Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-09-24-Speech-2-202"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020924.10.2-202"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – Mr President, let me give a single set of figures to illustrate this in responding to Mr van Dam, who mentioned correctly the low level of implementation of TACIS and other programmes.
To Mr Dell'Alba, I would say that the aspect of human rights and the inclusion of clauses referring to human rights matters is a standard element. If you look at the whole new generation of country strategy papers that guides what we do and creates the basis for it, country by country for the whole world – this not only applies to the ACP countries but also to Asia and Latin America, etc. – these papers clearly give a strong, prominent role to the issues of governance, democratisation and human rights. We do not yet have the same kind of mechanisms as those embedded in the Cotonou Agreement, where we have a negotiated relationship, but this whole discussion is clearly an important element in the ongoing dialogue with all our partner countries.
Finally, to Mr Paasilinna, on how to improve the TACIS programme. In the light of the experience of Afghanistan over the last year, we are determined to step up the focus on this group of countries for reasons of conflict prevention, but certainly also because of a stronger sense of a closer neighbourly relationship with these countries. All this is emerging, and we have long spoken about the need for redefining and updating the character of our development cooperation with these countries. I feel confident that we will see increased activity, and I hope stronger financial activity. As has already been mentioned, an increase of 5.4%, giving a level of EUR 502 million, now makes this group of countries a main partner, including from a financial perspective.
When we took office at the end of 1999 the overall time it would take to work our way through the existing commitments at the level and the pace of spending at that time was 4.5 years. The following year this figure was down to 4.1 years and at the end of last year we were down to 3.66 years. This is a rough, primitive but correct measure showing that we are in fact reducing the gap between the decisions on commitment and the actual implementation in terms of spending per year. We are moving in the right direction but I have not been silent in trying to clarify to this Parliament what kind of a problem we had, the size of that problem and the complexity of it when we took office.
I normally characterise our foreign relations and development cooperation work by saying that it is nice that the Commission is big. We do have a critical mass but when we look at the legacy of the past it is also true that we have a critical mess. We are changing this gradually.
The figures mentioned by Mr Wijkman in this ongoing discussion on how much we do on health and education, the money devoted specifically to the Global Health Fund, is of course not the whole story. We are also discussing the totality of the money being spent and I need to come back to this figure of 35% as the target expenditure on the social sectors, which we agreed to with Parliament and which I still think is something we can deliver.
The use of the flexibility instrument for Afghanistan has already been addressed by my colleague, Mrs Schreyer. We should normalise our development cooperation and support to Afghanistan. The best solution would be to put it into the budget as a whole. Still, money is needed regardless of the source, and we need to more or less mop up resources to do what needs to be done in Afghanistan.
The figure quoted by Mrs Gill on renewable energy only regards a special initiative. The total figure for what we do in the field of energy also, especially with regard to renewable energy in development cooperation, is much bigger.
I would also point out that in Johannesburg we launched the energy initiative together with the Member States. We have backed this up by the information that, in total, Member States and the Commission have an annual level of spending for energy-related development activities of about EUR 0.7 billion.
I note with deep satisfaction that Mrs Gill quoted my colleague, Mr Patten, on the need to focus on poverty in what we do in this whole area. I could not agree more.
On the Global Health Fund, I can tell you that the 15 EU Member States have pledged a total of 64% of all the pledges made in support of this fund. We must also take this into account when taking the final decision on how much we consider adequate from the Commission for each year as we move forward."@en3
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, lad mig komme med et enkelt sæt tal, der kan belyse dette, som svar til hr. van Dam, der ikke uden grund nævnte det lave gennemførelsesniveau for Tacis og andre programmer.
Til hr. Dell'Alba vil jeg sige, at menneskerettighedsaspektet og inddragelsen af afsnit, der henviser til menneskerettigheder, er et standardelement. Hvis man betragter hele den nye generation af landestrategidokumenter, der er ledetråden og grundlaget for vores arbejde, land for land i hele verden - og dette gælder ikke kun for AVS-landene, men også for Asien, Latinamerika osv. - så giver disse dokumenter ledelse, demokratisering og menneskerettigheder en stærk og fremtrædende rolle. Vi har endnu ikke den samme slags mekanismer som dem, der er en del af Cotonou-aftalen, hvor vi har forhandlet os frem til et samarbejde, men hele denne diskussion er tydeligvis et vigtigt element i den løbende dialog med alle de lande, vi samarbejder med.
Endelige var hr. Paasilinna inde på en forbedring af Tacis-programmet. I lyset af erfaringerne fra Afghanistan gennem det sidste år er vi fast besluttet på at øge fokus på denne gruppe lande for at forebygge konflikter, men så sandelig også fordi vi har en stærkere følelse af naboskab med disse lande. Vi har længe talt om behovet for at redefinere og forny indholdet af vores udviklingssamarbejde med dem. Jeg er overbevist om, at vi vil se øget aktivitet og forhåbentlig stærkere finansiel aktivitet. Som det allerede er blevet nævnt, vil en forøgelse med 5,4%, til 502 millioner euro, gøre denne gruppe lande til en hovedsamarbejdspartner, også fra et finansielt synspunkt.
Da vi tiltrådte i slutningen af 1999, ville det i alt tage 4,5 år at arbejde os gennem vores eksisterende forpligtelser med den daværende hastighed og det daværende udgiftsniveau. Året efter var tallet nede på 4,1 år, og ved udgangen af sidste år var det 3,66 år. Tallene er et groft og primitivt, men korrekt mål for, at vi faktisk mindsker gabet mellem de tilsagn, vi giver, og den faktiske gennemførelse i form af udgifter pr. år. Vi bevæger os i den rigtige retning, men jeg har over for Parlamentet ikke lagt skjul på, hvilke problemer vi havde, og hvor store og komplicerede de var, da vi tiltrådte.
Jeg siger gerne om vores udenrigsanliggender og udviklingssamarbejde, at det er rart, at Kommissionen er stor. Vi har en kritisk masse, men når vi betragter vores arv fra fortiden, må man også sige, at vi har en masse at rydde op i. Det er vi gradvis ved gøre.
De tal, hr. Wijkman nævnte i denne løbende diskussion om, hvor meget vi gør for sundhed og uddannelse, de penge, der er øremærket til den globale sundhedsfond, giver naturligvis ikke et fuldstændigt billede. Vi drøfter også, hvor mange penge der i alt anvendes, og jeg vil godt vende tilbage til tallet 35% som en målsætning for udgifterne i de sociale sektorer. Det er noget vi har aftalt med Parlamentet, og jeg mener stadig, det er realistisk.
Brugen af fleksibilitetsinstrumentet i forbindelse med Afghanistan har min kollega fru Schreyer allerede været inde på. Vi bør normalisere vores udviklingssamarbejde og støtte til Afghanistan. Den bedste løsning ville være at sætte det på det samlede budget. Der er imidlertid brug for pengene, uanset hvor de kommer fra, og vi skal støvsuge alle finansieringskilder for at finde ressourcer til den nødvendige indsats i Afghanistan.
Det tal, fru Gill nævnte i forbindelse med vedvarende energi, kræver et særligt initiativ. Det samlede tal for, hvad vi gør på energiområdet er ligeledes meget større, især hvad angår vedvarende energi i udviklingssamarbejde.
Jeg vil også godt påpege, at vi i Johannesburg lancerede energiinitiativet sammen med medlemsstaterne. Vi har understøttet dette med oplysninger om, at medlemsstaterne og Kommissionen i alt årligt bruger omkring 0,7 milliarder euro på energirelaterede udviklingsaktiviteter.
Jeg noterer mig med stor tilfredshed, at fru Gill citerede min kollega, hr. Patten, med hensyn til behovet for at fokusere på fattigdom i vores indsats på hele dette område. Jeg er fuldstændig enig.
Hvad angår den globale sundhedsfond, så kan jeg sige, at de 15 EU-medlemsstater har givet 64% af de tilsagn, der i alt er givet til støtte til denne fond. Det skal vi også tage i betragtning, når vi træffer den endelige afgørelse om, hvad Kommissionen med rimelighed skal yde hvert år fremover."@da1
".
Herr Präsident, lassen Sie mich dies, ausgehend von Herrn van Dams Ausführungen, der ganz zu Recht auf die niedrige Ausführungsrate bei TACIS und anderen Programmen verwies, anhand eines einzigen Parameters illustrieren.
Herrn Dell'Alba möchte ich sagen, dass der Aspekt der Menschenrechte und die Aufnahme entsprechender Bestimmungen eine Selbstverständlichkeit darstellen. Wenn Sie sich die neue Generation der Länderstrategiepapiere anschauen, die Leitfaden und Grundlage unserer Arbeit bilden, dann werden Sie bei jedem einzelnen Land - nicht nur bei den AKP-Ländern, sondern auch bei den Ländern in Asien und Lateinamerika - feststellen, dass die Themen Regierungshandeln, Demokratisierung und Menschenrechte eine herausragende Rolle spielen. Wir verfügen noch nicht über die gleichen Mechanismen, wie sie im Cotonou-Abkommen verankert sind, das die Grundlage unserer Beziehungen bildet, aber diese ganze Diskussion stellt zweifellos ein wichtiges Element im Dialog mit allen unseren Partnerländern dar.
Abschließend speziell für Herrn Paasilinna ein Wort zur Verbesserung des TACIS-Programms. Ausgehend von den im vergangenen Jahr mit Afghanistan gesammelten Erfahrungen sind wir fest entschlossen, uns aus Gründen der Konfliktverhütung, aber auch aus einem stärkeren Gefühl der nachbarlichen Beziehungen mit diesen Ländern heraus intensiver auf diese Gruppe von Ländern zu konzentrieren. All dies zeichnet sich jetzt ab, und wir sprechen seit geraumer Zeit davon, dass wir den Charakter unserer Entwicklungszusammenarbeit mit diesen Ländern neu definieren und aktualisieren müssen. Ich bin davon überzeugt, dass sich hier verstärkte Aktivitäten abzeichnen werden, vor allem hoffentlich auch in finanzieller Hinsicht. Wie schon gesagt, bedeutet die Aufstockung um 5,4 % auf 502 Millionen Euro, dass diese Ländergruppe jetzt auch aus finanzieller Sicht ein wichtiger Partner ist.
Als wir dieses Amt Ende 1999 antraten, betrug die Zeit, die wir insgesamt brauchen würden, um die bestehenden Mittelbindungen auf dem damaligen Niveau und in dem damaligen Tempo abzuarbeiten, 4,5 Jahre. Ein Jahr später hatte sich dieser Zeitraum bereits auf 4,1 Jahre verkürzt, und Ende des letzten Jahres lagen wir bei 3,66 Jahren. Das mag ein grobes und primitives Maß sein, es ist aber korrekt und zeigt, dass wir die Zeitspanne zwischen Beschlüssen zur Mittelbindung und der tatsächlichen Ausführung in Form der Auszahlungen pro Jahr verkürzen. Wir haben den richtigen Weg eingeschlagen, aber ich habe stets versucht, dem Parlament zu erklären, worin das Problem bestand, als wir unser Amt antraten, wie groß es war und wie komplex.
Normalerweise charakterisiere ich unsere außenpolitische Arbeit und Entwicklungszusammenarbeit, indem ich feststelle, dass die Kommission zum Glück groß ist. Wir haben eine kritische Masse, wenn wir uns aber das Erbe der Vergangenheit anschauen, dann kann man wohl mit Fug und Recht feststellen, das wir auch einen kritischen Schlamassel haben. Das ändern wir Schritt für Schritt.
Die von Herrn Wijkman in dieser Debatte genannten Zahlen bezüglich dessen, was wir für Gesundheit und Bildung und konkret für den Weltgesundheitsfonds ausgeben, vermitteln natürlich nur einen kleinen Einblick. Wir diskutieren natürlich auch die Gesamtheit der auszugebenden Mittel, und an dieser Stelle muss ich auch auf die genannten 35 % als angestrebte Ausgaben für die sozialen Sektoren zurückkommen, die wir mit dem Parlament vereinbart haben und die, wie ich meine, nach wie vor erreichbar sind.
Meine Kollegin Frau Schreyer ist bereits auf die Nutzung des Flexibilitätsinstruments für Afghanistan eingegangen. Wir sollten unsere Entwicklungszusammenarbeit und Unterstützung für Afghanistan normalisieren. Die beste Lösung wäre, sie in den Haushalt insgesamt aufzunehmen. Dennoch wird Geld gebraucht, egal woher es kommt, und wir müssen unsere Ressourcen nach verfügbaren Mitteln zur Unterstützung von Afghanistan durchforsten.
Der von Frau Gill in Bezug auf erneuerbare Energien genannte Betrag bezieht sich auf eine konkrete Initiative. Der für den Bereich Energie und insbesondere den Bereich erneuerbare Energien in der Entwicklungszusammenarbeit vorgesehene Gesamtbetrag ist wesentlich größer.
Ich möchte zudem darauf verweisen, dass wir in Johannesburg zusammen mit den Mitgliedstaaten die Energieinitiative ins Leben gerufen haben. Wir haben in diesem Zusammenhang erklärt, dass die Mitgliedstaaten und die Kommission pro Jahr insgesamt etwa 0,7 Milliarden Euro für energiebezogene Entwicklungsaktivitäten bereitstellen.
Ich stelle mit großer Befriedigung fest, dass Frau Gill hinsichtlich der Notwendigkeit, die Armut stärker in den Mittelpunkt unserer Maßnahmen auf diesem Gebiet zu stellen, meinen Kollegen Herrn Patten zitiert. Da kann ich ihr nur zustimmen.
In Bezug auf den Weltgesundheitsfonds kann ich Ihnen sagen, dass 64 % der für die Finanzierung des Fonds zugesagten Mittel von den 15 Mitgliedstaaten zugesagt wurden. Diese Tatsache müssen wir ebenfalls berücksichtigen, wenn wir die endgültige Entscheidung über den Betrag treffen, der unserer Ansicht nach jedes Jahr von der Kommission bereitgestellt werden sollte."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, επιτρέψτε μου να αναφέρω μόνον μια σειρά αριθμών απαντώντας στον κ. van Dam, ο οποίος ορθώς ανέφερε το χαμηλό επίπεδο υλοποίησης του προγράμματος TACIS και άλλων προγραμμάτων.
Στον κ. Dell’Alba θα έλεγα ότι τα ανθρώπινα δικαιώματα και η συμπερίληψη ρητρών που αναφέρονται σε θέματα ανθρωπίνων δικαιωμάτων αποτελούν ένα δεδομένο στοιχείο. Εάν εξετάσουμε όλα τα νέα έγγραφα στρατηγικής ανά χώρα που μας καθοδηγούν και αποτελούν τη βάση των ενεργειών μας, για κάθε χώρα ξεχωριστά σε ολόκληρο τον κόσμο – αυτό δεν ισχύει μόνον για τις χώρες ΑΚΕ, αλλά και για την Ασία, τη Λατινική Αμερική κλπ. –, αυτά τα έγγραφα δίνουν σαφώς έναν ισχυρό, σημαντικό ρόλο στα θέματα διακυβέρνησης, εκδημοκρατισμού και ανθρωπίνων δικαιωμάτων. Δεν διαθέτουμε ακόμη τους ίδιους μηχανισμούς με αυτούς που ενσωματώνονται στη Συμφωνία του Κοτονού, όπου έχουμε μια διαπραγματεύσιμη σχέση, αλλά όλη αυτή η συζήτηση αποτελεί σαφώς σημαντικό στοιχείο στον διάλογο που διεξάγεται με όλες τις χώρες εταίρους μας.
Τέλος, απευθύνομαι στον κ. Paasilinna σχετικά με τον τρόπο βελτίωσης του προγράμματος TACIS. Υπό το φως της εμπειρίας του Αφγανιστάν κατά τη διάρκεια του περασμένου έτους, είμαστε αποφασισμένοι να αυξήσουμε την επικέντρωση σε αυτήν την ομάδα χωρών για λόγους πρόληψης των συγκρούσεων και, επίσης, εξαιτίας φυσικά της μεγαλύτερης αίσθησης για μια πιο στενή γειτονία με αυτές τις χώρες. Όλα αυτά βρίσκονται εν εξελίξει και εδώ και πολύν καιρό συζητούμε για τον επαναπροσδιορισμό και την ανανέωση του χαρακτήρα της αναπτυξιακής συνεργασίας μας με αυτές τις χώρες. Είμαι πεπεισμένος ότι θα υπάρξει αυξημένη δραστηριότητα και ελπίζω σε μεγαλύτερη οικονομική δραστηριότητα. Όπως έχει ήδη αναφερθεί, μια αύξηση της τάξεως του 5,4%, δηλαδή 502 εκατ. ευρώ, καθιστά τώρα αυτήν την ομάδα χωρών κύριο εταίρο, μεταξύ άλλων και από δημοσιονομική προοπτική.
Όταν αναλάβαμε τα καθήκοντά μας στα τέλη του 1999, ο συνολικός χρόνος που θα χρειαζόταν για να εκτελέσουμε τις υπάρχουσες αναλήψεις υποχρεώσεων με το επίπεδο και τον ρυθμό δαπανών της εποχής εκείνης ήταν 4,5 έτη. Το επόμενο έτος, ο χρόνος αυτός μειώθηκε στα 4,1 έτη και, στο τέλος του περασμένου έτους, φτάσαμε τα 3,66 έτη. Αυτό είναι ένα απλουστευτικό, στοιχειώδες, αλλά ορθό μέτρο που αποδεικνύει ότι στην πραγματικότητα μειώνουμε το κενό μεταξύ των αποφάσεων σχετικά με τις δεσμεύσεις και την πραγματική υλοποίηση όσον αφορά τις ετήσιες δαπάνες. Κινούμαστε προς τη σωστή κατεύθυνση, αλλά προσπάθησα να διασαφηνίσω σε αυτό το Κοινοβούλιο τι είδους πρόβλημα αντιμετωπίζαμε, το μέγεθος αυτού του προβλήματος και την πολυπλοκότητά του την περίοδο που αναλάβαμε τα καθήκοντά μας.
Συνήθως, χαρακτηρίζω τις εξωτερικές μας σχέσεις και την αναπτυξιακή συνεργασία λέγοντας ότι είναι ευχάριστο το γεγονός ότι η Επιτροπή είναι μεγάλη. Πράγματι, υπάρχει σημαντική μάζα, αλλά, όταν εξετάζουμε την κληρονομιά του παρελθόντος, είναι επίσης γεγονός ότι υπάρχει και σημαντική ακαταστασία. Αυτό σταδιακά αλλάζει.
Οι αριθμοί που ανέφερε ο κ. Wijkman σε αυτήν την εναρκτήρια συζήτηση σχετικά με όσα πράττουμε για την υγεία και την εκπαίδευση, τα χρήματα που αφιερώνονται ειδικά στο Διεθνές Ταμείο για την Υγεία, δεν είναι φυσικά η ουσία του θέματος. Συζητούμε, επίσης, για το σύνολο των χρημάτων που δαπανώνται και πρέπει να επαναλάβω το ποσοστό του 35% ως στόχο δαπάνης για τους κοινωνικούς τομείς, κάτι για το οποίο συμφωνήσαμε με το Κοινοβούλιο και το οποίο εξακολουθώ να πιστεύω ότι μπορούμε να επιτύχουμε.
Η συνάδελφός μου, κ. Schreyer, έχει ήδη αναφερθεί στη χρήση του μέσου ευελιξίας για το Αφγανιστάν. Πρέπει να ομαλοποιήσουμε την αναπτυξιακή μας συνεργασία και στήριξη προς το Αφγανιστάν. Η βέλτιστη λύση θα ήταν η συνολική ένταξή της στον προϋπολογισμό. Επίσης, χρειάζονται χρήματα ανεξαρτήτως πηγής και πρέπει, λίγο ή πολύ, να εξαντλήσουμε τους πόρους, προκειμένου να πράξουμε αυτό που χρειάζεται για το Αφγανιστάν.
Το ποσό που ανέφερε η κ. Gill για την ανανεώσιμη ενέργεια αφορά μόνον μια ειδική πρωτοβουλία. Το συνολικό ποσό για όσα πράττουμε επίσης στον τομέα της ενέργειας, ειδικά όσον αφορά την ανανεώσιμη ενέργεια στην αναπτυξιακή συνεργασία, είναι πολύ μεγαλύτερο.
Επίσης, θα επισημάνω ότι στο Γιοχάνεσμπουργκ εγκαινιάσαμε την ενεργειακή πρωτοβουλία από κοινού με τα κράτη μέλη. Την στηρίξαμε με την πληροφορία ότι, συνολικά, το ετήσιο επίπεδο δαπανών των κρατών μελών και της Επιτροπής για αναπτυξιακές δραστηριότητες σχετικές με την ανάπτυξη είναι περίπου 0,7 δισ. ευρώ.
Σημειώνω με μεγάλη ικανοποίηση ότι η κ. Gill ανέφερε τα λόγια του συναδέλφου μου, κ. Patten, σχετικά με την ανάγκη επικέντρωσης στη φτώχεια των ενεργειών μας σε ολόκληρη την περιοχή. Συμφωνώ απολύτως.
Όσον αφορά το Διεθνές Ταμείο για την Υγεία, μπορώ να σας πω ότι τα 15 κράτη μέλη της ΕΕ έχουν δεσμευτεί να καταβάλουν συνολικά το 64% των ποσών που πρόκειται να δοθούν για τη στήριξη αυτού του ταμείου. Πρέπει επίσης να το λάβουμε αυτό υπόψη κατά τη λήψη της τελικής απόφασης σχετικά με το ποσό που θεωρούμε ότι είναι αρκετό να δίνεται από την Επιτροπή ετησίως, καθώς προχωρούμε."@el8
"Señor Presidente, permítame ofrecer un único conjunto de cifras para ilustrar esto, en respuesta al Sr. van Dam, que mencionó correctamente el bajo grado de ejecución del programa TACIS y otros programas.
Al Sr. Dell’Alba le diría, que el aspecto de los derechos humanos y la inclusión de cláusulas relativas a temas relacionados con los derechos humanos constituyen un elemento estándar. Si atendemos a toda la nueva generación de Programas Indicativos Nacionales que guían nuestras acciones y sientan la base para las mismas, país por país para todo el mundo –no sólo resulta aplicable a los Países ACP, sino también a Asia y América Latina, éstos programas asignan claramente un papel sólido y destacado a los temas de la gobernanza, la democratización y los derechos humanos. Todavía no contamos con el mismo tipo de mecanismos que los incluidos en el Acuerdo de Cotonú, donde tenemos una relación negociada, pero este debate en su conjunto es claramente un importante elemento para el actual diálogo con todos nuestros países asociados.
Finalmente, al Sr. Paasilinna le hablaría sobre cómo mejorar el programa TACIS. A la luz de la experiencia de Afganistán durante el pasado año, estamos decididos a concentrarnos más en este grupo de países con el fin de prevenir conflictos, pero sin duda también debido a un sentido más fuerte de relación de proximidad más estrecha con estos países. Todo esto está surgiendo y hemos hablado extensamente acerca de la necesidad de redefinir y actualizar el carácter de nuestra cooperación en materia de desarrollo con estos países. Confío en que experimentemos un incremento de la actividad, y espero una actividad financiera más fuerte. Como ya se ha mencionado, un incremento del 5,4%, alcanzando un nivel de 502 millones de euros, convierte ahora a este grupo de países en un socio principal, incluso desde una perspectiva financiera.
Cuando asumimos el cargo, a finales de 1999, el tiempo total que nos llevaría ponernos al día en relación con los compromisos existentes, al nivel y al ritmo de gasto de ese momento, era de 4,5 años. Al año siguiente, esta cifra se redujo a 4,1 años y a finales del pasado año se rebajó de nuevo hasta 3,66 años. Se trata de una medida torpe y primitiva, aunque correcta, que demuestra que realmente estamos reduciendo el desfase existente entre las decisiones relativas al compromiso y la ejecución real, en términos de gasto por año. Estamos avanzando en la dirección correcta, pero no me he mantenido en silencio, para intentar aclarar a este Parlamento el tipo del problema al que nos enfrentábamos, el tamaño de dicho problema y la complejidad del mismo cuando asumimos el cargo.
Normalmente describo nuestras relaciones exteriores y el trabajo de cooperación para el desarrollo diciendo que es positivo que la Comisión cuente con tantos miembros. Tenemos masa crítica, pero si miramos al legado del pasado, también es cierto que tenemos un desorden crítico. Lo estamos cambiando gradualmente.
Las cifras mencionadas por el Sr. Wijkman en el presente debate acerca de nuestras acciones en materia de sanidad y educación, el dinero destinado específicamente al Fondo Mundial de la Salud, sin duda no cuentan toda la historia. También estamos debatiendo la totalidad del dinero que se va a invertir y tengo que volver sobre esta cifra del 35% como el gasto previsto para los sectores sociales, que acordamos con el Parlamento y que todavía confío en que podamos cumplirla.
El uso del instrumento de flexibilidad para Afganistán ya ha sido tratado por mi colega, la Sra. Schreyer. Deberíamos normalizar nuestra cooperación en materia de desarrollo y la ayuda a Afganistán. La mejor solución sería incluirlo en el presupuesto en su conjunto. Sin embargo, se precisa dinero independientemente de la fuente, y tenemos que absorber más o menos recursos para hacer lo que es necesario en Afganistán.
La cifra mencionada por la Sra. Gill acerca de la energía renovable, sólo hace referencia a una iniciativa especial. La cifra total de lo que vamos a hacer también en el campo de la energía, especialmente con respecto a la energía renovable en el ámbito de la cooperación para el desarrollo, es mucho mayor.
También me gustaría señalar que, en Johanesburgo, presentamos la iniciativa energética, junto con los Estados miembros. La respaldamos mediante la información de que, en total, los Estados miembros y la Comisión tienen un nivel anual de inversión para actividades de desarrollo relacionadas con la energía de unos 700 millones de euros.
Advierto con gran satisfacción que la Sra. Gill citó a mi colega, el Sr. Patten, acerca de la necesidad de concentrar en la pobreza todo lo que hagamos en esta área en conjunto. No podría estar más de acuerdo.
Con respecto al Fondo Mundial de la Salud, puedo decirles que los 15 Estados miembros han prometido un total del 64% de todas las cantidades prometidas en apoyo de este fondo. También tenemos que tener esto en cuenta a la hora de tomar cada año la decisión final acerca de la contribución que consideramos adecuada por parte de la Comisión."@es12
". – Arvoisa puhemies, saanen antaa esimerkkinä joukon lukuja vastauksena parlamentin jäsenelle van Damille, joka mainitsi aivan oikein Tacis- ja muiden ohjelmien alhaisen toteutumisasteen.
Parlamentin jäsenelle Dell’Alballe toteaisin, että ihmisoikeusnäkökulman ja ihmisoikeuksiin viittaavien lausekkeiden sisällyttäminen sopimuksiin on yleinen käytäntö. Jos tarkastellaan kokonaista joukkoa uusia maakohtaisia asiakirjoja, jotka ohjaavat toimintaamme ja luovat sille perustan maakohtaisesti koko maailmassa – AKT-maiden lisäksi muun muassa Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa – huomataan, että näissä asiakirjoissa annetaan selkeästi voimakas, johtava asema hallintotapaa, demokratisaatiota ja ihmisoikeuksia koskeville kysymyksille. Samanlaisia mekanismeja kuin esimerkiksi Cotonoun sopimuksessa, jossa kumppanuus perustuu neuvotteluihin, ei vielä ole, mutta koko tämä keskustelu on selvästi tärkeä tekijä kumppanuusmaidemme kanssa parhaillaan käytävässä vuoropuhelussa.
Lopuksi haluaisin sanoa muutaman sanan parlamentin jäsenelle Paasilinnalle Tacis-ohjelman parantamisesta. Afganistanista viime vuonna saatujen kokemusten perusteella olemme päättäneet keskittyä enemmän näiden maiden ryhmään, koska siten edistetään konfliktien torjuntaa. Lisäksi tunnemme todellakin entistä voimakkaammin olevamme läheisessä naapurisuhteessa kyseisiin maihin. Kaikki tämä on parhaillaan hahmottumassa. Olemme jo pitkään keskustelleet tarpeesta määritellä uudelleen näiden maiden kanssa tehtävän kehitysyhteistyön luonne ja ajantasaistaa sitä. Olen vakuuttunut siitä, että toiminta ja toivottavasti voimakkaampi taloudellinen toiminta lisääntyy. Kuten jo mainittiin, 5,4 prosentin lisäys, joka tarkoittaa 502 miljoonan euron kokonaismäärää, tekee näistä maista merkittävän kumppaniryhmän myös taloudellisesta näkökulmasta.
Kun komissio aloitti toimikautensa vuoden 1999 lopussa, olemassa olevien maksusitoumusten käyttämiseen tarvittava kokonaisaika tuolloisen rahankäytön asteen ja vauhdin mukaan oli 4,5 vuotta. Seuraavana vuonna luku oli laskenut 4,1 vuoteen ja viime vuoden lopussa olimme jo 3,66 vuodessa. Tämä on karkea ja alustava, mutta paikkansapitävä arvio, joka osoittaa, että olemme todella pienentämässä eroa sitoumuspäätösten ja todellisten vuotuisten menojen välillä. Olemme menossa oikeaan suuntaan, mutta en ole pysynyt vaiti vaan olen selittänyt parlamentille, millainen, miten suuri ja miten monimutkainen ongelma komissiolla oli aloittaessamme toimikautemme.
Luonnehdin tavallisesti komission ulkosuhteita ja kehitysyhteistyötä toteamalla, että on mukavaa, kun komissio on iso. On totta, että meillä on ratkaisevasti etua suuresta koostamme, mutta menneisyyden perintöä tarkasteltaessa voidaan myös todeta, että meillä on käsissämme huolestuttava sotku. Aiomme vähitellen muuttaa tätä.
Parhaillaan käytävässä keskustelussa terveyden ja koulutuksen tukemisesta sekä nimenomaan maailmanlaajuiseen terveysrahastoon tarkoitetuista varoista on luonnollisesti kyse muustakin kuin parlamentin jäsenen Wijkmanin mainitsemista luvuista. Kyseessä on myös käytettävien rahojen kokonaismäärä. Minun on palattava tähän sosiaalialan 35 prosentin tavoitelukuun. Sovimme siitä parlamentin kanssa, ja uskon edelleen, että tavoite on saavutettavissa.
Kollegani, jäsen Schreyer on jo vastannut kysymykseen joustovälineen käytöstä Afganistanissa. Meidän olisi normalisoitava Afganistanin kanssa tehtävä kehitysyhteistyö ja sille suunnattu tuki. Paras keino olisi sisällyttää se talousarvioon kokonaisuudessaan. Rahaa tarvitaan kuitenkin riippumatta siitä, mistä se tulee, ja meidän on käytettävä suurin piirtein kaikki resurssit voidaksemme toteuttaa tarvittavat toimet Afganistanissa.
Parlamentin jäsenen Gillin mainitsema uusiutuvaa energiaa koskeva luku liittyy vain tiettyyn aloitteeseen. Energia-alalla ja erityisesti kehitysyhteistyöhön liittyvän uusiutuvan energian alalla toteutettuja toimia koskeva kokonaismäärä on paljon suurempi.
Huomautan myös, että käynnistimme Johannesburgissa yhdessä jäsenvaltioiden kanssa energia-aloitteen. Olemme edistäneet sitä ilmoituksella, jonka mukaan jäsenvaltiot ja komissio käyttävät yhteensä noin 0,7 miljardia euroa vuosittain energiaa koskeviin kehitystoimiin.
Panen erittäin tyytyväisenä merkille, että parlamentin jäsen Gill siteerasi kollegaani Pattenia, joka korosti välttämättömyyttä keskittyä köyhyyteen kaikissa tämän alan toimissa. Olen täysin samaa mieltä.
Maailmanlaajuisen terveysrahaston osalta voin kertoa, että 15:n EU:n jäsenvaltion osuus on yhteensä 64 prosenttia kaikista tämän rahaston tukemiseksi tehdyistä sitoumuksista. Tämä on otettava myös huomioon tehdessämme lopullista päätöstä siitä, kuinka paljon komission on tarpeellista maksaa tulevina vuosina."@fi5
".
Monsieur le Président, permettez-moi de citer un seul ensemble de chiffres pour illustrer ceci en réponse à M. van Dam, qui a justement mentionné le niveau peu élevé d'exécution de TACIS et d'autres programmes.
Je dirais à M. Dell'Alba que l'aspect des droits de l'homme et l'inclusion des clauses y faisant référence est un élément standard. Si vous considérez la toute nouvelle génération des études stratégiques par pays qui guide nos actions et en crée la base, pays par pays pour le monde entier - cela s'applique non seulement aux pays ACP, mais aussi à l'Asie et à l'Amérique latine, etc. -, ces études donnent clairement un rôle fort et prépondérant aux problèmes de gouvernance, de démocratisation et des droits de l'homme. Nous n'avons pas encore les mêmes types de mécanismes que ceux inclus dans l'accord de Cotonou, où nous avons une relation négociée, mais il est clair que toute cette discussion est un élément important du dialogue qui se poursuit avec tous nos pays partenaires.
Je m'adresse pour terminer à M. Paasilinna, sur la manière d'améliorer le programme TACIS. À la lumière de l'expérience de l'Afghanistan au cours de la dernière année, nous sommes déterminés à concentrer davantage notre attention sur ce groupe de pays pour des raisons de prévention des conflits, mais aussi certainement à cause d'un sens accru d'une relation plus étroite de voisinage avec ces pays. Tout cela se fait jour et nous avons longuement discuté du besoin de redéfinir et de mettre à jour le caractère de notre coopération au développement avec ces pays. Je suis persuadé que nous allons assister à une activité accrue et, je l'espère, à une activité financière plus forte. Comme il en a déjà été question, une augmentation de 5,4 % pour atteindre un niveau de 502 millions d'euros, fait désormais de ce groupe de pays un partenaire principal, y compris d'un point de vue financier.
À la fin de 1999, lorsque nous sommes entrés en fonction, le temps global nécessaire pour venir à bout des engagements existants, en considérant le niveau et le rythme des dépenses à ce moment-là, était de 4 ans et demi. L'année suivante, ce chiffre avait été réduit à 4,1 ans et nous en sommes maintenant à 3,66 ans. C'est une mesure brute, primaire mais correcte démontrant que nous réduisons en fait l'écart entre les décisions d'engagements et l'exécution réelle en termes de dépenses par an. Nous avançons dans la bonne direction mais je ne me suis pas privé d'essayer de clarifier pour ce Parlement le type de problèmes que nous rencontrons et la complexité de la situation quand nous sommes entrés en fonction.
En règle générale, je décris notre travail en matière de relations extérieures et de coopération au développement en disant que c'est bien que la Commission soit grande. Nous nous trouvons face à une masse critique, mais quand nous considérons l'héritage du passé, il est vrai que nous nous trouvons face à une sacrée pagaille. Nous changeons cela graduellement.
Bien entendu, l'histoire ne se limite pas aux chiffres mentionnés par M. Wijkman dans cette discussion continue sur nos actions pour la santé et l'éducation et l'argent spécifiquement dédié au Fonds mondial pour la santé. Nous discutons aussi de la totalité de l'argent dépensé. Je dois revenir à ce chiffre de 35 % comme objectif de dépense pour les secteurs sociaux, chiffre sur lequel nous avons trouvé un accord avec le Parlement et que, selon moi, nous pouvons toujours atteindre.
Le recours à l'instrument de flexibilité pour l'Afghanistan a déjà été abordé par ma collègue, Mme Schreyer. Nous devons normaliser notre coopération au développement et notre soutien à l'Afghanistan. La meilleure solution serait de l'intégrer au budget comme un tout. Mais l'argent reste nécessaire, quelle qu'en soit la source, et nous devons rassembler les ressources pour faire ce qui doit être fait en Afghanistan.
Le chiffre cité par Mme Gill sur l'énergie renouvelable ne concerne qu'une initiative particulière. Le chiffre total de nos actions en matière d'énergie, plus spécialement pour l'énergie renouvelable dans la coopération au développement, est lui aussi nettement plus élevé.
Je voudrais aussi souligner que nous avons lancé à Johannesbourg l'initiative énergie avec les États membres. Nous avons étayé ce point avec l'information selon laquelle les États membres et la Commission dépensent au total environ 0,7 milliard d'euros chaque année pour des activités de développement liées à l'énergie.
Je suis très satisfait de constater que Mme Gill a cité mon collègue, M. Patten, sur le besoin de nous concentrer sur la pauvreté dans nos actions dans tout ce secteur. Je suis entièrement d'accord.
En ce qui concerne le Fonds mondial pour la santé, je peux vous dire que les 15 États membres de l'UE ont fait 64 % de toutes les promesses de soutien faites à ce fonds. À mesure que nous avançons, nous devons également en tenir compte lorsque nous prendrons la décision finale du montant que nous jugeons adéquat pour chaque année de la part de la Commission."@fr6
".
Signor Presidente, mi consenta di fornire solo una serie di cifre per illustrare la situazione in risposta all’onorevole van Dam, che ha correttamente citato il basso livello di esecuzione di TACIS e di altri programmi.
All’onorevole Dell’Alba vorrei dire che l’aspetto dei diritti umani e l’inclusione delle clausole riguardanti aspetti a ciò legati è un elemento standard. Se si analizza l’intera nuova generazione di documenti strategici per paese che soggiace alle nostre attività e crea le basi per la nostra azione paese per paese in tutto il mondo – questo non si applica soltanto ai paesi ACP, ma anche all’Asia, all’America latina e così via –, questi documenti attribuiscono chiaramente un ruolo forte e preminente a temi quali il buongoverno, la democratizzazione e i diritti umani. Non abbiamo ancora lo stesso tipo di meccanismo previsto dall’accordo di Cotonou, nel quale abbiamo un rapporto negoziato, ma l’intera discussione è chiaramente un elemento importante del dialogo in corso con tutti i paesi partner.
Infine rispondo all’onorevole Paasilinna su come migliorare il programma TACIS. Alla luce dell’esperienza dell’Afghanistan dell’anno scorso, siamo determinati ad aumentare l’interesse per questo gruppo di paesi per ragioni di prevenzione dei conflitti, ma certamente anche per favorire più stretti rapporti di buon vicinato con questi paesi. Sono realtà che stanno emergendo, e abbiamo parlato a lungo sulla necessità di ridefinire e aggiornare la natura della nostra cooperazione allo sviluppo con questi paesi. Sono certo che vedremo aumentare l’attività e, spero, anche la presenza finanziaria. Come è già stato detto, un aumento del 5,4 per cento, con un livello pari a 502 milioni di euro, fa ora di questo gruppo di paesi un partner principale, anche da un punto di vista finanziario.
Quando siamo entrati in carica a fine del 1999, il tempo complessivo necessario per attuare gli impegni esistenti al livello e al ritmo di spesa all’epoca era di 4,5 anni. L’anno successivo questa cifra era scesa a 4,1 anni e alla fine dell’ultimo anno siamo passati a 3,66 anni. Ancorché approssimativo e generico, ma corretto, questo dato indica come in realtà stiamo riducendo il divario fra le decisioni sugli impegni e l’effettiva attuazione in termini di spesa per esercizio. Ci stiamo muovendo nella giusta direzione, ma non ho mai taciuto al Parlamento il tipo di problema che avevamo di fronte, la sua entità e complessità quando ha avuto inizio il nostro mandato.
Normalmente, riguardo alle relazioni esterne e alle attività di cooperazione allo sviluppo, amo dire che è bello che la Commissione sia grande. Abbiamo una massa critica, ma quando guardiamo all’eredità del passato è anche vero che abbiamo una situazione critica, che stia cambiando gradualmente.
Le cifre ricordate dall’onorevole Wijkman nell’attuale discussione su quanto facciamo per la salute e l’istruzione, gli importi destinati in particolare al Fondo globale per la salute, naturalmente non esauriscono il discorso. Stiamo anche discutendo della totalità dei fondi spesi e devo tornare al 35 per cento come obiettivo di spesa per il sociale, cifra che abbiamo concordato con il Parlamento e che tuttora penso si possa mantenere.
L’utilizzo dello strumento di flessibilità per l’Afghanistan è già stato affrontato dalla collega Schreyer. Dovremmo normalizzare la nostra cooperazione allo sviluppo e il sostegno all’Afghanistan. La migliore soluzione sarebbe di iscrivere a bilancio l’importo in un’unica soluzione. Comunque, i soldi servono indipendentemente dalla fonte e dobbiamo comunque reperire le risorse per tutto ciò che occorre fare in Afghanistan.
Il dato sulle energie rinnovabili citata dalla onorevole Gill riguarda soltanto un’iniziativa speciale. L’importo complessivo di ciò che facciamo nel settore dell’energia, in particolare in merito all’energia rinnovabile nell’ambito della cooperazione allo sviluppo, è ben superiore.
Vorrei anche evidenziare che a Johannesburg abbiamo lanciato l’iniziativa per l’energia insieme agli Stati membri. L’abbiamo corroborata con il dato che, in totale, gli Stati membri e la Commissione hanno un livello di spesa annua per le attività di sviluppo legate all’energia di circa 0,7 miliardi di euro.
Noto con profonda soddisfazione che la onorevole Gill ha citato il collega Patten quanto alla necessità di concentrarsi sulla povertà nelle attività che conduciamo in tutta quell’area. Non potrei dirmi più d’accordo.
Sul Fondo globale per la salute, posso dirvi che i 15 Stati membri hanno assunto ben il 64 per cento di tutti gli impegni a sostegno di questo fondo. Occorre tenerne conto anche nell’adottare la decisione finale sull’importo che da parte della Commissione riteniamo adeguato per ogni esercizio man mano che si va avanti."@it9
". – Mr President, let me give a single set of figures to illustrate this in responding to Mr van Dam, who mentioned correctly the low level of implementation of TACIS and other programmes.
To Mr Dell'Alba, I would say that the aspect of human rights and the inclusion of clauses referring to human rights matters is a standard element. If you look at the whole new generation of country strategy papers that guides what we do and creates the basis for it, country by country for the whole world – this not only applies to the ACP countries but also to Asia and Latin America, etc. – these papers clearly give a strong, prominent role to the issues of governance, democratisation and human rights. We do not yet have the same kind of mechanisms as those embedded in the Cotonou Agreement, where we have a negotiated relationship, but this whole discussion is clearly an important element in the ongoing dialogue with all our partner countries.
Finally, to Mr Paasilinna, on how to improve the TACIS programme. In the light of the experience of Afghanistan over the last year, we are determined to step up the focus on this group of countries for reasons of conflict prevention, but certainly also because of a stronger sense of a closer neighbourly relationship with these countries. All this is emerging, and we have long spoken about the need for redefining and updating the character of our development cooperation with these countries. I feel confident that we will see increased activity, and I hope stronger financial activity. As has already been mentioned, an increase of 5.4%, giving a level of EUR 502 million, now makes this group of countries a main partner, including from a financial perspective.
When we took office at the end of 1999 the overall time it would take to work our way through the existing commitments at the level and the pace of spending at that time was 4.5 years. The following year this figure was down to 4.1 years and at the end of last year we were down to 3.66 years. This is a rough, primitive but correct measure showing that we are in fact reducing the gap between the decisions on commitment and the actual implementation in terms of spending per year. We are moving in the right direction but I have not been silent in trying to clarify to this Parliament what kind of a problem we had, the size of that problem and the complexity of it when we took office.
I normally characterise our foreign relations and development cooperation work by saying that it is nice that the Commission is big. We do have a critical mass but when we look at the legacy of the past it is also true that we have a critical mess. We are changing this gradually.
The figures mentioned by Mr Wijkman in this ongoing discussion on how much we do on health and education, the money devoted specifically to the Global Health Fund, is of course not the whole story. We are also discussing the totality of the money being spent and I need to come back to this figure of 35% as the target expenditure on the social sectors, which we agreed to with Parliament and which I still think is something we can deliver.
The use of the flexibility instrument for Afghanistan has already been addressed by my colleague, Mrs Schreyer. We should normalise our development cooperation and support to Afghanistan. The best solution would be to put it into the budget as a whole. Still, money is needed regardless of the source, and we need to more or less mop up resources to do what needs to be done in Afghanistan.
The figure quoted by Mrs Gill on renewable energy only regards a special initiative. The total figure for what we do in the field of energy also, especially with regard to renewable energy in development cooperation, is much bigger.
I would also point out that in Johannesburg we launched the energy initiative together with the Member States. We have backed this up by the information that, in total, Member States and the Commission have an annual level of spending for energy-related development activities of about EUR 0.7 billion.
I note with deep satisfaction that Mrs Gill quoted my colleague, Mr Patten, on the need to focus on poverty in what we do in this whole area. I could not agree more.
On the Global Health Fund, I can tell you that the 15 EU Member States have pledged a total of 64% of all the pledges made in support of this fund. We must also take this into account when taking the final decision on how much we consider adequate from the Commission for each year as we move forward."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, laat ik u ter illustratie van dit punt één serie cijfers noemen in reactie op de opmerkingen van de heer Van Dam, die terecht melding maakte van de onbevredigende stand van zaken bij de uitvoering van TACIS en andere programma’s.
Tegen de heer Dell’Alba wil ik zeggen dat de kwestie van de mensenrechten en het opnemen van clausules op dat gebied tot de standaardprocedure behoren. De opzet van de landenstrategiedocumenten, die bepalend zijn voor onze activiteiten en de basis daarvoor vormen, is geheel vernieuwd. Deze strategische documenten gelden voor alle landen in de hele wereld, niet alleen voor de ACS-landen maar ook, onder andere, voor Azië en Latijns-Amerika. In deze documenten is een belangrijke en prominente plaats ingeruimd voor thema’s als
democratisering en mensenrechten. Wij hebben nog niet dezelfde mechanismen als die welke in de Overeenkomst van Cotonou zijn vastgelegd, waar immers sprake is van een relatie op basis van onderhandelingen. Deze hele discussie vormt echter onmiskenbaar een belangrijk element in de permanente dialoog met al onze partnerlanden.
Tot slot nog een antwoord aan de heer Paasilinna op de vraag hoe wij het TACIS-programma kunnen verbeteren. Gezien onze ervaringen met Afghanistan in het afgelopen jaar zijn wij vastbesloten om meer aandacht te gaan besteden aan deze groep landen, niet alleen met het oog op conflictpreventie, maar zeker ook omdat wij met deze landen een sterkere band hebben omdat zij onze buurlanden zijn. Dit alles bevindt zich echter nog in een heel pril stadium. Wij praten al heel lang over de noodzaak om de aard van onze ontwikkelingssamenwerking met deze landen opnieuw te definiëren en aan te passen aan de huidige situatie. Ik vertrouw erop dat de activiteiten, en naar ik hoop ook de hiervoor beschikbare financiële middelen, op dit terrein zullen toenemen. Zoals al is opgemerkt, is deze groep landen door een verhoging met 5,4 procent - waarmee het totaalbedrag komt op 502 miljoen euro - nu een belangrijke partner geworden, ook in financieel opzicht.
Toen wij eind 1999 als Commissie aantraden, bedroeg de totale tijd die nodig was om met het bestedingsniveau en in het tempo van die tijd de bestaande financiële verplichtingen uit te voeren 4,5 jaar. Het jaar daarop was die tijd teruggelopen tot 4,1 jaar en aan het eind van vorig jaar was dat nog maar 3,66 jaar. Uit deze ruwe en primitieve, maar wel correcte berekening blijkt duidelijk dat wij erin slagen het gat, uitgedrukt in bestedingen per jaar, tussen de besluiten over vastleggingen en de werkelijke tenuitvoerlegging steeds kleiner te maken. We zijn duidelijk op de goede weg, maar zoals u weet heb ik het Parlement in de afgelopen jaren bij herhaling geïnformeerd over de aard, de omvang en de complexiteit van de problemen die wij aantroffen toen wij als Commissie aantraden.
Wanneer ik het werk dat wij op het gebied van buitenlandse betrekkingen en ontwikkelingssamenwerking verrichten moet karakteriseren, zeg ik vaak dat het maar goed is dat de Commissie zo groot is. Wij hebben inderdaad voldoende mensen, maar als wij naar onze erfenis uit het verleden kijken, kunnen we rustig stellen dat er ook sprake is van een behoorlijke chaos. Wij proberen die geleidelijk aan weg te werken.
De heer Wijkman noemde in deze eindeloze discussie over de vraag hoeveel wij aan gezondheid en onderwijs doen enkele cijfers. Het spreekt vanzelf dat het hier over meer gaat dan alleen het geld dat wij specifiek aan het
besteden. Wij hebben het ook over het totaal te besteden bedrag. Ik wil er nog eens op wijzen dat het getal van 35 procent als uitgavendoelstelling voor de sociale sectoren een percentage betreft dat wij hier samen met het Parlement zijn overeengekomen en dat naar mijn overtuiging nog steeds een percentage is dat wij kunnen waarmaken.
Over het idee om het flexibiliteitsinstrument in te zetten voor Afghanistan heeft mijn collega, mevrouw Schreyer, al het een en ander gezegd. Wij moeten onze ontwikkelingssamenwerking met en steun aan Afghanistan normaliseren. De beste oplossing zou zijn om dit in de totale begroting onder te brengen. In ieder geval blijft het geld nodig, waar het ook vandaan komt, en wij moeten de middelen overal vandaan zien te schrapen om in Afghanistan te doen wat nodig is.
Het bedrag dat mevrouw Gill noemde voor duurzame energie betreft alleen een speciaal initiatief. Het totale bedrag dat wij besteden aan energie, en in het bijzonder aan duurzame energie binnen de ontwikkelingssamenwerking, is veel hoger.
Ik wil u er ook op wijzen dat wij in Johannesburg het energie-initiatief samen met de lidstaten hebben gelanceerd. Wij hebben dat initiatief gebaseerd op het gegeven dat de lidstaten en de Commissie samen jaarlijks in totaal 0,7 miljard euro uitgeven aan energie-gerelateerde ontwikkelingsactiviteiten.
Ik ben bijzonder gelukkig met de opmerkingen van mevrouw Gill. Zij citeerde mijn collega, de heer Patten, die heeft gezegd dat wij ons bij alles wat wij op dit gebied doen vooral moeten richten op de armoedebestrijding. Ik ben het daar van harte mee eens.
Wat het
betreft, kan ik u vertellen dat van alle toezeggingen die voor dit fonds zijn gedaan de vijftien lidstaten in totaal 64 procent voor hun rekening hebben genomen. Dit gegeven moeten wij ook in aanmerking nemen bij ons definitieve besluit over de vraag wat in de komende jaren een redelijke bijdrage van de Commissie is."@nl2
"Senhor Presidente, vou indicar apenas um conjunto de números para dar um exemplo e responder ao senhor deputado van Dam, que mencionou, correctamente, o reduzido nível de aplicação do TACIS e de outros programas.
Ao senhor deputado Dell'Alba gostaria de dizer que o aspecto dos direitos humanos e a inclusão das cláusulas em matéria de direitos humanos são a norma. Se considerar toda a nova geração de documentos de estratégia por país, que são os documentos que orientam as nossas actividades e servem de base às mesmas, em cada país do mundo inteiro – o que se aplica não só aos países ACP, mas também à Ásia, América Latina, etc. – verá que esses documentos atribuem um papel de grande destaque às questões da governação, da democratização e dos direitos humanos. Ainda não temos o mesmo tipo de mecanismos que estão consagrados no Acordo de Cotonou, em que temos uma relação negociada, mas toda essa matéria é, nitidamente, um elemento importante do diálogo permanente que mantemos com todos os países nossos parceiros.
Por último, respondo ao senhor deputado Paasilinna sobre a forma de melhorar o programa TACIS. À luz da experiência adquirida no Afeganistão durante o último ano, estamos determinados em intensificar a nossa atenção a esse grupo de países, por razões que se prendem com a prevenção de conflitos, mas também, sem dúvida, devido a uma sensação mais forte de ter havido um estreitamento das relações de vizinhança com esses países. Todos esses aspectos estão a surgir, e há muito que falamos da necessidade de redefinirmos e actualizarmos o carácter das nossas actividades de cooperação para o desenvolvimento a favor desses países. Estou seguro de que irá haver um aumento de actividade e, espero, uma actividade financeira mais intensa. Tal como já aqui foi referido, o aumento de 5,4%, que corresponde a um nível de 502 milhões de euros, tornou esse grupo de países um dos principais parceiros, inclusivamente do ponto de vista financeiro.
Quando tomámos posse no final de 1999, o tempo que levávamos a executar todas as autorizações existentes ao nível e ritmo de despesas na altura era 4,5 anos. No ano seguinte, esse número baixou para 4,1 anos e, no final do ano passado, tínhamos conseguido baixá-lo para 3,66 anos. Trata-se de uma medida grosseira e primitiva, mas correcta, que nos mostra que estamos, de facto, a reduzir o tempo que medeia entre as decisões de autorização e a execução efectiva das mesmas em termos de gastos por ano. Estamos a avançar na direcção certa, mas não me tenho furtado a tentar explicar ao Parlamento o tipo de problema que tínhamos, a dimensão desse problema e a sua complexidade, quando assumimos funções.
Costumo caracterizar o nosso trabalho no domínio das relações externas e da cooperação para o desenvolvimento dizendo que a grande dimensão da Comissão é um factor positivo. Temos, com efeito, uma massa crítica, mas, quando pensamos no legado do passado, verificamos que também é verdade que temos uma balbúrdia crítica. Estamos a modificar gradualmente a situação.
Os números referidos pelo senhor deputado Wijkman no contexto desta discussão sobre quanto fazemos ao nível da saúde e da educação, e sobre os fundos que afectamos especificamente ao Fundo Mundial para a Saúde não são, evidentemente, o único aspecto da questão. Estamos também a discutir a totalidade dos fundos gastos, e tenho de voltar à percentagem de 35% das despesas nos sectores sociais, que acordámos com o Parlamento, e que continuo a pensar ser um valor que podemos assegurar.
A utilização do instrumento de flexibilidade para o Afeganistão é um assunto que a minha colega, senhora Comissária Schreyer, já abordou. Devemos normalizar as nossas actividades de ajuda ao desenvolvimento e de apoio a favor do Afeganistão. A melhor solução seria inseri-las no orçamento geral. No entanto, é necessário dinheiro, qualquer que seja a fonte de financiamento, e é necessário procurarmos remanescentes para fazermos o que é necessário fazer no Afeganistão.
O valor referido pela senhora deputada Gill em relação às energias renováveis apenas diz respeito a uma iniciativa especial. O montante total que efectivamente gastamos no sector da energia, em especial em energias renováveis no contexto da ajuda ao desenvolvimento, é muito superior.
Gostaria de referir também que, em Joanesburgo, lançámos a iniciativa em matéria de energia em conjunto com os Estados-Membros. Na altura, informámos que, em conjunto, os Estados-Membros e a Comissão têm um nível anual de gastos em actividades de desenvolvimento no sector da energia da ordem dos 0,7 mil milhões de euros.
Constato, com profunda satisfação, que a senhora deputada Gill citou o meu colega, Chris Patten, ao falar da necessidade de nos concentrarmos na pobreza nas actividades que desenvolvermos em toda esta área. Estou inteiramente de acordo.
Relativamente ao Fundo Mundial para a Saúde, posso dizer-vos que os 15 Estados-Membros da UE no seu conjunto se comprometeram a assegurar 64% de todos os compromissos assumidos em relação a esse Fundo. Temos, também, de levar isto em conta ao tomarmos a decisão final sobre o contributo por parte da Comissão que consideramos justo em cada ano, à medida que formos avançando."@pt11
"Herr talman! Låt mig nämna ett antal siffror för att illustrera detta i samband med mitt svar till van Dam, som helt korrekt nämnde den låga genomförandegraden inom Tacis och andra program.
Jag vill säga till Dell'Alba att aspekterna i samband med de mänskliga rättigheterna och införandet av klausuler som hänvisar till de mänskliga rättigheterna, är standardförfaranden. Om man tittar på hela den nya generationen landstrategidokument som ger oss riktlinjer och skapar grunden för vår verksamhet, land för land i hela världen – detta är inte bara tillämpligt på AVS-staterna, utan också på Asien och Latinamerika, etc. – ger dessa dokument helt klart frågorna om styrelseskick, demokrati och mänskliga rättigheter en viktig, framträdande roll. Vi har ännu inte samma slags mekanismer som i Cotonouavtalet, där vi har förhandlade förbindelser, men denna diskussion är uppenbarligen en viktig del av den pågående dialogen med alla våra partnerländer.
Slutligen vill jag säga till Paasilinna hur vi skall förbättra Tacis-programmet. Mot bakgrund av det som hänt i Afghanistan under det senaste året, är vi fast beslutna att koncentrera oss på denna grupp av länder av konfliktförebyggande skäl, men förvisso också p.g.a. en starkare känsla av närmare släktskap med dessa länder. Allt detta håller på att växa fram, och vi har länge talat om behovet av att omdefiniera och uppdatera vårt utvecklingssamarbete med dessa länder. Jag är säker på att vi kommer att få se en ökad aktivitet, och – hoppas jag – en kraftfullare ekonomisk aktivitet. Som redan har nämnts gör en ökning på 5,4 procent – till en nivå på 502 miljoner euro – denna grupp av länder till en viktig partner, även ur ett ekonomiskt perspektiv.
När vi trädde i tjänst i slutet av 1999 låg den totala tiden för att gå igenom de befintliga åtagandena och användningstakten på 4,5 år. Följande år var siffran nere på 4,1 år och i slutet av förra året var vi nere på 3,66 år. Detta är ett grovt, primitivt men korrekt mått som visar att vi faktiskt håller på att minska klyftan mellan åtagandebesluten och det faktiska genomförandet, med hänsyn till utgifterna per år. Vi rör oss i rätt riktning, men jag har inte varit tyst när det gäller att klargöra för parlamentet vilken typ av problem som vi har haft, storleken på problemet och dess komplexitet när vi trädde i tjänst.
Vanligtvis karakteriserar jag vårt arbete med yttre förbindelser och utvecklingssamarbete med att säga att det är trevligt att kommissionen är stor. Vi har förvisso en kritisk massa, men när vi tittar på vad som hänt tidigare är det också sant att vi har varit ”kritiskt kassa”. Vi håller på att gradvis förändra detta.
De siffror som Wijkman nämnde i denna pågående diskussion om hur mycket vi gör inom hälsa och utbildning, pengarna som särskilt riktas till Globala hälsofonden, visar naturligtvis inte hela sanningen. Vi diskuterar också de totala utgifterna, och jag måste återkomma till denna siffra på 35 procent som målutgift inom de sociala sektorerna, som vi kom överens om med parlamentet och som jag fortfarande tror att vi kan klara av.
Användningen av flexibilitetsmekanismen i Afghanistan har redan tagits upp av min kollega, kommissionär Schreyer. Vi bör normalisera vårt utvecklingssamarbete och stöd till Afghanistan. Bästa lösningen skulle vara att placera det som helhet i budgeten. Det är emellertid fortfarande så att pengar behövs oavsett källan, och vi behöver mer eller mindre dammsuga våra resurser för att klara av det som måste göras i Afghanistan.
Siffran som nämndes av Gill om förnybar energi, avser bara ett särskilt initiativ. Den totala siffran för vår verksamhet inom energiområdet, särskilt med hänsyn till förnybar energi i samband med utvecklingssamarbetet, är mycket större.
Jag vill också påpeka att vi i Johannesburg sjösatte energiinitiativet tillsammans med medlemsstaterna. Vi har visat detta genom informationen att medlemsstaternas och kommissionens årliga utgifter inom energiutvecklande verksamhet totalt sett ligger på omkring 0,7 miljarder euro.
Jag noterar med djup tillfredsställelse att Gill citerade min kollega, kommissionär Patten, om behovet av att, inom ramen för vår verksamhet på området, koncentrera oss på fattigdom. Jag kan bara instämma.
När det rör Globala hälsofonden kan jag tala om att de 15 medlemsstaterna har gjort utfästelser som uppgår till totalt 64 procent av alla utfästelser som gjorts till stöd för denna fond. Vi måste också ta hänsyn till detta när vi fattar det slutliga beslutet om hur mycket vi anser att det är lämpligt att kommissionen betalar varje år framöver."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Commission"10,3
"Nielson,"5,10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples