Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-09-03-Speech-2-329"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020903.12.2-329"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Κύριε Πρόεδρε, χωρίς αμφιβολία το πρόγραμμα DAPHNE υπήρξε μια πολύ επιτυχημένη πρωτοβουλία της Ευρωπαϊκής Επιτροπής, αλλά και αποτέλεσμα της πίεσης της Επιτροπής Δικαιωμάτων των Γυναικών και της εκστρατείας που είχε αναλάβει το 1997 με το σύνθημα “Μηδενική ανοχή στη βία κατά των γυναικών”, ένα σύνθημα, κύριε Επίτροπε, που διατηρεί αναλλοίωτη την επικαιρότητά του μέχρι σήμερα, αφού η βία, θα έλεγα ακριβέστερα η τρομοκρατία και ο πόλεμος κατά των γυναικών, όχι μόνο δεν κόπασε αλλά κλιμακώνεται τόσο στην Ευρώπη όσο και σε παγκόσμιο επίπεδο.
Ανατριχιαστικές ειδήσεις από τα πολλά μέτωπα αυτού του παράλογου και ανελέητου πολέμου καταφθάνουν καθημερινά, ιδιαίτερα από χώρες με τις οποίες η Ευρωπαϊκή Ένωση έχει συνάψει πολιτικές και οικονομικές συμφωνίες, από τη Νιγηρία και το Σουδάν, όπου τα δικαστήρια των φανατικών ισλαμιστών καταδικάζουν σε θάνατο διά λιθοβολισμού αθώες γυναίκες, από την Ινδία, όπου κοριτσάκια στην ηλικία των δέκα ετών υποχρεώνονται να παντρεύονται, από τα Αραβικά Εμιράτα, όπου οι γυναίκες δεν έχουν ακόμη κατακτήσει το αυτονόητο, δηλαδή πολιτικά δικαιώματα. Ειδήσεις αυτού του άγριου πολέμου κατά των γυναικών δημοσιεύονται καθημερινά στον Τύπο, έστω και με ψιλά γράμματα.
Στην Ευρωπαϊκή Ένωση, το είπαν κι άλλες συναδέλφισσες, υπολογίζονται σε πάνω από 500 000 οι γυναίκες και τα παιδιά που πωλούνται και αγοράζονται καθημερινά, ενώ η Europol διαθέτει μόνο τρία στελέχη που ασχολούνται με την καταπολέμηση αυτού του διεθνώς οργανωμένου εγκλήματος κατά των γυναικών και των παιδιών. Ένα ποσοστό ευρωπαίων γυναικών που κυμαίνεται, ανάλογα με τη χώρα, από 20% έως 50% έχουν πέσει θύματα ενδοοικογενειακής βίας, ενώ οι βιασμοί και οι σεξουαλικές παρενοχλήσεις βρίσκονται στην ημερήσια διάταξη. Σε κοινότητες ισλαμιστών μεταναστών, στο όνομα δήθεν ιερών θρησκευτικών κανόνων και παραδόσεων, συνεχίζονται ακόμη και στην επικράτεια της Ευρωπαϊκής Ένωσης φριχτές πρακτικές όπως ο σεξουαλικός ακρωτηριασμός των γυναικών. Δυστυχώς, εν έτει 2002, εκατομμύρια γυναίκες σε πλείστες περιοχές και κοινότητες του πλανήτη δεν αναγνωρίζονται καν ως ανθρώπινα πλάσματα, πόσο μάλλον ως υποκείμενα δικαιωμάτων.
Η επιτροπή μας θεωρεί τη βία κατά των γυναικών ως τη σοβαρότερη παραβίαση των ανθρωπίνων δικαιωμάτων της μισής ανθρωπότητας, μια σύγχρονη βαρβαρότητα απέναντι στην οποία υπάρχει ανοχή από τις πατριαρχικά δομημένες κοινωνίες αλλά υπάρχει και θεσμική ανοχή. Η ένταση της βίας κατά των γυναικών συμβαδίζει με την ένταση του αγώνα για την ισότητα των φύλων και την έμπρακτη αναγνώριση των δικαιωμάτων του μισού πληθυσμού της Γης. Από αυτήν την άποψη, η βία συνιστά παγκόσμιο πολιτικό πρόβλημα πρώτου μεγέθους και ως τέτοιο θα πρέπει να αντιμετωπίζεται.
Το πρόγραμμα DAPHNE, πέραν της οικονομικής πλευράς – ασφαλώς τα χρήματα είναι ελάχιστα σε σχέση με το μέγεθος του προβλήματος – έχει πολύ μεγάλη πολιτική αξία και γι’ αυτό θα πρέπει να συνεχιστεί και πέραν του 2003, με ενισχυμένο, ελπίζουμε, προϋπολογισμό. Ελπίζουμε η νέα Συνθήκη να δώσει και μια πιο ισχυρή νομική βάση για την αντιμετώπιση της βίας. Η εισηγήτριά μας κ. Avilés Perea έχει συντάξει μια πολύ αξιόλογη έκθεση και έχει καταθέσει εκ μέρους της επιτροπής μας προτάσεις τις οποίες θα ήθελα να σας παρακαλέσω, κύριε Επίτροπε, να λάβετε σοβαρά υπόψη."@el8
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, Daphne-programmet var utvivlsomt et meget vellykket initiativ fra Europa-Kommissionens side, men det blev også iværksat efter pres fra Udvalget om Kvinders Rettigheder og den kampagne, udvalget startede i 1997 under et slogan om nultolerance over for vold mod kvinder. Hr. kommissær, dette slogan er fortsat lige aktuelt, idet volden - eller mere præcist terroren og krigen - mod kvinder er stigende frem for vigende både i Europa og resten af verden.
Vi hører dagligt skrækkelige rapporter fra de mange fronter om denne absurde og nådeløse krig, særligt fra lande med hvilke EU har indgået politiske og økonomiske aftaler, fra Nigeria og Sudan, hvor fanatiske islamiske domstole dømmer uskyldige kvinder til døden ved stening, fra Indien, hvor små tiårige piger tvinges ind i ægteskaber, og fra De Arabiske Emirater, hvor kvinder stadig ikke har uafhængighed, det vil sige politiske rettigheder. Beretninger om denne brutale krig mod kvinder optræder dagligt i pressen, selv om de ikke står på forsiden.
Som flere medlemmer allerede har sagt, købes og sælges der skønsmæssigt mere end 500.000 kvinder og børn hvert år, men alligevel har Europol kun afsat tre mand til at bekæmpe denne internationale organiserede kriminalitet mod kvinder og børn. En procentdel af de europæiske kvinder - varierende mellem 20-50% i de forskellige lande - har været udsat for vold i hjemmet, mens voldtægt og sexchikane er dagligt forekommende. Grupper af islamiske indvandrere citerer hellige skrifter og religiøse sæder og skikke som en undskyldning for at fortsætte deres barbariske praksis med f.eks. at skamfere de kvindelige kønsorganer, også i EU. Selv om vi skriver år 2002, er der desværre stadig millioner af kvinder, der behandles som løsøregenstande i stedet for mennesker i mange områder og samfund rundt omkring i verden.
Vores udvalg betragter vold mod kvinder som en meget alvorlig menneskerettighedskrænkelse mod halvdelen af menneskeheden - en moderne form for barbari, der tolereres af patriarkalske samfund såvel som patriarkalske institutioner. Samtidig med at der er en optrapning i kampen for ligebehandling af kønnene og en de facto
anerkendelse af rettighederne for halvdelen af verdens befolkning, er der også en optrapning af volden mod kvinder. Det betyder, at volden er et globalt politisk problem af første grad, og at den skal håndteres som et sådant.
Bortset fra dets finansielle aspekt - det skal siges, at pengene er minimale sammenlignet med problemets omfang - har Daphne-programmet stor politisk værdi, og derfor bør det også fortsætte efter 2003, forhåbentlig med et større budget. Vi håber og tror, at den nye traktat vil sikre et stærkere juridisk grundlag for kampen mod vold. Vores ordfører, fru Avilés Perea, har udarbejdet en meget værdifuld betænkning og fremsat forslag på vegne af vores udvalg, og det vil vi bede kommissæren om at tage ad notam."@da1
"Herr Präsident! Zweifellos stellt das Daphne-Programm das Resultat einer sehr erfolgreichen Initiative der Europäischen Kommission dar, es kam aber auch auf Druck seitens des Ausschusses für die Rechte der Frau und Chancengleichheit sowie durch die von ihm im Jahre 1997 initiierte Kampagne zustande, die unter dem Motto „Keine Toleranz bei Gewalt gegen Frauen“ lief, einem Motto, Herr Kommissar, das bis heute nichts von seiner Aktualität eingebüßt hat, da die Gewalt, genauer gesagt der Terror und der Krieg gegen Frauen, keineswegs abgenommen, sondern sich sowohl in Europa als auch auf globaler Ebene noch weiter verschärft haben.
Haarsträubende Meldungen erreichen uns täglich von allen Fronten dieses irrationalen und unbarmherzigen Krieges, sie kommen insbesondere aus den Ländern, mit denen die Europäische Union politische und wirtschaftliche Verträge abgeschlossen hat, aus Nigeria und dem Sudan, wo die Gerichte der fanatischen Islamisten unschuldige Frauen zum Tode durch Steinigung verurteilen, aus Indien, wo Mädchen im Alter von 10 Jahren zur Heirat gezwungen werden, aus den Arabischen Emiraten, wo Frauen immer noch nicht unabhängig sind und beispielsweise über keine politischen Rechte verfügen. Meldungen von diesem grausamen Krieg gegen die Frauen erscheinen täglich in der Presse, allerdings nicht auf der Titelseite.
In der Europäischen Union werden, wie bereits von anderen Mitgliedern dieses Hauses erwähnt, laut Schätzungen täglich mehr als 500 000 Frauen und Kinder Opfer von Menschenhandel, und selbst Europol verfügt lediglich über drei Beamte, die sich mit der Bekämpfung dieses organisierten Verbrechens an Frauen und Kindern beschäftigen. Ein hoher Prozentsatz der europäischen Frauen, der von Land zu Land variiert und sich zwischen 20 und 50 % bewegt, ist Opfer häuslicher Gewalt, während Vergewaltigungen und sexuelle Nötigung immer noch auf der Tagesordnung stehen. In Gemeinschaften islamischer Einwanderer werden nach wie vor selbst in der Europäischen Union aufgrund vorgeblich heiliger Regeln und religiöser Überlieferungen scheußliche Praktiken wie die Genitalverstümmelung an Frauen angewandt. Leider werden auch im Jahr 2002 Millionen von Frauen in zahlreichen Regionen und Gemeinschaften der Welt eher als Eigentum denn als menschliche Wesen behandelt.
Unser Ausschuss betrachtet die Gewalt gegen Frauen als eine sehr schwerwiegende Verletzung der Menschenrechte gegenüber der Hälfte der Weltbevölkerung und als eine moderne Form der Barbarei, die von den patriarchalischen Gesellschaften und Institutionen toleriert wird. Während einerseits der Kampf für die Gleichberechtigung der Geschlechter und für die tatsächliche Anerkennung der Rechte der Hälfte aller auf diesem Planeten lebenden Menschen stärker wird, verschärft sich andererseits auch die Gewalt gegen Frauen. Deshalb stellt die Gewalt ein globales politisches Problem von höchster Priorität dar, und als solches sollte es auch behandelt werden.
Das Daphne-Programm besitzt über seinen finanziellen Aspekt hinaus – gewiss sind die zur Verfügung gestellten Mittel angesichts der Größe des Problems sehr gering – einen sehr hohen politischen Stellenwert und sollte daher auch nach 2003 mit einem hoffentlich aufgestockten Haushalt fortgesetzt werden. Wir wünschen uns, dass der neue Vertrag eine solidere Rechtsgrundlage für die Bekämpfung der Gewalt schafft. Unsere Berichterstatterin, Frau Avilés Perea, hat einen bemerkenswerten Bericht vorgelegt und im Namen unseres Ausschusses Vorschläge unterbreitet, die ernsthaft in Erwägung zu ziehen ich Sie, Herr Kommissar, hiermit bitte."@de7
"Mr President, without doubt the DAPHNE programme was a very successful initiative on the part of the European Commission; but it was also brought about by pressure from the Committee on Women's Rights and the campaign which it started in 1997 under the slogan 'Violence against Women: Zero Tolerance', a slogan, Commissioner, which is as topical now as it was then, given that violence or, to be more exact, terrorism and the war against women are waxing rather than waning both in Europe and worldwide.
Horrendous reports from the numerous fronts in this absurd and merciless war reach our ears daily, especially from countries with which the European Union has concluded political and economic agreements, from Nigeria and Sudan, where fanatical Islamic courts condemn innocent women to death by stoning, from India, where little girls just ten years old are forced to marry, and from the Arab Emirates, where women still have no independence, i.e. political rights. Reports of this savage war against women appear in the press daily, even if they do not make the front page.
In the European Union, as members have already said, it is estimated that over 500 000 women and children are bought and sold every day and yet Europol only has three officers working on this international organised crime against women and children. A percentage of European women which, depending on the country, varies from 20 to 50%, has fallen victim to domestic violence, while rape and sexual harassment are a daily occurrence. Communities of Islamic immigrants quote holy scripture and religious mores as an excuse for continuing their barbaric practices, such as the sexual mutilation of women, even inside the European Union. Unfortunately, in the year 2002, millions of women in numerous areas and communities around the world are still treated as chattels rather than human beings.
Our committee considers violence against women to be a very serious violation of the human rights of half of mankind, a modern form of barbarism tolerated by patriarchal societies and institutions alike. As the fight for sexual equality and
recognition of the rights of half the population on planet Earth steps up, so does violence against women. This means that violence is a global political problem of the first degree and must be tackled as such.
Apart from its financial dimension – it must be said that the money is minimal compared with the size of the problem – the DAPHNE programme is of great political value, which is why it must continue beyond 2003, hopefully with a larger budget. We trust the new Treaty will give a stronger legal basis to the fight against violence. Our rapporteur, Mrs Avilés Perea, has drafted a very valuable report and has tabled proposals on behalf of our committee which I ask you, Commissioner, to take on board."@en3
"Señor Presidente, no hay duda de que el Programa Daphne fue una iniciativa de la Comisión Europea que gozó de gran éxito, pero también fue posible gracias a la presión ejercida por la Comisión de Derechos de la Mujer y la campaña iniciada en 1997 bajo el lema «Violencia contra las mujeres: Tolerancia cero», un lema, señor Comisario, tan actual ahora como lo era entonces, dado que la violencia –o, pasa ser más precisos, el terrorismo y la guerra– contra las mujeres, más que decrecer, va en aumento, tanto en Europa como en todo el mundo.
Cada día llegan a nuestros oídos terribles noticias de los numerosos frentes de esta absurda y despiadada guerra, en especial de países con los que la Unión Europea ha firmado acuerdos políticos y económicos, empezando por Nigeria y Sudán, donde los tribunales islámicos, demostrando su fanatismo, condenan a morir lapidadas a mujeres inocentes, pasando por la India, donde se obliga a las niñas de diez años a casarse, y terminando por los Emiratos Árabes, donde las mujeres carecen de independencia, es decir, de derechos políticos. Día tras día, la prensa publica noticias de esta guerra salvaje, aunque no aparezcan en las portadas.
En la Unión Europea, como han afirmado otros diputados, se estima que, cada día, se compra y se vende a 500 000 personas, y sin embargo la Europol sólo dispone de tres profesionales para hacer frente este crimen internacional organizado, cuyas víctimas son las mujeres y los niños. Un determinado porcentaje de las mujeres europeas –que, dependiendo del país, oscila entre el 20% y el 50%– ha sido víctima de la violencia doméstica, mientras la violación y el acoso sexual están a la orden del día. Las comunidades islámicas de inmigrantes utilizan las Sagradas Escrituras y las costumbres religiosas como pretextos para continuar con sus prácticas salvajes, como la mutilación genital femenina, que se da incluso dentro de la Unión Europea. Por desgracia, en el año 2002, millones de mujeres de numerosas zonas y comunidades de todo el mundo siguen siendo tratadas como objetos, en lugar de como personas.
Nuestra comisión considera la violencia contra las mujeres una violación flagrante de los derechos humanos de la mitad de la humanidad, una forma moderna de salvajismo, tolerada del mismo modo por sociedades patriarcales e instituciones. A medida que aumenta la lucha por la igualdad sexual y el reconocimiento
de los derechos de la mitad de la población del planeta, también lo hace la violencia contra la mujer. Esto significa que la violencia es un problema político mundial de primer orden y que debe acometerse como tal.
Aparte de su dimensión económica —debe añadirse que el dinero aportado es mínimo comparado con la gravedad del problema—, el Programa Daphne tiene un gran valor político, por lo que debe continuar más allá del año 2003, esperemos que con un mayor presupuesto. Confiamos en que el nuevo Tratado fortalezca la base jurídica para la lucha contra la violencia. Nuestra ponente, la Sra. Avilés Perea, ha redactado un magnífico informe y ha presentado propuestas, en nombre de nuestra comisión, que le pido, Señor Comisario, tenga en cuenta."@es12
"Arvoisa puhemies, Daphne-ohjelma oli epäilemättä erittäin onnistunut aloite Euroopan komissiolta. Aloite saatiin aikaan kuitenkin myös naisten oikeuksien valiokunnan painostuksen ansiosta ja sen ansiosta, että valiokunta aloitti vuonna 1997 kampanjan naisiin kohdistuvan väkivallan täydellistä torjumista varten. Kampanjan nimi on, hyvä komission jäsen, yhtä ajankohtainen edelleen, kun otetaan huomioon, että naisiin kohdistuva väkivalta tai tarkemmin sanottuna naisin kohdistuva terrorismi ennemminkin voimistuu kuin heikkenee niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa.
Korviimme kantautuu päivittäin hirvittäviä uutisia tämän järjettömän ja julman sodan useilta rintamilta, erityisesti niistä maista, joiden kanssa Euroopan unioni on tehnyt poliittisia ja taloudellisia sopimuksia. Näitä ovat Nigeria ja Sudan, joissa kiihkoislamilaiset tuomioistuimet tuomitsevat syyttömiä naisia kuolemaan kivittämällä, Intia, jossa vasta 10-vuotiaat pikkutytöt pakotetaan avioliittoon ja Arabiemiirikunnat, jossa naiset eivät edelleenkään ole itsenäisiä eli heillä ei ole poliittisia oikeuksia. Naisia vastaan käytävästä sodasta raportoidaan lehdistössä päivittäin, vaikka jutut eivät aina pääsekään etusivulle.
Kuten kollegani ovat jo todenneet, Euroopan unionissa kaupataan vuosittain arvioiden mukaan yli 500 000 naista ja lasta, ja silti Europolissa ainoastaan kolme virkamiestä selvittää naisten ja lasten kauppaan liittyvää kansainvälistä järjestäytynyttä rikollistoimintaa. Maasta riippuen 20–50 prosenttia eurooppalaisista naisista on joutunut perheväkivallan uhriksi, ja raiskauksia ja seksuaalista ahdistelua tapahtuu päivittäin. Islaminuskoiset yhteisöt lainaavat pyhiä kirjoituksia ja vetoavat uskonnollisiin tapoihin tekosyynä barbaaristen käytäntöjen jatkamiselle, kuten naisten sukupuolielinten silpomiselle, jota tapahtuu jopa Euroopan unionissa. Valitettavasti miljoonia naisia kohdellaan edelleen vuonna 2002 enemmänkin irtaimena omaisuutena kuin ihmisinä lukuisilla alueilla ja yhteisöissä ympäri maailmaa.
Valiokuntamme pitää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa erittäin vakavana ihmisoikeusloukkauksena, johon puolet ihmiskunnasta vielä syyllistyy, ja barbarismin modernina muotona, jonka patriarkaaliset yhteiskunnat ja instituutiot hyväksyvät. Kun sukupuolten tasa-arvoon ja maapallon väestöstä puolen oikeuksien tosiasialliseen tunnustamiseen pyrkivä taistelu voimistuu, myös naisiin kohdistuva väkivalta lisääntyy. Tämä tarkoittaa, että väkivalta on ensisijainen maailmanlaajuinen poliittinen ongelma, jota on käsiteltävä sellaisena.
Daphne-ohjelman taloudellisesta ulottuvuudesta huolimatta – on todettava, että määrärahat ovat häviävän pienet ongelman laajuuteen verrattuna – sillä on suurta poliittista arvoa. Tästä syystä ohjelmaa on jatkettava vuoden 2003 jälkeen, jolloin määrärahoja on toivottavasti enemmän. Uskomme, että uudessa perustamissopimuksessa väkivallan torjumiselle tarjotaan vahvempi oikeusperusta. Esittelijämme Avilés Perea on laatinut erittäin arvokkaan mietinnön ja tehnyt ehdotuksia valiokuntamme puolesta, ja pyydän komission jäsentä ottamaan ne huomioon."@fi5
"Monsieur le Président, il ne fait aucun doute que le programme Daphné est une initiative tout à fait positive de la part de la Commission européenne. Mais il s'agit aussi d'une initiative prise sous la pression de la commission des droits de la femme et de l'égalité des chances et de la campagne lancée en 1997 sous le slogan "Violence contre les femmes : tolérance zéro", slogan qui demeure, Monsieur le Commissaire, tout autant d'actualité qu'il ne l'était alors puisque la violence dont souffrent les femmes - ou, plus précisément, le terrorisme et la guerre contre les femmes - augmente davantage qu'elle ne diminue en Europe et dans le monde.
Des comptes-rendus épouvantables de cette guerre aussi absurde qu'impitoyable nous parviennent chaque jour, notamment en provenance de pays avec lesquels l'Union européenne a conclu des accords politiques et économiques, du Nigéria au Soudan, où des tribunaux islamiques fanatiques condamnent à la mort par lapidation de femmes innocentes ; d'Inde, où des petites filles de dix ans à peine sont contraintes au mariage ; et des Émirats arabes unis, où les femmes ne jouissent toujours pas de la moindre indépendance, c'est-à-dire de droits politiques. Les nouvelles de cette guerre sauvage contre les femmes paraissent jour après jour dans la presse, même si elles n'en font pas les premières pages.
Certains collègues ont déjà déclaré qu'on estime que, dans l'Union européenne, plus de 500 000 femmes et enfants sont achetés et vendus chaque jour. Pourtant, Europol ne dispose que de trois fonctionnaires travaillant sur cette forme de criminalité organisée internationale contre les femmes et les enfants. Selon les pays, entre 20 % et 50 % des femmes européennes sont victimes de la violence domestique. Dans le même temps, viols et harcèlement sexuel sont des réalités quotidiennes. Des communautés d'immigrés musulmans évoquent les saintes écritures et les mœurs religieuses pour justifier la poursuite de leurs pratiques barbares, telles que les mutilations génitales dont les femmes sont victimes, au sein même de l'Union européenne. Malheureusement, en l'an 2002, des millions de femmes, au sein de nombreuses régions et communautés, demeurent traitées comme des têtes de bétail plutôt que comme des êtres humains.
Notre commission estime que la violence contre les femmes est une violation très grave des droits de la moitié de l'humanité, une forme moderne de barbarisme tolérée par les sociétés patriarcales et les institutions. À mesure que se renforce la lutte pour l'égalité entre les sexes et la reconnaissance
des droits de la moitié de la population de la planète augmente également la violence contre les femmes. Cela signifie que la violence est un problème politique mondial de premier ordre qui doit être abordé comme tel.
En dehors de sa dimension financière, le programme Daphné - dont il faut dire que la dotation est minime en comparaison de l'étendue du problème - est d'une grande valeur politique et doit donc être poursuivi au-delà de 2003, avec un budget que nous espérons plus important. Nous sommes convaincus que le nouveau Traité attribuera une base juridique plus solide à la lutte contre la violence. Notre rapporteur, Mme Avilés Perea, a rédigé un excellent rapport et a déposé, au nom de notre commission, des propositions que je vous invite, Monsieur le Commissaire, à prendre en considération."@fr6
"Signor Presidente, è indubbio che il programma DAPHNE sia stato un'iniziativa di grande successo da parte della Commissione europea, ma è stata attuata anche grazie alle pressioni esercitate dalla commissione per i diritti della donna e la campagna avviata nel 1997 sotto lo slogan “Violenza contro le donne: tolleranza zero”, uno slogan, signor Commissario, che è attuale oggi come lo era allora, tenuto conto che la violenza o, per essere più precisi, il terrorismo e la guerra contro le donne aumenta anziché diminuire in Europa e in tutto il mondo.
Orribili notizie giungono ogni giorno dai numerosi fronti di questa guerra assurda e spietata, soprattutto da paesi con cui l'Unione europea ha concluso accordi politici ed economici, dalla Nigeria e dal Sudan, dove tribunali islamici fanatici condannano a morte per lapidazione donne innocenti, dall'India, dove bambine di appena dieci anni di età sono costrette a sposarsi, e dagli Emirati arabi, dove le donne continuano a non godere di indipendenza, vale a dire dei diritti politici. Notizie di questa guerra selvaggia contro le donne appaiono sui giornali ogni giorno, anche se non conquistano le prime pagine.
Nell'Unione europea, come i colleghi hanno già detto, si stima che ogni giorno vengano comprati e venduti oltre 500 000 donne e bambini, eppure l'Europol dispone solo di tre funzionari che si occupano di questo crimine organizzato internazionale contro le donne e i bambini. Una percentuale di donne europee che, a seconda del paese, varia dal 20 al 50 per cento, è stata vittima di violenza domestica, mentre stupri e molestie sessuali sono all'ordine del giorno. Le comunità di immigranti islamici citano le sacre scritture e le consuetudini religiose quale scusa per continuare con le loro pratiche barbare, quali la mutilazione sessuale per le donne, anche all'interno dell'Unione europea. Purtroppo, nel 2002 milioni di donne in varie regioni e comunità in tutto il mondo vengono ancora trattate come bestie anziché come esseri umani.
La nostra commissione ritiene la violenza contro le donne una gravissima violazione dei diritti umani di metà dell'umanità, una forma moderna di barbarie tollerata da società patriarcali e dalle istituzioni. Più la lotta per la parità sessuale ed il riconoscimento
dei diritti di metà della popolazione del nostro pianeta si intensifica, più aumenta la violenza contro le donne. Ciò significa che la violenza è un problema politico globale della massima importanza e come tale dev'essere trattato.
A parte la sua dimensione finanziaria
giacché va detto che le risorse sono minime rispetto alle dimensioni del problema
il programma DAPHNE ha un enorme valore politico, e per questo motivo deve continuare dopo il 2003, se possibile con una dotazione maggiore. Confidiamo che il nuovo Trattato fornisca una base giuridica più forte per la lotta contro la violenza. La relatrice, onorevole Avilés Perea, ha redatto un'ottima relazione ed ha presentato proposte a nome della nostra commissione di cui, signor Commissario, le chiedo di tener conto."@it9
"Mr President, without doubt the DAPHNE programme was a very successful initiative on the part of the European Commission; but it was also brought about by pressure from the Committee on Women's Rights and the campaign which it started in 1997 under the slogan 'Violence against Women: Zero Tolerance', a slogan, Commissioner, which is as topical now as it was then, given that violence or, to be more exact, terrorism and the war against women are waxing rather than waning both in Europe and worldwide.
Horrendous reports from the numerous fronts in this absurd and merciless war reach our ears daily, especially from countries with which the European Union has concluded political and economic agreements, from Nigeria and Sudan, where fanatical Islamic courts condemn innocent women to death by stoning, from India, where little girls just ten years old are forced to marry, and from the Arab Emirates, where women still have no independence, i.e. political rights. Reports of this savage war against women appear in the press daily, even if they do not make the front page.
In the European Union, as members have already said, it is estimated that over 500 000 women and children are bought and sold every day and yet Europol only has three officers working on this international organised crime against women and children. A percentage of European women which, depending on the country, varies from 20 to 50%, has fallen victim to domestic violence, while rape and sexual harassment are a daily occurrence. Communities of Islamic immigrants quote holy scripture and religious mores as an excuse for continuing their barbaric practices, such as the sexual mutilation of women, even inside the European Union. Unfortunately, in the year 2002, millions of women in numerous areas and communities around the world are still treated as chattels rather than human beings.
Our committee considers violence against women to be a very serious violation of the human rights of half of mankind, a modern form of barbarism tolerated by patriarchal societies and institutions alike. As the fight for sexual equality and
recognition of the rights of half the population on planet Earth steps up, so does violence against women. This means that violence is a global political problem of the first degree and must be tackled as such.
Apart from its financial dimension – it must be said that the money is minimal compared with the size of the problem – the DAPHNE programme is of great political value, which is why it must continue beyond 2003, hopefully with a larger budget. We trust the new Treaty will give a stronger legal basis to the fight against violence. Our rapporteur, Mrs Avilés Perea, has drafted a very valuable report and has tabled proposals on behalf of our committee which I ask you, Commissioner, to take on board."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, het DAPHNE-programma was ongetwijfeld een zeer succesvol initiatief van de Europese Commissie, maar ook de vrucht van de druk die de Commissie rechten van de vrouw heeft uitgeoefend en van de campagne die zij in 1997 heeft gevoerd met de leus “nultolerantie voor geweld tegen vrouwen”. Deze leus heeft ook vandaag, mijnheer de commissaris, niets aan actualiteit verloren, daar het geweld, of liever gezegd, de terreur en de oorlog tegen vrouwen niet alleen voortduren maar zelfs escaleren, zowel in Europa als in de rest van de wereld.
Elke dag krijgen wij afschuwelijke berichten binnen van de verschillende fronten van deze meedogenloze oorlog, met name uit landen waarmee de Europese Unie politieke en economische overeenkomsten heeft gesloten, zoals Nigeria en Soedan, waar islamitische rechtbanken onschuldige vrouwen veroordelen tot de dood door steniging, India, waar tienjarige meisjes gedwongen worden te trouwen, of de Verenigde Emiraten waar vrouwen nog steeds de meest vanzelfsprekende, namelijk politieke rechten, ontberen. Dagelijks verschijnen, zij het dan in de kleine lettertjes, berichten in de krant over deze wrede oorlog.
Andere collega’s zeiden het reeds: volgens berekeningen worden in de Europese Unie jaarlijks meer dan 500.000 vrouwen en kinderen ver- en gekocht. Europol beschikt echter slechts over drie hogere functionarissen die zich bezighouden met de bestrijding van deze internationaal georganiseerde misdaad tegen vrouwen en kinderen. Al naar gelang het land varieert het aantal vrouwen dat ten slachtoffer valt aan geweld in het gezin van 20 tot 50%. Verkrachting en ongewenste seksuele intimiteiten zijn schering en inslag. Ook op Europees grondgebied zijn in de islamitische immigrantengemeenschappen nog steeds barbaarse praktijken in zwang, zoals verminking van de vrouwelijke geslachtsdelen, en wel in naam van de zogenaamde religieuze regels en tradities. Helaas worden ook in het jaar 2002 nog steeds miljoenen vrouwen in talrijke gebieden en gemeenschappen over heel de wereldbol niet als mensen erkend, om van mensen met rechten maar helemaal te zwijgen.
Onze commissie is van mening dat geweld tegen vrouwen de ergste schending van de mensenrechten van de helft van de mensheid is. Dit geweld is een moderne vorm van barbaarsheid die niet alleen door de patriarchaal gestructureerde samenlevingen wordt geduld, maar ook op institutioneel vlak. Naarmate de strijd voor gelijkheid van man en vrouw en voor de feitelijke erkenning van de rechten van de helft van de wereldbevolking wordt opgevoerd, neemt ook het geweld tegen vrouwen toe. Dit betekent dat dit geweld een wereldwijd, politiek probleem is van de hoogste orde en ook als dusdanig het hoofd moet worden geboden.
Het DAPHNE-programma heeft niet alleen een financiële waarde - ofschoon de financiële middelen absoluut geen recht doen aan de omvang van het probleem - maar ook een enorme politieke waarde en daarom moet dit ook na 2003 worden voortgezet met - naar wij hopen - een ruimere begroting. Wij hopen dat wij met het nieuwe Verdrag een sterkere rechtsgrondslag krijgen om dit geweld te kunnen bestrijden. De rapporteur, mevrouw Avilés Perea, heeft een uitstekend verslag geschreven en heeft namens onze commissie enkele voorstellen gedaan die ik u, mijnheer de commissaris, van harte aanbeveel."@nl2
"Senhor Presidente, não há dúvida de que o programa DAPHNE foi uma iniciativa muito bem sucedida da Comissão Europeia, mas foi também o resultado das pressões da Comissão dos Direitos da Mulher e da campanha iniciada em 1997 sob o lema “Violência contra as Mulheres: Tolerância Zero”, um lema, Senhora Comissária, que é tão actual agora como o era naquela altura, uma vez que a violência ou, para ser mais precisa, o terrorismo e a guerra contra as mulheres estão a aumentar em vez de diminuir tanto na Europa como a nível mundial.
Todos os dias chegam até nós relatos horrendos provenientes das numerosas frentes onde se trava esta guerra absurda e impiedosa, especialmente de países com os quais a União Europeia celebrou acordos políticos e económicos, da Nigéria e do Sudão, onde tribunais islâmicos fanáticos condenam mulheres inocentes à morte por apedrejamento, da Índia, onde meninas de dez anos são obrigadas a casar, e dos Emiratos Árabes, onde as mulheres continuam sem ter independência, ou seja, sem direitos políticos. Relatos desta guerra selvagem contra as mulheres são diariamente publicados na imprensa, mesmo quando não aparecem na primeira página.
Como afirmaram já alguns deputados, calcula-se que mais de 500 000 mulheres e crianças são compradas e vendidas todos os dias na União Europeia e mesmo assim a Europol só tem três funcionários para tratar deste crime organizado internacional contra mulheres e crianças. Uma percentagem de mulheres europeias que varia entre os 20 e os 50%, conforme o país, foram vítimas de violência doméstica, e todos os dias se registam casos de violação e assédio sexual. Comunidades de imigrantes islâmicos invocam as sagradas escrituras e as tradições religiosas para justificarem a continuação de práticas bárbaras, tais como a mutilação sexual das mulheres, inclusive no território da União Europeia. Infelizmente, no ano 2002, milhões de mulheres em numerosas regiões e comunidades de todo o mundo continuam a ser tratadas mais como mercadorias do que como seres humanos.
A nossa comissão considera que a violência contra as mulheres constitui uma violação gravíssima dos direitos humanos de metade da humanidade, uma forma moderna de barbárie tolerada por sociedades patriarcais e instituições similares. Ao mesmo tempo que se intensifica a luta pela igualdade dos sexos e pelo reconhecimento efectivo
dos direitos de metade da população do planeta Terra, aumenta também a violência contra as mulheres. Isso significa que a violência é um problema político global de primeira ordem e é como tal que tem de ser tratado.
Para além da sua dimensão financeira – há que dizer que as verbas são mínimas em comparação com a gravidade do problema – o programa DAPHNE reveste-se de grande importância política, e é por essa razão que tem de prosseguir depois de 2003, esperemos que com um orçamento reforçado. Estamos confiantes em que o novo Tratado irá dar uma base jurídica mais forte à luta contra a violência. A nossa relatora, senhora deputada Avilés Perea, elaborou um relatório de grande valor e apresentou propostas em nome da nossa comissão para as quais peço a sua aceitação, Senhora Comissária."@pt11
"Herr talman! Utan tvivel har Daphneprogrammet varit ett väldigt framgångsrikt initiativ från Europeiska kommissionens sida, men att det kunde komma till stånd berodde även på påtryckningar från utskottet för kvinnors rättigheter och jämställdhetsfrågor och den kampanj som utskottet satte igång 1997 med mottot ”Våld mot kvinnor: nolltolerans”, ett motto, herr kommissionär, som är lika aktuellt i dag som det var då, med hänsyn till att våld, eller för att vara mer exakt, terrorism och krig mot kvinnor tilltar snarare än avtar både i Europa och över hela världen.
Vi nås dagligen av fasansfulla rapporter från ett antal håll om detta absurda och besinningslösa krig, särskilt från länder med vilka Europeiska unionen har slutit politiska och ekonomiska avtal, från Nigeria och Sudan, där fanatiska islamiska domstolar dömer oskyldiga kvinnor till döden genom stening, från Indien, där små flickor i tioårsåldern tvingas ingå äktenskap, och från Förenade arabemiraten, där kvinnor fortfarande inte åtnjuter självständighet, dvs. politiska rättigheter. Rapporter om detta grymma krig gentemot kvinnor förekommer dagligen i pressen, även om dessa rapporter inte återges på förstasidan.
I Europeiska unionen, som några ledamöter redan har påpekat, uppskattas det pågå en daglig handel som inbegriper över 500 000 kvinnor och barn, och trots detta har Europol endast tre tjänstemän som sysslar med denna internationellt organiserade brottslighet mot kvinnor och barn. En andel av kvinnorna i Europa, vilket beroende på land varierar från 20 till 50 procent, har fallit offer för våld i hemmet, medan våldtäkt och sexuella trakasserier förekommer dagligen. Vissa muslimska invandrargrupper åberopar den heliga skriften och religiösa seder som en förevändning för att fortsätta sina barbariska sedvänjor. Olyckligtvis, ännu år 2002, behandlas miljontals kvinnor i ett stort antal områden och samfund runt om i världen snarare som ägodelar än som mänskliga varelser.
Vårt utskott anser att våld mot kvinnor är ett mycket allvarligt brott mot de mänskliga rättigheterna för den ena halvan av mänskligheten, en modern form av barbari som tolereras av patriarkaliska samhällen och institutioner. Samtidigt som kampen för jämställdhet mellan könen ökar, tillsammans med de facto-erkännandet av rättigheterna för jordens halva befolkning, så ökar också våldet mot kvinnor. Detta innebär att våldet är ett globalt politiskt problem av största vikt, och att det även måste tacklas som ett sådant.
Bortsett från den ekonomiska dimensionen – det måste sägas att pengar är obetydliga i jämförelse med problemets omfattning – är Daphneprogrammet av stort politiskt värde, och därför bör det fortsätta längre än till år 2003, förhoppningsvis med en större budget. Vi litar på att det nya fördraget kommer att innebära en starkare rättslig grund för kampen mot våldet. Vår föredragande, Avilés Perea, har utarbetat ett mycket värdefullt betänkande och har lagt fram förslag på vårt utskotts vägnar, som jag ber er att anta, herr kommissionär."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"de facto"10,3,12,9,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples