Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-09-25-Speech-3-010"

Predicate	Value (sorted: none)
lpv:translated text	". Hr. formand, som fru Wallström ganske rigtigt sagde, vil jeg tale mere specifikt om handel, finansiering og opfølgning, men først har jeg nogle få generelle bemærkninger. For det andet indleder EU og AVS-landene på fredag forhandlinger om regionale økonomiske partnerskabsaftaler i medfør af Cotonou-aftalen. Jeg kan gå mere i dybden, hvis der er spørgsmål hertil. For det tredje vedtog Kommissionen en meddelelse om handel og udvikling, der var stilet til Rådet og Europa-Parlamentet. I denne meddelelse præciseres det, hvad der skal gøres for at hjælpe udviklingspartnere med at profitere af den nationale, regionale og globale handel. Kommissionen efterkommer hermed inden for en måned den politiske erklæring fra Johannesburg samt opfordringen om øget handelsrelateret bistand. De relevante Doha-bestemmelser citeres løbende i teksten. Johannesburg-teksten indeholder også en opfordring til at gennemføre Doha-dagsordenen, og udviklingslandenes behov udgør kernen i forhandlingerne, uden at det forstyrrer forhandlingerne om subsidier og afgifter. Med hensyn til subsidier er der direkte citater fra Rådets konklusioner i Johannesburg-teksten. Teksten bekræfter også teksten om adgang til lægemidler og TRIPs. Kort sagt er Johannesburg-teksten om handel og finansiering i overensstemmelse med det mandat, som Rådet (udviklingssamarbejde) udstedte den 30. maj. Det er ikke noget dårligt resultat. Beskeden fra de sydlige delegationer var imidlertid klar og utvetydig: "Norden skal vise, at den for alvor opfatter Doha som en udviklingsrunde". Det er en nyttig påmindelse, som vi fra Kommissionens side både hilser velkommen og finder vedkommende. Med hensyn til finanser blev millenniumudviklingsmålene fuldt ud bekræftet på topmødet i Johannesburg, og der blev også tilføjet nogle få vigtige mål. Bæredygtig udvikling er fortsat et centralt mål i den politiske erklæring fra Johannesburg, og det giver os en sammenhængende ramme for at gennemføre udfaldet af alle større FN-konferencer. Kampen mod fattigdom blev prioriteret højt i alle gennemførelsesplanens kapitler. Det er et skridt i den rigtige retning, at man på topmødet prioriterede fattigdomsbekæmpelse i forfølgelsen af målsætningerne om adgang til energi, vand og sanitet samt en retfærdig fordeling af fordelene ved biodiversiteten. Vi har derfor sunde fælles målestokke for, om fællesskabet af nationer gør tilstrækkeligt. Det vedtagne finanssprog sikrer en dynamisk post-Monterrey-proces, hvilket fastholder presset for mere statslig udviklingsbistand. Det kommer sikkert ikke som nogen overraskelse for Dem, at bidragyderne efter min mening bør gøre langt mere. Hvis De ønsker konkrete svar om EU's kurs, bør De kigge på de enkelte EU-medlemsstaters statsbudgetter for 2003. Det agter jeg at gøre. Med hensyn til Europa-Parlamentets rolle har der været nogen debat om parlamentsmedlemmernes rolle under topmødet, samt om samarbejde med Kommissionen. Da nogle udtalelser er fremsat offentligt, vil jeg benytte lejligheden til kort at reagere. Kommissionen var glad for at modtage et betydeligt antal parlamentsmedlemmer i EU-delegationen, hvilket har været tilfældet ved alle vigtige FN-konferencer. Medlemmerne deltog aktivt i topmøderne og interagerede med Kommissionen under briefinger, topmødebegivenheder, sideløbende arrangementer med videre, alt sammen med henblik på at repræsentere Europas interesser. Man skal huske på, at topmødet i Johannesburg var en FN-konference. Det betyder, at delegationerne skal opnå konsensus. Ingen får alt. Som institutionerne havde aftalt, deltog parlamentsmedlemmerne som observatører i delegationerne, og de tog ikke del i forhandlingsmøderne. Der var ingen afvigelse fra den etablerede praksis i Johannesburg. Jeg tror, at jeg vil gentage dette. Der var ingen afvigelse fra den etablerede praksis i Johannesburg. Kommissionen gjorde sit bedste for at støtte parlamentsmedlemmerne. De blev regelmæssigt informeret om forhandlingerne, og Kommissionen lyttede opmærksomt til deres synspunkter. Højtstående embedsmænd fra Kommissionen afholdt dagligt orienteringsmøder. Det viser, hvor højt vi vægter en åben informationsformidling. Både kommissær Wallström og jeg selv deltog i denne proces, og jeg mødtes med Europa-Parlamentets delegation tre gange under topmødet, ligesom jeg deltog i en række sideløbende parlamentariske arrangementer, bl.a. to arrangementer afholdt af De Grønne. Alt dette fandt sted inden for de nuværende rammer, der specifikt nævnes i kommissionsformand Prodis brev med accept af parlamentarisk deltagelse. Da nogle af parlamentsmedlemmerne rejste dette spørgsmål under topmødet i Johannesburg, påpegede jeg, som jeg skulle, over for dem, at vi ikke var mødt op med nye regler, og at vi ikke havde bemyndigelse til at ændre på disse ordninger i Johannesburg. Sådanne ændringer kræver en trepartsbeslutning med deltagelse af Kommissionen, Rådet og Europa-Parlamentet. Hvis det at være en loyal vogter af aftaler gør én gammeldags, så foretrækker jeg det frem for at være moderne, hvis det betyder, at man ikke er i stand til at respektere aftaler. Nu har jeg nogle få bemærkninger vedrørende opfølgning. Partnerskaber mellem regeringer, virksomheder og det civile samfund bliver en forudsætning for at leve op til løfterne fra Johannesburg. Vi glæder os over de mere end 200 partnerskaber, der blev søsat under topmødet. Disse partnerskaber vil forhåbentlig tilføje nye ressourcer og ekspertise og mobilisere en indsats på alle niveauer. Men det er partnerskabernes kvalitet og størrelse, der er afgørende, ikke blot deres antal. Cotonou-aftalen er "kun" et partnerskab, men det dækker 15 EU-medlemsstater og 77 udviklingslande og har en finansprotokol på 15,2 milliarder euro. Vi starter ikke helt fra bunden. Europa-Kommissionen vil koncentrere sig om en stærk EU-gennemførelse af de to EU-dækkende partnerskaber om vand og energi, der blev iværksat i Johannesburg. Under topmødet skrev EU og dets afrikanske partnere under på en strategisk EU/Afrika-partnerskabsaftale om vand og sanitet. I forbindelse med EU's vandinitiativ er dette et vigtigt skridt hen imod udvikling af konkrete aktioner, der baseres på stærkt ejerskab og engagement fra de afrikanske partnere. Overordnet set er det klart, at en effektiv implementering af resultaterne fra topmødet i Johannesburg er ensbetydende med, at intentioner omsættes i handling via et udviklingssamarbejde på regionalt, nationalt og lokalt plan. EU skal fortsat gå i spidsen. Det Europæiske Råd har allerede indvilliget i at gennemgå EU's strategi for bæredygtig udvikling på sit forårsmøde i 2003 med speciel fokus på en praktisk gennemførelse af Johannesburg-forpligtelserne. I forbindelse med forberedelserne af denne revision agter Kommissionen at fremsætte forslag baseret på meddelelsen "Mod et globalt partnerskab for bæredygtig udvikling", som blev udsendt tidligere i år. Et af de vigtigste interne problemer, der skal behandles i forårets sammenfattende beretning for 2003 forud for Det Europæiske Råds forårsmøde, er, hvordan forbrugs- og produktionsmønstrene i EU kan gøres mere bæredygtige. Afslutningsvis vil jeg sige, at Den Europæiske Union kan være tilfreds med den rolle, den spillede i Johannesburg - og jeg vil fremhæve "Den Europæiske ". Samarbejdet mellem Kommissionen og Rådet var også en meget positiv oplevelse. Som fru Wallström sagde, er det politiske klima ændret siden 1992. Det er næsten, som om de ikke-statslige organisationer og 77-landegruppen har opgivet at forvente en konstruktiv multilateral tilgang fra USA's side - som om USA ikke er en del af regnestykket om bæredygtig udvikling. Den holdning gælder ikke i forhandlingslokalerne, hvor USA naturligvis er en reel forhandlingspartner, hvilket vi kunne se, da USA og OPEC-medlemmerne gjorde fælles sag mod målene for vedvarende energi. Men der blev skabt konsensus i Johannesburg, og det alene er positivt. EU mødte op med langt den længste ønskeseddel. Men selvfølgelig er faren for skuffelse større, desto højere ambitionsniveauet er. De ikke-statslige organisationer og pressen fokuserer på disse mangler. Sådan er det. Men som ansvarlige politikere skal vi være forsigtige med ikke at drage den konklusion, at vi af den grund skal være mindre ambitiøse fremover. Kommissionen mener ikke, at EU - eller resten af verden - har råd til at være mindre ambitiøse. Jeg vil gerne gå lidt mere i dybden med handelsspørgsmålene. Jeg har noteret en vis bekymring på dette område. Forhandlingerne var særdeles vanskelige. Udviklingslandene fokuserede på handel og på landbrugsstøtte. Det tvang EU til at gøre en stor indsats for at værne om Doha som stedet, hvor det reelle indhold diskuteres, og til at undgå en generel afsporing af den multilaterale dagsorden. Jeg har bemærket punkt 6 i beslutningsforslaget, og jeg vil gerne understrege, at jeg ser det som en korrekt udlægning af problemet. Det lykkedes os at undgå en afsporing af den multilaterale dagsorden, men selvfølgelig brugte vi al vores forhandlingskapital på at forsvare det, som alle var blevet enige om for mindre end et år siden. Det er imidlertid meget opmuntrende - og man kunne kalde dette for "EU-førerskab" - at vi undgik en gentagelse af den desorganiserede "overbelastning af dagsordenen", der var årsagen til sammenbruddet i Seattle. Når de ikke-statslige organisationer siger, at topmødet i Johannesburg var en fiasko, fordi det ikke lykkedes at genåbne Doha og Monterrey, så er det en selvskabt og unødvendig misforståelse af selve hensigten med topmødet i Johannesburg. Det er en ringe hjælp, at nogle medlemmer af Europa-Parlamentet åbenbart deler denne misforståelse. I Doha blev der diskuteret handel i november 2001. I Monterrey blev der diskuteret finansiering i marts 2002. Det var medvirkende til at sikre et vellykket topmøde i Johannesburg. Den multilaterale dagsorden var bedre organiseret til topmødet i Johannesburg. Det satte os i stand til - trods førnævnte problemer - under slutspillet at koncentrere os om de centrale emner på topmødet i Johannesburg. EU vil fortsat fremme sin positive dagsorden om handel til fordel for udviklingslandene. Der er meget at rapportere om her. For det første er vi foran andre vigtige handelspartnere, når det gælder markedsadgang - primært takket være Alt undtagen våben-initiativet."@da1
lpv:unclassifiedMetadata	"Union"1,10,7,3,6
lpv:unclassifiedMetadata	"(Bifald)"1
lpv:translated text	"Herr talman! Wallström sade att jag kommer att inrikta mig på handel, finansiering och uppföljning, vilket är korrekt, men först några allmänna kommentarer. För det andra inleder EU och AVS-länderna på fredag förhandlingar om regionala avtal om ekonomiskt partnerskap enligt Cotonouavtalet. Jag kan gå in närmare på dessa om ni har några frågor. För det tredje antog kommissionen i förra veckan ett meddelande om handel och utveckling, riktat till rådet och till detta parlament. Där anges vad som måste göras för att hjälpa utvecklingspartner att dra nytta av nationell, regional och global handel. Det svarar, inom mindre än en månad, på den politiska Johannesburgförklaringen och på kravet på ökat handelsrelaterat bistånd. Tillämpliga Dohabestämmelser citeras genom hela texten. I Johannesburgtexten krävs också att dagordningen från Doha skall slutförs på ett bra sätt, och man sätter utvecklingsländernas behov i centrum av förhandlingarna, dock utan att komma i konflikt med förhandlingarna om subventioner och tulltaxor. När det gäller subventioner innehåller Johannesburgtexten direkta citat från rådets slutsatser. I texten bekräftas också på nytt texten om tillgång till mediciner och handelsrelaterade immateriella rättigheter (TRIPs). Kort sagt ligger Johannesburgtexten om handel och finansiering i linje med det mandat som gavs av rådet (utveckling) den 30 maj. Det är inget dåligt resultat. Budskapet från de sydländska delegationerna var likväl högt och tydligt: ”Nord måste visa att det menar allvar med att Doha är en utvecklingsrunda.” Det är en ganska nyttig påminnelse, som vi, från kommissionens sida, välkomnar och finner betydelsefull. I fråga om finansiering bekräftades millennieutvecklingsmålen fullständigt i Johannesburg, och man lade dessutom till några nya, viktiga riktmärken. En hållbar utveckling förblir det centrala målet i den politiska Johannesburgförklaringen, vilket ger oss en sammanhängande ram för att genomföra resultatet av alla stora FN-konferenser. Kampen mot fattigdom gavs hög prioritet i alla kapitel i planen för genomförande. Det är ett steg framåt att toppmötet uttryckligen prioriterade kampen mot fattigdom i strävandet efter mål som tillgång till energi, vatten och sanitära anläggningar samt en rättvis fördelning av nyttan med biologisk mångfald. Vi har följaktligen bra, gemensamma måttstockar för att bedöma huruvida samfundet av nationer gör tillräckligt. Den överenskomna skrivningen om finansiering garanterar en dynamisk process efter Monterrey, vilket innebär att trycket för mer offentligt utvecklingsbistånd upprätthålls. Ni förvånas emellertid knappast av att höra att jag anser att givarna bör göra mycket mer. Om ni vill ha konkreta svar på frågan vart EU är på väg, bör ni se på 2003 års statsbudgetar för var och en av EU:s medlemsstater. Det är vad jag kommer att göra. I fråga om Europaparlamentets roll – det har förekommit en debatt om rollen för ledamöter av detta parlament på toppmötet och om samarbetet med kommissionen. Eftersom några av dessa yttranden har gjorts offentligt, skulle jag vilja ta tillfället i akt att besvara dem helt kort. Kommissionen godtog med glädje en väsentlig närvaro från parlamentet i unionens delegation, såsom har varit fallet vid alla stora FN-konferenser. Ledamöterna följde toppmötet aktivt och samverkade med kommissionen vid genomgångar, toppmötesevenemang och sidoevenemang och så vidare, allt i intresset av att företräda Europa. Det är nödvändigt att komma ihåg att toppmötet i Johannesburg var en FN-konferens. Det innebär att delegationerna måste uppnå samförstånd. Alla kan inte få allt. Såsom överenskommits mellan institutionerna deltog parlamentsledamöter i delegationerna som observatörer och tog inte del i själva förhandlingarna. Man avvek i Johannesburg inte från fastställd praxis. Jag anser att jag bör upprepa detta. Man avvek i Johannesburg inte från fastställd praxis. Kommissionen gjorde sitt bästa för att stödja parlamentarikerna. De informerades regelbundet om förhandlingarna, och kommissionen lyssnade noga till deras åsikter. Avrapporteringsmöten hölls dagligen av högre kommissionstjänstemän. Detta visar den vikt vi fäste vid ett öppet flöde av information. Både kommissionär Wallström och jag deltog i denna process, och jag träffade personligen parlamentets delegation tre gånger under toppmötet, för att inte tala om de parlamentariska sidoevenemangen jag besökte, däribland två evenemang som anordnades av partiet De gröna. Allt detta skedde inom den nuvarande ramen, en ram som ordförande Prodi uttryckligen hänvisade till i den skrivelse där han godkände parlamentariskt deltagande. För parlamentsledamöter som tog upp denna fråga i Johannesburg under toppmötet påpekade jag, som jag var tvungen till, att vi inte hade kommit dit med nya regler och att det inte stod i vår makt i Johannesburg att ändra dessa uppgörelser. Sådana ändringar kräver ett trepartsbeslut av kommissionen, rådet och parlamentet. Om det att vara en lojal väktare av vad som har överenskommits gör en gammaldags, föredrar jag det framför att försöka vara modern, om detta innebär att inte kunna respektera vad som har överenskommits. Nu några ord om uppföljning. Det kommer att krävas partnerskap mellan regeringar, företag och det civila samhället för att fullgöra de åtaganden som gjordes i Johannesburg. Vi välkomnar de fler än 200 partnerskap som sattes i gång på toppmötet. Dessa partnerskap kommer förhoppningsvis att medföra ytterligare resurser och sakkunskap samt leda till handling på alla nivåer. Men det är partnerskapens kvalitet och storlek som räknas, inte antalet i sig. Cotonouavtalet är ”bara” ett partnerskap, men det omfattar 15 EU-medlemsstater och 77 utvecklingsländer och har ett finansprotokoll på 15,2 miljarder euro. Vi startar inte från ingenting. Europeiska kommissionen kommer att inrikta sig på att säkra ett kraftfullt genomförande i EU av de två EU-omfattande partnerskap om vatten och energi som sattes i gång i Johannesburg. Under toppmötet undertecknade EU ett strategiskt partnerskap mellan EU och Afrika om vatten och sanitära anläggningar med sina afrikanska partner. Tillsammans med EU:s vatteninitiativ är detta ett viktigt steg mot att utveckla konkreta åtgärder som bygger på starkt egenansvar och engagemang från afrikanska partner. Mer allmänt är det uppenbart att ett effektivt genomförande av resultatet av toppmötet i Johannesburg innebär att omsätta avsikter i handling genom utvecklingssamarbete som sker såväl regionalt och nationellt som lokalt. EU måste fortsätta att gå i täten. Europeiska rådet har redan gått med på att vid sitt vårmöte 2003 se över EU:s strategi för hållbar utveckling, med ett fokus på att genomföra åtagandena från Johannesburg i praktiken. I syfte att förbereda denna översyn avser kommissionen att lägga fram förslag som bygger på meddelandet ”Mot ett globalt partnerskap för hållbar utveckling”, som offentliggjordes tidigare i år. Internt bör en av huvudfrågorna att ta upp i den sammanfattande rapporten inför Europeiska rådets nästa vårmöte vara hur vi kan åstadkomma hållbarare konsumtions- och produktionsmönster i EU. Jag skulle vilja avsluta med att säga att Europeiska unionen kan vara nöjd med den roll den spelade i Johannesburg – och med att betona ”Europeiska ”. Samarbetet mellan kommissionen och rådet var också en mycket positiv erfarenhet. Som kommissionär Wallström sade är det politiska klimatet i dag ett annat än 1992. Det är nästan som om de icke-statliga organisationerna och G77 har gett upp hoppet om konstruktiv multilaterism från Förenta staternas sida, som om Förenta staterna inte är en del av ekvationen för hållbar utveckling. Den inställningen är inte möjlig i förhandlingsrummen, där Förenta staterna naturligtvis är en aktör med inflytande, som vi kunde se när Förenta staterna och OPEC-medlemmarna gjorde gemensam sak för att motsätta sig mål beträffande förnybar energi. Men toppmötet i Johannesburg ledde verkligen till samförstånd, och det är positivt i sig självt. EU hade utan tvekan den längsta önskelistan. Men ju högre ambitionsnivån är, desto större är givetvis utrymmet för besvikelse. Icke-statliga organisationer och pressen inriktar sig på dessa tillkortakommanden. Det må så vara. Men som ansvariga politiker måste vi akta oss för att dra den slutsatsen att vi, av denna anledning, bör vara mindre ambitiösa i framtiden. Kommissionen tror inte att EU – och världen, för den delen – kan tillåta sig att vara mindre ambitiösa. Tillåt mig att gå in mer i detalj på handelsfrågor. Jag har märkt en viss oro i fråga om detta. Förhandlingarna var verkligen svåra. Utvecklingsländerna inriktade sig på handel och på subventioner i jordbruket. Detta tvingade EU att göra en stor ansträngning för att försvara Doha som platsen för diskussioner om innehållet och för att undvika en allmän urspårning av den multilaterala dagordningen. Jag har noterat punkt 6 i resolutionsförslaget och skulle vilja påpeka att jag tror att det är en riktig tolkning av problemet. Vi lyckades undvika att den multilaterala dagordningen spårade ur, men var givetvis tvungna att förbruka förhandlingskapital för att försvara vad alla i själva verket hade enats om internationellt mindre än ett år tidigare. Vad som är mycket uppmuntrande – ni skulle kunna kalla detta ”EU-ledarskap” – är att vi undvek en upprepning av den oorganiserade ”dagordningsöverbelastning” som i själva verket var orsaken till sammanbrottet i Seattle. När icke-statliga organisationer säger att toppmötet i Johannesburg var ett misslyckande på grund av att man inte på nytt tog upp frågorna från Doha och Monterrey, rör det sig om en egenkonstruerad och onödig missuppfattning av vad toppmötet i Johannesburg handlade om. Det faktum att somliga Europaparlamentsledamöter tycks dela denna missuppfattning förbättrar inte saken. I november 2001 i Doha ägnade man sig åt handel. I mars 2002 i Monterrey ägnade man sig åt finansiering. Det bidrog till att toppmötet i Johannesburg blev en framgång. Den multilaterala dagordningen var bättre organiserad i Johannesburg. Det gjorde att vi – trots de svårigheter jag har nämnt – i slutskedet kunde inrikta oss på huvudfrågorna för toppmötet i Johannesburg. EU kommer att fortsätta att främja sin fastställda dagordning för handel till förmån för utvecklingsländerna. Det finns en mängd saker att rapportera på detta område: För det första ligger vi före andra stora handelspartner när det gäller marknadstillträde, särskilt tack vare ”Allt utom vapen”."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Applåder)"13
lpv:unclassifiedMetadata	"unionen"13
lpv:translated text	". – Arvoisa puhemies, komission jäsen Wallström totesi aivan oikein, että aion puhua erityisesti kaupasta, rahoituksesta ja seurannasta, mutta teen sitä ennen muutamia yleishuomioita. Toiseksi EU:n jäsenvaltiot ja AKT-maat aloittavat perjantaina neuvottelut Cotonoun sopimuksen nojalla alueellisista talouskumppanuussopimuksista. Voin kertoa tästä yksityiskohtaisemminkin, jos teillä on tästä kysyttävää. Kolmanneksi komissio antoi viime viikolla tiedonannon neuvostolle ja parlamentille kauppapolitiikasta ja kehityksestä. Siinä määritetään, mitä on tehtävä, jotta kehitysmaakumppaneita autetaan hyötymään kansallisesta, alueellisesta ja maailmanlaajuisesta kaupasta. Tiedonanto on alle kuukauden kuluttua Johannesburgin kokouksesta esitetty kannanotto huippukokouksessa annettuun poliittiseen julistukseen sekä kehotukseen lisätä kauppaan liittyvää tukea. Asiaan liittyvät Dohan määräykset mainitaan kautta tekstin. Johannesburgin tekstissä vaaditaan myös Dohan kehitysohjelman onnistunutta loppuun saattamista siten, että kehitysmaiden tarpeet asetetaan neuvottelujen keskeiseksi teemaksi sekaantumatta kuitenkaan Johannesburgissa käytyihin neuvotteluihin tuista ja tullitariffeista. Johannesburgin tekstissä lainataan tukien osalta suoraan neuvoston päätelmiä. Siinä myös annetaan vahvistus lääkkeiden saatavuutta ja TRIPS-sopimusta koskevalle tekstille. Lyhyesti sanottuna Johannesburgin teksti kaupasta ja rahoituksesta on kehitysyhteistyöneuvoston 30. toukokuuta antaman toimeksiannon mukainen. Tämä ei ole hullumpi tulos. Eteläisten maiden valtuuskuntien viesti oli kuitenkin voimakas ja selkeä: pohjoisten maiden on osoitettava suhtautuvansa vakavasti siihen, että Doha on osa kehitysyhteistyötä koskevaa neuvottelukierrosta. Tämä on suhteellisen hyödyllinen muistutus, ja komission mielestä tervetullut ja mielekäs. Rahoitusta koskevat vuosituhannen kehitystavoitteet saivat Johannesburgissa täyden vahvistuksen, ja niihin lisättiin myös muutamia uusia tärkeitä tavoitteita. Kestävä kehitys on edelleen Johannesburgin poliittisen julistuksen päätavoite, joten meillä on nyt yhtenäinen kehys kaikkien merkittävien YK-kokousten tulosten toimeenpanoa varten. Köyhyyden torjunta asetettiin keskeiselle sijalle kaikissa toimeenpanosuunnitelman osioissa. Edistystä on se, että tuossa kokouksessa köyhyyden torjunta asetettiin selkeästi etusijalle pyrittäessä esim. energiansaantia, vedensaantia ja sanitaatiota koskeviin tavoitteisiin sekä biologisen monimuotoisuuden tuoman hyödyn tasapuoliseen jakoon. Meillä on täten vankka ja yhteinen mittapuu, jonka perusteella voidaan arvioida eri kansojen muodostaman yhteisön toiminnan riittävyyttä. Yksimielisyys rahoituksesta mahdollistaa dynaamisen Monterreyn jälkeisen prosessin, ja siten on mahdollista jatkaa painostusta julkisen kehitysavun (ODA) korottamiseksi. Ette kuitenkaan varmaan ylläty, kun sanon, että lahjoittajien olisi mielestäni tehtävä paljon nykyistä enemmän. Jos haluatte konkreettisia vastauksia kysymyksiin EU:n osuudesta, voitte tutkia kunkin EU:n jäsenvaltion vuoden 2003 talousarviomäärärahoja. Niin minä aion tehdä. Euroopan parlamentin asemaan liittyen on käyty keskusteluja parlamentin jäsenten roolista Johannesburgin huippukokouksessa sekä komission kanssa harjoitettavasta yhteistyöstä. Koska osa huomautuksista on tehty julkisesti, käytän nyt tilaisuutta hyväkseni ja kommentoin niitä lyhyesti. Komissio hyväksyi kernaasti parlamentin tuntuvan edustuksen unionin valtuuskunnassa. Parlamentilla on ollut huomattava edustus kaikissa tärkeissä YK:n kokouksissa. Parlamentin jäsenet seurasivat aktiivisesti kokouksen kulkua ja olivat yhteydessä komissioon tiedotustilaisuuksissa, kokoukseen liittyvissä tapahtumissa, rinnakkaistapahtumissa jne. Kaikki tämä lisäsi Euroopan edustusta kokouksessa. On syytä muistaa, että Johannesburgin kokous oli YK:n kokous. Tämä tarkoittaa, että valtuuskuntien on päästävä yhteisymmärrykseen. Kaikki eivät voi saada kaikkea. Parlamentin jäsenet osallistuivat valtuuskuntiin tarkkailijoina eivätkä ottaneet osaa neuvotteluihin, kuten toimielimet olivat keskenään sopineet. Tästä vakiintuneesta käytännöstä ei poikettu Johannesburgissa. Minusta tätä on syytä tähdentää: Johannesburgissa ei poikettu tästä vakiintuneesta käytännöstä. Komissio teki parhaansa parlamentin jäsenten tukemiseksi. Heille tiedotettiin säännöllisesti neuvottelujen kulusta, ja komissio kuunteli tarkoin heidän mielipiteitään. Komission johtavat virkamiehet järjestivät päivittäin kokouksia, joissa tehtiin yhteenvetoja neuvotteluista. Tämä on osoitus avoimelle tiedonkululle antamastamme merkityksestä. Sekä komission jäsen Wallström että minä osallistuimme prosessiin, ja tapasin omakohtaisesti parlamentin valtuuskunnan kolmesti huippukokouksen aikana, puhumattakaan parlamentin rinnakkaistapahtumista, joihin otin osaa, myös vihreiden järjestämään kahteen tapahtumaan. Kaikki tämä tapahtui nykyisissä puitteissamme, joihin viitattiin selväsanaisesti komission puheenjohtaja Prodin kirjeessä, jossa annettiin lupa parlamentin osallistumiselle. Totesin, kuten minun oli määrä, parlamentin jäsenille, jotka ottivat kysymyksen esiin Johannesburgin huippukokouksessa, ettemme olleet tuoneet sinne uusia sääntöjä ja ettei meillä ollut valtaa järjestelyjen muuttamiseen Johannesburgissa. Kaikki vastaavanlaiset muutokset edellyttävät kolmikantapäätöksen, jossa ovat mukana sekä komissio, neuvosto että Euroopan parlamentti. Jos sovitusta tiukasti kiinni pitäminen tarkoittaa vanhanaikaisuutta, olen mieluummin vanhanaikainen kuin uudenaikainen, jos se tarkoittaa kykenemättömyyttä pitää kiinni sovitusta. Seuraavaksi muutama sana seurannasta. Hallitusten, liike-elämän ja kansalaisyhteiskunnan välinen kumppanuustoiminta on välttämätöntä Johannesburgissa tehtyjen lupausten lunastamiseksi. Olemme tyytyväisiä yli 200:een Johannesburgissa käynnistettyyn kumppanuuteen. Kumppanuudet lisäävät toivon mukaan resursseja ja asiantuntemusta sekä mobilisoivat toimintaan kaikilla tasoilla. Kumppanuuksien laatu ja laajuus kuitenkin ratkaisevat, ei niiden määrä sinänsä. Cotonoun sopimus edustaa ”vain” yhtä kumppanuutta, vaikka se kattaakin 15 EU:n jäsenvaltiota ja 77 kehitysmaata ja sisältää 15,2 miljardin euron rahoituspöytäkirjan. Emme siis aloita tyhjästä. Euroopan komissio keskittyy varmistamaan, että EU:ssa toteutetaan laajassa rintamassa kahta EU:n laajuista kumppanuutta, jotka Johannesburgissa käynnistettiin veden ja energian aloilla. EU teki tuossa huippukokouksessa Afrikan maiden kumppaniensa kanssa vesi- ja sanitaatiokysymyksiä koskevan strategisen EU-Afrikka-kumppanuussopimuksen. Tämä on EU:n vesialoitteen rinnalla tärkeä edistysaskel sellaisten konkreettisten toimien kehittämiseksi, joiden perustana on Afrikan maiden kumppanien vahva omistajuus ja sitoutuneisuus. Yleisesti ottaen on selvää, että Johannesburgin tulosten tehokas toimeenpano edellyttää ryhtymistä sanoista tekoihin niin alueellisen ja kansallisen kuin paikallisenkin kehitysyhteistyön avulla. EU:n on otettava ohjat käsiinsä jatkossakin. Euroopan neuvosto on jo sopinut tarkistavansa keväällä 2003 järjestettävässä kokouksessaan EU:n kestävän kehityksen strategiaa keskittymällä toteuttamaan Johannesburgissa tehdyt sitoumukset. Komissio aikoo tuon tarkistuksen valmistelemiseksi jättää ehdotuksia, jotka perustuvat aiemmin tänä vuonna annettuun tiedonantoon nimeltä Kestävään kehitykseen tähtäävä maailmanlaajuinen yhteistyö. Tapa, jolla edetä kohti entistä kestävämpää kulutusta ja tuotantoa EU:ssa, olisi oltava yksi keskeisistä sisäisistä kysymyksistä ensi kevään Eurooppa-neuvoston kokousta varten laadittavassa yhteenvetokertomuksessa. Lopetan puheenvuoroni toteamukseen, että Euroopan unioni voi olla tyytyväinen panokseensa Johannesburgissa, ja korostan tässä ”Euroopan ”. Komission ja neuvoston välinen yhteistyö oli niin ikään hyvin myönteinen kokemus. Kuten komission jäsen Wallström totesi, poliittinen ilmapiirimme eroaa vuoden 1992 vastaavasta. Vaikuttaa siltä kuin kansalaisjärjestöt ja G77-ryhmä olisivat luopuneet odottamasta Yhdysvaltojen osallistuvan rakenteelliseen monenkeskiseen yhteistyöhön. Aivan kuin Yhdysvallat ei olisi osa kestävän kehityksen yhtälöä. Tällainen asenne ei sovi neuvotteluihin, joissa Yhdysvalloilla on luonnollisesti merkittävä rooli, kuten saimme havaita Yhdysvaltain ja OPECin jäsenmaiden liityttyä yhteen vastustamaan uusiutuvia energialähteitä koskevia tavoitteita. Johannesburgissa kuitenkin päästiin yhteisymmärrykseen, mikä jo sinänsä on myönteistä. EU odotti kokoukselta selvästi eniten. On kuitenkin selvää, että mitä korkeammat tavoitteet ovat, sitä suurempi on myös pettymyksen mahdollisuus. Kansalaisjärjestöt ja lehdistö keskittyvät näihin pettymyksiin. Olkoon sitten niin. Meidän on kuitenkin vastuullisina politiikkoina varottava tekemästä tästä sellaista johtopäätöstä, että meidän olisi oltava tulevaisuudessa vähemmän tavoitteellisia. Komission mielestä EU:lla eikä ainakaan maailmalla ole varaa tavoitteellisuuden vähenemiseen. Saanen puhua nyt kauppaa koskevista kysymyksistä hieman yksityiskohtaisemmin. Olen aistinut täällä tiettyä huolestuneisuutta. Neuvottelut olivat todellakin vaikeat. Kehitysmaat keskittyivät kauppaan ja maataloustukiin. Tämä pakotti EU:n ponnistelemaan lujasti Dohan säilyttämiseksi asiasisällön neuvottelufoorumina sekä monenvälisen toimintaohjelman epäonnistumisen estämiseksi yleisesti. Olen pannut merkille päätöslauselmaesityksen 6 kohdan, ja haluaisin huomauttaa, että tämä on mielestäni oikea tapa käsitellä ongelmaa. Onnistuimme välttämään monenvälisen toimintaohjelman epäonnistumisen, mutta meidän oli luonnollisesti käytettävä loppuun kaikki se neuvottelupääoma, jolla puolustimme sitä, mistä kaikki olivat itse asiassa kansainvälisesti sopineet vajaa vuosi sitten. Hyvin rohkaisevaa on, että – tätä voidaan kutsua EU-johtamiseksi – vältyimme sortumasta uudelleen ylikuormitettuun esityslistaan, joka oli itse asiassa syynä Seattlen epäonnistumiseen. Kun kansalaisjärjestöt väittävät Johannesburgin kokousta epäonnistuneeksi siksi, ettei siellä otettu uudelleen esille Dohassa ja Monterreyssa käsiteltyjä kysymyksiä, ne tulkitsevat tahallisesti väärin sen, mistä Johannesburgissa oli kysymys. Asiaa tuskin auttaa myöskään se, että osa parlamentin jäsenistä yhtyy tähän väärään tulkintaan. Dohan kokouksessa marraskuussa 2001 käsiteltiin kauppaa. Monterreyssa maaliskuussa 2002 järjestetyssä kokouksessa käsiteltiin rahoitusta. Tämä edesauttoi Johannesburgin onnistumista. Monenvälinen esityslista oli paremmin laadittu Johannesburgia varten. Tämän ansiosta saatoimme lopuksi keskittyä Johannesburgin huippukokouksen keskeisiin kysymyksiin edellä mainitsemistani vaikeuksista huolimatta. EU edistää jatkossakin kauppaa koskevaa myönteistä toimintaohjelmaansa kehitysmaiden hyväksi. Tältä osin minulla on paljon kerrottavaa. Ensinnäkin olemme muita tärkeitä kauppakumppaneita edellä markkinoille pääsyssä etenkin ”kaikki paitsi aseet”  -aloitteen ansiosta."@fi5
lpv:unclassifiedMetadata	"(Suosionosoituksia)"5
lpv:unclassifiedMetadata	"komissio"5
lpv:unclassifiedMetadata	"unionia"5
lpv:unclassifiedMetadata	"Nielson,"5,10,3
lpv:translated text	"Mijnheer de Voorzitter, mevrouw Wallström zei terecht dat ik mij meer in het bijzonder zal richten op de handel, de financiën en de follow-up, maar staat u mij toe om met een paar algemene opmerkingen te beginnen. Ten tweede openen de EU en de ACS-landen op vrijdag de onderhandelingen over regionale economische partnerschapsovereenkomsten krachtens de Overeenkomst van Cotonou. Ik kan hier nader op ingaan als er vragen over dit onderwerp zijn. Ten derde heeft de Commissie vorige week een mededeling aan de Raad en het Parlement over handel en ontwikkeling aangenomen. In de mededeling wordt beschreven wat er dient te gebeuren om ontwikkelingspartners te laten profiteren van de nationale, regionale en mondiale handel. Dit is binnen een maand tijd een reactie op de politieke verklaring van Johannesburg en op de roep om meer handelsgerelateerde ondersteuning. De relevante Doha-bepalingen worden door de hele tekst geciteerd. In de tekst van Johannesburg wordt ook opgeroepen om de agenda van Doha volledig uit te voeren, waarbij de behoeften van de ontwikkelingslanden centraal staan bij de onderhandelingen, zonder dat dit een belemmering vormt voor de onderhandelingen over subsidies en tarieven. Wat de subsidies betreft, worden de conclusies van de Raad onverkort in de tekst van Johannesburg geciteerd. De tekst bevestigt ook wederom het recht op toegang tot medicijnen en TRIP’s. Kortom, de tekst van Johannesburg over handel en financiën is in overeenstemming met het mandaat dat de Raad Ontwikkelingssamenwerking op 30 mei heeft gegeven. Dat is geen slecht resultaat. De boodschap van de zuidelijke delegaties was desalniettemin luid en duidelijk: ‘Het Noorden moet laten zien dat het Doha serieus neemt als ontwikkelingsronde’. Dat is een behoorlijk nuttig geheugensteuntje dat de Commissie in ieder geval zinvol vindt en toejuicht. Wat de financiën betreft, zijn de millenniumdoelstellingen in Johannesburg niet alleen volledig onderschreven, maar zijn er ook nog een paar nieuwe, belangrijke doelstellingen toegevoegd. Duurzame ontwikkeling blijft de kern van de politieke verklaring van Johannesburg en hierdoor hebben wij de beschikking over een samenhangend kader voor de tenuitvoerlegging van de conclusies van alle belangrijke VN-conferenties. In de diverse hoofdstukken van het uitvoeringsplan heeft de strijd tegen de armoede een hoge prioriteit gekregen. Het is een stap in de goede richting dat de Top expliciete prioriteit heeft gegeven aan het bestrijden van de armoede door middel van doelstellingen als toegang tot energie, water en sanitaire voorzieningen en een rechtvaardige verdeling van de voordelen van de biodiversiteit. Dat betekent dat we over duidelijke, algemene maatsstaven beschikken om te beoordelen of de gezamenlijke naties voldoende actie ondernemen. Door de financiële afspraken wordt een dynamische follow-up van Monterrey gewaarborgd, waarbij de druk voor meer officiële ontwikkelingshulp gehandhaafd blijft. U zult echter niet verbaasd zijn als ik zeg dat de donoren naar mijn mening nog veel meer zouden moeten doen. Als u concrete antwoorden wenst over de route die de EU gaat volgen, zou u naar de begroting 2003 van elke lidstaat moeten kijken. Dat is in ieder geval iets wat ik zelf zal gaan doen. Wat de rol van het Europees Parlement betreft, heeft er enige discussie plaatsgevonden over de rol van de afgevaardigden van dit Parlement tijdens de Top en over de samenwerking met de Commissie. Aangezien een aantal opmerkingen in het openbaar zijn gedaan, wil ik deze gelegenheid graag benutten om hier kort op in te gaan. De Commissie was verheugd over de aanwezigheid van talrijke afgevaardigden van dit Parlement in de delegatie van de Unie. Dat is eigenlijk bij alle grote VN-conferenties het geval. De afgevaardigden waren actief bij de Top betrokken en hebben met de Commissie samengewerkt tijdens de briefings, de bijeenkomsten in het kader van de Top en de nevenevenementen. Dat heeft allemaal bijgedragen aan de vertegenwoordiging van Europa. Wij moeten niet vergeten dat Johannesburg een VN-Conferentie was. Dat betekent dat de delegaties een consensus moeten zien te bewerkstelligen. Niet iedereen krijgt alles. Door de instellingen was afgesproken dat de afgevaardigden als waarnemers binnen de delegaties zouden fungeren en dat zij geen deel zouden nemen aan de onderhandelingsbijeenkomsten. De praktische afspraken die in Johannesburg werden gevolgd waren dus eigenlijk dezelfde als bij andere topontmoetingen. Ik moet dat naar mijn idee nog eens benadrukken. De praktische afspraken die in Johannesburg werden gevolgd waren dus eigenlijk dezelfde als bij andere topontmoetingen. De Commissie heeft haar best gedaan om de afgevaardigden te ondersteunen. Zij werden regelmatig op de hoogte gehouden van de onderhandelingen en de Commissie heeft aandachtig naar hun standpunten geluisterd. Elke dag werden door hoge ambtenaren van de Commissie gehouden. Daaruit blijkt hoeveel belang wij hechten aan een transparante informatiestroom. Commissaris Wallström en ik hebben allebei aan dat proces deelgenomen. Ik heb zelf bijvoorbeeld tijdens de Wereldtop drie keer een bijeenkomst gehad met de Parlementaire delegatie, en dan heb ik het nog niet over de Parlementaire nevenactiviteiten die ik heb bijgewoond, inclusief twee bijeenkomsten van de groene fractie. Die activiteiten hebben allemaal binnen het huidige kader plaatsgevonden, een kader waarnaar overigens expliciet wordt verwezen in de brief van voorzitter Prodi die had ingestemd met een Parlementaire deelname. Tegen afgevaardigden die dit punt in Johannesburg aan de orde stelden, heb ik - omdat ik geen andere keus had - gezegd dat we op basis van de bestaande afspraken zouden moeten werken en dat we in Johannesburg geen bevoegdheden hadden om die regelingen te wijzigen. Dergelijke wijzigingen vereisen namelijk een tripartiet besluit van de Commissie, de Raad en het Europees Parlement. Ik geef er de voorkeur aan als een politieke dinosaurus te worden bestempeld omdat ik mij aan de gemaakt afspraken houd, dan dat ik een moderne aanpak propageer die tot gevolg heeft dat gemaakte afspraken niet langer gerespecteerd worden. Dan kort een aantal opmerkingen over de follow-up. Om de verplichtingen na te komen die in Johannesburg zijn aangegaan, zijn partnerschappen tussen regeringen, het bedrijfsleven en maatschappelijke organisaties onontbeerlijk. Wij zijn dan ook verheugd over de ruim 200 partnerschappen die tijdens de Top zijn geïntroduceerd. Hopelijk zullen deze partnerschappen voor extra middelen en deskundigheid zorgen en op alle niveaus tot nieuwe acties leiden. Het gaat echter om de kwaliteit en de omvang van de partnerschappen en niet alleen om het aantal. De Overeenkomst van Cotonou is bijvoorbeeld ‘slechts’ één partnerschap, maar dan wel tussen vijftien lidstaten van de EU en 77 ontwikkelingslanden en met een financieel protocol van 15,2 miljard euro. We beginnen dus niet met lege handen. De Europese Commissie zal zich concentreren op een krachtige tenuitvoerlegging van de twee partnerschappen die voor de gehele EU in Johannesburg zijn geïntroduceerd met betrekking tot water en energie. Tijdens de Top hebben de EU en haar Afrikaanse partners een strategisch EU-Afrika-partnerschap ondertekend inzake water en sanitaire voorzieningen. In samenhang met het waterinitiatief van de EU vormt dit een belangrijke stap in de richting van de ontwikkeling van concrete acties gebaseerd op een stevig eigendomsrecht en een groot engagement van onze Afrikaanse partners. Meer in het algemeen is het duidelijk dat de effectieve tenuitvoerlegging van de conclusies van Johannesburg betekent dat we voornemens in concrete acties moeten vertalen via een ontwikkelingssamenwerking op regionaal en nationaal, maar ook op lokaal niveau. De EU moet het voortouw blijven nemen. De Europese Raad heeft al toegezegd om tijdens zijn vergadering in de lente van 2003 de EU-strategie voor duurzame ontwikkeling te herzien, waarbij de nadruk zal liggen op het in de praktijk brengen van de verplichtingen die in Johannesburg zijn aangegaan. Ter voorbereiding op deze herziening is de Commissie voornemens om voorstellen in te dienen die voortbouwen op de mededeling van eerder dit jaar getiteld ‘Naar een wereldwijd partnerschap voor duurzame ontwikkeling’. Een van de belangrijkste kwesties die intern de aandacht verdient in het kader van het syntheseverslag ten behoeve van de Europese Raad van de lente volgend jaar is de vraag hoe we duurzame consumptie- en productiepatronen in de EU kunnen bevorderen. Tot slot zou ik willen opmerken dat de Europese Unie tevreden kan zijn over de rol die zij in Johannesburg heeft gespeeld, waarbij ik de nadruk leg op ‘Europese ’. De samenwerking tussen Commissie en Raad heeft eveneens een erg positieve indruk achtergelaten. Zoals commissaris Wallström al zei is het politieke klimaat ten opzichte van 1992 veranderd. Het lijkt er bijna op of NGO’s en de Groep van 77 de hoop op een constructief multilateralisme van de Verenigde Staten hebben opgegeven, alsof de VS geen deel zouden uitmaken van de optelsom die tot een duurzame ontwikkeling moet leiden. Dat leidt tot een onmogelijke opstelling in de onderhandelingskamers, waar de VS wel degelijk een belangrijke rol speelt. Dat hebben wij ook ervaren toen de VS en OPEC-leden hun krachten bundelden om harde doelstellingen voor hernieuwbare energie tegen te houden. Johannesburg heeft echter wel tot consensus geleid, en dat is op zich positief. De EU had duidelijk de grootste verlanglijst. Maar ja, hoe hoger het ambitieniveau, hoe groter de kans op teleurstellingen. De pers en NGO’s leggen de nadruk op deze tekortkomingen. Het zij zo. Als verantwoordelijke politici moeten we echter erg terughoudend zijn om de conclusie te trekken dat we daarom in de toekomst dan maar minder ambitieus moeten zijn. De Commissie is van mening dat niet alleen de EU, maar de gehele wereld zich een minder ambitieuze houding niet kan veroorloven. Staat u mij toe om nu nader in te gaan op de handelskwesties. Ik heb hieromtrent enige twijfels geconstateerd. De onderhandelingen zijn inderdaad moeizaam verlopen. De aandacht van de ontwikkelingslanden ging uit naar de handel en de landbouwsubsidies. Hierdoor werd de EU gedwongen alle zeilen bij te zetten om iedereen ervan te overtuigen dat deze onderwerpen op de agenda van Doha thuishoren en, meer in het algemeen, om te voorkomen dat de multilaterale agenda zou ontsporen. Mijn aandacht werd getrokken door punt zes van de ontwerpresolutie dat naar mijn mening een correcte weergave van dit probleem is. Wij zijn erin geslaagd om een ontsporing van de multilaterale agenda te voorkomen, maar dat betekent wel dat we onderhandelingskapitaal hebben moeten gebruiken om iets te verdedigen wat iedereen in feite minder dan een jaar geleden op internationaal niveau al was overeengekomen. Wat erg bemoedigend is - en dat zou als ‘EU-leiderschap’ bestempeld kunnen worden - is dat we een herhaling hebben weten te voorkomen van de chaotische ‘overvolle agenda’ die in feite de oorzaak was van het mislukken van Seattle. Wanneer NGO’s nu beweren dat Johannesburg een mislukking was omdat de discussie over de resultaten van Doha en Monterrey niet is hervat, is dat een zelf verzonnen misvatting over wat nu eigenlijk aan de orde was in Johannesburg. Het feit dat een aantal afgevaardigden deze misvatting lijkt te delen, is niet erg behulpzaam. Doha had in november 2001 de handel als onderwerp. In maart 2002 stond in Monterrey de financiering op de agenda. Mede daardoor kon Johannesburg een succes worden. De multilaterale agenda was voor Johannesburg veel beter gestructureerd. Ondanks de problemen die ik heb genoemd, waren we daardoor toch in staat om ons in het eindspel op de essentiële kwesties van de Top in Johannesburg te concentreren. De EU zal haar positieve handelsbeleid ter ondersteuning van de ontwikkelingslanden blijven bevorderen. Hierover valt genoeg te melden: Ten eerste hebben we qua markttoegang een voorsprong op andere grote handelspartners, met name als gevolg van ons EBA-initiatief (Everything But Arms - Alles, behalve wapens)."@nl2
lpv:unclassifiedMetadata	"(Applaus)"2
lpv:unclassifiedMetadata	"(Χειροκροτήματα)"8
lpv:unclassifiedMetadata	"Unie"2
lpv:translated text	". – Mr President, Mrs Wallström has correctly said that I will be talking more specifically about trade, finance and follow-up, but first a few general remarks. Second, on Friday, the EU and the ACP countries launch negotiations on Regional Economic Partnership Agreements under the Cotonou Agreement. I can go into more detail if you have questions about this. Third, last week, the Commission adopted a communication on trade and development, addressed to Council and to this Parliament. It sets out what needs to be done to help developing partners benefit from national, regional and global trade. It responds, within less than a month, to the Johannesburg Political Declaration and the call for increased Trade-Related Assistance. The relevant Doha provisions are quoted throughout the text. The Johannesburg text also calls for the successful completion of the Doha Agenda, placing the needs of developing countries at the heart of negotiations, but without interfering with its negotiations on subsidies and tariffs. On subsidies, the Johannesburg text directly quotes the Council's conclusions. The text also reaffirms the text on access to medicines and TRIPs. In short, the Johannesburg text on trade and finance is in line with the mandate given by the Development Council on 30 May. That is not a bad result. The message from southern delegations was nevertheless loud and clear: 'The North must show that it is serious about Doha being a development round'. That is a rather useful reminder which we, from the Commission side, welcome and find meaningful. Regarding finances, Johannesburg fully reconfirmed the millennium development goals, also adding a few new, important targets. Sustainable development remains the core objective of the Johannesburg political declaration, and this gives us a coherent framework for implementing the outcome of all major UN conferences. The fight against poverty was given high priority throughout the chapters of the Plan of Implementation. It is a step forward that the summit explicitly prioritised fighting poverty in pursuing targets such as access to energy, water and sanitation, and equitable sharing of the benefits of biodiversity. We therefore have sound, common yardsticks for whether the community of nations is doing enough. The agreed language on finance ensures a dynamic post-Monterrey process, thereby maintaining the pressure for more ODA. You will not be surprised to hear, however, that I think donors should be doing a lot more. If you want concrete answers as to where the EU is going, you should look at 2003 fiscal budgets for each of the EU Member States. That is what I will do. Regarding the role of the European Parliament – there has been some debate on the role of Members of this Parliament at the summit, and on collaboration with the Commission. Since some of these remarks have been made in public, I would like to take this opportunity to briefly react. The Commission was pleased to accept a substantial presence from the Parliament in the Union's delegation, as has been the case for all major UN conferences. Members followed the summit actively and interacted with the Commission in briefings, summit events, side-events and so on, all in the interests of representing Europe. One needs to keep in mind that Johannesburg was a UN conference. This means delegations must reach consensus. Not everybody gets everything. As agreed between the institutions, Members of Parliament participated in delegations as observers and did not take part in negotiating sessions. There was no deviation from established practice in Johannesburg. I think I should repeat this. There was no deviation from established practice in Johannesburg. The Commission did its best to support the parliamentarians. They were kept regularly informed of negotiations, and the Commission listened carefully to their views. Debriefing meetings were held on a daily basis by senior Commission officials. This demonstrates the importance we gave to a transparent flow of information. Both Commissioner Wallström and I participated in this process, and I personally met the Parliament delegation three times during the summit, not to mention the Parliamentary side-events I attended, including two events organised by the Green party. All of this was done within the current framework, a framework referred to explicitly in President Prodi's letter agreeing to parliamentary participation. I pointed out to Members of Parliament raising this issue in Johannesburg during the summit, as I had to, that we had not come there with new rules and that it was not in our power in Johannesburg to change these arrangements. Any such changes require a tripartite decision involving the Commission, Council and European Parliament. If being a loyal custodian of what has been agreed to makes one ancient, I prefer that, rather than trying to be modern if that means not being able to respect what has been agreed to. Now a few words on follow-up. Partnerships between governments, business and civil society will be necessary to deliver the commitments made in Johannesburg. We welcome the more than 200 partnerships launched at the summit. These partnerships will hopefully bring additional resources and expertise, and mobilise action at all levels. But it is the quality and size of the partnerships that matter, not the numbers as such. The Cotonou Agreement is 'only' one partnership, but it covers 15 EU Member States, 77 developing countries, and has a financial protocol of EUR 15.2 billion. We are not starting from scratch. The European Commission will focus on securing strong EU implementation of the two EU-wide partnerships on water and energy launched in Johannesburg. During the summit, the EU signed with its African partners a strategic EU-Africa partnership on water and sanitation. In conjunction with the EU Water Initiative, this is an important step towards the development of concrete actions building on strong ownership and commitment from African partners. More generally, it is clear that the effective implementation of the outcome of Johannesburg means translating intentions into action through development cooperation undertaken regionally and nationally as well as locally. The EU must continue to take the lead. The European Council has already agreed to review, at its Spring meeting in 2003, the EU strategy for sustainable development, with a focus on putting into practice the commitments undertaken in Johannesburg. To prepare this review, the Commission intends to submit proposals building on the communication 'Towards a Global Partnership for Sustainable Development' issued earlier this year. Internally, one of the main issues to be addressed in the synthesis report for next Spring's European Council should be how to move towards more sustainable consumption and production patterns in the EU. I would conclude by saying that the European Union can be satisfied with the role it played in Johannesburg; and by stressing 'European '. The cooperation between Commission and Council was also a very positive experience. As Commissioner Wallström said, we are in a different political climate than in 1992. It is almost as if NGOs and the Group of 77 had given up expecting constructive multilateralism from the United States; as if the US is not part of the equation for sustainable development. That attitude is not possible in the negotiation rooms, where the US, of course, is a real player, as we could see when the US and OPEC members joined forces in resisting targets on renewable energy. But Johannesburg did result in consensus, and that in itself is positive. The EU clearly came with the longest wish list. But of course, the higher the level of ambition, the greater the scope for disappointment. NGOs and the press focus on these shortcomings. So be it. But as responsible politicians, we must be careful not to draw the conclusion that we, for this reason, should be less ambitious in the future. The Commission does not believe the EU – and indeed the world – can afford to be less ambitious. Let me address trade issues in more detail. I have noted some concerns here. The negotiations were indeed difficult. Developing countries focused on trade and on subsidies in agriculture. This forced the EU to put in a strong effort to safeguard Doha as the place to discuss the substance and to avoid, in general, a derailing of the multilateral agenda. I have noted point 6 in the motion for a resolution, and I would like to point out that I think this is a correct reading of this problem. We succeeded in avoiding this derailing of the multilateral agenda, but of course we had to use up negotiation capital defending what everybody had in fact internationally agreed less than a year ago. What is very encouraging – and you could call this 'EU leadership' – is that we avoided a repetition of the disorganised 'agenda overload' that was in fact the cause of the breakdown in Seattle. When NGOs say that Johannesburg was a failure because it didn’t reopen Doha and Monterrey, this is a self-constructed and unnecessary misunderstanding of what Johannesburg was about. The fact that some MEPs seem to share this misunderstanding does not help much. Doha dealt with trade in November 2001. Monterrey dealt with financing in March 2002. This helped Johannesburg succeed. The multilateral agenda was better organised for Johannesburg. This enabled us – despite the difficulties I mentioned – to focus in the end-game on the core issues of the Johannesburg Summit. The EU will continue to promote its positive agenda on trade for the benefit of developing countries. There are plenty of things to report here: First, we are ahead of other major trading partners on market access, thanks in particular to 'Everything But Arms'."@lv10
lpv:unclassifiedMetadata	"(Applause)"10,10,3
lpv:unclassifiedMetadata	"Commission"10,3
lpv:unclassifiedMetadata	"Union"1,10,7,3,6
lpv:unclassifiedMetadata	"debriefings"2
lpv:unclassifiedMetadata	"Ένωση"8
lpv:unclassifiedMetadata	"Nielson,"5,10,3
lpv:unclassifiedMetadata	"(Applause)"10,10,3
lpv:unclassifiedMetadata	"Union"1,10,7,3,6
lpv:translated text	"Senhor Presidente, a Senhora Comissária Wallström disse, e bem, que vou falar mais especificamente sobre comércio, financiamento e acompanhamento, mas em primeiro lugar farei algumas observações de carácter geral. Segunda: na sexta-feira, a UE e os países ACP encetam negociações sobre Acordos Regionais de Parceria Económica nos termos do Acordo de Cotonou. Se tiverem perguntas sobre este assunto, poderei falar dele de forma mais pormenorizada. Terceira: a semana passada, a Comissão adoptou uma comunicação em matéria de comércio e desenvolvimento, dirigida ao Conselho e a este Parlamento. Essa comunicação define o que é preciso fazer para ajudar os parceiros em vias de desenvolvimento a retirarem benefícios do comércio nacional, regional e global. Responde assim, em menos de um mês, à Declaração Política de Joanesburgo e ao pedido de aumento da Ajuda relacionada com o Comércio. Ao longo de todo o texto são citadas as disposições pertinentes de Doha. O texto de Joanesburgo também solicita a realização coroada de êxito da Agenda de Doha, colocando no cerne das negociações as necessidades dos países em vias de desenvolvimento, mas sem interferir nas negociações dessa agenda em matéria de subsídios e pautas aduaneiras. No que respeita a subsídios, o texto de Joanesburgo cita directamente as conclusões do Conselho e reafirma também o texto sobre acesso a medicamentos e o acordo TRIPS. Resumindo: o texto de Joanesburgo sobre comércio e financiamento é consentâneo com o mandato conferido pelo Conselho “Desenvolvimento” de 30 de Maio. Não é um mau resultado. Ainda assim, a mensagem das delegações dos países do Sul foi bem sonora e clara: “O Norte tem de demonstrar que fala a sério quando diz que Doha é uma ronda de negociações sobre desenvolvimento”. Trata-se de uma advertência bastante útil que nós, da parte da Comissão, saudamos e consideramos significativa. No que diz respeito ao financiamento, Joanesburgo reconfirmou plenamente os objectivos de desenvolvimento do milénio, acrescentando-lhes também algumas metas novas e importantes. O desenvolvimento sustentável continua a ser o objectivo fulcral da declaração política de Joanesburgo, o que nos proporciona um quadro coerente para a implementação dos resultados de todas as principais conferências das Nações Unidas. Em todos os capítulos do Plano de Implementação foi atribuída uma elevada prioridade à luta contra a pobreza. Representa um passo em frente o facto de a cimeira atribuir explicitamente prioridade à luta contra a pobreza ao estabelecer objectivos como o acesso à energia, à água e ao saneamento e a partilha equitativa dos benefícios da biodiversidade. Temos, portanto, bitolas sólidas e comuns para aferir se o que a comunidade das nações está a fazer é suficiente. A linguagem acordada em matéria de financiamento assegura um processo dinâmico pós-Monterrey, mantendo com isso a pressão para que haja mais ajuda pública ao desenvolvimento (APD). No entanto, não os surpreenderá ouvir-me dizer que penso que os doadores deveriam estar a fazer muito mais. Se desejam ter respostas concretas quanto ao caminho que a UE está a seguir, deverão olhar para os orçamentos de Estado para 2003 para cada um dos Estados-Membros da UE. É o que eu vou fazer. Quanto ao papel do Parlamento Europeu, houve um certo debate acerca do papel de deputados deste Parlamento na cimeira e acerca da colaboração com a Comissão. Atendendo a que algumas destas observações foram feitas em público, gostaria de aproveitar esta oportunidade para reagir às mesmas em breves palavras. A Comissão aceitou com agrado a presença de um número considerável de elementos do Parlamento na delegação da União, como tem sido o caso em todas as conferências importantes das Nações Unidas. Os senhores deputados acompanharam activamente a cimeira e interagiram com a Comissão em sessões de informação, acontecimentos associados à cimeira, acontecimentos à margem da cimeira e outros, sempre no interesse de representar a Europa. Há que ter presente que a Conferência de Joanesburgo era uma conferência das Nações Unidas. Significa isto que as delegações têm de chegar a um consenso. Nem todos conseguem obter tudo o que pretendem. Tal como ficou acordado entre as Instituições, os deputados participavam nas delegações como observadores e não tomavam parte em sessões de negociação. Em Joanesburgo não se registou qualquer desvio relativamente à prática estabelecida. Penso que devo repetir esta afirmação: em Joanesburgo não se registou qualquer desvio relativamente à prática estabelecida. A Comissão fez todos os possíveis para apoiar os parlamentares. Foram informados regularmente das negociações, e a Comissão escutou atentamente as suas opiniões. Realizaram-se diariamente reuniões para prestação de informações por parte de funcionários superiores da Comissão. Isto demonstra a importância que atribuímos a um fluxo transparente de informações. Tanto a Senhora Comissária Wallström como eu participámos neste processo e eu, pessoalmente, reuni-me com a delegação parlamentar três vezes durante a cimeira, isto para não falar dos acontecimentos a que assisti, organizados pelos parlamentares à margem da cimeira, incluindo dois organizados pelo partido dos Verdes. Tudo isto teve lugar no âmbito do quadro actual, um quadro que é explicitamente referido na carta em que o Senhor Presidente Prodi dá o seu acordo à participação parlamentar. Como me competia fazê-lo, chamei a atenção dos senhores deputados que levantaram esta questão em Joanesburgo, durante a cimeira, para o facto de que não tínhamos ido para ali com novas regras e que não tínhamos competência, em Joanesburgo, para modificar as disposições existentes. Quaisquer modificações desse tipo exigem uma decisão tripartida que envolve a Comissão, o Conselho e o Parlamento Europeu. Se ser guardião fiel do que foi acordado significa ser muito velho, prefiro isso a tentar ser moderno, se ser moderno quer dizer que não se é capaz de respeitar o que foi acordado. Direi agora algumas palavras sobre o que se vai seguir. Para cumprir os compromissos assumidos em Joanesburgo vão ser necessárias parcerias entre governos, o mundo empresarial e a sociedade civil. Congratulamo-nos com as mais de 200 parcerias lançadas na cimeira. Essas parcerias trarão consigo, segundo esperamos, recursos e adicionais e mobilizarão iniciativas a todos os níveis. O que interessa, porém, é a qualidade e a dimensão das parcerias, não os números em si. O Acordo de Cotonou é “apenas” uma parceria, mas abrange 15 Estados-Membros da UE, 77 países em vias de desenvolvimento e tem um protocolo financeiro de 15,2 mil milhões de euros. Não estamos a começar do zero. A Comissão Europeia concentrará os seus esforços em assegurar a forte implementação na UE das duas parcerias de âmbito comunitário nos domínios da água e da energia que foram lançadas em Joanesburgo. Durante a cimeira, a UE assinou com os seus parceiros africanos uma parceria estratégica UE-África em matéria de água e saneamento. Em conjugação com a Iniciativa da UE relativa à Água, este é um passo importante para o desenvolvimento de acções concretas que assentem numa forte apropriação e num forte empenhamento por parte de parceiros africanos. Em termos mais gerais, é evidente que a implementação eficaz dos resultados de Joanesburgo significa traduzir intenções em actos através da cooperação para o desenvolvimento empreendida a nível regional e nacional, bem como a nível local. A UE tem de continuar a assumir a liderança. O Conselho Europeu já concordou em avaliar, na sua reunião da Primavera em 2003, a estratégia da UE para o desenvolvimento sustentável, com especial incidência na realização prática dos compromissos assumidos em Joanesburgo. A fim de preparar esta avaliação, a Comissão tenciona apresentar propostas assentes na comunicação intitulada “Para uma Parceria Global no Domínio do Desenvolvimento Sustentável”, emitida já este ano. A nível interno, uma das principais questões a tratar no relatório de síntese destinado ao Conselho Europeu da próxima Primavera será a maneira de avançar para modelos mais sustentáveis de consumo e produção na UE. Gostaria de concluir dizendo que a União Europeia pode sentir-se satisfeita com o papel que desempenhou em Joanesburgo, e sublinhando a expressão “ Europeia”. A cooperação entre Comissão e Conselho também foi uma experiência muito positiva. Como disse a Senhora Comissária Wallström, o clima político neste momento é diferente do que era em 1992. É quase como se as ONG e o Grupo dos 77 tivessem deixado de contar com um multilateralismo construtivo da parte dos Estados Unidos; como se os EUA não fizessem parte da equação em prol do desenvolvimento sustentável. Essa atitude não é possível nas salas de negociações, onde os EUA são, como é evidente, um interveniente real, como pudemos ver quando os EUA e membros da OPEP congregaram esforços para se oporem às metas em matéria de energias renováveis. Mas de Joanesburgo saiu, de facto, um consenso e isso é, em si mesmo, positivo. A UE foi quem apresentou claramente a lista de desejos mais longa. Mas, como é óbvio, quanto mais elevado for o nível da ambição, maior é o âmbito para se ter uma decepção. As ONG e a imprensa focam estas insuficiências. Paciência! No entanto, como políticos responsáveis, temos de ter o cuidado de não retirar daí a conclusão de que, por esse motivo, deveremos ser menos ambiciosos de futuro. A Comissão não considera que a UE – ou mesmo o mundo – possam dar-se ao luxo de serem menos ambiciosos. Tratarei mais detalhadamente das questões relativas ao comércio. Apercebi-me de algumas preocupações neste domínio. De facto, as negociações foram difíceis. Os países em vias de desenvolvimento concentraram a sua atenção na área do comércio e dos subsídios à agricultura, o que obrigou a UE a desenvolver um intenso esforço para salvaguardar Doha como local de discussão de questões substantivas e evitar, de uma maneira geral, o “descarrilamento” da agenda multilateral. Tomei nota do ponto 6 da proposta de resolução e gostaria de assinalar que o considero uma leitura correcta deste problema que estamos a tratar. Conseguimos evitar o tal “descarrilamento” da agenda multilateral, mas é claro que tivemos de utilizar todo o capital negocial na defesa daquilo que todos tinham, de facto, acordado internacionalmente há menos de um ano. O que é muito encorajador – e a isto pode chamar-se ‘liderança da UE’ – é que evitámos uma repetição da “sobrecarga da agenda de trabalhos” que era sintoma de desorganização e que foi, na realidade, a causa do fracasso de Seattle. Quando algumas ONG afirmam que Joanesburgo foi um fracasso porque não reabriu os de Doha e Monterrey, essa afirmação é um mal-entendido auto-construído e desnecessário acerca dos verdadeiros objectivos de Joanesburgo. O facto de alguns eurodeputados partilharem, ao que parece, este mal-entendido, não vem ajudar muito. Doha tratou de questões relativas ao comércio, em Novembro de 2001. Monterrey tratou de financiamento, em Março de 2002. Isso contribuiu para o êxito de Joanesburgo. A agenda multilateral para Joanesburgo foi mais bem organizada, o que nos permitiu – apesar das dificuldades que referi – concentrarmo-nos, na fase final, nas questões fulcrais da Cimeira de Joanesburgo. A UE vai continuar a promover a sua agenda positiva em matéria de comércio em atenção aos países em vias de desenvolvimento. Há muitas coisas a comunicar neste contexto. Primeira: estamos à frente de outros importantes parceiros comerciais no que se refere ao acesso ao mercado, especialmente graças à estratégia “Tudo menos Armas”."@pt11
lpv:translated text	"Señor Presidente, la Sra. Wallström tiene razón al decir que hablaré más concretamente de comercio, finanzas y continuación del trabajo, pero antes haré algunas observaciones generales. En segundo lugar, el viernes, la UE y los países ACP empezarán a negociar sobre los acuerdos de asociación económica regional en el marco de los Acuerdos de Cotonú. En caso de que tengan preguntas al respecto, puedo aportar más detalles. En tercer lugar, la semana pasada la Comisión adoptó una comunicación sobre comercio y desarrollo dirigida al Consejo y a este Parlamento. Esta comunicación plantea las condiciones requeridas para permitir que los socios de países en vías de desarrollo se beneficien del comercio regional, nacional y mundial, responde en menos de un mes a la Declaración Política de Johanesburgo y a la petición de un incremento de la asistencia relacionada con el comercio. Las disposiciones de Doha en la materia se citan a lo largo de todo el texto. El texto de Johanesburgo también reclama la aplicación efectiva de la Agenda de Doha situando las necesidades de los países en desarrollo en el centro de las negociaciones, pero sin interferir en las negociaciones sobre subvenciones y aranceles. En cuanto a las subvenciones, el texto de Johanesburgo cita textualmente las conclusiones del Consejo. El texto también reafirma lo estipulado en materia de acceso a las medicinas y los ADPIC. En resumen, el texto de Johanesburgo sobre comercio y finanzas es paralelo al mandato emitido por el Consejo de Desarrollo del 30 de mayo. No está nada mal. Por otro lado, es cierto que el mensaje procedente de las delegaciones del sur fue alto y claro: «El Norte debe demostrar que su propuesta de que Doha sea una ronda de desarrollo es seria». Se trata de un recordatorio muy útil que, desde el punto de vista de la Comisión, acogemos favorablemente y encontramos significativo. En cuanto al tema de las finanzas, Johanesburgo ha vuelto a confirmar los objetivos del milenio, además de añadir otros nuevos igualmente importantes. El desarrollo sostenible sigue siendo uno de los objetivos principales de la declaración política de Johanesburgo y nos aporta un marco coherente para aplicar los resultados de todas las grandes conferencias de la ONU. Se ha dado alta prioridad a la lucha contra la pobreza en todos los capítulos del Plan de aplicación. La cumbre ha dado un paso adelante al otorgar prioridad explícitamente a la lucha contra la pobreza, persiguiendo objetivos como el acceso a la energía, al agua y a la sanidad y el reparto equitativo de los beneficios de la biodiversidad. Disponemos por lo tanto de sólidos criterios comunes para juzgar si la comunidad de naciones hace lo suficiente. El lenguaje acordado para las finanzas asegura un dinámico proceso post-Monterrey, permitiendo mantener la presión para obtener más AOD. No obstante, no les sorprenderá oírme decir que creo que los donantes deberían esforzarse mucho más. Si quieren ustedes respuestas concretas sobre el rumbo de la UE, conviene que consulten los presupuestos de 2003 de cada uno de los Estados miembros. Eso es lo que voy a hacer. En cuanto al papel del Parlamento Europeo, hay que decir que ha habido alguna controversia en torno al papel desempeñado por algunos diputados de este Parlamento en la cumbre y la colaboración con la Comisión. Como algunas de estas observaciones se han hecho en público, me gustaría aprovechar esta oportunidad para responder. Seré breve. La Comisión aceptó complacida una presencia sustancial del Parlamento en la delegación de la Unión, como ha ocurrido en todas las grandes conferencias de las Naciones Unidas. Los diputados del PE siguieron activamente la cumbre y colaboraron con la Comisión en reuniones de trabajo, actos de la cumbre, actos paralelos, etc., todo en el interés de representar a Europa. Hay que tener en cuenta que Johanesburgo fue una conferencia de la ONU, lo que significa que las delegaciones deben llegar a un consenso, y no todo el mundo consigue todo lo que quiere. Tal como se había acordado entre las instituciones, los diputados del Parlamento participaban en las delegaciones como observadores y no intervenían en las negociaciones. En Johanesburgo todo trascurrió según la práctica establecida. Y repito lo que acabo de decir: en Johanesburgo todo trascurrió según la práctica establecida. La Comisión hizo todo lo posible por apoyar a los parlamentarios, que fueron informados regularmente de las negociaciones. Además, la Comisión escuchó atentamente sus puntos de vista. Altos cargos de la Comisión celebraron diariamente reuniones informativas, lo que se demuestra la importancia que dimos a la transparencia informativa. Tanto la Comisaria Wallström como yo mismo participamos en este proceso. Me reuní personalmente con la delegación parlamentaria tres veces durante la cumbre, sin mencionar las veces que acudí a los actos parlamentarios paralelos, incluidos dos actos organizados por el partido de los Verdes. Todo esto se hizo dentro del marco establecido, un marco mencionado explícitamente en la carta del Presidente Prodi en la que acepta la participación parlamentaria. A los diputados del Parlamento que plantearon esta cuestión en la Cumbre de Johanesburgo les señalé que nosotros no habíamos acudido con nuevas reglas y que no estaba en nuestro poder cambiar los acuerdos en Johanesburgo. Cualquier cambio de este tipo requiere una decisión tripartita en que intervengan la Comisión, el Consejo y el Parlamento Europeo. Si ejercer de leal guardián de lo acordado me hace ser anticuado, prefiero esto que intentar ser moderno si ello implica no respetar lo que se ha pactado. Dicho esto, unas palabras sobre la continuación de todo esto. Las asociaciones entre gobiernos, empresas y la sociedad civil son muy necesarias para poder llevar a cabo los compromisos establecidos en Johanesburgo. Damos la bienvenida a las más de 200 asociaciones forjadas en las Cumbre. Afortunadamente estas asociaciones aportarán los recursos y la experiencia necesaria, e impulsarán acciones en todos los ámbitos. Pero en realidad, lo que verdaderamente importa es la cualidad y el tamaño de las asociaciones, no la cantidad. El Acuerdo de Cotonú es una asociación «más», pero está compuesta por 15 Estados miembros de la UE, 77 países en desarrollo y dispone de un protocolo financiero de 15 200 millones de euros. No partimos de cero. La Comisión Europea se centrará en asegurar por parte de la UE la firme aplicación de las dos asociaciones a escala de la UE en materia de energía y agua que se lanzaron en Johanesburgo. Durante la cumbre, la UE firmó con sus socios africanos una asociación euroafricana en materia de agua y saneamiento. Junto con la iniciativa en materia de agua de la UE, esta medida significa dar un paso adelante en el desarrollo de acciones concretas basadas en la propiedad y el compromiso fuertes por parte de los socios africanos. De forma más general, hay que dejar claro que la aplicación efectiva de los resultados de la Cumbre de Johanesburgo implica traducir las intenciones en acciones mediante la cooperación al desarrollo aplicada al ámbito regional y nacional, sin descuidar el ámbito local. La UE debe continuar encabezando esta iniciativa. El Consejo Europeo ha acordado revisar en la próxima reunión de primavera de 2003 la estrategia de la UE sobre el desarrollo sostenible, haciendo especial hincapié en la puesta en práctica de los compromisos contraídos en Johanesburgo. Para preparar esta revisión, la Comisión pretende someter propuestas a partir de la comunicación «Hacia una asociación global sobre el desarrollo sostenible» elaborada este año. Desde el punto de vista interno, uno de los aspectos principales que habría que plantear en el informe de síntesis para el próximo Consejo Europeo de la primavera deber ser la manera de avanzar hacia unos modelos de consumo y producción sostenibles en la UE. Me gustaría concluir diciendo que la Unión Europea puede estar satisfecha con el papel que ha desempeñado en Johanesburgo y al decir esto, hago especial hincapié en la expresión « Europea» La cooperación entre la Comisión y el Consejo fue también una experiencia muy positiva. En efecto, tal como ha dicho la Comisaria Wallström, el clima político es distinto al de 1992. Es casi como si las ONG y el Grupo de los 77 hubieran desistido de esperar un multilateralismo constructivo por parte de los Estados Unidos o como si los Estados Unidos ya no formaran parte de la ecuación del desarrollo sostenible. Esta actitud es imposible en las salas de negociación, porque los Estados Unidos, por supuesto, participan efectivamente, como pudimos ver cuando los Estados Unidos y los países miembros de la OPEP unieron sus fuerzas para oponerse a los objetivos sobre energías renovables. Sin embargo, Johanesburgo dio pie a un consenso y eso es de por sí positivo. La UE llevó sin duda la lista de propuestas más larga, pero como siempre ocurre en estos casos, a mayor ambición, mayor desencanto. Las ONG y la prensa se han centrado fundamentalmente en estos fracasos. Qué le vamos a hacer. Sin embargo, como responsables políticos, debemos poner especial cuidado en no llegar a la conclusión de que, por esta razón, deberíamos ser menos ambiciosos en el futuro. La Comisión no cree que ni la UE ni el mundo entero pueden permitirse el lujo de tener menos ambición. Voy a plantear las cuestiones sobre el comercio de forma más detallada. He notado aquí cierta inquietud al respecto. Las negociaciones han efectivamente sido difíciles. Los países en vías de desarrollo se centraron en el comercio y en las subvenciones a la agricultura, lo que obligó a la UE a redoblar sus esfuerzos por mantener a Doha como foro de discusión de fondo y evitar, en general, el descarrilamiento de la agenda multilateral. He visto el punto 6 en la propuesta de resolución y me gustaría decir que creo que se trata de una lectura correcta del problema. Hemos logrado evitar este descarrilamiento de la agenda multilateral, pero también hemos tenido que agotar el capital de negociación defendiendo lo que de hecho todo el mundo había acordado a escala internacional hacía menos de un año. Lo que resulta realmente alentador, y que podríamos llamar «liderazgo UE», es haber conseguido evitar la repetición de la desorganización provocada por la «agenda sobrecargada» que fue la causa del fracaso de Seattle. Cuando las ONG dicen que Johanesburgo fue un fracaso porque no reabrió el debate de Doha y Monterrey, no hacen más que malinterpretar de modo infundado e innecesario lo que realmente se pretendía en Johanesburgo, y el hecho de que algunos diputados del Parlamento Europeo parezcan compartir dicha malinterpretación no ayuda mucho. Doha trató sobre el comercio en noviembre de 2001 y Monterrey sobre la financiación en marzo de 2002. Ambas reuniones contribuyeron a que Johanesburgo haya sido un éxito. La agenda multilateral estaba mejor organizada para Johanesburgo, lo que nos permitió, a pesar de las dificultades mencionadas, centrarnos en el cierre de las cuestiones de más peso de la Cumbre de Johanesburgo. La UE continuará promoviendo su agenda positiva en materia de comercio en beneficio de los países en desarrollo. A este respecto existen muchos puntos que tratar: En primer lugar, estamos por delante de otros socios comerciales importantes en materia de acceso al mercado, y ello gracias a la iniciativa «Todo menos armas»."@es12
lpv:unclassifiedMetadata	"Unión"12
lpv:spoken text	". – Mr President, Mrs Wallström has correctly said that I will be talking more specifically about trade, finance and follow-up, but first a few general remarks. Second, on Friday, the EU and the ACP countries launch negotiations on Regional Economic Partnership Agreements under the Cotonou Agreement. I can go into more detail if you have questions about this. Third, last week, the Commission adopted a communication on trade and development, addressed to Council and to this Parliament. It sets out what needs to be done to help developing partners benefit from national, regional and global trade. It responds, within less than a month, to the Johannesburg Political Declaration and the call for increased Trade-Related Assistance. The relevant Doha provisions are quoted throughout the text. The Johannesburg text also calls for the successful completion of the Doha Agenda, placing the needs of developing countries at the heart of negotiations, but without interfering with its negotiations on subsidies and tariffs. On subsidies, the Johannesburg text directly quotes the Council's conclusions. The text also reaffirms the text on access to medicines and TRIPs. In short, the Johannesburg text on trade and finance is in line with the mandate given by the Development Council on 30 May. That is not a bad result. The message from southern delegations was nevertheless loud and clear: 'The North must show that it is serious about Doha being a development round'. That is a rather useful reminder which we, from the Commission side, welcome and find meaningful. Regarding finances, Johannesburg fully reconfirmed the millennium development goals, also adding a few new, important targets. Sustainable development remains the core objective of the Johannesburg political declaration, and this gives us a coherent framework for implementing the outcome of all major UN conferences. The fight against poverty was given high priority throughout the chapters of the Plan of Implementation. It is a step forward that the summit explicitly prioritised fighting poverty in pursuing targets such as access to energy, water and sanitation, and equitable sharing of the benefits of biodiversity. We therefore have sound, common yardsticks for whether the community of nations is doing enough. The agreed language on finance ensures a dynamic post-Monterrey process, thereby maintaining the pressure for more ODA. You will not be surprised to hear, however, that I think donors should be doing a lot more. If you want concrete answers as to where the EU is going, you should look at 2003 fiscal budgets for each of the EU Member States. That is what I will do. Regarding the role of the European Parliament – there has been some debate on the role of Members of this Parliament at the summit, and on collaboration with the Commission. Since some of these remarks have been made in public, I would like to take this opportunity to briefly react. The Commission was pleased to accept a substantial presence from the Parliament in the Union's delegation, as has been the case for all major UN conferences. Members followed the summit actively and interacted with the Commission in briefings, summit events, side-events and so on, all in the interests of representing Europe. One needs to keep in mind that Johannesburg was a UN conference. This means delegations must reach consensus. Not everybody gets everything. As agreed between the institutions, Members of Parliament participated in delegations as observers and did not take part in negotiating sessions. There was no deviation from established practice in Johannesburg. I think I should repeat this. There was no deviation from established practice in Johannesburg. The Commission did its best to support the parliamentarians. They were kept regularly informed of negotiations, and the Commission listened carefully to their views. Debriefing meetings were held on a daily basis by senior Commission officials. This demonstrates the importance we gave to a transparent flow of information. Both Commissioner Wallström and I participated in this process, and I personally met the Parliament delegation three times during the summit, not to mention the Parliamentary side-events I attended, including two events organised by the Green party. All of this was done within the current framework, a framework referred to explicitly in President Prodi's letter agreeing to parliamentary participation. I pointed out to Members of Parliament raising this issue in Johannesburg during the summit, as I had to, that we had not come there with new rules and that it was not in our power in Johannesburg to change these arrangements. Any such changes require a tripartite decision involving the Commission, Council and European Parliament. If being a loyal custodian of what has been agreed to makes one ancient, I prefer that, rather than trying to be modern if that means not being able to respect what has been agreed to. Now a few words on follow-up. Partnerships between governments, business and civil society will be necessary to deliver the commitments made in Johannesburg. We welcome the more than 200 partnerships launched at the summit. These partnerships will hopefully bring additional resources and expertise, and mobilise action at all levels. But it is the quality and size of the partnerships that matter, not the numbers as such. The Cotonou Agreement is 'only' one partnership, but it covers 15 EU Member States, 77 developing countries, and has a financial protocol of EUR 15.2 billion. We are not starting from scratch. The European Commission will focus on securing strong EU implementation of the two EU-wide partnerships on water and energy launched in Johannesburg. During the summit, the EU signed with its African partners a strategic EU-Africa partnership on water and sanitation. In conjunction with the EU Water Initiative, this is an important step towards the development of concrete actions building on strong ownership and commitment from African partners. More generally, it is clear that the effective implementation of the outcome of Johannesburg means translating intentions into action through development cooperation undertaken regionally and nationally as well as locally. The EU must continue to take the lead. The European Council has already agreed to review, at its Spring meeting in 2003, the EU strategy for sustainable development, with a focus on putting into practice the commitments undertaken in Johannesburg. To prepare this review, the Commission intends to submit proposals building on the communication 'Towards a Global Partnership for Sustainable Development' issued earlier this year. Internally, one of the main issues to be addressed in the synthesis report for next Spring's European Council should be how to move towards more sustainable consumption and production patterns in the EU. I would conclude by saying that the European Union can be satisfied with the role it played in Johannesburg; and by stressing 'European '. The cooperation between Commission and Council was also a very positive experience. As Commissioner Wallström said, we are in a different political climate than in 1992. It is almost as if NGOs and the Group of 77 had given up expecting constructive multilateralism from the United States; as if the US is not part of the equation for sustainable development. That attitude is not possible in the negotiation rooms, where the US, of course, is a real player, as we could see when the US and OPEC members joined forces in resisting targets on renewable energy. But Johannesburg did result in consensus, and that in itself is positive. The EU clearly came with the longest wish list. But of course, the higher the level of ambition, the greater the scope for disappointment. NGOs and the press focus on these shortcomings. So be it. But as responsible politicians, we must be careful not to draw the conclusion that we, for this reason, should be less ambitious in the future. The Commission does not believe the EU – and indeed the world – can afford to be less ambitious. Let me address trade issues in more detail. I have noted some concerns here. The negotiations were indeed difficult. Developing countries focused on trade and on subsidies in agriculture. This forced the EU to put in a strong effort to safeguard Doha as the place to discuss the substance and to avoid, in general, a derailing of the multilateral agenda. I have noted point 6 in the motion for a resolution, and I would like to point out that I think this is a correct reading of this problem. We succeeded in avoiding this derailing of the multilateral agenda, but of course we had to use up negotiation capital defending what everybody had in fact internationally agreed less than a year ago. What is very encouraging – and you could call this 'EU leadership' – is that we avoided a repetition of the disorganised 'agenda overload' that was in fact the cause of the breakdown in Seattle. When NGOs say that Johannesburg was a failure because it didn’t reopen Doha and Monterrey, this is a self-constructed and unnecessary misunderstanding of what Johannesburg was about. The fact that some MEPs seem to share this misunderstanding does not help much. Doha dealt with trade in November 2001. Monterrey dealt with financing in March 2002. This helped Johannesburg succeed. The multilateral agenda was better organised for Johannesburg. This enabled us – despite the difficulties I mentioned – to focus in the end-game on the core issues of the Johannesburg Summit. The EU will continue to promote its positive agenda on trade for the benefit of developing countries. There are plenty of things to report here: First, we are ahead of other major trading partners on market access, thanks in particular to 'Everything But Arms'."@en3
lpv:unclassifiedMetadata	"(Applause)"10,10,3
lpv:unclassifiedMetadata	"Commission"10,3
lpv:unclassifiedMetadata	"Nielson,"5,10,3
lpv:unclassifiedMetadata	"Union"1,10,7,3,6
lpv:unclassifiedMetadata	"União"11
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"11
lpv:translated text	"Herr Präsident, wie Frau Wallström schon sagte, werde ich konkreter auf die Bereiche Handel, Finanzen und die Weiterverfolgung unserer Verpflichtungen eingehen, aber gestatten Sie mir zunächst einige allgemeine Anmerkungen. Zweitens, am Freitag werden die EU und die AKP-Staaten Verhandlungen über Regionale Abkommen über Wirtschaftspartnerschaft gemäß dem Cotonou-Abkommen aufnehmen. Ich kann dazu noch ausführlicher Stellung nehmen, falls Sie dazu Fragen haben. Drittens, letzte Woche wurde von der Kommission eine Mitteilung zu Handel und Entwicklung an den Rat und dieses Parlament verabschiedet. Darin wird erläutert, welche Maßnahmen getroffen werden müssen, damit die Partner in den Entwicklungsländern vom nationalen, regionalen und globalen Handel profitieren können. Mit dieser Mitteilung wird innerhalb von weniger als einem Monat auf die politische Erklärung von Johannesburg und die Forderung nach der Ausweitung der Hilfe im Handelsbereich reagiert. Im gesamten Text wird auf die einschlägigen Bestimmungen von Doha Bezug genommen. In der Erklärung von Johannesburg wird ebenfalls der erfolgreiche Abschluss der Doha-Agenda gefordert, nach der die Bedürfnisse der Entwicklungsländer im Mittelpunkt der Verhandlungen stehen sollen, ohne dass dadurch jedoch die Verhandlungen der WTO über Subventionen und Zölle beeinträchtigt werden. In der Erklärung von Johannesburg werden die Schlussfolgerungen des Rates zu Subventionen wörtlich zitiert. Ferner wird der Text über den Zugang zu Medikamenten und das TRIPS-Übereinkommen bestätigt. Kurz gesagt, der Wortlaut der Erklärung von Johannesburg über den Handel und den Finanzbereich steht im Einklang mit dem Mandat, das am 30. Mai vom Rat der Entwicklungsminister erteilt wurde. Dies ist kein schlechtes Ergebnis. Gleichwohl war die Botschaft der Delegationen aus den südlichen Ländern laut und deutlich: „Der Norden muss zeigen, dass Doha wirklich eine Entwicklungsrunde ist.“ Das ist ein nützlicher Hinweis, den wir von Seiten der Kommission begrüßen und für sinnvoll halten. Im Bereich der Finanzen wurden in Johannesburg die Millenniums-Entwicklungsziele ausdrücklich bestätigt, und es wurden einige neue, wichtige Ziele hinzugefügt. Die nachhaltige Entwicklung ist weiterhin das Hauptziel der politischen Erklärung von Johannesburg, und dadurch erhalten wir einen kohärenten Rahmen für die Umsetzung der Ergebnisse aller wichtigen UN-Konferenzen. Der Bekämpfung der Armut wird in allen Kapiteln des Umsetzungsplans hohe Priorität eingeräumt. Es ist schon ein Fortschritt, dass auf dem Weltgipfel ausdrücklich betont wurde, dass die Armutsbekämpfung bei der Verfolgung der Zielvorgaben, wie zum Beispiel dem Zugang zu Energie, Wasser und sanitärer Grundversorgung, sowie der gerechteren Verteilung des Nutzens aus der Artenvielfalt, im Vordergrund steht. Damit haben wir nun solide gemeinsame Maßstäbe, an denen wir messen können, ob die Anstrengungen der Gemeinschaft der Nationen ausreichen. Durch die vereinbarte Formulierung in Bezug auf den Finanzbereich wird ein dynamischer Prozess nach Monterrey sichergestellt und die Forderung nach einer Erhöhung der öffentlichen Entwicklungshilfe aufrechterhalten. Es wird Sie jedoch nicht überraschen, dass ich der Auffassung bin, dass die Geber sehr viel mehr tun müssten. Wenn Sie ganz konkret wissen wollen, in welche Richtung die EU geht, sollten Sie sich die Haushalte der einzelnen EU-Mitgliedstaaten für das Jahr 2003 ansehen. Ich werde das ganz sicher tun. Ich möchte nun noch auf die Rolle des Europäischen Parlaments eingehen. Es hat einige Diskussionen über die Rolle der Mitglieder dieses Parlaments beim Gipfeltreffen und über die Zusammenarbeit mit der Kommission gegeben. Da einige dieser Äußerungen öffentlich erfolgten, möchte ich an dieser Stelle kurz darauf eingehen. Die Kommission war erfreut darüber, dass, wie bei allen großen UN-Konferenzen üblich, zahlreiche Mitglieder des Parlaments in der Delegation der Europäischen Union vertreten waren. Die Abgeordneten haben das Gipfeltreffen aktiv verfolgt und bei Besprechungen, bei Veranstaltungen im Rahmen des Gipfels, bei Begleitprogrammen und so weiter mit der Kommission zusammengearbeitet, um Europa bestmöglich zu repräsentieren. Wir dürfen nicht vergessen, dass der Weltgipfel in Johannesburg eine UN-Konferenz war. Das heißt, dass die Delegationen einen Konsens erreichen müssen. Nicht jeder kann alle seine Ziele verwirklichen. Wie zwischen der Kommission und dem Parlament vereinbart, nahmen die Mitglieder des Parlaments in den Delegationen als Beobachter teil und wurden nicht in die Verhandlungsrunden einbezogen. In Johannesburg wurde von der üblichen Vorgehensweise nicht abgewichen. Ich glaube, ich sollte dies nochmals wiederholen. Wir sind in Johannesburg nicht von der üblichen Vorgehensweise abgewichen. Die Kommission hat ihr Bestes getan, um die Abgeordneten zu unterstützen. Sie wurden regelmäßig über die Verhandlungen informiert, und die Kommission hat ihre Ansichten sorgfältig berücksichtigt. Jeden Tag wurden von hochrangigen Kommissionsbeamten Nachbesprechungen durchgeführt. Dies zeigt die große Bedeutung, die wir dem transparenten Informationsfluss beigemessen haben. Sowohl Kommissarin Wallström als auch ich haben uns daran beteiligt, und ich selbst traf während des Gipfeltreffens dreimal mit der Delegation des Parlaments zusammen. Außerdem habe ich die parlamentarischen Begleitveranstaltungen, unter anderem zwei von der Partei der Grünen organisierte Veranstaltungen, besucht. All dies erfolgte innerhalb des bestehenden Rahmens, eines Rahmens, auf den in dem Schreiben von Präsident Prodi ausdrücklich verwiesen wurde, mit dem er der Teilnahme von Vertretern des Parlaments seine Zustimmung erteilt hat. Ich musste die Mitglieder des Parlaments, die dieses Thema während des Gipfeltreffens in Johannesburg angesprochen haben, darauf hinweisen, dass für diesen Gipfel keine neuen Regelungen vereinbart wurden und wir nicht befugt sind, diese Regelungen in Johannesburg zu ändern. Derartige Änderungen können nur von der Kommission, dem Rat und dem Europäischen Parlament gemeinsam beschlossen werden. Wenn es altmodisch ist, sich loyal an getroffene Vereinbarungen zu halten, und wenn modern sein heißt, dass Absprachen nicht respektiert werden, bevorzuge ich es, altmodisch zu sein. Nun noch ein paar Worte zur Weiterverfolgung. Partnerschaften zwischen den Regierungen, Unternehmen und der Zivilgesellschaft sind notwendig, um die in Johannesburg eingegangenen Verpflichtungen praktisch umzusetzen. Wir begrüßen die über 200 Partnerschaften, die auf dem Gipfeltreffen initiiert worden sind. Wir hoffen, dass durch diese Partnerschaften zusätzliche Ressourcen und zusätzliches Fachwissen freigesetzt werden und Maßnahmen auf allen Ebenen mobilisiert werden können. Entscheidend ist jedoch die Qualität und der Umfang der Partnerschaften, nicht deren Zahl. Das Cotonou-Abkommen ist „nur“ eine Partnerschaft, aber sie umfasst 15 EU-Mitgliedstaaten, 77 Entwicklungsländer und ein Finanzprotokoll mit einem Volumen von 15,2 Milliarden EUR. Wir fangen nicht ganz von vorne an. Die Europäische Kommission wird sich darauf konzentrieren, die zügige Umsetzung der beiden in Johannesburg initiierten EU-weiten Partnerschaften in den Bereichen Wasserwirtschaft und Energie durch die EU sicherzustellen. Während des Gipfeltreffens wurde von der EU und ihren afrikanischen Partnern eine strategische Partnerschaft zwischen der EU und Afrika für den Zugang zu Wasser und sanitärer Grundversorgung unterzeichnet. Gemeinsam mit der EU-Initiative im Bereich der Wasserwirtschaft ist dies ein wichtiger Schritt zur Entwicklung konkreter Maßnahmen, die auf der umfassenden Eigenverantwortung und dem Engagement der afrikanischen Partner aufbauen. Generell ist klar, dass die wirksame Umsetzung der Ergebnisse von Johannesburg nur dann möglich ist, wenn die Pläne über die Entwicklungszusammenarbeit auf regionaler, nationaler und lokaler Ebene in konkrete Maßnahmen umgesetzt werden. Die EU muss auch weiterhin mit gutem Beispiel vorangehen. Vom Europäischen Rat wurde bereits zugesagt, dass er die EU-Strategie für eine nachhaltige Entwicklung auf seinem Frühjahrstreffen 2003 überprüfen wird. Dabei wird die praktische Umsetzung der in Johannesburg eingegangenen Verpflichtungen im Mittelpunkt stehen. Zur Vorbereitung dieser Überprüfung wird die Kommission Vorschläge vorlegen, die auf der Anfang dieses Jahres veröffentlichten Mitteilung „Auf dem Weg zu einer globalen Partnerschaft für nachhaltige Entwicklung“ basieren. Intern wird die Frage, wie in der EU nachhaltigere Verbrauchs- und Produktionsmuster geschaffen werden können, eines der Hauptthemen des Syntheseberichts für die nächste Frühjahrstagung des Europäischen Rates sein. Ich möchte abschließend sagen, dass die Europäische Union mit der Rolle zufrieden sein kann, die sie in Johannesburg gespielt hat, und ich betone hierbei ganz besonders die „Europäische “. Die Zusammenarbeit zwischen der Kommission und dem Rat war ebenfalls eine sehr positive Erfahrung. Frau Wallström hat das politische Klima erwähnt, das heute völlig anders ist als 1992. Es scheint fast so, als hätten die NRO und die Gruppe der 77 es aufgegeben, von den Vereinigten Staaten konstruktiven Multilateralismus zu erwarten, so, als spielte Amerika bei der nachhaltigen Entwicklung keine Rolle. Diese Haltung ist in den Verhandlungsräumen nicht möglich, in denen Amerika natürlich ein realer Akteur ist. Wir konnten dies beobachten, als die Mitglieder der amerikanischen und der OPEC-Delegation sich zusammenschlossen, um gemeinsam die Zielsetzungen für erneuerbare Energien zu blockieren. Trotzdem ist in Johannesburg ein Konsens erreicht worden, und diese Tatsache allein ist schon positiv. Von allen Beteiligten hatte die EU eindeutig die längste Wunschliste. Je ehrgeiziger die Ziele sind, desto größer ist natürlich auch die Enttäuschung. Die NRO und die Presse sehen nur diese nicht erreichten Ziele. Daran können wir nichts ändern. Als verantwortungsvolle Politiker müssen wir uns jedoch davor hüten, daraus den Schluss zu ziehen, dass wir deshalb in Zukunft weniger ehrgeizig sein sollten. Die Kommission ist der Auffassung, dass die EU und die ganze Welt es sich nicht leisten können, weniger ehrgeizige Ziele zu verfolgen. Ich möchte nun ausführlicher auf den Bereich Handel eingehen. Ich habe festgestellt, dass hier gewisse Befürchtungen bestehen. Die Verhandlungen waren tatsächlich schwierig. Für die Entwicklungsländer standen der Handel und die Subventionen für die Landwirtschaft im Vordergrund. Die EU musste daher große Anstrengungen unternehmen, um sicherzustellen, dass die grundsätzlichen Fragen in Doha erörtert werden, und um insgesamt zu verhindern, dass die multilaterale Agenda in den Hintergrund gerät. Ich habe Punkt 6 des Entschließungsantrags zur Kenntnis genommen, und ich denke, dass dieses Problem damit richtig erfasst wird. Wir konnten dieses Abweichen von der multilateralen Agenda zwar verhindern, haben jedoch durch das Eintreten für etwas, was vor fast einem Jahr auf internationaler Ebene beschlossen worden ist, natürlich wertvolle Zeit für die eigentlichen Verhandlungen verloren. Sehr ermutigend ist jedoch, und dies könnte man mit „EU-Führungskompetenz“ überschreiben, dass wir verhindert haben, dass wieder eine so chaotische und überladene Tagesordnung aufgestellt wird, wie für Seattle, die letztlich für das Scheitern des Gipfels verantwortlich war. Wenn die NRO sagen, Johannesburg sei gescheitert, weil dort die Themen von Doha und Monterrey nicht erneut behandelt wurden, so ist dies ein selbstkonstruiertes und überflüssiges Missverständnis in Bezug auf den Zweck von Johannesburg. Die Tatsache, dass dieses Missverständnis offensichtlich auch bei einigen Mitgliedern des Parlaments besteht, ist wenig hilfreich. In Doha wurden im November 2001 Handelsfragen erörtert. In Monterrey stand im März 2002 der Finanzbereich im Mittelpunkt. Dies hat zum Erfolg des Gipfels von Johannesburg beigetragen. In Johannesburg war die multilaterale Tagesordnung besser organisiert. Dadurch konnten wir uns trotz der von mir bereits erwähnten Schwierigkeiten in der entscheidenden Phase auf die Kernthemen des Gipfels von Johannesburg konzentrieren. Die EU wird ihr Programm zur Förderung des Handels zum Wohle der Entwicklungsländer fortsetzen. Darüber gibt es viel zu berichten: Erstens, wir sind anderen wichtigen Handelspartnern im Hinblick auf den Marktzugang voraus, und dies ist insbesondere der Initiative „Alles außer Waffen“ zu verdanken."@de7
lpv:unclassifiedMetadata	"(Beifall)"7
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos"12
lpv:translated text	"Signor Presidente, il Commissario, signora Wallström ha giustamente affermato che interverrò in modo specifico sulle questioni commerciali e finanziarie e sul seguito da dare agli impegni assunti, ma vorrei innanzitutto formulare alcune osservazioni generali. In secondo luogo, venerdì l’Unione europea e i paesi ACP hanno iniziato i negoziati sugli accordi di partenariato economico regionale nel quadro dell’accordo di Cotonou. Posso approfondire la questione, se avete domande al riguardo. In terzo luogo, la scorsa settimana la Commissione ha adottato una comunicazione sul commercio e lo sviluppo, destinata al Consiglio e al Parlamento. La comunicazione descrive le misure da adottare per aiutare i partner in via di sviluppo a trarre benefici dagli scambi commerciali a livello nazionale, regionale e globale. Essa risponde, in meno di un mese, alla dichiarazione politica di Johannesburg e alla richiesta di maggiore assistenza nel campo del commercio. Nel testo sono citate le disposizioni pertinenti di Doha. La dichiarazione di Johannesburg sollecita inoltre il completamento dell’agenda di Doha e pone le esigenze dei paesi in via di sviluppo al centro delle trattative, senza però interferire con i negoziati in materia di sovvenzioni e tariffe. Riguardo alle sovvenzioni, la dichiarazione di Johannesburg cita direttamente le conclusioni del Consiglio. La dichiarazione riafferma inoltre il testo sull’accesso alle medicine e l’accordo “TRIPS”. In breve, il testo di Johannesburg sulle questioni commerciali e finanziarie è in linea con il mandato definito dal Consiglio “sviluppo” il 30 maggio. Questo non è un cattivo risultato. Il messaggio delle delegazioni del sud è stato nondimeno forte e chiaro: “Il nord deve dimostrare di essere serio sul fatto che Doha verte sullo sviluppo”. E’ un promemoria assai utile che noi, come Commissione, accogliamo con favore e consideriamo significativo. Per quanto riguarda le questioni finanziarie, Johannesburg ha pienamente confermato gli obiettivi di sviluppo del millennio e ha aggiunto anche nuovi importanti traguardi. Lo sviluppo sostenibile rimane l’obiettivo fondamentale della dichiarazione politica di Johannesburg, il che fornisce un quadro coerente per dare attuazione alle conclusioni di tutte le principali conferenze delle Nazioni Unite. In tutti i capitoli del piano d’attuazione viene data alta priorità alla lotta contro la povertà. E’ un passo avanti che il Vertice si sia esplicitamente posto questa priorità nel perseguire obiettivi quali l’accesso all’energia, all’acqua e alle strutture igieniche e l’equa condivisione dei benefici della biodiversità. Abbiamo quindi validi parametri comuni per verificare se la comunità di nazioni faccia abbastanza. Il linguaggio concordato per le questioni finanziarie garantisce un dinamico processo post-Monterrey, mantenendo vive le pressioni per maggiori aiuti pubblici allo sviluppo. Non vi stupirà, tuttavia, sentirmi affermare che i donatori dovrebbero fare molto di più. Se volete risposte concrete sulla direzione in cui si muove l’Unione, dovreste esaminare i bilanci fiscali per il 2003 di ciascuno Stato membro dell’Unione. Questo è ciò che farò io. Per quanto riguarda il Parlamento europeo, il ruolo dei parlamentari al Vertice e la collaborazione con la Commissione sono stati oggetto di dibattito. Poiché alcune osservazioni sono state formulate in pubblico, vorrei cogliere l’occasione per rispondere brevemente. La Commissione è stata lieta di accettare una considerevole presenza del Parlamento nella delegazione dell’Unione, come è avvenuto in occasione di tutte le principali conferenze delle Nazioni Unite. I parlamentari hanno seguito il Vertice attivamente e interagito con la Commissione durante gli incontri informativi, gli eventi legati al Vertice, gli eventi collaterali e così via, al fine di rappresentare l’Europa. Occorre rammentare che il Vertice di Johannesburg è stata una conferenza delle Nazioni Unite. Ciò significa che le delegazioni devono raggiungere il consenso. Non tutti ottengono tutto. Come concordato tra le Istituzioni, i parlamentari hanno partecipato alle delegazioni in veste di osservatori e non hanno preso parte ai negoziati. A Johannesburg non si è affatto derogato alla prassi costante. Ritengo di doverlo ripetere. A Johannesburg non si è derogato alla prassi costante. La Commissione ha fatto il possibile per sostenere i parlamentari. Sono stati tenuti regolarmente informati dei negoziati e la Commissione ha ascoltato con attenzione i loro pareri. Funzionari di alto livello della Commissione hanno tenuto riunioni quotidiane per fornire informazioni e rispondere ad interrogazioni. Ciò dimostra l’importanza che abbiamo attribuito a un flusso trasparente di informazioni. Sia il Commissario Wallström che io abbiamo partecipato a questo processo e personalmente ho incontrato la delegazione del Parlamento in tre occasioni durante il Vertice, per non citare gli eventi parlamentari collaterali cui ho preso parte, compresi due organizzati dal partito dei Verdi. Tutto ciò è avvenuto nell’ambito del quadro attuale, un quadro menzionato esplicitamente nella lettera del Presidente Prodi che approva la partecipazione del Parlamento. Ai parlamentari che hanno sollevato la questione a Johannesburg durante il Vertice ho precisato, com’era mio dovere, che non eravamo andati là con nuove regole e che non avevamo l’autorità di modificare la soluzione concordata. Una modifica del genere comporta una decisione tripartita tra la Commissione, il Consiglio e il Parlamento europeo. Se essere un fedele custode degli accordi rende una persona antiquata, preferisco essere antiquato anziché cercare di essere moderno, se questo significa non poter rispettare gli accordi presi. Vorrei ora spendere un paio di parole sul seguito da dare al Vertice. Per dare attuazione agli impegni assunti a Johannesburg saranno necessarie cooperazioni tra governi, imprese e società civile. Accogliamo con favore gli oltre 200 partenariati annunciati al Vertice. Tali partenariati, com’è auspicabile, permetteranno di riunire maggiori risorse ed esperienze e di mobilitare l’azione a tutti i livelli. Tuttavia, sono la qualità e la portata dei partenariati che contano, non il numero di essi. L’accordo di Cotonou è “solo” un partenariato, ma comprende 15 Stati membri dell’Unione europea, 77 paesi in via di sviluppo e dispone di un protocollo finanziario di 15,2 miliardi di euro. Non stiamo partendo da zero. La Commissione europea si concentrerà sulla necessità di garantire un’attuazione efficace, da parte dell’Unione europea, dei due partenariati europei in materia di acqua ed energia annunciati a Johannesburg. Durante il Vertice, l’Unione ha siglato con i suoi partner africani un accordo di partenariato strategico UE-Africa in materia di acqua e strutture igieniche. Insieme con l’iniziativa dell’Unione in materia di acqua, tale accordo rappresenta un passo importante verso lo sviluppo di azioni concrete, basate su una partecipazione a pieno titolo e su un forte impegno da parte dei partner africani. In termini più generali, è chiaro che per porre in atto le conclusioni di Johannesburg è necessario tradurre le intenzioni in azioni, attraverso la cooperazione allo sviluppo a livello regionale e nazionale, oltre che locale. L’Unione europea deve continuare ad assumere un ruolo guida. Il Consiglio europeo ha già deciso di riesaminare, in occasione del Vertice di primavera nel 2003, la strategia dell’Unione europea in materia di sviluppo sostenibile, concentrandosi sull’attuazione pratica degli impegni assunti a Johannesburg. Per preparare tale revisione, la Commissione intende presentare proposte basate sulla comunicazione “Verso un partenariato globale per uno sviluppo sostenibile”, pubblicata all’inizio dell’anno. A livello interno, una delle principali questioni da affrontare nella relazione sintetica per il prossimo Consiglio europeo di primavera è il modo in cui promuovere modelli di consumo e produzione più sostenibili nell’Unione europea. Vorrei concludere affermando che l’Unione europea può ritenersi soddisfatta del ruolo che ha svolto a Johannesburg, e sottolineo “ europea”. Anche la cooperazione tra la Commissione e il Consiglio è stata un’esperienza molto positiva. Come ha affermato il Commissario Wallström, il clima politico è diverso rispetto al 1992. E’ quasi come se le ONG e i paesi del G-77 avessero smesso di attendersi un multilateralismo costruttivo da parte degli Stati Uniti, come se gli Stati Uniti non facessero parte dell’equazione per lo sviluppo sostenibile. Non è possibile assumere un atteggiamento simile in sede di negoziati, dove gli Stati Uniti sono ovviamente un attore reale, come abbiamo potuto constatare quando, insieme con i membri dell’OPEC, hanno fatto fronte comune per opporsi agli obiettivi sulle energie rinnovabili. Tuttavia, a Johannesburg si è raggiunto un consenso, e questo è di per sé positivo. L’Unione europea si è presentata al Vertice con la lista di propositi più lunga. Naturalmente, quanto più si è ambiziosi, tanto più si rischia di rimanere delusi. Le ONG e la stampa si concentrano su queste mancanze. Così sia. Tuttavia, da politici responsabili, dobbiamo essere prudenti e non trarre la conclusione che, per questo motivo, dovremo essere meno ambiziosi in futuro. La Commissione non crede che l’Unione europea – e in realtà il mondo intero – possano permettersi di essere meno ambiziosi. Consentitemi di affrontare le questioni commerciali in modo più approfondito. Ho notato alcune preoccupazioni al riguardo. I negoziati sono stati molto difficili. I paesi in via di sviluppo si sono concentrati sul commercio e sulle sovvenzioni nel settore dell’agricoltura. Ciò ha costretto l’Unione a compiere sforzi enormi per salvaguardare Doha quale sede in cui discutere la materia e per evitare, in generale, un deragliamento dell’agenda multilaterale. Ho preso atto del punto 6 della proposta di risoluzione e vorrei rilevare che a mio parere questa è la lettura corretta da dare al problema. Siamo riusciti ad evitare il deragliamento dell’agenda multilaterale, ma ovviamente abbiamo dovuto usare capitale negoziale per difendere ciò che di fatto era stato deciso in comune a livello internazionale meno di un anno fa. L’aspetto molto incoraggiante – e potreste attribuirlo alla “leadership dell’Unione europea” – è che abbiamo evitato una ripetizione del disorganizzato “sovraccarico dell’agenda” che in realtà è stato la causa del disastro di Seattle. Quando le ONG affermano che Johannesburg è stato un fallimento perché non ha riaperto Doha e Monterrey, esse fraintendono volutamente e inutilmente ciò che è effettivamente stato il Vertice di Johannesburg. Il fatto che alcuni parlamentari europei sembrino condividere questo malinteso non giova. Doha ha affrontato le questioni commerciali nel novembre 2001. Monterrey ha affrontato le questioni finanziarie nel marzo 2002. Questo ha contribuito al successo di Johannesburg. L’agenda multilaterale è stata organizzata meglio per Johannesburg, il che ci ha consentito – nonostante le difficoltà che ho menzionato – di concentrarci a fine partita sulle questioni fondamentali del Vertice di Johannesburg. L’Unione europea continuerà a promuovere la sua agenda positiva sul commercio a beneficio dei paesi in via di sviluppo. Ci sono moltissime cose da riferire al riguardo. In primo luogo, siamo in vantaggio rispetto ad altri importanti partner commerciali per quanto riguarda l’accesso al mercato, grazie in particolare al programma “Tutto fuorché le armi”."@it9
lpv:unclassifiedMetadata	"(Applausi)"9
lpv:unclassifiedMetadata	"Unione"9
lpv:unclassifiedMetadata	"know-how"11
lpv:unclassifiedMetadata	"dossiers"11
lpv:translated text	"Monsieur le Président, Mme Wallström a, à juste titre, déclaré que j'allais parler plus spécifiquement de commerce, de finance et de suivi, mais j'aimerais avant tout émettre quelques remarques générales. Ensuite, vendredi, l'UE et les pays ACP ont lancé des négociations sur les accords de partenariat économique régional repris dans l'accord de Cotonou. Je peux répondre de manière plus détaillée si vous avez des questions à ce sujet. Enfin, la semaine dernière, la Commission a adopté une communication sur le commerce et le développement, adressée au Conseil et au Parlement. Elle établit ce qui doit être fait afin d'aider nos partenaires en voie de développement à tirer profit du commerce national, régional et mondial. Elle répond, en moins d'un mois, à la déclaration politique de Johannesbourg et au besoin d'une assistance commerciale accrue. Les dispositions significatives de Doha sont mentionnées tout au long du texte. Le texte de Johannesbourg appelle également à une réalisation réussie de l'agenda Doha, plaçant les besoins des pays en voie de développement au cœur des négociations mais sans interférer dans les négociations sur les subsides et tarifs. En matière de subsides, le texte de Johannesbourg en réfère directement aux conclusions du Conseil. Le texte confirme par ailleurs celui sur l'accès aux médicaments et aux ADPIP. En bref, le texte de Johannesbourg sur les échanges et le financement rejoint le mandat donné par le conseil du développement le 30 mai. Ce n'est pas mal. Le message des délégations du Sud fut toutefois fort et clair : "Le Nord doit démontrer que Doha est un round sérieux sur le développement". Il s'agit d'un rappel utile que la Commission salue et trouve sensé. En ce qui concerne les financements, Johannesbourg a pleinement réaffirmé les objectifs de développement du millénaire, mais s'est également fixé quelques nouveaux objectifs d'importance. Le développement durable reste l'objectif majeur de la déclaration politique de Johannesbourg, et cela nous donne un cadre cohérent pour la mise en œuvre des conclusions des principales conférences de l'ONU. La lutte contre la pauvreté est au centre des différents chapitres du Plan de réalisation. Le sommet donne explicitement la priorité à la lutte contre la pauvreté en fixant des objectifs tels que l'accès à l'énergie, à l'eau et aux installations sanitaires ainsi que le partage équitable des bénéfices de la biodiversité et il s'agit là d'un réel progrès. Nous disposons à cet effet de paramètres solides et communs qui nous permettront de savoir si les efforts de l'ensemble des nations sont suffisants. Le langage commun quant aux financements assure un processus post-Monterrey dynamique et donc le maintien de la pression pour plus d'APD. Vous ne serez pas surpris, toutefois, de m'entendre dire que les donateurs devraient s'impliquer davantage. Si vous voulez des réponses concrètes quant à la position de l'UE, vous devriez jeter un œil aux budgets fiscaux pour 2003 pour chaque État membre de l'UE. C'est ce que je vais faire. En ce qui concerne le rôle du Parlement européen, il y a eu, en quelque sorte, un débat sur le rôle des députés au sommet et sur la collaboration avec la Commission. Étant donné que certaines remarques ont été faites en public, j'aimerais profiter de l'occasion pour réagir. La Commission s'est réjouie d'accepter la présence significative du Parlement dans la délégation de l'Union, comme cela a toujours été le cas lors des principales conférences de l'ONU. Ces membres ont suivi activement le sommet et ont collaboré avec la Commission lors de briefings, d'événements officiels, officieux et autres liés à la représentation de l'Europe. Il faut garder à l'esprit que Johannesbourg était une conférence de l'ONU. Cela signifie que les délégations doivent parvenir à un consensus. Personne n'est jamais comblé. Comme cela fut convenu entre les institutions, les députés ont participé aux délégations en tant qu'observateurs et n'ont pas pris part aux séances de négociation. En aucun cas, à Johannesbourg, nous nous sommes écartés des procédures établies. Je le répète, en aucun cas, à Johannesbourg, nous nous sommes écartés des procédures établies. La Commission a fait tout ce qui lui était possible pour soutenir les députés. Ils ont été régulièrement informés des négociations et la Commission a écouté attentivement leur point de vue. Des réunions d'information ont été tenues quotidiennement par les hauts fonctionnaires de la Commission. Ceci démontre l'importance que nous accordions à la transparence des informations. La commissaire Wallström et moi-même avons participé à ce processus et j'ai personnellement rencontré la délégation du Parlement à trois reprises durant ce sommet sans parler des événements officieux du Parlement auxquels j'ai participé, dont deux événements organisés par le groupe des Verts. Tout ceci s'est déroulé dans le cadre actuel, un cadre déterminé explicitement dans la lettre du Président Prodi acceptant la participation de députés. J'ai signalé, comme il se devait, aux députés soulevant cette question à Johannesbourg pendant le sommet, que nous n'étions pas venus avec de nouvelles règles et qu'il n'était pas en notre pouvoir à Johannesbourg de changer ces arrangements. Tout changement de cet ordre doit faire l'objet d'une décision tripartite impliquant la Commission, le Conseil et le Parlement européen. Au risque de passer pour un individu rétrograde, je préfère agir en gardien loyal des accords plutôt que d'essayer d'être moderne si cela signifie être incapable de les respecter. À présent quelques mots sur le suivi. La collaboration entre les gouvernements, sociétés commerciale et civile sera nécessaire à la mise en œuvre des engagements pris à Johannesbourg. Nous nous réjouissons des plus de 200 accords de partenariat qui ont vu le jour au cours du sommet. Ces partenariats apporteront, nous l'espérons, des ressources et compétences supplémentaires et seront sources d'initiatives à tous les niveaux. Toutefois, la qualité et l'ampleur de ces partenariats importent plus que leur nombre. L'accord de Cotonou ne constitue qu'"un seul" partenariat mais il implique les 15 États membres de l'UE, 77 pays en voie de développement pour un budget de 15,2 milliards d'euros. Nous ne partons pas de zéro. La Commission européenne veillera à assurer une mise en œuvre européenne forte des deux partenariats à échelle européenne sur l'eau et l'énergie lancés à Johannesbourg. Au cours du sommet, l'UE a signé avec ses partenaires africains un accord stratégique UE-Afrique sur l'eau et les installations sanitaires. Conjointement avec l'initiative européenne de l'eau, il représente une importante avancée vers le développement d'actions concrètes impliquant la responsabilité et l'engagement réels des partenaires africains. De manière plus générale, il est clair que la mise en œuvre réelle des décisions de Johannesbourg signifie qu'il faut traduire des intentions en actions par le biais de la coopération au développement, au niveau régional et national mais également local. L'UE doit maintenir sa position de chef de file. Le Conseil européen a d'ors et déjà accepté de revoir, lors de sa réunion du printemps 2003, la stratégie de l'UE en matière de développement durable et plus particulièrement de veiller à la mise en pratique des engagements conclus à Johannesbourg. Afin de préparer cette révision, la Commission projette de soumettre des propositions basées sur la communication "Vers un partenariat mondial pour le développement durable" adoptée cette année. En interne, l'une des principales questions à soulever dans le rapport de synthèses pour le conseil européen du printemps serait de savoir comment accroître les modèles de consommation et de production durables au sein de l'UE. J'aimerais conclure en disant que l'Union européenne peut se satisfaire du rôle qu'elle a joué à Johannesbourg et en insistant sur " européenne". La collaboration entre la Commission et le Conseil fut également une expérience très positive. Comme l'a signalé la commissaire Wallström, le climat politique d'aujourd'hui n'est pas celui de 1992. C'est presque comme si les ONG et le groupe des 77 avaient abandonné l'idée d'une collaboration constructive de la part des États-Unis ; comme si les USA ne faisaient pas partie de l'équation pour le développement durable. Une telle attitude n'est pas envisageable dans les salles de négociations, où les USA sont évidemment partie prenante, comme nous avons pu le constater lorsque les USA et les membres de l'OPEP ont uni leur force contre les objectifs sur l'énergie renouvelable. Cependant, Johannesbourg a permis un consensus et cela est en soi déjà positif. L'UE a clairement soumis la plus longue liste de desiderata et il est évident que plus le niveau d'ambition est élevé, plus les possibilités de déception sont grandes. Les ONG et la presse veillent à ces dérapages. Ainsi soit-il mais en tant que politiciens responsables, nous devons veiller à ne pas en conclure que nous devrions être moins ambitieux à l'avenir. La Commission ne pense pas que l'UE - en fait le monde entier - puisse se permettre d'être moins ambitieux. Permettez-moi d'évoquer plus en détail des sujets de commerce. J'ai remarqué quelques inquiétudes à ce sujet. Les négociations furent effectivement houleuses. Les pays en développement se sont focalisés sur le commerce et les subsides à l'agriculture. Cela a contraint l'UE à faire un gros effort pour que Doha reste le lieu de discussion de cette matière et pour éviter le déraillement de l'agenda multilatéral en général. J'ai souligné le point 6 de la proposition de résolution et j'aimerais signaler qu'il s'agit, selon moi, d'une lecture correcte de ce problème. Nous sommes parvenus à éviter ce déraillement de l'agenda multilatéral mais nous avons bien évidemment dû rogner sur le capital de négociation pour défendre ce que tout le monde avait accepté au niveau international moins d'un an auparavant. Le plus encourageant - et nous pourrions parlé ici de "leadership européen" - est que nous avons pu éviter que ne se répète le scénario d'un "agenda chargé" désorganisé qui fut en fait la cause de l'échec de Seattle. Lorsque les ONG ont déclaré que Johannesbourg était un échec parce qu'il n'avait pas rouvert Doha et Monterrey, elle n'avaient, volontairement et inutilement, pas compris de quoi il retournait. Le fait que certains députés semblent partager cette position n'aide pas beaucoup. À Doha, en novembre 2001, il était question d'échanges. À Monterrey, en mars 2002, il était question de financement. Cela a contribué au succès de Johannesbourg. L'agenda multilatéral était mieux organisé pour Johannesbourg. Cela nous a permis - en dépit des difficultés que j'ai évoquées - de nous concentrer, lors de la phase finale, sur les sujets majeurs du sommet de Johannesbourg. L'UE continuera de promouvoir son excellent agenda sur le commerce au profit des pays en voie de développement. À cet égard, quelques points méritent d'être soulignés. Tout d'abord, nous devançons d'autres partenaires commerciaux majeurs en matière d'accès au marché grâce, en particulier, à "Tout sauf des armes"."@fr6
lpv:unclassifiedMetadata	"Union"1,10,7,3,6
lpv:unclassifiedMetadata	"(Applaudissements)"6
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-09-25"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Verdenstopmødet - klimaændring4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20020925.1.3-010"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-09-25-Speech-3-0114
lpv:speaker	lp:Nielson4
lpv:translated text	"Κύριε Πρόεδρε, η κ. Wallström ορθώς είπε ότι πρόκειται να μιλήσω πιο συγκεκριμένα για το εμπόριο, τη χρηματοδότηση και τη συνέχεια που πρέπει να δοθεί, αλλά θα διατυπώσω πρώτα ορισμένες γενικές παρατηρήσεις. Δεύτερον, την Παρασκευή η ΕΕ και οι χώρες ΑΚΕ ξεκινούν διαπραγματεύσεις σχετικά με τις περιφερειακές συμφωνίες οικονομικών εταιρικών σχέσεων που προβλέπει η συμφωνία του Κοτονού. Μπορώ να προβώ σε περισσότερες λεπτομέρειες, εάν έχετε απορίες σχετικά. Τρίτον, την προηγούμενη εβδομάδα η Επιτροπή εξέδωσε ανακοίνωση σχετικά με το εμπόριο και την ανάπτυξη, με αποδέκτες το Συμβούλιο και το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο. Σε αυτήν προσδιορίζει τις ενέργειες που πρέπει να γίνουν προκειμένου να βοηθήσουμε τους αναπτυσσόμενους εταίρους να επωφεληθούν από το εθνικό, περιφερειακό και διεθνές εμπόριο. Σε λιγότερο από έναν μήνα, η ανακοίνωση αυτή ανταποκρίνεται στην πολιτική διακήρυξη του Γιοχάνεσμπουργκ και στην έκκληση για αύξηση της βοήθειας που σχετίζεται με το εμπόριο. Οι αντίστοιχοι όροι της Ντόχα παρατίθενται αυτολεξεί, και σε διάφορα σημεία του κειμένου. Το κείμενο του Γιοχάνεσμπουργκ ζητά επίσης την επιτυχή ολοκλήρωση της ημερήσιας διάταξης της Ντόχα, τοποθετώντας τις ανάγκες των αναπτυσσόμενων χωρών στο επίκεντρο των διαπραγματεύσεων, χωρίς όμως να παρεμβαίνει στις εκεί διαπραγματεύσεις για τις επιδοτήσεις και τους δασμούς. Όσον αφορά τις επιδοτήσεις, το κείμενο του Γιοχάνεσμπουργκ μεταφέρει αυτολεξεί τα συμπεράσματα του Συμβουλίου. Επίσης, επαναβεβαιώνει την ισχύ του κειμένου σχετικά με την πρόσβαση σε φάρμακα και τα δικαιώματα πνευματικής ιδιοκτησίας στον τομέα του εμπορίου (TRIPS). Εν ολίγοις, το κείμενο του Γιοχάνεσμπουργκ σχετικά με το εμπόριο και τη χρηματοδότηση συνάδει με την εντολή που δόθηκε από το Συμβούλιο Ανάπτυξης της 30ής Μαΐου. Αυτό δεν είναι κακό αποτέλεσμα. Το μήνυμα από τις αντιπροσωπείες του Νότου ήταν, ωστόσο, σαφέστατο: “Ο Βορράς οφείλει να δείξει ότι επιθυμεί πραγματικά να καταστεί η Ντόχα γύρος για την ανάπτυξη”. Αυτή είναι μια μάλλον χρήσιμη υπενθύμιση, την οποία εμείς, ως Επιτροπή, χαιρετίζουμε και θεωρούμε αξιόλογη. Όσον αφορά τη χρηματοδότηση, το Γιοχάνεσμπουργκ επαναβεβαίωσε πλήρως τους αναπτυξιακούς στόχους της χιλιετίας, προσθέτοντας επίσης ορισμένους νέους σημαντικούς στόχους. Η αειφόρος ανάπτυξη εξακολουθεί να αποτελεί τον κεντρικό στόχο της πολιτικής διακήρυξης του Γιοχάνεσμπουργκ, προσφέροντάς μας έτσι ένα συνεκτικό πλαίσιο για την υλοποίηση των αποφάσεων όλων των σημαντικών διασκέψεων των Ηνωμένων Εθνών. Σε όλα τα κεφάλαια του σχεδίου εφαρμογής δόθηκε ύψιστη προτεραιότητα στον αγώνα για την καταπολέμηση της φτώχειας. Το γεγονός ότι η διάσκεψη έδωσε απερίφραστα προτεραιότητα στην καταπολέμηση της φτώχειας, θέτοντας στόχους όπως η πρόσβαση σε ενέργεια, ύδρευση και αποχέτευση, καθώς και η ισότιμη συμμετοχή στα οφέλη της βιοποικιλότητας, αποτελεί βήμα προόδου. Διαθέτουμε, συνεπώς, αξιόπιστα και κοινά κριτήρια όσον αφορά το εάν η κοινότητα των εθνών κάνει αρκετά προς αυτήν την κατεύθυνση. Η διατύπωση που συμφωνήθηκε σχετικά με τη χρηματοδότηση διασφαλίζει ότι θα ακολουθηθεί μια δυναμική διαδικασία μετά το Μοντερέι, ασκώντας έτσι διαρκή πίεση για περισσότερη επίσημη αναπτυξιακή βοήθεια. Ωστόσο, δεν πρέπει να εκπλαγείτε εάν σας πω ότι θεωρώ πως οι χορηγοί πρέπει να πράξουν πολύ περισσότερα. Εάν επιθυμείτε συγκεκριμένες απαντήσεις όσον αφορά την κατεύθυνση προς την οποία κινείται η ΕΕ, πρέπει να μελετήσετε τους δημοσιονομικούς προϋπολογισμούς καθενός από τα κράτη μέλη της ΕΕ για το 2003. Αυτό πρόκειται να πράξω και ο ίδιος. Όσον αφορά τον ρόλο του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου: υπήρξε συζήτηση σχετικά με τον ρόλο βουλευτών του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου κατά τη διάσκεψη και σχετικά με τη συνεργασία με την Επιτροπή. Δεδομένου ότι ορισμένα από αυτά τα σχόλια διατυπώθηκαν δημοσίως, θα ήθελα να εκμεταλλευτώ την παρούσα ευκαιρία για να απαντήσω εν συντομία. Η Επιτροπή δέχθηκε με ικανοποίηση την παρουσία αρκετών μελών του Κοινοβουλίου στην αντιπροσωπεία της Ένωσης, όπως συμβαίνει και σε όλες τις σημαντικές διασκέψεις των Ηνωμένων Εθνών. Οι βουλευτές συμμετείχαν ενεργά στη διάσκεψη και συνεργάστηκαν με την Επιτροπή σε ενημερώσεις, εκδηλώσεις της διάσκεψης, παράπλευρες εκδηλώσεις κλπ., πάντοτε προς όφελος της αντιπροσώπευσης της Ευρώπης. Δεν πρέπει να ξεχνάμε ότι το Γιοχάνεσμπουργκ ήταν διάσκεψη του ΟΗΕ. Αυτό σημαίνει ότι οι αντιπροσωπείες οφείλουν να καταλήγουν σε συμβιβασμό. Δεν γίνεται να κερδίζουν όλοι σε όλα τα σημεία. Κατόπιν συμφωνίας μεταξύ των θεσμικών οργάνων, οι βουλευτές συμμετείχαν στις αντιπροσωπείες ως παρατηρητές και δεν έλαβαν μέρος σε διαπραγματεύσεις. Στο Γιοχάνεσμπουργκ δεν υπήρξε καμία παρέκκλιση από την καθιερωμένη πρακτική. Νομίζω ότι πρέπει να επαναλάβω αυτήν τη δήλωση: στο Γιοχάνεσμπουργκ δεν υπήρξε καμία παρέκκλιση από την καθιερωμένη πρακτική. Η Επιτροπή έκανε ό,τι μπορούσε προκειμένου να υποστηρίξει τους βουλευτές. Τους ενημέρωνε τακτικά για την πορεία των διαπραγματεύσεων, ενώ άκουγε με προσοχή τις απόψεις τους. Υψηλόβαθμοι αξιωματούχοι της Επιτροπής πραγματοποιούσαν καθημερινά ενημερωτικές συναντήσεις. Αυτό καταδεικνύει τη σημασία που αποδώσαμε στη διαφάνεια κατά τη ροή των πληροφοριών. Τόσο η Επίτροπος Wallström όσο και εγώ συμμετείχαμε σε αυτήν τη διαδικασία, ενώ συναντήθηκα προσωπικά με την αντιπροσωπεία του Κοινοβουλίου τρεις φορές κατά τη διάρκεια της διάσκεψης, για να μην αναφέρω τις παράπλευρες κοινοβουλευτικές εκδηλώσεις στις οποίες παρευρέθηκα, συμπεριλαμβανομένων δύο εκδηλώσεων τις οποίες διοργάνωσε το κόμμα των Πρασίνων. Όλα αυτά έγιναν στο υφιστάμενο πλαίσιο, ένα πλαίσιο το οποίο αναφέρεται ρητώς στην επιστολή του Προέδρου Πρόντι, με την οποία συμφωνεί στη συμμετοχή μελών του Κοινοβουλίου. Επεσήμανα στους βουλευτές οι οποίοι έθεσαν το εν λόγω ζήτημα στο Γιοχάνεσμπουργκ κατά τη διάρκεια της διάσκεψης, όπως είχα υποχρέωση, ότι δεν είχαμε πάει εκεί με νέους κανόνες και ότι δεν είχαμε τη δυνατότητα στο Γιοχάνεσμπουργκ να τροποποιήσουμε όσα είχαν προαποφασιστεί. Οποιαδήποτε αλλαγή αυτού του είδους απαιτεί τριμερή απόφαση, στη λήψη της οποίας θα μετέχουν η Επιτροπή, το Συμβούλιο και το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο. Εάν η πιστή τήρηση των συμφωνηθέντων με καθιστά απηρχαιωμένο, προτιμώ αυτό από το να προσπαθώ να είμαι σύγχρονος, εάν κάτι τέτοιο σημαίνει ότι δεν θα έχω τη δυνατότητα να σεβαστώ τα συμφωνηθέντα. Λίγα λόγια, τώρα, σχετικά με τη συνέχεια που έχει δοθεί. Οι εταιρικές σχέσεις μεταξύ κυβερνήσεων, εταιρειών και οργανώσεων της κοινωνίας των πολιτών θα καταστούν αναγκαίες, προκειμένου να υλοποιηθούν οι δεσμεύσεις τις οποίες αναλάβαμε στο Γιοχάνεσμπουργκ. Χαιρετίζουμε τις περισσότερες από 200 εταιρικές σχέσεις οι οποίες εγκαινιάστηκαν στη διάσκεψη. Ευελπιστούμε ότι οι εταιρικές αυτές σχέσεις θα δημιουργήσουν επιπρόσθετους πόρους και εμπειρογνωμοσύνη και θα ωθήσουν στην ανάληψη δράσης σε όλα τα επίπεδα. Εκείνο, όμως, που μετράει είναι η ποιότητα και το μέγεθος των εταιρικών σχέσεων και όχι ο ίδιος ο αριθμός τους. Η συμφωνία του Κοτονού είναι “μόνον” μία εταιρική σχέση, αλλά καλύπτει 15 κράτη μέλη της ΕΕ και 77 αναπτυσσόμενες χώρες, ενώ διαθέτει ένα χρηματοδοτικό πρωτόκολλο 15,2 δισεκατομμυρίων ευρώ. Άρα δεν ξεκινάμε από το μηδέν. Η Ευρωπαϊκή Επιτροπή θα επικεντρώσει τις προσπάθειές της στη διασφάλιση αυστηρής εφαρμογής, από μέρους της ΕΕ, των δύο εταιρικών σχέσεων, σχετικά με το νερό και την ενέργεια, οι οποίες αποφασίστηκαν στο Γιοχάνεσμπουργκ και αφορούν το σύνολο της ΕΕ. Κατά τη διάρκεια της διάσκεψης η ΕΕ υπέγραψε με τις εταίρους της χώρες της Αφρικής μια στρατηγική εταιρική σχέση μεταξύ ΕΕ και Αφρικής σχετικά με την ύδρευση και την αποχέτευση. Σε συνδυασμό με την πρωτοβουλία της ΕΕ για το νερό, αυτό συνιστά ένα σημαντικό βήμα προς την κατεύθυνση της ανάπτυξης συγκεκριμένων δράσεων οι οποίες θα στηρίζονται στην “ιδιοκτησία” και τη σχετική δέσμευση των εταίρων μας της Αφρικής. Σε πιο γενικές γραμμές, είναι σαφές ότι η τελική εφαρμογή των συμπερασμάτων του Γιοχάνεσμπουργκ σημαίνει τη μετατροπή των προθέσεων σε πράξεις, μέσω της αναπτυξιακής συνεργασίας, η οποία θα υφίσταται σε περιφερειακό, σε εθνικό, καθώς και σε τοπικό επίπεδο. Η ΕΕ πρέπει να εξακολουθήσει να διαδραματίζει ηγετικό ρόλο. Το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο έχει ήδη συμφωνήσει να αναθεωρήσει, κατά την εαρινή του σύνοδο το 2003, τη στρατηγική της ΕΕ για την αειφόρο ανάπτυξη εστιάζοντας στην υλοποίηση των δεσμεύσεων που αναλάβαμε στο Γιοχάνεσμπουργκ. Για την προετοιμασία αυτής της αναθεώρησης, η Επιτροπή προτίθεται να υποβάλει προτάσεις οι οποίες θα στηρίζονται στην ανακοίνωση “Προς μια παγκόσμια εταιρική σχέση για την αειφόρο ανάπτυξη”, η οποία εκδόθηκε στις αρχές του τρέχοντος έτους. Εσωτερικά, ένα από τα βασικά ζητήματα που πρέπει να πραγματευθούμε στην έκθεση σύνθεσης για το προσεχές εαρινό Ευρωπαϊκό Συμβούλιο πρέπει να είναι ο τρόπος με τον οποίο θα κινηθούμε προς την κατεύθυνση της βελτίωσης των βιώσιμων καταναλωτικών και παραγωγικών προτύπων στην ΕΕ. Θα ολοκληρώσω την ομιλία μου λέγοντας ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση μπορεί να είναι ικανοποιημένη από τον ρόλο που διαδραμάτισε στο Γιοχάνεσμπουργκ· και τονίζω: η “Ευρωπαϊκή ”. Η συνεργασία μεταξύ της Επιτροπής και του Συμβουλίου ήταν επίσης μια πολύ θετική εμπειρία. Όπως είπε η Επίτροπος Wallström, το υφιστάμενο πολιτικό κλίμα είναι διαφορετικό από εκείνο που επικρατούσε το 1992. Σήμερα οι ΜΚΟ και η Ομάδα των 77 φαίνεται να έχουν πάψει σχεδόν να περιμένουν κάποια εποικοδομητική και πολυμερή προσέγγιση εκ μέρους των Ηνωμένων Πολιτειών· σαν να μην αφορά τις ΗΠΑ το ζήτημα της αειφόρου ανάπτυξης. Ωστόσο, η στάση αυτή δεν είναι δυνατόν να τηρείται στους χώρους των διαπραγματεύσεων, όπου, βεβαίως, οι ΗΠΑ είναι ενεργός παράγοντας, όπως κατέστη εμφανές όταν οι ΗΠΑ και τα μέλη του ΟΠΕΚ ένωσαν τις δυνάμεις τους αντιστεκόμενες στους στόχους για τις ανανεώσιμες πηγές ενέργειας. Εντούτοις, το Γιοχάνεσμπουργκ κατέληξε τελικά σε συμβιβασμό, γεγονός, από μόνο του, θετικό. Είναι σαφές ότι η ΕΕ προσήλθε στη διάσκεψη με τις περισσότερες επιθυμίες. Ασφαλώς, όμως, όσο μεγαλύτερες είναι οι φιλοδοξίες τόσο περισσότερο αυξάνονται οι πιθανότητες απογοήτευσης. Οι ΜΚΟ και ο Τύπος επικεντρώνουν την προσοχή τους σε αυτές τις αποτυχίες. Ας είναι. Ως υπεύθυνοι πολιτικοί, ωστόσο, πρέπει να προσέξουμε να μην καταλήξουμε στο συμπέρασμα ότι, για αυτόν ακριβώς τον λόγο, θα πρέπει να είμαστε λιγότερο φιλόδοξοι στο μέλλον. Η Επιτροπή δεν πιστεύει ότι η ΕΕ – και πολύ περισσότερο ο κόσμος – έχει την πολυτέλεια να είναι λιγότερο φιλόδοξη. Επιτρέψτε μου να αναφερθώ λεπτομερέστερα στα ζητήματα του εμπορίου. Έχω επισημάνει κάποιες ανησυχίες σχετικά με τον συγκεκριμένο τομέα. Οι διαπραγματεύσεις ήταν όντως δύσκολες. Οι αναπτυσσόμενες χώρες εστίασαν την προσοχή τους στο εμπόριο και τις γεωργικές επιδοτήσεις. Ως εκ τούτου, η ΕΕ αναγκάστηκε να καταβάλει τεράστιες προσπάθειες προκειμένου να διαφυλάξει την Ντόχα ως τον τόπο για τη συζήτηση επί της ουσίας αποφεύγοντας γενικώς τον εκτροχιασμό της πολυμερούς ημερήσιας διάταξης. Έχω σημειώσει το σημείο 6 της πρότασης ψηφίσματος και θα ήθελα να επισημάνω πως θεωρώ ότι συνιστά ορθή ερμηνεία του προβλήματος. Ναι μεν κατορθώσαμε να αποφύγουμε τον εκτροχιασμό της πολυμερούς ημερήσιας διάταξης, αλλά χρειάστηκε βέβαια να καταναλώσουμε διαπραγματευτικά κεφάλαια, προκειμένου να υπερασπιστούμε κάτι ουσιαστικά συμπεφωνημένο διεθνώς, λιγότερο από ένα έτος πριν. Είναι πολύ ενθαρρυντικό – και θα μπορούσε κανείς να το αποκαλέσει “ηγετικό ρόλο της ΕΕ” – ότι αποφύγαμε την επανάληψη μιας αποδιοργανωτικά “υπερφορτωμένης ημερήσιας διάταξης”, η οποία αποτέλεσε ουσιαστικά την αιτία για την κατάρρευση των συζητήσεων στο Σηάτλ. Η δήλωση των ΜΚΟ ότι το Γιοχάνεσμπουργκ απέτυχε, επειδή δεν επανέφερε τα θέματα της Ντόχα και του Μοντερέι, αποτελεί μια κατασκευασμένη και περιττή παρανόηση της ουσίας του Γιοχάνεσμπουργκ. Το γεγονός ότι ορισμένα μέλη του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου φαίνεται να συμμερίζονται την παρανόηση αυτή δεν διευκολύνει την κατάσταση. Τον Νοέμβριο του 2001 πραγματευθήκαμε στην Ντόχα ζητήματα εμπορίου. Τον Μάρτιο του 2002 πραγματευθήκαμε στο Μοντερέι ζητήματα χρηματοδότησης. Αυτό συνέβαλε στην επιτυχία του Γιοχάνεσμπουργκ. Η πολυμερής ημερήσια διάταξη για το Γιοχάνεσμπουργκ οργανώθηκε καλύτερα. Αυτό, παρά τις δυσκολίες που ανέφερα, μας επέτρεψε τελικά να εστιαστούμε στα βασικά θέματα της διάσκεψης κορυφής του Γιοχάνεσμπουργκ. Η ΕΕ θα εξακολουθήσει να προωθεί τη θετική της ημερήσια διάταξη σχετικά με το εμπόριο προς όφελος των αναπτυσσόμενων χωρών. Υπάρχουν πολλά πράγματα τα οποία μπορούμε να αναφέρουμε επ’ αυτού: Πρώτον, προηγούμαστε των άλλων σημαντικών εμπορικών εταίρων ως προς την πρόσβαση στις αγορές, χάρη, κυρίως, στην αρχή “τα πάντα εκτός από όπλα”."@el8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph