechtstreeks worden genoemd, het aan de ondernemingen zelf wordt overgelaten te controleren of zij hun verantwoordelijkheid opnemen en waarin de vaststelling dat de beloften van Rio niet nagekomen zijn, geschrapt is. Deze verklaring zal er nooit in slagen het kwaad met de wortel uit te roeien en de situatie van de armen in de wereld duurzaam te veranderen.
De EU noch de VS waren bereid concessies te doen aan de ontwikkelingslanden op het gebied van de handel en de ontwikkelingshulp. De heren Lange en Turmes noemden de communautaire steunregelingen voor de landbouw, die van fundamenteel belang zijn. Daarom was het ook zo moeilijk vorderingen te boeken op het gebied van het milieu en de mensenrechten. Dit alles was het resultaat van urenlange onderhandelingen achter gesloten deuren, terwijl in verschillende hoofdstukken van de verklaring sprake is van een ruim overleg met de partners.
De Top van Johannesburg bevestigde de rol die de VS al tien jaar speelt op het gebied van het milieu en het ontwikkelingsbeleid. Eerst hollen ze de overeenkomsten volledig uit en daarna weigeren ze de overeenkomst te ondertekenen. De EU heeft helaas niet veel meer om trots op te zijn. "Laat ons een overeenkomst sluiten die honderden miljoen mensen hoop en licht brengt in plaats van vertwijfeling en duisternis" zei Anders Fogh Rasmussen in zijn toespraak op de Top. Helaas vind ik deze mooie woorden niet terug in de resultaten. Water en sanitaire voorzieningen: dat is positief, maar als je bekijkt hoe weinig beloften van bijvoorbeeld Cairo zijn nagekomen, wil ik eerst concrete resultaten zien vooraleer ik deze beloften geloof.
Zijn internationale topbijeenkomsten dan niet zinvol meer? Ja en neen. Zolang de rijke leiders in de wereld niet echt bereid zijn het leven van de arme mensen in de wereld te verbeteren, kunnen we het geld beter niet meer aan dure conferenties en topbijeenkomsten besteden. Geen enkele arme stilt zijn honger met luchtkastelen."@nl2
"Senhor Presidente, o que nos resta, depois de Joanesburgo, são alguns, poucos, progressos concretos e perspectivas turvas para o futuro trabalho global para o desenvolvimento sustentável. Aquilo que deveria ter sido o clímax da Cimeira de Joanesburgo – a declaração política – acabou como uma mistura frouxa e confusa dos interesses particulares de diferentes países que não ousa referir directamente os direitos do Homem e deixa o controlo do cumprimento das responsabilidades às próprias empresas, e que conseguiu eliminar as referências ao incumprimento das promessas feitas no Rio. Uma declaração que nunca conseguiu arrancar “o mal pela raiz” e alterar as condições que realmente poderiam fazer uma diferença para os pobres do mundo.
Nem a UE nem os EUA quiseram fazer concessões aos países em vias de desenvolvimento tanto no que diz respeito ao auxílio como ao comércio. Tanto o senhor deputado Lange como o senhor deputado Turmes referiram os apoios à agricultura, que são fundamentais. Por esse motivo foi também difícil conseguir melhorias em matéria de ambiente e de direitos humanos. E foi este o resultado de várias horas de negociações à porta fechada – em contraste acentuado com vários partes da declaração que referem o amplo envolvimento dos parceiros.
A Cimeira de Joanesburgo foi uma confirmação de 10 anos de experiência com os EUA como actor da política ambiental e do desenvolvimento. Primeiro diluem os acordos e, no final, não os subscrevem. Infelizmente a UE não tem muito de que se vangloriar. “Assinemos um acordo que possa substituir o desespero e a escuridão com esperança e luz para muitos milhões de pessoas”, referiu o Primeiro-ministro Anders Fogh Rasmussen no seu discurso na Cimeira. Infelizmente tenho dificuldade em reencontrar estas belas palavras no resultado final. Água e saneamento básico são aspectos efectivamente positivos, mas quando analisamos as promessas do Cairo, por exemplo, e vemos o reduzido número de promessas cumpridas, penso que gostaria, primeiro, de ver as coisas implementadas antes de ousar acreditar nestas promessas.
As cimeiras globais têm cumprido o seu papel? Sim e não. Enquanto os ricos líderes mundiais não tiverem intenções reais de criar melhorias para os pobres do mundo, o dinheiro pode ser mais bem empregue do que na realização de conferências e cimeiras caras. Porque nenhum pobre se pode alimentar com “castelos no ar”."@pt11
"Herr talman! Vad vi står inför efter Johannesburg är få konkreta framsteg och grumlade perspektiv inför det framtida globala arbetet för en hållbar utveckling. Det som skulle ha utgjort Johannesburgtoppmötets klimax – den politiska förklaringen – slutade i en svag och rörig sammanfogning av olika länders enskilda intressen, där man inte direkt vågar omtala de mänskliga rättigheterna, låter företagen själva kontrollera om de lever upp till sitt ansvar och strök hänvisningarna till att löftena från Rio inte infriats. En förklaring som aldrig lyckades gå till botten med problemet och genomföra förändringar som verkligen skulle kunna få betydelse för världens fattiga.
Varken Europeiska unionen eller Förenta staterna har velat ge utvecklingsländerna medgivanden på bistånds- och handelsområdet. Både Lange och Turmes nämnde Europeiska unionens system för jordbruksstöd som är helt grundläggande. Därför har det också varit svårt att uppnå förbättringar för miljön och de mänskliga rättigheterna. Detta är alltså resultatet av åtskilliga timmars förhandlingar bakom stängda dörrar – i skärande kontrast till flera av avsnitten i förklaringen där det talas om ett brett deltagande från olika parter.
Johannesburgtoppmötet blev en bekräftelse på tio år av erfarenheter med Förenta staterna som aktör inom global miljö- och utvecklingspolitik. Först urvattnar de avtalen och sedan ansluter de sig ändå inte. Europeiska unionen har tyvärr inte heller inte så mycket att skryta med. ”Låt oss ingå ett avtal som kan förbyta förtvivlan och mörker i hopp och ljus för hundratals miljoner människor”, sade Anders Fogh Rasmussen i sitt tal på toppmötet. Jag har tyvärr svårt att återfinna de vackra orden i de slutliga resultaten. Vatten och sanitära anläggningar – det låter i och för sig positivt, men när man t.ex. ser på löftena från Kairo och på hur få av dem som har infriats så vill jag gärna se löftena genomförda innan jag törs lita på dem.
Har globala toppmöten spelat ut sin roll? Både ja och nej. Så länge världens rika ledare inte har några verkliga avsikter att skapa förbättringar för världens fattiga så kan pengarna användas bättre än till att hålla dyra konferenser och toppmöten. Luftslott kommer nämligen aldrig att kunna mätta någon av världens fattiga."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples