Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-09-24-Speech-2-185"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020924.10.2-185"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Monsieur le Président, je commencerai par répondre à M. Deprez, qui est un grand spécialiste des affaires budgétaires, de la justice et des affaires intérieures. Concernant Europol, il est vrai que le Parlement a prévu cinq millions au budget 2002. Or, nous avons été confrontés à une question que vous connaissez fort bien, celle de la base légale, puisque Europol a été créé par une convention intergouvernementale et que le seul financement prévu par cette convention intergouvernementale est celui qui découle des contributions des États membres. On a commencé par demander à Europol à quoi devait servir ces cinq millions et, après un certain temps, on a enfin reçu une réponse dans laquelle, avec réalisme et pragmatisme, Europol nous disait vouloir, sur ces cinq millions, utiliser 3 400 000 euros pour, dans le cadre de la lutte contre le terrorisme, créer une base de données et améliorer les systèmes de communication entre les forces de sécurité et les services de renseignement. À partir de là, on a préparé ce que nous croyons être une base légale qui est à présent soumise au Conseil. Je partage avec vous l'espoir que le Conseil débloquera la question de la base légale pour pouvoir utiliser les 3 400 000 euros avant la fin de l'année. Quant au décalage dans le temps, je viens d'en donner l'explication.
J'ai parlé de ces cinq millions pour vous dire que je ne partage pas tout à fait votre comparaison des chiffres. En effet, ces cinq millions n'ont pas été à nouveau proposés cette année. Ils ne sont pas reproduits dans le budget de cette année. Il faut comparer le budget JAI sans les cinq millions de 2002, soit 114 millions d'euros, avec les 119 millions d'euros que nous voulons vous proposer. Je comprends que cela vous semble très peu, mais je m'exprime sous le contrôle de Mme Schreyer qui ne me permettra pas d'être d'accord avec vous.
En ce qui concerne le budget pour l'asile et l'immigration, je pense que la ligne budgétaire de coopération avec les pays tiers a été allouée, en 2002, principalement aux opérations d'aide aux réfugiés afghans et de retour des réfugiés afghans. Personne ne peut contester la priorité de la question afghane.
Pour l'avenir, mon intention est d'allouer les crédits de cette ligne budgétaire, pour laquelle aucun renforcement n'est prévu, en priorité aux pays tiers qui sont en train de négocier ou qui viennent de négocier avec nous des accords de réadmission. Il s'agit de financer des mesures d'accompagnement de l'exécution des accords de réadmission.
Cela dit, je partage votre idée qu'il faudrait pouvoir disposer d'un aperçu général de la réalité budgétaire des fonds que l'Union européenne affecte déjà, aujourd'hui, à la coopération avec des pays tiers en matière d'asile et d'immigration. Ces fonds ne se trouvent en effet pas seulement dans le budget JAI, mais aussi, et dans une large mesure, dans le budget Relex, dans les
dans les programmes régionaux tels que MEDA ou CARDS. C'est pourquoi le Conseil de Séville nous a demandé de faire un rapport sur l'efficacité des ressources financières que nous pouvons consacrer à la coopération avec les pays tiers. Nous le ferons dans les délais prévus par le Conseil européen de Séville et je profiterai de cette occasion pour vous présenter la première évaluation à mi-parcours de l'utilisation du Fonds européen pour les réfugiés au cours de la période 2000-2002.
Concernant la question de l'élargissement, que Mme Sbarbati vient de soulever, je dois vous dire que 60 % de l'ensemble des financements effectués ces dernières années au titre du budget justice et affaires intérieures au bénéfice des pays candidats ont servi à renforcer les contrôles aux frontières extérieures des pays candidats et que les programmes concernés, qui s'inscrivent dans le cadre de PHARE, vont continuer jusqu'en 2006. Nous disposons d'une évaluation des résultats de ces programmes par rapport aux résultats obtenus par les pays candidats chaque année. Je peux vous dire que c'est la priorité des priorités en ce qui concerne les pays candidats.
Laissons maintenant la justice et les affaires intérieures et passons à l'information et la communication. Je ne peux que souscrire à l'idée qu'une politique d'information et de communication doit être une politique de proximité. C'est pourquoi nous avons proposé une nouvelle approche. Je ne peux pas vous promettre que la nouvelle approche va réussir. Personne ne peut le faire. Mais je peux vous garantir que la seule solution consiste à nous engager dans un partenariat interinstitutionnel et dans une collaboration très étroite avec les États membres. Si les États membres ne s'engagent pas dans une politique d'information et de communication de proximité, nous ne pourrons pas la faire à partir de Bruxelles. Pour moi, c'est une évidence incontestable.
Vous savez aussi que l'engagement des États membres est tout à fait volontaire. Cela veut dire que la Commission et le Parlement, dans un cadre interinstitutionnel, invitent les États membres à s'associer à cet exercice, parce que nous croyons qu'au bout du compte, il sera dans l'intérêt de tous, non seulement des institutions européennes mais aussi des gouvernements des États membres, d'avoir une opinion publique mieux informée de ce qui se passe au niveau européen. Mais, pour cela, nous devons disposer des ressources humaines nécessaires. C'est pourquoi j'ai plaidé pour que les montants qui sont inscrits dans le PDB et dans l'avant-projet de budget et qui se réfèrent aux correspondants Prince et aux correspondants MEDIA présents dans les capitales des États membres soient retenus. Sans ces instruments, nous ne pourrons pas réussir à établir ce partenariat avec les États membres.
Je vous remercie de votre soutien à cet égard et j'espère que nous pourrons développer, sur la base de ce partenariat, une politique d'information et de communication plus pro-active, plus claire, mieux ciblée."@fr6
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg vil begynde med at svare hr. Deprez, som er en stor specialist inden for budgetanliggender og retlige og indre anliggender. Hvad angår Europol, er det sandt, at Parlamentet har afsat 5 millioner på budgettet for 2002. Vi er imidlertid blevet konfronteret med en sag, som De er yderst bekendt med, nemlig retsgrundlaget, eftersom Europol er oprettet via en mellemstatslig aftale, og at den eneste finansiering, som denne mellemstatslige aftale fastlægger, er den, som stammer fra medlemsstaternes bidrag. Vi er startet med at spørge Europol, hvad de 5 millioner skulle bruges til, og efter et stykke tid modtog vi endelig et svar, i hvilket Europol meget realistisk og pragmatisk erklærede, at de havde tænkt sig ud af de 5 millioner at anvende 3.400.000 euro til inden for rammerne af terrorbekæmpelsen at oprette en database og forbedre kommunikationssystemerne mellem sikkerhedsstyrkerne og informationstjenesterne. Ud fra dette har vi forberedt det, vi mener, er et retsgrundlag, som for indeværende er til behandling i Rådet. Jeg deler Deres håb om, at Rådet tager fat om spørgsmålet om retsgrundlaget, således at vi kan få mulighed for at anvende de 3.400.000 euro inden årets udgang. Hvad angår forskydningen i tid, har jeg lige givet en forklaring herpå.
Jeg har talt om de 5 millioner for at fortælle Dem, at jeg ikke er helt enig i Deres måde at sammenligne tallene på. Faktisk er disse 5 millioner ikke blevet foreslået igen i år. De er ikke anført i budgettet for i år. Man skal sammenligne RIA-budgettet uden de 5 millioner for 2002, det vil sige 114 millioner euro, med de 119 millioner euro, som vi vil foreslå Dem. Jeg forstår, at det forekommer Dem at være en lille ting, men jeg udtrykker mig under fru Schreyers opsyn, og hun tillader mig ikke at give Dem ret.
Hvad angår budgettet for asyl og indvandring, mener jeg, at budgetposten for samarbejde med tredjelande i 2002 hovedsageligt er tiltænkt flygtningehjælp til afghanske flygtninge og støtte til de afghanske flygtninges hjemvendelse. Ingen kan så tvivl om, at vi skal prioritere hjælpen til Afghanistan.
For fremtiden er det min hensigt først og fremmest at afsætte bevillinger på omtalte budgetpost, for hvilken der ikke er planlagt ekstrabevillinger, til de tredjelande, som er i færd med at forhandle eller som netop har forhandlet tilbagetagelsesaftaler med os. Det er et spørgsmål om at finansiere ledsageforanstaltninger til gennemførelse af tilbagetagelsesaftalerne.
Når det er sagt, deler jeg Deres idé om, at man bør kunne råde over en samlet oversigt over det reelle budget for de fondsmidler, som EU allerede i dag har afsat til samarbejde med tredjelande på asyl- og indvandringsområdet. Disse fondsmidler befinder sig i virkeligheden ikke blot i RIA-budgettet, men også og i stor målestok i Relex-budgettet, i landestrategidokumenterne og i regionale programmer som f.eks. Meda eller Cards. Derfor har Det Europæiske Råd i Sevilla anmodet os om at udarbejde en rapport om effektiviteten af de finansielle fællesskabsmidler, som kan afsættes til samarbejdet med tredjelandene. Det vil vi gøre inden for de tidsfrister, som er fastlagt af Det Europæiske Råd i Sevilla, og jeg vil gerne benytte lejligheden til at præsentere den første midtvejsevaluering af anvendelsen af Den Europæiske Flygtningefond i perioden 2000-2002.
Hvad angår udvidelsesspørgsmålet, som fru Sbarbati netop har taget op, skal jeg fortælle, at 60% af alle de finansieringer, som er foretaget i de seneste år i henhold til budgettet for retlige og indre anliggender til fordel for kandidatlandene, har tjent til at styrke kontrollen med kandidatlandenes ydre grænser, og at de omhandlede programmer, som er en del af Phare-programmet, vil fortsætte indtil 2006. Vi råder over en evaluering af resultaterne af disse programmer i forhold til de resultater, som kandidatlandene har opnået på årsbasis. Jeg kan fortælle Dem, at det er vores allerstørste prioritet for kandidatlandene.
Lad os nu forlade de retlige og indre anliggender og gå over til information og kommunikation. Jeg kan kun støtte idéen om, at en informations- og kommunikationspolitik skal være en nærhedspolitik. Derfor har vi foreslået en ny fremgangsmåde. Jeg kan ikke love Dem, at den nye fremgangsmåde vil lykkes. Det er der ingen, der kan. Men jeg kan forsikre Dem om, at den eneste løsning består i at indgå i et interinstitutionelt partnerskab og i et meget tæt samarbejde med medlemsstaterne. Hvis medlemsstaterne ikke engagerer sig i at udarbejde en informations- og kommunikationspolitik i nærmiljøet, kan vi ikke gøre det fra Bruxelles. Det er en ubestridelig kendsgerning i mine øjne.
De er også klar over, at medlemsstaternes engagement er fuldstændigt frivilligt. Det vil sige, at Kommissionen og Parlamentet i en interinstitutionel sammenhæng opfordrer medlemsstaterne til at involvere sig i processen, for vi tror, at det i sidste ende vil være i alles interesse, ikke blot i EU-institutionernes, men også i medlemslandenes regeringers interesse, at have en offentlighed, som er bedre informeret om, hvad der foregår på europæisk niveau. Men for at nå dertil skal vi have de nødvendige menneskelige ressourcer. Derfor har jeg talt til fordel for, at de beløb, som er indskrevet i budgetforslaget og i det foreløbige budgetforslag, og som vedrører de Prince- og Media-korrespondenter, der opholder sig i medlemsstaternes hovedstæder, fastholdes. Uden disse værktøjer vil det ikke lykkes os at etablere omtalte partnerskab med medlemsstaterne.
Jeg takker Dem for Deres støtte i sagen, og jeg håber, at vi på grundlag af dette partnerskab vil kunne udvikle en mere proaktiv, klarere og mere målrettet informations- og kommunikationspolitik."@da1
".
Herr Präsident, ich möchte zunächst Herrn Deprez antworten, der ein großer Spezialist für Haushaltsfragen, Justiz und innere Angelegenheiten ist. Was Europol betrifft, so stimmt es, dass das Parlament im Haushaltsplan 2002 fünf Millionen vorgesehen hat. Nun waren wir allerdings mit einer Frage konfrontiert, die Sie sehr gut kennen, die Frage der Rechtsgrundlage, denn Europol wurde durch ein Regierungsübereinkommen geschaffen und die einzige darin vorgesehene Finanzierung ist die aus Beiträgen der Mitgliedstaaten. Wir haben zunächst bei Europol nachgefragt, wofür diese fünf Millionen verwendet werden sollten, und nach einer gewissen Zeit erhielten wir endlich eine Antwort, in der Europol uns mit Realismus und Pragmatismus mitteilte, man wolle von diesen fünf Millionen 3 400 000 Euro dafür verwenden, um im Rahmen der Terrorismusbekämpfung eine Datenbank zu schaffen und die Kommunikationssysteme zwischen den Sicherheitskräften und den Nachrichtendiensten zu verbessern. Auf dieser Grundlage erarbeiteten wir die gesetzliche Grundlage, die jetzt dem Rat vorliegt. Ich teile mit Ihnen die Hoffnung, dass der Rat in der Frage der Rechtsgrundlage grünes Licht gibt, um die 3 400 000 Euro bis Ende des Jahres verwenden zu können. Warum es zu diesem Zeitverzug kam, habe ich gerade erklärt.
Ich habe von diesen fünf Millionen gesprochen, um Ihnen zu sagen, dass ich Ihren Zahlenvergleich in keiner Weise teile. Diese fünf Millionen wurden in diesem Jahr nicht noch einmal vorgeschlagen und tauchen im Haushalt dieses Jahres nicht erneut auf. Man muss den JI-Haushalt ohne die fünf Millionen von 2002, d. h. 114 Mio. Euro, mit den 119 Mio. Euro vergleichen, die wir Ihnen vorschlagen wollen. Ich verstehe, dass Ihnen das sehr wenig vorkommt, aber ich stehe ja hier unter Kontrolle von Frau Schreyer, die mir nicht gestatten würde, mit Ihnen einer Meinung zu sein.
Was den Haushalt für den Bereich Asyl und Einwanderung betrifft, so wurde meiner Meinung nach die Haushaltslinie für die Zusammenarbeit mit Drittländern im Jahr 2002 hauptsächlich für Hilfs- und Rückführungsaktionen für afghanische Flüchtlinge eingesetzt. Niemand kann den Vorrang der Afghanistanfrage bestreiten.
Für die Zukunft habe ich die Absicht, die Mittel dieser Haushaltslinie, für die keinerlei Aufstockung vorgesehen ist, vorrangig für die Drittländer einzusetzen, die mit uns in Verhandlungen über Rückführungsabkommen stehen bzw. diese bereits abgeschlossen haben. Es geht um die Finanzierung von flankierenden Maßnahmen zur Durchführung der Rückführungsabkommen.
Abgesehen davon teile ich Ihre Idee, dass man einen allgemeinen Überblick über die Haushaltssituation der Mittel haben müsste, die die Europäische Union bereits heute für die Zusammenarbeit mit Drittländern in Asyl- und Einwanderungsfragen aufwendet. Diese Mittel finden sich nicht nur im JI-Haushalt, sondern weitgehend auch im Relex-Haushalt, in den
in den Regionalprogrammen wie MEDA oder CARDS. Deshalb hat der Rat von Sevilla uns ersucht, einen Bericht über die Effizienz der finanziellen Mittel zu erstellen, die wir für die Zusammenarbeit mit Drittländern aufwenden können. Wir werden dieser Aufforderung innerhalb der vom Europäischen Rat von Sevilla vorgesehenen Frist nachkommen, und ich möchte diese Gelegenheit nutzen, um Ihnen die erste Halbzeitbewertung der Verwendung des Europäischen Flüchtlingsfonds im Zeitraum 2000-2002 vorzulegen.
Zur Frage der Erweiterung, die Frau Sbarbati gerade angeschnitten hat, muss ich Ihnen sagen, dass 60 % der aus dem Haushalt Justiz und Inneres in den letzten Jahren zugunsten der Kandidatenländer geleisteten Finanzierungen dazu dienten, die Kontrollen an den Außengrenzen dieser Länder zu verstärken, und dass die betreffenden Programme, die im Rahmen von PHARE umgesetzt werden, noch bis zum Jahre 2006 laufen. Wir verfügen über eine Bewertung der Ergebnisse dieser Programme hinsichtlich der Ergebnisse, die die Kandidatenländer jedes Jahr erreicht haben, und ich kann Ihnen sagen, dass dies für diese Länder absoluten Vorrang hat.
Soweit zur Frage Justiz und Inneres und nun noch ein Wort zum Bereich Information und Kommunikation. Ich kann mich der Idee nur anschließen, dass Informations- und Kommunikationspolitik eine bürgernahe Politik sein muss. Deshalb haben wir einen neuen Ansatz vorgeschlagen. Ich kann Ihnen nicht versprechen, dass dieser Ansatz erfolgreich sein wird. Niemand kann das. Aber ich kann Ihnen garantieren, dass die einzige Lösung in einer interinstitutionellen Partnerschaft und einer sehr engen Zusammenarbeit mit den Mitgliedstaaten besteht. Wenn die Mitgliedstaaten nicht eine bürgernahe Informations- und Kommunikationspolitik in Angriff nehmen, können wir dies von Brüssel aus nicht tun. Das ist für mich eine unumstrittene Tatsache.
Sie wissen auch, dass das Engagement der Mitgliedstaaten vollkommen freiwillig ist. Das heißt, dass die Kommission und das Parlament in einem interinstitutionellen Rahmen die Mitgliedstaaten auffordern, sich dieser Aktion anzuschließen, denn aus unserer Sicht liegt es letztlich im Interesse aller, nicht nur der europäischen Institutionen, sondern auch der Regierungen der Mitgliedstaaten, dass die Öffentlichkeit besser über das Geschehen auf europäischer Ebene informiert ist. Hierzu brauchen wir jedoch die notwendigen Humanressourcen. Deshalb habe ich mich dafür ausgesprochen, dass die Beträge im Haushaltsentwurf und im Haushaltsvorentwurf, die sich auf die Prince- und MEDIA-Korrespondenten in den Hauptstädten der Mitgliedstaaten beziehen, aufrechterhalten werden. Ohne diese Instrumente wird es uns nicht gelingen, diese Partnerschaft mit den Mitgliedstaaten herzustellen.
Ich danke Ihnen für Ihre Unterstützung, und ich hoffe, dass wir auf der Grundlage dieser Partnerschaft eine aktivere, klarere und zielgerichtetere Informations- und Kommunikationspolitik entwickeln können."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, θα αρχίσω απαντώντας στον κ. Deprez, που είναι από τους πλέον ειδήμονες στα δημοσιονομικά θέματα, τη δικαιοσύνη και τις εσωτερικές υποθέσεις. Όσον αφορά την Europol, είναι αλήθεια ότι το Κοινοβούλιο προέβλεψε πέντε εκατομμύρια στον προϋπολογισμό του 2002. Όμως, ήλθαμε αντιμέτωποι με ένα ζήτημα που γνωρίζετε πολύ καλά, αυτό της νομικής βάσης, δεδομένου ότι η Europol ιδρύθηκε με διακυβερνητική σύμβαση και η μοναδική χρηματοδότηση που προβλέπει αυτή η σύμβαση είναι εκείνη που απορρέει από τις συνεισφορές των κρατών μελών. Αρχίσαμε ρωτώντας την Europol σε τι θα χρησίμευαν αυτά τα πέντε εκατομμύρια και μετά από κάποιο διάστημα λάβαμε τελικά μιαν απάντηση στην οποία, με ρεαλισμό και πραγματισμό, η Europol μας έλεγε ότι ήθελε, από αυτά τα πέντε εκατομμύρια, να χρησιμοποιήσει 3 400 000 ευρώ προκειμένου, στο πλαίσιο της καταπολέμησης της τρομοκρατίας, να δημιουργήσει μια βάση δεδομένων και να βελτιώσει τα συστήματα επικοινωνίας μεταξύ των δυνάμεων ασφαλείας και των υπηρεσιών πληροφοριών. Με βάση αυτήν την πληροφορία, ετοιμάσαμε εκείνο που πιστεύουμε ότι αποτελεί μια νομική βάση, η οποία στην παρούσα φάση έχει κατατεθεί στο Συμβούλιο. Συμμερίζομαι την ελπίδα σας ότι το Συμβούλιο θα αποδεσμεύσει το ζήτημα της νομικής βάσης, ώστε να μπορούν να χρησιμοποιηθούν τα 3 400 000 ευρώ πριν από το τέλος του έτους. Όσον αφορά το χρονικό διάστημα που μεσολάβησε, μόλις έδωσα μια εξήγηση.
Μίλησα γι’ αυτά τα πέντε εκατομμύρια για να σας πω ότι δεν συμμερίζομαι απολύτως τα συγκριτικά σας στοιχεία. Πράγματι, αυτά τα πέντε εκατομμύρια δεν προτάθηκαν εκ νέου φέτος. Δεν επανεγγράφονται στον φετινό προϋπολογισμό. Πρέπει να συγκρίνουμε τον προϋπολογισμό ΔΕΥ χωρίς τα πέντε εκατομμύρια του 2002, δηλαδή 114 εκατομμύρια ευρώ, με τα 119 εκατομμύρια ευρώ που θέλουμε να σας προτείνουμε. Καταλαβαίνω ότι αυτά σας φαίνονται ελάχιστα, όμως ομιλώ κατόπιν συνεννόησης με την κ. Schreyer, η οποία δεν θα μου επιτρέψει να συμφωνήσω μαζί σας.
Όσον αφορά τον προϋπολογισμό για το άσυλο και τη μετανάστευση, νομίζω ότι η γραμμή του προϋπολογισμού για τη συνεργασία με τις τρίτες χώρες χορηγήθηκε, το 2002, κυρίως για τις επιχειρήσεις αρωγής προς τους αφγανούς πρόσφυγες και για την επιστροφή των αφγανών προσφύγων. Ουδείς μπορεί να αμφισβητήσει την προτεραιότητα του αφγανικού ζητήματος.
Για το μέλλον, η πρόθεσή μου είναι να χορηγηθούν οι πιστώσεις αυτού του κονδυλίου του προϋπολογισμού, για το οποίο δεν προβλέπεται να χορηγηθεί κάποια ενίσχυση, κατά προτεραιότητα στις τρίτες χώρες που διαπραγματεύονται ή που μόλις ολοκλήρωσαν τη διαπραγμάτευση μαζί μας συμφωνιών επαναπροώθησης. Πρόκειται για τη χρηματοδότηση μέτρων παρακολούθησης και εκτέλεσης των συμφωνιών επαναπροώθησης.
Τούτου λεχθέντος, συμμερίζομαι την ιδέα σας ότι θα έπρεπε να μπορούμε να έχουμε μια γενική θεώρηση της δημοσιονομικής πραγματικότητας των κεφαλαίων που ήδη διαθέτει η Ευρωπαϊκή Ένωση, σήμερα, για τη συνεργασία με τρίτες χώρες σε θέματα ασύλου και μετανάστευσης. Αυτά τα κεφάλαια δεν βρίσκονται, πράγματι, μόνο στον προϋπολογισμό ΔΕΥ, αλλά και, σε μεγάλο βαθμό, στον προϋπολογισμό της ΓΔ Εξωτερικών Σχέσεων, στα έγγραφα στρατηγικής χώρας, στα περιφερειακά προγράμματα όπως το MEDA ή το CARDS. Γι’ αυτό, το Συμβούλιο της Σεβίλλης μας ζήτησε να συντάξουμε μια έκθεση σχετικά με την αποδοτικότητα των δημοσιονομικών πόρων που μπορούμε να διαθέσουμε στη συνεργασία με τις τρίτες χώρες. Θα το πράξουμε εντός των προθεσμιών που προβλέπει το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Σεβίλλης και θα εκμεταλλευτώ αυτήν την ευκαιρία για να σας παρουσιάσω την πρώτη ενδιάμεση αξιολόγηση της χρησιμοποίησης του Ευρωπαϊκού Ταμείου για τους Πρόσφυγες στη διάρκεια της περιόδου 2000-2002.
Όσον αφορά το ζήτημα της διεύρυνσης, το οποίο μόλις έθεσε η κ. Sbarbati, οφείλω να σας πω ότι 60% του συνόλου των χρηματοδοτήσεων που πραγματοποιήθηκαν αυτά τα τελευταία έτη στον προϋπολογισμό δικαιοσύνης και εσωτερικών υποθέσεων προς όφελος των υποψηφίων χωρών χρησίμευσε στην ενίσχυση του ελέγχου των εξωτερικών συνόρων των υποψηφίων χωρών και ότι τα σχετικά προγράμματα, που εγγράφονται στο πλαίσιο του προγράμματος PHARE, θα συνεχιστούν μέχρι το 2006. Διαθέτουμε μια αξιολόγηση των αποτελεσμάτων αυτών των προγραμμάτων σε σχέση με τα αποτελέσματα που πέτυχαν οι υποψήφιες χώρες κάθε χρονιά. Μπορώ να σας πω ότι είναι η ύψιστη προτεραιότητα όσον αφορά τις υποψήφιες χώρες.
Ας αφήσουμε τώρα τη δικαιοσύνη και τις εσωτερικές υποθέσεις και ας περάσουμε στην πληροφόρηση και την επικοινωνία. Δεν μπορώ παρά να προσυπογράψω την ιδέα ότι μια πολιτική πληροφόρησης και επικοινωνίας πρέπει να είναι μια πολιτική εγγύτητας. Γι’ αυτό, προτείναμε μια νέα προσέγγιση. Δεν μπορώ να σας υποσχεθώ ότι η νέα προσέγγιση θα επιτύχει. Κανείς δεν μπορεί να το κάνει. Μπορώ όμως να σας εγγυηθώ ότι η μόνη λύση συνίσταται στο να δεσμευτούμε σε μια διοργανική εταιρική σχέση και σε πολύ στενή συνεργασία με τα κράτη μέλη. Αν τα κράτη μέλη δεν δεσμευτούν σε μια πολιτική πληροφόρησης και επικοινωνίας εκ του σύνεγγυς, δεν θα μπορέσουμε να το πράξουμε από τις Βρυξέλλες. κατά την άποψή μου, αυτό είναι πασίδηλο.
Γνωρίζετε επίσης ότι η δέσμευση των κρατών μελών είναι σε απολύτως προαιρετική βάση. Αυτό σημαίνει ότι η Επιτροπή και το Κοινοβούλιο, σε ένα διοργανικό πλαίσιο, καλούν τα κράτη μέλη να συνδεθούν με αυτήν την άσκηση, καθώς πιστεύουμε ότι, εν τέλει, θα είναι προς το συμφέρον όλων, όχι μόνο των ευρωπαϊκών θεσμικών οργάνων αλλά και των κυβερνήσεων των κρατών μελών, να έχουμε μια κοινή γνώμη καλύτερα πληροφορημένη για τα τεκταινόμενα σε ευρωπαϊκό επίπεδο. Γι’ αυτό, όμως, πρέπει να διαθέτουμε τους αναγκαίους ανθρώπινους πόρους. Για τον λόγο αυτόν, συνηγόρησα στο να διατηρηθούν τα ποσά που εγγράφονται στο σχέδιο προϋπολογισμού και στο προσχέδιο προϋπολογισμού και που αναφέρονται στους ανταποκριτές Prince και στους ανταποκριτές MEDIA, οι οποίοι εργάζονται στις πρωτεύουσες των κρατών μελών. Χωρίς αυτά τα μέσα, δεν θα μπορέσουμε να επιτύχουμε τη θέσπιση αυτής της εταιρικής σχέσης με τα κράτη μέλη.
Σας ευχαριστώ για την υποστήριξή σας σχετικά και ελπίζω ότι θα μπορέσουμε να αναπτύξουμε, στη βάση αυτής της εταιρικής σχέσης, μια πολιτική πληροφόρησης και επικοινωνίας περισσότερο δραστήρια, σαφέστερη και πιο εστιασμένη."@el8
".
Mr President, I shall begin by responding to Mr Deprez, who is an expert in budgetary matters, justice and home affairs. As far as Europol is concerned, Parliament did indeed set aside 5 million in the 2002 budget. Yet, we came up against an issue that you are very familiar with, that of the legal basis, since Europol was set up by an intergovernmental convention, and the only funding available under this intergovernmental convention is that derived from Member States’ contributions. We began by asking Europol what it would do with this 5 million and, after some time, we finally received a response whereby Europol, realistically and pragmatically, told us that it wanted to use EUR 3 400 000 out of the 5 million in order, as part of the fight against terrorism, to create a database and improve the communication systems between the security forces and intelligence services. Based on this information, we prepared what we believe to be a legal basis which is currently being examined by the Council. I share your hope that the Council will find a solution to the issue of the legal basis so that the EUR 3 400 000 can be used before the end of the year. As for the amount of time that has passed in between, I shall now explain the reason for this.
I mentioned the issue of the 5 million to illustrate that I do not fully agree with your comparison of the figures. The 5 million was not proposed again this year. This amount has not been reproduced in this year’s budget. We must compare the JHA budget less the 5 million from 2002, in other words EUR 114 million, with the EUR 119 million that we want to propose. I understand that this may not seem very much to you, but I am speaking under the watchful eye of Mrs Schreyer, who will not allow me to agree with you.
As far as the budget for asylum and immigration is concerned, I think that the budgetary line for cooperation with third countries was devoted, in 2002, mainly to aid operations for Afghan refugees and to the return of Afghan refugees. No one can question the priority given to Afghanistan.
My intention for the future is to grant the appropriations from this budgetary line, for which no increase is planned, primarily to third countries which are currently negotiating or have recently been negotiating readmission agreements with us. This will allow us to finance measures to accompany the execution of readmission agreements.
That said, I support your idea that we should have at our disposal a general overview of the budgetary situation of funds that the European Union is already providing, at the current time, for cooperation with third countries in the area of asylum and immigration. These funds do not only appear in the JHA budget; they also appear, and to a great extent, in the Relex budget, in the Country strategy papers, in the regional programmes such as MEDA or CARDS. That is why the Seville Council asked us to draw up a report on the effectiveness of financial resources that we provide for cooperation with third countries. We shall do this within the timeframe laid down by the Seville European Council and I shall take this opportunity to present to you the first mid-term assessment of the use of the European Refugee Fund over the period 2000-2002.
Regarding the issue of enlargement that Mrs Sbarbati has just raised, I must tell you that 60% of all funding granted in recent years from the justice and home affairs budget to candidate countries has been used to improve controls at the external borders of the candidate countries and that the programmes concerned, which are part of the PHARE initiative, will continue until 2006. We have an assessment of the results of these programmes compared to the results obtained by the candidate countries each year. I can tell you that this is the number one priority as far as the candidate countries are concerned.
Let us now move on from justice and home affairs and discuss information and communication. I can only support the idea that an information and communication policy must be a policy of proximity. That is why we proposed a new approach. I cannot promise you that the new approach will succeed. No one can. But I can assure you that the only solution is to form an interinstitutional partnership and work very closely with the Member States. If the Member States do not engage in an information and communication policy of proximity, we cannot do this from Brussels. In my view, this evidence cannot be contested.
You also know that the commitment from the Member States is totally voluntary. This means that the Commission and Parliament, in an interinstitutional framework, shall invite the Member States to become involved in this exercise, because we believe that, ultimately, it will be in everyone’s interest, not only the interest of the European institutions, but also of the Member States’ governments, to have a general public that is better informed of what is going on at European level. But, to do this, we must have the necessary human resources. That is why I called for the amounts which are included in the preliminary draft budget and which refer to the Prince and MEDIA correspondents working in the Member States’ capitals to be retained. Without these intruments, we will not be able to succeed in establishing this partnership with the Member States.
I would like to thank you for your support in this respect and I hope that we will be able to develop, on the basis of this partnership, a more proactive, clearer and better targeted information and communication policy."@en3
".
Señor Presidente, comenzaré respondiendo al Sr. Deprez, experto en temas presupuestarios, justicia y asuntos interiores. Por lo que respecta a la Europol, el Parlamento asignó 5 millones del presupuesto para 2002. Sin embargo, nos enfrentamos a un problema con el que ustedes están muy familiarizados y que es el de la base legal, dado que la Europol fue establecida por un convenio intergubernamental y la única financiación disponible, en virtud de este convenio intergubernamental, es la que se deriva de las contribuciones de Estados miembros. Nosotros comenzamos preguntando a la Europol qué haría con estos 5 millones y, después de algún tiempo, finalmente recibimos una respuesta, en la que la Europol, de forma realista y pragmática, nos dijo que deseaba utilizar 3.400.000 euros de los 5 millones, como parte de la lucha contra el terrorismo, a crear una base de datos y mejorar los sistemas de comunicación entre las fuerzas de seguridad y los servicios de inteligencia. Basándonos en esta información, preparamos lo que consideramos una base legal que está siendo examinada actualmente por el Consejo. Comparto sus esperanzas de que el Consejo encuentre una solución al problema de la base legal, para que se puedan utilizar los 3.400.000 euros, antes de finales de año. Con respecto a la cantidad de tiempo que ha transcurrido desde entonces, ahora explicaré el motivo.
He mencionado el problema de los 5 millones para ilustrar que no estoy totalmente de acuerdo con su comparación de las cifras. Este año no se han propuesto de nuevo los 5 millones. Este importe no se ha reproducido en el presupuesto de este año. Debemos comparar el presupuesto de JAI menos los 5 millones de 2002, es decir 114 millones de euros, con los 119 millones de euros que queremos proponer. Entiendo que puede no parecerles mucho, pero estoy hablando ante la atenta mirada de la Sra. Schreyer, que no me permitiría estar de acuerdo con ustedes.
Por lo que respecta al presupuesto para asilo e inmigración, creo que, en 2002, la línea presupuestaria para cooperación con terceros países estuvo destinada principalmente a la ayuda de operaciones para los refugiados afganos y para el regreso de los refugiados afganos. Nadie puede cuestionar la prioridad concedida a Afganistán.
Mi intención para el futuro consiste en conceder los créditos para esta línea presupuestaria, para la que no hay previsto ningún incremento, principalmente a terceros países que están negociando en estos momentos o que hayan negociado recientemente acuerdos de readmisión con nosotros. Esto nos permitirá financiar medidas que acompañarán a la ejecución de los acuerdos de readmisión.
Dicho esto, apoyo su idea de que deberíamos tener a nuestra disposición una descripción general de la situación presupuestaria de los fondos que la Unión Europea ya está concediendo, en este momento, para la cooperación con terceros países en el ámbito del asilo y la inmigración. Estos fondos no sólo aparecen en el presupuesto de JAI; sino que también aparecen, y en gran medida, en el presupuesto de RELEX, en los documentos de estrategia por país y en programas regionales como MEDA o CARDS. Esta es la razón por la que el Consejo de Sevilla nos pidió que elaborásemos un informe acerca de la efectividad de los recursos financieros que ofrecemos para cooperación con terceros países. Lo haremos dentro del plazo establecido por el Consejo Europeo de Sevilla y aprovecharé esta oportunidad para presentarles la primera evaluación intermedia acerca del uso del Fondo Europeo para los Refugiados, durante el período 2000-2002.
Con respecto al problema de la ampliación que la Sra. Sbarbati acaba de plantear, debo decirles que el 60% de toda la financiación concedida en los dos últimos años con el presupuesto de justicia y asuntos interiores a los países candidatos se ha utilizado para mejorar los controles en las fronteras exteriores de los países candidatos y que los programas implicados, que forman parte de la iniciativa PHARE, continuarán hasta 2006. Tenemos una evaluación de los resultados de estos programas en comparación con los resultados obtenidos por los países candidatos cada año. Puedo decirles que esta es la prioridad número uno, por lo que respecta a los países candidatos.
Pasemos ahora a justicia y asuntos interiores y a debatir la información y comunicación. Sólo puedo apoyar la idea de que una política de información y comunicación debe ser una política de proximidad. Por este motivo propusimos un nuevo planteamiento. No puedo prometerles que el nuevo planteamiento tenga éxito. Nadie puede. Sin embargo, puedo asegurarles que la única solución consiste en formar una asociación interinstitucional y trabajar muy estrechamente con los Estados miembros. Si los Estados miembros no emplean una política de información y comunicación de proximidad, no podemos hacerlo desde Bruselas. En mi opinión, esta evidencia no se puede debatir.
También saben que el compromiso de los Estados miembros es totalmente voluntario. Esto significa que la Comisión y el Parlamento, en un marco interinstitucional, invitará a los Estados miembros a implicarse en este ejercicio, porque creemos que, finalmente, beneficiará a todos. El hecho de tener un público general más informado acerca de lo que está sucediendo en el plano europeo no sólo beneficiará a las instituciones europeas, sino también a los gobiernos de los Estados miembros. Pero, para ello, debemos contar con los recursos humanos necesarios. Por este motivo, hice un llamamiento para que los importes que se incluyen en el anteproyecto del presupuesto y que hacen referencia a los representantes de PRINCE y MEDIA que trabajan en las capitales de los Estados miembros se conserven. Sin estos instrumentos, no conseguiremos establecer esta asociación con los Estados Miembros.
Me gustaría darles las gracias por su apoyo a este respecto y espero que podamos desarrollar, gracias a esta asociación, una política de información y comunicación más proactiva, más clara y mejor centrada."@es12
".
Arvoisa puhemies, vastaan ensin parlamentin jäsenelle Deprez’lle, joka on talousarvioasioiden sekä oikeus- ja sisäasioiden asiantuntija. Parlamentti varasi todellakin vuoden 2002 talousarviosta Europolille 5 miljoonaa euroa. Kohtasimme kuitenkin teidän hyvin tuntemanne kysymyksen oikeusperustasta, sillä Europol perustettiin hallitustenvälisellä sopimuksella, ja tässä tapauksessa ainoa saatavilla oleva rahoitus muodostuu jäsenvaltioiden maksuista. Kysyimme ensin Europolilta, mitä se tekisi näillä 5 miljoonalla, ja jonkin ajan kuluttua saimme lopulta vastauksen, jossa Europol kertoi realistisesti ja käytännönläheisesti haluavansa käyttää 3,4 miljoonaa näistä 5 miljoonasta tietokannan luomiseen osana terrorismin torjuntaa sekä turvallisuus- ja tiedustelupalvelujen välisten viestintäjärjestelmien parantamiseen. Tämän perusteella valmistelimme käsityksemme mukaisen oikeusperustan, joka on parhaillaan neuvoston tarkasteltavana. Toivon teidän laillanne, että neuvosto löytää oikeusperustaa koskevaan kysymykseen ratkaisun, jotta nämä 3,4 miljoonaa euroa voidaan käyttää ennen vuoden loppua. Kerron nyt, miksi koko tähän prosessiin on kulunut niin paljon aikaa.
Mainitsin 5 miljoonaan liittyvän kysymyksen osoittaakseni, etten ole täysin samaa mieltä suorittamistanne lukujen vertailuista. Näitä 5:tä miljoonaa ei ehdotettu uudelleen tänä vuonna. Kyseistä summaa ei ole sisällytetty tämän vuoden talousarvioon. Meidän on verrattava oikeus- ja sisäasioiden talousarviota, josta vähennetään 5 miljoonaa vuodelta 2002, eli 114:ää miljoonaa euroa niiden 119 miljoonan euron kanssa, joita haluamme ehdottaa. Ymmärrän, ettei tämä tunnu teistä kovin paljolta, mutta puhun parhaillaan komission jäsenen Schreyerin valppaassa tarkkailussa, eikä hän salli minun olla samaa mieltä kanssanne.
Turvapaikka- ja maahanmuuttoasioiden talousarvion osalta katson, että unionin ulkopuolisten maiden kanssa tehtävää yhteistyötä koskeva budjettikohta oli vuonna 2002 pääasiassa tarkoitettu afganistanilaisille pakolaisille kohdistettuihin avustustoimiin ja afganistanilaisten pakolaisten kotiinpaluuseen. Kukaan ei voi kyseenalaistaa Afganistanille annettua etusijaa.
Tämän budjettikohdan määrärahoja ei siis olla lisäämässä, ja aikomukseni on tulevaisuudessa myöntää siitä määrärahoja ensisijaisesti sellaisille unionin ulkopuolisille maille, jotka neuvottelevat parhaillaan tai ovat hiljattain neuvotelleet takaisinottosopimuksista kanssamme. Tämä antaa meille mahdollisuuden rahoittaa toimia, jotka ovat yhteydessä takaisinottosopimusten täytäntöönpanoon.
Kannatan näin ollen ehdotustanne, jonka mukaan meillä pitäisi olla saatavillamme yleiskatsaus Euroopan unionin tällä hetkellä antamasta rahoituksesta unionin ulkopuolisten maiden kanssa tehtävään yhteistyöhön turvapaikka- ja maahanmuuttoasioissa. Nämä varat sisältyvät oikeus- ja sisäasioiden talousarvion lisäksi suureksi osaksi ulkosuhteiden talousarvioon, maakohtaisiin strategia-asiakirjoihin sekä MEDA- ja CARDS-ohjelmien kaltaisiin alueohjelmiin. Tämän vuoksi Sevillan Eurooppa-neuvosto pyysi meitä laatimaan kertomuksen unionin ulkopuolisten maiden kanssa tehtävään yhteistyöhön osoitettujen määrärahojen tehokkuudesta. Aiomme laatia kertomuksen Sevillan Eurooppa-neuvoston asettamassa aikataulussa, ja haluan käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni esitelläkseni teille ensimmäisen väliarvioinnin Euroopan pakolaisrahaston käytöstä vuosina 2000–2002.
Parlamentin jäsen Sbarbati otti hetki sitten esiin kysymyksen laajentumisesta, ja sen osalta minun on kerrottava, että 60 prosenttia kaikesta rahoituksesta, jota oikeus- ja sisäasioiden talousarviosta on viime vuosina myönnetty ehdokasvaltioille, on käytetty valvonnan parantamiseen ehdokasvaltioiden ulkorajoilla ja että asianomaisia Phare-aloitteeseen kuuluvia ohjelmia jatketaan vuoteen 2006 asti. Olemme saaneet arvion näiden ohjelmien tuloksista verrattuna ehdokasmaiden vuosittain saavuttamiin tuloksiin. Voin kertoa, että tämä on ehdottomasti tärkein ehdokasvaltioita koskeva tavoite.
Siirtykäämme nyt oikeus- ja sisäasioista käsittelemään tiedotusta ja viestintää. Kannatan täysin sitä, että tiedotus- ja viestintäpolitiikka perustuu läheisyyteen. Tästä syystä ehdotimme uutta lähestymistapaa. En voi luvata, että uusi lähestymistapa on menestys – kukaan ei voi. Voin kuitenkin vakuuttaa, että ainoa ratkaisu on muodostaa toimielinten välinen kumppanuus ja työskennellä hyvin tiiviisti jäsenvaltioiden kanssa. Mikäli jäsenvaltiot eivät sitoudu läheisyyteen perustuvaan tiedotus- ja viestintäpolitiikkaan, emme voi tehdä tätä Brysselistä käsin. Nähdäkseni näitä tosiseikkoja ei voida kiistää.
Tiedätte myös, että jäsenvaltioiden sitoutuminen on täysin vapaaehtoista. Tämä merkitsee sitä, että komissio ja parlamentti kehottavat toimielinten välisen yhteistyön puitteissa jäsenvaltioita olemaan mukana tässä toiminnassa, koska uskomme, että on loppujen lopuksi kaikkien – ei vain unionin toimielinten vaan myös jäsenvaltioiden hallitusten – etujen mukaista, että kansalaiset tietävät paremmin, mitä yhteisössä tapahtuu. Voidaksemme tehdä tämän tarvitsemme kuitenkin asianmukaiset henkilöresurssit. Sen vuoksi pyysin, että säilytetään ne alustavaan talousarvioesitykseen sisältyvät varat, jotka koskevat Prince- ja Media-ohjelmien toimittajien työskentelyä jäsenvaltioiden pääkaupungeissa. Ilman kyseisiä välineitä emme pysty muodostamaan tätä kumppanuutta jäsenvaltioiden kanssa.
Haluan kiittää teitä tuestanne tässä asiassa ja toivon, että pystymme kehittämään tämän kumppanuuden perusteella aktiivisemman, selkeämmän ja paremmin kohdennetun tiedotus- ja viestintäpolitiikan."@fi5
".
Signor Presidente, inizierò rispondendo all’onorevole Deprez, che è un esperto in questioni di bilancio, giustizia e affari interni. Per quanto attiene a Europol, il Parlamento in effetti ha accantonato 5 milioni nel bilancio 2002. Ciò nondimeno ci siamo trovati di fronte a una questione che vi è molto familiare, quella della base giuridica, posto che Europol è stata creata da una convenzione intergovernativa, e l’unico finanziamento disponibile nell’ambito di questa convenzione deriva dagli apporti degli Stati membri. Abbiamo iniziato a chiedere a Europol che cosa avrebbe fatto con questi 5 milioni e, dopo un po’ di tempo, abbiamo finalmente ricevuto una risposta con la quale Europol, con molto realismo e pragmatismo, ci ha detto che voleva utilizzare 3,4 su 5 milioni di euro per creare, nell’ambito della lotta al terrorismo, una banca dati e migliorare i sistemi di comunicazione fra le forze di sicurezza e i servizi segreti. Basandoci su queste informazioni abbiamo preparato ciò che riteniamo sia una base giuridica attualmente all’esame del Consiglio. Condivido la vostra speranza che il Consiglio trovi una soluzione alla questione della base giuridica, in modo che i 3 400 000 euro possano essere utilizzati prima della fine dell’anno. Per quanto attiene al periodo intercorso nel frattempo, ora ve ne spiegherò la ragione.
Ho ricordato la questione dei 5 milioni per specificare che non sono completamente d’accordo con il vostro raffronto fra le cifre. I 5 milioni non sono stati riproposti quest’anno. L’importo non è stato reiscritto al bilancio di quest’anno. Dobbiamo confrontare il bilancio GAI meno i 5 milioni a partire dal 2002, in altri termini 114 milioni di euro, con i 119 milioni di euro che intendiamo proporre. Capisco che possa non sembrarvi molto, ma vi parlo sotto l’occhio attento del Commissario Schreyer, che non mi permetterà di dirmi d’accordo con voi.
Per quanto attiene al bilancio per l’asilo e l’immigrazione, credo che la linea di bilancio per la cooperazione con i paesi terzi nel 2002 fosse dedicata prevalentemente a operazioni d’aiuto per i rifugiati afghani e per il loro rientro. Nessuno può mettere in dubbio la priorità attribuita all’Afghanistan.
La mia intenzione per il futuro è di garantire gli stanziamenti a partire da questa linea di bilancio, per la quale non è previsto nessun aumento, in primo luogo per i paesi terzi che attualmente stanno negoziando oppure hanno rinegoziato con noi gli accordi per la riammissione. Questo ci consentirà di finanziare provvedimenti volti ad affiancare l’esecuzione degli accordi sulla riammissione.
Detto questo, sostengo la vostra idea secondo cui dovremmo avere a disposizione un quadro generale della situazione di bilancio dei fondi che l’Unione europea sta già erogando, in questo momento, alla cooperazione con i paesi terzi nel settore dell’asilo e dell’immigrazione. Questi finanziamenti non appaiono soltanto nel bilancio GAI, ma anche, in ampia misura, nel bilancio Relex, nei documenti strategici per paese, nei programmi regionali come MEDA e CARDS. Questo è il motivo per cui il Consiglio di Siviglia ci ha chiesto di elaborare una relazione sull’efficacia delle risorse finanziare che dedichiamo alla cooperazione con i paesi terzi. Dovremmo farlo entro il lasso di tempo stabilito dal Consiglio europeo di Siviglia, e coglierei l’opportunità per presentarvi la prima valutazione di medio periodo dell’utilizzo del Fondo europeo per i rifugiati nel periodo 2000-2002.
Quanto alla questione dell’allargamento appena sollevata dalla onorevole Sbarbati, devo dirvi che il 60 per cento dei finanziamenti concessi negli ultimi anni a partire dal bilancio giustizia e affari interni ai paesi candidati è stato utilizzato per migliorare i controlli alle frontiere esterne dei paesi candidati e che i programmi in questione, che fanno parte dell’iniziativa PHARE, continueranno fino al 2006. Abbiamo una valutazione dei risultati di questi programmi raffrontati ai risultati ottenuti ogni anno dai paesi candidati. Posso dirvi che questa è la priorità numero uno per quanto riguarda i paesi candidati.
Ora abbandoniamo la giustizia e gli affari interni e parliamo di informazione e comunicazione. Posso soltanto sostenere l’idea che una politica di informazione e comunicazione dev’essere una politica di prossimità. Ecco perché abbiamo proposto una nuova impostazione. Non posso promettervi che la nuova impostazione avrà successo, non può farlo nessuno. Ma posso garantirvi che l’unica soluzione consiste nel formare un partenariato interistituzionale e collaborare strettamente con gli Stati membri. Se gli Stati membri non avviano una politica di informazione e comunicazione improntata alla prossimità, non possiamo farlo noi da Bruxelles. Secondo me, una realtà tanto evidente non può essere contestata.
Sapete anche che l’impegno da parte degli Stati membri è completamente su base volontaria. Questo implica che la Commissione e il Parlamento, in un quadro interistituzionale, inviteranno gli Stati membri a partecipare a questa operazione, ritenendo che, in ultima analisi, sarà interesse di ognuno, non soltanto delle Istituzioni europee, ma anche dei governi degli Stati membri, avere un pubblico generale meglio informato di quanto sta succedendo a livello europeo. Tuttavia a questo scopo dobbiamo disporre delle necessarie risorse umane. Ecco perché ho chiesto di mantenere gli importi inseriti nel progetto preliminare di bilancio riguardanti i corrispondenti PRINCE e MEDIA che operano nelle capitali degli Stati membri. Senza questi strumenti non riusciremo a instaurare un partenariato con gli Stati membri.
Vorrei ringraziarvi per il sostegno in questo ambito e spero che riusciremo a sviluppare, sulla base di questo partenariato, una politica di informazione e comunicazione più tempestiva, più chiara e più mirata."@it9
".
Mr President, I shall begin by responding to Mr Deprez, who is an expert in budgetary matters, justice and home affairs. As far as Europol is concerned, Parliament did indeed set aside 5 million in the 2002 budget. Yet, we came up against an issue that you are very familiar with, that of the legal basis, since Europol was set up by an intergovernmental convention, and the only funding available under this intergovernmental convention is that derived from Member States’ contributions. We began by asking Europol what it would do with this 5 million and, after some time, we finally received a response whereby Europol, realistically and pragmatically, told us that it wanted to use EUR 3 400 000 out of the 5 million in order, as part of the fight against terrorism, to create a database and improve the communication systems between the security forces and intelligence services. Based on this information, we prepared what we believe to be a legal basis which is currently being examined by the Council. I share your hope that the Council will find a solution to the issue of the legal basis so that the EUR 3 400 000 can be used before the end of the year. As for the amount of time that has passed in between, I shall now explain the reason for this.
I mentioned the issue of the 5 million to illustrate that I do not fully agree with your comparison of the figures. The 5 million was not proposed again this year. This amount has not been reproduced in this year’s budget. We must compare the JHA budget less the 5 million from 2002, in other words EUR 114 million, with the EUR 119 million that we want to propose. I understand that this may not seem very much to you, but I am speaking under the watchful eye of Mrs Schreyer, who will not allow me to agree with you.
As far as the budget for asylum and immigration is concerned, I think that the budgetary line for cooperation with third countries was devoted, in 2002, mainly to aid operations for Afghan refugees and to the return of Afghan refugees. No one can question the priority given to Afghanistan.
My intention for the future is to grant the appropriations from this budgetary line, for which no increase is planned, primarily to third countries which are currently negotiating or have recently been negotiating readmission agreements with us. This will allow us to finance measures to accompany the execution of readmission agreements.
That said, I support your idea that we should have at our disposal a general overview of the budgetary situation of funds that the European Union is already providing, at the current time, for cooperation with third countries in the area of asylum and immigration. These funds do not only appear in the JHA budget; they also appear, and to a great extent, in the Relex budget, in the Country strategy papers, in the regional programmes such as MEDA or CARDS. That is why the Seville Council asked us to draw up a report on the effectiveness of financial resources that we provide for cooperation with third countries. We shall do this within the timeframe laid down by the Seville European Council and I shall take this opportunity to present to you the first mid-term assessment of the use of the European Refugee Fund over the period 2000-2002.
Regarding the issue of enlargement that Mrs Sbarbati has just raised, I must tell you that 60% of all funding granted in recent years from the justice and home affairs budget to candidate countries has been used to improve controls at the external borders of the candidate countries and that the programmes concerned, which are part of the PHARE initiative, will continue until 2006. We have an assessment of the results of these programmes compared to the results obtained by the candidate countries each year. I can tell you that this is the number one priority as far as the candidate countries are concerned.
Let us now move on from justice and home affairs and discuss information and communication. I can only support the idea that an information and communication policy must be a policy of proximity. That is why we proposed a new approach. I cannot promise you that the new approach will succeed. No one can. But I can assure you that the only solution is to form an interinstitutional partnership and work very closely with the Member States. If the Member States do not engage in an information and communication policy of proximity, we cannot do this from Brussels. In my view, this evidence cannot be contested.
You also know that the commitment from the Member States is totally voluntary. This means that the Commission and Parliament, in an interinstitutional framework, shall invite the Member States to become involved in this exercise, because we believe that, ultimately, it will be in everyone’s interest, not only the interest of the European institutions, but also of the Member States’ governments, to have a general public that is better informed of what is going on at European level. But, to do this, we must have the necessary human resources. That is why I called for the amounts which are included in the preliminary draft budget and which refer to the Prince and MEDIA correspondents working in the Member States’ capitals to be retained. Without these intruments, we will not be able to succeed in establishing this partnership with the Member States.
I would like to thank you for your support in this respect and I hope that we will be able to develop, on the basis of this partnership, a more proactive, clearer and better targeted information and communication policy."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, om te beginnen zou ik willen reageren op de heer Deprez, die zeer deskundig is op het gebied van begroting, justitie en binnenlandse zaken. Wat Europol betreft, heeft het Parlement in de begroting 2002 inderdaad vijf miljoen euro opgenomen. Wij worden hier echter, zoals u maar al te goed weet, met een probleem geconfronteerd, namelijk dat van de rechtsgrondslag. Europol is opgericht via een intergouvernementele overeenkomst, en de enige vorm van financiering die daarin was voorzien waren de bijdragen van de lidstaten. In eerste instantie hebben wij Europol verzocht aan te geven waarvoor het deze vijf miljoen euro zou willen gebruiken. Na enige tijd hebben wij uiteindelijk een antwoord gekregen waarin Europol vanuit een realistische en pragmatische benadering aangaf 3,4 miljoen van deze vijf miljoen te willen gebruiken om in het kader van de terrorismebestrijding een gegevensbank op te richten en de communicatiesystemen tussen de veiligheids- en de inlichtingendiensten te verbeteren. Vervolgens hebben wij een in onze ogen adequate rechtsgrondslag voorbereid, die thans is voorgelegd aan de Raad. Ik hoop net als u dat de Raad het vraagstuk van de rechtsgrondslag zal oplossen, zodat deze 3,4 miljoen euro nog voor het einde van het jaar kunnen worden gebruikt. Een en ander verklaart ook waarom er zoveel tijd is verstreken.
Ik noem hier de kwestie van de vijf miljoen euro om duidelijk te maken dat ik het niet helemaal eens ben met uw vergelijking van de cijfers. Deze vijf miljoen euro worden thans niet opnieuw voorgesteld; zij zijn in de begroting van dit jaar niet opgenomen. We moeten het budget voor justitie en binnenlandse zaken zonder de vijf miljoen van 2002, dus 114 miljoen euro, vergelijken met de 119 miljoen euro die wij u willen voorstellen. Ik begrijp dat u dit aan de lage kant vindt, maar dit terrein valt onder de bevoegdheid van mevrouw Schreyer, die mij niet toestaat uw standpunt te delen.
Wat het budget voor asiel en immigratie aangaat, denk ik dat de kredieten van de begrotingslijn voor samenwerking met derde landen in 2002 vooral besteed zijn voor hulp aan Afghaanse vluchtelingen en hun terugkeer. Niemand kan ontkennen dat het vraagstuk Afghanistan prioriteit genoot.
Wat de toekomst betreft ben ik voornemens de kredieten van deze begrotingslijn, die niet zal worden verhoogd, voornamelijk uit te trekken voor derde landen die met ons over terugnameovereenkomsten onderhandelen of hebben onderhandeld. Met deze middelen dienen de begeleidende maatregelen voor de tenuitvoerlegging van deze terugnameovereenkomsten te worden gefinancierd.
In dit verband deel ik uw opvatting dat het een goede zaak zou zijn een algemeen overzicht te verkrijgen van de budgettaire middelen die de Europese Unie nu al uittrekt voor de samenwerking met derde landen op het gebied van asiel en immigratie. Deze middelen vinden we niet alleen in de begroting justitie en binnenlandse zaken, maar ook, in belangrijke mate zelfs, in de begroting buitenlandse zaken, in de landenstrategiedocumenten en bij de regionale programma’s, zoals MEDA of CARD. Tegen deze achtergrond heeft de Europese Raad van Sevilla ons ook verzocht een verslag op te stellen over de doelmatigheid van de financiële middelen die ons voor de samenwerking met derde landen ter beschikking staan. Wij zullen binnen de door de Top van Sevilla vastgelegde termijnen gevolg geven aan dit verzoek en ik zal van deze gelegenheid gebruik maken om u de eerste tussentijdse evaluatie van de werking van het Europees Vluchtelingenfonds voor de periode 2000-2002 te presenteren.
Aangaande het door mevrouw Sbarbati aangekaarte vraagstuk van de uitbreiding zou ik u willen meedelen dat 60 procent van de middelen die de afgelopen jaren uit hoofde van de begroting justitie en binnenlandse zaken ten behoeve van de kandidaat-lidstaten beschikbaar zijn gesteld, benut is om de controles aan de buitengrenzen van deze landen te versterken. De programma’s in kwestie, die deel uitmaken van het PHARE-programma, lopen nog tot 2006. Ieder jaar worden de resultaten van deze programma’s geëvalueerd naar gelang van de door de kandidaat-lidstaten geboekte vooruitgang. Ik kan u verzekeren dat dit de absolute topprioriteit is wat de kandidaat-lidstaten betreft.
Thans zou ik willen ingaan op voorlichting en communicatie. De idee dat een voorlichtings- en communicatiebeleid een beleid moet zijn dat dicht bij de burger staat geniet mijn volledige instemming. Daarom hebben wij ook een nieuwe aanpak voorgesteld. Ik kan u niet beloven dat deze nieuwe aanpak effect sorteert, maar ik kan u verzekeren dat wij alleen dan resultaten zullen boeken indien de instellingen de handen ineenslaan en wij uiterst nauw samenwerken met de lidstaten. Indien de lidstaten geen voorlichtings- en communicatiebeleid voeren dat dicht bij de burger staat, kunnen wij dat vanuit Brussel ook niet doen. Dit staat voor mij als een paal boven water.
U weet dat de lidstaten tot niets verplicht zijn. Dit betekent dat de Commissie en het Parlement de lidstaten gezamenlijk moeten uitnodigen om aan dit beleid deel te nemen. Per slot van rekening is het in het belang van allen, niet alleen van de Europese instellingen, maar ook van de regeringen van de lidstaten, dat de publieke opinie beter wordt geïnformeerd over hetgeen er op Europees niveau gaande is. Maar dan moeten wij ook over de nodige menselijke hulpbronnen kunnen beschikken. Daarom heb ik ervoor gepleit dat de middelen die in het voorontwerp van begroting en in de ontwerpbegroting zijn opgenomen met betrekking tot de PRINCE- en MEDIA-correspondenten in de hoofdsteden van de lidstaten, worden opgetrokken. Zonder deze instrumenten zal het niet mogelijk zijn dit partnerschap met de lidstaten tot stand te brengen.
Ik dank u voor uw steun in dit opzicht en hoop dat wij op basis van dit partnerschap een proactiever, duidelijker en doelgerichter voorlichtings- en communicatiebeleid op stapel kunnen zetten."@nl2
"Senhor Presidente, começaria por responder ao senhor deputado Deprez, um grande especialista dos assuntos orçamentais, da justiça e dos assuntos internos. No que respeita à Europol, é um facto que o Parlamento previu 5 milhões no orçamento para 2002. Ora, fomos confrontados com uma questão que conhecem muito bem, a questão da base legal, já que a Europol foi criada por uma convenção intergovernamental e que o único financiamento previsto por essa convenção intergovernamental é o que decorre das contribuições dos Estados-Membros. Começámos por perguntar à Europol para que é que deviam servir esses 5 milhões e, após algum tempo, recebemos finalmente uma resposta na qual, com realismo e pragmatismo, a Europol nos dizia que, com esses cinco milhões, queria utilizar 3,4 milhões de euros para, no âmbito da luta contra o terrorismo, criar uma base de dados e melhorar os sistemas de comunicação entre as forças de segurança e os serviços de informação. A partir daí, preparámos o que pensamos ser uma base legal neste momento submetida à apreciação do Conselho. Partilho convosco a esperança de que o Conselho irá desbloquear a questão da base legal, de forma a que os 3,4 milhões possam ser utilizados até ao final do ano. Quanto ao desfasamento no tempo, eis a explicação.
Falei dos 5 milhões para lhes dizer que não estou totalmente de acordo com a vossa comparação dos números. Com efeito, esses 5 milhões não voltaram a ser propostos este ano. Não são reproduzidos no orçamento deste ano. Há que comparar o orçamento JAI sem os 5 milhões de 2002, ou seja, 114 milhões de euros, com os 119 milhões de euros que lhes queremos propor. Compreendo que lhes possa parecer muito pouco, mas estou a falar controlado pela senhora Comissária Schreyer, que não me permitirá estar de acordo convosco.
No que se refere ao orçamento para o asilo e a imigração, penso que a rubrica orçamental de cooperação com os países terceiros foi sobretudo afectada, em 2002, às operações de ajuda aos refugiados afegãos e de retorno dos refugiados afegãos. Ninguém pode contestar a prioridade da questão afegã.
Para o futuro, a minha intenção é a de afectar as dotações dessa rubrica orçamental, para a qual não está previsto nenhum reforço, prioritariamente aos países terceiros que estão a negociar ou que acabam de negociar connosco acordos de readmissão, permitindo-nos assim financiar medidas de acompanhamento da execução dos acordos de readmissão.
Dito isto, estou de acordo com a vossa ideia de que deveríamos poder dispor de uma perspectiva geral da realidade orçamental dos fundos que a União Europeia afecta já, neste momento, à cooperação com os países terceiros em matéria de asilo e imigração. Com efeito, esses fundos não provêm apenas do orçamento JAI, mas também, e em larga medida, do orçamento Relex, dos
e dos programas regionais como o MEDA ou o CARDS. Foi por isso que o Conselho de Sevilha nos pediu que elaborássemos um relatório sobre a eficácia dos recursos financeiros que podemos destinar à cooperação com os países terceiros. Fá-lo-emos nos prazos previstos pelo Conselho Europeu de Sevilha, e aproveito esta ocasião para lhes apresentar a primeira avaliação intercalar da utilização do Fundo Europeu para os Refugiados no período 2000-2002.
No que respeita à questão do alargamento, que a senhora deputada Sbarbati acaba de referir, devo dizer que 60% do conjunto dos financiamentos realizados nestes últimos anos a nível do orçamento justiça e assuntos internos em benefício dos países candidatos serviram para reforçar os controlos nas fronteiras externas dos países candidatos e que os programas envolvidos, que se inserem no âmbito do PHARE, vão continuar até 2006. Dispomos de uma avaliação anual dos resultados desses programas relativamente aos resultados obtidos pelos países candidatos. Posso dizer-lhes que é essa a prioridade das prioridades no que se refere aos países candidatos.
Deixemos agora a justiça e os assuntos internos e passemos à informação e à comunicação. Não posso deixar de subscrever a ideia de que uma política de informação e comunicação deve ser uma política de proximidade. Foi por isso que propusemos uma nova abordagem. Não posso prometer-lhes que a nova abordagem vá resultar. Ninguém pode fazê-lo. Mas posso garantir-lhes que a única solução consiste em comprometermo-nos numa parceria interinstitucional e numa colaboração muito estreita com os Estados-Membros. Se os Estados-Membros não se comprometerem numa política de informação e comunicação de proximidade, não poderemos fazê-la a partir de Bruxelas. Para mim, trata-se de uma evidência incontestável.
Sabem também que o envolvimento dos Estados-Membros é inteiramente voluntário. O que quer dizer que a Comissão e o Parlamento, num quadro interinstitucional, convidam os Estados-Membros a participarem nesse exercício, porque pensamos que, no final de contas, será no interesse de todos, não só das Instituições europeias mas também dos governos dos Estados-Membros, possuírem uma opinião pública melhor informada do que se passa a nível europeu. Mas, para isso, temos de dispor dos necessários recursos humanos. Foi por isso que defendi a aprovação dos montantes inscritos no PDO e no anteprojecto de orçamento e que se referem aos correspondentes Prince e MEDIA a trabalhar nas capitais dos Estados-Membros. Sem estes instrumentos, não poderemos conseguir estabelecer essa parceria com os Estados-Membros.
Agradeço-lhes o vosso apoio nesta matéria e espero que possamos desenvolver, com base nessa parceria, uma política de informação e comunicação mais pró-activa, mais clara e mais focada."@pt11
"Herr talman! Jag skall börja med att svara Deprez, som är en stor specialist när det gäller budgetfrågor, samt rättsliga och inrikes frågor. Beträffande Europol stämmer det att parlamentet planerat för fem miljoner i budgeten för 2002. Vi ställdes emellertid inför en fråga som ni mycket väl känner till, nämligen frågan om rättslig grund, eftersom Europol inrättats genom en mellanstatlig överenskommelse och den enda finansiering som planerats i denna mellanstatliga överenskommelse är den som kommer av medlemsstaternas bidrag. Vi började med att fråga Europol vad dessa fem miljoner skulle användas till, och efter en viss tid fick vi äntligen ett svar där Europol, realistiskt och pragmatiskt, sade att man av dessa fem miljoner ville utnyttja 3 400 000 euro till att, inom ramen för kampen mot terrorismen, inrätta en databas och förstärka systemen för kommunikation mellan säkerhetsstyrkorna och underrättelseenheterna. Utifrån detta förberedde vi det som vi tror är en rättslig grund och som nu överlämnats till rådet. Jag hoppas, precis som ni, att rådet kommer att lösa frågan om rättslig grund för att kunna utnyttja dessa 3 400 000 euro före årets slut. När det gäller förskjutningen i tid har jag just lämnat en förklaring.
Jag har talat om dessa fem miljoner för att säga att jag inte helt instämmer i er jämförelse av siffror. Dessa fem miljoner har inte föreslagits i år igen. De återkommer inte i årets budget. Man måste jämföra budgeten för rättsliga och inrikes frågor utan de fem miljonerna från 2002, dvs. 114 miljoner euro, med de 119 miljoner euro som vi vill föreslå. Jag förstår att det förefaller er mycket lite, men jag uttalar mig under Schreyers kontroll, vilket inte tillåter mig att instämma med er.
När det gäller budgeten för asyl och invandring tror jag att budgetposten för samarbete med tredje land under 2002 huvudsakligen använts till åtgärder för att stödja afghanska flyktingar och hjälpa dem att återvända. Ingen kan protestera mot en prioritering av den afghanska frågan.
För framtiden är min avsikt att anslagen ur denna budgetpost, där ingen förstärkning planeras, i första hand skall gå till varje tredje land som håller på att förhandla eller just har förhandlat med oss om återvändandeavtal. Det handlar om att finansiera åtgärder samtidigt med verkställandet av återvändandeavtal.
Jag instämmer i er idé om att det skulle behövas en allmän översikt över budgetverkligheten för de medel som Europeiska unionen redan i dag avsätter för samarbete med tredje land på området asyl och invandring. Dessa medel finns för övrigt inte enbart inom budgeten för rättsliga och inrikes frågor utan även, och till stor del, inom Relex-budgeten i landstrategidokumenten, i regionala program som Meda eller Cards. Europeiska rådet i Sevilla bad oss därför att lämna en rapport om effektiviteten i de ekonomiska resurser vi kan avsätta till samarbete med tredje land. Vi kommer att göra det inom den tid som planerats av Europeiska rådet i Sevilla och jag vill passa på tillfället att för er lägga fram den första bedömningen efter halva tiden av utnyttjandet av den europeiska flyktingfonden under perioden 2000-2002.
När det gäller frågan om utvidgningen, som Sbarbati just tagit upp, vill jag säga att 60 procent av all finansiering som genomförts de senaste åren, enligt budgeten för rättsliga och inrikes frågor till förmån för kandidatländerna, har använts för att förstärka kontrollerna vid de yttre gränserna i kandidatländerna, och de aktuella programmen som ingår i Phare kommer att fortsätta till 2006. Vi förfogar över en utvärdering av resultatet av dessa program jämfört med de resultat som erhållits av kandidatländerna varje år. Jag kan säga er att det är prioriteternas prioritet när det gäller kandidatländerna.
Låt oss nu lämna de rättsliga och inrikes frågorna och övergå till information och kommunikation. Jag kan bara instämma i idén att en informations- och kommunikationspolitik måste bedrivas nära. Det är anledningen till att vi föreslagit ett nytt synsätt. Jag kan inte lova er att det nya synsättet kommer att lyckas. Det kan ingen göra. Men jag kan garantera er att den enda lösningen består i att inleda ett interinstitutionellt partnerskap och ett mycket nära samarbete med medlemsstaterna. Om medlemsstaterna inte inleder en nära informations- och kommunikationspolitik kan vi inte göra det från Bryssel. Det är för mig en ovedersäglig självklarhet.
Ni vet också att medlemsstaternas engagemang är fullständigt frivilligt. Det innebär att kommissionen och parlamentet uppmanar medlemsstaterna att, inom en interinstitutionell ram, delta i denna övning eftersom vi tror att det när allt kommer omkring är av intresse för alla, inte bara de europeiska institutionerna utan även medlemsstaternas regeringar, att ha en allmän opinion som är bättre informerad om vad som händer på europeisk nivå. Men för detta krävs nödvändiga personalresurser. Det är anledningen till att jag förespråkat att de belopp som skrivits in i förslaget till budget och i den preliminära budgeten, och som hänför sig till kontaktpersonerna för Prince och Media i medlemsstaternas huvudstäder, skall tas med. Utan detta instrument kan vi inte lyckas med att inrätta detta partnerskap med medlemsstaterna.
Jag tackar för ert stöd i detta hänseende och jag hoppas att vi utifrån detta partnerskap kan utveckla en informations- och kommunikationspolitik som är mer förebyggande, tydligare och har en bättre inriktning."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples