Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-09-24-Speech-2-214"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020924.10.2-214"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Signor Presidente, onorevoli colleghi, già durante la tornata del maggio scorso, nel corso del dibattito che seguì la presentazione del PPB 2003, avevo fatto presente a quest’Aula le mie perplessità circa una procedura di bilancio che stava dimostrando, per l’ennesima volta, la sua impossibilità a sopperire ai bisogni di questa nostra Unione. A maggio, le mie rimostranze alla Commissione vertevano su due aspetti: il livello dei RAL e la Rubrica 5. A luglio, Parlamento e Consiglio hanno trovato sulla Rubrica 5 un accordo, che boccia la richiesta della Commissione di ulteriori assunzioni per governare le sfide dell’allargamento, cercando così di far quadrare i conti. Sui RAL preferisco non ritornare, visto che abbiamo poco tempo e nessuno di noi ha voglia di ascoltare dati che sappiamo essere estranei a qualsiasi logica finanziaria ma che, ciò nonostante, si ripropongono ad ogni procedura di bilancio.
Cari colleghi – non mi vergogno di apparire ripetitivo – devo dire ancora una volta che tutto ciò è estremamente ridicolo. Ancora una volta sono qui a chiedere a quest’Aula e, tramite quest’Aula, al Consiglio e alla Commissione di prendere seriamente in considerazione l’ipotesi di una revisione delle prospettive finanziarie, unica mossa politica sensata e responsabile che con la mia modesta esperienza posso immaginare. L’articolo 19 dell’Accordo interistituzionale del ’99 lo dice chiaramente: le prospettive finanziarie possono essere rivedute, su proposta della Commissione, per far fronte a situazioni non previste in origine, e quale situazione era meno prevista di un probabile ampliamento a 25 nel 2004? Lo ribadisco: noi, per i prossimi tre anni, ovvero fino al 2006, dovremo stabilire il bilancio di un’Unione di 25 membri, facendo i conti in base a prospettive finanziarie calcolate sulle necessità di una Unione di 21 membri. Cari colleghi, che senso ha tutto questo? Perché stiamo perseverando in questa follia?
La mia proposta, dunque, è la seguente: a seguito del Consiglio di dicembre, che dovrà stabilire quali e quanti Stati entreranno nell’Unione europea, in tempo per le elezioni europee del 2004, la Commissione presenti una proposta di revisione delle prospettive finanziarie, proposta che i due rami dell’autorità di bilancio avranno tutto il tempo di approvare, a norma dell’articolo 20 dell’Accordo interistituzionale, prima dell’inizio della procedura del 2004. Io ritengo che questa sia la sola strada da percorrere, la sola che, rispettando il rigore di bilancio, ci permetta di continuare a fare il nostro lavoro. Non credo che le soluzioni fino ad ora portate avanti siano edificanti e, se fino ad oggi abbiamo dovuto spiegarle a cittadini fondamentalmente benevoli nei nostri confronti, se fino ad oggi le abbiamo dovute difendere davanti ad elettorati per assurdo quasi più europeisti di noi, tra pochi mesi le dovremo spiegare a popolazioni che hanno sofferto pur di far parte di questa Unione e che ci guarderanno con occhio estremamente critico e vigile, più di quanto non si faccia a casa nostra, per vedere se hanno fatto o meno un buon affare."@it9
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, kære kolleger, allerede i mødeperioden i maj under den forhandling, der efterfulgte præsentationen af det foreløbige forslag til budget for 2003, gjorde jeg Parlamentet opmærksomt på min utilfredshed med en budgetprocedure, som endnu en gang viste, at den ikke kunne dække EU's behov. I maj gik min kritik af Kommissionen på to punkter, nemlig de uindfriede betalingers niveau og udgiftsområde 5. I juli nåede Parlamentet og Rådet til enighed om udgiftsområde 5 og forkastede Kommissionens ønske om yderligere ansættelser for at kunne tage udvidelsens udfordringer op og få regnskabet til at gå op på denne måde. Jeg vil ikke komme ind på de uindfriede betalinger igen, eftersom vi ikke har så meget tid til rådighed, og eftersom ingen af os har lyst til at høre om tal, som vi ved, at der ikke er nogen som helst finansiel logik i, men som alligevel optræder ved hver budgetprocedure.
Kære kolleger, jeg ved godt, at jeg gentager mig selv, men jeg er nødt til at sige endnu en gang, at alt dette er utrolig latterligt. Her står jeg så endnu en gang og beder Parlamentet - og således også Rådet og Kommissionen - om seriøst at overveje en revidering af de finansielle overslag, hvilket er det eneste fornuftige og ansvarlige politiske skridt, jeg kan forestille mig med min beskedne erfaring. I artikel 19 i den interinstitutionelle aftale fra 1999 står der tydeligt, at de finansielle overslag kan revideres efter forslag fra Kommissionen for at imødegå situationer, der ikke kunne forudses i starten. Og hvilken situation var mindre forudsigelig i starten end den sandsynlige udvidelse til 25 lande i 2004? Jeg vil gerne slå fast, at vi i de kommende tre år, nemlig indtil 2006, skal fastlægge budgettet for et EU med 25 medlemmer på baggrund af finansielle overslag, der er beregnet ud fra behovene i et EU med 21 medlemmer. Kære kolleger, hvad er meningen med alt dette? Hvorfor lader vi denne galskab fortsætte?
Jeg foreslår således følgende: Efter Rådets møde i december, hvor det bliver fastlagt, hvor mange og hvilke lande der bliver optaget i EU inden valget til Europa-Parlamentet i 2004, stiller Kommissionen et forslag til revidering af de finansielle overslag, et forslag, som budgetmyndighedens to parter i henhold til artikel 20 i den interinstitutionelle aftale har god tid til at godkende, inden proceduren for 2004 begynder. Det er efter min mening den eneste rigtige løsning og den eneste løsning, der sikrer et stringent budget og samtidig giver os mulighed for at fortsætte vores arbejde. Jeg tror ikke, at de løsninger, der har været afprøvet hidtil, fungerer. Hidtil har vi kun skullet forklare dem for borgere, som i bund og grund var velvillige over for os, og hidtil har vi skullet forsvare dem over for vælgere, der paradoksalt nok næsten var større EU-tilhængere end os selv, men om nogle få måneder skal vi forklare dem for befolkninger, som har bragt store ofre bare for at komme med i EU, og som vil betragte os med yderst kritiske øjne - mere, end man gør i vores egne lande - for at se, om de har gjort en god handel eller ej."@da1
"Herr Präsident, verehrte Kolleginnen und Kollegen! Bereits während der Mai-Tagung hatte ich in der Aussprache im Anschluss an die Vorstellung des Haushaltsvorentwurfs für 2003 dieses Hohe Haus auf meine Irritationen im Hinblick auf ein Haushaltsverfahren hingewiesen, das sich erneut als unfähig erwies, den Bedürfnissen unserer Union gerecht zu werden. Im Mai betrafen meine Vorhaltungen an die Kommission zwei Aspekte: das Niveau der RAL bzw. Altlasten und die Rubrik 5. Im Juli gelangten Parlament und Rat zu einer Einigung in Bezug auf die Rubrik 5, wonach die Forderung der Kommission nach weiteren Verpflichtungen zur Bewältigung der Herausforderungen der Erweiterung abgelehnt und auf diese Weise versucht wurde, die Konten in Ordnung zu bringen. Auf die RAL möchte ich lieber nicht näher eingehen, da wir wenig Zeit haben und wohl keiner von uns Lust hat, sich Daten anzuhören, von denen wir wissen, dass sie jeglicher Finanzlogik widersprechen und dennoch Jahr für Jahr in jedem Haushaltsverfahren neu aufgetischt werden.
Liebe Kolleginnen und Kollegen, ich muss noch einmal sagen und schäme mich nicht, mich zu wiederholen, dass all dies äußerst lächerlich ist. Wieder einmal stehe ich hier, um von diesem Hohen Haus, und über dieses Hohe Haus vom Rat und von der Kommission, zu fordern, ernsthaft die Möglichkeit einer Überarbeitung der Finanziellen Vorausschau in Erwägung zu ziehen, denn dies ist der einzig sinnvolle und verantwortungsbewusste politische Weg, den ich mir aufgrund meiner bescheidenen Erfahrung vorstellen kann. Artikel 19 der Interinstitutionellen Vereinbarung von 1999 legt ganz klar fest, dass die Finanzielle Vorausschau auf Vorschlag der Kommission geändert werden kann, um auf unvorhergesehene Situationen reagieren zu können, und welche Situation wäre wohl unvorgesehener als eine vermutliche Erweiterung der EU auf 25 Mitglieder im Jahr 2004? Ich betone: Wir werden für die nächsten drei Jahre bzw. bis 2006 den Haushalt einer Union von 25 Mitgliedern aufstellen müssen, indem wir die Berechnungen auf der Basis finanzieller Vorausschauen vornehmen, die entsprechend den Erfordernisse einer Union von 21 Mitgliedern kalkuliert wurden. Liebe Kolleginnen und Kollegen, was macht das alles für einen Sinn? Warum verharren wir in diesem Irrsinn?
Mein Vorschlag wäre nun Folgender: Nach der Dezember-Tagung des Europäischen Rates, der festzulegen haben wird, welche und wie viele Staaten der Europäischen Union rechtzeitig vor den Europawahlen 2004 beitreten werden, unterbreitet die Kommission einen Vorschlag zur Änderung der Finanziellen Vorausschau, so dass den beiden Teilen der Haushaltsbehörde genügend Zeit bleibt, diesen Vorschlag gemäß Artikel 20 der Interinstitutionellen Vereinbarung noch vor Beginn des Haushaltsverfahrens 2004 anzunehmen. Ich halte das für den einzig gangbaren Weg, der es uns unter Wahrung der Haushaltsdisziplin ermöglicht, unsere Arbeit fortzusetzen. Die bisher vorangebrachten Lösungen sind meines Erachtens wenig konstruktiv, und wenn wir sie bisher Bürgerinnen und Bürgern erklären mussten, die uns im Grunde genommen wohl gesonnen sind, und sie bislang vor einer Wählerschaft verteidigen mussten, die groteskerweise beinahe mehr Begeisterung für Europa aufbringt als wir, so werden wir sie in wenigen Monaten Völkern erklären müssen, die sogar gelitten haben, um dieser Union beizutreten, und die äußerst kritisch und wachsam, mehr als dies in unserem eigenen Haus geschieht, auf uns schauen werden, um zu sehen, ob sie wirklich ein gutes Geschäft gemacht haben."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι συνάδελφοι, ήδη από τη σύνοδο του Μαΐου, κατά τη διάρκεια της συζήτησης που ακολούθησε την παρουσίαση του προσχεδίου του προϋπολογισμού για το 2003, είχα επισημάνει στο Σώμα τις ανησυχίες μου σχετικά με μία διαδικασία προϋπολογισμού η οποία, για πολλοστή φορά, απεδείκνυε την αδυναμία της να αντιμετωπίσει τις ανάγκες της Ένωσής μας. Τον Μάιο οι διαμαρτυρίες μου προς την Επιτροπή αφορούσαν δύο πτυχές: το ύψος των RAL και την κατηγορία 5. Τον Ιούλιο το Κοινοβούλιο και το Συμβούλιο κατέληξαν σε μία συμφωνία για την κατηγορία 5 που απορρίπτει το αίτημα της Επιτροπής για νέες προσλήψεις με σκοπό τη διαχείριση των προκλήσεων της διεύρυνσης, επιχειρώντας έτσι να συμμορφώσουν τους λογαριασμούς. Προτιμώ να μην επανέλθω στα RAL, δεδομένου ότι έχουμε λίγο χρόνο και κανείς από εμάς δεν επιθυμεί να ακούσει στοιχεία τα οποία γνωρίζουμε ότι απέχουν από κάθε δημοσιονομική λογική, αλλά τα οποία, παρόλα αυτά, προτείνονται εκ νέου σε κάθε διαδικασία προϋπολογισμού.
Αγαπητοί συνάδελφοι – κινδυνεύοντας να καταντήσω μονότονος – πρέπει να πω ακόμα μία φορά ότι όλα αυτά είναι εντελώς γελοία. Ακόμα μία φορά ζητώ από το Σώμα και, μέσω του Σώματος, από το Συμβούλιο και την Επιτροπή να εξετάσουν σοβαρά το ενδεχόμενο της αναθεώρησης των δημοσιονομικών προοπτικών, μόνη λογική και υπεύθυνη πολιτική κίνηση που μου επιτρέπει να σκεφθώ η περιορισμένη εμπειρία μου. Το άρθρο 19 της Διοργανικής Συμφωνίας του 1999 αναφέρει ρητώς ότι οι δημοσιονομικές προοπτικές μπορούν να αναθεωρηθούν, μετά από πρόταση της Επιτροπής, για να αντιμετωπισθούν καταστάσεις που δεν είχαν προβλεφθεί αρχικά και καμία κατάσταση δεν ήταν λιγότερο προβλέψιμη από την πιθανή διεύρυνση σε 25 μέλη το 2004. Το επαναλαμβάνω: για τα επόμενα τρία χρόνια, δηλαδή έως το 2006, θα πρέπει να καταρτίζουμε τον προϋπολογισμό μιας Ένωσης 25 μελών, κάνοντας τους λογαριασμούς με βάση δημοσιονομικές προοπτικές που έχουν υπολογιστεί για τις ανάγκες μιας Ένωσης 21 μελών. Αγαπητοί συνάδελφοι, ποια λογική έχουν όλα αυτά; Γιατί επιμένουμε σε αυτόν τον παραλογισμό;
Η πρότασή μου λοιπόν είναι η ακόλουθη: μετά το Συμβούλιο του Δεκεμβρίου που θα καθορίσει ποια και πόσα κράτη θα ενταχθούν στην Ευρωπαϊκή Ένωση εγκαίρως για τις ευρωπαϊκές εκλογές του 2004, να παρουσιάσει η Επιτροπή μια πρόταση αναθεώρησης των δημοσιονομικών προοπτικών, μια πρόταση που τα δύο σκέλη της αρχής επί του προϋπολογισμού θα έχουν όλο τον χρόνο να εγκρίνουν πριν από την έναρξη της διαδικασίας του, σύμφωνα με το άρθρο 20 της Διοργανικής Συμφωνίας. Θεωρώ ότι αυτή είναι η μόνη εφικτή οδός, η μόνη που μας επιτρέπει να συνεχίσουμε τις εργασίες μας, σεβόμενοι τις δεσμεύσεις του προϋπολογισμού. Δεν πιστεύω ότι οι λύσεις που εφαρμόσθηκαν έως τώρα είναι εποικοδομητικές και, εάν μέχρι σήμερα αναγκαστήκαμε να τις εξηγήσουμε σε ουσιαστικά ευνοϊκά διακείμενους απέναντί μας πολίτες, εάν αναγκαστήκαμε να τις υπερασπιστούμε ενώπιον παραδόξως πιο φιλοευρωπαϊκών από εμάς εκλογικών σωμάτων, σε λίγους μήνες θα πρέπει να τις εξηγήσουμε σε λαούς που έχουν υποφέρει για να ενταχθούν στην Ένωση και θα μας κοιτούν με άκρως κριτικό και άγρυπνο βλέμμα, πολύ πιο εξεταστικό από εκείνο των σημερινών κρατών μελών, για να δουν αν κάνουμε σωστά τη δουλειά μας."@el8
"Mr President, ladies and gentlemen, as early as the part-session last May, I expressed my concerns during the debate following the presentation of the 2003 PDB about a budgetary procedure which was proving, yet again, to be utterly inadequate to meet the needs of our Union. In May, my criticism of the Commission was based on two considerations: the level of RALs and heading 5. In July, Parliament and the Council came to an agreement on heading 5 which rejects the Commission’s request for more staff to deal with the challenges of enlargement in an attempt to balance the accounts. I would rather not return to the subject of the RALs because time is lacking and because none of us wishes to hear information which we know to be completely unviable financially but which, nevertheless, is produced year after year in the budgetary procedure.
Ladies and gentlemen, at the risk of repeating myself, I have to say once again that all this is quite ridiculous. Here I am yet again, calling upon this House and, through this House, upon the Council and the Commission to give due consideration to the possibility of revising the financial perspective, which, on the basis of my relatively little experience, appears to be the only conceivable sensible and responsible political move we can make. Article 19 of the 1999 Interinstitutional Agreement states clearly that the financial perspective can be revised on the proposal of the Commission in the event of unforeseen circumstances, and what could have been less foreseeable than the impending enlargement of the Union to include 25 Member States in 2004? I must stress: over the next three years, up until 2006, we will have to establish the budget for a 25-Member-State Union according to a financial perspective calculated on the basis of the needs of a 21-Member-State Union. Ladies and gentlemen, where is the sense in all this? Why are we continuing along this absurd path?
My proposal is, therefore, as follows. After the December Council, which will have to establish which and how many States are to enter the European Union in time for the European elections in 2004, the Commission should present a proposal for revision of the financial perspective, a proposal which the two arms of the budgetary authority will have ample time to adopt – in accordance with Article 20 of the Interinstitutional Agreement – before the start of the 2004 budgetary procedure. I feel that this is the only path we can take, the only path which, with due regard for budgetary rigour, will allow us to continue to do our job properly. I do not feel that the solutions hitherto adopted have yielded sufficiently positive results
and whereas, thus far, we have only had to explain them to citizens who are, at heart, well-disposed towards us, whereas, thus far, we have only had to uphold them before voters who are, paradoxically, almost more European than we are, in a few months we will have to explain them to people who have suffered just to be part of this Union and who will view us with an extremely critical, vigilant eye, with even closer scrutiny than the current Member States, to see whether or not we have done a good job."@en3
"Señor Presidente, Señorías, ya en el período parcial de sesiones del pasado mes de mayo manifesté mi preocupación, durante el debate que siguió a la presentación del anteproyecto de presupuesto para el ejercicio 2002, por un procedimiento presupuestario que demostraba ser, una vez más, totalmente inadecuado para atender las necesidades de nuestra Unión.
En mayo, mis críticas a la Comisión se basaron en dos consideraciones: el nivel de los RAL y el título 5. En julio, el Parlamento y el Consejo alcanzaron un acuerdo sobre el título 5 que rechaza la petición de la Comisión de aumentar el personal para afrontar los retos de la ampliación en un intento de hacer cuadrar las cuentas. No voy a insistir en el tema de los RAL porque dispongo de poco tiempo y porque ninguno de nosotros queremos escuchar información que sabemos que es totalmente inviable desde el punto de vista financiero, pero que, no obstante, se produce año tras año en el procedimiento presupuestario.
Señorías, con riesgo de repetirme, tengo que decir una vez más que todo esto es un tanto ridículo. Aquí estoy de nuevo, pidiendo a esta Cámara y, a través de esta Cámara, al Consejo y a la Comisión, que consideren debidamente la posibilidad de revisar las perspectivas financieras que, a juzgar por mi relativamente escasa experiencia, parece ser la única decisión política imaginable, sensata y responsable que podemos tomar. El artículo 9 del Acuerdo Interinstitucional de 1999 establece claramente que las perspectivas financieras pueden modificarse a propuesta de la Comisión en caso de circunstancias imprevistas, ¿y qué podría haber sido más imprevisto que la inminente ampliación de la Unión hasta 25 Estados miembros en 2004? Insisto: en los próximos tres años, hasta 2006, tendremos que establecer el presupuesto para una Unión de 25 Estados miembros de acuerdo con unas perspectivas financieras calculadas sobre la base de las necesidades de una Unión de 21 Estados miembros. Señorías, ¿qué sentido tiene todo esto? ¿Por qué continuamos por este absurdo camino?
Mi propuesta es, por tanto, la siguiente. Después del Consejo de diciembre, en el que tendrá que decidirse quiénes y cuántos Estados miembros entrarán en la Unión Europea para las elecciones europeas de 2004, la Comisión debería presentar una propuesta para modificar las perspectivas financieras, una propuesta para cuya aprobación las dos cabezas de la autoridad presupuestaria dispondrán de un amplio plazo –conforme al artículo 20 del Acuerdo Interinstitucional– antes de que comience el procedimiento presupuestario de 2004.
Creo que es el único camino que podemos tomar, el único camino que, con el debido respeto al rigor presupuestario, nos permitirá seguir haciendo nuestro trabajo correctamente. No creo que las soluciones adoptadas hasta la fecha hayan dado resultados suficientemente positivos y, además, tenemos que considerar que, hasta ahora, sólo hemos tenido que dar explicaciones a ciudadanos que, en el fondo, tienen una buena disposición hacia nosotros y defender nuestras propuestas ante unos votantes que, paradójicamente, son casi más europeos que nosotros mismos. Pero dentro de unos meses tendremos que dar explicaciones a personas que han sufrido para llegar a ser miembros de esta Unión y que nos observarán con un ojo extremadamente crítico y vigilante, sometiéndonos a un escrutinio todavía más estrecho que los actuales Estados miembros, para ver si hacemos o no un buen trabajo."@es12
"Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ilmaisin jo viime toukokuun istuntojaksolla alustavasta talousarvioesityksestä käydyssä keskustelussa olevani huolissani talousarviomenettelystä, joka näytti jälleen osoittautuvan täysin riittämättömäksi vastaamaan unionin tarpeisiin. Toukokuussa komissiolle osoittamani kritiikki perustui kahteen seikkaan eli maksamatta oleviin sitoumuksiin ja budjettiotsakkeeseen 5. Parlamentti ja neuvosto sopivat heinäkuussa budjettiotsakkeesta 5 ja hylkäsivät komission pyynnön lisätä laajentumisasioista vastaavaa henkilöstöä, jotta tilit olisi voitu täsmäyttää. En haluaisi palata maksamatta olevia sitoumuksia koskevaan kysymykseen, koska aika ei riitä ja koska kukaan meistä ei halua kuulla tietoja, joiden tiedämme olevan rahoituslogiikan vastaisia ja joita talousarviomenettelyssä kuitenkin vuodesta toiseen esitetään.
Hyvät kollegat, vaikka saatankin toistaa itseäni, totean vielä kerran, että tämä on hyvin naurettavaa. Vetoan täällä jälleen kerran parlamenttiin ja parlamentin kautta neuvostoon ja komissioon, jotta ne harkitsisivat vakavasti mahdollisuutta tarkistaa rahoitusnäkymiä, mikä näyttää melko vähäisen kokemukseni perusteella olevan ainoa mahdollinen, järkevä ja vastuullinen poliittinen teko. Vuonna 1999 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 19 artiklassa todetaan selkeästi, että ennakoimattomassa tilanteessa rahoitusnäkymiä voidaan tarkistaa komission ehdotuksesta. Mikä voisi olla ennakoimattomampi tilanne kuin unionin lähestyvä laajentuminen 25 jäsenvaltion unioniksi vuonna 2004? Korostan, että seuraavan kolmen vuoden aikana – vuoteen 2006 saakka – meidän on laadittava talousarvio 25 jäsenvaltion unionille sellaisten rahoitusnäkymien mukaisesti, jotka perustuvat 21 jäsenvaltion unionin tarpeisiin. Hyvät kollegat, onko tässä mitään järkeä? Miksi sovellamme edelleen tätä järjetöntä toimintatapaa?
Ehdotan näin ollen seuraavaa. Sen jälkeen, kun joulukuun Eurooppa-neuvostossa vahvistetaan, montako valtiota Euroopan unioniin liittyy ennen vuonna 2004 pidettäviä Euroopan parlamentin vaaleja ja mitkä nämä valtiot ovat, komission on tehtävä rahoitusnäkymien tarkistamista koskeva ehdotus, jonka hyväksymiseen molemmilla budjettivallan käyttäjillä on runsaasti aikaa – toimielinten välisen sopimuksen 20 artiklan mukaisesti – ennen kuin vuoden 2004 talousarviomenettely aloitetaan. Katson, että tämä on ainoa mahdollinen toimintatapa, jonka ansiosta voimme jatkaa työtämme asianmukaisesti kurinalaista talousarviota noudattaen. Mielestäni tähänastiset ratkaisut eivät ole johtaneet riittävän hyviin tuloksiin. Olemme tähän saakka joutuneet selittämään näitä ratkaisuja ainoastaan kansalaisille, jotka suhtautuvat pohjimmiltaan myönteisesti meitä kohtaan, ja olemme tähän saakka joutuneet puolustamaan niitä ainoastaan äänestäjille, jotka ovat paradoksaalisesti melkeinpä eurooppalaisempia kuin me itse, mutta muutaman kuukauden kuluttua joudumme selittämään näitä ratkaisuja kansoille, jotka ovat kärsineet ainoastaan voidakseen liittyä unioniin ja jotka valvovat erittäin kriittisesti ja valppaasti, vielä tarkemmin kuin nykyiset jäsenvaltiot, olemmeko tehneet hyvää työtä."@fi5
"Monsieur le Président, chers collègues, en mai dernier déjà, lors du débat qui a suivi la présentation de l'APB 2003, j'avais fait part à l'Assemblée de mes doutes sur une procédure budgétaire qui prouvait pour la énième fois son incapacité à subvenir aux besoins de notre Union. En mai, mes critiques à l'égard de la Commission portaient sur deux aspects : le niveau des RAL et la rubrique 5. En juillet, le Parlement et le Conseil ont trouvé un accord sur la rubrique 5, accord qui rejette la demande de la Commission d'engager du personnel supplémentaire pour relever les défis de l'élargissement, cherchant ainsi à faire s'équilibrer les comptes. Je préfère ne pas revenir sur les RAL, vu que nous avons peu de temps et que personne d'entre nous n'a envie d'écouter des informations que nous savons étrangères à toute logique financière mais qui, malgré cela, reviennent lors de chaque procédure budgétaire.
Chers collègues - je n'ai pas honte de sembler me répéter -, je dois dire encore une fois que tout cela est extrêmement ridicule. Encore une fois, je suis ici pour demander à cette Assemblée et, par le biais de cette Assemblée, au Conseil et à la Commission de prendre sérieusement en considération la possibilité d'une révision des perspectives financières, seule manœuvre politique sensée et responsable que je puisse imaginer avec ma modeste expérience. L'article 19 de l'accord interinstitutionnel de 1999 le dit clairement : les perspectives financières peuvent être revues, sur proposition de la Commission, afin de faire face à des situations non prévues à l'origine. Et quelle situation était moins prévue que le tout proche élargissement à 25 en 2004 ? Je le répète : pour les trois prochaines années, à savoir jusqu'en 2006, nous devrons établir le budget d'une Union à 25 membres, en faisant les comptes sur la base de perspectives financières calculées sur les besoins d'une Union à 21 membres. Chers collègues, quel sens tout cela a-t-il ? Pourquoi persévérons-nous dans cette folie ?
Ma proposition est donc la suivante : qu'à la suite du Conseil de décembre, qui devra fixer combien et quels États adhéreront à l'Union européenne à temps pour les élections de 2004, la Commission présente une proposition de révision des perspectives financières, proposition que les deux branches de l'autorité budgétaire auront tout le temps d'approuver, en vertu de l'article 20 de l'accord interinstitutionnel, avant le début de la procédure de 2004. Je crois que c'est la seule voie à emprunter, la seule qui, en respectant la rigueur budgétaire, nous permette de continuer à faire notre travail convenablement. Je ne trouve pas que les solutions avancées jusqu'ici soient édifiantes et, si nous avons dû les expliquer à des citoyens fondamentalement bienveillants envers nous, si nous avons dû les défendre face à un électorat paradoxalement presque plus européen que nous, nous devrons les expliquer dans quelques mois à des populations qui ont souffert pour faire partie de cette Union et qui nous regarderont avec un œil extrêmement critique et attentif, plus que ce n'est le cas chez nous, afin de voir s'ils ont fait ou non une bonne affaire."@fr6
"Mr President, ladies and gentlemen, as early as the part-session last May, I expressed my concerns during the debate following the presentation of the 2003 PDB about a budgetary procedure which was proving, yet again, to be utterly inadequate to meet the needs of our Union. In May, my criticism of the Commission was based on two considerations: the level of RALs and heading 5. In July, Parliament and the Council came to an agreement on heading 5 which rejects the Commission’s request for more staff to deal with the challenges of enlargement in an attempt to balance the accounts. I would rather not return to the subject of the RALs because time is lacking and because none of us wishes to hear information which we know to be completely unviable financially but which, nevertheless, is produced year after year in the budgetary procedure.
Ladies and gentlemen, at the risk of repeating myself, I have to say once again that all this is quite ridiculous. Here I am yet again, calling upon this House and, through this House, upon the Council and the Commission to give due consideration to the possibility of revising the financial perspective, which, on the basis of my relatively little experience, appears to be the only conceivable sensible and responsible political move we can make. Article 19 of the 1999 Interinstitutional Agreement states clearly that the financial perspective can be revised on the proposal of the Commission in the event of unforeseen circumstances, and what could have been less foreseeable than the impending enlargement of the Union to include 25 Member States in 2004? I must stress: over the next three years, up until 2006, we will have to establish the budget for a 25-Member-State Union according to a financial perspective calculated on the basis of the needs of a 21-Member-State Union. Ladies and gentlemen, where is the sense in all this? Why are we continuing along this absurd path?
My proposal is, therefore, as follows. After the December Council, which will have to establish which and how many States are to enter the European Union in time for the European elections in 2004, the Commission should present a proposal for revision of the financial perspective, a proposal which the two arms of the budgetary authority will have ample time to adopt – in accordance with Article 20 of the Interinstitutional Agreement – before the start of the 2004 budgetary procedure. I feel that this is the only path we can take, the only path which, with due regard for budgetary rigour, will allow us to continue to do our job properly. I do not feel that the solutions hitherto adopted have yielded sufficiently positive results
and whereas, thus far, we have only had to explain them to citizens who are, at heart, well-disposed towards us, whereas, thus far, we have only had to uphold them before voters who are, paradoxically, almost more European than we are, in a few months we will have to explain them to people who have suffered just to be part of this Union and who will view us with an extremely critical, vigilant eye, with even closer scrutiny than the current Member States, to see whether or not we have done a good job."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, geachte collega’s, tijdens het debat dat in de vergaderperiode van mei is gevoerd naar aanleiding van de presentatie van het voorontwerp van begroting 2003 had ik deze Vergadering er al op attent gemaakt dat ik nogal wat twijfels had met betrekking tot een begrotingsprocedure die voor de zoveelste keer ongeschikt bleek te zijn om in de behoeften van onze Unie te voorzien. In mei gold mijn kritiek op de Commissie twee aspecten, het niveau van de RAL’s en rubriek 5. In juli hebben het Parlement en de Commissie over rubriek 5 een akkoord bereikt, waarin het verzoek van de Commissie om met het oog op de uitbreiding meer personeel aan te werven van de hand werd gewezen, in een poging de rekeningen sluitend te houden. Op de RAL’s kom ik liever niet terug, aangezien wij maar weinig tijd hebben en niemand van ons zin heeft te luisteren naar informatie die in financieel opzicht kant noch wal raakt maar desondanks bij iedere begrotingsprocedure opnieuw opduikt.
Geachte collega’s, ik schaam me niet om in herhaling te vervallen: ik vind dit alles hoogst belachelijk. Ik zit hier alweer aan deze Vergadering te vragen, en via deze Vergadering aan de Raad en de Commissie, om serieus te denken aan een herziening van de financiële vooruitzichten, want dat is de enige verstandige en verantwoorde politieke zet die ik me op grond van mijn bescheiden ervaring kan voorstellen. Artikel 19 van het Interinstitutioneel Akkoord van 1999 zegt het duidelijk: de financiële vooruitzichten kunnen op voorstel van de Commissie herzien worden om situaties die aanvankelijk niet voorzien waren, het hoofd te bieden. En welke situatie was minder voorzien dan de aanstaande uitbreiding tot 25 lidstaten in 2004? Ik zeg het dus nogmaals: voor de komende drie jaar, dat wil zeggen tot 2006, moeten wij de begroting voor een Unie van 25 lidstaten vaststellen uitgaande van financiële vooruitzichten die op basis van de behoeften van een Unie van 21 lidstaten zijn geformuleerd. Beste collega’s, wat voor zin heeft dat nu allemaal? Waarom gaan wij met deze waanzin door?
Mijn voorstel luidt daarom als volgt: na de Raad van december, die zal moeten bepalen hoeveel en welke landen op tijd voor de Europese verkiezingen van 2004 tot de Europese Unie zullen toetreden, moet de Commissie een voorstel voor herziening van de financiële vooruitzichten indienen, zodanig dat de twee takken van de begrotingsautoriteit alle tijd hebben om dat voorstel goed te keuren op grond van artikel 20 van het Interinstitutioneel Akkoord, voordat de procedure van 2004 van start gaat. Volgens mij is dit de enige weg die ingeslagen kan worden, de enige manier om de begrotingsdiscipline te respecteren en ons in staat te stellen ons werk te blijven doen. Ik geloof niet dat de oplossingen die tot nu toe zijn aangedragen erg efficiënt zijn geweest. Tot nu toe hebben wij ze enkel hoeven uit te leggen aan burgers die ons uiteindelijk gunstig gezind zijn, tot op heden hebben wij ze enkel hoeven te verdedigen bij kiezers die paradoxaal genoeg bijna meer pro-Europa zijn dan wijzelf. Maar over een paar maanden moeten wij onze oplossingen uitleggen aan bevolkingen die krom gelegen hebben om toch maar vooral te kunnen toetreden tot deze Unie; die zullen ons met uiterst kritische en waakzame blik gadeslaan - meer dan in onze eigen landen wordt gedaan - om erachter te komen of ze wel of niet een goede deal hebben gesloten."@nl2
"Senhor Presidente, caros colegas, durante o período de sessões de Maio passado, no decorrer do debate que se seguiu à apresentação do PPO 2003, manifestei a esta assembleia as minhas reticências relativamente a um processo orçamental que demonstrava, uma vez mais, a sua impossibilidade de responder às necessidades desta nossa União. Em Maio, as minhas críticas à Comissão tiveram a ver com dois aspectos: o nível dos RAL e a Rubrica 5. Em Julho, o Parlamento e o Conselho chegaram a acordo quanto à Rubrica 5, que rejeita o pedido da Comissão de mais pessoal para gerir os desafios do alargamento, procurando assim equilibrar as contas. Prefiro não voltar aos RAL, uma vez que temos pouco tempo e nenhum de nós tem vontade de ouvir dados que sabemos serem estranhos a qualquer lógica financeira mas que, apesar disso, voltam a ser apresentados ano após ano em cada novo orçamento.
Caros colegas, correndo o risco de me tornar repetitivo, devo dizer uma vez mais que tudo isto é extremamente ridículo. Uma vez mais aqui estou eu a pedir a esta assembleia e, através desta assembleia, ao Conselho e à Comissão, que tomem seriamente em conta a hipótese de uma revisão das perspectivas financeiras, única acção política sensata e responsável que eu posso imaginar com a minha modesta experiência. O artigo 19º do Acordo Interinstitucional de 1999 diz claramente: as perspectivas financeiras podem ser revistas, sob proposta da Comissão, no caso de circunstâncias imprevistas, e que situação estava menos prevista do que um provável alargamento da União para 25 Estados-Membros em 2004? Insisto: nos próximos três anos, ou seja, até ao final de 2006, teremos de estabelecer o orçamento de uma União com 25 membros, fazendo as contas com base em perspectivas financeiras calculadas em relação às necessidades de uma União com 21 membros. Caros colegas, qual o sentido de tudo isto? Por que razão continuamos por este caminho absurdo?
A minha proposta é, pois, a seguinte: na sequência do Conselho de Dezembro, que deverá determinar quais e quantos Estados irão entrar para a União Europeia, a tempo das eleições europeias de 2004, a Comissão deverá apresentar uma proposta de revisão das perspectivas financeiras, proposta essa que os dois ramos da autoridade orçamental terão todo o tempo para aprovar - nos termos do artigo 20º do Acordo Interinstitucional - antes do início do processo orçamental de 2004. Eu considero que esse é o único caminho a percorrer, o único que, respeitando o rigor orçamental, nos permita continuar a fazer o nosso trabalho adequadamente. Não acho que as soluções até agora seguidas tenham produzido resultados suficientemente positivos e se até agora tivemos de explicá-las a cidadãos fundamentalmente benevolentes em relação a nós, se até agora tivemos de defendê-las perante eleitorados, por absurdo que pareça, quase mais europeístas do que nós, dentro de poucos meses teremos de explicá-las a populações que sofreram para fazer parte desta União e que irão olhar para nós com um olhar extremamente atento e crítico, seguindo-nos ainda mais de perto do que os actuais Estados-Membros, para ver se fizemos ou não um bom trabalho."@pt11
"Herr talman, ärade kolleger! Redan under sammanträdesperioden i maj förra året, under diskussionen efter presentationen av budgetförslaget för 2003, så redovisade jag min oro för kammaren när det gällde ett budgetförfarande som än en gång visade sig inte kunna uppfylla kraven från denna vår union. I maj rörde mina protester mot kommissionen två frågor: nivån på de utestående åtagandena och rubrik 5. I juli träffade Europaparlamentet och rådet en överenskommelse om rubrik 5 som underkände kommissionens krav på ytterligare avsättningar för att klara utmaningarna från utvidgningen. På så vis försökte man få räkenskaperna att gå ihop. När det gäller de utestående åtagandena vill jag helst inte återkomma, eftersom vi har lite tid till vårt förfogande och ingen av oss har lust att lyssna till siffror som vi vet strider mot all finansiell logik men som, trots detta, föreslås på nytt i varje budgetförfarande.
Ärade kolleger – jag skäms inte för att upprepa mig – jag måste säga än en gång att allt detta är extremt löjligt. Än en gång står jag här för att begära att kammaren, och via kammaren rådet och kommissionen, på allvar tar upp förslaget om en revidering av finansplanen, den enda intelligenta och ansvarskännande politiska åtgärd som jag med min blygsamma erfarenhet kan tänka mig. I artikel 19 i det interinstitutionella avtalet från 1999 sägs det klart och tydligt: finansplanerna kan revideras på förslag av kommissionen för att ta itu med situationer som inte förutsågs ursprungligen, och vilken situation var mindre förutsedd än en eventuell utvidgning till 25 medlemsstater 2004? Jag upprepar: för de kommande tre åren, dvs. till 2006, skall vi utarbeta en budget för en union bestående av 25 medlemmar, och göra våra beräkningar på grundval av en finansplan som är beräknad för behoven i en union med 21 medlemmar. Ärade kolleger! Vad är det för mening med detta? Varför framhärda i denna dårskap?
Mitt förslag är därför följande: efter Europeiska rådet i december, som skall bestämma vilka stater som blir medlemmar i Europeiska unionen, i god tid inför valet till Europaparlamentet 2004, skall kommissionen lägga fram förslag om revidering av finansplanerna, förslag som de båda grenarna av budgetmyndigheten har gott om tid att anta i enlighet med artikel 20 i det interinstitutionella avtalet, innan budgetförfarandet för 2004 inleds. Jag anser att detta är den väg vi borde gå, den enda som, samtidigt som den respekterar kravet på en stram budget, tillåter oss att fortsätta att utföra vårt arbete. Jag tycker inte att de lösningar som har presenterats har varit bra. Hittills har vi varit tvungna att förklara dem för medborgare som i grund och botten är välvilligt inställda mot oss. Hittills har vi varit tvungna att försvara oss inför våra egna väljare, som egendomligt nog är större europavänner än vad vi är. Men om ett par månader måste vi förklara för befolkningar som har kämpat hårt för att bli medlemmar av denna union och som ser med extremt kritiska och vaksamma blickar på oss, mer än vad vi gör hemma, för att se om de har gjort en bra affär eller inte."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples